Jorman suunnittelukirja 2005/11 marraskuu 2005-11-01 tiistai 14:54 Aikamoinen ruljanssi tämä kuunvaihde kun saan muokkailla pötkössö kolmea tiedostoa jotta saan fiksattua päiviksen järjestykseen. Nyt olen erona entiseen suunnitelmallinen. Piirsin paperilappuselle kuvan nuolineen linkeistä. Onhan se vähän hoopoa että toissakuuta pitää koskea koska se linkittyy viimekuuhun joka taas tähän. Mutta en ole ennen tarkemmin ajatellut. Nyt heti kun rupean miettimään niin voisihan luoda tyhjät tiedostot tai toimimattomat linkit. Ei tuo toimimaton linkki ei käy. Ja aikoja sitten päätin että akuutti versio päiväkirjasta on aina samalla nimellä eli tämä pk. Mutta tuo ilman paljoa miettimistä syntynyt linkki edelliseen ja seuraavaan saatta olla tohelo. Tai en tiedä. Jos tekisin vain linkin ajassa eteenpäin niin se ei muuttaisi asiaa. Tuo pieni vaihtelu ei ollut alun perin keksitty että kuukausittain tai välillä ehkä satunnaisissa kuunkäänteissä muutan kirjoitelmien otsikkoa. Minusta se on ihan kiva ja piristävä ja totuudenmukainen juttu. Ihminen ei ole muuttumaton ja samaan kyllästyy ennemmin tai myöhemmin. Jos niin pitkään tolpillaan pysyy. Olin jo lähtemässä Karhulaan potkimaan mutta ajattelin että hoidan vähän tätä päiväkirjaa pikaisesti ja reippaasti ja suunnitelmallisesti. Minähän en ole yleensä ollut suunnitelmallinen. En koskaan. Silloin kun minulla on ollut jokin projekti olen vain vääntänyt ja vääntänyt. Ilman suunnitelmaa muuta kuin hullun tahto saada aikaista. Nyt heräillessäni haksahdin näihin ajatuksiin. Pari päivää sitten luin ennätyspitkän ilmoituksen citystä ja halusin vastata. En ehdokkaana vaan kiittäen ja kysyen. Eilen yöllä luin Sebastynen ilmoituksen kommentteineen. Niin palaan tässä nyt siihen eiliseen että haluanko naaraan vai miten se on. Ja millaisen ja minkälaiseen suhteeseen? Nyt aamulla heräillessäni valkeni että jo ilmoituksen kirjoittaminen tai eikä vielä ilmoituksenkaan vaan ihan miettiä sitä mitä haluaa on suuri työ. Ja sen pohjalta kirjoitetaan ilmoitus. Siis voi perhanan purhana minua typerystä. Enhän minä toimita muka käyttöön jotakin tietokoneohjelmaa joka tunnetusti on vielä tekemättä. Monta "ilmoitusta" olen jo jättänyt mutta aina sattumosin vain säheltäen jotakin ja siinä se. Sitten olen saattanut muokata ilmoitusta tai lisätä jotakin ja aina tietysti aika sattumoisin. Julkaisemisessahan on varmaankin ajat sitten jo keksitty että ensin kirjoitetaan ja vasta sitten mietitään julkaistaanko. Minua ei haittaisi ruveta olemaan hiukan suunnitelmallinen. Kuukauden sepustus sai fantastisen otsikon. Minullahan ei ole mitään väliotsikoita niinkuin luulen että liki kaikissa blogisysteemeissä tuppaa olemaan. Aihekuvaus olisi siisti asia mutta se tarvisi hakusysteemin. Tämä on ihan tekstiä ja vieläpä peräkanaa ja saa aikansa vielä ollakkin. Näin kuu alkaa. Joku kopisutteli ja rapisutteli ikkunan puitteita ja tulinpa uteliaaksi. Tiesin että lintu sen on oltava. Talitintti nokiskeli ikkunasta roskia ja tepsutteli ikkunalaudan päästä päähän. Se oli piristävä nopeasti nähty nähtävyys. -15:16 19:02 Käväisin Karhulassa ja potkin 16:15-17:18 viiteen kertaan kolmen lajin pötkön eli 100 vatsallaan 100 selällään ja 100 kyljellään. Elikkä 1500 metriä. Uimapotkuja 1500! Eilen ei ollut mitään laskemisia mutta tänään aloitin miten aloitin ja toistin sitä sitten vaan. Halusin nyt kirjata joskus edes päivistä ajantasaisesti. Soitin Ilkalle ja ehkä katsotaan filmiä illalla vielä ei tiedä. Ja nyt on jo kiirus räpyläuintiin. Kahvia vielä jä jatskiä lautasella. -19:06 2005-11-02 keskiviikko 01:20 Kävin pulikoimassa. Siihen nähden että olin varsin vasta syönyt jonkun verran meni aika hyvin. Sakkia oli verrattoman paljon. Luulenpa melkein että ei ole ollut kertaakaan näin paljon räpyläuimareita risteilemässä käydessäni. Lopulta matsattiin aika vähän aikaa uppopalloa ja siinä sain tuntea vaikeudet kun vatsa sittenkin oli hiukkasen ylitäysi tämmöistä hommaa varten. Mutta makeaa oli pelata ja huomasin taas että pelko tai ylivarovaisuus on vähentynyt ja olin tiiviisti klimpissä pallo-otteluissa. Pitää jatkossa suunnitella niin että saan huilittua pidempään ennen sukeltelua jos olen syönyt. Olisin vaikka melkein voinut jättää syömättä potkukeikan jälkeen. Syödä pari-kolme pikkuomenaa. Ai niin olihan tämä ongelma esillä jokunen aika sitten. Kun sen erään kerran vedin runsaasti jogurttia välipaussilla. Pitää keksiä millä polttoaineella kroppani toimii. Keksitty pitää tietysti kokeilla ja tutkia. Yksi selkeä juttu olisi vaikka käydä reippaasti aiemmin ekalla treenillä että jää aikaa syödäkin ja sitten sulatella syömäänsä. Näin Ilkankin uimassa. Soitin uituani ja sovittiin että tulen. Maisteltiin vähän Euroshopperin kolaa ja katsottiin sitten East is East elokuva. Tuosta olisi keskusteltavaa. Mitäs hitsiä nyt? Sanat loppuivat kerrasta tyystin. Voisin tässä vaikkapa vähän suunnitella. Ei mutta sutaisempa tähän muistikuvaa kotiin polkemisesta. Nimittäin vaikka minulla on nyt ollut käsissäni tiiviit villakäsineet niin tuntui oudosti vilakalta käsissä. Vähän. Mutta jotenkin keli tuntui lämpimältä ja suotuisalta ja tiet tuntuivat helpoilta polkea. Potkimisen seurausta? Mielessä käväisi taas mieliteko polkaista seuraavan kerran Stadiin asti. Pitäisi vaan rassata ainakin takavaihde kunnolla toimimaan kun se ei siis vaihda ollenkaan kumpaakaan ääripäähän. Ja etuvaihde pitäisi säätää. Olen hieman mietiskellyt että voisi olla kohtuullista olla valuvimmat vedet ulkona pitävä ja silti hiukan hengittävä pukeutumisjuttu. Nimittäin jos useamman tunnin reissulla on kolea keli ja tulee vettä ja tuulee niin se menee äkkiä hyydyttäväksi hommaksi. Piti siis suunnitella. Huomenna potkin ja ylihuomenna potkin ja yliylihuomenna potkin. Lisäksi ylihuomenna räpylöin. Tämä nyt mainitsemani huominen suhtautuu kuten yön yli nukkuminen. Vuorokausi on jo nyt tuon huomisen puolella. Vähän tarkemminko? Nyt en jaksa. Kummasti kävi jo haukotuttamaan kun oli filmi äsken katsottu ja nytkin vähän väsyinen olo. Minulla on nyt semmoinen haju nenässä että viimepäivinä olen muuttanut tosiaan suhtautumistani. Tuntuu että ymmärrykseni on lisääntynyt ja löydän helposti ennen käsittämättömille jutuille selityksen. Tajuan itsestäni ja samalla yleensä ihmisistä enemmän. Ja myöskin muistakin eläimistä. Minulla on sellainen hassu ääni mielessäni että koiran olemus on tasan tarkkaan hyvin lähellä ihmistä. Jotakin seurallisuutta kaipaavaa ja sympaattista. Kissat kuitenkin ovat useammin omissa oloissaan niin kuin minä. Se suunnittelu! Yksi juttu on tämä ylenmääräinen kykeksimininen juuri tässä näin perseeni päällä istuen tietokoneen äärellä! Tänään tuli tunne eräs kerta kun en tässä istunut että tolkutonta. Nimittäin välillä vaan surffaan ja surffaan eikä se kai mihinkään johda erityisemmin. Voisin jotenkin keksiä istua tehokkaasti ja tehdä jotakin ja sitten vaikka huilia mitään tekemättä enemmän. Siis ajattelunihan ei nyt yleensä mihinkään lakkaa mutta enhän yleensä ole sitä miksikään hommaksi väittänyt. Vaikkakin aikoja sitten oli päiviä että minulla on huima ruljanssi menossa päässäni ja sitten herättyäni ja pari tuntia valvottuani ruljansseineni olen jo ihan puhki ja poikki. Äsken mietin myöskin että jos minulla on tiedossa jotakin menoa sun muuta ja muutenkin voisin rakentaa itselleni lukujärjestyksen. Aluksi ei mitään kovin erityista. Uintia jä räpyläuintia ja jotakin muuta satunnaista lisäksi. Muita liikuntoja saisi olla reippasti enemmän. Tuo on tuo minun sama vanha virteni. Kuten että ajattelin että ainakin kerran viikossa voisin simppelisti kävellä uimareisulle mutta koskahan olen viimeksi niin tehnyt. No tässäpä istuu hän eli minä joka tätä itsensä kusetusta harrastaa. Ja kas vaikka juuri tästä tässä istumisesta liikenisi hyvät tovit aikaa tuohon kävelyyn. Mielessäni pyöriikin juuri tämä piisi että monet kerrat olen istuksinut tässä ja pitää vaan jotakin säheltää ja sitten tulee kiire uimaan tai räpiköimään ja on pakko polkaista pyörällä kun muuten ei ehtisi. Suunnitelmia nämä minun touhuni juuri näyttävät kaipaavan. Mitäh!? Jos huomenna kävelisin? -02:00 02:19 Olin tulossa laittamaan muistiin jotakin ajatusta mutta sekosotkuilu matkalla editoriin asti eksytti ajatukseni. Nimittäin loin näppäinkombinaation Ctl-Alt-i joka aikaisee DosEmun 80*35 merkin tilaan. Huomasin samalla että olen unohtanut mitä kaikkea siellä onkaan jo säädettynä. Ainakin tässä on taas kerran oppitunti että sekoilu matkalla voikin viedä muualle kuin mihin oli ollut menossa. Ja mitäpä väliä sillä on? Kunhan jonnekkin pääsee. Sikäli kyllä harmittaa että minulle jäi tunne että se asia jonka halusin laittaa muistiin oli jotakin oikein kunnolla suunnitelmallisuuteen liittyvää. Suunnitelmallisuuteen ainakin minulla tulee liittyä itsensä tuntemus. Eli kun nyt kyllä tosiaan halusin jonkin ajatuksen muistiin. Olisi pitänyt laittaa vaikka paperinpalalle jokin vinkki. Tai näppärintä olisi äkkitoiminen ääntä nauhoittava laite. Tämä on aivan arvailua. Koska lappusiakin on kertynyt monta pikkunivaskaa niin saattasi kertyä myöskin nauhoituksia. Eli minulla pitäisi olla sihteeri joka niitä purkaa. Aivan hyvin kenties voisin olla oma sihteerini. Mutta joskus se voisi olla joku muukin. Ja mielelläni itse voisin välillä olla jonkun sihteeri. Kriteerinä kenties minun sihteerilleni ja minun sihteeröimälleni jonkunmoinen maailmankatsomusten yhteismitallisuus. -02:29 02:34 Luulen että minulle palasi mieleeni se hävinnyt ajatus. Olen aika varma. Olen jopa hyvin varma. Siis se oli tosiaan södesti suunnitelmallisuuteen liittyvää. Hitto kun minua ottaa päähän että en osaa oikein sanoa asioita selvästi. Mutta harjoittelen ja sitten opin olemaan selkeämpi. Alkulitaniat ok. Minun tulee tutkia asioita aikomuksiani. Sitten päättää mitä niistä on ihan kunnolla tarpeellista. Tehdä toimenpidesuunnitelmaa kuinka ne hoidan ja mitä niille teen. Minulla on niin pimahtaneet listat kuvitelmia ja haavehöpsötyksiä ja epäilen että energiat menevät isoksi osaksi siitä seuraavaan sekopäisyyteen. Lisäksi tolkkujärkyt kuvitelmat kaikenmaailman juttujen ratkaisemisesta ovat epärealistisia ja kun sitten ei mitään tapahdu niissä niin mieleni masentuu ja masentuu ja tulen puhdittoman saamattomaksi. Saatana kone kiinni! -02:43 23:55 Perkele mua! En tosiaan heti yöllä konetta kiinni saannut. Mutta ei se mitään. Ehkä pikkuhiljaa opin. Nytkin taas niinkuin väsyttäisi. Ja mitä sitten tapahtuu en vielä taida tietää. Tein sen vihdoin tänään. Kävelin uimalalle. Siellä potkin eilisen kuvion mukaan siis tänään Kotkassa eilen Karhulassa. Nyt meni tasan tunti kun potkin samat potkut kuin eilen eli 1500 metriä. Tänään oli aika poikki potkimisen jälkeen. Olihan kellokin jo seitsemän illalla ja päivän ekä syöminen oli yksi pieni kipakka omena potkittuani. -23:59 2005-11-03 torstai 23:38 Kävin viemässä hiukkasen tavaraa kierrätyskeskukseen ja sain vaihdokkina pienen nipun sarjakuvia. Niitä koettelen bongata. Minusta on aika kiva seikkailla jutuissa ja välillä siinä kaikki muu vähäksi aikaa unohtuu. Ja kyllähän muutkin tykkäävät niistä. Minulla on kirjastosta lainassa kaksi ruotsikielistä Tinttiä. Kävin potkimassa ja eilen ja tai tänään tuntui että alkaa ottaa potkiminen vähän päähän. Eilen jo mietin että mitenhän potkisin että tulisi pieni muutos. Ei kai voi olla juuri muita tapoja kuin nämä mitä teen. Vatsa selkä kylki koska potku on nyt vuoropotku tai saksipotkuko se on? Siis ajattelin että koetankin potkia laatuaan kerralla 150 sen 100 metrin sijaan. Yhden kerran olin tosiepävärma ja muutaman kerrän vähän epävärmä. Laskuissa pysyminen vaikeutuu kun on enemmän laskettavaa ja välillä vähän unohtuu myöskin ajatuksiinsa. Potkin 150 kutakin mahaa selkää ja kyljittän ja tein sen neljään kertaan eli matkaa tuli 1800 metriä. Meinasin jo tuomita vatsallaan potkimisen ja lopettaa jopa nyt tai tulevaisuudessa. Mutta sitten mietin että se juuri on vaikeaa ja siis siinä on eniten harjoittautumista. Selällään kulkee melko helposti ja kyljellään kai helpoten. Tajusin että tosiaan minua ei kiinnosta veden pärskyttäminen. Selällään se onnistuu jollakin lailla mutta vatsallaan ei juurikaan. Kyljellään voi potkia reippaasti eikä ole huolta että alkaa samalla tuulettaa varpaita ulkona vedestä. Neljä potkuharjoitusta ja olen aika paljon oppinut. Ensin opin että liikkeelle panevaa voimaa tulee hyvän nytkäytyksen verran kun saa potkaistua napakasti juuri potkun alusta aika mahdollisimman heti kun jalat ovat käyneet etäimmällä toisistaan ja kropan linjasta. Se napakka vetäisy tai työntäisy kuljettaa matkan jonka voi tuhertaa monella sutivalla räpiköinnillä. Tänään opin tai vasta sain tietää että reisistä asti saa työntövoimaa ja silloin liikkeen on lähdettävä vartalosta asti. Nämä oppimani ovat siis hakusessa ja tuntemus välillä tulee ja välillä siitä ei oikein saa nauttia. Huomasin että keskittymättä en osaa vielä liikkua vaan kun katson vähän eteen tai alas kylkipotkiessani niin vauhti kiihtyy heti verrattuna johonkin maisemientiirailupotkimiseen. Kävin kaupassa ja hakemassa kasan leipäjonon leipää. Olikin harvinaisen tuoretta. Söin aika reipaan kahvipäiväaamiaisen. Minulla oli räpyläuintikassini valmiiksi pakattuna. Olikin sähellys lähteä ekalle uinnille ja löysinkin yhden omatekemäni vanhan kassin kauppakassiksi. Otin kolmetoista minuutin huilin ja laitoin vekkarin päälle. Olinkin kuukahtamassa kun hälyytys säikäytti minut. Tuntui aika muikealta. Olisinhan voinut ahneesti säheltää tietsikalla mutta en tehnyt sitä. Juuri uimalalle saapuessani Pekka pirautti. Pitäisi nähdä pitkästä aikaa. Ovea suljettiin juuri ja nippa nappa kerkesin. Olinpa tyhmä. Ei olisi ollut kivaa myöhästyä. Pitää muistaa tulla kunnolla ennen kahdeksaa. Uppopalloiltiin ja kyllä sittenkin liian vähän ennen olin syönyt liian paljon. Oli se peli silti ihan kivaa vaikka monta kertaa piti ihan puuskuttaa sukelluksen jälkeen. Välillä oli itse kullakin tosiaan tiukka ote pallosta. Hiukan räpylät hankasivat vasenta jalkaterää. Tulipa sitten räpylöityä. -00:03 2005-11-04 perjantai 00:11 Voi ääääh! Kaksi kertaa jo on kadonnut se ajatus jonka halusin muistiin laittaa ensin katosi ja muistin ja aloin kirjoittaa ja se oli taas hävinnyt. Odottelen hetkisen niin kai se palaa. No niin! Muistaakseni edellisillä uimaharjoitteluviikoilla olen huilinut yhtenä arkena uinnista. Nyt olen tähän asti joka päivä potkinut ja aion huomennakin. Pitää vain muistaa että huomenna uimala ei ole niin pitkään auki. No tosiaan olisin tänäänkin aikamoisen kypsymisen tai väsymisen tunteen takia älyttömän mielelläni lintsannut räpyläuinnista mutta jo portaita laskeutuessani oli ihan mukava fiilis kun olen toimelias. Olin aika poikki jo päivällä. Hitsi en tiedä kuinka potkisin huomenna. Vähän tuntuu että iiseintä olisi vaan tehdä samoin kuin tänään. Haluan että joka kerta on erilainen koska kyllästyn varsin helposti. Vaikka tekee samaa voi sen tehdä eri tavalla. Jo se on erona että tänään oli ensimmäinen kerta tehdä näin ja huomenna olisi toinen. Siten viikon kaikki kerrat ovat taatusti erilaisia että ne ovat elämäni ensimmäiset totaaliset potkuharjoitukset. Nyt vähä tuumailen että heitän jossakin vaiheessa vatsallaan potkimiset mäkeen koska en taatusti tai melko taatusti ikinä kroolaa vatsallani vaan enemmän kyljellä olosta se lähtee. Vaikeaa saada ilmaa ja mahdotonta potkia eteenpäin kuljettavalla voimalla varsinkaan pärskimättä. Siis vatsallaan maha pohjaa kohden. Mutta koettelen vielä vähän. Kai. Nyt alkaa tosiaan väsyttää. Nykyään koetan saada joka päivä jonniinmoisen kuvan galleriaan laitettavaksi. Usein räpsin surkeita otoksia mutta kai opin jotakin pikkuhiljaa ja tajuan mikä ei tule onnistumaan paremmin eikä tarvi koetella jotakin minkä pipariksi menemisen jo tietää etukäteen. Yksi oppimani asia on että hämärässäkin voi saada käypiä kuvia ilman salamaa kunhan saa kameran pysymään ihan paikallaan valotuksen ajan. Tämä rentouteni tai sen puute on sittenkin vielä kypsymisasteella. Välillä olen huomannut rentoutta tai osannut sitä hakea ja välillä unohdan asian ja saatan löytää itseni killumasta hartiat melkein korvissa. Mutta onhan kehitys rentoudessani uimisen aloittamisesta lähtien ihan huimaava. Kai kuitenkin. Välillä unelmoin että minulla pitäisi olla jatkuva rentouden tavoittelu päällä ja oppia niin että siitä tulee automaattista. Ei ole vielä oikein tapahtunut. Tai ehkä vähän narraan. Olenhan hitto vieköön hitusen rentoutunut. -00:30 2005-11-04 perjantai 22:11 Aika poikki olen. Äsken juuri tuumasin että yksi asia jota teen on tuumailu. Vähän kummaa kun se ei ole tullut mieleeni. Tänäänkin olen tuuminut jotakin joka on tuntunut ihan merkille pantavalta mutta nyt ei ole hajuakaan mitä se oli. Jo meni kirjoitussuoni tukkoon. Keksinkin sitten että hieman muutan tämän päivän potkujärjestystä. Siis määrän järjestystä. Yksi satsi sataviiskymppisiä kustakin pois ja loppuun kolmeen osa kustakin eli ne tuli kaksisadoiksi. Eli 3*(200v 200s 200k) on 1800. Paitsi että pariin kertaan tosiaan olin poissa tietämisestä kuinka paljon olen jo mennyt lajia. Ehkä menin enemmän ehkä en. Sitten totesin että kun vain osaisi laskea neljään per juttu koska neljä menopaluuta on tuo 200. Aikaa meni 74 minuuttia. Kai aika sama kuin eilenkin. Tänään sitten vihdoin olin jo aika poikki jaloista ja lopussa ei oikein ollut enää puhtia. Kävin jopa ennen lähtöä katsomassa olisiko otollinen sää mennä rullaluistellen uimalalle mutta tie oli kosteanmärkä ja ilma näytti kelvolliselta räväyttämään lisää märkää koska vaan taivaan suunnalta. Ja jo ripottelikin kun lähdin sitten polkemaan ja vähän jopa satoi. Olen hieman havainnoinut tai ideoinut että pitää opetellä keksimään ääääääh tai näkemään ja kokeilemaan uudistuvia tapoja nähdä ja tehdä asiat. Siis mikä vaan. Sillä pahimpia tauteja on sittenkin tylsistyminen. Jotakin tosiaan uutta ei enää kamalasti voi olla mutta varmaan voi olla iso liuta tapoja katsoa edes pienen hivenen verran asioita eri kulmasta. Ja säätää kenties jossakin jutussa hiukkasen siistimpi tyyli. Minusta kahvi on joskus yököttävän pahaa. Ainakin jonkun kulauksen ajan. Kai se on huumehommaa koska on pieni pakko juoda. Olisikohan minulla kuria ruveta pitämään edes päivä kahvilakkoa viikossa. Sulaa jäätelöä en taas millään ilveella voisi kutsua pahaksi. Se on himottavaa. Pitäisiköhän myöskin toteuttaa se meinaamani jäätelökuuri eli litra päivässä viikon ajan tai kaksi tai kolme litraa jos tuo ei ala tuntumaan. Tavallaan katkaista vähän tältä himolta sisua. Olen vaan taas niin saamaton. Eilen ostin kolme litraa ja niistä on yksi syöty. Olen syönyt yhden. Söin yhden. Tai maistelin. Sula lautasen reunoilla on juuri sitä sulaa herkkua. Jäätelösulaa tekisi vähän mieli. Harvinainen tilanne että minulla on kolmea sorttia omenoita. Söin joka sorttia yhden sekaisin maistellen kahvittelujen lomassa jossa kahvi oli yäk aluksi. Minulla on ollut kutinatunnetta kurkussani useita päiviä ja joku aamu siten että luulin että jossakin vaiheessa tulen kipeäksi. Nyt on jo viikko meressä uimisesta. Olisi aika käydä. Kenties huomenna? -22:36 2005-11-06 sunnuntai 09:02 Oudolta tuntuu kun heräsin. Näin aikaisin siis. Ja vähän sekin että eiliseltä sitten kuin sattumoisin jäi päiväkirjailu väliin. Säätelin nettipiuhaa sen sijaan. Taitaa olla melko harvakseltaan toistuvaa kun yritän löytää jotakin minkä tiedän jossakin jemmassani olevan ja hurjan tempaussarjan tuloksena sitten vihdoin löydän ja vannotan itseäni että pitää tehdä vähän tai paljon siistimpää järjestystä tai edes kirjata jotenkin muistiin mistä sitä jotain voisi sitten löytää ja kun vähän aikaa vain menee eteenpäin niin heti nopeasti unohtuu tuo organisoinnin ajatus. Jos tämän ajatuksen nyt saisi muistiin ja tekisin sen kanssa jotakin. Päättäisin haluanko siistiä ja työskennellä sen eteen vai laiskotella ja olla filosofinen ja kenties sitten taas joskus törmätä sekavuuteen kun jotakin tarvitsen. Netti pantiin kulkemaan huoneesta toiseen kaapin kautta ja tosiaan tuntui aika ihmetyttävältä kun puolen metrinkään poralla ei vaan pääse seinän läpi. Siinä oli sittenkin jokin eritasosysteemi ja lattian sisään suuntautuminen. Toiselta puolelta poraten seinä sitten oli paljon normaalimman paksuinen. Opin nyt taas ulkoa kuinka piuhat järjestyy kaapelin päissä. Meinasin käydä hourailemaan että minulle on luontaista näperteleväisyys. Voi olla paljon nuutakin. Olkoon vaikka luontaista mutta onko perustavaista? Onko paneutuvaisuus? Nythän on näitä juhlapäiviä niin syötiin sitten juhlaillallinen alakerrassa. Makujen maailmaa. Ruoan kanssa viiniä ja saunassa olutta ja kahvin ja kakun herkun kanssa konjakkia vain sopivasti. Melkoisen kevyesti käy minulla päähän hiukan. Olen ennen huomannut minulla semmoisen hassun jutun että mielelläni valvon pitkään sitten kunnes pöpperöisyys ja huippaus hälvenee. Kun olen ollut pienessä sievässä. En ole halunnut mennä nukkumaan ennen kun olen aika selvä. Eilen väsytti enkä voinut tuota siis ajatellakaan. Ja nyt heräsin kahdeksan maissa. Olin nähnyt unta. Jotakin tietojärjestelmätöihin liittyvää. Olikohan siellä jokin kurssi. Jotakin transaktioita eli tapahtumia tai miten niitä kirjataan järjestelmään. Olin kuin valmennettuna hereillä heti valmiinä suitsait rakentelemaan tietojärjestelmiä. Ja vapisutti. Ei ihan mutta ei tule mieleeni mikä olisi tarkemmin sanottu. Niinkuin alkoholista olisi kroppa tai kenties sydänrytmit sekaisin. Taitaisin sanoa että oli väräjävä olo. Tuntuu kuin olisi jotakin värisevää kropan ja ehkä paikallisemmin rintakehän tienoilla mutta se on niin hiljainen tunnelma että ei ole varma onko fyysistä värinää vai ehkä sittenkin enimmälti silkkaa tunnetta värinästä tai mielen värinää. Nyt en värise. Ihanaa saada juoda hieman silkkaa vettä. Otin omenan evääksi. Ei ollut mitään ruokahalua herättyäni. Vai oliko? Vähän mutta enemmän sitä oli tunne että ei tosiaan mitään suuhun muuta kuin vesiryyppy. Ulkona on melkoisen kostea keli kuten eilenkin. Ei kylmää. En oikein tiedä mitään. -09:29 2005-11-07 maanantai 16:54 Mitä ihmeen hölinöitä ne mun jutut jostakin organisoitumisesta ovat olleet? Mähän vaan sähellän. Siltä nyt aika paljon näyttää. Tai ehkä voin sitten vaan todeta että touhut joita kuvittelen tekeväni ovat tosiaan turhia. Mutta ei se vaan meinaa menää minulle jakeluun. Olen kyllä pöljä. Olen jo alkupäivän pelännyt uimaan menemistä. Kun en tiedä mitä siellä tapahtuu ja onko edes tilaa. No kohta lähden ja sittenpä näen. Uuh ihan alkoi jännittää voi että. Pitääpä ottaa asenne että jotakin siitä tulee kun suhtautuminen on sentään näin vakavamielinen että ihan melkein rinnassa tuntuu. Pulssi vähän kiihtyy. Onkohan niin että hiukan vaadin liikoja. En pahemmin aio verrytellä vaan lähteä hissukseen melomaan ja katsoa mitä käy. Tai hetkinen eihän uinti ole melomista tämä uinti vaan pikemmin soutamista. Ääääh! Apua! Menen. -17:02 23:03 No niin hermoilin ja olihan siinä syytä. Kai se on merkki että en pelleilemään mennyt vaan tosiaan koettamaan uida perhosta. Olin radalla 55 min. Ja uin perhosta! Ennätys taisi tulla. Ensimmäinen pätkä nimittäin kesti 12 min ja ei se varmaan 500m vähempää voi olla eikäpä ehkäpä enempääkään juuri. Sitten tuntui olevan pienen paussin paikka. Seuraava 150m ja sitten monta kertaa 100m ja lopulta aika monta 50m vielä. Nyt en siis tehnyt mitään semmoista kuten viimeksi että pitää koko ajan olla liikkeessä vaan uin mitä uin enkä tehnyt jotain selkäuintihuilitäytettä väliin. No juu tuo oli aika mahtavaa että aluksi pystyin uimaan yhtä perää hyvän tovin. Taitaapa totta olla että vähän se kävi voimille koska eipä tullut enää pitkiä matkoja. Mutta en myöskään mennyt ihan ihan-ihan hitaasti. Välillä uin joka toisella hengittäen ja välillä kahdella hengityksellä yhtä hengittämättömyyttä vastaan. Satasissa alkoi lopulta olla vaikeaa saada kädet nousemaan ylös vedestä ja jotenkin automaattisesti vaihdoin vinstoiksi. Ja lopulta siinäkin alkoi olla loppumatkasta työlästä saada kädet palautettua eteen ilman kautta. Suorastaan eksoottista minulle se että tosiaan taisin väsyä siten että en vaan jaksanut kovasti heuilutella käsiä tai kai jalkojakaan. Eli lopulta ei ollut ollenkaan hengästymisestä kiinni vaan toisin päin loppua kohti hengästyminen väheni mutta en vaan jaksanut enää reipaasti kuin toiseen päähän. Nyt vasta tulee mieleeni että olisihan voinut kokeilla sitten uida ihan 25m kerrallaan perhosta. No paskat minua ahnetta paskaa! Jo altaassa mietin että kun nyt tein näinkin kovan uintikerran niin mitäs sitten loput viikon päivät? Pitäisi parantaa! Koetin opetella uimaan perhosta melko rennosti hengittäen joka toisella vedolla ja taisin päästä vähän sinneppäin. Sillä toden totta on että hengen vedot perhosuinnissa maksavat aika lailla energiaa. Jotta saa suuhunsa imastua ilmaa on saatava pää ylös ja jotta pään saa ylös on myöskin yläkroppaa nostettava vedestä ja nouseminen vedessä ylöspäin vie ailalailla poweria. Minulle jäi hiukan fiilis että ei tarvi enää mitenkään mahdottomasti lisää oppia kuntoa ja rentoutta ja tehoa niin voisin ehkä hissukseen aika pitkällekkin uida perhosta joka toisella hengittäen. Niin ja nyt siis pidempi perhosmatkailu tökkäisee siihen että en enää jaksa nostaa käsiä vedestä. Mutta kai tuon aika nopeaan opin jos pystyn tämmöisiä harjoituksia tekemään. Oletan että se on jotakin sitkeyttä. Olenhan jaksanut polkea polkypyörälläkin tuntikausia tai pidellä melaa ja meloa. Ja nuokin ovat molemmat olleet aluksi voimille käypiä hommia. Voi himputti nyt on puhti poissa. Ajatuksen kulku hidasta ja ... mitäääh? Ehkä se ei kulje ollenkaan. Yksi ja ainoa ajatukseni jäänyt junnaamaan korvan taa. Jospa opin olemaan pakoton. Ja rennompi. Oi hitto minua. -23:24 2005-11-08 tiistai 23:29 Melkein nopeeseen aika kuluu. Tai kai se kulkee. Tikittää ja vaihtuu tai pyörii toisin päin. Nimittäin vasta tähän istahdin. Ja jo on kello ihan tarpeeksi. Muttei vielä liikaa kuten kohta. Olen nyt kyllä tosiaan aika poikki. Ei suuren suuresti huvittaisi kertoa mitään eipä ihan todellakaan. Mutta jotakin tarvitsee sanoa. Kuten miksikä katkesin ja jotakin ehkä enemmänkin. Olin unohtanut tyystisesti että 45v päivistä vähän päälle pitää toimitella näköasiaa koskevaa dokumenttia poliisille kun asiasta muistuttavaa materiaalia tupsahti kasoista esiin. Ja tuntui että tarvitsisi hommata verokortti kun en semmoisesta tiedä mitään ja viedä ainakin hammaslääkärijuttu Kelaan. Optikolle pääsin niin nopeaan kuin vain pääsin ja se maksoi 10 euroa ja toimitin lapun heti poliisille ja nyt olen ajokunnossa sitten saman tien 70 vuotiseski asti. Ja nuo kaikki hässäkät sain toimitettua ihan muutama minuuttia per asia vieden. Ja sitten ei kuin polkaisu uimahallille. Sain ekalla osuudella uiduksi perhosta 13 minuuttia ja sitten loput 150 tai 100 tai 75 tai 50 tai 25 metrin pätkinä. Uintiaikaa huileinensa vietin nyt 62 minuuttia. Eivätkä huilit olleet kovinkaan pitkiä enää. Kovinkaan? Enimmillään varmaan pari minuuttia tai ehkä ei luulen nimittäin että useimmiten alle minuutin ja myös ihan yhden-kahden-kolmen hengenvedon huileja. Nyt tein lopulta sitä mikä eilen jäi tekemättä eli ihan vain 25 metriä perhosta ja minihuili. Sitten jaksaa taas toisen moisen. Uusi asia mitä koetin oli uida vähän matkaa hengittäen joka vedolla. No siis vaikkapa 50m tai 25 ja heti kohta toinen. Taisin tänään ruveta pikemmin uimaan ihan vaan 50 metrin pätkissä kuin eilen mutta vetelin varmaan enemmällä puhdilla. Jälkeenpäin jopa vatsa tuntui tehneen työtä. Saatikka hartiat jotain ja nytpä luulisi niillä olevan hyvää aihetta olla rennot jos ikinä. Viimekertaiset räpyläuinnit vaikeuksineen hengittää olivat kirkaasti mielessäni ja päätin koettaa jotain kevyempää tankkausta. Join vain pienesti kahvia ja söin aika ison kasan jäätelöä sekä päärynän. Pelattiin sitten uppopalloa ja meitä oli kohtuullisen tasaväkisesti neljä molemmin puolin. Ja tankkaukseni toimi ihan hyvin. Ei ollut kovinkaan paljon täyden vatsan ongelmia. Ei ehkä edes nimeksikään juuri. No huisin kivaa että nyt olen löytänyt yhden toimivamman tavan jaksaa. Ilman mitään syömättä olisi puhti ollut jo kateissä luulen ilmivarmasti. Söin vielä tai vasta nyt toiset pienet kahvit ja tietenkin jäätelöt. Unohdin edelliseen jäätelöön ennen räpylöintiä lisätä mansikkahillon joka tuntui sopivalta ja sokeriselta. Laitoin siis mansikkahilloa vasta avaamastani hillopurkista kukkurallisen ruokalusikallisen ja vähän enemmänkin. Ja tiedän että mukavat vaikutukset ovat myöskin todentotta seurausta mukavasta ja minuun sopivasta täyttöaineesta. Jäätelö on sitä. Meinasin ajaa itseni ulos talosta kun viimeksi söin "kunnolla" ja maukkaasti. Aterian täysipainoisuus vai mikä? Pereskelin niin kammottavan löyhkäävästi seuraavana päivänä että muistokin kauhistuttaa. Enkä kai sovellu syöjäksi. Kunnon ruokaa söisin niin ahneesti että sitä tulisi liikaa nautittua. En oikein osaa kuvitella minulle kuria syödä kohtuullisesti. Pari leipää tuntuu riittävän. Tai onhan tullut sitten syötyä jotakin lisää yöruokana. Helposti käy että jää semmoiset laskematta. Iso kasa omenoita ja nyt myös päärynää. Päärynä on herkkua. On omenakin mutta se on arkipäivää ollut kuten jäätelökin minulle. Milleköhän ladulle nyt oikein hiihdin alamäkeen? Vauhti tuntui olevan hurja. Niin äsken ihmettelin että kun nyt olen ilmeikkään poikki niin mitä käy? Jos vaikka nukahtaisinkin aikaisin niin sitten varmaan en nukkuisi kuitenkaan yötä yhteen kyytiin vaan heräisin ja sitten valvoisin taas aamuun. Voi hitto onpa tämä elämä höttösen vaikeaa. Ooh! Päivällä minulla oli jonkinmoinen yleisaneeminen mieliala. En tiedä mihinkä oikein voisin suunnata mielenkiinnon. Vähän kummastelin että onko tuuttini jo täynnä ja en jaksa vääntää touhuja joiden olen luullut kiinnostavan. -23:59 2005-11-09 keskiviikko 23:43 Kävin Karhulassa ja uin perhosta aluksi 18 minuuttia yhteen kyytiin. Hengitin joka toisella vedolla. Siis näköjään olen hiukan tottunut perhosteluun. Lopulta tuli vähän väsymystä ja menin niin kauan kuin kulki kohtuullisen helposti. Uin päälle jonkun aikaa 50 metrin pätkiä. Ne menivät melkoisen makeasti kun olin hiukan huilannut. Sain uitua hiukan alle minuutissa 50m perhosta. Kädet tuntuivat pitkiltä ja sain vedestä hyvin otetta ja jalat tulivat ajattelematta perässä. Kuitenkin aika pian aloin väsyä noihinkin pätkiin. Mutta koetinkin vääntää aika kovalla teholla. Pari kertaa uin hengittäen joka vedolla ja se on raskaampaa. Joka toisella hengittäen olen selvästi rennompi. Koko aika nyt 38. Takaisin polkiessa tajusin että minulla on joki itsesäälin aikakausi päällä. Semmoinen juolahti mieleeni. Olen niin kovin kyllästynyt kaikkeen. Blääh en nyt tiedä. Olin ihan väsynyt. Tuli tahattomasti päiväunet palattuani. Tuntui kovin makealta olla oikeasti väsynyt. Jotenkin aika höntti olo on. -23:50 2005-11-10 torstai 23:08 Olin ihan yllättynyt että kello on jo näin paljon eli yli yksitoista. Luulin jotakin muuta. Olenpa hassu. Olen nyt ehkä hiukan mukavammalla tuulella. Neljäs perhosuintipäivä. Niin sitä oppii kun opettelee. Pystyin uimaan aluksi tänään 21 minuuttia yhteen kyytiin perhosta. Mukana pieni fusku. Sadan metrin kohdalla taisi jalat käydä pohjassa kun tyhjensin lasit vedestä. En oikein ymmärrä miksi niihin tuppaa aina aluksi menemään vettä. Ei mennyt vielä ihan vaikeaksi mutta alkoi ehkä ounastuttaa. Katsoin vain että johan tässä on uusi enkkä. Arvelen että 50 metriin menee reilu minuutti mutta kuinka reilu en osaa sanoa. Jos se olisi 70 sekuntia niin tuo tekisi 900 metriä. Jos 80 sekuntia niin matkaa olisi mennyt vajaa 800 metriä. Siis joka tapauksessa aikamoinen matka. Kohta uin kilometrin yhteen kyytiin. Se olisi tehtävä huomenna jos pidän tämän suunnitelmani ja uin sitten seuraavat viikot muuta. Olen ilmeisesti päässyt ohi pelon ja voin perhostella kohtuullisia matkoja rauhallisesti. Tuon päälle uin 50 metrisiä ja kun koetin mennä aika täysiä niin alkoi puhti ihan loppua jo paluumatkan puolessa välissä. On huisisti rankempaa koettaa saada tehoa irti. Taisi mennä aika tasan niin että uin minuuttiin tai vähän alle tai vähän yli aina 50 metriä perhosta ja sitten huilin seuraavan minuutin koko loppu-uinnin ajan. Vain heti pidemmän alku-uinnin päälle pidin liki kahden minuutin huilin. Söin sitten puhtienergiaksi vain aika ison annoksen jäätelöä ja yhden päärynän. Ikäväkseni sain huomata että räpyläuimarit olivat vähissä. Sitten tein vain erilaista sukeltelua ja lopussa kun meitä oli pari vähän syöteltiin. Pitäisi vaikka keksiä eri treenejä joita voi kaksisteen tehdä. Ja tuollakin vähän mietin että ei tarvitse alkaa rypeä pettymyksen tunteessa vaan keksiä mitä tehdä ja olla tyytyväinen. Nyt olen tosiaan aika poikki. Luulen että vatsani on hiukan hellänä. Nimittäin kun käsillä kaapaisee vettä rinnan edestä pitää vatsan tehdä töitä jotta vesi saa vauhtia taakse ja itse eteen. Tämä on ensimmäinen kerta kun umisesta olen tullut vähän kipeäksi. Ja välillä tuntuu kuin hartiat olisivat väsyt. Varmaan niillä on syytä olla. Eilen satuin tajuamaan että minulla on eräs manuaali ollut huisin kauan. Ja vielä monta kertaa näkyvissä. Se on Borland Delphi 2.0 referenssi ja vieläpä vuodelta 1996. Voi hitto minua tosi tolvanaa! En ole ikinä opiskellut sitä vaan olen aina lukenut helppitiedostoja jos opiskella on tarvinnut. Ja silti olen vaan säästänyt tuota. Vein sen tänään paperinkeräykseen. Sillä ei sitä voi kukaan muukaan tarvita sen enempää. Minulla on taatusti isot kasta jotakin vastaavaa ehkä. Mutta joku voisi niitä käyttää? Siis kun en tosiaankaan yhtään tykkää tuhlaamisesta. Ajatuksieni osalta taisin saapua tyhjiöön. Ei ole enää mitään. Tämä hartia-asia on aika mielenkiintoinen. Nyt ne ovat ... en osaa sanoa. Aika rennot. Ehkä. Niin ajattelin tänään tai eilen että vaikka uisin mitenkä ja minkä matkan niin ei se saisi minua enää iloisemmaksi. Mutta ääh? En tiedä. Koska vielä en pysty. Jos pysytyisin niin olisin treenannut olennaisesti vielä pystyäkseni. Tekisikö se asialle arvostusta. Tai se että jos moisesta saisi muilta huomiota. En luule että paljoa saa. Minun siis pitää vähän miettiä mitä teen. Eilen taisin muistaa että tämä on suunnittelukirja. Olin sen ihan unohtanut. Siis aika kova olen suunnittelijana. Kyllähän minä satunnaisesti suunnittelen. Aika helposti vaan sitten unohtuu hautumaan ne suunnitelmat. Onko väliä? -23:34 2005-11-11 perjantai 20:57 Mulle tuli tossa päivällä viilis että pitäs tehä jotain. Tai eiku niin päin että voisin nyt vihdoin polkasta Helsinkiä kohti kun olen vaan itkenyt puutetta tekemisestä. Tuli siitä keksinööstä jännä lämmin olo. Nimittäin jopa paskat että jarrut on surkeat ja vaihteen ei kovin paljon vaihda. Se on aika pinnallista. Lähdin sitten muutama avain mukana menoon ja sain säädettyä jarrupaloja. Ei niihin käykään vanhat tutunlaiset palat vaan tässä hullussa pyörässä on kierteet jarrupalojen tapeissa ja siihen tulee suoraan kasa prikkoja ja mutteri. Ja kun mulla on ollut varalla ainoan Bilteman käynnin peruina jarrupaloja joiden tappi tulee reiälliseen pultiin joka mutteroidaan jarrun osaan joka on vipulaite. Shitti ei ollut sanaa. Nimeä. Mutta miksi minä tyhmä paska olen edes yllättynyt? Koska en ole oikeasti oppinut vieläkään että maailmassa on erilaisuutta. Omaa syytä hölmö. Miksi olen antanut laitoskulttuurin kusettaa. Vaikka edelleen sitä massameditaatio tekee koko ajan ja nyt loppui mun sanat No niin. Kenties jopa lähdenkin aamutuimaan. Tosin kuvittelin yöllistä menoa kun palasin uimasta. Se olisi jotenkn leppoisaa. Noo enpä tiedä. Paljon mitään. Kylläpä eilenkin erehdyin kahenkertasesti. Uin tänään 1000 metriä perhosta. Yhteen kyytiin!! Kaksi kertaa tuli epävarmuus että meninkö jo minkäkin verran ja menin varmuudeksi matalamman luvun mukaan. Olen aika varma että en unohtanut laskea satasia mutta viisikymppuset siinä välillä tuppasivat välillä sekoamaan. Meni kohtuullisen helposti. Loppua kohden vähän aloin epäillä että jos kädet kohta hyytyy mutta ei ne mitään hyytynyt. Sitten ajattelin että ainakin tulee hjärtteshlaagi viimesellä satasella. Kun ei minulta ikinä mikään onnistu. Ei mutta joo. Sitten kun olin perillä niin kyllä yhdessä vaiheessa kimposi vaan naamalle hullun hymynauru. Huilailin ja uin sitten 50 m pätkinä 300 vielä vuorotellen joka toisella ja jokaisella ilmaa sirpitellen. Tunsin sisäistä hehkua ja hehkeyttä aikaansaannokseni päälle. Ja tosiaan pystyn edelleen hymyilemään. Olen tehnyt jotakin joka on aikamoisen homman vaatinut. Äsken mietin että tämä on oma juttuni. Jos vaikka tekisin jotakin muihin tyyppeihin liittyvää niin homma menisi helposti perseelleen pöljistä rajoitteista. No olin miten oli joku paskanen ajatus. Muhikoon jos. Unohin paskoa suustani että tuhannen metrin perhosuintini vei 26 minuuttia. Ja muut päälle vielä öööh tota vaikka 15 minsaa. Nyt on sitten tämän viikon tämä liikunta tehtynä. Nooh ja jos pyöräilenkin niin ei se ole liikuntaa se on vaan tempaus. Palaillessani uimasta mietin että minusta olisi kivaa pitää huiliviikko heti. Ei ole kivaa liikuskella näin intensiivisesti viikosta toiseen vaikka toisaalta en ollut tänään mitään poikki. Enhän jäänyt paljoa enää tahkoamaan perhosta. Eilen nimittäin viimeisillä pyrähdyksillä tuli jo itku kurkkuun. No ei itku vaan pelko. Alkoi tuntua ihan kuin pumppulaitteisto rinnassa alkaisi olla kovilla. Mutta ilman että olisin harrastanut tätä koville ottamista olisin vielä lässykkä töpsöttelijäperhonen. Siis luulen. Siis kyllä kai harjaantuminen vaatii että menee epämukavuuden puolelle. Vai vaatiiko? Ehkä ei. Mutta on homma tälläkin konstilla petraantunut. kenties vaikkapa eilen ja tänään minussa on pari ajatusta mitannut tuota kummaa asiaa eli mikäs se nyt olikaan? Syrjäytyminen se oli. Olen vain joskus kuullut outoja ajatuksia ja nyt lueskelin jotakin. Voi katoltapudoaminen! Näppylät! Nyt valkesi tyhmässä mielessäni että koko paskanjauhanta onkin siksi perseestä että se on epäselvää. Mietin että oliko se vaikka työttömyyteen yhteydessä. Mutta ei silleen väliä. Minulla on ollut vuosia sitten keksittynä semmoinen malli että kaikilla on kaikkia ominaisuuksia ja niitä säädellään niitä omituisuuksia olemattoman ja maksimin välillä. Ja ne muuttuvat. Voi olla jokin ominaisuus joka on lähes olematon ja jokin aikalaisen korostunut. Omituikkeita on vaikka kuinka paljon ja toisista erilaisin tavoin riippuvia ja muista tämän olion ulkopuolisenmista jutskista riippuvaisia. Kun on olemassa tämä tuhlausyhteiskunta ja saastutusyhteiskunta ja mitä vielä. Johon minulla ei ole vetoa. Niin ja tämä rahallamittaamistapa asioille. Ei ja joo haluan ainakin puhdistua näistä tai edes vähän. Eteenpäin lehdestä oli jälleen kerran työnnetty numero postilaatikkooni. En kovin paljon hermostunut asiasta. Tuota on sattunut ennenkin. Eikä se lopu ennen kuin minä pääsen eroon postilaatikosta tai luukusta. Se hermostuttaa kun tulee mainoksia. Vieläpä pahasti aivoon ottaa nimellä tai vanhan toiminimeni kanssa osoitetut. Mutta nytkin turha itskeskellä kun en ole tehnyt erityisesti mitään jotta tuo kiusaamiseni loppuisi. Olen aikonut muutamankin kerran. Sitten on tämä tavallinen heti haluta vähän kaikkea. Minussakin on se tauti. Tosin nyt en myönnä kovaksi. Mutta taatusti se ainä välillä napsahtaa. Mutta olen jo kauan tiennyt että mikään mitä haluan ja mitä arvostan ei ole heti eikä edes kohta saatavissa. Nyt olen saanut yhden eli osaan uida perhosta jo hiukan. No niin taisin hengästyä tästä kirjoittamisesta ja kulauksen vetestä otan. Hups se oli jo ryyppy! No niin kun sammui jano niin sammuin minä. -21:38 2005-11-12 lauantai 01:04 Piti tulla heti koneelle kirjoittamaan muistiin kun sain niin tolkullisen ajatuksen. Siis uinti on ihan neroa niinkuin sen teen. Vaikkapa tämä ajatus ei ole uusi. Olen sen keksinyt jo monta vuotta sitten. Se on juuri tämä että teen jotakin asiaa keskittyneesti viikon. Tai jonkun aikaa. Eli voisin nyt oikeasti yleistää idean tehdä jotakin vaikkapa viikon kerrallaan ja melko energisesti. Päivän yrityksellä monessa asiassa ei saa yhtään mitään aikaiseksi ja taas jos minä jään roikkumaan johonkin hommaan pitkäksi aikaa niin kovin pian siitä voi mennä koko maku ja alkaa oksettaa. Ennen kun en tiennyt tätä niin varmaan pilasin sillä kaikki keksimäni harrastukset. Ensyklopedistinen himoni on kerännyt vuosikausia lippusia ja lappusia ja lehtileikkeitä. Eilen siis ihan tuona edellispäivänä yhtä omasta lokerostaa pursuilevaa pinoa sain sen verran karsittua että se ei enää pursuile. Luulisin että ei minulla ihan huisisti tuota materiaalia ole. Onhan se jollakin minun uteliaisuuskriteerillä valittu. Mutta en tiedä. Varmaankin useahkoja kymmenen sentin nippusia. Tulin nyt äsken juuri edellisen kappaleen ajatuksen tormätessä esiin kolinalla. Tulin alustuksena ajatelleeksi että voisin korvata sarjakuvien pinot makoilupaikkani äärellä ajoittain näillä lipuilla ja lapuilla ja tutkiskella ja opiskella ja valikoida ja jopa hieman lajitella, Ainakin jotakin pois ja jotakin ois. Kylläpä hyppelen kun meinasin vähän huilia. -01:14 2005-11-21 maanantai 21:21 No niin vihdoin taas. Äääh ööh heti jumissa. En tiedä mitäs? Taidan kohta koettaa laittaa vähäsen pätkinä muistiin kuitenkin menneen viikon ja vähän enemmänkin ajalta jotain. Hassu mieli kun nyt tuntuu että aika tiukassa siellä on juttuja mitä on tapahtunut tai mitä olen huomannut. Kyseenalaistan. -21:23 21:24 Ahaha kun viimeksi oli 12 pv on se nyt 21 ja kello oli 21:21. Nyt voin jo aika rennosti suhtautua yksityiskohtiin toivon tietäen että niihin minulla liittyy jokin pölhölän fiksaatio. Pölhölän Landian Finksaatio. -21:26 23:21 Olen aikamoinen lusmu. Mutta nyt tiedän että aikoessani hieman kirjoittaa aika mielelläni ennen sitä vähän ohjelmoin editoriani. Äsken tein pientä säätöä pitkästä aikaa. Nyt kello on 23:32 ja taidan pitää pienen paussin. Alkaa tosin vähän väsyttelemäänkin jo. Ei minun taida kaikkea tarvita selittää. Taas tuosta tuli mieleen että itsellenihän kirjoitan. Eli selitän mitä selitänkään ja kun sekoan niin itseänihän sekoitan. Selvyyteenhän olen matkalla. -23:34 2005-11-22 tiistai 23:13 Ja nyt vihdoin koetan vähän kirjoittaa. Sopiva holli paljastaa että eilinen ohjelmointi oli semmoinen että muutama näppäinpainallus tuo tekstinä tuon päivän aloituksen päivämäärän päivän kellonajan. Ja pikkukeksintö sen perään oli tehdä haku jolla edellinen viime kohta löytyy jotta sen voin poistaa. Taidan kohta laittaa vihdoin jotakin muistiin menneestä. Ehkä hyväkin antaa muhia niin kenties ei tule liian yksityiskohtaisia vaan semmoista mikä on mieleen syöpynyt. Tai en tiedä kyllä siellä yksityiskohtia varmaan aina on. Minulla vaan on ollut ihan semmoinen olo että olen muuttunut ja reippaasti. Tai reippaasti jossei reippaaksi. Laiska olen hyi hitto mutta reippaammin mielin ja mitä olen paskamainen niin olen nysertämättä. Minulla ei aukea enää siitä paskaosaston luukku alla jonne putoaisin kun kiiltokuvat särkyvät jälleen kerran. Tavallaan kaikenlaiseen mihin ihmiset yleensä pystyvät pystyn minäkin jollakin tapaa mutta isoin homma on pitää itsensä tolkullisena etten tosiaan rupea älyttömyyyksiin. Tommosta hernenenätyyppistä toimintaa ei juurikaan ole tarvetta harrastaa. Jotakin semmosta että olen niin idiootti kuin kukaan ikinä kykenee ja myöskin niin viisas ja mitä vaan. Ei kertakaikkiaan mitään erikoista ja siitä sitten saa rakennella pikemmin tavanomaisuuksista omaa elämää tai mitä vaan katastrofia ja nuuduttavaa ikävystymistä ja niiden välillä. -23:23 23:25 Voi vittu ja pallit ja oma perse ruvella tässä taidan istua jo monta yötä. Pidän pienen paussin ja koetan vihdoin aloitella. Vaikkakin onhan tämäkin jo jotakin. Ajattelin että lukisinko vähän tästä vanhojani ja sitten uudella älykkyydellä rupeaisin tulostamaan sormenpäistä tekstiä. Ajatuksia??? -23:27 2005-11-23 keskiviikko 01:23 Säädin itselleni aika roiman annoksen glögimäistä ja tuli riittävän kuumaa tällä kertaa. Luin koko alkukuun kirjoitelmani tätä lajia. Säädin editoriini toiminnon joka siirtää rivin jolla kursori on näytön yläreunimmaiseksi riviksi. Ja perään tuli idea että voisi vielä olla toiminto joka liikuttaa tekstiä kun kursori pysyy paikoillaan. Se olisi yksi vaihe yksinkertaisempaa kun tämä minkä tein paitsi ei ohjelman tekemän työn osalta. Tulisi enemmän näytön päivitystä. Luin edellisen ja tuntuu että pääsin houkkasen jyvälle itsestäni. Sekavaa mitä sitten onkaan. Muun muassa viimeinen isosti kysytty oli itselleni asettama aihe kun kirjoitin mutta kun luin niin tuntui kuin kysyisin joltakulta muulta. Tuon ajatuksia? Olen tietysti jo eri itsekin vaelleltuani kerronnassa ja kupilla. Olen sittenkin varmaan joltakin kantilta hiivatin hidassytytteinen vaikkakin toisaalta olen myöskin usein hetivalmis. -01:30 01:38 Eihän kauaa kestänytkään. Tosiaan sitten toteutin sen ideani pöyräillä Stadiin. Lähdin lauantaina 12 päivä noin kello 12. Nyt kun kirjoitan olisi minun oltava tolkuissani että saan muistiin ne asiat jotka voisi suoda joskus myöhemmin pystyä palauttamaan mielen pintavesiin. Muutama asia matkalta. Yksi mikä otti aivoon rutosti oli kun en meinannut saada eväitä esille. Ne oli jotenkin minun tajuamatta päätyneet minne sattuu matkabagaaseissa ja vielä kun ensin olin laiska aukomaan kumilenkkimustekalanlonkeroa niin eihän niitä juttuja edwes voi saada esiin. Omaa tyhmää soppaa siinä keitin. Siis opetus on että eväät saavat olla käytännöllisesti saatavilla. Minulla oli varsinaisena matkatavarana kassi mutta olin ängennyt epämääräistä roinaa puseron taskuihin. Ei skulaa vaan otti aivoon. Pahimmillaan povitaskussa oli jotakin roinaa eli kukkaromasista ja se tietysti halusi siirtyä nimenomaan poljeskelevan vasemman reiden ja rinnan väliin mahdollisimman pitkittäisessä asennossa. Eli opetus että vaatteetkaan eivät ole säilyspaikka tai matkatavaraosasto. En tosin enää semmoista yrittänyt kuten vuosia takaperin että kännykkä on velttojen kesäisten shortsien taskussa ja alkaa pomppia kun parahin heiluvainen. Mokia on lisää. Kuvasin Ahvenkosken sillan vauhdissa ja yritin perään saada kameran taskuun. Olin pujottanut varoiksi kameran hihnan ranteeseeni. Noooh kun olin mennyt sillan ohi juuri alkoi takaa tulla jotakin isoa liikkuvaa tietä pitkin ja hieman hermostutti minua. Kohdalla oli harvinaisen syvä pudotus tien pinnan ja rampin maanpohjan välillä ja koko tien reuna oli varsin kapea ja olin jo varoiksi asfaltilta pois mutta kun yritin päästää irti kamerasta aloin vyyhdessä sekoilla ja mennä asfaltin reunaa kohti jolloin tempaisin hätäpäissä kamerakäden taskusta ja tietysti silloin koko kamera putosi asfaltille. Ihan varmaan kameran ikä lyheni runsaasti mutta toisi se heti ja on edellen vieläkin toiminut. Ompa naarmutettu nyt kulma ensimmäisen kerran ja ikävästi. Tietysti vielä tyhmempää koko riskinen asetelma liikenteessä. Eli ihan turhaa ruveta olemaan nokkela ja sukkela vaan hommat stoppiin ja voi tehdä ihan yhtä asiaa kerrallaan valmiiksi. Kun kuvastakin tuli aika suttua liikkuvalla tyylillä. Renkaita en pumpannut lähtiessä vaan tuntui että niillä pärjää. Vararenkaan löysin ja testasin että ei ole ainakaan ihan puhki. En varsinaisesti tutkinut kokoa että onko sopivaista mutta oletin. Ehkä tyhmää. Tarakastin että liima ei ole täysin kuivunutta. Ennenhän minulla on ollut mukana valmiiksi kuivunutta liimaa. Enkä tarklastanut onko minulla kaikki sopivat työkälut vaikka renkaan vaihtoon. Oletin vain että on kun on yksi sopiva kiinto-lenkki-avain. Outoa vähän oli että takavaihteet vaihtoivatkin paremmin kuin ennen vaikka en ole niille tehnyt mitään. Minulla oli enemmän valaisimia kuin ikinä. Pöyrän valo ja pieni otsalamppu. Ja se vanha takapunavalo joka edelleen hehkuttaa samoilla paristoilla. Luulen. Porvoon jälkeen koko matkan lähes tihkutti vettä. Kaksi asiaa minua hämmästytti eli se että minulle ei tullut kylmä vaikka aloin kai olla melkein läpimärkä ja se että sekä ajovaloni että otsalamppuni toimivat vielä oltuaan tuntikausia märkinä jatkuvasti. Mutta eihän se ollut ihan veden lorinaa vaan tihuuttamista joka ei varmaan niin huisisti joka paikkaa kerkeä kastella. Poljin kaiken kaikkiaan tosiaan hitaasti mutta olin silti yllättynyt että en ihan krampannut vaan jaksoin. Mutta olenhan ihan eri urheilullinen kuin silloin joskus ensimmäiset kerrat polkiessani. Viimeinen huomio oli iso ihmetys kun näin enemmän kuin ikinä kastematoja asfaltilla. Mitä ihmettä ne siinä tekevät ja hakevat? Oli pientä ja suurta ja keskikokoista. Niin ja sitten lopulta se meinasi jo unohtua että olin tosiaan tyytyväinen ja vielä seuraavanakin päivänä hymyä hehkuva. Matka siis vei Kotkan Metsolasta Loviisan ja Porvoon kautta Helsinkin Kontulaan polkupyörällä. -02:04 02:05 Stadissa käytiin Amiksen synttiksillä ja uimassa vähän Itiksessä ja vähän muuta. Katsoin elokuvia ja jopa pari kauheaa kauhuleffaa peräkanaa. Ei kai nyt ihan kauheaa. No tota sitten. Meinasin jotakin mutta ei sitten vaan löysin itsestäni uuden ihan rehellisen hälläväliätyylin. En tosiaan itse taida olla sitä keksinyt ekänä ehkä. Mutta ihan kivaa että semmoinenkin löytyi. Ai niin tein pitkästä aikaa pizzaa ja totesin että eihan se niin vaikeaa olekaan vaan olen mielessäni hieman suurennellut rimakauhua jättikauhuksi. Samaten sitten kun tein muutaman sämpylän paluumatkaevääksi niin ei sekään niin kovin vaikeaa ollut. Mutta kun harjoitus jostakin asiasta uupuu niin ilmeisesti sitä alan luulla että touhu on vaikeaa ja hankalaa. En tiedä ehkä näin. -02:11 02:12 Fillarilla myöskin palasin viime lauantaina 21 päivänä lähtien noin kello 14 tai jopa 15. Joo kyllä se oli 15. Ja perrrrkele! Kuvista tarkastin aikaa ja samalla huomasin mokan! -02:14 02:14 Jo Kotkasta lähtiessä olin ihan kai jostakin mielijohteesta ottanut melontahattuni mukaan. Aluksi poljin paljain päin. Tihkuvesi jäi jännästi pystyyn tukkapehkooni ja kun sovitin hattua niin tuntui märältä kun vesi alkoi velloa. Kuitenkin jossakin vaiheessa tööttäsin hatun päähän ja siinä se sai olla. Ja se pelasi loistavasti. Otsalamppu tuntui mukavammalta kun se ei ole paljaaltaan otsaa vasten ja lieri suojaili tihkutukselta ja huippujuttu vielä! Kumma kun olen ennen tyhmä ollut! Siis lieri on oivakas häikimäsuoja kun autot tulee vastaan. Sankareimmat ajaa pitkillä vastaan ja jos niitä vilkaisee niin on taatusti vähän aikaa sokea kun kaikki valo häviää auton mennessä ohi. Siis lieri on oiva! -02:18 02:19 Mokailu ja samalla onni oli matkassani. Onnea se että tajuan mitä arvostan vaikka sekin on vähän ohi. Mutta kuitenkin toimitan liki kaiken voitavan mielelläni kierrätykseen. Lähtiessä vein pizzatäytteiden peltipurkit. Millään miljoonarahalla en saa sitä onnea että toimin omantunnon mukaan. Se on vaan tehtävä ja onni on siinä. Ilmeisesti tuo vaativa lisätehtävä oli omiaan sekoittamaan pienen mieleni. Se oli jotenkin hassua että sentään muistin aika yllättäen ja pienen matkan mentyäni että avaimeni eivät taida olla mukana. Taskuista ei löytynyt eikä oikein kassistakaan. No palasin ja heti avaimet löytyivät. EN tiedä kumassa osassa sähellystä pudotin ajovaloni. Se oli mennyt etukenoon ja putosi heti lähtiessä jommalla kummalla lähdöllä. Ehkä se oli ekä. Ehkä ei. Ehkä ei niin nuukaakaan. Mutta olen tarkka enkä ole porkkana. Valon nappi oli kai painautunut jarrujen tai vaihteiden vaijeria vasten etuasennossaan ja lamppu pomppasi hilpein kuperkeikoin asfaltille. Sen jälkeen se lamppu on toiminut enimmäkseen pätkien. Pukeutumisesta en maininnut hattua enempää alkutaipaleella. En taida nytkään muuta kuin sen että nyt laitoin lisäksi pitkät kalsarit ja yhden hihattoman paidan alle. Pusakkani oli varsin sovelias. Se ei päästänyt ollenkaan kauhesti tuulta läpi. Farkut oivat myöskin ihan hyvät. Lahkeissa pidin pyykkipojat ja matkatessa huomasin että jokin kiristys-tiivistys-systeemi olisi ihan mukava myöskin hihansuissa. Nyt evääni olivat paljon helpommin saatavissa. Ei kuin yksi kumilenkki auki ja kassin vetskari samoin ja hieman kopelointia että missä mitäkin evästä on. Nyt lisukkeena oli yksi kilo-purkki jogurttia ja se oli ihan hyvä paitsi että se oli hiukan ylikylmä matkan lopuilla. Mutta alunperin pelkäsin kovin että eväät tulevat jääkylmiksi kassissa mutta mitään niin kauheaa ei kuitenkaan tapahtunut vaan kuumana lastaamani vesipullot olivat vielä haaleita kun vietin Loviisan perään heti viimeisen tauon. En viitsinyt enää pitää isompaa taukoa loppumatkasta kun tuntui että tekee mieli perillekkin. Nyt sattumoisin tai vaistomaisesti honasin pitää taukoa pikkaisen ihan alkumatkasta ja kun pidin aika säännöllisesti sämpylän kokoisen tauon ja välillä hiukan isommankin niin ei alkanut matkanteko paljona haitatakaan missään vaiheessa. En siis hyytynyt niinkuin joskus vuosia sitten. Silloin luulin että reiteno ovat kohmettuneet. No haha! Hyytyneet ne silloin olivat ja yllätyin kuin hetken helpotuksen siihen vaivaan saikin venyttelyllä. Olen siis olut joskus tuulessa ja tyynessä aika hyvä seisomaan yhdellä jalalla tein varressa toista nilkkaa persuksiani kohden kiskoen. Ja voi sitä jollakulla menestyksellä ajaessakin siis reittä venyttää. Näillä kahdella matkalla en tehnyt yhtäkään venytystä. Tämä on kissa-tyyliä. Tai tyhmä-kissa vaikka. Paluumatkan Porvoo-huililla olin laittanut lätsäni valoineen ohjaustangon päälle ja joku pieni rytäkkä sen siitä vippasi maahan. Tietysti lampun kaikki patterit olivat levällään hyvin pienellä alalla maastossa. Sain ne noukittua. Tämä että on useampi valo on ihan käytännöllistä. Mutta tyhmä-minä rikkosin isompaa lamppua. Märän reitin jälkeen lamput auki ja kuivuttuaan ne edelleen toimivat. Tuo siis koski menomatkaa. Ja otsalamppua koskee riivaus-perkele. Sen kytkin on niin törröllään ja herkkä että se helposti menee päälle omia aikojaan vaikkapas taskussa. Siitähan oli koko voltit kerien hävinneet jonakin edellisenä aikana. Siis repussa varmaan palanut itseksensä. Menomatkalla löysin otsalampun ensin palamasta vasemmassa taskussani ja siirsin sen oikeaan jossa kuvittelin olevan vähermmän ahdasta. Ja kohta löysin lamppusen hehkumasta sieltä. Hoopoa! Tyhmää suorastaa pöhlöä. Epäkelpohölömöä. Siis muutamia juttuja on jotka sujuisivat mukavammin kunhan niitä saisi säädettyä. Montakin pientä. Niin minähän otin vaan vanhaan tapaan ohuen sadepukuni ihan märän kelin varalle. Ihan märkää lopulta olikin mennessä mutta taatusti olisi ollut sadevehkeessä ikävämpää. Ja hiukan mokasin kun minulla oli aika värjääviä vaatteita. Mutta kyllä raitapaita riittävän käypä saippuapesun jälkeen taas on. Sairaan siististä en tykkääkkään! Rutistan tähän vielä menomatkan 2005-11-12 klo 12:06 - 23:38 noin. Ja yksi asia vielä eli matkalla tunne siitä että tosiaan diggaan kun tunnen koko kropan tekevän jotakin. Perseessä tuntui eniten mutta varpaita ja sormia myöten oli joka paikassa erilaisia tunteita. Ja myöskin mietintää melkein koko matka. Paluu oli 2005-11-21 14:56 - 02:14 alkumatkan sekoiluineen. Menomatkalla ehkä oli enemmän kamewran kanssa häseeräämistä mutta paluumatkalla taasen kuvaamista mihin vähn liittyi ideaakin. Tai ei. No oli kai. -02:49 02:50 Voi helvetti! Ei oikein huvittais enää ladella tätä tekstiä mutta kai sitten olen tämmöinen. Kun aloitettua saan niin homma vaan jatkuu. Hölömö!! Mutta kylläkin jo perillä muistin että en kai muistanut avata jääkaappia jonka jätin sulamaan. Voi iso haju!!! Kiinni oli ja olin slaagista kipee kun home oli vallannut jääkaapin sisätantereen. Putasin jotakin heti mutta en ollut eräsätä syystä oikein jaksavalla tuulella. Ja olihan matkan päällä pikaisesti ollut idea pirautta pyytäen ovenavauspalvelusta mutta se vain jäi. Nyt teidän aika painokkaan syyn pitää sammutetun jääkaapin ovi avoinna. Ennen luulin että tulos olisi vain eltaantunutta muovin hajua mutta ei tosiaan. Hometta! Ei paljon mutta homeessa riittää aromia. Peseskelin. Seuraavana päivänä peseskelin oikein tarkaan joka neliösentin. Paitsi tietysti kun niin sanotun pakastelokeron kyljen taakse ei pääse. Harmi. Noh se saatana löyhäyttää nyt edelleen kuin aamunavauksena muikeat homepöllyt. En tajunnut että niin kävisi mutta tämäkin typerä mokani on oppituntia aivan tavallisissa asioissa. -02:56 02:56 Noh niin. Nyt edellisenä iltana sain bongattua Pekan kirjastolta ja vedettiin railakas keskustelutunti tai parikin tai kolme. No jokatapauksessa niin monta että oli jo viime tippasessa ennättääkseni uimalalle. Olisin ollut ihan tyytyväinen vaikkei räpyläjengiä olisi ollutkaan ja olisin vedellyt selkää. Sitähän tein eilen. Kisaa keksin kun eräs uimari vateli vaparia ja koetin pysyä perässä. En pysynyt kuin 25 metriä. No siis siellä olikin peli ihan käynnissä ja olikin tämän syksyn muhkein. Oli pitkiä palloja ja tosiaan monenmoista karvaamista. Ja kun jengiä oli aika hyvästi niin välillä kun oli omat ilmat loppu niin oli kiva nähdä että alhaalla on silti omaa jengiä hanttiin panemassa tai maaleja laukomassa. Ainakin yrittämässä! -03:00 03:10 Vielä jutska että noista pyöräilyistä tuli fiilis että sitä voisin tehdä enemmänkin. Ai niin ja Stadista lähtiessä oli samantapainen olo kuin melomaan lähtiessä että nyt saan olla vapaa vähän aikaa! Illalla palatessani uimalalta tunsin itseni poikkinaiseksi. Ihmettelin koko lailla. En muista semmoista tunteneeni. Ihmettelin että oliko uppis niin hurjaa että väsähdin. Mutta nyt pukaistuani kaiken äsken kirjoittamani ulos olen kuitti ja olen melkein käsi krampissa en tosiaan rentona kirjoittanut. Mutta nyt fiilis on kuin kuumetautia edeltävä. Yläkroppaa paleltaa ja on hiukkaisen pyörryttävä olo. Onahn minulla ollut edeltävinä viikkoina aina silloin tällöin pintä karheutta kurkussa mutta ei se sittä ole pahentunut. Nyt olen tosin jo kauan taas fuskannut avannossa tai siis edes filakassa vedessä uinnin enkä edes Itäkeskuksen uimalassa poikennut kylmään altaaseen. Nooh saapas nyt nähdä voipi tulla pipi poika tai mikä lie minusta. -03:16 2005-11-25 perjantai 21:16 Niin kävi. Olin krampissa kolotuksesta kun yritin käydä nukkumaan. Hitto en osaa edes sairastaa. Olen kyllä oppinut jonkin verran. Kolme päivää harjoiteltuani. Keskiviikkopäivä meni sitten juuri yhtään mitään tajuamatta tolkku kankaalla uinuen. Onneksi. Torstai oli sitten pitkä kun en enää pysynyt unten mailla niin pitkään ja kolotteli ja päätä särki vähän. Ja koko ajan keljuttavan kuivaa köhinää. Tänään kävin jo pienellä kävelyllä ulkona ja vaikka oli vaatetta suht reilusti niin vilutti. Olisi pitänyt panna ne toppahousut. Tästä koko hommasta minulla on aika paljon nokan koputtamista. Mutta tämä oli tämmöinen miedontuneen hädänalaisen väliaikahuuto. Silloin kun viimeksi tässä istuin niin taisin olla paljon enemmän poissa tolkuistani kuin nyt. -21:22 0510 (tämä 0511) 0512 päivissivulleni alkusivulleni 2006-01-01 08:16