Jorman päiväkirja 2004/12 joulukuu 2004-12-01 keskiviikko 20:15 Niinkuin pikkupakko kirjoittaa. Hassua kun osasin aloittaa rehellisesti. Miksi olisi pitänyt mitään muuta sanoa koska puoliväkisin tähän touhuun ryhdyin. Tuntuu että olisi sellainen vaihe että tarttee panna jotakin ylös. Ei varmastikaan ole yhtään vähemmän pieniä asioita kuin ennenkään mutta nyt olen hiukan muuttunut enkä jaksa tehdä pienestä saippuapalasta niin paljon vaahtoa. Mutta sen verran vain että mitä kukakin tarkoittaa edellisellä ja viimeisellä? Vaikkapa yöllä tai viikonlopulla? Päivistähän jossei tytöstä puhuttaessa on valmiiksi eilinen ja toissapäivä mutta muussa touhussa kuin? Käytän nyt viime ja sitä edellinen. Se on tässä tämä. Tai sitä on tuo. Sekopää. Hauskaa joulukuuta lumi sulaa ja nyt on nyt. Viimeyötä edellisenä yönä ja sitä seuraavana päivänä en nukkunut lainkaan. Päätin koettää kun olisi jo aija saada valveillaolo osumaan päiväsaikaankin. Taisin surffata tuona yönä kuuntelemaan kieliä tavallisia ja sitten innostun ja suuntasin kursorin niihin jotka kirjoitetaan minulle käsittämättömillä merkeillä. Innostuin. Eilen uin ja reippaasti uinkin. Kutakuinkin hurjimmin mitä ikinä olen uinut. Noin 50 min kroolia ja 55 min rintaa ja alkoi kropassa tuntua. Sitten illalla väsytti. Nyt se viime yö. Nukuin 21:47 - 03:09 suunnilleen siis sillä välillä. Halusin nukkua lisää muutaman tunnin mutta ei lähtenyt jatkouni käyntiin pienellä yrityksellä ja nousin. Aamupalastelin ja sen sain tehdyksi 04:22 mennessä. Mitäh? Yli tunti noususta. Ryhdyin tiestikalle ja päätin koettaa Linuksia pitkästä aikaa. Piti vain säätää BIOS kohdalleen että se boottaa levykkeeltä. Treenasin ja huomasin voivani paremmin kuin ennen keskittyä vaikkapa Apachen säätöihin. Minulla on kasvanut keskittymiskyky mutta se ei mistä asiasta tahansa ollenkaan käynnistymään rupea. Ihmettelin ja säätelin kolmisen tuntia. Sen perään hyppäsin Win 98:n puolelle. En edes muista palloilinkohan Ramblerissa. Venäjäksi kirjoittaminen oli kovin työlästä. Jotenkin näpit eivät millään meinaa löytää kyryllisiä merkkejä. Olen kuitenkin hiukan oppinut sopivamman ässän ja pehmeän merkin paikkoja sanoissa. Vanhempi parin päivän takainen idea. Venäläsisillä oli softaussivusto ja he pelaavat historian nimissä. Sain siitä johdanteen että historiaa voisi aivan käsinkosketellen opiskella leikkien ja pelaillen sitä itse. Ja tänään totesin että kunhan saan kirje- tai viestikamuja eri mailta niin samalla voin hyvin motivoituneesti opiskella paikkakuntatietoa. Siis voi hitto. No onpa jo ihan hyvä maha tajuta tuollaista. Meinasin sanoa ikä mutta yhtä hyvin tukka. Niinpä koneella meni 14:33 asti. Siis istuin kymmenen tuntia. En oikein taida osata tehdä pikkuisesti ainakaan joskus. Alkoi todella hinkuvinkunen kyläillä päivätorkkuaiheen kera. Mutta tajusin vaaran että sitten en saakkaan nostua ja päivänukkumisjunttanpoo jatkuu vaan. Oli fiilis että pienellä torkulla en selviä. Tuo kamppailu oli suurimpia mitä olen käynyt pitkään aikaan. En tajunnut kuin työläästi että aamupalasta oli tunteja kymppi ja siihen nähden olisi voinut olla välipalan paikka. Uimaan alkoi painostaa tarve mennä. Mietin että nytkin pitää poljeskella varovaisen hiljaa kuten eilen koska olen ihan huumeessa nukkumisen vähyydestä. Uin taas huipusti. En ollenkaan muistanut uidessa että voisin olla väsynyt unisuudesta. Kroolasin pienin paussein tunnin. Sammakoin ja selättelin molempia kybäminsan ja perhostin 4 kertaa 50 m. Sitten vielä koetin keskittyä ja sukelsin pari kertaa n 40 m täi vähän ehkä enempikin. Hain Cassasta pari kermajäätelölitraa ja hyi hittolanen minua pari valmiiksi pakattua pussillista puolalaisia omenoita. Reppu tuli pullolleen. Kotona sain karsean vastoinkäymiseni päin lättyä. Uikkarit ja lasit olivat kadonneet. Luulin että heitin ne tiskille Cassassa pakatessani reppua. Mietin että soitan ja sitten että en. Molempi vaikea. Kaupassa oli jengiä paljon. Olisiko tämä eka joku rahantulopäiväjuttu? Siis en ajattele että vaikea laittaa oma ääni kuuluviin. Vaikeaa kestää epätietoisuutta. Siispä en soita ja harjoittelen. Sitten tajusin että kuitenkin ujostelen. Soitin ja ei siellä ollut tietoa uikkareista. Siinä samassa alkoi valjeta että taisinkin jättää ne lokerikkoon uimahallin pesuhuoneessa. Tuli sählättyä väsynä ja vielä parta ajettua niin kai sitä nyt nuppi ei ole juustohöyläterävä enää. Olin silpunnut jääkkäriin valmiiksi hiukan sipulia ja sotkin lettutaikinaa odottamaan. Klikkaan levyn vaikkapa neloselle nyt kello 20:55. Noh ninnoo. Ja mitäs nyt? Ai juu siis. Juuri kun kehua retostelin että johan tiedän mitä taskuun panen niin hävitin uimakalut. Uikkarit on jo ihan läpinäkyviksi sulaneet ja pitäs hiukan peittävämmät hankkia. No onpa ollut jollakulla veden alla tiiraamista jon on sattunut kiinnostamaan. Mutta oikeesti silti kampa taskuun ja jonkin aikaa jo jopa 50 senttinen joka on käypää kalua Euromarket ja Cassa kaupparetkillä kärrypanttina. Voi vitsi nythän on jo ihan ilta. Hups lisäheitto vielä väliin. Kuori auki ja tähän että törmäsin Toniin uimalan rapuissa. Ja vielä kun meinasin mennä väärää kaistaa. Oikeaa ei ole mutta liikennesäännöt helpottavat touhua turvallisesti. Se minun erikoisuusidea kuuden päivän jaksosta tuntuu nyt hullulta. Pysyä kärryllä. Helpompaa joku mikä sopii viikon sisään. Jo haisee käry nenässä pitäsi lopettaa. Ja sitten yksi niitä harvoja uimareita joiden kanssa on alkanut juttu luistaa. Harvoin vaan tulee törmättyä. Hyvää iltaa ja yötä ja joulukuuta ja jätskiä! - 21:01 2004-12-02 torstai 14:34 Koitan että tämä kirjoittaminen ei nyt tule tavaksi. Minun on sitten niin vaikea vapautua kahleista. Eilen jäi kai sanomatta että kävin salilla tekemässä 60 vatsaliikettä ja selälle samoin ja se tuntui pikavisiitiltä niin tein vielä huolimattomia askelkyykkyjä 60. Epäilin että paikat voisivat kivistellä tuon jälkeen mutta ei oikein mitään. Isompi toistomäärä oppia kun selasin viimeksi Boadari ja Juoksija lehtiä. Bodari tekee vatsa maksimit ja pikajuoksia 120. Nimittäon minua ottaa aivoon vatsakumpuni. Vähäinen syönti olisi keino uno. Meinasin illalla nukahtaa lehti kädessä. Taisi tulla melkein tunnin torkut siinä ja pääsin oikeasti nukkumaan vasta kahdeltatoista. Olin ihan unissani kun 10:32 puhelin piipahti. Rahanlaskentaohjelmasta kysely. Toimii Mellunmäessä kyllä mutta ihemttelevät jatkoja. Joskus olen äiminyt kun aikoinaan piti laittaa numeroni ohjelmassa näkyviin mutta nyt on taas mieli muuttunut. Tuli tunne että josko jatkaisinkin irvokkaasti rahanlaskennan jaloa taitoa. Kun kerran en rahasta välitä. Kuinkakohan monta ohjelmaa Suomessa ja yleensä on tehty rahanlaskentaan tai muuhun lippusten ja prikkojen määrittelyyn. Readersin Digestiivien lukujatkoissani olen edelleen päivitellyt kieltä jota saan nauttia. Päivyttelyn monet särät. Yksinkertainen kieli saa aivot jumiin. Tuntuilee tylsistyttävältä. Taidan käydä leipäjonossa. Uimassa sitten. -14:46 23:07 Kystä kyllä perkele-saatana. Piti vaan vähän kirjuttaa ja Windowsin raksiruttuun raksi oli hävinnyt. Hassuja tekee kun fontit sekoilee ja ikkunoiden jotkut osat poimitaan fonteista idioottimaisesti. Heikot on pohjat. Ja sitten venäläiset muijat alkavat pommittamaan netissä vielä. No onneksi ei ole suomalaisista ja muista niin paljoa häiriöksi asti. Ja ööö öö öh. Niin kuin mitä? Just joo kun päivällä tästä nousin niin tiesin valehdelleeni. Tarkoittaa että olen kusipää joka itsestään tykkää. Paskat tarkottaa mutta sanoin vaan. Siis olinkin jäykkä selästäni ja perselistoiltani. Hieman. Kolme hullua uintipäivää ja olen pokkinainen nörtti. Ja unisekopäinen. Niinpä saatan jäädä koukkuun tehostamani liikunnan sumppuun räpiköimään. Kiskoin itseäni puhki perhosella. Niin että ensin 50 m jäi vajaaksi ja sitten vielä koetin 25 m ja se oli vaikea vaikka yritin vetää joka välissä henkeä. Aluksi 20 min kutakin VU SU RU. No niin ja vielä laiton lankapuhelimeni hyllylle. Kotkan puhelimen osake on siis myytävänä edullisesti mutta ei pilkkaan asti. Pitää välillä mainita että lioncat on kyrpä jätkä. Vittu kun olen kiva. Ai joo tosta tuli mieleeni nämä nettilähentelyt. Musta ehkä sanotaan että oi kun tykkään susta niin pitää sitten vaan vastata että niin minäkin. Kukas susta sitten tykkää? -23:20 23:26 Muutes gooooglaus vehkeen päiväkirja tuo päivikseni. Olenhan ainoa aito vittumainen kalu sentään jorman kantamoinen. -23:28 23:34 Voi perkeleen perkele en nyt pääse eroon tästä mutta ei se mitään. Sillä pönttöni on portaiden alla ja se on vanha raakile ja pirun painava. Torvikaiuttimen alku 15 tuumaiselle. Luulin sen jo hävinneen ja se olisi ollut samalla suru ja helpotus. Unelmoin tilasta johon sen saisi ja sen voisi väsätä valmiiksi ja siinä olisi möykkälaitetta bändikäyttöön jos se yhtään onnistuu. Toinen bravuuri jonka olen tuhottoman monta kertaa unohtanut. Eilen piti jo tehdä jalkajarrutusta pyärällä. Jarrut ei pitäneet tippakaan ja tänään se toistui leipäkassi tarakalla. Sitten vasta sain vaivoin löydettyä kuusikoloisia ja 5 mm avain sopi. Samperin tyhmää. Hiukan tyhmempää kuin hukata uikkarit olla liikenteessä ilman jarruja. Mulkku tollo minäkin. Vittu kun tykkään ittestäni kun en ole enää niin turhan tärkeä paska. Taidankin laittaa peilin ja ruvetä palvomaan itseäni ja uhraan jädeä joka on totinen nimeni ja laitan poskeen. Oliks tässä nyt kaikki pitäs tuutimaankin päästä? Kaikki mokat? Niin juupajuu ne uikkarini ja lasit löyty uippishallin kassalta. -23:42 2004-12-04 lauantai 18:32 Toissayönä ei nukkuminen sitten onnistunutkaan. Ensin pyörin ja kierin ja kyllästyin. Kirjoitin muistiin 03:23 voi perkele ei meinaa nukuttaa. Kävin tekemässä yöpalaa paksuista leipäviipaleista. Sitten en enää jaksanut pyöriä vaan olin vain. Nukuin 04:25 ja 17:41 välillä. Olin laittanut kaksi piippiä kello 11 ja 14 enkä paljoa tajunnut niistä haileasti vain. Eli jotakin 12 jopa 13 tuntia nukkumista. Huh-huh! Noihin heräämisaikoihin alkoikin jo olla hoppua uimaan. Kotkan uimalahan on perjantaisin tunnin vähempi kuin muuna arkena auki. Olen nyt ihan sekaisin. Kai minä nyt puhun eilisestä päivästä. Kai se niin on? Onko niin etten syönyt nukkumisen jälkeen mitään? Otin hedelmäevästä mukaan. Tein päin vastoin kuin edellisenä päivänä. Aloitin sukelluksella. Neljä * 25m. Sitten isompi huili ja tein sen. Sukelsin 50 metriä. Sitten perhosta epämääräisesti kunhan sain rasitettua kroppaa. Ja vielä mitä kerkesi vajaat 5 minuuttia lajiaan rintaa selkää kroolia. Sitten välipalaa hiukan ja saunaa. Kiipesin takas altaalle ja siellä oli käynnissä kajakkien siivous eli vesipesu. Ei kai niitä semmoisenaan heitetä uima-altaaseen. Minä sain putsata melat. Nappasin pienen keltaisen kajakin. Sen jalkatuen säätämisessä sain pinnistellä kaikki näppipuhtini. Minua isompaa siihen kajakkiin ei taida saada istutettua. Tuo pikkualus pyörii paikallaan. Eskimoa teki mieli mutta minulla oli kauhea kammo ja pelko. Puolet tai enemmän ajasta jahkailin. Sitten koetin ja menihän se. Kolme kertaa kaikkiaan. Siinäpä se melontaharjoitus oli. Söin iltapalaa ja aloitin tietokoneistunnon 22:19. Luulin että menisin jossakin vaiheessa nukkumaan. Se vaihe juoksi edelläni pitkällä enkä saanut sitä kiinni. Porauduin netistä erilaisiin uintijuttuihin. Maratonuinteihin ja sain välillä ällistyä. Kuinka onkaan uitu reippaasti. Silti Englannin kanaalin on ylittänyt vähempi määrä kuin on kiiveenyt Mount Everestille opin. Olen itsekseni ja aika salaa haaveillut perhosen uimisesta pitkään ja pitkään. Olin äimänä kun löytyi tieto että Dorset-Calais on menty perhosellakin. Maratonperhosvinkkejä. Lopetin mikrolla kello 13:03. Saan aikaa kulumaan tässä mikron äärellä aika helposti. Jätin siis viimeöyksi luulemani nukkumisen väliin siis. Meni hiukan pitkään lähtö. Poljeskelin pynttäytyneenä tuiskun varalta KarhulaUimaKompleksiin. Näytin lippuni vaikka olisin muutenkin päässyt kun oli tutumpaa kassaväkeä. Näytin koska tänään on ensimmäisen Katariinan vuosikorttini vuosipäivä eli samalla kun lippu pääsi ikään loppui sen voimassaolokin. Kävin salilla tekemässä 70 selkäliikettä sekä 70 vatsaliikettä ja päälle taas askelkyykkyjä. Kaikki nuo sinneppäin suorituksina jättäen joka puolelle paljon ilmaa. Paitsi pallien alle selkälaitteessa siellä saisi olle hiukan pelivaraa. Mietin siinä kun alkoi vähän tuntua että nykyelämä on paljon tai paljoille kansalaisille luullakseni sellaista että mikään ei saa tuntua. On siitä hiukan omiakin kokemuksia. Oi kauhe jos joku juttu ihan tuntuisi jossakin. Ei sitä tarvi kuin sitten jonkun hiukan repäistä niin voi alkaa tehdä sadomasojuttua eli Suomen ennätyksiä. Elämä on se kohta matkalla kun tuntuu. Myös. Altaille. Tuttu tyttö reunalla. Kävin harjoittelemaan ihan delfiinipotkua. Muuta en ajatellut tehdä. Minulle tuo on vaikeaa. Välillä kyllä vähän aikaa tuntui että jalat tuntevat mikä vie eteenpäin. Tarvii treenata ja niin roimasti että kanssa tuntuu. Yöllisissä tai päiväisissä ohjeiia oli kaksi versiota samasta. Kuin delfiini pitäisi itseään ylhäällä vedestä uimari saisi pitää kätensä ylhäällä vilkuttaakseen. Toisessa versiossa otetaan syliin paino ja pidetään yläkroppa pinnalla. Hyvä jos sain edes hiukan päätä pidettyä pinnalla delfiinipotkuilla. Huh. Pintauinnissa potkua en saa toimimaan. Tuossa harjoituksessa vähän mutta potku löytyy kai paremmin kun potkin kokonaan veden alla sukelluksissa. Eteneminen oli tuskaista mutta hiukan se kehittyi. Viimeisellä yrityksellä pääsin kädet eteen ojennettuina jo altaan 25 metriä. Lunta vain pyrytti. Pyöräily alkoi olla hieman työlästä. Ilma oli lämmennyt ja tunsin kuin silloin tällöin hikipisara ryömi rintaani pitkin vatsaa kohti. Kävin Keskussairaalan Otto-höylällä ja selasin samoin tein viisi lehteä eteisessä. Kolme Luonto-lehteä ja paikalliset kaksi sanomaa. Nuokahdin muutaman kerran istuvassa olossani. Tuosta tuli pilkki mieleen ja luistinradalla uimalan takana loisti huimat valonheittimet. Pikauni tuntui mielettömön ihanalta. Edes sekunnin verran helpotusta. Kunhan nyt pääsen pitkäkseni niin taidan laittaa kännykän kiinni. Tiedän varsin hyvin että joku keksii soittaa silloin kun uni on kaikista arvokkaimmillaan. -19:27 2004-12-09 torstai 22:09 Kokeilen vaan mitenka pelaa. Lynxilla voi kattella. Alla on Markon kone ja Knoppix Linux live-CD ja kirjoitan MC 4.6.1-pre1:lla levykkeelle. Control-R lataa tiedoston tai paivittaa eli saa katseltua tiedoston paivittyneen version. Kokeilempa kerran viela. Skandit on tietysti jo liian vaikea asia pelatakseen. Tuli yksi ilta ja yo vaan rapellettya ruosterobottina kun koetin asentaa jonkin uudemman Linuxin koneelleni. Ei onnistunut. Sitten koetin downgradea Windows95. Ei tieta. Onneksi sentaan oli tallessa nykyinen lainakopio Windows ninetysix. Windows ysiviitosia on viela jopa avaamattomissa paketeissa eika ne taida olla piraatteja. Mutta nyt tassa tuumiskelin etta voisi olla mika vaan simppeli juttu milla saan kirjoiteltua valilla paivakirjaa ja niin edelleen. Tassa on TFT eli siis littunaytto. Jahka luultavasti saan Julpan nykyiset entisiksi jaavat koneen sisukalut niin ehka saisin uudempia Linuja futailemaan. Mutta vasta hitaasti tajusin etta onhna minulla myos Ilkan Mandrake Linux romput ja se on jo muutaman vuoden ikainen ja saattaisi toimia paremmin nykyisessa mikrossani. Potuttaa kun ohjelmat ovat niin raskaita. Voinpa kai silti ottaa taman koko turhalta tuntuvan touhun ihan vaan treenina. Siis niikuin vain turhuuksien treenina josta pitaa oppia olemaan valittamatta. Marko rupesi jo ihmettelamaan etta mitas mina tassa teen. Pitaisi laittaa vaikka viela oma ohjelmani pitaytymaan kuosissaan kun luen taman tekstin sen kautta tiedoston jatkoksi. Silloin kun haviaa internet tai Windows tyylin skandeista tieto ja merkisto hyppaa DOS tai Ascii tyyliin. Yhdys sanat on tosi kivoja. Ovat se. No niin hups voisin lopetella. Ostin uikkarit ja reilun kaupan kahvia. -22:28 2004-12-10 perjantai 00:49 Taas voin tuntea itseni vahan tyhmaksi. Boottasin kotona UBCD:lta Freescon ja koetin loytaa jotakin milla voisi editoida. Vartti varmaan meni kun vihdoin huomasin etta tassa on ihan joku edit. Ups tassa on jopa helppi. F1 avaa noin 6 rivin verran vinkkeja. Alt-S on save. Jos vaikka kelpuuttaisin skandien vahyyden. Voisin tehda muunnoksen niin etta ;=o '=a :=O "=A missa kunkin oOaA paalla on pari pistetta. Koska nuo merkit tulee paikolta joissa suomalaisittain on aakkosten kaksi viimeista kirjainta. Mutta palatakseni mikrorapellykseen. En kaipaa koneita ja ohjelmia jotka on angetty sairaan tayteen tavaraa. Samoin kuin simppelia uintia niin kaipaan simppelia tekniikkaa. Kaivoin esiin ihan ekan oman tai sen aikasen perheen koneen. Toshiba T1000 80C88 prosessorilla. Se on ollut jo Venajallakin ja palannut. Virtalahde puuttuu. Akkuina siina oli 4 kpl pienehkojen parien kokoisia eli se voisi syoda noin 6 V virtaa. Rommilla on Dos 3.2 jos arvaan muistaa. Minua voisi kiinnostaa ROM EPROM EEPROM FLASH ja teknisempi virittely ja tehda laite joka kaynnistyy sekunti eika minuutti kaupalla vaatien aikaa. Tamakin nyt on ihan ok kai 80x25 naytto ja vain mustalla harmaata. Shit minua unohdin savettaa. Alt-X on exit. -01:02 2004-12-12 sunnuntai 07:10 Ei siitä yönukkumisestani tule mitään. Eilen nukuin päivällä. Ja ilmeiseti kohta taas. Nyt vasta poimin edelliset kaksi pätkää levykkeeltä. Meinasin taas tehdä toiminnon editoriini mutta ei siitä tule mitään. Vaikka kai vasta nyt tajusin että ääkkösten konversiot on yleensä tehtävä htm-tiedostoille eikä juuri muille mitä nyt heti mieleen tulee. Mieleni on kokonaiskuvallistunut vaikka se ei tunnu yhtään selvämieliseltä pikkuasiaoissa. Koordinastisoon on tullut eri ulottuvaisuuksia pinnalta jämpiin ja sisältä hataraan entisaikaani verraten. Wandering. Jossakin tuo sana tuli silmääni ja tuntui että mieleni tila olotila suunta on vaelteleva. Tuota huomailen kun surffailen netissä kun päädyn parin pompun päästä muuhun asiaan ja linkki on selkeä ja vahva. Pystyn siis jopa välillä huomaamaan kun hyppään seuraavaan aiheeseen välillä ehkä en mutta voin suunnilleen palata ja nähdä mistä olen lähtenyt. Siis alan hinkua haaveilemaani ensyklopedialaitosta vaikka välillä olin luovuttamaisillani. Sillä ei taida maailmassa olla mitään pätevää laitosta eikä se voi juuri olla painos vaan tietosysteemi. No pihahdan nyt silti että perjantaina olin jo pakannut reppuni lähtiäkseni patikoimaan kaupunkiin asialle ja uimaan ja sitten aloin tuntea itseni väsyneeksi ja hieman torkuin ja sitten hällät välitin ja otin nokosia iltaan asti ja jopa unohdin että olisi ollut myöskin melontavuoro. Olen masentunut jollakin uudella tavalla tai muuttuvalla menetelmällä. Taidan olla jo kokenut siinä asiassa enkä vedä mitään simppeliä kiertorataa vaan ehkä moniottelua. Tämäkin moniuloitteisesti? Kuten tieto eri kielillä. Miksi olen tällainen? Enkä edes tiedä minkämoinen. No pitää tehdä muutamista asioista sivut nettiin. En saatana tana perkletto mainitse tässä koska sitten löytyisi tieto että ei ole tietoa. No sama kuten ennen etunimeni ja sukunimeni yhdistelmä löysi kasapäin muuta kuin arvaa nitä. Tässä samoin ja löytöjä jotka ei ole täsmällistä tietoa. No hassua oli kun kuitenkin tietoa hakiessani taas löysin oman päiväkirjani sivun enkä mitään "tietoa" vaan tässä silkkaa havaintoa. Siitä suutuin ja rupisesti tuumin että pitää kai itse tehdä. Joo tänään eli illalla vasta eka kertaa tuli käytettyä nettipuhelinta. Ja vielä ihan Messengerin sitä. Onkohan tämä koneeni nyt täynnä troijalaisia ja muuta sotkemassa kun välillä kone lagaa kuin vetäisi satametrisellä kuminauhalla pulkkakuormaa. No ehkä tai ei. Koska ehkä vaan ohjemani alkavat olla sekaisin ja vielä kun kasan käynnistää rinnakkain niin kai tässä puhti ei riitä vauhtiin kun kovalevykin on vanha höyrykiekko. Mikä instrumentti on joku puhallin Tatun Zatshem ja kappalleessa? Kontrasti. Eroavaisuus tuo asioita esiin. Liika ero taas voi erottaa. Koettaisin löytää oman eroni. -07:37 2004-12-14 tiistai 22:16 Luulin että tänään on keskiviikko. Niin ne päivät menevät sekaisin kun nukkuu milloin sattuu. Huomasin vain että joku päivä tapahtuu jotakin ja laskeskelin että eihän se mene ollenkaan tasan ja kävin ihmettelemään. Taisin jostakin netista ruvetä tarkastelemaan päivämäärää ja sitten huomasinkin että nythän on iskän nimipäivä. Tarkistin senkin vielä Hesarista. Ennen tuota viisastumista olin käynyt tuplaamassa korttinostorajan 200 euroon. Uimalippurahoja varten. Päiväsähellys tuli ilmoille Mahiksella ja häsellettyäni piti nostaa kädet ylös ja kysellä että mikä päivä nyt on. Missäköhän vaiheessa oma kalenterini oli jo keskiviikkoon aste kerennyt? Sainpa yhden päivän lisää. Vai onko se lisää jos saa menneen päivän joka ei mennytkään? Nyt muutamana vuorokautena kelloni tai nukkumarytmini on siirtynyt muutamalla tunnilla taaksepäin. Eli minun vuorokauteni ovatkin pikkuhämmästyksekseni olleet hiukan lyhyempiä kuin 24 tuntia. Vaikka olen ollut varmanpuoleista mieltä että minulla aika kulkee 24 tuntia suuremmissa klönteissä. Ei se sitten ihan niin olekkaan. Juupelisjuu. Nimittäin tänä aamunahan kävin nukkumaan ja ei meinannut uni tulla ja sain silti herättyä kännykän piiperrykseen kahdelta. Melkein säikähdin. Jo 24 minuutin kuluttua lähdin kaupungille. Uimalalla minulle tarjottiin kättelyssä pukukopin avainta ja jouduinkin hiukan rehentelemään että pitääpä ostaa lippukin. Vanha kortti joutui saksittavaksi ja siitä sai sitten kuvankin uuteen. Eli sikäli turhaan erään kerran tuskailin ja löysinkin samaa kuvaa lisäkappaleena. Ei voi tietää sanoin vain siksi että voi on siinä. Siis sanasaivartelua ja arabiassa luemma on paljon kaksimerkityksisiä sanoja ja merkitykset kuin vastapuolia kuten johtaja ja johdettu. En tunnemma ole päässyt viisastelussa aikoihin askeleenpätkääkään etenemään. Mutta touhu muhii. meinasin kirjoittaa että tein yöllä sämpylöitä jotka eivät nousseet ja sanoin että en tehnyt kun päätin että en kirjoita siitä. Sama asia. Sitten minä sainkin käskyn itseltäni kirjoittaa koska tuli tämä sekoilu. Saa nähdä osaanko pitää itseäni kurissa. Koska alkaa tuntua pöjältä kun en saa mitään tarkoittamaani aikaiseksi. En siis saanut. Tämä tänään oleva luulemastani eroava päivä on poikkeus viimeaikoihin. Kävin salilla ja puskin melkolailla. Uin. Aluksi delffiinipotkutreenit enimmäkseen veden alla ja paljon huilien. Puoli tuntia. Sitten kroolia rintaa selkää ja hiukan perhosta ja yksi sukellus. En meinannut jaksaa nousta altaasta ylös. Olen joku kumma sekopää. Viikon olen pelleillyt masennusta ja nyt kun vihdoin pääsen liikenteeseen niin melkein rääkkään minua. Ja vielä luulin että uimattoman viikon aikana kävisin lenkillä. Ha-ha. Hyvä jos ulkona edes olen välillä käynyt siis harvoin. Ja nyt yösämpylöiden syömisen jälkeen en syönyt heräämispalaa enkä edes matkalla koskenut eväsomenaani. Syön siis väillä noin yhden kerran vuorokaudessa. Villieläin taidan olla. Tosin tosielukkahan ei välttämättä löytäisi sai saisi kiinni ruokaa ollenkaan joka päivä. Ehkä heinänsyöjä löytäisi jotakin mätästä mutta kroko tai käärme saa harvinaista suupalaansa sulatella kuukausitolkulla saatikka sitten joku autiomaan skorppari hyvä jos kerran vuoteen ruokaa saa nähdä. Että tämä ihmisten mässäily ei ole todella kovin eläimellistä vaan pelkkää pervoa ihmistyyliä. Yleensä. Oiskohan mulla jotakin mistä tarvisi äristä? Nettiangstityyliin paukuttaa poskea. Ei taida jaksaa ajatella moista. Hän ei taida jaksaa kun hän on niin rasittanut itseään. Siinähän se tuli mitä kysyin! Voi helevanto tollasta viidennen perseoonan tyyliä. Yäkkki. Kun sitä tulle perssonakoht nettisivuilla vaan eteen silloin tällöin. Niin hän sanoi. Olen nyt vähän alakuloinen. Rakkaushuolia. Nimittäin rakkaus on menettänyt arvonsa. Kun rupeaa näyttämään että suurin osa höpinöistä melkein koskee läheisriippuvuutta. Tai sitten myöskin jonkinasteista uhrautuvaisuutta. Mutta en ole vähään aikaan saanut havaintoja rakkausasiassa minun hullusta mielestäni kypsemmästä antavasta ja suvaitsevasta lajista. Tai ei. Olen kai väärässä. Nyt kun ajattelen. Tai ei. En tiedä. Aluksi tarkoitin rakkautta lajissa rakastavaisen parin rakkaus mutta tuo seuraava koski vanhemman ja lapsen välistä. Luulen taas. Hiukan tuntuu että olen oppinut realistisemmaksi tai tavallaan todemmaksi. Eli en lähde kuvittelemaan ja hullaantumaan kun näen tai tapaan ihastuttavan naisen tai tytön. Tytön tai naisen. Minusta alkaa tuntua että jatkossa kysyn vaan ihan suoraan että missä poikaystäväsi on. Ihan vaan siististi vaan niin ettei tule turhia luuloja. En ole oikein varma mutta vähän olettelen olenvanisiihen malliin kasvanut että tajuan pimahtaneen mielikuvitukseni olevan pahin ominaisuuteni ja parempi on vain kohteliaasti mätkiä asiat esille eli kortit pöydälle ja pelata niillä. Vaikka samainen mielikuvitus kai myäs on arvoisakin ominaisuuteni. Eli juuri se huano ja huva juttu jota olen valitellut varmaan koko viime vuoden ajan. Ei siis sittenkään niin hyvää ettei huonoa ja päinvastoin. Muistutuksena ihan annostelu josta riippuu lääkitys tai myrkyttäminen. Luonteeni on myrkyttävä koska liiallisesti jumahdan ja jämähdän juttuihin. Riläks än teik iisi. Äijä sillee. -23:04 2004-12-16 torstai 20:33 Väännän vähän tästä ihan kurikoulutusmielessä ja myös kun jotan sanoa voin silti. Olen näeppäs poikki kuin laho äijä. Opin edemmäskerralla lausahtamaani aikaisempaa heräämistä edelleen samalla konstilla. Eilen heräsin kahdeltatoista ja tänään kymmeneltä. Olen aika hämmästynyt saavutuksestani. Nyt väsyttää ja aion tuskitella valvoskellen jonkun verran vielä koska epäilen että nukkuisin vain alkuyöhän asti jos nyt maaten retkahtaisin. Ulosottotoimiston kutsunnan kävin realisoimassa käyden. Todettiin että ei ole mitään irti otettavaa. Eläkefennia repii päältä kaiken rästissä oleviin YEL tai joihinkin maksuihin. Minulle outo suojaraja oli 540 euroa ja ylimenevästä olisi höylätty vaan eipa vaan räjäytetty 75% jonka edellinen antaja ottajana tekee. Ulosottajalla oli päätteellään perustieto EFstä ja Kelasta tulevasta mutta ei täsmätietoa EFn sooloilemisesta omaan pussiin. Niinhän kaikki tekevät. Vai? Kävin lounaalla joka olikin Lounassali Meritornissa äimäksi yllätyksekseni jouluateria 9 euroa. Onneksi en käynyt ahnehtimaan sillä jo ahnehtimatta olin mahapaukkuvaarassa. Oli koko tarjonta. Pöydästä noustessani vatsa valitti ja juuri jaksoin Mahikselle asti. Sulattelin ruokaani. Tapasin vähän entisiä ja vähän uusia tuttuja ja vähän puolimuotoja. Tavallinen liikunta salilla ja uimassa. Mutta sillä erolla että väsähdin ja tuntui että en saa ilmaa kroolissa. En meinannut tajuta juttua millään. Ruoka taisi olla hengittämisen tiellä. Uimisen alkuun oli ateriasta kulunut viisi tuntia ja se on isosta syönnistä aivan liian vähän. Vähän! Siis tiedän nyt. Olihan minulla jo opittuna umisen aloittamisen jälkeen viiden tunnin raja mutta olen nyt kuvitellut että johan painelen sutjakampaan. Ehkä pienen ruoan päälle mutta ei hitto joulupöydän! Viime ajat olen mennyt uimaan syötyäni illalla tai yöllä ja syömättä herättyäni mitään. Näin muistelen. Ja niin on taatusti helpompaa hengittää. Vielä delffaripotkutreeni ei kovin pahasti ole purrut muutoin kuin että siitä simahtaa heti ja sitten pitää tovi huilia ja jatkaa. Varmaan olen hieman oppinut sentään. 20:58 2004-12-21 tiistai 22:41 No ni mistä alkaa tää virsi virteni? Virsu kuulostaa jo paremmalta vaikka korvani varmaan ovat jo täynnänsä vaikkua. Semmosen verran poikki olen että noh niin sitä väsymyshumalaa. Pakkasta taas. Ääh pööh dorkaa. Tämä minun ihmiseläinluonnontieteellinen kokeiluni on tuottanut minusta uutta tietoa. Olen tottunut nukkumaan päivisin. Olen koetellut nukkua ja vähän saanut nukutuksikin yöllä. Mutta öinen uneni on ollut lyhyt eikä se ole ollut syvä ja hyvä pirteyttä tuottamaan. Olen saattanut nukahtaa illalla mutta herännyt yöllä ja huomannut että turha tuskailla. Lueksinut sitten. Esimerkiksi tänäyönä eli tänään taisin käydä nukkumaan yhden-kahden korvilla ja nukuin nelisen tuntia aamuviiteen. Lueskelin nousin ja söin aamupalaa. Sitten taisin istuskella tässä mikrolla noin kymmenen tuntia putkeen. Pitkästä aikaa katselin juttuja DA:ssa. Yllätyin irc-gallerian uudesta näöstä. Ei minun silmilleni juuri parempi kuin entinen mutta äkkiähän siihen tottuu ja enkäpäs aio enää luurata siellä. Voisi riittää käydä kerran tai pari viikossa. Mutta eilen. Olinkohan valvonut? Ei taisin nukkua vähän illalla ja sitten menin aamulla tai aamupäivällä mukamas jopa vain tunniksi-pariksi nukkumaan mutta en saanutkaan itseäni heräämään ja lopulta herätessäni kello oli jo lyönyt illalla seitsemän. Tuli hoppu yleensä keretä uimaan. Masentuneisuutta olen harrastanut. Pimpelipom muistinpa yhden jutskan ja eilen ja tänään samaa. Kai? Kun viimeksi siis tässä muhin 10 tuntia oli aamupalasta jo vähintäinkin sen verran aikaa. Silloinhan voisi olla nälänpokanenkin. Mutta aloin tehdä lähtöä ja tajusin asian niin että en välttämättä ole mikään hiton jauhoaivo masentunuksineen vaan hiukan väsynyt ja murusen nälkäinen. Kun tajusin tämän uuden kantani osasin olla sen kanssa. Eilen kai poljeskellessani tuumin tämän kaltaista myös. Nyt kävin Robbarissa hankkimassa rusinat maapähkinät riisit ja pipareita pussillisen. Sekä neljän ledin lampun polkupyörääni ja rivistön paristoja. Ilkka oli hankkinut samanlaisen lampun ja siten minuunkin tarttui sama idea. Kävin salilla ja uimassa tämän ajanjakson tapaani. Salilla törmäsin Toniin ja Ilkka taas oli lähtöä jo tekemässä kun minä olin tulosuunnassa. Delffari alkaa vähän paremmin kantaa. Saan pideltyä jo reilusti enemmän aikaa niin päätä pinnan yläpuolella mutta kauaa se ei ole ei kovin montaa potkua. Verrattuna aiemapaan ero on silti mojova ja pystyn jotenkuten hengittämäänkin hopulta. Sukelsin myös nyt 50 metriä ja ensi kertaa oikein läimäyttäen kädet seinään perilletulon merkiksi mutta tämä ei ollut ollenkaan siistiä vaan pikemmin loppu puolikas altaan mittaa oli tuskaista taivalta. Teki mieli vaan tehdä se vaikka vähän pelottikin koska en ole yleensä revitellyt enkä tiedä kuinka yllättäen lopulta tulee pakollinen hengenveto. Niin kai luin että harjoitelleilla voi tulla kymmeniä vetoyrityksiä jotka pystyy edelleen estämään ennen kuin alkaa väkisin niellä mitä ainetta sitten tuleekaan henkitorveensa vedettyä. Tämän ei tulisi olla urheilupäiväkirja vaan haluaisin sellaisen erikseen mutta kuitenkin vielä että uin 8 kertaa 25 metriä perhosta välihuileilla ja se meni nyt helpommin kun todella koetan saada jalat tai mieluummin siin koko vartalon potkimaan ja käsivedot potkujen mukaiseen rytmiin tai siis joka toiselle potkulle. Englanniksi käytetään usein sanaa aaltoilla. Eli koko kropan tulisi tehdä sitä. Ajattelin ensin kiemurrella ja sehän jo hassultakin kuullostaa. Uinnin jälkeen hartiat näyttivät ainakin vähän aikaa lihaksikkailta. Vatsa on vähän pienempi kumpu kuin ennen mutta syynä on kai syömättömyys ja mahan silkka tyhjyys eikä mikään laihtuminen. Tuki fiilis että kun joskus vihdoin alan ollaù hiukan lihaksikkaampi ja reippaasti vähäläskisempi niin fiilikseni saattaakin kohota muikeasti. Sillä aikaansaannos on sitten vaatinut aikamoisen urakan. Huomasin että pääni kääntyy huonosti. Tai pikemmin siis tajusin. Olen sen jo aikapäiviä huomannut pyöräillessäni kun on tukalaa yrittää tiirailla taakse. Altaassa hiukan venyteltyäni tajusin että olkapääniskahartialihakseni ovat kireät ja pingottuvat kun käännä kaulaani pystyakselin ympäri. Kun leuka kai saisi mennä melko helposti olkapäähän ei se minulta onnistu vaan tuntuu kivistyksiä molemmin kaulan sivupuolin. Noniinpäniin sainpa puserrettua päiväkirjamehuni. Pitäisi opetella tekemään venytyksiä kun ei nämä lihakset taida itsekseen venyä vaikka kuinka sellaisesta unelmoin. Jännittävä asia millaiset unet Matti tuo. -23:21 2004-12-24 perjantai 08:44 Aivan uusi asia minulle. Tuli mieleen että koetanpa saanko päätäni selvitetyksi minkään verran kirjoittamalla sekaisella päällä ja tuulella. Hartioita ja nyt jännittelen tuli sekaiset sanat mutta silti jännittelen ja nyt luulen että saattaa olla valumiseni tässä istumisen sijaan. Koetin nostaa persettäni ja ryhdistäytyä ja tuntui että hartiat heti selvästi laskeutuivat. Olen ajatellut että lähinnä tämä voisi olla idiootin päiväkirja. Nyt sitten sukellan niihin sekapäihin. Karppi pää edellä voikin sukeltaa syvälle kunhan pohja ei ole liian lähellä tai siihen voi porautua noka nokka. Eräs pippurinen kysyi eräässä kirjeessä. Miksi eräässä? Voi haloo idioottini aivo. Että palautuuko tunteeni lukiessani kirjoittamaani? Palautuvatko tunteet? Lähettäjälle? Riippuu. Aiemmat asiat jäävät pikkuhiljaa ropisevan uuden moskan alle. Paitsi jos niiden huiput olivat korkeat. Asiat siten jäävät sinällänsä välillä kovin pysyvän tuntuisesti mieleeni. Eivät sanat ole väline vaan lauseet. Suklaa. Varaosa. Mutta kenen? Huomasin olevani pienessä kiipelissä sekavuudessani. Viimeinen sekavuus oli toiviton yritykseni painaa control-alt-delete. Ihmettelin kun mitään ei tapahdu ja ajattelin että sekavuutta koneistossa ja jatkan touhua niillä välineillä jotka vielä toimivat. Aikatovin kuluttua jotenkin huomasin että olin painellut shif-alt-delete. Näppeihini oli jäännyt kiinni shift-alt koska siten vaihdan kyrilliikan ja agricoliikan välillä näppiksen toimintaa. Sitä ennen kusi virtasi päässäni yrittäessäni tajuta tästä Windowsista jotakin ja tajusin että ei tolkkua. Nainti8 tässä sekavuudessa joko toiminto ohjelmissa ohjauspaneelissa tai sen alla ohjelmissa jossa swodniw lisäosissa tai mitä lie ovat. No nyt tajuan että ei tämmöisellä romulla touhuja tehdä muuta kun silloin kun on kykeneväinen istumaan kukallinen solmuke suorassa. Ei mitään aktia. Sitä ennen pällistelin tätä omaa ohjelmaani ja tajusin tästä myskin sen että sekavaa on. Miksi en ole aluperin laittanut dos-inet/win konversiota leikepöydälle kopiointiin. Niin vaan yleensä tuppaa ohjelmia tehdessä olemaan. Tehdään tyhmää. Ja kaikissa tapauksissa. Liian mutkikasta. Selailin ohjelmaa ja outoa että tunsin hiukan halua ja energiavarastoa selventämiseksi. Olkoon näberrys nyt baikka aspergeria pikkuvälimerkkityötä. Nävertäjä. Ajattelin käydä merkistöt läpi pää edellä. Olen varmaan ennenkin meinannut. Ja alotellut tapanaiseni mukaan. Siinä juuri merkistö-palikka oli hävyksissä ja hangalasti löydettävissä. Pääsisinköhän sittenkin helpommalla luomalla oman merkistöni jossa on nämä ja kyrilliikka mutta mitä vielä? Nimittäin mälsää sekä tässä että intenetissä että ne äö:n osalta ei voi toimia yhtäläisaikaa. Ihan vaan muistutuksena että en rupea käyttämään mitään läskeja tekstiohjelmia. No on tässäkin montakymmentä prosenttia rasvaa mutta ei sentään niin päin että monta tuhatta. Pää sekaisin. Nukuin viitisen tuntia ja heräsin 05:50 ja vähän potutti että ei haluttanut heti nukkua vielä viisi tuntia lisää. Samperin samperi. Edellisenä yönä en nukkunut ollenkaan ja sitä edellisenä kävin nukkumaan kahdelta yöllä ja iskä soitto kello 14 jostain joulumakeasta enkä siitä silti halunnut herätä vaan laitoin kellon soimaan 18:30 ja jatkoin unta piippiin kunnes pitkin hampain lähdin uimaan. Eilen sain virtaavampaa inspiraatiota lähtöön. En enää viittisi kirjoittaa pätkän pätkää. Alkaa otta aivoon. Sellainen taidan olla että touhut menee ööveriksi ja alkaa oksettaa. Olipa hyvä kun tähän asti pääsin. Eilen uituani ajattelin kauhulla että vetäisin väkevää glögia. Kaatuisin siihen paikkaan. Sainkin sitten käytyä isoäitiä tätia ja setää morkkaamassa. No tai morjenstamassa. Mulkkujen kevät. Poistuin aikajonosta. Nääs sain Pekan lankaan langanpäähän ja ja ja höpistiin ciryastolla. Yleensä aika nopeasti kalkatuksen alettua tuolla tajuan postua takaosastolle mutta nyt vaa ihan hiljaa ilman sen suurempaa kaikua kvaakuttiin pyöreän pöyrän ääressä. Normaaliäänellä? Eilen sain pyörän lampun esille. Se pikkuperkele ei meinannut toimia. Säpelsin uudet vanhat 98 vuosimallin patterit sähkömittariini juottamalla johdot. Tehokkaammalla juottimella se kävi suit-sait. Viimeksi kun käytin pientä ohutkärkista juotinta kai niin touhu oli torin lakaisua hammasharjalla. Selvisi että pattereissa on volttia. Sitten kun pyyhkäisin lampun paristokoskettimet niin valo pärähti palomaan. Illalla sitten hoipuin väkevää keskiolutta ja viiniä maistettuani pyörällä päästäni ruuvamaan lampunpidiketta ohjaustankoon. Ajelin varovasti. Kylässä terveydenhoidettiin verenpaineeni että se on normaali mutta ei ikinä selvin päin. Nyt klo 09:36 pulssi oli 61/min. Niinkuin olisin unohtanut tarkkailla. Vielä kävelysauvat piti viime talvena hankkia ja kuin olisin ne unohtanut ja välillä voisin lenkkeilläkkin mutta taidan olla perhanan höntti ja viitsimätön siihen mutta nyt kkun ehkä hiukan muutun niin saattaisihan oppia uudella tai vanhalla tavalla motivoitumaan. Nyt saa jo loppua. Abstraktimmalla tavalla vain totean että soisin itseni oppia turhalla tavalla stressaamisen. Pikkuhiljaa ja osin kunnes sopivasti. Hankalat asiat ei ehkä olekaan niin hankalia kunhan niille tekee ojennusta. -09:42 2004-12-31 perjantai 21:38 Kirjoittelen pienen pätkän tässä sekoilujen tai nyhjöttämisen puitteissa. Voisi sen jättää väliinkin. Ei ole suuren suurta pakkomiellettä eikä väliä. No oli kuin on niin jotenkin asioidensa kautta luodaan yleensä maailmankuvaa. Siis luodaan kaksisormijärjestelmällä. Olenhan sanonut että minussa voi olla paloja kestä vaan. Kenestäkö? Olipas vaikea löytää kysymysmerkki kun teen nyt tämän pätkän sähköpostiin luonnoksena. Olisi välillä näppärää kun voisi vain kirjoittaa kunhan netti on käytettävissä. Useinhan se on vaikka empä tuota tiedä. Asia yksinkertaisuudessaan: en kovin tykkää systeemeistä joita eteen tulee. Päivällä nukun mutta olenko koskaan hereillä? -21:46 [2005-01-21] 23:39 Teen viimeisen repäisyn tälle vuodelle. Seuraava on sitten erilainen idiootin vuosi. En tiedä uudenlainenko tai kuvittelen? Jaksaisin jopa räpeltää ehkä tietokoneiden kanssa. Sitä olen nytkin tehnyt. Muutakin on päässä pyörinyt. Tuo sanoo aika vähän mutta ei enää selkeys.... ei vääriä sanoja tai oikeita väärässä paikassa. Alan vasta olla valmis oppimaan ja luulen että sekin on luuloa. Harrastelen säätöä. Lähden pukeututmaan ja pyytelemään Amista ja Julppaa ja pitäisi sytyttää tuli jolla onnistuu sytytellä pikkupaukkuja. Eilen roomalaisesta kynttiläkokeesta ei ollut tulla mitään kun oli markää ja tuulista niin että tulitikuilla oli virkaa ajanvietteenä sormien jäätyessä. -23:47 0411 (tämä 0412) 0501 päivissivulleni alkusivulleni 2005-02-01 18:36