Jorman päiväkirja 2004/05 toukokuu 2004-05-01 23:06 Nyt ei jaksaisi enää kirjoittaa. Äsken oli vielä intoa mutta kun sain siivottua tiedostot taas kuukauden vaihtumisen osalta niin jopa on puhtini loppuillaan. Verryttelen tässä hiukan ja katsotaan ehkä alkaa sormet tai ajatus laukkaamaan. Eilen oli Ilkan synttärikemut. Niin uimassa tietysti kävin ensin. Nämä kylkipotkuni alkavat kuljettaa ja se on raskain harjoitus. Perhonen ei enää kovin paljoa puuskututa yhden 25s suoran jälkeen mutta nuo putkut kyllä paljon. Hassua että nyt vasta sain sitä tunnetta mitä kouluttajat ovat sanoneet. Siis potkaistaan saapasta jalasta. Eihän se lähde siitä ihan helpolla. Uimaan menin Alkon kautta hankkien samppakaljan synttäriviemisiksi. Tuli sekoboltsinen olo kun ihmisiä höyri ympäriinsä kuka minkäkinlaisessa usein näkymättömässä vappupäähineessään. Olin kotoa lähtiessäni ladannut avainippuuni pullosavaustyökalun ja poikkesin Cassan kautta vielä hankkimassa pari siideriä, Karhu-koiran ja suklaata. Kuohuviini melkein kihahti kun en ollut päivänä syönyt mitään ja juonut vain vettä. En pervoillessani maistanut ennakolta edes perunalastua. En taida tänne paljoa tunkea tuskia. Joskus olen joitain pieniä huudellut tienvarsimetsiin pyöräillessäni. Päivis on vain pieni paljasteluympäristö. Asiat tungettavat pintaan kunnes niitä tulee vähän pukahdettua. Mikän vähänsanomistauti minua riivaa. Yleensä sensuroin vähän sanomista. Voi sanoa tai olla sanomatta mutta vähän sanominen on etovaa. Panen tämän suvaitsevuuskasvun tilille. Vai suvaitsevaisuus. Saivartelijapaska iski taas lätisten. Menköön siihen että olin väsypisteessä sitten sukkelaan ja huilin ja huilittuani olikin kohta jo yö ja eläimestä vähän jäljellä. Yhden ylimääräisen oluen olin pakannut reppuun ja sen vetskari ei oikein kiinni ollutkaan kun poljin kaupungin kautta kotiinpäin. Täyden olutpullon mäjähdys asfalttiin on outo ääni. Pitäisi äänittää se. Kipeää tuhlausta ja sotkemista. Nukuin ja huilin tämän koko päivän. Ajattelin uintia mutta eri uintia kuin tavallisesti. Mietin sanaa uida ja kalan ja veneen uintia. Nyt vasta liimasin huomioni saman sanan käyttöön. Tämä on samansukuista hyvän ja muiden sanojen ongelmiin. Kuten kassa ja nyt Cassa häirikkönä. Kun kala ui niin ihminen tai lintu sukeltaa ja laiva uppoaa. Huimio on nyt uusi vahingossa syntynyt sana joka kaipaa kepeänraikasta merkitystä. Niin mienasin sanoa että kielen synty on sitten sama kuin elämän. Sekava sattumasoppa jonka kanssa on pärjäiltävä mutta ei ole mikään pakko. Mutta kun elää ja sanoa haluaa niin siinä sitä suossa rämmitään ja sukelletaan. Loikoessani tuli outo ajatus kun uima-allas olisi täynnä jotakin kiisseliä. Kun sinne hyppäisi niin pääsisikö ylös? Nihkeä kysymys. Tuskinpa mikään ala-doobi voisi olla niin läpinäkyvää kuin vesi ja kuinka läpinäkyvää se olisi metrien paksuisena? Kuinka delfiini hengittää ja kuinka kuikka ui? Luin asperger-artikkelin lehdestä. Muutakin luin. Luin Reedin sanat mielestäni juuri kuinka vaikeaa sanoa enkelille. Saatana kun ottaa aivoon että tässä kielessä ei ole lisäominaisuutta jolla pannaan sukupuoli mukaan otukseen. Hartiaongelmani on erilaistunut. Välillä hartiat tulevat mieleen mutta eivät enää kovin kankeina. Mitenkähän nyt vielä ravistelisin mielestäni mitä siellä on irtoamassa ja putoilemassa. Tai ehkä ei tarvi puolikypsää juuriltaan kiskoa. Alkukankeuteen nähden olen jo hiihtänyt sanalatua aika etäälle mutta olenpa kai myös ei-minnekkään matkannut. Ei lie sukset katkenneetkaan. Saattaa olla että olen oppimassa vähän rennommaksi. Huomasin yhden rennon tunteen vasemassa hartiassa. Meinaa meinaapi sitä että ei tarvi olla nuuka ja kovinturhantarkka eri asioista. Siitö mitä hartaasti harrastelee kerkeää olemaan vaikka kuinka tarkka silloin tällöin tai joskus mutta senkin voi tehdä rennosti. Miettiä mitä meinaa ja tehdä ja tutkia mitä sai aikaiseksi. Ei koske näitä päiviksiä viimeajoilta. Eipä kovin ole tullut tutkittua. Tai ehkä on jäähän tästä kapea viiva tai piirros mieleen. -23:50 2004-05-02 21:57 Tänään on sydän hakannut. Ei siksi että uskallus enkelin puhuttelemiseen viipyy. Uin. No ensin kyllä rullaluistelin ja sitten uin ja rullaluistelin. Kävin keräämässä pieniä lasisiruja puoli pullokorkillista kalliolta. Nekin tarttuvat näön vaistoon. Aurikoinen päivä houkutteli nuuskimaan tuulia eikä pitkiä kaapuja tarvinnut pukea. Kävelin kaupaan paljasjaloin ja ostin hiivan. Turhia välivaiheita poisjättäen sain pyöriteltyä pelleille kaksitoista muhkuraa. Kevään ensimmäinen rullaluistelu pelotti hieman. No menin vaan. Uidessa alkoi huimata kun potkut alkavat tehota kroolissa. Joudun opettelemaan taas uudelleen uimaan kun touhu menee sekavaksi uuden osan lisäysyrityksessä. Perhostelupätkien jälkeen en pysähtynyt vaan palasin takaisin puoliuponneena sammakkouimarina. Ja aurinko paistoi päivällä. Jalkapohjista lasinsirut olisi vaikeampi löytää. Huomenna on Poikalliolla siistimistalkoot. Märkä tukkapehko kastui hiestä juuriltaan kun tulin uimasta viidessätoistaminuutissa takaisin. Hiukan rupesi vauhti hyytymään pitkässä uuden pyörätien ylämäessä. En ollut tullut yhtään tarkasti ajatelleeksi että olen jo rullaluistellessa harrastanut muutamana vuonna melko pitkiä vetoja. Lajista viis mutta tyylissä yhtäläisyysksiä. En ihan hyvin tajua miten tässä näppiksellä tuo tyyli panaan käyttöön. Näköjään sämpylänsyöntini oli onneton itsemurhayritys. Kolme söin ja ne melkein pysäytti rintaontelon elintoiminnot. Taidan liioitella mutta tavallisesti en niin huomaa että siellä mitään elämää tapahtuisi ja nyt jokin elin oli kuin mukiloitu kun ei oikein mahtunut kylkiluiden alle. Siinä varmaan makaaminen oli hankaloittavaa. Pystyasennossa kaljamassun poikanen olisi voinut leppoisammin roikkua. Mutta menin vähän poikki sportin jälkeen kahviteltuani. Lueskelin ärsyttävää kirjaa. No tyhjänpäiväistä sekin. Rannalla tuli mieleen että vielä voisi meloakkin. Turkaista ahneutta. No kävinpä vähän salilla ja lisäsin leuanvetoja massuselkävenytyskuuriini. Koska tunttu että perhosessa tai välillä rinnassakaan ei jaksa vetää käsiä taaksepäin niin vähän vetelen niitä ja kroppa riippukoon perässä. Taas olen huomannut kielen perien ominaisuuksia enkä edes muista mitä. Ainakin että sanotusta harvoin on selvää lauseessa olevan määrittelevän sanan kohde kun mahdollisuuksia on useita. Ei niin kovin väliä. Voi viinas nyt tuntuu että ainoa mitä voisi ruveta ehkä opettelemaan on musisointi. Tai tanssi hailakka ehkä. Mutta siis kun nyt pikkuhiljaa alan oppia uimaan ja saattaa mieli tekeytyä kinnostuakseen johonkin. Tai vaikka näyttelemänn mutta ei niin vakavasti tarvi koska elely on usein teatteria tarpeekseen. Taas turhaa mielen painolastia repullinen ja pohja melkein poissa. Varjo tai kiiltävän kuvapinnan heijastama muu. -22:28 2004-05-17 12:22 Heräillessäni summautui mieleen ajatus että jos kirjoitan niin kirjoittanen heti hiukan ajankohtaista. Päiväkirjatyyliin samana päivänä. Olen tehnyt tässä asiassa velttoilun ja lusmuilun ennätykseni 15 päivää. Uskomatonta he-hee siis yli kaksi viikkoa. Se oli lomaa. Ei ihan ei melkein sillä ajattelin että kirjoittaisin. Repaisin eroa vanhaan ja tästä lähtien touhu saa olla hiukan uudenlaista. Sellaista joka hotsittaa eikä sellaista jota vain karttelee. Pitää olla huvia ja hyötyä. Keksinkin äskön että tolkku tarkoittaa juuri sitä. Kielen kankeus tupakan sytytintä tarkoittavassa tupsyt-lyhenteessä pani minut toisinajattelemaan. Suomen kielen säännöt että joitakin kirjaimia ei soisi laitettaman perätysten tai ääntehiä tarkoitan siis. Laiskuutta vain eikä juuri muuta. Laiskuutta treenata kielen periä. Ei se kiäli täivu eiellei täivyttele. Mullon vissiin sitte aaivot kangistunnu. Omaasyy ja osasyy laitostuneen vyyhteiskunnan. Vaikkenpä sille voi syytä juuri vyöryttää. Jos nyt tajusin tän niin pitäis lähteä kauas helvettiin tai jos ennen niin miun pitäisi olla siellä jo. Ehkä ripottelen entisiä mutta en nyt. Iskä soitti tai kumpi nyt siis minä ja olisi apun tarvetta paatin saumoihin ja pohjaan. -12:35 2004-05-17 22:38 Kylmä melkein. Vilttiin kääriytyminen on tarpeen. Nenukki kaipaa niiskutusta. Kokonaisuus kerttoo että energia on vähissä lämmön tuottamiseen. Kohta varmaan alan simahtaa. Aion siltä osin kuin mahdollista alkaa selvitellä yksityis- kohtaisesti mistä tykkään ja mistä en. Yksi tykkäilykohde on jättileipä jonka puolikkaan loppuosan päivällä söin. Leipä ei enää ole minulle kovin sopivaa ravintoa. Siis paljossa määrin. Vähän menee hyvin. Hiivat muhii kai turhan valtoimenaan massussa ja vie kaiken energian. Ei tehnyt mieli syödä päivän jalkeen. Pitää alkaa kehitellä kasvispöperöitä. Iskän kanssa laitettiin hartsista ja täyteaineesta väsäämäämme kittiä veneen pohjaan. Kesti hetken minulta tajuta että aine haisee ja näyttää ja tuntuu samalta kuin Plastic Padding se vanha limainen tuttavuus. Kävin kirjastolla palauttamassa kirjan ja musa-cd:t. Varmaan tuli jo toinen sakotus niistä samoista lainatililleni. Yksi melkoinen yllätys on että deviantart taiteilusivustolle lioncat maailmankolkan perustettuani meni noin viikko ja google tyo ensimmäisenä tuon osoitteen esiin. Eli saitin yleinen painoarvo vaikuttaa kohtuuttoman paljon esiin tulemiseen. Koska en ole ollenkaan kuuluisa vielä sielä. Että nettitouhut ovat tosiaan melko pösilöitä juttuja. No ei kai kukaan olekaan väittänyt järjellisiksi saatikka tolkullisiksi. Toinen loogisesti vielä typerämpi jutska on että esitetään löytyneinä tietoja joita ei saatavilla enää ole ollut kuukausimääriin. No nämä molemmat tapaukset on testattu tänään. Captaincat on se jonka väitetään löytyvän toisesta galtsusta. Nyt kun tämä lioncat alkaa olla niin tulee tietysti mieleen että saisi olla jokin oma nimi. Eihän se ole kuin hätäpäissä horoskooppimerkistä kasaan teipattu. Minusta Zauron on makea. Lyhyt ja ytimekäs eikä mielestäni ennakoluuloihin kovin paljoa houkutteleva. Keksijänsä tekikin työtä keksintönsä eteen! Hups unohdin että voisin muuttaa tyyliäni sen verran että heittäisin välillä väliin jopa kokonaisen rivin ilmatilaa. Alkaa tuntua että saisi olla oma paikkansa uimapäiväkirjalle. Jaksan vääntää lisää aiheesta mutta se menee hukkaan näiden muiden pölinöiden seassa eikä toisaalta kiinostaisi ketään jota uiminen ei erikoisen kovasti kiinnosta. Käyn tarkistamassa yhden tiedon. Joo se oli musclenet joka on #punttis kanavan kotisivu. Siellä on päivittäisen harjoituspäiväkirjan pitomahdollisuus. Mutta minä haluaisin hiukan pikemmin sekopään sekokirjan pitomahdollisuutta. Taas kerran kuvittelin että itse lähtisin luomaan jotakin sellaista nettiin. He-he-he saapa nähhä. Kun laiska olen nääs. Eräs missi ja laulaja sanoi lehtihaastattelussa olevansa hyperaktiivinen tai jotain ehkä en tasan tarkaan muista sanamuotoa. Rupean vähän kriittisemmäksi nyt peeloilujani kohtaan ja koetan harjoitella arvaustiedon vähentelyä. Kävin tsekkaamassa jutun ja se oli Seiska ja nainen on Janina Frostell. Nääs vaan että olen itestäni ajatellut että olen aikapaukku kun energiat on kulkeakseen elikkä kun olen innostunut. Eikä mitään helvetin ideaa juuri yrittääkään vääntää jotain juttua kun ei kiinnosta. Voi hitto vaan. Pitää lopettaa kiltteys. Joku aamutuima tai päivä sain tekstarin mutkattomalta kaverilta. En ollut juuri tajunnutkaan että seksi-messut oli juuri tulossa. Siitähän hinku tuli mutten tiennyt olenko stadissa viikonloppuna. Oli sitten itsellenikin pienoinen yllätys kun huomasin lauantaina että pääkaupunkipahasessahan minä olen. Kaveri sitten yllättyi kun epäröivän mailin jälkeen soitinkin paikkakunnalta. No siltä istumalta laittaduttiin Sexhibition käyntiä varten kuntoon ja multa se ei todellakaan tarkoittanut tukan kampaamista ja tätä tukkaa en enää kampaa. Taitaa nyt vasta tulla tuska kouluajoilta ulos kun oli saatanallista lähteä aamulla kun eihän tätä kikurtelevaa tukkaa millään pidä matalana ja siihen aikaan ei ollut halua yhden töyhdon vertaa olla erottuva. En ole ennen tiennyt että minulla on näin mojova tukka joka suuntaan törröttelevä. Se on niinkuin minä hiukan kippura luonteeltaan. -23:19 2004-05-21 17:56 Huimaava irtiotto. Tarvitaan kun olen kuin muukalainen. Väsynyt syötyäni. Melkein kaatumispisteessä. Voisi lötkötellä jonkun lämpösen otuksen vierellä. Ajattelin kokeilla tätä lääkkeenä. En muista että kertaakaan olisin katunut kirjoittamaan ryhtymistä. Neljäs rivi menossa ja alkaa häh... Luulin että moottori käynnistyi mutta kun jäin miettimään niin ei. Viimepäivinä olen näennäisesti herännyt aamulla ja sitten melkein jatkanut torkkumalla. Tänään nousin vaikka unitunteja ei ollut takana montaakaan. Kahdeksan ylittävät alkaisivat olla monia tai yhdeksän. Joskus aina saa ihmetellä ääniä ja joskus niiden alkuperä selviää mutta useammin taitaa jäädä selviämättä. En jatka nyt äänien pohtimista vaikka minulla ei ele sisäisiäkään vastaan mitään paitsi että ne tarvivat siivoamista siinä kuin muutkin huoneet. Asiapuhe olisi niin helppoa sikäli että runollisuuden voisi lakaista pois mutta ei sitä voi. Osan kun ottaa pois niin rakennelma ei kestä. Voihan se olla rivien välissä. Sain kirjoitettua matkalaskun eläkefirmalle kuntoutusliikkumisesta linja-autolla. Pikkupelastus sekin kun olen saanut rahani hävitettyä niin siististi. Hommia hepun hankittava. Viinavaaran väistän vaikka viikon vikapäivä. Soitin iskälle veneenpohjahommista. Kävelin ja hölkkäsin Karhulaa kohti ja huomasin uimalipun jääneen ja käännyin takaisin. Nyt tuntuu hyvältä olenhan pohjattoman perusteellinen. Kun pitelen kävelypausseja niin en mene kramppiin. Ilma tuntuu riittävän. Jospa harjoittelisi niin että osaisin juosta. Olen vaan niin hyper luuloiltani. Saa nähdä. Kroolasin pitkästä aikaa satoja metrejä yhtämittaa. Tein kaikki nykyiset peruskonstini paitsi sukeltamista. Aika uunoa että 25m perhosen jälkeen ei juuri enää tarvitse puuskuttaa. No jonkun verran tietysti. Ilmeisesti se oli maanantai kun uin ja opin yhden jutun. Selkeästi sainkin nähdä että uimalasit ovat ihan kelmussa ulkopuolelta. Olin ennakkoluullut että ne enimmäkseen huurtuu sisäpuolelta ja se haittaa näköä. Nyt kun lasit putsaa joka puolelta vähän saippuallakin uimaan lähtiessä niin niillä pärjää hyvin ja jopa loistavasti uimakeikan verran. Tänään loistavasti mutta tuli hoppu lähteä venehommiin. Kun altaassa oli muutakin houkuttelevaa. Hioin viimeksi laitettua kittiä ja sieltä täältä muutakin. Himo tuli. Aluksi meinasin tukehtua. Pahhöps liioittelen mutta oli työlästä hengittää suojaimen sisästä varsinkin kun nenä alkoi valua. Mutta totuin ja lopussa en erottanut onko tötsä edessä vai ei. Rääkyvä sähkömoottori ja pölyä eli asioita joita inhoan. Sellainen yhden käden rälläkkä Bosch. Ei mitään hurjia tehoja vaan pyöriä se vaan jaksaa ja kuulosuojamet lippiksen päällä ei mitään hätiä. No homma vaan tästä laajenee johonkin pölysukellukseen ja kun hartioita vielä preppaa niin voi ruveta rankempiinkiin touhuihin hankaloissa paikoissa. Kyllä sille kunnolle jota puolisalaa jahtaan löytyy käyttöäkin. Räppään tässä vielä sanapötkön jonka verkkoon jouduin keskiviikkona museon valokuvanäyttelyn avajaisista koska menin. Pikkutarkkaa asiaa, arkistoa, näyttely, matkaopas, matkailu, eräopas, meripelastus. Johonkin saatan sukeltaa mutta en edelleenkään mielelläni tummaan veteen vauhdilla. Ei harmita että kirjoitin. Tänään vasen haritä tai tarkemmin kaulan seutu junnaa ja eilen sen aavisti. Ei haitannut uimista. Ei huomannut perhosessakaan vaikka arkailin ensin. Jos liikunnalliseksi kasvan niin on opeteltava myös venyttelemään ja huoltamaan itseään. Vaikka patalaiskana olen mieltä että käyttäessähän ne paikat venyy samalla. Ehkä voin ottaa tuon ennakkoluulona ja tutkia asiaa perusteellisemmin. Eilen tuli aika pitkästä aikaa väännettyä yhtään ohjelmaani. Erikoisratkaisu pahus kun siistiä on tehdä yleinen. Aattelin ennen kirjoittamaan ryhtymistä että voisin tehdä paketin jossa on tämän kirjoittamisohjelmani sukulainen lukemisohjelmana. Turpeet jo tukkoon äijärähjä. -18:37 2004-05-29 13:59 Ei vitsi vähempää voi kiinnostaa päiväkirjan kirjoittaminen. Aika vähän samoin millekkään muulle riittää kiinnostusta. Paitsi ailahdellen uteliaisuuden muodossa välillä runsaasti ja tuo on öklöttävää kielenkäyttöä. Aika muuttaa jotakin. Joskus sanottu että aikaa ei ole joten ei ole etäisyyksiäkään. Joo tosi on että muuta kuin tätä. Helppo olisi suoltaa rivitolkulla ajatusta tai havaintoja. Ei kiinnosta. 2004-05-29 14:05 2004-05-31 23:57 Materiaali voi kai olla ideakin. Olin hämmingissä kun yritin kuunnella ja olin laittanut CD:n päin persettä kokolailla ohi syvennyksen. Ei kai se silloin voi edes pyöriä. Tuli mieleen että saatan vääntää potikkaa kovemmalle joskus ja se on jollekin vähemmästä kypsyvälle tarpeeksi ellei liikaa. Voi olla että olin nälkäinen astellessani kotia kohti. Astelin kaupunkiin muun muassa uimaan ja astelin takaisin. Maauimala olikin lämmin. Luulin että se on mitä ulkoilma sanoo. Se olikin lämmitetty. Jopa säikähtyneen outoa pulahtaa kun odotettu ei ollut totta. Luulin uivani kerran edes takaisin ja sitten sisällä. Ei vaan siitä tuli ulkouimista. Vedestä pilkistävä itseni pintaosa sai jäähyjä ja mikä oli veden alla tarkeni. Nyt on välttävästi tehty kaksi asiaa jotka aioin tehdä eli uitu kohtuullisen siististi kroolia maauimalassa ja uitu 50m perhosta. No huippua on että voi ne molemmat tehdä tosiaan vielä paljon siistimmin. Sepä kävi hiukan kuin vahingossa perjantaina kun kroolasin laiskasti. Hengittäminen ja rytmi alkoivat sujua. Siis jalatkin olivat mukana uimisessa. Mutta siinä aheratessa helposti alan räpeltämään ja siisteys unohtuu. Tänään sain aika siistinä sukkulana itseni imuttelemaan ilman juuri niskaa taivuttelematta. Yksi ongelma on silloin tällöin nenukkiin tunkeva vesi joka saa olon hiukan epäkotoisaksi vedessä. Mutta hetkinen minäpä olen se helevelevetin pilkunnussija. Elikkä huomasin että vesi herahtaa sieraimiin ainakin välillä kun nenukki hengittämästä kääntyy takaisin veteen. Elikkä se kohta on aika helppoa opetella pärjäämään nenä kuivana. Toinen on kääntyessä kupsankeikkaa altaan päässä. Siinäkin välillä pärjää mutta välillä se on sekavaa. Joku kerta huomaan mitä siinä tapahtuu. En räpätä täällä siitä mitä olen höpsännyt ihmisten kanssa. Se tuntuu helpommalta kuin miettiä vaikkapa erikseen että miten kukakin suhtautuu räävään julkistukseen ja kun en ennakolta voi tietää itse kunkin suhtautumisen laatua. Eikä sitä paljon juuri höpinöitä edes paljoa ole. Varsinkaan niin mielenkiintoista että siitä jaksaisi juoruta. Pikemmin sellaiset asiat ovat jotakin vaikka lukemaani. Ai just olin viikonloppuna mökillä ja saunottiin sekä launataina ja sunnuntaina. Lauantai oli ruuvinlöysyttelypäivä myöskin. Minulla oli CXX mäyräkoira sitä varten ja kyllähän se tehosi kun illalla vielä kumoiltiin viinit pulloistaan. En ihan känniytynyt mutta yöllä herätessäni kuselle horjutti niin että piti käydä makuulle vähäksi aikaa keskelle saarta vilvoittelemaan ja siitä sitten tasaannuin ja jaksoin kömpiä takaisin tuutimaan. Onneksi uni tuli ja nukuinkin sitten pitkään ja iskä herätti minut seuraavana päivänä komealla laulusovelluksella. Paskan rusinat että olen saamaton ja ei se mitään mutta silti. No vähän rassaa mutta soisin säätäväni suhtautumistani. Hidasta se on. Luulen että nykyään en näe pienehköjä asioita niin karmeina kuin ennen joskus vaan saatan niitä joskus hoidella ja joka tapauksessa ei tunnu aina niin mahtavalta muurilta nämä mitä lie ovatkaan. Mutta realismista silti en tiedä. Katselin kirjastossa Fillari-lehteä. Vaikka olen polkenut epämääräisesti 30 vuotta niin en ole tainnut ikinä paneutua asiaan. Se on ollut vain melko kevyttä ja pinnallista harrastelua tai pienen matkan taittoa. Kuulokkeista tulee sellomusiikkia ja tuli tunne että pitäisi saada räjäytettyä tajua erilaiseen tilaan kroppaa reippaasti lihasvoimallaan liikuttamalla. En nyt heti vaan yleensä. Uinti käy siihen varsin loistavasti. Ja juoksu. Kirja pitäisi juoksuttaa Karhulan kirjastoon. Hetkinen kun muistelen pokoilleenikin joiskus paita läpimärkänä. Taas tuntuu oudolta. Nykyisin viilaan elikkä siis höyläilen partaani vain silloin tällöin ja se käy melkein näppärimmin uinnin päälle saunottuani. Tänään raappasin ja tuntuu vähän hassulta tämmöinen sileä leuka. -00:34 0404 (tämä 0405) 0406 päivissivulleni alkusivulleni 2004-07-04 23:10