Jorman päiväkirja 2004/03 maaliskuu 2004-03-02 23:53 Maaliskuun toinen päivä. Olen ollut kolmekymmentä vuotta autiolla saarella. Kannibaali läjäytti halolla näköön. Olen ollut helvetin sinisilmäinen. Nyt tiedän että vitun runkkareita on moneen lähtöön. Minulla on ainakin nyt selkärankaa pysyä irti noista idiooteista. Edelleen voin kunnioittaa itseäni rupeamatta menemään mukaan siihen oksennuksen makuiseen peliin jota kypsymättömät harrastavat. Kypsymätön katselee pintaa ja riutuu tuskissaan kun ei ymmärrä mitä sisällään tapahtuu. Suuntaa energiansa ulkoiseen jota väittää viholliseksi. Mätä on hänen sisällään. Niin kauan kunnes hän siivoaa itsensä. -00:15 2004-03-06 09:26 Huppadista vaan nyt on jo kuudes päivä lauantai mahdollinen karkkipäivä. Jos muutaman viikon touhujani tämän päiviksen osalta kattelee niin siinä ei näy paljon mitään luulisin. Pari vaihtoehtoa että olen kovin mitääntekemätön tai toinen että olen muuta tekeväinen. Olen edelleen kyrpiintynyt edellisenä kirjoituskertana mainitsemattomaan aiheeseen. Hitaasti rauhoittuu. Nyt alkaa olla hoppua muualle. Olisikin jännä osallistua avantouintikilpaan. Syitä on suuria ainakin pelleily sinänsä ja huima feimi-mahdollisuus. Touhuiluni on nykyään aika vesipitoista. Paitsi on ollut uimabreikkiä ja nyt parina vikana päivänä olen käynyt hissuttelemassa. Olen löytänyt vettä helpommin halkovan muodon. Luullakseni lukemalla, pohtimalla ja tuntemalla. -09:35 2004-03-08 00:18 Lemppaan hiiteen addiktoitumiseni tämän pk:n kirjoitteluun. Enkä raportoi touhujani kuin vain pienin osin. Kuten että päivällä ajattelin käsitteiden ja sanojen vaara ja väärä sukulaisuutta. Huomasin mitä olin unohtanut ja oli melkoinen yllätys löytää se hyvin laheltä. Olin jo inttänyt että en ole yhtään hajamielinen. Taas hävitin jotakin. Mielessä olevia asioita kutsutaan joskus myöskin kupliksi ainakin näyttelijöiden kuuluisuuden osalta. Peruutan koko puheeni valokuvamuistista ja sanon että muisti toimii aivan eri tavalla. Olennaista on aikaisempi tuttuus joka onkin jo lähes sama kuin virkistys. Ei siideriä jäillä vaan saman asian kohtaaminen näkökentässä. On minulla vielä aivan käsittelemättömiäkin puheenaiheita kuten audiovahvistimen pääteasteen lepovirran säätäminen. Kuitenkin eroottinen tanssi voi viedä mielenkiinnon niin kokonaan että ei jää mitään mielikuvaa musiikista. -00:36 2004-03-14 02:45 Puhkun tähän muutaman sanan. Välillä tai useamminkin tuntuu nykymaailmanmeno niin tolkuttomalta että on pakko opetella ottamaan asiat rennosti. Kaikki touhu on niin helvetin päätöntä. No ei ihan kaikki. Tai ehkä kaikki. Epävarmuus aiheena eli tiedon aidat ovat tulleet vastaan. Syövan vastaisen taistelujoukonjohtaja ei usko uskoon vaan siihen mitä hän näkee ja pitää ihmeenä parannusta ilman selitystä. Ei en jaksa nyt tätä. En kerro pitkään aikaan ehkä uimisesta mutta potkuista sanon 600 metriä. Se on uutta. Sukellus menee virtaviivaisemmin koska siihen kovasti vaikuttaa siistimpi liuku sekä puhdikaammat vedot plus potkut. Vaikka olen edelleen suunnilleen puolikuntoinen. Enkä kerro melonnastakaan. Seuraan liittyminen meneillään. En halua olla paskanpuhujakaan. Kun huomaan latelevani vaikeaselkoista niin korjaan. Tämänhetkinen epäkuntoisuuteni on sikäli arvokas että voin huomata erilaisuuden seurauksia. Pakosta vähempiä saavutuksia. Sain siis opetusta jotta voin paremmin ymmärtää erilaisuutta. Eroja on kaikessa ja varsinkin kaikessa luonnollisessa ja erikoisesti elävässä. Taikana spiraali on tehnyt kierroksen selittämään miksi tehotuotantoteollinen ei ole kovinkaan arvokasta. Se tuottaa erilaisuuden sijaan samanlaista. Jokaisesta erilaisesta puuyksilöstä samanlaista paperia. Erilaisen kiven malmista samanlaista mutteria. Ja yöäk muovia sen päälle. Aivan tuhottomasti muovipusseja ja näppäimistöjä ja muuta. Eikä siinä kuin oho vaan kun touhussa käytettävää lipeää lipsahtaa järveen. Turhan paljon savua ja energiaa. Varmaan kovin tieteellistä mutta minusta järjetöntä. Aika yllättäen olen viime päivinä löytänyt parille kierrätystä odottavalle asialle tarvitsijan. Konkreettisia pieniä juttuja kirjavassa maailmassa. Minulla on vielä etsimistä linjassani. Sormien vaiko näppäimistön vikaa vaiko sanarikkoja mielessäni kun vähän väliä kirjaimia kaikkoaa ennen esille tuloaan ellei eri järjestykseen tahikka ihq eri merkkejä tupsahtelee sekoileviin sanoihini. Puolikuntoinen mieli. Myöskin kirjoitin meili ja sitäkin kirjoitin. Pönttö. Tämä alkaa olla pelkkää tyhjää terapiatekstiä. Kutomista ilman tarvetta. -03:25 2004-03-14 19:37 Pöljää tämä on. Kun saan mielestäni kaadettua sekavuutta ulos niin jäljelle jäänyt on hiukan selvempää. Olin taas sen unohtanut. Ensin on vain saatava sanotuksi tai kirjoitetuksi vaikka kuinka sotkuinen vyyhti. Kun sen sotkun sitten näkee edessään niin ehkä hiljalleen tai usein jopa vyöryen tajuaa että asiasta voi olla jäsentyneempää ja selvempää mieltä kuin edeltävässä vaiheessa tajusikaan. Huomenna alkaa Kuntoutussäätiössä noin neljän viikon työkokeilu. Minun on ollut vaikeaa saada edes papereita kasaan taas työkorvausverokortin saamiseksi. Tänään heräillessäni tajusin että lappuset voisi pinota vuosittaisiin nivaskoihin. Minä olen meren outo Ahti jonka lappuset ovat putoilleet sedimentiksi mikä minnekkin kuin liete meren pohjaan vuosien kuluessa. Ehkä osaan organisoida paikat ja kerralla toimittaa asiat perille. Ehkä joskus. Nyt on jo ongelmaa jouduttaa itsensä huomiseksi jonnekkin. Sidon asioita yhteen mielessä ja välillä turhankin umpinaiseen solmuun. Tänään oli maito vähissa ja päättelin että täytyy käydä sauvakävelyllä reppu selässä. Tein ihan hyvän solmun. Kävin parillakin polulla ja maidon lisäksi loppumatka oli jauhopussilla kuormattu. Passiivipiruilija. Tämä oli toinen kävelykerta sauvoillani ja siihen nähden motoriikkani tuntui liiankin toimivalta. Höpsis ei sentään. Sauvomisessa on mukana osa melan käsittelystä ja lopuksi vaparin lopputyöntö. Ei asiat aina niin kamalasti eroa toisistaan. No vaikka mitä niin silti touhu tuotti huimaavan makean olon. Eikä tässä kaikki. -19:56 2004-03-20 12:55 Pyyhin maitokahvijuovat vetolaatikoiden ovista ja tasosta mikroaaltouunin alla. Tuli kuumaa ja olin oppinut varovaisuuteni johdosta varomattomaksi. Kuumentamani kahvin villein osuus hyppäsi ulos mukista vasta kun lorautin siihen maitoa, säikähdin. Siitä on kauan kun näin kävi, joka kerta kauemmin ja joka siisti kerta siirtää varoivaisuuden kauemmas uinumaan syvempään uneen. Olen ollut viikon Kuntoutussäätiössä. Se on melkein pelkkää syömistä. Testit todistavat sitä minkä minusta olisi voinut selvittää jo nuorena. Että olen saatanan näppärä kasistäni. Ja nyt myöskin tylsistyn näpertelemiseen eli homman jatko saa siirtyä seuraavaan päivään. Pari tuntia voi mennä. Pienenä jaksoin näperrellä armottomasti. Nyt sen ajattelu pikemmin itkettää se vain kertoo että muuta elämää ei ole ollut. Mitäpä siitä nyt olen herännyt. Eikä sen muun elämän saaminen ole vaivatonta. Outoa että heräsin jo vähän seitsemän jälkeen. Onneksi olen jo niin fixu että tajusin mennä illalla nukkumaan. Tai pikemmin en ole, mutta kroppa ilmoitti selvästi ja kuuntelin sanomaa. Minun on alettava ottaa pelleilyni omaan ohjaukseen. Ei tuo työkokeilu sinänsä voi ruveta minua auttamaan. Mutta siinä huomaan että asian voi ottaa vakavasti sikäli että elantonsa hankkimisesta on kysymys. En kannata edelleenkään tyyliä jolla useimmiten touhuttavan nään. Siksikin oma elatus. Hitto vieköön kun tämä tuoli on matalalla ja hartiat runollisesti korvissa. Jup löytyi sieltä joku vipu ja suhinan kera istuin kohosi. Ikkunat ovat täynnänsä pisaravanoja kun ikkunalaudat ropisevat rumpusooloja perusrytmin päälle. Olen nykyään vahvasti lioncat. Hurmurikissa. Ujo joka tuskailee uskaltamassa äänekkäimpään pöytään. Ainakin havaittuaan suvaitsevaisuuden ja uteliaisuuden pehmentävän vaahdon. 2004-03-20 13:18 2004-03-25 17:15 Olen vain meinaillut kirjoittaa. Pähkäilin millä ja tämä on DOS-edit pitää sitten kokeilla konversiota ääkkösille vaikka tällä itsellään. Ei ihan tunnu innostavalta että konvertoisin ne tässä sahajauhoisessa päässään samalla kun kirjoitan. Tämä on vähän outo, antaa mennä nuolillä rivin lopusta eteenpäin vaikka siellä ei ole merkkejä. Olen vain tottunut omani editorin tapaan ja useat tekstinkirjoittelueditorit toimivat siihen tapaan. Tämä on varmaan joku fossiili basicin valtakaudelta. Pönttöpää löytyi moniaana mutta ei hurjan. On aika vaikea keksiä tavallistyyppistä sanaa jota ei googleamalla saisi pyydykseen. Tänään rupesin pönttöpääksi. Tein sen harjoitellesani Wordin käyttöä. Ajattelin saavani aatoksiani järjesteltyä kirjoittamalla mutta ne vaan haahuilevat. Aatu tuli mieleen ja meni tuleen. Koetanpa kelailla. Kuntoutussäätiölle tullessani uumoilin että ongelma olisi mennä duuniin päivittäin. Nyt olen ymmärtänyt että siihen tottuisi ja toisaalta en halua kellon mukaan olemassa olevaa touhua. Saa olla melko vapaa aikataulutus ja voi tietenkin olla silloin-tällöin kellonkin perään katsomista. No jospa nyt aattelen niin tällä perkeleellisellä tietotekniikalla voi laittaa infot eteenpäin mihin aikaan vain ja ne voi vastaanottaa mihinkä tahansa sopivaan hetkeen. Enkä paskaakaan välitä palkasta joka samalla tarkoittaa että haluan kuluttaa mahdollisimman vähän. En nyt oikein saa otetta asioista. Eilenkin oli mieli hautovassa tilassa. Siinä meni jotenkin hiukan ihmeellisesti jopa minun jakeluuni että nukkuminen on vaihe jolloin asiat asettuvat mielessä järjestykseen. Ich brauche Liebe. Jostakin syystä pulpahti mieleen kirjan nimi enkä minä edes osaa saksaa. Klaus Kinski on taiteilijanimi. Muutama on vuosi lukemisesta ja tunsin sielun samanlaisuutta. Paloa ja intohimoa. Hyvä ja paha eivät enää ole määritteitä. Ei myöskään lapsellisuus tai jotain mitä keksiskelläänkään. Pidän jäätelön syömisestä enkä ole vielä koskaan muistaakseni ollut tositoimissa. Voin joku päivä kokeilla syödä pari tai kolme litraa. Sanoisinkohan sitten jäätelön olevan inhottavaa? Annostelu ja suhtautuminen olennaista. Kun pelkää ja käyttää suuren osan energiastaan siirtääkseen pelon kohtaamisen pois ja aina vain eteenpäin. Kirjoitettuani hyvä ja paha ajattelin myös tapahtumia. Vamman tuottaminen mieleen tai ruumiseen. Mieliä ja ruumiita on erilaisia. Jokainen on erilainen. Jos en olisi niin addiktiivinen kuin olen niin olisin varmaan tarvinnut nuorena aikamoisia määriä alkoholia tai muita sisäisesti käytettäviä huumeita. No minulle riitti kun oli omaa tekemistä. Uppouduin siihen ehkä kolmeksikymmeneksi vuodeksi. Tänään kävin katsomassa Horisontti puljun kirpputoria. Tykkäsin paikasta heti. En halua mihinkään solukkoon vaan yhteisöön jossa ei ole väliseiniä. Perustin Surfeun siipiin yhteisölle sivujen paikan. Heimo oli varattu vaikkei sillä sivuja ole. En lähtenyt enää MTV3:n puolelle perustelemaan, siellä voi nimen säätää, ei ollut varattu, vaan laiton nimeksi uusiheimo - Uusi Heimo. Ajattelin että nimen voi aikanaan päivittää. Heimo voi olla uusi ainakin sata vuotta. Se ei ole heimolle vasta kuin pikku-beijben ikä. No olen vähän aatoksinut että nickini on pölhö. Mikä hiton lioncat? Jossain mielessä voisi olla joku wgzix sykkerö joka ei olisi valmiiksi luokiteltu monissa polttoväliltään muuttumattomissa linsseissä. No aika turha asia. En ole tainnut paljua pukahtaa mikä mieltä kaivelee mutta tuntuu pää selvenneen. No ööks siis pikemmin rauhoittuneen. No panempas nyti vielä pötköön asiantuntijavetoinen ja asiakasvetoinen ja dialogi. Ei heilu halu eli ei seuraa toimintaa meikäläiseltä kun ei tiedä ja ymmärrä syytä tai ei keksi sellaista. No eipä tämä päiviskään kovin tolkullinen ole. Mutta joku ottaa päänsärkytabletin ja joku räyhää ja joku päivistelee. Välillä hartiat olivat jäykänpuoleiset ilman että tunsin yhteyttä niihin siis en osannut saada niitä rentoutumaan. Nyt yhteyttä on ja aika usein huomaan hartioiden olevan kevyessä ylätilassa. Tänään Aamulehdessä oli juttu miehestä joka oli viimeksi hieman kipeä vuonna 1958 intti-aikanaan. Hän hiihtää ja siinä välissä virkistyksenään pulahtaa avantoon. No nettilehdestä juttua en löytänyt ja sinne pääsi kun on MTV3 palveluiden tunnus, sama iso putiikki. Pässi taidan olla. Ei niin roikkuvat munapussit mutta päätä taon välillä aitaan pääsemättä mihinkään päin. Enpäs ole pitkään aikaan kirjoittanut näin pitkää pätkää kerralla. Suomi24 palvelussa oli uutuutena treffi-osasto ja kiilusilmänä innostuin sinnekkin leikkimään. Enpä ole alkua pidemmällä php-harjoittelussani. Haluan tehdä huisin näppärän nettipalvelun. No tänään ajattelin että miksipä ei yhtäläiseti joku intranettijuttu yhteisöille. No siihen on vielä matkaa. Hassua tai ei mutta ei ole ollut mielessä pätkääkään laittaa tänne kappalejakoja. Niinkuin ennekin murjaissut olen, ei ole kappaleita, on pätkiä. Asioiden kuuluminen yhteen tai erilleen on kuvittelua. Liikerata ja massat ja ominaisuudet ovat ennen kohtaamista. Henkilökohtaisuus on usein kuvitelmaa. Tuo voi vilahtaa ohi. Henkilökohtaisuus on aina totta. Kun nuo kaksi keittää yhteen tulee jotakin vaikeasti käsitettävää ja sikäli todellisuuden kuva. Asioihin voi aina vaikuttaa vähän. Ainakin vähän. Voi yrittää jättää sikseen. Sen olen tehnyt enkä ymmärtänyt miksi. Vaikeroin paljon ja nyt alan saada sieraimia vähän ylös suosta ja ajoittain voin hengittää. Suhtautumiseensa ei voi vaikuttaa ennen kuin uskoo siihen että siihen pystyy. Sitten voikin vaikuttaa paljon. Se on itsensä muuttamista. Äh ajatus sekoaa. Huutomerkin heitin huitsiin, tämä on melko rauhallista puhetta. Mihin olen nyt matkalla? Kerkeän vielä altaaseen. - 18:25 2004-03-26 06:11 Katsoin hiukan hermostuneena kelloa 04:40. Eilen kirjoittamisen lopettamisen kaikkien äiden jä öiden internetoiminen joka on sama kun Windowsoiminen vei 6 minuuttia. Aika kömpelöä, oma ohjelmani tekee sen huomaamatta. Paitsi kun ei tee sitä. Tein tuohon alle 80 merkkiä pitkän rivin. Kirjotan nyt jos siis muistini tietää ensimmäistä kertaa Win 95 Notepadilla päiväkirjaani. Olempas saanut ennakkoluulojeni muuria madallettua tai jopa pehmitettyä. Tuosta purskahti mieleen eilinen äijä telkkarista, saviruukkukonkari. Saven vaivaaminen jotta ilmakuplat poistuvat, ne rikkoisivat tekeleen myöhemmässä vaiheessa, enkä ollut tiennyt että saviesineet kuivataan ennen polttamista muutenhan ne räjähtävät kosteina uunissa. Tuli idea yhdistää nokkeluustestien värin liittäminen helpottaakseni linkkilistani käyttöä. Uimiselle voi laittaa vaalean sinisen taustan ja hätäosuudelle punertavan treffeille jotain vaalean punaista ehkä. Kumma kun ajatus ei ole ennen juolahtanut mieleen. Mutta isolle osalle asioita en oikein osaa keksiä mitään värikombinaatiota. Ei se voi olla kovin vaikeaa. Olen vain aika pöpperöinen. Mikä ihme minut sai heräämään. Voiko olla että mielikuvitukseni tai uneni sanoi että nyt voisi tehdä jotakin. Hitto en ymmärrä. Olen siis muuttunut hiukkasen rohkeammaksi. Niin tai tai ja myös ennakkoluulottomammaksi. Eli kokeilen hiukan helpommin eri asioita. Siinä voi älyköidä että olen huomannut kuinka paljon tekemättömät touhut rassaavat ja tehdyt eivät juuri. Tähän väliin huomautus että näitä paskapuheitani ei tarvi kenenkään käyttää minkään ajatuksensa tai ajattelemattomuutensa perusteluna. Eikä varsinkaan teon tai tekemättä jättämisen. Korostettakoon että minä olen idiootti ja hullu ja paskakin on arvokkaampaa kuin hullun sanat. Saatana kun piti katkaista tämä perkeleen ajatus-seitti. No niin elikkä siis itsensä tuntee kusipääksi kun on ideoita joiden totetuttamiseksi ei saa mitään aikaan. Yhtenä esimerkkinä olen ujostellut Word ja Excel kauhuohjelmia. Eihän siinä muuta kuin naputtelee. Käyttäähän niitä kuka vain ja miksi ei myös hullu. Nyt tuntuu oli peri-idiootilta kun moisenkin kanssa on saanut itsetuntoaan poljettua. Vittu minä olen se maailman emärunkkari. Alkaa olla vähän nämä höyrypuheet suu virneessä sanottuja. Ai joo muutamana aamuna heräillesäni ja tallustellessani veskiin olen hiukan ihmetellyt kun pohkeet ovat likipitäen krampissa, no ei sentään mutta jäykän tuntuiset. Hei minä pääpönttö en olekaan venytellyt niitä, niin enkä juuri käyttänytkään. Just joo otin vesipulloni mukaan ja se jököttää vierellä enkä ole tajunnut ryypätä, siis vähä just-jooo! Jostakin hyppäsi mieleen koulun ainekirjoitus. Ojasta tai ajasta. Savisessa ohjelmassa oli minua kiinnostavaa syntikka-musiikkia taustaäänenä. Voi hiisi ja hissieläin en muista miksi sanotaan esiintymisen taustalla soitettavaa musiikkia. Se on venäjäksi akkompanement. Säestää säestyksellä. Hoh kaikkea päänvaivaa. Eilen tulin ajatelleeksi että potkimisessa hä-hää uinnissa vielä pikkuhiljaa opin. Selälläni potkiskellen oli yhden venyvän hetken tunne kontaktista veteen ja liikkumiseen. Ja se mitä pelkäsin mukamsa edetä toinen kylki pohjaa ja toinen pintaa kohden eli potkien pinnan suuntaisesti. Uh-huh ei se paljoa liiku mutta ei enää tuota pelkkä olotila tuskaa mieleen. Huomasinpa vain ajatella että koko uiminen oli aika hankalaa eikä siitä ole kauan. Silti jaksoin meloa ja meloa kroolia ja selkää ja pikku-pikku-hiljaa aloin tuntea mitä teen ja aloin osata kauhoa enemmän vettä yhdellä käsivedolla ja aloin oppia olemaan sutjakampi liukuakseni vähemmällä energian käytöllä. Nyt haluan saada potkut toimimaan jollakin tavalla samaan tapaan ja luulen että se pikkuhiljaa alkaa tapahtua kun harjoittelen. En todellakaan tiedä enkä voi tietää asiaa vaan oletan sen ja meneväthän muutkin nuoret vauhtiuimarit pelkillä potkuilla lujempaa kuin minä räpiköin kaikin raajoin. Puh alkaapa hitusen väsyttää. No mitäpä vielä? Voisin alkaa käyttää aamun valoisia hetkiä. Väittämäni iltaihmisyys voi olla sekin silkkaa ennakkoluuloisuuttani. Sileää ja silkan puhtoista. Kakka tätä shit puhtoiset vesistöni ja elohopea. -06:54 0402 (tämä 0403) 0404 päivissivulleni alkusivulleni 2004-05-01 23:02