Jorman päiväkirja 2004/06 kesäkuu 2004-06-02 00:23 Möhläsin kesäkuun ekan päivän. No myöskin juoksin ja enemmänkin hölkkäsin. Karhulan uimahalli olikin laitettu sulki tuplaviikoksi. Sitä fiksataan. Ei se sikäli mitään. Päivällä tunsin itseni puhkinaiseksi tai puhkimieheksi. Epäsössöä. Puhkiolennoksi eli puhkiotukseksi eli puhkihyypiöksi. Puhkiainen. No eikun ei mitään. Henkeä piisasi mutta hiukan hitaasti jakeluuni meni että pohkeet ne minulla on heikoin lenkki. Molemmat sitten ilmoittivat sen ja onneni että vihdoin osaan vähän lukea. Kiikutin kirjan kirjastoon. Lukemattoman. Nyt olen velkaakin. Lukemattomuus on uutta. Päättäväisyys hylkiä on uutta. Kahdeksan syntiä kirjan nimessä. Muutenkin on raskasta ja aion tehdä asioita enkä hytkyä inhossa. Pääsin nettipäättellekin ja kirjastoaikana ehti jopa sataa ja pääsin talsimaan raikastetussa ilmassa takaisinpäin. Matkan aikana mieleni muuttui. Kuin sähköt olisi kytketty ja ne kytkettiinkin. Se että en uinutkaan jätti uimisenergian jäljelle. Ei olisi juuri tarvinnut nyt syödä illalla. Mutta olen totunnainen iltasyömäri ja yösyömärikin jos yötä myöten valvon. Siis yksi iso syöminen vuorokaudessa vaikkakin se on raskasta. Koska en oikein osaa rajoittaa syömistä kerralla reilusti vähempään. Olen tämmöinen vääräleukainen ähkyilijä. Miksi hitossa ylipäätään tehdä jotakin jos se ei tunnu? Ei hitto itua siinä! No voinhan jättää syömisen kokonaan ja sitten se syömättömyys tuntuu. Mutta nykyisin olen hiukan laiska sellaiseen aktiivisuuteen. Siinä tekemättömyys on mielestäni aktiivisempaa kuin tekeminen. Ainakin tavallaan. Jos luistelisi Karhulaan? Koetin tarkkailla teitä mennessäni. Lopussa unohdin ja alussa en ollut alkanutkaan. Muutama mäki taitaa olla arveluttavan jyrkkä ja muutama tosiliianjyrkkä ehkä. Ja tietysti alastuloa ajatellen. Ylöshän mennään mutta alastulon joutuu miettimään ja jos mietti väärin niin on lirissä. -00:46 2004-06-03 00:07 Huomasin aamulla että minulla on aikamoinen sotku asioissani. Ennenkin olen ounastellut, mutta en nähnyt näin selvästi. Siis hullun säästeliäisyyden hyvä puoli on että saa nähdä mitä on ollut. Kun papereista ja erilaisista muistilapuista kyse. Ne menisivät melko kompaktisti jos niillä olisi tolkullinen järjestys mutta ne tuppaavat laskostumaan kerroksittain välillä ja uuden kerroksen ilmestyttyä unohtuu että alla oli jo edellinen. Raivasin tästä viereltäni muistaakseni edellisenä iltana pinoa. Olin aika järkyttynyt mukapätevän muistini pätkivyydestä. Ja vieläö pitää istua selkätautisessa kenossa. Tänään kävin salilla leukoja nostelemassa ja vatsaa ja selkää vääntelemässä. Olen ottanut väännöt ohjelmaan jotta selkä ei ihan kankeutuisi. Unohtuu niin helposti venyttelevät taivutukset. Kävin tänäänkin uimassa ja etsiskelen konsteja siinä touhussa. En oikein jaksa posottaa. Kyllä tuntuu että niitä konsteja löytyy varsinkin kun namustella houkuttelee. Ja kai nyt voin opetella uudelleen tekemään vähän tietokonehommia. Nuunojookai. -00:18 2004-06-03 07:58 En ollut kovin yllättynyt kun vasta alkuyöstä huomasin että Kelalta ei taidakaan herua. Eläkefirmalta heruu 2 kk lisää mutta näissä touhuissa ei ole mitään automaattista koordinaatioita. Siksi kai olen hieronut viime aikoina ylimääräisen öljyn käsivarsiini että tämä paska ei sitten tartu minuun. Vaisto on viisas. Minä en. Enkä edes tiedä kuka olen. Miten en ole sitten käytännössä voinut tajuta että miten jotkut muka minua lukevat. No eipä siitäkään vähästä rahasta meinaa nyt päästä eroon kun Nordea Solo ei anna tilitapahtumien tapahtua eikä edes näyttänyt edellisiä samassa sumpussa. No ennen kuin tähän päädyin istuin ehkä viime viikolla tuulessa ja tajusin vihdoin olevani aika pieni osa jota ei ilman ilmaa ja maata olisi. Niitä mitä ei yleensä mainita olemassa oleviksi. -08:06 2004-06-04 09:24 Olin unessa 1-2-3 cm syvän kynsiväkivallan ja raatelulla uhkailun kohteena. En voi tietää yhteyttä mutta valveilla tapahtuneen omien sanojen epäkohteliaan käytön palkaksi oletan. Minähän olen hellä ihminen ja pitää käyttäytyä sen mukaan. Oltiin matkalla en tiedä minne ja taksikuskilla oli vahtieläiminä melkein ihmisen muotoisia kissoja kissamaisin kynsin ja ne oli pitkät ja ohuet metallimaiset. Cäytiin eilen CaptainCatin kanssa kahvilla puistossa. Mukana olleeseen termospulloonni ostettiin melkein kannullinen kahvilakahvia edullisesti. Yksi orava oli tungettelevan utelias eväitämme kohtaan ja kaikin jaloin vikkelöi pyödällämme joka oli samalla penkki. Kävin uimassa laiskan puoleisesti. Paljo kahvinjuonti varmaan laiskotti ja muutenkin reipas uinti jo parina edellisenä päivänä. Löysin kuitenkin tyyliin jotakin uutta. Kuivatellessani pukuhuoneessa tajusin että leyan pitäminen kainalossa tai hartian jatkeena todella vähentää kropan veteen tekemän reiän aluetta kroolissa hiukan ja kumma ettei se ennen ole tullut mieleen. -09:35 2004-06-07 22:19 Justiinsa tuli mieleen että kun aatokset on jotakin kemiaa ja sähköä ainakin akuutisti. Siis pieniä määriä sähköä. Niin kyllä siitä selkoisasti seuraa se että koko aatostouhu on helvetin häilyväistä. Häilyhäilyhäilyväistä. Niin on häilyä että enpä tiiä mitä miettis. Varpaita vähän paleltaa tai ei nyt sentään vaan kylmii vaan kevyesti. Niin ne sanat. Tanassa huulet huudan polttaa että kirvelee jossain niin sisällä että en tiedä. Ehkä olen hiukan rennompi. Lauantaina oltiin splättäämässä! Huippuäijä Mika nappasi meidät Juliuksen kanssa mukaan. Ennakkoluuloisesti pidin touhua jotenkin militaristisena. Me molemmat vihreät pelkäsimme osumia. No eihän ne sattuneet. Harvat kirpaisi. Eimut joo kyllä tosissaan siihen leikkiin tuli ihan hinku. Oliko meitä siellä kaikkiaan neljätoista? Oltiin Jullen kaa vähän yllätystupsahtaneita ja vuoroin käytettiin varatykkiä ja toinen oli tuomarina vislaamassa. Sain olla ajantasainen päiväkirja. Mutta onko tärkeää? Se vaatisi erilaisen virityksen. Nyt en vaan muistakaan just mitään. Launataina taidettiin vielä kaikki veljekset saunoa. Jorma, Kari-Jukka ja Ilkka. Eka noista on minä. Hiukan hassua tää pääsähkö. Ajatuslanka siis. Äskeinen ehkä tämän päivän yksi aatos oli että kirjoitetussa tekstissä voisikin olla joskus selvempää pysytellä välillä erossa ekasta persoonasta. Kuten kuvateksti minä, hän ja hän ja sitten se minä on minä silloin kun tietää kuka minä on. Tai sille kuka tietää. Ni mihin halivattiin tarvitaan wiistoist sijaa ja mönkiäiset kun usein pippuri puuttuu ja koko kasvipihvikin ehkä. No tuli weettyä olutta ja paukkua ja karseeta afrikkalaista ponua maistettua. Eli sunnuntaina lepäyspäivä. Eilen oltiin kiinalaisessa ja sitten hain Ilkalta uudemman vanhan pyörän. Tuli yllätyskaupat mutta pitää vielä säätää ja testata. Takalaakerointi ainakin rumputtaa goligolikokogolin. Se oli eilen. Tänään onkin sitten merkkipaalupäivä yli vuoteen. Elikkäs soomeks sanottunna tukanleikkelöinti. Koneella ei osattu kyntää. Käytettiin saksia naksutinaks. Ja sitten höyliä skriik. Vähävuotisille lapsille en suosittele laitettavaksi mäntysuopaa päähän. Galtsuun tuli pari kuvaa. Kävin uimassa. Hiukan turhan äkäsesti syönnin päälle elikkä vähän liian äkkiä. Alku kankeaa. Rakensin paussin tunnin ähellettyäni maksimissaan sata metriä kerralla paitsi kaksisataa rintaa. Toisella yrityksellä kroolasin yhtäperää 21 minuuttia. Muistin nyt sen leuan pitämisen olkapään korvilla. Sanoja voi valita öljyisen jouhevasti joka ei nyt kipuile olemaan minun korsiani. Mutta silti uin ja huomasin nyt vasta että sehan onkin hankalaa. Potkia ja kauhoa ja hengitellä yhtäaikaa vuoronperään rytmikkäästi ja pontevasti on hiukan tosimahdotonta ihan äkkiseltään. -22:53 2004-06-11 10:17 Olen ollut hiukan hajamielinen eilen ja tänään. Keitin pari munaa ja otin ottamaisillani munan lusikalla kuumasta vedestä käteen ja laskin kuumaa vettä kraanasta toisen päälle. Olen luullakseni ulalla melomaan lähtemisestä. Tiedän nyt myös että pidän pienestä jännityksestä. En nimittäin ole pakannut ja vasta tänään kaivoin kassin esiin kellarista enkä edes ole kovin tarkkaan miettinyt mitä mukaan ottaisin enkä voikaan miettiä kovin hyvin kokemattomana. Hiukan ohoillen unelmoin että tarkenisin kun olen tarennut polkea räntäsateessakin. Oikeastaan kyse ei ole tarkenemisesta vaan tuskan sietämisestä ja siitä että joko alkaa tareta tai tottuu tilanteeseen. Haluaisin vielä käydä asiakkaalla ja uimassa. En ole kovin realistinen ihminen. Ajattelin vainoharha sanaa eilen illalla. Joskus siinä vaino voi olla harhaa mutta en ole saanut selvityksiä siitä että itse harha on hyvin toimivaa mielikuvitusta sukkelaa. En oikein pidä määrittelyntapaisista. Kelan lehdessäkin oli mustetta haaskattu outouden aiheeseen. Ei paljoa. Onko oikeasti olemassa niin paljon niin tavallista että outo on kummallista vai onko se laiskuutta ja tarpeettomuutta mukaoutuouteen perehtymiseen? Tottapa ei mitääm muuta kerkeäisi tehdä jos kaikesta tuntemattomasta koettaisi päästä selvyyteen. -10:25 2004-06-20 15:09 Kuohuillen taitaa olla kertoiltavaa mutta ei hinguta se nyt. Kummaa että pienillä unenpätkillä tuli itsensä selvitettyä. Tai olin niin kaukana että en tajunnut nukkuneeni pitkiä unia. Taisi tulla yhteensä pienet ja suuret. Välillä ideoita ryöppyilee. Alkaa löytyä ideoiden ja aktiviteettien yhteen soveltamista. Nyt voisi lähteä uimaan verryttelemään hartioitaan jotka ovat saaneet tähänastisista rääkeistään runsaimman viime viikolla. Päälle sata kilometriä melontaa kai reilusti. Vaihtelevaa ja opettavaista. -15:15 2004-06-21 23:34 Eipä nyt huvittanut tulla tietsikalle. Iltateen jälkeen leikin että punainen ruoka eli yksi tomaatti antaa puhdin ryhtyä. Koetan summata viime viikolla melomani matkat. 35+26+21+27+13+23+26+15 elikäs yhteensä noin 186 kilometriä. Siinä on vaihdellen yksikköä ja kaksikkoa eessä ja taassa. Yksiköllä ehkä tuli pari ylimääräistä kilometriä kun pitihän siinä seilailla väylää puolelta toiselle välillä. Kaksi viimeistä osuutta olivat peräkkäiset ja muiden välillä oli reippaasti paussia. Pahin pelkoni oli polttaa nahka auringossa eikä se toteutunut. Paitsi korventaminen tuulessa ja paisteessa ja varsinkin korvalehtien yläosuuksien ja nenänahan. Karseeta korppua. Eilen ja ehkä vähän ennenkin yhdistin oikean rinnan luultavan rasituskivun muuhun tuntuun. Myöhäiltana minut melkein järkytti joku alien kömpimässä ulos minusta. Hiukan tolkkuihini tultuani aloin ounastella tavallisempaa diagnoosia eli punkkia porautumassa päinvastaiseen suuntaan. Se oli kai aloittanut imutreeninsä. Hätäpuhelu punkkipartiolle toi neuvon mennä alakertaan apuja kyselemään. Punkinkarkoitustaitoisella emännällä olikin pinsetit valmiina ennen kuin kerkesin silmiäni räpsytellä. Otus oli asettunut tiukasti taloksi sillä sen irti kiskominen sentin päästä nännin nipukasta aiheutti hiukkaa vaille häijyn tuntemuksen. Nyt siinä on näppylä tai jotakin. Päistikkainen maastoutuminen kajakilla lepikkoon ei sittenkään ole ihan vaaratonta. Tänään satoi näköhavainnoinnin mukaan. En käynyt tarkistamassa ihotuntumalla. Illalla vihdoin pyöräilin uimaan. Eilenkin kävin. Molemmat kerrat silkkaa kroolaustreeniä. Luullaksieni opin hiukan rauhoittumaan. Pidempi ilman ulospuhallus jotta on tilaa vetää sukkelaan ja mahdollisesti jopa hiukan rauhallisesti ilmaa kehkoihin. Osaan yleensä aloittaa rauhallisesti uintipätkän mutta sitten menee helposti sohlaamiseksi. Toisaalta joskus pystyn olemaan kurinalainen. Niin joskus vain. No on pihalla melkein pimeää. -00:02 2004-06-22 23:13 Kyl vaan ajatukset haihtuu välillä nopeaan. Ja vielä ajattelen turhanpäiten runsaasti välillä yksinkertaisia asioita. Eilen aattelin mennä uituani Alberttiin. Sitten uituani kiersin ja kaarsin että menisinkö ja jos tai kun niin ostaisinko oluen tai limpparin tai siiderin. Eilen olin illallayöllä jo niin poikki että jätin koko aiheen mykkäkoulutukseen. Mutta eihän siitä eroon pääse ennen kuin se on nuotinnettu. Albert kohdalla ja seinalle parkkiin. Siideriä pullo 3,60 euroa. Tänään huomasin että se oli se mitä rämäpäisesti mainostetaan joka puolella eli Golden Cap Move. Ensisijaisesti siideri on nyt häikäisevän aurinkoisen hellekelin päihde. Eilen ei ollut helle ja lapasia pullon pitelyssä olisi kaivannut. Sitten jouduin miettimään ottaako toinen tai lähteä kotiin. Lähdin. Tänään aamiasiaikaan tuli sade. Kävin uimassa sen tähden. Vesi oli 15°C. Jalat aika kipeät pihaan palatessa kun viilenneet pohjat herkistyivat tuntemaan soran. Aamiainen oli myöhä. Oli kai edellisen viikon unia nukkumatta vielä. Muutenkin laiska päivä. Kävin kirjastossa ja siellä minua oltiin jo lukitsemassa sisään. Vielä jäi uintiaikaa mutta ei laiskaan uimiseen. Nyt koetin kuriani ja aloin potkia jaloilla ja hengästyin. Tein sitä 50 metrin pätkissä. Nyt olen kroolannut kolmena päivänä ja tuntui että jo rupeaa hiukan pännimään. Mutta nyt tuntuu haasteelta. Liittää potku krooliin. Edellinen työ oli opetella rentoa niskaa pitäen pää vedessä suoraan alas katsovana ja kääntää hengittäessä vain sivulle eikä eteen. Helposti tämä siisti tapa menee pipariksi ja edelleen tarvii keskittyä. Nyt kun koetin potkia niin keskittyminen muuhun jo opittuun häipyy. Se ei ole enää uutta. Voi olla että joka kolmannella vedolla hengittäminen käy mahdottoman tukahduttavaksi kun saan jalat mukaan uintiin. Ne voi antaa tehoa ja se vaatii happea ja reilusti. Tai pitää vartavasten treenata hapenottokykyä ja kestävyyttä niin ehkä rento tyyli antaisi henkostella joka kolmannella. Kolemosainen rytmi on lempirytmini ja yksi syy on että se on automaattisesti symmetrinen eli tasapuolinen oikeaa ja vasenta puolta kohden. Tai rummuttaen OIKEA vasen oikea VASEN oike vasen... Näin 10 tai 12 soutajan veneen lipuvan sillan alle polkiessani kaupunkiin. Olis pitänyt olla sukkelampi ja heti huutaa että mistäs ootte. No juu. Uituani oli olo kuin maha olis joku huljuva vesileili. Olisi kai asiaa pitää taas paastopäiviä silloin ja tällöin tai muuten vaan syödä kevyemmin. No äh siinä juuri olen hiukan huono. Minulla on yksi vaihde syömisessä ja se on että maha täyteen. Voihan olla että minun kroppa on suunniteltu ruokittavaksi vain joka toinen päivä tai se kuuluisa tahtini eli joka kolmas päivä on paasto että ei sentään joka kolmas päivä ruoka-aika. Pitää ruveta kokeilemaan eri konsteja. Muuten siellä Albertissa oli tukahtua tupakan natsojen käryyn. Yäääk varsinkin päälle jäänyttä tunkkatunnetta. Ja toissa päivänä eli sunnuntaina uituani selasin Cassassa kaikki hyllyt läpi paitsi eines ja ehkä pakaste. Yllätyin kun löysin kauan kaipaamani eli puisia pyykkipoikia metkoja Ruotsista. -23:52 2004-06-23 14:49 Liikutuksesta tuli yhteinen tekijä. Oudosti tietokoneohjelmaa käyttäessä ja kuullessani toisen biisin Poptorin 4 euron levyltä. Aika kulkee ostos on jo kolmen päivän ikäinen. Silloin siis selasin Cassan kaikki hyllyt. Poptorin levyjä sai 4 eurolla. Tämä on Pelle Miljoona & rockers Tähtivaeltaja. Se liima joka yhdistää tämän toiseen tapaukseen on Sapokkaan melominen. Olin syystä että meloin kaksikossa jossa Eki jo 20 vuotta Suomi Meloo osallistuja ohjasi. Kaksikymppiset saapuvat kärkijoukkona. Liikutuin keveinä pyrähdyksina muutamaan lähes näkymättömään otteeseen kuten joskus elokuvien joukkokohtauksissa ehkä rintamalta saavuttaessa tai jotakin. Nyt hiki virtaa kainaloistani normaaliin tapaan ja aurinkokin pilkottelee. Miten lie keksin yhteyden johonkin tärkeän ja kivan tuntuiseen tehdäkseni hiukan tietokonetöitä? En tiedä voiko mitta olla totaalisen täysi ja joka tapauksessa jotakin tarvisi tehdä. Aion mennä tänäänkin kroolaamaan jatkamaan potkimista. Ehkä juon vettä liikaakin ennen uintia ja se alkaa hölskyä sillä eihän juoma voi imeytyä mitään lorinavauhtia ja mielialat kropan puhdit vaihtelevat. Kello on 15:00. En taida olla enää niin arka järkytysyrityksille. Eli olen enemmän mitä olen ja mitä siitä. Ei tämä näinkään vetele. Se että jotkin asiat ovat kamalan tärkeitä tekee elämää tärkeäksi ja päinvastoin. Nyt olen kuin joku ripuli vetelä. Otetta ei ole tähän hetkeen. En aio opetella nenän päähän katsomismeneltelmää. Illuusioiden valtavirran äärellä ongella lierihattu päässä lepänlehden varjo hiiluu kukaan ei katso. Punkin jälkeen on joka puolella tuntunut silloin tällöin nipistyksiä. Kroppa virittyy tuntemaan jo ennakolta tunkulaiset tai päässä viiraa luulot. Albert illan jälkeen kostea ja viileä outo keli ja lokit käyskentelivät kanoina nurmipihoilla takaniskoja nakellen. Keräsin kerran erään sulan. Jotenkin minulle on enemmän ihmettä pienissä soluissa. Aivo luulee mutta solut tekee duunin. Yhdessä. Ajattelin käyttää hedelmäveistä. Vain uteliaisuutta mitä laitoksessa tapahtuu. Nytkin olen osa. Maanantaina on MTT aika äsken aukaisin kutsukirjeen. Voi olla perää että en ole aivan hajamieletön vielä duuniin. En kyllä oikein haluaisi uskoa. Saattakoon sadepilvi minut hedelmään. En ole enää kovinkaan vahingonhaluinen kennekkään. Muistelin melko sadistisia aikojani. En kai voinut nähdä mitään vikaa itsessäni. Viikolla teki kerran kovasti meili munkkipossua. Miten munkki voi saada oppilaan tajuamaan ehkä sen että ongelmaa ei ole. Ohjata ja antaa mennä sopivasti. Huomasin että punainen juuston suojamuovi venyy samoin kuin joku vanha äänikasetin nauha melkein siimaksi. -15:20 2004-06-24 13:52 Iik että olin laiska. Vaivoin sain itseni tutkimaan uuden pyöräni eli Ilkan uuden kokeilupyärän josta ei tykännyt ja mulle kauppaa sitä. Siis tutkittua taka-akselia ja laakerointia. Ounastelin hieman että todenäköinen vikapaikka on laakerimutteri koska se on kapoisempi osa ja nyt aivoa kipristäen tuntee että painekin on suurempi. Se on kupera kun keskiön laakeripesä on kovera. Aika pieni kuluma siitä löytyi ja muuten siistin oloista. Kuluma saatta olla seurausta hiukka siitä että rataspakan puolen laakerimutterin suojalaippa on irti ja siksi akseli saa vedettyä ulos irroittamatta pakkaa. Ensin luulin että se on ominaisuus mutta se taitaakin olla vika ja tällä kertaa käytännöllinen. Kuluma on aika kapealla sektorilla ja kootessani laitoin sen alas ja eteen päin ja nyt ajaessa ei tunnu enää mitään rutinoita. Vaivan palkkana siis halpa mukakorjaus. Tai pikemmin säätö. Jopa rasvasin laakerit. No mustasormisena lähdin sitten uimalaa kohti. Puhelin piipitti pariin kertaan. Ensin Natalia ja sitten Julius ja kerto olevansa tulossa. Uimalan saippua ei tehoa kovin hyvin mustiin sormiin. Pintalika lähtee ja tartuukin lavuaariin. Voi vitsi. No kyllähän se lähtee kun on itseppäinen. Potkut potkuina eipä niistä nyt mainintoja. No kuitenkin huomasin että jos uintia rupeaa hosumaan niin vesi alkaa poreilla ja meno jopa hidastuu ja energiaa kuluu elikkä siis uinti saapi olla ihan rauhallista ja pitää keskittyä. Alan kutenkin vissiin pikkuhiljaa tottua vedessä pulikoimiseen eli homma menettelee ja ei kovin usein enää sujahda vesi nokkaan ja vaikka tulee huuhdeltua hampeja ilmaa tarkoittaessa niin ei se mitään ja onnistuu ottaa kohta lisää ilmaa toiselta puolelta jos äkkiä on ilmanpuutevaivainen olo. Peloittavaan pimeänäaikaan olin unimatkalla. Jokin elefantin tai hevosen poikanen oli uppoamassa lumeen tai johonkin jäätelöän väriseen. Emo kai meinali auttaa kärsällään. Sitten matka vei vuoren rinnettä. Se oli melkein pystysuora ja kuorrutettu lumella jossa oli päällyste kuten jäätelöpuikossa tai kuidutus. Pelotti että uppoaa sinne kuoren ja vuoren väliin. Korkeus oli muutama sata metriä ehkä. Kuorrutus oli väriltään mielestäni sama kuin Pandan vaalean suklaan. Nukuttiin sitten pitkään ja ehkä vielä vähän päälle. Eilen söin vähemmän ja häämästyttävää että pystyin jättämään iltäteen ja leivän ahmimatta. Aamulla oli mukavampi olo. Eli ehkä voin sittenkin keventää syömistapojani. Otin aamukauraryynimaitoa ja maitoteetä ja kaksi kuivaa tummaa leipää päällystyksineen. Ennen toista leipäpalaa ajattelin että mikä ikinä tahansa syöminen ei tee oloani nyt yhtään paremmaksi. Söin silti toisen leivän ajatellen että eiköhän sille ole käyttöä päivän mittaan. Ja taas nyt on meneillään sateleva päivä. Vanha pyörä pitäisi saada käyttökuntoon niin voidaan polkaista uimaan. Voi hitto kun sen vapaaratas on kuin liisteröitynyt tahmaisesti. Kainalot on valuvasti hegissä. -14:20 2004-06-28 22:22 Aika sekavaa selvästi. Ompas tullut päivikseen paussia. Perjantaina no elikkäs siis juhannusaattona hölkkäsin keskustaan Alkon nurkille. Takaisin viinipullo repussa ja ilman paussia rantaan Poikakalliolle asti. Piti vähän itsepäistellä että matka taittui kun oli valuhikilämmin. Juhannusta vietettiin mökillä jonne iskän veneellä putputeltiin ja nyt vene on taas ilmassa kun potkuria pitää säätää. Taidan olla vähän poikki. Eilen palattiin ja kävin näyttämässä Julpalle kajakin perusasiat siis näyttönä kun toinen katseli kädet taskuissa. Näppärimmin tuli näytettyä kajakin kiikkeryys nousuvaiheessa kun koettaa istua sen päällä. Kellahdin pikaisesti nurin. Mahtavaa miten nopeasti kajakki siinä pyörähtää. Tutkin kammiossani asiaa ja näin että sehän on kuin olisi tukin päällä ja nyt vielä näen että tämä tukki on nopealiikkeinen parikymmenkiloinen eikä parisataakiloinen. Siis kajakki on kertakaikkiaan aikalailla tukevampi kun istuu istuma-aukossa eikä se päällä. Tänään heräsin lähtiäkseni MTT lääkäriin. Pantiin kuntoutustukihakemus vireille puoleksitoista vuodeksi eli 2005 loppuun asti. Höpöttelin että seuraava toimenkuva jota koetan aktivoida on matkaoppaan ja ehkä jatkona siihen eräoppaan. Kurvasin loivasti työvoimatoimistolle ja yllätyin hiukan kun sinne on värkätty lisää korvaten entisiä päätteitä ilmeisesti GNU Linux sisällään pitäviä Mozilla-selaimellisia päätteitä. Taisin luurata sellaisella tuntikausia. LIPA-päätteeksi niitä kai nimitetään. Alakerrassa oli kaksi ja samoin keskikerrassa tai toisessa. Aamuinen taivasdroppi oli muuntautunut välillä muuksi jopa aurinkoisuudeksi. Olin kuvitellut meneväni kirjastolle ja kävin istunnon jälkeen maalaamaan siitä tapahtunutta. Matkalla törmäsin vain kuvaannollisesti iskään. Kännynsä oli saanut kosteusvaurioepäkunnon ja oli juuri ostanut uuden pienen. Iskä tarjosi kohveet kirjaston caffeteatterissa ja ihmepulska munkkipossu sokerinen sieltä löytyi myös. Kofeiini sattuikin aika sopivasti unettuneeseen oloon. Jatkona tutkin tai tutkailin ainakin viisi eri aikakauslehteä lueskelusalissa. Prosessori oli vanha vitsi mutta Perpetual Spirit sai veden kiilumaan silmissäni. Rolexin purjehduskilpailut. Niissä tarvii olla kroppa ja hiukan muutakin paikallaan. Paskaa tapahtuu. Enhän ole kronologisessa järjestyksessä. Tai olen toki ja tässä on viisareita monta. Aamusäpsähtelyä peläten kellon rientäneen. Olihan känny latingissa ja herätyskello sekä muistutus päällä. Säpsähdellessäni nousi mielessä tunne haasteen ja käyttökelpoisuuden harjoitusvastuksesta eikä nyt fyysisen vaan mielelle ja kielelle opetella ranskaa. Kuulin että ranskaa osaaville matkaoppaille olisi käyttöä. Toisen viisarin mukaan luurasin sitten aika kauan kirjaston musiikkiosastolla. Olin ensin poiminut kai Ranskan immigranteille tarkoitetun oppikirjan ja pienen sanakirjan. Voi fosvoriviisari että vähäistä muun kuin suomenkielisen ja englannin laulumusiikkilevyt. Kävin läpi suunnilleen koko levyarsenaalin. No ei siinä mitään muutama juttu tarttui haaviin ja jotain muuta sen lisäksi. Hitto mikä luupää olen ah. Sain soimaan laulua ja olisi voinut sukat pyöriä jaloissa jos olisi ollut. Coralie laulaa joko ranskaksi tai sen lisäksi kuiskausmaisellä äänenkäytöllä. Loppuikin juuri. Apua pelästyin mutta ei tämä seuraava ole silkka instrumentaali vaan Les Négresses Vertes. Ranskan havaitsin siitä oudoksi aiheeksi että kirjaimet ovat samoj kuin nämä mutta minulla ei ole pienintäkään hajua mitä siinä sanotaan. Paitsi joskus mutta se on arvaamista muista yhteyksistä. Kierrätyskeskus on kesälomalla. Nyt jalkapalloillaan aika usein ja siellä on korkeat valonheittimet eilen rannalta Sapokasta kai huomasin. Mitä sekoa nyt väsään. Niin olin uimaan menossa. Ja menin. En saanut sataa metriä pidempää vauhtia tänään. Mutta juhannus oli vieroittanut minut vedestä. Olin aluksi aivan pönkkökömpelö. Syntyi siitä sitten jotakin kroolia 100 tai vain 50 metriä kerrallaan. Juhannusta ennen oli viiden kerran kroolitreeni exlusive. Nyt aion jatkaa samaa ja jos ei viisi kertaa vaikka pure niin panaan lisää. Outoa että nyt en kuvittele että alkaa maistua puulta. Parin silkokroolin perään oli tunne että onpa yksitoikkoista. Taisi olla kapeatoikkoinen asenne. Tänään jotenkin käsistä tai hartioista väsähdin. Etupäässä hartioista ja enemmän oikeanpuoleinen on nyt väsytetty. Samaten oiken puolen hartiaa nostava muskeli on hieman jäykkiskankea. Partasiloinen hah on ilmestynyt kun en ole ajanut vähään aikaan ei enää sänkikarkea. Uima-allas oli puhisevan pullollaan välillä väkeä. No kyllähän sinne mahtui eikä edes törmäyksiä tullut enintään hipaisuja ja väylämanoveereja. Unohtui tämä % vol viisari. Opin aattona ja varsinaisena juhlana että en tykkää oluesta. Outoako kirjoitinko jo siitä. Joutiin Ilkan kahden litran jääkarhuolutpullo Tallinnasta ja se oli niin karvaanoloinen että nostatti minulle karvatpystyyn olutjuoma-allergian. Sen jälkeen ei tavallinenkaan Karhu enää maittanut. Toisenakaan päivänä. Voin sitten siirtyä limppari- tai en tiedä mille linjalle. Drinksu tai vesi tai viina. Empä niin peijakkaasti just kaipaa mitään alkoja. No joskus hiukan on ihan kiva. Nyt tuli mieleen että olikohan se joku kirje missä olen höpissyt. Pää seko muta harmaa. Kiipijän rotua hartiat edelleen hiukan mutta ei niin ylevää. Hyperouto eläin on jo kirjoittanut viisi kappaletta kummaa puppua. Hieman tavallinen. -23:25 2004-06-30 23:53 Tässä minä taas häärään. Eilen väsähdin hääriskelemättä ja tänään hiukan tuntui hääriminen jo vaativan osansa. Tänään on jaksanut tihkumoida sadella. Nousua tehtyäni näin pienet pisarat ja tuli taas velvoitetunto käyttää vettä ja kipittelin rantaan. Kipittelin myös takaisin. Taas kuikka ui vähän ja minä en sukeltanut niin kuin kuikka. Vedestä noustua pisarasää tuntui aika kivalta ja kostealta eikä ollenkaan kamalan viluisalta. Järjestelin paperinippujani vähän. Karseita juttuja sitä keksin harrastella. Kävin rakentelemassa vähän iskan veneen konekoppaa. Vene on LumikkO. Ennen se oli Lumikki. Valkoiset kyljet ja musta pohja. Tasan seitsemältä illalla lähdin poljeskelemaan maauimalalle. Ensin meitin hiukan että johan se alkaa olla samaa mutta nopeasti tajusin että se on itsestä kiinni. Kuvittelin määrätietoista käsien kurottamsita eteen ja potkimista. Äsh ei sellainen onnistu. Jokin osa voi olla pienen pätkän siisti mutta kokonaisuus mättää. Pelkkää kroolin harjoittelua. Palatessa tuumailin että mikä tahansa tekeminen saa muuttua rutiiniksi ennen osaamista. Huomaan samaa eri tekemisissä. Liikkeiden jouhevuus ja turhan käpistelyn vähentäminen. Sitä yksinkertaisimmillaan ja se on kaukana. Uinnissa ainakin tuhannen kilometrin päässä. Niin ja on vielä ne eri uinnit. Enkä ole enää yksinomaa mieltä että jokin on vaikeinta. Mikä tahansa siisti on vaikeata on vale koska se on työlästä ja sekin on sekavasti sanottu. Koska tarvii harrastella sillä pakolla tulee jäykkää ja voi mieli tai kroppa mennä hunningolle. Siisti kaipaa harjoitusta. Vaikka mikä siisti siis. En ole päässyt perille siitä kun rintaa sanotaan raskaimmaksi eikä todellakaan perhosta. Ehkä sikäli että rintauiden on ehkä raskainta edetä. Paitsi jos saa kropan tai kaädet tai kantapäät eteen ilman kautta. Ei ihan kevyttä sekään. Ai niin. Aamulla heräsin kauhu-uneen. Olin mökillä jonkun kai tyttölapsen kanssa. Oli pilvinen epämääräinen vuorokauden aika. Jokin klöntti taivaalla lähti huomattavalla vauhdilla etenemään. Luulin ensin että se ei ole aurinko mutta se olikin ja kaarsi oikealle. Tuli pimeää kun se hävisi horisontin taa. Ei kauaa kestanyt kun se tai jokin muu ilmestyi ja oudosti keskemmältä taivasta kaartaen ja suurentuen ja siinä tuli hetimiten mieleen touhujen loppu hätäinen ja hyvästijättö iäinen. Aamulla sitten katsoessäni puiden sateisia lehtiä pilvistä taivasta vasten mieli täyttyi kiitollisuudesta tavallisuudelle. Mikä tahansa tavallinen sää on paljon mukavampi kuin aurinko poissa paikaltaan. Jos vielä tulee talvi niin ehkä kylven lumessa. Jos olen. Päivän suklaapala taisi unohtua syömättä. Ostin Robinhoodista kolme pakettia rusinoita. Se tekee 2400 grammaa. En punninnut niitä vaan kännykän ja se painoi 134 grammaa. Grammahan ei ole paino mutta ei se mitään. Olen alkanut ymmärtää että sanojen totuttu käyttö on se mitä on aj muu se sekopäähössötystä. Silti ei haittaa välillä puuttua sanoihin ja niiden koukeroita ja välejä tihrustelal eri kulmista nähdäkseen ja kuulakseen edes joskus hiukkasen selvemmin. Ja joskus aivan eri lailla. Yö vaan puskee jyränä päälle ja alan liiskautua. Paine työntää toiseen maailmaan. Olen liikuttuvaa tyyppiä. Tuskanjauhanta riittänee oi ilo. -00:40 0405 (tämä 0406) 0407 päivissivulleni alkusivulleni 2004-08-01 22:49