Jorman päiväkirja 2003/11 marraskuu
2003-11-02 22:49
Marraskuu alkoi vahinkopaussilla. Olin ökyvarmana meinaamassa rustata
päiväkirjaa ja aivan yllättäen huomasinkin, että eilinen päivä meni kokonaan.
Korjailen vähän sitä vahinkoa. Kun ei tämän päiväkirjan funktio ole nykyään
pilkkujen helvetinmoinen kyräily vaan saada jotakin pientä tolkkua päiviin tai
selkoa päivistä. By the way, olen lukemassa päivistäni elo-loka-ajalta ja
melkeinpä ihmettelin kun alun tyyli tuntuu aika erilaiselta. Jotakin arkuutta,
välimerkkinysväämistä, kirjoitushaparointia, ei ketään nimeltä mainittua. Nyt
tämä on enemmän tykittämistä eikä kiinnosta pätkiminen.
Eilen. Huh-huh. Haloo, mutta treffaaminen mahtunutkaan ohjelmaan ja livehymy
jäi näkemättä. Yks ja kaks. En saanut kaupungilta ketään kiinni kahvitteluun.
Toni ykkönen marssi reippaana pyhäinpäivän viettoon. Lähdinkin sitten
kynttilöitä sytyttämään haudoille. Yhdistelin lakkoilevan puhelimeni yhteyksiä
hitailla aivoillani ja loihen itseni paikalle kyytiin. Isoäiti Salme, täti
Marjut ja veli Ilkka, kello 15. Ja hups. Kävinhän ensin mikrolenkillä jonka
keskelle ymppäsin 20 etunojapunnerrusta ja 20 kyykkyä. Kuten toissapäivänä ja
siitä rintalihat vähän kismittelivat. Vähän niinkuin välillä millä puolella
tahansa kroppaa jomottelee tai kivistelee. Sitten tädille syömään. Eikun
herkuttelemaan. Sain tiskata uunituoreita astioita, nam. Ilkka tekee setä
Eerolle nettisivuja. Minä olen vähän hidas, puhuttiin vuosia sivuista. Huomaan
muutoinkin sen. Jos on aikoinaan jotakin pitänyt toimittaa, niin hidasta on
ollut. Olisi jotakin mielenkiintoa saada aikaiseksi suht ja koht live
nettiperformanssi jengillä. Ensin kirjoitin nettoperformanssi. Eero taitaa
olla kuuluisin sukulainen. Paikallisesti myös iskä Jouko ja jo manalan
porteista menneet äiti Anita sekä isoisä Eino, isän isä. Etäisyyttä. Vähän
väliä. Menen nurkan taakse sanomaan helvetin helvetti, perrkele. Olin kyllä
vetänyt kaljaa. Koskettava vastaanotto rannalla kesän lopulla. Mies jäntevä
kontaktihakuinen kokeili nyrkkiä leukaperään, sovitteli vain, tykkäsin heti
reippaasta meiningistä. Kohta häivyin paikalta kun muut pottuilivat. Ehkä olin
jotenkin outo tyyppi. Olenhan jopa liian arka paukuttelemaan poskiani ja
sellainen ihminen on epäilyttävä mikä lie vakoilija ja tiirailija. -23:18
2003-11-02 23:27
Voi maakrapu, tulipa iso tekstinpätkä tohon. Nukuin 13 asti tänään ja aloitin
kirjan luvun. Olen aatoksinut laittaa listaa lukemastani sivuilleni ja joskus
olen laittanutkin. Se vaan tuntuu tyhmältä, joku hiton lista. Tänään valkeni
houkuttelevampi idis. Suurin osa lukemastani ei paljoa mieltä keikauta ja
siksi turhaa listattavaksi. Jospa teenkin listaa siitä mikä potkaisee päähän
ja vaikuttaa. Tarkoitan tätä mun puupäätäni. No laiskottaa kuitenkin, onhan
tässä päiviksessä jo hommaa. No heräilin sitten ylös asti. Markkinat vielä
tänään Ruonalassa. Altti tuli vastaan, meinailee aktivoitua. Halli olikin iso,
onhan siinä koko urheilukenttä. Monta metriä lakritsia. Ei mitään kontaktia
kunnes vuolijamies tervehti lapikkaitani. Kyllä siinä on hommaa, istua ja
veistellä kaksi päivää liiveissä, joissa juuri mahtuu hengittämään. Kerroin
kireästä sukelluspuvusta ja aikaisemmasta orjuudestani. Hyvää jatkoa vain.
Mennen oli kosteaa ja tullen jo melko märkää. Siwan kautta eikä rahat
riittäneetkään, palautin yhden maidon. Pitää ruveta selvittelemään lehmien
vointia ja ruokavaliota. En ole aivan välinpitämätön asioista vaikka joskus
siltä näyttäisikin. Ehkä masennuksenikin oli arvotyhjiötä. -23:41
2003-11-03 23:26
Jokailtaista mahalaukun revittelyä. Kärsimystä ja tyytyväisyyttä, kylläisyyttä
joksikin aikaa. Aikakone pomppaa parin päivän taakse, tädille kylään. En ollut
ensin uskoa citypinviineihin elikkä afrikanpingviineihin, olin ollut
mielikuvituksessa, että pingut ja jää ovat yhtä, erottamattomia. Lintusten
sulkasatoepisodissa alkoi itkettää kunnolla, enemmän sisäisesti, nimittäin
nykyisin tuntuu, että selkeä vollotus olisi osittain pakoa tunteiden
tuntemisesta. Taivasten riimit, helvetti. Tunteet sanoiksi, pyh-pyh-pyh-pyh.
No elikkä kuitata asia teatraalisesti, vaikka se voisi kutsua luokseen
jotakin toimintaa. Tai kysymys, mikä tuli liikutetuksi. Ohjelmassa oli
toinenkin kohta joka itketti, vähemmän, ja naurattavaa, mutta en muista niiden
sisältöä. Tuossa heräsin siihen, että en saanut liikutuksia pitkään aikaan.
Melko vajaata elämää siis. Ja tietysti lenkkiinkin liittyi vedessä
pulahtaminen. Kahden päivän pomppu.
Oli hiukan vaikea herätä psykologia tapaamaan. Hingun kyllä sitä tapaamista,
tykkään kun minua kuunnellaan tarkoituksella tai keskittyneesti. Nyt vain
alkaa jo hommassa olla sellainen haitta, että ei ole kovin mielenkiintoista
pulinoida lukkojen takana. Puhutiinkin siitä, että tarvitaanko tapaamisia
vielä. Vastasin kyllä. MTT on ainoa säännöllinen harrastukseni tavata
jotakuta. Päivis on tai ei säännöllinen ja se on yksinpuhelua vaikka olisi
mitä lukijoita, vai? Murrrrrrrrrr. Ja ei kiinnosta palaverit, kuten Mahiksella
vaikka 5 tai 10 ihmistä ringissä ja pälä-pälä, siinä ei ole intensiteettiä.
Nyt olen näköjän tullut MTT:ltä ja käynyt nostamassa 40e tililtäni, jolle oli
tullut mitä lie ehkä 140e asumistukea ja siitä mennyt jo 40e motskarijengille
eikun perintäfirmalle. Aikoinaan kun oli pakko vinguttaa luottokorttia niin
korkealta kun se vaan soi. Ei tässä mitään miljoonavelkoja ole, mutta eipä ole
tulojakaan. Enpä taaskaan muistanut Mahiksen maanantain alkavan vasta klo 11.
Lähdin kaupungille kälppimään, enkä oikein tiennyt minne. No niin, päädyin
työkkärille surffailemaan, melkein näppyläallergiaa tuottaa atk-alan
työpaikkojen katselu, ei ole terveellistä. Outo kokemuskin siinä tuli, eräs
Washingtonista päin ohjelmoivan lisennssi on Careware, liikutuin siitä. Elikkä
korvauksena ohjelmasta valita vähän aikaa vähemmän ja ole ystävällinen. USAssa
monella voisi olla tähän varaa ja kyllä Suomessakin. Nykymuotoiset koulutkin
olisi parasta lopettaa, vanhemmat juoksevat orjina eivätkä juuri kerkeä tavata
lapsiaan, joista sillä aikaa tehdään uutta orjasukupolvea. Työkkäriltä kipitin
Tokeen ja sain uimalaan lipun, siellä oli mahtavat keppijumppa-alkulämmittely
ja venyttely. Joistain kohtaa olen jäykkä kuin mikä lie. Joistain aika venyvä.
Perään koklasin kuntosalilla paria laitetta ja vetelin 11 leukaa. Sitten
uimaan. Altaassa 85 minuutissa 4 *(200m su, 200m ru, 200m vu) = 2400m sekä
räpiköintiä 100m muutamin uppoavan perhosen pyristyksin ja 25m+25m sukellusta
ja keskustelutuokio Ilkan kanssa, oli tullut vesijumppaan. Tokella oli jo
tuntunut, että sormissa on liian vähän tavaraa ja uituani en löytänyt lompsan
virkatehtävässä palvelevaa läpinäkyvää allakan kuorta. Siinä oli ne 40e ja
automaattikortti, kirjastokortti, Työkkärin lappu ja muistilappuja. Että
rahattomuus jatkuu. Silti olen onnellisempi kuin varmaan ikinä, en nyt meinaa
niin sanotun onnen humalaa vaan rauhallista mieltä ja sitä, että alan arvostaa
omia mielipiteitäni, enkä enää kamalasti ujostele niitä. Tänään poiketessani
lehtiapajille paperinkeräyslaatikolle tuumailin, että ehkä aika tavallisesti
vankan itsetunnon saamiseksi täytyy poiketa syvälle pohjalle josta sittenkin
vasta vaivoin alkaa löytyä kiinteää ja kannattavaa perustusta jalkojen ja koko
kropan alle. Soitin ja juoksentelin aamuisia reittejä, ei löytynyt. Ompahan
jännitystä. Mahikselle ja eipä siinä erikoista, vähän irkkailua. Pitänee
perustaa jonkunlainen katti cat kiskis kanava. Vuosia oli saunalahti ja nyt
vasta sen lopetettuani alkaa valjeta mikä on botti ja siellä olisi kai ollut
joku serveri tarkoitukseen. Eli kaikki menee yleensä vähän näin eri päin.
Eli tänään olin aika lahjakkaasti hajamielinen. Taikka, eilen nyt. -00:18
2003-11-04 23:15
Touhu alkaa varttia yli. Just äsken vielä kello oli tunteja vähemmän, outoa
ajankulua. Saan itseni silloin tällöin kiinni hieromasta hampaitani
vastakkain. Ensin ihmettelen mitä ääntä kuuluu ja sitten tajuan purukaluston
heiluvan kevyesti. Pitkästä aikaa luova tuotos, kuva, olipa hankalaa kun
inspiksessa kameran akku ei toimi millään, akut vanhenee puhdittomiksi. Ehkä
se kärsimys olikin luontivoima. Säätelin vähän. Jotenkin tavallinen päivä.
En aio ruveta harrastamaan lyhyitä lauseita tai virkkeitä. Minusta on outoa
kun harrastetaan jotakin päivittäin eikä sanota sitä harrastukseksi, vaikkapa
työmatkoja. On inhottavan hauskaa kun on niin paljon outoja asioita. Pinguista
vielä kun iskä juoksi nokka pitkänä ajamassa skidiä mereen ensikertaa.
Välittämistä on se kun on valmis luopumaan. Usein taitaakin olla niin päin,
että vanhemmat roikkuvat jälkeläisissään kun eivät ole oppineet
riippumattomiksi. Tai ei ole minkäänlaista sidettä. Siinä on kaikki
seksuaaliongelmat aika pieniä kun on koko olemassaolo kyseenalaista. Laiska
poika löysi tehokkaan tavan vaikuttaa itseensä, tarvii vain käydä suihkussa,
ilman lämmintä tietysti, nyt se on helppoa kun ei ole pakkasta, ei vesi
paljoa tunnu. Ideologinen puoli on siinä, että en kuluta toivon mukaan öljyä,
mustaa myrkkyä samalla, siitä saivat pingviinitkin osansa. Siksi joessa
kylpeminen on parasta. Pitää tehostaa tätä tietokoneellakin istumista, iso osa
ajasta menee perseen liiskaamiseen ilman että tapahtuu mitään. Mahiksella
etsiskelin netistä tietoja. Kai edelleen haaveilen jonkinlaisen tietokirjan
tahi ensyklopedian luomisesta. Originellius siihen on synnytettävä, turhaa
tehdä sitä mikä jo on. Luulin jo tulevan vähäsosiaalinen päivä, mutta sitten
alkoikin höpötysvyöry Pekan kanssa. Jälkikäteen ajattelin, että siihen voisi
addiktoitua 7 kertaa enemmän kuin irkkiin varsinkin kun välillä kävisi muutkin
heittämässä sanaa pöytään tai vaihtamassa valttia. Sain pöytää hieman
järjestettyä, tyhjennettyä ja joitakin käsittelyä odottamaan arkistoimiani
papereita kierrätysosastolle. No voi jauho, ihan äsken tuntui ettei tästä
näytöntäytettä synny vaan jo se rullaa reilusti 24 riviä edemmäs. -23:48
2003-11-05 23:00
Mitä se lautanen tekee kädessä. Tulee tehtyä kokeiluja. Kaikessa voi olla
utelias. Ihan turhaa sanoa tyhmäksi tai neroksi, lopputulosta ei tiedä
etukäteen. Siksi sopivampaa olla epäonnekas tai onnekas. Yksi vaarallinen
koe oli laittaa joitakin linssejä myslisekoitukseen. Mitähän siinäkin
ajattelin kun varmaan tiesin, että ne eivät ole ihan pehmeitä. Vasemman
alarivistön purukalustossa on epämukavuutta. Se oudoksuttavan reippaalla
vauhdilla tehty paikkaaminen kaivertelee. Voi olla, että paikka on vain hieman
korkea edelleen ja olen purrut hampaita yhteen ja leuka siitä nikottelee.
Tänään irc-galleria paisui sillä eilen ottamallani onnen laukauksella.
Siitäkin tuli muuta kuin oli tarkoitus, piti saada pörröinen leijonan pää
suihkun jälkeen mutta tulikin irvimuotokuva. Käydääns ny vähä läpi vanhoja
juttuja tält päivält. Poliisiasemalla onkin selvästi merkitty luukku otsikolla
löytötavarat. Kioskin pitäjää vain ei ollut, no eipä paljon asiakkaitakaan.
Vähän oottelua, eipä ollut etsimääni tuotetta. Kävin pankissa neutraloimassa
vanhat automaattikortit. Nimittäin oli toinenkin minulle lähetetty jota en ole
koskaan nähnyt. Sain uuden. Kirjastokortin sain deaktivoitua lehtiparakilla.
Kävin Mahiksella kuvani kanssa. Jotenkin tyhmeliinisumpussa sitä uidaan vaan
itseä ainaiseen uuteen satimeen. Ensin tunsi itsensä tyhmäksi kun ei irc ole
tuttu saatikka hanskassa, sitten surkeutta kun ei ole galleriassa omaa
edustusta ja sitten kun on niin alkaa valitus kun on niin vähän kommentteja ja
feimiä. Voi-jee, melkein naurettavaa. Joitakin päiviä sitten näin unta, että
olin itsensä führerin kanssa kaasuttamassa nuorisoa. Minulla oli raid-sumutin.
Hemmoparka nukahti kesken toimituksen ja pullo tyhjeni ja asiakkaita rupesi
koko homma pännimään ja ikävystyttämään ja he rupesivat kaipaamaan muualle.
Uunona tuumin onko tällä yhteyttä toissakesänä mökillä tuhoamaani
ampiaispesään. Tädillä on teholle asiaa pistoksista. En erityisemmin pitänyt
touhusta, mutta ei se siitäkään olisi parantunut miksikään, että sitten olisi
kutsuttu joku muun tekemään homma ja haaskattu taas bensaa. Minusta on aika
mielipuolista peräprutkutella hyvin pieni pätkä. Kai siinä on sitä järkeä niin
paljon, että asiassa ei ole mitään kyseenalaistettavaa. Sitten kun on aika
kuvitella itseään reippaammaksi voi hankkia vielä lisäksi soutulaitteen.
Enkä nyt taida olla ainakaan parempi, olen ajanut autolla muutaman kilometrin
työmatkaa. Metkan outoa miten muuttuu, en silloin ollut herännyt ajattelemaan
vielä tekniikkaa tärkeämpiä asioita. Sanotaan, että kemiaa tunteista. Koko
elämän touhu on niin riivatun tutkimatonta. Vaikutelmani on, että
kromosomitutkijat elävät uraputkessa. Sitäpaitsi se on vanha neuvostoaikainen
pikkuopus jossa tormäsin solukalvon biopumppuihin. Ja soluja on enemmän kuin
viisi ja useampaa eri mallia. Vielä joidenkin molekyylien kätisyys päälle.
Hiivatti, mun piti äsken paussilla tehdä parit kyykyt mutta taisinkin vain
popsiä naksutellen murupuurosammion tyhjäksi, mahantäyttöpakkomielle. Paussin
paikka oli hyvästellessäni Linux ruvetakseni päivittelemään. Alkaa todella
tehdä mieli päivittää tekniikkaa vanhempaan ja yksinkertaisempaan välillä.
Ai shit, löysin yleismittarini, se onkin luurannut kateissa lahjakkaasti. 
Hieman tuntuu, että voisi tehdä omaa tarinaansa eri aihealueista. Se voisi
olla kuvallinenkin. Jaapa, miksikähän olen jääränä olettanut, että tämä
päivikseni on silkkaa tekstiä? -23:59
2003-11-06 23:12
Vatsa pullottaa pingottuneena. AltL laskin töihin. 3130 grammaa leipää jonosta
pakkausmerkintöjen mukaan. Laskimeen sain hieman mallia ja tietysti tehty myös
oman maun mukaan, samalla periaatteella tulisi myöskin ohjelmointikielen
rakenteet. Leipäjono oli ennätyspitkä. Ravinnon saaminen oheisfunktiona ja
tärkeänä siviilirohkeuden kasvatus, tapahtuman toteaminen, jengin näkeminen.
Juuri tänään valottui mielessäni entistä selvemmin hävettävien asioiden
paljastumispelko. Miksi jokin tosiasia voi olla hävettävä? Suhtautumistapa voi
olla ainoa syy. Ympäröivän yhteisön yleinen suhtautuminen ja samaistuminen
siihen. Voi olla viikko siitä kun havaitsin ajattelevani siitä mitä muut
ajattelevat. Olen pitänyt itseäni aika terävänä, mutta onpa nyt myönnyttävä
totuuteen, olen idioottimaisen hidasjärkinen. Nimittäin edellinen havainto
ajatuksissani, hitto kun ei sanat käänny kertomaan. Tämä ei ole romaani jota
hiotaan kymmenen vuotta. Yritän yksinkertaisempaa tapaa, ensin lause, mitä
muut ajattelevat. Tämä voisi koskea ketä tahansa, mutta käytän tällä kertaa
minää. Olen ollut tuon tapainen ajatus mielessäni monet kerrat, pikemmin se
on tunne, ehkä epävarmuuden tunne omasta hyväksytyksi tulemisestaan muiden
osalta ja samaistuminen havaintoonsa. Mutta sehän on ajatus, olenko joskus tai
useinkaan tai juuri koskaan todella selvittänyt mitä muut ajattelevat, sitä
selvyyttähän voi saada näkyviin tai kuuluviin vain kun niin tapahtuu ja omissa
kuvitelmissa se on kuvitelmaa. Eli koko ajatus, mitä muut ajattelevat on ollut
hyvin turhanpäiväinen, koska itse ajatuksista ei ole ollut havaintoa. Kyse on
siis enemmän pelosta, mitä muut voisivat ajatella. Siinä on sisällä aika
paljon epäluuloa toisia ja itseä kohtaan.
Olin menossa Token sählyyn Seurakuntakeskukseen, ei vaan ollut muita. Oli
hoppua eikä ollut aikaa soitella. Olen keksinyt uuden ajatuksen, eli kun
käytettäisiin sanaa hyvä tai huono korvataan se sanalla mahdollisuus. Koska
ei ole yhtä. Pidin itselleni jumppatunnin. Aluksi kuului veisausta enkä sitten
ruvennut pompottelemaan palloa, kokeilin kyllä ja korilta kuului aikamoinen
ryminä. Venyttelin ja punnertelin lattialla ja renkaissa. Olin aika ärtynytkin
kun tilaa hukataan, salissa oli tilaa ajatella. En arvosta omaisuutta tai
omistamista, arvostan sitä kun jotakin on ja sitä käytetään. Omistaminen on
täysin abstraktia, sopimusasia tai valtapeliä, käyttäminen pois lukien
säilyttäminen käyttöä varten on konkreettista ja aktiivista. Joku puoltaa
ryyppäämistään, sillä että pitäähän elimistö käyttää tai ainakin maksa, mutta
kun 90% lihasta on velttona ja saavatkohan aivotkaan sitten happea. Olen kyllä
itsekin hyvin laiska ja hieman kriittinen. Leipineni kävin Mahiksella. Pimeä
tulee aikaisin. Olin iltavasynyt, lepäilin pimeässä vähän aikaa, en luule
torkkuneeni, mutta melkein kyllä. Puhelin itsekseni, siis mielessäni, se ei
ole kyllä uutta, mutta on sen sanominen, ellei muistini petä elikkä pätki.
Luin sitten, kirjan loppuun ja aloitin seuraavan. Huomasin himoitsevani sitä.
Painii eri sarjassa kuin edellinen, josta kiihotuin. Kesken kaiken tekstari.
Omaisuuttani oli löytynyt, reipasääninen nainen bongasi lompsani, korttini
työkkärin kulmilta, huomenna hakemaan. Luin kappaleen loppuun, join pari
kupillista teetä, ahdoin mahan täyteen leipää. Perustavan laatuinen tunne tämä
täysivatsaisuus, mukavaa sitten pällistellä seuraavaan päivään, joskus
iltaankin asti. Ai niin, en löytänyt sisäsporttitossujani, oisko ne stadissa,
kun oli meininki mennä Julpan kanssa sählyyn. Pitää sekin tehdä vielä. Ei
ollut vaaleapohjaista muuta kuin vanhat purjehduskengät, niissä ei ole paljon
pitoa lakatulla puulattialla. Yllätyin löytäessäni pahvilaatikollisen
tuotepakkauksia, vaikka tiedänkin keräileväni ja skannailevani viivakoodeja.
Ilostuin pienen kameran jalustan esiin tulosta, voisi helpottaa kuvailuja
välillä. Välillä ajattelen, että pitää alkaa tehdä bisnestä menestyen, sitä
varmaan ymmärretään, tuntuu, että minulle arvokkaita asioita ei arvosteta.
Tämä sauhu lähti pakokaasujen hiukkaspäästöistä. -00:00
2003-11-07 23:27
Outoa kun näyttö tuntuu joka kerta olevan aluksi jotenkin vinossa, mutta kohta
ei ole asiasta mitään havaintoa. Heräsin käymään MTTllä, taisi olla liki ihka
ensimmäinen perjantaivierailu ajoissa. En ole saanut koskettuanikaan veroihin
liittyvään materiaaliin. Sovittiin, että raportoin sähköpostilla, turhahan
näin on juoskennella, olen kuiteskin saamassa jotakin vauhtia itseeni. Sain
sitten lompsakkeeni ja korttini takaisin. Siinä oli ollut rahat polarisoiva
suodin välissä, ei puoliksikaan läpäisevä. Hieman piti juosta tavaran perään.
No sitten kun satuin olemaan takatiellä kävin saman tien kurkistamassa
korttelikoti Naapuria, oletin nettipäätteen, ei ollut. No yhteenkiin kaveriin
törmään missä milloinkin ja nyt siellä. Sain itsekseni pienen palaverin
aikaiseksi pöydän ympärillä. Noistakin paikoista voisi saada harjoitustyön,
kun olen oppinut aika tosissaan pois hommatahdista. No sitten menin Mahikselle
juu. Opastin uutta tulokasta alkumatkalle netin valtakuntaan. Kiihoketta siinä
aika lailla. Toistuva aika. Aika on koko ajan. Aika on asioille piirtopohjana.
Sopivan sanan valitseminen pituuden mukaan. Taaskaan en muista mihin aikani
hävisi. Yhteisökokous, ääneni sallittiin kuulua. Irkuttelin pätkittäisesti ja
haahuilin sivuilla. Mitä lie sekoilin, itsestään ilmoittanut vessahätäkin
unohtui. Sitten oli uimisen aika Karhulassa. Tasan samat parametrit kuin
maanantaina, neljä päivää sitten. Silloin unohdin mainita selän vaikeuden,
päätyseiniin törmäilyä, nytkin paristi, vettä nenään päin. Selkä ensimmäisenä
koska se on surkein. Perhosta ei vielä lasketa. Sain nuorison valmentajalta
uinnin päätteeksi neuvoja siihen, en ole tiennyt paripotkusta mitään, luulin
tietäneeni kai, pitää saada havainnoida, samaten vuoropotkuvinkkiä, saapasta
jalasta. Pitää joskus keskittyä. Eiköhän ne harjoittelemalla löydy kunhan
paneutuu, ettei jää toistamaan kömpelöä konstia, vaan koettaa sutjakkaa ja
tehokkaimmin propulsoivaa, propeloivaa, potkuroivaa. Hei haloo! Nyt on
päivikseni neljännesvuosimerkkipäivä! Törsäsin uinnin päälle kahviin ja
munkkiin viettelyksen merkeissä. Se oli toinen palaveri itseni ja asioideni
kanssa. Melko tehokas, oppinen uusioiduille harrastelutavoille. Pyöräillessäni
takasteppäin huomasin kuin ensikertaa näyttävän puutalon, palasin katsomaan ja
se olikin varsinainen kompleksi ja nimeltään A-klinikka, nyt ei ollut
vierailuaika. Palatessani olikin toisella puolella tietä houkuttelevaa
tekniikkaa, sehän olikin PC-klinikka, jopa muutamalla eurolla saisi hiukan
vauhdikkaamman prosessorin kuin mikrossani nyt on. Viidellä. Vain hiukan nyt.
Katastofi tai kaaos. Selasin useita lehtiä pinosta pois. Jäätelökuva ei
onnistunut, poskiparta on jo tiellä, yök. Meinasin kokeilla kynää ja siitä
tuli pikkupiirros. Pienempi ja vanhempi CF-kortti on paljon nopeampi. -23:59
2003-11-08 23:39
Minuutin hiljaisuus, erilainen aloitus sikäli. Kieli ajattelun välineenä on
myöskin este, mutta ei ehkä voittamaton. Ja sitäpaitsi jos muuta tekisin kuin
ajattelisin niin voisihan laittaa tähän linkin kuvaan tai ääneen. Tuosta tuli
typerä lause, mutta se osoitti polun. Kielihän on kuva ja kielen kuva ei ole
se mitä se kuvaa, kuvakin kuvaisi kuvattavaa, ääni äännettävää. Alkupäivä
meni opiskellessa, lukiessa, torkahdellenkin. Hyvin viettelevä olotila heilua
unen ja valveen rajamailla. Nukkumisunen. Voi kai sanoa olevansa unessa
silloinkin jos liikkuu harhaisen tiedon maailmassa. Hei, palasikin mieleen ne
nauratuksen hetket, valaistumiset opiskellessani. Lukeminen on välillä
samanlaista kuin uiminen, kun menee sekaisin mihin asti on päässyt pitää ottaa
laskuissa vähän taaksepäin, että tulee koko matka käytyä läpi. Peräkkäiset
tapahtumat ja välistä puuttuu jokin tai matka jonka tekee mutta välillä hyppää
osan yli, kuten maratoonari, joka hyppää autokyytiin matkalla tai piiloutuu
puskaan ja palaa sitten taas ruotuun loppumatkasta, tai yksinkertaisesti
kvanttifysiikan tunnelointi-ilmiö, jota käytetään joissakin elektroniikan
komponenteissa, kai, muisti pätkii, en nyt muista siis missä. No joka
tapauksessa siirtymiä, joissa yllätyksenomaisesti ollaankin jossakin muualla
kuin voisi olettaa. Olen epävarma onko tämä paikka pulputuksilleni. Jos
kirjoitan tähän niin se on, tai sitten ei. Otsikkona on mitä ajattelen nyt.
Se meni jo. Mitä ajattelin asken ja muutamia kertoja jo aiemminkin. Siispä
siitä tähän, niin sitten se on siinä, poissa mielestä tuputtautumasta,
tarjoutumasta. Eikä tämä voi olla mielipide vain oletus, että käännetyssä
kirjallisuudessa on puhtia, mahdollisesti. Siksi, että alkukielinen kirjailija
on luonut kertomuksen ja kun sen kääntää runollisuuteen taipuvainen toiselle
kielelle niin tulos voi olla kertomus jossa on sekä sisältöä että soljuvuutta.
Koska kuitenkin harvemmin kukaan on taitoisa useammassa asiassa ja tekstin
muotoisessa ajatuksen esille laitossa pidän arvossa sanavirran sutjakkuutta ja
sen tuomia lastuja ja muita matkalaisia. Juuri pällistelin mieleni tunkioilla,
että en tosiaan romaanitaiteilija olla vois. Ei ole motivaatiota. Enintään
joitakuita pieniä asiallisuuksia voisin yritella selittää, ei mitään
juonekasta. No kah, en muistakaan koska nukutus on vallannut silmät viimeksi
kesken päiviksen, haukotus. -00:12
2003-11-09 23:02
Tää on vaan yks juttu. Ajattelin kokeilevani joku kerta vai joku kuukausi
hitusen eri lailla, vaikka kokonaan ilman välimerkkejä. Hiukan tympii kielen
muodollisuus, mutta eihän se ole pakollista. Eikä tarvi kuin hiukan ruveta
laittamaan eri tavalla tai reippaammin kuin hiukan ja kohta sitä ei kukaan
ymmärrä eikä sitten itsekään kun unohtaa kielikeksintönsä. Tänään tein
tyhjänpäiväisyyksiä pikkutarkasti ja huomasin päässäni syntyvän keskustelua.
Osin tulosta eilispäivän harkitsemattomista sanoista kieliasiassa. Taas
todistelua tyhmänkin päänavauksen seurauksista. Hieman järjestelmällisyyttä
tänään. Lenkkinä nyt se Korelaversio kohtuullisin esi- ja jälkivenyttelyin
pohkeille ja mikä ihmeellisintä sain lähdettyä liikkeelle kävellen. Olen aina
liki rynnännyt vauhtiin ulko-ovelta. Olin ällistynyt. Vaiheessa huomasin
pohkeen kertovan jotakin ja venyttelin ja kävelin vähän, oikea pohje. Oikea
jalkapohja rupesi muuten perjantaiuinnin viimeisellä 25 metrillä krapsaamaan.
En ole ennen osannut lukea kroppani viestejä ja on vain pitänyt painaa
itsepäisesti. Korelan Siwan pimeyttä ihmettelin. Kävin joessa ja tuntui aika
viluisalta vaikka ei se kylmennyt ole. Ai niin, minulle on vähän valjennut oma
tyylini. Haluaisin toimittaa monta asiaa samalla reissulla jos mahdollista.
Sitten koko homma tyssää kun en osaa sovittaa eri asioita yhteen ja hankalinta
tuppaa olemaan päättäminen. Ennakkoon olin ajatellut pulahdettuani käydä
kaupassa, mutta ounastelin kiinnioloa havainnon perusteella. Samalla olisi
voinut viedä lehtiä paperinkeräykseen. Kahvi loppui eilen, sitä oli ehkä
iso ruokalusikallinen viimeiseen kuppiin. Päätin, että olkoon koko kauppahomma
oloissaan ja en katunut palatessani kohtuukohmeessa joelta. Tein pöperöä
koettaen vähän matkia vahingossa onnistunutta riisilisukesysteemiä. Tosin
enhän voi pysyä rivissä ja kippasin auringonkukan- ja pellavansiemeniä riisin
sekaan ja mitä vielä pannulle. Aika hyvin onnistuin eli tykkäsin ja nyt taas
vanha kuvio, pieni kattilallinen odottamassa. Ei kahvia, ei jäätelöä ja tunsin
ehkä selviäväni silti. Unohdin jopa senkin, että tulee melkein aina vilkuiltua
lehtiä syödessä ja varsinkin kahvitellessa, joka tapahtuu yhtä syssyä
murkinoinnin kanssa. Huomasin olevani ihan silmälumpsainen sitten ja ajattelin
ennen käyttäneeni kahvia piristeenä. Nyt ajattelin luonnonmukaisemmin ehkä,
miksi piristyä jos kerran kroppa sanoo, että väsyttää. Kävin kohta
päikkäreille eli nyt iltaunille. No kas olin kai juuri uinahtanut kun
äänimerkki räjäytti unen pois. Se oli isänpäiväonnitteluja. Siinäpä se
kaupan pimeydenkin syy selvisi. Enpä muistanut tämmöistä asiaa olevan
olemassakaan. Amis oli laskenut sylissä Itiksen uimalan isosta mäestä ja
käynyt kylmässä altaassa. Voi mahoton. Ja koht on synttärit. Jatkoin uniani
enkä jaksanut herätä piippariini vaan jatkoin taas. Textasin iskälleni onnea.
Nyt on sellainen erakko-olemus päällä kun itessään on otuslauma sisällä
pitämässä meteliä. Pitää opetella pyytämään oma puheenvuoro väliin. Tänään
satuin huomaamaan eri asioiden kilpailun huomiosta ja kun useampia on
ratkaisemattomina niin kyllä siinä pää sekoaa hajamieliseksi eikä edes tiedä
mitä se tekee. Pä-pä-pä-pä-pää. Hankaluuksilta alunperin tuntuvista asioista
se kasvu ja uudet oivallukset tulevat, kun ei suhteet pelaa tai kun ei ole
rahaa. Saakelin hidas olen oppimaan. -23:37
2003-11-10 22:00
Kymppikello ja tunnin päästä pitäisi olla pehkuissa. Koitan lähteä huomenna
polkemaan Stadiin. Valoisa aika riittää jos sitä ei tuhlaa hetkeäkään.
Touhukas päivä. Heräsin jo kahdeksalta. Kyselin saako Julpalle ja eksälle
tulla. Soittelin VPK palopäällikölle ja sain kiinni, sitten vaan kun kerkiää
naamatusten. Voi pirhana kun verokortti oli siististi hukassa. No löytyi,
mutta voi hitto organisaatiotani. Ei ole vielä tullut mieleeni, mutta voihan
näppiksestä saada näppitaudin, äääk. Jos laittaisi etu-k:n tulisi linnunlaulu.
Ei ihan mennyt suunnitelmien mukaan, mutta yritin hyvästi. Niin kumpparijumppa
ja uinti nyt 4*(200su+50pu+200ru+200vu) plus ne 2 kpl 25m sukellusta keskellä.
Hullua sanoa, mutta selkä tuntuu menevän surkeimmin. Vaikka perho on
räpsytystä ja altaanmitan jälkeen puuskutusta niin siinä on vähän dynamiikkaa.
Selkä on jotakin pinokkiota, mutta ha-haa, en luovuta. Tuli kuitenkin vähemmän
uusintoja altaan päissä ja pysyin ehkä hieman paremmin kurssissa, mutta on se
kouluttavaa kun huomaa vaikka yrittävänsä käyttää yhtä kättä siististi niin
kaikki muu menee kertakaikkisen perseelleen, no selälleen ainakin. Kävin
AV-keskuksessa ja printteri johon testini tarkoitin olikin korjattavana, no
oli siellä toinen samanlainen, hiukka yllätyin, tuli pientä, mutta jälkikäteen
se on selvää, testasin 300 dpi ja se 600dpi tekee kai puolta pienempää, dpi
on pistettä tuumalle, muinoin laserit oli melkein aina 300 dpi-sorttia. Sieltä
Mahikselle, galleria fanittelemaan, unohtuu aina tarkoitetut hommat kun
nettailee, tulee tehtyä mitä sattuu. Olipas nopeasti kirjoitettu. -22:14
2003-11-11 22:16
Jonkunlainen ventti olo. Sain herättyä jo hiukan kuuden jälkeen. Tai illasta,
pikemmin yöstä pitää aloittaa, menihän se tietysti myöhempään, hiukan
aamupuolelle. Pitäisi oppia tekemään ennakolta se minkä voi, on vain tuntunut,
eikä tuntunut ehkä ollenkaan, vaan se yksinkertaisesti on ollut pois
laskuista. Ei ole yleensä mitään käsitystä ennakkovalmisteluista. Nyt kun olen
alkanut mittaamaan erilaisia aikoja niin ehkä pikkuhiljaa voi mennä minulle
jakeluun ja kun on tullut lisää erittelykapasiteettia mieleen. Siispä
touhuilua. Kun sitten yritin nukkua olin hermostunut, kevyen tuskan hikea.
Mietin tietääkö kroppa syitä perua hommeli. Luulen, että kahvittelujeni
vähentäminen oli mennyt boltsiini niin ehkä kahvittelu taas pani unikirjat
sekaisin. Tein lettuaamiaisen tankatakseni, kahveineen, jätskeineen ja vielä
pari kappaletta evääksi. Pakkailua ja outoa, että melkein unohdin uikkarit,
näin ne roikkumassa kun kassin vetskari oli jo kiinni. Pumppasin renkaat ja
hain talvikulkusaappaat kellarista. Keksin uuden tehokkaan tavan kiinnittää
punaisen kassini tarakalle. Jätin etukorin, vaikka se painaakin, siihen on
helppo tunkea pikkureppu ja pipotavaraa kun sitä ei tarvi. Hihkuin matkan
riemua jo kotipihasta lähtiessä. Ei ole selvää muistikuvaa Loviisaan menosta.
Tuli hiki takkiin. Evästin ja surffailin Mediateekissä. Siis Loviisassa tiedän
mikroilupaikan jonne pääsee helpoimmin, mitä missään tavallisessa paikassa
Kotkassa, Porvoossa tai Stadissa. Juutuin aika toviksi siihen. Eli loppumatkaa
ei taatusti valoisaan aikaan. Sitten alkoikin jalat ryytyä, reidet niikuin
kovettuvaa sementtiä. Venyttely auttaa, pientä lepoa paremmin. Eihän ne reidet
voi levätä ennen kuin supistuvat lihakset on avattu supustaan. Oli outo tunne
hieman polkea vaan puolikankein jaloin. Siihen sa aika taisi palaa ei sen
kulumista kovin paljon huomannut. Mietin mennäkö vain puiston läpi Porvoossa
vai käydä kirjastolla. Puistossa olisin vain huitaissut eväät naamariin
purkamatta lastia. Päätin mennä kurkkaamaan kirjastolle, lisävaivannäön omaksi
hoidokseni ajattelin taatusti tsemppaavan mieltäni, lukusaliin mahtui hyvin.
Olin uusi mies siitä jatkaessani vaikka pidin lyhyen paussin. Oli jo puoli
neljä. Poljin pitkään ilman jomotuksia. Sitten alkoi väsytys. Jalat alkoi
hyytyillä taas, välillä venyttelin tuhdisti, rullailin alamäet ja aloin polkea
ylös pienimmillä vaihteilla, se kävikin helposti. Ihmekös, että viime etäpilla
hyytyilin kun yritin kohtuuvoimalla ylös. Jännästi vaikka olin aika poikki
minua vain nauratti, tuntui ettei ole vaikeutta jatkaa matkaa. Ehkä kokemusta,
uutta kestokykyä tuskaan tai en tiedä. Loppumatkasta oli pyörtyä välillä.
Taisi tulla takin sisällä tukalaa. Julppa fotaisi vielä koko härvelin eli
äijä-kulkuneuvo-kokoonpanon. Eiliset 200vu uin yhtä päätä joka kerta, eka
kerta, entisten 100m pätkien sijaan. Pyöräilyn alkumatkasta sain jonkin idean,
en muista mikä se oli, kenties se palaa joskus. -23:03
2003-11-13 10:24
Tuli nyt eilen näppärästi se kauan kaivattu paussipäivä päivistouhuun. Olisin
mielelläni rimpsun kirjoitellut, asumuksessa on kaksi mikroakin, toisella
olisi kai voinut kirjoittaa, mutta modeemiyhteys on ensimmäisessä eli turhaa
touhua koska päivis on päivis päivitettynä. Oli se paussi ihan hyvä juttu.
Näppärää olla virran vietävänä. Nyt ei oikein ole aikaa, jos sopii sanoa niin
pitää lähteä kaupungille ohjelmaa päivittelemään. Toissapäiväisestä
pyöräilystä jäi mieltä kaivelemään se tutinkaipuuvaihe, olisi tehnyt mieli
ostaa makeaa karkkia kun oli vissiin itsesäälikäs olo. Mielestäni se oli aika
selvä halu päästä imemään äidin tissiä, turvaan ja lohdutettavaksi, se tunne
oli jossakin reippaasti matkan puolivälin jälkeen. Ei ollut tunnetta että
kaipaisi energiaa jonka nyt keksin, mutta se onkin vain selittelyä jos
haluaisi paeta asian henkistä puolta. Ne taitaa olla vaikeampia, luulen. Olisi
voinut käydä nukkumaan aikaisin sitten illalla, mutta kukuin mikrolla ensin
päiviksen parissa ja sitten netissä. Mirccailin ja haasteltiin maestorin
kanssa PornoPekan banneista sun muusta. Siis porttikiellostako suomeksi? Onhan
tässä harrastuksia. Eilen sitten nukuin voi riivatun pitkään tietysti.
Paahdoin melkein täyttä vaihtia Amikselle, en ole pitkäääään aikaan ottanut
niin valuvasti hikeä, eikä se vienyt kuin parikymmentä minuuttia. Pitääkin
mainita, ei että ajan ilman valoja, vaan se että tiellä on vaarallista. Tai
sitten useasti autoillaan suoraan eteen tai pysähdytään tasan suojatielle,
inhoan autoilun ideologiaa, mikä se lie onkin. Millä vehkeellä mennäänkään,
niin siihen pitäisi keskittyä, usein itse olen pöljä tiellä kun tulee oman
kaistan omistushalutauti, pitää saada oppituntia vai, mutta sitten voi olla
jo henki helvetissä tai ei missään tässä kropassa. Että miksi kiirehtiä?
Hikisenä perillä pelkäsin jo olevani myöhässä, mutta ei sentään, Tiina ja
Kaitsu lähtivät jumppaan ja Amis löytyi naapurista. Aikaa puuhastellessa.
Töllöstä tuli apinameininkiä ja sitten mausteinen ruokaohjelma, siitä
tykättiin ja se antoi ideoita, osuvia siis kun olen tumpelokokki, enkä
sitäkään vielä, mutta jo ymmärrän treenin tarpeen. Illalla tulikin vielä
yllättäen kipeän makea juttutuokio Kaitsun kanssa. Energia-asioistapa juuri!
Pakko päästä mökille rauhaan ja rauha siirtyy aina vaan kauemmaksi kun sinne
pääsemiseksi pitää rakentaa tie. Tänä aammuna sitten laulettiin Amikselle
kuusi vuotta. Selkä vähän taas murisee, enpä olekaan tauvutellut. Niin eilen
ei tuntunut missään pyöräilyn jälkeen, no vain hieman kämmenissä jossakin
päivän vaiheessa ja hanskoissa olikin aika vekit juuri kämmenen kohdalla.
Oijoi, huomaan vetäväni hartioita korviin, pitää päästä uimaan! Kerkeäisikö
tänään? On 5 euroa mania. Pitäisi poiketa Suomen pankkiin, minulla on 50
markan seteli vielä, enemmän kuin tuplaisin rahavarani sillä. -11:01
2003-11-13 23:20
Tämä on nyt se toinen mikro, jolta ei ole nettiyhteyttä. Minua kuvaa ainakin
jonkin verran yllytyshulluus. Olen hieman hullaantuva yllykkeistä. Kun tulee
idea tai vinkki tehdä yleensä jotakin tai entistä täsmällisemmin eli
siistimmin jotakin niin kiusaus saa minut helposti paulohinsa, ja vaikka
olisin jo päättänyt kuinka toimia saattaakin touhuni muuttua tai ainakin se on
tosi horjuvassa statuksessa. Edellistä pätkääni kirjoittaessa oli lähdössä
tietsikkaduuniin, mutta meni viritellessä taas aika pitkään enkä päässyt kovin
siistiin vaiheeseen asti, niinpä tuumailin että homma voi siirtyä seuraavaan
päivään. Sitäpaitsi Itiksen uimahalli on itään ja tämän kylmän kaupungin city
länteen. Suljettuani toisen tietsikan palasin sille. Muistin saaneeni boxiin
viestin oudosta numerosta. Löysin taas tunnuslukuni ja selvisi outo numero
kuuluvan Eläke-Fennialle, soittopyyntö. Pirautin, minulle on myönnetty vuoden
2004 alusta 5 kuukauden kuntoutustuki. Jos ei pitkä niin pätkä. Tarkemmin asia
koski tutkimus- ja valmennuskurssia jossakin Kuntoutussäätiössä
Malminkartanolla. Lähettävät lisämateriaalia ja joskus tulee kutsu putiikista.
Kysyttiin siis halukkuuttani ja myönnyin, kyllä tässä hoitoa kaivataan. Sanoi
passiivipeikkoliini.
Ensimmäistä kertaa huomaan itse Stadissa olevan kovempaa kuin vähäväkisemmässä
Kotkassa ja sisäänpäin lämpiävää. Tosin täällä HKLn kertalippu on reilusti
halvempi kuin Kotkan paikallinen, mutta ei ole aikomusta käyttää, pyörä polkee
loistavasti. Uin Itiksen uimalassa, 50m allas tuntui vaikeassa selkäuinnissa
pitkältä, perhosta pääsin puoleenväliin. Helpompi pysyä laskuissa kun 100m on
yksi meno-paluu. Selässä pikkuruinen kehitys ja olin hieman yllättynyt kun
syrjäsilmällä voi nähdä radan reunamerkin, tosin hankasin olkapäätäni siihen
ja pukkarissa en ensin tajunnut mikä kumma punaläiskä nahkaan oli ilmestynyt.
Loppupään selässä oli pienen tovin ihmettelemistä kun tuntui että liikun
itsestään, kädet menivät niinkuin itsestään. Pitää olla tarkkana ettei tule
tottumusta tyylittömään menoon. Vapari menee edelleen hitaasti, mutta
varmemmin, potkuissa alkaa tuntua olevan pikkuhiven työntöä, siis hiukan vain.
Käynnistä jäi ikävä maku kun änkesin työttömänä tiskille, olisi pitänyt olla
todisteena kuitti viimeisestä korvauksesta, pääsin kuitenkin, mutta
jälkikäteen huomasin isossa meikäläiselle liian sekavassa hintataulussa
eläkeläisten ja työttömien taksan koskevan Helsinkiläisiä. Hiukan sekavaa.
Amiksen synttäreillä oli vilinää. Menin sekavaksi ehkä kun ensimmäinen ruoka
aamupuuron ja kahvin jälkeen oli popkornia ja karkkia ja kai olin väsynytkin.
Kone tilttasi. Tallentamani teksti oli 5 minuuttia vanha, meni muutama rivi
helkuttiin. No koitan palautella. Olin ihmeissäni kun Riitta oli olettanut
tukkani täysipäistä leikkausta kuvankäsittelyksi. Saapa siitä vaikka uuden
puheenaiheen puolivirtuaalisesta ihmistuntemuksesta. Ja eipä ollut Ulla tuntea
minua enää ollenkaan. Itsepä minä tunnen oloni kankeaksi kahvipöydässä
tuntemattomien ihmisten joukossa, ei paljon suu lonksaa, muuta kuin pullaa.
Kuvailtiin, roppakaupalla melkein, ihmeesti akku jaksoi nyt, Amis innostui
räpsimään, minua ottaa vähän aivoon, että pärstässäni seisoo viiruhuulisen
ankea ilme monasti, en tykkää siitä. Asia taitaa olla sukus jäykille
hartioilleni. Olen outo iltalintu. Jokseenkin yöeläin. Vaikka olen selvästikin
väsynyt niin jokin outo liima saa minut tarttumaan valveillaoloon. -00:15
2003-11-15 16:42
Hiki vaan valuu kainaloista, ei harmita yhtään, se menee kylkiä pitki, ehkä
minulla on nopeahko aineenvahdunta tai kuuma moottori. Joskus se loppuu
osaltani eikä sitä kertaa aavistaa voi jos tulee ylläkkönä, tai sitten sitä
kuihtuu aikanaan hiljalleen kipeyteen tai vanhuuden happamuuteen. Ei ole
valitsemista, eikä kiirehtimisen halua nyt. Eilen tuli muutamia pikkutapauksia
jotka olisin jopa innolla tekstaillut tänne, pääsin mikrollekin
iltayhdentoista jälkeen, mutta tuli sitten vaan surffailtua, aukaisin
irkkikanavia, mutta en ollut sillä tuulella, eikä sattunut silmään mitään
sytyttävääkään. On päässä muhinut joitakuita ajatuksia jonkinlaisesta joko
ircin sovelluksesta tai jatkokehitelmästä, jossa voisi, en tiedä. En nyt
jaksa yrittää selittää, menee perseelleen kuitenkin, pitää palata. Jokin
kommentti vanhoihin sepustuksiin, pää on sekava laite. Katsottiin neloselta
leffa eilen, sen jälkeen tulin mikrolle. K15. Siis laillisessa sodassa ensin
evakuoidaan alle 18 vuotiaat, vai 16, ja myöskin ideologialtaan sotimiseen
ennakkoluuloiosesti suhtautuvat oudot yksilöt, ja sitten aletaan paukutella.
Julpan Panasonic soittaa jotakin kohtuuagressiivista musiikkia, Julppis
esitteli minulle mennäpäivinä Apocalypticaa, eipä ollut tuullut kuultua
vielä. Niinkuin on muistissa outoja aukkoja niin varmaan hoiukan suurempia
railoja on sillä puolella mitä yleensä ottaen maailman asiosta tietää. Nyt
koitan paiskata tämän tekstin nettiin ja poljetaan Itikseen uimaan. Ei
sanonpa vielä yhden mikä tupsahti ennen kirjottelua. Eli
sisäpaikkakuntalaisten eläkeläisten tai työtönten alennus, mutta ei muiden,
tosin en ole kysynyt, hallinnon vaikeus, tiskillä ei osata selittää, usein
käy niin. Miksi olen niin vaikea? Suomeksi sanottuna hinnastossa lukee, että
ulkopaikkakuntalaiset luuserit tai vanhat tai raihnaiset eivät ole
tervetulleita Helsinkiin. Ja työtön on työtön vain sen ajan 8 ja 16 välillä.
Muuten onkin sitten varaa ihan normaalisti. Kas kun en tyhmä tiennyt. Muuten
se meteli oli Dimmu Borgir. -17:05
2003-11-16 14:52
Mitä, paljo kello on? Aikasiirtymä eilisestä. Tilanne on sama, mutta vielä ei
ole pimeää. Mitään hittoa menty uimaan tai edes ulos! Julppa halusi b0xia
varten N-scapen URL riville tulevan ikonin. Se oli aika helppo, vaikeinta oli
kun ei tiedä asialle nimeä, arvailla mitä vinkkejä googlata esiin. Tein testin
ja Tulppa teki tänään oman version se mallina, noin. Katottiin illalla typerä
leffa, omansa laatuista huumoria. Kaikessa on puolensa. Jos kaikki olisi
mukavaa niin kohta mikään ei enää olisi mukavaa. Minulle on kolahtamassa
semmoinen ymmärrys, että kaikki on tasapainossa, kaikki on pakosti
tasapainossa, jos ei ole niin putoaa tai kaatuu kunnes on. Edelliskesänä 2002
mökillä oli hurja laskuvesivirta ruopatulla väylällä, kerkesin siihen uimaan.
Virran vastustusyrityksestä ei tullut muuta kuin kipeäksi ja paniikkikauhu.
Paljon asioita on kontrolloimattomissa, mutta niitä voi ymmärtää. Jokunen
päivä siten kaupungilla nainen katsoi silmiini muutaman kerran, menin sitten
kömpelöön tapaani, sanoin jotain, että pidän nettipäiväkirjaa, haluutko
kattoo tai jotain, vastaus oli ei kiitos äänensävynä anna arkihelvetin pysyä
rikkumattomana. Samana päivänä suunnilleen katkesi vihdoin ensimmäinen itse
hankkimani atk-asiakassuhde. Pystyn nyt näkemään selvemmin kaksinaamaisuuden.
Tuossakin tapauksessa asiakkaalla oli himo saada palveluksia, mutta kun tuli
puhe rahasta alkoi sisätiloissakin olla niin mielenkiintoisia taivasnäkymiä
että alkoi vihellyttämään. Eli oma mieleni ei ole halunnut nähdä tätä asiaa
selvästi. Ymmärtämis- ja itsetuntoasioita. Kävin toisellakin asiakkaalla ja
siellä päivitettiin palveluni hintaa hiukan ylöspäin ja vaadittiin
kädenpuristys lähtiäistervehdykseksi. Asioissa onpi eroja.
Päässä suhisee. Kuvaannollista. En minä tässä puhise kenellekään joka lähtee
tunteita karkuun. Eikä saatanan välimerkit kiinnosta, edelleen. Viimiseen
helvettiin kielioppipaska. Kävin heilumassa Kontulassa ja yllättäen pujahdin
eli sukelsin syvälle skeittihalliin, hurja maailma kolinoineen maan alla.
Sinne pääsisi rullaluistelemaan, iskä saa tulla skidin kaa nuorten vuorolla.
Pitää olla temppurullikset, pitää tsekkaa. Kontupiste oli unohtunut multa,
eli on stadissakin korttelikoteja tai mitä lähiötupia ne on missä pääsee
nettailemaan helposti ja toi piste Linuxeineen, siksi menin, eli sais CD-RW
mukana itselleen Linuxin sieltä, guru oli siltä päivältä mennyt, toinen kerta.
Perjantaina Kontulan kirjasto menee kiinni jo kello 18, sama päivä käytiin
saunassa jossa vihdoin edellinenkin vuoro on käytössä ja Lahtelaisestani tuli
bisseä pihalle eli pöydälle ja lattialle omia aikojaan pullon seisoessa
pöydällä. Outoa hommaa. Mitähän vielä? Oiskohan elien kun tajusin maanisuuden.
Ehkä ei, aikaisemmin. Natalia syöksyi kotiin ja laittoi radion huutamaan.
Siellä puhuttiin kirjaharrastajista, venäjäksi, bibliomaaneja, biliofiilejä
ja niin eespäin, ainakin vähän matkaa. Kun puhutaan maanisdepressiivisyydestä.
Niin ei asioilla ole jotain rajaa mistä alkaa jokin toinen. Jostakin lehdestä
luin flunssista, mainittiin lääkkeiden plasebovaikutukset ja suutelemisen
olevan hyvää lääkettä, ristiriitaista, ei ne tajua nuhatouhuista, eikä se
lääkärimieli ole sen vähempää hajamielinen kuin kenekään muunkaan. Ei tule
kokonaiskuvaa. Ei voikaan tulla, asiat ovat päättymättömiä ja kaikki
yhteydessä kaikkeen. Shit, tästä pitäs tehdä mielenkiintoisempi! -15:49
2003-11-18 06:38
En oikein meinannut tajuta kännyn pillin vislaavan 05:30. Se tuli kaukaa, 7
minuuttia siitä niin nousin. Nyt on fiksaatio lettutankaamiseen ennen matkaa.
Tulikin sopivasti Mikalta pyöräilyaiheinen viesti ja matkatoivotus. Yleensä
kun olen hidas nousemaan niin Nato valittaa siitä ja nyt kun olen aamulla
ylhäällä syömässä aamupalaa niin kuka nyt yöllä syö. Jos joskus väitin että
en valittele niin niinhän se on. Mieliala ei ole enää sellainen, ainakaan
yleensä. Pilkku shitin jälkeen on Magicin vaatimus. Sain eilen Linuxin
CD-RW-leylle Kontu.lasta. Ennen sitä kävin aika myöhäisenä asiakkaalla.
Raha-asioista puhutaan sitten pomon kanssa. Olen minä aika ohjelmoija,
kuiteski. Ei se määrittele, mihin ryhdyn pitkäjänteisellä tarmolla, tai kuka
tahansa, niin siinä tulee tuloksia. Yllättäen sain taas yhden uuden
kotisivutilan, juuripa Kontupisteestä. Päivällä imuroin Mozilla 1.5:n ja
illalla asensin sen, se käynistyy tällä mikrolla 10 kertaa nopeammin kuin
Netscape 7.1. Asennuspaketti on hämmästyttävän pieni 12 Megaa, kun jo 1999
Netscape oli kai 15 M. Kävin vätäsemässä seuraavan letun jätskeineen huiviin
ja kaffetta vielä tyhjäksi suussa jääneeseen tilaan. Edellinenkin käynti
Kontupisteessä heitti draivin päälle, siellä on tuntumaa uudesta asiasta
innostuneisuuteen. Kävin Kontulan kirjastossakin ja sinne on vihdoin
ilmestynyt 2 jonotuskonetta 15 minsan aikapommilla varustettuna, tulee siinä
herja 5 min ennen ajan loppumista, siis pelaa kirjastokirtilla kuten kaikki
Stadin kirjastojen nettikoneet. Kontupiste on vähän raju, tason klo 18:00
koneesta vaan tupsahti työpyödän syvin syöveri esiin, siinä pitäisi olla
vähän joustavuutta, vai pitäisikö jonkun kansalaisen joka ei spartalaisuudesta
piittaa tulla noin heitetyksi pellolle. Ehkä olin ajatuksissani ja jotenkin
informoitiin asiasta, ehkä se onkin jokin kongi tuvassa tai jotakin muuta.
Onhan vaihtoehtoja, ainakin siten aion eleskellä, etsikellen vaihtoehtoja.
Nyt rupeaa suusta tulemaan paskaa, että heippa, jos hengissä selviän niin
jatkoa seuraa Kotkasta. - 06:59
2003-11-19 20:48
Aika poikki, totisen naureskelevana ventti, kuitti, koko kroppa touhuamisesta
kemiallisesti huumaantuntut. Eilen fillaroin Stadista Kotkaan. Teen
harrasteluiden esittelyosaston ja laitan sinne yksityiskohtaisempaa pulinaa
asiasta. Joskun voisi ehkä pitää ongelmana minun tapaani sekoitella asioita.
En ole kova pysymään puheenaiheessa. Enkä taida olla myöskään kovin innokas
kirjoittelemaan yhdys sanoja. Ei just viitti tuijottaa niin paljolla silmällä
räpellystä jonka merkitys ei sittenkään ole mahtisen iso. Nyt hyppy aiemamman
kielioppitouhun kiroamiseen. Some days ago. Tapahtui mielessäni semmonen juttu
että rupesi tuntumaan kapinahenkeni suuntautuvan kouluaikojen kieliopin
pänttäämiseen. Siinä istun ja pänttään nimityksiä näille helvetin suomen
helvetin kielen helvetin sanoille ja sun muulle. Skiditkin oppii japania ja
ihan mitä tahansa kieltä. Ja muutenkin ihan mitä tahansa. Kun nyt aattelee
että olen ollut perse puuta vasten tuputuslaitoksissa perisenkymmentä vuotta
niin eipä ihme oo että päässä viiraa ja vinosti. Kuvittelen sentään kovasti
olevani luonteeltani tekijä, toteuttaja ja vieläpä innokas, no olenpa kai
myös ihku kipeä teoreetikko ja funtsiskelija. Ja koulu joistakin todisteistä
päätellen on edelleen sillä samalla löylykauha-asteella. Mutta se on varmaa
että skidit itse ei ole niin kivikautisia. Olenpa itsekin yrittänyt voimakasta
ryntäystä vanhanaikasten aitojen toiselle puolelle. Yllättäen irkkailua vähän
harrastettuani on pärstäkkäinenkin läppä lähtenyt sujuvasti, ainakin silloin
tällöin.
Eilen polkiessani Loviisaa kohti pitkää loivaa ylämäkeä oli puhti poissa.
Alkoi melkein itkettämään. Paussasin ja venyttelin reisiä. Jos minulla onkin
ripsautus tasapainoa niin saa ollakin, sillä säästä ja maastosta riippumatta
on pysyttävä yhdellä jalalla, ei sitä toista muuten paljoa venytellä.
Porvoosta Loviisaan oli hankalinta. Loviisan jälkeen tuntui jaloissa olevan
taas hiukan tehoa. Äshhh, muistin sentään yhden pitkähkön, melkeinpä eniten
vastusta tarjoavan ylämäen. Vähän ennen mäkeä tuli unelma pulahtaa jokeen
perille päästyäni ja kuvata itseni tai pärstä veden alta. Tuota ajatusta
pyöritellessäni mäki meni melkein huomaamatta. Pienillä vaihteilla. Sallin
näköjään epärealistisuuden, kuvitelmassa uimisesta ja kuvitelmassa polkevani
koko matkan kahdeksassa tunnissa. Voi olla, että olen nyt oppinut jotain
lisää itsestäni. Muisti tuntuu nykyään toimivan selvemmin. Loviisasta
lähdettyäni himmeni ja kohta oli pimeää. Nykyään autoilijat tuntuvat olevan
huomaavaisempia kuin muutama vuosi sitten, nyt ei juuri kukaan ohita melkein
liiskaten. Niin paitsi siellä stadissa joku uusi tendenssi angetä se kaara
eteen kävely- ja pyörätielle. Muutamis otoksia napsin huilin ohessa
loppumatkasta päästyäni jo pyörätielle. Tai pikemmin se oli venyttely ja
välipalapaussi ja välähti, että voisin vähän tehdä dokumenttia. Digikamera ei
tietenkään ollut mukana pelissä. Akku oli viileä, panin sen hetkeksi
kainalooni ja sain 3 kuvaa ja toisella sparrauksella vielä yhden. No siis noin
2 kuvaa pimeän tien tummuutta, uudet yritykset ei paljoa auttaneet. Lisäksi
kuvittelin kirjoittavani päivistä ja tekeväni uuden pyöräilytouhuiluistani
kertovan selitelmän ja vielä jopa käyväni lähikaupassa matkan päälle ja
tekeväni sämpylää. Ihmeissäni löysin itseni sängyltä kippurassa varmaankin
iltaseitsemän tai kahdeksan maissa puolihikinahkea päitä päälläni, kerta
kaikkiaan en jaksanut valvoa. Kävin lämpimässä suihkussa, kroppa ei hevin
olisi jaksanut lämmittää itseään kylmän jälkeen. Muuten käytän vain kylmää.
Paitsi joskun tukkapehkoa pestessä, se on niin rasvoittuva ja pään pitäminen
pidempään kylmässä vedessä sattuu, muutama sekunti neljässä asteessa riittää.
Siis joessa. Suikussa on muuten helppo pällistellä, sehän on melkein ilmaa.
Nukkumaan ja heräsin aamuviideltä, hoipperoin pari tuntia ja jatkoin unia
sitten aika tasan puoleen päivään. Nyt alan tajuta ulkomaan kielen käytön
vaikeutta kun päähän on taottu sairaasti sääntöjä. Ei kä saisi erehtyä. Kipeää
kun mokaan, oi joi voi harmi. Yllätyin kun Nato esitti venäjänkielisen version
tekstistä jossa sanojen kirjaimet ovat pikkuriikkisen satavuotisesta
tavallisuudesta eroavassa järjestyksessä ja sitä voi heti lukea kunhan honaa
että se ei ole bulgariaa tai mitä lie vielä. Oikeinkirjoitus saa siis menna,
ei mitään väliä, evvvk, pitää vaan saada jotekin räääääkästyä ulos se
pänniminen mikä touhuun liittyen on jopa yllätyksekseni nuppissani muhinut.
Kävin mahiksella ja Pekkahan siellä. Kävin heittämässä tietosikkakerhoajatusta
Mikalle ja hänpä heti pallotti kovan takaisin, ei muuta kun katsomaan
ATK-pajaa. Sinne pääsi takapihan kautta harvinaisen sympaattista kapeaa rappua
pitkin. Paja tarjoaa hommia työttämille työnhakijoille ja tarjoaa erilaisia
ATK-palveluja. Pomo sanoi, että vaikka Linuxin kokeiluun, eu muuta kun
Heittäsi toisen kovalevyn koneeseen. Pitää vaan ottaa asia uutena esille
yhteisökokouksessa. Palattiin Mahikselle. Yllättäin sain vinkkiä netin kautta
voisi saada musiikkiharrastusta potkittua tai ainakin ideoita. Kun olen
löytänyt uhmaavampia pelejä kuin meikäläisen kuten kuusikielinen tai
viisikielin nauhaton bassokitara. Vetelin kahvileipäomenabanaanipikaruoan
ekalla Mahiskäynnillä. Uimaan. Uutta ja ei uutta. 400s 100p 400r 400v 25+25suk
400s 100r 400r 400v. Määrä entinen mutta kahtena kaksi kertaa pidempänä
pötkönä neljän lyhyemmän sijaan. Perhonen ja sukellus pitää paikkansa kaikki
muu voi heittää minun oli mahdoton pysyä laskuissa, milloin nyt tulee se matka
nyt meni se matka kumpi oli kumpi, ainakin suunnilleen. Voi olla että kaikessa
on nyt hitunen enemmän virtaviivaisuutta. Selässä menee vettä nenään, mutta ei
siitä viitsi niin kovin enää välittää. Eka vapari piti lopetta kiroukseen, ei
oikein pystynyt uimaan, vettä nenässä ja koko niska jäykkä, pitäisi panna
nuppi syvälle veteen että niska rentoutuu ja sitten rupesi vesi vierailemaan
nenässä. Sukellus taitaa menää jo vähän rennommin. Perhostelussa ei myöskään
ole ihan puhki, mutta siinä aika menee enimmäkseen kuitenkin puhinaan 25m
pätkien välillä. Loppuhuipennus kroolaus naurattaa melkein nytkin. En
todellakaan tasan tiedä oliko siinä 400m mutta koko matkan tein yhteen perään
paitsi vikan altaanmitan kun treenaajanuoriso valtasi radan jyräten minua
ratamerkillä jonka nimeöä en tiedä puomi kenties eikä sitten ollut tilaa
uimakansan puolella ja pulahdin veilä käyttämättömälle radalla
finaalisuoralleni. Tunsin voivani jatkaa samaa kiirehtimätöntä tyyliä vielä
melkoisen matkan. Tuntuu että pääsin tuossa pelottavimman uimatouhun riman
yli. No yksi tavoite voi olla perhostella 50m yhtä päätä mutta ei kai ole nyt
pointtia ajatella moista kun 25m saa ilman kertakaikkiaan loppumaan. Tapasin
uimalassa tuttuja vai melko tuttuja. Pitää laittaa Timpalle mailia kun saan
tehtyä selostusta polkemissirkuksestani. Ja lähikaupassakin tuli kerskailtua 
uudelle kassiirille. Nyt on niiden sämpyläisten aika kohta. Uunissa ovat
nousemassa pienessä alkulämmössä. Pitää löytää sumutuspullo. Nimittäin jos
leipäsille antaa vahtia lämmöllä niin ne saa samalla helposti kuivatettua
pinnaltaan ja se ei ole tarkoitus. -22:20
2003-11-19 23:42
Oho, tulikin tasan 40 minuutin paussi atk-hommeleihin. Tuli ahnehdittua 3
sämpylää eivätkä ne ole mitään tyhjää ilmaa. Kun asiat päässä puskevat yhteen
niin välilllä syntyy yksinkertaisempia tapoja ilmaista asioita. Minulla on
hiivaongelma. Kun syön leipää niin hiivaongelma on massussa ja sitten
ruokaputkistoissa tai jos en syö niin se muhii jääkääpissa varsinkin kun
muutan maisemia ja unohdan hiivan. Edellinen hiiva jä Tiinan jääkaappiin
muovipussissa, toivompa sen tulevan käyttöön. Unohduksen tajusin luullaksueni
heti ulko-oven sujettuani. Nyt neljäsosaltaan käyttämäni hiiva jäi Naton
jääkkäriin ja samanlainen huomaamisidea syntyi, ja silloin hain hiivani ja
käärin sen sanomalehden sivun palaan. Molemmat hiivat ovat saaneet
polkupyöräkyytiä samalla reitillä, eri suuntiin vain. Jos sitä kaikesta
pienestä juttuä vääntää niin eihän se lopu ikinä, eli tästä asiasta tämä
leijonan kita kiinni. Akuutissa tapauksessani vaihtelu ei virkistä, olen
edelleen uninen ja sen lisäksi nälkäisyyden sijaan kylläinen. -23:52
2003-11-20 21:27
Ensimmäistä kertaa minua pelotti kirjoittamisen aloittaminen. Simmut hiukan
jo rupeaa lumpsaamaan. Äsken mikroa käynnistellessäni uusi ajatus tuntui
hiukan oudolta. Joku lukee välillä päiväkirjaani, tiedän. Jos usempi lukee
niin ehkä he eivät tunne toisiaan, ehkä tuntevat, miten he suhtautuvat eri
asioihin ja miten toisiinsa jos tuntevat. Kaikki ovat erilaisia joten myös se
mihin ja miten mielenkiinto kohdistuu on eri. Heräsin tänään tietämättä ajasta
mitään, kello näytti 09:25. Minulla on sellainen musta aukko taskussani joka
syö aikaa. Koko ajan. En nyt väitä sen olevan ainut laatuaan. Ei tainnut olla
varsinaisenti nälkä mutta kun ei ollut kiinnostavampaakaan tekemistä niin
keittelin teetä ja haukkasin eilen tekemääni sämpylää. Siinä touhussa tulee
nykyään hassu pikku ekstra, mötikkä kattilan pohjan loppujauhoista maidolla
sidottuna ja kun maitoa tulee liikaa niin kaurahiutaleilla kiinteytettynä ja
siitä tulikin hassu syötävä minitaideteos. Piti kurkata entisiä tekstejä en
oiken jaksakaan. Kuikahan monta riviä voisin kirjoittaa voileivän syömisestä.
Välillä tulee ajateltua päivistä ennen kirjoittamaan ryhtymista ja se on
stressaavaa joskus. Tällä kertaa mietin toistoa, sitä on ja sitä on oltava,
muuten kieli olisi muuta kuin se on. Kieltä voi juuri siksi jonkin verran
ymmärtää että se on käytettyä, jos se olisi koko ajan uutta sitä pitäisi koko
ajan opetella. Osa on uutta, suurin osa kierrätystä, ei ehkä kovin kaukaa.
Aamulla oli ajattelua lähteä pikkulenkille ja pulahdukselle, mutta hölkkä ei
ole kivaa ja onhan tässä tullut liikuntoa parille päivälle.
No pääsen vihdoin lähtemään Mahikselle, heti tiellä ajattelin, että taitaa
sittenkin hölkkäsaldoni olla aika täysi entisaikojen uutterasta ravaamisesta.
Ihme miten saan itseni tuntemaan tuskaa pienissä ylämäissä, tässä palaa vanha
reisieni voimattomuus esiin. Joskus olen tehnyt kyykkyjä aikamoiset painot
niskassani. Siitä on aikaa. Päiväohjelmaan pitäisi ottaa muutama kymmentä
ryhdikästä kyykkyä, ja olen testannutkin, kädet suoraan ylöspäin tuntuu
ryhdikkäimmältä. Pyh, äkkinäisesti keksimäni nimitys perheyhteisölle. Irma oli
paikalla ja muitakin ja höpistiin aika urakalla. Päästelin suustani juttuja
joita sieltä ei ole luullakseni kuulunut ennen yhtä ihmistä suuremmalle
yleisölle. Muun muassa mitkä asiat meni päin helkatintunkiota viimeisessä
seurustelunpoikasessa. Ja niinkuin ennenkin olen saanut huomata en ole
ollenkaan niin ainutlaatuinen pikku ongelmineni kuin olen kuvitellut olevani.
Ja muuten muutaman miljardin populaatiossa saa olla aika kumma tyyppi jos ei
löydy vahintään miljoonaa suunnilleen vastaavaa pelleä. Tuntuupa hiukkasen
hassunkuriselta ajatus että kai tuolla taivaalla jollakin tähdellä asustaa
meikämännen kopio jos ei ole tehnyt tuttavuutta paikallisempiin. Kai kukin on
joskus jotain tuollaista funtsinut. Alan olla semmottista mieltä että vaikein
tutustuminen on lähinnä, ittensä kanssa. Sen jälkeen muut on, blackout, ei ole
sanoja. Puristaa vähän rinnasta, paisuukos kupusessa viimeinen sämpylä, eikä,
unohdin, änkesin mahaan muutamia kuivia leivänpaloja kahvikupin lopun kera.
Yllätyin eilen kun niitä löytyi uuninpelleiltä. Olin kuivattanut puolet
jonosta saamastani leipäsaaliista. Yllätyin kun perunapitoisen leivän
alapuoleen oli home tehnyt pesäänsä, se on kai jotenkin kosteampaa tiiviytensä
tähden, tai ties mitä. Pitää aina laittaa virkkeen loppuun täydellisen totuuden
varmistus, eli homma on näin, no tai sitten ei. Arvelulauseita. Voi sanoa,
että ei ole sanottu mitään. Shit, kakkakakku, alkaa olla tahmaa sormenpäissä,
en saa niitä irti näppäimiltä ja tulee vaan puppua. Kahjukohtaus, lähtihän ne
sillä. Meinasin asioida leipäjonossa, se jäi. Törmäsin Micaelaan ja käytiin
reippaalla kävelyllä. Sateli ja yllätyksenä luonto pudotteli untuvaisen
näköistä lunta tavaalta alas maata kohti vedeksi jälleen muuttumaan. Oikean
jalan lapikas puri kantapäähän. Koiran sukua. Mojova ajattelupaussi. Olen
hyvin vastakohtainen ihminen ja tunnen saaneeni keskustelukaverin jonka kanssa
voisimme päästä samoille aaltopituuksille.
Kännykästä katoilee kentät tyystin, aika usein. Kävin pyörähtämässä isoäidin
pihassa, ikkunat näytti pimeiltä. Menin sitten Ilkan ikkunaa kolkuttelemaan.
Nettisivuntekopuuhia. Juotiin teetä. Ilkka lähti teatteriin ja minä VPK:ta
kohti. Reippaita kavereita. Nyt oli hetkinen minulle, pitää palata viikolopun
jälkeen. Nyt kenttiä, ei vastauksia. Poljeskelin kotiin. En ole tainnutkaan
mainita uudesta asfaltista. Tai koko hiton tie on penkkoineen uusittu. Minusta
aika turhaa suurimmaksi osaksi. Ovat ne nyt helpompiajoiset ja ties vaikka
rullaluistelu sujuisi, mutta se helkatin suuri työ ja pauhu ja tiet vinksin
tai vonksin monet viikot. Rantapyörätien hiekkapätkäkin on asfaltoitu, ehkä jo
mainitsin sen, koska siellähän tuore asfaltti hohki lämpöä. Hassusti nuppi
yhdisti sen viime kesän höyryävän suihkumaiseen sadekuuroon. Nuppiskuukkelissa
on oudonlaista filmiä. Nyt tuli moka, edellisestä tekstin tallentamisesta oli
kulunut yli 20 minuuttia, pitäsi laittaa tähän teksturiini jonkinlainen
automatiikka kirjoitetun tekstimäärän tai ajan mukaan. Jos tunnin kirjoittaisi
niin tottakai kone kramppaisi. F2 sanoo ohjelmalleni tallenna. F10 lopettaa
sen lisäksi. No, tuolla html:n viimeisellä kommenttirivillä on muistissa
tekstin paikka näytöllä ja kursorin sijainti tekstissä. Nyt taisi mennä
hiusten halkomiseksi. Voi kasku, tajusin juuri MTT psykologiajan olevan ensi
maanantaina ja jumppatouhu olisi melkein siinä samassa syssyssä. Ongelma.
Luulin jo lopettaneeni kirjoittamisen tältä erää. -23:00
2003-11-21 19:16
Tralla-lalla-lalla-llaaaaa... ja hartiat normaaleiksi. Vähän sumuista, selite
myöhemmin. Heräsin 09:12. Taas aamuvetkuttelut ja väkevät päiväteet korpulla.
Ulkona pihalla taisi näyttää hieman huurteiselta. Nyt pitää opetella
kirjoittamaan niin ettei tarvi palata taakse pilkuista viis mutta kuitenkin
kirjainmuhennos saa olla kutakuinkin kypsää. Minulla on sekaiset ajat kun
alkaa olla juttuja joihin ruveta. Mahikselle ja nyt reisien tuska oli hieman
vähemmän huomiotani puoleensa vetävää, mutta taisin menna vauhdilla taisi
hikoiluttaa liki. Olin tietysti unohtanut yhteisöpalaverin, se oli juuri
alkamaisillaan. ATK-kerhoesitys meni päin helvettiä. Toinen asia meni kerralla
läpi, että mikroja saisi käyttää 2h päivässä per heppu. Mahdollisuuksien talo
olikin osoite. Revin tukkaani, siis nyt, paan vähän pilkkuja minne lystään ja
puristan nupistani mädistä aivoistani tarkalleen asiat ulos. Pyyhin tästä jo
kirjoittaman yhden lyhyen kiroilulauseen pois. Tänään paikalla palloili aika
paljon jengiä. Tapasin Micaelan. Käveltiin kaksi tuntia. Sain neuvoja. Pitää
olla käytännöllinen ja realisti sekä pysyä asiassa. Tänään on todella
pakkasempi päivä. Minullahan molemmat viiraa kaukimmaisen niemenkärjen kautta
eri mantereelle. Asiassa pysyminen ei oikein ole helppoa. Mahiksella oli
opiskelijan jäähyväiset ja tarjolla herkkuja. En tiedä nimeä leipomusta ja
kahvia. Ajatuksissani pidin sitä pizzana mutta pikemmin piirakkaa sientä ja
ynnä lisukkeita. Ja sitä paitsi rock&rollin ja heavyn ero on yhtä ailahteleva
kuin eri ruokalajien. Muusikoiden netin kautta saattaisi löytyä musiikin
harrastajia, siis ansambleen jota ei vielä ehkä ole. Eihän tänään niin
helkatisti olekaan tapahtunut vai. Edelliset ja tulevat taitavat sekoittaa
nuppinupukkaani. Joo unohtuihan se, aamupuolella räppäsin pari kuvaa
pärstästäni, eka kerran minijalustaani käyttäen. Kotopuolta kohti vatkatessani
aattelin että pitää murkinaa valmistaa. Mutta ei huvittanut kaiken moinen
pilkoskelu eikä kaksintaistelu kuuman pannun kanssa. Mietin panna astiaan
uuniin mitä lie, mutta uunihommelit vie niin kauan ja syöminen oli kuitenkin
tarkoitus. Elikkä kompromissi, suurinpiirtein samat pöperöt puurokattilaan
mitä viimeksi pannuttelin ja muhikoon siinä. Aluksi lorautin rasvaa ja mitä
sattui mausteita esillä olemaan ja valkosipulia ja pelkäsin että syömäkelvoton
sekoitus siitä tulee maultaan ja loppujen lopuksi koko hiton mausteita tuskin
huomasi. Onneksi ei ole yhtään ennakkoluuloja. Oudointa oli etten ahtanutkaan
napaa ratkeamispisteeseen. Tai sitten ei ollut riittävän hyvää, mutta
yleensähän ahdehdin melkein mitä vaan. Joku hiton fiksu ajatus tuli siinä
keittelypuuhavaiheessa mutta enpä muista mikä. Meinasin ottaa sitten uuden
kuvan itsestäni kun paska Canon Ixus ei jaksanut ikälopulla akullaan edes
pihistä. Lähdin pienen askeleen realismin polulle ajatuksesta saada hiton
leikkikaluun sähkö jostakin muusta piuhasta, tarttis olla 3.7 volttia. Se
tekee noin 3 akkukennollista. Ei viitsi kokeilla kolmella paristolla joita nyt
vielä on ylimääräisiä ettei mene koko kallis lelu paskaksi. Eikä huvita nyt
ruveta säätämään jotakin virtalähdettä. Pistin sen akun kuoren halki ja se oli
helppoa joku yhden sentin eli viiden pennin muovikuori sisältö sentään näytti
arvokkaammalta. Siinä nyt taas yksi keskeneröinen projekti. Viinaa päähän
perkele. Oikeastaan ei juuri huvita, onhan tuolla kaapissa joku konjakkipullo
mutta enpä tykkää pahemmin koko aineesta eikä nyt oluttakaan himota. Nytten
alkaa koko päteminen pänniä.
Olisi aika elvyttää askarteluharrastukset niin että ainakin saa sukat
parsituiksi ja virrat vehkeisiin jotka sitä kaipaa ja jopa viritettyä pyörään
hiukan valonlähteitä kenties jopa etten ja taakse. Ja ei haittaisi koota
vanhoista mikronromuistaan käyttökelpoisia vaikkapa harrastelumielessä ja jos
vielä saisi niistä käypää kamaa jollakin Linux-versiolla. Nyt upotaan siihen
paikalliseen hämäryyteen eikä se ole mitään sen kummempaa kuin iskän vanha
sylimikro jossa on Dos 6.22 ja ehkä noin 4 harmaan sävyä näytöllä. Muhkean
vaikea oppia painamaan sopivaa Alt tai vara-Alt näppäintä nuolen kera kursorin
matkailuharrastuksen yhteydessä. Aika askeettia. Ei tarvi valoa päälle kun
näyttö antaa juuri sopivasti valoa näppäimistön näkemiseksi. Muuta seksiä
tässä hommassa ei paljoa olekaan. Voi myös kuunnella hiljaisuutta nimittäin
kovalevy pysähtyy melkein kohta kun teksti on tallennettu. Ei se niin nopeasti
pysähtynytkään. Laskin 75 sydämen lyöntiä ja sitten vasta tuli rauha. Joopa
joo alkaa jutut loppua. Elikkä päiviksen kirjoittamisen riittäisi tämmöinen
isohkon kirjan kokoinen härveli. Ohjelma on tasan sama ja levykeellä tiedon
siirto. Roinakasassani on varmaan joku ulkoinen modeemi, pääsisiköhän tällä
nettiin? Joku pakettiajuri, enpä tosiaan tiedä, kenties. Tulee kiroiltua kun
delete on tasan vasemman nuolen vieressä. Kerran laitoin yhden vanhan mäsäksi
menneen sylimikroni kovalevyn tähän härveliin mutta ei tullut mitään selkoa
miten voisi päivittää cylinder head sector tiedot joten se oli sitten vaan
monttööriharjoitus. Pyöriessään tämä kovalevy pitää inhottavan kimeää ääntä.
En ole tainnut vielä koskaan luokitella valokuvausta jollakin purevalla tapaa 
harrastuksekseni tai selkeästi olemassa olevaksi asiaksi. -20:37
2003-11-22 21:13
Taas kirjoittelemassa, eikö ole muuta tekemistä? Aika keveet näppäimet. Eilen
alkoi riivatusti nukuttaa tietsikan äärellä ja sain karattua siitä ennen
puolta yötä. Iltateen jälkeen tuli sitten kukuttua pari tuntia hermostuneena
päässä vain pyöri ja sitten nukuin tänä aamuna yli yhdentoista ja taisi se
nuppisirkus jatkua. Aika pieniä ovat päivittäiset toimeni minkään asian
siivoamisessa yleensä. Erittelykyky on harjaantunut. Tuntui että voisin lähteä
uimaan kauan hieroin lähtöä kunnes aloin tajuta tietämättömyyteni asiaan
liittyvistä pikkuseikoista kuten onko uimala Karhulassa auki ja onko minulla
yhtään taskurahaa. Oletin aukiolon ja rahat ja niin olikin. Olin polkenut
mäen ylös ja vanhan kouluni ja bussipysäkillä istuneen tytön ohi kun mieli
rävähti varoitukseen uimavälineistä. Repun pikatarkastuksessa löysin sieltä
pyyhkeen ja juomapullon en uikkareita tai laseja. Ylämäessä olin vakavasti
ajatellut uimasuunnitelmaa aikaa ei olisi koko repertuaariin. Suhtauduin
kömmähdykseen kohtalona lähdin takaisin mäkeä alas ja sitten tuumin että
olkoon jääköön se raha mahdollisesti ensi viikon uinttiin onhan tässä ollut
joka päivä liikuntaa. Siis Karhulan kirjastoon. Polkemistakin edestakaisin
jo tunti. Poikkesinkin Karhulaan nousevan mäen päällä olevalle varsin avaralle
ja sisällökkäälle kirpputorille. Tässä on se saavillinen paskaa jolla olin
ajatellut aloittaa tänään. Matkalla ajattelin myöskin että nyt erikoistun
siihen mikä tavallisesti unohtuu. Laitan visusti muistiin uimahallin ja
kirjaston aukioloajat. No eihän ne loppujen lopuksi niin vaikeita ole.
Enkä tuntenut itseäni kovin energiseksikään. Melkeinpä kummeksuttaa heikkouden
tuntemus pyöräillessä vaikka sitten ajoinkin mäkiä seisoviltani ylös ja
myöskin huomasin vastatuulen joka hörppäsi vähät mehuni. Kirpparia nuuski
myöskin joukkio tummia kaunottaria että vartaloa huimasi. Kierrettyäni jo
valtaosan putiikkia huomasin jalkojeni lähtevän luistelemaan enkä tiedä
olivatko syynä kasapäin myynnissä olevat pienenpuoleiset luistimet vaiko sileä
lattia tai se että kroppani huomasi kaipaavansa luistelua. Olin samaa mieltä
kroppani kanssa ja sitten ajattelin että reipas tanssikaan ei olisi huonompi
ajatus. Kävin vielä tsekkaamassa uimahallin aukiolon ja kirjasto olikin jo
kiinni. Palattuani kattila porisemaan. Sillä aikaa olin pitkälläni ja löysin
itseni lähes nukahtamasta. Jotakin kello neljän paikkeilla. Kummeksutti ja
onneksi kahvin juonti ei minua juuri virkistänyt. Eli murkinatouhun jälkeen
kävin pötkölleni. Luin kirjan loppuun. Psykoterapiaa idästä ja lännestä.
Kirjoittaja on aivan hullu eli tällä hetkellä ainoa itseni lisäksi
kunnioitettava auktoriteetti, kirjoitusvuosi 1961. Nyt en tiedä mitä tekisin
ei ainakaan huvita mennä tolle tietsikalle siksi otin tämän pikkumikron
kokeeksi evääksi mukaan sänkyyn. En minä nukkumaan tämän kanssa käy enkä
aattele ottaa tavaksi. Pikemmin voisi muuttaa rytmiä ja palloilla jonnekkin
muihin maisemiin kirjoittelemaan. Pirkule on vaan ongelma että päivä ei ole
vielä pulkassa jos siitä kirjoittaisi aikaisemmin. Pitäisi kirjoittaa
edellisestä. No mitä väliä? Vettä pullosta ja mietin jos aloittaisi seuraavan
kirjan luvut. Ilkalla kyläillessäni sain yllätyksekseni Vapauttava huuto
kirjan, selasin ja se tuntui hiukan puisevalta siis pari päivää sitten.
Olen vähän outo pelkäsin jo kylmää suihkua mutta ei se tuntunut juuri missään.
Tukka kasvaa. Pitäisi rapsuttaa pää juurevalla harjalla joku kerta. Alkaa jo
olla ylimääräinen kerros vanhaa nahkaa. Onhan siitä jo puoli vuotta kai kun
pätkäisin tukan ja nyt se tuntuu aika tukevalta pontevasti kasvaa pystyyn.
Se vesi. Juominen menee mutta alkaa joki pelottaa. Mikä ihmeen fobiakausi
minuun on iskenyt? Ja se on tööt nyt. -22:03
2003-11-23 15:05
Aika näppärästi levykkeeltä lukasee kirjoituksia tähän. Pitää vaan poistaa
ylimääräiset alku ja loppuroinat mitä siinä on mukana. Mikähän pimahdus
minulla on. Heräsin ennen kahdeksaa oli hämärää ja nyt samoin. Suunta vain
eri. Silloin ulos hämärästä valoon nyt välosta hämärään. Kirjan nimi on
Ujous. Olin ennakkoluuloinen, se on vähintaäin kohtuullinen ja vähän päälle.
Aloitin sen illalla ja luin alkuyöhön. Aamulla herättyani luin myös ja sitten
oudosti uinahtelin ehkä yhteen asti. Tätä edelliseltä yöltä muistin jotakin
unenpätkää. Niinkuin jääkkispelaajien aitio pleksin takana joku roimilus
siellä viimeistä päivää intissä päivystyäjänä. Nyt minun on jo melkein liian
vaikea kirjoittaa ilman valoa. Aika tyhmää kun sitä valoa tarvii niin vähän.
Vesifobialle loin selvän yksinkertaisen selityksen. Syksyllä vesi ja ilma
kylmenee, siinä koko pelko. Olenhan pulahtanut jo silloin kun oli parin päivän
lumitalvi. Mutta niinkuin ujous niin muut pelot outoa outoa. -15:17
2003-11-24 00:02
Help, kuukausi jouluaattoon. Yks snadi juttu semmonen kun tuppaa olemaan tai
pikemmin käymään asioita mielessä ja aattelee että pitää niistä kertoa ja
sitten ei enää muista niitä. Iltasella tein jälleen kerran jotakin hyvin
merkityksetöntä ja huomasin jännittäväni kroppaa aika lailla. Hiivari, nytkin
löysin hartiat kiipeilemästä melkein korviin asti. Olen ihan unohtanut
itselleni määräämäni rentouskuurin mutta olenpa sentään pätkittäin ollut
valpaana asiassa. Kauhea ihme. Äsken kiivetessäni katsomaan kamaa hyllyltä
huomasin ulkona vaaleata. Piti kurkata ikkunasta ja se näytti lumelta ja
pyryltä. Äsken oli tunne että pitää tehdä jotakin selkeästi yksinkertaista.
Tyhjentelin pikkupinon vanhoja levykkeitä. Laiton tarrat. Turhapa tässä on
kovin detalipitoisesti käydä sitä läpi. No voi kivenmurikka tästä tuli ihan
erakkopäivä. Kävin kylmässä suihkussa ja sekään ei ole kovin totta. Kesti
kauan ennen kuin putkesta virtasi ulos hiukan lämmennyt vesi. Kiehtovan
ihana hetkinen kastelupalkkana. Oli sämpyläpäivä. Olen rahtusen päässyt
jyvälle yksinkertaisemmassa arkipyhädraamassa. Eli kun yleensä on tiedossa
mitä on tehtävä niin niitä asioita ei sitten tarvi kitkutella ja tuntea
lukemattomia eri kertoja tuskaa kun tekemisen aloittaminen on niin vaikeaa.
Vanha CD-asemani ei tietenkään lukenut CD-RW levyä. Taas olkapäät. Satuin
huomaamaan istuvani jonkun ihmeen tekstiilivaraston vieressä. En ole
kertakaikkiaan huomannut tai tajunnut minkälaista epäkäytännöllistä varastoa
olen itsepäisesti rakentanut. Vähän valkeni äsken. Huomasin turhan oudossa
paikassa ja toisaalta en löytänyt mitä etsin. Levykkeitä. En taida edes tietää
onko kaupunki josta etsin se missä ne ovat. Olisin kokeillut Toms rtbt elikkä
root boot jossa on tiiveimmin yhdelle levykkeelle pakattu Linux mitä tiedän.
Huomasin puolen metrin pinon kierrätystä kaipaavia kansioita seisovan tiellä.
Olen sankarillinen pätkätyöläinen, kaikki on kesken. Pätkittäin tulee ideoita
kuinka toimia jättämättä touhua epämääräiseen tilaan. Olen ikänäni saanut
yhden oppitunnin aiheesta. Kirjassa potilaan lääkäri potkaisi pallon saman
tien seuraavalle pelaajalle jolloin potilas huomasi omien touhujensa
saamattomuuden. Ei pidä unohtaa että vain sekoilemalla voi keksiä uutta.
Vahingossa. Tuli kokeiltua yhdelta levykkeeltä tekstitilan kyrilliikkaa. Siinä
on näppärä vinkki kyrillisyydestä. Näytön käyttämätön kehys on sininen mustan
sijaan silloin kun herra Kyrillin aakkoset ovat latingissa. Hampaankolo
sentään, räplään jotakin kirjoittelua ja kello vilistää seuraavaa viikkoa jo.
Tarvii jotenkin ruveta kehittelemään arkikomiikkaa jossa yhdistän sekoiluni ja
pimahtaneen yksityiskohtien näpertelyn. Mitähän tällä kertaa unohtui? -00:33
2003-11-24 23:48
Päivä meni. 10:30 kello soi. Meinasin ruveta siinä samassa kirjoittelemaan.
Sitten meinasin kirjoitella pöydän äärellä. Se kaikki jäi. Ajattelin että
ehtiihän sitä iltapuolella ja jo on vähissä tämäkin aika. Oli kai hinku kertoa
tulevasta sekavasta päivästä. En ollut tajunnut psykologin ajan menevän
päällekkäin jumpan kanssa. Kävin kuten olisin ilmoittautunut jumppaan mutta
jättäen jumpan väliin sain kuitenkin uimalipun. Kävin Mahiksella sitten
MTTlle sitten mahikselle sitten leipäjonoon sitten Mahikselle sitten VPKlle.
Sain nähdä hieman harjoituksia ja sain kuulla aimoannoksen ja vastailla omasta
puolestani. Kertakaikkiaan asia jossa pitää katsella ja nuuskia ja löytää se
mitä voi ja haluaa tehdä. Aamulla pirautin puhelinfirmaan ja vetkuttelin
laskun maksun ensi kuun puolelle. Pitäisi niitä työkorvausrahojakin ruveta
jossakin vaiheessa tulemaan. Mutta hätä on suuri kun ei ole uimalippurahaa ja
toiseksi suurin kun ei ole ruokarahaa. Kävin sitten kotimatkalla
Euromarketissa ja nostin 40 euroa eli tilille jäi 2,20e. Kauheaa kun pienet
yksityiskohdat pursuavat korvista. On minulla aika paljon kuitenkin joku
valokuvamuisti. Nyt tuli mieleen yksi rusina joka ryhtyi tulemaan esiin
tavaroiden seasta. Viime ranttalin jälkeen täällä sai kerätä rusinoita sieltä
ja täältä useimmiten litteiksi mankeloituina.
Kotkan Vapaaehtoinen Palokunta on perustettu 1876. Kotka ei ollut silloin
vielä kaupunki. Sain ensimmäisten 120 vuoden juhlistuskirjan luettavakseni ja
olihan sen tutkiminen aloitettava. Kävin suihkussa kotiuduttuani ja
kahvittelin. Tuli jotenkin oudon vilu. Kädet ovat melkein kohmeessa ja melkein
vapisuttaa. Näin voi käydä vaikka on tulen palavasti innokas. Taidan olla
väsynyt. Päivällä taisin olla nälkäinen enkä oikein osannut tulkita itseäni ja
tunsin vain oloni vaikeaksi. Touhut menevät pätkittäin ja olot sekä mielialat
vaihtelevat. MTTllä sain ensi kerran mielestäni suustani kakistetuksi ulos
yhden yleisen asian. Eli toimenpiteeseen tarvittavan varustuksen ja toiminnan
kohteen eri sijainnin jolloin on käytettävä muistia jolla varustus yhdistetään
eri ajassa ja paikassa ennakolta tehtävään. Nyt huomaan että myöskin avaimen
mukaan ottaminen jotta pääsee takaisin lukitsemastaan ovesta on samanlainen
asia. Se on niin itsestään selvä etten ole tullut ennen ajatelleeksi. Tällä
hetkellä ongelmani on etten muista polkupyörän jarrupalojen heikkoa pitävyyttä
ja kirskuvuutta kunnes on aika jarruttaa. Päivällä Mahiksella tuli hämminki
kun päivikseni netissä ei ollut päivittynyt. Suht nopeasti oletin että teksti
on eri nimellä niinkuin olikin pk.htm oli PK.HTM ja niinhän on käynyt ennenkin
eikä se ole kivaa. Pitäisi opetella se asia mistä tuo kömmähdys seuraa ja
osata sitten välttää sitä. Pitäisi olla jokin automaatio joka tarkastaa asian
oikean laidan. Huomenna olisikin joogaa. No hups, palasin tähän kertomaan että
tänään huomasin sivujeni kadoneen Saunalahdesta. Ja pitäisi kyllä tarkistaa
mistä ihmeen paikoista niihin sivuihini oli viitattu ja koettaa päivittää ne
paikat mistä viitilöimisessä on tolkkua. Hups hups palasin taas ja tällä
kertaa asiana on historia. En nimittäin ollenkaan ajatellut historioita kun
hakeuduin VPKlle vaikka olinkin nähnyt vuosiluvun VPK talon seinässä. Kirjaa
nokitettuani olen äimän käkenä. Historiaan. -00:22
2003-11-25 21:28
Vaikka menin nukkumaan melko myöhään niin silti heräsin 07:34. Minulla tuntuu
vasta nyt tulevan ulos kymmeniä vuosia sitten ladattua ärtyisyyttä. Ihan
nuorena ja myöhemminkään en tainnut ymmärttää tai ei ollut aavistustakaan että
minulla voisi olla oma painava sana sanottavana itseäni koskevissa asioissa.
En oikein muuten voi nähdä asiaa kuin että opin totaalisen ujouden ja
hyssyttelyn ennen ja ilman mitään kättelyitä maailmaan ilmestymiseni
yhteydessä. Paska puoli minussa on se että olen niin hyvä oppimaan mutta
käsittämätöntä melkein on että olen valinnut niin tai ei kai kun ei voi olla
kritiikkiä ennen kuin on vertailukohteita. Kohde oli hauskanpidot kun lapsi
yrittää nukkua. Tiedän että metelissä voi nukkua kun on tottunut ja ei voi kun
ei ole tottunut. Eilinen kostea lumi oli jäätynyt röpyläksi maahan, ei mikään
himottava pyöräilykeli. Suurin osa matkaa oli sula. Jooga oli mahtavaa kun
hengitys venyttely rauha yhdistyivät. Automaattisesti käsien suoristus
vartalon jatkeeksi yhdistyy mielessä uintiin. Ajattelin että mikäs minä vielä
olen sanomaan mutta olenhan tehnyt joogamaisia asioita ennenkin. Kiitokset
Irmalle mainiosta vedosta. Tuntui aivan kummalta että matolla kului äkkiä yksi
ja puoli tuntia. Järkkärillä oli keskutelutilaisuus. Kuulin minulle aivan
kummia ja uusia asioita kuten saksalaisten sotilaiden Kotkan valloituksesta.
Pojat saattoivat saada tupakka-askin kokoisia aivan tummia ja hurjan hyviä
suklaalevyjä marssivilta sotilailta. Pakkasessa talon ulkoseinään nojaavasta
pyörästäni oli takarengas tyhjentynyt. Meinasin jatkaa matkaa pyörittä mutta
ulkoilutinkin sitten vempeleen Mahikselle. Konesalissa oli ennätysryysis,
montaa ihmistä ei olisi mahtunyt enää seisomaankaan sinne. Matkalla bongasin
Sossulta kopion listasta jossa on tietoja paikoista joissa jaetaan ilmaista
tai puoli-ilmaista ruokaa. Löysin aamulla elatussopimukset ja vuokrasopimuksen
ja pakkasin niiden kera Kelan keskeneräisiä hakemuksia. Oli vaikea löytö
vaikka paperit ovat olleet jälleen aivan nenäni alla. Se vain oli sellainen
käärö tai kuori josta en aavistanut katsoa. Meinasin viedä paperit eteenpäin
mutta loppujen lopuksi olin lähdössä liian myöhään ja myöskin suunnilleen
unohdin tyhjentyneen renkaan. Lähtiessä sitten Mika rupesikin korjauspuuhiin
niin että takarengas oli jo irti ennen kuin kerkesin räpäyttää silmäänikään.
Pikku vuoto löytyi renkaan saumakohdasta suit sait ja Mika kerkesi hakea
vielä pyöräliikkeestä uuden paikkarasian välillä. Lopputuloksena renkaassa oli
sitten varmaan enemmän ilmaa kuin siinä on ikinä ollut ja kiitos on Mikan.
Superpyöräilijä. Käväisin vielä Kierrätyskeskuksella ja aloin himoita kirjaa
lääkkeiden kemiasta, ei siinä kyllä kemiaa ollut vaan kaavoja ja hurja lista
aineista ja mihin hermopäätteeseen missäkin on töpselit tai jotakin sellaista.
Meinasi jo tulla enkä tiedä edes tuliko sanotuksi. Sekavapäinen miesotus eräs
paikallinen apinalaji tässä silmät ristissä. Minulla on mennyt varmaan piuhat
sekaisin. En oiken osaa erottaa että onko nälkä vai olenko väsynyt. On vain
olo että ei oikein tunnu olevan kaikki ok. Ja aamulla oli vatsassa vielä aika
öklö olo. Jaha kun nyt aattelen niin sama voi toistua huomenna. Tuntuu olemus
jotenkin heiveröiseltä kun ei uskalla kuvitella itselleen paastopäiviä jotka
oli vähän aikaa sitten ihan selkeä juttu. Varmaan pari tuntia sitten minulla
oli karsea alakulo. Ensin vain potutti ja sitten alkoi potuttaa lisää se että
en ymmärtänyt mikä minua ottaa aivoon. Enkä päässytkään perille että se olisi
ollut joku tietty tai sanoin sanottavissa oleva asia. Ehkä vähän saamattomuus
mutta en oikein usko siihenkään. Sainhan tänään vielä postiakin että rahaa on
tulossa noin 28. päivä muutama satku. Oikeaoppisesti 10% ennakkopidätyksellä.
Alkoi vielä naurattamaan melkein kun saivartelin mälsiintyneen mieleni puhki.
Löysin varasisärenkaan, työkaluja, paikkaustarvikkeita ja pumpun, paitsi ei
sitä oikein löytämiseksi voi sanoa, ne olivat edellisen matkan tavarakasassa
melkein keskellä polkua tai avonaista lattian osaa. Tätä saivarteluani näyttää
riittävän kymmenille riveille. Tämän kuukauden annos on nyt jo oma ennätys. No
vastahan tämä on neljäs nettipäiviskuukausi. Edellisen ja ensimmäisen
päivikseni aloitin toissakesänä päin helvettiä menneen seurustelun jatkeeksi.
Se on paperinpaloille eli tarkemmin A4:n puolikkaille kirjoitettu ja riivatun
pientä kuulakärkikynäkäsialaa. Oli aika helvetisti vuodatettavaa ja alkuvauhti
oli hurja ja sitten se hiipui pikkuhiljaa. Kai se jotakin auttoi. Mutta sitten
alkoi tulla isohiljaa aika saivarrella vähemmän itsekseen ja enemmän jaetusti.
Ei jumalauge nytkin meni jo tunti täässä ja aika äkkiä. Uninen olen ja alussa
tuntui että ei kirjoittamisesta tule mitään ei ajatus kulje. Tulin takasin
sanomaan että vihdoin tuli kokeiltua superkirkasta LEDiä jonka kokeeksi olen
hankkinut. Laitoin kuuden voltin pariston perään kilo-ohmin vastuksen ja ledin
ja se valaisi kattoon tai seinille asti. Sen valo on kylmää sinertävää mutta
läheltä sillä erottaa värit kyllä ja kirkas se on todella ja noin kytkemällä
läpi pääsee 3mA mittariarvion mukaan eli ei tosissaankaan paljoa ja valoa
tulee silti. Alkaisi siis kai olla aika ruveta järjestelemään valoa pimeyteen.
Ledillä tai muutamalla saisi roiman kylmän valon vaikka kännykkälaturin
virralla ja niitä latureita piisaa. Ledi maksoi 2e. Vertauskohtana ei ole
100W hewhkulamppu tai 13W loistelamppu vaan entiajan merkkilamppuLED. Saman
tapaiset valaisevat kännykän näytön ja näppäimistön. Hetki nyt juuri päässä
naksahti eli nykykännyköiden näytöissä on paljon kylmää valoa juuri tämän
saman asian takia. Voi itku kun ei tässäkään voi olla hiljaa. Punainen näyttää
lämpimältä mutta sininenhän olisi energisempi siis kuumempi. Yhdistyykö
sininen mereen tai jäähän mielessä ja punainen tuleen? Taas asia josta ei
tajua mitään. -22:53
2003-11-26 22:04
No vihdoin tuli nukuttua yli kymmenen tuntia yhteentoista asti. Askartelin
hiukan paperitiedostojeni kimpussa. Varsin kummaa että ennen ei ole ollut
vaihtoehtoa pyöräilylle kaupunkiin. Joskus vain rullaluistelu. Nyt se tuli ja
kävelin. Jäänyt mainitsematta lumen alla olevan tien älyttömyys. Metsolan
risteyksen ja mutkan välimailla. Pyöreistä kivistä tehdyt reunailopillerit
eivät juuri ole kovin pyöräily tai kävelykelpoisia tai ainakaan mukavia. Mutta
mistäs aurailija tietäisi missä se kulkekelpoinen tie on. Lumipenkka oli pantu
bussipysäkin katoksen taakse missä se uusi sileä asfaltti on. Tukeva
isopyöräinen traktori pyöriskeli pitkin jalkakäytäviä. Aurauksen jälki on
peräisin toissapäivältä suunnilleen lumen tulon jälkeen. Iso traktori täyttää
koko kävelytien ja huristelee sitä pitkin ilman että näen touhulle mitään
tarkoitusta. Ehkä hiekoituslaiteen kanssa. Kävelin uutta kevyen liikenteen
tietä Keskusairaalaan risteystä lähestyen. Tajusin traktorin ohittaneen minut
kun se oli suunnilleen puolitoista metriä minusta edellä kauhalaitteineen. En
kuullut mitään muulta liikenteeltä. Traktorin katolla vilkkui kaksi oranssia
valoa jotka eivät paljon mieltäni lämmittäneet. Ajattelin vain mitä jos olisin
keksinyt ottaa sivuaskeleita juuri traktorin tullessa kohdalle. Nyt olen tässä
naarmuitta nahoissa mutta vilkkaampana olisin joko kuollut tai eriasteiseti
vammainen vähäisemmin tai enemmin parantumismahdollisuuksin. Minulla ei ole
kaunoja ajajalle. Mutta järjestelmälle on ja se kusee! Olen kai jo maininnut
että koko tietyö oli mielestäni hyvin turha. Entinen tie luullakseni vielä
osattiin auratakin kulkutien kohdalta. Eikä kyseessä ole pelkkä osaaminen
vaan halu ja monet siihen liittyvät asiat. Pakkotahtinen järjestelmä jossa
tehdään robotin lailla hommia. Ihmisellä ei olisi asiaa tehokkaiden laitteiden
ohjaimiin tarkaamattomana ja välinpitämättömänä. Tarkoitan vielä vakavammin
esimerkiksi junia. Muutamassa paikassa matkalla oli hiukan liukasta mutta
selvisin torin poikki Kelaan ja toimitin lomakkeet jotka olin tähdännyt
eiliselle. Käväisin Mahiksella. Jutskattiin Pekan kanssa. Uimahallilla
mainitsin haaveeni vuosikortista. Idea konkretisoitui kun viimeksi kävin
uikkarit unohdettuani Karhulan uimahallilla ja sain uimahallien infolapun.
Ounastelin kun olen hajamielinen että jos hävittäisin kortin mutta kyllähän
uimahallilla tiedettäisiin minut kortin haltijaksi. Siihen tarvitaan kuva. Ei
tarvitsisi sitten olla ruikuttamassa että ei ole uimalippurahaa. Uitua tuli
400s 100p 400r 400v 25+25suk 400s 100r 400r 600v. Suunnilleen sama kuin tasan
viikko sitten. Ehkä viikon paussi antoi aikaa jotenkin tasaantua. Selässä vesi
nenässä on välillä vähän ikävää mutta ei siitä enää paljoa välitä. Perhostelun
altaanmitta ei saa enää niin hurjasti puuskimaan. Mutta on se vaikeaa. Altaan
loppumetreillä ei meinaa juuri kädet nousta vedenpinnasta eteen vietäviksi.
Sukellus menee kevyemmin jotenkin rennomman tehokkaammin ja sieltä pulpsahtaa
pintaan ilman suurempia hässäköitä. Viimeisessä vaparissa tuli halu kokeilla
venyttää pätkää. Siis uusi uhtämittaisen vaparin matkaennätys. Hidasta menoa.
Kaikki mitat ovat epävarmoja ja varsinkin välillä ei ollut mitään tarkaa hajua
uidusta matkasta. Kaapille palattuani iltaseitsemän maissa söin päivän
ensimmäiset murkinat eli pari leivän palaa ja porkkanan. Kävelin vielä kotiin
lähikaupan kautta. Bonagasin paperikeräyslaatikosta Valitut palat ja minulla
on ennein ollut sama numero. Lueskelin sitä kahvitellessani. Moni juttu sai
nauramaan. Itkua alkoi tulla kaksi kertaa auton alle jääneen kaverin jutussa.
Tuumasin että ei se juttu niin kovasti itkua kaipaa vaan minä itse. Vasta
myöhemmin tajusin että tämän päivän itseni kurittaminen varmaan on pamauttanut
minulle vahvat kemikaalit suoniin ja naurattaa ja itkettääkin. Nyt ei ollut
himoja tulla koneelle mutta kirjoitushinku oli. Poikki mikä poikki. -22:52
2003-11-27 23:37
Ensimmäiset kolme sanaa. Vaikein on taas ohi. Mälsän oloista kun aina tuppaa
unohtumaan jotakin mitä ilman muuta halusi sanoa. Eilen viimeisellä vaparilla
alkoi oikea jalkapohja aavistella kramppia. Tuli hätä jonka tajusin vaihtaa
tarmokkaaksi yritykseksi rentouttaa jalat. Ristiriitaista. Heipä hei ei nyt
sentään. Pärjäsin altaan päähän asti ja seinästä ponnistaessani en enää
tuntenut tarvetta kramppailuun. En halunnut keskeyttää matkaa. Voisi olla
kehittävää saada sekin kokemus. Oli jotakin muutakin. En nyt muista - ääääh,
muistan sittenkin. Raadollisinta seksiä maanantaina. Seksipartnerit olivat jo
kypsiä ja asia kaivettiin esiin VPKn keittiön lieden suurimman levyn kytkimen
paikkeilta. Ilmankos sulakkeet palelivat. Hiiripariskunta itsemurhaiskussa
puolittain hiiltyneenä. Se vanhoista tänään.
Vaikka olin eilen illalla mukamas aivan poikki niin sitten kuitenkin kukuin
viiteen tai kuuteen asti aamulla. Äsh, tuli taas vanhoja mieleen, maaninen tapa
on kukuskella touhuissaan. Oli tullut mieleen että olen ollut hiukan maaninen
vaikkapa parisenkymmentä vuotta ja sitten depressiivinen viisi tai kymmenkunta.
Ne summaamalla onkin sitten jo maanisdepressiivinen. Tuo oli tämän päivän
vaalenasininen kevennys ja sitten taas harmaaseen uutisvuodatukseen.
Valvomista seurasi nukkuminen, aika yllättävää, kuin lumi, 13:05 lankapuhelin
soi ja säpsähdin kai ilmiselvästä unitilasta. Vanhoja yhteystietoja, äidin
numero, kirjailijayhdistys Paltta. Kun sitten pääsin ylös tuli pakkomielisesti
olo että tarvisi vaihtaa polkupyörän etu ja takarenkaat keskenään. Hieman
tuskailin. Pääsin vihdoin hommiin kellarissa ja vaikeinta oli ryhtyä. Toiseksi
vaikeinta oli saada ennen irroittamaton eturengas pois vanteelta. Istui
tiukassa. Muutoin homma oli melko helppoa. Vahdoin jarrupalat täysin väärin
päin. Tosin tuo vääryys oli ehkä mielikuvitusta. Toisin päin laitoin. Ja
lähtiessä vielä öljyä ketjuun ja lukkoon. Kas kummaa en meinannut muistaa
minne lähdin. Leipäjonoon, myöhässä, tuloksena ei jonoa ja saalista silti.
Kävin Mahiksella ja Ullan kanssa suuta palttaamassa ja hiukan netissä vielä.
Sitten kaivelin Fuksin niityn lehtisammiosta hiukan printtituotteita. Suuri
osa paperista ja painomusteesta ei ikinä osu kenenkään silmiin. Se on
rikollista. Mielipiteeni. Kierrätyskeskukselta hain palvottavakseni
Lääkeaineiden kemiaa kirjan, oudosti kylläkin siinä on Anjalankosken kirjaston
leima mutta ei poistettu leimaa. Pitää jossakin vaiheessa kysellä onko tuote
karkuteillä. Välillä tuntuu hiukan tyhmältä luetella tekemiäni tai
tapahtuneita asioita. Mutta jaahas mitä sitten pitäisi olla? Tänään on ollut
vesisateinen ja märkäilevä päivä. Poljeskeilin lapikkaissani. Törmäsin
pimeässä tihkuisessa mäenrinteessä Micaelaan kävelyllä. Kävin kotona teellä ja
lähdin takaisin kaupunkiin. Ajovalojen helminauhasta tiellä tulin aatokseen
autoilun nollatasoisesta originaalisuudesta. En sano mitään. Välillä pitää
panna stoppi. Vettä tihkui edelleen. Suunta VPK. Ovi kiinni kännyn kenttä
kateissa ja ei olisi ollutkaan oikeaa numeroa. Ikkunanaputus. Ei mitään
erikoista. Paitsi nyt monen vian kautta liesi lähti toimimaan. Hmmmmmm, tulee
ajatusta erilaisista rooleista. Jossakin ulvoo ja jossakin on hiljasta. Krisse
höpisi telkkarissa pappia oudoksi joka kysyi kuka palelee ruumis vai sielu ja
se oli sinä. Kotona sitten taas kahvittelin ja luin Seuraa. Huppelis 
hämmästyin kirjapinoa vieressäni. Olin ajatellut laittaa nettiin uutta pötköä
lukemastani. Jaksaskohan? -00:25
2003-11-29 23:49
Tulipa vihdoin eilen melkein väkisin paussi. Ei ihan jaksattanut ruveta
kirjoittamaan. No se päivä alkoikin väliaikaisesti Poliisikoiralehden
mainostilan tarjouksella. Jos on pahasti allerginen kissakoira-alan asioille
niin ei kannata rekisteröidä firmaa. Alkaa tulla mongerrusta luurista tasaisen
hitaaseen tappavaan tahtiin. Öh. Sitten piti jatkaa paikallislataamolla vielä
vaakatasossa. Hei hiisi vie nyt en tiedä oliko se eilen vai tänään kun oli
joku uni menossa. Tänään. Eilen kävin Mahiksella ja pitihän vielä perustaa
hotmailiinkin lioncat_ tapainen tunnus. Kuinkakohan kauan google kertoo koko
nimelläni sivut joita ei enää ole. Käytiin vielä kahvilla ja kaakaolla Pekka
ja minä. Nyt on joku poikkinainen aika ja energiat vähissä. Eilen poikki ja
nyt laiska. Se uni oli tänään. En vaan muista mitä siinä oli. Kuului kännykän
piippaus ja heräsin enkä tiennyt tuliko se unesta vai kännystä vai jostakin
muualta. Epäilen ensimmäistä. Yksinkertaiset huvit eli suihku. Ei millään
jaksa raahautua jokeen. Siinä olisi vähän rutistamista että saisi kirjoitettua
sadan kilotavun pötkön kuukaudessa. Ei kovinkaan paljoa tätä enempää. Helvetin
tyhmiä ajatuksia. Rupesin teenjuonnin harrastajaksi. Meditatiivinen tavallinen
tapa. Sanotaan että juodaan kahvia tai teetä kun juodaan vettä jota on
maustettu rikottuja papuja tai lehtiä liottamalla. Onhan sitä kaikenlaisia
harrastuksia. Taas ihan tyhjä lause. Huomasin hyllyllä roinaa jota en ikinä
käytä. Joko en tarvi tai en löydä tarvitessani. Jotain vois tehdä. Taas tulin
takaisin. Piti sanomani aloittaneeni eilen illalla ruotsinkielisen dekkarin
luvun. Vaikka joka sanaa en ymmärräkkään niin se on huumetta. Eli tämänkin
voisi listata harrastuksiin. Piina omiin ajatuksiin solmuun seonneena ennen
tuota touhua oli pään sisäistä ilmihulluutta. Tai sitten vain hapoille vetävää
harjoitusta. Minkäkähänlainen enkka tulee kun oikein treenaan? -00:26
2003-11-30 23:43
Tavallaan erakkoviikonloppu. Tänään innostuin lukemaan Kodin kuvalehteä.
Luulen löytyneen mielenkiintoista. Toinen selitys on eläytymiskykyni
lisääntyminen. Pannaan sekä että. Olen hieman oppinut venyttelemään mutta se
on edelleen turhan epäsäännöllistä. Tein ensimmäiset kymmenen punnerrusta
kotitantereella. Joka puolelta otti kiinni johonkin. Aikakausilehtien
asukeilla ei ottaisi. Pitää muistaa myöskin markkinoinnin manipuloiva
tarkoitus eli yritys saada pää pyörälle samalla väittämällä että
liukuhihnatuotteet ovat yksilöllisiä. On eroa, nyt teksti suunnilleen pysyy
lehden sivuilla. Saattaa olla että tärkeimmät asiat löysin yhdeltä riviltä ja
yhden kuvan taustalta. Ne asiat ei häviä mihinkään vaikka en nyt puhu niistä.
Tein yöllä yhden tarkennuksen ohjelmaani. Ilmoitus siitä kun tiedoton poisto
ei onnistu kun levyke on kirjoitussuojattu. Ihmettelin hiukan miksi en ole
käyttänyt omaa ohjelmaani kun tyhjentelen vanhoja levykkeitä. No rupesin
käyttämään ja silloin tuon korjaustarpeenkin hoksasin. Pitänee joku kerta
tehdä levyn nimen tai labelin asetus ja poistotoiminto. Epäilin hakemiston
poiston toimivuutta mutta kylle se pelasi. Alkaa olla joulukuu aika lähellä.
Edelleen huomailen silloin tällöin jännittäväni hartioitani. Nyt se on hiukan
eri tyylistä kuin ennen. Usein ne ovat kohtuullisen rennot mutta välillä aivan
tautisen jännittyneet. Nyt tuntuu että minulla ei taida olla tolkullista
käsitystä ergonomiasta. Pitää tarkistaa kropan solmuisuus ennen ryhtymistä
mihinkään puuhaan. Kun vaikkapa työtaso on ylhäälla tai asento kumara niin
on pakko nostaa käsiä ja saman tien koko yläkroppaa joka jännittyy. Ja kun se
ei liiku niin ei veri kierrä niin siitä se kankeus alkaa. Aika tervettä
vihdoin huomata tämä. Onpa nuita muitakin ajatelmia. Katsotaan. -00:04
0310 (tämä 0311) 0312
päivissivulleni
alkusivulleni
2004-01-01 04:46