Jorman päiväkirja 2004/04 huhtikuu


2004-04-02 22:05
Jos ei vielä ole sanottu niin järki on kaikonnut tästä päästä. Tosin en silti
taida tunnustautua tunneuskovaiseksi. En tiedä mitä olen höpäjämässä. Taidan
siirtyä luetteloimaan asioita. En ole nyt kittaamassa keskaria. En ole sitä
ja tätä. Meinasin sanoa että hyvällä tuulella mutta mitä se on. Sitä paitsi
tarkasteltuani tilannetta olen helvetin sopivalla tuulella. Vaikka yhdessä
hampaassa alkaa olla kolo. Se oudosti kuin syntyi eilen vaikka tuskinpa niin
on. Huomasin jotakin arkkitehtuuria hitaasti, huomasin joitakin sisäisiä
sielupuolen asioita hitaasti ja huomasin kai hampaan kolon hitaasti. Sitten
vasta kun kieli sattui sattumaan siihen korostetusti. Isän kieli sattui mutta
ei kovin kipeästi ja nyt se kertoilee sattumastaan äidin kielellä välittämättä
muista asian haaroista. Tästä tulee nyt kirjoitusterapiaa ei sen ihmeempää.
Tämä näytönohain on sitten ällöouto. Sarake 64 on sellainen että kursori
pomppaa yli. Ensin ei liiku ja sitten hyppää kahden merkin verran ja
vasemmalle mennessä päinvastoin. Neljästoista rivi menossa kun olen parantanut
itseäni kymmenen minuuttia. Polvikin oikea nimittäin on vähän arka. Se on nyt.
En nyt valittele. Kohta. Aijaijai kun maailma kohtelee. Satuja. Eilen kävelin
kun pyörän vapaavaihde tai mikä lie ehkä vapaaratas en muista kävin kyllä
polkupyöräliikkeessä konsultoitavana ja sen nimessä oli nimikirjaimeni eikä
asia jäänyt mieleen mutta jokatapauksessa aine kirjoituksessa onkin kuva ja
valoa näytöllä eikä lyijykynän jälkeä paperilla tai jotakin muuta. Polkiessa
pyöri tyhjää vaikka ei ihan sillä se nimetön räikkä takanavassa oli niin
kökköinen limainen likaantunut arvelen. Kauhun hetki kun heiluttelemani
varpaat tupsahtivat esiin vilttikääröstä ja puoli sekuntia ihmettelin mikä
viileys puraisi. Aika suhteellista. Meinasin mennä suihkuun pyyhekkin oli
mukana. Ajattelin hieman olin pytyllä istumassa. Joki on sula. Kovinkin sula.
Rannan jää jyrkkä ja sulan kallio myös. Jätän magmamuunnoksen tuohon tämähän
on sekokieltä ja minulla on kirjoitus häiriö. Minä olen kirjoitus häiriö.
Nyt sanaistun ja samaistus. Tänään varpaita koski ja useamman kerran jo olen
verrannut sitä siihen kuin olisi vasaralla löyty ja olisi sellaisen touhun
jälkitunnelmat menossa. Enkä edes potkaissut varpaita kiveen. Kävin talven
jälkeen ensimmäistä kertaa joessa. Kuten viime käynti ennen joulua niin nytkin
oli luonto luonut pienen vesiraon jota käytin. Kahden muikean jäälohkareen
välissä tai pohjassa vielä jököttävän lautan. Mittarini näytti vedessä yhden
plusasteen. Pääsinpä jo pahimmasta kielen sortamisesta. Kirjoittelustani on
jo niin kaun että ne tiedä mitä se puuha on. Ei sanan suksi luista eikä edes
lipsu vaan jököttää paskassa pystyssä. Aurinko paistoi. Kiipesin korkealle
jääportaalle vedenalaisen kiven päältä. Olen aika kylmän kankea otus. Varpaat
palelee ja sormetkin kun tuulettelin pulahduksen jälkeen. Irroitin takapyörän.
Huisin mahdoton aukaistava takarataspakan laippa. Valuttelin lakkabensiiniä
eikä se taida olla ollenkaan tehokas liuotin öljymoskalle mutta alkoi räikkä
toimia. Sain pyöräiltyä. Kyselemään avaintyökalua jota ei ole koska rataspakka
ei kuulu huollettavaan tavaraan. Kalliimpaa kuin vaihto. Vitun paska maailma.
Tänään tuli kapinamieltä. Sukulaisista en välitä. Paitsi tulevien polvien.
Mieluummin olen yksin. Tai siis oikeasti saatanan vähän on ihmisiä tähän
mennessä että tulee mitään kontaktilta tuntuvaa. Hmm no juu tänään ja eilenkin
jotenkin asia on pullahdellut enemmän esiin. Paskamarkkinat nyt ei tule mitään
lausetta tämä on jo kolmas yritys. Pitää sanoa niinkuin on. Toi paskamarkkina
onkin huippujuttu. Emäpaska. No esmerkiksi ikä. No olen itsekin jonkun sortin
ikärasisti ainakin jos haukun muita siksi. Eikun ihanoikeesti. Oikeesti oo
olemassakaan. Ikä ei just kerro asioita. Eikä luulo. Sano jollekulle että
mitä selität. Hyppää touhu opetukseen jota ei voi tehdä. Yrittää saada
tajuamaan oman näkökantansa olevan ongelma. No olenkin paras puhumaan koska
minähän se roikuin näkökannoissani. Jos ei paras niin silti kusipäää. Virtsa-
aivot on ainoita joissa virta hyrrää tänään. Emäpaskapuhetta. Hiilasin itteäni
Mahikselle ja kirjastolle ja Cassaan. Kroolasin puolisen tuntia. Voi uppotukki
kun olen hidas. Jälkikäteen vasta hitaaseen jakeluuni meni että jos meininki
on uida hoppuisasti spurtti niin se tehdään anaerobisesti. Minähän en ole
ikinä ottanut isoja happivelkoja uidessa vaan pystellyt melkin tilit tasan.
Vaan se nopea meno olisi otettava ihan velaksi melkein. Outoa ja ok nyt sitten
että nyt vasta minun jakeluluukku aukesi vaikka olen lukenutkin asian useat
kerrat. Olen sitten puolessa välissä vaikka tämä matematiikka kusee korkeassa
kaaressa. Minuutissa menee 50 m kun meininki on 100. No olenhan kipeä. Syöpä-
kirja on kesken ja jotkut jaksaa todella addiktiivisesti tehdä jotakin. Se on
se muunnettu solu ja sen kirjoittajalääkäri sanoo että useat lääkärit eivät
uskalla sanoa sanaa syöpä. Kertomus menee jossakin vuodessa 1986 mitä muista
siitä viimeisiä vuosilukuja. Ronald Reagan oli myös potilaana. Nyt joku homma
mättää. Muistaakseni kirjassa oli mainittu että nimet ovat muutettuja. Imetään
siitä iloa. No kaikkihan on muutettua ja muuttuu kokoajan. Cassasta mukaan
tarttuneista eväistä söin banaanin ja pari krjalanpiirakkaa että jaksaisin
meloa. Jälkikäteen asia tuntuu typerältä. Evästelystä lähtien minulla oli
yökkö närästävä olo ja se jatkuu edelleen. Muuten kroolatessa tunsin välillä
selvästi veden vedellessäni käsilläni. Käteen vetäessä tuntuu jotakin muuta.
Jalakpotkut olivat epäsikiöitä tai mitä sattuu. Minäkin olen osittaisepäsikiö
entinen ja leikkaamalla korjattu tai korjailtu. Seon ihan vaan palleatyrän tai
semmoisen poikanen. No siniseksi sekin kuulemma veti. Aika kummaa todella, nyt
ensimmäistä kertaa tulee mieleeni että voisinhan laittaa hankaluuteni puutteen
nimiin. Jos kerran hengen vetäminen oli osittaismahdotonta niin olenhan sitten
aivoistani pimennyt. No juu ei se nyt riitä syyksi jälkikäteen typerältä
tuntuneeseen elämään. Tai ei kiinnosta laittaa perusteleimaa asiaan.
Enemmänkin perintönä saatua. Niinkuin sanoin. Ei sukulaissieluja edellisen
yhdyssanan alkuosan nimityksellä osoitettavissa. Joskun olen höpissyt että
enpä ole haukkunut vanhempia tai esivanhempia vaikka tuntuu että se olisi
asiaa. Ei nyt enää tunnu kovin. Ja niinkuin sanottu ei sekään kovin menisi
jakeluun. Kerran mainitsin erään teon vastuuttomuuden. Kukaan ei ollut sitä
tehnyt. Kuinka paljon on asioita joita ei huomata. Minun outo muisti
pullauttelee kuin juotua maitoa erinäisiä asioita kaukaisuudesta. Siksihän
Mielenterveystoimistoonkin lähdin. Traumaattinen tilanne palautui. Tilanne
siis ei vaan tunne tuli tilanteessa. Nyt oikea polvi taas imeni ja se on
ollut kajakin laitaa vasten ennätyksellisesti. No tunnin meloin ja se on mitä
onkaan. Siis enimmäkseen meloin ja aika vähän huilasin ja koko ajan oli hiukan
närästyksen tunne ja lopussa tein muutaman eskimon ja ne minivät osa helposti
ja sitten tuli tenä ja hivuttauduin ulos kajakista ja kävin altaan laidalla
tyhjääämässä vedet suurinpiirtein ja menin tekemään muutaman uuden ettei jää
muistiin se sähellys joka ei toiminut päällimmäisenä. Ensimmäisessä eskimossa
en edes muistanut miten melan laitan kun helpolta puolelta kiskaisee itseään
puoliympyrää pituusakselia kiertäen ylöspäin. Perkele minusta mitään
näyttelijää tulee tai ehkä tulee ja sitä paitsi olen jo elämän tilanteiden
performanssi ja tavallinen näyttelijä. Usein myös aika näyttelemätön. Minun
tarvii oppia pitämään puoliani. Heilutaan jossakin sadan rivin paikkeilla.
Huomenna hartiat voi olla tunnoissaan melanvarsitöistä. Uimisella ei kai
millään saa muskeleita jäykkään kuntoon. Vesi on niin tasapaksu vastus. Vaikka
saihan kerran sydämen tykytyksen. Mutta meloessa tulee extravastusta ja melan
pitäminen käsissä on sekin oma hommansa. Ennen juhannusta on Suomi-meloo ja
minä en puhu asioista joista ei vielä tiedä. Risteilee kaikenmoista ilmassa
varsinkin. Taas palaa alku ja se että näkyvä on se mitä näkee se mitä
huomioidaan. Kuinkahan kova polarisaatio on mukana ja filtteröinti? Mikä on
omaa kulttuuria ja hyväksyttävää, mitä muut sanovat, en voi poiketa koska
minua mollataan? En voi olla minä itse. Ja peräsuoli en minä edes tiedä mitä
se on. Tässä perse ruvella istun. Ja olen kanssa yksi Aleksis Kivi. Jeesus ei
enää kiinnosta. Miksi pitää hakea asioita niin kaukaa? Ai niin, ei aika ole
laskuissa mukana se on hupaa. Eilinen ikuinen asia ja vanha kuin juuri äsken.
Minulla on hengitysputken kanssa ongelmaa. Sitä hieman polttaa. Kerran eräs
nuori lääkäri antoi kokeeksi lääkereseptin samaisen tapaiseen ongelmaan ja
siitä on jo aikaa. Ei se mitään auttanut eikä kiinnostanut ruveta kokeilemaan
seuraavaa ainetta samaan tapaan. Jäätelö voisi auttaa luulen vaan sitäpä ei
nyt ole. Päivän puolella meni kaikki ehkä alle puoli litraa. Ostin kolme levyä
Pandaa kappale 75 senttiä. Söin yhdestä hiukan alle puolet kotiuduttuani.
Siinä samassa kokeilin uutta konstia. Helposti menee melkein koko levy kun
sitä käy napsimaan. Uusi konsi on että taitan kerralla sen ison palan jonka
sitten napsin. Ennen vetelin sukua rivi kerrallaan ja siinä ei synny niin
selvää mielikuvaa että onhan tätä jo tullut popsittua. Se melkein puoli levyä
nokan edessä näyttää jo joltakin. Haukotuttaa ja kusetuttaa. -23:35


2004-04-04 21:53
Otan ja vähän kirjoittelen. Se on aatoksimisen ilmentymää. Aatto on tulemisen
haikailua. Stingin konserttilippu jäi yli. Yhtä lippua kahdesta ei kannata
myydä. Sille parittomalle ei löydy ottajaa. Luulen että tämä levy ei silloin
vielä ollut ilmestynyt. Jotenkin helppo kuvitella hiukan pingottuneet huulet
ääntämässä näitä Soulin sanoja. Ei ollenkaan rentoa. Tautini joka on
enimmillään syöpäalokas keskinkertaisimmillaan muhiva keuhkokuume ja minimissä
flunssa joka ei tule eikä mene. Eilen kävin Karhulan kirjastossa ja istuksin
siellä kolmessa tuolissa. Aika hassua ei mitään mielenkiintoa yksityiskohtiin
vaikka pöydällä en istunut. Lisätään yksi tuoli vielä. Se oli oikeastaan aika
tärkeä tuoli ja siksi kai unohtui saadakseen erikoismaininnan. Siinä oli
pehmuste ja silti se oli kova. Pehmu oli ohut ja mukavan sammalenvihreä. Sillä
tuolilla majailessani huomasin kirjojen selässä muutamia sanoja. Voi olla että
se olikin seisoskellessani. Sokea kelloseppä kiinnitti uteliaisuuteni. Tartuin
siihen ja eilen luin syöpäasian loppuun ja jatkoin evoluutiosta. Se oli silti
sanomisen laji tai väri ehkä kudos joka teki minusta kärpäsen liimapaperissa.
Kuin sulavesi auringon joka jäätä päällä etenee alaspäin tämän maapallomme
painopistettä kiertäen. Vaivattommuus kuin sulavasti harjoiteltu kaarre joka
on pysyvä kaatumisen tila. Laitoin kirjat repun selkäpehmusteen taakse jotta
tuleva uintivaattehien kosteus ei halaa niitä. Pinnistin vähän ja 50 m meni
55 sekunnissa ja melko vähällä happivelkaisuudella. Olen epäselvässä
tilanteessa. En saa selvää onko polttelu närästystä ja välillä ehkä on ja taas
välillä kuin henkitorven läpi olisi kaadettu kauhalla sammuneen juhannuskokon
jämiä. Tänään oli Komen Suomi Meloo kokous. Kirjoitin kaksi sanna joita en nyt
muista. Olin kovin arveleva ennen menoa. Koko matka merkitys oli sanoissa.
Merkillinen päivä 04 toistuu kolmasti. Kello 04:04 sähelsin koko yön tässä.
Silloin hyppäsin Linuxiin ja paskoin housuuni PostgreSQL vaivanani. En millään
meinannut saada avatuksi koko harmin välinettä. No vihdoin se onnistui ja loin
taulun ja muutaman koerivin. Inhottavaa kun haluan kevyttä ja kaikki on niin
raskasta ja monimutkaista. Vaihteeksi evoluutioon ja kirjailijabiologi oli
tehnyt ohjelman joka niinkus mallintaa 9 geenin muunnelmaa puumaista
haarautumista. Elävä on hiukka mutkikasta ja se elää. Tekninen on hiukka silti
yksinkertaista vaikka se olisi kuinka mukamutkikasta. Olisikohan sittennin
että jotenkin siististi toimiva on vähäväkisin melkomutkikasta? Jos koetan
tehdä yksinkertaisen ohjelman niin olen jatkuvasti kusessa touhuissani.
Taitais olla helpompi käyttää jotakin valmiimpaa. Ottaa Php ja PostgreSQL ja
säätää ja muurata ne koneessa kasaan ja sitten siimata nettiin. Silläpä ei
minua ehkä kiinnostaisi virittää mitään siistin siistiä assemblerilla sillä se
tulisi pakosta joksikin sulautetuksi sovellutukseksi tai ei edes sitä vaan
osaseksi jossakin. Tai silti voihan sitä vääntää isompaankin ohjelmaan edes
joitakuita siistejä osasia. Kokouksen perään puolirämmin viimeisissä lumissa
neljä minuuttia kävely tai kipityssauvoen ja muutama pomppu. Ei kivaa mutta
laiska olin ja sain diagnosoitua kenkitorveni hengityskitkan ja yllinkyllisen
raikkaan ilman pikahengityskammon. Ja edeltäen pelkäsin että kuinka pulahdan
kun ei ole kuivaa paitaa mukana. Etukäteisluulo idiootin luo. Eilen
kirjastossa silmät kävi Otavan ison tietosanakirjan kohdan vajaamielisyys
alusta loppuun. Etsin muuta ja en löytänyt. Imbesilli ja debiili ja idiootti.
Siinä ne lajit. Hih hurraa aurinko paistoi. Selittänen että aleksiskiveys on
sitä kun antaa ymmärtämättömien sanojen vaikuttaa mieleensä. Ymmärtämättömät
sanat eivät ole mielipide vaan luulo ja jäykkämielisyyden oire ja olisi ihan
terveellistä osata arvioida kohtuullinen suhtautumistapa. Onhan silti mälsää
kun ei ole kavereita jos on poikkeava. Kuvailin äsken digikameralla ja kun
olin rannassa niin tietysti hyytynyt oli akku. Kainalotuttavuuden lämpo oli
heräte ja muutama kuvakin tuli. Kiireellä loikkasin veteen ja sain mukaan vain
poreen ja rengaslaineen pieninä. Lämpömittäri oli pohjassa mutapöllähdyksen
rajamailla hiukan päälle yhdessä celsiusasteessa. Olen syönyt perjantaista
lähtien tänä viikonloppuna kolme suklaalevyä. Good night. -22:39


2004-04-14 21:03
Nenäänsä tuhiseva minähyypiö kymmenen päivän perästä kirjoituspuhteissaan.
Useimpina päivinä ollut olo että voisin purkautua ruudulle mutta ei niin
kova että olisin toimeen ryhtynyt. No rupean mättelemään mitä mieleen tulee
enimmäkseen tältä väliltä ja voi se hypähtää minne sattuu muuallekkin. Tänään
kävin ensimmäistä kertaa Kotkan uimalassa aamulla. Sauna ei ole hetsiltään
aamulla käytössä. Se lämpenee jotakin tunnin verran. Kävin toisenkin kerran
uimassa ja se taisi olla ensimmäinen kerta että käyn kaksi kertaa päivässä.
Jos tuollaista alan harrastaa niin ei voi olla tottumatta plutraukseen hiukan
tehokkaammin kuin harvemmin käynnein. No edellisen kerran plutasin
Itäkeskuksen uimahallissa ja silloin "uin" vähäsen mutta tuli erilaisia pikku
harjotelmia sivallettua. Tämä oli toinen hommelipäivä Kotkan
kulttuuritoimistossa parin viikon työkokeilusta. No vähäsen tuntuu että tuon
lajin viljely on sekavan monipuolista verrattuna johonkin yhden lajin
konttoriin jos sellaista on. No kovin ei voi olla sillä mikä tahansa asia
riippuu monesta. Aamulla uimahallin saunassa tuumin että mieleni on jotenkin
sekava. Ei hajamielinen eikä unohteleva eikä vaarallinen tavallisessa kevyessä
liikenteessä. Mutta äsken palaillessani tapasin junan ja aika pitkän kohdassa
jossa en ole ennen tavannut. Samalla tavalla kun joskun on vaikea vastustaa
hyppäämistä parvekkeelta oli pidettävä jalkoja tiukasti maassa ettei tulisi
rautaa tunnusteltua. Edes yksi jalka tai kaksi. Eikä mitään vaan koko hoito.
Sitten ajattelin sitä räkänokkaa joka kirjoitteli ampuvansa kun minut tapaa.
Se herätteli pelkoja ja niin en ole pelännytkään aikoihin. Sattui vain silloin
sopivasti tultua nähtyä uusnayseista elokuvaa ja luettua naapurimaan tiukasta
jengikurista. Tähän liittyy viimekuun alun vittuuntumisesni. Tämä tyyppi vain
silkasti kommentoi kuvaani. Minulla oli ollut jo jonkin aikaa halu kuvata
itseni suihkussa. Se kuvaa lähinnä erästä tapaa virkistyä ja nimenomaan
kylmän suhkun alla. Tämä heppu näki siinä jotakin seksikästä ja homon. Eipä
ollut minulle moinen tullut siinä yhteydessä mieleen ja sikäli tuli saatua
erinomainen läksytys. Sen olen jo muutenkin oppinut että joku voi reagoida
mitä ihmeimmin tavoin vaikka mihin. Sitä on traumaattinen käytös. Hiukan taas
hassua kun alkaa sanat epäriittää mielessä syvällä liikkuvien höpötysten
selontekoon. Siltikään Wittgenstein ei pääse tähän väliin. Taidan suoda
itselleni pienen hengähdystauon ja siirtyä perusasioihin hetkeksi. Siis hetki
hengelle ja vedelle. No niin ja taisi mennä yli puoli pulloa. Eilen hukkasin
taas punaisen pulloni. Hyvin harmillista. Ja edelleen kapinoin sanoja hyvä ja
huono vastaan samaten kuin oikein ja väärin. Siinä taitaa olla mukana joku
pottuuntuneisuus joihinkin tapauksiin havainnoimassani kielenkäytössä. Ohhoho
se pulpahti esiin. Mistä ei voi puhua siitä on vaiettava. Ja miksi sitten?
Koska minä en heittele paskaa. Sen osaa kuka tahansa tehdä. Olen tavannut
yhden varomattoman hyvä sanan käytön. Minun ehkä kannattaisi ruveta
opettelemaan irroittautumista tuollaisista fiksaatioista. Ainakin hiukan.
Toisaalta pitää pysyä kärryllä siitä että olen nimenomaan pikkutarkka jossain
asioissa. Se oli viime lauantai uinti ja Itäkeskuksesta pyydykseen tarttui
yhdet uimalasit. Ne ovat tummennetut ja niiden kummapari on aika lyhyt ja ehkä
uin huomennakin ja koska uinkin niin taidan ottaa uudet varalasit käyttöön ja
siirtää nykyiset varalasirooliin koska ne höyrystyvät uidessa melkein koko
ajan ja se tekee olon vedessä jotenkin epävarmaksi tai ailahtelevaksi. Myyjän
nimikin oli ihanasti sopiva. Erästä henkilöä ei saanut millään uimaan mutta
minä uin tänään kaksi kertaa. Filosofin höpinöiden suo liittyvän johonkin mitä
voi verrata ja mitä voi kokea. Outoa että tänään välillä tunsin kulkevani
hiukan reippaammin kun sain yhdistettyä muutamia potkujakin kroolaamisen
lomaan. Lopetin uinnin mahdollisimman rentoon kroolipelleilyyn. Aamu-uinnilla
oli välillä fiilis että mitä perhanaa touhuan. Mikään tekeminen ei sinänsä ole
sitä eikä tätä. Kaikkeen pelehtimiseen liittyy suhteellisuus eri asioihin ja
touhuilun määrä. Vähällä tekemisellä voi pysytellä oppimisen ulkopuolella ja
paljolla voi tulla mitta täyteen. Siispä kohtuutta kohti. Yksi mitä myöskin
voinen harjoitella on tekeminen kun huvittaa ja jättämättä touhuilut kun ei
huvita. Ilotonta pakkovääntä ja hyvinpä muistan nuorna juossuni kun en tosiaan
yhdessäkään kulmassa oikaissut. Olen ehkä edelleenkin sellainen ja vaikesti
oppinut että minulle oikaisut eivät sovi eivätkä toimi. Aamulla entisen
teurastamon takana ajattelin kuinka selvältä nyt alkaa tuntua perustavat
mokailut joita aikoinaan tuli tehtyä. Siinä teurastamossa taisi aikanaan
koiramme päästä kiveksistään eikä minusta ikinä kukaan elävä ole ollut niin
kuollut kuin hän munattomana kotiuduttuaan. Minulle tuli jostakin syystä
Klaus mieleen jotenkin tuntuu että voisin olla kaveri kanssaan. Ehkä juuri se
että taatusti sanotuksi tulee asiat. Ei aivan ja ihan koska tiedän
kuvittelevani. Maanantaina en käynyt ollenkaan nukkumaan ja taisipa olle sama
sävel kun Stadiin olin lähdössä. Tiistaina olin palaamassa ja kuvittelin että
olisi bussi joka tulisi hyvissä ajoissa aamulla töihin keretäkseni. No eipä se
mennyt kuin vartin yli ja kiipesin kasseineni ylös aamupalaveriin. Eräs toinen
kävelijä tuli ohitetuksi menomatkalla Mellunmäen tai kylän tietämillä. Siinä
tuli opituksi että oma muka oikopolku oikaisee kyllä metsäisesti mutta tie
siitä pitenee ja nyt palatessa pysyin asfaltilla ja kas matka taisi lyhetäkkin
reippaasti. Siinä taas luuloa tiedon sijaan. Hupelidupelihopsis nimittäin onpa
minulla muistiinpanojakin viitattavaksi. Paperilappuja törkeät määrät. En
kirjoita tätä luettavaksi mutta lukekoon joku jos siltä tuntuu. Enpä ole
itsekään pitkänpuoleiseen aikaan lukenut vaikka se oli funktio numero yksi
että palaa asiaan ja selvittää mieltään. Nyt vain selvitän mieltä
pulputtamalla mitä sattuu tai jotakin muuta. Nyt alkaa jo tuntua että kehkot
tyhjenee ja puhkuttua ja puhallettua tullut on iso säkillinen. Jotakin kasaan
haravoimisen tapaista se on. Sitten mätetään se säkillinen kompostiin ja siitä
tulee aikanaan multaa uudelle kasvustolle. Nettihän on kompostiviemäri ja
kunhan naputus kunnolla tältä erää päättyy niin toivoa vain sopii että linjat
ovat ehjät ja voin heittää tämän kakkakasan nettiin haisemaan. Niin ne muisti
asiat ovat Jokke eli iskä jonka naama pomppasi taas paikallislehdestä eteen.
Olin nyt vihdoin pitkällä Länsipirtissä joka on ollut aina kiinni tai
näyttänyt siltä kun uimasta lähden Metsolaa kohti. Sopuhinta 3.30 euroa.
Lupasin milessäni vastineen että vitun ukko kun et vastaa meileihin. Toinen
asia samassa lehdessä oli Dilbert sekä pieni vänkyrä jota kutsutaan pilkuksi.
Kutsuttakoon kuinka kutsutaankaan kuikka ja särki. En taida ottaa yleiseksi
tavakseni kommentoida se on ehkä muiden blogistien hommaa mutta vielä yksi ja
elikkä kun 50 vuotta sitten urheilusankari luistelija ampui vaimonsa ja
itsensä niin syynä oli tietysti vaimon mielenvikaisuus. Sitten tavalliseen
asiaan ja se on informointi. Sekä se tavallinen sanallinen ja sen lisäksi
merkinnät. No pitää opetella näkemään optimistisesti kuten baarin oven pielen
merkinnät nehän pitävät kutinsa kaikkina viikonpäivinä paitsi yhtenä. Varsin
kohtuullista. Voi juma kellohan on jo puoli yksitoista! Kello on 22:33 mutta
tuli mieleen yksi. Kotona ei telkkaria ole mutta Stadissa majaillessa tuli
luurattua nenä töllössä. En välitä laajakulmatelkkarille leveäksi venytetystä
eilaajan ohjelman katselutyylistä. Siinä saa olla mustat reunat ja suunnillen
luonnolliset kuvasuhteen vaaka ja pystymittoja verratessa. Tuo oli kommentti
ja asia taas on se että huomasin kuinka filmeissä usein on asioita suoraan
omasta elämästä. Tapahtumissa tai suhteissa tai jotakin muuta. Nyt vasta siis
viime viikonloppuna tuli mieleeni miten Kristin Scott Thomas aivan
ilmeikkäästi muistuttaa ensimmäistä ja suurinta tai vähintäinkin toiseksi
tulisinta ihastustani. Aikoja sitten Englantilasen potilaan nähdessäni en
asiaa selvästi tajunnut mutta siinäpä juonen ihmisparkojen typeryys tai ehkä
jopa sanoisin epäkäytännöllisyys on suoraan elämästäni ja siksipä se itketti
aika lailla eikä voi sanoa täysin rinnoin koska silloin olin vielä tukkoinen
ihminen. Nytkin vielä ryntäsi puistatus rinnasta kun palasin tunnelmiin. Hoo
olisiko valmista? Ei hitto vielä se että välillä näen eri ihmisissä suurten
tunneporttien heiluttajan kappaleita. Se tuntui varsin kummalta kun tajusin
asiaa ensikertoja. Melkeinpä huuliin törmään eniten. No nyt aivan pari päivää
sitten laitoin irc-galleriaan ekan oman pusukuvani. Nyt lioncat löytyy
googlaamalla noin viisi kertaa minuun liittyen ensimmäisissä kymmenessä. Ja
tiedän että google ei ole reilu asia vaan ylikansallinen. Mutta eipä kukaan
muu kuin metsäerakko metsäruuin voi olla nykyään kansallinen eikä varsinkaan
Aku Ankka tietokonehiiristä puhumattakaan. -22:56


2004-04-19 01:00
Uh, olipa tuossa edellisessä tehstiä. Hups pilkku. No ei voi mitään. Ehkä voin
ruveta hiukan suvaitsevammaksi. Nyt alkoi tuntua henkiputkessa häröä.
Poltaakohan naapuri vai tuleeko tuntoaisti nyt vasta takaisin. Eilen nimittäin
jopa ostin askin Marlboroa. En kovin montaa itse polttanut. Kaljaa meni aika
monta ja nyt oli semmoinen fiilis että ei se paljoa päähän käynyt. Tuo
niinkuin eilinen katetun terassin keikka siis alkoi lauantaina päivällä.
Aluksi olin ihan tukkoinen. Ehkä väsy ensimmäisen työkokeiluviikon jälkeen.
Hotelli Leikarissa oli KaLaVerkko seminaari viiden kunnan lastenkulttuurin
verkoston kutomiseen liittyen. Verkon rakennustavan käsitteistön täsmennys
tuli käsityöläiseltä. Taidan jättää väliin erilaisia yksityiskohtiin
puuttumisia. No kuitenkin aamulla kun palasin polkupyöräni luo noin 06:38 sain
yllärin isomman kuin suklaamunasta voisi syntyä. Pyöräni ei ollut lukossa. Ja
juuri edellisinä päivinä olen räpättänyt että enää en ole hajamielinen ja
muistan laitaa pyöräni lukkoon. No väitän edelleen samaa ja nykyisin
lukitseminen yleensä menee melko automaattisesti. Varmaan kevään lämpimyys
rikkoi rutiinin. Ajelinhan ensimmäistä kertaa ilman takkia. Yksi paita vain
päällä. Toisen olin riisunut ja myös päällimmäisen verkkaripuseron. Ehkä myös
ujostelin äänekästä terassiseuruetta. Kauan menikin että sain leukaperäni
vetreytettyä. Ensin ajattelin lähteä ensimmäisen tuopin tai pullon jälkeen
kotiin ja sitten toisen. Sitten asia siirtyi pois kiireisten asioiden listalta
ja onneksi. Ehkä muutto eri kaupunginosaan oli merkittävä. Ehkä keväisyys.
Erilaiset sattumat. Pelasin ensimmäisen kerran biljardia. En tiedä yhtään
miten eri asioita kutsutaan tässä aiheessa. Sain muutaman kerran kuulla
äänekkäitä epäilyjä siitä että pelaan ensimmäistä kertaa. Kerran yllätyin
perusteellisesti kun löin valkosen palloin sen pallon yli jota tähtäsin.
Tapasin useita ihastuttavia naisia. Nyt näen selvästi että hän joka ei anna
huomiota vetää puoleensa. Ainakin osatotuutena. Näin sen itsessäni ja muissa.
Kävin kotona nukkumaan joskun aamukahdeksan jälkeen ja heräsin
iltakahdeksalta. Olen uuden tosi käytetyn Nokia 3310 kännyn omistaja. Yksi
kaveri oli hankkinut itselleen uuden vempeleen ja ostin ravintolan eteisessä
pikatestatun kalikan 20 eurolla. Ihmettelin kun se rupesi surisemaan taskussa
hetikohta. Siihen oli kai jäänyt joku hälyytys päälle. Illalla sain mukavan
yllätyksen. Kokeilin kymmeneen asti. Niin monta ainakin hälyytystä voi
virittää. Se olisi auttanut perjantaina kun piti menna galleriavahdiksi ja
tyystin unohdin. Onneksi kysely tuli heti ja sitten ehdin vispaten hetikohta.
No syy puhelinpäivitykseen on kun vanhassa kännyssä kenttä tyystin häipyilee
hiukan milloin sattuu. Tällä eka oikea puhelu kuului ihan hyvin pedistäni
missä muistaakseni kuuluvuus on yleensä ollut heikko. Voi olla että satuilen.
Todellisuuden outo ailahtelevuus. Olen vahvasti siinä kiinni ohuin seitein.
Opettelen puhumaan ettei kieli ole kankea. Iskin lopetusajaksi kolme minuuttia
sitten 01:33. Juuri äsken tunsin selvästi polton. Se on naapurin tupakan savua
melko varmaan. Tässä liikun näkymättömässä. Niistä muutamasta jolta olen
kysynyt ei ole ollut tuntijaa. Yleensä tällaista ei huomata ja sikäli asiaa ei
ole olemassa. Juuri tajusin että samanlainen tuntemuksien erilaisuus ja
herkkyyksien erilaisuus on kaikilla otuksilla ja eri aisteilla hyvin
vaihteleva. Tämä on silkka arvio ja siten tiedettä varmempaa. Tieteilyhän
yleensä on ennakko-odotuksien vahvistamista. Päinvastoin kuin tällainen
intuitio jossa mennään luulojen ulkopuolelle. Siis tavallisetn väylien ja jopa
polkujen ohi metsään katsomaan miltä luonto näyttää. Ensimmäiset kettuni olen
nähnyt kuolleena teiden varsilla kuten viime vuosieni käärmeet. Pysyn edelleen
moottoreiden vastustajana. Moottoreiden käyttö on sitä että on läskiä päässä.
Yksi tai kaksi hymyä jotka olisivat voineet olla edelliskerran päiväkirjan
pätkässä. Muistin ne vasta jälkikäteen. Olin aivan poikki tiistaina. En ollut
yöllä nukkunut ja menin Stadista suoraan töihin kulttuuritoimistoon
kasseineni. Kävelin kotiin. Olin ihan poikki. Tuskin jasoin raahata itseni
suhkuun. Yllätyin nähdessäni mielettömän hymyn peilistä kylmässä suihkussa
käytyäni. Perusonnea. Se oli mieletöntä. Toinen persusonni on ihan paskalla
istuminen muhevasta syystä. Rinnassa kuumottaa käry. Haluan asumaan taloon
jossa ei kukaan koskaan tupakoi. Paitsi joskus eli hyvin harvoin. -01:47


2004-04-25 23:12
Jopas hiukan naurahdin. Noku noku ollut haravoimassa ja niillä nurkilla on
ehkä vähän harrastettu tuota mitä haluan karkuun eli katsoin paria vikaa riviä
edellisestä kirjoituksesta. Juu sekava pää. Ei sen sekavampi. Eräs aamu
tajusin että ihminen on hyvin keskinkertainen eläin. Tarkennuksena silti että
ihminen osaa olla keskinkertainen kohtuullisen monessa asiassa. No toinen asia
on johdonmukaisuus ja se tuntuu vielä harvinaisemmalta kuin kohtuullinen into
tai lahjakkuus. Sana kuullostaa selkeältä mutta varmaan vain siksi että sitä
ei ole paljoa käytetty eikä se ole liiskattu niin monen erilaisen merkityksen
alle kuin kaikki yleisesti käytetyt sanat. En olisi millään jaksellut alkaa
nyt kirjoittaa mutta vastakohtaisuuden naurahdus sytytti lyhyen innon kipinän
joka edelleen jostakin kummasta kammiosta saa hehkun ainekset. Eilen käytiin
laittamassa mökin vastarannan laiturisilta se raskas paikoilleen ja vene
veteen. Onneksi vielä ilman moottoria. Onni on yksi paha sana niinkuin elämä
ja rakkaus ja paha, pilkku, hyvä, oikeudenmukainen tai päinvastainen. Sattuma
ja epäsattuma missä on raja kuten tämä sotku ympärilläni. Jos kompastun niin
siinä ei ole paljon sattumaan vaikka sattuisi pikemmin rauhattomuutta. Kiire
ei minnekkään vaan ihan vain asenteena. Eilen myös kuten tänään haravoitiin
melontamatkakassaa. Onkin mukaani eräästä rodesta mikron kotelon jonka aukaisu
kotona oli hankalaa kunnes keksin niksin. Jos saisin emosta uuden testikalun.
Kun panin Angelit laulamaan tunsin että lähden vielä lenkille mutta
rauhallisemmin kuin viimesyksyinen yritys. Siitä eteenpäin kieroutunut tapa
liikkua tulkoon tanssiksi. En ole synnyttänyt mielessäni vielä selvää kuvaa
rullaluistelemaan lähtemisestä. Olen poikki edellisen viikon jälkeen ja nyt
alkaa uusi. Vielä yksi päivä työkokeilua. Kävinpä uiskahtamassa Poikakallion
rannalta. Mahdoton tietää kauan vedessä olin lämpö sen 6°C ja se kävi nopeasti
päähän ja kai on kohtuullista että avantouintikisassa pää pitää pitää pinnan
yläpuolella. Uimahallin kylmän suihkun alla ei päätä enää oikein saa särkemään
mutta joen vesi on siinä vielä tehokasta. Perjantain viimeinen uimahallilla
melominen on merkki sille että on siirryttävä melomaankin joen puolelle. Ennen
melomista uin itseni melko-poikki enkä saanut itseäni kertaakaan eskimolla
ylös. Yksi yritys pari kertaa ja toista ei oikein jaksanut ajatella. Siis
nyky-eväilläni väsyneenä ei vedessä pyöritä vaaka-akselin ympäri. Tuntuu että
tekstintuotantovauhti on melkinen nyt. Tai musiikki panee näpit tanssimaan
nopeammin. Eilen illalla luin kirjaa ja sitten toistakin pitkästä aikaa. Jup
torkuin lukiessani ja tuli yö ja sitten yö jatkui. Viime viikolla heräsin
erään äaamuna viideltä ja kävin aamu-uimassa hallilla. Hiukan epäilyttää että
en ole heräämiskypsä ihqaikaisin huomenaamussa mutta enpä voi tietää. Niin oli
pikkuhinku Karhulankierrokselle kaljankittaukselle vaikkapa lauantaina mutta
eipä sitä sitten eipä sitten sitä jaksanunna. Tai tänään jotain pientä. Nyt
vain puuskahdus pölyä saaneesta nenästä. Koska ihmeessä saan tukkani leikattua
poikki. Se menee jo uidessa lasien eteen silmille. Käyttöön ottamani uudet
varauimalasit olivat ihan pöllyssä eli fogissa huuruineen jo muutaman kerran
jälkeen. Eli on kehitettävä tapa pitää lasit kohtuukirkkaina. Se taitaa olla
simppleisti olennaisesti lasien pitäminen kirkkaina koska likainen lasi on
huurrealtis. Typerät sanat alkaa potuttaa. -23:47


2004-04-28 22:50
Vähän olen poikki. Silti dokumentoimassa pikkusaavutusta tai ehkä pikemmin
juuri siksi. Musiikki on nyt sama ja yhden juoksun olen juossut. Lenkkeilin
Karhulan uimahallille ehkä åuolet tai alle juoksahdellen. Ei sentään gasellina
mutta ainakin nilkuttavana gnu-antilooppina. Itse tuntui että välillä siivet
sain ja vähintäin tikruna pompin mutta varmasti siinä on puolet oman pään
huumautumista. Vauhdilla tosiaankin silti menin muutaman mäen ylös. Eikä muuta
selitettä voi vääntää kuin että se puhti on uimisesta. Viime viikon joka arki
uin ja sitten neljä välipäivää ja nyt paussin jälkeen ensikerran. Ennen uintia
kävin ekakerran Karhulan uimalan kuntosalilla muutamat vatsa- ja selkäliikkeet
taivuttelemassa. Ei tullut ihan raju uintikeikka. 200k 200s 200r 150p 50suk ja
50kylkipotkuja jotka alkavat tuoda vähän vauhtia tai enemmän kuin ennen ja
sitten tietysti tarvii ilmaa sitten vielä ehkä sataset äskeisen listan alun
lajeja. En viihtynyt veden alla ja tuli vielä tukka silmille. Lähtiessäni
uimalalta olin meiltä että voisin leikata koko höskän päästäni taas pois olisi
sitten taas vähän aika pääkarvat häirimäti. Käppäilin Karhulan kirjastolle
palauttamaan eilen prolukemani Sokea kelloseppä. Jatkoin muut äänilevy ja
kirjalainat. Ainakin 2 euroa olen kirjastolle jo velkaa viipeistäni. Ehkä se
on nyt tasan 2. Kävelin takaisin ja opettelin hiukan tavallista ripeämpää
tahtia. Tarvii kyynärvarret kuten lenkkeillessä. Pitkinä sojottaessaan kädet
ovat hitaita heilureita mutta lyhennettyina ne saa heilumaan ripeästi ja
samalla kuin itsestään jalkojen tahtikin ripeytyy. Ajattelin että olisi jäyskä
saada opastusta kilpakävelytreeneriltä. Mutta no hätä. Uinnin kanssa
touhuiltuani mikä vaan on helpompaa ja helpompaa uppoutua tai sukeltaa asian
uumeniin. Kävelin kotiin lähtiekseni haravoimaan jo viidentenä peräkkäisenä
päivänä. Siinäkin tuli mietittyä että suhtaudun turhan rankasti asioihin.
Mennä tai ei mennä mutta ei tarvi tehdä numeroa. No eihän siinä tullut kuin
pari tuntia taas haravoitua. Jäykkäselkäisesti siinä touhussa saa itsensä tosi
nopeasti huonolle tuulelle. Haravan varressakin olisi hyvä löytää liike
kropasta lähtien niin että selkä saa edes vähän taivutusta mihin ikinä
suuntaan. Olen vähän pöljä. Olin kirjoittanut tuohon asti tallentamatta
tekstiä. Vähän kuin olisi pölyä suussa tai huulilla vieläkin. Olihan se vähän
mälsää pilata vesiraikas kävellyt olo. Kävin kylmässä suihkussa palattuani.
Sitten tein jotakin puoliälytöntä taas. Käristin jotakin puoli-ihraista
palvikylkeä niin että taatusti talossa huomattiin. No onhan se tasapuolisuutta
häiriköidä koska muutoin olen hyvin huomaamaton asuja. Nyt hyppäsi
tolkuttomaksi. Ihan turha heitellä omia kommentteja itsestään. No ei ihan kun
huomaa sen. Niinpä sitten Tarzan-liaanilla kännypuolelle. Tänään tiputin
kännyn nurtsille ja se ei mitään. Kolme heittoa asfaltille ja ensimmäisellä
hämmästyin. Edellinen oli aina alkuatomeissaan ja piti kasata mutta tämä pysyy
koossa ja jopa käynnissa. Kaksi pudotusta tuli verkkaripusakana taskusta ja
niistä yksi reippaassa vauhdissa. Sen jälkeen olen nykinyt taskun vetskaria
tiukemmalle sillä eipä tuokaan vehje voi kolhimista kovin pitkään kestää. Tuli
silosia naarmuja. Jotkut näppäimet ei kovin hyvin tottele. Niin ja niitä
muistutuksia mahtuu kymmenen kappaletta. Täynnänsä on ja äsköin juuri koklasin
että lisäysyritys ehdottaa korvaamista. Muutens vielä ensimmäistä kroolipätkää
ja selkääkin vedelessäni tunsin että leveät selkälihakset ovat kiukan jäykkinä
ja tarkoitan siis että ne eivät ollet kovin venyväisiä ja mikäs niissä muu
kuin haravan nykiminen ei niin kovin dynaamisesti. Touhussa ei ole kovinkaan
paljoa liikettä. Kurkkasin kirjastolla Juoksija-lehteen ja siinä oli samaa
mitä näin jossakin mäessä elikkä mäkihyppelyä siis hyppivin askelin ylös
mäkeä. Jossakin aiemmassa vaiheessa huomasin että voi vitsi en tiedä miten
sanoa. Kyykkykö se on kun toinen jalka on edessä ja toinen takana ja siitä
alaspäin matka. Niin se joku vaihe oli sitä että tuolla lailla kyykätessä
huomasin että takajalka saa painaa hommia. En ole käyttänyt jalkojani
puhdikkaasti. Pitäisi keksiä niille tekemistä. En tiedä olenko selviämässä
taudistani tuntemattomasta tai sitten se muhii vain. No haileaa. Maksimeissaan
henki pois ja heti tai sitten menee lisääntymiseen päin. Uimalalla kirja oli
esillä pakkaillessani ja eräs kaveri bongasi sen. Kirjan nimi herätti nytkin
uteliaisuutta. Palaankin sen sisään. Enkä mutta viime vedoilla eilen tai yöllä
sieltä tuli päälle tukevaa materiaalia. Ei erillisiä eliölajeja ole olemassa.
Tietyllä tavalla siis. Kaikki ovat muuntuneet portaattomasti toisikseen ja
jokaisella on ollut yhteinen esiemo. Ehkä on ollut erillisesti syntyneitäkin
elikoita mutta melko selkeästi kaikki tunnetut ovat samaa sukua koska geenien
kieli on niillä sama. No itse en ole tätä vielä tutkinut. Ruvetakko
ötökkälogiksi? Ei pahempi idis. Näisät sekotekstipätkistä saisi ehkä hiukan
helpommin jotakin irti kun ne laittaisi sitä mukaa kun hömppää syntyy johonkin
tietokantaan ja pätkiä voisi hakea aiheen mukaan. Silloin siinä olisi välissä
litania pieniä ideoita eikä tämmöistä ylikeitettyä riisipuuroa. -23:36


2004-04-29 23:46
Nyt tekee mieleni jo siirtää liikkuvainen mielikuva musiikin yhteydessä
juoksemisesta rullaluisteluun. Ehkä huomenna. Musiikin myötä virtaan
näyttämölle. Mihin tahansa osaan siitä. No koska juuri olin parvella
Naapurissa. Hups hups vaan se oli Siunattu hulluus. Heps en tiedä mihin
järjestykseen sepustukset tipahtelevat mielistäni. Kahvi tähän rakoon. Vatsa
on hieman hellä eilisestä pikkurutistuksesta. Karhulan vatsalauta on noin 45°
kulmassa. Eräs moneen kertaan unohtunut mitä olen meinannut sanoa. Lähinnä se
on ollut mielessä kääntyessäni sekavasti kuperkeikkaa uima-altaan päässä. Kun
kääntyy sekavasti ei ole mitään hajua missä on. Sepustus taitaa mennä
sekavaksi. Pitänee antaa touhun muhia. Tarkoittelen jotakin että ainakin
joskus olisi terveellistä tietää missä ja miten päin on. Kuten tietää muitakin
asioita. Turha kovin korostaa tietämistä. Yhtä hyvin tai jopa paremmin se voi
olla tuntemista. Mikseipä joskus voisi puhua tiedostamisestakin vaikka mutta
se voi olla jo turhaa ja turhaa mutkittelua. Tunteminen sopii
kuperkeikkatilanteseen. Tämä filosofinen ja hyvin turha ja mukava
uintiharrastukseni on nyt peilini jonka kautta näen. Varsinkin kun lasini ovat
huurumagneetit. Tarkoitankin näkemisellä tuntemista ja oman virtuaalimaailman
luomista jossa nähdään tuntemalla. Altaan päässäkin sekoan kun yritän eri
asioita yhtäaikaa. Siis kääntyä kahteen suuntaan kerrallaan eli takaisin ja
ylösalaisin. En sellaista enää yritäkkään vaan ensin käännyt takaisin ja
sitten suorana ylösalaisin. Niin siis jos lähden siitä vatsa alaspäin
eteenpäin. Otin tänään käyttöön takaisin vanhat uimalasit. Nekin huurtuvat.
Vanha lääke vain käyttöön eli ainoa yksinkertainen ja riittävän toimiva eli
sylki pehmittäköön lasin pinnan jotta vesi ei huurru erillisiksi sameiksi
tippasiksi. Vanha sininen kumilenkki katkesi ja irtosi ja katkesi taas ja
taivuin hakemaan repun taskussa varalla pitkään kantamani kaksi tavallista
vaalenaruskeaa kumilenkkiä varakuminaruksi. Kiinnittäminen ei ensin oikein
onnistunut mutta kohta kyllä. Näppärää pituuden kanssa kun ei tarvi eikä voi
säätää kun lenkin on lenkkejä ja päistään kiinni. Kuvittelin ennen uimaan
lähtemistä kolme vaihetta käsille kämmenille. Liukuminen supussa veto vaikka
kämmen ja sormetkin levällään ja paluu eteen rentona. Aika hämmästyttävää oli
että pystyin hiukan kokeilemaan kolmivaihetta ja havainnoimaan sitä. No jaapa
sentään eipä ole ensimmäinen yritys. Mutta nyt ei unohdu hengittäminen
kokonaan kun kokeilen jotakin. Tosin hegittämistä pitää harjoitella. Aluksi
yleensä unohdan reippaasti puhaltaa ilmaa ulos ja yritän sitten ottaa uutta
mutta sille ei ole paikkaa. Elikkä tämmöisessä aika perustavassa asiassa touhu
tökkäisee. Ajattelinkin uidessani että ensimmäinen juttu ilmaa hengittävälle
otukselle vesipetoilussa saa olla jonkulainen systeemi millä sitä ilmaa
naukkaillaan. Tuli ilman haukkailun vaikeuttamiseksi naukattua myös pieni
päiväpala vähän ennen uimaan lähtemistä. Ei ollut tilaakaan keuhkojen
pullistua ja sydämen imaista verta. Raskasta. Pitää muuttaa ruokailutavat.
Eilen kun kävin lenkillä ja uimassa touhu meni helekatin mukavasti ja olinkin
syönyt edellisenä iltana ja päivä oli yli puolen. Viisi tuntia minulle
vähintäin että syömästä uimaan. Ja massua pienemmäksi. Tuntuu kuin se veisi
2/3 tai 3/4 navanseudusta eli ei jää paljoa pelivaraa akuuttiin energian
tuotantoon koska se vaatii ilmaa. Eli energiaa on mutta sitä ei voi käyttää.
No paitsi hissutellen. Aamulla tai päivällä pikemmin huomasin että kännyn
latinkimittariviisari on pienellä ja heräsi epäilys että eipä se latautunut.
Selvästi olin laittanut laturin yöksi päälle. Meinasin aukaista lataurin ja
porailinkin mutta vaikeaa. Katkoin piuhan ja juottelin sen takaisin ja ihme
kun ei sähköä mennyt perille vieläkään. Siis ihme ei ollut selittämätön vaan
johtoi oli katkipoikki myöskin kännykän päästä. Senkin juotettuani lähti
lataus suitsait päälle. Musta ja valkea eriste siis kaksi johdinta. Musta
pätkinä molemmista päistä. Ilmeisimmin halpa eriste. Tuntumallani näen kuinka
johto katkeaa kun jäykkä ja vahva eriste taipuilee eri suuntiin. Tasan siitä
missä vedonpoistin loppuu tai hieman sen sisäpuolelta. Teatteriyleisö oli
suurimmaksi osaksi nuorisoa ja olipa siinä nättiä tyttöä niin että ujostutti.
Hei hitsi onkohan kahvi kesken? Oli ja kylmää ja ei enää. Tässä päiviksen
vieressä muistin että olen ennenkin lukaissut jotakin lehteä. Vesiasioita ja
terapioita. Kolmella eurolla sain pienen olutpullollisen teatterissa
väliajalla ja se osui makunystyyn ja massuun varsin hyvin. Sopi ja soveltui.
Olen vähän kuvitellut että ensi kerran menisin stadiin dösällä ja hankkisin
uuden surkean pyörän jostakin Biltemasta ja polkisin sitten takaisin. Nykyinen
pyörä voisi rampautua renkaista ja rattaista ja jarruista jos sillä lähtisin
ja se on raskaskin jollei rassaa eri laakeristoja selkeästi auki ja puhtaiksi
ja voitele. Tyhmmä tosissaan. Ja olen myös varmaan laiska. Joskushan polkaisin
matkaan kauheasti miettimättä ja rassailematta. Voi vitsi levyn ollessa noin
viimeisessä tai toiseksi vikassa kappaleessa ajatus meni matkan teosta
teräsmieskisaan. Uinti pyöräily ja juoksu ja jokaista vähän hiton paljon
enemmän. Pitää pitää varansa miten itseään mittailee. Vosihan sitä jotakin
muutakin tehdä ja niinhän meinaankin. Mutta myös. Joo en tiedä. -00:38


0403  (tämä 0404)  0405

päivissivulleni

alkusivulleni


2004-06-02 00:14