Jormahtava päivis 2005/06 kesäkuu

2005-06-01 keskiviikko 00:31
Pakko minun on sanoa että jo on 31 minuuttia ja 31 päivää siitä kun jotakin.
Nyt minulla on sussu ja hänen nimensä on hunajaa ja namia. Siis kuukausi. Minä
olen sussuni sussu. Kovin luonnollista ja kovin pökerryttävänkin tuntuista.

Kaikki on sattumaa ja tapahtumisen onni ja epäonni on luovuudesta ja tahdosta
kiinni. Illalla uidessani perhosta tuskissani aloin kuvitella kuinka paljon
hurjempaa olisi uida koleassa vedessä jonka pohjasta ei ole tietoakaan ja matka
ei loppuisi edessä häämöttävään päätyseinään. Matkauinnin kuvitteluunkin on
vielä matkaa. Ai niin sukeltajauppopalloilijoitakin oli uimassa ja samalla oli
viimeinen sukellusharkka. Jari tykkäsi kun osoitin mielenkiintoa että jospa
saataisiin ulkoaltaalle harjoitusvuoro. Kuulin nyt vasta ensi kertaa että
joskus aikanaan joku olisi hukkunut kun noin 30 vuotta sitten sai pulikoida
räpylöin ja naamarein ulkoaltaassa ja sitten se kiellettiin.

Eilen-eilen siis maanantaina Pekka pirautti ja koetettiin mennä Huurupanimoon
kaffittelemaan mutta se olikin jo kloku 17 paukannut ovet säppiin. Riposteli
vesipisaroita. Haettiin lähi-Siwasta kahvidonitseja ja tultiin mun kämppään.
Meni aikansa puhdistaa puoli pöytää roinasta ja toinen tuoli mutta se onnistui.
Kesken donitsinpuraisun tajusin että olo on nälältään ahneempi ja siirryttiin
sämpylälinjalle. Täydensin itse vielä tummalla leivällä paksuuntuvaa mahaani.
Todettiin että asiaa olisi risteily Ruotsiin koska ei tartte kuin henkkarin tai
sitten ulkoisemmille maille mutta tarttis passit hankkia. Hytillinen jengiä
mutta ei Porkkana+Marko kombinaatiota missään nimessä. No jaa ehkei kumpaakaan
ihan käytännöllisistä syistä. Helpompaa ehkä toteutettavaa piknik.

Minulla ei ole omaa vasaraa muuta kuin pienoinen. Kuinkas saisin mieluusti
käytetyn tavallisen jossa on naulanpoisto-ominaisuus kuten tavallista?

Olisikohan asiaa olla avaimenperäfikkari kun melontapuuhassa pitää kömpiä yöllä
telttaan? Riittääkö perhosuinti vahvistamaan hartiani jotta jaksan pitää melaa
tanassa tunteja melkein yhteen perään? Jaksankohan käydä vähän treenaamassa
melontaa ennen perjantaita kymmenettä päivää tai viitsinkö tarkennettuna?
Kuinka viileää vesi on välillä Lohja-Rauma? Räpylät ja maski mukaan?

Näin aikoja sitten kenties viime viikonloppuna luonto-ohjelman termiittien
puuhista ja se oli jotenkin hämäräperäisen viehättävää kun heillä on omat
tittelin tai aseman mukaiset tehtävät joita hoidetaan. Minä en oikein osaa olla
sellainen vai olenko sittenkin? Asemani ja tehtäväni? Tehtävänävänävänäni lista
tehtävistävistävistäni. Listojen listalista lautahylly sille tehtävätyksikaksi.
Kuvitelma ainakin voi olla niin. Ei voi sanoa voi vai voi sanoa ei. Höpinäkeli.

Oli melko työlästä koettaa uida selkää rataköyden mukaan taivasta nokalla
osoitellen. Mutta onneksi köysi oli sileä ja sitä pitkin voi koettaa uida
vahingottamatta itseään mikä ei onnistu pöntöistä muovipätkistä kootuilla
ratamerkeillä sillä ne raapivat ohon pois ja mustelmille katkoksillaan. Voisko
olla suuntavaistoa niin paljon että pysyisin suunnassa kun taivas on kattona?

Nyt tuntuu että märkäilykameraratkaisu olisi iiseimmillään kamerapussi.
Väittävät että sellainen kestäisi viiden metrin syvyyteen saakka ja se ei
häirisi ja sotkisi kuvaa optiikan osalta kun homma pelaa. Mistä niitä saa?

Laitoin tähän KDE:n hommaan sekunnitkin oikena alareunan kelloon näkyville.
Turhaa prosessorin narskutusta mutta tiedämpähän tarkemmin koska koneen
minuutti vaihtuu. Windos 98 on jumahtanut aikoja sitten se oli se mikä lie jumi
ja yritin pari iltaa sitten tunnin tai kaksi asentaa uusiksi mutta jumi jatkuu
eli heti ensiasennusvaiheen jälkeen Wintus on edelleen staying halt stop.

En muista onko pukahtanut että hankin uuden akun kännikkääni. Nyt se puhisee
jotakin viisi päivää yhteen menoon ja yötkin ja aattelin että alan sammuttamaan
öiksi niin riittäisi kai vielä pidempään ja siten ehkä saisi örvellettyä Suomi
melostelun ilman välilatauksia vaikka epäilenbä sillä siellä voi voi ja voi
iskeä suurtakin isompi ikävä.

Luontotutkija onkin taas löytänyt uuden sienilajin ja se on jormatatti joka
istuu eikä juo mitään tankkauspullosta edes sienisateella. Se ei osaa vaihtaa
tekemistään koska se on vain hitusen addikktiivinen. Päiväkirjasanailija joka
on täyttä höpöä koska tämä hämärässä kirjoitettu näyttää olevan yökirja. -01:22


2005-06-02 torstai 13:41
Kumman tuntuista kun vain päivä eroa tämän ja edellisen kirjoituksen välillä.
Mutta ensimmäinen onkin yökirja ja tämä päiväkirja. Jos olin yöllä selvin päin
niin nyt päivällä taidan olla vähän unisen utuinen. Ja mielellääni lutuinen.

Eilisessä uinnissani alkoi vasen reisi olla vähän epäkunnossa siis kipuilla
rintauinnin potkussa. Ilma oli viileä ja maauimalan vesi hyörysi tuulen
vietäväksi. Olin yllättynyt kun veden alta katsoen altaan päädystä näkyi
kirkkaasti toiseen päähän asti. 600SU 6*(50+50)PU 600VU 600RU. Vähän väsähdin.

Puhelinosake menoksi ja tilalle vähän vedenpitävä kamera. Kohta kai. Otan vähän
itseäni aivoon kun on pieni pakko saada lelu. Mutta totta on että välillä tekee
mieli saada muisto tai muistikuva jostakin. Kuinka syvälle uppoaa satunnainen
laiturilta tai veneestä tai altaan reunalta putoaja? Onko siis turvallista
käytellä vähän vedenpitävää kameraa veden äärellä?

Uppopallon tohinassa loukkaantunut vasen nilkkani on edelleen kipeä kun koetan
suoristaa nilkkaa kuten uimahypyn ponnistuksessa ja aluksi jopa uimapotkuissa
ainakin hypyn perään. Taidan silti käydä vähän uimassa. -13:54


2005-06-09 torstai 09:25
Siis voisin olla torstaikirjailija. Ihan sovelista kun on tullut hitusesti
paussia päiviskirjoitteluun. Nyt tai eilen tai joskus tuntui mielessä selvältä
että haluan pidellä päikkäria. Omalla kädellä. Tämä on asioita selventävä
juttu. Onpa tässä kohtuupaljon tapahtunutkin välillä. Taas. Taasko?

Kelailen vähän takaperin jos osaan. Saatan kompastua ja menenkin ihan taatusti
ripaisissa tai rivattomissa kintuissani sekaisin. Nooh ehkä mieluummin tässä
kuin rullaluistellessa.

Sain uteliaisuutta herättävän viestin siis mailin. Olen unohtanut eri paikoissa
olevat ilmoitukseni vaikka säätyni on muuttunut seurustelevaksi. Kiinnostus
kiteytyy käsitteisiin eko-sitä-ja-tätä. Vastasin kertoen tämän.

Minun piti taas mennä peppumäkeä suoraan aikamäkeä mutta olin epärehellinen
koska en muistanut että se on mahdotonta. Koska aina törmään johonkin. Nyt
maasta nousi kupla jossa lukee että avoimuus ei sittenkään olisi ihan huonoa.

Tabut seksi raha perheväkivalta salasuhteet. Bisneksien hämäräkytkennät. No
minä en nyt todellakaan jaksa vaieta pikkuasioista mutta pelkään että tulen
melkein heti melkein murhatuksi jos alkaisin olla kovin rehellinen. Olisin
suurvaltojen klikkien harmina tai jotakin vaikka harmi voisi kasvattaa.

Klikki voi lipsahtaa kilkiksi. Olen nyt vähän hajamielinen. Mutta en mitenkään
kamalasti. Hieman tai sopivasti.

Sussusuhteessa on nyt suunnitteilla minikriisi. Tulee kotiläksyksi ajatella
että onko kohde oikea ja mitkä ovat syyt yhdessöoloon. Ovatko syyt oikeat?
Ennen luulin enimmäkseen kaipaavani kovinkin intohimoista suhdetta. Alan olla
hiukan tai ehkä jopa reippaasti eri mieltä. Intohimoisuus peittää alleen paljon
pientä josta elämä ehkä sittenkin suurimmaksi osaksi rakentuu. Ja suhdekin saa
rakentua. Ei se mistään tyhjästä voi ilmestyä. Paitsi luuloihin pää pilvissä.
Olen uskollinen vaikka naismerirosvot kävisivät kimppuun tai mieskaapparit.
Hups tuo lupaus sisältää kännäämättä olemisen koska en ole viisas niin en saa
juoda viinaa. Mutta minähän sekoan mistä vain. Aalloista ja auringosta.

Annoin eilen vanhan Canon digikamerani Ilkalle lainaan. Hän oli mieltä että
käyttö sujuu aikä isosti kaivannut neuvojani. Poljin kotio raskas reppuliinini
etukorissa ja piti välillä pidellä koria kun se perhana on mitä on ja taivuttaa
lokasuojan varsinkin pompuissa eturenkaseen asti ja siitä seuraa räpinää.

Sapokassa tapasin Pekan ja Porkkanan. Porkkis rupeaa olemaan Lionfart jos minä
yhtään ymmärsin. Että leijonien ja kissojen seurakundit kiinnostaa? Jahas!
Nimittäins Pekka halusi oikeaa kesäjäätelöä. Pidettiin vähän aikaa miniryhmän
palaveria pyykkilaiturilla. Pekka palautti kamerani lainasta.

Olin käynyt Cassassa ja hankkinut tarakalleni lastin ja reppuni täyteen.
Kaupassa ollessani Pekka soitti ja tutkin jäätelöarkkua. Vihreää lajia jonka
nimeä en muista. Otin vaniljaa Jättiksen.

Uin. Välillä muistutan itseäni että tämä kaikki lähimaastoissa on eilistä.
300RU vaikka ensin aioin 200. 300SU kiemurrellen ja aurikoa silmissä.
3*(100PU+100VU). Ja se siitä. Puolisen tuntia vei.

No sitten kauemmaksi taaksepäin. Hommasin digikameran Pentax Optio WP. Ihan
läheltä saa makroiltua mutta silloin itse kamera jä käsi haittaa isosti valon
matkaa kohteeseen.

Tuon perään käytiin Verkkiksessä lautakasaa siivoamassa loppuun. Pinottiin
tulos ilmavammin. Oli taas lainavasara mukana. Vanhoista puolilahoista
lankkutikkaista paloja irti purkaessa rävähti yksi naulanpää melko vauhdilla
matkaan kun väänsin sorkkaraudalla. Luulen.

Oliko se sitten tätä ennen kun kävin melomassa? Taisi olla. Kävin katsastamassa
vesiltä käsin Mussalon kohdan maanpuolen uimarannan joka oli pieni ja pohja
tuntui kiinteältä ja ranta käyttökelpoiselta. Sen viereisessä laiturissa oli
aikanaan veneemme tai iskän vene ja se oli se Kaunissaaren vanha postimoottori.
Kerran tai useamminkin kai se oli upoksissa. Kerran tuossa laiturissa ja iskä
herätti minut melkien yöllä tai aikaisin aamulla ja lähdettiin luotsikutterilla
nostamaan. Siinä oli reimareiden laitossa käytettävä vinssi jolla iskä nosti
venettä vähän ja minä ensin ja sitten yhdessä mätettiin vetää veneestä
ämpäreillä. Ennen operaatiota se taisi olla puolisukellusvene.

Toinen bongaus oli oikeampi Ruonalan ranta. Siellä oli ensimmäinen iskän vene
tai perheen. Se oli puinen kai mahonkinen perämotskari tuulilasilla. Niihin
aikoihin olin joskus kavereiden kanssa uimassa sillä uimarannalla ja muistan
että siellä oli vedenalainen kivi. Nyt rantaa on fiksattu. Se yksi koulukaveri
johon siellä parisen vuotta sitten törmäsin kertoi että pohjustettu ja hiekkaa.
No niin vielä juuh eilen kävin Robbarissa ja törmäsin samaan kaveriin. Ja
rannalla on myöskin grillittelysysteemit pöytineen ja penkkeineen.

Tuo koukkaus kävi sillä lailla äkkiä että päätin sittenkin jatkaa suunnitelmaa
numero B. Karhulan joelle Kotkan ja Hietasen ohi. Ilmankos oli pakko mennä.
Sillä olen ahne ja sen lisäksi Huumanhaara kutsui. Paikkakunta oli Hovila ja
samalla se on kartan mukaan Turvala pienemmällä kirjoitettuna. Taas on kymmenet
vuodet koulua takana ja paskat älliä mihinkään. Alan olla perillä siitä että
kaupunginosalajittelu on suuvälitteistä ja tabutietoa ja hierarkialtaan tasan
kuvailematonta sekä eriäviä mielipiteitä rajoineen omaavaa ja omaavaa sanan
käyttäjä on höntti. Tyhmäksi tässä muutenkin itsensä tekee. Hänminä. Pääasia
että sussuni oli oikeassa ja niin minäkin.

Meloin suistoa joka oli minulle eksoottinen. Kartalla vain hyppysellinen matkaa
ennennäkemättömään. Meloin jokea ja rimpautin sitojen alta Pekalle ja
treffattiin laiturin kupeeseen. Tihuutteli ja pilvisyys vaihteli. Olin päässyt
perille karttakuvan muistin arvauksen ja kohtalisen paikallismielikuvan mukana.
Hietasen ja Sunilan laitureiden välissä oli iso aakeinen. Sitä mennessä alkoi
olla kuoppaista ja melkeinpä surffattavaa lainehdintaa. Palasin joelta ihan
yhtä kyytiä ilman sekuntia pidempää huilia melonnasta reulissa tunnissa. Joella
oli rakon alkuja vasemmassa kädessä ja kämmenet sekä sormet punaisina mutta ei
niistä sen isompia tullut koska kai osasin vaihdella otetta melasta tai sitten
en tiedä ja luonto tietää.

Melontapelinä oli keltainen Star ja olikohan eri kuin ennen ja tuntui että
persukseni oli hiukan puristuksissa sen istuma-aukossa penkin reunoilta.
Palattuani toinen kaveri lähti heti samalla aluksella liikenteeseen ja muistin
vasta selvemmin jälkikäteen että olimme melontaharjoitelleet samaan aikaan
uimahallilla. Olin ihan märkää paitaa ja vähän vilakka. Kävelin kotiin ja kävin
sittenkin suihkussa. Jatko salattua elämää.

Nyt taitaa riittää vanhojen kaivelu. Jotakin käväisi mielessäni mitä olen
miettinyt mutta mistäs minä niitä nyt muistaisin. Olisi aika ruveta laittamaan
rompetta kasaan mitä voisin tarvita melontaretkeen. taidan kysyä iskältä
lainaan veneilyliivejä ja makuupussia kun ei kai ole tolkkua hankkia niitä
varastoon kun tarve näyttää olevan noin kerran vuodessa.

Mitenkäs minusta nyt alkoi tuntumaan että kukaan ei tajua että otan vähän
niinkuin kaiken tosissani kuin mitä. Vai otanko? Voi hitto! Joo. -10:37

10:55 Tämä on sellaista sensuuria että ei ole nauhalla mitäö sanoin. Lähinnä
varmaan kuulosti hevoselta siis leikkihevoselta. Hähaa hähhii hihhoo ulvahdin
kun Linuxi sai yhteyden digivempeleeseeni. -10:57


2005-06-10 perjantai 16:28
Nyt olis kerrottavaa mut jo koht kello 17 on lähtö Suomi melooseen. Hitsit!
Eilenki tukka lähti eikä lopputolos miellyttänyt ketään. Tavallinen hätäpieru.
Tänään huomasin että ei ehkä mikään paikka kerkeä auttaa ja ostin Euromarketist
tukankatkasukoneen ja menin mahikselle josta sain värvättyä Porkkanan hommiin.
Vehkeessä ei ollutkaan latinkia ja puistoperformanssi meni harakoilla ja sitten
palattiin ja virtalaitteella surraus onnistui ja nyt minulla on joku yhden
millin tukka. Niin tai ehkä tarkempaa sanoa etä tukkaa ei juuri ole.

Uin perhosta ja vaparia tänään ja 50 metriä PUta menee jo aika siististi kun ei
juuri muuta tarvi päälle yrittää. Rinttakin vähän ja sivuputkut on rankkaa ihan
rupesi kramppailemaan ja huili 50 metrin jälkeen. Siis isosti rankempaa kuin
perhonen eli siinä on minulle uusi haaste.

Olen vähän hullu. Kassikaan ei ole vielä pakattu. Liikkeelle äijä!! -16:34
(Suomimeloo 11-18.6.2005)


2005-06-20 maanantai 08:15
Kaksi leijonaa ovat tällä hetkellä korkealla ja ensimmäisinä ajatusten vuoreni
kukkulalla. Ihan pää humisee mutta olen kai silti suhteellisen selväjärkinen.
Pysähtelen koko ajan ajatuksiini. Mollemminpuolinen onnellisuuden hymy.
Minulle näyttäytyy aavistus että tunteet ja äly eivät olekaan ollenkaan eri
asioita vaan pikemminkin eri ilmenemismuotoja. Toiset villimpiä ja toiset
rauhallisempia. Olen rauhallinen koska minulla ne laukkaavat samaan suuntaan.
Mikään este ei ole ylipääsemätön. Ajan ja esteet ja vaikeudet selvitän sekä
vaikeimman haitan oman itseni. Muutan itseäni mielihyvin.

Olen hiukan omani lainen mutta en silti kovin erilainen. Muuttumiseni ei ole
mikään hetken tulos vaan koko aikaisemman ja edeltävän olemiseni ja tekemiseni
ja tekemättömyyteni ja sisäistämäni jatko-osa. Aiempaan verrattuna korostan
valinnan osuutta eli siis tahdon. Olen luonut ailahtelevuudellani lisää samaa
ailahtelevuutta. En siis ole ollut mies. Mies luo turvallisuutta. Koska nyt
tiedän olevani herkka ja siis vaikutuksille altis ei se ole vaara. Tuntematon
luo pelkoa. Olen todistanut itselleni vapaaehtoisesti että minulla on voimaa
hiukan ja ehkäpä enemmänkin kestävyyttä ja sitkeyttä. Siis ei tosiaankaan ole
minulle ongelmaa enää herkkyydestäni vaan se on vahvuus.

Olen varattu olen leijonan oma. Olen ylpeä rehellisyydestäni.

Leijonani on minulle tärkeä ja osoitan sen.

Minulla on mahdollisuus valita ja valitsen olla ei vapaa. Valitsen olla
luotettava ja uskollinen. Valitsen olla turvallinen.

Nyt on eri aika kuin ennen. Ennen onni oli huumaa satunnaisesta lähteestä.
Tämä uusi onni on itse rakennettua ja tiedän kenen kanssa haluan sitä rakentaa
yhdessä. En halua enää olla vapaa en todellakaan halua.

Tunnen velvollisuudekseni perustella asioita ja ymmärtää niitä. Voi olla että
sanoin hiukan epämääräsiesti sillä velvollisuuden voi korvata silkka tahto sekä
uteliaisuus ymmärtämiseen sekä sen tuoma mahdollisuus selkeämpääm elämään.

Olen hiukan sekaisin paljoista ajatuksista. En ole hajamielinen tai en siksi
ole koska minulla ei ole paljoa muistettavaa juuri nyt. Tai luotan muistavani
sen mitä tarttis. Väsynytkin melontareissun perään ehkä. -09:41

10:55 Kun olin melomassa yön alussa niin Julppa soitti että MikroBitistä on
tullut maksumuistutus. Olin täysin unohtanut laskun. Kuten taas. Viesti tällä
kertaa muistutti ja aloin etsinnät. Vielä tuloksetta. Eikä ole myöskään mitään
tietoa missä muut tarvittavat tiedot ovat. Voi saakelin saakelin saakelin hitto
tätä kun minulla ei ole toimivaa systeemiä asioiden hoitoon. Ennen kyllä aika
helposti lyösin kuoren jossa tiedot ovat. Nyt kone on höyrynnyt turhaan ja
laitan sen kiinni. Keksin myös jonkin menetelmän jotta näiden mokien tekeminen
tulee vaikeammaksi. Hitto vie keksin!!!

Maileja oli tullut 41 joista kaksi asiallista ja vain yksi henkilökohtainen.
Kämppä lämpenee siis aurinko paistaa. Kone kii ja järjestelemään alan. -11:01

12:41 Sama aihe näyttää jatkuvan. Äsken oli kännykkä kädessäni luulisin ja nyt
en tiedä missä se on. Löysin ihan loogisesti lopulta kekseltä kämppää kassista
laskun ja koodit. En ollut purkanut iskällä hommissa mukana olleita kamoja ja
paprut oli kassin pohjalla vaatteiden alla. Oho voi vitsi hiisi minua nyt
vahingossa huomasin kännykän lojuvan mikron oikealla puolella rd-rw pinon
päällä. Juuri muotoillessani mielessäni lausetta lähdöstä kännykkää etsimään.
Sitä paitsi MB:n laskulla on tiedot suoraveloitussopimusta varten. -12:45

14:48 Päiväkirjan eräs tarkoitus on olla muistiinpano tai muistiinpanoja.
Kuten tapahtuma äsken luja pip. Se oli kai palovaroitin. Ryhdyin toimeen
viivyttelemättä ja vanha paristo oli 8.09V ja uusi jonka vaihdoin 9.87V. Kun
nimellisjännite on 9V.

Pentax Optio WP digikameran akun tyyppimerkintä on D-LI8. Yks mulle. -14:51

14:53 Niin ja yllämainittu piiiiip mutta lyhyt ja peräti kovasti minut äsken
säikäyttänyt tapahtui juuri kun olin sammuttamaisillani taas tietokoneeni. Nyt
on vuorossa pitkästä aikaa uimaan lähtö. Uimaan enemmän kuin minuutin. -14:55


2005-06-21 tiistai 13:45
Olen omani lejonani oma leijona. Saa olla jo selvää! Tänään lähden kaupungille
leijonan omistama etiketti otsassani. Minulla on kova ikävä leijonaani.

Hampilääkäri kutsuu ja sitä ennen jos kerkeäsin pulahtaa uimassa vaikka rintaa.
Eilen uin vain kroolia ja pääsin pikkupätkän aika vauhdillakin luulen.

Aukaisin koko ison ikkunan tänäänkin kuten eilen. Tämä hikikuumaksi kihoava
kämppä onkin kohtuullinen kun seinästä iso osa on aiki. Ilman sitä täällä on
kuumalla ilmalla tuskaisaa. Olen jo muutenkin kohtalaisen tarkenevaa tyyppiä.

En taida vieläkään olla muistanut mainita että pilasin päivikseni kuvalinkkejä
kun piilotin kuvia irc-galleriassa. Olenpa varsinainen mämmikourahakkeri kun
moisen olin tyystin unohtanut kuvija jemmaillessani. Vähän pönttöpää.

Eilen uituani vasen ranne oli kipuileva kääntyessään johonkin suuntaan. Nyt se
on jo vähemmän arka luulin ja taivuteltuani taas hiukan kipuilee. Vasta
myöhemmin tajusin että melontahan on varsin staattista liikuntaa ranteiden
osalta vaikka niiden ja käsien kautta koko melontavoima välittyy melan varteen.
Tuntuu että olisi terveellistä keksiä ranneliikkeitä sisältävää liikuntaa.

Taidan jättää uimisen väliin koska en kerkeä ennen hammaslääkäriä ja ikävä
leijonani luo on kova. Ranne ei olisi ollut este uimiselleni. Vaikka olisikin
ehkä ollut tyhmää uida sillä mutta olisinkin uinut ihan varovaisesti.

Niin tuon suuren ikkunan alareuna oli pölhön jämpi ja piti riipivää ääntä
aukaistessani. Tänään koetin korjata hiekkapaperoimalla ikkunan alareunaa mutta
sitten totesin tekeväni tyhmää. Ikkuna oli kokonaisuudessaan liian alhaalla.
Tein ampumalankakorjauksen joka onnistui kohtuullisesti. Nyt ikkuna heiluu
paljon helpommin mutta kuinkakohan kauan kun lanka ehkä littaantuu saranan
kolosessa ikkunan painosta. Kännyni hälyytti juuri äsken hampijuttua.

Tuli tunne että nykyään teen väjhemmän kidrjouitusvirheitä kuin ennen. Pitääkö
lie tuo paikkaansa? Noh juu jos lukisin uudelleen kirjoittelemaani niin varmaan
paljastuisi iso liuta löpsähdyksiä. -14:07


2005-06-22 keskiviikko 14:52
Olla parini pari on kivaa ja kovin kivaa ja opettavaista ja välillä helvetin
raskasta. Minusta on varsin kummaa että se että olen melkoisen sananmukainen
olikin vielä epäselvää eilen. Kävin hammaslääkärissäkin omistuskirjoitus
otsassani. Hammas on halki ja luultavasti tulee poistetuksi. Jos ei lääkitys
tehoa. Hammas heiluukin. Toiselta puolelta paikattin kolonen.

Otin päiväunia ja olen edelleen väsynyt. Ajattelin juoda kahvia mutta sitä
ennen hiukkasen siivota kämppää. Eilen unohtui laittaa edes vähän papereita
kohdalleen. Tänään tein sen. Totta tosiaan olen idiootti koska minulla on ollut
koko ajan 40 luukkua tässä edessäni 20 molemmin puolin. Siitä riittää vallan
muikeasti muutama vuosittaisille tiliotteile ja laskuille. Voin ihmetellä että
olen osannut olla näin mahdottoman tuntuisesti epäkäytännöllinen.

Hammaslääkärillä kirjoitin seuraavan ajan suoraan kännykän hälyytysosastolle.
Siellä saa kuvata mutta ei potilaita muita kun itseäni. Vasta tuolissa johon
sopivaa potilasta ei ole vielä löytynyt tajusin että olisi pitänyt jättää
kamera taskuun ja kuvata toisella kädellä tositilannetta tosin ei ehkä ihan
pahimmillaan kun silloin on hiukan vaikea olla mitenkään rento.

Leijonapari kuulostaa kivalta. Leijonani hymy on mukavimpia asioita ihan koko
maailmassa. En tiedä miten sen voisi sanoa. Se lämmittää syvältä ja valaisee
kirkkaasti. Luulin etten kestä päivääkään erossa mutta on kai kestettävä koska
omaa aikaa on oltava jotta pään sisältö kerkeää hiukan järjestyä. Taidan
sittenkin kestää kun muistelen rakkaani hymystä virneiset suun pielustat ja
nauravat silmät. Kun olemme vähän ehkä rasittaviakin toisillemme. Pieni huili.
Mutta mielelläni en ole päivääkään erossa. Olen kovin kiintyvä.

Ei totta kello on jo kolme. Iso ikkuna on auki ja täällä on vähän vilakkaa.
Taidan käydä uimassa rintauintia. Ehkä voisin vähän potkiskella päälle.

Imuroin vihdoin ilmestyneen Free Pascal 2 version ja Firefox 1.0.4.
Jälkimmäisen myöskin asensin jo ja nyt kurkkaan näkyykö päivis sillä. -15:18


2005-06-23 torstai 13:19
Uin eilen rintaa tunnin yhteen kyytiin reippaasti tai ainakin aika reippaasti
ja tuntuu että se on keino opetella sitä miten vedessä rintauinnilla liikutaan.
Lyhyissä pätkissä ei juuri tuolla tavalla kerkeä tunnustella mitä tapahtuu ja
kokeilla säädellä mitä tekee ja millä tahdilla. Ja pidemmässä myöskin vaikuttaa
se että kun löytää vaivattoman tyylin niin sen luulisis erottavan vaivasesta.
Potkin sitten päälle 6 kertaa 50m sivupotkuja ja ne ovat hankalin harjoitukseni
ehkä koska en osaa ottaa ilmaa sujuvasti vielä ja jaloissa ei ole tosiaankaan
juuri mitään puhtia. Aion tänää mennä uimaan selkää mutta hiukan arveluttaa kun
suunnan pitäminen on kovin vaikeaa taivasta katsellen. Mutta ehkä opin ja
voinhan kurkkia alas ja taakse ja sivuille ja opetella yksinkertaisesti
menemään suoraan mistään välittämättä vai voinko?

Haen toisen akun digikameraan enskä alennusta saanut hitsi. Mutta eipä enää
sitten tarvi itkeä virran puutetta vaan se on itsestä kiinni enimmäkseen.

Tuntuu olevan lämmin päivä. Lämmintä vaikka ikkunat ovat apposellaan siis
isokin. Tulee juomisen tarve. Syömishalu taas vähenee lämpöisessä.

Eilen söin vain aamupalan ja päivällä rusinoita ja suolapähkinöitä ja illalla
Ilkalla ruispaloja maksamakkaralla ja toisia sillillä sekä näkkäriä ja mehua.
Tänään en ole syönyt vielä mitään. Sivukuvasta en näytä yhtään uimarilta kun
maha pullottaa kuin norsujen jalkapallo. Olisi kiva näyttää.

Uinnin jälkeen kävin bongaamassa Ilkan sorsia syöttämästä ja lokit söivät omine
lupineen. Sapokan putouksen tiimoilla ja istuskeltiin ilta-auringossa. Sitten
katsottiin Amelie. En ennen tiennytkään että se on hassuttelevainen elokuva.
Oli hiukan vilakka polkea myöhään shortseissa kotiin.

Julppa ei halua millään tulla nyt juhannuksena tai muutenkaan käymään. Kun ei
ole tekemistä. Eikä minulla nyt ainakaan riitä energiat houkutteluun. Vanhat
rullaluistimeni saattavat hyvinkin sopia Julpalle ja sitten ne tarvitsisivat
uudet pyörät. Eikä äijää meinaa saada melomaankaan.

Nyt minulla ei ole mitään erityishinkua juhannusjuopotteluun. Käyn alkossa
ihan hakeakseni vaikka viinipullon maisteltavaksi.

Minulla on kova ikävä. -13:37


2005-06-27 maanantai 13:11
Se taisi olla torstai kun uin sitten selkää. Tuntuu tosiaan että kun teen
reippaasti niin oppiminen on ihan toista kuin vain vähäisen koettelemisen
tuloksena. Siis tunnin uin. vasen käsi ei osannut mennä niin rennosti kuin
oikea ja se kivisteli vähän. Välillä olin ihan eri kurssilla mutta kuitenkin
enimmäkseen lähellä kuutosrataa jonka vierellä menee ratapuomi. Onnekseni se
on kevyt ja ei karhea. Ennenhän olen ajanut päin karkeita ratapuomeja selälläni
ja siitä tulee riivittyä jälkeä hartioihin nopeasti ja ei se kivutontakaan ole.

Rakkaaltani saama nimipäiväruusu on edelleenkin aivan hehkeä ja reipas. En osaa
kuvailla kuinka voin erossa. Eikä ole edes kokonaista päivää ollut eroa vielä.
Olen jotenkin hermostunut kai. Tai rauhaton. Lyhytkin tapaaminen rauhoittaa.

Katselin eilen erästä uintisivustoja ja siinä oli kanaalin uimisesta. Siitä kai
vinksahdin tutkimaan matkauinteja ja myöskin juoksuja. Toivon uivani vielä
Kaunissaareen mutta en tiedä mistä. Mansikkalahdesta tai Santalahdesta tai
Poikakalliolta? Ja toivon että huoltoveneenäni on soutuvene. Onkohan liian iso
toive? Ajattelin sitten että homma menisi tosiaan helpommin yöuintina koska
silloin on yleensä tyyntä. Ja haluan myös kokeilla hölkkää ja melontaa ja
soutua ja kävelyä ja vähän rullaluistelua. Siis vähän pidemmälle kuin tähän
mennessä. Hupsista pyöräily unohtui.

Olen peloissani. Aioin uida tänään perhosta ja edelleen olen kovin epävarma
jatkamisestani kun ekat sadat metrit ovat takana. Pitää koettaa aloittaa ihan
laiskotellen. Jos moottori siinä käynnistyisi.

Mitä syitä on koetella rajojaan? Toisaalta ei niitä edes tarvitse koetella vaan
mainio syy eteenpäin painamiseen on humaltuminen tai toiminnasta ja kropan
toiminnasta nauttiminen. Ja myöskin hämmästyminen siitä mihin pystyy. Ja se
että se on uutta panee ällistymään ajatuksissaan. Ei luultu mahdolliseksi. En
luovu ajatuksestani perhostella pidemmällekkin vaikka tänään en vielä olisi
kypsä. Ruumiillinen ja henkinen puoli yhdistyvät toiminnassa. -13:32


2005-06-29 keskiviikko 09:46
Ikävä ja suru. Olen vain niin hullu ja typerä että aina pilaan mahdollisuuteni.
Mutta toisen hullun kanssa asiat menisivät jo aivan tolkuttomiksi varmaan. Nyt
tiedän ja paremmin ymmärrän että tarvitsen sen järkevän puoliskon ja minun on
myöskin häntä kuunneltava. Tiedän kuka se voisi olla mutta nyt on vain ikävä.

Suhdeasiat ovat vakavia jos vertaa siihen surun valtavuuteen jonka niiden
mukana tai perästä voi saada. Se onkin ainoita asioita jotka ovat saaneet minut
kasvamaan eli siis muuttumaan. Nyt vähän vapisuttaa. Vaikka en olekaan
lämpimästi pukeutunut niin se ei ole pelkkää vilua.

Ruusu on edelleen kukkaloistossaan. Varsinkin minun silmissäni.

Se edellinen perhosuinti meni plorinäksi vähän. Uin kai vain ekat 100m pötköön
ja sen jälkeen hyydyin jo ennen sataa ja sitten uin lopun ajan 50m pätkiä vähän
tai vähän enemmän huilien. Kyllä siitä tunnin huhkimisesta sentään varmaan uusi
perhostelun yhteismatkaenkaa tuli. Ekat 200m metriä meni ekaan viiteen
minuuttiin ja kyllä sentään loputkin viis minuuttia per sata luulisin. Ihan
kyvytön olen tai olin edelleen matkauintiin perhosella.

Eilen käväisin uimassa sateessa vähän kamera ja kännykkä mukana. Soitin vain
syystä että niin voi tehdä Zauronille ja hän vähän ihmetteli ensin. Ja kun
kännykkä sukeltaa niin yhteys pätkii. Sain soitella aika monta kertaa. Uusi
harrastus siinäkin. Kännykkä kädessä ja yrittää keksiä puhuttavaa kun toisella
kädellä yirttää kuvata ja pysyä vain jaloilla pinnalla samalla.

Uin tunnin kroolia eilen. Ja aika kovaakin välillä. Missään kohdassa ei tehnyt
haittaa että pitäisi lopettaa. Päinvastoin. Aluksi meni vettää linssiin ja
tyhjensin puolivauhdissa ja sitten meni enemmän ja pysähdyin nyt uimarioppien
mukaan nopeasti säätämään syvässä päässä. Sitten kohta tuntui kun takaraivolla
napsahti jä jälkikäteen näin että se oli kumpparin puolikas. Silti lasit
pysyivät eivätkä paljoa vuotaneet. Taisi vasemmalla puolella olla vähän vettä
mukana koko ajan. Kova närästys tuli alkumatkan jälkeen. Tunti olisi vasta alku
pidemmälle uinnille ja sitten olisi ensimmäisen tankkauksen aika. Tämä minun
ensimmäinen tehokas tunti oli mielenkiintoinen kokemus. Tuli tunne että kun
tähän pysytyn niin eivät muutkaan asiat kovin vaikeita voi olla.

Menin uimasta Ilkalle ja katsottiin leffa DVD Kotka on laskeutunut. Vähän hassu
asia kun melkein koko iän on ollut telkkari ja tullut nähtyä jonkin verran
ohjelmia. Nytkin tunnistin tämän elokuvan vain muutamasta kohdasta jo ennen
näkemäkseni. Hassua että nimenomaan on kohtia jotka tunnistaa ja suurin osa on
kuin ennen näkemätöntä. Tai sitten kuin yhdentekevää ja jotkin maisteluopalat
vain ovat jääneet mieleen.

Ilkka oli juuri kokoamassa pizzaa kun saavuin ja ensin rupateltiin ja sitten
syötiin ja sitten ryhdyttiin katselupuuhiin. Melkeinpä onneksi unohdin käydä
hakemassa namuja Cassasta vaikka helposti tietenkin niitä aina popsisi.

Kohta on hammaslääkäri ja taidan keitellä kahvit. Voi nenä. Jos hammas otetaan
nyt pois niin ei taida olla asiaa syömään ja mieltä rouskutella vähän aikaan.
Oikeasti syömään ennen sitten vai? Hammaslääkäri on klo 12:30. -10:11


0505  (tämä 0506)  0507


päivissivulleni

alkusivulleni


2005-08-01 01:29 (heilahtelee 6h edellä ja oikein taas)