Kyrvän päiväkirja 2004/11 marraskuu 2004-11-08 maanantai 17:10 Mie en nyt tiiä mitä sanoisin. taitaa jotua siitä kun en nyt tiijjä mikä tän päiVäkirjan taRRkoitus o. Etelline tarkoitu om tulu täytetyyä ja seuraavva en tierä onko se mika. Nööh kutenkkin istin täsä konneen äreelä suriimpirteinn sammatappan kuin enenkiin. jooh meinas minä sanoa et tais olla hyvä mennnä nurin. ois voinu henkki taas lähtee tai ennemminkki krooppa vahinguittuu mut enämpikki täll kirtaa sattuin vuan kolisemmaa siihhe ashvalttii. mut. niii asiaa site. , teKi hyvää paussi liikumisesta. viikko pitune seo li. jaa niikko tuli siihep peraa hiuli täsät internettimis paevakriijan karjottamiseesta. mahollisen kiva aisa ilo sekki. nYtemmä taekka olla seesama ihumine ku miä olin. miie ennoo palojo yhtääkahtaa viniksahtanu va pikimiki enimmäk lokosahtannu kohale. mIe vähhä niikko ooo mikkä mii oon. koroppa mikä kyrypää kanteloo ja piää piälä viälä kiekuskelee. miE nut on vian taiunnu etä maalima onni vaan hiukksen palo hulu et aino tappa ola tasasepainosa onnkii ite mukaniiko olaa pikuasteisen vera pölöklypääsempi etttä ej oiv homata tään kokko maliman itotismeia. -17:28 2004-11-10 keskiviikko 12:55 En nyt jatka entisenkaltaista ajatusteni ja tapahtumieni listaamista. Siltä tuntuu. Koska en tiedä oikein mitä sillä ajan takaa. Kyllä se selvensi hiukan päätä mutta huomaan että sinne ropisee sitä isompaa sekamelskaa vaan mitä siistimmäksi sen saan. Kirjoittamattomia asioita on nyt tapahtunut varmaan enemmin tässä välillä kuin mitä ennen kirjoittamiani aikayksikköä kohden keskimäärin. Illalla on ollut viideltä jo ihan pimeää. Lähden Stadiin. Olli Heinolla on taidenäyttelyn avajaiset ja pääsen iskän kyydillä ja saan olla sitten exällä Amiksen synttäreihin asti. Miteköhän saan temmattua Juliuksen mukaan avajaisiin? Flip-flop temppu ja kanto-ote. En meinaa kertoa entisistä kuten ennen. Enkä halua kuormata tähän uintipäiväkirjaa. Kello oli piippaamassa kahdeltatoista. Olin ihan pöpinä. Nukkumajärjestys on taas vaihtunut yövalvomiseksi. Nyt nukuin kahdeksan tuntia. Heräsin valtavan syvästä unesta. Pari edellisyötä on ollut vähäunisia. Kerron yhden eilisen uima-asian. Opin polskuttamaan kroolia vaikka kuinka pitkään. En tietysti paljoa polskuta ja siksi kai jaksankin. Välillä joku kuohuttajavatkain menee ohi mutta harvemmin jatkaa toista altaanmittaa takaisin. Eilenkään en avannut koko tietsikkaa. -13:06 2004-11-12 perjantai 23:49 Alan selvemmin nähdä kaiken toistumisen. Törmäys pysäytti ja antoi käytännöllisen syyn ajatella ja toimia rauhallisemmin. Eilen kroolasin pitkän pätkän suhtkoht rauhallisesti pienin paussein. Tänään kävin lenkillä harvinaisen tuulisessa ja vettä tihkuvassa säässä. Lähes tasan tunnin juosta hölkyttelin. Näen nyt että minulle ei enää sovi toistaa päivittäin jotakin. Oli tunne että jos tänään olisin uinut olisin hukkunut kurkkua myöten toistamisessa rämpimisen tunteeseen. Tämän päivän lenkin loppupäässä Mellunmäen mäkeä noustessani tuli tunne että voisin huomenna meloa. Ehkäpä tuo ei toteudu. Samoin ei tee ollenkaan mieli räpeltää joka päivä tietokoneella ja kirjoitella päiväkirjaa. Käytiin Julpan kanssa saunassa. Uusi asia oli myöskin se että osasin valmistatutua. Ennen tuli hoppu aina. Nyt osasin laittaa pyyhkeet valmiiksi klassiin ja juotavaa mukaan otettavaksi. Kovin selvänä ovat nyt mielessä edelliset hässäköintikerrat. Katsottiin Truman show. -23:58 2004-11-15 maanantai 22:29 Minua ihmetyttää nyt se kun ennen jaksoin horista satoja rivejä tähän päiväkirjaan. Nytkin on jollakin tapaa halua siihen mutta en viitsi. Se on niin merkityksetöntä. Siirryin Kotkaan ja olin sen verran reipas että sain siirrettyäni itseni vielä polkkapyörällä uimahallille. Uin aika tasan 40 minuuttia kroolia. Loppupuolella aloin ihmetellä että mitä helvettiä teen. Tämä oli toinen kerta kun uin hiukan pidemmän pätkän yhteen kyytiin. Vauhdista en tiedä enkä pysty laskemaan enkä varmaan välittäisikään. Siis kierroksia. Vauhti oli varmasti alle 100m/2 min. Taidanpas alkaa nähdä sen että minulla pitää olla innostusta jotta jotakin viitsin tehdä. Eihän se vienyt kuin tähän astisen iän. -22:37 2004-11-17 keskiviikko 21:30 Tänään sentään heräsin vielä valoisaan aikaan. Pistely on yksi multippelin skleroosin oiremoninaisuudesta. Nyt sitä ei ole ollut vaan sen sijaan pieniä kutinoita. Olen passiivinen ja masentunut. Ailahtelevasti. Uin eilen ja tänään 40 minuuttia rintaa. Tänään jo lähtiessäni olin hiukan kauhuissani olettaen että uiminen alkaa jo oksettaa. Mutta ei mitään. Radalla oli hässäkkää ja aika kulahti yllättäen. Eilen uin muutaman 25m perhospätkän ja sitten kotona ajattelin että eihän minun kuin tarvitse kääntyä takaisin päin ja jatkaa. Tänään tein sen kuusi kertaa. Kuusi perhostelua 50m per kpl. Ensimmäinen jälkeen en ollut paljon hengästynyt ja viimeisen jälkeen olin niin hengästynyt että en muista koska viimeksi. Olin ihan vakava. Vaikka tämä nyt oli yhden unelman täyttymys. Ei vielä. Ei mene riittävän siististi ja nyt unelmoin jo uivani perhosta vaikka kuinka pitkään. Ehkä oloni on siksi niin paska kun olen sairaan ahne. Hartioitakin olen jännittänyt. Minusta tuntuu että minun on vielä saatava uimisesta jotakin eksotiikkaa irti vaikka alan tottua uimiseen niin ettei se enään ole kohta minulle erikoista. Jotenkin tästä seuraa että en ole yhden alan ihminen. Luin Eevasta artikkelin Monetista joka tajusi haluavansa olla maalari. Olen kai tajunnut monia asioita mutta nyt en tajua mitään. Se kai harmittaa. Sen verran olen tajunnut että en välitä kuuluudesta. Toivon vain pientä tai kohtuullista ymmärryksen ja välittämisen piiriä. Niin ja toiminnan sehän ehkä kuitenkin on minua. Nyt on pakkasta. Varustauduin hiukan lämpimämmin eiliseen verrattuna. Nyt oli kylmempi pakkanen kuin eilen. Tuli siinä mieleen ajaessa mielikuva pidemmästä matkasta pikkupakkasessa tai koleassa vain ohuet sormikkaat käsissä. Silloin totuin koleaan. Aina lähtiessä nipisteli mutta se meni ohi. Ajattuani en ikinä tuntenut paleltuneeni. En ainakaan sellaista muista. Nyt on vatsa turvoksissa sämpylöistä. Söin äsken puolet niistä jotka eilen yöllä leivon. Enää ei ole mitään. En taida haluta vähään aikaan sämpylöitä. Nyt vasta yhdistin asiat. Eeva-lehti on yhtä vanha kuin Kotkan melojat. 70 v. Minä olen yhtä vanha kuin minä vaikka ei se kyllä aina siltä tunnu. Tosin enpä tiedä miltä tuntuisi mikään muukaan. Näin joskun päivä-kaksi sitten unta oudolla tavalla virkkaavasta hämähäkistä. Se ei ollut kude vaan virke. -21:58 2004-11-22 maanantai 16:20 Löysin juuri pari romppua tai pikemmin CD-RW:tä jotka olin tarkoittamattani piiloittanut tarpeettoman postin alle. Meinasin vain arkistoida postin. Yksi harrastukseni on ollut napsata kuva kadottamastani kohteesta kun sen jälleen löydän oudosta paikasta. Viimeksi käytin romppuja kun kokeilin bootata Linuxeja iskän koneella. Olin aluksi mielessäni varma että olin ottanut romput mukaani mutta viime aikoina varmuus oli haihtunut. Kiekot ovat siis olleet koko ajan oikean käden reippaan suoristamisen saavutettavissa tältä istumalta. Vasta äskeistä kirjoittaessani huomasin saman minkä eilen vasta näin. Arkistointiharrastukseni haittaa muita asioita. Ehkä olen tehnyt sitä jo aivan tarpeeksi. Olen viettänyt muutamia öitä surffaten internettisivuilla. Haluaisin oppia taas jotakin mistä ei ole vielä tällä hetkellä mitään käsitystä. Innostuin hieman japanin kielestä mutta en nyt tiedä olisiko mikä ero jos kohde olisi muu kuten kiinan kieli intian kieli tai arabia. Voisin tehdä alustavia kartoituksia. En laske tähän kreikkaa enkä kieliä joissa on kyrilliä merkkejä mukana. Ja itse venäjänkin opettelu kuten kaikkien kielien on hyvin keskeneräinen. Yksi kerta tässä välillä alkoi ottaa suomi pannuun. Kieli. Valtiossa monet asiat ottavat muutoinkin. Tuli olo että käyttäisin vaikka mitä kieltä mieluummin. Minulta on hiukan kadonnut oppimistä haittaava itsekritiikki joka estää käyttämästä taitoa joka on vielä kovin hatara. Voisi sanoa suvaitsevaisuudeksi ja oman hassuuden hyväksymiseksi. Assfukk en keksi nyt aiheesta muuta. Olenpas hengästynyt kirjoittamisesta kun en ole harjoitellut pitkään aikaan. Samoja sanoja käytetään niin erilaisissa merkityksissä että välillä on vaikea kirjoittaa. Puhuessa kävisi niin että pitäisi nopeasti selittää hieman lisää. Kuten maailma -sana. Yöllä keksin että perustan jotakin. Harrastuksen johon haalin mukaan oppimiani tunteellisesti järjellisiltä tuntuvia piirteitä. Oppiminenkin on hankala sana. Se voi koskea tiedon muistamista tai taidon osaamista. Sitä vaihetta kun tulee tieto tai tulee taito. Kenties jotakin vielä kummempaa. Ajattelen harjoittelun ja harjoittelun ja harjoittelun ja kypsyttelyn tuomaa osaamista jossa on mukana ymmärtäminen. Se on sitä että itse on sitä mitä tekee. Kypsymätön ihmisen elämä on kai aika paljon taistelua itseä vastaan samalla kun ei ole mitään havaintoa siitä että niin on. Mutta samalla pelko uutta kohtaan voi olla myöskin terveellistä koska ei ole tietoa kuinka vaarallista jokin tuntematon voi olla. Tosin ei sitä ikinä tiedä mutta voi oppia selviytymään ja luottamaan itseensä. Japanin kautta taisin päätyä aikidoon. Voin kyllä lukea kaikki sen selitykset ja omaksua mikä tuntuu sopivalta. Mutta minulle aikido tuntuu liian siis yöllä lukemani perusteella vasta liian uskonnolliselta. Sen lisäksi kumma kyllä minä haluan jotakin kotiseudullista. En halua importattuun juttuun täysipäisesti. Minusta se tuntuisi tai ainakin nyt tuntuu ihan hullulta. Mutta käypiä osia tuossa on samoin kuin Ruusuristin veljeskunnan ja Pekka Ervastin tarinoissa. Muistettava että asioiden historia tulee aina paljon kauempaa kuin ihmisestä joka on kuin ensimmäsenä koulukunnan vetäjänä. Aika hassua että äskettäin mietin että ei tämä päiviskirjoittelu todella enää kiinnosta mutta näyttäähän tämä sujuvan siltikin. En ole tainnut ajaa partaa viikkoon. -16:55 2004-11-25 torstai 23:33 Keittää kovasti. Välillä en tiedä mikä päässä porisee mutta tajuan että kuhina käy. Onneksi ymmärrän että kun niin on niin sitten kanssa saapi olla. Älytöntä olisi yrittää pysäyttää moottori. Tosin itsemurhaankin olen taas viimeviikolla ajatellut mutta enemmän vaan teoriana. Olen hyvin masentunut mutta eri masennusta kuin maanisuutta vastaava depressio ja eri masennusta kuin jonkin akuutin tappiotunnelman tuoma lamaannus. Nyt juolahti mieleen että tämä on paljolti yksinolomasennusta. Taidan nyt tajuta että minulla on vielä pitkä matka saadakseni matkakumppaneita. Koska en edes tiedä minne olen matkalla. Koska olen laiska. En ehkä viitsisi nousta kalastamaan joka aamu tai muutakaan tekemään. Nyt olen vielä saanut kellokoneistoni käymään omia teitään. Välillä olen nukkunut iltaviiteen saakka. Välillä olen sentään jo koettanyt käydä aiemmin nukkumaan mutta ei siitä mitään tule ja olen lukenut puoli yötä Valittuja paloja. Viime yönäkin sain naurahtaa monta kertaa. Toisaalta näissä lehdissä on kammottavia kertomuksia tai karmeita juttuja. Välillä ottaa aivoon toistuva sanamuoto ja kiiltokuvat kuin Herätkää lehdessä ilman mainintaa kuvaajasta. Mutta aika paskan haileeta sillä nyt minä olen minä ja hiukan lisää päässyt perille "maailman" kompromissiluonteesta. Olen hiukan hellittänyt. Väliin yksi viisaus. Tietokoneen edellä ei pidä pelleillä kynä kädessä tai teräesinekään. Tässäkin näytössä on joku merkintä jota en pyyhkimällä saa pois. Samoin Julpalle tuli viiru kun viimeksi pelleiltiin. Lähtisiköhän tuo jollakin kemikaalilla? Voi saasta olisikohan niin päin että näytön pinnassa on joku kalvo joka menee paskaksi? Taitaakin ehkä olla niin päin. Uintiosuus. Tänään uin hitaasti sata metriä perhosta. Eli tuplasin kerralla uimani brutto-osuuden. Alusta asti hitaasti ja katsoin kuinka käy. Ei mitään siistiä mutta opin sen että pakko lopulta koettaa saada ilmaa välillä joka vedolla muuten tulee stoppi. Toiset kerrat menin 50 metriä. Aluksi kroolasin ja uin selkää 25 minuuttia. Hassua mutta olen kroolissa oppinut vaistomaisesti hengittämään joka toisella vedolla kun koetan pysyä kyydissä. Ennen se tuntui rumalta kun se ei ollut symmetristä tai jotakin. Mutta voihan sitä joka toista harrastaa altaanmitan tai muutaman ja sitten tehdä samaa toiselta puolelta ja niin tänään teinkin. Hassusti tuli tunne että hiukan näytän tai tunnun siltä kuin miltä olympiakroolaritkin. Yhdeltä puolelta hengittäminen tekee kroolista väkisin toispuoleista. Täydellinen ällistys tänään tuli kun mietin hankajalkaista. Tai miettimiseni edelliseltä päivältä palasi mieleeni. Tapahtui tämä rintauintia opetellessani tai harjoitellessani. Sain pitkästä aikaa vähän paremmin tahdonvoimaani keskitetyksi. Mietin että paremmin se kulkee kun saan kauhottua kropan ollessa mahdollisimman sutjakka. Siispä potku siirtyi omaksi osuudekseen kun käsiveto on jo tehty. Ja se on vasta välillä hiukan onnistuva ja haparoiva se kantapäät perseeseen potku. Mutta jotakin tässä löytyi ja oli tunne kuin lähtisin viillettämään. Samoin lyhyessä kroolin pätkässä tuntui että osasin olla sujakkana ja saada kohtuullista kyytiä vähällä vaivalla. Mutta kovin lyhyen aikaa pystyin siihen. Tuntuu että olen jollakin tapaa rauhoittunut ja alkanut nähdä ja tuntea asioita selvemmin. Mutta kuitenkin olen ihan dorka. Saatan istua tietsikalla vaikka niska jo rupeaa pakottamaan taikka saatan unohtaa tankkauksen vesipullosta. Tosin uinnin yhteydesä olen oppinut tankaamaan ainakin sen yhden pullollisen mikä mukanani kulkee. Samoin pullo on vakkarikamuna salilla mukana. En olekaan vähään aikaan jumpannut ja tänään kävin tekemässä 4*12(selkä+vatsa)-liikkeitä ja venyttelin. Ja voihan lääppä :P Eilen en käynnistänyt tietsikkaa ja nyt kun istahdin niin tuntui melko kivalta. Taidanpa lopettaa tietokoneen orjana olon. Ai niin. Polkiessani Karhulasta kotio kohti mietin. Sitä että ennätykset eivät taida tuntua minusta miltään. Ei edellinen 50 eikä tämän päivän 100 perhosta. Eikä varmaan sitten sekään kun sukellan 50 metriä. Mutta tänään minua ilahdutti kun osasin kroolata vähän matkaa siististi ja opin siistimpää sammakkouintia. Tästä päätellen minua ei ilahduta sekunti ja metri tulokset vaan siisteys eli taidon tai tekniikan kehitys. Ne ovat asioita jotka tuntuvat kropassa. Ei matka ja sekunnit tunnu. Ja päinvastoin vielä. Kun koettaa nopeaa ja pitkää niin tyyli menee auttamatta paskaksi jos vedättää kun ei enää pysty siistiin. -00:15 2004-11-30 tiistai 06:35 En tiedä mitä sanois. Sanoisin. Sanon. Onnekseni viime perjantaina sain pitkään aikaan kömmittyä ylös ennen kuin kaikki oli tapahtunut. Törmäsin onnekkaasti. Irmaan ja sitten Markoon. Saattaa tulla seurauksia. Tuli jo. Olen edelleen sekaisin mutta eri tavalla. En ole kovin mikä se nyt on ööh-höööh toi hajamielinen. Pystyn tai pystyin laittamaan taskuun ennakolta pieniä tavaroita joita saatan tarvita eli avaimet tai kamman. Nyt hiukan ihmettelen voinko laittaa sinne jotakin sanoja joita saattaisin tarvita? Sanojen tasku on kai eri asusteessa. Hartiani saavat minut ymmälle. No kuitenkin pieni sählinki olen tehnyt. Sain viritettyä italiaksi ja portugaliksi radiota kuulumaan. Italiassa hämmästyin "klassisen" kitaran jonkun kanavan vallattua. Taidan panna sanat yhden hiukan nuin ja näin koska tarkka asia on kadonnut. Hups. Minulta se on poissa. Merkittävästi. On pikkutarkkaa toki edelleen olemassa mutta se ei ole kovin tärkeää. No tökkään tähän väliin yhden hermostuksen. Nimittäin minun filosofinen mieli on vanhanaikainen. Siis paskat. Se mieli jossa on mukana myös psykologiaa ja muutakin. Siinä ei ole helvetin väliä kvanttifilosofialla atomikemialla. Se on puhdasta haisevaa paskaa jolla on muuta käyttöä jossa se on paikallaan. Nääs päätöksien tekemisessä ja toiminnassa on haileaa alkuhiukkasten positiot eri paikoissa kuten sääilmiöissä ja aivoituksissa. Kompostia paljon. Meni into tähän. Ai se juttu. Viime yön vietin päivällä. Siis nukkumisen ja illalla kahdeksan jälkeen ryömin ylös. Tuntui että voisin harrastaa liikuntaa ja olin verkkarit jalassa kun ajattelin että en ole vielä perunut lenkkiä ja nyt sen tein. Ei ollut fiilistä ja miksi itseä tarvisi rääkätä kun olen tekemässä asioita tästä edespäin halutusti. Lenkin sijaan napostelin suklaata. On minulla kumma tapa maalata tai nähdä ja kuvitella asioita mielessäni ja sitten saada siitä raskasmielisyyttä. Mitään ei voi tietää tarkasti ennakolta mutta jotakin voi kuvitella. Sää olisi ollut minulle ennen näkemätön. Mutta mitäpä siitä. Nyt sain pitkään aikaan ennätyksen kun en ole käynyt ulkona laisinkaan kahteen päivään. Ajattelin että jätän nukkumaan menon tältä kertaa pois. Saapa nähdä. Olihan edellinen uni lähes kymmenen tuntia. - 06:57 0410 (tämä 0411) 0412 päivissivulleni alkusivulleni 2005-01-01 09:22