Jorman päiväkirja 2004/08 elokuu
2004-08-01 22:53
Olen nyt vaan jotenkin väsynyt. Käytiin Verkkiksessä. Mentiin iskän veneellä
eilen ja palattiin tädin autolla tänään. Aamulla satoi mehevästi ja kävin
uimassa ja putsasin pikkuvenettä ja pikkupuhde jo sai melkein kohtalaisesti
tarkenemaan kosteassa. Eilen oli tukalan löylyistä kun kostean kelin jälkeen
tai lomassa aurinko paisteli. Tänään taas saaressa sateen jäkeinen aurinko oli
herkkua jota ei pitkään aikaan ole näkynyt. Laituri on numero yksi paikka niin
kauan kunnes aurinko kaartaan puiden taakse. Olen nyt muulla tuulella kuin
päiväkirjankirjoitustuulella. Amis taisi olla jo yliväsynyt. -23:02
2004-08-09 22:36
Minä en tiedä mitä sanoisin. Koska sanoja tulee ja menee. Olen joskus ollut
hitonmoisen kyllästynyt itseeni. Ei kai ihme. Tässä sitä olen niin kauan kuin
olen. Edellistä ajatusta en muista tai se on. Elämä on kun on valmis itkemään
tai nauramaan joka hetki. Epämääräiset nipistelyt ovat vähentyneet. Eilen oli
jatain mutta mitä. Istuin Sapokassa. Aurinko oli pilvessä ja tuulahti sataman
suuaukolta päin. Se viilensi. Sen sopivampi olo ei juuri voi olla. Koska olin
hyvin rauhallinen. Ei kai ollut ikävä ketään tai mitään. Olen tullut ja mennyt
veneellä ja laivalla. Nyt olen liikuttunut ja tuntuu oudolta kun en tiedä
syytä. Ehkä elän. Mahdollista että nyt vasta purkautuu hyvin vanha kipu.
Joskus ehkä en ollut valmis. Tuntemista ei voi harjoitella. Milloinkaan. Kun
tuntee se on totta. Tunteisiin on uskottava. Ostin eilen kertakäyttöpullossa
juomaa. Meinasin vettä mutta ostinkin jääteen. Jotta idealistin sädekehä
särkyisi. Ei sille käynyt mitään. Minä olen pyhimys ja neitsyt.
Tänään aamulla säikähdin hereille. Tänään on levyjen ja kirjojen eräpäivä
taas. Enkä ole niitä kuunnellut tai avannut. Nyt laitoin päälle. Kun aloin
kirjoittaa. Itkua siitä seurasi. Olen puhunut suomea oman pääni sisällä.
Hiukan välillä englantia mutta siitä ei kovin rakentavaa seuraa. Venäjäksi
vaikenen. Mitenkähän löytäisin ihanan ranskantytön joka haluaa oppia suomea.
Viikko sitten viikonloppuna Verkkiksessä laiturissa Lumikossa tiskillä vadissa
kuppien seassa oli majoittuneena hämähäkki. Kynnet eivät pidä ollenkaan
sileällä. Vein eläimen saaren maaperälle. Hämisinho on yleistä. Minä olen
potenut sitä. Yritin tehdä tuttavuutta mutta hämis pelkäsikin enemmän kuin
minä. Siksi muistin tämän koska äsken löysin seinää kapuamasta sukulaisensa. 
Tämä ei ollut niin värikäs. Taas sama. Hämppäri koski sormeani ja kai maistoi
eikä tykännyt. Se jatkoi mieluummin seinällä jossa se oli kömpelö.
Olen tuntenut itseni surkeaksi. Ennen enemmänkin. Ennen kuin aloin uimaan. Nyt
olen uimari harrastelijoiden siisteimmästä päästä mutta ei vielä nopeimmasta.
Edelleen ujostuttaa mielettömästi tavatessa naisen joka sytyttää himoa
tuntemiseen. Jahas enpä uskaltaisi tunnustaa jos olisin edelleen sellainen
luirupöksy kun ennen olin. Taas ja huomaampa että saman tien pari esimerkkiä
siitä että saan mitä en halua. Tykkään sopusuhtaisesta lihaksistosta ja
varsinkin naisella koska nasiahan minä tykkään katsella vaikka kylläkin
miehiäkin mutta miehiä en ole himoamassa koskettelemaan. Taas pienoinen outo
kokemus tiellä. Tieni on pienimuotoinen. Herkkä. Aikoja sitten minulla oli
lappu. Siinä luki peili. Lappu oli tiskikaapin ovessa ulkopuolella. Nyt siinä
on sattumoisin uudelleen löytynyt peilin kappale. Pientä on kun pyykkään
käsin. En ollut ollenkaan ymmärtänyt että se on ruummiillista toimintaa kunnes
muutama päivä sitten näin lihasteni pullistelevan peilistä. Eihän se suuria
ole mutta eivät aivan pieniäkään saatikka ihan heikkoja. Toinen pikku juttu
tuli huomattua uimassa tänään. Eihän sillä ole mitään merkitystä sukellanko
25m tai 50m. Jonain päivänä 50 voi mennä iisisti.
Olen täysi idiootti. Ja myöskin päiväkirjanalkuttaja koska olen sanonut saman
jo monta kertaa. Mutta nyt siinä on jo hiukan sisältöä. Jos osaan jotakin on
se itsepäisyyteni ansiota. Ei lahjakkuuden eikä sellaista ehkä ole
olemassakaan. No olen minä tarkka koska olen herkkä. Äsken otti aivoon kun
tämä ohjelmani on niin kömpelö. Varmaan neljä kertaa piti koettaa saada
aiempaan kappaleeseen linkki edellisen kuun päiviksestä. Onnistuin vasta kun
kopsasin koko mälsän rivin väliaikastiedostoon ja luin siltä tänne. Aika
keskeneräistä. Kaikkihan on harjoittelua sanoo shamaani.
Ai niin. Uni. Aika pian herättyäni se pulpahti mieleeni. [ Entinen
bisneskumppani on rakentamassa isoa lukaalia. En tiedä onko se kallion sisällä
aivan kuin autiomaa-alueella. Ainakin kaikki seinät on kiveä ja samoin
kaappien ja laatikostojen ovet. Bisnes pyörii reippaasti. Asunnossa on eri
muotoisia huoneita. Selvästi jäi mieleen suorakaidemainen keittiö jonka
pitkällä seunustalla keskellä on liesi. Asunnossa on vierailijoita.
Jonkulainen opastettu kiertokäynti. Asunto on siis jotenkin erikoinen. Istumme
keittion pöydän äärellä ja kumppani kysyy että miksi en ole pitänyt yhteyttä.
Kysyn samaa häneltä. Lyön häntä leikkisästi ja silti voimalla olkapäähän ja
hän takaisin. ] Enempää en muista.
Hups hartiat ovat hiukan jännittyneet. Hups-hups-hups! Pihkuran pahkura ja
vaikka mitä helkatti! Passiivipaholainen. Minä jännitän hieman hartioitani.
Nyt voin sen vaikka lopettaakin kun selvisi kuka sitä tekee. -23:31
2004-08-11 12:18
Tuotanoinaa. Samoin kuin tavarat häviävät kummallisesti siksi että mieli on
rauhaton ja tekeminen pomppii sen mukana asiasta kesken kaiken toiseen. Samoin
päässä kaikki on miten milloinkin sattuu. Tämäkin pulpahti. Syy tai idea nyt
jo pälättää päivikseen oli olotilani tai fiilissekoitukseni. Voikin olla että
minusta tulee jäätelöekspertti. Ah tissiä. Nyt näytän että minussa on kuriakin
ja aloitan aiheen joka minut tänne lähetti. Ellen jo ole unohtanut sitä.
Fiilikseni on jotenkin ihana. Vatsa täysi. Optimistinen ehkä epärealistisen
toiveikas ja ei silti koska aina on enemmän mahdollisuuksia kuin jaksaa laskea
ja yhtä aikaa liikuttunut oudolla tavalla kuin kyynelehtisi ja ne haihtuvat
saman tien unen puolelle joka on todellissuutta pilvinä aurinkona perhosina
vaikka on kirkasta ei häikäise ja jostakin syystä ei tunnu että äkillinen sään
muutos on tulossa ja kun tulee olen osa sitä.
Jos olisin jatkanut samaa pötköä olisin tallonut sementtikiviköriläänä soman
kotiloidenkuorikokoelman yli. He elivät ja olivat kuolleet. En nyt pysty
oikein ymmärtämään miten voidaan haluta ottaa kuoret elävältä otukseltä. Näön
vuoksi. Minuun se koskee. Nyljetäänhän eläimiä elävältä ja tosia heitellään
kiehuvaan veteen ja onnettomia pakkosyötetään makuelämyksiksi. Jokainen jolla
on myötätuntoa paastoaa itsensä kuoliaaksi. Me ollaan vaan kaikki paskiaisia.
Passiivisia paskiaisia. -12:34
2004-08-11 13:27
Joskus yksi ilo tai yksi suru on täyttänyt kaiken kokonaan. Täysimääräinen
kokemus. Varmaan niitä voi olla edessäkin päin. Nyt näen ne eri värisinä
helminä rannekorussani jota hypistelen pohdiskellessani. -13:29
2004-08-11 16:04
Minä vain pakenen. Tehtävänä ohjelmanpätkä enkä saa aloitettua. Sen sijaan on
tullut runsaasti muita ideoita. Olen pikkurikollinen kun kone hyrrää vaikka.
Äsken kävin ulkona. Oli jo satanut ja edelleen satelee ja ukkosen peltilevyt
rämisevät aika kaukana. En uskaltanut ensin rantaan. Keksin kipittää tietä
keskellä. Se meni hyvin kevyesti. Mihinkähän asti jalkapohjat kestäisivät?
Äsken niitä jo kuumotti. Varmaan veri kiertää. Kun räminä kävi harvakseltaan
uskaltauduin rantaan. Satoi ja tuuli Langinkoskelta. Poikakalliolla seisoi
poika. Minä. Pulahdin veteen vähäksi aikaa. Kauempana taisi rämähtää välillä.
Välillä taisi pelottaa. Palasin kalliolle. Sain ehkä nähdä avoimelta paikalta
päivän reippaimmat tuulenvireet. Jos ei muualla ollut reippaampia. En taida
oikeastaan tuntea salamaa. Varmaan jokainen on erilainen. Toissapäivänä kun
pyöräilin illalla kotiin uimasta näin Kotkansaaren lyhyeltä sillata juuri
avopaikan ohittaessaani salamasarjan. Välähtivät varmaan kaukana ja ylhäällä.
En kuullut mitään. Siis näin todella ne viivat taivaalla. Myöhemmin samalla
matkalla näin valonvälähdyksiä ehkä viiteen kertaan ilman ääniä. Siis äsken
pelkäsin välillä ja mietin miltä tuntuisi salaman kosketus. Ehkä ei miltään
mutta sen jälkeen voisi olla muukin tunto poissa tai muuttunut. Voisi olla
oudoksi mustaksi korventunut. Tai jos edelleen hengittäisi voisi näköaisti
olla poissa tai outo erilainen persoonallisuus jäänyt jäljelle.
Luulen että salama iskee minne se iskee. Joku ukkosenjohdatin voi kyllä
houkutella sitä. Ihmisen äly on niin älytöntä että voi vain ihmetellä. Kuten
että auton kumipyörät suojaisivat niinkuin olisi jotakin väliä sen mitä pitkin
sähkö kulkee pitkän matkansa alun tai lopun kymmenen senttimetriä. Tämäkin voi
olla asioiden sekaisin yhdistelemistä. Kun lääke muka parantaa vaikka se on
huolenpito. Kun kumi muka turvaa vaikka se on rautahäkki.
Saati hassua että salamointia ja palavia pensaita käytetään perusteluna
kummiin väitteisiin vaikka se on vain paikallinen ja ajallinen yhteensattuma
eikä muuta yhteyttä ole. No harvinainen yhteensattuma. Tiellä on ennenkin
kuljettu joskus ainakin. Tietäminen siis perustuu jo koettuun ja kuvaan joka
siten on luotu malliksi käytäntöä varten. Ei selvää ole tämäkään. -16:30
2004-08-11 18:37
Haluan ohjelmaani jonkunlaisen makrotoiminnon. Yksinkertaisimmillaan talteen
rivin pätkiä niin että ne on helppo hakea tekstiin uudelleen. Tarkoitan vaikka
html-koodin pätkiä. Ja sitten konfigurointi. Voi vitsi että ei naurata sillä
touhu on ollut aatoksena vuosia. Nyt valonpilkahdus. Ulkona paistaakin taas
aurinko ja taidan lähteä uimaan. Valoa siinä että alan saada puhtia tehdä ja
tuntuu että nyt osaan valita tekotavan jota ei tarvitse katua. Siis hommat
sujuu hitaasti siististi. Jos ikinä sujuvat. Uintikin on eri uintia kun käy
joessa tai mökillä pulahtamassa tai ui maauimalassa. Mies on ihmisen sukupuoli
mutta harva ihminen on mies. En edes tiedä mitä se tarkoittaa. Minulla on joku
kuvitelma joka jostakin on päähäni kai tullut enkä tiedä mikä se on kovinkaan
tarkoin. Minusta sukupuoli ei ole ollenkaan kovin määrittelevä asia. Siksi se
on kovin määrittelevä koska se on kuin turvallisuuskumia ja turva on oikeasti
toisaalla. Jonkunlainen horoskooppilääke. Minun on kai hyvä välillä riuhtaista
itseäni nyt irti tästä. Ja vaikka menen melkein tavallisen reitin tai vain
melkein niin voi tapahtua jotakin odottamatonta. Tietämätöntä tietä tietämään
sateen jälkeen. Voi olla kosteaa voi tulla lämmin. -18:48
2004-08-11 23:33
Eipä ollutkaan mitenkään niin lämmin. Palatessa ilma tuoksui jo syksyltä.
Tein aika tyhmän veteenmenon. Hyppy jalat edellä ja kädet ylhäällä altaan
reunalta toimittaa varpaat pohjaan asti mutta nenään meni vettä ja nopea
pohjaan meno aiheutti korvassa varsinkin oikeassa äkillisen paineongelman ja
se tuntui ikävältä. Joiltain osin näppärä keksintö ja puuttet kyllä lyövät
koko jutun typeräksi. Olin laittanut puolet entisestä taikinamäärästä
odottamaan sämpylöksi tuloa. Ihan näppärää. Amiksen kanssa keksitty juttu kun
jauhot olivat vähissä. Siis 4 muhkuraa. Söin 3 iltapalaksi ja se ei vatsassa
paljoa tunnu mutta kun ajattelee että popsin taikinan neljästä
jauholasillisesta kolme niin vähän puistattaa. Kun vielä on mennyt jäätelöä
reilusti. Eilen Cassasta oli normaali kansallinen vaniljajäätelö loppunut ja
ostin Euro Shopper 2,5 litraa ja jos sitä söisi paljon kerralla niin johan
oksettaisi. Pakkaus on vaarallisen helppo poimia pyödälle ja mättää siitä
suihin. Polkiessani uimaan kävin Robin Hoodin luona toteamassa että sehän
onkin seitsemään asti auki. Olin lähtenyt matkaan vyö auki eikä ihmekään kun
olin jättänyt paidan helman heilumaan ympäriinsä. Sämpylöiden saatua
tavallisen kahdenkymmenen minuutin löylynsä avasin uunin luukkua ja säikähdin
että hei en kai aio koskea peltiin paljain sormin. Hahaa hassua unohdin
ainakin väliaikaisesti miksi niitä lappuja ja kintaita sanotaan. Oliko se
patalappu ja patakintaat? Päivällä keksin kokeilla ulottuvilla ollutta
puuvillateepaidan kangasta hiirimaton päällyksenä ja se toimii hyvin tosin
kuinka lie pitkään. Liikkuu hiiri ja liikkuu kursori ja mukavampi käden alla
kuin ällöt muoviset materiaalit tai tekokangas. Lempparimateriaalini. -23:47
2004-08-12 23:29
Eilen illalla tässä istuessani oli kurkku karhea ja tänä iltana tuntuu nenä jo
kohta vuotavan. Aika nopea edistys. Ennen kurkku on ollut monta päivää aluksi
vähän karhea enkä edes tajua sitä ja sitten lisää. Nuhatautia. En vaan oikein
käsitä kuinka sen alku eilen pomppasi päälle. Juoksentelin vielä sateessa
ilman mitään erikoisuuksia. Tänään mietin tarkemmin ja ajattelin että eilinen
tyhmä hyppy veteen saattoi samalla ärsyttää nenän sisukalut puhki ja korviin
asti. Eikohän nuo hökötykset ole jotenkin samaa kimppaa.
Kävin Mahiksella ja imuroin Firefox 0.9.3 ja äsken asensin sen. Turhaa leikkiä
ehkä en tiedä mikä siinä on parantunut. Niinkuin muka tekemistä ja tulosta.
Kirjastolla vietin tovin pitkästä aikaa lukusalissa. Sports Illustrated
lehdessä oli artikkeli uimarista Michale Phelps. Minusta jotenkin outoa kun
siinä joku mainitsee Michalien tuntevan veden erikosuutena koska jokainenhan
uimari saisi sen tuntea. No ehkä olen tutkinut hiukan liikaa ja valmentaja
joka tuohon kannustaa on hiukan ärhäppien uimareiden valmentaja. Nyt taidan
olla houkan alakuloinen ja turha paljoa pohdiskella. Nyt tuntuu että mihin
hittoon sitä uimataitoa tarvitsisin. Olen jostakin syystä unohtanut että ihan
lähinnä vaan huvikseni ja sen lisäksi treenistä saa kuntoa ja nätin kropan.
Pomppivaa säätä aivojen pilvissä. Jojopilviä joista toiset roikkuu taivaan
katosta ja toiset kelluu mantereistä toisin päin. Nyt onnistui Robbarikäynti
ja täydensin rusina- ja maapähkinavarastojani. Lisukkeena tuli heräte ja tosi
hidas olikin. Luulin että minulla on jo vuosia olleet palohälytimet ilman
paristoja. Ostin kaksi. Ja kiivetessäni jakkaralle sainkin ihmetellä että
toisessa hälyyttimessä on paristo ja se vikisee kun punaista testinamikkaa
painaa. Olen pelokkaana elellyt tiedossa joka onkin ollut erheellistä luuloa.
Mietiskelin että menisin maauimalassa vesijumppaamaan ja kävikin niin päin
että ei mitään jumppaa ole vaan vesijuoksua. Juuri sitä touhua mitä olen
paljon nähnyt enkä edes uskaltanut kunnolla ajatella koettavani. Ja nyt tuli
kokeiltua isossa vesieläinlaumassa. Teimme erilaisia liikkeitä ja toiset
tuntui kovin vähän ja jotkut taas melkein liikaakin. No huh liikaa tarkoittaa
että rasitus tuntui. Olen muuten uimassa treenannut viime päivinä hiukkasen
rintauintia ja sukellusta. On vielä iso homma saada jalat potkimaan oppien
mukaan. Polvet yhdessä jalat eteen ja siitä potkulla sääret ja reidet auki
ja tiukka jalkojen yhteen pamautus joka on se varsinainen rintauinnin
moottori. Ajelin kroolilla muutaman 50 metriä. Vaikka olin kipeä niin vähän
hassua että varmaan menin kaksi kertaa niin nopeasti kuin viime syksynä ja
hengästyin kolme-neljä kertaa vähemmän. Aika tyhmä arvio koska ehkä luuloa.
Olisi pitänyt mitata kellolla kulku silloin ja nyt ja myöskin videoida miten
vesi polski silloin ja kuinka vähän nyt.
Juu kyllä tämä nenuni on lähellä valumispistettä. Valuttelin iltapalaksi
lettutaikinaa pullosta. Siis eka kokeilu ja ihan näppärää vaikka mitäpä väliä.
Näin vaan sen konstin Suomi Meloo leirillä. Ihmettelin äimänä silloin että
mitä ihmeen eväitä joku laittaa pulloon. Ihmettelin nyt että kuinka alle
puolen taikinalitran lettumäärä saa olon sopivan kylläiseksi kun eiliset
sämpylät varmaan sisälsi rutkasti enemmän täytettä. Onhan kummaa. Päättely
sanoo että sämpylä on kuin puuta söisi eikä tunnu ruoalta kuten käristetty
lyttynen. Se on läimitty hyttynen. Vaihdan kansalaisuuden suubaltiksi. -00:05
2004-08-15 22:47
Hankalaa päätellä noinkaan kaukaa mistä edellinen kirjoitelma on peräisin.
12 päivä oli torstai. Olen sitten ollut kipeänä perjantain, lauantain ja tämän
sunnuntain. Näköjään en ole ihan vammainen enää kun tähän istahdin. Eilen
tuntui kurjalta. Mielikuvat istuvat voimakkaasti. Yksi on ollut että en ole
ollut makaamiskipeänä sen jälkeen kuin yrittäjäksi ryhdyin 1993. Paitsi se
lyhyt kerta kun piti muuttaa. En ole siten myöskään tottunut olemaan kipeä
viime aikoina nuhia mukaan ottamatta. Yleensä ne eivät ole tatuttaneet minun
menojani ja niin nytkin oletin. On hyvä oppia pitämään itsestään huolta. En
kuitenkaan tehnyt kurkkukarheuden huomatessani mitään. Silti opettavaista.
En ole yhtään kestava taudin tuskalle. Pään kivistys sen ympärillä tuntuva
puristusside pani hiukan toivomaan totaalista loppua sille tunteelle. Voi poju
kuin vähän sitokykyä. Mutta tottumusta uupuu. Sitäpä paitsi tuskinpa tuo oli
pahempi kuin kunnon kankkunen. Huumeista puheen ollen on tullut fiilis jättää
kahvin juominen. Eilen tottumuksesta join ja se tuntui myrkyltä. Vaikuttaa
siihen puheet terveydellisyydestäkin. Ja kahvin purut. Sama kuin tupakan
tumpit. Mikään muu arkipäiväinen ei ole niin inhottavaa. Lämpitunkevan
etovassa hajussaan. Vanhoissa kahvin puruissa on samoja aromeja laimeampina.
Olen potenut yksinäisyyden tautia samalla. Taisin käydä lähikaupassa
perjantai-iltana. Eilen soitti Natalia uimakilpailulähetyksestä telkkarissa.
Päästin puuuhkaisun kun tuntuu että on rauhoituttava asioiden välillä
pomppimisessa. Jotenkin outoa kun näin pumppusanan jäkeen mielikuvassani
lasten meripäiväpaikan edustalla vuosia sitten olleen pomppulinnan. Kerran
tuntui oudolta kun tuntui että se lyyhistyy ja sitten vasta näin todella että
se lyyhistyy. Tuuli oli vain tuonut muovikassin täyttöilmapumpun imuaikkoon.
Kesken kaiken. Kuten kaikki yleensä tapahtuu. Tänään olen ollut totaalisen
yksin. Lankapuhelin soi kerran. Siis yhden töötin verran.
Pelasin pari erää Tetristä sängyn päätyville virittämälläni vanhalla
sylimikrolla johon liitin "oikeat" näytön ja näppiksen. Vanhoja vempaimia
kaikki. Viritys taitaa olla tältä kuulta. Tänään sain ennätyksen. Kipeänä ja
kun samalla huomasin ajattelvani jotakin muuta kuin Tetristä. Kaiken taidan
nyt muistaa ajatuksen. Ei ihmeempää kuin filmin takaisin kelaamista. Pienenä
vietin kesät mökillä saaressa. Aivan sen edestä johti kaislikon reunustama
väylä joelle. Joella käytiin kaupassa. Oli puuvene ja Seagull perämoottori.
En tiedä onko se toistunut monta kertaa. Että palatessa on helteinen keli ja
istun veneen keulaan nojaten ilmeisesti nauttien jäätelötuuttia. Se oli hyvää.
Pelatessani jotenkin ajattelemattani ajattelin että onkohan puolivinksahtanut
jäätelönhimoni halua saada jälleen lyhytaikainen onnenhetki aikaiseksi.
Sain aika hassun syntymäpäivälahjan. Kun olin ajatellut että aloittaisin
runsaan jäätelökuurin niin kroppani ilmoittikin minulle että kahvia ja
jäätelöä ei tarvi niin paljon nauttia. Outoa ja käsittämätöntä. No ostin kyllä
kaksi litraa perjantaina ja nyt siitä on ennä toisessa paketissa kunnon
rippeet jäljellä. Hunajaakin tuli ja aluksi pystyin syömään sitä muutaman
kerran teelusikalla suoraan mutta nyt se tuntuu yököttävän katkeralta jopa
mausteena. Suunta voisi mennä sellaiseen luonnolliseen jossa on reippaasti
marjoja ja hedelmiä. Muistin vielä että kun olimme isoäidin ja isoisän kanssa
Algarvessa syöttin siellä muutamakin kertaa makeaa vanljajäätelöä mansikoiden
kera parvekkeella lämpimissä tunnelmissa. Ja sitten on vielä taatusti se
tissin puute pienenä. Ehkä sieltä on peräsin vinksahtaneisuuteni. En muista
vaan on kerrottu. Kuten että lastenvaunujen työntäjä vaihtui matkalla. Ahaa...
Nyt vasta yhdistän tämän totaaliseeni kyvyttömyyteen erota. No ei se enää ihan
ole voimassa. Riippuvuutta on ollut. Taitanevatkin muutamat viime vuodet olla
tämän taudin parantelua. Opettelua hiukan olla omilla jaloillaan.
En ole paljoa lueskellutkaan. Kun olin kipeä. Muutenkin lukuharrastus on
jäänyt vähiin. Osin suotta. Silla nyt huomaan eri asioita kuin ennen. Tässä on
osuvia osia lauseesta lehdessä: pikkutarkkuus tai eristaytyminen voikin olla
piilohäpeää. Vaikka olen ennen lukenut artikkelin vasta nyt löytyi sisältöä.
Mutta enhän olekaan se sama. Häpeän ja ujostelun välillä on joitakin linkkejä.
Mikä tahansa on musta aukko muualle. Siksi käsitteet eivät ole erillisiä.
Miltä tuntuisi yksinäisyys totaalisena jos olisi jotenkin kasvanut autiolla
saarella? Väkisin on jotain sisään rakennettua kaipuuta. Väkisin kuulostaa
rujolta. Kaipuuhan on vapaaehtoista. Putosin mustaan kuoppaan. En nyt tällä
kertaa rupea väittelemään itseni kanssa. Sopinen nyt että oli kumpaa tahansa
niin välillä se on riipivän voimakasta.
Äskein tein epävirallisen päätöksen ruveta naivistiksi tai yksinkertaiseksi.
Se voisi tarkoittaa että hiukan kokeilen asioita rupeamatta sen enempää
kuvittelemaan mitään. Onkohan se vaikeaa? Kun tuntuu että on sanottavaa niin
sanon. Tai tehtävää niin teen. Ilman että aloitan loppumattomat tutkiskelut
mielessäni. Edes pieni kokeilu ennen pohdintaa. Onpa pieni tai kipeä pää kun
se nyt näin pian tuntuu tyhjältä. Rikkaan sekava melkein silti. -23:43
2004-08-17 23:45
Mitens se olikaan? Joku tarkoitus tällä on. Mutta ei tarvi olla. Kaikki millä
on tarkoitus on mälsää. Mutta hassusti tuli tunne että on joku kovin
käytännöllinen... Ai niin nyt hupsahti esiin. Sehän onkin tämä terapiapuoli.
Näpertelemisellä voi yleensäkin olla. Mutta tässä siis se että yleensä saa
mitään puhkutuksi ulos. Niinkuin minä hoidosta isoäidillä matkalla vaunuissa
kotiin. Isoäidin synttäreitä vietetään lauantaina. Vanhempi äiti oli minulle
enemmän läsnä. Mittayksikköä en ehkä tiedä. Myös pohtivaa terapiaa. Kuten että
aina tulen sanoneeksi älyttömyyksiä. Niiden jälkeen vasta alan nähdä
älyttömyyteni. Sitten voin ruveta älyilemään. Menen sekasin kun se passiivinen
kumma kumpuilee ilman miettimistä esiin.
Taidan olla aika paljon ilman miettimistä tyyppi. Ja sitten sen lisäksi olen
kamalan paljon miettimistä kanssa tyyppi. Eilen käväisin syömässä ison
lounaan että olisi materiaali tervehtymiseen. Mahiksella kävin. Pekka ilmestyi
ja ihme. Todella Kapteeni käy nimeksi. Ihminen lähes nousi ainakin
puolikuolleista. Tavallista tämä minun taaperrus. Kirjastolla ja uimaan.
Vaikka olen vähän kipeä. Kokeilion vain ja kävin tutustumassa tilanteeseen
että nyt onkin taas sisäallas käytössä. Maistelin vain rintaa ja vaparia.
Tänään satoi. Ja satoikin paljon. Jouduin lähtemään ulos vaikka olen edelleen
hiukan kipeä. Nenä tukkoinen ja semmoista. Istuskelin päivällä tässä
tietsikalla ja kun laiton myllyn kiinni vasta kuulin sateen ropinan. Tämä
tyhmä laitee möykkää. Sade kävi vuolaaksi ja piti lähteä ulkos vaikka henki
menisi. Käväisin uimassa. Jäin rannalle. Opin outoja asioita. Tuuli
kohtalaisesta mereltä. Yleensä tällä pikkurannalla ei ole tuulen nostattamaa
aallokkoa nimeksikään. Nyt aallot saapuivat joen suistoa pitkin jaolin ihan
äimänä. Joki virtaa ja aallot hiljaa kulkevat virtaa vasten. Rantakallioon
verrattuna ne kulkivat kuin hidastettuina. Unenkaltaista. Jäin rannalle.
Seisoin kalliolla ja katselin ja kuuntelin ja tunsin ropinaa. Kesti kauan
älytä että jokaisen vedestä ylös ponnahtavan pisaran vastineena on
alapuolinen kuoppa vedessä eri ajassa. Sade oli napakoitunut. Se vaihteli.
Nousi tuuli. Se sai sateen piiskaamaan tuntuvana ropinakuurina. Vihureiden
matka veden pintaa pitkin oli huumaava. Vietin tuokion luoden paljasjalkaista
performanssiä. Pari kertaa kala kävi pinnassa läpsäytäen vettä.
Taaksepäin 65 miljoonaa tai eteenpäin 4 miljardia vuotta. Koska eilen luin
kirjastossa Sciam lehteä. Meripisarassa voi olla 20000 pientä bakteeria lajeja
joita ei kauaakan sitten vielä tunnettu. Ne tekevät puolet luovasta työstä.
Hapen tuottajat. Palasin suihkun kautta. Tapanani on laitta pyyhe roikkumaan
ulko-ovet tietämille. Väliilä olen vääntänyt uikkarit portailta pihalle
extravedestä mutta nyt kipitin suoraan suihkuun. En ole nähnyt niin
tyytyväistä nauravaa naamaa aikoihin. Ainakaan itselläni. Vesi oli lääkettä.
Näin onnikasvoja olympiauimareiden palkintopallilla. Minullahan ei telkkaria
ole eika taida tullakkaan.
Viime aikoina toistuu täällä. Heipparallaa idiootti-minä herätys! Mikä kieli
käytössä. Minäpappa olen tainnut tiputella viime aikoja oikein viljelemällä.
Siis... ungevär unohtui puheenaihe. Jups eli olen huomannut mieleni
rauhoittuvan. Helvetinmoista tyytyväisyyttä siitä että en ole samonalehtien
ja töllöttimen orja. Se rauha on saanut mojovasti kyteä että siitä on
rakentunut tukeva rauha. Välillä en tietysti tiedä jotakin kovinkaan heti.
Mutta kyllä se tieto jostakin viimeistään lorisee. Tai sitten koko maailma on
mahdottoman muuttunut ja minä vaan vedän erakkosooloa. Sekavuuden maallistuma.
Sade sai minut ulos tänään. Tunsin itseni niin heikoksi ja väsyneeksikin että
en olisi ehkä lähtenyt muutoin yhtään minnekkään. Paitsi piuhoja kattomaan ja
fiksaamaan. Olin kytkenyt just tasan väärin pain liitimet kaapelin päihin.
Nyt pääsen nettiin tästä mutat eri koneella. Omasta yhteys ei pelaa. Kokeeksi
lainaassa oleva sylimikro kyllä luuraa netissä. Minun yksi osapersoona sanoi
juuri että vosin pitää pienen tauon ja palaverin kun meinaan hypätä asiasta
toiseen ja funtsata että tarviiko vielä hypätä yhtikäs minnekkään ja jos siltä
tuntuu niin minne sitten. En olekaan hypännyt Poikakallion ponnahduslaudalta
tänä kesänä. Sen alla oli kiehtova suvantokohta pisarapommituksen katvekohta.
Hypyista voisi luoda oman harrastuksensa pelolla kutkuttelun autuushommana.
Eikä tummaan veteen silti. -00:24
2004-08-19 22:30
Alkakoon... Aloitan siitä mitä suuhen sattuu tulemaan. Päärynää. Yksi ison
oeman puolisko meni jo. Ja se on siitä hassu omena että se kavä tänään
uudestaan kaupassa josta sen ostin maanantaina. Ja nimittäin lttialla kun se
hyppäsi kerien ulos eväspussista pakatessani uusia ostoksia. Hups narutin
itseäni. Se omena jonka jo söin oli uusi ostos ja kesken on edelleen hurja
omenaseikkailija. Basementhypyttäjä.
Selkä on jomottanut. Diagnoosini on että tämä nenäkurkkutauti on pesiytynyt
selkäperselihaan kun se on joutunut minun välinpitämättömyyteni kohteeksi
istuskellessani välillä turhan paljon ja yleensä koska en harrasta sambaa.
Pitää panna töpinäksi. Enkä panisi pahitteeksi täkäläisiin kuvioihinkaan
tutustumista. Saa luvan mennä aika helposti. Minulla on sellainen pölkky pään
paikalla että siihen parkettikuviot uppoavat kuin polkupyörä jokeen eli veitsi
hunajaan.
Vaikka olen nyt niin kipeä kuin olen ja ehkä ainakin sielun puolelta vähemmän
kuin päivälllä niin oli pakko lähteä ilmoille ihmisten. No sitä tavallista
Mahista. Saatin sitten vihdoin korkattua Rännäri kahvipaikkanamme Pekan kanssa
ja se menikin kiinni jo 17 kun juttu oli vasta pääsemässä alkuun. Köpötimme
kirjastolle jatkamaan. Pysyimme kai suurin piirtein kirjastodesibelien
asteikolla. Sain vielä siihen päälle jämäsurffiajan ja niin jäi minulta koko
juttu toinen eli se että olin meinannut pohtia muutamia tietojärjärjestelmäni
asioita. Nääs sitä konfigurointia. Eilen illalla loin taulun josta meinaan
virittää konfiguraatiovaraston. Tuon tapaisesta sähellyksestä onkin aika ihan
tukkukaupalla. Mieli koheni vaikka aikaansaannos on vasta nuottiviivojen
vetelyä. Sitten muhii se että pitää saada ohjelmani tulostanaan Windowsissa.
Se on rassannut mieltä. En ole pystynyt aloittamaan. Vaikka pieniä tehtyjä
harjoitelmia on jo.
Äskeinen polku vie kalliosiltaa aurinkoa kohti. Siinä on itsetunnon kaiteet.
Ei putoa. Voisin itse nähdä kuinka suurenmoisia ohjelmia olen saanut tehtyä ja
kuinka aion tehdä vielä siistimpiä. Voisin nähdä kuinka olen joskus
askarrellut tehden peiniä käyttöesineitä tai korjaustöitä tai mitä milloinkin.
Voisin nähdä että voisin oppia vaikka mitä. Voisin nähdä että luotan hyvinkin
aisteihini vaikka usein tuntuu että en luota itseeni. Teen nyt jotain metkuja
että mieleeeni palaisi kohtaus jossa tunsin itsetuntemuksen muhivan. Voi mun
pään seko. No oli miten oli näyttää nyt että touhuni hiihtavät kaukaa ja ehkä
saavuttavat joskus nykyisyyden. Minulla on tuskia välillä pikkutarkkuuteni
kanssa koska en voi hyväksyä sitä. Tuntuu että olen epäkäytännöllinen ja tyhmä
koska tarkuuteni on ihan eri maailmasta kuin se mitä tavallisesti näkee. Ja
toisaalta suurin osa asioista on poissa koko tarkkuusosastola leväperäpuolella
ja taiteellisessa luovuusmyräkässä sekasekasekana.
Missähän oikein luuraan ja okei uimaan vaikka kirjastolta. Tuntui että tekee
mieli kokeilla ja ainakin saunoa. Uiskentelin lähes tunnin paitsi yli puolet
huilin kun räpiköin pelkkiä 25 metrin pätkiä. Rintaa ja vaparia sekä kurssilla
opetettuun tyyliin ja tuulimyllyä palautuspuolella heiluttaen. Tämä nyt ihan
tuli kun lueskelin netistä juttuja Windmill tyylistä. Michael Klim taitaa olla
nyt kuuluin mutta asialla onkin laajempi oma historiansa. Mutta kai siinä on
niin yksinkertainen perä että vähemmän tarvii miettiä kuin ei keikistele
mutkikkaati kädellä vaan antaa vaan heilua ja silloin se menee nopeammin.
No niin tuntui hiukan hölmöläistouhulta lähteä uimaankin mutta sen jälkeen on
oloni ollut hyvä ja hiukan mahtava sen päälle. Sellaista mietin että turha
koettaa olla viksu vaan teen sen miltä tuntuu. Häslään niinkuin fiilis sanoo.
Minun on tuota lajia vielä ihan kukkurallinen opeteltava koska olen niin
kauhean takertunut jatkuvaan touhujeni kontrollointiin. -23:05
2004-08-22 05:58
Ihminen ymmärtää sen että on erilaisia tilanteita. Itkin melkein koko matkan
juuri polkiessani kotiin. En edes ymmärrä miksi. En edes nähnyt eteeni.
Nytkin on vaikea nähdä ja erottaa kirjaimia. Ehkä vielä palaan asialle. -06:02
2004-08-22 23:30
Edellinen kappale on nimeltään jatkoilta paluun episodi. Sekavia muistikuvia.
Ei mennyt muisti katkoille. Eilen vietettiin huikeat isoäidin 90 vuotiaan
syntymäpäivät. Aika outoa katsoin oikean käden selkämykseeni. Olin unohtanut
että tumppasin siihen sikarin. Tuli siis poltettuakin eilen tupakkaa ja vähän
sikariakin. En tee mitään tarkempaa kertomusta. Kierrettiin Laitinen ja
Albert ja Amarillo. Päivästä tuli kiellettyjen asioiden päivä. Join kahvia
ja olutta ja viiniä ja tupakoitsin. Nyt ei tarvi tehdä niitä vähään aikaan.
Paljonko on vähän. Pidän tyylistäni koska en ole nipottaja enkä absolutisti.
Kaikki liika jäykkyys on minusta typerää. Kohtasin itsessäni asioita kun
kohtasin niitä muissa. Joitakin tutkimuksien aiheita pöllähteli pintaan.
En tiedä mikä oloni on nyt. Hiukan väsynyt. Otin päivätorkkuja. Ei kovin väsy.
Ehkä olen hiukan sellainen performantisti. Minussa on niin lähellä pintaa ja
ulostuloa asiat joita aika usein halutaan jopa pitää aika syvään haudattuina.
Sekä viha että rakkaus. Ennenkaikkea innostus. Siksi kai usein kärsin kun en
tiedä ulostulon porttia. Ulosanti on tärkeää. Sitä tässäkin teen. Ja olenhan
selkeä idiootti kartettava kauhistus. Mukava mullihärkä. Taidanpa olla jopa
aika liioitteleva. Tänään tuli basistitädistä ohjelma ja ajattelin että se
voisi johtaa johonkin. Tarvitsen rytmiä elämäni kaikkiin puoliin. -23:47
2004-08-24 22:46
Istuin koko eilisen päivän tietsikalla. Ehkä vielä saan aikaiseksi jotakin.
Kritiikkino on aika kova. Mitenköhän oppisin ajattelemaan selvemmin? Ei taida
muuta tietä olla kuin tämä että teen sitä niinkuin osaan ja kurotellen hiukan
laajemalle. Meni siis yötä myöten ja en ymmärrä oikein miksi mutta vaikka
menen myöhäänkin nukkumaan niin uni ei nykyisin useinkaan jatku päivällä sen
pidemmälle. Ja sitten olen unteloinen unenoloinen. Niinkuin en jo muutoinkin
olisi ihan näiksi kotitarpeiksi riittävän sekava. Nykyään tänne on ruvennut
tuppaamaan jostakin naapurustosta tupakan käryä. Samperi että se on inhottava
juttu. Ja kun olen vielä kipeä vähän. Nenä on lähellä vuotamispistettä ja
kurkku karhea.
Ai juu. Olen kohtalaisen usein mielessäni koettanut saada juttuja edes vähän
järjestykseen. Yritän nyt tarkoittaa että jospa saisin edes jonkun ajatuksen
valmiiksi. Siitä ei kovin paljoa ole pelkoa. Ne vähät selkoisuuden tunteet
tuppaavat aina hukkumaan seuraavan jo vyöryvän tsunaminryppään alle. Nyt olen
kuitenkin pienen ajatuksen saanut aika selkeäksi. No niinpä niin eihän se voi
koskea muuta kuin ajattelua tai luokittelua. Siis tämä sairauteni saivarrella
ilman loppua. Aloin tuntea itseni kipeäksi koska koko touhu on ihan päätöntä.
Mutta joku ajaa vain jatkoon. Tein yksinkertaisen päätelmän että ei se ihan
pelkkää typeryyttä ole ajatella ja luokitella asioita. Lähtökohta on selkeä.
On terveellisiä ja epäterveellisiä asioita. Sekä hengitettävissä että
juotavissa ja syötävissä ja niiden lisäksi kaikessa muussa. Jos aikoo olla
terve niin on tiedettävä tai vaistottava ja aistittava ero. Siispä luokittelu
on tarpeellista kunhan ei jumahda siihen mikä kimurantilla luonteellani voi
helposti tapahtua.
Olen saanut hiukan tasapainoakin. En ole taiteillut rakennustelineillä mutta
muut ehkä ovat. En pidä verhoja yleensä ikkunan edessä. Tänään yritin huilia
vielä kun aurinko lähetti säteitään välillä suoraan silmiin. Jos tarkkaan
muistan. Siinä olen tasapainottunut hiukan että en ole ihan niin arka
hämähäkeille ja lukeille. Outoa mutta en edes muista mikä oli tuota edeltävä
kuin avaava kompleksiterapia. Ehkä melontamatkani jolla tuntui ja pelotti että
menen hukkumaan mutta selvisin sitten naureskellen. Nyt kun ei ole tiennyt
aina ollenkaan kuka saattaa kurkata ikkunasta sisään olen käyttänyt sitä
terapiana. Helppohan sitä olisi arkailla ja paeta tai sulkeutua mutta
semmoinen ei kiinnosta yhtään. Ujon ihmisen arkuus ja vainoharhaisuus on hyvin
raastava tapa elää ja nyt alkaa tuntua että kaipaan jo muuta.
Jatkoin parin ranskattaren levylainaa ja palautin Wimmen levyn jonka tilalle
lainasin kolme uutta. Tämä on nyt Angelin Tytöt vanhalla nimellään. Luulin
että näin levyn ensimmäistä kertaa. Korvat savoivat ihan muuta. Tässä tuli
hyppy mielen asioihin muistilokerikoissa. Muisti on kuin puhaltelisi voikukan
siemeniä tuuleen. Sitä luulee että vastaantulevat hahtuvat ovat niitä samoja
mutta luultavimmin ne ovat muualta peräisin. Se että olen sekopäisesti tehnyt
erilaisia muistiinpanoja sai nyt olla koekenttänä tässä tutkimuksessa. Ihan
muutoinkin on hämmästyttävää miten paljon rutiiniasioita tapahtuu. Ei tarvi
kuin kerätä ruokakaupan kuitit pinoon ja pian saa hämmästellä että miten kovin
paljon sielläkin tulee juostua.
Niinpä niin tuli käytyä uimassa. Olen vähän kahjo mutta se tuntui melkeinpä
kivalta vaikka olen melkeinpä vähän kipeä. Hallissa siis. Tuntuu että on
hurjan kauan joessa käymisestä. Se taisi olla joskus sateella. Sellainen uusi
asia. Tunsin itseni heiveröiseksi rintavetojen alussa. Siis niinkuin ei olisi
voimia. Siitä oli hämmästyttävä seuraus koska jotenkin vaistomaisesti vetelin
vettä virtaviivaisemmalla kuviolla. Sehän taitaa kuulua harjoittelukikkoihin
että mehut pois niin sitten on pakko löytää se helpompi kulkureitti veden
halki. Sitä se taas hiukan epärationaalinen käyttäytymiseni tuotti että opin
hiukan jotakin yllättävän uutta ja samalla vanhaa. -23:25
2004-08-28 22:06
Kertakaikkisen hämmästynyt. En ollenkaan tajunnut että edellisestä
kirjoituskerrasta on jo neljä päivää. Olen ehkä rupeamassa välillä vähän eli
hiukan kriittisemmäksi siis reippaastikin sen suhteen mitä kirjoitan. Ennen en
juuri pyyhkinyt aloituksia pois mutta nyt välillä teen niin. Päiväkirjassa tai
kirjeissä. Sillä kuitenkin asiaan keskittyminen on yksi asia joka ainakin
joskus kannattaa osata. Keskittymättömyyden osaan jo aika hyvin. Todellakin
aika pätevästi. Tai voinhan runoilla että osaan yht'äkkiä keskittyä eri
asiaan ja unohtaa edellisen vähäksi aikaa. En tykkää yht'äkkisistä
heittomerkkisanoista. Pitäisikö tutustua niihin. Ehkä ne eivät siltikään ole
hassumpia. Eilen illalla istuessani tässä näppis sylissä... tuli katko kun...
tuli kuvaaminen mieleen... ei iisiä... hommaa... 22:49
2004-08-28 22:54
Siitä puhe mistä puute eli keskittymisestä noin yhteen hommaan jonkun aikaa.
Höpö-höpö! Aina kun olen saanut jonkun mielenkiintoisen kuvan otetuksi on idea
putkahtanut melkein kuin salama kirkkaalta taivaalta. Nyt vaan olen niin läski
että kuvat ei oikein vastaa omaa sisäistä kevyttä olemustani. Selityksiä ja
selityksiä piisaa. Ei ehkä pitäisi jättää neljää päivää väliä kirjoittamiseen
kun alkaa tulla näköjään ihan liikaa pupputuotantoa. Nyt vasta pääsen asiaan
josta pomppasin äsken kameraa virittelemään. Istuin. Kaksi ellei enemmänkin
lukkia partio ja hääräsi ympärilläni. Toinen pulskan puolenen ja toinen 12,5%
tai reilusti allekkin invalidi. Olen päässyt hyvin eteenpäin lukkikammon
poistamisessa. Pullukka kaveri juoksi ainakin kaksi kertaa möhömahani yli
muina miehinä. Outoja otuksia kun välillä tuntuu että lähtevät ihoa karkuun ja
välillä ei. Minulle tuli jopa ajatus tutustua ötököihin ja alkaa tykätä niistä
eli olen taas sitten ylikierroksilla. Ensin olen ihan aloittelija ja sitten
heti himoan jo pitkälle edenneitä oppiarvoja. Kuten eilen uimassa kun kuulin
syrjäkorvalla uimavalmentajan juttuja uimariksi himoiten. Pitäähän ensin
sentään harjoitella. Uimisessa varsinkaan ei voi kuiviltaan kova uimari olla.
Tarttee olla paljon vedessä ja tehdä siellä jotain.
Okei. Tänään heräsin oudosti 07:13 luullen että kello on jo enemmänkin. Aika
hassusti tuli olo että pitää tehdä duuni. Eräs kauan muhinut ja vaikesti
aloitettava. Siis aikainen herääminen tuottaa duunintekofiiliksen? No en vielä
nytkään sen pidemmälle päässyt. En tehnyt oikein mitään ja otin sen päälle
päivänokoset. Heräsin aurinkoiseen päivään. Tuli hinku vähän käydä rannalla
katsomassa kelejä. Pieni hinku kun en mitään tehnyt. Ai nyt mustinkin. Etsin
tänään kovasti Tampereen karttaa. Olen aika varma että minulla on jossakin
kaksipuolinen kartta mutta en löytänyt muiden karttojen joukosta. Siellä on
joku urheiluopisto 3km päässä keskustasta ja olisin tarkentanut mielikuvaani
sijainnista. Vaikka edes uimakouluttajakurssi aluksi. Olen ennenkin ollut
kiinnostunut Tampereesta tai enemmän sen tunteen korjaamisesta etten tiedä
Tampereesta mitään. Kyti ajatus muuttamisesta sinne. Kun siellä on vettäkin
ympärillä.
Tulikin jo kiire Torniin. Onneksi sain itseni liikkeelle vaikka olin laiskan
oloinen. Isoäidin synttärikutsuilla olin kirjoittanut muistiin että tasan
viikon päästä on musiikkitilaisuus. Ja niin oli! Lauluja kertomuksineen
kommenttien kera. En ollut ennen tiennyt ja ajatellut että laulussa voi olla
lyhykäisenä koko tarina kuten elokuvassa. Olin pitänyt lauluja kuin
runonpätkina ja jotenkin irrallisina elämästä tai pelkkänä paatoksena.
Kati Pellinen lauloi ja näppäili kitaraa. Balladi Willy Heinzistä sai minut
liikuttumaan itkun partaalle. Mutta mikä yllättävintä Kati onkin Tampereelta
ja suositteli paikkakuntaa lämpimästi. Makea yhteensattuma!
Tuli kovin hailakka olo kunnon rupattelutuokion jälkeen. Siinä oli vähän kai
nälkääkin mukana ja keksin käydä Amed Kebab-Pizzeriassa jonka ohi olen liki
tuhat kertaa kulkenut. Nälkä taisikin olla ihan reilu koska pitaleipäkebab
upposi ihan vaivatta massuun. Kävin vielä jälkikäteisesti sammuttamassa ajossa
hikoilussa syntynyttä janoa Amarellossa. En tainnut paljoa edes yllättyä kun
pitkä maksaa siellä 6.20e. Jäi niin utuisa mielikuva paikasta viime launtaina
ja koetin sitä selvittää. Ei tehnyt yhtään mieli tupakan savua eikä meteliä ja
hulinaa nyt. Hyvä kun kävin sen toteamassa. Oli halua tavata edes joku mutta
näin että tämä ei ole ratkaisu. Minä haluan puhua juomatta olutta ja
haistelematta tupakankäryä. Useimmiten. Keskustelu on alkanut maistua. -23:36
2004-08-30 22:38
Olen aika pyörryksissä. En tiedä mistä aloittaisin ajattelin ja tarkoitin että
mistä touhusta tietokoneella ja näköjään silti päiväkirjan kirjoittamisesta ja
tässäkin tarvii miettiä että mistä sen aloitan. Alku tulikin harvinasen
naseva. Sillä olen aikamoisen pökerryksissä. Ahaa nuppi leikkasi jälleen eikä
se ole ensimmäinen kerta. Jotenkin kaalissani vyöryy erilaisia haihatuksia
puolelta toiselle ja ne lanaavat aina mennessääm kaiken siistin järjestuksen
humisevaksi matoksi. Säälimätön myrsky ei yhtään välitä siitä kuinka suuren
vaivan olen nähnyt pienenkin järjestyksen ja järjellisyyden aikaansaamiseksi.
Minä rakastan tunnetta. No juu höyry purkautukoon. Täällä ei kylläkään ole
tosiaankaan tuuletettu tarpeeksi että ylimenevien kaasujen päästöille olisi
tilaa. Avaruusmatkustaja joutuukin olemaan tunkkaisuudessa. Toivon kyllä ihan
kovasti että mukana ei ole ainkaan totaalisesti hygieniasta piittaamattomia.
Eikä muita tupruttajia. Se ainoa tämä päivä järjestyksellinen asia on sitten
se että huomasin kuinka vaikeata minun on ryhtyä mihinkään toimeen.
Alkukankeuden riman ylitys tuli yöllä kolmen-neljän maissa. Ainakin kaksi
asiaa. Tämä on varmaan vuoden roikkunut homma. Minun pitäisi ja teoriassa
haluankin ohjelmoida tulostus toimimaan Dos-ohjlmastani Windowsissa. Yksi
keksimäni ratkaisu on tehdä Windows ohjelma joka tulostaa ja jota toinen
kutsuu. On se saatana latistanut itsetuntoni kun olenhan ainakin jostakin
ohjelmointimuskelista mitattuna huippuäijäperkele. Paskanmarjat. Hyppåsin
asian edelle. Piti ensin sanoa että hävettääkin jo helvetisti kun homma ei
futaa. En tiedä kumpi on raskaampi paino vaa'assa. Kuinka päin onkin niin
viime yönä sain punnerrettua harjoituksen pysähdyspisteestä eteenpäin. Kytkin
printterin tähän uusvanhaan mikroon ja siinä ei todella mennyt kovin monta
minuuttia. Ja kuinka hitosti olen mielessäni paisutellut senkin touhun
raskautta. Sain ajatuksen piirtää ohjelmalla rajat arkille ja kokeilla vähän
toistakin tasapaksua fonttia ja sen tein.
Monet sillat ovat sortuneet eivätkä yhteydet ole pelanneet. Pitää laskeutua
köysitikkaita kanjonin reunaa ja sukkuloida joen yli ja sitten kiivetä ylös
toiselle puolelle. Eipä ole ihme kun touhussa rassaantuu. Tuntuu aika hiton
helpottavalta kun rikkoutuneiden siipeni luut ovat vihdoin tulossa terveiksi
ja käyttökuntoon. Eihän kai mikään ole niin rassaavaa kuin se että ei voi olla
se mikä on. Siitä on kauan kuin kävin viimeksi leipäjonossa. Taisin silloin
kahmia sieltä addiktiomäärän ruispaloja. Kuivatin suurimman osan. Julppis
tykkää niistä sellaisenaan. Minä opin tykkäämään niistä päällystäen samoin
kuin leivät muutenkin. Paljon parempaa kuin näkkäri ja aromikkaampaa tai
muuten maistuvampaa kuin tuore sama tavara. Tänään kävin jonossa pitkästä
aikaa. Tarkoituksena saada juuri tätä ruispalatavaraa. Onnistui. Minulla on
yksi irrallinen astiankuivatuskaapin rautalankahylly jolle voi latoa 2 tai
melkein kolme paketillista rp-kamaa.
Olen kastunut tänään neljä kertaa. Enemmän jä vähemmän kerralla. Ekaksi tuli
käytyä päivällä itsenikin yllättäen muka kylmässä suihkussa. Äh se mitään
kylmää ollut. Tokaksi palatessani sadekelin läpi leipäreppuineni. Kastuin
osin sateen vedestä ja kenkuttavemmin osin omasta hiestäni. No vaihdoin paidan
ja kuivasin yläkroppeliinia märällä pyyhkeellä. Taisi mennä kuitenkin eri
järjestyksessä. Sitten uimassa suihkussa. Ja vielä palatessani illalla niin
sanottuun kotiin. Tai selkeämpää sanoa kotiosoitteeseen. Satoi taas. Varsin
märkä päivä. Ja märät unet päälle. Onneksi muutoin on selibaatti päällä.
Seilipaattiprojekti on hautumassa. Ehkä eilen tuli ajatus että minähän voinkin
yhdistää tulevan matkaopastouhuni seilipaattiin. Ja taas sekin että sittenkin
voin päästä kaiken maailman idealistisissa hömpötyksissäni huomattavasti
helpommin eteenpäin toteuttamalla niitä alkuvaiheessa sillä kielellä mitä
useimmat tuntuvat ikävä kyllä vain ymmärtävän. Rahalla. Kummallisia siltoja
täällä rakennellaan. Kerään postimerkkejä jotta voisin antaa ne jollekulle
joka niistä tulee iloiseksi ja ymmärtää niiden päälle. Ajattelin että voin
katsoa netistä jonkun kaukomaalaisen filatelistin jolle panna kirje menemään.
Samoin mikä tahansa pikkutilpehööri menee minulla automaattisesti aina
kasoihin. Ei siis mikään ihme että pöytäni ei pysy millään paljaana. Eikun se
taas on sitä että ei ole rutiinia työtilan avonaisena pitämisessä.
Tämä on minulle tuore ajatus. Taidan nähdä kaikessa pienessä mahdollisuuksia.
Teepussin naruissa ja vanhoissa c-kaseteissa. Nyt en enää juokaan kahvia kovin
usein. Haluan silti nähdä että joku tekee keräämistäni kahvipakkauksista
jonkun yllättävän käyttötavaran. Tänään olen sekaisin. Vein jopa kannettoman
kirjan paperinkeräykseen. Ei se ollutkaan mielenkiintoinen kovin. Meinasin
yhden tai kaksi kirjaa viedä jonnekkin kierrätettäviksi mutta toki piti taas
selata ja todeta että tämä on luettava. Toisen tiesin muutenkin luettavaksi.
Ja minun on tehtävä se lukeminen. Ei se itsekseen tapahdu. Kirjoja vein 7
divariin ja sain 5 euroa. Minulla tulee silloin tällöin kaupungilla ongelma
kun jostakin ulos tultuani en tiedä vielä mitä seuraavaksi teen. Sitten saan
pähkäillä asiaa jalkakäytävällä tai jossakin kadunkulmassa jos olen jo
pyörällä matkalla ja sitten huomaan etten tiedä minne. Divarin jälkeen olin
mieltä että taidan olla nälkäinen. Joku tee ja pulla ei riitä eikä huvittanut
kaupasta hakea jotain einestä ja lauantaipizzerin kyltti näkyi huutavan
numeroa 5. Menin tiedustelemaan numeron völittämää tietoa ja se tarkoitti
että pizzat ja kebabit kaupataan viidellä eurolla. Siis söin.
Iltasanomissa oli hassu ukkeli banaani kourassa korvalla. Minun on välillä
tehnyt mieli perustaa blogi eli semmoinen tästä päiviksestä poikkeava
kommenttitekele että siinä viittaillaan maailman menoon ja linkkaillaan
toistenkin tekeleitä. Banaanimies kertoi seksistä parisuhteessa ja että se on
kielletty harrastus ja kielletty puheenaihe. Anteeksi mutta vittu. Minähän en
muka jaarittele täällä mistään maailman asioista vaan oman pääni sekamelskasta
vain. Tuolla yksi lukki yritti kiivetä Windows NT pakettia pitkin mutta siitä
ei tullut mitään. Jotkut asiat ovat vaan liukkaita. Istuin selkä kadulle päin
lähellä ikkunaa ja olin peloissani että koska se karannut bussi vai rekkako se
oli tulee lähentelemään. En tiedä olisiko minun yhtä helppoa kääntyä homoksi
kuin helppoa oli lopettaa kahvin juominen. No ei oikeastaan. Se on vain
harvinaista silmäpeliä. Ei oikeastaan himoa siis kääntyä. Eikä uskoon. Minusta
lärveimpejä pellejä ovat sellaiset muka kamalan vihreät jotka matkustavat
toiselle mantereelle tärkeän asiansa puolesta.
Vein kirjastolle nipun cd-koteloita vanhoista turhista rompuista. Tekoni
olikin oiva oivalsin vastaanotosta. Tiedän kuinka helppoa on rikkoa cd:n
kuoria. Pääsin surffaamaankin. Ja sitten vielä toisella koneella kun jäi juuri
vähän kuikuilut kesken. Taisi tulla vähän testailtuakin juttuja. Nyt vasta
pääsen niistä teepussin naruista eteenpäin. Pohdin tänään tätä oudolta välillä
tuntuvaa näpertelijäpiirrettä minussa. Voisin tietysti olla kirurgi mutta voi
olla että olen liian sekopää siihen. Ehkä en osaa keksittyä sollion kun pitää
vaan minä keskityn silloin kun keskityn. Kissahan tekee mitä tekee. Käytökseni
ikävä kyllä soveltuu insinöörin töihin. Ja ikävääkin ikävämmin juuri näiden
tietsikoiden nörttimiseen. Ehkä minun sävellettävänäni onkin sellainen juttu
joka säästää energiaa ja ihmisiä orjantyöltään. Tässä eläintarhassani on jo
lukin lisäksi yksi lude. Eilen se pörräsi lampun edustalla. Se on terhakka
vihertävänruskea tepastelija. Ups se putosi printterikaapelista lattialle tai
mitä lie siellä alhaalla onkaan niin että napsahdus kuului. Juuri kun näytti
että se pysyy pyöreällä tiellään kuin tukkimies. Huh luulin kirjoittaneeni
tykkimies. Nälkäinen tai utelias lukki tuli minua maistelemaan ja minä tulin
ujoksi ja sain nähdä kuinka lähellä se entinen pelko on pintaa. Sikarin
polttamaa kättä. Kyllä me eläimet olemme hullunkurisia.
Kävin uimassa. Kävi hassusti että pelkäsin etten jaksa mitään perhosta.
Uin kerran perhosta hengittämättä 25 metriä. -23:59
0407 (tämä 0408) 0409
päivissivulleni
alkusivulleni
2004-10-04 00:24