Jorman päiväkirja 2003/12 joulukuu 2003-12-01 03:38 Elävä eliö. Aika hyvä alku joulukuulle. Perustelut. Koska sanoin niin. Kaunis kirjain jolla sanon näin. Elikkä jossakin vaiheessa höpinäni pamahtaa päin otusta joka on kroppa ja eloisa mieli. Olen varma että hiiressä on enemmän rakkautta per kilo kuin ihmisessä. Niinpänii ei ole tämä tuleva teoria vaan käytäntöä varten kasailemaani sieltä täältä löytyneistä paloista joille tekeleiksen jonkinlaista järjestystä elikkä asentoa kompastellessani tavan arkipäivässä. Ja miksikä tämä hömppä? Koska ei oo tullunna saatua mitään tolkullista kropan jä pään yhteispelin säätöön käypäsesti elämässä auttavvoo tsydeemiä. Vaikka on vähän kaiken maailman helkutin kivien alta tullut kaiveltua. Mutta eh. Mutta jokaisen on konstinsa keksittävä. Palasia on löytynyt joka päivä. Harvempinä päivinä niistä on voinut liimailla jotakin lähes kasassa pysyvää pölövästin asiaa jolle ei ole nimeä. Höppelys plörähti. Nimi on nyt elämä. Kroppa-asiat tuntuu joskus aika todellisilta ja usein aika unenomaisilta. Aatteluasiat tuntuu usein melko tosilta unilta ja joskun ei ole havaintoa niiden kaukaisuuteen. Kropan heiluttelu on mekaanista tai vaikka ihan biomekaanista sähläystä. Aatokset ovat aika sähköisiä hiukalla kemialla höystettynä. Sitten on niitä syvempiä aatoksia joissa on jo enemmän kemiaa joka liimaa ne kroppaan tiukemmin ja niitä sanotaan tunteiksi. Tunne on semmonen että se tuntuu. Voipi vaikka vapisuttaa tai panna hyppimäänkin. Nyt minun on otettava vähän lomaa ainaskin seuraavaam päivään tästä liirumlaarumista kun alkaa tulla puutaheinää. Toinen asia josta aion ruveta urputtamaan vielä on yhteisö tai vaikka perheyhteisö eli yhteisö jossa elelevät otukset toisistaan välittäen. Ja hupsistakeikkaa pitää vielä lisätä tuohon alkuaiheeseen hyvyysteeman jatkohaaste. Suurinpiirtein näin että väitän hyvä tai oikein sanojen käyttäjän sanovan yksinkertaisesti että tästä tykkään. Jos ei ole niin niin puhetta on aika vaikea ymmärtää. Tuossakin vaikea on sama kuin huono eli en tykkää. Siis loppujen lopuksi koko kieli on aika summamutikkainen järjestelmä. Ainakin ennen kuin huomaa epätarkkuudet ja alkaa tehdä niille jotakin. Näissä touhuissa olen ollut aika tööt ja junnannut. Nyt alkaa tulla vähän selkoa jonka ehkä tärkein osa on yksinkertaisuus. -04:15 2003-12-01 23:23 Enpä puutu aikaan. Olikohan se viime yönä. Uni jossa joku kokeili rumpua joka oli pitkä kalvoton didgeridoon oloinen. Nukuin viisi tuntia. Nyt siis pitääkin väsyttää. Vesijumppa on erilainen rasite. Ensikokeilu tänään. Uinti sama vanha 400s 100p 400r 400v ja sukellukset ja sitten sama litanian alkupää uudelleen. Selkä on tullut ehkä hiukan virtaviivaisemmaksi tai tippasen sulavammaksi. Kotkan uimahallissa on aika helppo tajuta tulevansa altaan päähän kun reunimmainen kattolamppu tulee juuri ohitetuksi. Perhosessa ei muuta muutosta kuin 25m jälkeen puuskutus on vähäisempi. Silti helposti tulee huilattua melkein minuuttitolkulla väleissä. Rinta tuntuu kömpelöltä. Siihen pitäisi saada jonkinlaista vesieläimen rytmiä. Nyt vaparissa menee vettä nenään. Selästä puhumattakaan. Vaparissa alkoi tuntua että potkut tavoittavat hieman vettä ja hitusen työntävät eteenpäin. Vielähän en juuri koeta päästä tehokkaasti eteenpäin. Ei ole sellaista räjähtävää voimaa ja jos sätkyttelisin niin ilma loppuisi. Nyt haluan päästä matkan jonkunlaisella tyylillä perille. Alkaa tuntua että vuosikortti olisi paikallaan. Voisi käydä useammin ja keskittyä johonkin muutamaan asiaan tai lajiin kerralaan. Hiukan liian vaativaa minulle yrittää jokaista samalla kerralla. Jonkun uudena asian kunnollinen osaaminen kutkuttaa. Saapa nähdä saapa nähdä. Laiton pilkun ja otin sen pois. Turha sitä on sinne ängetä. Spurttasin leipäjonon kautta kotiin ja käytiin iskän kanssa kantamassa vanna. Aika raskas astia. Säätilanteesta viisastuneena ihan vaan verkkaripusakassa. Takissa hiki tuli. Mahikselle ja VPKlle. Kuukausisiivous. Tavaran järjestelyä turhien lautojen pilkkomista ja lakaisua. Lopuksi olin tuppisuuna. Ei haittaa ainakaan paljoa. Taisin rasittaa selkääni. No eipä tullut tikkuja sormiin. Tänään onkun jo tullut hikoiltua muutama kerta. Palaan nyt tilkkasen verran aatoksiin. Jos olen minnekkään päin kohti ymmärtänyt niin ajatelmista tehtyjä kirjoituksia saatetaan ylistellä. Olenpa minä itsekin varmaan siihen syyllistynyt. Nyt kun olen pääsemässä selvyyteen asiasta että ajatuksia ei ole olemassa ilman kroppaa niin tulen muuttamaan tapaani suhtautua. No pitääpä tippanen tarkentaa. Tarvitaan kroppa-ajattelija ajatuksen synnyttämiseen tallentamiseen tai vastaanottamiseen. Nyt en enää todella lähde pitkälle ketkuilemaan sanojen perään vaan haluan nähdä kuka on niiden takana. Tänään muuten ajattelin iskästäni että saakelin härde tyyppi ja sen ansiosta minä olen olemassa. Että pervoa on ollut se skitsoilu. Useiden lapsien vanhemmat ovat olleet nuoria tai jollakin muulla tavalla jotakin. Kohta taas ilman sanoja. Koskapa juuri se hankaluus sitten loppujen lopuksi onkin olennainen kasvattava ja haastava elementti. En taatusti lue puolta lausetta taaksepäin nyt ja tutki kirjoittamaani. Se on putkessa. Pantu vierimään. Jos minä olisin Väinö. Tuntuu vähän että kulkija alkaa lähteä sivuraiteille. Jälleen kerran. Ja jumalauta haluan sellaisen yhteisön että ei tarvitse tulla yksin hulluksi. Ryhmähulluutta. Ja oikeasti. -23:58 2003-12-02 23:49 Oi kauhee väsyttää. Miksi hitossa pitää kukkua kun tämänpäiväinen väsytys ei ole enää mikään uutuustieto tähän aikaan? Olisin hitto mennyt koisimaan. Aamupuolella järkkärille joogaan. Pitäisi luetella liikkeet mutta en muista nimiä kuin varmaan yhdelle tai kahdelle. Nyt avautui perusasia että joogan perusjuju on hengitys ja syvä hengitys ja perusteellinen uloshengitys. Mika tuli sitten yllärinä kuvaamaan nettisivuja varten. Pitää laittaa jonnekkin vastapainoksi jupottelukuvia kun en ihan pidä itseäni joogina enkä ainakaan eksoottisena. Kävin pitkästä aikaa ostolounaalla. Mahiksella sain vinkin american singles palvelusta ja sinäpä oli naputtelemista että sai hyväksytyn määrän inputtia heitettyä kehiin. Ja mukava kaveri vinkin antaja onkin. Olin siellä jotenkin hajamielinen ja nyt olen pikemmin unimielinen. Poikkesin kierrätyskeskukselle ja vahingossa tuli uikkarit silmiin. Pitäisis taas ketsella mitä voisi sinne palautella. On ollut taas pitkän aikaa samperin pieni virta ulospäin. Tämä on nyt sekojärjestyksessä ulos putkauteltua. Mietin että miten voi verrata kännipäisyyttä ja unisuutta koska molemmissa alkaa olla tolkku sekaisin. Kotimatkalla lähikaupassa oli lauma kansaa ennen näkemätöntä ja tuli tuntu kuin olisin jollakin uudella paikkakunnalla. Kauppatiskit kyllä näyttivät samoilta. Eli hassua kun lähikaupassa on näköjään tottunut lähi-ihmisiin. Eilen en syönyt jädeä niin piti tänään sitten popsia yli puoli litraa. -00:04 2003-12-03 23:41 Aika hups etten huomannut ajan virtausta. Siitä olenkin kai tänääkin muutamaan kertaan puhunut. Päiviä tai vuosia voikin olla kulunut viisinkertainen määrä luulemaani verrattuna. Viime yönä kymmenen tunnin nukuskelu. Unohdin kuitenkin eilen laskujen maksun. No herättyäni tein sen. Jäi jotakin ja se on se uimalippuraha. Päässä on jotakin hyrskyä muistia pätkimässä. Röyhtäillen luulen siellä syntyvän uusia kytköksiä. No kun olin jo kaupungissa melkein asti pyöräilemässä rupesin tuumimaan että jos minulle tuleekin joku komennus näiltä seuduilta. Ja minulla on vuosiuimalippu. Aattelin epätodennäköiseksi. Söin palapaistia ja sitten Mahikselle. Niin olin löytänyt kaapistani vanhoja pieniä fotoja. Ehkä hieman tuoreempia kuin opiskeluaikaisia. Kyselin että tunnistaako heppuliinin. Kyllähän sen ja olen omastanikin mielestä aika lailla saman näköinen. Varmaan naamanahka roikkuu enemmän ja on syvempiä uurteita mutta itse pärstä tuskin on paljon miksikään muuttunut. Tuli ajokortti mieleen. Niin sekin oli noussut lähtiessäni pipoon että paljon hitossa laiton uudelle automaattikortille nostorajaksi. Aika minimaalisen sävelsin nykyisen hajamieliskauden avoimena edessäni nähden. 200 euroa ei irronnut automaatista. Läksin uimahallilta kysymään saisiko maksaa pankkiautomaatilla. Käy vain käteinen ja pankkikortti. No kuva oli kelvollinen. Sitten takas ja satkun sain ja pitää nostaa huomenna lisää. Enempää ei oikein irronnut. Kierrätyskeskus kutsui ja sai osan reppuni sisällöstä. Melkein samat tuli takaisin eri värisenä tyyppisenä värittömänä. Ne uikkarit medium. Paita jonka kuvioista pidin. Siihen pitää löytää sopiva ihminen. Punainen pipo. Vihdoin. Enää kun saan sen venytetyksi tositonttutyyliin. Lähdin isoäidin talon nurkille näytti pimeältä ja menin tädille. Häiriköin lepoja. Teetä höpinää. VPK ja kesämökin paloturvallisuus. Sitten mentiin hissillä isoäidille. Isoäidin piirakkaa ja pussisoppaa ja kuulumisia. Kahvia ja konjakkia ja on sillä nimikin muttei minun päässä sekä pipareita kolmea sorttia sydänpiparia yksi kappale per kahvittelija. Sydämessä oli voimakas mauste. Kerkesin tiskata sopan ja kahvin välissä. No olihan silloin jo ilta. Poljeskelin ja kanamunakioski oli jo kiinni. Siwan pikalehtitarjous antoi minulle sen mitä halusin. Näin sen iskällä ja tädillä eli HS kuukausiliite ilmavaivalaiva kaupungin yllä. Kallis lehti maksoi etukumin ilman. En luule että lasia vaikka siinä on keräyspiste. On ehkä entisessä takakumissa vanha vaiva joka ei ole hävinnyt minnekkään. Piiiihhhh äänettömästi. Outo tunne kun etupää laskee ja tuntuma tiehen erilaistuu hitaasti ja sitten ilmaa ei enää ole. Tehdä heti jotain tai sitten kellarissa juu siellä parinsadan kävelymetrin jälkeen. Nyt repun täyte ja paino tuli käyttöön. Kiintoavainpää mutteriin ja pienempi ulkokumin reunaan puri sopivan pehmeästi. Reikä pihisi pumpatun ilman heti taas renkaan sivusta. Laiton varasisäkumin. Poikkesin alakerran isäntäväen luona. Ajankohtaisuudet käytiin läpi. Kotona ryhdyin toimeen. Sisäkumin paikkausta useassa otteessa ja nyt se on testipunnerruksessa ilman sen pahempaa painetta kunhan sekin ilma pysyisi. Paikkasin isoäidin jatkojohdon naaraspään modernimmaksi varastostani pihistäen johdonpään banaanilaatikosta. Käytin muuten kuukausiliitettä pehmusteena laittaessani paikan ruuvipuristeimella pöydän reunaan. Oli siis irroitettava puristus kun aloin kahvitella saadakseni lukemista. Kahvin keitin paikkaamallani johdolla ja sitä on vielä mukissa olisinkin unohtanut jos ei olisi tullut puheeksi. Voi herttanen olen syönyt tänään monta kertaa nopeasti tottuu mussuttamaan ja mihin se energia sitten joutuu. Sekä niin sitten tämä koko päivä olikin kulunut kuin yllättäen. Lehdessä oli useita asioita kaipaamassa kommenttiani kuten pöydän kulma törmäämistäni tyhmästi odottaen juuri minua. Tai kuka paikalle osuu. Mitähän idiotismeja on olemassa mihin ei käsityskyky ylety. Kysymysmerkki. Alkaa pää räjähtää eli ottaa aivoon asiat kuten paskamielipiteiden pyllynnuoleminen omien aivojen mädätessä. Monille kasveille voi käydä samoin kun kastelee liikaa eli kosteus kiipeää vartta ylöspäin kunnes. Yskin ainoan ajatukseni ulos ja se on pitää ainoina asioina niitä asioita jotka tietää jotenkuten. Sitten toitottaa ääneen muille niistä vaikka muiden maailma on aivan eri. No onhan se aika vaikeata oppia ymmärtämään kunkin kantavan aina eri tavalla polarisoivia linssejä ja myöskin aukaisevan silmänsä yksinkertaisesti eri aikana vuorokautta. Eikä silmät edes ole jokaisella suorin reitti tajuntaan. Vai tarviiko edes olla suora? Nyt on hieman sellainen tunne kun joskus piirrettyäni ja yllätyksekseni prosessi ja aikaansaannos tuo epämääräisen helpotuksen tunteen. Jotakin on tullut tai päässyt ulos. -00:36 2003-12-04 23:16 Aivan hyvin suurinpiirtein eriävä mielipide on yhtä tosi. Ainakin asioissa joissa on kaksi osapuolta ja ounastellaan kumpi oli ensin. Taitaa se tarkan tiedon vaatimus olla kuuri joka vaikeuttaa mihin tahansa asiaan syventymistä tai pikemmin ymmärtämistä. Vekkari kello 11. Aika outo nousta määrätietoiseen päivääni. En muista sellaista. Ruveta tekemään jotakin jossa aikaansaavuus on ollut tipotiessään. Liirumlaarumsana. Liirumlaarumhirttoköysi. Uiminen on ollut oppituntini tehdä sitä missä menee vettä nenään. Paljon sitä helpommat asiat ovat tuntuneet mahdottomilta. Anteeksi itselleni että olen sekopää joka kiitos olen hyvä. Nimittäin ei ole helpompaa asiaa tai vaikeampaa. Selvästi sanottavaksi. Se koko vaikeus voi olla jokin pieni ja silti ylitsempääsemätön eli puhun paskaa. Pieni ylitsepääsemätön siis suuri tai ylitsepääsemätön ja pieni. Hyvä hankaluus. Makea vaikeus tai suolainen taidan olla sekaisin kemioineni. Olikohan unta vähän tai onko veri vatsan seutuvilla tai verenpaine matala nuppiin asti ylettyäkseen. Olin ajatellut käydä AV-keskuksessa mutta en saanut touhujani niin pitkälle. Pääsin kyllä selvästi eteenpäin. Täysin sekava muisti selkeytyy. Keskittyminen taitaa silti tehota. Luulen päässeeni uimisessakin eteenpäin koska teen sitä melko keskittyneesti. No niissä kohdin joissa olen oppinut siihen asti eikä ole silkaa hosumista. Käväsin leipäjonossa. Hain kamppeeni ja hiukan kierrätettävää ja kävin höyläämässä toisen satasen josta Mahiksen kautta Kierkelle poiketen uimahallille lippuostoksille. Vuosikortti jäi tehtäväksi sillä aikaa kun kävin uimassa. Uin puolikkaan viimekertojen harjoituksestani suunnilleen. Siis ne 400s 100p 400r 400v joka tuli pätkinä enkä tiedä monta sataa metriä ja sitten ne sukellukset. Saapuessani yksi tositimmi nuorimies sukelteli pitkin räpylöin delfiinityylillä allasta edestakaisin kohtuullista kyytiä. Tämä puolet pienempi uinti ei tuntunut puolta vähemmältä. Tein sen varmaan tehokkaammin koska tiesin että ei tarvi säästellä voimia niin paljon. Ja ehkä syömisestä oli kulunut hieman turhan vähän aikaa ja touhu oli kankeaa tai mistä lie syystä välillä ilman saanti tuntui olevan raskasta. Uudet avaruusaurinkoisen korallimeren sädesiniset kierrätysuikkarini istuvat mainiosti. Ne ovat mediumit ja olenhan minäkin hyvin pieni ihmispolo pullein poskin. Olen tänne päivikseeni paiskinut vähän väliä kuraa näytölle ja ihan okei juttu että saan jutun juuren esiin. Sama kuin uimisessa että ei voi tulla siistiä jälkeä ennen kuin sen aloittaa ja rassaa väylää veteen perkeleesti eikä siihen veteen jää mitään jälkeä kuin tuhratessa kuplavana muutamaksi sekunniksi. Siististi uiden ei niitä poreita ja pärskeitä paljoa luoda. Siistit sanatkaan eivät jätä kenttää sekasotkun valtaan. Kerkesin vielä VPKlle ja palasin roinagalleriaani kevyen sateen läpi. Pyörän ketju pitäisi öljytä ja uusiokiinnittää etukori joka rupesi karkaamaan ampumalankakiinnityksestä. Kello lähestyy kahtatoista ja minä en oikein osaa edes kuvitella käyväni ajoissa nukkumaan. Meikämanne on yökukkuja. Yön kahden vokaalin järjestys on välillä täysin mahdottoman tuntuista putkauttaa ilmoille. Vastakohtana öykkäröimiselle. -23:51 2003-12-05 23:14 Taitaisi olla aika sisäretkelle kun olen vaan höpöttänyt minne olen kroppaani kuljettanut. Pöljäilyä maistuu. Voin yhtä hyvin sanoa minne kroppani on minut vienyt. Nyt se haisee. Ja alkaa näkymään. Sekava ajattelu erottelee itseään kropasta. Jotenkin palautui tunne kun vedin sormilla vesivärejä naamaan. Siinä taitaa olla mukana helvetinhelvetinhelvetin iso asia eli saada mieli ja kroppa kohtaamaan toisensa. Aina menee päin persettä eli ensimmäisestä tulosteesta uupuvat ääkköset. No kävin nyt päivällä siellä minne meinasin eilen mennä ja toimitin laskun ja testasin viritelmääni joka on harjoitus. En ymmärrä miksi muuttujat ovat ihan sekoja Dephillä verrattuna Borland Pascaliin. Jostakin syystä eri asioita. Sillä ei kai ole väliäkään vaan pitää siivota touhu. Mutta utelias minä kyllä haluaa tietää mikä ei täsmää. Kävin Mahiksella ja iloa yllytettyäni pistin punaisen piponi pysyvästi päähän ja join pari mukillista glögia. Uimariglögiä surffaillessani. Taas outoa ei ole kuvaa mitä sitten. Uimaan menin ja kai suoraan. Niin olikin iso puoli tietä peittävä rekka oli suojatien vieressä. Löydäköhän vielä paikkakunnan ilman romurautaa tiellä? Melkein tuskin. Länsimainen viljelys eli kulttuuri sitoo ihmisarvon aika paljon romuraudasta maksettuun rahaan tai muihin sen mitattaviin ominaisuuksiin aika yleisesti tai jotakin sinne päin. Siis oletettavasti pienelläkin paikkakunnalla tai saarella on tiet ja autot. Kuten Suomenlinnassakin. Sikäli juuri vaarallista että harva liikenne on liikennettä edelleen ja tielläliikkuja helposti tottuu olemaan varomaton. Pistän nyt tästä eteenpäin yhdeksi unelmakseni erilaisen paikkakunnan. Käytin ekan kerran Kotkan uimahallissa 2 euron pantillista kaappia. Kassan hässäkän yli vilauttaen korttiani. Unohdin juomapullon. Niin olin nälkäinen päivällä syötyäni eilen tai yöllä. Nälkäinen uinti on käypä homma mutta pullottava vatsa ei uidessa toimi. Uin 500s 150p 500r 500v ja 4*25 sukeltelua. 500 metrin laskelmat ovat epävarmoja pienemmät eivät juurikaan. Uiminen on nyt elämäni kantava voima ja vertaan kaikkea siihen. Luulen tietsikkahommeleiden syöpyneen jo liian syvälle mieleeni ja ne ovat sen lisäksi haaksirikkoutuneet upoksiin arvottomiksi. Voi olla että touhu on nousemassa ainakin käyttöarvoon koskapa onhan tämäkin teksturi tämän saman päivän käännös. Ai niin sehän liittyy päiväiseen testiin. Rakensin sen tämän ohjelman yhteyteen. Ja muuten olin viimeinen altaassa. Nousin sieltä 17:31 eli sukelsin vähän yli ajan. On löytymässä oman elämäni StårGate. Mennä pinnan läpi. Karkkikauppaan vaikka mietin tarvitsenko sitä. Popsittuani muutaman karkin alkoi hymyilyttämään aivan ihmeellisesti sisältäpäin. Päivän ensimmäinen ruoka namuja. Hymy tuli kanamunakioskin tiskin äärellä. Tajusin vasta lähdettyäni että olisin voinut hieman tonttuilla. Tajun tuleminen kai tarvitaan asioihin. Kunhan se ei irtoa kropasta. Punaisen piponkin hankkiminen on vaatimut monta vuotta ja siinä ei vielä ole huikkaa. Tai lakin tonttuominaisuutta. Juupa. Kaskas tulikin äsken tasan kahden tunnin Linux-harjoittelu. Kokeilin sitä tomsrtbt-levykettä joka löytyi kaapistani turhan tavaran seasta. Opin hieman uutta ja tutkiskelin. Ei ollut tuossa iltapäivällä mikään kännäämishinkuinen olo. Sekin unohtui kun tuumin että voisi naukata konjakit kahvin kanssa. Perkeleen pää. Nyt se muistutti siitä ajatuksesta joka tuli karkkia syötyäni. En tarvi namua erikoisempaa humaltuakseni. Josko minulla on piuhat hieman eri tavalla kytketty. En minä tiedä mitään. Muistista on vielä puhuttavaa. -23:57 2003-12-06 23:37 Olen jäänyt kropan ja aatoksen väliin vangiksi. Ei tunnu olevan liikkumatilaa. Ei ajatuksella voi tajuta kropan toimintaa. Vaikka kuinka epämääräisesti olen sitä ruokkinut on se yhä jaloillaan. Elävä otus on ihmeellinen sinänsä. Minun on aika heittää menemään haahuilu suurten tekojen perään tai joidenkin saavutusten. Olo sinänsä ja kyvykkyys arkipäivään saa riittää. Kunhan en syöksy ja huku mielen syövereihin tai lähde juoksemaan jaloillani ilman mieltä. Taidan olla harjaantunut pikemmin mielisukellukseen kuin käyttämään kroppaani niin voimalla että siitä huumaannun. Sanoissa on aina oma runollisuutensa kuten teoissa oma koreografiansa. Paimennan nyt oman mieleni möykyksi. Tunteet ja järki ovat sama ei aivan mutta samaa sukua. Eikä sillä ole niin väliä kun ei anna oman mielen tulla ristiriitaiseksi itsensä kanssa. Jatkuvasti saa palata epämääräisyyteen kun ailahteleva mieli saa ontuvien aistien viestejä kaoottisesta maailmasta ja kaikki tuntuu välillä usvaiselta kuin juopuneen ajatukset. Mielessä on paljon haluja jotka ovat muuttuneet haaveiksi. Kysymys totuudesta tai oikeasta ja väärästä rasittaa. Taidan postittaa koko kysymykset hornaan. Minua taitaa pänniä joku mutta en tiedä mikä. Ehkä se että olen riivatun hidas tajuamaan asioita. Ei nyt sitäkään ja sitä paitsi olen nyt melko tyytyväinen. Mieli kuitenkin vähän väliä meinaa paeta. Mitä tai minne? Enkä luultavasti olisi siitäkään sen tyytyväisempi jos olisi jatkuvasti oltava toimelias. Mutta edes joskus. Kehä. Nukuin viime yönä kai 12 tuntia ja taas olen väsynyt sekava tyyppi. -00:12 2003-12-07 19:26 Paska on parempi sana kuin päiväkirjankirjoituskilpailu. Siinä vaiheessa kun alkaa olla pää paskaa pahempaa yli puolillaan on aika aivopesun. Taisin saada eilisen analyysin puoliväliin eli olin sekava ja sen jo tiesinkin ollessani. Kävin eilen tädillä noustuani ensin isoäidin osoitteeseen. Ei ollut puhetta osoitteesta mutta olisi voinut päätellä ja minä annoin oletuksen viedä. Siis isoäiti, täti ja Ilkkakin ilmestyi. Me poikalapset olimme isoäidille eilen yllätyksiä. Juhlistettiin itsenäisyyspäivää jäisellä snapsilla. Ruoan ohessa. Luin eilen illalla ja yöllä jännityskertomuksen ruotsiksi loppuun. Tekeydyin tietämättömäksi arvaillen merkityksiä. Jos ruotsi olisi ensimmäinen kieli mitä nyt opettelen ei olisi muun kielen sanoja joiden kautta tulkita. Siispä annoin olla ja mennä niinkuin menee. Diggaan tästä siis tuosta niinkun uuden harrastuksen keksimisestä. Tänään taas tuli nukuttua pitkälle päivään. En laittanut mitään piipparia koska huomenna on noustava ei tänään. Ajattelin lähteä Karhulaan uimaan ja aikani pähkäiltyä suuntasin Kotkaan koska se on pidempään auki eikä siten tulisi hoppua ja menin kävellen. Kävelin vai menin kävellen jalkaisin? Tyhmä. Arvelin partaani. Näin matkalla jäätynyttä lahden reunamaa ja tuumin että on kohta pulahdettava jokeen koska kohdan perästä se ei enää onnistu hetikään. Inte sant? Uimatapahtumisen seuraamiseksi voisi olla uimapäiväkirja. Ei ole nyt kun uin noin 500s 200p 500r 500v ja 8*25 rintamaista vedenalaista uintia. Rintauinti pännii se on jotenkin niin kömpelön tuntuista. Selkäkin välillä jaykkäili en näköjään ole jumpannut sitä juuti lainkaan viimepäivinä. Enkäs tiedä sitäkään että rasitinko sitä kävelyssä luulen kyllä koska ei se ainakaan liikettä varmaan kävelytyylilläni saanut. Olen ruvennut käymään keskituhdeissa löylyissä keskikokoisessa keskimmäisesssä saunassa pienen ja hiukan liian minua purevan sijaan. On maisteltava uppiniskaisesti jotta oppii tuntemaan uimisen tai sanojen maut. Ehkä opettelen vielä kävelemäänkin. Tarkoitan mitä itsessäni ja minun ja tien ja ilman välillä tapahtuu ja miltä se tuntuu. Uituani kuikkelehtiessani pukuhuoneen kaappien lepänlehdenvihreiden ovien väliköissä nousi suupieliin hieman salaperäistä avoimempi hymy. Lähtöä tehdessäni oli aula pulinasta täysi uimakouluun tulijoista. Kaiken vertaaminen uimiseen pitää saada säädettyä hieman koska uimaton päivä on kuin päivä ilman mitään. Päiväkirja ei ole mitään koska se on kuva. Tai pikemmin haju. Ehkä varsinkin koska haju on haihtuva kuten muistissa häilyvä vedenpäällinen utu. Taas unohdin kahvin tuohon. Puhelimen soitua satuin huomaamaan. -20:09 2003-12-08 23:30 Varpaat ovat vähän vilpoiset. Joku voisi sanoa kylmät mutta olen seisonut tänään pitkään uimalan suihkussa eikä se tunnu alakropassa paljon miltään. Nukuin pari tuntia ja nyt tiedän siitä seuraavan hajamielisyyden poikasen. En kuitenkaam unohtanut mitään. Psykologin juttusilla. Kyllä vielä saan oman kaverinkin joka kiskoo minusta juttua koskapa minäkin voisin tehdä samaa vastavuoroisesti. Äh nyt kun en taida olla oikein tolkuissani mutta olen unohtanut sen monasti jo tänään. Kävin AV-keskuksessa vähän hommissa. Taas mielen jäykkyyttä kun tarvittiin uudet silmät näkemään tulosteella vieläkin oleva vakiomarkkamäärä. Yksi ulkopuolinen näki sen mihin useat tottuneet silmäparit eivät tarttuneet. Toke jumppa oli tänään rentoutusta. Minua sen musiikki välillä vähän ärsytti pimpelipom. Uin sitten saman kuin eilen. En ole tainnut mainita ruvenneeni haaveilemaan 50 metrin sukelluksesta. Ei vielä pitkään aikaan. Se yhdistyy nyt rentouteen ja itsensä hallitsemiseen. Muutin kuumimmasta saunasta pois kun siellä on nahka melkein karrella välillä. Miedoimmassa saunassa tänään löylyn höyryt kaartoivat minunkin ylleni makeina silkkisinä lonkeroina suuren suuren utumustekalan. Rennon huumaavasti. Tein hassusti uinnin jälkeen ostamalla kahvievääksi muovipussilihapiirakoita. Tuntui vain että ei nyt juuri ole lounaaseenkaan varaa ja jotain tarvii nukkumattomaan ruumiseen tankata sillä VPK. Menin Mahikselle ja ops nyt muistan minähän imuroin CF-muistiini Mozilla Linux version. Se oli viimeinen tikki ja ensimmäinen oli enkä tajua kuinka niin kävi että lion johonkin match palveluun profiilin. Hotmail taisi heittää eteen jonkun esityksen ja hulluhan minä olen aina yllyttymään. Suurieleisesti julistin pienehkölle yleisölle että siuluni ja ruumiini ovat alkaneet harkita treffejä keskenään. Mitenkähän ihmeessä ne saa löytämään toisensa ?? ;))) Sitten matkasin VPKlle ja mukaan katsomaan ja osin osallistumaan hiukan hieman harjoituksiin. Kylläpä motivaatio ja tekemisen näkeminen ja sitten tekeminen ovat tie oppimiseen. Ja kas kummaa hanskani olivat märät paluupyöräilyssä pakkasessa ja vähän nipisteli kunnes lämpö alkoi virrata. Nyt olen tässä koneen äärellä eikä virtaa yhtään mikään paitsi sähkö. Kumma kahvipäivä hommissa, Mahiksella, VPKlla ja vielä kotona ja nyt on sitten mahaturvotus päällä. Voi nenä nyt venähti seuraavaan päivää. Unohdin kertoa että hommista piti poiketa ympäristö tai sori en muista minkä nimiseen toimistoon kun se siinä oli. Kyselemään onko ekoinnokkaita. -00:02 2003-12-09 23:52 Voi perunamuusi että olen väsymyksestä sekaisin. Pohjattomaan kaivoon upposi tämäkin päivä. Nukkumaan käynti oli juhlaa yöllä seitsemän tunnin päästä vasta joutuisin aamun kiusaukseen. Matkalla joogaamaan tein pikoista pikoimman asiakaskäynnin mineistä mineimmän ohjelmapäivityksen kera. Sitten lentelyä joogamatolla no jos ei ihan. Matkalla Mahikselle ostelin evästä Euromarketista ja eilen en muistanut kertoa työkorvaustulokuitista jossa nyt yllätyksekseni oli oikea minimaalinen pidätysprosentti. Vein litran jädeä tarjolle ja ihmeen kauan sen syöminen vei. Tutkailin hiukan löytyisikö pascal kieleen liittyvää virtuaaliyhteisöä mutta ei touhusta avautunut heti näköaloja. Pitää ensin hiukan tutkia mikä oma roolini yleensä on ja voisi olla ynnä silläviisiin. Vaikka luonnon pakkasmoottori on hurahtanut päälle en ole paksuntanut vaatetustani paitsi tänään rukkasten kohdalta. No eiliset hanskat kostui ja hiukan putsasin niitä tänään. Lähdettyäni kotiin päin tuli haahuileva idis lähteä Karhulaan pulikoimaan altaaseen. Tein turhaa hommaa ja aika jännästi päässä tuprahteli siinä samalla metkuja esiin. Ja lähdin sitten vihdoin. Märkä ideani oli jonkunlainen perhosen lentoon saattaminen. Altaassa sitten ei mitään sellaista vaan onneksi kroppa itse tiesi olevan enintään toukkavaiheen aika ja sitäkin jäykkästi. Siis puolitoistatuntinen enimmäkseen liukuja silkkana tai yrittäen panna mukaan delfiinipotkuja. Välillä olin kuin joku tyhmä pintaan kohoava kumitappi joka sätkii päikallaan. Siinä todella tuntee itsensä tyhmäksi. Kummastutti että kädet edellä en saanut mitään liikettä potkituksi mutta kädet sivuilla se onnistui välillä jotenkuten. Harvinaisina hetkinä löytyi luikerteleva rytmi ja tuntui ihmeelliseltä kun pieneltä tuntuvalla vaivalla sai vähän liikuttua. Onneksi ei ollut suoritupaineita. Meinasin sanoa väärä sana eli olen taas idiootti pölvästi. Naureskeleva myöskin. En edes muista missä vaiheessa hymy tuli touhujeni jälkeen muulloin ja aikaisemmin kuin nyt siis. Aika kontrastit saunoa ensin kylmin varpain itsensä kuumaksi ja kylmettyä sitten taas altaassa puolilaiskoissa vesileikeissä sillä olin suuren osan ajasta veden alla eikä siinä kerkeä touhuta niin paljoa että pysyisi lämpimänä. Sitten taas saunan ja pakkasessa poljennan läpi tännä ja tähän viluisten varpaiden hyllytykseen. Pulikonnissa aloin jo unelmoida siitä että liikun vielä kohtalaisen sulavasti matosena vedessä. Matosenreiän etsimisessä on vielä aikamoinen puuha ja hommeli. Tämä viivapiirros kirjaimin on ikävystyttävää vaakamatolaakailua. Tässä ei oikein näy mitään rytmiä. No voivoi hassu aijai harmi. Voihan normaalirötös kun nyt taas jään turhan vilkkuvaa kursori tuijottamaan. Olinhan jo väsy. -00:24 2003-12-10 22:30 Vaikka nukuinkin viime yönä kymmenkunta tuntia niin nyt taas olen hyytyneen ventti. Aina tarkoittaen usein jää jotakin toteamatta. Eilen tuntui tärkeältä huomio joka tuli oudon hitaasti vasta iltapäivällä pälkähtäen päähäni. Eilen siis olin melkein umpijäykkä hiukan joka puolelta aamulla. Jooga varmaan vähän helpotti. Mutta kumma kun ei tullut mieleen että varmaan rimpuilu parina edellisenä päivänä peräkkäin perhosen parissa sai minut juntturaan joka puolelta. En varmaan ole hiivatin pitkään aikaan yrittänyt liikuttaa kroppaa niin rajusti. Eilen herättyäni näin päkkasen ja tänään lämmön. Pakkasessa on kuivan ja kylmän näköistä kun kosteus on kiteytynyt ja sulassa taas lämmön vaikutus näkyy. Jotakin muutakin olen unohtanut. Tänään aloitin vaelluksen Mahikselta. Jokin yhteisötupajuttu kaupungilta rakennuksen remontointia vastaan. Kotkan uimahalli on Uimala Katariina ja Katariina on Puistola kai vanhalta ja taas uudelta nimeltään ja sinne menin taas. Pulikoin vain kuten eilenkin Karhulassa. Kädet sivuilla tarkoittaa kädet kyljillä ja siten tasajalkaa tai tarkoituksena koko kroppaa kiemurrellen tai aaltoillen menin nyt välillä hiukan varmemmin eteenpäin kuin eilen. Kädet eteenpäin se ei onnistu ollenkaan ja se alkoi tuntua aivan luonnottomaltakin siis jäykältä kun kädet kyljillä voi olla aika rento. Kokeilin eilen netistä löytämäni ohjeen mukaan neljää tai viittä perhoskäsivetoa hengittämättä ja varmaan erilaisella harjoituksella on oma vaikutuksensa ja mikä se on sen aika kertoo. Lilluskelin vedessä yli puolitoista tuntia viisarin humpsahdettua jotenkin yllättäen pyörimään. Aiemmat aika kurinalaiset harjoitukseni alkoivat nyt potuttaa vietävästi. Mutta uituani vasta aloin tajuta että ehkä riivattu oloni on sittenkin nälkää ja silkkaa väsymystä ehkä ehkä. Olisi voinut syödä jotakin ennen päivätouhuun lähtöä mutta tuumin että myöhäistä. No hitsi unohdin että käväisin kuntosalilla ennen uintia. Kun selkä on välillä jäykkä niin aattelin että olisi syytä tehdä jotakin ja tein parit satsit istumaan nousuja ja selän ojennuksia ja vähän taivutuksia ja nostin jalat vaakatasoon riipunnasta viisi kertaa ja kerran ylös josta laskin ne hiiitaaasti alas höps ei se kovin verkalleen onnistunut. Ensi kerralla. Huomasin että ei massussa paljoa puhtia ole. Kymmenen nousua kädet niskan takana jo hyydyttää. Uimispulikointi touhun vaara on ilmeinen ja kumma kun en aluperin osannut sitä sanoa ääneen. Koko allastila on hyvin kovapintainen ja paikoin kovin teräväkumainenkin. Siihen ja hajamielisyyteeni nähden en ole vielä juuri satuttanut luitani. Tänään keksin lioncat merileijona vonkauksen joka yllätyksekseni sujui ja se on sitä kun ui matalassa päässä pohjaa pitkin ja kääntyy ylöspäin mahdollisimman jyrkästi ja pinnalle nousematta mutka jatkuu takaisin alas. Eka kerta meni siististä mutta tokalla huomasin tempun älyttömyyden kun päänuppi hipoi pohjaa. Onhan niitä älyttömyyksiä joskus vahingossa eli ajattelemattomuuksissa tullut harrastettua. Niin eilenpä posautin kai otsani pohjaan kiemurrellessani. Tänään taasen ei nokkaa vaan uimalasit vaan tarkemmin oikena puolisen rillin jonka kautta törmäys taas välittyy silmän juureen. Tunnus lion_cat kelpasi match profiiliin ilman typerän näköistä lisätarkkuusidentifikaatiokirjainnumerorimpsua loppuun. Kotona meinasin tehdä lettuja mutta savu vaan nousi enkä millään tajunnut miksi. Moneen kertaan katsoin levyn olevan kolmosella ja se ei savuta ja luulin että lieteen on jostakin kumman syystä tullut lisätehoja. Sitten kun nostin mustuneen letun pannulta ja näin pannun ilmeisen kuivaksi kärtsänneen pinnan aloin tajuta sen olevan oikeasti kuuma ja salamana oli mielessä että se on sittenkin toinen levy kun on kolmosella ja pannuttelin iloisesti ja ihmeissäni kuutosella. Lettutaikina oli punaisessa hilloämpärissä pienemmällä levyllä ja tuntui aavistuksen madaltuneen. Tempaisin sen levyltä pois eikä se ollut niin helppoa sen sulahdettua paikoilleen ja osin pohja irtosi ja taikina valahti levylle sekä siitä lieden kannelle ja osin pesualtaaseen minne kipon heivautin. Kyllä se palanutkin lettu maistui jätskin kanssa ihan hyvältä. Eilen en oikein jaksanut ajatella minkäännäköisen ruoan valmistusta ja vaikea oli edes tajuta että voinhan edes lämmittää voileipiä mikrolla ja se oli hyvää kun oli paras mauste vasta jauhettua ja tuoretta nälkää ja lääke päältä kuplivaa ruisleipää. Sain lusikoitua ehkä puolet lettutaikinasta toiseen muoviastiaan ja lisäsin uuden munan sekä muita aineksia. Semmoinen show tuli vedettyä. Saakeli kun olin poikki kun piti aloittaa päivisrallattelu ja nyt silti näin kävi että syntyi iso litania tyhmän pääni pulinaa. Tänään huomasin netistä tästä päiviksestä puuttuvan ääkköset. Alt-F2 F2 ja siinä ne taas ovat. Huhhah. Shit taas kahvi unohtui. Nyt panen sen mikroon ja otan piruillessani alkkoholipaukun lisukkeeksi kun kerran mieleen tuli. Kun kerran eilen sain mikron kaivettua esiin. Se saisi olla sijoitettu niin ettei siinä ole pöytätasoa edessä. Nyt perkele näpit pois näppikseltä! -23:20 2003-12-11 22:48 Minäpä en kovin paljoa ymmärrä enkä varsinkaan itseäni. Tänään meinasi tulla ihan tupahulluuspäivä ei niinkuin huvittanut lähteä yhtään minnekkään täältä. Mutta nyt minua kaivataankin hiukan muualla ja jotenkin virisi himo sittenkin käydä uimassa. Juuri kun olin ajatellut että nyt saisi olla vaikka isompi paussi. Meinasin lähteä kävellen mutta sitten en olisi kerennyt uimisen perään jäätelökauppaan. Saunassa ennen uintia tuumin että ei uinti sittenkään ole koko elämäni. Vaikka se menisi kuinka niin tarvitsen muutakin täytettä häh mitä ihmettä eli siis häh häh mikä on se astia? Oikeastaan diggaan saivarrella päin seiniä siinä on vähän rullaluistelun tuntua ja vähän väliä hioutuu pintaiho pois ja se tuntuu välillä aika epämukavalta. Kaikki tämä on runollista ja sitä minä vihaan kevyin sanoin. En tiedä mihin pitäisi laittaa kommentoitavaksi lista hömppäkirjallisuuden julistamista seitsemästä synnista. Ei sentään vielä jäänyt vehkeet lauteiden väliin. Löylyä tuli heitettyä melkein hailakalle kiukaalle. Olin jo kotona miettinyt valmiiksi tämän päivän uimamenun ja se oli 800s + 800v. Niin tein pääosin aidatulla radalla ja kuten ennenkin laskuvirhemarginaalin keralla. Nyt helpotin laskentaa sen verran että laskin vain kokonaislukuja yhdestä ylöspäin ja sekin oli vaikeaa. Vaikeus piilee ai kiva kuulla niiiin öhöh öh laskemisessa tai jossakin nimittäin se käännös jota laskelma yrittää saada pussitettua on nopeasti ohi ja sitten ei enää selvästi muista oliko se luku edellinen laskettu vai juuri vai seuraavana tavoiteltavissa. No sinneppäin kuitenkin. Alkaa tuntua että voisi kirjoittaa niinkuin puhutaan muttaentiedäkukasitäsittenymmärtää. Olen kuullut sekä suomea että venäjää jota on melkein mahdoton ainakin aluksi ymmärtää ja olin varsin ihmeissäni se on jo puhujalta aikamoinen saavutus. Kylläpävaan tämä päiväkirja on tummanpuhuva musta reikä ahnaalla sanasyömähalulla. Niin olin siellä vedessä selälläni ja jo muutama kerta sitten huomasin että itsehän kauhon itseäni upoksiin oikealla kädellä eli se sukellusveneen kylkievä tarvitsee hiukkasen säätöä ja välillä säätely sujuu jä välillä toinenkin evä ohjaa minne sattuu. Olen huomannut että en voi sankarillisesti keskittyä yhteenkään osaan tuossa touhussa koska silloin muu kaikki muu sojottaa ihan minne sattuu. Vähän kerrassaan kun opin uimaan siistimmin voin hiukan keskittyä johonkin erityisesti toivoen että muu menee silti edelleen jo opitun mukaisesti mutta se ei ole ihan helppoa. Mielenkiintoista tutkia touhuilun automatisoitumista samalla kun osittain tulee tai voi tulla yhä tietoisemmaksi siitä mitä tekee. Elikkä veden nenään meneminen on vähän vähentynyt mutta ei loppunut ja nyt ei siitä tule nokkiinsa otettua vaikka se kulaus menisi nenäkarvojen ohi paitsi joskus ottaa aivoon tai pikemmin poski tai otsaonteloon kun tuntuu kupolissa olevan väärän väristä nestettä. Vaparikroolin alku oli sekavaa kun ei ollut paljon mitään kuvaa mitä käsillä ja jaloilla tehdään eli pari menopaluuta meni ainakin lajia etsiessä ja sitten kohta tuli pakokauhu että enhän minä osaa uida vaparia näin montaa altaanmittaa yhtä perää ja olisi pakko pysähtyä kun pääsee altaan päähän mutta koetin rentoutua ja otin välillä ilmaa ja meni se pakokauhu pois unohtuen ja loppua kohti saatoin hiukan tuntea jalkojen jo tapailevan vettä ja hyvin mielenkiintoisesti muistin Tarzanin sanat täydestä vauhdista rennosti vaikka minun täysi vauhti ei hurja vielä ole niin rentouden tunne jonka nilkkaani sain tuntui hämmästyttävältä ja koko uinti sitten kun kuitenkin kauhoin sitä vettä muutaman kourallisen tai pikemmin kyynärvarrellisen. Eli matkan happisaldo oli aika tasan kun ei tarvinnut sen päälle huhhutella ja ei kai se olisi noin pitkässä uinnissa oikein mahdollistakaan. Yksi vielä selvittämätön häriö vaparissani on eli välillä jostakin kummasta alleni ilmestyy hurja poreröykkiö vaikka välillä ainakin osaan upottaa kätöseni veteen viemättä ilmaa mukana ja pitääpä nyt laittaa tämä kummajainen ihan huolimattomuuden tiliin. Ehkäpä minun pitää sittenkin vielä treenata muutamakin pätkä absoluuttisen hidasta tyyliä miettien ja tarkkaavaisesti tehden niinkuin siistiksi näen ja tunnen. Tähän varmaan soveltuu sama tapa kuin mitä soittamisen harjoittelussa voi tuloksekkaasti käyttää. Opetella rytmi ensin hitaasti ja sitten pikkuhiljaa laittaa peliin lisää kierroksia. Sain vieläpä kehuja aikaisemman kerran perhosestani vaikka en ole siihen itse kovin tyytyväinen. Se meni melkein butterstruggle hommaksi kun tarkoitus on butterfly. Pitää jatkaa sen nielemistä jatkossa pienempinä palasina. Olen tajunnut niin että olen alkanut muuttua kylmän suihkun alla samoin kuin hieman sukellellessa allasta edestakaisin yksi pätkä kerrallaan. Sopeutumista ja se ei tapahdu hetkessä. Kun sen ymmärtää niin voi päästä jopa sopeutumaan uudenlaiseen rääkkiin harjoituksessaan. Esim eilisestä ei kovin isosta vatsaliikeharjoittelustani kumpuni lihat hieman kiristi tänään. Kovis piti olla ja vedättää vaikken ole harjoitellut ja sama tauti siis kun halusin ruveta kerralla lenkkeilemään niinkuin olisin aina sitä tehnyt. Pitää oppia käyttämään omaa itsepäisyyttään myöskin itsensä jarruttamisessa omaa ylilyövää intoaan toppuutellakseen. Tähän pieni väliin änkeäminen kun jo olin muka valmis. Luin jotakin urheilulehteä jossa oli artikkeli kateellisuudesta ja sehän taitaa voimallakin istua aiheeseen kun touhu on niin tärkeätä eikä leikkiä ja jos on roikkuva luonne vaikkapa julkisuudesta. Vene-lehdestä tutkin hyvää merimiestapaa eli osin kirjoittamattomia tapoja tai sääntöjä. Saan siis jatkaa sanomisen käytäntöön liittyvää liirumlaarumia ja se saa pikkuhiljaa otetta aatoksista samaan tapaan kuin uimari vedestä. Sanomatta tai vähän sanoen ei pysy pinnalla sanameressä. Tuntuu kuin olisin kirjaillut koko pätkän vetämättä henkeä välillä. -23:47 2003-12-12 23:43 Sekavat fiilikset mutten tajua mitä se on. Hassu setänen kun sanon aina saman kahteen kertaan. Bussittelin stadiin ja olen nyt jonkunlainen viikonloppuiskä. Köröttelyn loppupäässä olin valmis potkimaan seiniä hulluksi istuminen tekee. Itiksen metron lippuautomaatti yritti fuulata meikää. Eikun itte tyhmä olin pitäisi varmaan lukea mitä se automaatti yrittää kertoa eikä itse kiirehtiä olemaan fiksumpi ja ehkä siellä on purkkaa välissä myös. Lapikkaat kalasti heti juttuseuraa metrossa mutten usko että joka kerta niin käy. Pienimmät nukkuu ja muut kukkuu. Venäläiset ja amerikkalaiset osaa tehdä niin hulluja elokuvia että joskus mieli vähän pimahtaa. Siis joskus. Sitä on tietysti monenmoista höpistävää mutta pitää vähän kattoo telkkaria nyt. -23:52 2003-12-14 19:50 Mun yks lempijanojuoma on aplarimehu lantrattuna raikkaalla vedellä puolentoista litran vissypullossa. Nyt mua tultiin häiriköimään ja se on hyvää oppituntia siinä että osaa pitää omat sanansa suussaan eikä ota annettuja. En ole eilen enkä tänään liikkunut fyysisesti pätkääkään lukuunottamatta muutamaa kyykkyä ja punnerrusta. Sain nyt riittävän valaistuksen näppikselle pienentämällä dos-ikkunan ja sieltä takaa tulee valoa. Nato sai syntipukin sille että jääkkäri on täynnä pilaantuvaa. Niinkuin ne parissa päivässä pilaantuisi muonat. Minulla meni hiukan asian tajuamiseen. Kurkin erilaisia ohjelmia eilen töllöstä ja siita sitten tulikin päivisrokuli. Aloin torkkua kello 21 ja varmaan torkahdinkin. Aloin olla poissa tolpiltani ja menin kymmeneltä illalla pehkuihin. Taisin nukkua yli 12 tuntia. Aattelin päivällä että voisi tutkia laskemalla viikon unitunnit yhteen ja mitä siitä tulee per yö. Ajelin partani tänään pitkästä aikaa tai ei eihän siitä ole vielä viikkoa koska nykyajopäivä on maanantai. Korvien yläpuolinen hiuksisto leijuu hassusti kuin joku tonttutukka. Tässä oli nyt välissä joku puolisekopää Photoshopin käytön oppitunti jonka tulos näkyy mutta opista en tiedä. Haluan touhun olevan yksinkertaista ja sitä se ei ole nykyseko-ohjelmilla. Noop pitäisi vähäksi aikaa keskittyä ja opetella kenties. Eilen ajattelin että voin ruveta jonkun touhun ohjaajaksi koska enää ei detalien kanssa touhuamlla saa tehtya mitään siistiä. Niitä tarvitaan niin paljon mihin tahansa. -20:43 2003-12-15 20:07 Laiskottaa niin vietävästi. Tosin viime yönä en nukkunut ollenkaan. Otin kummat torkut siirryttyäni toiseen kotileikkipaikkaan. Päässä risteilee aatoksia välillä havainnoista ja niistä sikiävistä ideoista. Harvoi siinä vaan on selkeää. Äsken pidin itseäni kurjana kun en jaksa parannella yhtä parin rivin ohjelmaa saamani idean mukaan. No sitten tein sen eikä se kovin vaikeaa tietysti ollut. Amis ei halunnut sellaista aamupuuroa kuin tein ja laitettiin se sitten jääkkäriin iltapalapuuron virkatehtävää odottamaan. Niin muistanpa että joskus ruokien kanssa on ollut inhottavaa. Pienenä koululaisena en tykännyt hernerokasta enkä kaalikääryleistä. Nyt kaalikääryleet ovat herkkua ja hernesoppakin menee. Enkä edes tajua mitä yöllä tein ilmeisesti ainakin surffailin galleriassa ja fiksailin joitakin profiileja. Kai sellainen sekoileva tyyli kuuluu asiaan koska järjestelmällisellä ei voi juuri keksiä uutta vaan se menee kiskoilla tai ratapenkalla mutta tuskin metsässä. Tulipa vaan mieleen että järkyttävästi olen itseäni kiusannut olemalla jäykkis sekä kropaltani että mieleltäni. Taisinkohan sittenkin tutkia mitä muiden päiviksiä saattaisin lueskella. Amis lukaisi edellisen lauseen aika näppärästi. Touhu alkoi Vuosaren kirjastolta parisen vuotta sitten kun löysin kirjan kuinka opetan pienen skidini lukemaan. Mulle jollakin tapaa sopivaa touhua koska jaksan räpeltää vaikka mitään tulosta ei näy joltiseenkaan aikaan. Jorma kirjoittaa tällaista Amis meinasi kirjoittaa mutta tämä näppis on hiukkasen liian herkkä ja tulee liikamäärin kirjaimia ja samoin turhan paljon poistuu kerralla. Amiksen mielestä nää sanat on kuin tiilejä tai sanojen välit kuin puita. Tänään aamulla metroristeilylle lähtiessäni lippuautomaatti ei taaskaan ollut suosiollinen repaleinen viitonen pani sen hannaamaan tai sitten en osannut laittaa sitä sinne niin päin kuin kone sen ymmärtää ja tuli aatos myöhemmin että noissa arvolipukkeissa saisi olla selvä ihmisenkielinen iso nuoli että näin päin. Eipä tässä mitään uutta ole samaa kommunikaatiopotaskaa. Metrossa istuskellessa alkoi heti tuntua toopelta kun vieri vieressä melkein möröttää ihmisiä kuin yrittäen olla poissaolevia ja sitähän ihanasti helpottaa lehtityrkytys useilla metron nurkilla. Nyt nukkumaan kuin Teletapit. Ihan justiinsa kohta. -20:44 2003-12-16 23:48 Joo. Täs nyt ollaan taas. Muistin jotain ja taas en muista. Eikä hitossa mullahan oli taas mukamas jokin mukamas uusi ajatus. Aff jee. Olin suihkussa ja onkos sitten hiukan viileä ehkä keli. Sen lorisevan aineen vaikutus menee nopeasti reilusti ihon pintää syvemmälle. Se niinkuin tuntuu. Uudenlainen havainto jonkin asian tuntumisestä. Se on tunnetta. Ajattelin toisia muita kevyttuntemuksia mitäs söis mitäs sitte ynnä muuta. Vähän niinko epäilen että houruilut tosiaan pysyy arvoituksena. Karmeita kirjoitushäiriöitä jotka anna ei rauhaa kirjoittaa. Kylmästi vaan vähän hitaammin. Yksi asia mitä en kyllä muistanut kertoa on jalkojen pökkelöityminen luultavasti viimekertaisen uinnin jälkeen. Ei ole minä tottunut potkimaan. Ihmettelen tosin että voivatko myöskin pohkeet siinä jumittua hieman sillä sen ne tekivät. Nehän juuri pitäisi olla rentoina potkiskellessa. Siirryin Julpalle kun oli tarjoitus tehdä pienimuotoisia rakennushommeleita mutta ei vielä kerettykään. -23:58 2003-12-17 22:43 Tahdon miettiä kuinka haluan jotakin sanoa. Siispä eespäin olevaiseen suuntaan ja vähemmän kieltosanoja. Tätä edelsi kaksi tai kolmivaiheinen minuutin pituinen pohdinta. Siltikin pitää olla varuillaan. Hah kun hullua että nyt pulpahti eräs asia esiin. Saattaa olla että ennenkin mutta enpä ole juurikaan erityisvarma että nettipäiviksen aikana ja pontevammin juuri kirjoitellessani. Mutta voi olla että sekin aatos täällä jo on. Eihän tämä ole kertaiskuja vaan hörön käritystä hitaasti päästä. Saan sanani niin sotkuun että unohtuu kohta mitä muistin. Hyppäsin äsken myöskin luontevasti ein käyttöön. Mutta siis se asia mitä en muista koskaan kuulleeni mainittavan vaikka se on ihan mojovan tärkeää kun aikoo pysyä hengissä ja hommailla mitä tahansa. Tämä taitaakin olla luontaisesti tehtävää tai kuullostaa vielä ehkä pöljemmältä sanoa että vaistonvaraista. Kyse on valinnasta. Riippuu tekijästä ja voin kuvitella aika helposti jonkun jokoa sanovan että voi mitä paskanjauhantaa tai vielä ilman mitään kommenttiä kääntävänsä pään ja korvansa muuhun suuntaan. Itse kun olen myöskin tällainen harmaa kattokärpänen niin on kokemusta tilanteista jotka voi joltakin kannalta tuntua hämmästyttävän epätodellisislta tai jopa absurdeilta. Kaikessa touhussa valinta on yksi pääosan esittäjistä. Lähtökohtana joukko tai jotakin ja tuloksena toiminta. Ehkä valinta onkin usein niin itsestään selvänä pidetty asia. Kuten puheet hyödystä ja huvista. Mitä miksikin kutsutaan. Roima tekeminen vaatii tai vielä pikemmin luo itse keskittymisen jolloin tekemisen ulkopuolisen maailman havainnoiminen vähentyy enemmän tai vähemmän. Sekokieltä. Ottaa aivoon kirjat joissa on liki joka sivulla viitteitä ja alakommentteja ja lukemisen vaikeuttamiseksi printtijälki on pientä siellä täällä. Minusta lukukelponen tekstituotos ei hypi eikä ainakaan niinkuin aikakausilehdissä usein eri puolille lehteä. Tässä minulla teksti ei hypi vaan asiat pomppivat. Ja sitten kun ympäristön havainnoiminen on minimissään voi sillä aikaa ympäristö muuttua merkittävästi. Äh en nyt laita esimerkkejä nyt. Silloin on muutoksista riippuen säädettävä toimintaa johon ollaan keskittyneitä. Nyt minulla on neljä sämpyläistä uunissa kohoamassa ja ajattelin että tähän väliin mahtuu päivisruljanssi. Aikaväliin. Hitto kun aikavälistä tuli tietysti musta aukko mieleen. Pirun Einstein. Seksi. En sano täällä ei faaraota uudemmat paljon pääse illan ohjelmaan esiintyjiksi ilman käsipäivääkontaktia. Hilipati. Nyt jotenkin selkeästi näen että asiaa ei erikseen ajatella. Kuten karilleajo tai kolari jonka jälkeen jatkuvaksi ehkä oletettu toiminta muuttuu ja tuossa jo näkyy passiivi miksi koska toimintaa tai tarkemmin käytöstä tai tekemistä säädetään uudessa tilanteessa. Nyt olen sekava edes tajuamaan mihin tällä lätinällä olen pyrkimässä. Taidan olla vaan sellainen saivartelija mutta en myönnä sillä olen vaan pienen hitusen kiinnostuneempi yksityiskohdista kuin joku joka ei ole. Olen kiinnostunut toiminnasta ja siitä miten se tapahtuu. Ja joskus se vaatii härvelin purkamista ellei jopa hajottamista ja tutkimuksia. Verrannolliseen tapaan edellinen lyhyt ja sitä intensiivisempi seurustelu särkyi jotta näkisi mitä sen sisällä oli. Aina on erilaisia näkökantoja tai jos ei ole niin näkijän kannattaisi ehkä maailmankuvansa kannalta tutkia itse näköapparaatti. Tulee aina sanottua jotakin ja unohtuu jatkaa lausetta ja sitten illalla tai seuraavana päivänä mietin että perhana pieleen meni samalla unohtaen itse sanomani että pitää saada suuperkele auki ja ekat sanat matkaan ja sitten niitä parannellaan. Amiksen luku ja kirjoitustaidon vauhtiinlähtö on kaveriposti-innostuksen harjoittama. Kankeassa alkutouhussa olen ollut paskaluukkuna minä. Samoin valitsemistouhuna voi pitää nyt vaikkapa energian käyttötottumuksia kun saa kuulla höpinää kasvihuoneilmiöstä niiltä joiden en osaa kuvitella käyttävän portaita saatikka sitten millään sitä pidemmällä matkalla valitsevan kevyttä massaa kuljetettavaksi. Voi helvetti tässä alkaa höpinöitä jo olla enkä ole vielä päässyt päivän touhuihin. Itä-Stadissa näin lintuparven kokoontuvan räntälumipeitteiselle kalliolle. Sanon että varislintusukua ehkä närhiä en tiedä. Mustia lintuja hämärässä. Olen epämääräinen rappiollisen itsetunnon takia ja nyt olen potkinut itseäni jo takaapäin perseeseen niin paljon että haistattelen paskat ja ripulit koko touhulle pikkuhiljaa eli hyvin hissukseen silti koska nopeista muutoksista touhut sekoaa kun ei pysy perässä. Piti ruveta istumaan sormet ristissä vai kädet. Saatana kun sekavaa sormet oli lomittain oikea peukalo päällimmäisenä kai. Tuli rukoilijasirkka mieleen ja uskonnoista en puhu. Ei auktoriteettia höpinällä ja esikuvat haistattaisi viuh. Häivyin Stadista metrolla ja bussilla Kotkan Metsolaan kämpäämo jossa nyt olen persaukseni päällä ja taas rikkomassa selkääni oudolla ryhdillä. Joskun löytelin metron lippuautomaatin päälle tai koloon jätettyjä lippuja joilla voi keretä hyvin vielä kruisailemaan ja olen itsekin jättänyt keskenkäyttöisiä jollekulle. Nyt olen laiska kun on rahaa ja pimeää enkä pyöräile matkaa ja taas tuli hiki istuessa kun alkaa tehdä mieli toimintaa. Nyt en jättänyt lippuani ja ajattelinkin aikaisempaa kriittisemmin sikäli että matka on maksettava ja maksakoon ken matkustaa. Mikän hiton aihe tämä nyt onkaan öööööö-toi rehellisyys vähän ja ei pelkästään. Toisaalta taas detaleita joita löytyy määrittelemättöminä taatusti mistä tahansa ihmisten touhuista vaikka mukamas on tarkat pelisäännöt tai ei ihan koska niitähän myös viilataan koko ajan vääryyslaitoksessa ja ties missä. Voi helvetin saatana. Päreet ja käämit käryää jo kun rupeaa tulemaan aiheen esiin nyhjäistyäni kytkentöjä touhuihin. No kun ittekin viimeksi olin poliisin kuulusteltavana niin ittehän en alun perinkään ollut osannut pitää puoliani ja persenulkit oli ruvennut lypsy-yritykseen. Niinhän asiat useimmiten varmaan on että otetaan ja ulosotetaan kaikki mikä irtoaa. Hittovie on hartiat ihan jäykät ja melkein rintaa pistää taidan unohtaa hengittääkin. Keskussairaalalle tultaessa kerkesi nopeasti tulla kuskin kanssa puheeksi tietyö jota olen tässä ennenkin haukkunut. Se oli tehnyt linja-auton ajamisen pitkäksi ajaksi hankalaksi eikä tuloksena ole mitään niin siistiä että koko vaiva olisi sikäli kannattanut. Pitää kai itse ruveta ottamaan selkoa että onko tämä nyt paikallinen patohanke ilman mitään järkeä tuhlata kun on tupsahtanut siihen mahdollisuus. Eiköhän tästä paskanjauhannasta ja uudelleenjauhamisesta sentää ole ilo kun vihdoin rupean osaamaan ja uskaltamaan panna myöskin itseäni likoon ja silti on pieni pikkiriikkinen hitunen vertailukykya ja ponteva valitsemisaddiktio. Se oli puh ja nyt hornaan tämä harrastus ensi kertaan. Eikun vielä yksi juttu että lueskelin vähän makeisleidin seksipitoista päiväkirjaa joka kertoo reilusti hurjemmasta seksiharrastuksesta kuin mikään tapaamani fiktiokertomuskaan. Ja tuohon liittyen oma tukkoisuuteni ja ujouteni seksiasioihin liittyen. Enpä ole todellakaan tyytyväinen menneisyyteni olotilaan mutta mitäpä siitä nyt tässä on syntymässä melko potra poika. Jotenkin seksiasioissakin tunnen olevani hiukan toisinajattelija mutta se taitaa olla liioittelua niinkuin usein teen olenhan ylilyövä. Mutta minusta on metkaa suureen ääneen huudetut seksitautien pelot kun koko elämä on vaarallista. Eikä koko elämä ole edes kovin tärkeää tai kun se rupeaa olemaan välttämätöntä niin siitä tulee kipeäksi. Tai voitaisiin miettiä mikä sitten on pakollista kuten ilma vesi ruoka lämpö ja seksi. Muu kaikki on hyvin epämääräistä kunhan päätä ja kroppaa tulee käytetyksi ettei ne mätäne tai kuivetu paikoilleen. Tuosta tuli mieleen taas toinen nettipäivis tai blogi jota hiukan luin. No herttanen tämmöstä. -00:08 2003-12-18 23:24 Vähä niinko poikki ja hartiat nousahtelee ja pudottelen niitä ja ne tuntuvat aika leveiltä. Tai jotenkin ne elelevät hieman ehkä kuin omaa elämäänsä. Punainen pieni palokuntaopus kalustohuoltoa kierrätyskeskukselta edellisena kesänä ja sitä selailin eilen illalla ja hiukan paremmin tajuaa juttua nyt kun on nähnyt muutaman letkunpätkän roikkumassa. Se kasvi jonka nimeä en muista ja sen siemenet on terveysruokaa ja kuidusta tehdään tekstiilejä on nimettynä lapulla hyllyni kyjessä kun Amis avuliaasti tajusi että en minä sitä nimeä itse osaa muistaa en sitten millään sikäli todella outo kasvi ja se on pellava. Onneksi tuli sitten mieleen muuten olisi voinut tulla hiukan turhan pitkä pätkä kaikenlaista höpinää odotellessa sanan saapumista. Palaan eilisen bussitrippiin. Tiellä oli hässäkkää loppumatkasta enkä hetikään pystynyt tajuamaan mitä ihme häkkyröitä siellä on vaan vasta liki vierellä honasin että siellä on kasapäin pesukoneita joita oli vyörynyt rekan perävaunun pressun alta ilmeisesti. Siinä oli Pyhtään VPK hommissa. En ole ennen nähnyt niin montaa pesukonetta kerralla ne olivat edestä täytettäviä. En tykkää vaatteiden enkä astioiden pesukoneista enkä mistään koneista paljonkaan. Ainoastaan näistä tietokoneista vähän ja sitä enemmän mitä pienenmpi tai äänettömänpi ja vähemmän energiaa käyttävä se on. Bussimatkalla keksin myös puurakenteen tai juuret tai hierarkian jossa yksi reitti haarautuu ja sitten reitit yhdistyvät taas ja se tarkoittaa tavallaan maailman kuvaa kuten minullakin se on räjähtänyt moneen palaan hahmottomaksi ja nyt alan etsikellä miten niistä rakennetaan uusi yksinkertaisempi ja toimivampi joka tietysti sitten saattaa uudemman kerran pirstoutua ja niin edelleen. Äsken kokeilin Linuxia taas ja käänsin pari imuroimaani supertiivistä assemblerohjelmaa nasm assemblerilla ja jännästi elf muotoinen ajettavan ohjelman otsake on ympätty suoraan sorsaan ja riittää kun käntää ja asettaa objektin suoritettavaksi ja siihen riittää yksi komentorivi ja reilusti alle yksi sekunti ajoa. Siis edelleen haaveilen ohjelmista jotka eivät ole kukkuroillaan ominaisuuksia joista viis veisaan. Nukuin johonkin kymmeneen asti. Sitten toikkaroin jonkin aikaa ja aika viipeellä pääsin mikrolle asti. Sitä ennen olin saanut mahtavan idean. Mahtavyys yksinkertaisuudessaan välittää parametrit kutsuttavalle ohjelmalle komentorivillä voi daamin Sabrina. Vähän olen tomppeli. Kotkan silmä tai joku paikallinen puuntuhooja näytti kannessaan ja sisällään samantapaista jota ei näe se joka on paikkakuntalainen. Tulokastaiteilija sen huomasi ja osasi sanoiksi pukea että kaupungin edustavalla paikalla on helvetin suuri kasa sahanpurua. Kuinka kauan se on omissa silmissä ollut ilman että on pystynyt ajattelemaankaan onko touhu kuinkaan mielekkään näköistä. Tein testejä teetä juotuani ja lähdin AV-keskukselle kokeilemaan ja pitihän kokeen ohessa toki vain hieman sihdata galleriaan. Siinä on esiviritys viestinvälitystapaan. Välitys pelaa mainiosti mutta tarvitaan vielä järjestely erilaisten valintojen mukaan. Pikavisiitti Mahikselle ja pikauimariglögi. Uimaan ja taas uusia matkaennätyksiä 1000v ja 1000s ja melko varmasti ainakin ja en tiedä vaikka olisi 100m enemmänkin kummassakin sillä laskemista koskee edelleen sama roima vaikeus. Mutta helpompaa se jo on ja tosiaan huomattavasti mutta välillä kun uppoaa uimiseen tai keskittyy johonkin sen yksityiskohtaan ei todella pälkähdä mieleen naksuttaa laskuriin selkotajuntaisesti ykkönen plussaten. Hidasta uintia mutta siinä alkaa olla lähempänä veden tunteminen ahas tuo kuulostaa erilaiselta kuin opetus joka on feel the water. Mielenkiintoisti tuntuma alkaa syntyä kun olen uinut useamman sata metriä ja ilmeisesti tai ehkä ei alkaa olla pientä väsymystä joka herkistää lihastuntemuksia sai sitten se on itse tekemiseen uppoutumista. Niin olen ajatellut että hankalaa hommaa mutta opettelen sen ja ihmeellistä on uuteen elementtiin sopeutuminen hiljalleen. Selän loppupuolella tuli krampin alku vasempaan jalkapohjaan ja sen sain pois potkistuksi seinään ja sitten tuli sama häslinki oikean jalkapohjan kanssa. Eli touhun loppupää tekee tenää riippumatta plutraako vatsa vai selkäkroolia. Nyt kun olen ruvennut käymään kylmimmässä saunassa niin tulee heiteltyä sen kiukaille litrakaupalle vettä ja tuli ajateltua että hiivatin tyhmää silloin kun saunassa ei ole juuri muita. Ai hitto no onneksi pomppasi mieleen aika makea juttu eli altaan valaisu joulun himmeästi ilman rataosuuden syvän pään kattolamppujen valoa ja se tuntui helkutin makealta kun alussa altaassa oli vain muutama ihminen eikä koko lääni ollut täynnänsä aalloista heijastelevaa ylävaloa. Tuntui että himmeys helpottaa keskittymistä uintiin ja vedenalaisten valojen hämyssä selkeästi vaivatta havaitsee tekemänsä häiriöt märän veden läpinäkyvyyteen tuomallaan ilmalla. Törmäsin liki päistikkää portaissa Toniin ja tosi ihme että ei olla aiemmin tärmätty vaikka molemmat käydään pari kertaa viikossa ellei useamminkin pulikoimassa. Pitää mailata Tonille tämän päiviksen uusi url. No kävin rahalypsykoneella ja munakioskilla ja sitä ollaan lopettamassa oli kiinni voi harmi. Twistasin jäärätaa pöyrällä lähikauppaan munanhankintaan. Haminassa on mies jolla on minun nokka tai päinvastoin. Ison sipulin silppusin lettutaikinaan josta paistui yhdet kasvot joiden sieraimet tai silmät kuplivat profiilissa eikä idiootti digikamerani osannut tarkentaa sihtiä vaikka yritin monta kertaa ja sitten innostuin koekuvaamaan omaa tyhmää pärstääni eri kulmista. Huh vielä muutama kirje ja ventti lopuksi. -00:21 2003-12-19 23:46 Pystysköhän nyt sanomaan lyhyesti ja ytimekkäästi suunsa puhtaaksi enpä tiedä? Nukuin puoli yhteen asti. Sitten alkaa tehdä mieli pakoon kun ei huvita tehdä mitään hommia tai taloushommia. Kävin Mahiksella maistamassa limppariglögiä ja pipareita ja vähän netissä. Sitten uimaan. Sama 1000v 1000s virhemarginaalilla ja hiukan nopeammin kai kuin eilen. Nyt kattovalot oli pois päältä ja tunnelma rauhallinen. Hurja havainto. Koska yhteenkään asiaan ei voi mitenkään täydellisesti keskittyä on keskityttävä hiukan mahdollisuuksien mukaan. Eli tuhatta metriä ei luultavasti voi uida hengittämättä joten on opeteltava hengittämään. Hiukan kokeilin rytmiä ja se tärppäsi. Ei että olisin oppinut vaan huomasin sen tehon. Sitten opettelemaan hengitys niin hyvin että se ei unohdu ja silloin voi hiukan paremmin keskittyä seuraavaan mitä huomaan haluavani petrata. Tämä koskee siis vaparia pärstä vedessä. Nyt meni selvästi joutuisammin kuin eilen ja kun teen saman vielä muutaman kerran niin alkaa saldo olla taas täysi ja on ehkä pidettävä paussi ja ainakin muutettava harjoitusta. Nyt pystyin välillä tai aluksi laskemaan melko selvästi mutta tietenkin sitten taas meni summamutikaksi uitujen etappien määrä. Nyt alkaa olla jotakin hajua altaan mitasta vaikka en pysty vielä laskemaan tai en siis ole pystynyt edes ajattelemaan vetojen laskemista joka tietysti ja ilman muuta kuuluu olennaisiin himouimarin tietoihin. Allas on reilusti lyhentynyt ja aika yllättäen onkin käännöksen jälkeen taas tulossa altaan toiseen päähän ja sitten viimeiset vedot ja käännös. Aloitin tänään molemmat uinnit tehden pitkän akselin ympäri käännöksen eri päin kuin olen alun perin tottunut. Vaparissa käännös tehdään sukelluksissa ja selässä pinnalla juuri tultaessa altaan päähän. Eli itse kuperkeikka on sama molemmissa. Periaatteessa siis. Vaatii aimo ponnistuksen tehdä eri tavoin kuin on tottunut. Aluksi vaparissa lähdin aika reilusti vinoon oikealle mutta se korjautui suht kohtalaisesti. Vuoron vaihto vaikuttaa tietenkin koko matkaan eli siinä missä ennen käytti oikeaa kättä käyttää nyt vasenta. Tämä on symmetriaa. Myöskin löylyn heitto vasemmalla kädellä osuu hämmästyttävän tarkkaan kiukaalle. Kätisyyden ero on olennaisinta tullessa radan päähän tai lähtiessä ja tämäkin riippuu mennäänkö selällään vai vatsallaan. Eli vaparissa seinästä lähdön jälkeen ylös pyörähtävän kyljen käsi nousee helpommin ylös ja siltä puolelta samalla saa jouhevasti uutta ilmaa. Tämä on hieman arvailua joka voi tarkentua hiljalleen. Selässä taas tultaessa altaan päähän otetaan viimeinen selkäveto kääntyen vatsalleen ja samalla alas käätyvän kyljen kädellä otetaan yksi krooliveto. Kampela on tietysti omalla tavallaan hyvin kaunis mutta minä itse kyllä haluan että niskani kääntyy hiukan molemmille puolille sekä oikealle että vasemmalle. Kävin kotimatkalla Robbarissa ja kävi sellainen vahinko että eteeni ilmestyi pikkukiikareita eri mallia kuin mistä olen haaveillut. Olen ajatellut että katselupeli voisi olla joskus retkillä hyödykäs. Tiirailin siinä varmaan puoli tuntia ja päätin ottaa yhdet. Olen edelleenkin hämmästynyt miten optiikka voi tuoda nähtävää lähemmäksi. No pystyin jopa lukemaan pellava-muistilapun parin kolmen metrin päästä yhdellä putkella jossa on lisäsäätö toiselle silmälle. Olisipa toisellekin. No kyllä kiikarit tarkentuvat melko lähelle kuitenkin. Kotona hiukan hämmästyin luettuani ostaneeni prismakiikarit vaikka näköputket ovat suorat mutta onhan se selvää sillä muutoin kuva olisi ylösalaisin. Ja optisista harhoista mielikuvitukseen että tuli illalla jossakin vaiheessa aatos tehdä vedenpitävä kotelo kameralle koska olisi makeaa saada uintikuvia sen aineen läpi missä sitä uintia väännetään. Ja tietysti myös rannalta ja se varmaan kävisi helpoiten kesällä maauimalassa aattelen paitsi en tiedä eikun tiedän että pilvisellä saallä ettei tule liikoja kontrasteja ehkä. No kun kävin miettimään että mitäs eilisiä unohtui niin uinnista yhden selkämatkan päätös kun yllätyin pään ollessa jo kymmenen sentin päässä altaan päädyn kaakelista ja totesin että minun kannattaa sitten ainakin uida selkää niin että aina vähintään yksi käsi törröttää pitkälle menosuuntaan kun mieluummin vaikka poikkeaisi sormi tai pari kuin kallon panisi särölle ja tuokin kävi tietysti kun keskityin johonkin yksityiskohtaan ja muu unohtui kuten tuppaa käymään. Minulla on kai varaa uida ainakin kaksi kertaa nopeammin kuin mitä nyt pystyn uimaan. Sopusuhtainen vauhti että uintia tunti päivässä ja tunti illassa päiviksen kirjoittelua. Tämä on sellaista rusina ja pähkinäpuuroa ja ei varmaan sitten kenen tahansa lempiravintoa. -00:38 2003-12-21 01:13 I just work here. Tämmönen kommentti vaan. Pidin tässä juuri karkkipäivän tai sen jatko-osan. Pyh pitäis vähän korjailla edellisen osuuden kompakirjaimia kun niitä jäi vähän hiukan vertaisesti tonne huomasin sen vaan kun sitten vähän lukaisin tekstiäni. Joudunkin nyt puhumaan eilisestä kun sattui päivä jo vaihtumaan. Tämähän näyttääkin olevan omalta osaltaan hiukan numerosymmetrinen päivä. Tiuventti. No niin nyt tästä eteenpäin höpisen sitten eilisasiaa. Taisin taas nukkua yli puolenpäivän ja heräityäni aloin mielessäni puuhastella uimaan lähtöä. Jaa no muutes toissapäivänä taisi jäädä ostamani kardemummaputkilo Robbartiin ja sekös harmitti. Tulikin sitten tekstari Kärsältä kutsuen syömään veljesserkkukonkkaronkan kera. Pikainen laskelmoinnin yritys selvitti että en kerkeä käymään uimassa ennen enkä oikein sitten jälkeenkään. Mutta tajusin sitten että on valoisaa ja ei aivan hurjaa ainakaan pakkasta joten joki tuntui olevan sula. Tietoa ei ollut vaan oletus. Ajelin sänkenikin ja eihän se kovin vaikeaa ollutkaan. Iso ruljannsi oli pakkailla kamat koska enhän nyt viitsi jokeen ängetä dokumentoimatta tapahtumaa minkään verran. Jokimatkalle lähtiessäni kävin ilmoittautumassa Kärsälle ja saunomisen puheeksi otettuani höpsäsin saunakaljojen ostamisesta ja minusta tuli sitten kauppalähetti. Lisäkassin hain ja oli vaikea keksiä miten oikein selvitän koko touhun kun kamerajalusta ja evääni jo painoivat ja epäilin etten sitten jaksa kannella ostoksia mutta lähdettyäni taapertelemaan jäiselle hiekoitetulle tielle katselin vesille päin ja rupesi ihan näyttämään että jokisuisto onkin ihan jäässä. Olin ensin ajatellut käydä ensin kaupassa ja sitten joessa mutta päätinkin lähteä tuittuilemaan Poikakallion kupeeseen. Jäässä koko hoito vai eipä sittenkään vaan aivan muinaisen uimapaikkanai kohdalla tasan oli metrin leveä ja alle puolimetriä vettä vapaana ja jään reunat pari tai kolme senttiset ja lohkeilleet jo valmiiksi että näytti olevan senssejä päästä kastautumaan. Kunhan pääsen sinne asti ja se osoittautui helpoksi. Sitten virittelemään kameraa ja jalustaa ja koekuvat vaatteissa ja pöksyissä. Mittari siinä samalla pohjaan ja sitten menoksi ja osoittautui että vitkalaukaisimen viive on kutakuinkin sopiva että kerkiää kipitellä jäiden sekaan pulahtamaan ja kurkistaa sieltä. Enkä siellä viihtynytkään vettä mittarini väitti aivan nolla-asteiseksi. Hyvinpä puuduttaa en huomannut ollenkaan kun varvastakin vähän potkaisin kallion kylkeen. Ja juuri riisuessani huomasin etten ollutkaan ottanut pyyhettä ollenkaan mukaani ja ajattelin että pyyhin sitten johonkin vaatteeseen mutta vedestä noustuani alkoi aika nopeasti vapraita kipristellä ihan kipeäksi asti ja koskelta päin tuuli ja en välittänyt sitten paskan vertaa märkyydestäni vaan heitin vaan kuteita päälle ja enpä tosiaankaan juuri erikseen havainnoinut sitä että olenko märkä vai kuiva. Villasukat on hyvät jotkut ohkaset olisi kyllä ihan pierut tuulessa. Siitä sitten menin Siwaan kehuskelemaan vesiretkelläni jota ei siis ollut mikään retki järjestettyyn avantoon kuten ensiluulo oli. Olipa kuvatkin näyttää. Olutta ja limpparia isommalti enkä jaksanut kantaa kotiin asti välillä vähän huilaamatta. Kyllä mä oon yks höpöttäjä. Höpsis. No niin syötiin sitten ja olisin halunnut ottaa kuvia ja sanoin että nettiin ja kaikkia alkoi pelottaa tai kertokoon itse sen pakokauhun nimen jos se on joku muu. Ei sitten silleen. Itteäni oonkin kuvannut tai räpsinyt vaan ja se on harjoitusta kuten siinä kun Julppa näytti miten voi kuvata ilman salamaakin ja sain tyhmyrikameranikin vihdoin uskomaan että en halua salaman aina välkkyvän. Tyhmyrin tyhmyrikamera. Oli siinä illan josakin vaiheessa ihan hinkua lähteä vaikka kapakoimaan mutta viivyttelin ja sitten jossakin vaiheessa into hälveni. En osaa sanoa mikä vaihe se oli mutta rupesin tajuamaan että en minä mistään helkatista kuitenkaan saa intensiivistä ja silti luottavaista ja ennakkoluulotonta härskiäkin vastustusta minun omille typerille mielipiteilleni ja sitä kaipaan. Ja eilen sitten tupsahti myöhään Total Recall. Arnold on ollut aikoinaan idoli jollakin tapaa minulle tai pikemmin tietysti mielikuvana silloin kuin aikoinaan ensimmäiset käsipainoni ostin. Aika hassusti jossakin fitnesslehdessä oli Arnold mannekiinina yksinkertaiselle jumpalle. Vähän samaa niinkuin jollakin pikku vieterillä voisi kasvataa pienen kookospähkinan kokoisen hauislihaksen. Mutta niinhän asia paljon on että ihminen haluaa uskoa satuihin pitkään koska on niin laiska rupeamaan saatikka pitkäjänteisesti työskentelemään tiukan bodyn eteen on se sitten sitä sixpäkkiä jota kaupasta kannoin mutta nyt pyykkilautavatsana tai karateteräshermoa älyilyyn tai tunteiluun. Elokuvan nainen Rachel Ticotin on olemukseltaan sellainen joka saa minut hulluksi. Aivan hulluksi tämän normaalihulluuden ohitse piiiitkälle. Huomasin hänen figuurissaan tai olemuksessaan piirteitä naisista jotka viimeksi ovat minua saaneet tolaltani. Tummuutta ja voimakkaat kasvojen piirteet, huulet. Mielenkiintoista kun alkaa nähdä selvemmin asioita kun oma pää tai mieli ei ole niin riippuvainen tai niin kovin riippuvainen entisistä ennakkoluuloista ja tavoista miten asioiden muka pitäisi olla ja auktoritteettiuskosta ja oman naaman peruslukemilla pitämisestä kun ei ole just mitään väliä kuinka idioottina minua itseäni pidetään. Schwarzenegger ja aika varmasti osaan nimensäkin kirjoittaa. Osoittaa kai jonkinlaista hömppää kun ainakin aikoinaan puhetta oli että bodarin muskeleissa ei ole voimaa että ne on vaan pumpattu suuriksi. Nyt myönnettävä että voi tikkunen lankku kun olen itsekin ollut uskossa kaiken maailman hömppään kun ei parempaa tietoa ja ymmrärrystä varsinkaan ole ollut. Tekemisen ja harjoitelun kauttahan sen kai voi vain saada. Siinä mielessä elokuvakin osoittaa länsimaisen typeryyden täydellisen idioottimaisuuden ääliömäisyyden pelsebuubihulluuden. Että mieli on jokin osa jonka kropasta voisi irroittaa ja vaihtaa tai muuttaa. Ja toki osin niin on mutta osin ja pikemmin jos mieltä sorkitaan niin koko hela kroppa melkein menee paskaksi saman tien. Ajatus on sen verran materialistinen harrastus että se vaatii aina kantokassin ja napanuoran tai ajatussuonen. Höö. Haukotus. Tämä roskatekstipulputus on kuin pitkänmatkanspurtti. Usko tai älä ohjelmassahan oli pitkään eli viisi minuuttia sukelluksissa suu kiinni pysytteleva ukkeli. Toiveesi on lakini sanon taas ja se kuka uskaltaa ajatella saman tapaisen ajatuksen saa nyt telepatiatervehdykseni. StårGate toimii. Summerhill ilmeiseti ei ole kovin harvinainen käytössä sanana puhuttaessa vapaudesta mutta en voi käyttää sitä koska en tiedä asiasta kokemanani. Isosta asiasta on tyhmää ruveta höpisemään kuvittelun perusteella. Johdonmukaisuus on hyvin voimakas asia. En halua olla yksinomaan johdonmukainen mutta hyvin paljon kyllä kuitenkin. Ihmettelen asioita ja vähän vasta toimin. -02:15 2003-12-21 23:41 Voi voi nyt on näyttö kipeä ja tarvis hoitajan. Leveyssuuntainen leveyteen tai pullisteluun vaikuttava säätö ei toimi. Eilen tauti jäi päälle jo ennen eikun hups tänään siis yöllä ennen kuin kirjoittelin päivistä mutta oli muutakin kirjoitetavaa kuin moinen tautikuvays. Epäilen että se on kontaktihäikkää sillä siinä käy näytöllä sellainen vilaus ja tilanne muuttuu ja ennen oli tapauksia että kävi tämmöisenä ja palasi. No eipä tämä ole mitään verrattuna siihen kun aikoja sitten erään mustakeltanäytön kuva alkoi lainehtimaan vaakatasoassa silloin oli aika kova motivaatio räpeltää mikron kanssa koska en juuri paljoa ollut moksiskaan pikku haitasta. Nyt ei tekstitilassa mahdu molemmat reunat näytölle yhtäaikaa varsinkaan näytön ylä ja alareunassa mutta saahan ne pikkuruudussa näktviin ja sitä paitsi tämä on seksikäs näyttötila kapeutuvan uumansa vuoksi. Mihin lie asti nukuin ja taisi lunta silloin ripotella niinkuin koko päivän tasisi tehdä. Aika nopeasti tuli kauhu mieleen kun tunnistin hingun hankkiutua jokeen. Taistelin juun ja laiskuuden välillä ja rupesin huomaamaan että helpompi katsoa kuinka käy kuin tuskitella elikkä aloin pakkailla kamppeita tutkimusmatkaani varten. No eihän siinä tarvittu kuin pyyhe ja tuulipuvun pöksyt otin matoksi. Kameravehkeet jätin suosiolla ja myös lämpömittarin sillä nyt saa kelvata oletus että vesi on nolla-asteista. Ongelmat alkoivat laskeuduttuani raput sillä löysin lumen alta jäätä ja kokeilin sitä hellästi peppuani vasten jo ennen kuin oikein asiaa tiesonkään ja nytkin vielä ihmettelen miten se onnistui niin pehmeästi ja otin myös vasemalla rukkaskädellä maasta vastaan jotenkin kuin kyykistyen. Koko pihatien alue aivan kirkasta jäätä lumipeitteen alla. Kipittelin rantaan josta ei löytynyt mitään sulaa vettä mutta tutkin eilisen aukkopaikan ja totesin että aika helpolla siitä mernisi läpi. Reunasta sai jääpalat pois ihan kiskaisemalla ja seuraava osuus meni kantapäällä potkimalla mutta sitten loppuivat raajat ja kurottaenhan sinne olisi mulahtanut. Löysin metsiköstä pienen lankun pätkän jolla sain koputeltua pala kerrallaan aukon suuremmaksi. Hyvin kirkkaan näköistä vettä ja pohja aivan lähellä ja sitten oli taas ongelman aika kun alkoi arveluttaa että sinnekkö nyt olen menossa märkään plänttiin. Kylläpä sitten huomasin että tarvii laittaa itsensä tähän peliin. Laiton vaatteet kenkineen kassiin ettei nee saa lunta päälleen ja takin koko hoidon katteeksi. Kas voin selata tekstin niin että kirjoitan näytön keskivaiheilla niin melkein koko rivi näkyy. Montun reuna arvelutti että onko liukas paljasjalkoin mutta rannan puolella olikin kalliossa kieleke veden alla aivan kuin portaana. Ei tuntunut heti just missään riisuessa vaikka pikkuhiutaleita tupsahteli. No sitten ei muuta kuin veteen ja siinä piti säveltää itsensä polvilleen ja kokonaan kontalleen että pääsi kroppineen veteen jota ei ollut ehkä puolta metriäkään. Erikoishuomautuksena vielä keskittyminen ennen veteen menoa ja siinä jotenkin kai kuvituksen voimalla panin jääneston tai sitten puudutteen kiertämään suonissa tai kuvitelmissa. Vedessä olin kai sen yhden sekunnin vain ja siellä tuntui aivan lämpöiseltä sen hetken. Sen verran sukkelaa että siinä ei juuri ajatus kerkeä olla mukana. En esimerkiksi muista astuneeni portaalleni vedestä noustessani. Tämä tehdyn kuvailu tuntuu vähän hullunkuriselta mutta entäpä sitten. Ai niin olin käyttänyt tuuliverkkarin pöksyjä mattona jo riisuessani ja kai ne odottivat minua ja hämmästyin kuinka paksu vesikerros varpailleni valui mukana kantamastani vedestä. Tänään oli pyyhe mukana ja se tuntui hämmästyttävän pehmeältä. Taisin olla liiankin varovainen kylvyssäni koska varmaan hiukankin kidutettu iho olisi sanonut oman mielipiteensä tekstiilillä hankaamisesta. Tosin melko turhaa vaivaa kuivailla itseään pienessä lumisateessa ja kuten eilen huomasin ei sillä ole mitään merkitystä vaikka heittää kuteen turhia tuumimatta niskaansa. Varpaatkaan eivät kerenneet ruveta kipristelemään ja käärin ne vielä pyhkeeseen muuta kroppaa pukiessani. Eipä sen ihmeempää. Kostuttauduttuani lähdin sitten repulla varustauduttuani samoissa pellen kuteissa polkemaan Karhulaa kohti. Lunta ei ollut aivan haitaksi asti pyöräteillä. Uin taas 1000v 1000s plusmiinus jotakin. Taisin kiihdyttää siipiä vaparissa hiukan liikaa alkumatkasta kun ennen puolta väliä tuli hengen vähyys tuskaisena kroppaan ja ajattelin että laitan paussin päälle radan alku tai matalaan päähän palattuani ja siitä tuli surkea olo että näinkö meikäläinen hukkumispisteessä muka ui ja ketkuttelin eteenpäin ja kohta sitten se tuska meni ohi. Nyt pystyn jo helpommin kontrolloimaan sitä kummin päin pyörähdän altaan päästä ponnistettuani. Tuntuu että käsivedot kaappaavat kroppaa eteenpäin entistä selkeämmin. Tuntuu myöskin että kun suuntaan aatokseni eteenpäin samalla kurkottaen kättä tai tavallaan koko kroppaa menosuuntaan tulee menoon pieni lisävauhti siis hitaaseen menooni. Nyt tuntuu että kerta kerralta tulee hitunen vauhtia lisää uimiseeni. Jossakin kohtaa matkaa ajattelin että mitäköhän Tarzan ajatteli uidessaan. Toisessa kohdin huomasin että pystyin rentoutumaan yllättävästi ja huomattavasti ja tuntui jokseenkin ihmeelliseltä. Kulautin yli puoli pullollista vettä kun seisoin jalkapohjaa vaparin jälkeen pari minuuttia. Selkä arvelutti koska Karhulan uimahallissa ei ole katon suunnalla oikein mitään selkeitä merkkejä altaan pään tienoilla tai mieluummin hiukan ennen. Toisessa päässä on tosin hyppyteline korkealla. Mutta huoli oli taas hiukan liioittelemani ja onhan silmät vielä päässä pitää vain kurkata välillä eteen eli taakse siis menosuuntaan. Harvoin osasin valmistautua käännökseen jouhevan sopivasti. Useimmin olin jo turhan lähellä päätyä ja välillä taas turhan kaukana. Mutta tapahtuipa sellainenkin että alkoi tuntua kauhomiseni tehokkaammalta ja piti ruveta suunnittelemaan tehdä yksi veto vähemään matkalla vaikka en vetojen lukumäärästä tiedäkään eli tämä on arviota siinä mielessä. Hieman luulen että molempia uintilajeja tuli hiukan enemmän kuin 1000 sillä laskeminen ei todellakaan suju vaan aina välillä jää mielessä noteeraamatta altaan päässä käyminen kun uimisessa itsessä on aivan riittävästi tekemistä. Olinkin liki viimeinen altaassa. Ja lunta oli sitten tupruttanut koko ajan ehkä ja kotimatka olikin raskaampi. Tunsin kuinka hiki valui kroppaa pitkin loppumatkasta. Siis tavallista hurjemmat rasitukset. Piti ruveta iltaunille syötyäni ja laitoin piipparin päälle ja olin syvässä unessa kun se riivattu säikäytti minut ja olisin toivonut saaneen jatkaa unten mailla edes hiukan. No olen jo selvinnyt järkytyksestä. Heti uimasta palattuani aloitin karkkipäivän avaamalla valkoisen suklaalevyn. Minulla taitaa nykyään olla jokapäivä karkkipäivä. Iltaunesta selvittyäni join pari kupillista teetä korppujen kera. Luin lehdestä rentoutumisesta. Tutkimus että viisi 15 minuutin harjoitusta viikossa tekee ihmisestä terveemmän. Stressaantuneesta kai. Aiheeseen voi palata. Luulen että hartiani alkavat pikkuhiljaa tulla harjoitetuiksi ja ne itse ymmärtävät että ei ole juuri mitään syytä jännittää itseään esimerkiksi nyt tässä mikron äärellä. Hartiat ovat nyt hiukan jäykät. Olisi kai asiaa venytellä ja toisaalta enhän ole tottunut melkein reipaaseen vedessä kauhomiseen. Haukotus. -00:49 2003-12-22 23:42 Olenhan sanaton kerrankin. Koetanpa sellaista vaikeata pikkujuttua että en laittaisi kirjaimia tällä kertaa niin sikin ja sokin kuin ne usein tuppaavat menemään kun simmut ovat sikkurassa. Kovin väsynyt en silti vielä ole ellei sitten vastikäinen kahvittelu aiheuta väsytysmittariini eksymää. Nykyisin tuppaa menemään puolen päiväsen nurkille että rupean yöunen jälkeen tajuamaan maailman menosta jälleen. Matkasin Kotkaan uimaan huiman pyryn läpi. Pulikoin taas 1000v 1000s verran ja ehkäpä taas hiukkasen sukkelammin ja sukkeluutta tulee varmaan reilusti lisää kun opin laskemaan nimittäin luulen että aina välillä unohtuu noteerata vierailu altaan päässä. Jokun kerran osasin käyttää kuvittelemaani laskuria joka sanoo raks tai naks kun altaan päästä potkaisee. Sitten takas kotio vielä hurjemmassa pysyssä. Otin vain pientä valipalaa kahvia ja läskin takasin lumi speed way keliin. Laitoin pitkät kalsarit jalkaan ja olo parani ja vauhtia tuli. Tuntuu että nopeasti vaikuttaa treeni poljentakykyyn. Siis eilen vasta kävin Karhulassa lumisia teitä pitkin. Tulee kai himo kohta rasittaa itseään. VPK suuntasi tutustumismatkalle. Katsottiin hätäkeskus. Palatessa pyry oli jo vähentynyt mutat ei tuuli sentään aivan. Se aiheuttaa välillä etenemisuskon roimaa vähentymistä. Hartiat on hiukan enemmän kuin hiukan jäykät. Jotekin kuitenkin edelleen tulee niitä jänniteltyä. Siinä on jotakin mielen sairautta tai ehkä käytännöllisempää sanoa kankeutta vaikka. Soitin muuten Tiinalle tänään synttärionnitteluni. Sain toivoa joululahjankin itselleni. Sekokieli. Kaikista jaloin käsite ilman muuta kaikkineen. Pölhöä. Melkein säikähdin kasvojani ajoin sänkeä uituani ja ihmettelin sileyttä. Varsin näppärää kuitenkin ajella karvojansa useammin kuin harvemmin ja siis per kerta kun on niin paljon vähemmän ajettavaa eikä se pönttö höylä mene heti tukkoon. Mitä vielä? Lueskelin yöpalaa kahvitellessani jotakin lehteä. Paljonhan puhutaan erilaisista hetisaamisista. Yhdessäkin artikkelissa mainittiin pillerikuurilla masennuksesta pääseminen kahdessa viikossa. Vaikka olen näin helvetin kiltti niin tuommoisesta paskan puhumisesta kyllä nyt hiukan rääkäisen että voi ISO helvettiperkele. Jotakin muutakin mikä tuntui kutsuvan mainintaa mutta oli mitä oli. Onpa myönneltävä että nythän vasta itse alan ymmärtää itsensä muuttamisen työläyden ja pitkäjänteisyyden tarpeen siinä touhussa. Vaikka ehkä eilen tuli mieleeni että olenhan aloittanut myöskin rullaluistelun selvästi kymmenen vuoden sisällä samoin kuin internetin osien käytön suunnilleen samoihin aikoihin ja tutustunut vähän viime aikoinakin eri osiin. Edelleen tulee outo tunne tuhatta metriä kroolatessa jonkunlainen kauhu että minäkö olen tekemässä tämmöistä. Puolen välin paikkeilla tai ennen ja sitten menee pikkuhiljaa taas ja lopussa voisi vaikka mielellään jatkaa ja hassua että mihinköhän asti sitten. Joskus voi sitten kokeilla mutta eipä taida olla syytä nyt kiirehtiä. -00:10 2003-12-23 15:23 Kannoin S08481239269 käyttövalmiina taskussani eilen ja tänään varmuuden vuoksi. Koskaan ei voi tietää. Se on kahdenkymmenen kaliiberin euroseteli. Pyyhin pois tyhjänpäiväisen lauseen jossa oli mainittu ilmeisesti virheellisesti tämän päiväkirjatiedoston koko eiliesen kirjoittelun jälkeen mutta jos se olisi ollut 80808 niin olisipa sitten ollut siisti luku. Olin herätessäni ihmeissäni sillä meni viiden vaiheissa aamulla nukkumaan ja auoin silmiäni jo aamykymmenen jälkeen ja siis olin ihmeissäni että mitäs oikein tunnen itseni aika virkeäksi. Pilvinen silmiini katautuva taivaan pala alkaa jo himmetä. Pyöräilin Keskusairaalan taitse uimahallille ja uin taas 1000v sekä 1000s ja nyt sovelsin kirroslaskuria uudella tavalla että kun halutti uida enemmän niin kuvittelin uineeni vähemmän ja kun ei haluttanutkaan enemäpää niin kuvittelin jo uineeni enemmän. Voi olla että saatan ehkä opetella jonkun laisen kuvitellun sormilla laskemisen tosin kymmeneen on aika pitkä matka laskea helpompaa laskea pienenpiä lukuja. Nyt laskeminen on sikäli jo puolet helpompaa että vaihdan ensimmäisen vetävän käden matkan puolivälissä ja sen noteeraamista ei juuri voi välttää niinkuin melko samanlaisina toistuvien käännöksien. Eli pitää luoda erilaisuutta lisää niin löytyy samalla asioita joita voi laskea laskematta. Todeten vain ja matemaattisen määrän todistelut voi hoitaa eri ajalla aivan. Huomasin ehkä jopa kattoikkunan kautta että uin valoisaan aikaan ja samaten pyöräilin. Eli uimalan kattovalaisilla ei ollut valaisemistarvettakaan vielä. Vapari meni kevyemmin ja kai siksi että en ruvennutkaan riuhtomaan juuri lainkaan. Selässä aloin löytää rytmiä ja myöskin matelijan rytmiä koettaen saada selkärankaa ja hartioita avustamaan mahdollisimman pitkää käsivetoa ja se tuntui aika seksikkäältä. Alkoi tavallaan tulla altaan seuraava pää lähelle yllättävän sukkelaan ja se ei ehkä todista nopeudesta niinkään kuin siitä että aloin viihtyä matkalla. Korostettua kääntyilyä pitkän akselin ympäri. Selkäuinnin päätteeksi kääntymisessä menin useimiten vinoon enkä oikein hyvin ymmärrä miksi ehkä koska vatsalleen kääntymisessä ennen altaan päähän tullessa suuntanikaan ei ole suoraan altaan päätä kohti. Ja sitten erikoiskommentti asiasta jota en ole kahtena edellisenä päivänä huomaannut elikkä muistanut noteerata. Salaisuus paljastuu aivan nyt. Kolmena viime päivänä ei ole ollut tietoakaan jalkapohjan krampeista en ole altaassa ollenkaan muistanut asiaa enkä siis voinut myöskään pelätä sitä tietäen. No eräs jäykkyysasia on olemassa ja sehän liittyy hartioihin joista oikean puoleinen on nytkin vähän tai todella melko vähän jumissa. Selkäuinnissa se ilmoitti itsestään mutta ei kroolissa. Selässä on jotenkin hiukan luonnollista liikettä irvoksuva käsien kiertokulku mutta alan jo luulla että siihenkin voi oppia sillä vasen käsi ei puutunut aj oikeakin alkoi itse rentouttaa itseään ja vielä kun erikoisesti annan hartian laskeutua alas työntövaiheessa ja pidän sitä siellä pikkutovin niin se saa huilata saman tien. Alas tarkoitti alas kropan seisoma-asennoissa elikkä uidessa tulosuuntaa. Nyt on tämä uimaharjoitus aika käytetty ja vastaisuutta varten varmaan kannattaisi ruveta keksimään seuraavaa jossa kokeillaan vähän muita uintilajeja pitkästä aikaa. Sikäli uudenlainen vaihe että tästä harjoituksesta olen selvinnyt noin tunnin allasrupeamalla ja sehän on reilusti sukkelammin mitä aikaisemmissa räpiköimisissäni. Hitto en osaa lopettaa. -15:56 2003-12-26 20:36 Ei yhtään huvita aloittaa kirjoittamista. Taidanpa siis jättää piruillessani turhan tuotantoni vähiin. Minussa on jotakin outoa mutta ei niin kovin outoa. Halu olla haluamatta ja halu haluta vain vähän jos sitäkään. Huomaan nyt konkreettisesti miten hartioiden yläosan lihakset vetävät hartioita ylös eli lihakset on rentoutettava ja venyteltävä pidemmiksi jotta hartiat voisivat olla rennot. Olen pimahtanut mutta en ole höynäytettävissä. Uskon että mikään ei voi uskotella että jotakin odottamisen arvoista voisi saada odottamatta ja moninkertaista vaivaa näkemättä. Aku Ankka taisi olla ensimmäinen joka sai minut nauramaan halvaantuneesta vakavuuden tilasta. Enkä olisi sitäkään itse arvannut että tuon Ankkulin kuplissa mainitaan tunne-energia ja se on rakkaus. Kyllähän siinä jo melkein kyynel herahtaa. No ai-ai nyt alkaa taas sanojen oksennus. Jos luettavakseen ottaa vaikka melkein mitä tahansa niin luulen että löytyy tekemisen kuvausta. Kun ei selitellä teorioita vaan kerrotaan elämästä. Laiskottelukin on harjoittelua. Harjoittelua nivelien jäykistämiseksi lihasten heikentämiseksi ja hapenottokyvyn vähentämiseksi. -20:49 2003-12-27 20:17 Jokunen päivä sitten kuitenkin tuli aatos ehkä näyttelijämäisistä touhuista. Opetella tekemään tai olemaan jotakin ihan kenties muutoin vain ja sitten unohtaa se ja ruveta ajattelemaan jotakin muuta. Eihän siinä toisaalta ole väliä mikä touhun nimi olisi. Amiksen joukko palasi. Näin tänään alligaattorimiehen videot ja hänen oma innostuneisuutensa esitti minullekin jotakin tai ehkä aukaisi. Jäämies on jotakin muuta. Tai sirkus. Kai kussakin touhussa vertaillaan itseä paikkaansa maailmassa. Tiina kysyi lähtisimmekö Amiksen kanssa huomenna. Ajattelin että voisin alkaa tehdä ennätystäni päällä seisonnassa. Olisi mielenkiintoista nähdä missä raja tulee ensimmäiseksi vastaan. Ainakaan minuutissa se ei tunnu missään ja hankalinta on aluksi vaivaton tasapaino. Olin jo ajatellut melkein kirjoittaneeni venyttelystäni peilin edessä ja tietysti jossakin vaiheessa se taipuu hieman uinnin kuivaharjoitteluksi. Luulen keksineeni ripauksen jotakin uutta käsivetoon. Kun kropan saa notkeaksi niin siitä voi irrota hämmästyttävän pitkä vedon keskiosan perusmoottorointi. Mieli on tahmassa aika jumissa. Kirjoitankin kovin hitaasti näköjään. Parempi kai lopettaa nyt. -20:35 2003-12-28 12:06 Äsken oli joku ajatus ja se haihtui. Tuppaa tulemaan välilyöntejä reippaasti liika. Tänään oli kolmatta päivää kurkku karhea hieman herätessäni. Toinen sairauteni on ikenessä jokin kumma näppylä. Eilen siitä vuoti vertakin. Tuntuu se ihan puhdistavalta eli mieluummin niin kuin kuollut epämääräinen pelottava ylimääräinen kasvannainen. Jossakin hampaan nurkassakin on jo taas kolonen. Niin että minkälaiset asiat sietää tulla esiin? Mikä on hyötyä ja mikä haittaa? Kävin suihkussa kurkkuineni enkä siitä pahemmin säikähtänyt. Nyt jalkaterät ovat viileät. Ai niin äsken ajattelin melkein tuuli taas vei siis se oli tuntemattomalle alueelle lähtemistä. Siellä taidaan heiluskella suuren osan ajastani. Asioita joita ei ymmärrä ja joille ei aina ole sanoja. Saatikka että ne olisivat mitattavissa. Ei kai ihme että ennen kaiken piti olla suorakulmaista ja numeroiksi muutettavia ominaisuuksia. Tuntui vain että piti sanoa noin. Jo kypsytellyt ajatukset taitavat olla ainakin lähes yhtä haihtuvia kuin tuoreet. Sanoa että mikään ei olee tärkeää on sanoa ei mitään. Näyttää tämä paskan jauhaminen nyt olevan niin tärkeää että teen sitä. Hups huomasin pientä aivan ylimääräistä jännitystä hartioissani. Voipi olla että näiden lyhyempien pätkien mukana aatos sipauksen terävöityy. -12:27 2003-12-28 14:22 Äsken vessassa käydessäni huomasin peilissä jonkun kumman tyypin vähän kai minun näköiseni. Joo minäpä kai. Piti ensin sanoa että vähän ottaa aivoon kylmät jalkaterät ja kurkun kutitus ja hartioiden pieni jomotus. Nuhatautia sitten ehkä tiedossa. Kunhan ei menisi selkään ja niskaan. Eli siinä valitus. Siellä peilissä näin vähän joka suuntaan törröttävän tukan ja minusta se oli ihan sympaattinen. Tykkäsin. Yritin kuvata mutta tietysti kameran akussa ei ollut pätkääkään tehoa ja laiton sen latautumaan. Kävin vielä varmistamassa peilistä ja alkoi ihan hymyilyttämään. Joo. -14:27 2003-12-29 23:52 Voisiko jäätelölautasen pohjasta saada oudon puudutuksen vasemman käden pikkurilliin? Laitettakoon nyt outojen yhteensattumien tiliin. Pari tuntia sitten olin ihan nukahtamispisteessä lueskellessani Akkaria. Hesarissa oli pätkyläteksti ruotsiin importoituneen ihmisen modatusta kielestä. Että veisi tovinsa kun kotolandiassa päästään siihen asti. No voi pata versus hertta niinkuin jokainen ei modailisi omaan tapaansa. Tietysti isojen laitosten kielisensuuri on oma asia-ansa. Asiansakin ehkä. Huppelis luulin ikkunasta heijastuvaa lampun kuvaa kuuksi. Maagista hypnoosia. Juu hups vuorokausi vaihtui. No muutama päivä sit tuli semmoisesti itestään mieleen että nämä päivishoureet tuntuu alkavan jotenkin aika automaattisesti suodattua. Ei ole enää sellasta pakkomielteisyyttä kokohelaraportointiin touhuista. Et niinko tää rupee olemaan enemmän taiteiluu. Siis rupean olemaan hiukan ihmisempi siinä että osaan ajatella kokonaisuutta ja olla hienosyinen ja myöskin rämäpäinen sitten kun on tarvetta. Eli ihan pikkuhiukan vähemmän tökstöks mitä ennen näköjään kovasti olin kun omat kusipääkeitokset niin herkeästi tuppasi kiehumaan yli eikä sitten ollut mitään suhteellisuuden tajua enää käytössä. No olkoonpa luritukset nyt tässä vaikka jotakin vielä nokare mielessä äsköin telmi. Saavat palata sitten aikanaan akuutisti sopivasti sormien pyöriteltäviksi jos ovat tullakseen. Nyt saa pinnistelyt jäädä. Enköhän saa sitten siten kroppaakin rennommaksi kun muut tyylit tahikka touhotukset tulee lepsummalla tavalla tehdyiksi. Heittämällä iso kasa nipotusta romukoppaan ja toimimalla ajassa ja paikan päällä ilman ylipaineita ja mikä varsinaista oppien huomaamaan mikä on liikapainetta ja mikä relaa meinikiä. Tänään kävi päällä seisomisen yrityksessä aika hassu elikkä ohuella matolla paine kävi kovana kallonahkaan ja itse olin kai muutoinkin roisin jäykkä kauheasti ja yrityksen jälkeen nenästä vuoti verta nimellisesti. Sen verran että haistoin käryn ja sain merkin verran käteen punaa. En muista koska nenukkani on viime kerran verta vuodattanut en muista. Asenteeni on nyt muuttunut kokolailla eli hankala tunne saa minut pikemmin kiihtymään ja haikaamaan hankaluudesta osaten selviytymistä eikä pakoa vaikeudesta. Edellisestä päällä seisomisen yrityksestä puuttui ennen kaikkea rentous. Heps hei muistinpa tässä että aamun aloitin suihkun lisäksi no böööö päivän siis aloitin pienellä punnerrus ja kyykkysarjalla. Eilenkin niin ja tänään vielä lisäsin muodollisen vatsaliike ja selkäharjoituksen. Kun nuo touhut liittäisi vähintäin yhtä varmasti oloonsa kuin murkinoinnin tai muut yleiset asiat niin ihan tunnelma sisältä päin sanoo että sen pienen vaivan tulos on merkittävä. Jaha nyt sitä että olen ollut jo viikon ilman reipasta liikuntaa. Olen vähän sellainen lihasmoottori joka pyrähtelee touhujaan pätkä kerrallaan. Ylijäämäsukset pitäisi saada. Jäätä pitkin niillä sitten Kotkan kierrokselle. -00:41 2003-12-31 04:12 Yökirja onkin tämä tuotannon osalta. En oikein pysty kirjoittamaan kun nyt myös kuuntelen levyä kuulokkeilla. Apocalyptica eli se joululahjatoiveeni. Sikäli kuuluu hassua uutta että pystyn kuvittelemaan sen että käsien pitäisi liikkua mitä lie rytmikkäitä liikeratoja jotta soittimista voisi loihtia ääniä ilmoille. Olenhan kai ennenkin kuullut äänet suurin piirtein niin kuin nytkin mutta luulen että suurin muutos on siinä että uskallan kuvitella enemmän ja kun nyt olen aloitteleva opiskelija tai ehkä pikemminkin harjoittelija sillä tavalla että tiedän pystyväni kohtuullisella harjoittelulla johonkin mihin en aiemmin ollut pystyväinen. Minua epäilytti koetus yhdistellä yöpäiväkirjan sepustusyritys ja kuuntelu. Minulle ei enää ole olemassa ajanvieteharrastuksia tai täytetouhuja niinkuin entisaikojeni musiikin mukakuuntelu oli. Julpan joululahja X-Box näytti CD levyn DVD levyn videot ihan melko kiltisti. Aika hassua kun muistan Nina Hagen tyttelin varmaan yli parinkymmenen vuoden takaisesta punkluukutuksesta ja pikemmin energisenä aika räjähtävänä mielikuvana kuin jonakin jäsenneltävänä. Alkaa vähän itkettää kun tästä paskaelämäni sekoaivotouhusta nyt tuntuu alkavan hieman rakentua jotakin jossakin mielessä hanskattavaa. Tai palikoista pinoutua vinoa tornia. Häh höh? Niin me siirryttiin kotiseuduilleni päin. Epämääräistä höpinää kun minulla ei oikein ole kotiseutua tai erityismerkityksellistä kotikäsitettä vaikka tosin nyt olen aika rento vaikka tämä näyttöni on edelleen kuvaltaan kieroutunut. Välillä tulee aika helposti useamman kymmenen minuutin aikaetäisyys edelliseen kertaan tiedoston tallentamisessa eikä se ole atk-friikin käytännön älyn todiste vaan päinvastoin. Voisihan tässäkin touhussa opetella toimimaan suht näppärästi vaikkapa samalla kun lause tulee venytettyä koko mittaansa tehdä ekstrajumppana tekstin tallentamisen ja jonkun kroppaa hiukan heilauttavan ilmakitarasoolon vaikka päälle. Joo ja vielä vaikka ilmalentopallosyötön ja äh helvetti kun olen tylsä mälsimys. En jaksa kuunnella tämmöistä kakan jauhantaa. Lyhyestä lause siitä erilainen että unohtuu juuri sopimani tapa toimia ja rynnättyä seuraavaan sepustukseen. Piste ja tallennus. Kylläpä on mielenkiintoisempaa kuunnella musiikkia kuin ajatella omia ajatuksiaan jotka ovat iän ikusta samaa soopaa. Missähän vaiheessa sitten kyllästyn tähän mistä nyt väitän innostuneeni? Että vähän turha tässä on maanistella jotakin tiettyä touhua. Nenukka alkoi illalla vuotamaan ja nytkin jalkaterät hehkuu kylmän väreilyä. Käytiin vieraisilla naapurisukulaisilla isäntäväellä ja teinipojat pelasi PS 2 skeittailua. Teetä juotiin ja luin Aku Ankan n:o 52. Nyt aatos yks ja kaks harhailee ja kolmannesta en tiiä haisua. Ainii vainii semmosta että viime yönäkään en nukkunut. Luin vähän mitä Birdy oli tarinoinut ja hypistelin mitä linkit näyttivät blogeihin päin. Tajuttomuus jäi mieleeni vai oliko se joku alitajunta ehkä. Kaippa muuallakin hyppelin enkä nyt muista miten aukesi eteeni kirjaharrastajain sivusto. Kirjakerho jossa kirjat luetaan ja pannaan sitten kiertämään jotenkin niinpäin asian ymmärsin. Väsäsin sinne heti omaa tunustani joka nykyääm on ilman mitään vapinaakaan jakomielisyyden suuntaan lioncat. Lioncat lioncat lioncat. Shit ja kakka kun olen ahne ja utelias enkä tiedä mikä on totta. Voi ollakin että koko totuudella voi heittää vaikka jaa en tiedä mitä. Minussa on alkanut olla sellainen vapina että raikkaasti aavistelen liikuttavuuden pulppuavan sisältä varsinkin ulkoisten kiimaa lietsovien vaikutteiden alaisuudessa ja seinille pomppimisen tai itkun syytä ei voi kertoa ja selittää. Nyt itkettää yksinkertaisesti jokin ehkä sellainen tuntemus että olen kärsinyt ja toinen ihminen on kärsinyt siinä vierellä tai kaukana samaan aikaan tai vuorotellen ja miten hullunkurista se on tai miten lähes tappavaa se on ja nyt sydäntä koskee jalkojen kylmyys ja suonissani vilistävä miljoonabakteerilauma ja yli viikon kestänyt epäurheilijamaisuus vaikka tänään eli eilen oli toinen päiväherätys kun tein uuden miniaamujumpan ja ihmetytti miksi reidet olivat melko tiivistä kramppilihaa vaikka ne eivät olleetkaan sen perusteellisemmin kipuisat ja Julppa huomioi Ninan näyttelevät silmät videolla enkä tiedä tai paljoa välitäkään mikä mihin liittyy vaan se on aika paljon ihan syntymäpäiväkakun kynttilöiden puhaltamista niillä samoilla molekyyleillä jotka täällä kasvihuoneilmiössä pyöriskelevät ilman että kovin paljoa saavat päivittästä ajattelun huomiota kun samaan aikaan luulen suuremman soluväestön olevan aivan kovasti töissään jatkuvasti edestakaisesti ahertamassa jotta elämä jatkuu. -05:07 0311 (tämä 0312) 0401 päivissivulleni alkusivulleni 2004-02-03 18:34