Jormuliinin päivis 2005/04 huhtikuu


2005-04-06 keskiviikkko 02:33
Olkoon nyt niin että maailmani on vähän kummallinen. Tulipa päiväkirjaseenkin
paussahdusta. Mutta joudun nyt kelaamaan vanhoja. Ainakin sen merkityksen
asialle voin laittaa että eipä tuolla hirmuista väliä ole. Enkä siltikään ehkä
helpostikaan muuten pääsisi asiasta eroon koska jo perjantaina tuntui että oli
tarve kirjoittaa vaikka ei tosiaankaan eriskummallista sanottavaa ole. Tämä kai
sitten jo on kummallista. Miksei aina voi olla keskiviikko? Koska olisi melko
turha sanoa mitään ja sitten keksittäisiin vaan muut nimet jotta asioita ja nyt
tällä kertaa päiviä ja öitä eroteltaisiin pikkaisen toisistaan. Rakennan tähän
udusta norsun ja aasinsillan tämän kuukauden ensimmäuiseen päivään joka oli
perjantai totta kautta ison höpsötyksen ja pilan. Söin silliä. Aprillia.

Ou yeh! Pitää todistella kovasti pikkutarkkuutta edes joskus. En sanokkaan
vielä mitään. Nukuin perjantaina aika tasan kello 16 asti. Ja se oli tavallinen
uimapäivä kuten useimmat viimeisen vuoden sekä risojen päivät. Patsi tässä
kohtaa tavallisuus on perhosuintia. Uin puolen tunnin aikana välillä
18:53-19:23 kaksikymmentä kertaa 50 metrin pätkän. Luulen. Uinti kesti kerralla
hiukan alle tai hiukan yli minuutin ja huili puoli minuuttia. Jaksoin aika
helposti ja kai tästä nyt syntyi tämän touhun ennätykseni. Ihmettelya minulle
aiheutti se että luullakseni aloitin ja lopetin tasaminuutilla. Toisen olisi
pitänyt olla puolen minuutin kohdalla luulen. Tai ehkä olen kerran huilinut
vahingossa koko minuutin huomaamattani. En selkeästi osaa sanoa millekä tilille
tämä on kirjattava vaiko minnekkään. Vaikkapa tavanomaiseksi hajamielisyydeksi.

Seuraavana touhuna oli melonta. Jaksoin aika hyvin. Eskimo alkaa mennä
kummaltakin puolelta. Heikommalta puolelta piti muutamalla kerralla yrittää
toistamiseen kun ensimmäinen yritys jäi tyrimiseksi. Lopussa osasin skarpata
sen verran että pääsin ensimmäiselläkin. Vahva puoli on se että oikea käsi on
melassa ylempänä eli veden alla alempana tai taaempana ja tarkoittaa että lapa
siis vasen on kajakin oikealla puolella ja hiukan kuljestä ulospäin eikä aivan
kyljessä kuten alun perin opin. Heikompi puoli on sitten se peilikuva
äskeisestä. Pitää vielä vähän kuvailla. Nimittäin eteenpäinmelonta pystyssä
on nappaamista vedestä melalla ja aluksen kiskomista sitten perässä. Eskimo
taas on melomista liikuttaen kajakkia pituusakselin ympäri eli voima suuntautuu
periaatteessa suorakulmaisesti matkamelomisen suuntaan kajakkikoordinaatistossa.
Eikä väliä mista melan lavalla ottaa kiinni. Paitsi ilman kauhominen ei paljoa
auta eikä ole ihan mahdollistakaan veden alta käsin. Yksi touhu vielä elikkä
tasapainon piteleminen kun kajakki on kallistunut. Se onnistuu melko helposti
vahvalta puolelta eli mela vedessa vasemmalla tehden sillä edestakaista kuin
propellin lavan liikettä. Heikko puoli on heikko edelleen ja siitä menen nurin
kun koetan jäädä kallistuneena tasapainottelemaan. Nyt minulla oli se valkea
muovipoolokajakki. Aika kevyt ja ei ollut ihan mustelmillä kyljet vaikkakin
aika kolhuisan oloiset. Aika näppärtästi myöskin onnistuu sujahtaa kajakkiin
altaan reunalta ja peruuttaa takaisin reunalle ja kömpiä ulos sillä reuna on
aika tasan vedenpinnan tasolla. Ainakin monesta kohtaa mutta ei 25 metrin
radan päädyissä. Nyt alko riittämään tämä höpötys. Seuraava.

Kävin Cassassa. Oli joku pakko ostaa kasa voileipämargariinia kun oli tarjous.
Kotimatkan alkutaipaleella törmäsin Kotkaan kiipeävällä sillalla Porkkanaan
Markoon Jukkaan. Olivat menossa MrCoolille illan viettotarkoituksessa. Tuo
uusi kutsumanimi syntyi nyt 03:07 juuri vaihtelun ja luovuuden hinguissa. Siis
sinne mentiin eikä siinä ihmeempää kuin höpinätä pelleilyä erityisesti parin
osapuolen välillä. Ja olihan se oikeasti April-kuukauden päivä nro ykkönen. Jes
niin taisi olla. Tilattiin pitsaa tai pittsoja. Oli edukasta kun pari perhekoko
juttua sai nuin 18 eurolla. Ja en ole ikinä syönyt ennen niin tulista
ostoruokaa kuin mitä pizzat olivat. Siis kun mauste on mukana eika lisätty
erikseen jostakin kiposta. Luulen. NImittäin yhden aika tulisen muistan mutta
ei se yaida pärjätä. Siinä muut alkoivat riisua ruoasta pepperoneja vegettiin
ja minä ahneena ja muutenkin hiukan hulluna auton niidenkin mausteiden
biologisena tuhoajana. Muistelen että minullekin oli tullut tuon pizzerian
mainos. Juu se oli Liberta ja Rauhankatu. Pikkuisen ylimääräisestä
pulittamisesta sain korvaavana K-kaljan. En oikein taida varsinkaan Koffista
tykätä kun en edes yleensä tykkää kaljasta paitsi harvoin ja hiukkaisessa
määrässä. Olen oppinut että ei pidä rahojaan jädestä laskea tässä porukassa jos
vielä haluaa niitä nähdä. No ainakin niin sanoin. Niinjuu minulla oli ostoksia
mukana ja syötiin siitä homman päälle yksi jäätelölitra. Alkoi olla nahassa
täyttä vaikka koetin sanoa mahassa niin samaa nahkapussiahan se on. Kuten?

Se oli perjantai ja lauantaiksi arvelin huilipäivää. Niin se sitten meni. Ja
samoin sunnuntai. Tuntui että vielä olen poikki. Ja samassa rytäkässä huomasin
että alkaa olla aika huilia uimisen kiduttavasta jatkokertomuksesta. Siis
sitten myöskin maanantai meni ilman liikuntoa. Eräs hassu juttu oli kun
ajattelin että eipäs tosiaankaan kiinnosta uiminen hölkkä melonta salitouhu.
Mielessä virisi raikas olo että tekee mieli soutaa. Venhettä vesillä. Tai ehkä
hiukan rullaluistella tahikka sitten hiihtää. Siis jos osaisin eli pystyisin
säätämään mitä teen mahdollisuuksien mukaan niin voisin säästää omaa armotonta
kyllästymistä seuraavaan käyttökertaan. Kun oli lunta olisin voinut hiihtää ja
kun oli jäätä olisin voinut luistella. Ja siinä välissä sauvakävellä ja hiukan
muutoin vain ketkutella tai hitto vie ryömiä hangessa. Saatikka sitten olisi
vielä tekemistä bioenergian kulutuksen molemmin puolin sahaamisessa ja halkojen
hakkuussa. Nämä ovat unelmiani. Tykkäisin kovasti kun olisi oikea takkauuni.
Oikeaan kuuluu joko komeat pellit tai kivinen edusta jotta jossakin polttelun
aikana voi olla läsnä tulen kanssa lähekkäin. Aaseja siltä kuljettaa.

Missäs olenkaan? Lähti pilvi kulkemaan. Huilaillen kolme päivää ilman mitään
poistumista haaveiden kuvitellulta taivaalta. Siis. En saa langan kerän päästä
kiinni. Hapsottelee säikeet. Ah ah uu kolme päivää hulluutta poistumatta kuin
keskipäivänä käymään suihkussa ah niin kylmässä? Oh en muista. Luulen niin.

Nukun välillä 10 tuntia ja välillä 5 ja joskus 12. En ole enää aikoihin
kokonaan jättänyt nukkumatta. Kokonaan koko yönä tai minä lie.

Se kiusan rakkula eli peräpukama on nyt pahinta kolmatta astetta. Ei se mitään
yleensä kipeä ole mutta kiusallinen. Leikkasin tänään taas yhden vajaan sentin
snrokkelinputkesta pois. Ravasin pyörälläni vaikean ja hitaan tntuisasti. Kävin
hakemassa muutaman leivän ja talutin siitä ylämäen kautta kirjastolle. Lähdin
tutkimaan lääketieteen tietoja. Ensimmäisestä sarjasta uupui osa ja toisessa
osa oli. Peräpukama-asiasta eli laajentuneesta peräröörin verisuonistosta. Olen
taas kuin ainakin idiootti nimittäin minulla on ollut joskus melko kauan sitten
saman tapaista vaivaa mutta en oikeastaan tajunut mistä on kyse ja se
mielestäni häipyi kokokokokokonaan. Se oli yksi laulu Jennin kanssa ja se oli
kivaa. Kas kun en muista mitään. Kukko sanoo venäjäksi kukerikuu. Niin silloin
vaiva hävisi pitkäksi aikaa. Ja nyt on mieleeni palannut että joskus on ollut
epämukava istuskella polkupyörän satulassa. Oli lueteltu kolme parantumista.
Yksi on itsekseen kaksi on hirtto kuminauhaan ja pukama kuolee kuin napanuoran
jämä sekä kolomonen on leikkaus. Saa nähdä. Niin siis piti sanoa että selailu
lääkärikirjan sivuilla sain minut puolimaihin pyörtymispistettä ja nosti
lämpimät tuskan hien aallot vellomaan. Onneksi olin varautunut vesipullolla.
Oli energiatankkauksen tarpeen tunne ja meinasin tehdä pienen rikoksen käymällä
Mc Murderissa eli Ankan ulkomaan kaiman luona.

Taannehdin edellisen yön paikkeille. Joku polku jonka kyllä muistan sitä
seliteltyäni tänään johti anarkismiin. Murhailukin oli peräisin sieltä mutta
ei suoraan vaan sen kautta että liitännäinen oli vegaani tai sinneppäin. Eräs
krijoitus anarkismista innosti koska siinä oli sanottuna asioita joita olen
kypsytellyt. Mutta sitten tutkintoni yhdisti asian aatteisiin ja vaatteisiin ja
työläisluokkaan. Siis erilainen tulkinta kuin ensimmäinen joka oli punkkarin.
Ei punikki vaan rockeri. Muttä oli mitä oli niin on se ainakin yksi solmu
kiipeilyköysien sekaisessa vyyhdessä. Nyt tuntuu että pitänee löytää tai keksiä
asialle nimi joka ei johda suksia heti ristiin tuomalla mieleen sellaisia
ajatuskuvia jotka ovat vastenmielisiä tai karkoittavia ynnä muuta.

Rikokseni jäi tekemättä sillä törmäsinkin Pekkaan lähteissäni ja rupateltiin ja
käytiin korvapuustikahvilla. Ja oln juuri tänään muistanut laittaa sivutaskuun
kartan niin sain selviteltyä sijainteja. Tätä tienoota missä istuksin.

Olin unohtanut ottaa sukat saatikka pehmustustupon mukaani joten rangaistuksena
jouduin käymään Euromarketissa ostamassa urheilusukkia. Ajattelin siinä että
seuraavan tason kunnia-asianani ja jatkorangaistuksenani saa olla sitten noiden
sukkien kuluttaminen lenkkipolulla. Ostin viiden sukkaparin nyytin eikä siitä
kovin paljoa yhtä paria kohti tullut. Jalassani oli nyt rupi eikä normaalin
oleskelun kiputiloja ja olin unohtanut että tarvin toppauksia nilkan ja räpylän
väliin. Rupi lähti irti jo lämmittelyssä. Sitten treenattiin vähän paikkojen
pelaamista puolustuksessa ja höykkäyksessä uppopallossa. Tuntui tolkulliselta
ja tehokkaalta. Mutta oikeassa pelissä hiukan vaikealta toteuttaa. Pitää niitä
harjoitella. En ollut mökkihöperyyspäivinäni ajanut partaa mihinkään ja niinpä
hurautin vähän viiksiä pois ennen peliä jotta naamari istuisi tiiviimmin. Voi
olla että se on liiankin tiivis. Yksi pieni seikkailu tuli yllättäen. Pelissä
oli välillä aikamoisia kamppailuja ja milloin naamari hypähti milloin jotain
muuta. Eräs kerta ihmettelin kun snorkkelista tulee vaan vettä suuhun kun
yritän hengittää. No hieno eikä pitkäkään putkeni oli irronnut suukappaleesta.

Törmäiltyäni olin saanut huhua että Mika on paikkakunnalla. Ja että porukkaa
olisi taas keräytymässä. Siis illalla Markolla oli sitten pari Mikaa Pekkaa
yksi ja Minä englantilaisittain sanottuna. Eli meni hiukan myöhäksi kotiin
pääseminen. Marko oli muutens käynyt VPK:lla ja siellä oli minua jo kaivattu.
No onpa siitä aikaakin kun olebn visiitillä käynyt. Ja tottapa tosiaan aina
välillä tekisi mieli palomieheksi. Ehkä nimenomaan tai ehkä vaan joksikin
toisinaan tosiaan jotakin touhua puurtavaksi muurahaiseksi. Seksiorjaksi siis.
Nyt olen rikkonut lupaukseni moninkertaisesti. Kun olen alkanut käyttää
elukoiden nimiä. Kuin vain. Mutta huolisin tehdä jotakin tuntuvaa enkä tällä
tarkoita säkkien lastausmiehen jobia. Saisi olla mukana hieman jännitystä ja
tarpeellisuuden tuntua ja jopa hikeen asti ponnistelua ja itsepäisyyttä mitä
lienee kekseliäisyyttä.

Tämä että juon iltakahvia saattaa olla hiukan hullua. Kun sitten kukun aamuuun.
Nytkin kello on taas jo yli neljä.

Haluan ohjelman tyyppiä Norton Commander mutta vapaa. Löysinkin pari. Yksi
tunnettu on Midnight Commander mutta se ei ole vuosiin edennyt eikä kehittynyt
mihinkään suuntaan. Löysin pari ehdokasta. Dos Navigator on tehty Pascalilla.
Puolasta päin löytyi sen jatkokehitelmä jota ennne tätä kirjoitusrupeamaa
hieman testasin. Sitten on Kulak Commander ohjelmoitu C++ kielellä. Haluaisin
systeemin jossa on tolkullisesti määritellyt liitynnät ja itsenäisiä osia erejä
asioita hoitamassa. Kaikissa ohjelmissa kun toituvat samat asiat. Riittäisi
kovin mainiosti että peruasiat on toteutettu siististi ja sitten sittä siistiä
toimintoa kutsutaan tarpeen mukaan. Eräs olennainen toimi on tietojen selaus.
Se on yleensä omana toteutuksenaan lähes joka ohjelmassa taai sitten käytetään
jotakin hiukan yksinkertaista peruspalikkaa. No kehveli on miten on ja enhän
edes tiedä katsotaan. No juu vielä Dos Navigator vanhempi oli ilmeisesti
käännetty Borland Pascalilla ja uudempi jatko-osa Virtual Pascalilla. -04:25


2005-04-10 sunnuntai 23:27
Nyt tuli ennätys koneelta poissa olossa. Niinno jahas tuosta sen näkee myös.
Tuosta koska edellinen kirjoituskertani oli. Hou-hou-hou-hou-hou. Sopiva määrä
houhotusta ja vähän örinää niin juttu alkaa rullaamaan. Mitäpä tekisinkään?
Taas tuntui mutta ei niin kovin enää nyt. Tilitysvelvollisuus. Enkä mitenkään
kerkeä enää tänään. Tuo edellinen näköjään oli keskiviikko. Teen nyt niin että
koetan tilittää tämän päivän ja palaan huomenna aiempiin jos siltä tuntuu.

Nukuin pitkään. En vanhan vaan uudemman mittapuun mukaan. Olen oppinut hieman
menemään aiemmin nukkumaan ja heräämään. Pia soitti yllätyksenä. En ole avannut
postia muutamaan päivään. KoMen kokous oli koskien Suomi-meloota ja sanoin että
lähden. Sekä melomaan että tulemaan vajalle. Kymmenkunta melojaa oli paikalla.
Maksoin jo osallistumismaksunkin 17e. Saatoin Pian bussille ja käytiin matkalla
Keisarinnassa kahvilla. Kaverit ovat kivoja. Olin laittanut pyyhkeen reppuuni.
Olinpa pessimistinen. Luulin että joki on jäässä vielä. Tai olen joltakin
muulta planeetalta kun en tiedä paikkakunnan säistä mitään. Ajattelin että jos
vettä on sopivalla hollilla paljaana niin pulahdan.

Siellä vajalla oli tullut vilakka ja oli vähän vielä kotimatkallakin. Mutta en
heittänyt pois unelmaani osoittaa itselleni kovin pieni rohkeuteni ja samalla
kenties virkistäytyä. Hain vain kameran sekä rukkaset kun sormet olivat
hanskoissa viilenneet sekä otin vanhan repun pehmukkeen jalkojen eristeeksi
kalliosta. Kotimatkalla hiukan pelotti ajatus mennä veteen ja pieni pelko
kiihoitti mieltäni.

Pyörälin kalliolle ja siellähän oli jengi viettämässä sunnuntain iltapäivää.
Olen ihan yllytyshullu ja otin pöksytkin pois kovaa kuuluneita käskyjä ja
toiveitä noudattaen. Pulahdin ihan kunnolla veteen mutta en todellakaan käynyt 
pidempiä uimamatkojha suorittamaan. Aika hyvä että hiekkarantaosuudella oli
jäätä todisteena että ei vielä kovin kuuma keli ole. Sitäpaitsi aukko jäässä
toimi samalla jääkaappina.

Mietin heiman sitä että saanko kovin harvoin ehdotuksia mihinkään
toimeliaisuuteen koska olen hetivalmis. Griilin tuli paloi ilmiliekissä ja
kutsuun palata kauppamatkaltani makkaraa mukana olin oitis valmis. Ostin vain
siiderin. Siis parin makkarapaketin ja kotieväiden lisäksi joiden määrästä
jouduin tinkimään tämän herätetoiminnan takia. Pitkästä aikaa joku asiakas
oli kiinnostunut tavastani liimata hintalappu yhteen omenaan ne yhdellä kertaa
punnittuani ja jätettyäni loput lillumaan ostoskärryyn kassan ohiajelun ajaksi.
Aika mielenkiintoista että joku toinen tekee arvion että minä unohdin punnita
ne irtohedelmät. Mutta hyvä sentään että saa sanottua kuvitelmansa ääneen.
Siinä oli sentään yli kaksi kolia omenoita. Yhden niistä söin äsken.

Palasin kotiin ja tajusin että ostin väärää sorttin siiderin. Se oli vähän
viimekertaisen näköinen mutta ei ihan. Se oli light mitä en todellakaan kaipaa
ja kävin vaihtamassa sen. Raiton rannassa siiderini samaan jääkaappiin jossa
olin äsken uinut. Grillasin makkaraa ja riitti siitä pari pätkää jakoonkin.
Kummasti selvitti oloa syöminen. Niin olin kyllä juonut mikrottamaani maitoon
sekoittamani kaakaojuoman kotona lämmitelläkseni hieman.

Oli sekin ihan kivaa kuultavaa että perseeni on pantavan hyvä. Minulla vain
vahvistuu mielipide että ikä vuosissa on melkoisen yhdentekevä asia jollakin
käytännön filosofisella kannalla jota en osaa määritellä. No ei asia kokolailla
yksinkertaisesti ihan niin ole mutta blaa blaa blaa. Kun kokemuksia sattuu
äärimmäisen harvinaisesti kuten minulle niin tarvitaan pitkä aika että niitä
yhtikäs kertyy. Ja kun vielä on niin tyhmä paa kuin minulla niin tarvitaan
pitkä aika että kokemuksista saa rakennettua minkäänlaista alkuunkaan fiksua
elämänfilosofiaa jos edes sittenkään. Sitten sitä pitää testailla ja säätää.
Ja vielä joskus on kerettävä testata se että vaikka on mikä pitkäaikainen
masennus ja alakulo niin kyllä asiat jossakin vaiheessa kääntyvät toiselle
tolalle. Hidas olen. Opin uusilta kavereiltani asioita joista minulla ei ole
ollut paljoakaan tajua. Voi olla että tämänkin kertainen on mielikuvittelua
mutta edes sitä. Opin jotakin toiselta näkökannalta. Oppiminen on paska sana.
Sain ymmärrystä. Ymmärrän senkin nyt eri tavalla että haluaisin olla tärkeä
jollekulle. Eri ihmisissä alkaa useammin olla yhteisiä piirteitä aiemmin
tapaamieni kanssa. Ihan kasvonpiirteistä olen sen huomannut sekä tietysti sama
liittyy kaikkeen olemukseen ryhtiin ja käytökseen. Olen savunhajuinen. -00:03


2005-04-11 maanantai 00:13
Latelen nyt hieman takautuvasti. Ja sen lisäksi palaan omaan järjestykseeni
joka on sekavuus. Puhkun-huhkun. En tietystikään voi muistaa asioita paljoakaan
enkä tarkasti. Jonkunverran kylläkin. Kuten sen että keskiviikon jälkeen tulee
torstai joka on jotakin. Uppopallopäivä. Hyvä sekoilla. Sekoilun selvittäminen
tarkentaa tai jotenkin oudosti selventää maailmankuvaa tai käsityksiä. Höpsis.
Joo muistan että olin punainen kassini mukana ruokapaikassa. Käytiin vihdoin
Pekan kanssa kahdestaan Lounaalla. Se on isolla Lounassalin takia. Hernekeitto
saa myös olla torstain syynä. Huimaa sekin että en ruvennut ähkyämään vaan söin
kuin tolkullinen heppu. Ja muuten Mahiksella oli ja liikkui jengiä aikatavalla.
Ilkka piti tietovisaa päivän lehden kysymyslistalta ja Australiassa on se
mukaan 600 lajia voi juma lauta! Palmuja! J00pa j0000. Tarkoitin eukalyptuksia.
Se oli ennen syömistä. Syötyämme hitaasti ja puheliaasti. Eikun voisi tehdä
laistan Kotkan kahvipaikoista ja syömälöistä ja soveliain osin nettisivuja
heille. Niiinjooo. Syötyämme sanoin että pitäisi saada välikausitakki kun
verkkaripusakkani on vielä ohut ja seuraava aste jo liian paksua. Seuraavalla
askelmalla osui silmääni vihreää joka oli ihan sopiva kevyt pusakkatakki
roikkumassa Mahiksen ota jos haluat vaatepuulla.

Voi pamaus kaikki katoaa mielestä ja palautuu jos palautuu kun palautuu ja
minkälie laisena palautuu ja mitäpä väliä? Tietysti jos ei mitään palautuisi
niin voisi toistaa aina samaa päivää mutta mistä silloin tietäisi toistavansa.

Ilmeisesti palautin torstaina kolme cd:tä kirjastoon ja otin ensimmäisen ikinä
kirjastosta lainaamani videon tai dvd:n siis jälkimmäisen. Hetkinen poika. Mitä
houretta tämä on. No niinpä niin ktseltiin Pekan kanssa nuokkarilla valokuvia
kun oli eri näyttely mitä luultiin. Boliviasta päin muutamia uteliaisuutta
herättäviä kuvia. Ja sitten menin kirjastoon cd- ja dvd-asioille sekä tutkin
joitain historioita. Aika menee suitsait opiskellessa ja tuli jälleen yllärinä
kiirettä uppopalloilemaan.

Olin taas leikannut pienen palan hengitysputkesta pois. Leikkasin myöskin
alapäästä jotta ilmeisen vinosti istuva hengitysputken käyrä jatkokappale
saisi paremmin otetta letkun päästä tai letku putkesta. Vaikea valinta.
Mahdoton tehtävä. No niin putki alkaa olla passeli. Jossakin kelluma-asennossa
ei enää yllä pintaan mutta sopivassa alaskatsovassa asennossa yltelee kai
kivasti. Tällä kertaa joukkuessamme oli kolme ja vastustajia neljä ja tuntui
että oli aika hengästyttävää. Toisaalta olenhan tullut huonokuntoisemmaksi kun
nyt on menoillaan huili urheilusta ja varsinkin uinnista sekä lenkkeilystä.
Jännästi tulee palasina siistiä pelikuviota ja sitten usemapia tempauksia
sähellystä. Pitääpä painaa mieleen miten Suomenmestarijoukkueen Jari sukeltelee
ja aikoja sitten SM-peliä pelannut Ville myöskin. Siinä yleensä hyökkäys tulee
pohjaa pitkin laitaa myötäillen eikä pitkin pintaa ylös ja alas puokkoillen
miltä enämpi harrastajien touhu näyttää. Minulla on aika paljon ruvennut
pöyrimään päässäni uppopalloajatukset.

Uppopallon jälkeen menin Ilkalle. Hyvänen aika en muista me taidettiin nähdä
uimassakin. Tai ei. Katsottiin siis Kolja tai Kolya ja se oli kiva sekä hyvä
ja pieniä kyynelpisaroita päästelin puolisalaa noin pari kertaa. Olin muuten
ostanut Ahaa-nimisiä suklaarusinoita elokuvaevääksi.

Voi rusina! Miten voi olla näin sekava pää? Siis kertakaikkiaan vinetto vieköön
kun vasta karkista tuli mieleen että viime keskiviikkona järjestettiin pieni
illanvietto. Tietylla tavalla siitä tuli niin opettavaaista ja sekavaa että
en koetakkaan paljoa selitellä. Haettiin evästä Cassasta ja minä olinkin sitten
sukkelaan olla maksaja. Pitäsi saada osansa kultakin osanottajalta mutta saapa
nähkdä koska niin käy. Mutta opinpa nyt vaan sen että jollakulla saatta olla
hyvin kevyttä taipumusta pummilla matkaamiseen tai tässä tapauksessa mässäilyyn
ja sekin erinäisin oudoin nuotinnuksineen. Niin ja välillä kävin Mikan mukana
ihan vaan matkaseurana Porvoossa ja minua vähän arveluttaa että taisin todella
hiukan kuormittaa Mikaa vuolaudellani. Mutta jutskaaminen vaan oli kivaa. Jeah
meittiä siis oli minä ja Mika Marko Pekka ja ping-pong visiitillä Mare ja Rona
ja olen vaiheilla tietämään eri tyyppien nimet ja nimitykset. Yllättäjä oli
joku lippalakki jonka nimeksi sopisi koppalakkitarkastaja ja ilonpidon
ylimäärän ylityksen vartioija. Siinäpä ihmettelemistä. Sillä kyllä me ihan lain
puitteissa ilosteltiin. Ei ollut juomissa väkevämpää eikä poltettavissa. Rankin
esitys kai oli lopulta Markon Pekan ja minun Afrikantähtimatsi. Eka voitti.

Perjantai ja lauanati menivät autellessa iskää katonlaittohommissa. Vajaan
tulee peltikatto ja pantii puita ensin pitkin ja sitten poikin. Olipa koko
kroppa hellänä kun en ole noin fyystä touhunnut aikoihin. Toinen puolisko jäi
vielä kesken ja jatketaan päivän parin päästä. Siinäkin otin asian opin
kannalta. Vasen käsi on aika surkea lyömään naulaa varsinkin aluksi. Löin
kerran peinen kumauksen oikean käden peukalooni. Ei se paha ollut. Seuraavana
päivänä peukalon paine jo hellitti ja nyt sen punakin on paljon paennut. Eipä
tuo homma huisin ihmettä ole. Kapuamista ja roudaamista ja naulaamista ja
mittailua ja sahaamista ja hiukan purailua ja ruuvaamista. Ja jonkinverran
tasapainoilua katon harjalla ja pienoisia huimauskohtauksia. Ymmärsin nyt että
minulla on varmaankin ennekin ollut hiuppauksia. Sen tapaista kuin merimiehellä
maihin palattuaan. Eli tuntuu että alusta liikkuua alla vaikka se tunne on itse
aiheutettua tai aihetunutta hämäystä. Hiukan hassua, Tuntui vain kerran että
koko vaja liikkuu reippaasti mutta sitten kritisoin tunnettani ja aloin olettaa
että luulin liikkeen. Takautuvasti syytä hakien koska joskus olen luullut koko
talon liikkuneen ja siitä on jo kenties kymmenkunta vuotta. Olenpa sittenkin
hiukan aikamoinen säheltäjä ja varsin kiva. Ripaus tilannekomiikkaa vielä.

Jääkaapin olisi aika päästä jäähdyttelemään hommistaan. Alkaa jäätä kertyä.
En nyt jaksa valitaa voi-voi-voi-voi-voi. Rytmi tuo viisi lähinnä on mun piisi.
Kolmonen on uinti ja pari ja pari toisen uinnin pari jos ei soolo. Kas vain
kun perjantaina katolla väsyttiin niin päätettin että turha mua pois on välillä
hoitaa. Sinä iltana katsottiin Amadeus ja se kesti mitä lie kolme ja puoli h.
Karseaa nähdä rahan tarpeen tuoma suru. Siksikin olne päättänyt että parempi
kun pystyy vähällä pärjäämään. Sielun myynti tulee myyjälle kalliiksi ja ei se
sen tuottoisampaa ole ostajallekaan.

Mitä vielä - mitä vielä? Piakin oli lueskellut päiväkirjaani. Rantajengi uhkasi
laittaa kauniin persukseni nettiin I-kakkoseen. Mutta minäpä olen jo laittanut
omat kuvani I-galleriaan. Pienoista pettymystä koin happamesta naamastani mutta
ei kai se ole kumma ilme kun vain pää ja toinen käsi kurkkivat jääkaapista.
Kestin karaistuskokeeni melko iisisti verrattuna kuvitelmiini. Eikä vesi sitten
kai ollut kylmääkään. Jos jäätä olisi ollut joka puolella niin olisi saattanut
ollakin. Ehkä olen parempi yllytyshullu koska olen hiukan parempi myös
harkitsemaan. Monta tapasin. Tapasin Jennin. Kohtasin Jennyn jolla on piirteitä
aivan toisen Jennin. Ihastuin joihinkin. Joistakin en pidä. Joitakin ihmettelen
ja suuri määrä on tuntematonta. On ollut aika vaikea matka oppia edes luulemaan
tietävänsä että suurin osa kaikesta on tuntematonta ja tietämätöntä. Kierous
kai onkin siinä että silti isommin nyt on tuttua kun tietää vähän tietävänsä.
Miten niistä perusasioista sanoisi olevansa perillä ja mitä vielä uupuu? -01:25

23:52
Tai joku päivä. No mitä nyt kuuluu? Ei nyt just juuri mitään. Öyh-öyh. Tänään
vähän räntäsadetta oli. Eiku tuli. Marko soitti ja kävin VPK:lla. No oltiin
vaan mukana jylpyllä ja Jukka kertoili. Vois saada järjestöpuolella jotakin
tapahtumaan. Eikä silti huvituttaa edelleen joku rankahko aktiviteetti. Niin ja
sainpa naamani näytettyä myös herralle philes.

Pumppasin muuten eturengastani ennen lähtöä. Eilen juurakossa ja kivikossa oli
kurjaa kumit vannetta hipoen. Kulki pumpattuna hyvin, Jos vielä jaksaisi
pumpata takarenkaan. - 23:59


2005-04-13 keskiviikko 01:47
Muutan taas sitä kuinka teen. Käytäntö on asian teoreettinen nimi. Eli alan
puhua elisestä vuorokauden vaihduttua. Paikallista aikaa. Mitäköhän ihmettä
sitten eilen tein? Nukuin kai kuutisen tuntia. Alkoi taas mennä valvomiset
aamuun asti. Aion opetella menemään aiemmin nukkumaan. Melkoisen nopeasti
vaikuttaa harjoittelemattomuus. Pulssi on kohonmut niin että tuntuu että se on
enää harvoin alle kuuttakymmentä minuutissa. En liiku muuta kuin pyöräilyt
minne menenkään eli keskustaan ja uppopalloilut ihan vaan kun se on kivaa.

Sekaisin menen. Toissapäivänä pamahti yläselässä jäykkyys päälle. Akuutti ja
en tiedä mistä. Vetoako sunnuntailta tai kattohommista tai liikunnan puutetta.
Salia tai jotakin ei taida olla asiaa jättää kokonaan väliin. Mutta tämähän on
huilailua ja itseeni tutustumista.

Yksi juttu jäi mutta en nyt käy mollaamaan kun oma vika. Tiedän että silloin
tällöin ovet menevät kiinni muutamaa minuuttia ennen tasaa. Saattaisin itsekin
tehdä niin jos ketään ei ole vähään aikaan näkynyt ja olisi kiire kotiin. Ja
taitaa riittää että ajattelin vitun läski tai jotakin sinne päin ja niin
edelleen. No tulipa lämmin jo koetuksesta.

Talutin kirjastolle lämpimänä itseni pusakan koriin riisuneena. Palautin
vihdoin musiikkicd:t ja myös dvd:n ja lainasin toisen dvd:n. Istuin tuolillani
kirjastossa ja selasin yhtä kehokirjaa. Kun en tiedä miten sanoisin. Löytyi
sieltä peräpukamatkin ja tässä vasta oli selitys jonka olin itse ajatellut.
Sanottiin olevan laajentuneita laskimoita ja suonikohjuja. Olin näin ajatellut.
Tuntuu että hyytynyt veri voisi olla totta. Pukamani tuntuu olevan akuutisti
aika pysyvä mutta ei se juuri mitään vaivaa.

Olin viiden jälkeen kirjastolla ja kohta huomasinkin kellon olevan jo yli kuusi
eli alkoi olla aika jatkaa matkaa. Vein tyhjät maitopurkit pohjattoman litteinä
Fuck-fuk-fukk? No en tiijjä siis Fucksiniityn kierrätyspisteeseen. Kohde olisi
käypä sana kun piste on pieni vähän. Kävin Robbarissa mainosten vuoksi. Eurolla
sai lakritsipussin ja otin neljä sekä vihdoin muistin hammastahnan ja myöskin
mäntysuovan kimpaleen. Törmäsin sekä melojaan että sukeltajaan.

Mulkkuminä unohdin aikajärjestyksestä kokonaan asiaa. Nimittäin olin saavakas
ja tein lapun postilaatikkoon. Lyijykynällä EI MAINOKSIA ja teippiä ympäri ja
se tepillä laatikon päälle lapun alle kynsisaksilla leikattuna. Ja toinen iso
asia. Pumppasin takarenkaan ja siinä olikin tavallinen vanhanaikainen entisajan
ainoa tuntemani polkupyöränrenkaan ventiilityyppi. Se onkin uudistettu rengas.
Pyörässä oli alunperin autokaliiberin ventiilit. Siis polkupyörän olennaisin
remontti on renkaiden paineistaminen jos ne on lötöt. Lötöjä maistuisi myös.

Olin päättänyt koettaa saada jonkinlaista kuvaa uppopalloon ryhtymisestä. 
No jonkinlaista siitä tulikin. Katrille kiitos avusta. Kuva jonka unelmoin jäi
tulevaisuuteen se että sukellan alas ja räpylät tulee ilmassa perässä. Niin
ihan jaloissa kyllä. Ihan ennen juttua teippasin maalien pehmusteita kiinni kun
siellä oli teippirulla valmiina ja pehmusteet olivat sieltätäältä ihan irti.
Sakkia oli hetsiltään aika riittävästi ja sitten vähän väliä lappoi lisää niin
että tuli eniten säpinää peliin mitä itse olen ikinä nähnyt ja pelannut. Ennen
on ehkä pari kertaa naamari lähtenyt kävelemään irti niin että vesi tulee
sisään mutta nyt tutnui että vähän väliä käy niin. Ja sitten vielä oli jotakin
vuotoa ja ennen ei ole ollut mitään. Vähän väliä piti tulla veden alta pinnalle
ja läähättää vinkuen että puh-puh-puh-puuuhhhhh. Ollenkaan ei meinaa huomata
missä vaiheessa tulee töytäyksiä tai pikkunaarmuja. Selkään tuli muikea
hiertymä ja jännää kun en tajua kuinka. Kai joko joku otti räpylän kannalla
vauhtia minusta tai sitten minua torjuttiin tehokkaasti pois maalilta. Jälkeen
päin vasta huomasin että oikean käden etusormi on kipeä. Juuri kun vasen
pikkurilli alkaa olla melko kivuton. Se onkin ollut kuukauden varmaan hiukan
hellä. Minulla ei ole siistiä teoriaa etusormen selitykseksi. Oletin että
pallosta kamppaillessa sori on meinannut taipua väärään suuntaan. Pinnalla ei
näy mitään mutta sormi on hiukan turvonnut. Mutta ei paha. Luulen että huomenna
se on jo paljon terveempi. En muuten luulisi mutta vasaralla paukuttamanikin
peukalo oli seuraavana päivänä kivuttomampi.

Saunassa on tunnelmaa pelin jälkeen. Ilkkakin oli uimassa ja vesijuoksussa ja
alkoi lämmetä ajatukselle tulla kokeilemaan uppista. Päätettiin illalla katsoa
vielä elokuva. Olin kirjastolta soittanut mutta silloin Ilkka oli vielä kahden
vaiheilla. Soittamisesta tuli mieleeni että päivällä selailin kännykkäni
luetteloa ja pysähdyin boxin kohdalle. Se riivattu on vain ollut kiusana
viimevuosina. Koetin säätää sitä edellen pois ja poistaa soitonsiirrot. Ei
näkynyt tulosta. Soitin entiseen Radiolinjaan joka on Elisaa ja hiukan
muuttunut numero mutta vanha siirtyi sinne ja voi hittoperhonen noita
sepustuksia ja menuja mutta pääsin sitten yhden-kahden minuutin odotuksen
perään asiaa hoitamaan. Satu tai joku sitten sanoikin että vastaajaa ei voi
poistaa puhelimesta käsin. Kysyi että vain pois päältä vai kokonaan pois ja
sanoin että kokonaan kun siitä on ollut vain harmia kun en edes tiedä yleensä
sitten salasanaa jos tarvisi. Muistin muitakin juttua harvinaista kyllä
hollilla. Kyselin mikä olisi sopiva liittymä kun soitteken kovin vähän. Elisa
ja Reilu olisi. Pitäisi vaihtua tänään siis puhelun aikaan sanottuna huomenna.
Ja kysäisin vielä että mitäs kun korttini ei ollenkaan pelaa uudemmissa
puhelimissa. Sen voisi vaihtaa puhelinliikkeessä jonka nimeä en nyt muista kun
se on samaa firmaa. Kas en kai puhunut satua Sadusta ja Mäkitorppa on putiikki.
Sitten iski pelko että eivät kai käy nipottamaan kun olen ollut 11 vuotta
asiakas. Noin. Luottokelpoisuudestani nyt tämän säädön yhteydessä. No kohtahan
sen näen. Kirjastokirjassa lääkäritieteellisessä oli kohta terapioista ja
mietiskelystä sun muusta. Ei tarvi hermoilla menneistä ja tulevista. No eilen
olin päivällä saamaton. Tai olen pitkään ollut. Olisi periaatteessa kivaa saada
kämppää niin järjestykseen ja ynnä muuta että yleensä ottaen voisi kutsua
kavereita kylään. Kun nyt ei tosiaankaan juuri ole pöydän äärellä tilaa yhtä
tuolia enemmälle ja pöytäkin on lähes kukkuroillaan roinaa. Kun nyt katson niin
näen siinä päällimmäisenä päivällä siihen siirtyneen muovikassin jossa on
kuivattuja ruispaloja siis korppuja.

Miten nmä hommelit hyppivätkään? Mentiin uimalasta Ilkalle ja juotiin kaakaot
ja syötiin päärynäjäätelöä ja paketillinen niitä ostamiani lakritsoita. Taas
voi todeta että tarjous on öklötys hiukan nimittäin kuten kerran viimeksikin
niin nämä lakut olivat aika kovia eikä ollenkaan pehmyitä. Söin siinä myös
useamman leipäviipaleen lauantaimakkaralla kun ilmeisesti potkiminen altaassa
vei hiukan energiaa.

Katsottiin Sahara. Bogartin Humbrey siinä piiti jöötä tankilliselleen. Ai niin
mielessäni lupasin tai ei vaan sanoin vaan että en rupea elokuva-arvosteluihin
tässä osastossani. Mutta mitä persanaa nipotan tässä.

Olipa siitä hölmö päivä että söin vain leipää nimittäin kotona ennen lähtöä ja
taas nyt yöllä palattuani koska ei jaksattanut ruveta mitään muutakaan tekemään
ja aivot olivat jo väsyneet ja vasta jälkijättösesti tajusin että olisin edes
voinut ottaa omasekoitemysliä. No juu jätskiäkin olen sitten eilentänään syönyt
kolmeen otteeseen. Ja kotiutuessani olin väsynyt kuten nytkin. Nyt en ruvennut
kahvittelemaan kun uunoilen että se vain johtaisi aamuun asti valvomiseen. Ja
ennen muka kahvi ei valvottanut minua laisin. Olen kai tullut siinäkin asiassa
herkemmäksi. Ilmeisesti aamulla iskä hakee minut taas.

Olin jo lopettanut mutta ei sittenkään ihan. Vähän ihastuin Jennyyn ja yhtä
nopeasti tajusin asioita jotka tosiaankin mättävät. Olen kai sittenkin hiukan
kasvanut. Niin ja myöskin näitä mahdollisia naisasia-asioita ajatellen minun on
järjesteltävä elämääni ja siihen pienenä muodollisena osana liittyvää kämppää.
Kämppä on kyllä isosti liioittelua kun tämähän on sumppu tai katiska eikä siis
pikkurysäkään. Olen virsussa majaileva rotta. Ei hittojen hotit kun tarkoitin
puhua että minulla on alkanut olla optimismia. Eukkoni nimittäin tulee aika
luultavasti olemaan vuosiltaan nuori ja aikalailla kypsä silti. -02:54

04:07 Helvettiäkö mie vielä tässä oon ja valvon?! Mutta nyt etusormen juuri on
paisunut lisää ja nivel alkaa olla mustelman näköinen hiukan. Taitaapi olla
sekä juurimmainen sekä seuraava nivel hieman ja punertavaa välillä. Että ei
olekkaan enää niin selviä sanoja tulevalle aamutilanteella. Ja pitäs vielä
voida tehdä käsin jotakin sitten. -04:10


2005-04-13 keskiviikko 23:38
Pitäs jotaa kirjottaa mutta mitä? Uah sehän se juuri on idea että ei tiedä ja
sitten tulee jotakin tekstiä. No oon vähän poikki. Taisin viime yönä nukkua
nelisen tuntia. En totisesti enkä leikillänikään tiedä mitä kirjottaisin.
Taidan olla särpötin. Ripustikohan korvani jörnikkään? Vihellän nenälläni.

Eihän täällä näe mitään. Epätieteellisiä tutkimuksia. Jokunen aika sitten
hankin ensimmäiset omat ranskanperunani. Muutenkin rasvan käry on paksua. Mitä
se sitten on? Pienehkö määrä kuumennettua rasvaa täyttää huoneen harmaalla
sisätaivaalla. Onko se savua? Eräs kerta satuin huomaamaan kauan sitten kun
hiukkaset tai jokin kenties pisarat kenties vaikka mitä leijaili lampun editse
ja tarkastain tälläkin kertaa tuon saman asian. Voi saippua!

En oikein jaksa olla kukaan. Tai en halua olla. Onko oltava? Pelissä mukana?
Vähän aikaa sitten huoimasin ja samalla ihan säikähdin siinä että oikean käden
etusormihaaverin siliin käypä ilmentymä on levinnyt. Etusirmen toinenkin nivel
onaaika tumma ja kämmenselän osuus etusormen ja keskisoremen välillä on sekä
punertava että turvonnut. Tämä on näitä hidassytytteisiä.

Minulla on nyt semmoine nnaamari päässä että en saa henkeä enkä voi kertoa
mitään. Mmmmmp mmmmmmmmp mmmmmm mmp mp mmmmmm mmmmmmmp. Apua se onkin sensuuri!
Olen maakuopassa tai putkassa. Ei hyvänen aika eikä hyvönenkään! Kyllä hyvempi!
Hei tykkään ilmeikkyydesta muutenkin mukavalla naamalla! -23:54


2005-04-14 torstai 23:23
Voi mun visukinttulapikkaat ja muut! Jotenni oon vaan sekava ja se on kivaa.
Taitaa olla ihan vaan jotainni semmost että en välitä ja välitän. Itestä ja
sitä myöten muista ja blaa blablalaalallaa blää bla bla blö blablabalaa la bla.
Siinähän se oli. Eiku voi helevetti taidan olla vähän väsynyt. Taidanpa vaan ja
olepa taitava kun ihan taidan oikein itse.

Joo just nukuin vähän enemmän viime yönä. Kävin ja olin iskän kattotalkoissa
peltiä laittelemassa. Tuli uusi tykkäysasia ehkä eli aika turvatusti norkoilla
katon reunalla ja hukan jännitystä siten. Iskän kaa oltii katolla ja Ike anteli
peltejä katolle. No riittää tästä asiasta paitsi että hiton iisisti menee
kateruuvi kun saa painettua koko kropalla ja kun ei saa niin ei meinaa mennä
millään ja se on hiton turhauttavan tyhmää. Silloin joku alkureika olis kiva.

Oli aurinkoinen päivä. Näin perhosen ekaa kertaa tänä keväänä katolla ollessani
enkä ole varma ehkä yhden kaksi kertaa mutta toka tai toka kerta oli ison
näköne oisko ollu suruvaippa. Hullu nimi pantu perhiselle voi hitto! Muutens
joo sielä kävi myös jooku kimalaimainen mehiläismäinen lyhytkarvaturilas jonka
näköstä en ole ennen tiijjä nähneenikään siis ehkä joku mehiläinen tai ei ja
jos ei niin kimalainen sitte. Pitäis sitte varmaan-niin-tosi-varmaan-huh-huh
ruveta tosibongaamaan kaikki mitä näen. Pitäs olla superzoooooOooooMiii pikkune
tikikamera aina taskus josta se ei putoo niinko mun känny kerran katolta ja
iska sai silloin kopin ja toka kerta putos taskust sit vissii kaltsulle. Hassu
sana seki. Ja siin dikikameras joka ei tipu kalliolle ois hypersemmoinen linssi
joka karvantarkasti dokumentoi näkäsät jutut kun ei akku ikinä just sammu kun
kuvaan ja sitten tutkin oikein tarkasti että mitähän oikein oon nähnyt jostakin
hurjan täydellisestä kirjastosta. Niin ei kurjan niinko meinasin sanoa. Nii
siis katolt tippu toinenkin kerta ku jäi tarkentamatta. Eikä tässä oo yhtää
täydellisyyden tavoittelua ko mun jutut on sitä iha luonnostaa tost vaa.

Jeah alkaa juttu luistaa niiku haalarin perse peltikatolla. Siis alamäkeä ja
taso senkus senkun laskee vaikka itte en laskee osaa yhtään saatikka enempää.
Perä laskee painovoimasta mutta yhtien kengänlaisten pohjat piti aika hyvin.
Taas mun juttu perseestä kun väitin jotakin enkäoo semmonen. Syön sanat ja mitä
sattuu. No joo okei. Kotona söin leipiä ja jätskiä ja joun kahvia ja se oli
tyhmää. Mutta en silloin tiennyt.

Menin uppopalloon ja voi hiisi nyt oikean jalan hiertymä on aika paha. Noh ehkä
liioittelen mutta on se epämukava. Siirsin vasemman jalan hiertymäkohtaa
suojaamaan alittamani tupon oikeaan jalkaan tai siis sukan sisään ja taisi
aluksi auttaa mutta lopulta löysin tupon vähän väärästä paikkaa ja kyllä sitä
osasin arveskella tunnoista asiaa arveskellen. Ja sitten ikäviin vai eikö
mukaviin juttuihin. Nooh ikäviin sitten eli oli mennyt vasta pari tuntia siitä
syömisestä ja oli hiisin vaikea hengittää niinkuin en olisi saanut ilmaa yhtään
helposti. No ehkäpä opin asian. Eli jos lyhyt aika urheiluun saatikka
uppopalloon niin enintään hyvin kevyet eväät rinnaan alle. Ja kivaa oli se että
tuli aika hyvää peliä. Tai siis vaihtelevaa. Ja mielestäni näin että ainakain
neljä nuorta kaveria pelasi selvästi kehittyneemmin kuin ennen. Ei pelkkää
sähellystä vaan hiukna määrätietoisuutta lisää. Ja itse olin usein jopa
yllättynyt kuinka hyvin sain pidettyä pallon luovuttamatta sitä vaikka pari
vastustajaa oli kimpussani. Ja välillä sain anastettua pallon vastapuolelta
sukkelasti. Huisin makea pallo oli kun me käytiin Katrin kanssa tekemässä
maali ja sitten vasta huomattiin että puolet meidän joukkueesta istuu altaan
reunalla säätämässä maskeja. Siis kahdestaan neljää äijaa vastaan! Joo juttu
pelasi kivasti kun jaot oli melkoisen tasaväkiset ja alkaa olla että isosemmat
pelaajat odottelee jengiä mukaan eikä pallottele maaliin suoraan kun se usein
kuitenkin on ihan tyhjä ilman mitään maalivahdin näköistäkään.

Tänään mulle selvisi että Mika on vihdoin irc-galleriassa ja Pounder!! -23:59


2005-04-15 perjantai 23:18
Tuntuupa nyt jotenkin hassusti tyhmältä kaikki. Tai hassusti hassulta ilman
lisukkeita. Saattoi alkaa siitä että heräillessäni olin ihan poikki. Eiliset
hommat ei tuntuneet ihan niin kovilta. Ehkä uppopalloilussa tuli käytettyä koko
kroppaa sittenkin aika lailla. Olin aamupuolella ja sitten vähän pitkin päivää
varsin pökkelömäinen. Hartiat alkavat taas olla jäykät ainakin välillä. Iskältä
tuli yöllä tekstri että sopiiko siirtää kattohommelia lauantaihin. Sateen
sattuessa tai jotakin ja juuri tarkastin että ei se ollut unta. Jotenkin unen
omaista aikaa vietän.

Kahvitellessani Marjukka soitti että kerkeäisinkö auttamaan. Sovin tulevani
parin-kolmen tunnin päästä. Nykyään olen ruvennut istahtamaan tietsikalle pari
kertaa päivässä päivällä ja illalla tahi liki yöllä siis kuten nyt. Tänään
päivän istunto taisi olla galleriasurffausta enimmäkseen.

Lisämäärityksiä olotilalleni eli se oli kolottavaa ja väsymystä nukuttavalla
tavalla ja myös jonkin verran väsymystä tekemisen karttamishalulla.

Kävin hakemassa leipälaatikoista hiukan leipiä. Taas tuli sinne asti päästyäni
ihan lämmin. Kävelin ja talutin viereisen mäen ylös ja jatkoin matkaa.

Marjukka on siis Marjut ja tätini. Kiskottiin jääkaappi ulos ja laitettiin sen
koloseen uusi pohjalevy että jääkaappi tulisi suoraan sillä vanha pohjalevy oli
rikkipuhki mennyt jääkaapin etujalkojen kohdalta. Ulos kiskominen oli
kohtuullisen työlästä ja takaisin puskeminen mahdotonta koettaen samaa tyyliä
mutta keksin mennä pikkupöydän alle ja puskea seinästä selällä ja jaloilla
jääkaappia niin se kipusi kuin itsestään takaisin paikoilleen kun uusi
pohjalevy oli kaltevana houkuttelevana tasona josta se lipsahit sitten oikealle
uudelle paikalleen. Sitten kytkin tietsikkaan uuden näytön. Hassua sillä
tietsikka on edelleen minun muutama vuosi sitten toimittamani Windows 95 boxi
ja nyt näyttö on serkkuni Kallen eli tädin pojan toimittama ja niin edukkaasti
että hintaa ei kehdattu sanoa. Kalle taitaa olla ainut suvussamme joka osaa
tehdä bisneksiä. Juu makea näyttö littu ja 1280 pixeliä leveä. Ja tosiaan siinä
oli piuhoja niin runsaasti että kai minun on uskottava että maallikko tuntee
itsensä hiukan avuttomaksi niiden kanssa. Kun iskääkin jouduin auttamaan
modeemin johtojen kanssa. No juu. Hain isöäidin naapuritalosta rollaattoreineen
ja Marjukka haki hiukan lisää elintarpeita sillä aikaa kun olin nyt ilmestynyt
lisäsuuksi ruokapöytään. Sitten isoäiti sai katsella valikuvia isolta näytöltä
ja silti oli vaikeaa arvailemista välillä ken kuvassa on. Ei kun hetki mehän
ensin kahviteltiin pullan kera. Oli hyvää kahvia. Niin juu siinä kello meni
yli seitsemän ja minun ei tarvinnut huolehtia melomaan lähtemisestä. Siinä kun
ei ole minun taidoillani niin kovin paljon variaatioita uimahallissa että ei
paljon kenkuta vaikka käyntejä on hiukan harvemmin. Olin kyllä ottanut kameran
reppuuni että olisin saanut vaikka jonkun avustuksella vihdoin eskimokuvia.
Lähdin ulos jotakin aika tarkkaan iltayhdeksältä.

Mahtavan mukava tunne päästä pihalle kun ilma on jo lämmin ja tuulettuva tai
ihan sopiva vaan. Kiersin sataman kautta. Tai sen osan joka ei ole EU-aitojen
takana. Kuu on kasvaman päin. Hidastelin matkalla ja katselin josko olisi
kuvattavaa. Kävin kotivenerannassa katsomassa Karhuvuoren vesitornille päin
eikä se ollut kovin vakkuuttava nyt. Keräsin rannasta hiukan puuta ja laiton
tarakalle. Vein ne Koppelolle eli grillikatokselle kun olin huomannut valon
kajoa joka lähinnä oli tulesta tulevan tuntuinen ja niin olikin. Siellä oli
varmaan isoin porukka mitä olen paikalla illalla ikinä nähnyt. Hiukan tuttuja
ja kai isommalti ihan tuntemattomia. Makeaa kun kuulin erään lähestyvän hupun
huutavan reippaasti nimeäni ja sitten minäkin takeltelin mutta lopulta aivan
oikein Miksu. Mitenköhän olen ennen pysynyt hengissä ikävää pitämässä kun
minulla ei ole kai ollut paljon mitään tuttuja. Olin vain nörtti enimmäkseen
eikä tuota makkaramaista nimitystä vielä edes taidettu käyttää.

Kun nyt pullahti mieleen niin kakistelempa ulos sen että peräpukamat ovat ihme
ja kumma sittenkin seksikkäitä. En väitä että suoranaisesti. Kuulin vaan neuvon
että jooga ja päälläseisonta tai olkaseisonta olisi parantavaa ja voin ajatella
että mikä tahansa itsestä huolen pito. Uudistunut notkeus ja sitten ehkä jopa
voima joka taas voi seurata kenties uudesta tiedostamisestani tämän pitkän
liikuntapaussin perään kun havaitsin että ainkain luulin että tunnistan
lihasteni käytön selvemmin ovat mielestäni selkeää seksikyyttä jo aivan
pienellä jalostuksella. Asioilla on aina naapurissa jotakin ylläriä.

Huupsista jatkan vähän vielä. Nimittäin tämä seksikkyys kyllä myöskin omalta
osaltaan on uudistunutta tai voimistunutta itsetuntoa. Kuten uppopallon
seurausta ja lisääntyneiden ihmiskontaktien sytyttämää ja sen että en juuri
enää luule ja pelkää että menen ihan sekaisin ja onnettoman oloiseksi vaikka
mitä minut outoon tilanteeseen saattavaa tulisi. Lääh ja puuh olempa sitten
kömpelö selostaja. Ehkä edellinen rivi olisi ollut yhtä täsmällistä sanoa ja
selvempää sanoen että en tunne itseäni niin ujoksi kuin ennen. Tai toisaalta
olen aika sama mutta tiedän että vaikka olisi puna poskilla ujoudesta ja vaikka
mistä niin ei se ole kovin vaarallista. -00:03


2005-04-17 sunnuntai 01:47
Nzt on semmonen suhtkoht rauhallinen rennon rempse olo. Pitkst aikaa kznnistin
Linuxin ja senhn tst heti nkee. Ei tule t ei t eik z vaan y. Koetan kirjoittaa
MCll. Tm on kai KDEn Konsole. Koetan jos terminaalilla tekstitilassa onnistuisi
siistimmin. Hetkinen.

Vautsi. T'm' Midnight Commander muisti sent''n paikan tekstiss'. Ei pelaa
n'k;j''n t'ss'k''n ''kk;set. Tou asia johtaa siihen ett' mainitsen ett' en jaksa
ottaa pattia. P''sen parempaan t'ydellisyyteen sill' ett' olen rento kuin
nipottamalla. Nukuin edellisen' y;n' taas aika v'h'n ja olin aika v'synyt ja nyt
silti taas olen luuraamassa y;t' my;ten n;rttin'. Paussaan. Tulin takaisin thn
"graafiselle" KDEn puolelle kun tss nkzz kello oikeassa alareunassa. Ja jos
epselv niin z ja y ovat eripin de-nppiksess klik ja us/n'ppiksess' on monet
muut jutut eri tavoin ja finskist' minulla ei ole viel' hajuakaan.

Mutta muutoin olin unohtanut kuinka siisti t'm' Linux jo on! -02:00

02:17 Buuttasin Windösän ja kaikki on vanhaa arkea ilman paljoa mielenkiintoa.
Taidan alkaa sitenkin olla väsynyt eikä ajatus liikahdakaan. Ja siltikin aina
silloin tällöin luulen minulla ajatuksen välähtäneen jo ehkä kauan sitten ja
uin vain kuvitelmissani hoksanneena kun oikeasti olen ihan pöhkö. Tai no joo
ei ole oikeaa ja muuta vaan yhtä laajaa kaiken sotkua. Taidan olla jo aika
pitkälti perillä välillä ainkain kun aika usein tuntuu että en halua mitään.
Toisaalta haluan kamalasti mutta eri tavalla tai ei kamaluudella vaan miedolla
odotuksella. Olen tosiaan aika taidoton elämään mutta kai tätä opin pikkuhiljaa
ja on se mutka että osaan helposti keksiä siistin tavan johonkin
yksinkertaiseen juttuun mutta sillä asia muuttuu yksitoikkoiseksi ja
mielenkiinnottomaksi. Ja pitää palata sekoiluun ja kun taas siihen kyllästyy
niin voi koettaa keksiä uutta siistiä tai palata vanhaan taai modata sitä.
Vähän tähän malliin peli etenee. Tai menee tai kulkee tai tapahtuu. Ja ei
tapahdu. Nyt oikean käden etusormi taipuu aika hyvin jo ja hassusti on sen
mustelman näköinen osuus nyt toisen taipeen etupuolella. Minulta taitaa mennä
aika kaikki käytännön taju kun olen väsyneenä ollut päivän ja sitten kuitenkin
olen joko niin hoopo tai olen vain luonnostani yökukkuja että joo en edes osaa
sanoa mitään tolkullista tähän enää. -02:30

02:40 Tuli vaan vielä mieleen että nyt vihdoin testatusti on mahdollista
siirtyä kokonaankin Linuxiin. Se vaatisi vielä vaan säätöä. Mutta jo kauan
sitten olen kokeillut DosEmun ja sillä saan DOS-juttuni varmaan tehtyä ja yksi
kerta hiukan vahingossa huomasin että USB-liitäntäinen CompactFlash-adapteri
pelaa ja äsken otin siltä uusimmat kuvani Linuxin kautta. En tosin vielä
poistanut kuvia muistipalikasta kovalevylle mutta eiköhän sekin pelaa. No juu
asiat joista ei ole kokemusta sanon nykyään juu-jaa-varauksella. -02:44

23:40 No jopa olen hassu. Tuntui että olisi ihan eri päivä.

Ja edelleen on hetken sunnuntai. Käytiin Pekan kanssa kissanäyttelyssä VPK:lla.
Oli mukana Marko ja Jukka mutta haihtuivat loppua kohti. Kissoista eniten jäi
mieleeni kuinka eri oloisia olivat kaksi 10-vuotiasta naapurihäkkiläistä.
Ja koko asiasta maku ihmisen turhamaisuudesta. Toisaalta turvattu ruoka ynnä
muu varmaan on monelle ihan hyvä vaihtokauppa.

Pekka käväisi täällä ja tietää nyt mistä näitä kirjoittelen. Tästäpä vaan.
Katsotaan huomenna jos saisi digikuvajuttuja eteenpäin hiukan.

Marjut kuskasi Ilkan ja minut Nuottakalliolle ja iskä tuli ja nostettiin
laiturin silta paikoilleen. Veneeseen tulppa ja vene veteen. Iskällä oli taas
selkä rasitusaralla tuulella. Ilkka lähti soutamaan Marjutin kanssa Verkkikseen
ja me iskön kanssa. Sain iskän kamerasta kattohommakuvani muistikortilleni.
Päivitin Gimpin 0.0.1 versiota uudemmaksi ja näytin iskälle miten maalataan
alue kuviolla ja ensin opettelin sen itse eikä se kovin vaikeaa ollut.

Hölkkäsin Metsolan rantaan asti ja meni noin 40 minuuttia. Menin rauhallisesti
ja yllätyin että jaksoin aika hyvin mitä nyt loppuvaiheilla tai ennen joku
pohje hiukan jäykkää säteli mutta koetin rentouttaa ja dynaamisesti liikuttaa
ja rullata ja kankeus meni ohi. No eihän kahdessa viikossa ihan rammaksi kerkeä
tulla ja varmaan jo pari uppopalloilua viikossakin on aikamoista liikuntaa.

Pekan kanssa oli puhetta että voisi perustaa galleriaan no taih irc-galtsuun
kissayhteisön kateille. Tein sen äsken kun olin irc-galleriassa ja kysyin
TigerCatilta kiinnostaisiko ja kun kiinnosti niin perustin Kissaihmiset.
Saapi Pekka yllättyä.

No juu sitten huomasin että Pippuri ei ole henkiin herännyt. Tai Pippuri onkin
pikemmin kylvetty siemen ja enää en kovinkaan totta tosiaan kaipaa silkkaa
keskustelukerhoa vaan tekemistiimiä! Sillä kaiken tekemisen ohessa keskustelu
käy. Keskustelemttomuuden kanssa on ikävää ja se ei ole kasvattavaa että ei
keskustella. Hmmm tästä vielä puhutaan.

No juuuuuuh siis en pidä puhumisesta. Eikun siis en pidä kun puhutaan
tekemisestä jos sitten ei hitto-vie äkkiä taikka sopivassa vaiheessa kanssa
tapahdu. Enkä jaksa nyt maistan jo paskanmarjat!! -00:12


2005-04-20 keskiviikko 01:11
Mitä vaan mieleen tulee tulee tähän aluksi. Seuraava on sitten jo vähän enempi
jotakin. Mie oon helvetin mälsällä tuulella. Grandioosia tyytymättömyyttä.

Jotenkin en ole kärryllä ajan kulustaenkä mistään. No koetan keriä että vika
kerta oli sunnuntaina. Sitten maanantai joka oli juuri melko äsken. Kävin
silloin uimassa ekaa kertaa matkaa pariin viikkoon. Menikin aika helposti
siihen verrattuna että olisi mennyt vaikeasti kuten kuvittelin.

Kävin sitten maanantai-iltana Pekalla ja todeta voin että se on tosiaankin
kissavaltakunnan kabinettiluola. Lainasin digikamerani Pekalle ja Pekalta
hiukan musiikkia tutustuttvaksi.

Ja nyt juuri tänä edellisenä päivänä eli tiistaina iska soitteli onneksi vasta
vähän kymmenen jälkeen. Lähdettiin Verkkikseen tutkimaan mökkien pohjia.
Selvisi että pohjavillat ovat tosiaan märköjä ja selvästikin pienempien mökkien
lattiat menevät kokonaan uusiksi. Tammikuun korkeat vedet ovat käyneet kai
sisällä asti mutta kovin harvassa paikassa näkyy selvää johtolankaa asiasta.
Huussi on ainoa koska siellä oli kariketta josta on piirtynyt siistit viirut
seiniin. Pienimmän mökin pikkukaminoiden valuma-astiat olivat täynnä vettä.
Vakuutus kai korvaa nämä myrskytuhot.

Aika hopi-hopia lähdin säätämään Marjukalle tietsikkaa. Hain isoäidin taas
ja syötiin. Firefoxin asennuksessa oli bigia eikä onnistunut. Laitoin uuden
sähköpostiosoitteen käyttöön.

En nyt tajua mitä tolkkua tässä on luetellä näitä asioita. No kai se on jo
tolkkua että huomaan jos tolkkua ei ole. On ja ei.

No joo kun iskä puristeli tuubista öljyä perämotin rööriin niin tulin
kekanneeksi tuubi or not tuubi.

Voi olla että vähän tekeepi mieleni tutkia että kuinkas pilipalilla tavalla
pitää paikkansa että mieleeni jää aika paljon asioita valokuvamaisesti ja
tiedä että ei se niin ole vaan mielen kuva rakentuu kerroksittain niin että
jos tuntuu että siellä on selkeä valokuva niin se on valetta ja kuva on
syntynyt toistamalla siten että asia josta on kuva on tuttu kuten vaikkapa
kuivat osin märät kaislat vedessä jossa soutelin.

Olen ajatellut että jos hankkisin tehosekoittimen pienen mutta olen taas koko
idean unohtanut.

Kävin kirjastossa nappaamassa seuraavan videon ja samassa tiskivierailulla
palautin edellisen.

Sitten kiirehdin uimahallille. Keksin laittaa naamarin otsalle kannettavaksi
kun kädet on jo räpylöistäkin niin täynnänsä kannettavaa. Ja taas tuli moka kun
ruokailusta oli vain vähän aikaa ja hengen saaminen oli tuskaista ja sitten
myöhemmin tuntui vaikealta ja jopa menin altaan reunalle tai ratapuomiin
roikkumaan joka sukelluksen jälkeen ja vasta kovin hitaasti tajusin että
minulla taitaa hengitys ihan vikistä ja henkitorvi tuntuu limaiselta ja
yskitytti koko ajan. Nyt meitä oli neljä ja neljä pelaamassa. Joku
pelaajakandidaatti oli enemmänkin mutta harrastivat muuta sukellusta. Nyt oli
sikäli ikävä kerta että tyttöjä ei ollut ollenkaan mutta onneksi se on melko
harvinaista. Ilkka tuli sittenkin kun jo ihmeteltiin hieman kun viimeksihän
sitä lupaili saunassa. Oli ihan kohtuullista peliä paitsi että minä en kyllä
ollut mikään hyvä maalivahtui kun puutuin aina välillä paikalta kun olisi
maalinestäjälle ollut töitä. Pitää opetella sitä kun en oikein millään osaa
olla niin että selkä peittää koko maalin. Ja pitää opetella sukkelasti
suunnilleen tyhjentämään maski veden alla. Kun vielä menee vaistomaisesti niin
päin että lähden pintaa kohti kun naamariin tulee näkemistä haittaavissa määrin
vettä. Nyt huomasin yhden kerran kuinka sormeni rupesivat taipuilemaan ihan
epämukaviin suuntiin kun joku tuli rutistamaan palloa minulta takaapäin sen
ollessa minun sylissäni. Heti pelin päälle neuvoteltiin altaan reunalla istuen
Ilkan kanssa että katsotaan video.

Iskäälä oli ollut kiire elokuviin ja Ilkka kävi samassa ja söi jo sillä
pussillisen karkkia. Minä jouduin sitten itse syömään mukaani ottamani
lakupussin joka onneksi ei enää ollut ihan kokonainen. DVD jonka nappasin oli
amoresperros. Pienellä ja yhteen kirjotettuna kannessa ja valkoisella ja
punaisella kirjoitettuna. Vaikutti kovasti. Pyöräillessäni kotiin päin sanoin
erään mäen päällä ääneen olevani vittuuntunut. -01:47

23:19 Hassua kun olen kirjoittanut jo tänä vuorokauten ja jatkan. Vai onkohan?
Olen ihan sanaton ja väsynyt. Pitäisi joskus taas lueskella vanhoja juttujani.
Eihän näistä muuten opi. Ihmejumissa olen ei niinkuin sana taivu eikä ajatus
liikahdakaan päässäni. Ravistus ja vesiryyppy. Hohhhhh päälle ja sitten.

No niin!!! Verkkikseen ja pukeuduin jo kotona runsaammin kun eilen meinasin
ihan hyytyä Nuottakalliolla ja piti siinä vielä ensin riisua että sain puettua
lisää. Nyt tein sen jo kotona ja laiton kahdet sukatkin tai oikeastaan kaikkea
vähintäinkin kahdet. Kaksi pipoa ja ohuiden hanskojen lisäksi mukaan vähän
paksummat. Rikoin kirveellä lattian. Voihan se olla hiukan näyttävää mutta aika
työlästä. Toisessa pikkumökissä oli se kairattu reika ja sen kautta oli helppo
vääntää sorkkaraudalla lautaa. Ihan märkiä villoja löytyi molemmista.
Yritettiin varmistaa tuvan lattia mutta muutamasta poraamastamme reiästä
löytyi vain lisää puutavaraa alta eikä edes heti. Toisaalla seinissä hometta.

Työnnettiin venevajasta vene ulos että sinne sai kamaa pikkumökeistä jemmaan.
Haettiin laituri lillumasta kahden ankkurin varasta. Se oli eri päin. Ihme show
tuli. Iska tykkää manöövereistä alusten kanssa ja hinaisli ja työnteli laituria
ja lopulta sain lähelle rantaa laitetun ankkurin kyöden potkuriin. Helpommalla
olisi päässyt laittamalla se ankkurin maihin tai jopa pidemmällä köydellä
suoraan maista vetämällä mutta intohimonsa kullakin. Siis lauturi oli sikäle
eri perin että piti kääntää laiturisilta toisteppäin vielä siinä laiturin
päällä. Luulen että koko laiturin kääntämisestä olisi tullut hiukan turhan
suuri operaatio. Tosin kukapas tietää? Samaperin kylmä oli seisoskella
laiturilla enkä aikonutkaan kästaa hanskojani ankkurien köysiin. Minulla oli jo
tuvassa kahvitellessamme sisällä sormet ihan kohmeessa. Vähän kai olin ja olen
kipeäkin. Tuli hiukan myöhemmin että joku tuollainen märkä hommatilanne voisi
olla niille Robbarissa näkemilleni neopreenihanskoille passeli enkä minä
niinkään tarvi sellaisia kesäisissä melonnoissa.

Äsken ajattelin että voisin hiukan selailla noita lappusiani joihin välistään
päivällä kirjaan pienia asioita muistiin. Noh-noh-nooh selaan vähän nyt. -23:37

23:40 Sekoan tai olen jo seonnut. En oikein ole tuulella. Katsoin jotakin. En
juuri näe saatikka ymmärrä. Ehkä turhaan pidin paussin ja nyt en taaskaan osaa
aloittaa ulosantiani. Enemmän tunnen itseni imuriksi. Tai olen kuin sieni joka
on imenyt itsensä täyteen mutaa ja tukehdun läkähtyen.

Joo yhdessä vaiheessa saaressa satoi vähän lunta. En muista olenko ollut tuolla
paikalla ikinä lumisateessa ennen. Talvella olen ollut kovin harvoin paikalla.

Toinen lappujuttu. Voi jee en meinaa tajuta mitään. Mutta radiosta kuului
puhetta elokuvien ikärajoista. Silloin oltiin menossa toissakertana mökille.
Ehkä se oli eikun jotakin että on iso lista filmeista ja niille tietoja ja
jotakin mitöä lie. Ajattelin vain että kaikki on ihan päin persettä. Siis
persettä! Sen yksinkertaisen asian takia että muka kaikki on kaikille samaa.
Vittu minä jaksa tässä selitellä mutta lyhykäisesti. Ikä on vitun huono
mittari useimmille asioille. On erilaisia asioita ja eri ihmisille ne tosiaan
ovat eri asioita. Minusta on hiton pölhöä rääkyä kun muovinen muka hain evä
tulee näkyviin tai vaikka koko kita. Nyt jo ottaa aivoon että edellisen lauseen
kirjoitin mutta siinähän se tuli. Paska ja vanhentunut holhouspaska jossa ei
kuitenkaan holhota mitään vaan ollaan olevinaan niinkuin niin olisi ja suuri
osa jutuista on vallan tavoittelua tai pätemisen perässä kipittämistä.

Monet katselevat pienestä pitäen livenä väkivaltajuttuja.

No joo ei mitään tosiaan. Olen vaan niin vittuuntunut että tasoittukoon tilanne
kun sanon että minulla oli leipäpussi pyödällä ja yllätyin kun kisjoin sieltä
palan esiin ja huomasin homeisuuden. Se oli kaurapalaa joka näköjään on arkaa
homehtumiselle. Toinen hometta vastustamaton on perunarieska. Pitäsi oppia
panemaan ne jääkaappiin.

Palaan ikärajoihin. Minun mielestä se ikärajajuttu on perseestä. Luulen että
nykyisin 15 vuotiaat ovat fiksumpia kuin ei kauaakaa sitten 20 vuotiaat. Vittu
että minä olen idiootti. Fiksu on ihan väärä sana. Kypsä on oikeampi. Toisaalta
ei kiltti nuori mitään viinaa tai edes keskaria litki ja kuka sen tekee tekee
sen vitut välittämättä siitä onko se muka sallittua.

Ongelma on muualla kuin alkoholissa tupakassa tai huumeissa ja se on iso.
Ongelma on juuri niissä jotka ovat niitä määräileviä "täysi-ikäisiä".

Tosin ei pelkästään. Ei mitään pelkästään missään ole. On iso sekasotku.

Minua otti vähän päähän kun muutama päivä sitten luin Hesarista taas kerran
alkumatkan jotakin juttua. Että kun järkevästi niin ei juotais eikä poltettais
eikä huumesteltais. Siis enhän yleensä lähde haukkumaan ketään mutta tuli
vaan fiilikset että näkispä nytkin juttujen latelijan. Taitaa olla sitten
todella paljon järkeä niin että pää on paukahtanut halki siitä. Joku joka
ymmärtäis asian ei kai kirjoittelisi yleisöostaolle vaan tekisi ihan muuta.

No joo semmoista.

Lähdin sitten kotoa uimaan pyörällä. Ja uin sadan metrin pätkissä kroolia. Meni
kohtuuhelpolla alkumatka ja sitten loppumatka oli raskasta. Sellainen olo että
kroppa on täynnään jotakin popojä jotka syövät tehot.

Kotona kuumetin Eurostopperin franksan perunoita uunissa ja sen jälkeen tuli
homepussileipäepisodi. Nytpä keksin! Olen pottumaisella tuulella kun joku
homeinen leipäpala jonka nielin olikin pottumaishometta. Siksi syön välillä
epämääräistä että kroppa saa harjoitusta omassa elämässään pärjätäkseen. Eli
kamppailla pikkuötököitä vastaan. Luurikkisairaudet ovat hurjan harvinaisia
verrattuna pöpöjen vierailuun ympäri kropan ja myöskin sen sisällä.

Olen terve kuin pukki. Sairas pukki.

Olipas ylläri kun Mika oli mesessä linjoilla.

Mitäs vielä?! Noh vaikkapa että voisin keskittäytyä jonkun musan kuunteluun.
Pitäsi saada ajatuksia rennoiksi. Ne on helvetti ihan krampissa.

Minulle sattui erinomaisen kiva uimakaveri.

Ajoin partaa uinnin ja saunan päälle ja peilistä näytti että hartiani ovat
aika muskeliset. Ihmettelin että miten niin olisi. Millä harjoituksella? -00:21


2005-04-22 perjantai 16:57
Pörö-pörö-pörö hetkinen kun käynnistän tämän polkumoottorin. Tämä on aika
samanlainen kuin rulla pääkopassa kuin automaattipianossa ja se vaan pyörii ja
tiketitaktok painelee koskettimia ja suoltaa ilmoille jatkuvasti mitä sinne on
ohjelmoitu. Tai useimmiten ehkä ei ehkäpä joo.

17:07 Oho jäi tuohon jotakin. Äsken vaan kuului pipipipipi ja näppis lakkasi
toimimasta. Luulin että menetin kaiken juuri kirjoittamani. Alkaa olla mikro
niin buginen ja matoinen että vähän arveluttaa.

En tiedä millä tuulella olen päiviksen kirjoittamisasiassa. Toisaalta vähän
haluttaa kirjoittaa ja toisaalta ei juurikaan. Tuntuu semmoiselta arvioimisen
paikalta että merkitys saisi vähän muuttua. Tässä kaikki on pätkinä mitä
milloinkin mieleen tässä ja nyt tulee. Haluan jotakin koottua ja rakentuvaa.
Kenties aiheenmukaista. Tai sitten en osaa sanoa ulos että toivoisin osaavani
kirjoittaa jollakin muulla tavalla. Ilman saatana jaarittelua.

Eilinen uppopallo opetti että haavoittua voi eri tavoilla. Ensimmäisellä
sukelluksessa nyrjäytin vasemman nilkan. On paljon asioita joille en tiedä
nimeä. Vasemman nilkan ulkopuolen luupatin kohta on hiukan turvonnut. En siis
tiennyt että noin voi käydä. Minä siis olen sellainen että hiukan himottaa
saada selitys. Nyt en osaa sanoa potkaisinko vain kieroon vai potkaisinko minä
jotakuta tai joku minua. Nilkka vain oli vähän aikaa ihan arka ja sitten
saatoin jatkaa. Opetus saisi sisältyä asioihin. Siksi se tietäminen ja selitys.
Tässä opetus yksi on että kannattaa varmaan lämmitellä kunnolla ennen pelaamaan
ryhtymistä. En ollut selkeästi asiaa ajatellut. Ennenhän olin uinut hiukan
matkaa aina ennen peliä. Toinen vahinko oli kolmen sentin naarmu oikeaan
olkavarteen tai ihan haava koska vasta kotona huomasin siinä ruven kun
vaihtelin paitaa ja tuntui jomotuksen poikasta. Jotakin terävähköä osunut enkä
ollenkaan huomannut sitä pelissä ja eikä näköjään kukaan huomioinut altaasta
noustuamme. Räpylää tai naamarin reunusta testattu?

Ilkalla katsottiin taas video. Elling ja se oli helskutin kiva. Opettavaista
oli että hauskuus ja mielialat vaikuttavat. Tiistain elokuva oli tosiaan
vittumainen ja sen jälkeen minäkin. En nyt ota tätä yksinkertaisena ja kaiken
kattavana selityksenä vaan osana. Sillä tuossa välipäivänä varmaan muutuin tai
sain muutoksen sysäykseen hohoops sisiis sysäyksen muutokseen ja olen hiukan
erilaisempi kuin keskimääräisemmän ajanjakson jälkeen. Tiistain elokuva
aiheutti kramppeja ja torstain purki niitä ja rentoutti.

Eilen ennen mitään tein sen leipälajin jäänteistä köyhän ritarin perversioiota
joka oli alkanut homehtua ja homeiset palat vein eilen jo aiemmin kompistiin.
Taidan heittää sitten loputkin mitä jäi koska olen puoliselkeästi höttöisessä
myrkytystilassa.

Herättyäni ensin hiukan ajattelin lähteä Karhulaan uimaan ja sitten alkoi
tuntua että taidan ensin jouda kahvia ja napostella ja nyt olen istunut tässä
jo ison tovin ja surffaillut.

Eilen käynnistin Linuxin pitkästä aikaa ja ajattelin että koeetanpa muutamaa
juttua. Latasin ja käänsin Dosemun ja kun hiukan virittelin niin se toimi. Eli
lähellä olisi pystyä tekemään Linuxissa kaikki tarpeellinen säätöä vain vielä.
Latasin myöskin uusimman Firefox 1.0.3 ja alkukömpelyyden jälkeen se oli helppo
asentaa ja se toimi. Enkun kielinen. Windowsiin laitoin suomen ja sitten enkun
ja tänään joku hidassytytteinen väitti galtsussa että vasta tuli 1.0.2 että
eihän uudempaa voi olla olemassa. Asensin sitten taas suomenkielisen sillä en
laskenut muistini varmuutta tieteelliseksi. Seksitiede varmaa silliä.

Jotakin hukkasin mielestä. Ai niin pari kertaa olen hypännyt altaaseen ilman
mitään. Uikkarit oli mutta harjoittelin vain hyppyä silla lasit päässä en ole
hypännyt koska ne eivät pysy. Tämä on uintiasiaa. En tosiaan tykkää kumpparista
niin tiukalla että pysyvät. Nyt kun olen ruvennut melko hurjaksi nihiin alkaa
ajattelin ruveta harjoittelemaan hyppyä ja ensin altaan syvästä päästä koska
tunnen itseni epävarmaksi matalassa että hiukan pelottaa posahtaa suoraan tai
käyrään pohjaa kohti. Ajattelin lainata toiset lasini Amislasit hyppylaseiksi
kun niiden kumppari on jo muutoinkin kireällä.

Unelmoin että olen ehkä oppinut hitusen rentoutta viimeaikoina mutta en tiedä.
Unelmoin ehkä vaan. No ehkä olen saatan kai ollakin. -17:36

22:51 Nyt rupee nyppimään hiukan kun alkaa joka kerta tuntua aloitus hiukkasen
vaikealta. Taisin istua vielä seitsemältäkin tässä koneella. Voi sönkköläinen
johonkin ajatus karkasi omille teilleen viuh-vauh. Tota ai niin toteutin sen
ideani käydä Karhulassa uimassa. Oli harvinaisen tilavaa altaalla ja koko rata
oli käytössä tai useampi välillä jos olisi tarvetta ollut. No niin sattui
erinäisen mukavasti ja viereisellä radalla oli suunnilleen yhtä vauhdikkaasti
menevä kroolari. Tai oikeasti hän ui hiukan nopeammin mutta minä käännyin
voltaten ja otin aina sen verran etumatkaa joka käännöksellä kun naapuri sitten
kiri kiinni. Näppärä osoitus siitä että voltaten ei aikaa tuhraannu paljoa
altaan päädyssä. No niin tämä siis oli ennätyksellinen tasavauhti mitä olen
ikinä kai tavannut. En tiedä kauanko naapuri oli jo uinut ja satoja metrejä
uitiin yhdessä. Lopulta hän rupesi jäämään.

Sitten varsinaiseti uintia koskevaan asiaan. Ja saan varmaan olla kiitollinen
vetäjälle. En osaa uskoa että olisin itse muutoin vain uinut satoja metrejä
reippaasti. Tuon matkan aikana aloin ensin välillä hieman hyytyä ja siinä
tajusin että pitää uida rennommin. EN tiedä voinko luottaa tuntemukseen mutta
luulen että voimistin vetoja ja potkuja mutta tein niitä harvemmin ja silti
tuntui kuin vauhti olisi vähintäin pysynyt samana. Tuntui kuin olisin oppinut
enemmän kuin minään kertana aiemmin. Tai oppiminen tuli esiin. Jotenkin tuntui
kuin saisin käsillä reilusti paremmin kiinni vedestä ja potkuissakin oli
jotakin eteenpäin auttavaa. Kaveri lähti enkä pitkään enää sooloillut vaan oli
minulla muu ajatus.

Otin kireäkumppariset lasit ja lähdin syvään hyppypäähän. Ensimmäisellä hypyllä
lasit putosivat poskille. Kiristin kumpparia. Nousin ja lähdin taas ja tuntui
hassulta kuin lasit joustavat taaksepäin mutta pysyivät ja uin kerran edes ja
takaisin. Sehän oli rasittavaa. Seuraavat uin vain yhteen suuntaan ja sekin
pani hengästymään. Palasin hitaasti rintaa. Tai ei nyt ihan hitaastikaan. Ihme
juttu kun tuntuu että olen alkanut oppia tai ehkä pikemmin saan sanoa että oppi
alkaa mennä perille. En muista sanoinko ollenkaan mutta kaikki uiminen täähän
asti oli kroolia paitsi paluut hyppypäähän. Kerran hyppäsin ja perhostelin ja
kerran rintaa uin. Viimeistelin uimalla vanhat lasini päässä vinstan kroolia ja
vielä perhosta samoin tasan uima-ajan loppuun asti. Minusta tutnui varsin
häiritsevältä kun lasit ovat niin kireällä että pysyvät hypätessä. Mutta
kylläpä kai siihenkin tottuu.

Aukaisin suuni yhden uimarikaverin kanssa. Tulipa heti uima-asiaa. Niinkuin
varmaan olen maininnut niin minua on ihmetyttänyt kuinka uimarit ovat
tuntuneet olevan vähäpuheista sakkia. Olenpa itsekin kyllä aikamonen tuppisuu.

Ai hiisi unohdin. Kun aloin uida ja siis kroolia tuntui vasen nilkaa jopa
hiukan kipeältä taipuessaan taai pikemmin siis suorituessaan ja velloessaan
veden mukana potkujen tahdissa. Voi-voi! Samoin välillä oikean käden
haavoittunut kohta oli hieman arka. Matkalla uimaan pyöräillessäni en havainnut
mitään vaan vasta uimaan ryhtyessäni. Ja sitten myöskin tupsahti yksi aatos
nilkan kipeytymisestä. Jos vaikka potkaisinkin pohjaa uppopalloillessa sillä
kamppailu josta palatessani tunsin nilkan nyrjähdyksen taisi tapahtua lähellä
pohjaa. No juup.

Nyt haukotuttaa. Join äsken vähän kahviakin. Oho sitäkin että nythän on taas
perjantai. Jätin melomiset väliin. Ei ollut isoja hinkuja. Haluaisin kylläkin
saada eskimokuvia mutta en oikein tiedä kuinka se käy ja mitä siitä tulee
sitten. Nyt ajatuksen virtaan tuli tukko.

Joo tosiaan en tiedä siis loppu. -23:23


2005-04-23 lauantai 00:55
Lyhkäsenpuoleisesti siis semmonen juttu että pari kertaa joku juttu palasi
mieleeni ja häipyi. Miksikäs en kerennyt rustata sitä muistiin? Sekä sellaista
että toissapäivänä jotenkin ensikerran tuntuisesti olin sellaisella tuulellä
että kun tuli joku pieni tehtävä siistosiaan pieni niin osasin hetimiten siihen
tarttua. No siis jotakin pieniä järjestelyjuttuja tässä mutta silti. Ainakin
minusta tuntuu että yleensä kaikki minun tekeminen on vetkuttelua.

Ai hitto suljin silmäni sormenpäillä ja tuo pomppiva asia palasi. Siis se oli
niin yksinkertainen että olen huomannut että toistuvasti vaikkapa tähän
koneelle istahtaessani jätän tekemättä niitä asioita joita olen kuvitellut
tekeväni. Oli jatkoajatus tuohon että se saa minut tuntemaan itseni surkeaksi
vätykseksi. Hahati hihiti nauratava sana mutta kai se jotakin tarkoittaa. Kai
minä muistan että tämä on arvaustekstiä.

Sikäli olen tasapainottunut että en kamalasti halua jotakin. En luullakseni
kamalasti mitään. Jonkun verran monia asioita. En mitenkään äärimmäisesti kuten
luulen ennen tunteneeni. Tajuni on kai vähän kypsistynyt. -01:04

01:06 Voi helvetin helvetti 16 mulla on lyhyet aivot. Oikeet persehermosolut!
Olin äsken lukemassa city,fi:n deitti-ilmoja siis kun aloitin edellisen tai
tämän tämänpäiväisen pätkän. Ja huhhahhei nyt katosi sekin vähä idea mitä oli.
Ööhöhöö tilasin vuoden käyttöaikaa ja laitoin kusipääilmon ping johon pong.

Eilispäivänä niinkö? Ajattelin joukkuelajia. Kilpailevaa mutta eri tavalla kuin
kuvittelen tapana olevan. Mietin uimaviestiä ja uppopalloa mutta liitettäväksi
muuta ja eri juttuja. Mistä pieraista ensimmäinen joukkio ja mistä lisää? Juttu
on niin että tässä ei ole tarkoitus päihittää toista vaan oppia ja opettaa ja
harrastaa eri asioita jottei jumita pää ja kroppa siinä mukana. Leikkiäkin.
Isolla peellä tai mitä siihen tarvitaan. Tai nyt hupsahti tuntu että kisailevaa
tunnelmaa voisi hälventää. Tutkailla ja katsoa miten mitäkin luurata. -01:17


2005-04-24 sunnuntai 12:25
Olen nyt aika liikuttunut enkä oikein tiedä miksi. Voi olla jotakin sellaista
että jotenkin kamalan vaikealta tuntunut Linuxin oikeaan käyttöön saaminen ja
siis lähestulkoon mahdottomalta on jo lähes totta. Tämä on ensimmäinen varmaan
kerta kun kirjoitan omalla ohjelmallani DosEmu päällä tai alla ja kokeilen nyt
kohta kuinka saan tekeleeni nettiin päivitetyksi. Tässä siis ääkköset pelaa ja
taasen y ja z ovat eritteppäin koska näppis on DE. Tai tarkemmin kerrottuna
siis tämä on terminaali-ikkuna X:n alla ja jotkut jutut bugaa kuten että joku
näppäimistökombinaatio ei tee mitään ja Borland Pascal jumahtaa lopetettaessa
mutta huomasin että ei hätiä koska voin luoda uuden istunnon tähän samaan
ikkunaan ja quitata edellisen. Hoksasin laittaa toiseen istuntoon MC:n koska
sillä hoitelen useasti tiedostoja. Koetan vielä kaapata tämän ikkunan. Koetin
ja suurin piirtein onnistuu Gimp töökaluna. Aivoissa tuskin on kovin kummilla
seinillä erotettuja osastoja ja toisaalta varmasti jotakin sellaistakin on. Nyt
minulla puristaa vatsanseutua hiukan oikealta puolelta ja se varmaan paksuntaa
surullisuuden tunnettani. Söin kaurahiutalemössöäni aamupalaksi ja se saataa
olla paisunut klöntiksi? Mutta kuitenkin asiat kehkeytyvät optimismiin. Tai
hiukan vielä tai ei sittenkään. Olen lukenut ja kuullut joidenkin ihmisten
kutsuvan itseään perfektionisteiksi. Oletan että minussa on sitä vikaa myös
mutta nimitystä en voi käyttää kuin kovin hatarassa merkityksessä koska juuri
mitään ei voi tehdä juuri kuinkaan täydellisesti. Jossakin zksiuloitteisessa
avaruudessa se voi käxdä kai helposti mutta ulottuvuuksia alkelee olleskelee
ehkä kzmmeniä ehkä satoja. Esimerkiksi onko tämä Näppäin paiNallettu silloin
kuin kello löi parillisen vai parittoman sekunnin. Kellon aika on ainasinkin
päin persettä ja niin edelleen. Mitä jos se sormi oli hikinen? -12:46

12:55 Joudun hitusen verran palaamaan potalle koska huomaan että tässä
Linuxissa täzdelliszzksien kurkotteluun on monipuolisempi välinearsenaali kuin
missään tähän mennessä koettelemassani. Ja heti aluksi menee perseelleen kovin
kauniisti koska tämän näztönkuvan skaalaus pikkaraiseksi ei mene missään
suhteessa tasan kokonaisluvuiksi. Laitan 674:490 / 4 = 168:122. Ja kehaisen 
vielä Gimp kotteroa. Voin valita näztönkaappauksen valinnan tai oton viiveen ja
tässä tapauksessa viive valinnalle koska ensin kaivan tämän ikkunani Gimpin
oman ruudun alta esiin haavi viritettznä. -13:03

13:06 Kuva-anastus suoritettu ja näköjäs kursorikin tuli mukaan. Aina asiat
tuovat muuta mieleen. Tämä kursori ei vilku joten oli on rauhallisempi kuin
entisen vilkkuvan Dos kursorin kanssa. Kävin kurkkaamassa tekstitilan konsolia
ka totesin että siellä kursori on ihan sama vanha vilkkuva. Mutta sitä en vielä
voi käzttää koska tällä hetkellä en osaa säätää tekstinäztön kokoa tavalliseen
80*25 merkkiin jolla antiikkiset juttuni pelaavat. Kävin vielä kokeilemassa ja
DosEmu käznnistzz ihan kiltisti mutta ohjelmien ruutu näzttää sekavalta
matonkuteelta kun rivit menevät limittäin. Koetan FTP puttia MC:llä. -13:13

13:19 Kzllähän tää on melko siistiä kun jo on pari jutskaa tässä mutta en saa
mikumaukua. Aika pervoa. @ tuon sain omani ohjelman Alt-C jutskalla merkistöllä
siis mutta normaali AltGr/2 ei tee mitään mikä auttaisi. Etsiskelen vähän. Noh
esim IRC-kanavien # on tähti eli kertomerkkinäppäimessä ä:n vieressä. No juh
löztzi @ ja se on AltGr/Q aika selkeää kai. Pitäisi oppia ottamaan tästä
tekstiruudusta valinnainen tekstikaappausosuus mutta ei haisuikaan kuin. -13:28

13:35 Just onnistuu nzt. Hassu detali kun salasanaa ei näe niin unohtuu että
yz on DE ja tulee itselle salaiseksi kun ei pääse sisään ja kestää muutamia
toveja tajuta tilanne. Koetan säätää linkin ruutukuvaan vielä ylhäällä. -13:37

13:36 Noh nunniin ruutukuva siin ja piti palata vähän leuhkimaan. Välihuutona
vaan se että möröhelvetti kello on jo kohta kaks ja taidan kuvitella uimaan
meneväni. Jepa siis äsken kun tuli tarvetta työkalulle kesken homman niin
avasin vaan uhden consolen session tähän pinoon lisää ja säädin ja sitten tuo
pieni näppärä asia että nämä väliläpsykät voi nimetä niinkuin kuvasta myös
näksyy MC ja DosEmu. Ja itseasiassa tuo MC avusteinen FTP pelaa tässä säätelyn
vaiheessa ihan kivasti kun se on vieressä valmiina. Mutta arkikäyyttöön pitänee
tehdä joku missä ei ole alkuviritystä tarpeen naputella käsin. -13:51

23:03 No nyt koetan kirjoitella rauhallisemmin. Taidan yritellä laittaa ihan
vähän helpommin sulavaa tästä. Tämä päivä oli varsin sekava niin taidan sanoa.
Nzt illemmalla vasta tajusin oivan perustelun hajamieliselle ololleni. Nukuin
viime yönä hiukan alle kaksi ja puoli tuntia. Yöllä tai siis aamuhan velkeneva
se oli kun tajusin ja otti pannuun siis muistin että tänään on Kotkan melojien
haravointitalkoot Suomi meloon matkakassan kartuttamiseksi. Kymmenenltä ja
siirsin kellon piipittämään vasta varttia vaille. Kun saavuin olettamalleni
haravointikohteelle harava tarakalla en nähnyt ketään. Kiersin koko alueen ja
vasta hitaasti aloin silmieni kautta tajuta että eihän täällä ole mitään
haravoitavaa. Noh lähdin takaisinpäin yhden viimevuotsen kohteen editse ja
sitten soitin Jounille ja kysyin jutusta. No just joo olivatkin olleet jo eilen
haravoimassa. Kokouksen väliin jättäminen kai jätti minut infopimentoon.
Päättivät aloittaa jo edellisenä päivänä kun ei tietoa paljonko sakkia tulee ja
tulikin 15 ja saivat tehtyä yhdessä päivässä. Noh haravoin ja siivoilin sitten
tässä kotipihassa hiukan.

Päivällä räpelsin tässä tietsikalla kuten ylläolevista kirjoituksista näkyy.
Varsinainen revitys siitä tuli kun nyt vihdoin voin työskellennä Linuxilla
tosin hitusen kömpelösti. Pariin kertaan jo luulin että olen oppinut painamaan
z kun haluan y. Ja hassua siis päinvastoin. Tämä on hiukan eri mutta joiltan
osin sama ongelma kuin puhua ä-pisteistä kun äätä ei ole.

Olen vielä radikaalimmin nyt sillä perfektionismituulella. Voisin räväyttää
näppiksellä jotakin olematonta olentoa joka haamuilee että jollakin asialle ei
ole merkitystä. Näppiksiä tässä on sylissä olevan lisäksi käden ulottuvilla
molemmin puolin.

Tuo edellinen mesominen kai syntyi osin siitä juuresta kun tapasin
vastaväitteitä toteamaani asiaan ja lisää samaa todistelulleni. Tajusin että
turhaa ajan ha energian hukkaa moinen mutta en tajunnut sitä heti alkuunsa.
Läimäytin itseäni molemmille poskille takoakseni päähäni että olen heti
kärryillä kun idiotismi ryntää kimppuuni. Äh tai päinvastoin lähden eri teille
heti enkä kärryjä haikaile.

Pokaisin uimalalle ja kävin salilla ja kyllä edelleen menee 60 vatsaliikettä
sekä samat selälle. Vedin myös muutaman leuan ja taivuttelin ja vähän
kyykistelin. Ai niin ja venytin rintoja maaten pienillä painoilla.

Minusta tuntuu hiukan hassulta että nyt krooli menee helpohkonlaisesti. Uin
muutaman satasen ja sitten hiukan pienemmissä pätkissä rintaa ja sitten vielä
lyhkäisemmissä perhosta. Tuntuu että perhosessakin osasin mennä rennommin ja
vähemmällä vaivalla eteenpäin kuin ennen. Tosin pisin yhteen kyytiin nytkin oli
ensimmäinen sata metriä.

Altaassa oli aika päljon hässäkkää välillä. Kuulin jostakin hypyistä. Uinnin
päälle oli näytös ja oppitunti. Olisin ehkä voinut jäädä mukaan ajattelin
jälkikäteen. Mutta ei se mitään kävin vauhdilla pukemassa en edes muista
kävinkö suihkussa ainakain huomasin itsessäni sitten katsellessa kloorin tai
kemikaalin hajua. Touhussa olivat altaan puolella mukana vetäjä ja yksi taisi
olla Ville hyppääjä ja parisenkymmentä uimaria. Mutta siis juttu on niin että
pelkään hypätä vähänkään korkealta veteen ja olen hiukan haaveillut asian
opettelusta siis yleensä hyppäämisen ei nyt sentään korkealta. Tässä tuli ihan
yllätyksenä kurssi alun yksinkertaisimmista asioista. En nyt käy luettelemaan
kun en tiedä nimiäkään jutuille. Mutta voisin koettaa käydä huomenna hyppimässä
kaiken matalan mitä mieleeni jäi. Mallihyppääjä hyppäsi käsilläseisonnasta
molemmista korkeimmista telineistä suit sait sukkulana hyppyaltaaseen. Muuten
vaan haahahaa vielä tähän sillä näin uppistelun syvä altaanpää saa vielä uuden
merkityksen ja käyttötarkoituksen.

Muuten törmäsin kaveriin johon törmäsin toissakesän meripäivillä tiedustellen
uimatekniikkakursseita. Myöskin tietyllä tavalla jännän yhteyden merikapteeniin
ja Timoon. Katsomon puolella alkoikin tulla hiki kun aurinkokin porotteli.

Lähdin Fuksin kautta koettaen bongata lehtiä mutta tuloksetta. Dyykkasinkin sen
sijaan läjän vaatteita. Jotakin itselle sopivaakin ja muutamia vaihdokiksi. Kai
siinä oli pieni säkillinen tekstiiliä. Yhdet kovin skarpit suunnilleen viinin
punaiset merkkifarkut. Tietysti minulle hiukan kapeat. Se olisikin ollut jo
liikaa että noin vain saisi sopivankivaa ja vielä värikästä.

Kotiin päästessäni aloin tajuta poikkinaisen olotilani. Rannallakin olisi ollut
jengiä mutta ujostelin ja pelasin väsynyttä niin enpä mennyt sinne.

Ai juu vielä että polkiessani kaupunkiin joku tyttö rullisteli sauvoin ja iso
reppu selässä. Kysyin onko kiire ja oli. Yritin sonkottaa että voisi olla
seuraa rullaluistinretkelle mutta en tiedä kuinka sanat melkein juuttuivat
kurkkuuni ehkä koska en tiennyt mitä olen sanomassa ja yritin samalla keksiä
jotain kun suuta aukoilin. Mutta höhlältä vähän tuntui ja hyvä että sentään
koetin että sain todeta olevani kömpelys tosiaan.

En ollut edes ruokahaluisella tuulella sitten tai nyt kotona. Söin vain jotakin
aika hiukkasen. Saattaa jotenkin liittyä aika reippaaseen uintiinikin koska oli
vyötäröstä napakampi olo kuin yleensä niin ja kävinhän salillakin. Tuli fiilis
että voisinhan olla napakka ja hoikka ja fiilis kävi itseään toteuttamaan. Tai
fiilis että olisi kivaa olla timmi. Kivaa? Mitäpä muutakaan. -23:56


2005-04-25 maananatai 00:04
Samperi kun olisin muistanut saman tien nämä jutut. Ei se mitään. Tuli vaan
mieleen kun selasin treffi-ilmoituksia. Kysymys voiko netin kautta löytää
ystäviä. Hiukan ja täysin kahjua. Ei löytää voi vaan pitää kokea ja kasvaa ja
oppia ja ynnä muuta. Toinen ja tämä on se juttu joka oli mielessäni ennen ja
nimenomaan juuri ennen edellisen kirjoituskerran alkua. Lueskelin Anna-lehteä
ja olin potutuksen tilassa asiasta että lähes joka artikkeli toitottaa jotakin
näkökantaa niin kuin se olisi ainoa. Voi perkelehelkkari! Jaa asia ei varmaan
ole uusi kuin minulle joka olen ennen varmaan ollut läpitäysi idiootti. -00:09

16:31 Joku bugaa tässä jutussani. Pitäisi olla hiukan isompi väli tai
huomattavampi kun alkaa uusi kirjoituskerta. Tämä teos on joltakin kantilta eri
kuin romaani jota kirjoitetaan kymmenen vuotta joka on murrettu ja aina
uudestaan pantu sementit väliin heittäen osia pois. En ollut ollenkaan
ajatellut kirjoittavani näin vielä äsken mutta unohdin mitä olisin halunnut
sanoa.

Olen osin leppynyt ärjyväisyydestäni ja osin valmis ärähtämään heti kun piikki
taas pistää. Voi vitsi voi vitsi mikä harmi. Tein poikkeuksen ja aamupalana oli
päivällä ranskanperunoita ja vain suolaa. Siinä virisi joku himputin viisaalta
tuntunut aatos mutta mikähän se oli? Voi että voi että kummoinen? Se tuntui
niin kivalta ja tunsin itseni ihan riittävän viisaaksi.

Sanon vain mitä näen. Näkemys voi olla sisäinen tai voin vain luetella asioita
joita oletan silmieni näkevän. Tämä erilainen näppäimistöjärjestzskin opettaa
minulle vain että en olekaan niin oppivainen kuin luulin. Taidankin olla aika
jästipää. En oikein tiedä mitä nyt tekisin. -16:43

16:53 Yski pieni kehitysaskel ulos. Sain säädettyä yhden rivi komennon joka
käynnistää mc ja samalla aukaisee oikeat hakemistot koneellani ja netissä. Nyt
alkaa olla ensimmäinen kerta kun minulla menee sarake ja kellonaika sekaisin.
On kiva kun on erilaisia päivejä kuten tiitsai. -16:58

17:03 Siis miten voin olla näin tyhmä! Lainaus "en olekaan niin" ja jatkona
kekseliäs vaan halkonuppi tomppeli. Näes tässähän konsolissa toimii tietysti
valinta hiirellä maalaamalla ja menun editistä maalatun voi pastettaa takasii
sitte. Onpa helvetin jäyhä mieli! On lauseita jotka ilman huutoa kusee.

Hartiani ovat ihan jäykät. En taida osata uida muuten kuin jäykistävästi. Ja
tuntuu ehkä että paussin jälkeen paikat menee kipsiin. Tarvisi ehkäpä tehdä se
verryttävä lenkki tai satsi mutta laiskottaa lenkkeillä. Odottelen sitten vähän
heräämistäni ja jopa valaistumista köpöttelyn saralla. Tosi juu muistan taas
että olen myöskin laiskotellut kävelemisessä. -17:11

17:38 Tuo citty.fi on muuttunut kömpelömmäksi ja toimintoja puuttuu tai sitten
en osaa löytää niitä. Löysin vahingossa tästä terminaalista toiminnon jolla voi
siirtyä saman terminaalin toiseen sessioon ja se on Shift+nuoli. Ctl+nuoli ei
toimi mitenkään ja se siirtäisi tässä editorissani kursoria sanan verran nuolen
suuntaan. Onneksi sentään Home ja End vievät rivin alkuun ja loppuun. Kummia
niinipunoksia näissä kamelinsilloissa mutta onhan se turvallista kun ei heti
putoa vaikka jos alla olisi kilttiä vettä niin voisi olla kivaa.

Tuolla keskusteluissa oli häpeämistä hiukan Shrink-osastolla. Muistin siitä
häpeän mutta eri merkillä ja myöskin samalla ja siinä tämän pienen kertomuksen
juju onkin.

Eilen ihmisiä kerääntyi lehtereille huikan jo kun olin vielä uimassa ja
uimareita tuli allasosastolle. Kuinka kauan siitä onkaan kun minua vielä
hävetti edes koettaa perhosuintia? Nyt taisin olla viimeinen ja siis ainut
uimari isossa altaassa. Uin vielä viimeisinä uimaminuutteina melko reippaasti
päätyyn ja takaisin perhosta ja vielä siististi lähtemällä liikkeelle veden
alla delffiinipotkuin. Sehän on vielä uudempi juju minulla kuin itse perhonen.
Uin vielä kohta päälle kroolia sinne ja takaisin. Tunsin aikamoista hehkutusta
siitä että joku saattaa katsoa ja aika varmaa on että katsoikin!

Minua hiukan harmittaa että nyt tuli mieleeni yksi juttu. Olisin mielelläni
lopettanut äskeiseen paistatteluun. Mutta minkäs teen kuin minulla on minun
silmäni ja korvani ja mieleni! Kuulin vain katsomon puolella että voi eihän
nuo vanhat nuorukaiset enää opi näitä hyppyjä ja pitäisi olla 10v aloittaessa.
Tuollaisen mielipiteen edessä minun on parasta vaieta ja eihän minua ole
olemassakaan sellaisessa maailmassa. Tuosta putosi kattolauta päähäni ja sain
ajatuksen tai siis hörhön että mielipidehän on sanahirvio jossa on mieli ja sen
pitely. Minun mielestäni mieli on sittenkin aika kaaosmainen ja feikkiä kaikki
muu. Vaikkakin toki eriasteisen turvallisuuden tunteen takia pidettä mieleen
tarvitaan saavotilkulla. Hahahahah! -17:56

23:38 Kävin uimassa ja hiukan pelotti hypätä kun tämän uimalan hyppäyspää on se
matala. No enpä törmännyt pohjaan vaan ekalla hypyllä taas lasit putosivat.
Hyppelin kaksi kertaa kutakin kroo perh rint  uiden viisket. Hassuin kokemus
oli ensimmäinen matka. Olin vain vähän venytellyt ja siis tosiian siinä vinstan
matkalla ei kerkeä paljoa ilmaa vielä kaipaamaan. Päälle uin 4*100VU 4*100PU ja
2*100SU ja aika loppui. Nyt PU meni kohtuuhelposti tai melkein ainakin.

Kävin Cassassa ja kopeloin kolikkoja taskussa kärryjä varten. Muistan sen
varsin selkeästi ja luulen että se oli kuitenkin eri asia mitä kuvittelin
tekeväni. Halusin konkreettisesti tarkistaa että poletti joka on raha joka on
euro on saatavilla. Olen luullakesi jo juonut edessäni olevan kahvikupillisen
ei vaan kahvikupin tyhjäksi. Kuinka paljon energiaa onkaan kulunut tarkisteluun
ja kuinka paljon pettymyksiä tullut kun tekisi vielä mieli kulausta eikä
olekaan mitään jäljellä. Kuinka vähäpätöinen asia joka vaikuttaa ankarasti
kuten kaikki. Hurinaa ja mielen murinaa.

Säädin fontin isommaksi ja tämä tekstiruutu täyttää näytön lähemmäs kokonaan.
Olen ikäni kestävällä karkumatkalla. Äsken tunsin selkeänä luulon että minua
pidetään päällekäyvänä ja kartettavana tapauksena tai vain tollona taikka
yksinkertaisesti outona.

Tänään minä vuorostani ujostelin. En kehdannut mennä harjoittelemaan hyppyjä ja
tarkoitan siis uimahyppyjä silkassa hyppytarkoituksessa. Sain valehdeltua
itselleni että ihan ok kun hypin edes uimatarkoituksessa.

Luulen että kävin edellisen kerran Cassassa edellisenä maanantaina ja silloin
hyvissä ajoin. Ostin 24 omenaa kuten nytkin ja samaa laatua mutta viimeksi
muistin numeron väärin ja sain väärän mutta saman hintaisen lajikkeen tarran.
Tänään huomasin sen mokaukseni. Tuli hukkatarra. Päästin toisen asiakkaan ensin
vaaitsemaan pussukkaansa ja lausuin olevani niin nirso että en halua tuhlata
muovipussia ja kuulin vastauksen että se on aivan oikein.

Mikron kello pamahti juuri lukuun 00:00 ja tuli mieleeni eräs idea. Ja se on:
paskat kun en löydä mitään sekuntikelloa olisin vaan painellut pisteitä
minuutin ajan pulssin mukaan ja laskenut siitä sitten paljonko se oli. Muuten
pulssini tosiaan tuntuu nyt aika runsaalta. Tympäännyn. -00:10


2005-04-26 tiitsai 00:16
Tietynlainen filosofinen ja samalla erikoisen käytännöllinen kysymys. Tuo sana
on aika veikeä muodossa kzszmzs. Asioiden erottelu toisistaan ja koska se on
tarpeellista ja koska ei ja millä perusteilla. Yksi hyvin käytännöllinen on
vetää henkeä kun on saatavilla ilmaa ja muulloin olla vetämättä ellei ole muita
perusteita vedolle kuin keuhkojen tuulettaminen CO2 + O2 sekoituksilla.

Oi Neuvostoliitto. Tuli mieleeni kahden elokuvan asiat jotka ovat näyttöjä kun
eroa ei huomaa. Molemmat surupuseroisia ehkä tai säälittävää mutta toisaalta
vakavan vaikuttavaa. Joutua eri asuntoon kun merkkejä erilaisuudesta ei ole.
Joutua siten naimisiin. Sekoittaa vaatteensa uimarannalla väkisin siten
anastaen naapurin vaatteet. Onkohan huumori sallittua vihertävissä vaatteissa?
Onkohan ollut laisinkaan?

Minä alan junnata perse paikoillani. Se tuottaa uusia keksintöjä kuten
anaalielektroniikka ja kavitaatiotutka gravitaation sohelluksista puhumattakaan
saatikka sanomatta. Sukunimeni onkin Övärbärg. Utan any grande durachestvo.
Jos niin sanottuja maailmankaikkeuksia on laumoittain niin kai sitten niitä
laumojakin on ja laumojen laumoja ja sillä lailla eespäin vappuun asti. -00:38

00:40 En minä tiijjä oppiiko näistä sähellytyksistä mitään mutta tulipa hassu.
Nyt tuli eri päin tiedostolista koneellani ja netissä ja imuroin vanhan netistä
koneella olevan uuden päälle. Tuli vähän hirmun tyhmä olo kun juuri ja heti
painettuani näppäimiä tajusin asian. Sikäli muuten kätsyä että nyt kun on iisiä
laittaa omalle konsolisessiolleen eri ohjelmia niin toisessa oli edelleen auki
tämä kirjoitukseni ja tallensin uudelleen eli ei vahinkoa. Nyt tämä uusi tapa
jota ei vielä välttämättä tavaksi kai ole edes perusteltua sanoa oli sekä
tuottamassa sählinkiä että korjaamassa sitä. -00:46

00:50 Kas vain!! Ensimmäistä kertaa satunnaisesti saatikka mitenkään huomasin
tuossa perässä olevan huomionosoituksen itseäni varten. Siis tänään on DVD:n
eräpäivä voihan mäntysuova! -00:52


2005-04-27 keskiviikko 16:32
Nyt testaan näppistä ja todeteolla sehän menee kotimaisesti ja fuck@off :*)
Silkkaa mielikuvituksettomuutta oli olla keksimättä että kieliasetus käy aivan
helposti KDE Control Center apua kunhan jaksan koklata  löytääkseni sopivan
klikkauksen. Olen jotenkin alisteinen tai kaihoileva.

Vasen olkapää on jäykkä krampinomaisesti. Oli se eilenkin mutta en huomannut
sen haittaavan lämmittelyuintia. Verryttelin vähän ennen lämppäriä joka oli
4 kertaa hypäten PU 50. Ennen uppisharkkaa koklasin vähän uimahyppyjuttua ihan
vaan altaan vedentasaiselta reunalta. Yksi juttu jäi tuntumaan hassulta eli
mitä tehdä jalat edeltä suoraan hypätessä kun siinä uppoaa heti syvälle mikä ei
oikein tunnu tarkoitukselta. Uppiksessa meitä oli ennätyksellisen vähän ja Jari
piti maalintekoharjoituksen jossa joko päällä pukaten tai kädellä ympäri
kaapaamalla nostettiin molaria maalilta pois. Niin ja ensin syöttöharjoitusta
parin kanssa mennen tullen ja käyntiä pohjassa syöttäen seraavalle kävijälle.
Ai niin aloitin kokeilemalla ekaa kertaa hypätä pää edellä ja maski pysyikin
ihan hyvin vaikka luulin sen valahtavan. Kokeilin hyppyjä sitten vielä lopuksi.
Kun on innostavaa tekemistä niin olen aktiivinen. Siis hyppäämällä on melkein
valmiiksi pohjassa asti kun alkaa nähdä sillä varmaan siinä vauhdissa tulee
poretta mukaan ja heti ei näe. Ehkä.

Mentiin sitten Ilkalle ja katsottiin hakemani Holy smoke! elokuva. Se pani
minua romantiikkakuvitteiselle tuulelle. Samalla kuvittelin että olen tajunnut
romantiikkasuhteen vaativan vapauden antamista ja kohta jo ajattelevani että
kuinkakohan tosiaan on kun mustasukkaisuus pamahtaa päälle ja omistushalu. Kai
on sulateltava asiaa niin päin että onkohan ollenkaan käytännöllistä mukamas
kuvitella suhdeasioista mukamas järkeistäen koska se varmaan on kuitenkin
ensimmäinen asia joka lentää hevonpippuriin.

Kas vain Alko on kahdeksaan asti auki mutta hassua oli että goggelimokkeli
"löysi" Alko Kotka harppuunalla Jonna Tervomaan päiviksen. Yksi asia mikä on
vähän ollut mielessäni että tämä räjähtävä kaaos on tervettä ideoiden tulon
tai muuten vain satunnaisen ajatuksen saamiseksi. Siis jos pystyisi löytämään
juuri sitä mitä hakee niin jäisi helvetin tyhmäksi ja tiedottomaksi.

Kello on nyt seitsemäntosta. Ja hassua iskä soitti tasan että meinaavat muuttaa
Katariinaan. Juuri kun olin edellistä lausetta kirjoittamassa. Samassa talossa
on kuulemma pieniä vuokrakämppiä. Vene on myös vielä kesken.

Ajattelen että kävelisin kaupungille ja uimaan.

En meinaa millään saada tehdyksi pieniä asioita joita mukamas suunnittelen
tekeväni. Kuten tässä tietsikalla jotakin räpellyksiä vaan olen sen sijaan
juuttunut nettiin kun ensin kurkkaan sähköpostiin joka on onneksi melko
vähäistä spammia ja sitten jumitan gallerioihin tai surffailemaan.

Nytpä koetan näpertää vähän omia tietsikkajuttujani kunhan vaan saan tämän
päivikseni sivuilleni. Siis ihan kohta? -17:12

23:43 Tavallista tavalllista tavallissta tavaallista tavaalliistaa samaa.
Taivaallista näkyy aina aika illalla veden yli puiden yli kun kuljen tien
lähellä veden. Uimassa ja mitään uimassa kävin en mitään osaa kovinkaan mutta
opin siitä että en osaa tulee sitten harjoitella. Hyppisin ja uisin tänään.
Pitäisi uida pitkään ja tarkkaavaisesti huomaten taas mitä oikein teen.

Tajusin yhtä juttua kun olin lähtemäisilläni. Ajattelin että hartia tarviikin
liikuntaa samoin kuin jäykistyvä selkäni. Ajattelin salia ja sitten arvaamatta
huomasin työkalulaatikkoni keskellä ei mitään ja siinä se varmaan on lojunut
kuukausia. Siitä saan painon jolla venyttää käsiä ja hartioita ja voinen sitä
nostella kulmasoutuna. Hieman urposen dorka epäkekseliäsmäinen pölönen olen.
Kimmoisuusjuoksu? Olisiko se pomppivaa? Se sopisi. Muistan Karhulan edustan
mäessä noustessani perseen keikutuksen. En kävellyt tänään kun luurasin taas
tässä koneella yli iltaseitsemän vain vähän yli.

Taidan luulla että viimeajat eli päivät ja jopa viikon ja yli olen metsittynyt
mieleeni ja keskustelen kolmansien persoonieni kanssa. Ja vähän lueskelen
jotakin. Olen epävarma ja samaan aikaan aika itsevarma. Kohde taitaa olla eri.
Tai en tiedäkään mitään taas. -23:59


2005-04-29 perjantai 23:27
Eilen olin oudolla tuulella kuin kuolemassa ja oli kiire tai sitten tosiaan
joko haluamassa olla liikunnallinen ja sen seurauksena sporttinen. Tai olin ja
olen ahne ja silleen. Olin menossa iskällä käymään ja samoin tein kävin myös
Karhulassa uimassa. Uinti ei oikein sujunut. Uin ensin 5 kertaa 100PU ja vasta
kroolissa paremmin huomasin että en vaan oikein jaksa yli 100m kerralla. Se oli
oppitunti että on erilaisia päiviä tai olin niin ajoissa liikkeellä että en ole
vertynyt koska taidan vetreytyä illaksi vasta. Kävin iskällä ja avustelen
ensi viikolla. Karhulan Alkosta viiniä. Eagle-talon parkkipaikka sileää betonia
ja houkutti ajatukseen rullaluistelun kokeilusta.

Kotoa lähdin ja hain leipää ja kävin kirjastolla vaihtamassa videon seuraavaan.
Uimalassa kuntosalilla jopa tein hiukan jotakin kevyehköön hikoiluun saakka.
UIn vähän hyppyaluilla eli 4*50PU ja 2*50VU. Uppistelijoita tuli kovin hiukan
ja mitään kunnon treeniä ei edes saatu päälle kun kaikki rupesivat sitten aika
pian haihtumaan paikalta. Itse luurasin itsepäisesti melkein yhdeksään asti ja
saunassakin oli hitunen lämpöä sitten vielä.

Kävin sitten Ilkalla vielä jota enemmän kiinnosti hankkimani tippaleivät kuin
filmi ja katsoin itse sen loppuun ja Ilkalla oli omat menonsa. Siis Red Planet.
Eilinen olikin erikoispäivä koska tietsikalla en leikkinyt kerrassaan mitään.

Ja nyt tänään. Tuntui että olen aika käntty ja vähän joka puolelta jäykkänä. No
en ehkä sittenkään ihan kauheasti. Pahin oli vasen olkapää kipeän jäykkä ja
edelleen vasen hartiä kuten ennekin. Ai niin tajusin eilen salilla että talja
jota käytettään soutavassa asennossa on myös käypäinen venytyslaite hartioille.
Ja samaten työkalulaatikkoni. Loin teorian että hartiajäykkyys voi sittenkin
tosiaan olla uintini seurausta koska ehkä hartian takaosan muskelit elikkäs ne
jotka kai ovat lapaluiden välissä tai päällä vetävät hartioita suppuun joka on
juuri se uinnin menoasento siis liuku.

Nukuin yli kahdentoista ja missasin Mahiksen pullatarjoiulun mutta kerkesin
simalle ja sitten huomasin että sehän taitaa olla niin hiivasta että herkkä
massuni rupeaa sanomaan rumputi-rum.

Kokeilin Mahiksella Knoppix 3.7 romppuani ja ekan mustaan ruutuun päättyneen
kokeilun jälkeen se käynnistyi suoraan siististi ja meni nettiin asti ilman
säätelyä. Mika ja Pekka kiinnostuvat. Asennetaan Linux sitten toiseksi
käyttikseksi samaan koneeseen kunhan keretään.

Käytiin Libertassa Pekan kanssa pizzapalalla. Siis puolikas isoa pizzaa ja isoa
pulloa kumpaisellekkin ja se olin varsin sopiva annos määrältään sekä
tulisuudeltaan.

Sitten kirjastolle Porkkanaa treffaamaan ja palautin eilisen filmin. Pekan
kanssa todettiin intiaaniasioita käsikirjastolla ja eskimothan ovat mukana
kuvioissa ja tuli vaan mieleeni että siperian seutukin on intiaaniseutua.

Kävin taas uimassa ensin muutaman satasen vaparia ja sitten yhteen kyytiin
puolisen tuntia. Laskuissa pysy en mutta jos vaihti oli lähelläkään 100m/2min
tai vaikka alle niin kyllä siitä silloin reilu kilsa tulisi. Uinnissa oli eri
vaiheita kuten paahtoa keskipaikkeilla ja lopuksi koettelua mennä rauhallisesti
mutta tarvii lisää treeniä kun hiukan kömpelöltö se meno tuntuu.

Uimaan mennessö Mare ja Mika bongasivat minut ja sain yllättyä Mikan uudesta
menopelistä Chrysler 2.5 V6 ja hassusti vielä kotimatkalla Porkkana yllätti
huristelemalla skootterillaan ohitseni ja mentiin kilvoitellen Metsolaan asti.

Tänään olikin sitten kosteata tihkusäätä ja illalla taas pitkät kalsarit ihan
sopivassa paikassa jalassa ollessaan. -00:00


0503  (tämä 0504)  0505

päivissivulleni

alkusivulleni


2005-06-01 01:24