Jorman päiväkirja 2003-10 lokakuu


2003-10-01 20:45
Menee sormet solmuun kun yritän saada uutta kuukautta aloitettua.
Mahtiponnistus. En ymmärrä, miten nukuin niin kertakaikkisen pitkään tänään.
Ehkäpä palelin yöllä matalassa unessa ja sukelsin aamusta vasta syvempään.
Asumistukipäivä, nyt en ole ihan rahaton vähästä aikaa. Ajoin pyörällä
Keskussairaalalle oikopolkua, sen viimeiseen nyppylään löysinkin vaihde on
jäykänpuoleinen meikäläisen heikoille jaloille. Höyläsin ottopistettä.
Liikenteessä tulee riskeerattua on sitten mukana taistelussa teistä tai
yksin metsikköpolulla. Se on niin jyrkkä, ja nyt en haluaa teloa itseäni, se
haittaa uintia ja jos perusteellisesti teloo niin se haittaa jo mitä tahansa,
ellei telominen ole itse tarkoitus ja nyt se ei ole. Kävin kasseineni Siwassa
ja maksoin kauan sitten maksamatta jääneenstä leivästä. Kun en käytä
muovipusseja tulee joskus liimattua hedelmien hinnat johonkin pakattuun
ostokseen. Kerran kolmet hinnat bongattiin oikein mutta itsen leivän
rekisteröinti jäi, enkä tarkastanutkaan kuittia niin tarkasti, huomasin
myöhemmin. Nyt minulla oli olo etten sekoilisi kassalla, enkä paljoa
sekoillutkaan, vain sen verran, että unohdin mainita palauttamani kolme isoa
pulloa. Se on melkoisen tyypillistä, enkä luule, että palautusautomaatti
auttaa yhtään sekään, sellaisenkin kuitti unohtuu antaa kassalla aivan yhtä
helposti. Kannatan käsikäyttöistä ja rehellisyyttä, sekoilua tulee joka
tapauksessa ja onhan koneet vaarallisiakin, tosin käyttäjästä paljon riippuu.
Talon väki on pitänyt pölkypyöriään lukitsemattomina pihalla mikä on aivan
tavallista, yhtä tavallista kuin se, että Stadissa mieluummin laitan pyörän
vajaan kahden lukon kanssa tai kannan sen sisään asti. Nyt kuitenkin Kärsän
pyörä on livistänyt jälkiä jättämättä. Eli kai lukitseminen on pihassakin
asiaa. Minulla ei ole varaa pyörähävikkiin, koska milläs sen uuden tai
uusiovanhan hankkisin. Tuntuu, että olen oppinut muistamaan lukita pyöräni
kun liikun kaupungilla, välillähän se tuppasi unohtumaan.

Päivä oli jo pitkällä ja tuumiskelin syödäkö ennen uintireissua. Kaupassa
loppusuoralla puhahdin, että olkoon, menisi myöhään pitää sitten vielä
ainakin parin tunnin paussi ja onhan tämäkin taas uusi kokemus kun en ole
vielä syönyt mitään. Söin ruokalusikallisen rahkaa, ei ole hyvää eli ei ole
makeaa, mutta se on muistoissa kuin äiti teki rahkapiirakkaa enkä edes muista,
olikohan siinä useasti jotakin marjaa mukana? Pakkasin hiukan evästä uinnin
jälkeen naposteltavaksi, taatusti olisin sitten jo aika puhki.

Kertakaikkinen fantasia välkkyi simissäni tepastellessani Karhulan uimalan
pukuhuonetta kohti. Ehto yksi, altaan näkeminen ylhäältä, en tiedä muuta
uimalaa, jossa niin on. Ehto kaksi, auringon paiste altaaseen, eli liikkeella
olo päiväsaikaan. Ehto kolme, paussia uimakertojen välillä niin, että tulee
ikävä ja hinku seuraavaa kertaa. Kun auringon kirjavoima altaan pohja välähti
silmiini tunsin rakkauden leimahduksen untia kohtaan. Sellainen veden
läheisyyden olo kuin voi tulla maauimalassa. Tänään sain uitua muutaman kerran
100 metriä kroolia, useammin 50 m yhteen syssyyn, sain keikattua jonkunlaisia
käännöksiä altaan päässä. Koko homma tuntui helpommalta, en ollut ollenkaan
niin puhki joka välissä, niin puhiseva kuin aiemmin. Rinta on edelleen
räpistelevan tuntuista, liukuminen siinä kohtuullisen siistiä. Olin peloissani
selän suhteen. Suureksi yllätyksekseni se sujui kohtalaisesti. En tiedä onko
selkäuinnin liike taaksepäin, vähän tuntuu siltä. Selkäni siis liikutti minua
ja sain käsivetoihin hiukan toiminnan tunnetta välillä ja jopa potkimiseen.
Tällä kertaa tunsin hartioideni olevan tönkkömäisinä välillä uinnin lomassa.
Ja rinnassa niska kiristi välillä. Homma on vähän pielessä, mutta tuntuu, että
nyt kun teen muutakin niin touhu saa selkeämpää makua. Erilaiset harjoitukset
vaikuttavat eri kohtiin. Nyt ei pyöräilykään tunnu niin typerältä, eikä edes
lenkkeily. En ole kylläkään ollut kovin säännöllinen saatikka tiuhatahtinen
venyttelyn harrastaja. Pikemmin pikkupakosta kun selkä välillä jäykkäilee.
Voi hiisi vetehinen, pelkäsin, että ei lähde päiväkirjapuuhailu käyntiin ja
nyt tässä on jo lummelammen pohjakartoitus käynnissä. Pyöräillessäni
mesikämmenkaupunginosaan popsahti näkööni kelporullaluistelukeli, olisikohan
huomennakin sellainen? Uimalaan oli tullut selitys, miksi uikkareita ei saa
pitää saunassa. Olin hyvin yllättynyt. Kahvilakin oli toiminnassa. Olen ehkä
jotenkin sisäistämässä, että asiat ei tapahdu itsekseen. Eli jos sipulia
kaipaan niin se on kuorittava ja pilkottava niin vaivalloiselta kuin se
tuntuukin, mutta voin varmaan oppia asian niin, että siihen ei tarvi sitoa
aivan kamalasti energiaa. En muuten muista söinkö tänään aloituspuuron. -21:38


2003-10-02 20:51
Tänään alkoi ihan stressata tämä päiväkirja, kun kotimatkalla tuumin mitähän
tänään ajattelin tai mitä tapahtui. Ajattelin raportoivani tänne, että kohta
on paussin aika ja äsken jo tuumin, että en käynnistä koko tietsikkaa tänään.
Sitten peruutin edellisen tuuman, on oltava kuria panna muistiin, että päivis
alkaa pänniä. Jälkeenpäin ei voisi muuten oppia mitään päiväkirjasta, se vain
meni tauolle. Tänään olin itsekin tauolla, ajattelin jopa, että menen
tutkiskelemaan itseäni, aie oli mennä metsikköön, mutta päädyin
mattolaiturille outoon puoliuneen. Ja idea ryhtyä päivispuhteisiin niinkuin
uimaan muutama kerta viikossa kannattanee panna muistiin. Meinasi päästä
rentous katoamaan päivisharrastuksesta. Jos tätä aion jatkaa niin minun on
opittava olemaan miettimättä koko asiaa, aamupuurotyyliin. -21:00


2003-10-03 22:44
Ehkäpä nyt on alkamassa uusi vaiheeni, rutiinin hakeminen. Päivis on puhumista
itselleen, ei uintia, vaikka on sekin omaa kieltään. Tänään puhallettiin peli
poikki juuri tultuani melkein vesipäisen harjoituslenkin loppuun, olisin vasta
alkanut painamaan. No hätä, kerkesin uida melkein tunnin. Uida ja uida,
harjoitella ainakin. Rinnassa on ollut mennäpäivinä tuskaa, myrkyn tunnetta.
Nyt se on siirtynyt vatsan puolella. Joku otus luikertelee. Nyt on erakkoaika.
Olen purkanut lehtipinoa ja yllättynyt löydöksistä. Ensimmäinen selkeä selitys
hyvälle ja pahalle, sama kuin minun eli tykkään tai en tykkää. Hurmoshenkisten
ladelmien vastaanotto, aluksi hyi hitto, vaatii voimaa tai ehkä polttavaa
uteliaisuutta kuitenkin tutkia asiaa ja voi huomata jaloudet vaikka itse ei
ehkä ikinä sanoisi havaitsemaansa tapaan. No niin, tyylini saataa olla
muuttumassa, huomasin tänään olevani hieman rennompi. Paastopäivät ovat
unohtuneet lähes, eilen oli alku, mutta korkkasin syömätilin karkilla ja sitten
tulikin apumiehelle rokkaa isolla lusikalla, ilmankos on pierettänyt. Tänäänkin
oli karkkipäivä ja nyt on vatsa raskas, se ei enää ole murskain, joka ei mene
mistään sekaisin. Kai minun on tajuttava, että sielläkin alkaa olla tätä
herkkyyttä, joka versoo vähän joka tuutista minussa. Eilen oli illan päätteeksi
melkein outo tunne kun vaikutti, että osaisin saada päivään kuuluvia
pikkupuhteita valmiiksi siirtämättä niitä eteenpäin. Sen rutiininomainen
oppiminen on ollut haave, josta tuskin unelmoidakaan vielä uskallan. -23:03


2003-10-04 23:14
Tuntuu, että haluan panna jotakin muuta ylös kuin sitä mitä olen tehnyt tai
ajatellut. Haluthan vaihtelevat. Olen taas ruvennut ajattelemaan uimista.
Istuskelin Metsolan kirkon kohdalla tien toisella puolella asfaltilla
linja-autopysäkin vieressä. Paljoa mitään sen yksinkertaisempaa ei voisi kai
tehdä. Siinä tuli välillä katsottua ohi ajavia ja huomasin useimpien olevan
uteliaita, joko vain hieman tai välillä melkoisesti. Suunnittelin, että jos
pienennän muistiinpanoni vielä puoleen A6:stä niin ne alkavat mahtua kouraan
siististi. Käytiin laittamassa mökkiä talvihoitoon. Tiesin ennekin ja nyt
tiedän vielä selkeämmin, että voisin puhdistaa veneen pohjaa tuntitolkulla.
Se on tekemistä lajissa tiskaaminen ja erilaiset yksinkertaiset huoltotoimet.
Tehdä asioita välillä niinkuin ei yleensä tehdä on ollut välillä omaani
treenaamista arkuuden voittamiseksi, kestää mahdolliset katseet, ja on kai
huomioitava, että olennaista estettä tekemiselle ei ole muutoin kuin omina
sisäisinä muureina. Siis kovin radikaalia en ole tehnyt. No paitsi passiivinen
vastarinta paperipainotteisissa, ei ole hyvää nimeä, paperitöissä. En ole
nyt luovalla tuulella. Näin värikkään vaahteran riisuuntumassa. -23:36


2003-10-05 21:32
Ei ole kivaa kun tulee puhuttua palturia koko ajan. Siis ei ole kivaa huomata
omaa tyhmyyttään. Mutta ei ole muuta tapaa huomata se ja huomaamatta ei voi
yrittääkään päästä siitä eroon. Eihän voi kirjoittaa mitään muuta kuin sitä
mitä on ajatellut. Eli kirjoittaessa tai sanoessa pitää ajatella toistamiseen
ajatus tai tuoda mieleensä tekonsa tai tuntemuksensa sanoitettuna. Olisikin
tasapainoisempaa pitää muillakin kuin kirjaimilla ladeltua muistiota. Lähdin
lenkille, suunnittelin samaa kuin viimeksi mutta toisin päin. Alun jälkeen
oikea pohje alkoi hyytyä, eihän viime lenkistä ole kuin muutama päivä ja
lihani tuntuu olevan aika hidasta sulamaan pitkän paussin jälkeisestä
rasituksesta. Matkasta tuli lyhennetty kävelyn ja hölkän vuorottelu. Oli
viihtyisä aurinkoinen päivä ja jo ennakkoaavistukset lenkistä nostivat
mielialaa. Vesi on edelleen märkää ja kumma, että sen lämpötila ei meinaa
lähteä laskemaan, no vieläpä sekin aika tulee. Pieniä kurin hippusia minussa
on alkanut pilkistellä. Isoa kuria juoksisin kyllä karkuun jos jalat
kantaisivat. -21:45


2003-10-06 23:33
Hämmästyin aamulla kun heräilin minuuttia ennen alarmia. Psykologi haluaa
panna minut ruotuun. Taas vein tavaran Fidaan ja löysin sieltä punaisen
korin pyörääni, kiinnitys pitää keksiä. Menin uimaan. Palloilin vähissä
vaatteissa tai ilman jotain kolme ja puoli tuntia, aamupuuron voimalla.
Uinnissa kehkeytyy jotakin uutta, hankalaa se on. Kun pystyy paremmin
tuntemaan mitä tekee huomaa, että ei mene kovin nätisti vielä. Jotkut osat
menevät ihan kohtuullisesti. Olen hidas aloittamaan, alussa on vesinenäinen
vähähenkinen olo. Näkemisen outous kun lasit alkavat pysyä kirkkaina jotakin
parin tunnin pulikoimisen jälkeen, alussa ne huuruuntuvat koko ajan.
Tässä on nyt tulossa vähän uudenlaisia fiiliksiä. Hassua kun pari päivää
sitten oli itsarimieliala ihan silkasta ikävyydestä ja toivottomuudesta.
Dinosauruksen pershöyhenet! Unohdin mitä olin sanomassa. No niissä uusissa
fiilareissa on mukana ymmärrystä siitä, että jokseenkin kaikki koostuu osista.
Aamupuuron keitto, uinti, Linuxin toiminta, ihmissuhteet. Minun on nyt
kehuttava exää, joka osaa kysyä tärkeitä tiedustellessaan, että ollaankos sitä
vastaanottavaisella tuulella. Kaupungin hammaslääkäri pani minulle kyllä
vauhdilla paikan, nyt tuntuu, että se pullottaa, talvesta asti aina välillä.
No hyvä välillä niin, olihan siinä ammottava aukko varmaan vuosia, hamsterin
kaalivarasto hampaankolossa. Liian lämmin. -23:58


2003-10-07 23:43
Pulpahdellut entisiä aatoksia esiin. Ne ovat olleet vain aatteita, mutta pitää
ruveta tekemään jotakin ja nyt se voi helpommin käydäkkin kun ole enää aivan
niin nynny kuin ennen. Kirjoitusvirheparvi. Olen hämmästellyt jalkojeni
jumahtaneisuutta, no enpä ole venytellytkään juuri yhtään. Koko vetinen päivä
pientä pisaraa. Ai juu, löysin pöytäni alta 47cm korkean lehtipinon, se olikin
lattiaan asti ja se paljastui vasta äsken kun sain vähän raivattua. Löydän
mistä tahansa lehdestä merkittäviä asioita tai ainakin jotakin huvia. Pikemmin
ideoita. Nyt on hieman vaikea nähdä sanoja kirjaimilta, kuin uisi mutkitellen.
Sivuille vai alas ja ylös? Keskittymiseni on akuuttia laatua. Pätkittäistä
pitkäjänteisyyttä. Unohtuu aina mihin asti olen päässyt ja sitten välillä
jonkunlainen polkumerkki löytyy. -23:56


2003-10-08 22:10
Kymmentä yli kymmenen alkaa tämän päivän itsekseni pulina. Siitä tuli mieleen
vesipullosta kulauttaminen. Päiväkirjaan asiat pitää ehdottomasti laittaa
aikajärjestyksessä. Aika tarkoittaa mitä tahansa minkä asettaa ensimmäiseksi.
Aikapoika tietää. Hiivari, jos kaikkea luettelen niin pötköstä tulee pitkä.
Otanpa siitä hiivarista alkaen, joka nostatti pieniä puoleensavetäviä
vaahtopäitä. Lumoavaa vetovoimaa veteen päin. Se on pyörätien kohta heti sen
ennätyskorkean uuden piipun jälkeen, vain muutamien kymmenien metrien matkalta
vedenreunaa lähennellen. Tänään tunnelma meni syvälle sisäiseen alkumereeni ja
pysyy, ennen tuuli vei sen mielestäni. Ripotteli vettä. Samaan odottamattomaan
syssyyn törmäsin Heidiin. Kukapa muukaan niin reippaana taivaltaisi. Yllätys
oli iloinen ja koko päiväksi mieliala kohosi pilviin, peräti syyspilviin
tuulta uhmaten. Aurinkoiset ilmeet sen saivat aikaan.

Make kahvitteli. Ihmettelin juuri, että mitä make tässä tekee kun en ole
ohjelmia kääntelemässä. Minulla on vähän ruuvit löysällä. Hartiat eivät taas
ole, eikä pohkeet, kai ne vielä joskus pehmenee. Siinä oli kaksi suupalttia
hörisemassa ja kävi siinä kolmaskin. Aika hyvää chattia. Ja itse asiassa olin
kiirehtinyt Mahikselle nettailemaan. Pitää keksiä uusi nettipalvelu, joka
saa olla halvempi ja mielellään oma domaini. Koskakohan opin järjelliseksi.
Ensin pitää kai katkaista nykyinen, siitä ei varmaan ole tinkimistä, liian
suuri firma. Onhan siinä kai hyvät palvelimet. Pienillä firmoilla on käytössä
Linuxit, sellaiseen siirtymisessä on siis kannanotto mukana. Sellaisia firmoja
onkin syntynyt tusina. Töpeksin tänään irkissä kun en muista laitaa
kauttaviivaa komennon eteen. Pekkapa alkaakin oppia sen homman. Mika pääsi
pyöräilemaan parituntisensa kuivaan keliin. Lehtimatto on liukas,
rullaluistimilla olen sen kokeillut joskus, lipsuu, pyörällä ei tee mieli
kokeilla.

Kävin ostamassa irtokananmunat ja menin isoäidillä käymään. Tätikin siellä oli
ja sain maistaa delikaattilihapullia viinihuikan kera. Jälkkäriksi syötiin
hurjan itsepäisiä mansikoita kesien takaa. Ne eivät meinanneet sulaa. Lopuksi
harrastin mikrotukihenkilöllisyyttä. Paluumatkalla Siwassa mainitsin viimeksi
unohtuneet kolme palauttamaani isoa pulloa. Pyörän etukoriin voi lätkäistä
repun lisäksi muutaman ostoksenkin. Jos ei ole etukori raskas niin ei se ole
kevytkään, se huonontaa pyörän tasapainoa ja jos korissa on mitään niin pyörä
ei pysy pystyssä omalla jalallaan. Opettelenpa kuitenkin itse pysymään. -22:40


2003-10-09 22:36
Olin ihan poikki ja ajattelin, että en konettakaan aukaise. Olen usen jotakin
mieltä ja kohta taas jotakin toista mieltä. Minua häiriköi vanha purnukka ja
valikoima lusikoita, halusin niistä vain eroon. Ei oikein tuntunut, että edes
kehtaisin näyttää niitä divarissa. Onneksi en luottanut itseeni ja sain niistä
pientä jatketta vähiin käteisvaroihin. Tänään sadepisarat olivat suurempia, ei
niitä paljon ollut, mutta kastelivat kahdet housut läpi ja puseroitakin. Uin
Karhulassa. Ennen näitä touhuja päivällä selkäliha kramppasi, ei liian paljoa.
Kävin Kotkassa kolmessa tai neljässä paikassa Kotkassa ja taas sateessa sattui
piristävä törmääminen. Metsolan kautta aluksi kuivin taminein Karhulaan, testi.
Elovena käyttövoimana. Ajattelin olevani motivoitunut. Ja kyllä suht koht
reippaasti uin. Kotona vasta sitten tunsin olevani venttien ventti.
Kaatumispisteessä. Tosin se meni ohi.

Aika äsken tunsin olevani viisaampi. Olenpas tosi tyhmä kun tommoista sanon.
Nyt on taas tasapaino voimassa. Nonniin, siis ajattelin haluamista. Venäjäksi
se on sama asia, englannista en tiedä, kyllä se on minusta siinäkin sama.
Halutaan haaveillen eli ei toimita halun toteuttamiseksi ja halutaan
toteuttaa ja toimitaan toteuttamiseksi. Ei kauaakaan sitten en hyväksynyt
ensimmäistä muotoa laadukkaaksi kielen käytöksi. Nyt tajusin sen olevan
normaalia. Hupsistä, tuli puhelu väliin ja aikajana venähti. Monissa jutuissa
on erilaisia ja erisävyisiä merkityksiä, jokaisella hiukan erilaisia.
Nyt alkaa mennä saivarteluksi. -23:11


2003-10-10 23:06
Olen jo jokseenkin rutinoitunut päivittämään tämän uuden viimepäivälinkin.
Puh, mistäs nyt aletaan. En jaksanut aamulla nousta, piippari taisi saada
vislata kolmatta kertaa. En nyt sentään hädissäni, mutta silkkovakavana
keräsin papereita. MTTllä oli taas minun liikkeellepotkimistapaaminen. Kyllä
ne paperit on vaan edelleen varsin vaikeita minulle. Jouduin potkaisemaan
MTTn ulko-ovea, joka kävi päälleni, samperi. Nyt ei ollut eteenpäin
toimitettavaa heti, puuttui lisukkeita ja jätin isomman veroilmopaperinipun
itselleni alustavasti lakettavaksi. Mahiksella oli rönsyilevät juttutuokiot
Ullan ja osin muidenkin kanssa. Rupeaa kierrätysideassa ja yhteisössäkin
kenties olemaan nostetta. Vein taas turhan kastikeastian kaapin päältä
divariin ja sain siitä lounasrahat, tasan. Lounastettua juttu jatkui
Mahiksella Markun puoliprovokatiivisen tekstin kera. Tänään olin ajatellut
pitää runsaan istunnon päätteellä, mutta parempi näin päin, chattiä face to
face. Enkä ollutkaan irkkituulella. Kävin hieman etsimässä tietoja netistä.
Pakollisen lisärupattelun Pekan kanssa pulinoituamme lähdin uimalalle.
Taas meni loppukuulutuksiin asti. Lähtiessäni tunsin itseni melko
kapeahartiaiseksi, tuintui uinti menneen niin hitaasti. Enkä muka edes hae
takaa nopeutta vaan siistiä tyyliä. Voisi olla asiaa tehdä jonkunlaisia
voimatreenejä ja kestävyyskuntoilua lisukkeeksi. Päälle teki mieli ihmisten
ilmoille. Kaupungissa ei paikat houkutelleet. Kävin lähibaarissa. Ensimmäinen
kerta tankkaus tiskiltä uimisen päälle samalla matkalla. Pelkäilin, että lyö
kovasti pipoon. Turha luulo, imaisin siiderin ja oluttuopin. Varsinaisia
juttuja. Oli pakko laittaa pää heti kraanan alle kotona, oli sen verran sakea
ilma kuitenkin. Vähän niinkuin tarttuu aromit tähän pulloharjaan päässäni.
Hiukan outoa, uimisessa ei mene vettä korviin, mutta kapakkakäynnin tuloksena
korvat hölskyivät. Aamulla aurinko kirkasti ikkunan vastaista seinää, aurinko
teki nousuaan männynneulasten takaa. Riskaabeli pyörämatka vastavaloon. -23:28


2003-10-11 23:22
Tänään heräillessäni unensekaisissa ajatuksissani pulpahti. Eilinen
itsetuntokriisi uimisessa järkeisti. Kilpailuvietti tuotti itselle
sopimattoman tahdin. Pitää tietää oma tahtinsa, opetella se, hyväksyä
niinkuin on. Nyt näen, että kolme erilaista uimaria näyttivät minulle
intensiivisen keskittymisen, rennon käsien liikkeen eteen ja paneutumisen.
Sain itseni lähtemään lenkille. Toistin viimekertaisen yrityksen. Molemmat
pohkeet vuorollaan hiukan ja välillä enemmänkin kramppailivat. Venyttelin
niitä ja loppumatkasta vuorottelin hölkkäillen ja kävellen. Ehkäpä muutamassa
viikossa jalat alkavat kantaa. Ne ovat olleet monta vuotta todella vähässä
käytössä. Pulahtamisen lähdössä oli vaikenta löytää taskulamppu lämpömittarin
tutkimista varten ja vaikeaa sen näkeminen oli silti. Vesi oli järkyttävän
korkea, ennätyskorkea, ehkä puoli metriä tavallista ylempi, sameahko jos
hämärät tutkimukseni pätevät, mittarilukema 10°C. Karhuvuoren vesitorni näytti
kummitusmaiselta utusessa valaistuksessaan. En tiedä kohosiko
itsekunnioitukseni tästä pyrähdyksestä, mutta pakosta se vaikuttaa kuntoon
jonkin verran. Ehkä helpottaa myös seuraavia lähtöjä. Tämä oli vaikea. Laiton
lämpimästi pari paitaa ja otsasta kirposi hiki paljon reippaammin kuin
saunassa. Siksikös vesi ei tuntunut kylmemmältä vaikka se kai oli? Selkä
jumittelee, alkoi toissapäivänä ja nyt lenkin jälkeen, ei kovin pahoin
sentään. Keskivaiheilta, oikealta puolelta. Hartioiden jännittämistä olen
vähentänyt. Olen pitkästä aikaa alkanut kuunnella musiikkia, panen virrat
romppuasemaan ja kuuntelen siitä kuulokkeilla. Ensin epäröin, luulin, että
minun pitää täysin keskittyä kuuntelemiseen, mutta vielä ei ole löytynyt
levyä, joka pysäyttää hetkeä kauemmaksi äärelleen. Kuulen erottelevammin kuin
ennen ja uskallan olla kriittisempi. On ollut aatoksia kaivella kitaraa esiin,
mutta vielä se on jäänyt. No, joskus. -23:50


2003-10-12 23:51
Ohhohoo kun aika hupsahti. Kaivoin nyt kitaran esiin kun ensin olin niinkuin
löytänyt oppikirjani. Hämmästelin sitäkin, että olen jo joskun piirtänyt
ruutupaperille sointujen otteita. Koko harjoitelu on tietysti aika alustavaa
kun sitä tapahtuu kerran kuukaudessa tai vuodessa. Löysin myös bassokitarasta
paikat, jotka voi virittää ääniraudan malliin. Lopuksi hääräsin rytmi- tai
rummutteluharjoituksia. Siinä vasta tajusin, että voin yrittää tai opetella
ilmentämään siten joitakin tuntoja, ehkä. Ainakin nyt, kun olen vähän
kuunnellut musiikkia, on tullut esiin jotakin halua liikkua ja jollakin lailla
päteä ja kovaa. Mutta en minä voi paineitani sillä tavalla purkaa koska jos
niitä on, niin ne kohdistuvat johonkin konkreettiseen asiaan. On ehkä voitava
paeta tai hyökätä. -23:59


2003-10-13 23:26
Olen ollut tänään hajamielinen ja keskittymiskyvytön. Tarkemmin ilmaistuna
tunnen olleeni. Koska tuskin olen käytännössä ollut sen enempää kuin
tavallisesti. Aatokset ovat muhineet. Ne ovat hassuja, tulleessaan on selkeä
tuntu, nyt kypsyy merkittävää. Samana päivänä vielä voi myöhemmin ihmetellä,
että mitä kummaa se oli. Eilenkin samoin, kuvittelen laskeneeni kolme aatosta
enkä muista niitä nyt. Joskus muistin ja kokemuksien laboratorioarkisto
tarjoaa työmaata. Välillä omissa kokemuksissaan ja havainnoissaan huomaa
toisia tulkintoja, tai ensikertaisia. Olen sulattamassa aineistoa yhteen.
Kaikkeen pätee samat säännöt, sovellettuina. Mustavalkoinen jako on usein
turhanpäiväistä. Ei tiedä kumpi on kumpaa. Jokin erilainen kanta kumoaa
toisen. Tänään tuntui, että olen jo ehkä kypsymässä luopumaan keräämästäni
roinasta, osin. Selkä on välillä kovin kankea. Irtisanoin Saunalahden
internetliittymän, tulee vielä kuukauden irtisanomisajan lasku. -23:42


2003-10-14 22:57
Alku aina kommervenkkistä. En ole kamalan napakasti ajatellut, että todella
pulikoin paljon pidempään kuin uimaloissa on säädetty. Tänään minut sitten
hätistettiin pois. Tämä on asia jossa ei huvita olla niin tarkka. Ajattelin
jo, että lopetan sitten uintiharrastuksen. Tuskin kerkeän käynnistyä kunnolla
luvallisen ajan puolella. Ajattelin ratkaisun olevan olemassa. Pitää sitten
maksaa vaikka kahden uintikerran taksa. Toisaalta voin opetella uimaan
nopeasti. Vai niin? En ole nopea. Nytkin uin nimenomaan hitaasti ja totuttelin
koko uimisen outouteen. Vähän aikaa kerkesin uidessa ajatella, että nytkö jo
muut ajatukset alkavat pyöriä mielessä. Ei sitä kauaa kestänyt. Nöyrryin
hiukan. Pitää jonkun verran keskittyä potkujen harjoitteluun. Huomasin ilon
lisääntyvän kun ryhdyin kokeilemaan leikkisää tyyliä. Välillä uteliaisuus
herää kun huomaa jonkun uivan tyylillä mille ei tunne mitään nimeä. Leikkien
on päästävä pikkuhiljaa pienelle jyvälle perhosta päin. Nukuin pitkään tänään
ja lähdin uimaan heti kun tokenin. Syömättä. Viinirypäleterttu oli eväänä.
Palattuani ei ollut mitään vimmaa syömään. Uimalasta piipahdin kirjastoon,
Karhulassa. Motivaatiosta riippuu. Ajattelin kuinka yksipiimäinen bodarin
ruokavalio saatta olla. Jos minulla on motivaatiota niin pysyn hengissä vaikka
mitä syöden. Ei syömällä. Hengissä pysyminen on paljon pään sisäinen asia.
Nyt loppui ideat. -23:19


2003-10-15 23:24
Söin tänään tai tänäänkin vasta illalla. Veri on mahassa ja ajatus seisoo.
Samoin kuin muutakin roinaa olen säästänyt tiedostoja. Kaiken sekamelskan
seasta löytyi muutaman vuoden vanhaa kirjeenvaihtoa. Olin mielessäni
väheksynyt sitä. Nyt huomaan olleeni siinäkin harhapoluilla. Ei niin huonoa
ja nyt pystyn tonkimaan lisää merkityksiä. Avoimuutta ehkä on lisää ja kynnet
ovat vahvistuneet. Samoin tongin papereistani esiin luonnoksiani tai
muistiinpanojani, ideakyhäelmiäni. Sattui vaan tulemaan eilen illalla käsiini
jotakin, aivan samaa mitä viimepäivinä olen pohtinut. Keskeneräisen kaiken
luokitteluni konkreettisimpien osien jatko ja selvennys. Nippelit. Ryhdyin
taas toimeen vuorokausirytmini aikaistamiseksi. Taas on ilta, pitää katsoa
ettei mene myöhäiseen. Julius on tehnyt taas uuden teknotaiteellisen
nettisivujensa raamin. Tutkailin tänään Seiskaa ja muitakin lehtiä. Palasi
mieleen miten naapurin kaverin kanssa tirkisteltiin hänen isoa siskoaan
suhkussa. Tuumailin äsken ja taas nyt, että tämä ei ole mitään estotonta
vuodatusta eikä myöskään säästä puhumista. Olen päättänyt ettei tässä haukku
kuulu, enimmillään haukun itseäni ja senkin tarve on vähentynyt, olen tullut
sen verran suvaitsevaisemmaksi. Olen hiukan pähkäillyt luoda kommenttiluukun
asioille, jotka ei liity päiväkirjaan, mielipideosaston vaikkapa. Tänään on
tilipäivä, pitänee maksella vuokraa ja elatusta. En ole nykyään ollenkaan niin
aktiivinen, että olisin niin sporttinen kuin mielessäni kuvittelen olevani.
Pitää säätää itseään liikkumaan enemmän tai sitten ruveta ajattelemaan olevani
laiskanpuoleinen jäykkänivelinen nörtti. -23:55

2003-10-16 10:50
Nytkun tiiraan ikkunasta niin ei näy yhtään pilveä. Eilen piippari soi klo 11,
silloin aurinko paistoi suoraan silmiin kun se välillä pilkisti pilvimaton
takaa, tänään klo 10 en häikäistynyt. Ilma on kirkas. Jotakin fyysistä pitää
tänään tehdä. Eilinen päivispätkä unohtui ftptyttää nettiin. Tuli huono olo
siitä. Liian huono niin pienestä. Kysymys? Osin sen takia tässä kirjoitan.
Natalia soitti juuri. Nyt tuli joku suriseva naamalle, joo ampiainen, en
voinut heti nähdä, kävi nuuskimassa partaani, kai sekin pitäisi kohta ajaa.
Kuvittelin, että jos joku on tottunut vilkaisemaan päivittäin. Ja ei olekaan
mitään uutta. Ajattelinko, että tunnen oloni epävarmaksi kun joku kuvitellusti
ajattelisi minusta, että en ole hoitanut tehtäviä. Tätäkin voi jäädä
jaarittelemaan. Ei todella tee mieli syödä, alan olla oppinut iltasyöjäkin.
Fiilis, että eilen kirjoitin jotakin tyhmää. Nyt huomaan sen olevan
opettavaista. Kun jotain sanoo, ja se jää kaivertamaan mieltä, niin pitää
tuskailla asian kanssa ja sitä harrastettuaan voi löytää paremman mielipiteen.
Iltasyöminen on nyt vähän vaihtelua ja samoin aamuisempi nouseminen. -11:04


2003-10-16 20:38
Yksi pelle, joka on sama kuin minä, kerkesi juuri ajatella, että ovatpa nyt
maailmankirjat sekaisin kun nyt jo väsyttää. Mitä mokomaa tekoa sillä on
maailmankirjojen tai edes yleensä kirjojen kanssa? Tai jos edes tietäisi mitä
ne maailmankirjat ovat? Ilmeisesti käsitys vallitsevista olosuhteista?
Kysymyspäivä? Kysymysmerkkipäivä? Huomasin koiria kotiinpäin tullessa, olen
lukenut koiralehtiä. Jätin melkein koirakilpailusäännöt lukematta. Rehvakasta
rupeaa meikäjopen touhu olemaan. Kaupunkiin meinatessani lähteä huomasin
suureksi yllätyksekseni etujarruvaijerin poikkinaisuuden. Eilen meni.
Suurin yllätys oli se miten autuaasti noinkin vakavan asian voi unohtaa.
Ei tarvinnut kovin kauaa miettiä, että sitä on hetimiten fiksattava tai
itsekunnioitukseni lähtee jyrkkää alamäkeä alas. Vaijeri pimahti siististi
heti jarrukammen kiinnityskohdasta, sain sen pään kiinni ja samalla vaijeri
tuli melkein ylikireälle. Polkemaan lähdettyäni ajattelin, että useasti jarrut
ovat lähes säädyttömän löysällä, että tapaako jarrupalat napakasti koko
vanteeseen ennen kuin kahva on jo pohjassa. Eri pyörissä, ja aina ei
polkijalla ole ymmärrystä säätöruuveihin, joihin jo näppi tai pari pystyisi.
Olen kirjoittanut jo yli kymmenen minuuttia. Tein lenkin, mutta harvinaisen
ellei ainutlaatuisen lyhyen, 17 minuuttia, polun kautta Lankkarin sillalle ja
takaisin. Lähtiessäni oli tulppa juuri nykäisty irti ja aurinko oli valumassa
kuusien kätköön. Oikeesti kieli ei sitten ookkaan enää tarkka asia. Millä se
viimeinen sana määritellään, jolla toiseksi viimeinen on todistettu? 
Mahiksella oli mahdollisen mahdoton rupattelupalaveri Mikan kanssa. Tuli
pyöränpaikat käytyä läpi eväineen ja mitä siinä matkalla olikaan. En mennyt
leipäjonoon. Alkaa kohta olla leipäallergiaa. Pitää laimentaa ruokavaliota.
Nyt käytin sipulia. Tein melkein tuoreista sämpylöistäni lämpimiä eikun kuumia
voileipiä ja melkein poltin kielen. Sipulin jämän mikrotin vikassa satsissa ja
kun puraisin niin höyrähti otsalohkoon asti mahtava tuju. Lähtikin sitten
pasmat paremmin virtaamaan. Ja kaupassa ensin melkein itkin, että haluan
karkkia. Sitten aattelin että, joo, ei. Kuria ;)

Joopa joo, unohdin vielä tämän. Vesi tuntui kylmemmältä. Ja se oli noin 7°C.
Eli kylmempää. Nyt vielä yksi höh, dos-ikkunassani astemerkki on astemerkki,
mutta selaimessa se on joku tanskalainen ö. Pitäisi joskus fiksata. -21:09


2003-10-17 23:07
Puuskahdus. Ensin puuuhhhh ja sitten harjoiteltuna ensimmäinen, jossa on
pehmennetty shakkiässä. Hämmästyin ylimääräisestä valaisimesta ikkunassa, se
onkin kuu. Kauan sitten viimeksi nähty. Maaklöntti taivaalla. Minä tulin
kaukaiselta matkalta pöydän ääreltä. Lehtipino pöydän alla on kuin juusto,
josta ahneesti leikkelen viipaleita, aika iso kimpale. Tämän kertainen herra
hyvä rakkaus on eri kuin se, johon aikoja sitten kimpaannuin. Nyt olen
myötätuntoisempi. Sitä lehteä kukiessa piti hengittää kevyesti, koska pienikin
puhuri veisi kirjaimet köykäiset mennessään. Ne on niin varovaisesti laitettu
siihen. Ei tuntunut, että näppistä olisi voimalla paineltu. Klonks. Enter.
Saman moskan kanssa sitä painitaan laittaa nimeksi sitten vaikka himputti.
Kai järjestys on se, että ensin pitää olla hurjan varmaa mieltä asioista ja
kun katsomus avartuu huomaa, että ei tiedä eikä ymmärrä juurikas mitään.
Juurikaan. Voi lipsua sukset tai tarttua lumi pohjaan. Kerran puusuksi meni
poikki, kärki vain lensi kaaressa, kun poljin sitä latuun lumen
irroittamiseksi. Hakkasin, potkin. En arvannut tätä käännettä. Ei oikein
aiheita? Irkkailen itsekseni. Olen minä enemmän iltaihminen, hidas. Nyt vasta
alkaa olla norja olo, vaikkas selkä onkin jäykkistelevä. Olen ruvennut
rahtusen verran sitä taivuttelemaan. Minulla kyllä kramppaa pahasti päässä kun
yhdistän lantion pyörittelyn sekstaluun enkä sambaan. Kropasta lähtevät
delfiinipotkut ovat myös aivan ekstaasia. Ajattelin tänään, että jos
kokeilisin liikuntaa huumeena. En ole ikinä osannut suoraan ajatella niin,
vaikka olenkin sitä käyttänyt. Olen vain kuullut puheita. Olen opettelemassa,
vale, olen opettelemassa pois luulosta, että asiat liittyvät toisiinsa. Usein
olen niin luullut. Yhdistellyt asioita mielessä. Eli yksinkertaisesti, mitä
samperin väliä vaikkapa on laittaa suhde pukeutumisen ja iän välille tai
sukupuolen ja niin edelleen. Pelkkää köyhdyttämistä ja ylimääräistä
mietittävää. Tai ehkä ei. Kun on pakko, niin ei tartte miettiä. Minun on pakko
miettiä, pakkomielle. Kenties vielä saan yhdisteltyä minulle tärkeistä
asioista uudemmanlaisen elämän irvikuvan, nimenomaan. *näyttää kieltä* -23:35


2003-10-18 23:31
Enpä tiedä onko itua sanoa täydellisyyden tavoittelemiseksi sitä, kun haluaa
tehdä jotakin siististi. Silloin tällöin tulee ajateltua joitakin pienehköjä
asioita tehtäviksi ketjussa ja sitten kun huomaa, ettei se pysykkään kasassa
tulee kiusallinen pienen kauhun tunne. Huumaava hajamielisyys, epävarmuuden
lempeät väristykset. Kävin uimassa. Aika hyvän näköistä ainetta. Olen
fyysikko tai realisti. Hyvä näkö tarkoittaa kuohahtavaa. Kävin velipoika
Ilkalla kylässä ja sain tekemäänsä olutta evääksi. Taitaa olla ensimmäinen
kerta kun ryypäten riimittelen. Vedessä alkoi krooli mennä, nyt ensikertaa
100 meirin pätkissä, paitsi lopuksi 50. Hitaasti menee, mutta on tunne siitä,
että tuntuma on löytymässä, pikemmin kehittymässä, harjoituksen alla.
Tekeminen nöyrryttää. On helppo kuvitella kauhaisevansa vettä kuin ilmaa,
mutta kun yrittää niin käsi liikkuu hyvin hitaasti. Itse liikkuu hyvin
hitaasti. En oikein tiedä missä maailmoissa mieleni eksyilee. Loistavilta
tuntuneet ajatukset aina sulavat tuulen mukaan, eikä niistä jää mitään
kerrottavaa. Luulen, että Seiskaa tutkimalla voi päätyä käytännöllisempiin
johtopäätöksiin kuin filosofien teoksia toukkimalla. Taidan puhua tyhmiä.
Kannatan monipuolisuutta ja vaihtelua. Luulen, että uintikin maittoi nyt
muutaman päivän paussin jälkeen. Kapakka hieman siinsi mielessä, mutta
savuisuus ei houkuttanut. Siispä lasi pohjaan. Jollakin nettisivulla oli
makeasti tahrat, tuopin jäljet taustakuvassa. Blondi minä olen. Täysi tomppeli
monessa asiassa. Näöstä ei kannata päätellä muita ominaisuuksia. Tänäänkin
vartaloltaan minua täyteläisempi uimari oli reippasti nopeampi. Nyt alkaa
tuntua todelta havainnot. Aikanaan on kasvettu auktoriteettiuskoon. Tai, että
koulussa tasapäistetään. Istua riveissä lähes 20 vuotta. Kyllä siellä takana
on kammottavaa etäisyyttä toisen kohtaamiseen. Ensin näkee ulkopulisen, mutta
vaikeampaa on nähdä vaikeus itsessään. Ongelma onkin siis etäisyys omaan
sisikuntaan. Hidas lasi tyhjenemään. Vaadin itseni sanomaan asiat ilman
rohkaisuryyppyä. Tai sitten en sano. Päässä tapahtuu nyt joitakin sisäpuolisia
juttuja. Tunnen kuhinan, mutta mitään ei selvästi näy päälle päin. Ei ole
sanoja. Haluaisin kuulla kun minulle sanotaan venäjäksi, että älä takerru
sanoihin, poraudu. Nyt voisi olla soiton paikka. En tarkoita yksikseni vaan
jengissä. Söin vasta myöhään illalla. Uinnin jälkeen ostin lauantaikarkkia,
matkavarustukseen kuuluvaan muovipussinkulmaan. Se meni makoisasti Ilkalla,
teetä juodessa. Tämä on nyt uutta tyyliä minulle, mättää kupunsa niin täyteen
illalla, että aamulla ei vielä tee mieli ajatellakaan syömistä, eikä paljon
päivälläkään. Oi kun tuntuu posket sileiltä, tuli höylättyä parta uimalassa
pitkästä aikaa. Vielä kun saisi tukan pois niin ei tarvitsisi ajatella taas
päätä muutamaan kuukauteen. Nyt se alkaa olla takkutukkapisteessä. Kippis
kuulle. Alkaa väsyttääkin. On alettava tehdä jotakin sporttisuuskuvitelman ja
lötkökroppaisuusrealismin väliselle ristiriidalle. Tuntuu vain niin viileältä
lähteä ulos lenkille ja sitten viellä pakolliselta tuntuva kylpy joessa. Se
kuuluu olla pulahdus, koska se on täydellistä. Ehkä voisi joustaa. Usein on
jokin ajatus, jonka olisi halunnut saada sanotuksi, mutta unohtuu. Ja sitten
on uusia. Kai niitä riittää. -00:20


2003-10-19 23:20
Onpa romanttinen olo. Äsh. Ei niinkuin ole mitään merkille pantavia ajatuksia.
Asteita oli 6,5°C ja nyt astemerkki on fiksattu ja testattu. Melko rumalla
tavalla, niinkuin se on ollut. Nyt se ö vaihtui norjalaiseksi, enkä ruvennut
puukottamaan systeemiäni lisää, en nyt tarvi sitä, ollaan ilman tuota öötä.
Tässä tuli äsken sellainen sekaplörinäduunin maku, vuoroin teksturia, vuoroin
tekstiä. Hailakka inspitaation kipinä. Aika kulkee takaperin. Pulahduksesta
lenkille, takaperoinen ennätys 13 minuuttia. Ja sitten tuumailin ja oikein
tuskailin, että pitäisi lähteä lenkille. Kun havahduin tuskan olevan kerta
kaikkiaan aikaavievämpi kuin tiivistetty lenkki niin neutriino iski hermoa
ja huomasin tuskittelevani tyhmyyttäni ja laiskuuttani. En tykkää lenkkeilystä
todella. Lähdettyäni oli vaikeaa saada ilmaa, nenä vain puhisi. Ajattelin
kuitenkin sitä tuskaa kun sydän ei saa happea kun veri ei kierrä. Miksi
homehtua paikoillaan ja odottaa sitä vaitonaisena kärsien? Eikä ne jalat ala
itsekseen kannattelemaan eikä henki kulkemaan. Pitää asettaa ne altiiksi ja
antaa niille mahdollisuus kasvaa ponteviksi. En oikein tiedä, pitääkö osin
paikaansa luulo, että nykyään uskotaan tieteisiin harhaisesti kuten vähän
aikaa sitten Titanicin uppoamattomuuteen? Huppelis hoo, karkasi ajatus jonka
olin ajatellut. Höh. Olin pilkkomassa sipulin kuorta, niin. Tuumin, että siitä
saisi oivaa lisuketta keskeneräiseen työhön, pikkukompostiin, hoidokkiin.
Tuottaisi se turhaa maata turhaan puutarhaan. Kun huomasin tämän maallisen
yksinkertaisuuden, rauhoituin jonkin verran. Oivalsin säheltämisen turhuuden.
Ajattelin tänäänkin uimista. Ruumiillisen ja kosteudellisen hoidon jälkeen
massu tuntui napakammalta. Tai kylmä vain kangistaa nopeasti. Rauhoittuminen
asioiden perässä juoksemiseltä pudottaa pohjan pois ahneudelta, kateudelta.
Tuntuu hullulta mitä paukkuposkia olen joskus ollut kuuntelemassa, mutta en
ole sen parempi, olen ollut tarjoamassa itsekin pölhöyksiäni. Tulen varmaan
jatkamaan sitä, mutta ei väliä, ei se ole tärkeää. No, kovin. -23:51


2003-10-20 21:11
Kylmii aivan, en ymmärrä onko täällä näin kylmä, villasukat jalassa ja huopaan
kääriytyneenä. Panen kolmen selityksen tiliin. Kävin mikrolenkillä ja pinnan
alla, en lämmennyt, täällä on vähän viileä ja olen väsynyt aikaisen nousun
takia. Olin rattoisan tuntuisella päällä psykologin luona. Se on jatkoa
eiliselle turhuudelle. On minulle muitakin mitäänsanomattomia harrastuksia.
Viimeksi uimassa rupesin haaveilemaan satasen uimisesta Tarzanin vauhtia eli
minuuttiin. Tuntui siltä. Riittäisiköhän kahden vuoden harjoittelu? Pannaan
asia kiven alle. Aamulla tuli pikkupaniikki kun tuli tunne oudosta ajasta,
enkä enää tiennytkään olenko oikeassa vai jälkeen jääneessä kesäajassa.
Jotenkin pelkää, etsii ja kuvittelee sekoilua. Jalat voi kyllä siksikin
palella, että pohkeet on viittä vaille krampissa, no varttia vaille, ja ehkä
veri ei sitten oikein kierrä töppösiin asti. Tuon pikalenkinkin lopuksi
molemmat pohkeet alkoivat tiukasti hyytyä ja kiristyivät vielä 6°C vedessä.
Rattikelkkanimimerkkini sain pois citystä ja nyt olen lioncat. Kyllähän
siitäkin fiilis hieman paranee. Ai niin, minun tehtäväni oli monipuolistaa
ruokavaliota, olin sen unohtanut ja psyykkaaja muistutti, sain ohjeen käydä
torilla ja kävinkin heti. Nyt alkaa olla fiilistä ja pontta monipuolistaa
pöperöä. Nyt illalla tajusinkin, hiisi vie, että täälläkin lojuu ties mitä
jyviä tai jotain mitä en kai ikinä ole maistanut, paitsi ehkä raakana.
Yleensä laitan tomaatit jääkaappiin, ei en olekaan varma, useimmiten kai
kuitenkin. Ihmettelin viimeisen homeläikkää ja kummasteltuani vasta oudoksuin
mitä se punapallero pöydällä asusti omenoiden kaverina. Ei tämä päiviksen pito
nyt kamalasti rassaa vaikka välillä tulee pieni kammo, että joko taas. Taitaa
hyödyn voida kuvitella isoon mittaan jos saa tolkkua päähän. Olisi aika alkaa
siirrellä sivujani muuanne netissä, mutta onpa se vaikeata aloittaa. -21:44


2003-10-21 02:16
Nyt tämä päivis lähtee muuttamaan uuteen osoitteeseen, vanhaan paikkaan en
päivittele. Jaa-a, pitää sinne kai laittaa tämä ilmoitus ja lisänä linkki
uuteen. Varpaat on melkein kohmeessa eikä sormetkaan taivu kun aivosta ei
taida olla mitään viestiä niille puuhastelua varten. Päivitin edelliskuiden
asteet. Jos tämä on vanha päivis, niin tuossa perässä on linkki, uudessa ei.
Jatkuu seuraavassa numerossa. Tarzanissa on ollut pari piirrostani. -02:23


2003-10-21 23:36
No kun minulla kerran on omppoa tässäkin niin kertonen, että päivällä sain
omenaa syödessäni viisaalta tuntuneen ajatuksen. Oli mitä oli, nyt se ei tunnu
kovin erityiseltä. Sain toisenkin ja se ilmeisesti oli viisaampi koska sitä en
muista. Jouduin tekemään lettuja kun ilta meni myöhään ja maha kysyi täytettä.
Ymmärsin yllinkyllin syömisen tuoman alkukantaisen onnen ja tyytyväisyyden
tunteen. Ei tarvi vähään aikaan ajatella ruokaa. Saa nähdä tuleeko yöllä halu
naposteluun, mutta sitten ainakin syömiset saa olla ajankohtaisia seuraavana
iltana. Että se sokeritasapaino? En taida tietää mikä se on joten ei väliä.
Ne viisailta tuntuneet ajatukset tuli kun en välittänytkään nousta tänään.
Olin unen vallassa aamulla, ihan kuin se olisi ollut jatkoa johonkin ennen
näkemääni uneen, en muista missä tässä möyrittiin, niinkuin kuopassa olisi
ollut kokous tai sekopäämeininki. Minua ei taida kiinnostaa kappalevaihdot
nykyään. Omena on vihreä, hiukan hapokas. En tykkää oikein viinistä yleensä.
Enkä yleensä kovin oluestakaan, enemmän tunnelmakysymys. Vuosia sitten kehitin
taidon pitää siideriä pakastimessa sopivasti, tulos kirpsahtava. Lähti pulinat
päälle. Tarkoitin aluksi vaihtaa puheenaihetta, mutta se lähti omille teilleen.
Ihan siksi, että joka lause on välillä vähän eri asiaa, että turha lähteä
sekoittelemaan palasiksi, ja sitä paitsi jos pitäisi vielä ajatella pätkiksi
niin johan tässä omat vähät tarinointitaidot hyytyisi. Mulla on vielä
kahviakin eväänä, aivan aavistuksen lämmintä, haaleaa jo. Ja vettä toki, tulee
laitettua suolaa aika reippaasti minne laitankaan. Karhulassa uimassa kävin.
Maksoin kahdesta kerrasta, kassiiri oli positiivisen oloisesti yllättynyt.
En saanut valvojaa yllätettyä, tieto oli jo telefoonattu kun pääsin altaalle.
Oli kovasti mieltä, että se on pitkä aika olla altaassa. Kyllähän aloinkin
sipata lopuksi. Mutta eilisellä ruualla ja vedellä pärjää. Ihmettelen, että
osaanko oppia uimaan tunnissa tarpeekseni. Kun lenkillä nyt ei kiinnosta vielä
enempi kuin se yksi vartti. Ehkä sekin vielä lähtee sujumaan. Joillain
urheilulukiolaisilla uimareilla on kymmenen harkkaa viikossa. Olenhan joskus
lenkkeillyt parin kilsan työmatkan mennen ja tullen. Sitä kun puursi viikkoja
niin alkoi käydä raskaaksi. Sainkohan silloinkin jalkani tosi jäykkään
kuntoon. Nyt alkaa haista siltä, että minulla on tapana livistää
lihashuollosta. Tukkoon käytetyt lihakset pitäisi venyttää auki ja saada ne
rentoutumaan. Olin kai unohtanut maksaa MTTltä tulleen todistusmaksun laskun,
tänään tuli karhukirje ilmeisesti jonkun perintätoimiston kautta, epäselvää
niinkuin yleensä on. Kello on nolla nolla. Uidessa en pysty oikein
keskittymään puolta altaan mitallista. Olisi hyvä saada säännöllinen, tiuhahko
ja voimakasvaikutteinen sosiaalinen harrastus ajatustensa punnitsemista
varten. Intensiivinen olisi ollut sopiva sana äsken. Yökyöpelöin vielä. Hups,
meni seitsemän minuuttia. Luen nykyään vielä selaimen kautta kirjoittamani
tekstin, siinä huomaa kirjoitusepätarkkuuksia jotka ei kopsahda silmään tässä
dos-teksturissani. Niin, palasin kertomaan, että melkein päistikkaa tormäsin
Pekkaan uimalareissulla. Pekalla on fantastinen taito saada irkkikanaville
säpinää. En tiedä tulevatko lapset viikonlopuksi kun eksälle on vanhempansa
tulossa kylään. Irti nyt, tästä tulee kipeeksi, anonyymiksi päivispukariksi.
Hartiat, ne on otettava huomion kohteeksi, harjoiteltaviksi säännöllisesti
intensiivisesti. Tarkoitan nyt ihan niiden rentoutta. -00:21


2003-10-22 23:42
Olin tänään hiukan aikaisemmassa kuin eilen, mutta tuli muuta tekemistä äsken.
Aloin jälleen tutkia lokomoottori systeemeitä eli kai liikuntaelimistöä. On
yksi Stokkalta aikanaan hankittu pikkuopus. Löytyi vaan netistä joku uimarin
olkapääjuttu ja kävin asian kimppuun. Olkapäässä ei ole vahvoja nivelsiteitä
kuten useissa nivelissä vaan se on lihasten ohjastama, siksi kai se onkin
aika kääntyilevä suuntaan jos toiseenkin varsinkin kun lapaluu on aika
irtonainen. Harvemmin omaksi syötäväkseni ostelen lihaa. Meinasin tehdä
jotakin makaronilaatikkoa. Makaroneja oli niin vähän, että jatkoin riisillä.
Tarkoitus oli keittää niitä vähän ja jatkaa hommaa uunissa. Oli vain jotain
muuta tekemistä siinäkin välissä. Sammutin kyllä levyn, mutta kuuma vesi jäi
ja todella kypsytti ja imeytyi melkein puuroksi. No sitten pyörittelin
pannulla muuta lisuketta. Siis sattuman tai valmistautumattomuuden ja vahingon
tai välipitämättömyyden takia homma menikin vähän kiinalaiseen suuntaan. Eli
loistavaa. Sikäli, että tämä on melkein ensimmäinen omatoiminen eikä
ohjeistuksesta riippuva murkinan teko. Huomaan tässäkin, että parempi ottaa
rennosti ja aikaa menee, mutta menköön. Ja niinkuin olen tarkka syömään joka
ainoan riisinjyvän, niin muonasta on puolet nyt huomiseksi jääkaapissa. Eipä
tarvi miettiä sitten. Jätskiä menee joka päivä neljänneksen ja puolen litran
väliltä. Olen tottunut kasvirasvavaniljajäätelöön ja joku kermajäätelö tuntuu
aika paksulta. Rupeaa tuntumaan, että kaikessa uudessa on sattuma perustana.
Sitten kun sattuu syntymään kestävää, niin se pysyy niin kauan kuin pysyykään.
Eli koko elämän syntyminen ja solu, jossa on bakteereita tai vastaavia osina.
Tuntuu käsittämättömältä, että voi ajatella, kun sitä kuvittelee aineettomaksi
asiaksi, mutta ei se oikein voi olla aineetonta, eikä ainakaan energiatonta.
Muskelit ja vipuvarret tuntuvat helpommilta käsittää. Tänään netti teki lakon
Mahiksella ja kävin tutkimaan mIRCin ohjeita ja asetuksia ja hämmästyin jopa
ominaisuuksista joille en vielä edes tiedä käyttötarkoitusta. Luulen, että
jokainen ihmettelee, mutta kun niinsanotussa yhteiskunnassa ollaan niin
tietäviä ja ties mitä, niin herkempi asia eli epäröinti ei ole suuressa eikä
varsinkaan äänekkäässä huudossa. Arvelemisesta koko ajan seuraa, että joutuu
ihmettelemään onko itse tai mitään olemassa. Kirjoitin vahingossa oikeasti
olemassa, mutta epämääräiset etuliitteet ei kuulu sanavarastooni, luulen.
Vahingossa joskus tulee sanottua oikeasti tai todella ja silloin tunnen itseni
ääliöksi. Sillä mitä sitten ovat asiat ilman oikeasti ja ilman todella vai
ei oikeasti ja ei todella höystettynä. Silloin on parempi pitää suu kiinni tai
kai siitä metelistä saa huvia, mutta mikä merkitys sillä on? Riisin sijaan
pitää ruveta katselemaan joitain lähimantujen jyviä keitettäviksi. Makaronista
huomasin sen suvun valkopullalle, mitäänsanomatonta maultaan, eikä vastusta
hampaille. Rajat eri asioiden välillä ovat mielenkiintoisia kuten solukalvo
tai se mitä suustaan päästää ulos ja mitä rööreistä menee sisään. -00:24


2003-10-23 23:37
Hassun kodikasta kääriä varpaansa vilttiin, mutta muuten mikroiluasentoni on
karsean harmittava selkäni mielestä. Pitäisi kehitellä jonkinlainen rento
tyyli jossa verikin virtaa. Melkein vaakatasossa. Voi vitsi, pitäisi olla
rekki tai ehkä paremmin renkaat ettei päähän tulisi niin isoa lommoa. Sitten
vaan kädet ylös ja sen perään perse vähäksi aikaa ylös tuulettumaan ja samalla
pieni jumppavoimailu. Kumma, ei ole ikinä ennen tullut mieleen, olen melko
varma, en usko unohtaneeni. Olin aivan ryvettynyt päivällä, varsin haluton
yhtikäs mihinkään. Auringon ruvettua laskupuuhiin lähdin uimalalle päin ja
matkalla tuskailin, että mikä tolkku mennä kun mikään ei maita. Ajattelinpa
sitten että testataan. Ensimmäistä kertaa uin ekalla kroolilla 200 metriä.
Nuori uimariparvi varmaan kuitenkin sai minutkin yrittämään, mutta tunsin jo
paremmin itseni. Ensimmäistä kertaa saatoin aivan yrittää kauhoa tietäni
veteen. Jokunen oppiminen tullut. Viides heinäkuuta Lehmän montturockissa
piipahdettuani uin jonkun kengät vedestä. Silloin kroolini kaartoi, ei pysynyt
suunnassa ja oli lyhyt kuin kalan lento. Ja sitä tuskaa ensimmäisen maauimalan
altaan mitan jälkeen. Jos en ole hukkunut ensi kesään mennessä niin
mielenkiintoista kokeilla samaa allasta talven jälkeen. Minusta alkaa tuntua,
että olen niinkuin jotkut miehet, valo syttyy kun löydän elämäni naisen. Nyt
olen ehkä jo oppinut, että se järkytys on pystyttävä kestämään. Polttavaa
paloa, tyrmäävää, tolpilla ei voi pysyä. Sain muistutuksen, tunnistin voiman.
Ei järjellistä. Hitto, aamulla pitäisi nousta MTTlle. Viime yönä kello 04:15
pulssini oli 53 ja tänään uinnin ja ruokailun jälkeen 90, nyt 67. Olen
ymmärtänyt, että en pidä hölkkäämisestä kun se on hengästyttävän tuntuista ja
hikistä ja aika tärisevää. Pomppivaa on pyöräilykin maastosta riippuen tai kun
ylittää kohokuvioista suojatietä. Uidessa kun ei omaa painoaan tunne eikä
hikisyyttä eikä paljon maaston epätasaisuutta ainakaan ammeessa eli altaassa
niin on se vaan melko kivutonta. Nyt pitäisi sanoa jotakin tosi tyhmää, että
voin sitten jäädä tuumimaan ja korjata mielipidettäni. Voi vitsi. Jaa no
sentään putkahtaa. On minulla sellaista huonoa itsetuntemusta osoittavaa
mahtailua mielessä, että kuvittelen voivani pystyä tietsikkahommissa tai
vaikkapa uinnissa huimaavaan menoon. Mutta nyt kun olen yrittänyt uida niin
saatan huomata, että siinä on aika tekeminen ollut ja on vielä. Nyt tupsahti
yksi juttu mieleeni. Luulen sanoneeni sen ensimmäistä kertaa ääneen
maanantaina psykologille. Voi olla, että jos joku on minua joskus tarkkaillut
niin on huomannut. Mielestäni symmetrisyys kuluu siistiyteen. Ohjelmissa se ei
juuri näy. Elektroninen vahvistin voi olla hyvin symmetrinen ja uinti kun
hengittää molemmilta puolilta. Selkäuinti ei mene vielä ollenkaan
symmetrisesti kun oikea käsi osaa kaapata vettä mutta vasen vasta haroo.
Mielenkiintoista kun vasen kylki alhaalla pystyy suunnilleen tietämään kuinka
jalat potkivat, mutta oikella kyljelläni ei ole tietoa eikä kontrollia, ja tuo
koskee kroolaamista. Kun olen rummutellut rytmejä olen koettanyt keksiä
parittomia pätkiä, joissa paino tulee vuorotellen oikealle ja vasemalle
kädelle. Tasatahtia edelleen. Rullaluistelussa ei taida olla enää hurjaa eroa
teenkö kaarroksia oikealle vai vasemmalle. Tai ehkä on, jotenkin kuvitelmassa
tuntui siltä. Minulla on alkanut viime aikoina olla oudoksuttava hinku tietää
tarkasti mitä teen. Päivällä tuli outo viesti. En ollut vakavasti ajatellut,
että jokuhan voisi överisti faniutua kuviteltuun minuun hetkiseksi. Ainakin
minä olen joskus akuutisti seonnut löydettyäni netistä jotakin minua kovin
puhuttelevaa ilmaisua. Vaitonaisuutta huomiseen asti. -00:46


2003-10-24 23:23
Hinku tarrautua mihinkä tahansa erikoiseen, se on tuossa alkuajassa. Poks.
Kuplaa yrittää pitää koossa kuinka tahansa. Mutta kun kun on rämpinyt omassa
ojassaan, ei ehkä ole suurtakaan jäljellä. Vaikka liukkaastihan uusiakin voi
syntyä. Muutosta ja poreilua. Silmiä voi katsoa mutta korvia ei yleensä
kuunnella. Outoja symmetrioita. Aalto on pakosta kohtuullisen symmetrinen
koska se on aalto. Vaikka se olisi yksi aallonharja niin se heijastuu jostakin
takaisin. Runollinen laine. Aff, tuntui kuin mitään ei olisi tapahtunut,
kaikki on vain jo syöpynyt syvälle mieleen. Pääsin jostakin eroon, vein potan
MTTn alakerran Fidaan. Kiinnostuin olisiko siellä suksia, haluasin leveät
laudat, tavallisia on ainakin pikkuihmisille, monoja ei niinkään. Hoksasin
lapikkaat tai mitkä ne vähän kipertyväkärkiset saappaat ovatkaan. Ounastelin
ja kokeilin, melkein tunnin, annoin 10 euroa ja lähdin ne jalassa Kelaan.
Jätin asumistukilaput. En nytkään edes meinannut muistaa sanaa hajamielinen.
Hain possun povitaskuuni torilta, kahvittelin sen Mahiksella jossa netti oli
edelleen juntturassa, verkkouudistuksia. Kun hidastelin ajattelemaani lähtöä
Karhulan klubitaloa katsomaan niin tuli kutsu tutustumaan Toimintakeskukseen
jota ollaan leipomassa Mahisputiikin kanssa samaan jollain tapaa.
Putkahti esiin useita intressin kohteita. Markku sponsoroi ison siivun kakusta
niin ei tarvinnut popsia kuivaa pullaa kahvitellessa. Palattiin Mahikselle kas
viikoloppua ennustaviin tunnelmiin. Ulkona alkoi katseilta salaa pyryttää
lunta. En kerennyt uloskaan asti kun yllättäen syntyi kollektiivipalaveri.
Sittenkin pyrytti ja jututti. Kävin ryöstämässä 3 eurolla Robbarista 2 kiloa
riisiä köyhän melkein viimeisillä käteisvaroilla. Ja vaalean suklaalevyn vielä
viimeisemmillä. Sain ajella ajatuksen vahvuisessa lumessa, ehkä mennessä tai
matkaa jatkaessani. Iltaiselta lehtienlukupalaveriltani jän kiikkiin. Olin
uppoutunut unohtaen kaiken maailman muut asiat, päiviksenkin. -23:51


2003-10-26 00:11
Jos rupeaisi tuijottamaan välillä hieman vähemmän nippeliasioita. Lapset tuli
kuitenkin. Kävin lumisateessa, vesi oli kirkasta neliasteista. Kostea keli ei
tunnu kovin kylmältä, tsemppariporukka saa innostuneisuuden veren virtaamaan.
Mikään ei ole sillä tavalla hyvää kuin tuore leipä tai sämpylä. Iltapalana
pizzapohjaversio. Siis pieni taikinateos, vähemmän sotkua ja veivaamista. Kun
kokeilee sopivan muodon niin johan. Litteä jäähtyy ihan nopeasti. Tai varustaa
lämpöä sitovalla päällysteellä. Pitää muistaa nälkä, paras mauste. Laiskottaa
ja nukuttaa. -00:24


2003-10-26 18:45
Viimeisin päivitys muka oli 21 päivä. En ollut tarkastanut tarkasti mitä teen.
Päivitykset olivat menneet päähakemistoon eikä päiväkirjahakemistoon. Kärsällä
on nyt ADSL-yhteys millä testasin. Minulla on vanhanaikaisempi modeemi, enkä
nyt kamalan paljoa uudenaikaisempaa kaipaakaan, koska olisi liian helppoa
juuttua surffailemaan. Kokeilin parilla eri soittoyhteydellä ja näköjään
ftp toimii, mutta mokasin jotakin, samoin sähköpostin haku toimii suoraan,
vaikeampaa on lähetys, eli pitää valita smtp-palvelin joka hyväksytään. Joka
liittymällä ei ole avoimesti omaa, mutta kun on niin kai se sitten toimii.
Tämä on alan nippelihommelia. Eilen kävi niin, että laitoin soijaa murkinaan,
oikein ihmettelin hajua, laitoin toisessa vaiheessa lisää, en edes tajua,
sitten kai rupesin ihmettelemään makua. Se olikin tummaa etikkamaustelientä
tai sinne päin. Annoin luulon viedä. Amis piirtelee ja on kova siinä. Samoin
kirjoittamisessa ja lukemisessakin aika. Hitsin kömpelöä kirjoittaa paikassa,
jossa ei ole tottunut istumaan, joko kyynärpäät on korvissa tai jossakin
muualla. Vartin paussi. No niin, pitää ensi kerralla tarkastaa mitä päivitän
ja minne. Nyt ei leikkaa. Teenpä muuta sitten. -19:18


2003-10-27 00:40
Jokin uudenlainen tunne, että sivistys olisi sitä kun ei lokeroi asioita
pinnakireisesti. Aku Ankka ja Kalevala ovat hyviä iltasatuja ja viimeiseen
niistä taatusti jo nukahtaa, pitää vaan malttaa lopettaa lukeminen sitten
myös. Olin vaan siististi editoinut hakemistovaihdon ftp-komennoista pois,
niistä jotka olivat jo toimineet oikein, jos olisin kerran tarkastanut lokista
mitä tapahtuu olisin huomannut, mutta tarkistin vain, että tietoa siirtyy, en
katsonut minne. Pitäisi laittaa jotakin vettä hylkivää pinnoitusta
lapikkaisiin. Taitaa jo se parantaa selän jäykkyyttä vähemmäksi kun istun
ryhdikkäämmin tässä. Kun istun selkä notkolla eikä mikään tue selkää niin kai
se rupeaa selkää harmittamaan näköjään nopeasti. Oma lanttu ei ole nyt
leikannut muutamaan minuuttiin. Muistin sitten asian päivältä. Joskus
koululaisena olin nimikoinut todella tuhdisti puiset luistimien teräsuojat.
Nyt en kehdannut viedä niitä kierrätykseen sen takia. Siivosin niitä
hiekkapaperilla, se ei kauaa vienyt. Siinä näkyy kipeä entisaikojeni
omistusvimma sekä nykyinen epäkäytännöllisyys kun en keksinut pienen ongelman
hoitoa. Useat ovat vähemmän hardwaressakin pihejä nimestään, paperinkeräyksen
lehdissä, joko revitty tai leikattu koko osoitelappukohta tai pelkä lappu
revitty tai sotkettu taiteellisesti kynällä. Otos ei ole kattava. Ei, taas
muutan mieltäni. Jostakin syystä aina ensin tulee kyseenalaistettava
mielipide ulos. Sitä taitaa tulla ensin kiinnitettyä huomio aina erikoisuuteen
ja sitten vasta normaaliin. Toiset sanat tähän ovat harvinainen ja yleinen.
Nyt piisaa ja tarkistan sitten myöskin päivityksen perille menon. -01:02


2003-10-28 01:53
Tuuli humistelee ulkona. Hönkäilee. Helposti loksahtaa yhdistelemään asioita
jonkun piirteen mukaan, usein se ei ole olennainen, kuten mausteen väri ja
olomuoto. Tänään tuli liotettua lihaa lastenaltaassa ja taisin huomata
muutaman otuksen sopeutuvan mutkattomammin vedessä kellimiseen. Teki hinkua
isompaan altaaseen. Mutta sainkin oman oppitunnin keksiskellä harjoituksia
matalassa ja lyhyessä vedessä. Jotakin uuden tuntuista sovellettavaksi
kokeiltavaa. Nyt tuomitsen melkoisen epäkäytännölliseksi tavaksi kauhoa
selälläni kuten silloin kun Kontulassa kolautin näppini pohjaan. Kokeilujeni
yksi avainsana on tasapaino tai sen etsiminen ja harjoittelu. Nyt on sikäli
uusi vaihe mennä pieni askel eteenpäin, että ei niin kovin ujostuta kokeilla
erilaisia konsteja. Jotenkin vaan maalaamani ajattelu alkaa sopia maisemaan.
Vesi näyttää taivaalta koska heijastaa sen kuvaa. Harmaata. Kun asioita voi
itse säätää ei niistä tule kummoisiakaan. Kun sattuma puuttuu peliin niin ei
voi tietää kuinka käy. Eli jouduttiin ostamaan isompi sipulinyytti koska
yllättäen, paradoksaalisesti ehkä, asiat eivät liity toisiinsa muutoin kuin,
että ne sattuvat olemaan vieretysten, tai ne sattuvat tielle, mutta nyt sattui
paistettujen sipulirenkaiden mässäilykerho kokoontumaan. Opetus oli se, että
ei siinä taida olla mitään erikoista ja toinen se, että silmissä voi alkaa
kirvellä toiseen kertaan kauan pilkkomisen ja koko syömätouhun jälkeen.
Lisäksi sipulin kuoriminen ja pilkkominen ovat näppärästi eri vaikeus- ja
vaarallisuusasteisia pikkutehtäviä. Koko homma on kaiken kukkuraksi
inhottavat ja intohimoiset puolensa sisältävää kasvissyöntiä. Onkohan tässä
nyt mitä meinasin sanoa? Rupeaa jo tuskastuttamaan. -02:33


2003-10-29 23:43
Eilen olikin sitten hämmästyttävä ilta kun en mennyt tietsikalle. Tykkään sekä
kuhisevasta ja poreilevasta sosiaalisuudesta että erakkona olemisesta. Kovin
kauaa ei varmaankaan kumpaakaan jaksaisi yhteen perään. Täällä on nyt
paikoitellen sen näköistä kuin olisi pyörinyt niin iso tornado kun tähän
huoneeseen yleensä mahtuu. Onneksi e isiis kovinkaan suuri. Sipuliteemaan
sävelletyt letut saivat ropallisen pisteitä. Paluumatka sujui. Kävin
Karhulassa uimassa kovaa, tosin ei kerralla sataa metriä pidempää kroolia.
Sain uitua tunnissa itseni kohtuullisen poikki, huimaavaa edistystä. Keljutus
taisi tulla siitä, että mahatäyte oli noin kaksi tuntia tuore, tarvii enempi
aikaa tulla sinuiksi täytteen kanssa, tuli putkistoa ikävästi kutitteleva
närästävä olo. Aamuherätys tuli siitä kun joku arveli saavansa helppiä, en
tiedä paljonko maailmalla on käytössä ohjelmia joiden avausnäytöllä on
kännynumeroni. Jos seutraavaa kertaa tulee niin silloin on käytössä joku aika
muunlainen systeemi. Joku vuokralisensointi jossa ohjelmaa käytetään max
johonkin asti ja on tiedossa käytöt ja käyttäjät. Paskat juuri nyt noista.
Aika väsynyt. Hassua, pari päivää sitten pakkasessa lunta pitkin uimareissulle
ja nyt kastuin sekä kosteasta kelistä että hiestä mennen tullen. On ollut jopa
fiiliksiä reipaampaan tyyliin. Tämä selkäpoikkinen olo saa tuntemaan itsensä
aivan idiootiksi, ranka heilumaan siitä saakeli. -00:02


2003-10-30 23:12
Lenkkeilyaie on jäänyt ruostumaan, sen sijaan olen uinut energisemmin,
tänäänkin. Alan luulla, että saan hartioista turhat jännitykset pois
käyttämällä uinnissa koko yläkroppaa reilusti ja aika vimmatusti. Eli uusi
teoria kertoo hartioiden vain valittaneen tekemisen puutteestaan. Tuli
nukuttua pitkälle päivään, kai edelliset yöt olivat vajaaunisia. Huomasin
myös siirtymien kivuliaisuuden. Sosiaaliseen vaiheeseen siirtyminen on aluksi
rassaavaa ja samoin eräkoituminen. Söin viime yönä ja aloitin pitkästä aikaa
lukemaan mitään kirjaa. Turha kai kovin vakavasti luokitella tekstejä
sidosasun perusteella. Aloin nukahdella kirjan ääreellä. Pitkän unen jäkeen
harkitsin pitkään uimaan lähtöä, nälkä kurni välillä. Syömättä uinti on
helpompaa. Ehkä vähä energia haittasi keskittymistä tai sitten selkäuinti on
liian vaikeaa, kädet ja jalat menee minne sattuu ja vesi nenään ja rata
vaihtui ja törmäilin seiniin. Pitää nöyrtyä ja todeta olevansa räpeltävä
aloittelija. Tutkin antaumuksella Apua ja pitää muistaa korkeimman lain olevan
suuri levikki dopingin puitteissa, eli ei täysin keksittyjä juttuja, mutta
vastustajat taklataan kun vain voi. Pitää tarkkailla itseään tietääkseen millä
ansioilla suosituimmuusasemia perustelee. Se kirja taitaakin antaa tasoitusta
eri puolille tai pikemmin niiden väliin. Ajatusten sekamelskaa. Alan muuttaa
mieltäni. Hyvä ja huono alkaa kelvata kunhan tietää mistä puhuu. Tänään
huomasin joskus olleeni vaativa, mutta se taisikin johtua siitä, että en ole
suostunut näkemään omia vajavaisuuksiani, nähnyt ne vain toisessa ja sylkenyt
tappuraa. Aloin pari päivää sitten tehdä puolitettuja muistiinpanoja A7 kokoa.
En arvannut minusta irtoavan näin montaa riviä tänään. -23:42


2003-10-31 20:30
Viimeinen päivä, nyt on hyvin varaa kirjoitella rikkomatta maagista rajaa.
Näin aikaisessa olen, aamulla herätettiin taas. Joku ketju on vaihtanut
parametriaan ja nyt soitellaan paikoista, joissa vanha ohjelmani kummittelee.
Toisaalta heräsi toimintatarmoa. Osaan jotakin mitä todella harva taitaa
taitaa, sitä saakelin bitinviilausta ja nysväystä. Pirautin kaikista
kauneimmin puhelimessa hymyilevälle naiselle, jolla sattuu juuri olemaan
tarvetta porttiohjelmoinnin konsultointiin. Jotenkin rojahdin peremmälle
todellisuuteen. Massennuksen näkemiseen. Ei mikääm tekeminen sinänsä voi olle
niin saakutin rassaavaa kuin miltä on tuntunut. Asenne on ollut hukassa tai
sitä ei ole ollutkaan sellaisena kuin se saa olla tästä lähin. Nyt oli niitä
päiviä kun herättyään ei kerkeä pukeakaan vaan pitää tsekkailla tietsikalta
vähän tietoja. Oli lämminkin. Tuli jopa ajatus hölkötellä uikkarisilteen
rantaan, pulahtaa ja sitten takaisin. Jätin uhoilematta, kävin tavalliseen
tyyliin lisäten siihen alustuksena 20 etunojapunnerrusta ja samaten kunnon
kyykkyä, niitä en ole aikoihin edes yrittänyt. Menin Mahikselle ja perustin
muutaman mailiosoitteen ja oli mielekästä säpinää. Yhteisöaate syttyy kai.
Irkissä en ollut mesonut vähään aikaan ja nyt sekin meni öö-ö-öö, siis
normaalimmin, kun on vähän kompleksit vähenneet ja se alkaa tuntua ihan vaan
jutun heitolta. Aivaijoosiis, että olispa mielenkiintoista saada aikaiseksi
jonniimoinen monimediashow, mukana jengi ja tekona irc-kanava, sivut joita
useat tekevät vuoroin ja jotakin livetempauksia ja miksei muutakin ja sitten
livetempauksia ja näitä sekoitellaan ristiin. Ei tästä nyt selvää saa, mutta
jotakin sana- ja kuva- ja tekotaiteellista viehättävää skeidaa. Tein
sämpylöitä. Ylähylly ei ole käytännöllinen paikka. Perkele. Pellava on sana,
jonka säännöllisesti unohdan. Pussi oli notkea ja yläpää kumarsi, onneksi
reikä oli kapea ja tiskipöytä, uuninpäällys ja lattia saivat vain alustavat
siemenmaistiaiset. En taida laittaa sitä pussia enää ylähyllylle. Omituista
oli fantastiset tuoksut uunittelun aikana, mutta kai maailma on väkisin pirun
tasapainoinen, ennen kai nenä tottui tuoksuun heti, mutta tällä kertaa maku
olikin lyhytaikanen elämys, parin sämpylän jälkeen alkoi maistua puulta.
Alkaisi tehdä mieli vetää pienet lärvit, mutta käteisvaroja on viisi euroa.
Tosin kuukausi vaihtuu. Välillä tuntuu, ettää fyffeä saisi olla hiukan enemmän
ja kai sitä on ruvettava organisoimaan itseään, myymään itseään pieninä
palasina. Voin varmaan heittää mukaan kopallisen tyhmänrohkeutta, kun se
varmaan johtaa jonnekkin mistä ei ole hiton vertaa tietoa vielä. Tai ehkä
jopa tuhmanrohkeutta? Tai ruveta repimään piiloidentiteettejäni esiin. Hyvä
etten keksinyt haloota, CF-adapterissa ei ollut korttia ja tuli lyhytaikainen
paniikki kunnes tajusin tilanteen. Sämpyläkuva ja oma lärvi taas. Ei oikein
meinaa onnistua, jotakin kyllä tuli. Taidan tykätä harrastaa hulluahuvittavien
poseerauskuvien keksimistä ja kalastamista. Pitää ruveta laittamaan sivuja
jonkunmoiseen uuteen uskoon. Etsiskellä oman identiteein pointteja. -21:27


0309  (tämä 0310)  0311

päivissivulleni

alkusivulleni

2003-12-01 00:07