Jorman päiväkirja 2003-09 syyskuu 2003-09-01 23:52 Iltaväsymystä. Päiväisellä melkein itkin ikävästä. Muutamaan kertaan. Meinasin pitää uimisesta välipäivän. Pakkasin kuitenkin uintikampeet kun vihdoin pääsin liikenteeseen. Kerkesin Mahikselle, vein juomatölkkejä keräykseen ja sitten uimalaan. Opin vetelemään vielä sekavaa krooliani niin hitaasti, että en hengästy, ei paljon kulje. Mutta eiköhän tuollain tarvi tehdä, että voin aloittaa harjoittelun muuten kuin pelkkinä pätkinä. Se on vähän niinkuin epätasaista kellumista välillä vähän potkaisten tai jompaakumpaa kättä heilauttaen. Lähtiessäni uimalasta oli rento olo hartioissa. -23:59 2003-09-02 00:06 Huppelis, nyt hypättiin jo seuraavaan päivään. Tapahtui kuitenkin eilen, että hihkaisin pikkujihuun! Iki.fistä tuli posti, että sain nickin lion, nimittäin tulin eri aatoksiin, aluksi vain laitoin jormak, mutta sitten tajusin uusiksi nettipelleilyn virtuaali- ja leikkiluonteen ja halusin enempi viitteellisen tunnuksen, jota syvällisessä kuvitelmatuskassa odottelin pari viikkoa, eikä sittenkään turhaan. Nyt olen näiden aatoksieni kanssa. -00:12 2003-09-02 23:52 Helpottaisi päästä selvin ajatuksin kirjoituspuuhiin, iltatokkura orastaa taas. Ei mitään kuvaa päivän annista, olkoon vaikka mielen muhimista. Kävin Mahiksella ja kirjastolla, opiskelin uintia netistä. Kirjastolla homehduin melkein sulkemisaikaan saakka. Päivällä kypsentelin kasviksia ja luulin selviäväni kevyesti, joopa joo, kahvia ja suolapähkinöitä päälle ja vatsa sanoi jo selvästi vastalauseensa. Olen kuvitellut opettelevani uimisesta ja päiviskirjoittelusta kuria. Hah, en kai ole senlaatuinen. -23:59 2003-09-03 22:00 Hoi-hoi, luulenpa nyt jännittäneeni hartioitani kymmeniä vuosia. Kenties vähän koko kroppaa ja varsinkin mieltäni. Uinnin jälkeen huomasin taas nostelevani olkiani, tuntuu todella turhalta. Vai onko, tarkoitusta? Käytännöllistä on sentään alkaa huomata asioita. Huomata epäkäytännöllisyys ja kenties siirtyä käytännöllisempään tapaan. Iho tuntuu silenneen kovan vedessä pulikoinnin aloitettuani. Kenties syön vähän terveellisemmin ja varmaan mahdolliset kuiva tai kuollut pintaiho tulee liotettua vedessä irti. Pelkään vähän, että minulle tulee klooriallergia jossakin muodossa. Ainakin meinaan hiukka tukehtua kun uikkarit on läpikloorautuneet, parempi pitää ne kaukana nenästä. Tänään koetin ensikertaa saada jotakin hajua vartalon kierron suhteesta potkuihin, vähiin sen tuoksun havainto vielä jäi, mutta sentään jotain pientä. Huomaanpa nyt kroolin ja selän olevan samat asiat toisteppäin, nenä alas tai ylös ja kädet vain pyörii eri suuntiin. Väsytys alkaa iskeä. - 22:17 2003-09-04 17:13 Rankka päivä. Olen ollut hyytelössä mielessäni, tiukassa pinteessä, josta ei rehkimällä pääse irti. Palasin perusasiaan, tärkeysjärjestys, terveyden voi laittaa ensimmäiseksi. Kaikki saa tähdätä siihen, jos aikoo matkailla elämän polkuja. Tästä voisi pikkuhiljaa alkaa tulla esiin asiat, joita olen vuosia jo vatkannut mielessäni. Siis vain vuosia, oltuani tyytymätön niin sanottuun tarvehierarkiaan. Olen materialisti ja samalla täysin ymmällä kaikesta. Kuten atomit ja molekyylit, kivet, tähdet, planeetat, galaksit. Tai atomit ja molekyylit, solut, eliöt, eliöyhteisöt. Kaikkinainen luokittelu hajoaa asioiden moninaisuuteen. Tänään olen miettinyt potkuja, en saa niitä sopimaan kuuteen kuten olen lukenut ja kuullut. Tässä on ensimmäinen vahva törmäykseni kotirummuttelijan rytmien soveltamiseen märässä yhteydessä. Kokeilen tänään ja etukäteen luulen, että koko asiaa on vielä vaikea havainnoida. Parina päivänä en päivittänyt nettiä vaikka jotakin kirjoitinkin. On se vaan aika epäkäytännöllistä. Tämän päiväkirjan luonteen vastaista. Olen ollut liikenteessä liian myöhään, jo väsähtäneenä. Pitäisi luoda yksinkertaisempi toimiva päivärytmi, tehdä hieman asioita kunnolla. Olen kuitenkin aikamoinen haaveilija. Alkaa olla hoppu uimalaan. -17:31 2003-09-05 15:40 Sain eilen joitakin aavistuksia potkujen ja vartalon yhteisestä rytmistä. Uin uimakandidaatin verran. Itse uinti menee helposti ja sukellus, mutta toisen raahaaminen mukana oli minulle raskasta. Ensi viikolla lisää, vaatteet päällä. Kokeilin sitä tänään joessa. Surullisen hassua miten pelolla suhtauduin yritykseeni. Ei sentään, voin kai sallia itselleni herkän mieleni varovaisuuden. Tiedän nyt, että räpiköivästä uinnista ei tulee vaatteissa mitään, liikun parhaiten selälläni mahdollisimman pitkin ja reippain rintauinnin liikkein ja kunhan vielä muistaisin, tai paremmin oppisin kantapäähäni saksipotkun. Uintia ennen makailin matollani auringossa tunnin. Metkaa kun toista kylkeä melkein kuumottaa aurinko ja toista viilentää koskelta puhaltava tuulahdus. Palattuani kaupan kautta kotiin kävin kierroksilla. Aurinko ja häslinkini taisivat pumpata minuun energiaa. Oli vanha tuttu olo kun tunnen tietäväni mitä teen. Kolme asiaa joihin olen mielessäni viime aikoina samaistanut huonon itsetuntoni. Huono uintitaito, taitamattomuus ruoanlaitossa ja se mahtava pelko, joka iskee kun tielle ilmestyy nainen, joka vetää mielettömällä voimalla puoleensa. Olen alkanut huomailla, että useimmat pelkoni ovat hiukan liioittelemiani. Olen hiukan turhan kriittinen, kumma etten ole aikoja sitten ruvennut ymmärtämään oppimisen rataa. Ensin ei osaa ja kun yrittää ja harjoittelee niin oppii. Kun tekee, kokeilee, tekee, harjoittelee niin oppii lisää. Viime vuosina olen joskun ajatellut oppineeni oppimaan. Kaikki touhu taitaa olla sellaista edestakasin ja välillä ei minnekkään liikkuvaa mutaa. Toivottuun suuntaan johtavia asiota ei voi tapahtua nopeasti vaikka joskun luuleekin niin. Takapakkia voi mennä nopeasti, varsinkin mitä vaarallisemmasta asiasta elämälle on kyse. Rakentaminen on vaivalloista ja sortaminen helppoa. Jahha, tuntuu vähän, että kirjoittelen asiota joiden oikea luukku ehkä olisi jokin muu kuin päiväkirja. Pitänee perustaa erinäköisten jahkailujen osasto. No hypätään vielä eiliseen uimiseen. Yhtä perää 200m kroolia ensimmäisen kerran. Aluksi se oli kömpelöä. Olen niin laiska. Viimeinen puoli altaan mittaa aloin tuntea veden vastuksen jaloissani ja käsissäni. Voisin siis kokeilla välillä uida pidemmälle kerralla, siinä harjoituksen luonne voi muuttua kokonaan. Etsin edelleen sitä reikää vedestä, jonka kautta voisin sujahtaa vähemmällä vaivalla eteenpäin. -16:11 2003-09-05 22:00 Olisi korkea aika olla bailaamassa, mutta olen sippi, meinasin jättää koneen aukaisemisenkin väliin. Olin lähdössä Karhulaan pulikoimaan kun kurkkasin ikkunasta, niin kuin en olisi tietänyt olevan aurinkoista. Vasta silloin tajusin olevan oivan rullaluistelusään. Meinasin muuttaa mitä meinasin tehdä. Ei ole ensimmäinen kerta. Fiksaatio uimiseen. Olen kaivannut rullaluistelua ja nyt missasin sen kohdistaen meininkini jo eilisestä asti eri asiaan. Olen sekä jäykkä että yllytyshullu. No onko se nopon nuukaa kun välillä huomio kohdistuu aina nenän eteen tulevaan asiaan ja niin sanottu varsinainen aiottu tehtävä unohtuu. Siinähän on selkeä priorisointi. Jätin toivoni siihen, että lähipäivinä siisti keli jatkuu ja olen silloin hieman avarakatseisempi. Jalat ovat jääneet heikoiksi. Ylämäki pyörällä tuntuu kärsimykselta ja vastatuuli. Olen hidas, kun viileni minulta kesti monta päivää pukeutua lämpimämmin ja nyt kun on taas lämmintä en ole vielä kerennyt keventää vaatetusta. Matkalla tuumin, että olen jo enemmän kotonani vedessä kuin polkupyörän päällä. Paita märkänä uimalaan. Eri osasista alkaa muotoutua hieman uinnin näköistä. Välillä sieltä vedestä löytyy lyhyt putki, jota pitkin pääsee helposti, mutta niitä on vielä aika harvassa. Taidan olla hidas aloittamaan ja hidas lopettamaan, nyt kun istuin tähän, niin en saa lopetettua. On mukavan rentoa olla poikki. No niin, nyt sitten ei ole mielekästä sanottavaa enään vai, ja istua murjotan vaan. Yksi asia mikä ennen oli tavallista ja oli sitten vuosia poissa oli iltateen juonti. Nyt traditio on ollut taas vieraanani jo muutamana ehtoona. -22:20 2003-09-06 23:51 Oli todella kirkas keli mihin vaan. Vaikka halohakkuuseen ja saunomiseen. En päässyt rannalle asti tai luistimiin, ehkä huomenna. Yllättäen iski Kairon kulttuurianti ja aika raskaasti. Mukana voimakasta piilosanomaa. Puuvenekeskuksen kautta käytyä tuli vielä palava tanssianti päälle. Sauna- ja teatterioluet olisivat olleet melkein riittäviä, päälle tuli hiukan siideriä ja hups ihan noin vain menin nurin ylämäessä tavallisella kotimatkalla pyörälläni, nyrö polvituminen. Sitä en ole ennen ikinä saanut aikaiseksi. Samatyyppinen punainen leima vasemmassa polvessa kuin rullaluistelun aloittelijalla alinomaa. Ehkei sentään, aloittelijalla on polvisuojat, nimittäin kyllähän akuutti pintanahan poisto-operaatio hieman kirveltää. Oppia tämäkin, alkopitoisuus voi aiheuttaa keskittymisvaikeutta, sadankin kilometrin jälkeen olen pysynyt pystyssä, mutta en näiden muutaman prosentin, voi olla niinkin, että liukastuin kenkiini. Hällä väliä, tässä nyt olen. Viime yön väsymystä ei tullut vakavasti noteerattua. Aloitinkin dekkarin enkä voinut lopettaa, uppouduin ja kertakaikkiaan olin peloissanikin, luin koko pokkarin aamuun mennessö ja sitten nukuin iltapäivään asti. -00:07 2003-09-07 23:32 Eilisessä kulttuuripläjäyksessä oli mukana paljasjalkaisen parin tanssi sataman asfaltilla. Minäkin haluan osata liikkua jouhevasti, joskus on alotettava harjoitukset. Olin rauhaton yöllä, viiden maissa uneton. Aloitin romskun nauttimisen. Siinä oli kauhean makeaa päällä ja sisällä, ahmin ehkä puolet siitä kerralla. Sitten aamuaurinko kimalteli jo puiden lehdissä ja jatkoin salaisia uniani, en tiedä itsekään näinkö mitään. Kuten liikkeissäni, samaten aatoksissani tunnen olevani kömpelö. Tanssi ja teksti verrattuina omiini räpellyksiin, täytyy harjoitella. Ilta jo laskeutumassa kun aloin olla valmis tielle, epäröiden lähdin rullaluistelemaan käärien shortsien puntteja, kömpelöä, en tiedä minne kädet laittaa, kuinka huiskia, pitää luistella enemmän. Osaan potkia kohtuullisen hyvin suoraa vaihtia. Teillä oli hiekkaa, soraa, kaivantoja. Yllätyin saapuessani Sapokkaan, vesistä kai oli kohonnut paksu piiloittava höyry. Tavallinen matka sataman kautta takaisin. Luulotautia, eivät jalkani tuntuneetkaan kamalan heikoilta. Hartiat jäykät kuten polvetkin, osaltaan viiman kylmentäminä. Kävin joessa, mukavan raikasta, aurinko oli jo piiloutunut, vielä valoisaa. Meinasin tehdä lettuja ja heitinkin kipon munineen lattialle. Se oli sähellystä, en edes tiedä mitä aioin tehdä. Tartuin kippoon samalla ajatellen muuta ja ryhdyskellen ties mihin. Pitää opetella keskittymään siihen mitä teen. Olen enemmän ajatellut kuin tehnyt aineellisia suorituksia. Mielessäni toistuu kuva liu'ustani veden läpi. -23:58 2003-09-08 23:24 Eilen kukkeloin myöhään asti tietsikalla. Heräsin aamulla piippivekkariin tiedottomasta unesta. Niin syntyi kokonaan väsynyt, juopunut päivä. Psykologille kertoilemaan. Pitäisi olla muitakin ihmisiä, joille kertoilla. Alkoi tuntua, että tämä päiväkirja rupeaa tehoamaan, selvittämään päätäni. Minulla oli pari löytämääni peltipurkkia repussani, meinasin huolehtia ne kierrätyskeskukseen. Poikkesinkin MTT alla olevalle lähetystorille, kelpasivat. Löysin sopivia kenkiä sieltä, ei ole tavallista käytettyjen osastolla, eikä kyllä muillakaan. Vaaleanruskeat siistit nahkakengät ja mustat popot, tili piti melkein tyhjentää. Itsetunnon puutteen syvällisempi kaivelu tuo näkyviin arkuuteni paljastaa asioideni rempalla olon. Surkea rahatilanne, kämppä, johon ei oikein vielä mahdu kutsumaan ketään. Siistit kengät jaloissa kohottivat itsetuntoa kun kokeilin niitä. Että jos en olisikaan ainainen lenkkaripelle. Mahiksella kuulin jostakin terapioivasta kirjoituskoulutuksesta, kurssi opistolla, suosituksen sanoja, päiväkirjan kirjoitusta, unia, niistä minulla ei nyt juuri ole paljon pelkoa. Kävin karjalanpaistilla alakerrassa. Kun tulin ulos kadulle järkytyin. Sään syytä, kesäistä helleilmaa tulvahti puseroon. Kävin av-keskuksessa tutkimassa ohjelmatilannetta, pari pisaraa eteni. Olin taas ollut epäkäytännöllinen, löysin pyöräni lukitsemattomana. Kotiinpäin. Minulla on nyt epäkäytännöllisyystauti. Kesken matkaa ajattelin järjellisten määränpäiden turhuutta, väsyneenä harvinaisen ilman alla. Poikkesin tieltä salaiseen rantaani. Sen löysin kerran kun poikkesin tieltä. Heitin paidat ja housut kuivien kaislojen päälle, lepistä ropisi välillä tuulen varastamia lehtiä pitäen melua päälle tullessaan, ehkä torkahdinkin, hikosin, kenties halpa juopumus vähän haihtui. Vihdoin käynti kotona, uimakamppeita mukaan. Karhulaan, uima-aikaa vähän, huomasin jättäneeni pyyhkeen. Ensikerran uimajuomana vain kraanavettä. Olin jo pari päivää pelännyt kuinka käy rupisen pyöräilypolven kanssa, eilen uitin sitä pari minuuttia ja jo siinä likosi. Saunassa kipristeli, tyhmä minä, mennä sinne muhituttamaan bakteereita. Jotain puoli tuntia jäi uintiaikaa. Tunsin itseni vedessä joksikin nakkikimpuksi tai hermottomaksi lihanyytiksi. Tulihan siitä pienet harjoitukset. Vesi riitti. Pyyhepuute ei ollut katastrofi, vaan sukkelammin helpotus. Vähemmän roinaa, ei juuri ripustettavaa, lämmintä. Karhulassa vielä muonaputiikkiin, valinnan vaikeus. Hullu ostin hiivaa ja leipää. Nytkin makea karkkitapainen päivä jäi väliin. Kohtahan tulen vielä kipeämmäksi kun namilääkityspuute alkaa rassata minänallea. Ajattelin tekeväni iltakahvit. Nyt en tiedä. Kävin velikylässä, join teetä, kaukaa tuli pari tuohta kilisevistä pulloista. Iltapöllönä istun jo neljännessä eri paikassa pääteistuntoa, nyt saa riittää. -23:59 2003-09-09 23:51 Nukuin pitkään, aurinko taivalsi ikkunan ohi. Aamulla rupeni oli märkä, pesin pariin otteeseen kylmällä vedellä. Seiskassa oli kertomusta ruhjeesta voimalla lihaa syömään ruvenneesta bakteerista. Hassusti usein löytyy johoinkin yhteyteen kolahtavia juttua. Löytyyhän niitä kun on utelias. Kävin kalliolla jatkamassa huilia ja kuvittelua. Ei huvittanut mitkään aktiviteetit. Iso vale, uisin mielelläni, pölhö kun rikoin nahkani, juntti. Illalla hajamielisyydessäni kaadoin kahvin päälle tarkoittamani maidon eri mukiin, tyhjään, kahvi oli toisessa. -23:59 2003-09-10 22:51 Pilkoin puita tunnin. Ymmärsin, että kokonaisuudessaan ei kannata antautua iskulle, ei sille kaikkea energiaa, tarkkaavaisuuden tulee jatkua kumautuksen jälkeenkin. Aurinkoinen päivä. Olen sikäli kovin terve, että haluan aurinkoon vahvasti, otaksun ettei niin ei ole ollut vuosiin aikoinaan. Kohtuullinen auringon sädetys tekee oloni eloisaksi, tyytyväiseksi paistumistarpeen osalta. Löytämäni ruskeat nahkakengät ovat kovapohjaiset eli liukastuvat helposti pyörän polkimilta, niin kävi yllättäen, onneksi istuin satulalla. Opin siis toivoakseni, että näillä jalkineilla ei ole asiaa seisovaan ajoon, ei ole mitään takuita polkimilla pysymisestä, tosin auttaa hieman kun poljin on korkoa vasten. Kävin mahiksella ja tuli vähän pikaviestiteltyä. Saunottuani uimalassa kalvoi epävarmuus, menin uikkarisillani tarkastamaan pyörän lukkoa, kiinni oli. Uimakurssilla tuli uusi vaihe uimiseen, opettikin taas lempivalmentaja. Kroolini sai kehuja, mutta selkä on epämääräistä ja rinta saa mennä uusiksi. Minulla on tiukassa aikoinani oppimani sammakkopotku jalat levittäen joka suuntaan. Vaiheessa huomasi, että moderni potku voi olla puolet vaivattomampi ja rento samalla teholla, mutta sitä saan hakea, jalat muljahtelee helposti takaisin vanhaan. Ja käsillä pitää opetella kauhaisemaan reilusti vettä eikä kaapia sitä niinkuin lastalla. En uinut vaatettuna. Pulikoin kaksi tuntia rupineni, enkä saanut komplikaatioita, hyvänlaatuinen rupi kesti ja ohut on sitten taas olematon. Pitäsi oppia olemaan laiskottelematta kun huomaa näitä vaurioita, olisi heti pitänyt pestä polvi kunnolla, mutta kun piti leikkiä kovista, joka ei naarmuista välitä. Minulle on palaamassa uteliaisuuteni, se on varmaan ollut kesälomalla. Tiedonhimo ja ymmärryksenhalu ovat mukana voimakkaimpien viettieni kerhossa. Joissakin asioissa voi jatkaa osaamisen ja taitamisenkin puolelle, kuten nyt himo oppia uimaan ja mieluummin kauniisti ja siististi kuin nopeasti. Huomaan, että se oppiminen ei käy kovin nopeasti, mutta verraten loppukesäiseen aloitukseeni oppimisvauhti on ollut melkoinen. Tänään löysin netistä neuvoja, että ensimmäisenä kannattaisi opetella uimaan selkää, siinä kun saa helposti ilmaa ja kun on oppinut niin ei ole kovin vaikeata kääntyä mahalleen kroolaamaan, kurssillakin oli juttua aiheesta. Tonilla oli makea idea, kun treenaa vaikka kymmenessä urheilulajissa osaavaksi, niin siitä riittää valittavaa sitten mielen ja vuodenajan mukaan. Kannatan äänekkäästi. Taas alan olla puhkinainen. Tämä päivis alkaa tuntua toimivalta ja tärkeältä. Selvittelen juttujani itselleni ja ketä kiinnostaa voi ainakin pinnallisesti tutustua toilauksiini täältä. Elikkä on ruvettava organisoimaan jonkin verran tehokasta työskentelyaikaa tähän näpelöimiseen. Ennen pelkäsin rutiineja, mutta olen oppinut niiden olevankin ok. Yksi vain on mitä osaan jo. Olen parisen viikkoa keittänyt kaurapuuroa lautasellisen herättyäni, suolaista teen, kovin suolaista, se juuri saa minut ahmimaan puuron, mutta koetan vähentää. -23:36 2003-09-11 23:45 Päivä taas hurahti, haukotuttaa. Toimitin tarakallisen tavaraa keirrätykseen. En ihan ottanutkaan vain kirjoja vastineeksi, piti kompensoida. Tänään pulpahtelee liikunta- ja ravitsemusasioita joka nurkasta. Oli vähäenerginen olo jo ennen uimakurssille menoa, kokeilin kuinka käy. Me viimeiset uimamohikaanit pääsimme naapuriluokan oppiin. Tulee uusia näkökantoja kun valmentaja vaihtuu. Nyt en sitten enää osaa rintaa enkä selkää, saan opetella uudestaan. Se kai liittyy oppimiseen. Ensin sählää ja luulee osaavansa jotakin ja pian huomaa, että se oli kovin vähän. Lopuksi pelattiin vesipalloa, makeaa touhua minulle, viihdynhän aika hyvin veden alla. Toni haukkuikin minut saamarin ankeriaaksi. Pelissä oli pohjalla korit ja suolavedellä uppoavaksi täytetty pallo, jota käytetään vain veden alla ja kyllä sitä voi syöttää siellä vähän matkaa. Olin päivällä hieman yllättynyt kyvystäni organisoida useampia pieniä asioita tehtäväksi yhdellä matkalla, olen siis oppinut hiukan paremmin keskittymään siihen mitä olen tekemässä. Edelleen on vaikea aloittaa työmäisiä ja byrokratiamaisia hommia. -23:59 2003-09-12 23:39 Ooplaa, päivä alkaa olla vierähtänyt. Kiire taas tulee pysyä päikkäreinensä päivän perässä. Aamupuurolta, MTT:lle, Verotoimistoon, eväskauppaan, Mahikselle. Taas eväskauppaan, nimittäin juuri se mitä menin hakemaan oli unohtunut. En mennytkään jokaiseen kuvittelemaani paikkaan. Se muutoin kävi tänään aamuyöstä, ymmärryksen poikanen tuli vieraaksi, animaatiosarjaksi panemistani kroolauskuvista näin selvästi miten sitä vettä käsivarrella kaapataan, kokeilin tänään, eikä se ole ihan noin vain onnistuvaista aluksi. On totisesti eroa vielä lukea asiatekstiä kuin dekkaria englanniksi, kokeilin pätkän molempia. Asiallista olen lukenut niin paljon, että kieli ei ole vierasta, mutta jännäriä pari sivua ja se on nyt ihka eri asia. Vetisissä puuhissa Karhulassa loppuun asti. Ulkona huomasin jättäneeni mahalaukkuni dokumentti ja korttiosaston kaappiin. Ajattelin, että onpa aamulla heti asiaa uimalaan kun nurkan takaa pelmahti esiin uimalan hallitsijoita, sain ohuen omaisuuteni ylähyllyltä. Pelastuspalkkioksi oli tarjota omena. Palatessa vihmoi vettä. Ikkuna auki. Liikuskelee kotieläimiä outoa lajia. -23:59 2003-09-14 23:48 Toinen päivishuilipäivä ja tämäkin jo hilkulla. Eilen oli tuplasynttärit. Kummaa, innostuin tänään säheltämään Linuxin ja XFreen kanssa tuntikausiksi. On sellainen olo, että ehkä pikkuhiljaa pystyn tekemään mitä niin sanotusti täytyy tehdä. Tarvitsen vielä vähän aikaa ja opettelua moiseen. Ehkä lähden huomenna pyööröäileömään Stadiin. Hassu näppis. Tuli jotain muuta kuin mitä kirjoitin, ööööö-öööööööööööötä. Onpa herköässä. Tarvisi vähän virittää tätä näppistä, on sitä ennenkin tehty. Näppiksen alla lukee vähän risa ja päiväys 2000-11-22. Hyvin palveltu siitäkin lähtien. Vihdoin pääsin paljastamaan jotakin minulle tärkeää. Jos on tumpelo tai nirso ja varakas niin hankkii helposti turhasti roinaa. Näppisremonttipaussi. -00:01 2003-09-15 00:11 Noin, ei se kovin kauaa vienyt, eikä tarvinnut nousta persuksiltaan edes. Pikkuruinen paperin pala ja vähän teippiä sekä paljon tahtoa ja näppäryyttä. Öiset sanat tulevat nyt siististi. Jos niitä olisi. -00:15 2003-09-15 23:36 Oli peijakkaan siisti keli pihalla, pyöräkin tuli Hesaan, moottorikyydillä. Sattui liian kohdalle ja laiskuus iski. Nykyään huomaan olevani useahkosti muissa maailmoissa, en tiedä missä, mutta en ainakaan tässä, eli seurauksena on niin sanottua hajamielisyyttä. Näppis on eri, kone eri ja koko paikkakunta muu, muu kuin aamulla, kukuin neljään koneellani. Laitoin kännyn piippaamaan kahdeksalta, säikyin sitten kun se sen teki. Luulin luurin olevan rikkipäin, mutta voi olla, että toimiva akku olisi hyvä lääkitys. Omallani sammu melkein heti ilman laturia, löysin vanhan akun, jolla pysyi päällä pari tuntia. Niin se puhelimeni vaan on sanovinaan huh-huh, mutta se on tuo maanmainio vastaaja, jonka virittelyyn taisin tuskastua enkä tiedä koodianikaan. Tulin liian kärsimättömäksi siinä virittelypuuhassa, ei tuntunut mielekkäältä. Tuli mulkoiltua elokuvan pätkää, sopiva diagnoosi siinäkin, ominaisuutta, joka voi olla lahja pidetään sairautena. Yleistä, mutta yleensä se on ok, mitä äänekäs lauma kannattaa. Minulla oli ennakkoluulo, että osaan pakata mukaani sen mitä tarvitsen. Pitäisi saada uusi työkorvausverokortti vielä tälle vuodelle, en ole ennen tiennyt sellaisen olemassaolostakaan. Tarkastin edellisen lauseen hankalan sanan muistiinpanoistani, kaksi raskasta yhdyssanaa peräkanaa. Ollapa niin eläimellinen, että ei fuskaa. Läsnäolo. Nyt. Mitä siinä voi olla? Kaikki on tullut jostakin ja menee jonnekkin. Olkoon alkupamaus ja loppupläjäys tai vaikka mitä. Kerkesimpähän uimaan. Tuli ensimmäinen uimavamma. Kontulan uimalan matalassa päässä ei uikkarit juuri kastuisi seisovilteen, matalaa. Käännyin selälteni uimaan ja iskin oikean käden sormet pohjaan. Sattui ja kesti pitkän hetken, että sain sormet jälleen taipumaan, nyt voin kirjoitella. Siihen altaaseen selkäni on liian syvää. Krooli alkoi mennä aika sujuvasti. Nimitys alkaa tuntua oudon kitkaiselta niin sulavalle menolle. Nimi voisi olla vaikkapa kauhominen. Tulin mukavalla mielelle alkua osoittelevasta sujumisesta. Pitää löytää kapea ja pitkä uoma vedestä ja pysytellä siinä soukkana ja välillä potkiskella reippaasti ja kauhaista pitkä energinen veto ja muutoin olla rento ja määrätietoinen. Välillä pitää muistaa hengittää. Ensin ulos, sitten heti sisään, ilmaa. Yllättäen tästä löytyy perusasiota. Vesikin pysyy hyvin altaassa maan puoleensa vetämänä. Ihmeellistä. Nyt. Uidessa hengästyin välillä hengittämättömyydestäni ja välillä join punaisesta pullosta omenamehua, ei raakana, vaan vettä sekaan hölskyteltynä. Kunnolla ruvettunut polvi alkaa jo parantua, mutta arka kohta kuoriutuu aina uudestaan kosteissa harrastuksissa. Minua riivaa vähän väliä kärsimys, polte rinnassa, katkua henkitorvissa. Ei ole kivaa. Pelkään, että se ei myöskään ole terveellistä. Parikymmentä vuotta sitten rakennellessani innokkaasti kaiutinkoteloita lastulevystä minulla oli samankaltainen vaiva. Hoksasin samuuden nyt juuri. Ei varmaan sama asia, mutta saman tuntuinen katkukärsimys. Silloin meni pitkään, että tajusin yhdistää oireen materiaaliin, jonka keskellä puuhailin. Näen sairautena sen, että taistellaan näkyvää likaa tai bakteereja vastaan kun ihminen on kaikista lähimmässä kosketuksessa ulkopuoleensa kehkojen kautta, jos jätetään mieli pois laskuista. Miten mielekkäät kosketukset mitataan? Tämä hypähtää ajatukseen, mitä on nyt, mitä mielessä on ja mitä sinne saapuu, mitä siitä syntyy mieleen. Mitä ei näytä olevan kysymys. Midän merkitykset. Suurin osa oletusta. Jään saivartelemaan sanoihin ja merkitys muuttuu. Näen vain värin ja kuva katoaa. Kuvan väreistä tehty uusi kuva. Miksi uusi? Koska se ilmestyi mieleen ja sieltä kertomukseen nyt äsken. Saivartelija muuttuu vedessä ankeriaaksi joskus. Kunnolla ja makeasti kostutettuna, aivan märkiinnytettynä, täytekakku muuttuu himomussutettavaksi. Maailmankuvassa voi olla ratkaisevaa se mitä aistii ja minkä ohittaa, harjaantuneet totunnaiset tavat käyttäytyä ja olla käyttäytymättä. Ehkä joskus voi hieman herätä kun ravistuu epätavallisuuden heittäytyessä syliin. En voi kutsua harjoitukseksi tekemistä, jossa kuorma on huomaamaton. Liian suuren taakan kanssa riuhtominen rikkoo paikat. Pitänee olla rohkeutta pysyä kohtuudessa. -00:57 2003-09-16 23:55 Olenpa taas myöhässä kirjoitteluaikeineni. Tänään ollut ohjelmassa synttärien viettoa. Potentiaalinen kitaristisankari. Kiinalaista ravintoa ja nyt sitä kunnolla mehustettua täytekakkua, maha pullottavana ja pää sekaisin samppakaljasta. Kas siitä muistin, posahti melkein silmään, sentään ohi kattoon, olin varomaton, liian harvoin aukonut paineastioita viime aikoina ja en tajunnut panna varmistinta päälle. -23:59 2003-09-17 23:47 Nyt juuri tuntuu tylsältä päiväkirjatouhut. Eilen kirjoitin niin ajattelemattomia juttuja, että hohhoo. Rakentavaa tehdä sentään jotakin niin voin tehdä uudestaan paremmin. Ei ole kovin selkeää rinnastaa aineellisia ja sielupuolen asioita, ellei selitä niiden vertailutapaa. Likaa lähdin puheeksi ottamaan, myöhemmin ajattelin vertauskuvallisuutta ja sitä että hairahduin innostumaan jostakin jonkun ajatukseni aspekstista, muu mahdollisuudet unohtuivat samassa. Tänään ajattelin kuinka asiat ovat saaneet mieleni ryöppyämään joskus jäätävalle ja joskus polttavalle puolelle. Ennen olen yhdistänyt tunteen johonkin itseni ulkopuoliseen. Tänään tuumin vaikutelmien syntyvän sisälläni. Herättäjänä voi olla havaittu asia. Tuli mieleen huuto, tarkemmin vapauttava huuto, kirjan nimi, oletan. Tai muita lukemiani ajatuksia. Kovin voimakas tunnereaktio on kompleksin, trauman merkki. En ole nyt yksioikoisesti tätä mieltä, enkä samaa mieltä itseni kanssa. Nyt rupeaa haisemaan. Itse, kuka lie se on? Olen ollut aika rajoittunut, kun nyt rupeaakin näin ihmetyttämään. Mietintäpaussi venyy. -00:09 2003-09-18 15:09 Joku outo suuntaus. Tuntuu kuin ymmärtäisin asioista paremmin, vaan samalla yhä huonommin koska kaikki on enemmän ja enemmän käsittämätöntä yhtä aikaa kun pienet asiat ovat selvempiä. Kuten on selkeää pyrkiä vähentämään uinnissa vastusta ja räpiköidä vähän mutta reippaasti. Mutta en oikein tiedä miksi mikään on tarpeellista. Tai miksi miksi? Ilman tarpeen voi kyllä pinnallisesti ymmärtää, hapen. Mutta joka solun energiantuotanto, bakteerimaiset pikku voimalaitokset. Tai tietokone, liian monta yksityiskohtaa kenenkään tarkasti tiedettäväksi, lastun sisään ei näe, voi kuvitella sitä abstraktisti ja se liittyy piuhan kautta joskus jonnekkin. Tili on taas tyhjä. Rahan vähyys on ennenkin tuottanut jotakin uutta. Aikoinaan omakin ohjelmoimiseni piti tehdä aika nollasta tietokoneelle siksi. Mitä Linus olisi tehnyt muutoin? Ihmiset ovat toimissaan. Ei sanaseni asetu kohdalle ymmärrettäväksi. Eri kielten erilaiset merkitykset, sanaset, viitteet asioihin. Kuinka paljon mielessä on jotakin sanomatonta ja ehkä muutoin ilmaistavaa ja mitä käsittämätöntä tai piileskelevää? Yöllisesti etsin uima-aiheita, kaikki suuntautuu samaan. Luontainen urheilija on laadukkaasti laiska. Saatan olla oppimassa vähemmän ripustautuvaksi, sukkelammin oman kömpelyyteni oivaltavaksi, turhasta luopumisessa on vielä varaa. -15:25 2003-09-19 14:09 Sekava olo. Sikäli selkiytyvää, että huomailen mistä kiikastaa. Tavallaan kovin mielikuvituksellisia asioita ei voi olla olemassa. Mitä ikinä onkaan keksitty niin jostakin hyvin läheltä ne ideat ovat tulleet. Oma asiansa on näkeminen tai sokeus siinä harrasteessa ja minkälaiset värilliset linssit tai minkämuotoiset silmälaput on ja miten oma sieluntila vaikuttaa niiden säätöihin. Elikkä yksinkertaistuksena kun on kivaa niin kaikki on loistavaa ja kun on mälsää niin kaikki on keljua ja sen mukaan ehkä vielä joko haukutaan tai kehutaan kaikkea tielle osuvaa. Siistiä on vaikea tehdä. Haluaisin tehdä pienen nettisivujenteko-ohjesivun. Saan siitä käytännöllisen oppitunnin itselleni, pitää oppimaan rajoittamaan aihe. Sivuun voi kirjoittaa jotakin aivan muutakin kuin html:ää ja sivun toimiminen riippuu muista asiasta kuin htm-kielestä ja on erilaisia versioita niistä muista asioista. Kaikkea ei voi selittää. Edellisen lauseen kaksi paikkansa pitävää eri maukuista merkitystä. Tässä minä teen asioiden ulos tuomista mielestäni. Siistin tekeminen vaatii tietämistä ja ymmärtämistä ja aistia tai makua, joka kertoo mikä on siistiä. Vittu olen mulkku. Huomasin juuri. Olen vain vaihtanut sanaa, mutta en ajattele siististi. Aikanaan taisin huomata filosofin käyttävän hyvä ilmaisua. Täysin selittelemättä. Eilen tai viime yönä ajattelin ja listasin näitä hyvä, huono, oiken, väärin plus sun muita rimpsun. Pitää palata käytännöllisyyteen. Pikemmin siirtyä, enhän ehkä ole ikinä siellä ollut, vielä, luulisin, vaikka kovasti olen joskus luullut olleeni. Totuus. Toden puhuminen on valetta. Uskon sitä enemmän, joka sanoo olevansa epävarma. Varma ei tunne mieltä, pikemmin on sokea. Varmuuden miljoonan tonnin vuori näkökentän edessä estää näkemisen. Olen ajatellut olevani haukkumatta ja keljuilematta tällä osastollani. Mutta kyllähän tämä torailuni meluisalta haukkumiselta kuulostaa. No, asiaan, siis siisti kai tarkoittaa mieleni mukaista. Siis puhuja puhuu. Hyväkö. Makeaa? Makuasia. En itsekään taida tietää mistä puhun. Kirjekaveri pyysi listaamaan kymmenen minulle tärkeää asiaa. Taitaa olla mahdotonta, ei vaan hieman vaikeaa, kovin vaikeaa, melko hankalaa. Asiat menevät päällekkäin, vaikuttavat toisiinsa, niillä on yhteisiä osia. Siistin listan asiat ovat erillisiä. Kun kirjoittaa kaksi samaa sanaa peräkkäin, ovatko ne silloin eri sanoja vai sama sana. Jos sana on eri ja merkitys kohtalaisen sama, mitä sitten? Ajattelemisella voi käytännöllistää elämää ja sillä voi tappaa itsensä jos pystyy ajattelemalla lopettaa kaiken toiminnan joka on välttämätöntä elämän jatkamiseksi. Ajattelemalla on helponta teloa itsensä olemalla hajamielinen sillon kun käsittelee jotakin vaarallista. Kerran pienenä poikana kuunnellessani iltasatua näpräsin lampun johtoa kuten nyt saatan helisytella rannekoruani. Asiaa paljon ajattelematta aukaisin eristysnauhaa johdon päältä ja sain sähköiskun. Ovat ne iskut aina melko ajattelematon otus saanut. Helvetin ajatteleva, mutta muita asioita silloin ajatteleva, innostunut, utelias. Kerran ihmettelin, että miksi laitteesta ei tule mitään tärskyä, luulisi tulevan ja kun yritin, niin kyllä se tuli. Se on testailua. Siistiä tyhmyyttä. Kerran sain perkeleellisen tärskyn ja kun ihmettelin, että mistä se oikein tuli niin sain sen tietää kun sainkin vielä toisen. Samaa on taunnut tapahtua naissuhteissa. Joskun tulee mieleton tärsky, johon suhde siltä erää kaatuu. Olen epämääräinen. Nyrkkeilijä pudistaa päätään ja jatkaa. Vai tyrmäytyy? Siinäpä se, kestokyvyssä. Tämä on vertauskuvallista. Taas olen fyysisen ja henkisen rinnastamisessa. Vaikutus on sisäinen, mikä on tärsky, mikä osuu mihin ja miten se vaikuttaa. Asiat ovat olemassa, mutta lyöjä ja löyty eivät välttämättä itse tiedä sitä. Tietämisen ja ymmärtämisen ero. En ole selvinnyt yhtään. Puhutaan syntymähumalasta. Voin sopia itseni kanssa laittavani ensimmäiseksi listalle terveys. Mutta kaikki muu liittyy siihen. Kaikki muu mitä listalle tulee ei ole riippumatonta ensimmäisestä, vaan riippuu enemmän tai vähemmän. Onko terveys liian abstraktia? Joku voi ajatella toisin, mutta siinä on oltava molemmat puolet mukana ja niissä monituiset vaikutteet. Minun on otettava vastuuta itsestäni ja omien hartioideni rentoudesta. Jäykin hartoin on vaikea tehdä siistiä ja siinä tekemisessä väsyy ja tulee kipeäksi. Voin kuvitella parhaaksi lääkkeeksi kahdelta kantilta läheisen tytön halaamisen. Lääke vain uupuu vielä ja jos olen jäykkis niin se voi jäädä saamatta, koska jäykkiksenä töpeksin tilanteet. Ei se ole ainoastaan joku taiteilija joka voi sanoa aina kaipaavansa jotakin, mutta ei edes tiedä mitä. Tai sitten on. Jokaisessa on samoja piirteitä, annostelu vain vaihtelee. Kaipa tässä on itsensä hyväksyntä nousussa, vaikka en tahdokaan olla pullukkavatsainen. Rupesi naurattamaan jo. Voisi olla terveellistä joskus edelleen saada lapsuuden päättömiä naurukohatuksia. Vaatii varmaan järjen lakaisemista syrjään. Minkä järjen? -15:23 2003-09-20 15:22 Yliaktiivinen hiki valuu vaan kainaloista. That is part of me. Eilenä join juomapullostani, punaisesta ja maistui pahalle, vaikka oli vain vettä, ei ihan vain. Olin jättänyt huuhtomatta mehun jälkeen ja pohjalla olikin ympyriäinen homevana. Olipa ongelma, pulloharja auttoi siihen. Kokeilin Linuxia eri koneella ja sainkin sen päälle, tekstitilaan vain, eri näytönohjain, httpd ei pelannut olin joskus yrittänyt konfiguroida liikaa, poistin ylimäärän ja se toimi heti. Kokeilen helposti jotakin hiukan eksoottista, olen huomannut, usein ei toimi, joskus toimii. Vahingossa voi keksiä jonkun uuden toimivan jutun. Välillä tuntuu, että keksii jotakin selittävää ja selkeää, yleensä ei tunnu. Asiat liittyvät niin monella tavalla toisiinsa ja vielä toisten juttujen kautta. Mikulo Maklai. Mielijohteita mitä mieleen tulee ja mistä. Ei tyhjästä. Löytyi vihdoin jotain tolkkua tai sympaattisen tolkutonta keskustelukanavilta. Nyt pullo toimii. Improvisaatio. En haluaisi sanoa flow. Se on vähän kuin niiden joiden on halu huumeeseen. Jostakin kaman savusta poltetut keuhkot? Sekoilussa on kai mukana ajatusten ja sanomisen ongelmaa, kuten aika kuluu. Katson kuuta tai muuta voi sanoa paljon sellaista mikä on keksittyä tai merkityksetöntä, tai runoilua ja niin paljon on sellaista mitä on vaikea sanoa. Voi oppia sanomaan lisää, opetella kuvailemaan. Kännyssäni on nyt uusi akku. Siitä näyttää piisaavan energiaa, mutta virta katkeilee silti, eilisaamun jälkeen jo kaksi tai kolme kertaa, ei se mitään, kunhan vehje käynnistyy ja sen se on tehnyt. En halua tähän äärimmilleen venytettyjä rivejä ja se ääri on pienempi kuin 80 merkkiä. Pitäisi välillä itse lukea näitä rivistöjä, tosin muistan aika tarkaan edellisen päivän sepustuksia. Tuntuisi ainakin jäävän mieleen kaikista typerimmät sanomukseni. Olen mieleltäni hieman kiihkouskovainen, tuli ajatus. Eikus kyllä siellä on palasia vähän kaikkea, ei joku asia ole ainoa, ei mikään, paitsi se mikä joskus voi täyttää mieltä hyvin keskittyneesti. Joskus uidessa on tuntunut hassulta kun on pyrkinyt muita ajatuksia mieleen, mutta se ei tainnut toimia, tulee nenään vettä. Niin minähän kirjoitan alas uudet asiat. Näen tämän sepustuksen pikemmin kirjamaisena, turha näitä on laittaa alkuun mitä seuraavaksi tulee. Ja sitten nyt kyllä kusettaa. Olen juonut, mutta en aatellut seurauksia. Tavallista. Sain kirjeen musiikkimaikalta, ois kurssia, ja tää yks kitaristi, mitähän siitä tulee? Voisin itte opetella kitaroimaan, ei se vaikeaa olisi, kun halu tulee, siinäkin on opittava rentous tai ranne kramppaa. Olen joku nimettömän performanssitaiteilijan ja restauraatioinsinöörin sekaluumukeitto tai joku soppa. Ehkä voisi alkaa keksimään kohtuullista narsismin ja vastuullisuuden koktailia. Arkipäivän elämää etsimään. -16:20 2003-09-21 23:06 Aloitin tänään polkemaan 12:59 ja lopetin 21:17. Ja nyt yllätyksekseni olen samalla siirtynyt Kontulasta Metsolaan. Pariin varsinaiseen paussiin meni reilu tunti. Porvoon Runebergin luona näin näöltä tutun näyttelijän kloonin jos hän ei ollut hän. Eikä sillä nyt olekaan niin paljoa merkitystä. Tai hän tunsi minut yhtä epämääräisesti. Tai en ollut soveliaalla päällä tunnettavaksi kulkurin roolissani. Kohta tuumailin, että olennaisempaa minulle on elää vaihtelevin tyylein ja selviten kuin leikkiä ja esitellä näytellen. No tietty ei pidä elellä kovin pelottavia kauhurooleja. Ja kyllähän pahuksia tulee aina välillä ihan tarkoittamatta. Ihan alkumatkasta pomppasi hirvi tielle ja hiton nopsaan. Siinä oli pyöräilijöitä jotka oli huomannut ja huitiloi autolle. Voisi tulla pyöräilijänkin eteen viuh vaan. Ennen Loviisaa taivaalla kiisi etelää päin varmaan joutsenia, joitain isoja lentiäisiä. Ja lähempänä daamia yllätyin. Näin ensin muutaman harakan harvinaisen yhteistoiminnallisina. Kolme sulkakoreilijaa oli liki sukimassa jänöpupun selkäturkkia. Pikkukani ei tainnut oikein tykänä ja pompiskeli. Killutinvarkaita oli kaikkiaan kuusi jänöstä kiusaamassa, eikä sillä oikein ollut piilopaikkaa, se pomppi talon pihaan ja ehkä löysi piilonsa. Loviisan itämäessä sain poimia kannolla istuen kuivakoita mustikoita ja maukkaita puolukoita lisukkeeksi. Matkan vaiheissa kuvittelin, että käyn vielä joessa uimassa perillä. Kannon nokassa tulin tajuihini realistisemmaksi, ei se ennenkään ole usein onnistunut, kun lopulta on energiat vähissä niin ei kovin kaipaa vilakkaa kylpyä. Taluttelin muutamissa ylämäissä, opettelin joustamaan ainaisen itsepäisyyden sijaan. Olinkin jotenkin väsynyt pitkin matkaa. Polkea jaksoin, mutta olin laiska ja univäsynyt. En vielä tiedä tehokkaampaa tapaa kokea mitä erilaisimpia tunteita samana päivänä. Niitä tulee mielen syövereistä, tekeminen vaikuttaa kemiaan. Ja paikat, joissa on ennenkin ollut. Olin tiukasti syvällä mielessäni ja siksi matka tuntui menevän aika huomaamatta luulen. Mutta välillä tunsin oloni kipeän oudoksi kun tunsin olevani yhtäaikaa aivan laiska ja toisaalta oli kuitenkin aatoksena mennä eteenpäin. Aurinko pilkahti kerran vain matkalla ja senkin himmeästi. Loppumatkasta tuli vastaavan laadun pisarakuuro, ei juuri huomattava. Kämmenten sormien vastaiset reina-alueet ovat kuin hieman puutuneet, peffassa on paikotellen hellää. Potutti matkalla kun hartiat ovat pakosta aika jäykät, eihän siinä muuten pysy kyydissä. Voi niitä vaikka vuorotellen rentoutaa ja hieman yhtäaikaakin, mutta se vaatii ponnistelua. Välillä varsinkin reidet kihelmöi, eihän niillä ole ollut pitkään aikaan oikein mitään käyttöä. Niin ja kyllä tämä matkan joutuisuus oli paljon kiinni myötäisestä tuulesta. Ajoittain tuuli vastaankin, se tuntui metkalta. Katoppas vaan, jaksoin kirjoittaa, äsken vielä epäilin. -23:44 2003-09-22 22:34 Oonpas aikaisessa. Mun lauseet tuppaa olemaan kiemuraisia. Oikeassa ranteessa on vihreä muovirannekello ja vasemmassa koru, puuhelmiä ja jotakin kalan nikamilta vähän näyttävää. Se on sellainen lelu, kuminauhalla. Kerran pujotin siihen varoiksi langan kun tuli mieleen kumpparin katkeamisvaara. Tämä juttu ei ole kovin suunnitelmallista. Aamulla psykologilla ja siinä on hyvänä puolena säännöllisyys vaikkakin harvakseltaan ja se, että hän keskittyy juttuihini joita röpäleinä pulppuaa. En muistanut yhtä listaanikaan, joka on sivuillanikin, että pääsisin alkuun kymmenen tärkeän asian luettelossani. Ystäväiseni, joka listaa tivasi kertoi tänään, että asiat ovat melko vakaita listalla. Jos näin on niin asiat, jotka mieltäni vuoron perään täyttävät saavat oman listansa. Edellinen mieleni täyte oli uinti ja nyt se on irkkailu. Pääsin hiukan lisää jyvälle tänään. Mahiksella, ja sinne unohdin juomapullonikin. Pidin kokonaisen viikon vapaata uimisesta ja tänään olin kömpelys vedessä. Oli tuokioita, että uinti kulki ja pienen tuokion ajan tunsin potkujen rytmin olevan kohdallaan. No kai on ihan hyvä huomata olevansa kertakaikkiaan aloittelija. Otin omenamehutötsän mukaan altaan reunalle. Pullon unohtamisen kautta opin sen, että mehu on inhaa juotavaa sellaisenaan, pelkkä vesi on paljon parempi. Mehusta tulee närästysmäinen olo. No kyllä se menettelee kun puolet on vettä, nyt ei ollut. Olin Mahista ennen kirjastolla. Tutkiskelin juoksu- ja triathlonlehden, krampeista, niitä ei oikein ymmärretä, sun muuta, lihasten tasapainoinen teho, tai se, että vatsalihakset voivat olla useassa etenemistavassa eteenpäin puskevana moottorina, ainakin sauvoilla. Tuntuu, että näen nyt paljon selvemmin sen mitä muut uimarit tekevät. Hmm. Asiat vaikuttavat ristiin, toisiinsa. Saan itseni edelleen aika usein kiinni jännittyneiden hartioiden harrastamisesta. Ahaa, löhöilyasentoni tässä koneella ei ole mikään ergonomian ennätyssaavutus. Alkaa väsy tulla taas silmiin. Väsymyksen savuverho. Nick on nyt lioncat irc-galleriassa. Opin itsestäni jotakin, samaa minkä ennenkin tiedän, kuvittelen sukkelaan. Pitää opetella huomaamaan nokkelasti se kohta, jossa kuvitteluni on lähtemässä laukkaamaan. Pekan kanssa aateltiin, että oliskohan asiaa perustaa oma kanava. No kun kiinnostaa kokeilla juttuja. Nyt mun ajatukset tuntuu lähtevän harhailemaan enkä tiedä minne. Äännähdys, ei sanoiksi väänny, eikun ei edes kirjaimiksi. Nyt tuli mieleeni uusia nyansseja vanhalle idealle, ehkä. Siis hartiani viestittävät minulle sitä asiaa, että en huomioi itseäni kovin terveellä tavalla. No onhan tästä päiviksestä hyötyä, mutta tähän ei pidä jäädä roikkumaan ja jäykkäilemään, parempi on pieni venyttely ja rentouttelu. Niin, olenhan aikoja sitten jo ajatellut laittaa selkävinkkejäni sivuilleni, sain aikoinani selkäni todella jäykkäpaskajumiin, tein liikkaa tietsikkahommia enkä paljon muuta tehnytkään. Jospa ryhdynkin työkseni aasinsiltojen rakentajaksi tai designeriksi. Tuossa tuli linkkejä heti joen toiselle puolelle, mutta hyppy menee enemmän historian kuin päiväraportoinnin puolelle. Mikä on pihkura? En todellakaan ole pahemmin osannut valjastaa kykyjäni. Mutta enhän ole osannut edes tunnistaa niitä ennen. Olen häpeillyt asioita, joissa olen ilmiömäinen, tai olen pikemmin joutunut ongelmiin kykyjeni avulla. Vaikka niitä käyttäen voisi selviytyä paremmin. Nyt on ehkä sitten sellainen hapuiluvaide päällä. Selvittää mitä haluan ja mihin pystyn ja mitä sitten. Pikemmin selvittää mitä haluan. Koska lähinnä halu vaikuttaa kykyyn, sen luulen oppivani mitä haluan. En oikein tiedä mitä haluan, olen ailahteleva. No siinä ainakin löytyi syy punnertaa sitä listaa kasaan. Olen kuitenkin myös hyvin aikaansaamishaluinen, toteuttaja. Siksi varmaan olenkin niin yleispottuuntunut, kun ei oikein synny mitään. Paitsi nyt nämäkin päälle 50 riviä. Minun on luotava itselleni tehtäviä, joissa valmistan jotakin mikä täyttää puolisairaalloisen ankaran itsekritiikkini ja samalla sen on oltava muitakin joitakuita jollain tapaa ilahduttavaa. Vau-vau. Loppuhuomio tältä erää, luulen, että kirjoittelen aika harvakseltaan kirjoitusvihreitä, kun aloittaessani tämän päiviksen niitä tuntui tulevan joka riville. -23:32 2003-09-23 10:59 Makeesti menee joo. Näyttää siltä, että kun olen todistelemassa jotakin niin samalla tai heti perään tulee kerättyä niitä todisteita. Uskottelin eilen tärkeiden asioiden listan olevan muuttumaton. Nyt minun ei edes tarvi haukkua itseäni pahemmin, alan hyväksyä oman pölkkypäisyyteni. Sitä paitsi se on lahja. Vaikka sillä saan myös tumpelointini aikaiseksi, niin se on työkaluna myöskin kaikessa houkuttelevammassa. Olin lukenut kirjeesta selaimen kautta ehkä joka kolmannen rivin ja luin sen kokonaan vasta eilisen päiväkirjani kirjoitettunai. Olin siis kuvitellut sisältöä. Tänään en ole askeleita mihinkään suuntaan ottanut jaloillani, puuron keitin. Jaksoin juuri ja juuri kaivaa kitaran esiin. Elien Kärsä väitti, että en saisi kitaraa viritettyä, olisi parempi käyttää mittaria. Kyllähän se kieli kieleltä oli vähän kauempana mittarin keskipisteesta. En kyllä aio ruveta säännölliseksi mittarimieheksi, voisi kyllä välillä tarkistaa taitonsa. Äänirauta sanokoon mistä on tarkoitus lähteä. Kohta on sama merillä, metsässä ja musiikissa, että ilman sähköä ei löydetä suuntaa. No niin, eli perfect pitch, onko se absoluuttinen sävelkorva. Juuri kun olen ajatellut, että tämä on ensikäden tiedon kanava, niin hyppään kaadettuun kuuseen, voi parkaa, siitä tehtiin lehti, jossa oli tarkan sävelkorvan oppineen miehen mainos. Olin hyvin utelias, en nääs tule kannattajaksi näkökannalle, että miksikään synnytään. Voi olla edesauttavia ominaisuuksi, mutta taidot opitaan. Pienenä ja kauan sitten opittua ei voi muistaa oppineensa ja muillakin on yleensä eli varmaan aina valikoiva muisti. Miehen sisko nimesi erehtymättä pianon kaikki nuotit ja kaveria otti päähän kun ei osannut, opetteli sairaasti, ja vihdoin sitten luovutti ja rentoutui, ja yllättäen huomasi erottelevansa sävelet. En tiedä harjoituksen kestoa, en laatua. Nyt viritellessäni kitaraani pitkästä aikaa huomasin kuulevani, en kuulevani vaan ehkä aistivani, ei sille ole sanoja, virityksen, elikkä siis intervallin vierekkäisten kielten välillä. Sitä voisi varmaan kutsua väriksi äskeisen muusikon tapaan. Olin aika ihmeissäni. Kitarankin ääressä rentous kelpaa ja yllättäen pääsin samalla pidemmälle parissa harjoituksessa, jotka melkein tyystin luulin unohtaneeni. Saisinkohan itselleni intoa opetella lukemaan nuotteja? Nyt aivan äsken tässä koneen edessä, eikä se tainnut olla vielä aukikaan, huomasin nostavani hartioitani. En tullutkaan heti hätäiseksi, että hyh poika, hartiat alas, niinkuin brittipoliisit joskus juoksivat viuhahtajan perässä jalkapallokentällä. Totesin tilanteen ja ajattelin, että mitäs jos kattelis tilannetta kun sen nyt huomasin, ei niitä viitsi tarkoituksella jännittää. Oli vaikeaa antaa hartioiden laskeutua rauhallisesti siitä. Erilainen kokemus. Tämä on hiukan kuin paradoksaalista interventiota, sillä kyllä tämä jännittely vetää vertoja extremaaliselle torikauhulle. -11:23 2003-09-23 23:39 Lähtöä väsätessäni tuli tuumattua, että voisin hankkitua eroon ruudukkaista paidoista. Ideaa edesauttoi Ullan ilo Mahiksella ilmestyessäni eilen sinne kukkapaidassa, taikka lehtikuvioisessa. Olenhan aikanani harrastanut aivan riittävästi millimetripaperin kanssa pläräämistä. Uutta minulle tältä tuntuva omien asioiden tai tyylien löytäminen. Olin jotensakin väsyoloinen koko päivän. Unta kaaliin. Meinasin hölkkälenkille, mutta jo aikaisin illalla taivas tuntui synkkenevän, enkä kuvitellutkaan mitään yöjuoksua. Seuraavana päivänä. Pulloni löysin Mahiksen konesalin ikkunalaudalta. Olen ehkä turhanpäiten tuominnut lenkkeilyn ja salilla käynnin. Olenhan aikoinani tehnyt niitä tarpeekseni, mutta kuitenkin on liikuttava, kropan ja mielen takia. Onhan uiminenkin ihan päätöntä, edestakaista, samoin lenkkeily kehää, painojen siirtely edestakaisin. Tässä enempänä haasteena taitaakin olla oman muurin murtaminen taas. Voisin opetella urheilemaan välillä vaikka kurinalaisestikin. Heitin hepaukseen jämptiyden. Mikä lie kieliopilliselta nimeltään onkaan tämä epävarmuutta ja mahdollisuutta kuvaava suhinapääte, joskus luulin sen käyttämättömyydellä saavani asiat todellisemmiksi. Luulisin. Miten paljon veltompi löysykäinen silloin vielä olin. Jassoo, onko eroa sanoilla kuinka ja miten? Antaisinko itselleni luvan löytää jotakin uutta harjoituksista. Muistan liian selvästi entisaikojen tiukkapipoisuuteni, oli tasan tarkkaan kierrettävä reitin jokainen matka polkua pitkin, inspiroimatta. Alkaakin mielenkiinto heräilemään, kuinkakohan jalka kävisi. Hups, meinasin sulkea päiviksen tältä erää, tuli mieleen, mitä aattelin tänne kirjata. Eli en ajatellut noita sähkösäväreitä itsetuhoisessa mielessä ollenkaan silloin kun niitä hankin. Se oli aina huolimattomuutta, uteliaisuutta tai typeryyttä. Itsetuhoista ajattelua on toki harjoitettu, kaiken maailman kuvitelmia, siis silkkaa satua. Ja myöskin aikeen kera, mutta viisaastiko tai käytännöllisesti hutkinta-ajalle tuomittuna. Hutkinta-aikaa varasin muistaakseni kohtuullisesti vuoden ja tuomio olisi ollut sillalta hyppääminen, Lauttasaaren sillalta jäihin. Rikoksena oli totaalinen pettymys romanssissa, moninkertainen totaalinen mokaaminen. Voi kun herttaista, mutta silloin teki ihku kipeää. Nyt vasta olen oppimassa, että en voi oppia muulla tavalla kuin yrittämällä, kokeilemalla ja siitä viisastumalla. Traaginen lemmenseikkailu syttyi 20 vuotta sitten. Vasta tänä kesänä aloin päästää tai päästä irti sen kahleista. Juupa juu, Markkuko se vihjaisi mun touhujen olevan kuin salatuista eläimistä vai elämistä? Kun siinä välissä on ollut avio- ja avoliittoa ja seurustelua ja sen yrittämistä. Mutta nyt lätkäisen tuomion säälittä, en ole ikinä tiennyt mitä tahdon. Tiedän asioita, joita tahdon, mutta ne ovat kuin lusikallisia hiekkakasasta, minkään niistä puuttumista ei välttämättä huomaisi. Olen todellinen pölkkypää ja se on sekä heaven että from hell. Olen ollut aika ujo tässä päiväkirjassani tähän saakka. Saapas näkee. Öhh, en tiedä muuttuvatko sanat, mutta fiilis on ollut ujo, ehkäpä se onkin juuri se juttu mikä vetää mun hartioitani korvia kohti. Että fuck U. -00:28 2003-09-24 20:56 F, se on tämän ohjelmani nimi, jonka sisällä on teksturi. Kuvasin pöydän lähteissani Stadista. Aamulla exä soitti, että missäs kuva viipyy. Lupasin sen tänään nettiin. Eikä sitten enää nukuttanut, vaikka en ollut nukkunut minulle otollista tuntimäärää. Meinasin kirjoittaa porkkanaa, sillä se on suussani. Jaa, kirjoittaessa porkkanan pitää olla suussa ja pureskellessä kädessä jotta leijonan leuat vapautuvat kasvissyöntiin. Tänään meni kahvittelukin paljon puolelle, eli nyt on toinen kerta. Tästä tuli myöskin lenkkeilypäiväni, hurjan pitkään aikaan, hölkkää. Ahnehdin kuvitelmissani reitiksi Karhuvuoren pururadan kiertämisen menopaluu mukaan lukien. Alkumatkasta tuntui inhalta sisuskalujen hölskyminen ja homma arvelutti, pelkäsin pumppuosaston sanovan vastalauseen kiusaan tai hengenvetojen raskastumisen. Aittakorpi on kouluaikojeni asuinpaikka ja pururataa on tullut kierrettyä jaloin ja laudat jalassa, kepit kädessä. Radan kartaa ei päässäni kuitenkaan ollut selvänä, kerran jo luulin eksyneeni vaikka olinkin reitillä. Paluumatkalla pitkässä loivassa mäessä alkoi vasen pohje oireilla. Henki kulki hiljasessa vauhdissa nautittavan kevyesti. Kramppi pohkeeseen ja oikea lonkka myös kipuili hieman. Piti mennä niin pitkälle, että se jumi tuli. Ja todellakin pulmusena olin kuvitellut kipitteleväni koko matkan samaan syssyyn juuri. Muutamin venyttelyin sain sipsuteltua Lankkarin suoralle. Siitä eteenpäin loppumatka olikin kävelyä, osittain nilkuttelua. Hieman iso kaakun pala, mutta pienestä palasesta en olisi saanut tätä opetusta. Tuohu ei olisi edes kerennyt lähteä kunnolla käyntiin. Kokeen tulos siis, hapetusta riittelee, mutta jalat eivät kanna. Kotiuduttuani lähdin rantavesillä käymään. Varmaan hiukan alle minuutin viihdyin 13°C vedessä. Suorastaan ihanaa vetää muutama rintaveto pää pystyssä, kun on painoton eivät jalatkaan olleet riesana. Mutta kroolailu pää vedessä on kipeää, pää kylmii heti. Mukavan pirteä karaistunutta leikkivä olo kalliolle kiivettyäni. Lähdin Mahikselle ja mäessä törmäsin sieltä tulevaan Markkuun. Siinä tuli vaihdettua reippailukokemuksia roppakaupalla. Mahiksella taasen oli Pekka chattailemassa koko sielullaan tapansa mukaan. Laiton yhden irvistyksen nettiin. Minulta aina unohtuu mitä olen meinannut päätteellä tehdä kun sen ääreen istahdan, sählään siinä vaan mitä milloinkin. No eihan siinä kauaa istuttu, sulkenminen klo 16. Luulin, että 18 vaikka seinällä oli viesti. Ei aina mene jakeluun. Tänään tuli MTT:täkin lasku, olin yllättynyt. Tuntuu informointi olevat vaikea laji, kumma juttu. No eipäs siinä mitään, kartsalla jutskattiin lisää. Yhteisöasiastakin. Pyörähdin kirjastolle ja tutkin bodauslehteä. Palaset alkavat loksahdella kohdalleen, nytkin löytyi samaan yleiseen touhuun liittyvää asiaa ja myöskin vinkki välineettömään harjoitteluun. Olin saanut synesteetikolta postia ja googletin sanan merkitystä. Ja taas asiat yhdistyvät, sävelistä tai kirjaimista värejä, jonkin aistin vastaanottaman tiedon havaitseminen useammalla aistilla yhtäaikaa. Linkutin nyt oikeaa jalkaani, isot luut ovat hitaampi kipuuntumaan sekä paranemaan, se jomottaa kevyesti nytkin. Päivän kohokohta oli erään tytön hymy, se sai unohtamaan kaiken muun. -21:29 2003-09-25 22:24 Harvinaisen väsynyt. En edes jaksa muistaa mistä päivä alkoi. Ja jopa ajattelin pehkuun menoa äsken unohtaen päiviksenkin. Heräsin hämmästyttävän aikaisin tänään. Melkein märkänä hiestä kuten jo muutamana aamuna. Luulenpa, että minulla on liian paksu peitto tai pitäisi jättää hiukan tuuletusta. Illalla nukkumaan käydessä on kuitenkin halu vetää peitto korviin asti. Outo aamu sikälikin, että muistin pätkän unesta, siinä oli vaudilla sekoillen tapahtumassa jonkun korkeataloisen kaupungin evakkomatka. En oikein saanut selvää mitä järisytyksiä siellä oli odotuksessa. Aamupuuro menee sen verran automaattisesti, ettö oikein piti miettiä olinko pannut sen poskeeni, tosin koordinaatiossa on vielä paljon varaa artistimaisempiin otteisiin. Minun koko ruonalaittotaitoni taitaa olla puuronkeitossa, lettujen ja sämpylöiden paistamisessa ja kahvin keittämisessä. Pitää ottaa ohjelmaan muonapuolen valmistusosaston monipuolistaminen. Olenhan jo sentään keksinyt sipuliletut, kokeilin tänään ja totesin vakavissani, että pidän sipulista vietävästi. Kypsennettynä se on ai-jai niin makoisaa. Mahiksella olikin jonoa koneille. Veliseni Ilkka opetti minulle miten Yahoon kansiohin laitetaan kamaa, tiedostoja. Se on vähän sotkuisen näköinen, tuskimpa tulen sitä käyttämään pahemmin. Jalat olivat ihkujäykkinä tepastellessani siitä koneen ääreltä vesipulloa täyttämään. Nyt pulloni on nimikkopullo lion-tyyliin. Ei tullut mitään suuria saavutuksia koneen äärellä. Kotkasta pöyräilin Karhulan uimalalle, kamppeet hoksasin panna reppuun juuri lähtiessäni. Polkiessä oli fiilis, että voi olla kosteat kelit paluumatkalla. Köpittelin jäykähköin reisin altaalle. Krooli sujui. Patsi, että olin kuvitellut uivani samaa pötköä muutamia satoja metrejä, ha-ha, uin 50m kerrallaan tai kerran vähän päälle. Tuli joko mentyä hengästyttävää vauhtia tai sitten pidätin henkeäni niin pitkään, välillä varmaan puoli altaallista, että eipä siitäkään jatkoille ollut asiaa. Eli taas opetus, että aika turhaa on luulla tietävänsä kuinka tulee käymään. Olin ounastellut kuinka jäykkäkoipisuus vaikuttaa uimiseen. En juuri huomannut haittaa. Yksi hassu juttu oli kun oikea jalkapohja oli vähää vaille kramppaamassa, en olisi ennen arvannut, että siellä on jotakin lihaa mikä voi kramppailla. Selkä on edelleen kömpelö, rinta melkein kohtalainen, mutta haluan löytää paljon tehokkaamman potkun. Mutta totta tosiaan krooli alkoi mennä jo aika vauhdilla. Tein hyvin olennaisen huomion. Pitää unohtaa kaikki ja sitten keskittyä yhteen asiaan kun harjoittelee uutta taitoa. Olen ilmeisestikin yritellyt useampaa asiaa ennen yhtäaikaa, eikä siitä tule muuta kuin sotkua. Siis mietinnöt suorituksen yhteen osaseen tarkkaavaisesti ja muista ei pidä välittää ollenkaan. Nytkin huomasin ajelevani päin kaiteita kun muutin vain hengitystapaa. Siinäköhän posautin pohjakosketuksen saaneen sormeni, se on vieläkin arka uusiopipille. Elikkä radan reunojakin pitää vähän varoa. Koettelin kääntymistäkin vauhdista, siinä tuli välillä lähdettyä uudelle rundille pohjaa kohti, mutta ei sentään tullut pahemmin vettä nenään. Selässäkin saan jo pään hyvin veden alle katsoakseni menosuuntaan. Luulenpa saaneeni kroppaani virtaviivaistettua kroolissa ja ehkä hiukan rinnassakin. Käytännössä siis tunsin, että en laahaa peräpäätä syvällä ja sain hartioita suppuun ja samalla käsiä pidemälle eteen. Ensimmäinen on osin luuloa ja lisääntynyt vauhti kyllä käy todisteesta, toinen on jo lähellä faktaa koska voinhan tuntea olkapääni poskissani. Olihan siellä altaassa vähän silmäpeliäkin lopuksi. Saunassa vielä oikein nauratti uinnin edistyminen. Vaihtelu virkistää, kannattaa monipuolistaa harjoittelua, eikä ruveta tekemään yhtä kyllästymispisteeseen asti. Se kai onkin yleensä ollut juuri minun kardinaalimokani. Kotimatkalla tihkusateista uusiomärkää, oli lämmintä, joten ei pahempaa hätäpäivää. En jaksa jatkaa, no onhan siinä jo melkein kaikki. Tuntuis tulossa olevan pikkuhiljaa rennompaa meininkiä. -23:18 2003-09-26 22:32 Tilitystä. Njassoo, onko tämä sitä? Tupsahti vain sananen mieleen. Aamuksi tuskaillen MTT:lle. Lähdin vasta kun olisi ollut jo aika olla perillä. Ei se mittää. Haalin mukaani tositepaperia, tuli tunne, että jos en sitä saa tehtyä niin turhaampa piereskelen byrokration kanssa. Sellaista viimeisenä oljenkortena juuri ja juuri kelluttavaa optimismia. Olen helvetinmoinen optimisti, just joo, vaikka eipä oikein luulisi. Pelkuri on samassa kropassa. No kuiteskin todettiin lukuja ja siitä vein taas yhden pikkuesineen alakerran torille uutta käyttöä oottelemaan ja sitten verotoimistolle. Yhden minuutin odotuksella pääsin tutun pöydän ääreen. Saatiin lukuja tälle vuodelle, mutta atk ei oikein meinannut hyväksyä niitä, siinä on omat kikkansa, onneksi tuli alakerrasta konsultaatiota paikalla, klik-klik. No hassua olisi ollut 0% verokortti tälle vuodelle, jätettiin vähennykset pois niin tuli ruhtinaalinen 10% tökuluverokortti ja kopiot kaupan päälle. Pitäs tehhä sitten 1997 ilmo. Mulla rupee nyt piste duplikoimaan välillä herkeästi ja rajusti. Tulee koko lauma niitä hipaisusta. Need or want some documentation. Akku on paska, kohta uusi yritys. Puheessahan ei välimerkkejä justiinsa näe, paitsi vonkukysymysmerkit joissain kielissä tai desibelikiljunnan. Enkä aiokkaan panna tänne tavuviivoja. Menin Mahikselle kaikkine prosentteineni. Naivilla tavalla voisin nyt sanoa, että minua kiusataan, mutta se on naivistinen mielipide, luulen, että kiusaajat ovat kiusattuja ja ehkä oman näkökantansa ansiosta. En enää asu siinä luukussa, kuten symbolisesti postilaatikkoni hämppärin pesä, joka on vaarassa tasapuolisesti aivan riippumatta postin sisällöstä. Olen säädellyt optiikkaa ja välillä lasin eivät heti huurustu ja jotakin saattaa näkyä melkein oikeinkin päin. Mahiksella pyytelin tiliä, mutta se onkin tarkoitettu pikemmin vaihtorahan puutteeseen kuin rahan puutteeseen. Harjoittelin irkkausta ja löysin helppisivuja. Menin taas eagleen ja siellä oli säpinää, taisin päästä nyt jujuun paremmin mukaan ja kaiken kukkuraksi sain pinzalta vanhan Mokia 3210 kun läppäsin oisko vanhaa kapulaa, kotiintulomatkalla poiketen. Pekka ja Mika oli lukeneet päivistäni, kevyttä ylistelyä. Tavat tarttuvat, kuin vesi kroolaajan käteen. Oliskohan pyörä taas lähiaikoina menossa Stadiin? Huomasin hartioiden olevan turhan korkealla. Veli oli hankkinut usb-muistipalikan ja oli tyytyväinen. Toisen veljen seura, Puistolan Basket viettää huomenna pelin merkeissä 15v-päivää. Piuha irtos pelleillessä, sain onneks takas. Nii, näppis on niinko sellane rubikin kuutio, josta väännellä kirjaimia esiin ja niillä leimataan näytölle mitä sieltä sitten sattuu löytymään. Pöh. Nyt hymyä. Pitää muistaa tallentaa mokailujen varalta. Näkyykö tähti? Ei ole kovin outoa, että kursori ei liikkunut, kiskaisin näppiksen irti, nyt se on takas. Tuli dokkaripaussi. En luule, että tähtönen näkyy. Katson ja palaan. Ei mitään kuin sumua, näytön kuvassa nääs. Ja muutkin on vain kohtalaisia, harjoitusta tarttee kuvien ottaminen ja tietty oma kritiikki ei ole vähentynyt, suvaitsevuus on onneksi lisääntynyt. Tyhjänpäiväisyydet riittänee taas. Eiku laitan vielä yhden pikkuhuomion, näppis nääs unohtaa asetetun toistonopeuden kun siltä viedään virta, kun käynnistän ohjelmani uudestaan niin saan sen maksimille taas, mikä toki selkeästi on oma preferenssi. En ole ennen tullut ajatelleeksi, että niin simppelistäkin asiasta voi olla jotakin mieltä. -23:44 2003-09-28 15:42 Eilen tuli vahingossa paivikseton paiva. Kirjoitan patkan ekaa kertaa Linuxin alla ja eihan mulla tietysti ole skandeja. Olisin eilen kirjottanut ja tanaan tulikin olo, etta ei kiinnosta. Saa jaada aakkosettomaksi vaihtelun vuoksi tama sotkupatka. Liimaan taman patkan paiviksen peraan. Niin, sellainen aatos sytyi tastakin, etta miten kertoa jostakin mita ei ole. Vaikka kuinka sanon, etta nyt puuttuu a ja o, niin se ei kerro mitaan. Kun osaa toista muuta kielta, niin joskus silla voi ehka sanoa jotakin. Mutta jos kerron a:sta tai o:sta toisella kielella niin kertomus saattaa vaihtaa jossakin vaiheessa muotoaan, ja sitten asia voi nayttaa viela sekavammalta, kun edellinen vaitos ei enaa naytakaan pitavan paikkaansa, eli a != ä ja o != ö. Kokeilen vahan saanko aikaiseksi toimivia Apache eli httpd saatoja, virtual server. 2003-09-28 15:55 2003-09-28 23:44 Hiiohei, äffä luki edellisen pätkän suoraan paikoilleen, ja toki. Olenhan virittänyt palikat lukemaan dos-tekstin lisäksi unix-tekstiä, jossa rivinvaihtona on vain linefeed eikä cr+lf. Tuli mokomasti häslättyä linuxin kanssa ja taas saan todeta, että pystyn oppimaan kunhan osaan keskittyä yhteen asiaan kerrallaan. Niitä yksiä on pirskatin monta, enkä tässä vaiheessa osaa vielä erottaa niitä toisistaan, enkä oikein edes luokitella. Siinä on pinoa ja kussakin palikassa monituisia yksityiskohtia, paljon opettelua ymmärtääkseen miten asiat vaikuttavat toisiinsa. Sellainenkaan luokittelu, että onko jokin tekeminen pakoa tai jotakin muuta menettää merkitystään, tai ainakin muuttaa. Meinasin sanoa pakoa tai hyökkäystä. Ja sitten pakoa mistä. Olisi ollut taas intoa repäistä itseään irti vaikka pyörällä. Heräsin myöhään, oli sateista ja onhan sitä muutakin tekemistä. Kävin pulahtamassa, joki 12°C. Siinäkin huomasin oletuksieni olevan vääriä. Vedessä viihdyin lyhyesti. Noustuani oli hyvin tarkeneva olo, oli aivan tyyntä, ei ollut kiirettä kuivaamaankaan itseään, tein sen kiireettä. Köpittelin sitten takaisinpäin pelkissä shortseissa. 2003-09-28 23:59 2003-09-29 00:03 Voi hissukka, ääkköset katosi nyt päiviksestäni, eipä hätää säädän, varauduttu on. Siis taasko hässäköintini takia opi jotakin. Testaanpa. Kyllä maar, voi hitto, kun luen tekstin pätkän sisään, niin ohjelmani unohtaa ääkkösmuunnoksen tilan, oletus on dos-muoto ja se ei näy kuin puppuna netissä. Kokeilenpa jos osaan korjata asian. 2003-09-29 00:08 2003-09-29 00:27 Laitetaanpa toiminto tässä uneliaisuuden vaiheessa ominaisuuksien luokkaan. Se löytyi aika helposti, mutta en näe selvästi nyt, että tässä voisi selvitä yhden ohjelmarivin korjauksella tai lisäyksellä kuten aika usein riittää. Nyt on mutkikkaampia vaikutuksia. Uusiokännykkä toimii niinkuin jo irkissä kuulin, välillä kenttä häviää. Luulen, että planeettasysteemi, jossa olisi useampia aurinkoja ei olisi vakaa niin kauan, että siellä kerkeäisi syntyä elämää. Ne joko syö toisiaan tai sinkoutuvat omille teilleen. Mitä tarkoittaa, että olen tässä ja nyt kun elämä on kai syntynyt miljardien vuosien kuluessa. En rupea kertomaan mitään mielipiteitä kloonaustouhuista, taidan ymmärtää sitä liian vähän. Mutta mikä on otuksen ikä jos vanhenemista tapahtuu jokaisessa solun jakautumisessa? Jääköön sikseen, nytkin aloin pelehtiä asialla, josta joskus olen lukenut enkä muista mistä. Niin sanotut tiedelehdet ovat pahimpia pajunköyden syöttäjiä, siis populaariset. Luulen minun ymmärrykseni olevaisesta hiukan petraantuneen. Jos en ehkä liiku vähempää mielikuvitusmaailmassa kuin ennenkään, niin saatanpa kuitenkin erottaa hiukan entistä selvemmin kuvitellut asiat käsin kosketeltavista. Mutta sen lisäksi olen entistä varmemmin epävarma kaikesta niinkuin filosofeeraajan kuuluukin olla. Niinkuin eri asioissa tulisi voimakkaammat vastakohdat esiin. Kuten varmuus ja epävarmuus tai laiskuus ja puhti. Nyt tuntuu, että vastakohdiksi nimeäminen ei ole osuvaa. Esimerkiksi onko oikea vasemman vastakohta? Hullua. Pikemmin kääntöpuoli. Kevyt ja painava. Kalliolla tein kymmenen etunojaa, oletan, että kallio ei jousta merkittävästi, eilen tein sisällä 30 ja tuumin maton joustavan ja kenties lattia notkuu antaen vauhtia puoleen väliin takaisin ylös nopeassa tempossa. Olen tiedemies. Ennen en voinut olla, koska olin johdateltavissa, oletin kussakin olevan kritiikkiä ja nyt olen saanutkin huomailla, että edes aistimisessa ei olla ollenkaan samaa mieltä. Lukki oli liiskautunut ulkoa löydetyn kumihanskan sisäpuoleen joka oli kuivuakseen käännetty ulospäin. Erotan lukin hämiksestä ja useita näyttelijöitä toisistaan ja nykyään on alkanut oudoksuttaa kun olen varma välillä, että näen jonkun ennen näkemäni ihmisen sisaren. Senhän ei tarvitse olla totta, mutta huomaan yhteneväisyyksiä. Ei, tämä ei ole pätevää tietoa, hieman satunnaista ja ilmeistä. Lopetan unisuudesta juopuneen jorinat. -01:03 2003-09-29 23:26 Leipääntyvä päiväkirja-artisti? Olipa punnerrus keksiä aloitusfraasi. Tahto ei ollutkaan haihtunut kokonaan syystuulten mukana. Epätarkkaa kielten käyttöä, olkoon se runollista. Kävin pitkästä aikaa leipäjonossa ja tämä on tarkempaa tietoa, jonon pituus ja leipäpitoisuus, tutkittu. Törmäyksiä, mutta ei suin päin, tervehdyksiä. Havainnointia järjestyksen pidosta, joka aiheutti kuvitelmia vallan käytöstä, mutta se oli melko toimivaa, ja samalla huomioita itsestä ynnä muista. Siis minulle ei tarvinnut puuskahdella. Leipä aihettaa taas minulle hyvinvoinnin vaaran, liian mahtinen hiivaviljelmä massuosastolla. Voinpa suhtautua siihen kuin laiskan miehen exstremelajiin, ainakin jotakin pullistelemassa jos ei ihan sixpackiä, vielä, vieläkään. Viilea syyspäivä jatkui Mahiksella päämäärättömänä nettiseikkailuna. Irkkasin raportin ja kiitosviestin uusiokännystäni. Filosofiassa lähti mustat aukot ja galaksit pyörimään. Ai niin, lähtiessäni liikkeelle pyörähdin Metsolan urheilukentän kautta. Vähävuotisena olen käynyt siellä hypähtelemässä korkeutta ja koulun kanssa urheilemassa. Nyt tuli mieleen kokeilla mitä tulisi 12 min juoksentelusta. Kävin siis tarkastamassa kentän olemassaolon ja kunnon silmämääräisesti, jos sitten joku sopiva kerta kokeilisi jalalla sitä rataa, mustaa murskaa. Voisipa tehdä gutaa aktivoitua fyysisesti. Ja lisää ai niitä, palatessani tuntui niin kolealta, että ei huvittanut ajatukset lenkistä ei joessa pulikoinnista. Mainittakoon nyt päässäni kierrellyt ajatus aiemmasta niin sanotusta kuntoilusta, elikkäs aikoinani kun lenkkeilin ei mikään sää tai oma huvittaminen vaikuttanut pisaran vertaa lenkille lähtöön kun sen aika koitti. Ja se riittää, nyt teen niinkuin huvittaa. Mutta myönnän, että olisi terveellistä saada sitä huvitusta tapahtumaan, mukavalla mielellä. No onpas siinä haastetta, jos rupean kehittelemaan ansaa, että hiukan addiktoituisin lihastyöhön. Irtauduin uimisenkin pakkomielteestä enkä tiedä onko siinä enemmän laiskuutta vai säännöstelevää järkeä, jotta into ei sammu liikaan puhteeseen. Pitää jokin kerta kokeilla kuria itseensä. Micaela, ystäväni. En tiedä millä sanalla voisin kehua tunnetta kun on löytynyt ystävä ja kirjekaveri, joka sanoo asiat suoraan, läppäisee kun puhun tyhmiä ja pitää tavastani panna sanat raiteille. Eikä siis ota liikaa itseensä kun välillä olen tollo. Sitä samaa saan itsekin opetella ja olenkin oppinut, tuntuu siltä. Nyt ajatukset risteilevät, turha yrittää kuvailla niitä. Tätä olen viime aikoina paljon paremmin ruvennut tajuamaan, että suuri osa asioista on jotakin muuta kuin sitä mihin sanat riittävät. Pitääköhän paikkansa, että on kuun viimeinen päivä jo, ainakin ohjelmani kalenteri väittää niin. Taas vanha vitsi, oli vaikea aloitella ja nyt on vaikea lopetella, alkaa tulla sanoja. Ei, olen kyllä väsy. Ei ole jaksamaan takoa enää sanoista ketjuja, hiki pään sisässä, aivoalue lerpsahtaa juuri. Haluan tiivistää merkityksen, luoda muutaman rivin kertomuksen. Ehkä se on minulle aamupuuro, iltaryyppy vain vettä, kuriseva maha. Nukkumaan, ei vielä. Vielä hieman koneella näprään, muutamaa jutskaa funtsaan. -00:24 2003-09-30 23:01 Päivä ei ollut niin kolea kuin luulin. Sateli. Luulosta tuli tietoa kun kävin lenkillä, sade olikin tehotonta tihuuttelua, pari puuvillapaitaa ei kastuneet edes kunnolla. Vasen pohje on kuin muumioitunut, edelleen jäykkäilevä, mutta se pysyi mukana matkassa, oikea lonkka muistutti itsestään. Viimeisillä 30 metrillä oikea pohje alkoi ennustaa päälle käyvää kramppia, eipä ennättänyt, sikäli sopiva matka. Lenkkeily on kyllä yhtä tuskaa kun pitää valita reitti. Olin ajatellut edestakaista, samaa kuin edellisten kerta vuoteen lenkkien reitti jatkettuna, koska nyt tajuan, että eihan siitä ole edes lämmittelymatkaksi kunnolla. Mutta kun jatkoin matkaa aloin olla utelias ja tuli halua kiertää muuta kautta ja niin tein. Matka alkoi samaa metsikköpolkua jota pitkin pyöräreitti Stadiin alkaa kesäsin ja takaisin palasin niinkuin tulisin Karhulasta. Nyt en huomannut mitään sisuskalujen pomppimista kunnes vasta paluumatkalla vähän kun oikein muistelin asiaa. Pulssi oli jotakin 55/30s pari minuuttia hölkän jälkeen. Nyt se on noin 40/30s, ei todella kovin sporttista. Jospa ottaisin velvollisuudekseni pitää lepopulssini enintään 60/min vauhdissa, pitääpä kattella minne se kääntyy, tuokaan ei ole kyllä mitään vielä, miten sitten 50/min? Sitten on tämä hassu juttuni, että kun hengitän rauhallisesti syvään niin samassa pulssi tuntuu alenevan reippaasti. Se liittyy Darth Waderiin, puhinahengitykseen, eli kun happea tulee vereen enemmän niin eihän sitä tarvi pumpata niin nopeaan kiertoon kuin vähemmällä, ja kai hitaampi hengitys vaikuttaa takaraivon kautta yleisrauhallisuuteen eli hapen kulutuskin vähenee. Pulahdin lenkin päälle ja voi vitsi, että melko nopeasti alkaa nuppiin melkein koskea kun tukkaansa joessa huuhtelee. Vesi oli jäähtynyt alle puoli astetta edelliskerrasta. Ja taas vedestä noustua tarkenee hyvin. Ai juu, tämä on päiviksen toisen failin viimeinen päivä. Pitää käydä keksimään joku järjestys, no eipä vielä mutkikasta. Pihkura, tästä tulikin aika iso faili, 70 kilotavua ja yli tuhat riviä, attelin, että 60 kiloa saisi riittää kuukautta kohti, no 64K eli 65535 eli se mikä on laskettavissa 16 bitillä. Eipä kannata ajatella tota, nyt. Kerkeiskö nukkumaan? -23:29 0308 (tämä 0309) 0310 päivissivulleni alkusivulleni 2003-11-02 22:13