Jormaporman sähellyskirja 2005/10 lokakuu 2005-10-01 lauantai 23:25 No oho huomaan että kankeus on siirtynyt vasemmasta hartiasta oikeanpuoleiseen. No tai en tiedä ehkä vasen on tottunut ja krooninen ja kohta oikeakin on kuten naapurinsa. Minä vaan olen tyhmä ja kroppanikin voi niinkuin tyhmän kroppa ja turhaa pulinaa rupes tulemaan lopetan ainakis nytt. -23:28 23:29 No ihan vaan ainoastaan jatkoksi että olipa minulla äsken välillä joskus ajatuskin ja eipä ollenkaan hassu ihan huono eikäpä epäkäytännöllinenkään. Vaan ihan niin viisas mitä vaan voi olla. En nyt muista eikä väliäkää vaan halusin vain että ei jää unhoittumaan että viisas on tyhmä. Oikeastaan taas taitanee tulla nimike-epäselvyyssoppaa. Eipäs kun nyt kajahti. Putosi kuin sisätaivaasta linnunpaska mutta halko nupin herätti. Ja unohtui vai taas. Ei ihme että kumma. Juu se olikin siis se että tuntuu kuin ensimmöistä kertaa havaitsisin sen kuinka solisevat vyyhdet hulmuilevat ja katoilevat enkä kai ole niitä huomannut kun seuraava ilmestyy ja edellinen piiloutuu. Olen niitä kerännyt huomaamattani ison sylin tai kuka tietää montako tukkua. Ehkä osasin hetken kokea rauhaa ja keretä huomata että kylven näissä meriliaaneissa näkemättä kädenmittaa. Sieltä aina tömähätää yllätyksiä jotka rauhallinen näkijä tietäisi. Kuka se on? -23:37 2005-10-03 maanantai 23:54 Olen niin maar kyllästynyt kaikkeen. Siis välillä ja viime aikana. Muutama päivä sitten tuumin että tosiaan rupean erakoksi. Ihmiset vain ikävystyttävät minua. Tänääm sitten saan olla vielä viisaampi ja todeta kulluvani itse tähän ikävien ihmisten joukkoon. Tosin ajattelin huomaavani että epäkiitollinen oloni oli ehkä nälkäisyyttä. Oli jo iltayhdeksän enkä ollut syönyt vielä tänään. Nyt tuli kiire kirjoittaa muutama sana ennen kuin on jo huomen. Eilen eräs enimmillään senttimetrin hämähäkki kykki jollakin seinällä. Sitten huomasinkin sen olevan muualla ja rupeavan kiipeilemään. Ajattelin pyydystää sen tyhjään margariinirasiaan mutta onnekseni olin laiska. Rupesinkin koettamaan saada siitä kuvan. Yrityksiä tein monia kymmeniä ja hyvä jos sain muutamaakaan selkeää. Mutta tutustuin hieman otukseen. -23:59 2005-10-05 keskiviikko 14:40 Itsensä ja elämänsä vakavastiottamistauti hellitti välillä ja välillä taas en tiedä mikä sen tilanne on. Elämää va... Ilkka kesken soitti ja käyn sitten illemmalla. Koetetaan katsoa taas sitä Linuxin asennusta. Ei itsessään siinä toimenpiteessä vielä häikkää vaan kun ei ole edes saatu NTFS-osiota pienennettyä. Tuotah ööhöh vaan että elämän hankaloituminen on enimmäkseen seurausta siitä kun pitää elämää ongelmana. Nyt en kyllä tajua mitä puhun. Äsken tuntui siltä että tuollaista haluan sanoa. Tuntui että pitää sanoa. En peru sanomaani että oih-ja-voih vaan mihin se johtaa? Ahas siis kai ihan sitä vain että itseppähän olen ollut ongelmaeläjä. Juuh niin juuri äsken se ajatus vilahti pois että kova tai siis ahkera järjellisyys ja ajattelu johtaa umpikujaan. Tai olen kai nytkin epäkäytännöllistä mieltä. Nimittäin ei silkka ajattelun paljous vaan juuripa se että se sokeuttaa. Vähänkin ajattelu kun olisi terveellistä tehdä muuta. Vaikka kiireellisessä paikassa aikaansaannoksen ajattelu suorituksen sijaan. Edelleen vasemman hartiapuoliskon jomotusta. Ajoittain mutta ei kovin kivuliasta. Eilen oli ahkera liikuntapäivä ja tänään ei taida olla. Aurinko paistaa ja herättyäni oli pieni vimma heti jotakin vaikka rullaluistella mutta joku hälyytti mielessäni että tänään on melojien talkoot kai nostetaan laituri ja muutenkin alkoi laiskottamaan. Kuntoa riittää jo niin paljon kuin tarvita arjelliseen elämiseen. Siis saanen miettiä haluanko vielä enemmän puhtia. Äkkinäisesti mietin että en kai oikein mutta heti perään että kylläpä tosiaan haluan oppia uimaan perhosta ihan vaikka kuinka pitkälle joten siinä on vastaus että haluan kuntoakin lisää. Edellinen pieni tuumailu palautti sitä edellisiä tuumia mieleen. Nimittäin äly helposti haluaa tehdä siistiä jälkeä. Tietokonetouhu on siitä veikeä että voipa se olla hyvinkin mutkikasta ja sekavaa ja silti se voi olla tässä aivan edessä vertauskuvana nähtävissä ohjelmakoodeina ja symboleina. Kuten varmaan aika tavallinen toimenpide tietokoneen käytön vasta-alkajalta että huomaa turhan näköisiä tiedostoja jotka poistaa ja sitten ihmettelee kun laite ei toimikaan enää. Tietokonejutuissa ei ole disainia oikein nimeksikään. Sotkua. Äsken vain näin omani ohjelman pätkiä ja se näytti tosiaan siivoamista kaipaavalta. Runokieltä. Ohjelmateksti ei kaipaa. Minä siis kaipasin että joku siivoaisi ohjelmaa. Tosiaan oikeammin tilanne varmaan on että ohjelmat pitäisi kirjoittaa kokonaan uudelleen. Epäilen huvitusta. Myöskin epäilen että löytyisi valmis tai edes keskeneräinen ohjelma jonkun tai joidenkin tekemänä jonka voisin ottaa käyttöön tyytyväisenä sen näköön ja rakenteeseen. En ole kovin tyytyväinen minkään ohjelmointikielen ja systeeminkään olemukseen. Siis kun päätin että olkoon liikunnallisesti laiska päivä päätin ehkä samassa ehkä juuri edellä että olkoon myöskin pieniruokainen päivä. Join kahvia ja söin vähän jäätelöä sekä kaksi omenaa. Tuo kunnon kasvaminen joka on vahingossa huomaamatta päässyt käymään ei ole mikään kovin ikävä asia. Liikkuminen voi olla jos jään junnaamaan. Mutta onhan liikkumattomuuskin ikävää. Taas jäin jaarittelemaan kun piti vain sanoa että mitä tosiaan haluan on tulla solakaksi ja jopa timmiksi. Tai ainakin toivon mutta toive toteutuu jos energian saanti ja kulutus ovat ihraa polttavalla asteella yhteensä ja liikun eli siis tosiaan käytän lihaksia että ne saavat aihetta kiinteytyä. Poljen tässä ympäri ja ympäri samaa pyörää. Oliko vielä jotakin? Muutaman kerran on tehnyt aika huikeasti sipsejä tai edes karkkia tässä mutta onneksi en ole hankkinut. Kun kaupassa käyn niin ei ole silloin kovasti mieli tehnyt nameja. Niin ja onpa vieläpä niinkin että kun olen vaikka rullaluistellut ja huippuna käynyt joessa sen päälle on se niin huiman reipasta tai raikasta oloa tuottavaa että kyllä voittaa napostelunhalun. -15:15 23:47 Nyt tulikin koleampi ilta. Kasteisuutta jonka läpi pyöräillessä viilenee. Tuli sellainen huilipäivä että vähän laiturin nostoa ja vähän pyöräilyä. Oli vähän säätämistä ja sitten onnistuikin yllättäen. Kunhan ei olisi jäänyt miinaa. Siis saatiin Ilkan NTFS osio pienennettyä. Ensin oli herjoja että levyn kirjanpito ei pidä kutiaan eikä niistä Windowsin puolella päässyt eroon. Mutta sitten kuitenkin oli siivoutunut niin paljon että osion koon muuttaminen käynnistyi kun ensin oli ollut herjaa että jokin klusteri ei ole kirjanpidossa mukana. Eikä enää koko hajujälkeä mitä kaikkea tapahtui. Tuli W XP monta kertaa uudelleen käynnistettyä ja vielä rompulta. Lopulta odottamatta Knoppix 3.9 rompun QtParted hoiti homman vaikka W-puolella chkdsk herjasi vielä. Ubuntu on sitten asennettuna ja Ilkka jo puhui että seuraava kone ehkä voi olla silkkaa Linuxia. Äänetkin toimivat suoraa päätä. -23:53 2005-10-06 torstai 06:37 Yksi melkoisen pieni asia mäiskäytti ällikällä. Kun tässä opiskelen vähän mitä sattuu netistä enimmäkseen tietokoneasiaa. Olin kuvitellut asioita. Kuvittelin että prossun paikalla on ARM. Nokia 9110 Communicator vääntääkin touhujansa Embedded AMD 486 prossulla Nokivan sivujen mukaan. Ihmettelin kun FreeDOS oli mainittuna 9110 kanssa ja en millään meinannut tajuta että mitä se meinaa. Ja jos DOS pelaisi niin samalla tämä oma ohjelmani toimisi sellaisenaan. Siis ohjelma pyörisi mutta ei sen käyttö. Koska näppäimistö olisi mitä olisi samoin kuin tässä Linux DosEMU joka on rxvt x-terminaalin ikkunassa. Ei kertakaikkiaan näppäimet paljoa toimi. Aika hassua että olinkin juuri katsomassa että mitä voisin tehdä jotta vaikkapa ihan käyttäisi kirjainäppäimiä toiminnoille missä tehdää selausta eikä siis kirjoiteta. Kun kirjaimet sentään aika varmasti skulaavat. Mutta joo maailma onkin ihan erilainen mitä luulin tältä pieneltä osaltaan! Mitähän kaikkea muuta "tiedän" ihan päin hongikkoa!!? Rupesin tuota äskeistä ajatustani ajateltua vähäksi aikaa matalalentoiseksi. Jotakin että tämmöisestäkö pikkuasiasta innostun. Ai hetki? Olentona olen siis vähän kaksisuuntainen. A: ei ole pikkuasioita ja B: kaikki on pientä. Se vaan on puutarhanhoitamisen luonne. Jossakin kirjassa olen lukenut jonkun itseään kai fiksulaisena kommentoidessaan pitäneen psykoaiheisen analysoineen että mitä lie johonkin kenties tekniikkatyyppiseen aiheeseen keskittynyt osaisi sanoa selostaakseen miksi hän tekee tekojansa. Niinkun tarvitsisi. Sattuu silleen vaan kiinnostamaan jotenkin selittämättömällä tavalla. Ja yksi juttu on tosin se mitä en itse osannut pikkuvanhana sanoa eli se että voi tuntea hallitsevansa asiaa jotakin. Mutta pitkä matka siitä paikaan jossa tietää että tuo hallinta voi olla varsin merkityksetöntä ja iso muu maailma on joka puolella ympärillä. Mitähän luultava setä selittäjä osaisi kaikkea sanoa oman mielenkiintonsa selitykseksi. Olen vain kateellinen kun tuo on näköjään niin kiinni omassa touhussaan ja tuntuu tyytyväiseltä. Kumpi minä sanoinkaan jotain? Tunsin itseni taas illalla määrättömän touhuttomaksi ja aikaansaamattomaksi tässä computer hobbyssä. Olen jo runsaasti kuvoitellut että kun nyt osaan ehkä opetella jopa uinteja saatikka perhosuintia niin että sitten sovellan tuota tarmokkuutta muuhunkin opetteluun kuten nyt vaikkapa Linuxin harjoitteluun ja ehkäpä ohjelmointiinkin. Mutta kun istahdan tähän nysväilemään niin joskus jopa muistan että olen meinannut jotakin tehdä ja sitten kaikki unohtuu päälle heti tai kohta vyöryvien yllättävien tietojen ja asioiden alle. Ja kuten nyt sitten kävi tulikin vanha tuttu asia esiin aivan yllätyksenä toiselta hollilta. Jospa tässä asiat yhdistyvätkin. Pidän siitä kun asialla on monta syytä ja kanttia. Kuten liikuntani joka minulta salaa kasvattikin kuntoa kun unohdin stä asiaa ajatella. Tietäminen ei ole kovin suurenmoinen asia. -07:02 07:12 No niin taisin viilata itseäni hiukkasen linssiin. Koskapa laite josta enemmän olen ollut kiinnostunut on 9210 eikä siin 9110. Mutta yllätys joka tapauksessa. Ja tuollainen vanhemoihan olisi sitten sitäkin edukkaampi sitten hankkia jos sitä meinaisin. Kyllä oikein "tiesin" sittenkin että prossu on ARM ja siis 9-based RISC CPU. Mutta nythän siitä voisin saada uuden tarinan ja opetella käyttämään FreePascalin joka osaa varmaan ARM-koodit. Tsekkasin että niin lukee ja sanovat että GameBoy Advace sopii myös kohteeksi kun on ARM. No hjuh kyllä näitä kaiken maailman härveleitä on maailmassa. Ja onpa niin myöskin eliöitä erilaisia sekä ainesosia niissä sekä elämättömissä. Ja säteitä. Eilen siis eilistä edeltävän iltana oli mielettömän punainen taivas auringon laskiessa ja tänään nyt viimeksi taas erilaiset sävyt. Kyllä sentään vähän tykkään tuijotella taivasta. Ja joskus tietysti yötaivasta. -07:20 2005-10-06 torstai 23:08 Vähän tuntuu etten tässä jaksais mitään laverrella. Testailen tässä semmoista SystemRescueCd:tä ja tässä on 30*80 merkin näyttötila. Olen nyt vähän kokeneenpi mokailujeni kanssa ja varovaisempi. Yksi varsin hassu juttu kun sain hyvin käytännöllisen idean. Voisin touhuta näitä omia juttujani omalla tunnuksellani. Voinen pitää itseäni melkoisen typeränä kun kesti kauan tajuta miten muutun itsekseni. Komennolla su lioncat tietenkin. Mutta kun yleensä olen muuttunut joksikin muuksi kuin itsekseni niin en osannut ajatella toisin päin. Kun tuossa bootatessa valitsin hollillaan 15 fi niin nyt tulee skandit ihan siitä missä niin lukee. Myöskin muut kummat merkit. Oppimisen vaiheina aavistelu jostakin ja sitten teoreettinen tietäminen ja päälle osaaminen joka tulee harjoittelemisen kautta. Pysyttelen nyt hitusen tai jopa rahtusen aikaa vielä tietokonejutussa. Kun tekisi mieleni opetella boottailemaan mutta ei tee mieli sekoittaa konetta ja olen laiska vaihtelemaan levyjä tai vaikka säätämään vanhan koneen käyttökuntoon rinnalle. Sekavissa tutkimuksissani olen saanut vihiä että on olemassa ohjelma jolla voi käynnistää virtuaalisen Linuxin tästä joka on jo käynnissä. Kai ihan komennolla linux tietenkin ja siinä virtuaalin käyttämä tiedostojärjestelmä on yhdessä tiedostossa. Siis siten voisi koetella erilaisia temppuja ilman mahdollisuutta sotkea koko kone. Näin olen lukenut. Yksi minua jatkuvasti kiusaava juttu on täysin epämääräiset ajat mitä koneen kello tarjoaa. Haluaisin nähdä ihan tavallista Suomen aikaa mutta kello on jotakin aivan muuta. Voisin opiskella asian sillä unix-maailmassahan taitaa olla niin että kellot käyvät keskitettyä aikaa ja siihen laitetaan päälle se +2 tuntia tai jotakin sen tapaista. Olen sillä tavalla vähän kypsynyt että joten kuten kestän tämän sekopään tilanteen ja tajuan että voi etsiä syyn ja tarkastaa voinko korjata tilanteen sellaiseksi kuin sen haluaisin olevan vai täytyykö keksiä tapa sopeutua. Olen viime viikot fixannut aina konetta päälle laittaessani kellon 3 tuntia eteenpäin. Siirrynpä nyt uimapuolelle. Kävin uimassa rintaa ja uin 50 minuuttia pitäen muutaman lyhyen juoma ja huilitauon. Rupesin loppua kohti oikein rehkimään. Opin kai taas vähän reippaampaa tyyliä. Tuntui aika makealta. Kutakin kolmea kohtaa on työlästä oppia eli käsivetoa hengittämistä sekä potkua. Sitten huippuna on niiden kolmen integroiminen yhdeksi nimeltä rintauinti. Keksin tänään että haen jogurttitölkin evääksi. Join uinnin päälle kolme punaista muovimukillista. Sitten kävin kirjastossa ja jo kadulla loisti captncat:in käyntikortti lentotähdet kyljissään. Hassua kun soitin niin samassa tolpan takaa Mikro 1:n käyttäjä kurkisti. Oli mukava tavata! Äkkiä aika vietettiin ja olikin jo menojalka laitettava käyntiin räpyläuintia vähän treenaamaan. Käytän taas sukkia räpylöissä ja nyt tällä kertaa silti pirkaleet hinkkasivt oikean jalkaterän yläsivua isomman varpaan ääressä. Eka treenailin itseni pulikointia ja lopuksi Jarin opastamana pienellä jengillä uppopallon syöttöjä ja maalintekoja. Pienellä kauhulla käväisin ulkona tästä editoristani vaikka olen jo testannut että teksti tallentuu. Silti. Kyllä se pysyi mukana. No niin. -23:35 2005-10-08 lauantai 23:05 Hapuiluksi menee kun yritän keksiä sanaa jolla kuvaisin olotilaani. Tuossa jo tuli vastaus että oloni on hapuileva. En ole missään inpiraation leijonafiiliksessä enkä myöskään masentunut vaikka osasia kummastakin on mukana. Jotakin salaista optimismia on ja samalla perushaluttomuutta. Uimaviikot ovat menneet neljän kerran juttuina. Eilen tämän ensimmäisen rintaviikon päätöksenä kerkesin uida vajaan puoli tuntia ja jäi fiilis että mielelläni olisin jatkanut. Opin kun keskityn. Ja se ei taas tarvi tuntien junnaamista vaan sen keskittyneen pätkän. Ihmettelen kuinka alku sitten oli? Silloinhan pulikoin jopa kolme tuntia kerrallaan mutta yritinkin vähän kaikkea joka kerta ja suurin osa ajasta taisi olla huilia yritysten välillä. Ihme mutta minua väsyttää. Olen viime päivinä tai pikemmin ehkä sittenkin öinä opiskellut ja viimeksi oudon johdonmukaisesti päädyin jälleen asioihin jotka ovat muhineet. Ei kai ihme kun onhan minulla monta kippoa joihin satunnaiset aiheet ovat jääneet itämään. Vihje että olemukseni on aktivistimainen tuntuu käypäiseltä. Mutta en halua olla aktivisti jotakin vastaan vaan mieluummin jonkin puolesta. Sekoilussa on samalla karissut aika paljon pois häpeä tai itsetunto-ongelma. Tänään kaupassa lastatessani vaa'alle omenoita silläänäs ilman kirottuja kertakäyttöpusseja ja möyskin ilman monikertakäyttöistä ajattelin että sekin touhu on kuin ollut aika pientä harjoittelua johonkin. Minua vaan epäilyttää että en ole kovinkaan paljon sellainen että menisin puuhun asumaan tai valaisin itseni kiskoihin kiinni jotta estäisin kauheaa tapahtumasta. Tänään jopa päädyin poliitikkoon kun surffailin. Jospa minun tulisi tutkia tuokin puoli. Haluan siis olla vähän kuluttava ja tehdä työt omilla ruumiinvoimillani kovin pitkälle. Tai tuulen käytön voimanlähteenä vielä hyväksyn aika hyvin mutta en sen enempiä paitsi että jotakin uudistuvaa vähän polttaa minimimääräisen lämmön saamiseksi. Tiedostavan ihmisen ihmettelyä saanen aika paljon vielä harrastaa. Tietokonehomma on eräs joka jonkun verran kiinnostaa mutta kuinka pakollista se on. Kun haluan vaikkapa kuvata ja kamera on sähkökäyttöinen. Oletan että näihin pieniin ongelmiin on kohtuulisen siistit ratkaisut. Jos vaikka ajattelen sitä että aika monet harrastavat sisäsoutua tai virtuaalipyöräilyä jossa energia vain käytetään luullakseni ilman lämmittämiseen kitkan väkityksellä. Tässä nyt voisi yksi kriittinen kumppani harrastaa liikuntoa sillä aikaa kun tietokoneilen. Ja valokin tarvisi oman energiansa. Nyt vain tuli mieleeni että onkohan olemassa kaksi lajia olentoja. Niinkuins ihmisissä kun tuli siis tosiaankin nimenomaan juuri äsken tässä mieleeni. Siis semmoisia jotka vaan antaa asioiden mennä ja haluaa niiden sujuvan välittämättä sen enempää ja sitten toista rotua joka kiinnostuu miten ne asiat toimivat siis mitä niiden sisällä on ja toimintaperiaate ja yhteydet. Osin näin saattaa olla ja eri osin eri tapauksissa ja eri aikoina. Minulle uusi tärkeä asia on ruumiillisuus tai liikunnallisuus. Tämä reilu kaksi vuotta uintia on siihen johtanut. Tällä viikolla taisi tulla vain kerta kun pidin kahden liikuntakerran päivän. Sekin on uutta tai tuntuu uudelta. Mutta olihan niitä jo edellisinä aikoina. Että hölkään Karhulaan uimaan tai luistelen Kotkaan. Mutta ei tainut juuri olla toisistaan irti olevia liikuntakertoja. Nyt en mene puhki sellaisen ajattelemisesta. Ennen olisi ehkä pelottanut. Ahkeranpuoleinen uiminen on saanut luulot karisemaan. Enää en voi luulla että aika yhtikäisen äkkiä oppisin uimaan kovaa tai pitkälle saatikka soreasti. Olen päässyt hyvin pitkälle ja kiinnostaa jatkaa. Tosiaankin olen oppinut jotakin minkä olemassaolosta en tiennyt mitään. Nyt tuli tunne että lajiviikkohomma voikin olla yksi huisin hyvä juttu minulle. Omaa keksintö itselle räätälöitymä. Koska minulla uppoaa jotenkin tuskallisen syvälle olemukseen tekoni. Jos vielä pidän syystä tai toisesta sekoiluviikon neljän uintilajiviikon päälle ja sitten jatkan niin saman lajin eri kerrat saavat etäisyyttä enkä ylikypsy aivan niin helpolla. Nytkin voin kelata näitä kolmea kulunutta viikkoa mielessäni. Olen myöskin tajunnut itsestäni yhden suuhunpantavan puolen jutun. Se on että omena on minun jokapäiväistä purtavaani. Ja nyt myös se että en tarvitse niin paljon syömistä kuin olen viime vuosina massuuni ahtanut. Tänään jopa ihmetyin kun aivan yllättäin kesken päiväkahviruokailua ei tehnytkään enää mieli syödä. Olin tosiaan ihmetyksissäni. -23:46 2005-10-09 sunnuntai 20:45 Sellaista vaistoamista että tekee jotakin ilman että vielä tietää mitä silla tekemisellä meinaa. Eikäpäs toisaalta tarvi olla kovasti tarkoitusta. Mutta silti tuntuu että jokin asia kuin vetää luokseen. Olen jo vuosia keräillyt pieniä puunkappaleita. Eniten melkeinpä pidän sellaisista jota ovat aivan ilmastoituneet ja ehkäpä harmaantuneet ja myöskin meren tai veden käsittelemistä. Käytiin Verkkiksessä vähän niinkuin syksyn vikakäynnillä ja sitten nostettiin vene. Palatessa huomasin aurinkoa Langinkosken puissa ja hyppäsinkin heti kun voi ulos ja lähdin kävelylle. Vesi on alempana kuin olen ikinä nähnyt ja se ei paljoa todista koska olen laiskasti vieraillut koskella. Paluumatkalla jokivarsi käski minun ottaa hoidettavakseni luonnon mainiosti kovertelema puunkappale. Syvemmät voimat ottivat kontaktia. -20:55 22:47 Tein nyt vihdoin sen jutun että ohjelmani kääntää merkit ;':" merkeiksi öäÄÖ ja Ctl-N laittaa toiminnon päälle tai pois päältä. Eilen illasta yöhän ja aikaiseen aamuun asti tuli ryminää mitä ei ole pitkään aikaan ollut. Siis melko moni ongelma sai selvityksensä. Kun se vanha tavallinen tekstiruutu on 25*80 merkkiä niin tässä Knoppixista periytyneessä Linuxin konsolissa koko oli 48*128 siis aika paljon. Tietysti Linuxin ohjelmat kuten MC toimivat siinä mutta yllätyinkin kun BP eli vanha Borland Pascalkin osasi tulla koko ruudulle mutta sepä ei annakaan kursoria ollenkaan näkyviin eli ohjelman testin muokkaaminen ei oikein suju. Mutta se vähän innosti tutkimaan ja totesin että BIOS alueella onkin paikkansa pitävää tietoa näytön leveydestä merkeissä ja myöskin tieto korkeudesta vähennettynä yhdellä. Ajattelin että säädän oman ohjelmani ottamaan lukua ja toimimaan eri kokoisilla näytöillä. Ensin olin köntys kuin mikä mutta sitten keksin mihin kohtaan säätöjä tarvitsee tehdä ja nyt ohjelmani toimivat eri kokoisilla näytöillä. Tosin tässä voi olla omat häikkänsä. Nimittäin voipi tosiaan olla että BP:n kirjasto asettaa automaattisesti perustilan 25*80 mutta voi myös olla että olen sen säätänyt hiiteen sieltä. On niin huisisti mitä ei voi kerralla tietää pitkän ajan takaa. Luin yöllä The Tao of Programming ja se oli jotakin naurattavaa pitkästä aikaa. Nyt kirjoitan konsolilla joka on 30*80 merkin kokoa. Sitten opin että dosemuun voi laittaa parametrin -k konsolilla ja silloin se kuuntelee näppäimistöä ihan eikä kuten sattuu kuten unixit kai tekevät. Tarkoittaa paria asiaa eli BP:n pikanäppäimistä monet alkoivat toimia pitkästä aikaa ja samoin omien ohjelmieni eli vaikkapa popuppini jolla voin kesken toisen ohjelman kurkkia joitakuita tietoja. Ja vielä satunnaispelleilyssä vasta tajusin että X-ikkunointia varten on xdosemu ja se on siitä muikea että se on ainoa paikka nyt tällä koneella missä kursori tottelee eli sekä BP:ssä että omissani on lisäystilassa viiruna merkkirivin alareunassa ja päällekirjoitustilassa isona klönttinä koko merkin kokoisena että siitä heti tajuaa että painallukset aiheuttavat päällelyöntejä. Tuossa xdosemussa on vielä valmiina toiminto josta haaveilin eli ikkunan voi levittää koko näytön kokoiseksi ja vielä jos siinä olisi fontti joka on ihan siisti siinä koossa niin ei muuta tarvi. Mutta aika hassua jo melko pian kun käytin tuota levitettyä kokonäyttötilaa en enää huomannutkaan että mertkit ovat hassunkurisia ja ne alkoivat näyttää normaaleilta. Tottumusoppimista. -23:09 23:10 Ups vielä yksi juttu että sitten tein samoin tein sellaista asentelua ja nyt Linuxini boottaa kokonaan kovalevyltä. Ennen minulla oli disketti käynnistykseen mutta nyt ei tarvi sitten. Nimittäin aina kun vahingossa menin mountattujen levyjen kansioon kesti huisisti kun levykettä piti jostakin syystä lukea ja sitten kansio vasta avautui. Sitä pölöä enää ei tarvi odotella. -23:13 23:15 Aika makeaa kun systeemi on nyt vähän joustavampi. Huomaan että olen aika aloittelija systeemin rakentamisessa. Pirusti olen väkertänyt mutta jotenkin se on kaikki aika paljon sellaista erilaista perusharjoittelua. Kaikille metkuille voisi alkaa rakentaa jotakin siistimpää. Siksi kerran vielä piti tehdä uusi pätkä tekstiä tähän kun muistin että koetin kellon säätämisessä laittaa sen aikaansa BIOS touhujen kautta konetta päälle laittaessa ja sen kun tein niin nyt aika on sitten ollutkin oikea uudellen konetta päälle laittaessa ja sekin on pieni ihan siiti juttu. Vielä sellaista pientä asiaa että tässä IceWM ikkunaohjauksessa on ihan kiva toiminto Alt-F11 joka venyttää minkä tahansa ohjelman ikkunan ihan koko ruutuun mukaan lukien tämän xdosemun tähän tilaan jossa merkit oavt sitten hiukan venytettyjä. Hiukan saman näköistä kuin joissakin littunäytöissä merkkitila. Alkutilanne on ihan siisti mutta se on tosiaankin hiukan pientä tekstiä. -23:23 2005-10-11 tiistai 04:54 Voi hitto! Unohdin juuri että meinasin aikaistaa heräämistä ja siten myös nukkumaan menoani tunnilla per päivä. Voi jätkänpätkä tosiaan jo on viisi kello aivan kohta. Okei sitten jos jotakin tuntuisi edes selvemmältä selittämällä maallisia pieniä tapahtumia. Tai en tiedä sittenkään mutta jotakin sinne päin. Kävin uimassa kroolia kun aloitin krooliviikon. Pystyin uimaan yhteen kyytiin ja vaikka välillä kiihdytin niin sitten laiskalla tahdilla sain huilattua. Olin isolla tuulella ja ihan ehdoton uimari tavallisten uimareiden puolella ja vierellä aloittelivat kilpauimarit harjoituksiaan. Yllättäen olikin meidän tavallisten puolella nopea menijä ja minä olin kuin potkulauta ja hän paahtoi kuin juna ohi ja oli heti kaukana. Tunsin itseni aika mitättömäksi. Ja minä vieläpä mukamas käännyt aika nopeasti voltilla mutta kaveri ilman mitään päätykuvioita meni vaan viuh ja vauh huisin paljon nopeammin varamaan melkein kaksinkertaista vauhtia. Tästä on varmaan rakentavaa miettiä että mikä sen vauhdin tekee. Ja nyt tällä krooliviikolla kerkeän vahan tutkia asiaa. Mielestäni olen jo aika virtaviivainen vedessä ja siinä ei kamalan paljoa enää ole voitettavaa vaikka tietenkin on aina jotakin. Mutta käsityöhön varmaan voi panaa paljon puhtia lisää ja varsinkin jalkahommiin. Potkut ovat minulla varmaan ihan huisin avuttomia. Näin muuten kilpauimarin rintauintiharjoituksen ihan käsillä vain kuin kala sivuevillä viuhtomalla. Siis sitä sentapaista käsien liikettö jolla taitouimarit pysyttelevät pinnalla tai liikkuvat kropan olessa liikkumaton. Ja vielä se että nopeat uimarithan käyvät salilla kai yhtä paljon kuin treenaavat uintia eli voimaa hankitaan ja sillä saa vauhtia. Tapasin Mikan ja Pekan jotka ovat parhaita kavereitani. Käytiin pizzalla Libertassa. Numero 15 oli tosiaan poltavaa. Huulia kuumotti vielä jonkin aikaa kun lautanen oli jo tyhjä. Pepperoni oli tulista tällä kertaa. Saatiin vielä pöytävieraaksi kavereideni kaveri jota en niin kovin tunne. Mika. Ja kaverilta saatiin kutsu synttärikahveille jossa loppuilta myöhään asti vietettiin. Huomaan edelleen jännityksiä hartioissani. Asenneongelma taitaa riivata. Myös vesemman hartian lapaluun tienoon välillä krampaavaan asti kipeytyvä sairaus on jäljellä. Välillä paitaisillani ulkona tuulettuessani se on ollut melkein vähän kipuileva. Höpisen vain että tarvitsisi tehdä huoltohommia lihaksille kuten venytellä. Kovin vähän olen tehnyt tuota huoltamista. -05:16 05:19 Tämmöttinen asia vielä että ikänäköni on pontta ottanut. Huisimmin sen huomaan kun yritän katsoa aikaa kännykkäni mittarista enkä meinää nähdä mitään ja juuri kun koetin katsoa niin näen selvimmin kun kurkotan koko käden ihan pitkälle elikkä aika etäältä vasta alan nähdä selvänä. Tuli tämä mieleeni nyt kun tässä kirjoittelen ja tajusin että näytöllä merkit ovat vielä hitusen pienempiä kuin kännikellon numeroiset. Mittasin vähän tätä etäisyyttä ja huih on nimittäin otettava viivoitinta vielä 25 cm jatkoksi sormenpäistä jotta saan tästä istunma-asennosta "kosketettua" kuvaruutua. Nyt kirjoitan tässä 128*48 merkin konsolitilassa. Kello kohta puoli kuusi. Perkele. -05:27 08:58 Voisinpa vaikkapa tokaista ettäs heehee hehehehööö. Nimittäin näyttääpä nyt siltä että olen tähän mennessä unohtanut koko nukkumisen. Nyt on sen sijaan mielessä uimaan lähteminen. Ja koska olen niin kehno niin ajatus pääsi putkahtaman että vaikka kävisin muutaman kerran. Saattaisipa se olla johonkin kohtaan tehokkaampaakin käydä muutama kerta vähän aikaa tehokkaasti treenaamassa eikä kauemmin ja sitten pakosta vähemmällä teholla. Nyt kiepsahdin tänne laittamaan muistiin yöllistä näkymää. Se palasi mieleeni kun näin netissä kuvan mustasta kissasta. Auton alle oli jäänyt ja kankea raato killui reunakivetyksen päällä. Pari sataa metriä Keskussairaalalta Metsolaan päin Jylpyn puolella tietä hengettömänä. Nyt olisikohan taas pitkästä aikaa se päivä kun jätän nukkumiset väliin. Ainakin yön osalta. Saapa nähdä kuinka käy. Kyvittelen nyt usein että ryhdyn järjestelmällisesti asioihin. Mutta en minä näköjäänsä tosiaankaan ryhdy juuri mihinkään muuta kuin luulemaan. Onkohan tässä itsepetosyritys? No jos vain näen miten asiat menevät ja siten saan todellisuuskuvan tarkennettua ja blaa blaa blaa päläpälä blaa blaa. -09:10 22:19 Aloin sitten olla ihan nuutunut ja en jaksanut suoraa päätä minneen lähteä. Otin vähän alle kahden tunnin päiväunet. Sitten poljin Karhulaan uimaan kroolia. En puhu vaparista koska sehän on uimatyyliä joka sattuu olemaan nopein tietyissä rajoissa. En muista mutta jotakin rajaa siinä kai on. Ja krooli taas on nimenomaan kroolia. Uin reilun tunnin aluksi aika rehkien suurimman osan ja sitten lopulta ilman mitään rehkimistä. Rehkiessä hengitän joka toisella vedolla ja rennosti joka kolmannella. Alkoi välillä olla aikamoinen närästys. En tiedä että nieleksinkö vettä tai ehkä ilmaa. Ja Karhulassa tuntuu olevan enemmän nokkaa kurlaava vesi. Yksi juttu minkä olen kai unohtanut on se että Karhulan altaassa uimisen aloittaessani minulla jalat lipsuivat. Luulen että muistan oikein. En ole tutkinut. Olisikohan niin että Kotkan altaassa on kaakeli kohokuviollista ja Karhulassa melkoisen sileätä. Nyt tuntuu jopa kummalta että en ole kiinnittänyt asiaan yksityiskohtaista huomiota ennen ja siis ruvennut tutkimaan. Sisi voi olla että vesi on nenää kutkuttavaa mutta on mahdollisuus että käänkset aiheuttavat kramppeja hengitykseen kun pitää niin kovin keskittyä lipsumisen takia. Noh katsotaan kun jaksetaan. Sitäpaitsi onhan kumma kun en tänäänkään tullut tarkastelleeksi altaan päätyä. Paluumatkalla autotiellä oli ruhjottu rusakko. En ollut juurikaan suruissani enkä yölläkään kissan johdosta koska tiedän varsin hyvin että autoteillä tai kaikilla nopealiikeinteisillä väylillä moni elämä päättyy ykskask. Mitä isompi kulkuneuvo sitä suurempi liiskattu otus voi jäädä kokonaan huomaamatta ajossa. Ilostuin kun Korelassa heti baarin jälkeen mäen päällä oli tienpenkassa reippaan topakka kärpässieni. Kuvasin sen joka puolelta. Siinä röhöttäessäni kerkesi yksi ohikulkija jo tulla kyselemään että onko kaikki hyvin ja toinen hidasti autoa vierelle mutta huomasi että minulla on omat harrasteeni. Jopa nyt on iloinen olo kun sain itsestäni vielä sienen kanssa kaverikuvan! Vetelin sitten isot eväät päiväkahvin kanssa ja tietokoneilin hiukan. Ja ainhan aika menee nopsakkaan ja tuli melkein hoppu lähteä räpyläuintiin. Tänään olikin vihdoin kunnolla jengiä ja lopuksi pelattiin sitten kahdellä nelimiehisellä joukkuella yhteen maaliin uppopalloa. Vaikka mahani oli lähellä pullottamista niin kohtuuhyvin pystyin sukeltelemaan. Olin siitä iloinen kun nyt tänään tämän syksyn ekassa pelissä osasin sukellella aika rauhallisesti. Muistan vain kun aloitin uppopallon ja se oli yhtä hengästymistä. Nyt on muutenkin kuntoa ja minulle on varmaan mennyt rauhallisuusmomentti jakeluun ja myöskään ei ole vaikkapa pelkoa käydä käsiksi pallonhaltijaan niinkuin taisi olla silloin kun tämä touhu oli uutta. Ihan kivaa vaikka hiukan vähän tuli sukellettua pelissä. Ihme tosiaan miten lämmintä edelleen on. Join iltateetä pitkästä aikaa ja sitten ryhdyin tähän vakkarihommeliin koneella. -22:41 2005-10-12 keskiviikko 17:55 Minulla oli jo tänään kolme asiaa jotka olisin halunnut panna muistiin. Mutta en taida muistaa niistä kuin yhden. Sekin jo jo hyvä ja se onkin ihan iso asia. Ei mitään uutta siinä että uin mielessäni. Mutta siinä on että juuri eilen huomasin eron vauhdikkaamman ja rauhallisemman kroolin välillä. En tarkoita niin paljon nopeutta vaan enemmän hosumisen ja roiskeen määrää. Jalostelin aihetta mielessäni perhosuintiin siten että kunhan opin lisää niin voin uida rauhallisesti hengittäen joka toisella vedolla ja sitten rynnäköiden samalla hengittämällä joka vedolla. Kumpaakaan en vielä osaa. Joka toisessa loppuu henki tuota pikaa ja jokavetoisessa taas loppuu rytmi ja meno tulee aika pomppivaksi ja lopulta menee energia ihan vain pintaan pääsemiseen. Nyt näen että opittavaa riittää ja se on ihan kiva. Niitä kahta muuta asiaa en muista. Eli en voi sanoa että jää kertomattakaan. Sellaisen merkittävän asian olen kypsytellyt viimeaikoina ja viimepäivinä ja juuri tänään sitä viimeistellyt että rauhallisuus ja harkitsevuus ovat hyvin tehokkaita asioita. Varmaan siksi juuri tajuan asian hyvin konkreettisesti koska minäpä juuri en ole rauhallinen vaikka sitä ei ehkä ulospäin aina näe. Olen hyvin innostuva. Siitä seuraa että unohtuu kaikki muu. Sekä innostavaa edeltävä että seuraamukset. Vaikka siis olen innostuva niin minulle on hyvin tärkeää asioiden siisteys. Tarkoitan tässä coolness. Luulen että pystyn aika rehellisesti viihtymään siistissä mutta en steriilissä ympäristössä mutta varmaan paremmin kaaoksen keskellä. Kaaoskin on tässä näennäistä. Olen saanut mahdollisuuden toimia muinaistutkijana juuri siksi että en ole heittänut juuri mitään pois. Minulla on monien vuosien ajalta varmaan satoja ja satoja lappusia erilaisia merkintöjä. Yksi onneksi hiukan harvinainen mutta sitäkin harmittavampi vaiva on välillä se että on ollut niin kiire saada jokin tärkeä tieto muistiin että on mahdotonta saada käsialasta selvyyttä. Senkin sain tänään todeta. Ja se lappunen oli ihan vasta viime kesältä. Eikä asia ollut sen ihmeempi kuin että raapaisin selkäni yllättävän pelottavan kiusallisesti hyppääminen kielletty kyltin hyvin terävään alakulmaan kun nousin maauimalan altaasta viime tingassa ulös siltä kohdin missä satuin olemaan kun uimala oli menossa kiinni. Tuokin oli sähläystä. Asioita voi tehdä myöskin rauhallisesti vaikka se tuntuu uskomattomalta. Ajattelin tänään jo jopa että voin katsoa paluuaikataulun etukäteen kun nyt taidan joutua käymään Stadissa. Silti voi olla pitkä matka viisaasta ideasta siihen että toimii sen mukaan. Uintiaiheessa jalostin vielä mielessäni kroolia rauhallisempaan suuntaan ja kuvittelin että voinen opetella vielä rauhallisempaa uintia jossa ilmaa tarvitsisi haukata vain joka neljännellä tai viidennellä vedolla. Ja varmaan tuokin voi olla pikkuhiljaa mahdollista kun luultavasti kunto kasvaa edelleen ja saatan oppia rennommaksi ja virtaviivaisemmaksi. Voisin olla rauhallisempi kun aloitan uimakerran ja lopetan eli harrastaa lämmittelyä ja jäähdyttelyä ja siinä keskivaiheilla sitten uida niin kovaa kuin huvittaa ja mihin pystyn. Tähän asti olen melkein heti lähtenyt rehkimään. Vaikkakin olen sentään huomannut että vasta jonkin aikaa uituani alkaa tavallaan ilma kiertämään ja kroppa olemaan vedossa ja samalla kai mieli. Mietin sitä että minulla on kaksi asiaa joissa opin ja ne ovat uinti sekä tietokonehommat. Opin tietysti kaikkea muutakin pientä mutta nämä ovat selvästi tunnistamani aiheet joissa olen tosiaan mukana. -18:23 18:32 Huomasin muutaman vihrekirjoituksen edellisessä ja paikkailin niitä. En tee nykyisin niin huisisti kirjainsekoja kuin parhaimmillaan mutta kuitenkin ihan riittävästi. Sinne ja tänne melko harvaseltaan ilmestyvät eivät kovinkaan pahoin kiusaa mutta keksin tässä tämmöisen mittapuun että jos edellisen mokan vielä tuoreena muistaa luettunaan ja kompastuu jo toiseen niin niitä alkaa olla kiusaliisen paljon. -18:35 18:37 Palasin nauramaan :) -18:37 2005-10-13 torstai 16:56 Mitäpäs tästä että jatkan uinnin ja sen semmoisen parissa varsin usein melko erakkona elellen. Tosin enpä edes tiedä sillä minulla on ihan kiva olo varsin kun nyt tiedän että sisällän ihan kivoja persoonoita. Noitapas juuri ja varsin hassua välillä eteen tupsahtavat sanat joille ei osaa hjelppoa väännöstä soveliaaseen muotoon. Muttapas siis eieln en mustanut kolmea asiaa mielestäni mutta muistan edelleen kolme hajamielisyystapausta uintiretkeltä. Ainakin luulen edelleen niin ja aika hassua että tämä luulo on ihan totta mutta kun mieltäni tarkastelen niin huomaan että saattaa tieto olla muuttunut luuloksi. Kuvitelman aivan kuin yksi ja kaksi ja kolme. Unohdin ottaa juomapullon mukaan. Yksi. Muistin tai huomasin sen vasta kun olin jo lähtemässä kipittelemään kaapilta eteenpäin. Unohdin ajaa partaa. Kaksi. Muistin sen vasta kun olin palannut kaapille ja kuivaillut nahkojani ja lähdin sitten takasin ja partahöylöthän olivat pukuhuoneen hyllyköllä minne ne ovat tapanani viedä valmiiksi jotta voin höyläillä heti saunasta tultuani kun sänkikarvat ovat ehkä hiukan pehmenneet. Ja viimeisenä näistä unohdin otta pyöräb valon mukaan kun jätin pyörän kellariin ja tuli siinä fiilis että siellä on niin kosteaakin että se elkertoniikka ei siitä ainakaan parane. Tuli aika hassu sana. Tuo oli kolmas. Hain klampun siintä ja ihan hyvä sillä taida missata kaiken liikunnan tänään. Eilenkin oli laiskuutta lähdössä ja uiskentelin sitten kroolini kokonaan 100 metrin pätkissä. Liuin ennätyspitkiä lähtöjä ja aika tiukkaan pidin kurin että hengitän kolmen vedon välein. Se oli aika tiukkaa ja tosiaan vähän tai jopa reilusti hengenpidätysharjoitus. Puolisen tuntia kerkesin ja siitä aika iso osa huileja satasten välillä. Tänään olin ihan poikki. Viime viikothan olen tainnut pitää totaalihuilin keskiviikkoisin. Voi juma kello jo 17:11 ja meinasin 17:40 bussiin! -17:12 2005-10-21 perjantai 17:02 Äsken tuntui että jaksaisin kirjoittaa ja nyt taas ei enää oikein huvittaisi. Siis kumminkahan päin nyt on? Pyörittelen tässä muutamaa sanaa loppurivillä ja katson mitä käy. Heittelen näitä noppia. Ajattelinkin satunnaisuutta syntymän ja kuoleman. Näen satunnaisuuden määräävänä ja muu sisältää jarruttelua. Kuten aina on tässäkin päinvastainenkin omalla osuudellaan ehkä totta. No siinä se lämmittely sitten oli. Ajatuksenani oli ennen kuin kyllästyin jo ennenaikaisesti tutkia kyllästymistä. Tai jotakin siihen päin. Kuten en nyt ole viikkoon päivistäni kirjoittanut. Nyt vähän viitsisin jo mutta en jatkaa entistä samaa. Kun se kyllästyttää. Taidanpahan vaan olla aika kyllästyväinen. Uppoudun energialla asioihin joihin nenääni tungen. En luullakseni ole ymmärtänyt asiaa ennen. Jotenkin olen kyllä ymmärtänyt mutta en touhun totaalisuutta. Tässä tämä uintiasia varsinkin joka on koekenttäni. En halua pilata sitä. Siis minun on pidettävä paussia. Enkä enää pelkää että aivan unohdan oppimani kun on se jo aika tiukassa. Minua aika paljon potuttaa se että olen merkittävän saamaton vaikkakin siinä on mukana suuri viisaus olla pakertamatta turhuuksia. Kai minun on opittava ihan tosiaan myöskin arvostamaan tuota luovaa laiskuuttani. -17:17 2005-10-22 lauantai 16:33 Mielialanvaihtelut on varsin mielenkiintoinen asia. Jopa lisäksi siksi että en osaa sanoa olisiko se monikon aihe. Minusta yksikkö sopii siihen ihmeen mainiosti. Sisältö on kuin mielialojenvaihtelu mutta ei ihan mielienalankaan. Olemassa oloa voi varmaan olla pirun paljon ihan ilman mieltä mutta havaittu oleminen kaipaa mieltä. Mielikuvat ovat harrastukseni tajusin nyt. -16:37 16:45 Käväisin pitkästä aikaa joessa. Yhdeksän astetta on jo riipaisevan vilakkaa. Käsiin sattui veteen upottautuminen. Kolmetoista astetta oli huisin paljon helpompi käytävä. Tai olen oppinut pois sietokyvystä. Jospa kokeilisin oppia hiukan vettä pitävämmäksi. Jaahah niin. -16:47 2005-10-23 sunnuntai 14:53 Tässä vain todistelen outouden lakeja. Nyt vähäisen eli aika paljon hotsittaisi kirjoitella mutta lupasin itselleni että teen jotakin istuuduttuani tähän näin. Kovin keskeneräiseen ensyklopediaprojektiini liittyen. Siis pohdin kuinka tässä käyttäytyä ja kulutan evääni porkkanan omenan jäätelön kahveineen. -14:56 16:16 Yksinkertaistan yllättäen kovin yllättäen. Kaikki sähellykseni on samaa toimenpidettä. Samapa se mikä sen nimi on. Olkoon vaikka elämäni. Riippumatta tuosta jäljelle jää asoiden selittely-yritykset. Mielessäni syttyi harmaa valo kertomaan että tekeminen ja tutkiminen kai on ainut keino oppia. Siis myös tätä selittämistä. Tarkoitukseni on kai jokin yhtenäinen kuvaus asioista. -16:23 2005-10-25 tiistai 14:02 40030 sanoisin oli luku jotta en unohda että olen pikkuasiamies. Se oli siistin näköinen tiedoston koko ennen kuin aloin editoimaan. Öhhhöhhh siis niinku siis kirjoittamaan. Tapahtui taas tavallinen. Oli jokin tietty syy aloittaa ja se on taas häipynyt. Eikä ole! Pikkusyy on pätevin syy. Eräässä törkeän paljon turhaa paperia syytävässä maankuulussa lehdessä oli juttuliini keräilynharrastajasta. Hyvä syy harrastukseen on pääsy takaisin lapsuuden tunnelmiin jolloin ei ollut suuren suuria murheita taakkana. Onnellisuuden aikaan siis? Äskin sain puolen sekunnin mittaisen innostuksen puuskan jota kuvailisin ehkä sisältäväksi väkevän ripauksen taakkojen unohtamismaustetta. Ja joskus ei niin kauaa sitten päätin että yhdys sana asia ei ole enää niin kovin nipostelu luontoinen tai erityis tärkeä. Suuri osa pulinasta menee tuulen teitä ja loppu ymmärretään miten sattuu enimmäkseen ennakko luulojen tuki rakennelmana. Taitaaollataasyksivaihepaskantärkeydenkarisemistasyksyntullen. Tyhjätpäät kolisevatenitenpaljon. Perkelemeinaan tukehtuamakkaran käryynvaikeahengittää. Kieli oppinanion tektsijä rivillekirjoittaa jasiinäonriittävä kaivai? -14:13 14:20 En unohtanut että kello 14:14 tulin kirjoittamaan takaisin että tiedoston kokoa äskeinen kasvatti 1200 tavua. Mutta nyt vasta ihmettelen kuinka se voi olla niin paljon? Äh kuinka hitaita ajatuksia. Eihän siihen tosiaan tarvita kuin muutama rivi päälle kymmentä. Mutta kävi äsekn niin että painoin jotakin näppäintä tai näppäiyhdistelmää ja ihan hups ohjelmani oli hypännyt poijjes päältä. Ihmetytyin ja jopa vähän jähmettyidyin. Sitten heräsin. Uneen? -14:25 16:37 Ajatuksia putoilee päähäni. Välillä heti tuntuu että tässä on nyt jotakin tärkeää ja hetikohta tuota äskeistä samaa en viitsi edes muistiin kirjata. Äsken meinasin jotakin kirjoittaa ja muistan sen ajatuksen nyt uudestaan enkä halua sitä esiin vaan haihtukoon. Jotensakin oudolta tuntuu jokin mitä sanoa en osaa. Toivon ehkä jotakin alkuperäistä ja yleiskäyttöistä eikä ihankokoajan saman vanhan vehkaamista. Huomasin nyt aika selvän kaavan. Vastakohtaisuutta sisältävän. On kuin haluaisin koko ajan jotakin hyvin vaivattomasti ja samalla olen oppinut että kaikki mitä haluan on suuren vaivan takana. Usein en edes tiedä mitä haluan. Oma vaivansa on jo löytää tai muhituttaa jatai sekäettä. Vielä vai!? Minusta tuntuu jotenkin hassahtavalta se-että minulla on tuuli ollahaluamatta kertoa pikkupätkääkään päiväkirjatoteavaisesti tapahtumisesta. Haluaisin jonkin perusidean pieraista näkyville. Tuo helppovaikeus onsitä. -16:51 16:53 Eläjän perusasiat ovat silti mukana enintään maksimiselibaattinsa verran ilmasta vedestä ruoasta vaikkamistä eroaikaa saaden. Ajatukseni sekosi. Oliko se? Jotakin oli ja se liittyi aiempaan. Mutta tämäpä lahja! Nyt vasta tajuan sitä että mieleni on jopa vaarallisen herkkäliikkeinen. Ehkä liioittelen mutta se on saman mielen saman lajinen ominaisuus. Herkkäliikkeisyyttä. -16:59 17:12 Kehkeytyi että samoin kuin monet asiat ovat tarpeen niin ne ovat liiallisina vahingollisia. Lääke sekä myrkky ja vain annostelun ero. Herkkä mieli ei ole ehkä itsekään tietänyt kuin vähä annostelu voi olla jo tarpeeksi. Sittenkin ilmoitan erään asian joka eilen pikkuturhaa näperrellessäni tuli mieleeni. Huomasin yksinkertaisesti että minussa on useita enkä aina ole sama. Eri puolia on. Tämäkin on ollut ennen pinnallisesti tiedossani mutta nyt se tuli selvänä ja todellisena näkyviin. Tämä hieman kuin romahduttaa entisen ja pinttyneen näkemyksen. Minussa on jossakin loukossa uimari ja tietokonemies. Ja ehkäpä muutamis muitakin. Mutta voi kysyä kysymyksen. Olenko koko ajan uimari? Ennen tunsin olevani aina sitä mitä olin olevinani. Nyt olen uutta ja toista mieltä. Minussa voi olla hyvinkin varastossa noita eri aiheisia tyyppejä tai pikemmin jotakin muuta jota en nyt osaa enkä välitä yrittää tarkemmin sanoin kuvailla. Tämä on hieman uutta ja taidan olla vähän hämilläni kun olen sittenkin jotakin muuta kuin olen kuvitellut. -17:22 23:51 Höpinää lääkkeeksi! Kohtuudella sanoisin jopa että varsin sopuisesti. Siis niitänäitä ideoita turha jäädä pähkäämään vaan vuoroin tapahtukoon ihan aineellisempaa! Myöskin siitä kerrottakoon. Mutta ei pidä pakkopullailemaan. Ei tarvi ruveta reveten. Vaikkaksikin joskuspa on sekin tehtävä ja hiukkasen kaikkea kohtuullista operoitava. Oipas että oli harvan vaikea sana löytyä. Koko listaa tähän tarvinne ei. Jotakin kai. Pidänkin huiliviikkoa. Otaksuin että kroppani ehdotti asiaa nukkumalla ennätyspitkästi eilen. Luulen että olen kyllin tolkuissani osatakseni kääntää tuon tapahtuman sanakielelle. Aion vain käydä räpyläuinnit pehmoisasti viikkoantina. Tänään räpiköin aika monta kertaa 25m peräkkäin veden alla hengittäen aluksi 8 kertaa ja myähemmin 6 kertaa päädyissä. Alku oli 3 paluuta ja 2 rauhaa ja 3 uutta henkeä. Organisoitu kuvitelma ja tarkoitus. Sitten opin menemään hiukan rauhallisempaa tahtia veden alla. Lopulta menin edestakaisinkin kun ensin vähän rauhoituin. Se menee varsin helposti. Nimittäin samalla matkalla myöskin hieman kiemurtelin altaan syvässä päässä ja kun ei ollut kiirettä pintan niin palasin. Äh jo muuttuikin vuorokausi. -00:02 2005-10-26 keskiviikko 00:02 Äkkiä pukahdettava asia jota olin jo äsken suoltamassa se mitä olin paluumatkalla miettimässä. Menimatkalla oli viileätä jopa kylmää ja satoi jopa hieman rakeita. Ne ritisivät hassusti pyörien alla. Palatessa tuntui kovin lämpimältä. Olisi tehnyt mieli melomaan. Minua on alkanut haluttaa kylmiin vesiin ja se vaatisi kuivapuvun. Ennen ajattelin että piupaut tuollaiselle mutta mieleni on muuttunut. Tuo paluumatkajuttu vaan saa odottaa. Siis aika hassua. Ajatukselle on paikka ja se paikka on sama jossa näin kinoksen viime talvena. Kinos oli pieni ja fantastinen tuulen muotoilema. Olisin halunnut kuvan siitä. Mutta. Siitä tuli mieleeni ajatus tuoksusta. Siitä ei okein saa kuvaa. Kuten ei äänestäkään. Taitaa olla melko turhaa vastakkainasetella kuvienn tai sanojen välittämää viestiä. Kahvini kupissani on kylmää jo. Aikaa on kulunut. Sopivasti. -00:10 00:11 Ei en saa kadota vielä minnekkään. Minulla on pienoinen tehtävä vielä. Tuo roolini vankeus entinen. Sitä täytyy kumahuttaa sanan halolla. Hieman muotoilla. Voi voi voihan että kun karkailevat aatteet. Jotakin pientä vain kun haaviini jäisi edes. Se mitä mielessäni vähän aikaa vähän aiemmin oli paikoillaan vilistää nyt tiedä en missä. Mut siis aiheppiiri ol ihan vaan tää et mitä mää oon. Taikkamikäolen. Kukamikä olen välillä rooliltani. Niin nyt se palasi mieleeni. Etta haluan olla kierrättäjä ja vähän vain kuluttaja. Todella. Semmoinen joka ei jätä isoa sotkua peräänsä. Semmoinen tahdon olla. Ja tämä mielessäni tai jossakin mielistäni minusta minulle kovin tärkeä rooli ei ole saannut juurikaan täyttyä kuin vain melko pienesti. Ja pienihän tuo roolini onkin. Tuollaisia kenties voisi löytää lisääkin. Asenteita. Voinen nyt kuvitella että jossain määrin erilaiset touhut voi jakaa aina pariin puoleensa. Ideat ja ajatukset yhtenä ja toiminta ja touhu toisena. Ensimmäinen on tutkivaa ja toinen on laboratorio josta tutkimusten koetuloksia haen. Minun täytyy säheltää tutkiakseni. Melkein hengästyttää. Konstikasta. -00:22 04:31 Tapahtuipa jälleen kerran ihan tavallista. Eipä siltikään ollenkaan jokapäiväistä. Koko kone hyytyi. Eikä se tosiaankaan varmaan liittynyt mitenkään säähän muuten kuin että sää taisi hypnotisoida käyttäjän. Noeipäskun kovalevyllä ei vaan ollut jäljellä yhtään tilaa. Muistan sen jo Netskappi minkälie ajoilta että ei mitään tajua jos levytilaa ei ole jäljellä. Jä tämä viimeisenkin huudon Firefoxi taitaa olla sittenkin saman suvun jälkeläisiä. Eihän tämä Linux yhtään kaadu ikinä. Eipä tosiaankaan. Hahahahahahahahaha... Sain 250 megaa tilaa kun raakkasin hiiteen OpenOfiisin jota en kertaakaan ole käyttänyt. Joskus kai vain aukaissut ehkä uteliaisuuttani. Tämäkin kaatumus oli opettavaista. Selaillessani mistä löytäisin mitään poistettavaa huomasin että hakemistot ovat pullotuksellaan mitä ihmeempiä erilaisia tiedostosekasotkuja. Ei ole paljoa designiä nähty totaalisesti sanon vaan. -04:38 04:58 Tunnen tarpeen täsmentää että onhan tässä tietokonesysteemissä rutkasti insinöörityön jälkeä. Se on sisäistä jonkiasteista kauneutta mutta se taitaa olla pieninä paloina. On myöskin ulkoista nätteyttä siinä miltä ohjelmien näytöt silmään tuntuvat. Mutta käytettävyys joka on minusta melko toivottavaa on usein niin ja näin. Osaset eivät pelaa kovinkaan kitkatta yhteen ja usein eivät ollenkaan. Siihen auttaisivat systemaatiiset jutskat mutta mistäpä ne tulisivat. GNU on lähtöisin RMS:n Emacs kynästä joka on minulle vielä täysin tuntematon mutta varmasti huisin mahtava maailmansa. No melkein tuntematon. Ja voinen myöntää että ohjelmat ovat varsin huimia maailmoja. Onhan tässä jo runsaasti saavutusta että nämä palikat toimivat näinkin kuuliaisesti yhteen. Voi honkahumina alan olla blaa-blaa-blalalallaaa. -05:09 17:27 Minulla on eräs pieni lista ja siinä lukee romantiikka ensimmäisenä. Olen sen kirjoittanut ja siis myös ajatellut reilustu yli vuosi sitten luulen. Ja tuo ensimmäinen sana on punaisella. Lista oli jo yli vuoden vanha kun se tuli uudestaan esiin ja olin hämmästynyt kuinka hyvin se pitää paikkansa. Kylläpä vaan voin sanoa romantiikan olevan kärkitiloilla. Jos ei maallista romantiikkaa niin ainakin jatkuvana aaltoilevana unelmien rakennelmana. -17:32 2005-10-27 torstai 18:55 Olimpas yllättynyt kun olin ollut kirjoittavinani eilen uutta päivää vaikka olin edellisenä yönä kirjoitellut vaikka minkä verran. Semmoista hassua hajamielisyyttä. Pienent helposti siistittävät seuraukset on vähän hassua. No oli miten oli ryhdyin nyt puuhaan pannakseni välillä merkille ajatuksen joita tulee ja tulee ja sitä mukaa haihtuu tai jää kytemään tai soveltuukin joskus pikkuhiljaa mielen ajatusten kaaokseen. Järjestaytyvät vähän. Vihdoinko saan suunvuoron sanoa? Heräiltyäni muistin jotakin telkusta nähtyä jossa joku suureelliseen ääneen oli jotakin. Sanamuoto vaikkapa että minä olen linuxisti. Tämä sivuaa vanhempaa narinaani elämän tarkoituksen sekopäisyyteen. Siis sanamuotona. Ehkä voin kohta myöntyä että tämähän on sanaleikki. Mutta vaikkapa että minä olen uimari. Väärin sanottu. Minussa on uimari tai että joskus olen uimari. Runollista hälyä. Kerran uimari aina uimari. Voi shitti en jaksa tätä jauhamista. Mutta oli varmaan puhdistavaa pukahtaa ja varsinkin siis huomata että sanapelit kampeavat tuumimisen sekasotkuun. -19:05 22:38 Pukahdan ensin akuuttia oloa ulos. Tai en osaakaan niin tarkkaan sanoa mitä tuumin. Eikä se ole tuumimista. Olen tympääntynyt. Ihan sopii sanoa että masentunut. Siis vaihtelevausesti. Koska jo tiedän että olo muuttuu ja melko yllättäenkin. Nyt on jo sikäli erilaista että osasin ajatella että voisin vain tehdä joitakin pikkujuttuja jotka tekemättä ovat kuin ajan kuluna. Kävin sukeltelemassa. Sahailin vain edestakaisin 25m ja kerran 50m. Enemmällä tai vähemmällä hengittämisellä välillä. Lopussa kokeilin ihan hissukseen puljata altaan päästä päähän. Se olikin yllättäen tehokkainta siinä mielessä että pystyin tekemään sen uudestaan vain neljä hengenvetoa kiskoen. Kiskoen nimenomaan sillä opin tehokkaampaa hengitystä. Valtavan makeata olikin sitten kun olin huomannut että tosiaan helppous vaatii rentoutta jotta on helpompi olla hengittämättä ja rentoutta voi lisätä. Aika hurjasti. Siksi valtaisa juttu että kroonisbenoniset hartianikin saivat osan rentoutta. Tuntui huisin makealta tuo ennentuntematon rentous lopetettuani räpiköimisen. -22:46 2005-10-28 perjantai 00:11 Kuvittelemani minuuteni kuullostaa aikapaljon mukavammalta kuin todellinen minäni. Eikä kumpikaan niistä voi olla pelkkää kuvitelmaa eikä myöskään aivan jotakin. Meinasi lipsahtaa aivan totta mutta aivan todellista siis mitä? Mäti. Nooh voi hilipatipippan. Alan olla nukuksivainen. Ja se kohtuullisen äskeinen juttu. Muka tekisin pienenlaisia puhdehommeleita. Puhpuh. -00:15 01:24 Jotenkin jälleen erään kerran yllättävästi jotakin toistui. Tämä toisto oli johonkin vieraskirjaan joutuminen. Se herätti minussa outoa ihmetystä että olen vuosikausia pidellyt kotisivuja ja nettipäiväkirjaa yli kaksi. Pannaan nyt sen puhdetyön nimiin erhe että perustin freebokkiin vieraskirjan ja laitoin siihen linkin etusivulleni kengännumeroiden sun muun perään. Minulta meni vähän aikaa tajuta juurisanomani tolkullisuus. Kenkiä pidin tänään uimahallimatkalla. Sain valaistuneen idean olla solmimatta nauhoja että olisi näppärää. Ulkoraput laskeuduttuani totesin viisaaksi laittaa nauhat kiinni. Jotenkin osaan nyt ajatella että on älykästä olla solmimatta nauhoja. Viisasta oli solmia ne. Ei ollut viisasta laskeutua sisäraput ja ulkoraput nauhat avoinna. Vaikkakin olin laittanut ne yläasentoon jossa ne eivät yllä maahan asti. Matkalla oli jäätä ehkä jopa isoin osa. Nyt olen torvelo. Miksi ihmeessä kirjoittelen vaan vaikka minun piti olla masentunut ja saamaton ja kaikkea. Tämäkö on jotakin refleksiä. Kun ei ole tekemistä tai halua tehdä mitään niin höpöä vaan ropisee. Ja enkös jo ole inttänyt että ei minulla ikinä ole tekemisen puutetta. Mutta kun ei vaan ole teekeemistää. Se on tätä elämisen tarkoitussarjaa. Sekasanasammosta. -01:33 01:37 Höpinän jatko-osa. Taukopaikkoihin pitää kait ruvetä änkeämään mainosta. Voi kylmä kylpy olen idiootti. Tai uninen ja idiootti. Mutta siinä yhteneväistä että tässä ravaan kuolaten identiteettikysymyksien pakassa. Jostakin on jäänyt kysymysmerkki pois. Entäs merkitys? Laitan tähän varoiksi muutamia merkkejä eli ?!?!"""#*''*.----+/+ ja pilkku. Ei ollut tarkoitus. Vaan näin kävi. Minulle jäi kovin selkeänä mieleen hätä. Kun vielä 19:05 oli laittamassa tätä päivistä. Tuli jokin hätä että kohtahan uimahalli jo menee kiinni. Miksi niin? Kun se on ysiin asti aukki ja sisään päässee kasiin saakka. Vinksahtaneita ajatushattaroita. Tajusin hassutukseni polkemaan lähdettyäni. Luulen. Joltain osin olen kummallisen hajamielinen ja toisin osin aika tarkkaavainen. -01:44 01:45 Ei hiputtin hippuköhnä! EIKÄ! Olen alentunut kirjoitushimoon ihan ihku puputin tuotantoon. Taikka ylentynyt! Mitä tahansa! Mutta kivaa olisi hartiat rentoina. Kahvi on loppu. Silloin joskus synttäreilleni ostin neljä pakettia. Ja nyt ne ja vanhemmat ovat juodut. Luullakseni. Ja se oli pannukahvia. Aina joskus käy tuo kahvinhankintahajamielisyystauti. Tarkkamattomuus olennaisella sekunnilla ja ohiastunta. Erona vain minkälaista eikäpäs sentään mitä. -01:51 02:22 Oon vissiin tullu hulluks..! Ei mitään pilkkua. Yäh ök! -02:23 2005-10-29 lauantai 03:49 Perjantaina illalla oli melojien syysilta. Saunottiin ja kävin neljä kertaa uimassa. Ekalla kerralla tuuli rivakasti ja olo tuli laiturinsillalla aika vilakaksi. Sittemmin meni helpommin mutta aina aika äkkiä kuitenkin tuli aika viileää melko äkisti vedessä. Käsissä varsinkin tuntui ja kun painoin päätä pinnan alle. Sillä lailla sopuisa ja tiivis sauna että laude kiersi kiuasta. Ennen lähtöä olin pitänyt tiiviin hässäkän. Olin ensin onneton että en osaa näyttää kuvia. Sitten kävin kuitenkin kaikki läpi. Merkkasin paperille mitkä ovat melontakuvia. Tyhjensin kameran. Kopioin melontakuvat kameraan siis 1024. Sain jossakin illan vaiheessa kameran kytkettyä telkkariin ja diaesityksen käyntiin. Kuva per 3 sekuntia teki noin 50 minuuttia. Eipä ole tosiaankaan koskaan ennen tullut tuollaista katseluintensiteettiä otoksilleni. Paikalla oli yli kymmenen ja alle kaksikymmentä. Nyt en tarkemmin juuri tutki. Tuvallinen melojia. Myöhemmin napsin kuvia salamalla ja ilman salamaa. Jäin tähän pyörimään pääni sisään. En osaa sanoa jotakin. Mutta toivoisin että eräs joka oli minulle erikoistärkeä. Mistä kuusi tulee? -04:00 04:08 Joudun vaan toteamaan tähän bloginstanssiin että totta tosiaan olen juuri viime aikoina hava innut mahtavia irto sanoja. Menen itse hieman umpi sukkulaan kun en tiedä enkä aavistakaan jotakin mitä oletan epä määräisesti. -04:10 04:56 Firefox is already running. Tappoa sille ja boottia ja mitääh! Pöhköä voinen lausua. No juh kill -KILL topista löytämällemni. Äsken vain tuli mieleen että tähän paikaan voisin sanoa että aika paljon on luuloa että ketään ei kiinnosta. Joskus jotakuta kiinnostaa vaikka silkasta uteliaisuudesta. Tiedän sen jo. Jotakuta kiinnostaa ja minuakin kiinnostaa. Minua kiinnostaa persoonallisuus eikä kovinkaan ja juurikaan paljon yhtään selostukset että kuulinpa ja sitä tässä toistan. Vaan tavallaan kehittely ja jalostus. -05:00 2005-10-30 sunnuntai 23:30 Oi jumpuran paukku tämä kuu lähentelee loppujaan. Siihen runojeni mittä ylti ja nyt sammui tuotanto. Jonkin idean olen muka muhituttanut mutta en ole taaskaan ihan inspiraatiotuulella. Mutta miksen muuttuisi? Tuntuukin uuden sanamuodon keksimisen aika olevan. Sanaleikki on uusi erillis yhdys sana. Sanainen leikittely. Edellinen ikävän oloinen lausumani höpinä ääni oli sanapeli. Peleissä on fuskuinen momentti aika helposti. Leikissä voiko sitä olla? Mutta tietysti aina asia on asianomaisen näköinen. Jos vaikka asetetaan kysymys mihin vilppiä tarvitaan? Saan maksaa sielussani moninkertaisena kaiken fuskun. Ei sovi kropalleni siis. Vaikka mokailen niin teen en harmeja tarkoita. Minusta tuntuu että tarvitsee käyttää aika paljon sanoja asioiden selvittämiseen. Voi puh ja tutina alan jo taas kyllästyttää itseäni. Mutta siis en tarkoita vetäytyä pois ja koettaa mitään kätkeä. Sielussa ei ole piilopaikkaa. Tosin olen ollut välillä lähellä palasiksi menemistä ja sitäpä estän sillä että koetan olla kokonainen enkä paeta. Pirstaleiksi. Vaikkakin on näitä eri puolia. Huomasin uutena tai taas uutena puolenani vapaasukeltajan. Tutkin asiaa netistä. Ja ihan hiivatisti siitä rasituin. Mutta tunnen että aion siitäkin sada ihan kevyen harrastuksen. Ei tarvitse ruveta ottamaan vakavasti eikä ainakaan yli-vakavasti. Olen aika aloittelija kaikessa. Varsinkin musiikissa ja kymmenessä kielessä. Ei ole tapahtunut juuri mitään. Vaikkakin eräs osani on jänteen tiukasti ihan tietojen tietämis äijjää. Jotakin tietosanakirjamaisen tiedon ja akuutimman sekä käytännöllisemmän niksi ja historiatiedon mahtava varasto konttori laitos. Miksi olen unohtanut filosofian ja psykologian? Junttaparru ja levinneet rähmät voi että ja nimi saisi olla kotimaata. Viisausasia ja mieli tai käyttäytyminen. Sitähän kaikessa on mukana edellä ja taustalla. Olen lasketellut mäkiä ja noussut vuorille sisämaassa sielun. Huomannut ja uudelleen huomannut ja siten taas palannut alkuasetelmia toteamaan. Kai kerimässä serpentiinikeriä elikkä kuvainnollisia kehiä käymässä. Uudemmalla kerralla huomaa tutun paikan ja asia siten hennon siivun verran saa ymmärryksen lihaa. -23:54 2005-10-31 maanantai 23:24 Jälleen kerran näin ruudulle tupsahtavan puppua. Eli jossakin ovat säädöt vinksallaan kun jotenkin ohjelmallisesti luotavat nettisivut ja niiden säädöt ovat poissa synkronista. Semmoista tapaan aika usein nykyisin ja tuosta mitä huomasin päättelin että jos joskus teen ohjelmalla luotavia sivustoje niin huisi toivottavuus olisi yksinkertaisella ratkaisulla. Olen hiukan koettanut harjoitella sitä juttua mitä meinasin ruveta harrastamaan eli php ynnä muuta. En millään saanut käännetyksi php:tä Apachen moduliksi. Epäilen että tämä minun Linuxini on jotenkin nysä. Tänään oli liikuntapäivä pitkästä aikaa. Kävin potkimassa. Muistan aivan alussa kun aloin uintia opettelamaan kun en liikkunut juuri ollenkan potkimalla. Ja oli sitä myöhemminkin. Edelleen se on hidasta mutta kuitenkin jossakin vaiheessa lopulta aina pääsen altaan toiseen päähän. Olin aika yllättynyt siitä mitä koin tänään. Ennen olen melkein aina ollut joko ihan naatti tai ainakin melkein kun olen päässyt potkien altaan toiseen päähän asti. Tänään en pysähtynyt sen enempää kuin juomaan melko nopeita isoja hörppyjä juomapullostani. Luulen että toissaviikolla tekemäni pienehköt potkutreenit ja hengenpidätys ja hengitysharjoitukset räpyläuinnissa sekä edellisen viikon huili ja tänään lähes syömättömyys tekivät oloni keveäksi. Toisaalta varmaan myöskin pokkaa on lisää. Eli ei niin paljon rimakauhua. Siis jopa kylkipotkut meni kuljettaen paremmalla vauhdilla kuin vatsallaan tai selällään ja heti käännös ja joka kerralla 100m aina 25m metriä toinen kylki ylös ja vaihto. Yksi iso juttu on varmaan rentouden lisääntyminen. Pelkäsin että jälkikäteen jalat alkaa mennä kipeiksi mutta ei vielä mitään. Päinvastoin oli tunne että energiaa riittää kun lähdin hallilta. Potkin siis hiukan yli tunnin ja sitten tein vielä muutaman liu-un ja siinäkin uskallan jo haaveilla pääseväni joskun haamurajalle syvän allasosan reunalle saakka. Olen uinut aika huimasti haaveissani perhosta. Ilman muuta aloitan seuraavalla viikolla suoraan mutta pitää sitten matkalla katsoa kuinka pitkäle pötkin. Tämä nykyinen helppous ounastuttaa koska en tiedä vielä kuina se muihin uinteihin suhtautuu tai siis yleensä uinteihin. Mutta tämähän onkin nyt aika paljon lähtöisin vapaasukelluksiesta. Sen lisäksi taidan luulla että mieleni pata on porissut reippaasti ja kypsytellyt aatoksiaan. Nykyisin minusta asioiden monet yhteydet tuntuvat huittisen paljon selvemmiltä ja en voikaan sano kuin ennen koska ennen ehkä selvyyttä ei ollut vaan koko selvyyden tunne on uutuus. Selkeyden tunne on suorastaan autuus. Tässäkin nyt tuntuu että minun ei ole niin pakko jaaritella täsmällisesti kuten osa mielestäni aina toivoo tai lähes vaatii vaan riittänee pysytellä suurinpiirtein uomilla. -23:45 23:48 Voi tirkanen söin leipää enkä edes paljoa. Vatsani alkaa olla aikalailla epäkivalla tuulella kun syön leipää. Minusta se onkin aika soveliasta koska en tunne että saan leivästä kamalsti sellaista ravintoa mitä kaipaan. Ja nyt illalla ennen syömistä jo massuni pullotti kuin puolikas tynnyriä. Päättelin että olen sittenkin vuosikausia rakentanut tuota kehon osaa eikä se kovinkaan sukkelaan pienemmäksi muutu. Juuri tulin tuumineeksi että jos tai kun vatsani pienenee niin tulee varmaan olemaan vaikeampaa pitää vaakasuoraa liukuasentoa uidessa. Nytkän se käy ihan näppärästi. Siitä ei sentään huolta tarvitse kantaa. Sitten on puhtia vaikka potkia taka tai ala kroppa pintaan. Tulin tuossa kahvitellessa tuumineeksi semmoisen jutun että sittenkin entinen haluni eukottua on ehkä ollut osin halua itsekorostukseen. Että kun olisi eukko niin itsetunto siitä kohoaisi. Ja on välillä kohonnutkin. Mutta sain itseni nyt satimeen. Tuo ei ole rakentava perusta moiselle touhulle eikä paljon millekkään vaikkakin kaikessahan sekin puoli on osanaan. Kuten tänään osin kohtuudella ja osin melko huipusti potkimani sai minut menestyneelle tuulelle ja siis kohotti itsetuntoa jopa huimasti. Tuossa naisasiassa ennen äsken mainitsemaani ajatusta taisin tuumia että ainakin osin onkin niin että en niin kovin kaipaakaan mitään eukkoa. Viihdyn välillä hurjan hyvin itsekseni ja useimmiten ihan kohtuumukavasti. Nyt minulla on aikamoinen erakkoiluannos nautittuna ja välillä iskee aika kova kaverikapuu mutta se menee melko sukkelaan ohi. Mietin että kenenkä kanssa jotakin asiaa voisin puida. Enkä tiedä oikein selkeästi. Oma apu taitaa olla sittenkin usein paras apu. Sikäli se on paras että se luultavimmin on saapuvilla. Jos vain omaa kärsivällisyyttä ja juoneen mukaan pääsemistä riittää. Nimittäin monta kertaa on mieleni pintaan kohonnut muistoja siitä kun joku tajuaa hommia kaukaa hakien. Ja tietysti myöskin itse. Kaikessa on hyvin totta oman navan paukkuminen puhuessa ja todistellessa. Itsensä kuitenkin kovin helposti näkee kaikista epäselvimmin ja varmaan jopa aivan valheellisesti. Kun ei tee yhtään mieli olla inhan kirpeän epäkelvon raakile keskin kertaisuus ja vähän vaikka mitä vastenmielistä vielä. -00:07 0509 (tämä 0510) 0511 päivissivulleni alkusivulleni 2005-12-02 06:43