Jorman päiväkirja 2004/01 tammikuu 2004-01-01 04:49 Simmut on ihan ristissä. Muutos ei ole päätös vaan muutos on tehdä erilainen rutiini on siitä päätetty tai ei. Taidan osata ajatella pikkusipauksen verran monipuolisemmin kuin ennen ja siksi saan mieleni myöskin helpommin sekaisin vaikka ehkä mielikin on pontevoitunut ja vähän taidokkaammaksi tullut. Kaikki tämä on kuvitelmaa. Tällaisessa asiassa etenkin. Ei voi verrata kuin eri sinappeja joita voi puristella putkiloista vuorotellen. Vuodenvaihteesta tuli hyvin arkinen ja mainio. Eihän vuoden vaihtuessa mikään asia vaihdu muu kuin numero ja siihen voi taas linkittää muita asioita. Metrossa kailotettiinkin lipun hinnan muuttuvan. Nyt olen paremmin älynnyt hengissä selviämistä ja siihen kuuluu hiukan tolkuissaan pysyminen ja siihen liittyy rutiinien pieni kiusaaminen ja siihen sopii mikä tahansa syy kuten se että ei oikeasti tapahdu mitään. Nyt hartiani ovat reilusti tukossa. Minulla on tukan kampaamislakko koska sotkuinen tukka on sympaattinen. Tai juksaan itseäni ja samalla saan olla laiska ja viljellä hölynpölyä. Parran ajoin ja olen taas seksikäs. Tutkin asioita ja nyt olen opiskellut tässä juhlatienoon arkisuudessa käytöksiö kuten aina teen tai silloin kun oudoksuttaa ja pitää etsiä kummien asioiden hyödyllisiä näkökohtia. Nenään tulee aina välillä palannen käry. Jotakin siis on paukuteltu. Olin mielessäni analysoinut jotakin käytösasiaa ajatellen sen kuvailua tässä mutta en nyt muista kuinka se meni enkä edes oikein mitä se koski. Kliinisen tutkimuksen peittosi silmät sidottuina kökköinen mieleni. Vahingossa olen iloinen kun kieleni nurkan takaa kampitti häirikön. Maatkoon siinä itse junttiherra joka kai ei mistään välitä vaan tuulen mukana seilaa. Oi sä armas itse nouses siitä ja reippan mielin toru itseäs kiusaajaa. Jättekiva juttu että tässä huoneessa ainakaan ei kaksimielisyyteen taipuisuutta ei harrasteta vaan ollaan ihan älykkäitä järkeviä selkeitä sekä johdonmukaisia melkein viisaita yksimielisiä ihan hurmaavuuteen asti. Ja menee se ylikin ja ällöttävyystesti alkaa. Olenpas ikävä. -05:17 2004-01-02 22:46 Amikselta lipesi pieni maitolasi kädestä ja minä olin ihan rauhallinen kunnes maito alkoi levitä joka puolella ja silloin minulla pamahti yksi iso papatti pään sisällä ja kun nyt kysyin että hermoistuinko niin vastaus oli et ja pää olisi kuulemma mennyt halki jos papatti siellä räjähti. Palasten alta löytyi hyvin pienten otusten lauma siivouksen yhteydessä siis niin pienten että ne voisivat kömpiä pienenkin silmäneulan raosta. Haluaisin niille elukoille nimen ja ominaisuudet. Kukahan on ollut niistä niin kiinnostunut että elintapoja olisi selvittänyt? Ja pienten banaanikärpästen outo sikiäminen tosin nyt niitä ei ole ollut pitkään aikaan. Ulkona meinasi nenä jäätyä pakkasessa. Juu äsken aattelin että jos pitäisin yhtä rauhallisesti paussia päiväkirjasatuilusta kuin uimisesta mutta ei tähän nyt kuulu paussit mutta vosihan tämän rennommin ottaa välillä. Mun pitäisi saada itselleni uusi kouluttaja venäjän kieleen nyt ehkä alkaisin jo olla kypsä suhisemaan ja kenties korva jotain kuulisi. -23:00 2004-01-03 23:52 Ihan eri tilanne mitä aamusta olisin luullut. Kierrätystä. Ihmisten ja tavaran. Lapset on taas naisemoillaan. Minä taas ostin takaisin exältä romuksi jääneet tietokoneroinat jotka joskus olin toimittanut ja on niillä vissiin ja varmaan myöskin aikanaan paljon pelattukin. Näyttö näytön paikalle tässä vaiheessa ja ruhtinaallista kun tämä on seonnutta exnäyttöäni ominaisuuksiltaan virkeämpi. Vanha pelasi 800 leveänä ja tämä 1024 pisteisenä. Ruhtinaallista. Nyt olen tekstitilassa eli periaatteessa ei eroa mutta tämän näytön merkitkin taitavat olla skarpimpia ja siitä tuskin on iloa. Näyttö on tummempi enkä aio koskea säätimiin ennen kuin kovasti tarvii. Näytön lisäksi kaksi vanhaa koneen runkoa enemmän ja vähemmän tyhjiä. Prosessorilla varustetun prosessorituuletin ei pyörinyt ja olin hiukan yllättynyt kun se äsken kokeeksi kytkiessäni lähtikin käyntiin ja toimi kunnes yritin vaikeampaa. Siihen se sitten tyssäsi. Käynnistyi kerran vielä kiusaksi mutta ei sitten enää. Luulen että emossa on häikkää mutta piru tietää. Exän tullessa olivat sämpylät uunissa ja kova kiire minun isoäitiäni katsomaan. Mentiin. Exä täti ja isoäiti kehuskelivat sämpylöitäni. En tajua mikä outo maku niissä oli. Voihan olla niinkin että oma makumittarini on sekaisin eli toimii eri tavalla kuin se on ennen toiminut. No luulen että maapähkinät tai auringonkukansiemenet yhteisvaikutuksessa rusinoiden kanssa muhinoivat kemiallisesti. Jokin tai kukin niistä voi olla erikoiserää tai muhitettu kaapissani jonkun mausteen kanssa. Kai annostelu tekee mausteen niinkuin lääkkeenkin. Kävelin tienvarresta takaisin ja olipa pakkanen. Nyt niis jota olen harrastanut viikon. Kävin kotiin tultuani sitten suhkussakin ja hieman pelkäsin vettä mutta kyllä sen jälkeen tuli ihan kelpo lämmin aalto. Kokeilin tätä näyttöä vanhaan sylimikrronkin ja kyllä ruudulle tupsahti teksti kun räpytin säätönäppäimiä siisti kuva ja kirjoitin yhden sanan päiväkirjaa muka mutta näppis oli outo ja koko itseni olemus. Olen näköjään ehkä liiaksikin tottunut istumaan täällä huoneen takanurkan tienoilla. Hitsi kun olisi ihan pieni näppisvalo niin voisi sammuttaa isomman valon tai vitsi kun osaisi käyttää näppistä sokkona. Seuraava harrasteluaihekko? -00:16 2004-01-04 23:44 En tiiä mitä sanois. Hämmästyinkin heti. Nimittäin ääkköset näyttäisi niinku pelaavan. Kierrätyskone suostui käynnistymään kun herkeästi pyytelin mutta kovalevy ei ja vaihdoin yhden varakovalevyni ja vielä kone käynnistyi ja sen cd-asema lukee CD-RW levyä. Sellaisella on se Linux tai pikemmin Debian ehkä jonka Kontupisteestä sain ja nyt se on asennettu. Joudun taas pitämään itseäni hiukan tyhmänä kun en arvannut nopeammin ruveta kirjoittamaan päivistäni toisen virtuaalikonsolin kautta sillä aikaa kun ekalla pyörii asentelu lähes loputtoman pitkään. CD oli siis boottaava ja tähän mennessä ilman muuta siistein mitä olen nähnyt. Se on samalla hätävaralevy ja siltä voi valita melkoisesta litaniasta mitä ruvetaan tekemään. Jo boottaus valinnan yhteydessä oli käytössä nano-tiny editori ja siksi kokeilen nyt nano editoria. Ilmeisesti oletuksena on 30 rivinen konsolinäyttö. Ihmetys oli melkoinen kun kokeillessani CD-RW levyn lukua ennen asennusta lueskelin Debian jakeluinfoa sillä se on freeware mitä muut jakelut eivät yleensä ole vaan niissä on kaupallisuus takana. Jää tutkittavaksi sillä helposti aina herkeää puhumaan jostakin asiasta vaikka höpinät ovat vain kuultuja tai luettuja. Tässä simppelissä ja pölhössä editorissa tulee automaattisesti rivinvaihto kun kirjoittaminen lähenee rivin loppua. Siitä en tykkää. Siksi tämä on pölhö. Kokeilen kohta käynnistyykö tässä värkissä XFree ja mitä sitten käy. Näytönohjain on nimittäin joku melko sekava S3 Savage malli ja aikoinaan yriteltyäni jotakin Linuxia sain monta kertaa koko näytön kai eri tilanteissakin sekaisin. Tässä taisi nyt olla XFree 4 jotakin eli aiempia kokeilemiani uudempi. 00:02 2004-01-05 05:05 Saatanan idiootti olen taas ja tähän aikaan se onkin jo aivan ok. Graafinen tämän Debianin olemus on KDE se sairaan raskas. Kyllähän se siistiltä aivan käärepapreilta näyttää mutta kun aikaisempien tutkimuksieni mukaan se säätely on tiedostoina hakemistopuussa ja se jo mikä on kivuliaan raskasta. Jokainen käynti tiedostolla on helvetin monta kertaa raskaampaa kuin jokin muu. Eli jos konfiguraation on mahdollisimman vähissä tiedostoissa niin käyttö on keveämpää. Hyppäsin tänne päivikseen nyt taas kun katsoin man nano elikkäs nanon maunaalisivun. Ehkä tämä kovalevyni on hidas mutta en luule että se on niin hidas vaan jokin mättää. Turhaa höpinää kun en todella tiedä samoin kuin koskien tätä koneen runkoa ei ole mitään tietoa mikä siinä pätkii kun välillä mikro käynnistyy ja välillä ei. XFree selain on Mozilla 1.0 ja olen selannut HOWTO listan läpi ja selannut siitä tiedostot jotka saivat minut onkeensa ja MINI-HOWTO listankin. Niin hyppäsin tähän kun löysin nanon helpistä kolme hyvin sopivaa optiota elikkä -v = readonly sekä -w = nowrap ja -x = nohelp. Ja aluksi yritin siis kirjoittaa nyt aivan äsken tätä päivistäni readonly tilassa ja siksi olen nyt tolvana. Nowrap poisti tämän nanon pöljyyden kun sana ei hyppää seuraavalle riville lähestyessään näytön oikeaa laitaa ja nohelp vei turhat kaksi vinkkiriviä pois ruudun alareunasta. Tässä on vähän outo rivinkäsittely kun käsiteltävä rivi vain siirtyy vasemmalle jos se on erityisen pitkä ja näytön muut rivit pysyvät paikallaan. Aika hassua kun ei ole ikinä riittänyt tahdonvoimaa päässä primitiivihitusta pidemmälle emacs editorin käytössä. HOWTO rykelmästä löytyi yksi vinkkilista missä on jopa esimerkkejä elisp koodista. Viimepäivinä olen harrastanut yökukkumista. Eilen ihmettelin kun olo oli hiukan kylmä ja vetelin lisää peittoa päälle. Oli pimeähköä ja oletin että vielä on yö ja se tuntui kummalta koska tuntui että olen nukkunut jo reippaasti. No niin kuitenkin oletin ja hiukan aavistelin muuta. Katsoin sitten kelloa ja se oli 17:06 eli olin koisinutkin noin 11 tuntia. Mikäköhän panee minut nyt kuvittelemaan että alkaisin nousta aikaisin aamulla? Vuorokausirytmini on eteenkurottautuva luontaisesti mikä meinaa että valvon helposti aina vaan pidempään ja sen seurauksena sama koskee heräämistä ja pidemmän päälle rytmi pyllähtää ympäri koko vuorokauden alkaakseen alusta. -05:31 2004-01-05 23:49 No niin edellisillan ensimmäinen tekstipätkä on sitten kapeampaa lajia. Taitaa mennä päiväkirjani aina vähän sekaisin kuunvaihteessa. Edellisen päivityksen yhteydessä oli taas vanhaa esillä kun tarkastin pk-linkkiä. Nukuin taas aika pitkään mutta en sentään iltaan asti. Kun vihdoin pääsin liikenteeseen kaula käärittynä joululahjakaulaliinaan niin uimahallilla sain nähdä tiskin pimeänä. Olin ajatellut että ei erikoisien aukioloaikojen luettelo uimahallin ovessa liity minuun että jotenkin käyn uimassa sen ulkopuolella. Taisin hiukan luulla enkä edes tiennyt että on olemassa joitain loppiaisia ja loppiasiaattoja. Nyt kun törmäilen näihin maailman tai Suomen asioihin niin huomaan että voisi viisi prosenttia vähemmän ajatella huuhaata ja sen sijaan pedata mieleen paikan tämmöisille käytännön aikataulu ja kalenteriasioille. Muuten vielä yöllä joku xf86cnf ohjelma kysyi näytön ruudun mitat millimetreissä ja horisontaaliset ja vertikaaliset virkistystaajuudet ja räpellettyäni niillä sain näytön päivityksen 75Hz taajuiseksi vilkkuvan 60 hertsin sijaan. Nyt tämä editorini luki taas siististi levykkeeltä kaksi yllä olevaa pätkää ja samalla on sitten testattu että äät ja öötkin tulevat Debianilta asti mukaan ja olihan se jo periaatteessa selvää koska Mozilla selainkin näytti ne jo yövuorossa. Tarkoistus oli ostaa 3 kg pussi porkkanoita Euromarketista ja hyvä että aloin siellä eksyillessäni miettiä että miksikäs oikein tulin kauppaan ja pienen ponnistuksen jälkeen muistin tarkoitukseni vaan eipä ollut reippaita pusseja joten otin pienemmän sillä pidän kovasti sopivan pehmeiksi keitetyistä porkkanoista. Kotimatkaan tuli lisäkierros kun tapasin kenties jopa parhaan juttukaverin. Siitä jäi hyvä olo pitkäksi aikaa ja ekstraulkoilu varmaan tuli sopivasti joulun ja vuodenvaihteen laiskuuteni pois pyyhkimiseksi. Nyt juuri äsken haukotutti niin että leuat meinasi muutaman kerran nyrjähtää. Ja kappas vaan nythän on jo yö. -00:07 2004-01-06 23:27 Sori tyhmyytta ja ao-puutetta kun olen taas vanhan mikroni Mandrake Linuxizza johon en osannut saada skandeja millaan mukaan. Ihan hyva taas koska sekoilu selvittaa maailmankuvaa ja aika nopeastihan nakojaan oppii ettei asiat ole niinkuin voisi olla. Poo. Eli mika tassa harmittaa on se ettei naissa muiden editoreissa ole muistissa kursorin paikka kun palaa samaan tekstiin uudelleen. Minusta se on kovin malsaa. Melkeinpa olen mieluummin ilman skandeja mutta paikka saisi olla ja pysya. Tama on Midnight Commander ja asken huomasin etta talla voi selata tiedostoja myoskin attribuutit nayttaen ja tuottaa seuraavaa -rwxrwxrwx 1 root root 631 Jan 6 23:33 pk.txt*. No tuo on ls -l pk.txt >pk.txt komennon tuotos. Askeisessa hopinassa ei ollut paljoa tolkkua mutta se muistutti minua toisesta asiasta. Sen tahden on aivan turhaa vertailla tolkullisuutta niin kuin se olisi joku tarkka mitta. Nyt taas hopina on lahella karkoittaa asekn muistamani asian. Siis unix verrattuna MS Dossiin. Linux on unix tassa puheessa. Dossin jalkeen unix luultavasti tuntuu pitkaan hankalalta koska mahdollisuudet moninkertaistuvat ja varsinkin siis toppailyn mahdollisuudet. Ei ole sanoja niille mahdollisuuksille joita nokan eteen tulee eika niille ole pitkaan mitaan kayttoakaan. Tavallinen muutaman tekstin tai sahkopostin kirjoittaja ei miita erikoisuuksia tarvitse ja helpompaa olisi kun ei tarvitsisi ollenkaan tietaa naista asioista jotka pikemmin ovat insinoorien touhuille haiskahtavia. Kuten etta levykeasema on mountattava jotta paasee sen tietoihin kasiksi. Ja mountti tehdaan johonkin paikkaan hakemistopuussa. Siina jo alkaakin nakya ero. Tama sekavuuden maailma on monimuotoinen ja silti tai siksi maaramuotoisempi. Kun tietaa mita tarvitsee sanoa niin jotenkin pystyy myoskin sen tekemaan. Enpa nyt lahde pidemmalle houruilemaan. 23:48 2004-01-07 23:32 Joustavia käsitteitä alkaa löytyä hmm ja alkaakohan se olla sitä kypsyyttä ?;) Kuikuilin aamuun asti. Ja juuri kun edellisena iltana olin emähaukotellut. Voi kauhistus meigän touhuja. Ei nyt kiinnosta kommentoida yölinuxharrastustani. Sen verran sanon että räiskyväksi oudoksutuksekseni minulla heräsi pitkästä aikaa intohimoinen suhde tietsikkatouhuun. Asia jonka muistan on se että huomasin less ohjelman monipuolisuuden ja näppäryyden ja se in ollut siinä sormieni alla koko ajan mutta en ole ollut utelias tutkimaan. Tämä on uinnin seurausta joka on saanut minua nöyrtynään. Toinen asia jonka huomaan on läskiksi laittaminen. Eli en ole sellaista täydellisyyspakkomiellettä kuin nuoruuteen kai kuuluu. Eikä kontrollipakkoa ja oman tyylin pakkopaitaa. Idän opetuksen tyyliin virtaa ei kannata vastustaa. Paremmin selviää kun opettelee virran luonteen ja antaa sen viedä. Aamulla ajattelin että jospa jättäisin käymättä nukkumaan vaan lähtisin kirjastoon ja uimaan sun muuta. Mutta kun olen niin pehmeämielinen niin pieni lepo veti puoleensa. Kokeeksi laiton kellonkin soimaan mutta en paljoa tajunnut maailman menosta sen piippaillessa. Niinpä koisiskelin taas koko päivän. Nyt vihdoin tunnen itseäni paremmin siltä osin. Kävin kirjastolla ja suunnilleen sellainen se on kuin olikin. Saa sitten kesällä nähdä sen paremmuuden sillä ilmastointiremontistahan oli kyse. Itse en perusta yleensä muun laisesta ilmastoinnista kuin ikkunat apposelleen tai kun on kylmää niin ikkunat ja ovet myös kiinni. Koetin uusia lainani ja eihän se heti onnistunut kun korttini oli edelleen mitätöitynä lopsan katoamishässäkän jälkeen. No äkkiähän sen ruksin sai käänteiseksi mitätöitymättömäksi. Kymmenen kirjaa lainassa ensi kuuhun asti paljolti lukemattomia ehkä. Lainelautailija lähti päätteeltä vartin ennen tasatuntia ja käväisin kuikuilemassa. Ohjelma GNU less löytyi viimevuoden alkupuolen versiona ja imuroin paketin levykkeelle. Sitten vihdoin uimalaa kohti. Pääivällä ja ehkä matkallakin sävelsin miten meinaisin uida. Se oli 1000 v ja 1000 r jos ehtii ja kerkesin. Molempi touhu vei puolisen tuntia eli maksimivauhti pitäisi kolminkertaistaa lyhyemmällä matkalla. Arvelutti liikuntalakon jälkeinen aloitus että pitäsikö uida lyhyemmin mutta ei tuossa ollut mitään sillä tavalla vaikeaa. Rinnassa oli olkapäät jäykkinä ja se tuntui olevan kovin epänormaalia touhua mutta kai vaikuttaa pitkä paussi koko tyylistä ja tottumattomuus lähinnä. Koska touhuun varmaan voi oppia niinkuin aloin oppia selkäuinttin joka välivaiheessa tuntui tosi oudolta ja epäergonomiselta hulluttelulta. Takaisin polkeminen tuntui vaikelata jalat eivät meinanneet jaksaa olin kai hiukan poikki ja kunnoltani rampautunut. Puoli yötä. -00:00 2004-01-08 23:52 Taas olin hävittänyt ääkköset. Se taisi käydä kun imuroin tähän tekstiin mukaan Linuxin puolella kirjoittamani. Niinpä taitaa olla huomasin kun testasin tekstinpätkän lukaisemalla. Ennen olen muistanut laittaa säädöt sopivasti koska sehan se juttu on että tässä näkyy ääkköset kuitenkin mutta internet-ääkkösten asetus ei ollut päällä. Siellä näkyykin hassu viistotuplaviiru ään paikalla. Amiksen hamonen oli unohtunut ja kun laitoin sitä kirjekuoreen niin löysin huiman määrän markka-avaruuden postimerkkejä. Siinä on sellaisiakin joissa on hologrammikuva ja piirroselukoita. Kukkia ja ties mitä tai se sitten paljon muuta. Tänään olin hämmästyttävästi nukkunut herätäkseni kahdeltatoista jo. Kuten tuppaa käymään alkoi tulla tuskan hiki kun yritin tehdä lähtöä. Siis siksi että keksin kuormata kaikki liki kait parikymmentä mappia pyörän tarakalle. Sitten rupesin aattelemaan että ei ehkä kuitenkaan ne vaikka putoaa polun varteen ja sitten katsoin että nämähän ovat niitä mitkä maksoi Prismassa 2 ja puoli euroa kappale kun huomasin uuden vuoden aaton paukkuostosmatkalla. No siellä oli niin isoja raketteja että ei nyt ihan tällä kertaa mutta pientä papatusta. No otin muutaman eli tarkemmin kolme mappia etukoriin ja siinähän ne meni hyvin aivan pienestä lumisateesta huolimatta. Heitin ne ja pari lukemaani Me Naiset lehteä Mahiksen talon rapun ikkunalaudalle missä on lehtien kierrätyspaikka. Nyt hyppäsin asioista edelle. Pyöräilin sairaalan takaa ja ei ihmettä nyt juuri rupesin miettimään ettäkö niin oli vai ei sittenkään. Ei sillä että väliä mutta kun nuppi kai alkaa hiukka seota. No ei hätiä muistan hengittää välillä. Joo kyllä menin Keskusairaalan taitse kun mieleen palasi ramppi uudelle ja jotenkin hiukan turhan tuntuiselle mutta ehkä kesällä rullaluistelemaan kutsuvalle ainakin uutena sileälle kävelytielle uuden korkean piipun vierellä. Rantatiellä taas törmäsin Heidiin joka ei ollut voinut vastata kirjeeseen kun Kirjasto oli remontissa. No nyt voin kirjoittaa uuden. Ai niin ja eihän minulla ollut edes kovin hyvää sähköpostiosoitetta niinkuin nyt on lioncat hornan tuutissa en nimittäin kirjoita osoitettani enään nettiin vaikka vähän maksettaisi kun vanhaan osoitteeseen alkoi tulla turhaa postia. Perhanan ajatus katkesi eli eipä se tainnut kaksisen sitkeä olla ja mitenkähän uudesta saisi kiinni. Siis päädyin Mahikseen. Siellä taitaa olla jo monta Mikaa. Pääsin yhdelle mikrolle ja sepä riitti etten kahta tarvinnut hetivielä. Irc-galleria onkin saanut aika remontin ja sinne on keksitty 10 eurolla vuodeksi vip-jäsenyys makeutuksin. Lähdin sitten uimalalle ja mukaan tuli kaverikin Mahikselta perässä. Menin kuntosalille jossa olin ajatellut tehdä pikkuisen jumppaa mutta hyvä että kaveri oli tulossa ja tein sitten enemmänkin ehkä kolmin tai nelinkertaisesti sen liikuntamäärän mitä olin meinannut. Hauis ja latissimus ovat laiskistuneet meni vain 7 leukaa mutta teinpä toisen sarjan samaa. Kiskoskelin eri laisia taljoja ja heiluttelin käsipainoja niin että lopulta alkoi pursuta hikea ulos ja tuli kiire karkuun ähkimästä. Uin samaisen 1000 v ja 1000 r ja nyt tuli varmaan monta matkaa enemmän vaparissa ja unohtuihan siinä laskemiset kun toisella puolella sukkuloivat norjat uimaritytöt ja pojat ja välillä toisellakin sukeltelivat ja allas oli välillä kukkuroillaan kansaa ja kerran jopa kesken vaparin kiivastuin sukeltamaan edellä matkaavan leveän rintaman alta ohi ja siitä huomasin että onhan minulla jonkin verran varakapasiteettia käytössä ja niinpä kai tahtia voisi hiukan voimistaa eli nimen omaan tehostaa vetoja ja potkuja eikä lisätä niiden lukumäärää. Kaveri ui vähemmän. Lähdin uimahallilta sitten siistissä vesikapauksessa VPKlle ja nyt opin että siellä on kuukauden ensitorstaina hallitusken kokous että hyvinpä sekin sopi että menin mukamas myöhässä. Eipä siinä paljon muuta no lauantaina olisi talkoot ja saapa nähdä kuinka heräämisherkkä sitten olen. Äsken istuskelin tässä aivan lumpsaavin silmin ja Linuxin ääressä taas. Sain käännettyä ja asennettua Mahiksella imuroimani MC otuksen eli Midnight Commander ja se on niinkuin Norton Commander klooni isolla lisävarustuksella. Piti tehdä homma toseen kertaan kun tuli toimimattomat hakemistopolut ekalla kerralla. Pihkura että pitää saada minäheppu tutimaan kuhnaamatta ällöpitkään taas. -00:28 2004-01-09 23:45 Tämä päivistely on ja on vain ja on myös ja on ehkä eräs olemisen tapa. Vähän niinkuin karkki tai muuta vai pöydistä toisiin huutelu. Hiukan rampaa touhua kaikki mutta yhdessä ei vaan yhdistelmänä tai kompahiihtolajina voipi tulla sellaista millä saa puhinat ulos. Huokausta ei voi kirjoittaa äännähdystä vastaavasti ja kuinka voi tietää ilmaiseeko se jotakin tunnetta vai onko se runoilua äänisompailua. Esimerkiksi hoota ja oota yhtäaikaa putkistosta. Minulle tärskyn antanut neiti sanoi että minussa näkyy kysymys mutta ei voinut tarkentaa sanomaansa enkä tiedä miksi ja asia vaivasi minua viisi vuotta ja vaivaa paljon vähemmässä määrin edelleen koska nyt tiedän ja myöskin tärppinä aavistan että kaikki on hiukan joustavaa niinkuin siinä olisi musta aukko koska tahansa tai kvanttihyppy ja se on sama asia tässä sarjakuvassa enkä nyt niin kipeästi kaipaa sitä kuviteltua varmuutta koska kaikki on helminauhassa tai missä tahansa pienoiskoossa niinkuin suuressakin ja tänään. Vatsassa tuntuu hiukan painetta. Nukuin yli kuuteen illalla. Pyyhkeitä sanoille kun ajatus harppaa edelle vaan miksi pitää yrittää takaisin tähän hetkeen kulkea kuvitelmissa heräämisestään. Mihin kuria tarvitaan? Huokaus tuli taas hassua kun se on jo karannut ja huomaa sen hännäkin luikertelevan ulos. Se on kuin höyryä joka pilvenä sulaa taivaalle. Aika oli vähissa kuvittelin. Laiton kiireellä taikinaa kakhdeksi neljän sämpulän riviksi uuninluukeun taakse muhimaan ja odottamaan nälkäistä miestä. Sekopää ihana tuotaa uuttaa enkä edes välittänyt pestä sormia taikinasta kunhan pahimmat määrät raastoin kitaan että tarttuvaa ei jäänyt. Vähemmin vaattein jotta ei hässäköintiä pukemisessä eikä hikeä polkemisessä eikä riisuttavaakaan niin paljoa ja poljin uimahallille. Se taisikin olla paikan pomo kun oli juuri sulkemassa ovea perjantaina ja minähän olin unohtanut perjantaipäivän tuntia lyhyemmän aukiolon ja silloin on joidenkin harjoitukset uimahallilla ja pitääpä ottaa siitäkin selko vaikka joku perjantai olemalla ajoissa ja loppuuna asti pulikoimassa. Meinasin siitä lähteä ajelemaan takaisin Metsolaan maitokauppaan mutta huomasin että alkaa olla epämukavan kylmä ja olisi kiva saada vähän lämmitellä ja poljin ensin Fuksin niityn paperilavalle ja bongasin pari lääkärilehteä ja sitten ajelin Kotkan kirjastolle ja paikoitin itseni lukusaliin. Jätin lehdet pakkaseen pyöräni etukoriin. Selailin Tähdet ja avaruus lehteä vaikka voin muistaa nimen erehtyen ja suhtaudun kriittisesti ja uteliaisuudella ilmoitukseen että meidän ja Andromedan galaksin välistä olisi löytynyt joojoohah kuten Amerikka vai pienempi galaksi aivan kirkkaan keskustan kohdalta ja vain siksi että se pyörii toisin päin se olisi erottunut taustastaan. Aatos pyöri mielessäin ja ehkä se sirpaleina tästä näkyy että pienin osin uppoudun asian osiin. En nyt kuitenkaan käy mittaamaan kursorin vilkkumistaajuutta ja vaikea niin tiuhaa välkettä olisi silmin ainakaan perässä pysyä. Vaikeus sanoa yleensä mitään selkeästi haamuna vainoaa ellei ole säkki päällä tehnyt uhristaan kammoaaveen. Olen vähän joka puolelta yläkropasta jäykkä torstain kuntosalirääkistä. Puhuin tai puhisin jo pullottavasta massusta ja kuinkas kumma olisi jos ei tuntuisi sillä puoli kattila-annosta tekee pellillisen joka on nyt neljä pötköä ja ekasta satsista soin kolme että voi pehmeä jauhopää sehän ei ole ihan vähän. Jokaisessa sämpylässä on noin lasillinen jauhoja ja muut lisukkeet päälle. Nyt olikin oikein sairaan terveellisiä leipäsiä koska unohdin mättää suolan vatiin ja hassusti muistin senkin asian jo uimalaa kohti polkiessani. Mäkiä ylös päin hiljaa runnoessa tulee kauhu mieleen ja nyt ymmärsin että siinä on hengen loppumisen tunnetta kun niisku alkaa meilkein lentää ja on vaikea imeä ilmaa siististi ja tulee katastrofin tunne. Vaihtelevuus taatusti on sivistymisen oli se sitten mitä oli apuneuvo ja myöskin yksitoikkoisuudesta pimahtamisen lääke ja tässä ihkutapauksessa paperinkeräilysammion toimiminen satunnaisena lehtikioskina tuottaen pikkuahaata mitä ei ole kirjastosta tai mistään ennen sattunut nokan eteen tahikka päin pläsiä. Löytyi Erikoislääkäri jossa oli artikkeli psykiatrin suhtautmisesta huimaukseen ja voi olla ruummiin osissa kuten moottoreissa tai mittahärveleissä fuskua tai sitten sekopää. Fobia aiheeseen ja artikkelissa olikin kuvat kahden laivan mastoista ja meinasin ensin kirjoittaa kahden maston laivoista. Jos on kolme niin onhan siinä myös kaksi. Jos näkyy yksi niin ei voi tietää muusta. Ellei muu näy tyhjänä kuten jääkaapin maitotilanne. Tietokoneaiheisen näpertelijän maailmankuva tai kenen tahansa silloin kun se on käytännön kannalta hiukkasen liianlaisen rajallinen. Itse sen voi sanoa luulen että totta puhun ja kun ei itse muusta tiedä joutunen sanasen höpsäisemään itämaisista zeniin hapahtavista suuntauksista vaikka olen pölhö ilman omaa kokemusta asian viiratessa psykoterapioihin kun potilaan eli oppilaan on halu oppia eli muuttaa itseään mutta se ei voi käydä päinsä ennen kuin selittämätön tajuaminen tulee sisältä päin eikä se voi kai käydä muutoin kuin oman kokemuksen seurauksena ja silloinkin vaikean laisesti jota voinee ihmetellä jälkikäteen. Meinasin hölistä muutaman sanasen siitä että harvoin ovat sanat ja selittelyt selviä mutta harvoinhan ovat sanojat itsekään vaikka usein luulevat olevansa itsellensä niin ei ole kovinkaan tiukasti muistissa että jokaisen maailma on taatusti erilainen samanlaisuuksineen. -00:38 2004-01-11 22:38 Väsyttää pään sisäisesti. Arvelen että siellä pyörii liikaa sirkusta jatkuvasti. Puhe on epämääräräistä. Eilen olin illalla sammumispisteessä ja rojahdin nukkumaan. Olin käynyt päivällä VPKlla talkoissa ja uimassa. Erehdyin eli luulin toisin kuin kävi sitten toivoin toisenlaista pitkää unta seuraavaan aamuun asti mutta ei vaan heräsin pari tuntia nukuttuani ja olin kuin kumma energiamoottori kuuma ja poreileva. Luin yöllä yhden kirjan ja sekin potutti. Koetin muutamaan kertaan jatkaa uniani ja vasta aamukuuden jälkeen onnistui. Heräsin puheluun kahdentoista maissa. Ehkä olisi ollut helppo jatkaa unia. Nyt tiedän että ei ole laisinkaan yksinkertaista muuttaa uinumistapojansa. Siis kun koettaa tehdä sen kerralla. Tapojenmuutosasiat eivät kertakaikkiaan ole kovin kertaluonteisia. Tuli luulo että olisi hinku pyöräillä Stadiin pitkästä aikaa mutta pakkanen pyörsi ainakin osin pääni eri suuntaan. Lähdin Kotkaan päin kävellen uimahallille. Pakkanen puri leukaan. Uimalassa oli sekavilinänä sakkia. Rupesin kroolailemaan nopeiden uimareiden radalla jossa olin tällä kertaa aluksi keskinopea tai vähän hidas. Muutaman sadan metrin kohdalla oli taas tuskat että teki mieli pysähtyä mutta teki mieli selvittää taival sitä enemmän enkä ankkuroinut kinttujani pohjaan. Uituani reilusti yli puolet aloin löytää vaparia taas ja huomasin että todella olin unohtanut oppimaani pitäessäni vuodenvaihdepaussin. Eli tehokkaammat ja harvemmat vedot säästävät selvästi voimia ynnä muuta kuten merkittävä vartalon kierto ja pään akselin eli kaulan pitäminen pinnan suuntaisena. Nytkin oli mukana pelkokerroin mutta ei kuten silloin viimeksi kun päädyin aivan puuskuttamaan mutta helposti tulee kilparefleksi kun radalla on paljon eväkkäitä. Tuli tunne että tätä hommaa on treenattava koska nyt tiedän että oppiminen on hidasta koska yhteenkään asiaan ei voi keskittyä koska silloin muut unohtuvat sillä juuri mikään ei vielä toimi itsestään tai automaattisesti kuten vaikka välillä tuntuu että huomaan henkeä vetäessä kaiken muun toiminnan pysähtyvän mutta jatkaessani sain ehkä samalla käden palautumaan eteenpän kun kurkin kattoa kohti. Siitä tuli mieleen hengen vedon uudehko varmuusvara jonka joku aika sitten keksin kun usein joku aikaansaa huomattavaa aallokkoa mikä tulee kiduksiin saman tien jos suutaan aukoo aivan veden rajassa ja silloin on välillä melkein pakkotilanne ottaa seuraava happihuikka hiukan kiireemmin eli rytmi sekoaa ja siinä mielessä ei haittaa vaikka käyttäisi hiukan enemmän energiaa hengen haukkomiseen mutta joka tapauksessa on mahdollista uida ohi juuri jonkun hypätessä pomppulaudalta ja silloin kohtalo eli asioiden yhteensattumus päättää minne H2O alta pärskyy. Vaparia 1000 ja sitten rintaa 1000. Aika hyvä kun pidin rinnastakin pitkän paussin. Nyt on fiilis että en osaa uida rintaa ja voi verrata siihen kun aloitin selän ja aloin selvästi sopeutua. Ensimmäinen rinta melkein teki kipeää hartioissa ja nyt sitä tunnetta ei ole. Mutta puuttuu tärkeä eli itse eteenpäin vievän propelloinnin tunne. Kädet ovat veltot kuin taikina ja sama kai jaloissa vaikka viehän ne vähän eteenpäin. Saattaa olla että nyt pitäisi oppia unohtamaan mitä ennen olen tehnyt ja etsiä ja uudistaa tapa räpiköidä ja ehkä löytää sitä aaltoliikettä kroppaan mitä opiskelujeni mukaan kuuluu nykyaikaiseen tehokkaaseen tasatahtiuintiin eli rintaan ja perhoseen. Nyt oli vielä aikaa ennen valomerkkiä uituani ja päätin ottaa pari pulahdusta samoin kuin eilenkin tein. Muutoinkin uin eilen samat kun tänään. Tavan ottaa ja antaa kaksi hegenvetoa ennen viimeisen ilman imua kopioin delfiinisukeltajalta jonka aiemmin näin. Ennen tein yhden tuuletushengityksen ja nyt siis kaksi. Sillä menee nyt melkein aivan kevyesti 25 metriä pinnan alla. Sukelsin siis menopaluun jonka puolikkaat erillisinä pätkinään ja siinä välissä turismia altaan toisessa päässä muutaman minuutin verran. Hiukan makeasti kiehtoo että sukellukseenkin olen oppinut etsimään otetta. Pituussukelluksen optimointi on jotenkin mielenkiintoista ja vielä en tiedä siitä tarkemmin mitään muuta kuin että nopeaan räpiköimällä polttaa hapen ja hidastelemalla loppuu aika eli pitää löytää erityisen rento ja mahdollisimman sutjakka tapa liikkua. Yksi säädettävä asia on sukellussyvyys joka on jostakin syystä aina ennen kuin itsestään säätynyt pohjaa kohti ja altaan syvässä päässä se ei yhtään helpota matkan tekoa. Nyt vasta tämä on tullut mieleeni niin että on opeteltava uimaan veden alla eteenpäin eikä syvemmälle. No tänää kävikin niin että paluusukellus meni lähellä pintaa eikä tarvinnut uida ylöspäin syvän pään jyrkännettä kuten ennen aina tapahtui ja yllätyin melkein säikähtäen asian huomatessani. En aio vielä vähään aikaan lähteä saman tien palaamaan lähtöpistettä kohti veden alla kääntyen mutta kai sen aika saattaa tulla. Ei tunnu yhtään kivalta rääkätä itseään vaikka välillä sitten se selviäminen tuntuukin itsensä voittamiselta. Kuten kroolin alkumatkakammo pärskeisiin tukehtumisen tuntuineen mutta tänään hoksasin siinä ajatella että voivoi kurkinhan välillä aina ylös vedestä ja muutenkaan koko kroppa ei juurikaan syvällisesti ole veteen vajonneena. Kotiin kävelin ja nyt käärin jo kaapeilta lähtiessä leukaperän kaulahuiviin. Ajattelin kävellä rauhallisesti mietiskellen ja suunnillen niin tein koska ei tullut hiki. Uimalaa kohti olin tarponut ja välillä kuvittelin kävelysauvat ja silloin automaattisesti pidensin askelta kun piikki uppoaa voimalla maahan. Kotiuduttuani sain huomata hitsin makean väsyneen olon. En kovin selvästi ymmärtänyt muskeleiden kivistelyä ja nyt jalkojen ehkä siinä on eilistä yritystä kammeta rintapotkuja mutta pohkeetkin jo ennen kävelyä. Venyttelin sängyllä eli patjalla ja keksin joitakin uusia tapoja. No hiukkasen hämmästyin sitten kun näin mitä ties näkyjä ja olin huomaamattani torkahtanut venyttäytyessäni. Se tuntui huumaavalta vaikka oli pikkuvilu ja tarkoituksella huumasin itseäni toistamiseen. Sitten vasta kahvittelin. -23:36 2004-01-12 23:50 Uhhuhh nyt se väsymys alkoi iskeä. Viime yönä alle tunti unta ja edellisenä noin kuusi ja sitä edellisenä myös vain tunti. Sähläsin siis melkein koko viime yön tässä koneella ja sitten ajattelin että on melkein pakko saada hitunen torkkuja etten ole ihan sekopäähajamielinen ja kyllä se auttoi. Tuo aamuinen poljeskelu pakkasessa ja sieltä täältä lumisessa tiekäyrässä tasoavaruudessa cocktailtikkuna satula matalalla sai raivon viriämään sillä olisi tehnyt mieli levätä. No tosin jo lähtiessä ajattelin että olenhan unettoman yön jälkeen ajanut Kotkasta Stadiin ja se tuntui olevan jotakin toisesta maailmasta. Mutta tänäänkin oli vähintäin toinen maailma menossa ellei jopa kolmas jo. Sanat perusmuotoon. Miten niitä verrataan uivaan otukseen joka pyörii ja hyörii. Toisaalta tämä on kuin ompelua jossa tikataan osat toisiinsa ja sanojen völit pitävät ne kiinni paperissa nauhana kuten uidessa ommellaan ilma kiinni veden pintaan vaikka en vielä osaakaan. MTT piti sanomani oli käynnin osoite ja tukena psykologin asiakkaan tuoli ja pipovarustus toisella maskottina. Päläpäläpälä enkä edes muista mitä selitin kun liioittelen sillä muistan jotakin ei niin syvällistä paitsi onhan selite aina asiaa ja ylikriittisyys myrkky. Heittelin matkalla pieniä kuivaneita appelsiininkuoren maustepaloja tulevan kesän vihreyttä korostaakseni. Edes hitunen happea kasvit jos annatte. Hassua vaikka ei huisisti nauratakaan on kun en ole vähään aikaan jäänyt jumiin olkapääloukkuun vaan ne riukkuvat jo suurinpiirtein omin avuin ja välillä kun keskittyy myötätuntien sanomaan hei te kropan osat ei nyt tarvitse pingottaa niin ne huokaavat kiitoksen. Kolme kansiota vaiko mappia otin matkaan ja pulautin ne Fidaan vaikka tuli mieleen säheltävään että vienkö ne kierrätyskeskukseen ja ajattelin että kerkeän vielä sinne kantaa riittävässä määrin roinaa ja nytkin kun vilkaisin hyllyynni niin voin vaikka sanoa voi vitsi vielä on tehtävää huoneen ilmatilan käyttämättömän täytteen johonkin käyttöön saattamisessa. Lähdin uimahallille ja siellä oli melkoinen vilinä. Minulla taisi olla ennakkoluuloa että niin ei olisi. Piti oikein miettiä mille rataosuudelle rupeaisi koettamaan vesiuraa aurata ja päädyin kaidalle polulle vaikka pääluvun suhteessa tien leveyteen siinä oli eniten populaatiota mutta ajattelinhan tai liki tiesin että siinä menään eniten tylsimmällä tavalla suoraa päätä edestakaisin eikä ole kerralla rintamaa matkan tiellä paitsi silloin kun joku meinaa ohitella ja sitä ei tapahdu ihan joka minuutti. Sain vaparin sujumaan yhtenä pötkönä ja tällä kertaa tuli ehkä jo pienempi hankalan vaiheen tuska ja niilla vaihelilla mietin että kuikakohan monet uinnit on tehtävä että tottuu eikä arkaile tätä ajatusta ja suoritusta jota on siinä tekemässä vaikka ennen ei ollut ollenkaan kuvitellut eikä pystynytkään kuvittelemaan itseään siinä vesikeitoksessa niin selvästi näkyvänä rasvaluisena nahkalihasattumana mukana. Kai ainoa menetelmä tottua on totutella ja sitähän harrastelen ja jos huomenna vielä herään aion tehdä saman mutta pelkään nukkuvani koko vuorokauden. Pitää laittaa kelloa piippaamaan. Taptap hei huomio ei se auta jos en pysty säätämään itseäni haluamaan herätä. Uimasta menin pakkaseen ottamaan kahisevat seinästä joita sitten heti testasin lounaan ostamisessa. Taisin ahtaa eilen illalla aika paljon syötävää kupuuni ja aamulla vetelin vielä kaurahiutalerusinamaapähkinää auringonkukansiemenineen maidolla liukastettuna eli taas saa todeta että ei se syöminen nälkää aina kauaksi poista vaan päinvastoin siihen naposteluun tottuu ja haluaa lisää ja sitten uimassa tuntui pientä närästyksen tunnetta elikkä epämukavuutta massun tienoilla ja lounas ei asiaa paljon parantanut mutta eipä myöskään kamalasti huonontanut ja oli tunne että kroppa taikka minä tarvitsen reippaanlaisen satsin energia ja rakennusainetta uituani koska illalla oli vielä odottamassa VPK vaikkakin isosti epäilin sinne menon tolkullisuutta koska olinhan hiukkasen tuiterissa kovin vähäisen yöunen perään. Mahisella imuroin muutaman GNU ohjelmapaketin pussiini. Yllätyin kun joistakin Unixin yleisohjelmista olikin koottu coreutils nimen saanut isompi paketti. Tuumalin palokunnalle lähtöä ja päädyin sinne menemään ainakin tilannetta nuuskaisemaan ja myöskin harjoittaakseni tahdonvoimaani joka niin usein on häilyväinen vaikka tietysti se kuvaa asioiden kovin arveluttaavaa tärkeyttä eli pikemmin sen puutetta. Koin asian merkitykselliseksi niin voimakkaasti että uskalsin kuvitella pitäväni itseni riittävän skarppina ja pölhöilemättä. Harjoitus oli perusselvityksiä hiukan muunnellen ja minä olin ensikertaa palomiehen tamineissa ja vain tarkkailijana sillä enhän vielä edes tiedä nimiä asioille niinkuin ne pitää tietysti osata eli etuperin ja takaperin ja puoliunessa vähintäinkin vaan opinpahan siinä nähdessä aika lailla ainakin. Saunottiin sitten päälle ja samalla aloin jo hiukan käytännönlähesemmin kotiutua systeemiin. Kotipuoleen poljettuani suoritin sitten normaalin lettutankkauksen paitsi laiton kaksi munaa muskeleiden pyydettyä hieman huolenpitoa. Kävin siinä ohessa Gloria lehden läpi vaikka se on aika pullukka ja eniten siitä jäi mieleen eräs neiti eläinten ystävä Uma. No tosin jätin lehden väliin kaksi merkkilappua muistuttamaan leipäreseptistä ja kahdesta vesiterapiasta joista toinen pelaisi vaikka järven rannassa pulikoiden ja toinen aivan lämpimässä suolavesihauteessa kelluskellen ja unelmoiden. Ja niin on tämä aika tässä taas kääntynyt pienien tuntien puolelle. -00:53 2004-01-13 23:39 Kakkamarjat kun tulee ajatuksia joita ei edes viitsi kirjoittaa kun ne haisee tai on vaan ällöttävän eräänlaisia ja hiihoo katos kun pitkästä aikaa tuli eteen jotakin jolle ei ole sanoja hahahahahihii. Oikean olkapaa right shoulder on vähän jumissa. Paska juttu ei englanti tai venäjä auta mitään tarkentaessa että en tarkoita väärää olkapäätä no venääjä auttaisi vähän. Olenpa aika tollo kun siinä kielioppini slutar så snart. No katos meni perille Netscapeen. Taidan päivittää vanhempaan versioon kun Mozilla tuo enemmän ongelmia kuin ratkaisuja tapahtumisien viipymisen piiiitkälle naksautuksen jälkeen ollessa minua eniten kiusaava. Vai olisiko Mozillan makessa --prefix=ExtremelyTiny vaan vähän epäilen mutta pitänee tutkia. Olisihan mukava eli kiva jos uudehkot tyylimäärittelyt sun muut toimisivat. Banzaisyöksy eilisen muistelua palkki ja tikku silmässä mutta pilkeet vähissä ja ehkä siksikin kun rupean olemaan väsy patu. Eilisen päikkäripätkän nakuteltuani honasin että unohdin ihanihan minejä jutskasia ainakin uimatouhusteluun liittyväisiä. No se oli sellaista että tuli kokeilta vaikka arkailinkin niin silti heiman laudan kanssa pulikoimista. Sitä arkailin koska luulin että en pääse ollenkaan eteenpäin vuoropotkuilla ilman muuta kauhomista. Tein nämä kokeet öh niinkuin varsinaisen uinnin päätteeksi. Rimpsauksen verran yllätyin kun kuljinkin eteenpäin ja vaivoin altaan toiseen päähän asti ollen sitten hengästyneempi kuin kertaakaan sen jälkeen kun kauan sitten viimeksi olen yrittänyt perhostella altaan mitan tai aivan alussa kroolattuani ekoja kertoja 50m kesäaltaan. Oikein tuntuu kuvitelmissa nytkin kun pumppu hakkaa minkä kerkeää. Menin takasin samalla tavalla ja sitten vielä kokeilin delfiinipotkuilla kätöset laudalla ja siinäkin yllätyin kun touhulla pääsin varsin hitaasti mutta selvästi eteenpäin ja se oli helpompaa kuin vuoropotkiskelu. Ei kiinnosta toistaa samoja sanasia tai samaisia sanoja samoina. Olen muutenkin niin öglön pitkäveteinen enkä tiedä olenko puolimatkassa vai missä ja pitäisi kaiken varalle keksiä viihdykettä mitä kaikki on ja parhaillaan hengittäminen jos ikinä maailmassa osaisi oppia sen ja kai sen arvoin paremmin huomaa kun puute käy päälle. En olisi vielä eilen osannut sanoa että hengittäminen ja rentous ovat parhaat asiat jos ne osaisi niin ei olisi huolen häivää niin kauan kuin happea riittää. Siihen kun lisää vaikka vähän flirttailua päälle ja joskus suklaapalan ja vähän yksinkertaista ravintoa sekä unta ja pelleilyä ja joskun puhdetöitä niin mikäs on sitten siinä möllötellessä joskus mietisellessä ja silloin tällöin höpistessä. Hohhoh kun pääsi huokaus pitkästä aikaa eli taidan olla normaalin terve pimahtanut hyypiö vaikka tänään oudoksuin kaupunkia kohti pyöräillessä kun päätä alkoi hiukan jomottaa takalohkosta vasemmalta ja liki pelästyin koska minulla pään kipeileminen on ollut olematonta monet viime vuodet varsinkin kun jättää alcohoolin pitoisuuksilla höystettyjen nesteiden juomista seuraavia päiviä pois laskuista. Saattaa olla että minulla on trauma tai vinksahdus joka siirtää päätä koskevien kipujen tunnot muualle kuten niskaan ja hartioihin. Pää on tabu jossa ei saa olla virheitä eli ei sitten haittojakaan tai mitään ongelmia. Paska pää. Hampaissa taitaisi olla kai paikattavaa. Tukka on myös kohdallaan mutta alkaa olla palomieskokelaan kuontaloksi melko pitkä. Vaihtelun vuoksi yksi rivi tyhjää. Että DDR tuotti viime toinään aika paljon paperisilppua. Jotenkin aika hullua että tehdään asioita joita ei haluta sitten muiden mitä on muiden nähtäväksi siis omaan käyttöönkö. Onko se sitä että itse tiedetään jo tehtäessä tehtävän kaikenlaisen kritiikin kestämätöntä ja silti tehdään teollisluonteisesti ja kun sitten tulee pissat housuun niin kastutaan. Luulen että näissä touhuissa että vakoillaan sekä kerätään tietoja on pellehtimisen lähteenä isossa joukossa vierimään lähtevä hulluus ja siihen liittyvä henkilökohtaisuuden kieltävä välinpitämättömyys ja ahneus ja kaikki synnit. Tuohon eksyin yhden tyhjän rivin jätettyäni kun alkoi näyttää että teksti on hipaissut silppuria yhden rivin kohdalta. No tänään pompin Mahikseen tai hurvittelin lunta saaneella tiellä ja kävin kokoamaan bookmarkkeja minkä lie kipinän saatuani eli hakuja ja webmaileja plus erilaista. Äh nyt honaan ehkä se alkoi kun näytin Mikalle miten kummalla tavalla google hakee mun nikin lioncat tai koko nimen mukaan ja Mika kertoi että AltaVista hakee ihan eri tavalla ja se sitten todettiin siinä ja kesti tovin tyhmyyttäni ennen kuin tajusin että toihan altajuttu näyttää myöskin litanian hakusanaan liittyviä viitteitä jotka siinä liittyi VIA näytönohjaintyypin halulomakkeelle annettuani ja tuon voin sanoa koska 12 päivä hain noita tietoja silloin vielä tietämättäni mitä haaviin jää. Oli minun vuoro tarjota kaakaot Pekalle ja otettin vielä toisetkin kun kerran löydettiin niin kotoisa kahvila ja sopuisan edullinen vaikka kaakao yleensä on pirun kerta-annospusseissa ja unohtui sanoa paikan päällä että miksikäs se ei voisi olla vaikka semmoinen tavallinen kilon pussi. Pitänee siis palata asiaan. Höpistiin niin että tukka hulmusi. Ups kun virta katkes ja housut ratkes mutta se oli eri kerta kun luovutin verta. Nonnih elikkä nyt osaan sanoa sen että on asioita jotka ei tähän litaniaan tuu sillä niiden paikka on muu. Olisihan se tietysti tottamaar niin vempeleesti ihan kiva joo jos olis niitä kavereita jotka limittyy myöskin tällä areenalla rivien väliin ja Pekka kyllä on vaikka on hoikka niin ei kyllä tuuli puhalla. Verbi sisältää kohteen oletuksena oudoin sanakääntein hassusti jotenkin niinkuin kärpänen ei voisi tulla vakavan kuninkaan viiksiä kutittelemaan. Outo ei ole outoa ja samalla on. Vasta ihan viimeksi pestyn paidan kainalot on märät ja tänään joitakin pieniä vaatteita pesualtaassa huuhtoessani mietin että rupean eläimensuojelijaksi. Suojelen itseäni vaikka silloin en ihan eka niin ajatellut vaan ajattelin saada suojeluni kohteeksi ihan älyttömän ihastuttavan tyttösen. Nimittäin herkkä otus tarvitsee suojelua ja opettelua tai ja sekä myöskin harjoittelua maailman asioihin suhtautumiseen joka sisältää myös omat. Minä myös olen niitä herkkiä tyyppejä eli hullunhaperoita vikisijöitä. En ole vieläkään päässyt tämän päivän uimiseen ja siihen liittyy viime öinen netissä käynti kun löysin uimisen harjoitteluun liittyvän ohjeen. Verrytellaan ennen uintia. Niin tein. Ennenhän on mennyt yli puoli matkaa vapaakyytiä ja sen jälkeen vasta on alkanut tuntua sujuvuutta menossa ja nyt tuntui että pääsin ehkä nopeammin asiaan. Kuitenkin varsinainen tehokkaan kauhomisen tunne tuli vasta viimeisellä sata tai viisket tai kakskestviis mertrisellä loppua kohden eläytyen. Joten nyt ajatellen pitäisi uida koko nykyinen hoito ja sitten sen päälle lisää kunnon meininkiä. Eilinen jäi taas kesken nimittäin perhostelin edestakasin ja nyt en hengästynyt läheskään niin kuten viime vuonna. Ehkä en ole niin paljon paremmassa kunnossa vaan menin laiskemnmin tai sitten osasin laiskotella. Höpsishöpsis. Tämän päivän uintia alustavan verrarin tein sekaisesti eri uinteja pätkien ja potkien laudalla ja nyt se liikkui vaikeasti eli yksi allasväli oli melkein loputtoman pitkä. Siis muutaman minuutin pituinen tai en tiedä. Kroolista tuli se tuhantinen mutta rintaa kerkesin noin viisisataa kun kello löi puoli yhdeksän eli allasaika loppui. Tuli hoppu maitokauppaan ja juuri kerkesin Rimiin parissa minuutissa. Olikin sitten harvinaisen pitkä kotimatka kun lunta oli tupruttanut selvästi lisävastukseksi asti eli ainakin tuplatyö kesäsileään verrattuna arviolta. Liukasta ei ollut. -01:00 2004-01-15 02:33 Jotenkin tuntuu ilmeisesti semmoiselta että merkittävät asiat ovat melkoisen selittämättömiä. En käynyt ulkona kotona tapahtui kaatuminen päivänukkumaan. Vaikka onhan se joskus kivaa selitellä pienempiäkin. Voisin vaikkapa puuttua päätteisiin ja pieniin merihirviöihin. Tapoihin uida pingviiniä. Illemmalla ajattelin että onko enää itkun aiheita olenko liian rationaalinen voi ei kai mutta soitosta kantautuu antaumuksellisuus riipien värähtelyä. Sanat kuin puhe se on puhkumista joskus kirkaisuja voisihan olla muuta vislinkiä. Mitä jää jos Dalilta ottaa viikset pois? Jos seinillä ei olisi omia luonnon tekemiä sotkuja en muuta ajattelisi en Monaa vaikka Leonardo peilikuvaa maailmaa vaan enemmän Salvadorin salalaatikko kummallisuuksia raottaa. -02:47 ............ paussi 16 17 18 19 20 21 päivät ............. 2004-01-22 09:39 Tulipa ennätyspaussi. Hyvää on tehnyt. Melkein viikko. Homma alkoikin olla puurtamista ilman kehittymistä tai muutosta tai vaihtelua. Maistelenpä nyt mitä jatkoon tulee. Ei tasan nyt vaan nyt näinä päivinä ja viikkoina. Huomaan nyt selvemmin itse olevani aika addiktoituva. Samoin huilin suhteen. Ei ole tullut uitua ei. Ei harmita. Jotenkin uusi haaste aloittaa taas nollasta ja maha löhömisestä pullistuneena. No juu uu. 2004-01-22 09:46 2004-01-26 06:11 Järkyttävän isoksi yllätyksekseni olen tainnut oppia itsestäni ihka kovasti meinaavia asioita. Ja niinkuin asiat ylensä niin nekin saattavat olla jollakin lailla yleistettäviä mutta haluan olla vaikka mieluummin doingdoingpimpelipom ja idiootti kuin kuvitella aina asioiden olevan yleistettäviä tai päinvastoin jotakin kovin originaalia. Tuskin mikään asia on kumpaakaan vaan kaikki hilluu välimaastossa. Nyt en ala luetella mitä olen tehnyt. Se tuntuisi varsin pöljältä eikä anna enää mitään ellen sitten tekisi jotakin kovin erilaista kuin ennen. Koetan päästä hiplaamaan juttuja jotka johtavat siihen mitä tapahtuu tai ei tapahdu ja mikä varjoteatteri tapahtumisen kulisseissa on sekä mitä sitten seuraa. Kuten nyt tuplapaussi päiviksestä ja uinnista. Se paussi on jo tältä erää päättynyt. En ollut ennen tiennyt että harrastuksistaan kannattaa välillä pitää lomaa. Ilmankos olen kyllästynyt hyvin totaalisesti kaikkeen mitä ikinä olen tehnyt ja harrastellut. Uusi alku. -06:20 2004-01-27 09:04 Ei sitä paljon voi tietää. Luulin että päivikseen oli tullut välipäivä mutta eipäs se sitten niin ollutkaan. Kun täällä näkyy passiivia niin se olen minä luulisin ja niin tässä luullaan. En aikonut kirjoittaa nyt ja toisaalta aioin muutamaankin otteeseen ja yllättäen tuli yksi ajatus joka on jo haihtumassa ellei haihtunut. Miksiköhän en kirjoittanut sitä heti vaan piti ruveta ensin vääsäämään ylipitkää esipuhetta. Ylipituisuus alkaa siitä missä asia unohtuu tai ei enää kerkeä asiaan kun jotakin. Ei se mitään että näin kävi sillä matka se on kun jatkuu ja maisemat ja matkalaiset muuttuu ja vaihtuu. Jiihaaaaa! Muistan! Olen yrittänyt päästä roikkumaan jotenkin ainakin muutamaan ihmiseen edellisien vuosien aikana. Välillä sinnikkäästi ja liiankin sinnikkäästi. Äsken tuli ajatus että eihän heissä ole kahvoja eli tällaista koko ajatausta roikkumisesta ei tueta. Siis kuvitelmalle tai halulle tai mille lie ei ole vastinetta aineellisessa maailmassa. Muutenkin meikäläisen kuvitelmilla on kai enemmän yhteyttä savuun joka sokaisee kuin johonkin selkeään. No niin ja silti ole melko tyytyväinen. Ei en ole ja olen. En muista koska olen viimeksi nukkunut yön. Nyt nukuin kello 01:41 viiva 07:25 ja tuntuu aika kummalliselta. En luule että tuleva ihminen tarvitsee uutta kuorikerrosta aivoihinsa koska oppiminen on jo keksitty. Äskeinen lause osoittaa jälleen kerran tyhmyyttäni ja tarkemmin sanoen yleistämistä. No on vaistomaista ja on harkittua ja perusteellisesti opeteltu harkittu voi tulla melkoisen vaistomaiseksi tai automaattiseksi. Siistimpi lause mielestäni on seuraava ja se kuuluu että oppiminen on vaistomaista ja sekin on varmaan osin totta ja osin jotakin muuta. No muutamana viime vuonna olen ajatellut silloin tällöin että olen oppinut oppimaan ja nyt sanon että paskaa olen puhunut niin tai siis paskaa olen ajatellut. Tästä tulee jo komposti mieleen. -09:27 2004-01-29 09:53 Hoksottimet pelaa hitaanlaisesti. Ehkä koetan kohta nukkua muutaman tunnin. Kun ajattelenkin että kävisin kertomaan mitä olen tehnyt niin tympii. Eikä ole nyt sen mielenkiintoisempaa kertoa tekemättä jättämisiä. Roikuin koko yön tässä ja ihmettelin GNU Linux -juttuja ja alan sitten vähän kerrallaan tajuta unix -asioita. Äsken söin välipalaa ja sipaisin lehdestä kasvatusartikkelia. Nykyään kaikki mutkikkaisiin asioihin liityvä eteeni tuleva tuntuu typerältä. Helvetti ei minun edes tarvitse selittää. Mutta luulen tajuavani näistä jutuista paloja ja pikemmin en paljoa tajua ja se on todempaa kuin se että edes voisi tajuta. Siksi ottaa aivoon jutut kun selitetään jotakin asioista joita luullakseni kukaan ei voi selittää. Ja minua ei kiinnosta hiton vertaa typerät vertaukset. Voinkin luokitella höpinät runoelmien sarjaan ja sitten rauhoittua. Onko sittenkin niin että kovin harva on asiantuntija ja uskaltaa myöntää tietämättömyytensä? Kyse oli kasvatuksesta. Minä sanon että kukaan ei kasvata ja samalla kaikki tekevät sitä. Pikemmin kasvaminen on asia joka tapahtuu kaikesta huolimatta itsessään siinä otuksessa joka kasvaa. Tässä en tarkoita pituuskasvua enkä karjankasvattamista. Asia on hiukan samanlainen kuin parantuminen sairaudesta joka tapahtuu useimmiten itsestään silloin kun potilas saa olonsa rennoksi ja haluaa olla terve. Luulen että kaikissa laitoksissa ihmisiin suhtaudutaan melko kaavamaisella tavalla ja se jo sulkee pois mahdollisuuden kasvaa omaksi erikoiseksi itsekseen joka jokainen ihminen on. No arvasin noin sanoa enkä tiedä pitääkö sekään kutiaan. Osin ehkä kyllä ja osin ehkä ei. Kaavamainen laitos ei ole luova ja pitäytyy vanhoihin ja turvallisiin ja hölmöihin rutiineihin ja olettaa asiakkaansa olevan melko typerä niinkuin organisaatio itsekin on. Nyt ei heru enempää. -10:25 2004-01-30 07:30 Äsken olin tähän kirjoittamassa jotakin ja tuhrin tekstin. Poistin väärässä järjestyksessä ja silloin teksturini ainoa muistama edellinen poistettu hävisi ja tulin tyytymättömäksi. Kävin töissä ja löysin toisen ohjelman nimihistorian palautuspalikan ja tein sen yleiskäyttöiseksi ja istutin tähän teksturiini ja nyt voi sitten palata muutamaankin edelliseen poistettuun kirjanpötköön iisisti. Perun myös puheitani. Elukan kuten ihmisenkin mielenkiintoisuus on sitä että ei ole asiat kovin selkeitä. En ole ainoa joka laittelee sanojen kirjaimia pomppivaan järkestykseen. Hoksottimet hain poistetuista sanoista ja en todella tiedä mihin niitä tarvitsisin nyt. Eilinen yritys nukkua ei ollut kovin pätevä aluksi ja sitten kun uni liimasi minut kumoon niin siinä lilluin iltaan asti. Koettanen kuitenkin parin tunnin unia. Illalla kolasin pihan lumet. Olin menossa kävelylle ja hyvin vetkutellen tajusin että tässähän sitä tekemistä on. Olenpa ollut toimeton. Ilmaisen itseäni olemalla paikallani ja hiljaa kun sisäpuolella pulputtelee ja joskus kuplii. -07:41 0312 (tämä 0401) 0402 päivissivulleni alkusivulleni 2004-03-02 23:50