Jorman päiväkirja 2004/02 helmikuu 2004-02-01 06:58 Vuorokausirytmikin on joskus aika kummallinen asia. Minulla olisi aika paljon kerrottavaa vanhoista muutaman viikon ikaäisitä asioista mutta olkoon. No perjantaista sellaista että uimisen jälkeen olikin Kotkan Melojien vuoro ja olin utelias ja pääsin kokeilemaan. Pieni kajakki liikahtaa ketterästi. Ekan kokeilun jälkeen sain opetella eskimoa. Parin-kolmen harjoitteluvaiheen perään sain kokeilla omatoimista ja kyllä se sujui. Ei tosin voi olla tuntumaa asiaan enne kuin harjoittelen lisää. Sain oikein aplodit. Harva kuulemma ekalla hallikäynnillä pyörähtää takaisin ylöspäin. Mutta eihän tuo vielä ole siisti eskimokäännös. Nousin samaa puolta ylös kuin menin veteen ja ote melasta oli aivan päästä. Ote keskeltä ja koko kierros ympäri tähtäimeen. Eikä heti. Nyt tuntuu että vielä joskus voisin sittenkin ratsastaa. Elämän alkukankeuden jälkeen tuntuu olevan helppoa oppia asioita kunhan harjoittelee. Rennosti vaan eikä vaadi itseltään paljoa kerralla. Voisin jopa alkaa kokeilla saada potkut ja käsivedot rytmitettyä kroolissa. Se on vielä vaikeata mutta pieniä aavistuksia on ilmassa välillä. Kokeillessa tietysti. -07:09 2004-02-03 18:41 En nyt sentään ihan säpsähdä enää. Kuten aluksi. Eihän minulla ennen ole ollut taustakuvaa joka on suurimmaksi osaksi ihoa. Äsken ajattelin että saa kohta päiväkirjan pitäminen riittää. Ei tämä enää anna mitään. Olenpa sentään melko varmasti oppinut itsestäni. Että olen aika addiktiivinen ja hommelit menee helposti ööveriksi. Mutta ei ainoastaan. Luulen että mieleeni veistyy aika useista asioista mitä teen ja koen melkoisen pysyvä kuva. Tuo voi olla hiukan palturia mutta siltä välillä tuntuu. Intensiivisesti koettu on hiukan kuin mieleen valettu. Hyvä sanaletka koska se on runollinen sillä mieli ei ole tarkka ja valaminen on lähellä valetta. Olen liioitellut mielessäni kykyjäni. Kävelin Karhulaan päin ja hankin kävelysauvat. Olen mielessäni jo pitkään liidellyt niiden kanssa kuin seitsemän peninkulman saappailla. Ei se ihan niin korkealta lennä. Mutta kyllä siinä välillä villiintyi ja en ole niin hionnut silloinkaan kun viimeksi yritin lenkkeillä. Vain silloin lensi hiki reippaammin kun viikko sitten maanantaina suoritin savusukeltajan testiradan ja se oli riittävän rankka vaikka menin ilman naamaria. No saahan senkin sutjakammaksi harjoittelemalla. Kävin uimassa ja keppikävely olikin huikean hyvä verryttely uintia varten. Krooli taisi lähteä paremmin kuin juuri ennen milloinkaan. Perhostakin pääsen vähemmän hengästyen radan toiseen päähän mutta se on fuskua. Vetelen laiskasti harvaan heilutan siipiäni. No toinen uusi koetus mikä menee on sukeltaminen siitä aika kohta taas altaan toiseen päähän. Sitten sauvoin kotiin ja siinä meni noin tunti. Hiestä märkänä kömmin sauvoineni sisään. Kuvittelin välipalan jälkeen lähteväni taas matkaan. Sillä kokeilin luistimiakin ja ne ovat odottamassa. Mutta enpä taida nyt jaksaa ja mikä järki olisi räääkätä niin paljon kerralla itseään. Rääkkäsin aiemmin mainitsemanani maanantaina. Poljin kaksi kertaa kaupunkiin ja kävin uimassa ja vielä se huh-huh-puuskutus testirata. Sitten en tainnut liikahtaakaan muutamaan päivään. Ja myöskin nyt sunnuntaina tein ensin lumityöt ja se vei liki pari tuntia ja sen perään poljin kaupunkiin uimaan. Ja ehkä siitäkin menin hiukan poikki. Eilispäivänä en sitten suurin piirtein noussut sängystä. Tänään tappelin Linuxin kanssa. Mutta nyt tokenen vähän ja näen että pitää löytää se juju ehkä tutkien miten ja miksi koko kaaokselta aluksi tuntuva ohjelmalabyrintti tekee mitä tekeekään eikä tunnu ollenkaan heti tajuavan mitä minä toivoisin sen tekevän. Tässä joudun kutenkin ainakin aluksi minä olemaan se joka oppii ymmärtämään toista ja saanen sopeutua. Tässäkin taitaa olla ihq turhaa vetää kuivia herneitä nenuun. No totta on että sauvani ovat ylipitkät suositukseen verrattuna. Noni noni nyt puruja nenussa kohta. -19:16 2004-02-04 21:20 Ei just kiinnosta raportoida mitään. Rupeaa tuntumaan tyhmältä päiväkirjan teko tai pito. Enkä mä nyt o parhammillani tuuleltani. Ja se onkin parasta. Olen illalla väsynyt. Aamulla nousin nukuttuani yölliset viitisen tuntia. Oudon unimaan joka oli todellinen mutta harvinainen matkasin ensimmäiselle aamu-uinnilleni. Ensimmäisen kerran vahingossa muistin ja pystyin ruveta tutkimaan potkujen ja käsivetojen suhdetta kroolissa. Olen luullakseni tehnyt päinvastoin kuin mikä on sulavaa. Siitä tuli vaikea pala purtavaksi saada potkaistua saman puolen jalalla millä puolella käsikin kauhoo. Pöljän epätarkkaa kun mikä on potkua eteen potku vai kun eteen on taakse ja minun tapauksessa se on luultavasti sivulle tai sivu on edessä joka ei ole alhaalla. Sanotaan vaa että hei eiks se oo tää selkeetä homma hä? Ero tuntui huimalta kuin liikahtaisi kaksi tai kolme kertaa vaivattomammin sen pätkän niin juuri kai eteenpäin. Sen pätkän jonka potkulla ja käsivedolla matkustaa. Nyt olisi ollut paikka sanoa kenen tyyliä yritän matkia ja ei ole tietoa. Tieto hävisi. Uimalan jälkeen kävin tiiraamassa Karhulan opistoa ja jossakin matkalla Klubitalolle. Aallon arkkitehtailemaa ja taloon tykästyin. Täynnä melkein nörttejä ja Linuxiin yritettiin muistipalikkaani ja siinä sivussa muistini pyyhkiytyi ja Linuxistakin varmaan puolet ainakin. Konsoli futaa. Muu joutaa lakaista pois. Sitten Windowsissa muitini kasvoi ihan 100 kilotavuun asti. Voi herranen juu. Nyt kotona sain rääkiä mielessäni jipijaijepulista kun tyhmä kamerani osasi sentään alustaa muistin takaisin 122 megatavun kokoon! Eihän siinä mennyt taivaan tuuliin juuri mitään originaalia hyvin hiukan vain ja oli kai aika saada oppitunti että välillä ne tiedot tuppaa katoilemaan. No meni siellä iltaan asti ja pizzaakin oli tarjolla. Nyt jännittelen hartioita voi nenä. Eilisen sauvakävelun jälkeen hartiat olivat illalla jäykät mutta eivät enää aamulla eikä tänään päivällä ja uinti varmaan aukaisi niitä mutta huomisesta ei vielä tiedä. Palatessani hain ja roudasin tarakalla minulle eilen kypsymään pannut luistimet. Keli suli siitä matkahiki polkiessa. -21:45 2004-02-05 09:06 On niin tavallista että hässäköidessä unohtuu mitä oli lähtenyt tekemään. Ei muista miksi oli lähtenyt vettä kraanasta hakemaan tai miksi rupesi tähän päiväkirjaan kirjoittamaan. Eikä tässä mene edes sukset ristiin vaan siinä matkalla voi huomata jotakin muutakin vettä kaipaavaa kuin janonsa tai aloitus on niin mutkikasta että ajatus kerkeää haihtua ja vaihtua. Oli tarkoitus vaan kertoa yhteisöstäni. Ajatus juontui siitä kun Karhulan Fountain House Klubitalon viereen oli rakennettu kerrostalo ja entinen tiekin oli siinä jäänyt kai alle ja toisella puolella oli uusi tienpätkä. Nyt selvästi tuntuu että minä en halua asua kerrostalossa jossa ollaan kennostoissa lukkojen takana. Oikeastaan ajatus talostakin on enimmäkseen vain ilmaston sanelema. Mutta luulen tietäväni että jossakin päin on niin ahnaita hietakirppuja että lattia voi olla pakollinen ja verkkoseinät hyttysten takia ehkä anakin yöllä. Elikkä se talo tai talottomuus on näyttämö ja yhteisö on näytelmä. Ei vaan yhteisö on teatteriseurue ja piisinä on mikä milloinkin. Yhteiskunta sana sana haisee pahasti palaneen katkulle ja ummehtuneelle. Minun yhteisössäni ei käytetä lumilinkoa. Alkaa tulla kohta niin kärjistyneitä "mielipiteitä" että painukaa helvettiin menen itse. -09:20 2004-02-05 10:51 Ei ole tullut pukahdettua. Passiivipaskiainen. Ei väliä. That's me. Passiivi. Ei pihaustakaan siitä että miten itsensä työllistämisen laji vaikuttaa maailmankuvaan. Jos kerran tajuan tietsikoista melkein enemmän ehkä kuin mistään muusta. Tai jos joku on lääkäri tai psykologi tai merimies. Ei kai ole hiton väliä jos saa irtiottoja touhustaan eikä muhi siinä kokonaan. Olen jopa tullut sanoneeksi että tietsikkahommissa pitää olla pikkutarkka mutta muutan senkin mielipiteen toiseksi. On käytännöllistä olla siinä pikkutarkka mutta tärkeämpää on laatia siisti kokonaiskuva ja toimiva käsitys. Ymmärrellä ja säädellä asioita. Käyttäjälle voi olla tärkeämpää mikä väri tässä seisoo tai kummoinen fontti törröttää joskun ja joskus se miten käyttö luonnistuu ja se on minullekkin. Jatkuvaa ja toistuvaa tyytymättömyyttä ja siitä huono itsetunto. Äskein kypsyin asiaan. Pitänee aloittaa nollasta kuten uiminenkin melkein. Tajuta se että ei tässä ole vielä mitään minkä varaan rakentaa. Ja vielä pitäisi elattaa itseään. Mieluummin yhteisön kautta ukkona kiskomassa akan auraa parhaassa tapauksessa. Puutarhahommia. -11:01 2004-02-05 22:09 Sanainen arkku on tyhjentynyt tai sen lukko on jumissa. Pyörän lukkoa öljysin kellarissa ja jätin varoiksi lukkoon niin saan testata avaamista jos aion lähteä liikkeelle. Päivän vetinen keli alkoi hitaan syöksyn alalämpöihin. Äsköin jotain lueskelin ja jotenkin tuli sympatioita kun meitä kirjoittajia on ainakin pariin-kolmeen lossilähtöön. Linnunradan tiiraajia sekä lintujen tarkkailijoita. Ehkä istuin aamulla jotenkin tehottomasti tässä ja nyt alan olla lötköä viipalemakkaraa kohta yökääröön. Ihanaa helvettiä. Taas melkein säikähdän kun napaan pääni käsiini ja sileät kovin uitetut posket kuin tuore juuri jäähtynyt pulla. Kontrasti puree. Onhan niitä voimakkaita tunteita kai olemassa mutta viime aikoina olen huomannut että luultavasti jokin havainto tai viesti on huomaamattani koskettanut jotakin entisen ajan tunteen kieltä ja siten vaikuttanut kohtuuttomalla tavalla itse nykyajan kokemukseen verrattuna. Samankaltaista kuin olla huonolla tuulella kuten tänään uituani ja sitten vasta tajusin että taitaa olla nälkä ja kylmäkin uhkailee. Siksi tähän tietsikan ääreen on mukavahko kömpiä kun käärin jalat viltin sisään. Olen toukka. Hiukka olin hämmästynyt kun Kierrätyskeskuksesta saalistamassani sarjakuvalehdykässä ilmeisesti oli termiittikopla tai koiparvi ollut matkalla kohti seikkailua. Siistejä reikiä, siistimpiä kuin millään poralla voisi ikinä tehdä varsinkaan niin haperoon materiaaliin. Kairasin vettä radalla jonka numeroa en muista. En ole näköjään vielä ikin keskittynyt moiseen mutta sentään mielestäni muistan jotenkin maauimalan numeroiden fontin tai sitten kuvittelen ne numerotaulut. Pääsin ehkä hippusen eteenpäin kroolissa eiliseen verrattuna ja nyt pystyn kuvittelemaan että puuskuttaisin ratauintia melkoista kyytiä. Ei mitään matkojen laskua nyt. Monta satasen pätkää huilipaussein kun meno ei useimmiten ollut mitään rentoa. Jännityn kun on yritys uida uudella rytmillä ja vaikken paljoa niskoja nakkele niin hyvin vähänkin kaulakurkoilun huomaan niskassani. Eli tämä niska saa olla tosissaan suorana selän jatkeena tai koko homma tuntuu paskalta. Touhu siis menee yritellessä kunnes saan ajettua sisään melko automaattiseksi rennon olotilan. Osaan nyt suurin piirtein kroolata potku per käsiveto. Ei siistiä vielä kun siinä saa olla kolme potkua ja vielä symmettrisesti molemmilla puolilla. Ei taida ihan kohta vielä sujua moinen. -22:39 2004-02-06 09:19 Pitkästä aikaa vähän nauratti ihan kivasti kun BackSpace sanoi poistaessaan tidatidatiddadda. Ja ideahan on nyt päiväkirjanlukukerho. Omaa ääneen ehkä päätteeltä ehkä mistä vuorollaan. Aurinko näyttäytyi ja porasi silmään vaalean aukon mustaan tuntemattomuuteen. Vaaleanmusta aukko. Ehkä jokunen hermonpää sai yliannoksen. Kolme yötä olen nukkunut. Kaksi päivää valvonut ja aloittelen kolmatta. Aamu alkoi suklaan syönnillä ja suihkulla. Eilen keksin kahvittelutavan pienen. Vajaa kupinpohjallinen pienesti suodatettuna. Siinä on pakko keskittyä siihen mitä tekee tai se menee plörinäksi. Suurimpia oppimiani asioita. Leipä tekee mahan heti kärttyisäksi. Jäätelö on lääkettä. Eilenhän tein aamupuuron ja se ei kiusannut minua. Pitänee koettaa aloitella hyödyntää oppimaansa oppimaan oppimista tavallisen erikoiseen elon vetkutteluun. Kuten opetella pois kauhun tunteesta joka heti aina tuppaa ryntäämään täyttämään mielen kun tarvitsisi tehdä jotakin intohimottomasti. Ja kenties myöskin välillä pelätä vähemmän paljon intohimontäytteisiä aralta tuntuvia asioita. Kaiken kaikkiaan keskimäärin kohtuullisuutta kenties välillä hieman enemmän revitellen äärilaidoillakin. Tällä hetkellä yöllinen nukkuminen on minulle ihmeellisintä äärtä ja varsinkin herääminen aamulla ja valvominen päivällä ja nukahtaminen illalla. -09:32 2004-02-06 22:12 Uniaika. Ihana sana. Trubaduuriks kitara esiin tuli tunne. Sain valvottua päivän. Aamupuhteina jotakin. Kritiikkipäivillä enemmän kuin ihastuttava Mariska ja vasta kun älähdin kunnolla topakaksi ruvennut Mika Wickström. Uimassa välillä taas pelkkää vaparia tunti kymmenen minuuttia 50 ja 100 metrin pätkinä ja jonkunlaista rytmiä tai oikeastaan jopa välillä rullaavaa huiman kiihottavaa rytmiä löytyi ja kyllähän se homma etenee kun sinnikkäästi puurtaa mutta kai se salinkin puolelle on asiaa että saan lapoihini tehoa kun liikun niin saamarin hitaasti. No olin varmaan väsykin ja kaurahoutaleet alkoivat ryppyillä masussa. Jotenkin oli vähän koko ajan nenussa vettä ja olo epämukava ja välillä vetelin vettä ties mihin rööreihin. Sellaista erilaista maistelua ja kokeilua keksiä uinnin aiheita ettei joka välikkö tunnu samalta. No niin. Huima jääkeli paikoittain ja jossakin pyörätien asfalttin ihan sula. Sanoisin jopa kuiva vaikkei tässä tätä tarttis väärin muutoinkaan käsittää. Huomasin myöhemmin että tapa on menetelmän tai tottumuksen lisäksi tappamista ja jossakin kohtaa joku voi taatusti ajatella toista kuin toinen joka on eri kuin ensimmäinen toinen. Kaksi toista vaiko kaksi yhtä? Äsken määin mielessäni että ei oikein huvita ryhtyä skrivaamaan päivistä mutta ajattelin että jos en sitä tee niin tuntuu huonolta hmmm jaaa saamattomuudelta ja sitten itsensä arvostaminen valuu tahmeana näiden harvojen sormien läpi ja likaa paikat eikä ole helppoa päästä siitä tartunnasta eroon. Kävin isoäidillä ja tädillä taasen vähänstä aikaa. Kuulumisia ja sain herkkuani elikkäs keitettyä porkkanaa ja muutakin. Kahviteltiin tummalla paahdolla. Tulikin reippaassa rytmissä sitten rauhallinen hoppu Seurahuoneelle Bankettisalille. Mariska ja kumppanit esiintyivät ja se tunti meni nopeasti. Jäi vain kiittää käyttökelpoisista ajatuksista. Ja muutens nyt tajusin sentään päivän puheenjohtajakaverin kanssa muljattaa suustani aemmin kovasti hautomani ajatuksen keskustelukerhosta. Huomenna varmaan nähdään ja voidaan potkaista asiaa jonnekkin päin. -22:36 2004-02-07 08:01 Tuli vaan sellainen tunne juuri että nykyään ilmeisesti auktoriteettiusko on yleensä vähentymään päin. Itse olin aikanaan kasvanut siihen ja ilman muuta selkeästi tartunnan saaneena. Ai jahas perustella? Välissä kytkin taas virrat cd-asemaan ja kuulokkeisiin raskasta melodiaa. Ei tämä kone yleensä siitä kaadu se oli se kerta yksi kun niin kävi. Selasin elien aamulla lappujani vanhoja ja huomasin että nyt pystyisin organisoimaan niitä paikoilleen mitä en ollut pystynyt realistisesti kuvittelemaankaan vielä joitakin aikoja ehkä jopa viikkoja saatikka kuukausia sitten. Millaiseksi maailmaa voisi kuvitella jos se olisi muuta kuin on? Pieni kahvini on juotu. Viimeinen todistetippa oli kylmä. On vaikea muistaa mihin sisältätilateeseen kuppi on jäänyt. Vaisi olla käytännöllistä juoda kahvinsa keskittyen samoin kuin olen hieman harjoitellut valmistella kupposeni. Meinasin sanoa että samoin kuin massaviestimet voivat luoda auktoriteettia niin kenties ne vielä tehokkaammin tuhoavat sitä. No aina asiat riippuvat käyttötavoista. Tärkeämpää on varmaan ymmärryksen lisääntyminen. Se että me ihmiset olemme aika paljon samanlaisia. Pääni on kai pienentynyt kun kuulokkeet valuvat alas. Uimalasieni kumppari räpsähti poikki muutama imakerta takaperin ja minä säpsähdin. Solmin sen jotekuten kasaan ja sitten kotona perusteellisemmin. Räpsähti uudelleen putoamatta koska siinä meni kasinkertaisen osuuden kulma ja solmin hoidon uudestaan ja se on niin kestänyt pari kertaa ja saapa nähdä mihin asti vielä. Mitä järkeä? Sopii kai kainosti mietiskellä. Saattaa viedä aikansa että asiat alkavat lutviutua ja se kuulostaa hassulta. Tulin päälle että kohta sanat alkavat naurattaa ihan sen perään miltä ne kuulostavat. Taitaa olla menossa kontrollin menettämisbuumi. Osittainen ja kokeileminen miltä asiat maistuvat paitsi risiini. Söin puuronikin taas ja se taitaa olla herkkua. Pitää alkaa yhteisöasiaan kuuluvaa kimppamyllyä kailottaa myös. Luulen että joku lajitoveri voisi tarttua syöttiin kun se haisee tuoreelta madolta. Jotenkin vaan tykkään ainakin hiukan siitä ketjuntapaisesta ei Titanicin vaan kuvitellusta nauhasta asioiden johtaessa toisiin kuin kuin nauhattomassa kielisoittimessa tai tuubassa ainakin ja ja Aasiassa. Tunnen itseni kovin tyhmäksi. -08:25 2004-02-09 23:29 Pippuri on sitten keskustelukerhon nimi. Kävellessäni lauantaina Kritiikki- päiviä kohti muistin tuuban jolla tarkoitin vetopasuunaa. Se on aika samaa kuin oikean ja vasemman usein häilyvä ero. Vaikka kävin eilen nukkumaan kai lähempänä yökahta ja silti heräsin ennen aamukahdeksaa. Alkaa jo olla nukkuma-aika. Tänään sain pöytää siivottua aika hyvin. Siihen jäi enintään muutaman millin paperikerros eikä sekään kuin varmaan alle puolelle pöydän pinta-alasta. Sain juuri ja juuri jumppakengät muine kamoineni mahtumaan repuuni. Kävin Mahiksella ja juutuin nettailemaan tuntikausiksi. Tuli fiilis että mitä helvettiä tässä raportoin mutta kun tuon helvetin huutaa niin koko ongelma on liki tiessään. Joku toinen kerta kaadan tähän musteämpärin sekavan kynän kautta. Jos maitoa juo niin kai pitäisi olla vuohi tai lehmäkaveri joka haluaa luovuttaa tuotoksiaan. Rupeaa tuntumaan rassaavalta tämä teollinen systeemi kun ei voi tietää edeltäneitä asioita eikä seurauksia juuri mitenkään eikä rassaaminen ole uutta vaan se että se tulee mielestä ulos ja alkaa panna ehkä kroppaakin pikkuhiljaa liikenteeseen. Kritiikkipäivät ravisti erilaisin tavoin je siitä voi pulputa seuraamuksia. Hups unohduin johonkin muuhun pikku kudontaan. Siis uimahallilla kävin pitkästä aikaa kuntosalilla ja rehkin aika sukkelaan itseni hikeä valuvaksi. Oudoin kokoemus oli oikean käden olkapään tyhjäkäynti kun selällä maaten vedin käsipäinoja päänä takaa ylös tai laskin niitä alas. Jonkunlainen kuolokohta missä olkanivel nytkähtää pitkälle alas ja nostaessa siinä kohtaa puuttuu kaikki teho ja se tuntui oudolta todella. Kuvittelin että eikohän siitä nivelsiteet tiukennu kun pikkuhiljaa jatkan revittelemättä treenejä. Uin laiskasti rintaa ja kokeilin perhosta jokun verran ja se on ehkä löytänyt jotakin muotoa mutta en osaa sanoa onko suunta kelvollinen. Polkaisin VPKlle ja kamppeita mukaan. Oppitunti Pelastus- laitoksella. Pumpun koekäytöt vähintäin kolmen kuun välein koska nykybensat painuu lisäaineidensa takia kerroksittaisiksi seisoessaan ja sitten ei homma skulaa. Ja nykyautoissa on vaaransa paikallaan ollessaankin kun niitä käy purkamaan. Turvalaitteiden kanssa pitää olla varovainen. Takaisin polkiessa sain tuntea pakkaseen yltyneen. Piruako tässä vielä istun? -23:55 2004-02-11 12:19 Yks Juha Vainio laulaa tällä levyllä selkeämpää suomea tai mitään muutakaan kieltä mitä ikinä olen kuullut. Olen hämmästynyt kuinka sellainen voi olla mahdollista. Siinä on mieli mukana ja koko kroppa ja rento. Vihdoin siis muistin eilen kirjastossa veljen kaverin suosituksen mitä minun pitäisi kuunnella. Minä tietysti voisin keskittyä musiikkiin ja sanomiin mutta ei ole mikään täydellistä ja sen alkaa vasta tietää kun on jonkin matkaa päässyt haahuiluissaan mitä lie kohti. Pari kuntosalikäyntiä ja olen varmaan useammalta kantilta yhtäaikaa jäykkä kuin ikinä. Tänään on lepoa tai kevyttä menoa kaipaava fiilis. Eilen tuli ensikertaa tunne että sain vähän kiinni rintauinnin aaltoilevasta rytmistä. En ollenkaan tajua mikä minua on potkaissut haaroväliin oikeaan reiteen kun se oli toissapäivä kipeä ja eilen siihen oli ilmestynyt mustelma. Joskushan vaikka pyörän kanssa tulee telottua itseä melkein huomaamattaan mutten mielestäni ole missään kohtaa ramboillut muissakaan harrastuksissa edes. Mietin vähän sitä että missä tahansa touhussa mitä treenaa on mentävä sen hetkisten kykyjen rajoille ja kutkuteltava jopa rasitteeksi asti sitä rajaa kun on aikomuksena tehdä asia eri tavalla kuin ennen eli niin sanotusti kauniimmin, pilkutetummin, nopeammin, voimakkaammin, täsmällisemmin, tarkemmin, rohkeammin tai siistimmin. -12:33 2004-02-12 11:33 Tässä sama runoilija taas häiriköi minua. Äsken taas kävi niin että tuli sanottua jotakin kovasti tuntien oikeassa olemisen tai täsmällisyyden varmuutta. Näköjään usein juuri silloin heilun häilyvässä epämääräisyydessä. Mutta se päteväksi luulemani lausuma onkin avain ruostuneeseen lukkoon ja tuottaa pääsyn seuraavaan esteeseen asti. Mukana häilyvät myös kuvitelmat omasta erinomaisuudesta kun typerienkin touhujen käänteistä runoilee muka itse tarkoittamiaan määrätietoisia tekoja. Eilinen kykyjen rajoilla käyminen oli ihan hyvin sanottu mutta typerää koska yhtä tärkeä toinen asian laita siitä jäi kiihdyksissa pois. No sehän on harjoitusten pitkäjänteisyys elikkä riittävän usea toistuvuus ja harrastuksen jatkaminen kenties vuosien mittaan mutta kovin riippuen aiheesta. Joskus muutama kertakin voi avata asian ja taas toinen juttu voi olla puhteena kymmeniä vuosia. Tässä ei ehkä ole harhaista sanoa että pikaharrastus on silloin osa jotakin kattavampaa. Taidan mieleni verkkokassissa sekoittaa einekset välittämättä siitä miten kuvittelen niitä yleensä nimettämän. Olen hieman sekainen enkä tunne sitä nyt juuri yhtään keljuksi asiaksi. Mustelma jalassani on pienin paikoin sinertävä ja laajemmin kellertäävä. En ole ennen nähnyt itsessäni sellaista väria ja se tuntui ihan öklöltä ja tuumiessani tajusin että minulla ei ole ehkä kymmniltä vuosilta muistikuvaa mustelmasta itsessäni. Olen vain raapinut polviani ja vähän myös kyynärpäitä verille rullaluistelutöppäilyissä. Siitäkin aloittelijan tyylin selkäuintikäden pohjaan lyömisestä tuli outo pipi joka ei näy mutta sen jälkeen oikean käden keskisormessa on silloin tällöin ollut yllättäen koska vain ja ehkä useammin kylmän yhteydessä pieni jomotuskohtaus ja välillä kivun aavistus puristaessa kättä nyrkkiin. Nytkin voisi olla hyvä aika ruveta pitämään huolta itsestään. Kuten venyttelemään käytyäni salilla ja muutenkin. No eipä huolta luulen selkäni muistuttavan ja sillä on iso auktoriteetti. Selkääni kumarran ja pyllistän. Nyt lähdin harhailemaan. -12:00 2004-02-14 00:37 Oi-joi perjantai meni ja sähellän mikron kanssa. Eilen uin aika vimmatusti. Kaikkia lajeja enkä yhdessä perhospätkässä hengästy enää pahasti. Mutta nyt krooli on tukalaa. Aloin pakertaa siinä niin että tarvin ilmaa lisää. Eteneminen ilman happea ja energian kulutusta ei ole kovin mahdollista. Sitten oli melonnan vuoro. Sain tehtyä eskimon pyörähtämällä kokonaan ympäri. Mutta se menee kovin epävarmasti. Useimmiten sain yrittää kaksi ja välillä kolme kertaa päästäkseni ylös. No kuitenkin nyt en pitänyt melaa aivan päästä niinkuin viimeksi. Ennätysmäärä perhostelua ja vielä melonta posautti hartiat ihan tsipeiksi. Meinasin kotimatkalle melkein vaipua pyörän tangon yli kartsalle kun ei ole rutistetussa lihassa enää puhtia pitää vastaan tankoon nojaamisessa. Hymyilytti matkallakin muistaakseni. Aikamoinen kemiallinen posautus-rääkki. Uimista olen jo enemmän kuin vähän oppinut ja kanootin käsittelyä hiukan vähemmän kuin aika vähän. Nyt tuntuu että havaitsen sen mihin kohtaan tarvii saada ruista lisää että pääsee touhuissa eteenpäin. Joo aika monelle puolelle. -00:47 2004-02-14 23:58 Pieniä oppitunteja. Vaikka eilen vielä illalla olin uimahallilla ja sanottiin että tänään on uimakilpailu ja siksi vielä kannettin kajakit katsomo-osastolta kellarin puolelle niin minulla ei ollut hajuakaan kilpailuista ennen kuin ajelin uimalalle ja tarjosin korttiani. Katselin sitten kilvoittelua. Taisi sitten riittääkin liikunnaksi kaupunkiin polkeminen ja takaisin vaikka vielä kotiin palattuani tuumin lähteä sauvakävelylle tai luistinkokeilulle. On ollut mahdottoman vaikeaa muistaa hammastahna kauppakäynneillä paitsi nyt viimeisessä tipassa jonossa. Mikro ei käynnistynyt enkä löytänyt bootti-levykettä kunnes jonkin ajan päästä se paljastui aivan vierestäni sohvalta roinakasan alta. Parina iltana olen valvonut pidempään. Nytkin uhkaa eli yöt. -00:05 2004-02-15 23:42 Voi jumalauta mikä kolina. Ihan harmitonta ei tainnut särkyäkään mitään. Se on sitten luisteltu tänään ja meni huisin hyvin ennakkoluuloihin verrattuna. Jää pysyi alla ja luistimet jaloissa ja terät jäässä. Pitäis koht Linuxii demonstroida. No kävin pyörällä verkkarit päällä alkuverryttelymatkan vetäen ja se olikin käytännöllisin idea aikoihin. Että nykyisin tarttee lämmitellä tai valmistautua kun eihän siitä uimisesta kylmiltään mitään tule. Potkimalla ei paljoa kulje mutta ei se niin tuskallistakaan enää ole. Kroolista on alkanut löytyä joku senlainen tyyli mitä olen hakemassa paitsi tietysti siinä on vielä kovasti tekemistä. Että... -23:48 2004-02-16 00:15 Se joku vanha modeemi ei näyttänyt pelaavan koneessa jossa oli toimiva modeemi ja siirsin toimineen modeemin tähän uusiopäivityskierrätysmikrooni ja näyttää nyt paljon toimivammalta ainakin diagnostiikan mukaan. Jos tämä tästä kohta siirtyy nettiin niin sitten se pelaakin. Elikkä olisi touhu mennyt askelen johonkin suuntaan. Yksi uteliaisuutta herättävä asia on että kuinkakohan käy hartioiden kun kauhominen alkaa olla hiukan eri makuista. Useimmat asiat hieman muuttuvat ja alan nähdä suunnan ja tuntea mitä tarvitsen esimerkiksi venyttelyä sun muuta. Ihan siistiä olisi tajuta että jos alan pystyä ajamaan arki- ja pyhäpäivien ylämäet ilman tuskia pyörälläni niin elämä on vähemmän tuskaisaa ja sitten voi miettiä että onko se toivomani asia. Uidessa vettä pyrkii edelleen nenään koska olen alkanut virtaviivaistaa kroolia pitäen päätä suoraan selän jatkona pohjaan tuojotellen. Satuin huomaamaan että se veden nenäänvetovaihe olikin kai heti käännyttyäni altaan päässä kun puhallan ilmaa ulos turhan paljon nenän kautta ja sen perään vesi saa vuoron virrata sieraimeen eikä se tunnut paljon hernettä mukavammalta. Kun vähennän puhallusta niin jää varailmaa joka pitää vettä muualla kunnes pääsen taas radalle uintivaiheeseen. Alkaa tuntua ettäasioissa voi löytää jujun niin että alkaa sujua mutta se vaatii kärsivällisyyttä ja päättäväisyyttä eikä väkisin yrittäminen auta vaan siitä tulee kipeäksi. Jep. -00:28 2004-02-18 12:21 Huisin makea olo tuotosta huiskimisen lumitöissä. Ja siinä on eilisestä ja jo kolmipäiväisestä luistelusta osansa saanut selkä josta löytyi joku aivan selvästi ihan käyttämätön paikka. Mietiskelin. Muuta muuta kuten että muhii päässä askat. Kuin niinko kokoajan ymmärrän selvemmin jokaisen heppuliinin maailman olevan erilainen eikä kumma ole kun sanoja käyttäessä tulee eteen sekaannuksia huomaamatta jääviä ja välillä huomatuiksi tulevia. Ja samaan aikaan jokaisen maailma on samanlaisempi kuin usein mistään hinnasta haluaisi myöntää. Pitää jotekin alkaa totutella uuteen mielipiteeseen että tunteet ja niin sanottu äly eivät ole eri asioita. Ei edes kiihko. Vaikka suuria aste-eroja voi olla samoin kuin ainesten lääke- ja myrkyllisyysvaikustusten riippuvuudessa annostelusta ja sama koskee kaiken touhuilkun annostelua. Äsken tuli perustteellisesti kaavittua lunta sieltä täältä mutat en ruvennut harjaamaan pihaa tiskiharjalla eikä tullut edes sellaista mieleen tuolla pakkasen puolella. Ehkä opin hieman tasapainoilemaan. -12:31 2004-02-21 01:09 Lumityöpäivän iltana olin nuhaa vuotava kuin yks-kaks solkenaan. Sitä seuraavan päivän ja seuraavankin enimmäkseen pitkälläni. Pienenpuoleinen taudinpentu tuntui kauhealta kun on hävinnyt tottumus. En muista koska on edellinen kerta kun olen asettunut pitkäkseni huono-olisen jaksamattomuuden kanssa. Epäilyttää edellisen kerran olevan joku tuhmyys maattuani liikaa auringossa ja tietysti joskus harvoin kännittelyn seurauksena. Kahtena päivänä ei ulkoilua. Kritiikkipäivien lomassa sain piipahdettua kirjastossa jatkamassa kirjaläjääni ja sain 5 euron sakon kymmenestä kirjastani. Luulin että olen ajoissa mutta myöhästyin. Noin viikko sitten löysin yhden kirjan pöydältä roinan alta ja yllätyin kun unohtunut paljastui. Illalla aloin lukea sitä. Muunnettu solu eli jotakin syövän hoitamisesta immuunivastetta provosoimalla. Ajatus ei nyt kovasti laukkaa. Pitäisi itselle ammattia miettiä. Kuulostaa melkein myrkylliseltä. Mieluummin sitten elinkeino ehkä. Monta kertaa on ollut karkea kurkku joka on ollut muutamaa päivää ennen kuin saan nuhaa mutta ei ole kuitenkaan tullut sellaista ja nyt hops-yhtäkkiä nuhaa ja väsytys ja kuumeilua ja kivistelyä. Että en minä oikein itseäni tunne tai olen laska katsomaan tarkasti. Ehkä nukuin yön tai kaksi kylmästi parin lakanan ja viltin alla ja taapersin paljain varpain enkä ruvennut itsehoitoon heti kun nenukkini sanoi valuvalla kielellään että helvetti heppu nosta perse ja tee jotakin. -01:34 2004-02-27 03:46 Paskaa on turha puhua. Näkee tästä muutenkin että minua ei paljoa päiväkirjan kirjoittelu kiinnosta. Enää. Tulihan sitä jo sellainen litran annos ainaskin öklösteltyä. Onhan tässä ontossa päässäni pyörinyt asioita joita olen samassa paikassa pyörivässä elokuvassa sovitellut päiväkirjaseen. No olen nyt Stadissa enkä viime yönä nukkunut enkä sen jälkeenkään vielä vaikka jo on seuraava yö menossa. Ihmetyttää että mikä touhu minussa on menossa. Tämä helvetin teatteri osittain kyllästyttää ja samalla alan ymmärtää sen arvon. Olenhan kolistellut tyhmää päätäni erilaisiin rajatolppiin sen verran että pystyn hitusen olettamaan minkälainen maailma on ja sen mallin mukaan sitten kuvittelemaan asioita ja vedättämään draamoja mielessäni. Ei ole mitään ekstrahinkua vaikka ekstrasaavutuksiin missääntouhussa niinkuin ennen on tuntunut olevan. Ja siinä samalla ääliömäisesti nyt vaikka kauneudentajuksi nimittämäni poliisi sisälläni on enemmissä voimissa kuin koskaan. Se on vaan sitä siistiä elikkä oman maun mukaista jutskaa. Kotkasta lähtiessä tietysti jäi katsomatta vaikka tarkoituksella luetelin lapulle muistettavia asioita. Lähtiessä ensin tuntui ettei mitään jäänyt mutta nopeiten tietysti huomasin että kaulaliina ei ole kaulassani. Sitten menikin pidempään. Seuraavaksi taisin huomata että unohdin säätää kirjastokortin stadiversioon. Nytkin näkee että muisti on ailahtelevaa. Mielestäni unohduksia oli neljä. Yksi on haihtunut tai sitten ei mutta nykyään olen alkanut huomata että vaistoaminen tai tietämätön tietäminen eli vaikka tunteminen on hyvin luotettava muistilappu. Ehkä ainakin. Tulee vain tunne että enhän mättänyt jotakin kassiin. Ja se tietysti oli tällä kertaa muisti missä tämän päiviksenkin originaali on. Samapa on netissä ja kirjotan sieltä imuroimaani läjään nämä repaleiset sanani. Teen pikkupoikkeuksena tyhjää. Blankon autiomaan jälkeen on saavuttu uusille tienoille. Kaikki alkaa kalan kuvasta. Minusta on melkein ryvettävän pölvästiä verrata ihmisen uintia jonkin vesiuijaeläimen viilletykseen. Kuten tonnikalallakin on kyljissään painanteet rintaevien piiloittamiseksi kun aletaan uida vauhdilla. Mutta turhaa haukkua kun en osaa mutta murina multa sujuu. Elikkä vertailu on sitä mitä yleensä puhe on eli runoutta. Kertomuksen kala käytti hyväkseen virran pyörteitä päästäkseen eteenpäin vähimmällä energian käytöllä. Poiketen siitä mikä tässä on pätenyt liimaan 'wu-wei' = to do without doing, mikä myös voi olla going with the flow. Teipin käyttämisessä taasen Amis vetää pitkulaan korren eli vauhti taitaa olla seitsemässä päivässä sama kuin minulla seitsemässä vuodessa puolueellisen arvion mukaan. Tuo edellinen liimattu hässäkkä taas viittaa yin-yang härvellykseen jonka palikat oivan lailla muistuttavat tuota virran uimaria. Asiaa selittelevän nettisivun icon tuli näkyville itse Firefox selaimen hakemana selvisi kysellessäni Mozilla #firefox IRC kanavalta. Pippurin keskustelu saa olla pärstä pärstää vasten mutta kun se toteutuu niin eihän siitä sitten enää ole haittaa vaikka sitä höpinää jatkaisi internetin kautta. Riipuu ja roikkuu. Pölläsin kuvakkeen ja liimasin sen irc-galleriassa ihkuboksi osastolle img src perään. Virrassa on pyörteitä varsinkin kun alkaa isot valtimot reippaasti rasvoittua. Katselin uimisvideoiden pätkiä ja lueskelin uintivinkkejä ja molemmista sain vaikutteita joille en aemmin ollut varmaankaan kypsä. Tehoisaan uimiseen tulee ottaa puhti vartalon suurista muskeleista. Olennaisinta on virtaviivaisuus ja pitkät vedot ja varmaan jokin muu vielä mutta taidan olla jo niin pöpperöinen että kohta sanon lintua kalaksi. Nyt on nuhalaisen uimapaussi. -04:35 0401 (tämä 0402) 0403 päivissivulleni alkusivulleni 2004-04-02 22:01