Jorman päiväkirja 2003-08 elokuu 2003-08-07 23:16 Päivällä kun olin lähdössä kaupungille minulta unohtui vain lehdet, jotka oli tarkoitus viskata tyylillä paperinkeräykseen matkalla. Siis uimakamppeita, evästä vähän hätiin, avainta, automaattikorttia ynnä muistiinpanovehkeitä ja ehkä vielä jotain tuli mukaani ilman, että tuli tarvetta tarkastaa ne kaikki uudelleen. Olin lähdössä liikkeelle tahtomatta käyttää jälleen kerran energiaani niin paljon turhanpäiväiseen taskujen kopelointiin. Olen pohtinut moneen kertaan eräänlaisen päiväkirjan tuottamista sivuilleni. Äsken kuvaamani tietoinen haluni hoitaa asioitani käytännöllisemmin kuin ennen oli kipinä, joka leiskautti kyteneen aikeeni tapahtumaan. En aio istuksia päivittäin tietokoneen äärellä, saatikka kirjoitellä nettipäiväkirja- mietteitä. Saapa siis nähdä mitä tästä tulee. Neljäntenä maauimalan lämminvesipäivänä pystyin jo kroolaamaan muutaman kerran altaa päästä päähän ja takaisin melkeinpä saman tien jäämättä puuskuttamaan heti 50m jälkeen. Harjoitukseni oli noin 100m selkää, 200m rintaa liukumista maistellen, ja 400 tai 500m kroolia 50m pätkissä vähemmän tai enemmän välillä huilaten. Laskuissa siis sekosin, mutta tunsin jo rytmin alkavan syntyä kauhomiseen. Olen näköjään nimennyt mökkihöperyydeksi tätä uutta aktiivisuuden kauttani edeltävän olotilani. Ennen tuota selkeää sanaa ajattelin olotilaani nimeten sen mielessäni sanoin masennus ja saamattomuus. Kun vain poikkean jonnekkin ja saan puhetta aikaiseksi, niin alan selittämään aikaisemman näkymättömyyteni syytä. Tähän asti kaikki ovat vastaanottaneet tarinointini ymmärtäväisesti. Tuntuu melkein säädyttömältä aistia ihmisten viestejä kun omat pelot ovat vähentyneet ja aistit kuin herkistyneet. Kaipa siihenkin pian tottuu. Makeasti nostaa jo kohonnutta itsetuntoa kuulla olevansa hyvän, terveen tai ties minkä näköinen kaupungilla hääriessään. Kuka muisti minua silloin kun en päässyt tai en yksinkertaisesti halunnut minnekkään kolmeen päivään kämpästäni. Lähdin ulos ruoanhakuun vasta kun olin syönyt jääkääpin tyhjäksi. Huomennakin ehkä tapahtuu jotakin. -23:56 2003-08-08 22:29 Yöllä minut herätti noin 03 tuhansien jalkojen kulku soralla ja ovien läpsytys, kone hurahti ja oli poissa. Siinä helpotus mutta uni säikähti pois ja sitä oli vaikea saada kiinni. Aamuyö toi painajaiset, ei sentään karseaa kauhua. Joku naapuruston joukosta, suurempi ja voimakas hallitsi. Jotenkin se päättyi. Päivemmällä uin joessa, vesi oli 22°C ja meinasi sitä mennä nenuunkin kai. Kävin teatteripajan kutsunnoissa, mutta minut oli jo haastettu, annoin vain tietoni ja sain tietää mahdollisista aikatauluista. Kävin tarkistamassa dösäasemalta aikataulut ja kävin Mahiksella. Aattelin, että vaikka himoitsen tekemistä niin en pyöräilekään Stadiin. Astuin bussiin ja totesin seuran lukevaiseksi. Mutta jouduin toteamaan seuraavalla pysäkillä, että ei voi olla totta. Sain seuralaisen, jota olin toivonut. Juuri hänet. Uimala ei ollutkaan auki, mutta saunoin. Nyt menen. -22:40 2003-08-09 23:51 Eilen nettipäiväkirjan päivitys meni pieleen, ftp-yhteys ei toiminut. Kymmenenkin minuuttia tuulisen taivaan alla kalliolla auringossa tuo elämääni olemisen sävyä kuten myös yöllisen satelun roipina tuulahduksineen ikkunasta. Olen iltaisella ihmetellyt olemukseni kuumuutta, nytkin hohkaan lämpöä. Olen varmaan syönytkin energiaa, karkkiankin niin paljon, että jäi tähteeksi, alkoi jo yököttämään. Taas tuli nuuskittua ja löytyi vaateparsia odottamassa uutta emäntää tai ehkä isäntää, ensimmäinen oli hamonen. Tänään odottamattomin onnen hetki oli huomatessa, että ylimääräinen vaaleanpunainen olikin vesiliukoinen. -23:59 2003-08-11 05:20 Motivaatio on voimakas asia. Ennen oli vaikea kuvitellakaan nousevansa kun kello piipahtaa viittä. Vielä opittavaa toiminnan ripeydessä. Psykologille Kotkaan yhdeksäksi. Säännöllisesti kirjoitusvirheitä kun koetan saada vau-h-dilla valmista. -05:25 2003-08-11 21:57 Voi kun väsyttää. Aamubussissa yllätyin taas. Matkan päätteeksi aloin ymmärtää itseni erästä puolta. Herkkyyteni ihastumisille ei tosiaan ole käytännöllistä. Eihän se mitään, että ihastuu, mutta minun ei pidä ottaa omia kuvitelmiani ollenkaan todellisuuteen viittaavina ennen kuin on johtolankoja moiselle. Nyt on käytännöllisempää selvittää mikä saa pääni niin tehokkaasti pyörälle kuin antaa pääni olla niinkuin se on ollut. Roudasin kassini kämppääni ja lähdin polkien kiitämään MTTlle. Meni muutaman minuutin yli. Huoneeni kuvat kiinnostivat, kuten eräs kirjeenikin. Voisin netittää sen. Sain sanotuksi uuden ajatukseni. Tykkään kun asiat saadaan sanotuksi selvästi ja suoraan. Kun niin ei ole saa ihmetellä, että mikä kumma johonkin käytökseen on johtanut. Nuo sanat on helppo sanoa, mutta käytäntö on mutkikkaampaa, luulen. Ei kukaan tunne itseään kovin hyvin. Hitto, että olen idiootti. Hyvä ja huono ovat epäkäytännöllisiä sanoja. Niiden informaatiosisältö sinällään on noin nollan luokkaa. Räpelsin Mahiksella netissä kokeillen mIRCiä. Touhu tuotti hiukan tyydytystä kun selvisin taitamattomuudestani pari pientä askelta osaavammaksi. Hämmentävästi ujostutti kirjoittaa ensimmäiset rivit. Eipä se kuitenkaan ole muuta kuin sormepäillä puhumista. Silti pelko. Asia oli tuntematon, herkkä hämmentyi, voivotus. Ostin evääksi energiaa, saunaan, uimaan. Ensin vedin 8 leukaa. Viime viikolla meni 7. Paikkakunnan uimala on siitä käytännöllinen, että uimalipun hinnalla pääsee myöskin salille. Banaania, mehua, riisipiirakkaa ja suklaata. Räpiköin 500+500 r, 100 s ja noin 500+500 kr. Viimeinen luku on hyvin epävarma, tuntiessa koko kropan uudella tavalla huutavan ilmaa alkaa numerot haihtua päästä. Voin nyt kroolata matelevaa vauhtia siis 500m vetäen parin parin henkäyksen huilit altaan päissä. Kun yhtään käyn kauhomaan niin se on selkeä stoppi yhden pyrähdyksen jälkeen. No, uskaltauduin kokeilemaan siipirikkoa perhoakin. Sitä se todella oli, mutta ei ehkä tavattoman kaukana terveestä, henkeä saankin paljon helpommin kuin kuvittelin. Energia kyllä meni paljosti aallokon generointiin, kumma etten lähtenyt taaksepäin. Olin kertakaikkiaan poikkiväsy touhun jälkeen. Sain yllätyksekseni taas muikena ilon. Joskus kaukaa ihailemani kaunotar onkin vesipeto. Olenpa hidasaivoinen, isompi osa tuntia meni tämän pätkän kirjoittamiseen. Sitten vielä olen pilaamassa huippuväsymystäni. No olenhan jo sanonut olevani epäkäytännöllinen. Vielä asia kotimatkalta. Luulin sotakoneiden lentelevän. Se olikin helvetin meteliä lähtöisin rakanteilla olevasta voimalasta. Piippu piirsi korkeana ruiskeena taivaalle höyryvanaa. Just testing, luulen. Huoneessa on nyt helppo olla. Edellisinä viikkoina hien valuessa olin auringon, ainoan tunnustamani ydinreaktorin sulatusuhri. Nyt opettelen pitämään mieltäni kiinteänä, jotta se jaksaa laittaa kirjaimet suurin piirtein suomenkielen tapaan. -22:58 2003-08-11 23:01 Huilipäivä vai? Raskaanpuoleinen nousu ja hidas käynnistyminen. Jossakin vaiheessa tajusin uineeni enemmäin kuin yhden viikon joka päivänä ainakin jonkun verran perätysten. Väitin juuri mielessäni etten tiedä mihin alkupäivä meni, hah. Olin rennohkosti ja annoin asioiden pyöriä päässä, olenhan oppinut sentään sen tässä kopissani. Sähelsin vähän tietsikalla. Sitten latasin reppuni uimakamppeitta. Tuli intuitiivismainen idea ottaa piirrospiiperryksiäni mukaan ja koettaa skannailla. Mahikselle, kaikki koneet varattuja. Meinailin lähteä jo muualle kun yksi kaveri lähti ja toinen suostui vapauttamaan skannerilla varustetun mikron. Eihän se pelannut. Sammutus ja päälle ja atk-tuki ja lisätuki apuun, alkoi pelata. Skannasin 10 paperinpalaa, joissa oli kynistä tarttunutta väriä tai tummaa pinnassa. Tallensin muutamana eri kokoversiona. Menin totaalisen poikki. Joko en ollut opiskellut omia käyttöohjeitani varsinkaan tankkauksen osalta tai sitten tekeleeni liikuttivat jotakin sisälläni. Yritin laittaa kuvia nettiinkin vielä, mutta se meni jo sekoiluksi. Matkani jatkuessa löysin vaivoin tankkauspaikan, joka näytti soveliaalta, mutta kävi kuin kävi. Lähdin kirjastoon. Istahdin pöydän ääreen ja kuvittelin lajittelevani papereitani. Niinkuin en olisi jo tämän päivän skannailujani skannaillut huomasin nettipäätteellä hässääkkää ja avuttomuutta kuvan digitointitoimenpiteissä. Sydän alkoi pamppailla, kaunis nainen avun tarpeessa. Luulin hänen selviävän, mutta ei sittenkään. Oli pakko mennä tarjoamaan apuani, vaikka tiesin, että nykyohjelmat ovat niin sekavia, että niistä ei nyt ainakaan entinen atk-ammattilainen tajua paljon mitään. Hän otti apuni kiitollisena vastaan ja saimme kuvan reilaan. Sain nauttia ihanasta naurusta. Esittelin nettisivunikin, jee. Kävimme nauttimassa kevyesti alkoholipitoiset virvoitusjuomat juttujen kera. Nyt tiedän vuoren varmasti, että pidän naisen hymystä, yleensä ja varsinkin hänen. Läsnäoleva ja innostunut katse, lapsenmielisyyden, ymmärryksen, kokeneisuuden ja hämmästelyn vuorottelu kahden vaihtelevissa elämäntilanteissa seilaavan kohdatessa. En ole ikinä ennen kertonut niin paljoa itsestäni niin nopeasti. Enkä ole voinutkaan. Koska lie törmäämme jälleen. Nyt olen ihastuksissani. Tässä vasta tulee tämän päivän alun tieto. Aamupäivä alkoi viestistä, että minua ei otettukaan teatteripajalle. Tässä vaiheessa se on asiatietoa. Mieli on muualla enkä oikein tiedä missä. Väsyttää vietävästi. -23:32 2003-08-13 22:33 Tuli eilisiltana iltakahvimoka. Yleensä kahvi nukuttaa minua, mutta taisi tulla liian suuri annostus. Sain sitten pyöriä tovin ihastuksissani ja ikävissäni. Ja kukapa aamulla mielessäni olikaan? Piti saada toinen kehoitus, avunpyyntömaili ennen kuin tajusin avun tarpeen vakavuuden. Laitoin kellonkin soimaan lähteäkseni ajoissa katsomaan tilannetta. Löytyi kaksi ongelmaa, jotka molemmat ratkesivat. Toinen otti koville, ei uusi ongelma, vanhanaikaisesta ohjelmastani tulostaminen uudehkolla mikrolla. Tulostus tekstitiedostoon ja erillisen teksturin käynnistäminen automaattisesti perään, siinä se, kunnes käytännöllisempää saa aikaiseksi. Siinä surffaillessa ja ihmetellessä menikin melkein koko päivä. Hain taas kaupasta evästä ja se maksoi enemmän kuin eilinen kebabhöystö. Uimassa opin sen, että ei ainakaan kannata syödä kalaa ennen uintia uidakseen soljuvammin. Ei paljon henki kulje pömppöisellä mahalla. Uin jotakin 1100r 1100k 100s, laskuvaikeuksia. Ponnistelin uudelle pätkälle välillä nopeahkostikin, siis rääkkäsin itseäni pystyäkseni pikkuhiljaa pulikoimaan enemmän yhtäperää. Huomasin minulle aika sopivaksi vuorotella rintaa huilahtavana menona ja sitten kroolata perään saman verran ja uudelleen. Maakissa alkoi tekniikkakurssi, uimavalvojakaveri kertoi ja menin utelemaan siitä pukeuduttuani. Huomenna kello 19 jatkuu. Halusin toimittaa vihdoin laina-astian takaisin. Tietäen oman hässäköintini pidin astiaa muovikassissa, joka sidoin reppuni kantokahvaan. Kotiin päästyäni koko höskä oli tipotiessään. Olin varma, että olin itse kätkenyt sen huoneeseeni. Meniköhän 10 min vai vartti, etsiskellessäni. En todellakaan kuvitellut jättäneeni astiaa portaille, josta sen sitten löysin. Siinä tätä logiikan oppituntia. Palatessani portailta löysin avaimeni ovesta ja juuri hakiessani mietin tämän olleen saman tyyppinen häslinki. Sieltä löytää mistä viimeisenä luulisi löytävänsä. Tuntuu, etten tee nyt koko ajan kirjoitus- virheitä. Ei tämä päiväkirjajuttu olekaan hassumpi, kun nyt tuntuu, että osaan ottaa tämän rennosti ja pakottomana. Tämä selventää pääni sisällystä, ehkä ainakin vähän. -22:55 2003-08-14 15:40 Nukuin tänään reippaasti näköjään pitkään aikaan. Nyt ei tarvi heti valitella väsymystä. Joskun uni unen päälle on kertakaikkiaan ihaninta huumetta. Nyt pitää varoa, etten siirrä taas valveillaolorytmiäni pois valoisalta ajalta. Jossakin naapurustossa koira haukkuu. Usein ympäistön äänet jäävät tajuamatta, ne vaikuttavat johonkin alakertaan kun yksikin kerta tosiaan tajusin, että voi helvetti naapuri tosiaan tykkää parturoida pihaheiniään. Minun on siis tultava tosiaan tajuihini siitä mitä ympäristössäni tapahtuu, koska joka tapauksessa se kaikki vaikuttaa joko huomaamatta tai merkille pantuna. Unohdin eilen kertoa jonkin asian ja nyt en muista mikä se oli. Äsken istuksiessani mietin puhumisen ja kirjoittamisen samankaltaisuutta. Sitä niissä tosiaan on kun tekee kummatkin rennolla mielellä. Sen tiedän hyvin, että puhe on hyvin pätkittäistä. Ajatukset aina karkailevat ja tupsahtaa uusia. Kirjoittaminen taas kulkee hieman enemmän pötköinä rivejä pitkin. Kumpikin seuraa ajattelua omia omituisia polkujaan. Kirjoituksensa lukee itse ja ehkä sitten joku muukin mutta jonkun kanssa keskustellessa molempien aatokset pomppivat ja sitä mukaa puheen aiheet. On ehkä eri sorttia suurempi seurue. Ilman tiivistä huomiota alan tuntea oloni turhaksi ja ehkä minulla ei ole suuren suurta halua ja tarvetta koettaa tuntea itseäni tärkeäksi seurapiirissä. Minua alkaa kiinnostaa omieni sekavan ja rönsyilevän sekä pikkutarkan ja järjestelevän puolieni yhteensovittaminen ja jonkinlaisen sovinnon aikaansaaminen niiden välillä. Se voisi olla samantapaista kuin suhde hyvin rakkaaseen ihmiseen jonka huomioi automaattisesti tekemisissään. Saankin tästä samalla harjoitusta vai? Pitää ottaa huomioon jäjestellessäni sekoilun välttämättömyys ja sekoillessani järjestyksen mahdollisuus. -16:02 2003-08-14 23:02 Kävin hakoilemaan, että mitenkäs olisi iisimpää aloittaa tämä päivistely kun hakemistopolut on niin monipolvisia. Pitää sitten joskun keksiä. Kun vihdoin päivällä lähdin liikenteeseen menin kirjastoon. Alkaa olla harvinaista ettei siellä törmää tuttuihin. Pikemminkin törmää useampaan, ainakin tänäänkin. Taivas alkoi tiputella vettä. Uimatekniikkakurssilla tulikin moniaita harjoituksia, ei nyt ihan rääkkiä sentään. Selkäuinnin käsivetoja ja potkuja, eikä ne olekaan aluksi ihan helppoja. Kuperkeikkaa josta koitos käänökseen altaan päässä, milloin kohti pohjaa tai vedestä ylös tai sivulle, pää pyörälle. Ja itse krooli, joka nyt menisikin hiukka eri tavalla kuin olin vinkeistä oppinut. Sitten kaikki asiat yhtä aikaa, ei hiisi tule touhusta tolkkua ennen kuin on kauhonut moniaat tuhannet vedot ja polskimukset. Pitänee koettaa harjoitella uimisen eri osia aluksi yksi kerrallaan kunnes saa ne edes erillisinä toimimaan ja koettaa sitten yhdistellä niistä koko uiminen. Pitänee hmm ja hmm, nyt asian ajatteleminenkin tuntuu rasittavalta. Uimakoulussa tuli taivasvettä ja opettajatteretkin saivat kastua vaikka olivat altaan reunalla. Menin iltateelle tädin ja isoäidin luo. Märkäännyin uusimiseen, veden tulo jatkui. Sain kuivaa paitaa. Kuulumiset vaihdettiin. Tee oli kuumaa ja söin niin monta korvapuustia, että edelleen vatsa melkein pullottaa. Aoin vielä ryhtyä hoikentumis- ja keskikehon napakoimiskuurille jos se ei ala soukentua pelkästä uimisesta. Näen itseni mielessäni melko sporttisena ja nyt kroppani olemus ei vastaa näkemystäni. Olen hiukan löllö. Nyt en jaksa keskittyä enää, öitä siis. -23:23 2003-08-15 13:45 Kävin aamulla MTTssa sosiaaliavustajan luona. Saan apua moniaiden veroilmoitusteni laatimiseen. Helpottaa jo paljon, että olen jollakin tapaa niputtanut paperini enkä vain tunkenut niitä muovikassiin. Kävin sitten heti perään kysymässä verotoimistosta tilanteestani. Ei tullut kokonaisselkoa vaan nyt on parempi reippaasti ensin hoitaa viimeinen veroilmoitus valmiiksi. Siis en tiedä kuinka monta ilmoitusta on tekemättä. Eikä se kuulemma olekaan niinkään vaikeaa kuin olen kuvitellut, kunhan edes saan tositteet kasaan. Menin sitten munkkipossukahville, otin kalapateenkin ja vielä toisen possun ja se oli kuuma! Possukahvilassa oli vilkas liikenne. Melkein tuttujakin ja matkallakin törmäsin. Kävin joella. On mukavan pehmeää höylätä partaansa jokivedessä seisten. Uimassa joessa pitkästä aikaa, viime kerrasta on viikko eli se oli tämän päiväkirjan alkuaikoja, nyt vesi oli 20°C ja eri pilvet kulkivat yhtä aikaa eri suuntiin. Selällään meni vettä nenään ja en muutenkaan jaksanut. Kahvi ja possut potkivat vastaan, ei ollut kivaa. Rannallakin tuli vanha ja uusi tuttu tavattua, Metsolan aikamiespoika grillipaikan totesi siistiksi, toisen uimarin kanssa pohdittiin avannon pitämistä avoimena talvella. Aamuinen herätys, ai-ai, olen nyt väsynyt. Aion vielä kaupungille ja tekisi mieli uimaharjotuksiinkin, mutta enpä tiedä sallivatko varat käydä hallilla melkein joka päivä kun taas meressä ei jaksa pitkään harjoitella ja hallilla tapaisi ihmisiä. Löysin muuten viime vuoden tiliotteen, firman lopettamani tilin ja omani. Niistähän jo näkyy suurin osa veroilmoitukseen tarvittavista tiedoista. Melkeinpä hämmästyttävän helposti ne löytyivät. Tosin olisi se voinut olla aivan yhtä hyvin paljon helpompaa tai hurjan paljon vaikeampaa. -14:03 2003-08-16 14:02 No nyt tämä päivis meni pipariksi. Siis eilisiä juttuja tänään kirjoittelemassa, karsean vääräoppista. Lähdin kaupungille ja matkalla voimalaitoksella mölyttiin taas. Pihalla oli muutama tietäväisen näköinen mies ja kaarsin sinne. Putkistoa siivotaan korkeapainesella ja kuumalla höyryllä, jotta epäpuhtaudet eivät käytössä joudu turbiiniin. Kuulin tukun baari- ja astearvoja, mutta menisi varmaan ristiin jos yrittäisin niitä muististani kertoa. Olisi pitänyt toimittajamaisesti kirjata ylös ehkä. Mahikselle matkasin mirroilemaan, enkä oikein tajua tajua teinkö mitään tuottoisaa. Jostakin syystä innostuin tutkimaan löytyisikö edukasta AGP- väyläistä näytönohjainta, kun minulla yksi emo makaa turhuuttaan jossain. No, uimalaan matkani vei. Haastatteluni selvitti tähän asti yleisimmäksi vapariksi käden taskusta vetämistyylin. Keksin uuden tahdin harjotella. (200r + 200k) 3x + 100s. Pieninä kokonaisuuksina pysyn matkan laskemisessa jotensakin ajan tasalla. Kävin saunassa ja tein saman uudestaan. Kokeilin vähän kääntymistäkin ja se lähtee hieman minne sattuu. Kroolit menin 100 hengittäen joka toisella ja 100 hengittäen joka kolmannella. Pitkät paussit aina välissä, 1/3 hengityksellä altaan päähän pääsemisessä oli paniikki tulla. Kun otin rennommin niin selvisin hieman helpommin. Edelleen pitää olla paastoavampi ennen uintia, että mahtuu ilmaa haukkaamaan. Hävitin massuuni litran omenamehua ja litran jogurttia ja vähän muutakin uintireissulla. Palasin kotiin iltaisella. Matkalla olin kuvitellut, että ehkä lähtisin takaisin kaupungille jokusen oluen maistelemaan. Hehh-hehh! Sain sentään märät kamppeet ripustetuksi. Kävin vain vähän lepäämään punkalle poikittain. Simahdin melkein heti. Myöhemmin oltuani vähän aikaa tajuissani ryömin sängyn suuntaiseksi peiton alle. Tämä päivä meni puoleen päivään asti sitä rataa. En muista ikinä olleeni niin väsynyt. Sehän nyt ei todista paljoakaan. Niin, vieläpa sade tuittuili taivaalta, mitäkö silloin muuta kuin nukkua? No nyt onkin jo päästy tähän päivään asti. En ollut muistanut dos-editoriini tekemiäni hakamistopolunvaihto-ominaisuuksia. Viritin vähän ohjelmaani ja nyt pääsen muutamalla näppäinpainalluksella tähän pirun päiväkirjaani. Huomaan, että jopa puolirationaalista ohjelmoijanvikaa alkaa olla välillä mukavaa viljellä. En tiedä kuinka paljon tekstiä tähän editoriini mahtuu, siis rivejä, mutta voin tehdä siitä dpmi-version, johon mahtuu suunnilleen 100.000 riviä. Aurinko paistaa, taidanpa käydä rannalla. Uisko vai ei? -14:28 2003-08-16 23:29 Se jogurtti kyllä mitataan kilogrammoissa. Aurinko paistoi, eikä pahemmin tuullut. Alkoi pelottaa, että hyppään uppotukkiin, hyppäsin kuitenkin. Hyppelen sitten mieluummin halleilla, jossa veteen näkee. Taas tuli juttua myös avantouinnista. Palautin kilisevät 15 pulloa kauppaan ja samalla tapasin avantoa pitäneen uimarin. Kuulemma jää voi olla yli metrinkin paksuista ja avannon auki pitäminen on kova homma, jota nuoret sankarit vielä häiriköivät. Täällä huoneessa kummittelee painovoima. Luulin ottaneeni paidan kassiin mukaani, mutta se oli vain luuloa. Jouduin esittelemään jo varmaan hiukan soukentunuttua kroppaani kauppaväelle. Minusta on aivan kohtuullista, että kaupassa ei yleensä hilluta napasilteen, mutta joskus niinkin voi käydä. Taitaa olla pääni taas niin täysi, että pitää sulatella sen sisältöä, nyt ei juuri ole hinkua ihmisvilinään. En oikein tiedä millä tavalla olen herkällä tuulella. Ehkä mieleni on sitoutumassa johonkin asiaan. -23:40 2003-08-17 23:48 Olisi pientä liioittelua sanoa nyt, että kertakaikkiaan naurattaa. Vielä en tieda enkä sitten ehkä kohtakaan. No kuiteskin olin aamusta meinannut pitää paastopäivän. Kävin pyörällä vastarannan laiturilla. Sitten kävin uimarannalla. Sillä jolla olen käynyt joskus noin 30v sitten, siellä oli myös perheen eka vene laiturissa vierella. Löysin paikan helposti. Sieltä sattui löytymään myös yksi koulukaveri ja juttua aika pitkä pätkä. Lähdettiin sitten kapakkakierrokselle ja pizzalle ja päälle kevennykseksi lähikapakassani pari siideriäkin kumoutui helposti. Aika naurattavan kevyt paasto tuloksena. Ei tuota kovin vakavasti kannata ottaa... -23:55 2003-08-18 13:22 Ei se kaljottelua suurta harmia jättänytkään täksi aamuksi. Havaitsin kirkasta aurinkoa taivahalla ja poikkesin Poikakalliolle. Kuumottaavaa paistetta yhä, ihanaa! Vesi alkaa kylmiytyä, hiukan alle 20°C jo. Jäin miettimään, ei nyt muuta, vaikka asiaa on paljonkin. -13:27 2003-08-18 22:29 Ei nyt lähde rullaamaan. Mahiksella kävin ja sain piirroksiani vihdoin orpona odottaneen linkin alle. Kirjastolla huomasin kirjojeni erääntyneen jo 10 päivää sitten, uusiminen laittoi eräpäivän ensi vuoden puolelle. Ei se muuta sitä, että sekin eräpäivä olisi hyvä muistaa. Kirjastosta en löytänyt mitään uimismateriaalia. Lähdin uimaan. Olin ollut jo monta tuntia syömättä. Olin sen verran itsevarma, että en hankkinut mitään evästä, join vain puolen litran vesipullon ja suihkusta vettä. Siinä löytyi konsti, henki kulki. Opin kroolia reippaasti lisää, opin vetelemään rauhallisesti ja silti aika tehokkaasti. Sain kropan tehoja käyttöön. Innostuin! Helposti moottori karkaa käsistä ja silloin tulee nopeasti veden alta ikävä pinnalle. Selkäänkin tuli hieman makua, mutta se on vielä haparointia. Nyt kuvioni oli (200r 200k 100s) x3 + sauna ja taas sama -25s, nimittäin minut ajettiin ylös altaasta. Olisi pitänyt neuvotella, valomerkkikin oli jo annettu. Aattelin, että voi kai sitä nyt vähän vielä. Olinpa hymyilevää poikaa lähteissäni halleilta! Niin, nyt maauimalan allas on liki tyhjä ja sain polskia sisäaltaassa. Oli hankalaa pysyä kärryilla uimisista lyhyemmissä altaanmitoissa. Uimassa tapasin opiskeluaikojen kaverin, enkä aluksi meinannut millään tuntea. Pannaanpa sen tiliin, että nyt tavattiin ensi kertaa uimapukukierroksella. Enpä tarvinnut evästä tuttipullokseni, en ole vieläkään syönyt mitään, enkä pahemmin juonutkaan. Omppu reissasi koskemattomana repussa. Nyt on sämpylät kohoamassa uunissa, en ole pitkään aikaan bravuuriani leiponutkaan. Massu taitaa ruveta sanelemaan, murinaa-kurinaa. Saas nähdä, taitaa uni maittaa! Elokuun melkein kuuman kesäpäivä sammui pimeäksi illaksi. -22:55 2003-08-19 23:12 Eilisestä unohtuipi mustakätisen pyöräilijän auttaminen. Se oli ketjurasvaa. Satuinpa kohdalle. Tuskinpa kohdalle sattuminen on kiinni jostakin. Oli sitten ennen tai juuri tai jälkeen. Niin käy kun sattuu. Tänään keräsin rannalta jalkojeni juuresta kokoelman lasinpaloja. Kirkkaat näkee jännän aavemaisesti pohjassa. En todella ollut aavistanut niiden läsnäoloa. En ollut realisti, olin haaveilija. Kalliolta en meinannut raatsia lähteä pois. Kauan siellä kuppasinkin, huomaamatta aika ryömi. Mahikselle, kirjastoon, otin lainaksi seitsemän kirjaa, rupesin ahnehtimaan. Syttyi taas uteliaisuus. Suuri onni oli tutkia rivejä ja todeta, että suurinta osaa sivuista en kaipaa, turhuudeksi ovat ne minulle tulleet. Nyt tiedän zen. Kamerani on nyt nähnyt Islannin. Veli palasi retkiltään, ja maisemat toi muassaan. Myönnän pöhköyteni, pikkulaitettani kaipasin, muistini visuaalista kömpelöä jatketta. Jos ehkä minua ei voi helposti heti määritellä, niin ei naistakaan, joka minun mieleni täyttää. Jos on elämäni ollut tuskaa, alkaa se nyt parempia puolia näyttää. -23:29 2003-08-20 09:23 Täydennän vielä himpun. Toissailtana en sammunutkaan unten maille. Sydän löi niin, että melkein vapisutti. Taisin liioitella uintitreeneissäni. Ja söin niitä tuoreina huippuherkullisia sämpylöitäni ja minulle ei näköjään sovi vetää massuani täyteen kun sitten muiden sisuskalujen on vaikea mahtua samoihin kuoriin, enkä taatusti halua näitä puitteitani enää juuri siltä osin venyttää. Sydän hakkasi nyt saman tyylisesti mutta voimakkaammin kuin aikoinaan ajettuani heiveröisin voimin Helsinki-Kotka välin pyörällä. Laitoin kellon soimaan 09 koska luulin nukkuvani ainakin siihen noin vain. Katsoin kello 06:22 enkä nukkunut sen jälkeen. Nyt en ole pirteä, mutta ei juuri nukkuminenkaan huvita. Taisi jo heräillessäni olla sadetta ja se kesti. Pyöriskelin hiostavuudessa. Pelkäsin ilmaa ja sadetta. Aivan turhaan. Vettä tuli tasaisesti. Vesi oli outo, sadepisarat peittivät väreet ja aaltoili tasaisesti mereltä. Pinta utuili. Mitä jos äkkisumu peittää kaiken? Vedenlämpö 19°C. Lähteissäni tuli lyhyt synkkä ikävä. Ei rantaa, sehän pysyy siinä, vaan vesiä ja taivasta. Mutta annoin periksi, tarvitsin sittenkin lämpöä. Nyt itkettää, on vaikuttavaa olla yksinkertaiselta osaltaan mukana keitoksessa. Jätin vedenpinnan sorsalle, ainoalle kanssauimarilleni. Join teetä. Sihtini tee oli houkutellut hometta. Korkea aika käyttää sitä. Mukavana puolena puhdistu oli helppo, kuivat purut saattoi kaataa ja rapsauttaa pois. Tein vielä evästäkin, maitoteetä pulloon. Retki ei ollut yhtä askelta pidempi. Meinasin lukea. Teki sittenkin mieli purkaa mieltäni näin. Meinasin lukea. Luin kansia, sisällyksen, alkua. Alkoi sittenkin tehdä mieli purkaa. Paloja irti, ne vaativat tuuletusta. Tuuli niin, että ikkuna lennähti auki, suljin sen. Se ei ole pitkään aikaan ollut haassa. -09:52 2003-08-20 23:16 Kirjoitin. Tuli hurja spurtti tehtyä aivoillani ja nyt ne on ihan tyhjät. Eli tästä taitaa tulla hatara tekstisykerö nyt vain. Uimatekniikkakurssi, opin hieman nilkkojen rentouttamista kroolipotkuissa. Kuperkeikkaa vedessä eteen- ja taaksepäin. Alkaa nukuttamaankin. Luulin, että en juonut kahvia tänään, mutta minähän join. Soin lasagnea Mahiksen alakerran kahvilassa ja sain kahvit päälle. Se oli hyvää, oli nälkä ja se tuntui pehmeän energiseltä uimavoimaravinnolta. Siitä oli viisi tuntia uimiseen, se sopi hyvin. Pitää huomenna menna hiukan aiemmin, kurssin jälkeen ei paljon kerkeä harjoitella. No katsotaan nyt. -23:24 2003-08-21 14:15 Taas pitää peruuttaa eiliseen. Känny kenkkuilee, virta katkeilee. Eikä pysynyt ollenkaan. Riensin kahteen kännykauppaa, onneksi ei ollut käytettyjä halpoja kännyköitä. Olisin silloin niitä toivonut ja jopa ajattelin uutta. Tapasin kaverin tavaratalon kassalla ja esittelin kuinka kännykkäni sammuu ja eihän se sammunutkaan. Tavaratalossa ei ollut kännytavaraa. Tänään palikka on sammunut pari kertaa itsekseen, mutta ei se mitään kun se vielä lähtee käyntiin sammumatta heti. Kävin kalliollani. Tykkään löhöillä auringossa. Nuorena oli innokas, olin takapihalla jo vaikka kinoksetkaan eivät olleet sulaneet. Sisälläni oleva tuli on kytenyt vuosia syvällä välillä vain hiilloksena. Nyt se on tullut esiin eikä tule heti kylmä. Tepastelin rannalta kauppaan, paljasjaloin, suutuksissa edestä auki leikkaamani ilmastoitu t-paita päällä. Tukkani pois leikkaamalla olen saanut tietää joidenkin pitävän paljon enemmän pitkistä hiuksista. Pitää opetella selvittämään asioita puhumalla ja ajattelemalla. Ettei tule tehtyä turhan harmillisia kokeita. -14:27 2003-08-22 23:34 Kirjotin eilen illalla kovasti kirjettä, päiväkirjaan asti en sitten jaksanut. Ihmeellistä tiellä kohdalle sattuessa jarruttaminen vaistomaisesti vaikka ei ole tietoa kuka siinä on, mieli vaistoaa olemuksen, jotakin käsittämätöntä. Tänään siis ja olenkin ollut poikkinainen koko päivän, heräsin aikaisin ja nyt kuikkeloin tässä kirjoittamassa. Aloitin kirjanpitoa syömisistäni, ravintoexpertti arvioi mistä minäpoika olen tehty ja varmaan sanoo, että juuri minä olen maankuulua pullämössösukupolvea kukkeimmillaan. Tänään tuli viime vuoden veroilmoitus laitetuksi, eikä ihan omin avuin. Vielä on aika monta tekemättä 1997, 1999, 2000. Sitä vanhemmat ovat jo vanhentuneet, tehtyinäkö, en tiedä. Uusimmat sentään annettu ja ensi vuonna hieman reippaammin sitten. Edelleen huomaan usein jännittäväni hartioitani, välillä löysemmin ja silloin tällöin tiukemmin. Eilen havaitsin vasemman käden pikkurillissä lisää ihottumaa. Kuinkahan kamalia sisäisiä haavoja ja jäykkyyksiä minussa on kun ne pursuavat ulos asti? Joskus melkein pelottaa. Mutta tajuan hättäilyn tyhmyyden, se vain tuottaa niitä tauteja, on terveellistä relata. Tuli illalla käytyä rannalla. Pikku-uinti, grillausta, tuulista, kynttilälle liian, makkaraa ähkin turhan monta. Purkitettu kynttilä toi nurkassa valoa, tunnelmaa, ei sekään kestänyt tuulisessa paikassa. Puin pitkähihaisen paidan ja pitkät housut, en muista koska olen niitä viimeksi käyttänyt. Nyt käärin jalkateräni huopaan. Olen väsynyt, liekkini hiipuu uneen. -23:58 2003-08-23 23:40 Eilisiltaiset makkarat toivat iltaähkyn nukkumaan pantuani. Kun olin muutenkin syönyt jo päivällä runsaasti. Edelleen aamulla oli tönkkö oli. Aamupuuro upposi kivuttomasti, suolaista herkkua. Pitänee ruveta puuron harrastajaksi. Tuli syötyä lettujakin sen perään ja ihme tapahtui. En ruvennutkaan ahtamaan koko taikinaa kupuuni vaan lopetin, vaikka vanhaan tapaani olisin voinut syödä vielä letun, kaksi tai kolme. Pitää opetella keittämään kahvia vielä kaksi tai kolme kertaa pienempi määrä ja olemaan tyytyväinen siihen. Tänään uimassa rupesin tuumimaan, että koira- tai myyräuinnin käsivedot voi tuumata rintauinnin vetoina vuorotellen. Perusuinnissa alkaa tulla tuntumaa veteen. Kroolissa on vielä niin paljon muuttuvia tekijöitä ja tuntuman puutetta. Eteenpäin katsominen, kädet, hartiat, vartalo, potkut, hegitys ulos ja sisään. Olenpas saanut ainakin mielenkiinnon kohteen. En taida nyt jännitellä hartioitanikaan. -23:55 2003-08-24 22:46 Tänään oli isoäidin synttärit, 89v. Siinä on vielä yli kaksi kertaa 43v. Olen väsynyt ja tyhmä. Uimassa tänään tuli makea uusi, mutta vielä satunnainen asia, sukkela pään kääntö, sisäänhengitys tarvittaessa. Sama maku kuin rullaluistellessa jalat alkavat mennä vaistomaisesti pikaisesti kohdalleen painopisteen alle. Tuntuu jännältä kroolatessa keskittyä katsomaan eteenpäin, siltä kuin jokin vetäsi menemään silloin kun keskittää tahtonsa sinne. Se on vielä hyvin ailahtelevaa, edelleen monta asiaa yhtäaikaa ja mitään niistä en vielä osaa kunnolla. Rupesin kokeilemaan saisinko Delphillä konsolisovelluksen, joka osaa kuunnella näppäimistöä. Sain sekavan räpellyksen aikaiseksi. Jotakin kuitenkin, ei vielä mitään käytännöllistä. Iltaisella huomasin ensi kerran herkemmällä mielellä kuinka tuppaan venyttämään vatsaani ruokaillessa. Tajusin epämukavuuden selkeästi. Mutta kuitenkin meinaan ahmia. Hommaa on tarkkailtava, tutkittava ja muutettava tapojani. Kun energia pyörii pullottelevan massun paikkeilla ei saa oikein mitään muuta aikaiseksi. -23:07 2003-08-24 23:07 Aamulla menin kovaa vauhtia MTT:lle. En muistanut, että olimme siirtäneet ajan kolmeksi iltapäivällä. Oli tottunut menemään yhdeksäksi, myöhäistäminen tehtiin teatteripajalle menemiseni varalta. Lähdin sitten uimaan ensimmäisen kerran aikaisin. Siellä olikin aluksi eläkeläisjengiä. En enää paljon viitsinyt laskea uimisten määrää, se ei ole mielenkiintoista, kunhan nyt meni ainakin 100m kutakin lajia. Harjoittelin volttikäännöstä altaan päässä rintauinnista. Uin ensimmäistä kertaa 100m kroolaten voltaten käännökset, sillä matkalla alan tuntea olevani tukehtumaisillani. Helpompaa on harjoitella hieman kovempaakin ja huilata aina altaan päässä. En tiedä mitä opin tällä kertaa, ehkä jotakin tiedostamatonta. Söin Cafe Meritornissa ja menin Mahikselle. Etsimättä uintiasiaa löysin kuvauksia kroolaamisesta. Juuri siitä mitä olen vedessä vasta välillä hieman tuntenut, elikkä tuntea se vesi. Pärskimättä harvoin vedoin pidemmälle. En ollut tiennyt, että kovat uimarit voivat olla parimetrisiä, mutta onhan se selvää, pidemmällä rungolla runkonopeus kasvaa ja siipirattaissa on enemmän vartta. Mahiksella sain mainintoja tukkani tuuheudesta. Hain työkkäristä lapun esitettäväksi uimalan kassalla. Sininen lappu olikin muuttunut muun väriseksi. Sen sain vaikka olen sairaslomalla, opintoseteleitä en saanut. Työkkäriltä onkin vinha parin minuutin pyöräily MTT:lle. Selvisi, että opistollakin on teatterikurssi. Seuraava aika on sitten 2vk päästä klo 09. Kävin opiston toimistolla, teatterihommaan on tilaa, ilmoittautuneita ei ole vielä tarpeeksi. Tunnit ovat keskiviikkoisin ja uintikurssini päättyy ensin. Pitää vielä kysyä. Tässä voi olla nyt juttuni alkua. Cafe SoNetissa jutskasin Davidin kanssa. Nousin kirjastoon, jossa tutkin papereitani pyöreän pöydän ääressä. Se ei tuntunut tuloksekkaalta, ehkä sain jotakin kuvaa niistä mieleeni. Olin tyytyväisempi kuin ikinä kun tajusin pari minuuttia ennen olettamaani kuulutusta nyt olevan kiire. Nimittäin sulkemisesta varoittavat kuuluttelut raastavat hermojani varsinkin kun ne tulevat aivan yllättäen kun on keskittynyt tai muissa maailmoissa. Säntäsin vekettiin ja olin hyvilläni. Kotona ajattelin edelleen, että laitanko sämpylät tulemaan. Mietin, että jos sen teen niin minulla on voimaa säätää itseäni tekoihin, muutoin ei. Joskus niiden pyöräyttäminen oli minulle rutiinia, miksi se nyt tuntuu raskaalta. No laitoin ne, ovat nousemassa. Huomasin maidon olevan lopuillaan ja kävin sortsihihasillani paljasjaloin kaupassa. Kumma juttu, nykyään minulle tarttuu usein liimainen tai terävä pikkukivi kantapäähän ja jää siihen vaivaamaan. Poistin ainakin kaksi käsin tälläkin matkalla. Muut melkein luulevat talven jo tulleen. -21:27 2003-08-26 22:20 Nukuin pitkään tänään. Tuntui hyvältä levänneenä. Ajattelin opettelevani menemään aikaisin nukkumaan, haluan unta tarpeeksi. Edellisinä päivinä olen jostakin syystä herännyt aikaisin ja ollut koko ajan tylsämielinen. Tuli vielä päiväunetkin pitkälle iltaan asti. Sitä en ymmärtänyt, oliko mielellä jotakin koottavaa unten mailla, pakoa jostakin, olenko kipeä? Kävin rantauinnilla, veden lämpö pudonnut pari astetta viimekerrasta. Kärsä seurueineen savusteli pihalla samaisesta joesta juuri saatua lohta. Hyvää. Minä pidän makeasta ja suolaisesta. -22:28 2003-08-27 23:24 Olkoon tämä paastopäivä päiväkirjan osalta. Sen verran vain, että olin masentuneen oloinen tänään. Ajattelin sitten, että en oikein osaa pitää huolta itsestäni enkä huomata omaa olotilaani ja sitä mistä se johtuu. Uintikurssilla kokeiltiin perhosuintia, ei siitä tule mitään, räpiköintiä. Niin ja hieman hengenpelastusta. -23:27 2003-08-29 14:43 Eilisestä alun jälkeen ensimmäinen tänne kirjoittamaton päivä. Nyt on ensimmäinen kerta kun kirjoitan jossakin aivan muualla. Ei kaukana. Mieleni voi olla kaukana, tai sitten se on lähempänä. Se on muuttunut, muuttuilee. Vein tänään Kelaan sairauspäiväraha- tai kuntoutustuki- tai eläkehakemuksen. En nimityksestä osaa sanoa. Nyt on aurinkoinen päivä ja pilvet. Sikäli ladattu päivä, että söin kaurapuuron ja ruokaa sitten MTT ja Kelan perään. Mahiksella on kolmevuotissynttärit, kakkukahvit tarjottiin. Olo on ollut höntti tai kevyesti pimahtanut. Olen tainnut vetää jalkoja irti maasta. Eilen kyllä uin ennätyskorkeassa joessa ja uintikurssilla. Mieli on kumma. Intensiivinen ja vähän välinpitämätön. Skannasin muita kuvia Mahiksella. Olen kuriton ja haluankin olla. I want to want, sanoin. Tyylini on halukas, ei velvoitteinen. Kahden tunnin tekemisen jälkeen on kaikki annettu yhdeltä kertaa kun tekeminen on pyöräilyä vaikeampaa. -14:58 2003-08-30 23:22 Eilispäivään ja iltaan paluu. Tasapainoilin pyörällä Poikakalliolla. Välillä tasapaino on horjumaton, välillä horjuva. Ja pikkupakko oli tulla uimaan vielä. Lähdin kyläilemään Miikalle ja Tiinalle. Sieltä löytyi myös mukavat karvaturrit. Miika purkitti sieniä. Kitattiin olutta. Jaariteltiin juttuja. Opin hieman uutta nettiviesteistä. Polkaistiin raflaan, jossa oli Miikan kavereita. Minun bissehana virtasi hiukan turhan kohisten. No sen olisin vielä kestänyt, mutta muutamat viskihörpyt pani viimeistään pään pyörälle. Sinne kaverin luokse sitten simahdin. Aamulla iskä soitteli, pyysi huomeneksi kantoapua, muuttopuuhaa. Siinä siis heräilin. No, piti tyhjentää massuraukkaa heiman yläkautta. Aloin toimittaa itseäni kotiin päin. Pihalla piti kysellä neuvoa, että missäs päin illalla olinkaan, olin kyllä arvannut jo suunnan oikein, oli vaan huono itseluottamus arvaukseeni. Todisteena vakavuudestani kuva. Fillaroin kotio ja kävin kylpemässä joessa. Tuli nukuttua ja lepäiltyä iltaan asti. Huomasin ajattelevani enimmäkseen uintia, naisia, seksiä ja ehkä jonkin verran tietsikkahommeleita. Sellainen pikkuhassu juttu vaan, että mielessäni on välillä vilahtanut tuumia, joita olisin halunnut panna näkösälle tähän tekstimuljaukseeni. Ne aatokset vaan sitten haihtuilee kun olen käytäntöä lähellä tässä kirjoittelemassa. Olkoon tuo nyt pahin valitus minkä suustani murjaisen. -23:46 2003-08-31 23:21 Ajattelin äsken, että eihän voisi tehdä mitään jos ei haluaisi pahastuttaa ketään. Ja juuri taas, että joku pahastuisi vielä enemmän siitä kun tyyppi ei tee yhtään mitään. Aamupäivällä auttelin iskää muuttopuuhan viimeisessä isommassa roudauksessa. Toiselle päin tätä kaupunkia ja otin pyöräni pakun perälle. Olin ajatellut kai meneväni uimaan keskustaan päin. Tajusin aika hitaasti lähestyväni Karhulan uimahallia, tiesin asian, mutta en ymmärtänyt sen sovellusmahdollisuutta. En kuitenkaan mennyt ohi. Kahvila oli kiinni, kävin vielä kaupassa mehunhakumatkalla. Uimala on rinteessä, kadulle esittäytyvä osa ei kerro ollenkaan laitoksen laajuutta. Kellaripuolessa on kuntosali, johon pääsee samaan hintaan. Rintaa uidessa niska alkoi rasittua, keksin ottaa ilmahenkosia sivulta, se on kevyempää, mutta suunta tuntuu horjuvan ja muutenkin pään noston vaihe on hakusessa, olen tehnyt itse eri tavoin kuin viime kurssikerralla opetettiin. Siis pää ylös vasta käsien lähtiessä eteen, minun henkihuikasta tulee niin tosi lyhyt ja se sopii. En vain osanut ensin puhaltaa ulos oikeaan aikaan, ja ennen sitä on turhan aikaista hengittää sitään. Kokeilin kroolaten keinuttamatta vartaloa, siipiratastyyliä ja sitten sitä mitä olen hakemassa takaa, aivan kyljelleen kääntyvää tyyliä. Nimittäin tunnen saavani eniten voimaa käteeni kun se lähtee suoraan sivulle kyljestä ja siksi kylki pitää saada alaspäin. Veden vastuksen väitetään olevan myös pienempi kun ui enemmän pinnan alla sillä laineita syntyy vahemmän. Rintauinnissa pystyn keskittymään kohtalaisesti joihinkin yksittyiskohtiin, mutta kroolissa ja muissa en vielä todellakaan, kaikki osaset ovat niin hakusessa vielä. Pientä edistystä tunnen, ja sehän on tarkoituksenikin, en ole laiskotellut. Etsin ruokapaikkaa väärästä kohdasta, torin äärestä. Niitä on rivi kanjonin toisella puolella, huomasin myöhemmin. Lähimmän löysin linja-autoaseman kylkiäisenä ja siellä oli päivän annoskin käypäinen. Tasapainoilin sitten pöyrällä kotiin päin kun naapuri kiilasti tien leveydeltä ja käytiin yläbaarissa tuopposella. Yksi riitti ja sauhukin alkoi piisata, putsasin paidan heti kotona ja hieman tuskailtuani totesin, että koko karvapääni saa mennä kraanan alle myös, se oli imenyt suitsukkeen aromeja ällösti. Vähän mäntysuopaa ja olo virkistyi kummasti. Oli vähän viluisa olo, ei tehnyt mieli jokeen, olin palloillut lyhythihaisessa paidassa. On kai hiukan turhaa ajatella asioita vaikeasti, asiat ovat niinkuin ovat. Mutta kuitenkin on vain mailiosoite ja ystävä ei kirjoita moneen päivään. En toivo olevani hylätty enkä toivo hänen olevan kipeäkään kirjoittaakseen. Olenko minä taas joutunut outoon tilanteeseen. Joutuminen ei ole pakkoa, vaan luonteistäni seuraavaa ajautumista. Ei. On totta, että välillä ihmisten väliset asiat tuntuvat vaikeilta ja voi sattua, koskea. -00:09 (tämä 0308) 0309 päivissivulleni alkusivulleni 2003-10-21 02:10