Tää on mun päiväkirja 2005/03 maaliskuu
2005-03-02 keskiviikko 01:39
Kotiappäin pyöräillessä aattelin että keksin jonkun vähän käytetyn sanan
kuvaamaan valvottua aktiviteettipätkää. En ihan muista oliko sana silloin
mielessäni valvepätkä. Ehkäpä ei. Mikä tämä pätkä nyt onkaan nimeltään alkoi
se tällä kertaa noin kello 14:15 ja ensimmäinenä yllättäen täksi uudeksi kuuksi
muuttuneena uutena ilmestyneenä maaliskuuna. Teen nyt semmoisen jutun että
päivitän nämä tämän kuunvaihteen säädöt nettiin ja katson että linkit pelaa ja
sitten palaan kirjoittamaan. Semmonen aktiviteettijakso vaikka. -01:44
02:19 Mennäpäivinä on ollut haluja kirjoittaa ja jotakin on tapahtunutkin mutta
ei sittenkään niin perseelle potkaisevaa että kirjoittaminen olisi tapahtunut.
Tuo passiivinen sanomani tuli sopivasti muistuttamaan. Viime viikonloppuna tuli
huilipäivä. Siin uimisesta yksi ainakin ja muustakin sitten. Luulin saavani
itseni käymään lenkillä ihan jalkatyönä. Nyt voin seota päivistä ja ei sen ole
väliä vaan asialla on sentään merkitystä. Ajattelin että lähden hölkkäämään.
Edellinen kerta kun vähän liikuin omin jaloin maata pitkin oli kun palasin joku
kerta iskää nörttihommissa auttamasta. Silloin pakkaset olivat uusi asia tai
näin muistelen. Mutta sain kuvitelman että pystyisin liikkumaan jaloillani
uudella rennommalla tavalla. Miulle taisi kylläkin tulla semmoinen paskahätä
loppumatkasta että ei ollut todella mitään hinkua panna töppösiä enää vauhdilla
toinen toisensa eteen eikä myöskään pakkasen pureman hengenvetopelin takia.
Olen käsittänyt että rakentava vaihtoehto sisältää vaihtelua ja yksi niistä on
lenkkeily. Mieli tarvii uuden kipinäsysteemin että teen lenkillä lähdöstä kivan
jutun ja myös sen kulusta ja paluusta. Minulla on fiilikset siitä kun aioinaan
lenkkeilin säännöllisesti ja kuri kolmantena viiva seitsemäntenä jalkana niin
siitä on jäänyt traumaattinen kauhu pakkopullamaiseen menoon. Olin silloin
hiukan tarkka että kierrän kierrokseni tarkasti mutkissa metriäkään
pihistämättä. Voipi muutens olla hiukan samaa kuin nämä atk-touhut joista meni
maku vuosiksi ehkä raskaan yliannostelun ja muunkinlaisen tolkuttomuuden tähden
ehkä. Kuten sen etten tainnut osata kuunnella omaa ääntäni tai pikemmin ehkäpä
etten osannut valita tekojani omantuntoni mukaan.
Pujahdinpa nyt aika edämaille siitä mitä kuvittelin kirjoittavani. Taidan tähän
tunnustaa että loidaloin lioncatin bloggeriinkin. Vielä on se eräs oliko se
sitten mikä lie valloittamatta. No se joku mikä on Open Source ohjelmana
toteutettu. Välillä nimittäin on vaan tullut eteen jotakin tekstejä joihin on
tehnyt mieli kommentoida ja toinen juttu on sitten tietenkin uteliasuus että
kuinka systeemit pelaa. Edelleen luulen että teen tai olen mukana tekemässä
vielä aika moisella tavalla näppärää tietosysteemiä joka näppäröittää
käyttäjiensä elämää. Olen kyllä taatusti syönyt tarpeeksi mutta taidan silti
nyt pitää teepaussin tai sitten kahvipaussin. Päättäminen on minulle sitten kai
vaikein laji. Luin stadiksi Akkaria ja siinä oli moneetin heittotarina ja siinä
ajattelin että kun ei selvästi tiedä mitä haluaa tai meinaa niin mikä vaan
pitkätikku tai vaikkapa tähtimerkit tai mikä vaan on hilivatihimppasen tenhoava
jutskanen kun se tuo mieleen rauhaa tai varmuutta kuinka tehdä. Minulle juuri
nuo ei taida oikein haksauttaa mieltäni vaan saan jatkossakin olla miltei aina
epävarma ja ailahteleva. Mutta silti hahh-hhah taidan vetää vähän köniin omalle
lerpsakalle puoliskolleni. Taih no jos ei ihan niin ympäripuhun sen kuten
vaikka tässä lenkkeilyasiassa. Oveluutta ja houkuttelua tai ovelaa houkuttelua.
Keksiskelen että mitä kivaa asioihin liittyy. Ihan siis markkinoin itselleni
perusasioita että jo sinänsä kivaa oppia uimaan siistimmin ja lenkkeilemään
kevyemmin saatikka että sillä voi kuntoa kohentaa ja kroppaansa virtaviivaistaa
ja jos toinen laji voi jotakin kropan osaa jäykistää niin varmaan jo toinen
saattaa sitä rentouttaa. Liikkumalla jätskin energiankin saa käyttöön. -02:50
03:37 No kahvitella kahvittelin sitten ja nytten on massu niin pingotettu että
jos vielä enemmän olisi niin alkaisi mennä selkeästi epämukavan puolelle. En
taida osata enkä kovin välittääkään olla kohtuullinen vaan minulle ei tapahdu
mitään tai sitten tapahtuu pursuamalla. Vo ikyllä olla niinkin että en ole
harjoitellut sittenkään viiuisina akoina mahalaukun venyttämistä viimottisen
päälle ja nyt kun hiukan ahnehdin niin tuntuu repeämisen tuntenn piste olevan
lähemmällä. Tämä nyt liittyi ajallisesti juuri aloittamani toisen peräkkäisen
istunnon alkumaastoon. Edellistä istumakertaa aloittaessani minulla oli omena
eväänä ja herkullinen olikin. Se oli reipas mutta ei suuri ja luullakseni
löysin kuitin joka nimeää lajikkeksi gloster. Usein ne ovat jopa puumaisia ja
aika usein sisältä homeisiakin ainakain joskus olivat. Mutta minulla olikin
varmaan omenannälkä kasvanut päivän mittaan ja tuo yksilö oli sopivan makoinen
mehuinen raikas naminami. Tuntuu hiukan oudon hassulta puhuakirjoittaa
syömisestä nyt kun maha on lähes kipeän täysi.
Teen nyt sellaisen pikkujekun että puhun ensimmäisestä päivästä tai pikemmin
siitä mitä tapahtui. Nukuin noin 04:43-14:15. Nykyään nukahdan varmaan aika
sukkelaan siitä kun päätäni tyynylle nukkumismielessä sovittelen. Mutta eipä
siinä mitään ihmettä ole. Olen kuikuillut viimeaikojen yöt läpeensä tässä ja
välillä netissä tai mitä milloinkin. Minulle tuli vähän aikaa sitten joku kumma
ryöpsähdys ja voi hyvänen sampurin himputti koska juuri huomasin että väitin
alkavani puhua ykköspäivästä mutta pyllähdinkin taakseppäin ajassa. No ei se
mitään. Toi jutska oli että hain ja asentelin tähän MinGW:n ja sitten vielä
gygwin:in. Hypähdin tästä ulos komentoriville ja koklasin että totta tosiaan
nyt voin käynnistää bash:in tai ls-komennon sanoisimpa tuosta vaan vaika mitäpä
lie se kuvaa. Siis unixin työkaluja on käytössäni. Nooh tuota kun olen
hiukkasen haaveillut voivani kääntää Firefox:in itse ja sitten säädellä jotakin
mutta saapa nähdä kun en nyt oikein tiedä plajon mistään mitään.
Tämä taipumukseni saivarrella detaleista on opettavaista. Voihan minkä asian
tahansa vääntää detaliksi. Tässä tarkoitan detalin eli yksityiskohdan piirrettä
joka on se havannoitsijan piirre eli keskittyminen. Äsken haksahdin relaatioon
eli asioiden suhteisiin ja unohdin oman väitteeni. Minun varmaan kannattaa
opetella pois väittelevästä tyylistä. Voisin sanoa että minulla olisi jotakin
sanottavaa jostakin aiheesta mutta minun ei tule väittää pysyväni aiheessa. Tai
ei ole syitä käyttää sanamuotoja jotka viittaavat johonkin tietynlaiseen
jämpiyteen jota minussa ei ole. Tiedän pystyväni olemaan pikkutarkka ja minusta
olisi hauska nähdä joku joka näyttää todisteita jotka asettavat minut pois
luulosta että olen pikkutarkimmasta päästä maailmassa. Tämä pikkutarkisteisuus
ei sulje pois sitä että olen hajamielinen erimerkityksellisesti elikkäs hiukan
utelias ja haaveiluun taipuvainen ja taidanpa jopa tarkentaa että tuo hiukan
on korostussana eli isomääräisesti utelias ja haaveileva luulen olevani ja nyt
juuri esimerkiksi todistan väitettäni sillä että äsken juuri selvänä mielessäni
ollut aatos tutnui häipyneen ja kuten usein ennekin se palasi ja taas katosi ja
palasi ja se on se että samalla kun näpertelen jotakin pienen pientä itsepäisen
tarkasti saatankin eksyä kuljeskelemaan mietiskelyn poluilla kuten tässäkin
melkein koko ajan tapahtuu. Nykyään ja oikeastaan jo kauankin ja mielestäni
muutamia vuosia olen osannut seurata polkujani takaisin päin ainakin välillä ja
nähdä mistä kohtaa olen poikennut. Ensimmäisenä päivänä. Meinasin kirjoittaa
erään pienen asian ja otin itseni kiinni kevytpetoksesta koska aiemmin
meinailin kertoa päivästä hiukan kronologisemmin.
Luulen että katselin kelloa ensimmäisenä päivänä 13 ja jotakin. Sitten vaivuin
takaisin unimaille. 14:15 iskä soitteli ja pyyteli apujani Gimp:in käyttöön joka
eilen asennettiin. Haki minut. Autollansa ja minua ottaa kevyesti kupoliin tuo
tuontipolttoaineen haaskaus. Aineen joka on osana monen oman moottorin unissa
oloon siis sekä henkisen moottorin että luiden eli pikemmin lihasten. Mukana on
polttoaineen syylisyyskomponentti suureen osaan murhista ja terrosrismista
tässä maailmassamme. Hyvin paska aine siis kaiken kaikkiaan ja sen
polttamisesta tulee sekin lämpö joka nyt pakkasilmalla pitää minut tässä
lämpöisenä. Voisi tässä olla kylmempikin ja voisin pitää enenpi vaatteita
sitten päällä. Minulla on ihan perkeleen keskeneräinen tämä osaaottavien tai
kantaaottavien unelma-asteiden ja fyysisen elämän suhde. Tosin taidan olla
ennätyksessäni ja niin kai on koko ajan. Ehkä eräs kliffoimmista jutskista on
että en enää ole mitenkään helvetillisen häpeissäni siitä mikä ja mitä olen. En
tiedä tiedänkö mistä touhu on lähtenyt liikkeelle. Aika lähisinä aikoina olen
huomannut että puhun reippaampaan ääneen. Nyt tässä pohdin että vaikka osaisin
mitä tietokoneella niin se ei liikuttaisi itsetuntoani prinssinakin vertaa.
Mutta kun viimeaikoina olen sprintannut perhosuintia niin se on samperin gutaa.
25m aluksi veden alla delffiinipotkuilla ja sitten loppu kuinka jaksaa ja aika
sukkelaan tulee altaan pääty vastaan. Siinä on jotakin kliimaksia ja seksiä.
Sitten tämä uusi juttuni uppopallo. Ensimmäinen kerta kun olen omasta tahdoista
mukana jokkuepelissä ja se tuntuu myös hiton kivalta. Oma tahto oli kerran
sählyssä mutta olin poikkipuhki enkä mitään oiken osannutkaan. Edelleen toivon
sähläyspelin joskus jatkuvan mutta oikeasti sekavassa jengissä ja niin päin
että peli on yhdessäolon muoto eikä hikipäinen tarkoitus sinänsä.
Hitsiläinen kun aika palaa nopsasti tukihenkilönäkin. Ja ei siltä mikään pölhö
juttu koska iskää autellessa tuli jännä tunne että samalla tutustun itseeni.
Onhan iskä eräs niitä harvoja joka tietää meikämannea pienehköstä pitäen.
Pienenä en osannut ja pystynyt käsittelemään ihmissuhdeasioita. Iskä on aika
usein sanoissa korostanut minun yksityiskohtiin keskittymistäni. Pökkäsin äskön
sanan koristanut korostamisen paikalle ja hassu juttu tuo jonniinmoinen ja
hassu samankaltaaismaisuus. Iskällä ei todella niin mahdottomasti meinaa
riittää kärsivällisyyttä pikkutarkkuuteen joka kuitenkin on hiukan pakollista
tietokoneohjelmien käytössä. Tuli sitten hoppuliini kun minua alkoi kuumottaa
uimahallille pääsy.
Kotimatkan alussa minuun iski kylmetys ja kotona panin vielä toiset pitkä
kalsarit ja näppylähanskat rukaksten sisään ja sen neljän euron keltaisen
toppiksen päälle eikä sitten palellut pyöräillessä pahemmin muulata kuin oikean
käden peukalosta. Kuvittelin että kerkeäisin tänään ajan kanssa uida mutta mitä
vielä. Uin 100vu 100pu 100ru 100pu. Mutta eräs unelma täyttyi. Jarilla oli
mukana monoräpylät ja sain kokeilla. Se tuntui aluksi oudolta kun sehän on
vähän kuin joku levy niinkuin vaikka vanerin pala sidottuna jalkoihin.
Kokeilemani räpylä oli aikas jäykkä ja epäilin saanko itseäni mihinkään sitten
liikkahtamaan vedessä. Kyllä liikahdin ja sellainen tunne varsinin kun välillä
vähän tuli tuntumaa että aika vähällä energialla altaan päästä päähän pääsee
monoräpylöimällä. Voipa kyllä olla että hiukkasen notkeammalla räpylällä voisi
aloittaa ja että silloin saisi tuntumaa helpommin. Ihan jänskä kokemus ja kun
en tiennyt mitä odottaakaan niin kai tyytyväisen olon valinta on valintani. Se
kai on tämä hassu olo että se koko iso räpylä on jalkaterissä kiinni ja siten
räpylää heiluttava voima on siirrettävä jalkaterian kautta räpylään. Se tuntui
oudolta ja se on ihan erilaisen tuntuista tähänastisella kokemuksellani kuin
vaikkapa niin sanotuilla tavallisilla umpikantaräpylöillä potkiminen.
Muut jo aloittelivat uppiksen peluuta kun vasta kävin lyhyelle uinnilleni ja
kerkesin aika lyhyen aikaa itse pelata mukana. Siinä vaiheessa raskautin hiukan
itseäni harmistuneella mielellä ja teki mieli saada pelata lisää. Enpä siinä
osannut ajatella että osaansa voi myös tyytyä. Ahneus on pahimpia juttuja. Tai
ei sinänsä mutta liikana niinkuin myös mikä vaan muukin liika.
Menin siitä Ilkalle ja juotiin kaakaota ja syötiin voileipiä. Ison pinon siinä
söinkin ja ei sitten ihme että nyt kahvin päälle vatta oli räjähtänmäisillään
sillä söin kafeen kanssa juustovoiliepiä ja jätskiäkin eikä siinä kaikki.
Taisin taas hypiskellä eri aikaan. Trampoliinitemppuja. No tuota Ilkalla sitten
katsottiin kai eilen tullut elokuva Sunset Blvd. Se oli jollakin tapaa ihkusen
makea ja jollakin toisella tapaa yököttävän sairas ja kipeä. Samoin kuin
haikailen yhteisöäni niin haikailen myöskin elokuvan kommentointiseuruetta. Ai
että tosiaan. Nyt en malta enää pitää suutani kiinni vaan puhkua puhisen yhden
ihanan asian. Tapasinpa erään kassaneidin vaan <3 ihi-hihi. Taitaapa olla että
silloin olin uimasta tulemassa ja parta ajamatta mutta muuten tuimassa kunnossa
ja ihanalla tavalla olin ihan hajamielinen heti kohtaamiseen saapuessani. Nyt
tiedän ja tunnen että näin asiat menevät eivätkä ne ole hallittavissa. Tämä on
romantiikkaa ja omalla tavallaan parhaimmillaan. Olen eläin joka fantastisesti
vaistoaa asiat ja tunteen tuomaa tietoa ei tarvinne käydä kyseenalaistamaan.
Melkeinpä flirtistä vapaata salaista fantasiaa ja tunteilua. Namia.
Enpäs osaa tarkaan sanoa missä vaiheessa kekkasin että menisin vaikka huomenna
lapaset mukana Robbariin ja koettaisin hankkia niiden päälle sopivat rukkaset.
Mieluusti ihan semmoiset työrukkaset joiden läpi ei tuuli puhalla ja joissa
olisi hiukan omaakin vuorta. Rukkaset plus lapaset kyllä jo riittäisi melkein
mihin tahansa säihin sen verran kun pyörällä vähän matkaa kerralla pyörähdän.
Noh sitten kyllä ajatelin myös että aiemmin kävisin Karhulassa uimassa. Mitä
lie tuo tarkoittaa sillä enhän saata kovin ajoissa nousta koska kello on jo
yli viisi aamulla ja vähällä unella olen varsin sekoboltsi kun jo muutenkin
tuppaan olemaan vähintäinkin hiukan sellainen. Vertainen. Vähän ikävä. -05:14
2005-03-02 keskiviikko 23:47
Onpa tuo keskiviikko hassu sana. Aikaa on kyllä kulunut mutta ihan samalla
viivalla ovat ne kerrat kun aika-aika pienempänä on alkanut yksinkertaisesti
naurattaa jokin sana ja sen hassuus eikä naurusta tule loppua. Ihmeellistäpä on
tuo nauruhermon kutkutus. Sitä pitää ruveta harjoittelemään.
Toteutin eilisen idean ja ostin mukavan näköiset rukkaset Robbarista. Niihin
menee juuri lapasetkin sisälle. Kämmenosa on keltainen ja muu ruskeaa ja
sisällä sekä ranteen ympärillä karvaisuutta. Ai jasso sitä sanotaan teddyksi.
Nautaa nahka. Makselivat 5,70e. Siellä oli työrukkasten irtovuoretkin ja olisi
tehnyt mieli mutta ei semmoisia mitkä olisi päällensä käyneet. Oli ihan harmaat
rukkaset kokonaan ilman vuoria eikä kumpikaan ominaisuus miellyttänyt.
Hankkimienkin nimi on työrukkaset mutta nämä ovat pirteämmät kuin entiset ihan
mustat nahkahansikasnahkatyypin rukkaseni. Ostelin myös pari pakettia rusinoita
ja maapähkinöitä ja uteliaisuuutani kokeeksi Brunbergin suklaalevyn joka on
siitä jänskä että pakattu läpinäkyvään muovikääreeseen. No en sitten kovin
tykännyt tästä suklaasta.
Uin ja ei kai siitä sen enempää. Takaisintulomatka oli sitten hanskojen
tositesti. Edelleen peukalot tuppaa viilenemään mutta ne ei enää pakastu. Ja
nyt hanskoissa on tilaa tehdä peukalojumppaa ja lämmitellä se kouraa vasten.
Syrjähuomautus että asensin jokin aika sitten Free Pascalin. -23:59
2005-03-03 torstai 23:16
Jo sillä aikaa kun sain kirjoittelupuuhan tähän asti ja kursorin tyhjän rivin
alkuun kerkesi hävitä ajatus joka minut pani kiiruhtamaan itseään muistiin
panemaan. Minusta tuntuu että se ajatus koski jollakin lailla tätä samaista
tai jotakin rinnakkaista aihepiiriä eli asioiden sekoavaisuutta. Nyt hiukan
tarkennettu luulo palasi mieleen eli saattaa olla että juttu oli se että kovin
usein luulen tekeväni jotakin tiettyä pientä tässä tietokoneella ja sittne kun
istahdan niin se pieni kokonaan unohtuu ja surffailen tai testailen jotakin.
Voisin laverrella eri asioiden yksityiskohdista mutta se ei tässä ehkä tällä
kertaa olisi iloksi kenellekkään. Kävin uimassa ja treenasin vähän rinulia ja
hiukan vaparia. Olin vähällä saada lasketuksi kuinka monta rintavetoa 25 metriä
tarvitsee mutta se jäi sittenkin tekemäti. Osaan edelleen aika huonosti rintaa
mutta paremmin kuin ennen lukuunottamatta niitä kertoja kun tyyliä on löytynyt
ja se on varsin kummallista että ei se jää kroppaan koska vanha kömpelö tyyli
on kovin tiukassa. Pelattiin uppista ja en tiedä mitä siitä sanoisin. Aika
menee nopeasti pelatessa ja välillä tulee uitua veden alla pitkähkösti ja
sitten menee pitkä aika pinnalla puuskutellessa. Miksiköhän sanoin uitua veden
alla enkä sanonut sukellettua? Olen vissiin vähän kömpelö tyyppi. -23:27
2005-03-04 perjantai 02:14
Pidin teetauon kun menin poikki kuvaamisyrityksestä. Kuvia tuli kai mutta saada
edes suhteellisen tasan se mitä kuvittelee ei juuri aina tapahdu. Ennen
edellistä oli kahvibreikki. Koska edellisnytpäivänä söin iskällä kun sain taas
olla fiksaamassa tietsikkahommaa. Pitää saada etähoito-ohjelma ainakin pienten
juttujen hoitoon. Ajatusaallokossa liplattelen minne sattuu. Löhösin ennen
kahvia ja joko silloin tai pikemmin ryyppiessä alkoi mieli vilkastua mutta enpä
nyt osaa sanoa mitä se hölisi. Kai se menee rataansa ja välillä sitä kuvittelee
että on jokin tolkullinenkin ajatus. Koklasin CF-muistikorttiani iskän
tietsikan etumustan adapteriin ja sehän pelasi. Mutta yleensä ottaen
tietsikoiden pelaamisesta olen nyt kovin alhaista mieltä. No jaa ehkä ei isoa
aihetta rääkkyä toimivathan simppelit asiat kuten tämä kirjoitus ja jopa siirto
nettiin on taas ja jonkin ajan jatkuvasti ihan nopsaan pelannut. -02:22
2005-03-07 maanantai 23:41
Nyt menen takaperin perjantaihin. Käytiin Pekan kanssa kahvilla ja sitten
pizzalla Kotipizza ja se tapaaminen ja koko juttu oli koko isolla lailla
antosa. Tulla hupsahti vahinko siihen perään kun en muistanut että perjantaina
uimala menee ovesta lukkoon jo kello 19 ja olin nykimässä ovea 19:13. Tuli ihan
suru puseroon kun luulin meneväni meloskelemaan eskimoita. Tuo oli ihan hyvää
paluuta kuvitelmista maailman pakkasturuille. Suru aika pienestäkin asiasta ja
niin nimenomaan. Se oli jo tipoteissään seuraavana päivänä ja olen jopa
onnellinen muistutuksesta. Aina voisi olla suunnitelma B ja asiat ei todella
mene niinkuin kuvittelee. Perjantaista tuli sitten kuin huilipäivä ja uinnin
sijaan kävin ruokakaupassa.
Lauantaina ja sunnuntaina ei mitään erikoista tai sen erikoisempaa että taisin
hölkätä uimaan lauantaina ja eilen pyöräilin ja tulin kipeäksi uimisesta sillä
tavalla että alkoi tuntua kyllästyttävältä. Alkoi olla koko tapaani viettää
aikaa kyllästymistä. Tosin eilan illalla en käynnistänyt tiestikkaa vaan aloin
lukea romaania ja luin puolet. Siinäkin on uutta että osasin olla hiukan
kohtuullinen vihdoin enkä lukenut sitä kokonaan! Tämä on se minkä Pekka antoi
minulle luettavaksi jo joitakin aikoja sitten. Miesmuistin rajamailla.
Tänää en oikein tiennyt mihin ryhtyisin. Heräilin jo kello 13 paikkeilla. Ja
kohta iskä soitti ja kaipaili lisää kuvankäsittelyn opastusta. Sovittiin että
käyn Karhulassa uimassa ja ilmestyn sitten joskus.
Parkkeerasin uimalassa uikkarini suihkuttelupaikan koriin ja kävin veskissä.
Samalla istumalla viritin melko uutta omalaatuistani uimalasien kuminauhojen
viritelmää. Palatessani uikkarit olivat tipotiessään. Aikamoinen takaisku.
Kävin partioimassa pikalainauikkareissa altaan seudun jos joku olisi möhlinyt
vaihdokkimaisesti. No ei auttanut ja kävin sitten kassalta lainaamassa pöksyt.
Meni siinä uinnin alku sekavassa surussa. Olin kuvitellut uivani todella
rentoa kroolia vaikka 1000 metriä mutta 300 mennessä olin taatusti sekaisin
laskuistani. Kroolasin puolisen tuntia ja sen päälle toisen puolikkaan rintaa
yhteen kyytiin. Alan oppia pikkuhiljaa uimaan hiukan siistimmin rintaa sekä
kroolia. Aika makealta tuntui kun tuntui että tänään opin viemään kättä hyvin
rentona eteenpäin sormien juuri matkatessa pinnan yläpuolella. Olen myös hiukan
opetellut venyttelemään iltapuhteina. Iskällä Gimp sujui sitten jo! -23:59
2005-03-08 tiistai 04:23
Eli siis kun panin konetta käyntiin illalla niin se meni kiinne saman tien.
Se oli Win 98 ja sama kävi niin sanotussa suojatussa tilassa. Ja kun mulla oli
asiaa ruveta asentelmaan Vintoosaa uudelleen niin tämä sitten tuntui siltä
hetkeltä. Aika sutjakkaan se sujui ja nyt jopa Gimppikin näyttäisi toimivan.
Ai niin eilen nukuin noin 05:00-12:55 ja nythän alkaa jo aika olla aika paljon
taas eli pitäs ruveta nukkumista suunnittelemaan kun kerran meinaan sentään
pikkuhiljaa saada nukkumaan käymiseni ja siten myös heräämiseni aikaisemmiksi.
Ai niin nyt ei sitten ole asiaa lukemaankaan kun kello on jo paljon. -04:27
2005-03-08 tiistai 23:44
Oikein en tiedä olinko vielä heräilemässäkään kun puhelu herätti minut ja aika
kohta lähdin Mahikselle. Siellä oli jälleen kerrän läksiäiskakkua ja kahvi. Se
kakku oli hyvin makuisaa. Oli aika säheltävää jengiä paikalla.
Kävin hakemassa leipää ja ostamassa uudet samanlaiset uikkarit ja sitten vielä
kirjastolla. Minulla oli nivasta sekavia ja sekalaisia muistiinpanojani joita
muka setvin. Tajusin että olen selannut nipun ennenkin läpi saamatta mistään
mitään se selvempää tai siistimpää. Nyt olen jo niin viisas että huomaan jonkin
selvenevän ja se on jatkuva itsepetos ja luulottelu.
Nyt olen epäilevällä kannalla muistamisen suhteen. Minulla oli muutava asia
jotka halusin kirjata. Mustanko se tai mitä muistan?
Kävin uimassa hiukan. Uppopallo tuntui aika voimille käyvältä. Olin unohtanut
sukat. Pelkäsin että hiukan suuret räpylät hankaavat mutta ongelma jonka
sukattomuus toi olikin se että räpylä putosi useaan kertaan jalasta. Se taisi
olla joka kerta oikean jalan räpylä. No siistiä kun tuli tämä tutkimus ja
selvisi että ennakkoluuloni ei pitänytkään paikkaansa.
Nyt olen ihan kuitti. Taisin nukkua aika vähän tunteja. Valvoin viime yönä
aamuun saakka ja se oli hiukan typerää mutta minulle kai kovin luonnollista.
Tässä taisi jo tulla kaksi asiaa. Olkapäät tai hartiat ovat aika jäykät mutta
väsyneelläkin tavalla ja tuntuu jotenkin mukavalta koska luulen että olen
hiljalleen oppimassa pitämään ne rennompina uidessa ja muutenkin ja kunhan
vielä venyttelen.
Kello lähentelee puolta yötä ja voisin lopetella istuskelun tässä ja kenties
ottaa omenaa evääksi ja lueskella. Tuntuu aika kivalta kun vanha harrastus ehkä
voi herätä uudistuneena. Luen eri tavalla. En niin sanatarkkaan vaan muitakin
asioita ja ilmaisutapoja. Ei ole muuta sanottavaa nyt. -23:59
2005-03-09 keskiviikko 17:08
Nyt mulla on kaks aika tärkeetä sanottavaa. Jännästi vaan ajat muuttuvat.
Toinen on yhteisöasia ja toinen tietsikka-asiaa.
Olin vasta nousemassa kun tuli mieleeni että yhteisön keskustelukerhossa. Noh
ho-hoo laitoin nyt noin. Keskustellessa tulee useiden ihmisten läsnäollessa ja
sanoa mikä ottaa tai on ottanut aivoon eli siis ärsyttänyt toisessa ihmisessä.
Asiallisella tyylillä. Jokainen kuuntelee ja sanojakin kuuntelee mitä sanoo ja
kuinka sanoo. Jonkin ajan näin ajatltuani kuluttua huomasin että sanomseen
pitää liittää myös positiivinen kritiikki. Jos ei ole mitään mukavaa kuultavaa
niin joskus voi olla turhaa sitten kuulla epämukavaakaan. Tosin asiaa voi
säätää se jota kritiikki koskee. Siis tämähän ei todella ole mitään
kapulakieltä vaan koetteluani keksiä tapaa yhteisössä elämiseen ja siinä tulee
olemaan todellakin jotakin muuta tolkkua kuin missään mitä tähän asti olen
löytänyt. Se ei vielä suuren suuria todista. Koska olen hiton pöljä. Yhteisyys
vaatii samperin paljon sujuvammin yhteen pelaavaa sosiaalisuutta kuin mitä
tähän mennessä ikinä olen tositoiminnassa nähnyt. Koska jokainen on erilainen
ja monenlaisia tarpeita ja toiveita tulee noudattaa joustavasti.
Välihuomautus atk-aiheeseen. Sattumoisin huomasin että editorini jättää rivin
viimeisen välilyönnin paikoilleen kun rivin katkaisee enterillä blankon edeltä.
Se on kummitellut koska näihin kirjoituksiini ei kuulu rivinloppublakkoja ja
editorini poistaa ne käydessään rivillä ja se tarkoittaa että teksti muuttuu ja
olen jo pitkään ihmtettellyt syytä. Nyt muun aivotoiminnan yhteydessä honasin.
Seuraava on toinen asiani ja samalla se todistaa omaa typeryyttäni ja
laiskuuttani tai mitä lie.
Kävin lävi Knoppix live linuxin cheat code listaa eli boottamisen yhteydessä
mahdollisia valintoja isolinux bootpromptiin. Niitä on lauma ja mukana on
näppäimistön kielen valintta ja jopa boottaaminen cd:n sisällönkaltaiselta
iso-tiedostolta jonka puutetta olen yleensä ottaen kiroillut. Tässä tapauksessa
se on ullut valmiina odottamassa löytäjäänsä kunhan vain rupesin etsimään edes
oikein tietämättä mitä etsiskelin. Tutkiskelin pikemmin. Ai no joo etsin tapaa
saada Knoppix asennettua jotenkin kovalevylle. Gnoppixista sitä en löytänyt
vielä. Pirskatin työlästä ja kömpelöä. Jokunen muunlainen c00li id3a on. -17:26
17:37 Ilkka soitti juuri kyseli olisinko uimaan menossa ja tulossa sitten ja
sanoin että juu. Viimeksi mukanani oli hyvä lakupaketti mutta ehkä hiukan iso
että kun se syötiin niin alkoi jo tuntua. Nyt oli vielä isompi tarjouksessa ja
eilen ostin kaksi kun luulin että olisin ehkä illalla jo mennyt käymään enkä
sitten mennytkään ja testasin lakua itse ja sitä suoraan sanoen ja liioitellen
kuvaisin vanhojen uimaräpylöiden syömiseksi. Sitkeähköä ei herkkua. -17:40
2005-03-10 torstai 23:47
Nuh eilen kävin uimas ja koettelin potkuja erikseen pitkästä aikaa ja on se
vaan rasittavaa. Helpommin tosin menee kai kun joskus ennen. Pitää vähän
tiuhemmin ruveta keksimään vaihtelua. Uimasta menin Ilkalle ja katottiin pari
elokuvaa nauhalta siis Stalg 17 ja Ihmemies.
Tänään olin kummassa kipsissa "aamulla" eli päivällä kun olin nousemassa. Ehkä
vaan löhösin pitkään. Nukuin jotain 12 tuntia. Olen nytkin kumman seko.
Kävin uimassa vähän ja pelattiin uppista. Pukuhuoneen peili kummasti näytti
että hartioissa olisi lihaa. Voihan olla että sitä vähän tulee kun perhosuinti
on nyt melkein joka kerta listalla. Hartioiden jännittyneisyys tuntuu kummalta.
Luulen että minussa tai niissä on menossa joku prosessi joka muuttaa hartiat
dynaamisemmiksi ettei ne jäykisty tai että osaavat olla rentoina vaikka voinkin
käyttää niitä aika paljon. Ja silti se venyttely ja norjistelu pitäisi lisätä
vakkarina ohjelmaan.
Minulle jänskä ajatus jo sekin että voisin alkaa luoda lukujärjestystä. Kun
nyt on jo pari uppista viikossa ja sitten myös se monta kertaa mokaamani
melonta. Voisi se helpottaa touhuamista kun suunnittelisi. Kunhan myös muistan
että minulla taitaa olla iso kammo suunnitelmallisuutta kohtaan.
Boottasi tämä kone Windowsin vielä. Asentelin Knoppixia ja koetan nyt kohta
mitä sitä tuli. En edes tiedä kuin se bootataan. Ehkä levykkeellä. Alkaa
sentään olla aika saada vapaampi viritys edes vähän käyttökuntoon. -23:57
2005-03-11 perjantai 23:55
Nukuin ja kummasti kukuin hiisin pitkään. Edellisen yön 12 tunnin uni ja sitten
innostus yöllä kun vihdoin sain Linuxista version jolla alkaa jotain tehdä.
Sain jopa uusimman Firefox 1.0.1 asennettua. Minulle tuli sitten jopa kiirus
lähteä uimahallille. Kun seitsenään asti pääsee sisään. Uin hiukan tai
tarkemmin metreissä 850 ja sekalaista kaikkea.
Aikamoinen jengi melojia oli eikä kaikille riittänyt kanoottejakaan kerralla.
Nappasin yhden vihreän ja aloin tehdä eskimoita ja sain vinkkejä myöskin
pystyssä pysyttäytymiseen. Eskimoin itseni aina pystyyn enkä jäänyt
vedenalaisesti vedevaraan kertaakaan. Toisella tai kolmanella viimeistään tulin
ylös. Kylläpä se on nyt aika helppoa kun minulle meni jakeluun että tarvii
kaapsauttaa melalla sitä vettä laajalla kaarella sivusta niin ei tunnu missään
rankalta pystyyn takaisin ylös kääntyminen.
Olen hiukan joka puolelta mustelmilla uppopallon pelaamisesta. Taisi olla
toissakerta kun sain jonkun polvesta munilleni. Onneksi oli aika kepeä kumautus
ja se unohtui jo muutamassa minuutissa. Siinä heti perään olin kyllä mieltä
että munaskusuojukset saisi olla päällä. Eilen myöskin huomasin että kyllä
isot räpyläni olivat sittenkin hanganeet kantapäätä oikeasta jalasta ja eilen
sukankin kanssa tuntui harmittavalta se kantapää.
Sitten muutama kummitteleva asia. Muutama viikko sitten näin jäniksen muutamaan
kertaan pyörämatkalla. Sellainen hassu tapahtui että kolmena muistaakseni jopa
peräkkäisenä päivänä autotien lamppu sammui juuri kohdaltani. Enkä silti
muistanut asiaa sinänsä. Tässä on muistuttassa parin pojan leikki kun he
viheltelivät ja sitten sanoivat että katos niin se lamppu syttyi. Kun oli ilta
hämärtymässä. Ja neljännenkin kerran sammui lamppu juuri yläpuoleltani kun olin
pimeässä polkemassa uimahallille. Se on selvää että silloin huomaa helpommin
kun on kohdalla mutta mikä aiheutta. Useimmiten ne ovat sammumisia mutta joskus
saattavat olla syttymisiäkin mutta nyt en kyllä tarkalleen muista. Ja toisaalta
pakko olla sytymistä koska muuten menee balanssi koska ei se sammunut voi
uudestaankaan sammua peräkanalan tyyliin.
Ja sitten ei enää muuta kuin että hassu väsynyt olo ja oli varsinkin kun
iltapalastelin. Väsymystä ja tyytyväisyyttä ja kun on puuhastellut kropallaan.
Tyytyväisyyttä eskimoista ja kohtuullisesta perhosesta ja kerkesin sittenkin
ekana uimahallin ovesta ja se on tuttu turvallinen juttu. Ja lähdin ajoissa
veke ja kerkesin kauppaan ja siinä olen keksinyt viikkorutiinin että ostan
kolme isoa maitoa ja kolme jäätelöä ja pussillisen omenoita. Nyt ostin vielä
kolme suklaalevyäkin kun ajattelin että voin vähän pitää karkkipäivää. -00:14
2005-03-14 maanantai 23:42
Taisinpa eilen syödä yli puolikkaan suklaalevystä kun vihdoin sain kömmittyä
ylös ja siitä tuli aika oksettava olo. Vielä yksi levy on syömättä ja en tänään
koskenut siihen kun ei tehnyt oikein mieli. Suklaakurssi on opettavainen.
Viikonlopusta tuli huilia jostakin. Tosin päässä pyöri aika paljon. Hitusen se
on kummaa kun tuntuu että tulee jokin siisti ja merkittävä ajatus mutta ei
siitä mitään jää useinkaan mieleen. Sitten vasta kun se palaa jos palaa.
Tänään kävin uimassa. Varsinainen uutinen. Uin kaikkiaan noin 2400 m siin noin
koska laskuissa on vaikea pysyä. Kaikkea uin ja yhtäpaljon. Noin. Semmoinen
hassu havainto että uiminen on aika helppoa kun ei yritä lujaa uida. Paitsi
perhonen. Muu uinti on siihen verrattuna lepoa. Ensin uin viiden sadan satsit.
Eka 500 rintaa meni noin kymmenessä minuutissa helposti ja sehän on 3000 metrin
tuntivauhtia. Uin kaikkiaan 65 minuuttia ja perhostelujen lomassa tuli huileja
eli yhteistulos kaukana 3000 metristä. Keksin nyt uuden uintilajimodauksen.
Sekari mutta eri järjestyksessä. Viimeisenä uin 400 RU+SU+PU+VU. Sadan
perhosmetrin jälkeen vapari oli aluksi tökkivää mutta viimeiseen 25 metriin
päästessäni olin jo huilannut vaparia uidessa. Tämmöistä tämä on. Olin höpönä
onnellinen juuri äsken syötyäni ja vastauineena. Meni kolme minuuttia ja tulin
vain täydentämään että ekan 500 perhosen uin 200 huili 200 huili 100. -23:58
2005-03-17 torstai jo taas 02:50
Ei kertakaikkiaan huvita kirjoittaa. Olis kyllä jotakin merkillepantavaa mutta
katotaan päivällä sitte. Tai joskus. Oon edelleen valvonut yöt. -02:51
18:36 Alkas olla jo hoppu kohta uimalalle. Voi hitsi. Eikä suuren suurta intoa
tai höpö-höpö. Kirjoittamista tarkoitin. Jotenkin tekisi mieli koettaa laittaa
pieniä asioita järjestykseen. Olen kyllästynyt. Vähän kaikkeen mutta enpä
siltikään elämään. Hahmottelen löytää uutta näkökantaa ja uudistusta. Tai ehkä
tämä on tunne joka ei ole tällä kertaa uusi. No kasvuun. Samalla kun sääntöjä
on yhä vähemmän ovat ne sitä tiukempia. Peruskamaa. Paskat. Lässyttelyä. -18:41
18:43 Huomasin tuossa alapuolella vanhentuneen merkintäni 13 cd:n eräpäiväksi.
Huomasin sen saman mielessäni tänään heiluessani jossakin tiskipöydän tienoilla
ja nyt annoin tuon ajatuksen olla asiana joka liittää ajattelun tekoon. Siis
taidan olla mieltä että ensin on ajatus. tai ehkä ei sittenkään koska monien
tekojen ponnistimena on ehkä sittenkin vaistomainen käyttäytyminen. Voiko sitä
kutsua tiedostamattomaksi ajatukseksi? Ei hitto ei skulaa. Sana menee sotkuun.
Tiedostamaton vaikute saattaa vielä kuullostaa käypäiseltä. Rupean olemaan
hajamielisyyden eteistilassa. Juuri jossakin jossa en enää sirkein silmin voi
ruveta väittämään että enhän minä ole yhtään hajamielinen. Potkaisin tänään
polveni tuolin selkänojaan pöksyjen kanssa rimpuillessa. No juu en sitten
rimpuillut käyttäydyin ihan rauhallisesti mutta kai sitä saa edes kuvitella
elämäänsä jotakin huimaa. En muista että olisin koskaan ennen osannut polvea
noin potkaista. Lajin vaihto. Ties vaikka illalla tai yöllä jatkaisin. -18:52
23:24 Toistamista kaikki on sittenkin. Kovin paljon. Nyt eiliseen. Uimassa
keksin uuden menotavan. Tai ei nyt todellakaan ihan uuden vaan modauksen vaan.
Liikkua enimmäkseen delffiinipotkuilla ja käydä välillä pinnempana vetämässä
perhoskäsivedon kera haukkauksellinen ilmaa. Jollakin neljällä haukulla sain
25m "uitua". Niin ei se enää taida uimista olla. Oliko vaapauinninkin sääntö
että alkusäntäyksen jälkeen on jonkun kropan osan oltava veden pinnassa.
Eilen oli myös Ilkan nimipäivä ja törmättiin uimalassa. Käytiin sitten päälle
4U:ssa parilla tuopanderilla. Tuntui kylmivältä kiskoa olutta kun energiat ehkä
oli vähissä uimisen jälkeen. Siellä oli sitten irtohirvi improamassa. Tuo oli
toinen kerta kun näin. Viimeksi edellistalven Jääkotkapäivillä. Pitää koettaa
pitää mielessä ne pelit ja koettaa sopivalla hollilla.
Kävin nakkikioskilla ulkoduttuani kapakasta. Todellakin moniaita vuosia tainut
vierähtää mosta ravinnonhankintaa harrastamatta. Enkä ole kapakkaankaan eksynyt
pitkään aikaan. Enkä haluakaan taas. Kahvilla käynti on ok mutta tuollankin
tuli sitten hiukan tupakkimyrkytystä ja yöllä otti kupoliin kaljoittelu.
Kun tulin kotiin myöhäsnä niin söin vielä puolikkaan siitä kolmannesta
suklaalevystä. Olenhan ennekin todennut että en pidä oluesta. Pitää kai itseään
virkistää kun muisti on lyhyt. Tämäkin on fiilishommeli. Joskus voi olla fiilis
kaljoitella ja melkeinpä siihen riittää yksi pieni pullollinen tai max kaksi.
Vaikkapa saunottua tai muutoin vaan sopivan hollin tullen. Mutta olihan tämä
kai ensimmäinen kokeilu suoraan uimasta ja idioottimaista koska kroppa varmaan
odottaa mieluummin jotakin ravintoa kuin pantuja litkuja.
Sainpa sentään itseni hiukan aiemmin viime yönä nukkumaan ja heräilinkin sen
seurauksena sukkelampaan. Aion säätää aiemmaksi. Monta aurinkoista päivää olen
missannut. Mitäpä siitä? Tämä on tämmöistä ketkuttelua vaan.
Tänään tihuutteli luntakin ja olin pitkähköstä aikaa lähdössä minilenkille
lähikauppaa kohti kun tajusin lumentulon tarkoittavan lumen päätymistä pihaan
ja portaille. Tein kai ensimmäistä kertaa tänä talvena pieniä lumitöitä. Sitten
tein kolmen minuutin lenkin kaupalle kauppa-asialle.
Söin hiukan päivällä että jaksaisin iltaan ja pyöräillä sekä uida hiukan ja
uppistella. Olen nyt taas päättänyt että tahdon hiukentua. En oiken tajua miten
mahanseutuni on niin pullottava. Mahanlihasten päällä ei ole mitenkään hurjasti
läskiä mutta niiden alla on joku vellova hyytelöpommi. Oletan että jos saan
vähennettyä syömisen inputtia hiukankin niin sen aladoobin on sukkelaan
alettava peräytymään pienemmäksi.
Arvioin että minulla riittää tahdonvoimaa hoikentuakseni. Mutta ei ole mikään
uutinen että arvioni usestikin ovat perseestä. Luulottelujani ne usein ovat.
Uin hiukan. Taisin eilenkin kokeilla potkuharjoitusta pitkästä aikaa ja myös
tänään. Se on hengästyttävää. Olen nyt aatostellut että pitää tehdä vaan hiukan
säännöllisesti ja uppiniskaisesti sitä mikä rassaa niin se kyllä helpottuu jopa
kohtapuoliin. Koko uimatouhu on sitä todistanut. Ja muutkin asiat.
Uppopallossa olin jotenkin hengästyväinen ainakin aluksi. Jotenkin rauhaton
enkä osannut vetää rauhallisesti syvään henkeä. Tosin taisin olla reippaasti
pinnan alla aiempaan verrattuna. Opin että ei pidä jäädä veden alle lusmuamaan
vaikka helposti siellä on kerran pitkään mutta sitten toista kertaa se ei heti
onnistukaan kun pitää jäädä pinnalle puuskuttamaan. Välillä tulee turpeita
muistutuksia että tämä on todella kontaktilaji. Honasin sen nyt vasta myöskin
että mikä tahansa kohta toisista pelaajista voi olla millä vaan hollilla. Ei
ole kuin ajan kysymys kun tulee se tärsky... Muutama kerta sitten tuli ekaa
kertaa jonkun polvesta munaskuille mutta se oli ihan kohteliaalla teholla ja
unohtui jo muutamassa minuutissa pelin hässäkässä. Eikun siis mukavaa touhua ja
tekisi mieli enempäänkin kuin peri kertaa viikossa! Mutta ihmettelenpä heti sen
sanottuani että kuinka kauan menisi kyllästymiseen? Uinhan nykyäänkin vielä
noin viisi kertaa viikossa. Jaa ei sentään viittä tehollista kertaa sikäli että
kahtena päivänä on uppista ja uin hiukan ennen sitä ja huomenna olisi taas sitä
eskimoilua. Jospa saan itseni opetetuksi aikaisille unille ja sitten heräisin
myös niin voisin ruveta silloin tahikka tällöin käymään pari kertaa päivässä
liikkumassa tai jopa uimassa. Lenkkiä tarvisi tehdä koska tuntuu vaan siltä
että se olisi hartioilleni rentouttavaa hyttyyttelyä.
Voi pahvi. Jo pamahti tasan puoliyö päälle. Olikohan se sitten viimeyötä kai
kun kokeilin Cygwin:in asentelua. Yllätyin kun se imaisi itsekseen ilmeisesti
uudemman Midnight Commanderin version netistä. Siis varsin tehokas systeemi
mutta vaikea hahmottaa. Se kai on kakkamisen yleinen juttu tämän alueen ja
varmaan yleensäkin eri aihepiirien tsydeemeissä. Kun ei ensin tajua mitään niin
siitä on pahkuran vaikea siirtyä edes vähän tajuavaan kastiin. -00:05
2005-03-18 parjantai 05:01
Tunnen hiukan haastetta. Voisi sanoa myös pienoiseksi epämukavuudeksi. Kolmas
kuvailu on nälänpoikanen. Honaan että olen tottunut aika sukkelaan tämän
tunteen havaittuani torjuntaoperaatioihin. Jopa melkein vaistomaisesti pahemmin
ajattelematta sitä mihin olen ryhtymässä. Nyt kohta ehkä voisin pienen
välipalan naukata mutta pitää opetella pitämään se pienenä. Jos hiukankin
viitsin ajatella niin voin poimia kertautuneita muistoja siitä miten ennen
vähän väliä heitin kourallisen maapähkinöitä kitaani toistuvasti eikä se edes
ollut muuta kuin sivujuonne ahneessa puuhassani. Ja nukkumaan!! -05:06
23:44 Se on edelleen parjantai vielä vähän aikaa. Olen saanut kelloani rukattua
eteenpäin. Olen siitä jopa hämmästynyt. Jotakin uutta toimeliasta ja halua olla
vähän reipas. Tai ei kai oikeastaan vaan halua olla ihan täysin kyllästymättä.
Ei minua juuri reippaus innosta vaikka joskun voin niinkin kuvitella. Sellaiset
aatokset haihtuvat minulta pikaisesti.
Kerkesin liikahtaa Mahikselle. Käytiin sitten jengin kanssa muutamalla
kirpparilla Karhulassa ja hieman Mäccärissä. Olin jo menossa mielessäni sinne
kun ylikansallisuuden varoituspillit alkoivat melskata. En edes tiedä olenko
ikinä ennen ollut Kotkan Makkarissa ja en ainakaan tänä ihmisenä siis. Oletan.
Mentiin sitten oikeammin syömään San Remoon Pekan kanssa. Sekoan vähän. Juu
näin se on mutta aikajana? Missä järjestyksessä olen asioita ajatellut?
Havahduin kymmentä vaille seiskan ja kerkesin uimalaan. Uin hiukan vaikka olin
syönyt melkein juuri. Menee helpommin syöneenäkin nyt kuin joskus alussa. Nyt
on jo vähän pelivaraa pulikoidessa. Nyt melojia oli reilusti vähemmän. Väkeä
nirsommin. Tartuin yhteen pieneen keltaiseen mutta se ollikin yksityisvene ja
sitten löytyi vielä vaalea poolokajakki ja kapea sekin. Opettelin ja sain
vinkkejä taas pystysää pysymiseen vinonakin kauhomalla melalla edestaas. Aluksi
eskimot sujuivat luullakseni molemmin päin niin helposti että en huomannut
laisin eroa. Sivutuki toimii paremmin vasemmalta. Niinkin hyvin että osaan
tulla samalla melalla plaraamistyyllillä umpisukkeluksista takaisijn ylös.
Mutta oikealta ei vielä suju. Ja lopuksi kun aloin väsyä oli jo vaikeaa päästä
ollenkaan ylös oikealta puolelta.
Mietin sitten kotona omenaa rapsuttaessa kätisyysasioita ja uintiakin. Kuinka
olen pikkutarkka jonkin verran ja tuo se tulostakin. -23:59
2005-03-20 sunnuntai 23:15
Viime aikoina olen taas alkanut herätessäni huomaamaan että olen nähnyt unta.
Mitä nyt pari tapausta muistan niin niissä on jotakin vaaraa. Ennen aikoja alas
tuleva lentokone tai puunrungonkappaleessa muhivat ampiasmehiläiset alienia
mielessä jälkikäteen herätellen.
Ahhah. Kun olen ollut poikki. Eilen tuli outo lepopäivä. En jaksanutkaan nousta
vaan torkuin myöhäisiltaan asti. Kummastuttaa kun ennen muka kävin jossakin ja
jopa liikkumassa jokapäivä. No selityksiä löytyy.
Olen pitäytynyt täyttämästä pieniä nälkäkohtauksia isoin ahnein suin. En osaa
uskoa mutta tuntuu että syön puolet siitä mitä aiemmin kerralla. Energiasta ei
kai ole kyse. Ja liika energiahan vie energiat ja kroppa on läpikulkupaikkana
hukkaenergialle. Nyt olen kenties energisempi ja toki myös hiukan kasvaneen
itsekunnioituksen takia. Välillä tuntuu että maha on ainakin kolme senttiä
vähemmän kummulla ja välillä ei.
Tänään vihdoin sain itseni lenkille. Edellisestä taitaa olla parisen viikkoa ja
sekin oli vain hölkkäspurtti uimalalle. Nimenomaan vain ja silti seuraavina
päivinä pohkeeni olivat hellinä. Tein lenkin jota olen pelännyt. Kuten kaikessa
hankala lähtö. Kun en muistanut onko tien varressa kävelytietä sillä silloin ei
ollut kun koulutieni kulki sitä pitkin. En muistanut vaikka taisin toissakesänä
pöyräillä siellä kerran. Hökyttelin hiljalleen. Sormia palelteli ja kaulaakin.
Olen tottumaton ja matkasin melkein 50 minuuttia. Yksi alle minuutin huili ja
etutaivuttelu piti tehdä kun huomasin että minulle ei ole mitään iloa suorittaa
lenkki tuska puskien. Huvitteluahan tämä saa olla. Toisen kerran loppua ennen
piti jarrutella. Se on vaan jänskä juttu kuinka useimmiten lopuillaan alkaa
tehdä tenää. Siis varsin hyvä lenkki. Ai niin ongelma oli lähinnä palauduttuani
kämppääni että tunsin olevani poikki eikä lattialla ollut tilaa no mahduin
juuri ja juuri pitkäkseni ja siinä oli mukavaa. Ihan hiukan venyttelin. Sitten
kun vihdoin olin ilman vaatteita kävin suihkussa ja kylmässä perinteeni mukaan.
Sen jälkeen naama on mukavan naurava kylppärin peilissä!
Tämä väsymus ja poikkinaisuus on aika konkreettista. Hartiat ja yläselkä ja
välillä selkä ja mistä milloinkin. Olen tullut potkituksi ja vähän maiskityksi
uppiksessa ja sitten vielä meloessa olen kiemurrellut kajakin aukossa ja
molemman kyljet ovat mustelmilla aukona reunan kohdalta ja varmaan selkäkin
hellänä. Välillä jopa luulin että olen makaamisesta kolettunut ja tässä
koneella istumisesta mutta se tuskin on ihan vaivojen lähde vaan pikemmin vaan
lisähaittaa tuova jutska. Yläselän jäykkyyden aikaansaajaa en oikein ymmärrä.
Eilen ja tänään olen tainnut lukea ja katsella neljä sarjakuva-albumia. Tykkään
semmoisista varsinkin kun ovat jotenkin juoneltaan ja asultaan sielukkaasti
tehtyjä. En oikein osaa arvioida olenko seko mutta luulen että en ole ennen
ollut niin sisällä siinä mitä tutkin sekä kokonaisuuden että yskityiskohtien
osalta. Olen myös kuunnellut pitkästä aikaa musiikkia tässä istuksiessani.
Tietokoneella hommailujen into on pätkivää. Ideoita pursuaa välillä mutta aina
ne jäävät uinumaan. Välillä olen ruvennut kykkimään tässä ja tutkailen tai
kokeilen jotakin tai surffailen ja löydänkin jotakin uutta tietoa asioista
jotka askarruttavat. Enimmäkseen ottaa aivoon kun kaikki tietsikkajutut on
vaikeasti aloitettavia ja hahmotettavia. Taidan tarkoittaa jotakin mikä ei ole
ihan pikkuista. Vähän aikaa siis viime vuoden siällä tai joskus ei ikinä
löytynyt edes tietoa mikä jokin otus on. Nykyään tuntuu että löytyy. Ehkä kun
opiskelen netistä enkä yritä päästä selville mitä esimerkiksi Linuxissa tai
jossakin ohjelmat ovat heiniään. Sentään isosti taitaa helpottaa se että olen
löysentänyt tarttumistani pikkuseikkoihin ja myöskin tiedän nyt paremmin miten
oppiminen menee. Ensin ei tiedä saatikka tajua mitään.
Välillä minulla on romanttisia tunnelmia. Keskimäärin ihan tavallisia siten
että osaltaan voi olla ikävyyttä mutta toisaalta myös ihania lähestulkoon
väristyksiä.
Kerkesin muuten lenkin valoisana aikana. Ja sen päälle myöhemmin ajattelin että
se ravisti minussa kemian kohdalleen. Vaikkakaan hartiat eivät vielä mahtavaa
rentoutusharjoitusta saaneetkaan. Mutta luulen että voisin siihenkin oppia.
Nytkin hartiat ovat osin pingoittuneet jouset. Mutta silti alan olla varma että
hartiani ovat laskeutuneet kilpikonna-asennosta sporttisemmiksi.
Joku juttu oli lisänä mielessä edellistä pätkää aloittaessani mutta taisi se
haihtua joksikin aikaa. No eri juttu. Koski rynnisteli mahtavasti kun sen
ylitin. Luistelemaan voisi mennä vähän. -23:55
2005-03-24 torstai 02:37
Mitähän sanaa käyttäisin kun viime päivinä on jo loppuun kaluttu. Jepulista
vaan mielikuvitusta vähänlaisesti minulla. Siispä edellisinä päivinä tätäkin
viikkoa olen tuumannut että tämän päiväkirjan tehtävä saa olla nyt pikemmin
analysoiva ja selvittelevä kun jokin tapahtumien kertominen. Semmoiset minulla
fiilikset että jotakin selvää saisi tulla. Onhan sitä hiukan tullutkin siten
että olen varmamaan optimistisempi. Siinä tarvii olla hitusen selvempi.
Mutta enpä nyt tiedä. Alan olla väsynyt taas. Ai juu se eli tämä urautumisen
tunne. Kuin kaikki vain toistuisi tai jotakin sinne päin. Sellaistahan touhu
paljon on. Kyllä välillä keksin jotakin uusia näkökantoja. No hiukkasen. Sen
siis ymmärrän paremmin että oma asia se on kun kyllästyttää ja oma asia se on
keksiä oman lainen lääke.
Jotenkin Karhulan uimalassa käytyäni pimahdin päästäni että uimahallit olisivat
kiinni tai ei kovin auki torstaina. EN nyt ole Karhulasta varma mutta Kotka on
huomenna iltaan auki eli siis onneksi uppisharjoitukset ovat.
Säädin editorini rivinlopun välilyöntihommelin. Se oli iisiä. Taikka siis
yleensä ohjelmointi on ollut minulle aika iisiä. Tosin harjoitusta on tullut.
Ja iisiä se on tässä omassa antiikkisessa lajissani Borland Pascalilla. Sitten
vielä kaiken kaikkiaan systeemin rakentaminen ei ole pelkästään iisiä ollenkaan
kun haluisin erinomaisen siistin systeemin ja touhu junnaa. Mutta hiukan olin
illallakin tai päivällä optimistinen ja uskalsin taas luulla jotakin syntyvän.
Toivoisin monien asioiden olevan yksinkertaisia ymmärtää ja toimivia elikkä
siis siistejä tai käytänöllisiä. No kuten sämpylän leivonnan opin tekemään aika
siististi. Nyt en taas ole tehnyt sitä aikoihin. Voisin tarkistaa että
todellako siistiä jälkeä siistillä tavalla tulee vai ei. Luulen että nykyisin
olen tarkkanäköisempi kuin ennen. Luulen että olen päivä päivältä nuukempi.
Ja samalla olen välinpitämättömämpi. Tai ehkä en vaan jotakin muuta mikä voi
osaltaan näyttää samankaltaiselta.
Saattoi olla äskön illalla kun tuumin ja tuumin että olen ehkä muuttunut
hitusen epävarmuutta sietävämmäksi kuin mitä olen ollut. Toisaalta voinen
hiukan kammeta sanoja ja sanoa että epävarmuutta voi vastata tuska jossakin
mielessä. Tai pikemmin epävarmuuden heikko sieto muuttaa epävarmuuden tunteen
tuskaksi. Samoin kuin heiveröinen kunto kun yrittää sitten liikuttaa kroppaansa
heijastuu vaikka hengästymisenä ja tukehtumisen tunteena tai jonakin muuna
tuskana tai lyyhistymisena tai jonakin. Kyllä voi että maar ihme ja kumma kun
olen sekavakielinen. Mutta se minulle uusi ja jännä ajatus oli että toiselle
jokin asia voi olla liian epävarmaa ja sama voi olla toiselle ikävystyttävää.
Samoin kuin ennen minulle oli tuskaisaa uida kroolia ja nyt ei ole.
Olen ottanut uimisharjoitteluun nyt taas välillä mukaan vuoropotkutreenin. Teen
sen krooliuinnin tai yhtä hyvin selkäuinnin vedon loppuvaiheen asennossa eli
toinen kylki suunnilleen pohjaa kohti ja toinen pintaa ja pohjan puoleinen käsi
ettean ojennettuna ja pinnan puoleinen kylkeä vasten. Se on minulle edelleen
hankalin harjoitus. Eli pienen tuskan paikka. 25 metriä potkittuani vetäen
siinä matkalla muutaman hengenvedon saa minut ihan kuitiksi. Tunnen jo saaneeni
vähän tuntumaa siihen mitä jalta tekevät. Tuumin hiukan että jatkelen vaan
hiljalleen tätä harjoitusta ja pikkuhiljaa se muuttuu. Hmmmm... minä siis
muutun. Jalat saavat puhtia ja ties mitä luonto siinä tekee kun sopeudun ja
opin. Annan perhosuinninkin muhia kun en oikein jaksa vielä enempää kuin
100 tai max 200 metriä kerralla. Eli teen näitä pikkumatkoja sitten. -03:14
18:35 Eilen heräillessäni näin selvänä idean että voisin tehdä mobile-juttuja
erilaisesta rihkamasta jonka keräily on luontaista minulle. Kuten kiiltelevät
paperit ja kevytmetalliset ruoka-ainepurkkien kannet.
Tänään taas noustuani näin selvänä idean että voisin tehdä ohjelmani eräästä
osasta yleiskäyttöisen. Eli siis sen tapaista että jokin makromainen tai koodi
käännettäisiin vaikkapa siksi tekstiksi päivän nimineen jolla uuden päivän
päiväkirjani aloitan. Se olisi yksinkertaisuutta. Taitaa olla tavallista että
ohjelmat tehdään kovin erikoisiksi vaikak oikeasti niissä ei sitten olekaan
niin kovin paljon erikoisuutta.
Olen muuttanut kantani avoimen ohjelmakoodin tyyliä kohti. Tätä omaa en vielä
tiedä voivani selkeästi avata koska tämä on riippuvainen joistakin Borlandin
osista jotka eivät ole vapaita. Mutta tutkin asiaa hiljalleen. -18:41
2005-03-28 maananatai 23:51
Kävimpä lenkillä ja ikävystyin lopuksi. Aluksi auringon paistaessa jo matalalta
silmiin kuljin unelmoivan rennohkosti. Viikko sitten samaan matkaan vain toisin
päin meni melkein tunti ja nyt viisitoista minuuttia vähemmän eikä lopulta
ollut myöskään tarvetta käydä huilimaan pitkältään. Taas olin unohtanut uhden
motivaattorin tai kunnon mittarin eli pulssin ja se oli viisi minuuttia lenkin
jälkeen 92/min. Kävin kylmässä suihkussa ja jo ennen sitä hymyilytti. Suihkutin
reilusti vettä ja kun yleensä päähän ei haluta kovin roiskia kun se alkaa
sattumaan niin nyt kipu kasvoilla sekoittui nautinnon tunteeseen. Suihkun
jälkeen olin niin taivaissa että ihmetytti. Puoli tuntia ensimmäisen mittauksen
jälkeen pulssini oli 65/min.
Eilen uidessani oli ihmeissäni kun perhisuinnissa alkoi kädet väsyä kropan
eteenpäin raahaamiseen. Pitää koko kropalla luikerrella. Vielä enemmän
kummastutti kun en hurjasti hengästyttävällä tavalla väsähtänyt. -23:59
2005-03-29 tiistai 02:06
Muutaman kerran olen kuvitellut alkavani selvitellä ajatuksiani näin. Siis
koettamalla saada niitä sanotuksi ja mieluummin sellaisia jotka eivät tunnu
miltään selviltä vaan niitä jotka muhivat. Se jopa unohtui kokonaan välillä.
Pää on sellainen ajatusten pesä että ne eivät välillä halua edes kurkistaa ulos
sieltä. Kuinkahan ne viihtyvät? Välillä ainakin varmaan vallan mainiosti! Hymy
värähti enimmäkseen oikeanpuoleisen suupielen kohdilla alahuulella ja kiirehti
poskea pitkin. Rusakot ovat paljon taitavampia heiluttelemaan korviaan. -02:11
03:08 Pulpahti vaan mielestä mieleen että olen välillä taas kuikuillut unia. No
ei niitä kovin paljoa ole ollut mutta sen kummempaa tai kauhistuksia ja jotain.
Kesämökki oli paikkana eräässä. Nyt jostakin vielä vanhemmasta heitän väliin
kulmikkaan ympyrän joka kenties oli käynyt unessani agitoituna tai yhtä hyvin
pyöreä neliö. Siis unien kummallisuus verratuna totisuuteen. Mökillä oli
jotakin kuin jättimäinen kastemato. Ja hauki. Hauki ampaisi jonkin pitkulaisen
eläimen kimppuun pitäen sitä tiukasti otteessaan. Se oli ehkä myös hauki mutta
kovin pitkä ja laiha. Olettaakseni toista haukea toruttiin että elä nyt tuota
pure. Ehkä kuvittelen. Sitten hauki oli akvaariossa joka oli kuin vesikupla
ilman seiniä. Sielläkin oli joku toinen kylässä ja sitten vesi oli yllättäen
hävinnyt ja otukset maassa. Toisessa unessa olin joukossa jonka piti jossakin
rituaalissa katkaista päät joiltakin onnettomilta. Pomo oli yksi ja
katkaisijoita kaksi. Pomo oli eräs henkilö. Minä aloin ihmetellä että oikestiko
päät poikki. Sapelit pitkine varsineen olivat pidempiä kuin mahtui liikuttamaan
keittiömäinen tila jossa tilannne. Valveilla olin lukenut kuinka Japanilaiset
katkoivat Kiinalasilta päitä valloitusretkellään. Nuo ovat muutaman päivän
takaa. Joskus ja luulen että useita vuosia sitten olen nähnyt unia jossa olen
ehkä tappanut jonkun. Sitä ei nähnyt ja tiennyt siis mutta oli jokin salainen
kätkö jossa kuvittelin olevan ruumiin. Kovin kauan sitten näin useasti
hämähäkkiunia joissa olin lähestulkoon joutumassa verkkojen pauloihin ja
hämähäkejä jopa kuhisi. Sitten joku kerta tapahtui jokin klik-klak mielessäni
ja hämähäkkiunien näkeminen loppui. En ole yhtään varma näinkö jonkin unen
jossa hämähäkki ei enää tuntunut vaaralliselta tai vieraalta. -03:25
2005-03-30 keskiviikko 00:20
Kerron tiistaista. Harvinaislaatuisen toimelias päivä minulle. Vvoi jumalavita
sentään. Olisinko jo oppinut että en minä voi määrätä kertomaan itseäni
jostakin vaan aiheet pomppii? Jossakin muualla ehkä niin mutta ei päiväkirjassa
joka on sekopäiväkirja. No niin himputin samperi nyt en muista mikä häiriö tai
nieriä minua puri kun piti pompata muuhun aiheeseen. Toimeliaisuutta. Ah aha
just eli piti mainita että edeltävänä yönä nukuin kymmenisen tuntia ja nyt
tiistaina oudosti heräilin jo yhdeksän jälkeen nukuttuani viitisen tuntia. Olin
hiostavan oloisena ja en sen makuisena että hyvinkään uni enää maittaisi.
Pulssi oli 55 naputusta minuutissa. Olikos se yksi haaveeni trimmata pulssi
viidenkympin paikkeille? Lepopäivä vaikuttaa huomasin viimeksi. Se taisi olla
perjantai ja mitään huhkimattoman päivän päätteeksi mittasin pulssikseni 50 ja
varmistuksena vielä 53 ja yllätyin että se ei sen enempää noussut pelkästä
pelosta ja matalan pulssin yllätyksestä.
Olen siis ehkä muuttunut. Niin tai sitten olen löytänyt toisen puolen
itsestäni. Tai monennenko? Olin pääsiäisaterialla alakerrassa ja sitten hiukan
katseltiin ohjelmia. Ihmeen samaa formaattia oli ohjelma ohjelman perään. Mutta
eräässä oli repliikki suunnilleen että kumpi minä olen kun ihmisellä oli ollut
entisestä poikkeavaa käytöstä. Tosin oli hyvä syy meteoriittikivi. Mutta
käsitys että vain jokin puoli on se mikä on itse on aika hatara. Tai ehkä sanon
vähän perkuleen aukkoinen ja heiveröinen. Kun niitä puolia on erilaisia. Tai
jopa näin. Ei erilaisia vaan saumaton jatkumo mitä kummemasta kauhistuttavan
tavallisen kautta aivan toisaalle ja tätä samaa erilaisissa aihepiireissä tai
rooleissa erinäisin huipuin ja syväntein ja pimein luolin höystettynä.
Näin minä puhun tiistaista. Se on nimeni ja osoitteeni. Muuttunut olen ja
kroppa hinkuu menemään. Mahdottoman yllättävää jotenkin tämä. Se oli se
maanantain lenkki joka ei tehnytkään minusta poikkinaista vaan hölkänneen
pojan. No niin aamuisella ainakin minun ajanlaskuni mukaan rupesin tekemään
lähtöä Karhulaan uimaan. Joku pikkuniksaus päässäni ehdotti toimitusta Etolasta
putkiosastolle. Tässä tapauksessa letku on putki eli halusin vanhasta
snorkkelista irroittamaani suukapaleeseen ja käyrään putkenpätkään letkua että
saisin uppikseen soveltuvamman hengitysapuvälineen. Olen ensin kuvitellut että
menen Robbarista tutkimaan mutta joistakin viimepäivien puheista kai oli jäänyt
idea Etolan olemassaolosta mieleen ja nyt se vasta sytytti. Jepsulishailakkaa
että se on iso putiikki varasto. Olin mitannut että sisäläpimitaltaan 23-26mm
materiaali eli puutarhaletku olisi passelia ja heti löytyi vastaus että 25mm
kaliiperia löytyy ja pyytelin olettamaani 20cm pätkää. Kysyin mitä maksaa. No
ei mitään. Olisko mitään järkeä että teollisuusvarsto käy letkunpätkäkauppaa?
Tämä oli semmoinen lyhytaikainen ilo joka näköjään ei olekaan lyhytaikainen
koska uudelleen se hymyilyttää ja uskon että vielä monta kertaa. Se vaan oli
minulle yllättävä käänne. Onpa minulla sittenkin kamalan kapoinen mielikuvitus.
Uin sitten rintaa ja totesin että minun on työlästä pitää 3000 metrin
tuntivauhtia. Uin 500+500. Seuraavaksi uiskentelin kroolia ja siinä menin aika
nopeasti laskuissa sekaisin. Kokeilin muutamaa kiihdyttelevää pätkää ja sain
kroolattua 200 metriä 3 min 40 sek. Koska lie oli kun uin toistuvasti satasia
kahteen minuuttiin. Olen hiukan harjaantunut. Sitten noin 400 selkää. Lopulta
ne muutamat perhostelut. 100+50+50+100. En ole innokas kiusaamaan itseäni ja
tulee näköjään lopetettua satasen jälkeen vaikka tiedän että voisin vääntää
vielä toisen mutta ei tee juuri mieli rääkkiä. Olenpa laiska. Niin ja vielä
että enpä ole enää reippaastakaan uintipätkästä läähpuuhpuuskuventti.
Kävin kodin kautta ja välipalaa hotkaisin ja jatkoin Mahikselle. Bongasin Pekan
ja Markon ja Porkkanakin ilmestyi. Käytiin katsomassa vanhaa melko romua laivaa
joka kuulemma vielä purjehtii Afrikkaan. En kyllä sillä purkilla lähtisi ennen
kuin olen sen testannut merenkäynnissä hiukan pienemmällä merellä ensin. Mutta
totta joo hinku heti iski kuten aina.
Kävin sitten pitkästä aikaa tervehtimässä isoäitiä ja tätiä eli kääntäen
sukukieli nimikieleksi Salmea ja Marjukkaa. Murkinoitiin ja mämmisteltiin ja
kahviteltiin kerrottiin mitä kuulumisista keksittiin sanoja.
No ja sitten tähän inhohimoiseen uppisteluun. Letkun pätkä toimii snorkkelina
huisin hyvin ja sen kautta on helppoa hengittää ja se on helppo puhaltaa
tyhjäksi paitsi että suukappaleen muoto on sellainen tautinen että välillä
sinne jää tilkkanen vettä ja hengittäessä tulle epäkuntoisen viemärin ääniä.
Koekäytössäni olleet Ilkan vanhat liki käyttämättömät räpylät menikin Jarin
kautta Suomenmestaruustason käyttöön eli ihan huippua. Jarilla oli yhdet
ylimääräiset räpykät jotka tällä kertaa muisti tuoda minulle. Ne on kyllä
jäykät ja hankasi nilkan ulkosyrjästä varsinkin vasemman. Kunhan hion niitä ja
ensi kerralla saa olla kyllä sukat välissä. Nimittäin taatusti on nilkassa
herkkä kohta. Samoin kuin liikunnassa alan ja kroppani alkaa tajuta mitä se on
eikä pane pahakseen niin näissä uppiksen kamoissa alkaa olla tuntumaa. Siis
huomaan hengitysputkien ja räpylöiden eroja ja osaan selitellä. Olen aika
heikko ja löysemmillä räpylöillä kerkeän siksi potkia enemmän ja enenmpi
potkiminen on se moottori joka liikuttaa. Samantapainen asia kuin vaikkapa
kilpapyöräily. Nopeatahtinen ruismoottorin käyttö antaa enemmän tehoja ulos.
No okei riittää! Tämän edellispäivän sekoilun kruunaamiseksi halusin pöksäyttää 
jotakin muutakin näkyvää esiin mutta ikävä kyllä ei mitään näitä kamoja
seksikkäämpää ainakaan vielä. Niin ja sain vielä jokerina Jarilta makean vinkin
että voin vielä reilusti lyhentää letkuani ottamalla sentin kerrallaan pois
niin totun sitä mukaa sen käyttöön. Eikä se ylimääräinen pätkä sitten enää
viipota vauhdissa. En tosin yleensä ole niin kovaa päässytkään että moinen
haitta kerkiää esiin. Höpsis-höpsis itselleni koska luulin jo päässeeni tästä
mutta varsinainen sisältöhän juuri puuttuu. Olen vaan höpinöinyt pinnasta.
Aluksi olin ilman räpylöitä ja kyllä niinkin liikahtelin ja taisinpa tehdä pari
maaliakin. Jari tuli ja nakkasi räpylät minulle ja sain vauhtia sekä ällikät.
Ja kivaa kun Kirsikin tuli pitkästä aikaa. Mutta siihen sisältööni. Tuntui että
hieman itsekukin ilmeisesti vähemmän harrastaneista pelaajista oli saanut lisää
tatsia. Kuin olisi hävinnut ujoutta pallon ja muden pelaajien suhteen. Opin
pitämään palloa hallussa tuplatehokaasti entiseen verrattuna. Siltä tuntui. Ja
käymään kimpuun muhkeammin. Tässä on kuin jonkinlaista itsetuntovyörytystä.
Helpompi hengittäminen helpotti ja helpottaminen tehostutti ja olen varmaan
kehittynyt hieman kovempikuntoiseksi ihan viime aikana. No niinkuin lenkki
viikko sitten ja juuri äsken. Mikä ero! Keksin pelihömpötyksen että jään aika
rauhassa luuraamaan veden alla ja sillä aikaa vastustajan olo koko ajan
tukaloituu. Yhteispeliä pitää opetella ja varmaan ihan paikkojen pitämistä ja
vuorottelua. Hyvä kun Kirsi oli neuvoimassa että ketkä jää alas ja toiset
lähtee karvaamaan minkä nyt opin tarkoittavan pallon anastamisyritysta tai
ainakin vastapuolen häiriköimistä tai sitten hyökkäämään kun pallo on hallussa.
Siinä aika kulkee tosiaan huomaamatta. Paitsi kun ilma loppuu! -01:24
01:44 Tuli äsken tai no pikemmin tovi sitten ajatus näistä kirjastolainojen
eräpäivistä. Siis vuorokausi kerkesi vaihtua kun honasin että piru se oli juuri
eräpäivä. Oli minulla hälyytys kännykässäkin mutta se piippasi kun olin
jossakin kaupungilla. No enpä tunne itseäni tai tuntenut. Koska enhän ikinä
olisi arvannut että olen jo heräilemässä niin ajoissa kuin olin. Mutta tämä
ideani siis on ihan silkkaa oman hölmöyden ja epäkäytännöllisyyden toteamista.
Siis ei auta mitään hidastella lainojen uusimisessa enää eräpäivänä. Siitä ei
koidu mitään muuta kuin riski mokata koko touhu. Siis parempi heti eräpäivänä
käydä asian kimppuun. Siitä olisi sekin etu että tulisi tietoon kun teoksista
on varauksia eikä lainaa siis voi jatkaa. Sitten kerkeäisi jopa palauttaa
lainan kuten tänään olisin hyvin voinut tehdä. Nimittäin tätä Junnun levyä en
saanut enää jatkaa. Olen siis pöhkö ääliö. Tykkään itsestäni.
Eilen no tai toissapäivänä näin pitkästä aikaa sieluni valkokankaalla selkeitä
näkyjä tietokoneohjelmien puolella tai pikemmin sellaisesta kielestä jonka
haluaisin olevan olemassa. Eniten sa saisi olla Pascalin näköistä mutta sisältä
muutakin kuten ceen tiettyjä ominaisuuksia ja toisaalta ihan muuta kuin mikään
mitä olen tavannut. Tai ei sentään koska enhän ole luova vaan yhdistelen vaan
erilaisia vaikutteita. Minulle erilaiset tietokannat tai kortistot ovat toinen
luonto ja sellaisiin liittyvät ominaisuudet saavat olla sisäänrakennettuina
tähän mielinkielinkieleeni. Voi mahoton hitsivitsi! Kuka tekis mulle tään
systeemin? Totatota enkä edes tiedä haluaisinko kuvata tätä systeemiä millä
kielellä. Siis suomeksi vai englanniksi? Kannatan muuta kuin englantia ihan
vain siksi kun jotkut luulevat että sanottavan arvoinen on sillä
tietokonehömppäkielellä aina. Hupsis olenpas tyhmä. Edellinen lause vain
näyttää että minä tässä luulen jotakin. Niinhan se aina on. -01:58
03:58 Voi pönttö ei ole mulla mitään selkeetä tajua mitä olen tässä pari tuntia
välillä tehnyt. Kuikuillut tämän teoksen rakettimaista pistetilaa. Höntin
hönttiä mitä ikinä. Ja oikeesti sitten ei tajua mitään. Pari juttuä käväisi
mielen sillä puolella jota saatan vakoilla valveilla. Enkä edes tiedä onko tämä
niistä yksi. Ostelin pääsiäsiaikoihin makeista suklaata ja lakritsaa. Päivän
päästä tietää sitä syöneensä. Mutta en tosiaan osaa syödä sitä rauhallisesti
pala palalta ja pikkuhiljaa niinkuin jotkut kuten Julppa. Vaikka suklaalevy.
Ensin menee rivi sitten toinen ja jos en ole kamalan kieltoisella tuulella niin
sitten toinen mokoma ja se on jo puoli levyä ja sitten ei välttämättä massussa
tunnukkaan kivalta vaan vähän öklöltä. Ja vielä samaan aikaan oli samaan tapaan
tuhon omana se musta pötkötavara. No onneksi ei muuta. Huhu.
Nyt plop tuli piilosta eräs. Eli tämä olemassaoloni tapoihin kyllästyminen.
Olen miettinyt että yksi elämän tavallinen ja välillä pakollinen osuus voisi
olla monimutkaisempi tai ei vaan monipuolisempi. Mutta eihän niitä eri puolia
voi olla ilman mutkia öh? Olen kai solmussa. Siis tämä ruokapuoli. Katselin
jopa ranskanperunapussukoita jo kauppaliikkeessa sillä silmällä. Sitä paitsi
tavallisetkin muhkurat perunat ovat silkkoa tuntematonta tässä pienessä
maailmanosuudessani. Ja mitäpä kun jotain täytettä massuun ja sitten voipi
vielä keksiskellä maustetta tahi jotakin salaattisekoitetta taikka kastiketta.
Siis omatoimista tämä itseni ikävyydellä tappavaan pilttuseen ajamiseni on
ollut. Voisin koetella ähkäistä jotakin muuta tapahtuvaksi kuin kokoaikaista
saman toistoa. Hups sekosin taas. Voisin soittaa myös levyn toista puolta
niin johan siinä on yhdelle viikolle yhtä ja toiselle toista. En ole edes
pitkään aikaan simppelisti kävellyt kaupunkiin. Saatikka kävellyt jäällä enkä
myöskään kerennyt maajäälle luistelemaan vaikka ne olivat hyvässä hoidossa jo
marraskuussa. Minä vain pyöräilin ohitse uimaan. Vähänkö idiootti? Oonkohan mä
nyt tullut kipeeksi kun kirjoittelen. Tänhän piti olla epäinspiroivaa. -04:18
2005-03-31 torstai 18:08
Ensin eilisestä. Öyh mitens se meni. No juh soitti exä Natalia ja kyseli
rahatilannettani. Olin vähän ihmeissäni. Haluaisi mut matkalle Santorinin tai
Kreetan suuntaan kulttisyistä. Sielläpäin kun on eräs heppu ruvennut saamaan
alkujaan. Suopi nähdä miten jumalat suhtautuvat. Ja huos nyt vaan kun kultti
rupesi suussa maistumaan kulttuurin osalta.
Nukuin siis eilen aika pitkään mutta en kovin paljoa. Hitsiläinen näitä
myöhäisiä nukkumaanmenojani. Sain vietyä cd-levyn kirjastoa kohden. Matkalla
törmäsin yhteen uimariukkoon joka lähettelee aina kirjaston Markolle terveisiä.
No kahvilassa Marko istuikin erään jostakin nimen mielessäni saaneneen Jukan
kanssa. Pekkakin oli paikalla kohta. Marko on ihmeen rääväsuu jonka melkein
sietäisi saada selkäänsä kun senlaatuista puhuu itse mistä sattuu. Mutta alkoi
räkä valua ja jutustelua piisata ja aika kuroutua. Olin nimittäin kiireessä
uimaan. Mutta tämäkin tapahtui koska yksi äänilevy oli varattu ja jouduin sen
palauttamaan kirjastolle. En siis ottanut pattia ajan höylääntymisestä vaan
otin sen uudistusmahdollisuutena. Päätin uida vain perhosta sitten sen vähemmän
ajan. Juu sakkoja tuli levyistä 50 senttiä kappale eli yhteensä 6:50 ja olin
unohtanut ottaa kukkaron virkaa tekevän nippusen mukaani.
Jutut jatkuivat pihalla ja Marko lupasi johdattaa meidät sen rautakuulapallo-
pelin metkuihin. Hitto kun en muista sen nimeä nyt. Sitten saapui hälisevä
joukko Marko kakkonen Mare ja Porkkana. Mare kauppasi ajatusta katsomamme
aavelaivan kunnostamisesta. Kalustoa ja rakennustarvikkeita on varastossa.
Nooh kävin uimassa perhosta 200+100+100+100+100+50+50 eli 700 metriä. 200m on
nykyään raja enempää ei oikein mene ja toisella kerralla ei sitäkään.
Matkavauhti on noin minuutti per 50 metriä. Huilailin väleissä yhden minuutin
paitsi ennen vikaa satasta 15 sekuntia vielä enemmän. Vinstat oli sitten omia
osuuksiaan huilien määrästä välittämättä koettaen vain mennä minkä vielä
jaksoin. Molemmat kestivät aika tasan 50 sekuntia.
Kävin sitten Ilkalla ja syötiin. Ilkalla on ollut hiukan flunssa. Katsottiin
ranskalainen video Tuleeko jouluksi lunta. Siinä oltiin enimmäkseen
ruokapöydässä ja vihannespelloilla. Harvinainen tapaus täysin ilman musiikkia
ja kertoen tavallisehkosta elämästä ilman isoa räiskettä. Voipi pistää
ajattelemaan.
No nyt tähän päivään. Tuo voi pistää ajattelemaan johtaa ajatukseen että ei ole
jotakin erikoista. Ennen kuvittelin niin. Mitä lie suuria ajatuksia ja unelmia?
Omenan puraiseminen ja kirjoittaminen tai sanominen että aurinko paistaa. Kello
on jo uli kuusi ja aurinko paistaa. Ihme!
Näin unta jonka meinasin sensuroida. Nimittäin lapsuuspihan vahvempi poika oli
työntämässä kaluaan perseeseeni. Olin utelias ja vastentahhtoinen. Mutta äsken
tiskatessani tajusin asioiden mahdollisen yhteyden. En tiedä mistä perseeni on
hellentynyt. Jotakin pukamaa pukkaa. Kyllä siinä jo on aihetta anaaliin sopivan
tarpeeksi. Eikä pukamajuttu ainakaan ole selkäkipua totaalisesti pahempi mutta
taitaa silti olla harmaan tabualueen puolella. Tekee mieli ruveta näyttelemään
homoa ihan sen takia että se edellen menee monella vaikeasti kasiteltävien
asioiden puolelle. En silti välitä olla homo. Kukahan leikkisi kanssani. Luulen
että Pekka tykkäsi jos toisin kukkia. Ahhh ja ihanaa kun muut pojat olisivat
ihan puulla päähän löytyjä!
Mitäs sitten? Hups ja hups ja hops. Kello jo 18:35 ja tik-takkaa koko ajan
lisää. Mietin että pitäisin ihan perhosuintiviikon. Taidan tänää koettaa hiukan
perhostella taas. Ihme juttua. Se nimittäin tuntuu välillä tukalalta ja
eilenkin alun jälkeen ajattelin että saakeli lopetan koko touhun. Kai tämä on
haaste. Pystyä mahdottomaan. Hiukan siistimpi ja rennompi liuku ja tehokkaampi
potku tai kiemurtelu sekä käsiveto ja hiukan lisää kuntoa niin tuolla kaikella
varmaan voisin perhostella jo pitkälle. Vertaus vielä siihen kuinka vaikeita
ensimmäiset kerrat uida 50 metriä kroolia olivat. Sitten oli vaihe että
enimmillään uin muutaman sata metriä kroolia kerrallaan. Voin vaikkapa ajatella
että nyt on se vaihe perhosuinnissa.
Katkaisin noin senttimetrin pätkän puutarhaletkustani. Saapa nähdä kuinka
tänään hengittäminen sujuu typistetyllä snorkkelilla. Luulen että en huomaa
juuri mitään. Hiukan helpommin putkeen tietysti sujahtaa vettä mutta ihan yhtä
paljon helpompaa on se puhaltaa pois. Luulen. Nyt pitää vielä koettaa löytää
jotkut ohuehkot sukat. Taatusti vasemman nilkan hiertymä on heti hellä kun
muutaman räpyläpotkun otan. Olisi ehkä tolkkua laittaa jotakin teippiä
hiertymän päälle tai anakin laastaria. Vosin kysäistä uimalan kassalta kun
ainakin silloin kerran sieltä saaman laastarin pätkä pysyi aika hyvin kiinni.
Tosin se oli sormen ympäri eikä missään hinkkaavassa paikassa. -18:46
23:29 Suunnittelen tässä suomalaista kirosanaa. Peräpukamasta lähti vaan siihen
suuntaan. Pärähdys on oiva komponentti koska ää on aika suomalainen ja kova
pärinä päälle ja väliin. Pieru ja röyhtäys.
Ho-hoo kuka tätä jaksaa? Pitää nyt selitellä vaan. Perhosuin 100+100 + n*50
metriä. Satasten välissä vain pieni jota en muista ellei puoli minuuttia joka
kaikissa muissa. Siis iso kasa vinstoja minuutti kappale ja puoli välissä.
Mahtava tunne lopulta kun oletin että alkaa olla vaan vaikempaa mutta aloinkin
tottua ja niin kuin helpommin palautua tai tottua menennän vaan vaikka olin
edelleen vähän päästäni pyörällä. Tekisi mieli koettaa rekonstruoida nuo uinnit
tai tehköön ken haluaa sillä aloitin 19:44 ja lopetin luullakseni 19:53:30 ja
en ole siitäkään varma. Pää ja muisti sekä mieli ovat enemmänkin epävarman
aavistelutieteilyn välineitä kuin tarkkuusmittareita.
Laitoin ne samat valkoiset sukat jotka olivat ihan isoissa Ilkan räpylöissäkin
minulla. Lisäksi yhden pienen irtonaisen sukanvarren toppaukseksi vasemman
jalan hankaumakohtaan. Ei ollut kovin paha sitten. Tosin tuppo meinasi lähteä
kerran kälppimään mutta survottueni sen takaisin pysyi sitten. Snorkkeli pelasi
ihan hyvin. Tosin kerran lköysin sen pohjasta kun kuminauhaviritelmä ei olekaan
kovin pitävä. Pitää selvittää jokin toikempi tapa pitää putken toinen pää
maskin remmin mukana. Tänää oli aikamoista sählinkiä peli välillä ja välillä
hiukan kuvioitakin. Kirsi kehui että nopesti olen oppinut pelailemaan.
Tein päivällä pari lettua ja taas saman tempun nyt juuri illalla. Näyttää vähän
että minulle on syntynyt tapa huilalla uinnin tai treenin päälle pitkältäni
punkalla. Nytkin luulen että tuli huomaamattani otettua pienet nokoset. Nyt on
pieni nahaton paikka asemman nilkan ulkosyrjässä. Kerkeääköhän siihen nahkaa
kasvaa tai siis ihoa ebnsi kerraksi. Vasen pikkuviisari eli pikkurilli on ollut
ainakin pari viikkoa koko ajan hiukan hella ja tänään kaksi sen
naapurisormeakin saivat kyytiä. Varsinkin nimetöntä tekee hiukan kipeää
taivuttaa kunnolla. En ollenkaan huomannut missä tilanteessa tämmöistä
väkivaltaa luustoni joutui kokemaan. Varmaan joku pallorutistus jolloin
ajatukset ovat akuutissa matsissa eivätkä nivelissä.
Pari lettua ja pari lettua mutta unohdin sanoa että nytkin vain pari. Olin ihan
laittamaisillani kolmannen kun tajusin että toinen on ensin syötävä ja sitten
ehkä alkaakin riittää. Jos siis sittenkin alkaisin oppia kohtuullisuuteen
syömishommissa. No voi olla että minun yhdessä on kahden tai pahimmillaan
kolmen kevytletun massa tai ainemäärä. Eikä ole mitään liesituuletinta. -23:52
0502 (tämä 0503) 0504
päivissivulleni
alkusivulleni
2005-05-01 19:00