Jorman ?kirja 2005/12 joulukuu 2005-12-02 perjantai 06:47 Olen edelleen hieman mutta silti riittävästi kipeä ja sen lisäksi yllättynyt kun nyt onkin jo joulukuu. Itse joulukuusta en ole yllättynyt vaan koska sen myötä päiväkirjaan jonka nimeä en vielä tiedä tulee uusi sivu. ?kirja. Koska en vielä osaa tietää kun olen niin kipeä. Minussa istuu jokin pöpölauma aika tiukassa. Ainakin se harrastaa kurkun kutittelua ja muhii jossakin siinä tehden minut pienestäkin hermostuisen puuskasta hikipintaiseksi. Toivoinko muka tulevani näin pitkään kipeäksi. Viime viikolla vielä kuvittelin että seuraavalla viikolla jatkan selkäuintia. Ja tämä oli se seuraavan, Ja nyt on sen seuraavan perjantai. Mitenköhän ensi viikko? -06:53 2005-12-12 maanantai 02:47 Minulla on vieläkin intoa olla kirjoittamatta. Haluttomuutta oikein mitään nakutella. Juoma on haaleaa. Mansikkakeittoa vähän ohennettuna ja mikrotettuna. Äsken minulla oli neljä saman mallista mutta eri väristä sukkaa jalaoissani ja yksi oli eri materiaalia. Yksi ei ollut luontoa ja puuvilloista. Olen nyt kai vähän terveempi kun sittenkin kirjoitan. Mutta tosiaan kaksi koko viikkoa on mennyt ja yksi vajaa kipeillessä. Joku sellainen keuhkoputkien tienoilla pyörivä ahdistelu. Kuivasti yskiskellen ja eilen enemmän ja nyt vähemmän tukehduttavaa tunnetta. Olen alustelevasti päättänyt että huomenna lähtisin verkkaisesti ja kiirehtimättä liikenteeseen. Jopa kokeilemaan uimassa käyntiä. Kohta muuten tulen kipeäksi pitkästymisestä ja paikoillaan olosta. Vaikkakin edellisellä viikolla tai joskus huomasin että olin kaivannut tätä paikoillaan oloa. Nyt ajattelin että voinhan tehdä varoiksi niinkin että laitan termokseen eväänä juomaa turvakseni. Minua on ottanut kipeesti aivoon kun päässä pitää vaan pyöriä jotakin eikä siitä sittenkään tule oikein mitään tolkkua. Esimerkiksi tänään. Ja sitten välillä kuitenkin pyllähtää jotakin kuin selkeytyvää esiin. Hullua hullua! Kun pyöräilin Helsingistä Kotkaan päin muhi tunto päässäni että se mitä pystyy kuvina saatikka sanoina tai minään käsitteinä ajattelemaan ja erittelemään on pienoinen osa siitä mitä muhii osastoissa joihin ei ole ajatuksilla mitään pääsyä. Tyypillinen kuvio taas kun hankalasta tai tylteliäästä asiasta muhii esiin jotakin käytännöllistä. Nyt kuin ovaltaisin on olo että mitäkö himputin sampuria minun pitää kuin pakonomaisesti olla ajattelevinani koko ajan tai aika tavalla ajoittain. Saattaisi olla ihan oivallista ajoitain tehdä jotakin kropan tekemistä tai mitä vaan. Yksi pieni eväsmysteeri kuin selkeni hassuna pullojen kuumaa vettä evähäksi kantaneiden. Ihmettelin kun polloset eivät meinaa pysyä pystyssä. Kai kuuma vesi oli muotoillut pohjan kuviot vähempi suorakulmaiseen järjestykseen. Nyt tajuan että pullot voisikin kuormata pohja ylöspäin. Vielä minulla ei ole kertaakaan pullo reilusti vuotanut repussa tai matkatavaroissa. On tuo silti aika tyhmältä kuulostava idea. Nyt en osaa sanoa onko tämä kipeyttä enimmälti vai myös ihan sitä mitä sanat sanoo. Minulta on hävinnyt tarkoitukset. Kuin aivan heippaisseet. Mitäköhän se merkitsee? No ei se nyt ihan niin ole mutta aika paljon. Nytkin kirjoittaminen näyttää maistuvan. Mutta onkin tullut paussia ihan! Ja kyllä ajoittain hieman innostun tai ainakin uppoudun. Niin tämä takaperoisuus. Vahingot tuottavat. Pudonnut pyörän lamppuni joka sitten kävi termppuilemaan. Eikä minulla ollut inspiraatiota sitä tutkia saatikka rassata. Eilen sittenkin ruuvasin sen auki. Enkä ennen ollut edes huomannut että onhan siinä kolme pientä mustaa ruuvia joista sen saa enemmän purettua. Ensin luulin vikaa kontaktiviaksi liitoksissa irtautuvissa. Mutta eipä vaan vahingossa huomasin että erästä transistorin mallista komponenttia liikutellessa valo pätkii. Siis osan yksi piuha oli irti. Laatuväärä juotos. Mutta miten kuin podotuksen seurauksena? Ollut toimivuuden rajoilla. Juotin sen kiinni ja räpellettyäni muun kokoonpanon kanssa ainakin vähän aikaa tuntui että toimii. Vaivoja säästämättä toteutetut pikkuruiset eheytystoimet ovat semmoista mistä tykkään. Yksi tai kaksi kai nyt on seuraava. Semmoinen mistä tykkään ja pientä. Juttu kun kekkaan miten jonkun tavallisen asian saa hoidettua yksinkertaisemmin ja vähemmin tekemisin ja siististi. Oletan että vähennän kahvin juomista sitten ja sittenkin kun olen enemmän tolpillani jos joskus vielä olen. Tänään ajattelin jo että kunhan siivoan hommat että ei jaa muille sotkuja niin tämä elämä on eletty kun ei nyt innosta mikään tosiaankaan. Mutta tuokin on aika palturia koska aavistelen ihan huplasti että elämään astuu uutta mielenkiintoa kunhan saan omat sotkuni siivotuiksi. Niissähän minä vaan rämmin aika paljon. Juuri tänänä asia taas avautui. Ehkä hieman selvemmin. Ja sittenkin se että olen säästellyt sen selkeämmin arkistoimatta vaikka mitä roinaketta ja muuta antaa mahdollisuuden muinaistutkimuksiin. Sillä taidan sittenkin olla säädyttömän sumuista särvintä itselleni. Juuripa itselleni. Kun nyt tarkoitukset ovat katoamassa ja ennen ei muuta ollutkaan. Outoilevaista. Nu horosho. Konstigt det är. Mission failed? Siis semmottissii aatoksii että tartten aktiviteettii jossa on vähä jotain vaihtelua ja siiloin täälöin öön mähöllistaa käyetellä toislaiset mitä puolia minussa on tekemisen meinaamiseen. Ja mitä diggaan ihan. Ne hommat tulla saa olemaan oikeasti. Huomioituina. En oo kovin kova jaksamaan vääntää jotain juttuu missä jätetään ihminen roikkuu narikkaan ja sitte toimia pitäs tekaistujen temmellyssääntöjen mukaan. En taia tosiaan jaksaa ja siksi kipee oonki. Siis pehemmin kipee eli kuollut ylipuolet. Oonpa kompastunnu paasauspuolelle. Nää viikot mä oon päivät pikemminkin nukkunnut. Mutta tarvis nyt välillä olla päivällä hereilläkin vaikkapa jo huomenna eli tänään mikä on maanantai. Mutta joo sentään. Nyt kuin vähän valottuisi näkyviin mutkien tie. Pelisäännöt hommien. Joihin en aina ole yhteensopiva. En tosiaan halua olla jatkuvasti niin sanotusti tuottava. Enkä kuluttava. Minun kai pitää saada muhituttaa hommia vaikka viikko ja vaikka peräytyä niistä kokonaan tai muuttaa ratkaisuja jos ei alkuperäisluuloilla synny siistiä. Olen vähän tullut luuloon että minuun kuullostaa inspiroiden musisointi jossa ei olla virkatiukasti koulun nokkahuiluun valetussa skaalassa. Kun löytyy muutama mahdollisuus sieltä viritettyjen nuottien välistä. Vaikka en tosiaan tiedäkkään koska en osaa erotella mutta kyllä ainakin huomaan portaattomasti ailahtelevaa erona vakavasta. Kuinkakohan minun energia suuntautuu tähän vaikka sillä energialla vähän aikaa mitä uimiseen käytin pari vuotta? Koska luulen että haluaisin. Myös laulaa ja tanssia ehkä näytelläkkin. -03:53 2005-12-13 tiistai 23:29 Meinasin eilen olla poikki ja oli lähtemisen jaksaminen niin ja näin. Sain sittenkin itseni kammettua liikkeelle. Hitaasti kyllä. Olin valvonut aamuun saakka ja sitten päättelin että on minun vähän nukuttava tai toikkaroin jotain tyhmästi. Menin uimaan ja uin selkää. Siis nyt vihdoin niinkuin jatkuisi se selkäviikko joka lasahti kesken kolme viikkoa sitten. Uin 40 minuuttia ja aika kohtalaisesti meni. Huileja sen verran ett äsain juotua punapullolliseni eli siis puolisen litraa vettä. Ajelin sitten sänkeä pois. Siitä tulee sellainen kiva olo kun siistii itseään. Mutta ah ja oh! Kello oli jo melkein neljä. Aloitinhan uimisen vasta kolmelta mutta en osannut ajatella että tunti menee nopskaan. Kävin Kelan ovella kello 16:10 ja se perhana oli auki vain neljään. No ei se mitään. Kirjastolle menin ja palautin parit ja lainasin yhden. Niin nämä höpinat koskee eilistä. Olin jotenkin sippi sitten illalla kotona. Eikä ollut edes myöhä. Aloin lukea kirjaa. Eikä. Minähän kävin melojien syyskokouksessakin Tekulla suoraan kaupungista. Ja olin hakenut kassillisen leipää siinä välillä. No joo aloin lukea lainaamaani kirjaa ja torkuin. Tosiaan torkuin monasti siinä. Ja torkutellen luettuani otin vielä kai päälle varsinaiset torkut. En ole varma mutta taisin sitten yöllä lukea lisää. Ja aamulla aloitin unet. Ja voi ihmettä olin mennyt poikki. Nukuin johonkin puolikuuteen illalla. Pidin jopa välipaussin joskus nukkumisen lomassa tuulettaen ja popsien omenan. Menin siis poikki ensimmäisestä toiminnan päivästä kolmeen viikkoon. No sitten tuli tänään. Kävin uimassa. Meinasin uida vähemmän mutta taisin uida melkein enemmän. Selkää. Ja vähän likua ja delffiinipotkuja. Kävin kaupassa. Jollain ihme kiireellä. Piti mennä uudestaan kun unohdin juuri sen mitä aikeeni oli nimenomaan ostaa eli juusto ja keijukkainen. Kumma kyllä jaksoin tullo koneelle nyt äsken. Mutta enhän käynytkään eilen illalla. Kovin mukava yllätys oli saamani 17 uutta kommenttia irc-galleriassa. Siksi että kaikki olivat aivan asiallisia eikä mitään höttöä. Ja sekin oli kivaa että ne olivat eri kuvissa eikä mitään kasaumaa oletuskuvalla kuten usein tuppaa olemaan. Vaikuttihan nyt se että olin koettanut luoda siistiä albuumia kun galleriassa tuli siihen mahdollisuus ja voi olla 60 kuvaa näkyvissä. Nyt alkaa väsyttää ja on tulossa puoli yötä. Minusta minulla oli joku juttu minkä halusin panna muistiin mutta en nyt muista mikä se oli. -23:47 2005-12-15 torstai 03:02 Luulin illalla että kirjoittaisin jotakin. Nyt olen jo niin väsynyt että en tajua mitään. Päivällä ja illalla tuli harvinaisen paljon kuvailtua sekoiluja ja meni siihenkin puhteja että sain kuvat koneelle. Ja galtzuun jotain. Niin ja se huima asia että nousin myöskin kun olin laittanut kellon piipailemaan 12:15 ja lähdin sittä sitten pikkuhiljaa päivääni rakentamaan. Siltäkin tuntuu vähän että kun kerrankin kunnolla kirjoitan niin miten sitten jaksan seuraavana kertana mitään suoltaa? Osaanko keksiä jujun joka tekee seuraavasta kerrasta edellisestä eroavan? En tiedä? No uin kuitenkin selkää päivällä. Aika kiehtovalta tuntui kun jotenkin yllärinä alkoi tuntua että vaikka kauhoin harvakseltaan niin liikuin energisen tuntuisesti vaikka en ole varma että onko se totta mutta aika varmastui luulen. Melko nopeasti tuli aina uudestaa altaan pää vastaan. Ja tapahtui niin että muutaman kerran ihan yllärinäkin enkä edes kerennyt kääntyä ja piti alkaa opetella tekemään käännöstä hiukan entistä kaumpana päädystä jo. Ei sentään on minun todettava että taisin keskittyä vetoihin ja myöskin varmaan olen niitä hieman oppinut olihan jo kolmas harjoittelukerta. Ja myöskin potkut alkoivat varmaankin purra. Olen muutamassa muussakin asiassa kai todennut että tosiaan paneudun välillä joihinkin touhuihin aikamoisella mielen energialla. Keskityn siis välillä antaumuksellisesti. Olin kirjastolla ja tutkiskelin lappuseremoniaani ja hiukan inostuin siitä minkälaista siistihköä alustavaa jälkeä olen kuitenkin saanut aikaiseksi. Tavallaan kuin vaikka kuvittelemaani ensyklopediamaista superhölynpölymölyä. Nooh tosiaan taison nukkua jotakin nelisen tuntia ja nyt minun pitäisi olla ihan mielellään olla niin väsynyt että olisi mentävä nukkumaan mutta en todella taida osata mennä yöpuulle aikaisin vaan olen oppinut vasta aamun myötä uh. Äsken taas kävi höhlä että unohdin juoda kuumana mukaani ottamani teen. Se oli kylmeytynyt ja tulin vähän surulliseksi. No ei ehkä vaan vain vähän harmittelin. Silla lailla nyt taitaa olla että olen pöpperöpäpperösekaisin enkä osaa lopettaa turhuushölinääni tuulee tuuliviiriini pöh. -03:20 2005-12-16 perjantai 02:17 Olenpa taas aika poikki. Taisi unohtua eilen kirjoittaa että tuli liikenteessä siis katuliikenteessa pyörällä hoiputtua. Kun illalla myöhään sataa tihuutti vettä ja oli lämmintä. Mutta ei niin lämmintä ollutkaan tai tie oli edelleen jääkylmä. Pyöräillessani kotiin lähdin pyörällä kaksi kertaa luisuun. Sain tukijalkaa aika äkkiä maahan ja luistelin muutaman metrin kunnes pysähdyin. Ekalla kerralla oli melkein perä menosuuntaan ja toisella kerralla jäin ihan aika tasna poikittain tielle. Eka tapaus oli Puistolan ankkalammen kohdalla ja toinen Metsolassa juuri Rastaantien ylitettyäni. Jalkaisin testattuna liukasta. Tänäänkin oli liukasta. Olin menossa uimasta ilkalle katsomaan vilmiä ja siinä. Edelläni kävelijä rupesi lipsumaan tiellä ja valui eteeni kaventaen kiinni jalkakäytävän reunan. Automaattinen jarrutus kun este tiellä oli sai minut heti nurin. Ihan aikailematta. Ja tämä tupsahdus on yksi elämän pieniä ja ihmeellisimpi asioita. Hämmästyin kun ei sattunut eikä tuntunut missään vaan päinvastoin oli pehmeää. Olisin kai pudonnut perseelleni mutta repun sisältö ja sen oma selkätoppaus tuli ensin väliin ja otti minut pehmeästi vastaan asfalttia vasten. Enemmän taisi säikähtää se jalankulkija. Vähän etupyöräni räpisi mutta se oli vain lokarin ripustus vinksallaan ja sen suoristamalla homma taas pelasi. Oli vain pelko että kirjastosta lainaamani video tai cd:t menivät viksalleen repussa mutta ei kai niillekkään mitään käyntyt. Videolle ainakaan kun se jo katsottiin. -02:27 2005-12-19 maanantai 23:39 Simahdin sittenkin torstain touhuista. Vaikka luulin että jaksaisin perjantaina uida viidennen satsin ja vielä käydä päälle "vähän kokeilemassa" eskimoa kajakilla. Nukuin kai tosiaan pitkään ja totesin olevani heikonlainen. Siinä sitä taas olin puolikipea. En käynyt edes ulkona kolmeen päivään. Olen ollut luulolla että vähän jotakin kirjoittelisin useana päivänä. Mutta olen ollut voimaton ja haluton. Jotenkin masentunut ja selittämätön. Yksi hassu tapaus oli aiemmin ja se päättyi tänään. Jossakin kohtaa oli ollut varmaan pitkään pieni kasa Byte ja PCTechnique lehtiä. Nehän olivat kymmenen tai jopa yli kymmenen vuotta vanhoja. Selasin ne yhdessä rupeamassa läpi ja totesin että niiden vuoro päästä paperinkeräykseen. Kun lähdin viemään niin tajusin että minulla on yhdessa vadissa lahjataulun lasit jotka kerran talloin hieman säröille. Se särön kuvio oli huisin makea mutta en keksinyt konstia jolla sen olisi saanut näkyviin. Mutta keksin että sirpaleet saattavat sopia lehden väliin ja niin ne sopivatkin. Kun ne olivat hiukkasen vaarallisen oloisia kuljetettaviksi. Jo aikoja sitten meni ensilasti ja tänään samaan tapaan loput isot pienemmät lasipuljuun ja lehdet sitten saman tien viereiseen paperipaljuun. Pieniä kivoja keksintöjä. Juu tänäänpä nykäisin jääkaapin töpselin irti. Kun kylmänkankeaa kaipaavat syömätavarat jo melkein loppuivat. Ei se jääkaappi enää miltään homeelta tuoksahda. Mutta se oli järkyttävää silloin aluksi kun aina aukaistessa pollähti homeelta. Yäääk! Ajattelin että silti putsaan jääkkärin vielä ja annan sen tuulettua. Samaan syssyyn voin heiman pitää jotakin dieettiä. Sain viime yönä tai pikemmin aamuna ja päivänä nukuttua kohtuuhyvin mutta ei ihan. Jotakin kuusi tuntia. Olisin halunnut nukkua lisää. Yritin aamun välipalan jälkeen mutta ei se onnistunut. Sitten sähelsin jotakin. Pientä ja vähäisehköä siivousta kai. Ja sitten koetin uutta päiväunta. Tuntui että eipä siitäkään tuile mitään. Varpaita tai ei vaan koko jalkateriä palelsi ja samoin käsivarsia kun minulla oli kai ensikertaa moneen viikkoon lyhythihainen kun jo neljä viikkoa olin ollut pitkähihaisessa paidassa. Siis sisällä ja peitonkin alla. Nooh ainakin muka lepäsin. Lähdin uimaan. Vaikka oli fiilis että samapa tuo aika mielelläni voisin jättää väliinkin. Olen näköjään päässyt uimapakkomielteestä. Ainakin väliaikaisesti. Tai sitten olen oikeasti hiukkasen kipeä. Tuntuu siltä ainakin vähän. Kurkkua kutittaa välillä tuskastuttavasti ja välillä tulee kuin hikoilukohtauksia. Tai ainakin hiostuttelevia oloja. Joko levätessä tai liikenteessä. Kävin sitten uimasta ostelemassa ennätyksellisen kassillisen omenaa ja päärynää sekä sipulia ja vain yhden maitotölkin. Omenaa kahta laatua yhteensä liki viisi kilogrammaa ja päärynää kai melkein kaksi kiloa. Ensimmäistä kertaa hassua tapahtui. Omenanostotyylinihän on punnita ne vaa'alle asetettuina ja sitten liimata se kilokaupan tarra yhteen omenaan. Luulin että eräs vartijapoika on ajamassa minua ulos kun kello alkoi jo olla yhdeksän. Vielä käväisin sen maidon hakemassa ja hän tuli uteliaana tai ihmetteleväisenä katsomaan että mitäs ihmehommia touhuan. Älysin kiinnostuksen kohteen ja selitin. Punnitustapani ja muovipussittomuusperiaatteen ja sen että olen jo aika kauan tätä touhua harrastanut ja tämä on ensimmäinen erityismielenkiintoa herättänyt kerta. Tein tänäänkin kahvia. Voi tsähellys! Rikki meni kahvittomuusmeininki. Olin jo höllentänyt kertaviikkoonkahvinjuontia niinkin sumppiselle linjalle kuin joka toiseksi päiväksi. Ja nyt sitten sunnuntaikahvin jälkeen maanantaikahvi. Äh! Ei se mitään. Nyt kun olen omenakuurissa niin voin vähän ottaa muita vapauksia. Ja sitäpaitsi minulla ei ollut lauantaikarkkeja! Tänään se kostautui ja tuli mieli haluta. En hankkinut. Mutta kahvi vähän korvaa. Vieläpä hyvemmin hyvät omenat! Nyt en ole varma mutta se oli eilen tai tänään kun tajusin että tosiaankin tykkään omenista. Nimittäin viimeviikkojen päärynänsyönti sai minut hiukan lipeämään mutta kun niitä söin tarpeeksi niin tajusin että omenat ovat minun juttuni. Kahvin kanssa söin viimeiset leipäpalat ja kai kaksi omenaa ja päärynän. Lämmitin maitoa lisäksi mikrossa kun tykkään maitoisesta kahvista mutta siitä ei tule kivaa kun maitomäärä kylmentää juoman. Yksi eri juttu eli sehän oli viime viikon keksiviikko kun kävin lounaspaikassa ja minulle tuli huono omatunto uunimakkaran ja tomaattisilakoiden jälkeen. Aika jännää ja ensimmäinen kerta muuten. Eli minusta on kai tulossa naatinsyöjä. Vaikka sekin on tappamista kun puree kasvin. Mutta on se ainakin ekompaa usein aika varmasti. Tuota ajattelun ja tuntemuksien poikasta tuli tukemaan kivanlainen yllätys. Jälkkärinä oli jotakin marjapuuroa. Ja se oli helvetin hyvää ja makeaa! Siinä pikkuannoksessa oli koristeena punaviinimarjavarpunen. Ja sitten tämä maitotouhu. Ja juusto. Jäätelönihän on melkein kasvis. Mutta maito ja juusto ei kylläkään kai ihan. Just ja selittelyä lisää vaan. Enpä edes muista koska olen ostanut vaikkapa maksamakkarapötkön. Ennen se oli tapana aina joskus. Sekä se ainainen lettukestini. Joskus voisi vaikka tehdä mieli. Mutta lopetin kanalan munien oston kun yleensä oli tarjolla vain vankikanojen munia. Tai munia kurituskanalan häkistä. Vapaat munat vielä menisi ehkä. Ehkä. Ehkä ei tee enää kovin mieli ellei löydy tosiaan iloisia persoonatuttuja kanoja. Maito taas. Minua vähän ilostuttaa tämä kekka jonka joskus keksin. Eli kun jääkkäri ei ole päällä niin yksi maitolitra on turvassa ainakin yhden päivän termospullossa. Nyt siellä on yksi litra ja vähän on vielä tölkissä koska hankin ison. Siitä tuli kahvimaidot ja jämä joka pitää tuhota jossakin vaiheessa. Kaiken kukkuraksi ekoilon lisäksi sähkötön jääkaappi on hirmuhauska koska siitä ei lähde hurinaa ja surinaa ja olo on selvästi rauhaisampaa. Nukkumistyylini on välillä pamahtanut ihan kokopäiväköllöttelyksi. Nyt tuntuu mutta enpä tiedä onnaako säätää se pikkuhiljaa takaperin takaisin edes jonkun verran yöhön osuvaksi. Tosihaaste minulle. -00:23 00:30 En nyt tiedä mitä kaikkea on jäänyt sanomatta. Luin kirjan ja en taida sanoa siitä mitään. Taas kai yksi lajiaan kerskailua tiedoilla ja hauskaa josta minä en tykännyt. Blaa blaa tähän täytteeksi. Voisi sanoa tiiviisti jos on sanottavaa. Miettiä ensin onko tosiaankin sanottavaa. En nyt tosiiankaan tiedä mutta untanään että olen tullut kriittisemmäksi siitä mitä minun pitää sanoa. Sananvalinta on silti aika tuskan alla. Panin pari kirjainta äsken kohdilleen edellisen kirjoitteluni sekaan. Huomasin että peipponen saattaakin olla helpompi ymmärtää kutsumalla tertuksi. Pakko latoa. Monen Marjan Terttu Punainen päivää ja hyvää matkaa hyvästi. -00:38 2005-12-23 perjantai 04:49 Nyt jotenkin hiukan putkahti mieleeni että haluttomuus päiväkirjankin kirjoittamiseen olisi oiretta siitä että aivan kuin yhä vähemmin tajuaisin itseäni. Ja ehkä samalla kaikkea. Vaikka kuitenkin samalla tajuan yhä enemmän. Samalla tai heti tuon perään alkoikin tuntua että olen väsynyt. Mutta se voi olla seurausta. Ja olenkin väsynyt tai ainakin ollut jo tunti ja pari sitten. Ihan. Tuntuu että olisi kirjoitettavaa mutta energia ei riitä. No nyt se alkoi näyttämään siltä että tässä asiassa minulla ei ole paljoakaan tahtoa. Vasta poljin kotiin ja matkalla ajattelin että nyt en ehkä jaksa tai kerkeä käy myön kuvaukseksi. Ja sitten tulee seuraava ja seuraava ja asia alkaa häipyä menneisyyden hämärään. Minä vaan tykkään takoa kylmää rautaa. Eh nyt lipesin höpötyksiin. En oikein käsitä asioita tosiaankaan. Sekavuuden kruunaavat pikkuasiat kuten puhuminen vuorokausista tähän aikaan päivästä. Edellinen päivä ei ole niin kaukana että kuulostaa tolkulliselta puhua eilisestä. Eilinen on siis sitä edellinen päivä ja äsken oli tänään. Maanantaina uin ja tiistaina nukuin iltaan saakka. Jotenkin väsähdin kai. Eilen oli keskiviikko. Teen sellainen kieliopin että tänään oli torstai. Seuraava tänään tulee olemaan perjantai. Minulla on yksi suuri saavi haahuttuna täyteen määrään sekavuutta ja jonkin verran yli. Kantelin sitä äärimmäisin tasapainoponnistuksin ja ryysähdin sivupoikkiteloin ja se sekoitus ja koko koktaili rynnisti päälleni ja sivuilleni ja olen kokonaan kadonnut maisemista enkä tiedä olenko missään. Kyllä tosiaankin tapahtui luullakseni eilen niin että reipastuin tahtomaan palauttaa kirjan sekä videon ja äänilevyt. Polkupyörällä lähdin. Kas kun vain suhtkoht kohtalaisesti tai ehkäpä sittenkin ripauksen sitä enemmän hämmästelin renkaan vähäistä painetta. Jos ei pakkanen kutistanut ilman määrää renkaassa niin sen kai täytyy olla vuoto. Tuumiskelin tätä asiaa vain hämärästi luullen että rengas edelleen menettää sisältöään kun tunsin jo lähes näkymättömien tien jään ja heikoituksen kuhmareiden ja näppylöiden välittyvän yhä selkeämmin runkoon. Se oli eturengas. Kuvittelin jopa sabotaasin mahdollisuutta. Sehän on aina mitä ilmeisin syy vaikka mihin. Pyörän keulan ollessa jo hyvin lähellä keskustaa tai sen reunaa aloin viisailla että nyt on ruvettava taulttamaan tai tyhmyyteni aiheuttaa korjaamattomia vaurioita kulkeneuvooni ja tietenkin siinä samassa sieluuni. Vaikka tuota jälkimmäistä en ajatellutkaan ääneen tuossa vaiheessa. Varmaanniin pakkanen oli jäähdyttänyt pääni. Paleltunut älynnystyräni kertoi että tuolla jossakin on kai huoltoasema ja sieltä kai saa ilmaa. Se etu auto-tyypin venttiileistä on. Ilmaa tosiaan löytyi ja sitä tuli sukkelaan. Vaarallisenkin sukkelaan pyöränkumin tilavuutta ja paineensitokykyä vasten mittaillen. Tämä ilmanpuutevastoinkäyminen opetti noin minulla että polkupöyrä rullaa huisin näppärästi kun renkaissa on reippaasti painetta. Olin kovin yllättynyt. Nyt selitän asian niin että olen ollut aina niin laiska pumppaamaan ilmaa renkaisiin että en ole saanut huomata tällaista rullaavuuden keveyttä. Ja toisaalta olen ehkä säälinyt renkaita etteivät veny ja vanu. Huomasin myös että tiukan kireä rengas ei ole kovin pitävä. Tietty liukkalla siitä vasta on haittansa. Tämä voi olla kuvitelmaa sillä olen myöskin opiskellut asiaa viime päivinä eri yhteydessä. Pääsin näppärästi kirjastolle. Palauttelin lainamateriaalia. Tapasin Pekan tietokoneelta. Vähän ajattelin jo lähtiessä että niin voisi käydä. No tietysti noin sattuessa aika alkaa aina kulumaan kuin namiskuukkelia olisi ronskilla kädellä pistetty vauhdin puolelle. Saatiin sovittua huomiselle joka oli tänään vähän tapaamista. Osasin paremmissa ajoin tajuta ja sanoa että uinti ei odota. Tai siis uimahallin ovi. Tai siis oven kiinnipaneva taho. Kävin uimassa rintaa ja se oli tämän rintaviikon toinen uintikerta. Mitenkään kamalan hyvin en osannut uida. Jotenkuten silti. Uimalasieni kumilenkki on alkanut katkeilemaan. Pitkäänhän se kesti. Taisin laittaa varakumpparia jatkoksi. Sitä oli parin lenkin verran juomapullon kaulan ympärillä. Luulen että tuona iltana tapahtui eräs minusta merkittävältä tuntuva asia. Mutta aloin juoda ehkä sitä ennen kahvia. Vasta keittelyvaiheessa mielessäni nousi haloo ja hämmästely. Maidonhan olin saanut jo aiemmin lopetetuksi. Silti meinasin juoda kahvia tavalliseen tapaani. Siis maidon kanssa. Olin aika hämmästynyt tästä logiikasta. Hämmästeltyäni siirryin suunnitelmassa vaiheeseen juoda kahvini ilman maitoa. Syömäksi oli mitä on siis omenaa ja päärynää. Tuon lisäksi kaivelin kaapista korppuja joita päällystelin kevyelti kovin pehmyellä keijukaispäällysteellä. Näissä vaiheissa ideani alkoi syttyä. Olen joskus nähnyt käytettävän aivan juoksevaa öljyä leivän mausteena. Sitä ei voi aivan tositarkkaan enää sanoa pelkäksi päällysteeksi. Tämä ajatus oli pöllähdellyt hieman aiemminkin mielessäni. Nyt se risteytyi viimeksi Ilkalla spagetin ja kastikkeen lisukkeena olleeseen mauste-ja-öljy-ja-valkosipuli-on-tahnaplöröön. Mitä vaan kasvista sekoittamalla voisin tehdä jotakin leivänpäällysteeksi. Ajattelin myös että onko se koko päällyste niin huisin tärkeä. No kyllä se ainakin joskus kelpaa. Toisaalta terveys jota kovetettu rasvatuote ei varmaan paljoakaan sisällä mutta minulle tietysti margariinipakettien käytön vähentäminen paitsi että nyt kirjoittaessani en tiedä järkeä tähän hommaan. Tuo oli eilen joka oli keskiviikko ja seuraavaksi sitten on vuorossa tänään joka oli torstai. Taidan olla hieman sekaisin. Tai sitten ei. En tai ei tai molemmat. Tai jotakin muuta. Seuraavaksi ei ole vuorossa seuraava asia vaan edellisen täydentäminen. Nimittäin kirjastolta lähtiessäni oli eturengas taas lötö. Kävelin tai siis taluttelin pyörän siitä jo tutulle huoltoasemalle ja laskettelin tuhinalla ilmaa menokumiin. En tiennyt mitä seuraa mutta osasin arvata että kauaa ei sitten sekään ilma pakkauksessa pysy. Jo vähän ennen uimalaa alkoi tutina ja siirryin askeltavaan käyntiin. Uituani talutin kokotavalla koko härvelin koko matkan käymättä ilmatankkauksilla. Kotiuduttuani vaivoin keskittyen sain kuin sainkin itseni työhanskakätisenä 15 mm kiintoavaimin käymään etupyörän kimppuun ja se perhana oli irti neljässä minuutissa jossa on mukana matka-ajat kellariin. Olin mielessäni ämpärikaupalla liioitellut toimen vaikeutta. Päätin ryhtyväni huoltotyöhon seuraavana päivänä josta aivan sopivasti meinaankin seuraavaksi kertoilla. Näköjään tavalliseen tapaani valveksin aammuun. Laitoin hekätyskellotuksen viritetyksi kello kolmeen päivällä. Taisin nukkua aika tokkurassa sillä tuosta ajasta ei jäänyt mitään muistoja. Pi-pi-pi herätyksenä oli käsittämätön yllätys. Olin kuitenkin jotenkin ohjelmoitunut ymmärtämään tai ei kai noin mutkikasta vaan tajusin vain että nyt kyllä haluan nousta ja on siihen aiheita. Minulla on aavistus että edellisten viikkojen kipeilevinä aikoina minulla on ollut herättyäni korostunut halu putsata suu siis pestä hampaani. Kai nytkin oli luulen. Ja luulen että oli kiire syödä joko omenaa tai päärynää mutta en ole kovinkaan varma. No joka tapauksessa noita hedelmiä harrastin jossakin vaiheessa. Toimittajana huomautan myöskin naputusvaihteen jääneen jumiin. Ulkorenkaan irroittaminen ei ollut kovinkaan vaikeaa alkuhankaluuden jälkeen. Jotenkin jääräpäisesti ensin ajattelin paikata sisärenkaan ja sitten laittaa sen takaisin. Mutta ajan vieriessä ja tajutessani myöskin laatuisan työn liki aina riippuvan työhön kaytetystä ajasta paitsi hoppuelementin sisältävissä toimissa tajusin siis tosiaankin aluksi jo aavistamani että vararenkaan käyttö tekee korjaustoimestani käytännöllisemmän. Eikä ole niin idioottina tarvetta roikkua selittämättömissä ja tolkuttomissa periaatteissa. Olin kyllä jo etsinyt ja löytänyt vuotavan renkaan vuotokohdan ja siinä oli hyvin pieni reikä aivan minun similleni näkymätön. Sensorina paljastan että tästä pyyhitään kaiken maailman selityksiä hiukan pois. Esimerkiksi itse paikasta ja liimasta. Kuka puhuu kuka kirjoittaa? Asensin varasisärenkaan ja sekin oli aika iisi juttu. Pesin vanteen pesualtaan päällä ja lorottelin sen huuhtoen. Kävi iisisti eikä seurauksena mitään sotkua verrattuna touhuihin joita joskus olen tehnyt pesuhuoneissa tai ainakin kai yhdessä. Tuolta äsken jäi pois toteamus joka on välillä käväissyt mieleni huulilla eli pikkuasiakohdistuneisuuteni tai yksityiskohta-addiktiohimokkuuteni joka vaan riivaa minua ja nyt vähän tuntuu että pitäisikö antautua riivaukselle jotta edes joskus vihdoin tuhannessa vuodessa saisin kyllikseni. Sisärengas paikkoineen on edelleen tiukassa puristeessa pöydän ja laudanpalan välissä. Ruuvipuristin on neuvostoliittolaista tukevaa tekoa. Hymylintu käväisi hipaisemassa huuliani ja pyrähti niin että ilmavirran paine värähdytti keuhkojani. Sittenkin jossakin viivähti täydellisyydentavoittelu. Ja mitä ikinä vielä lähdin ajamaan hieman peläten Karhulaan. Osittaisesti olin jo keventänyt epäluulon kuormaa kun huoltamani rengas oli edelleen kipakka pesunsa ja muun valmistautumiseni vieneen ajan jälkeen. Matkalla toivoin että minulla olisi toinenkin pipo. Korvani palelivat. Sormetkin välillä. Mutta ei selkä jossa kannoin reppuani. Se oli märkä hiestä. Minua alkaa nyt vähän kyllästyttämään tämä latelu että tein sitä ja tein tätä ja loppumaton samanmallinen kertaus. Muoto sama ja toivottavasti edes asia on sitten vähän vängän eri. Mutta tarkoitushan on keksittävää. Alkupamauksista ei niitä taida löytyä. Tai no että tämä tapahtuisi. Ilmestyin Karhulan uimahallin uima-altaan reunalle. Ilma tuntui hallissa kovin kolealta. Vesi tuntuikin sitten kohtuulämpöiseltä. Näppini olivat aika kylmät hallille tullessani ja siellä tarjoiltiin nimenomaan kaupungin liikutuksen tsydeemin asiakaskunnalle Joulun tekosyyllä kuumaa glögiä. Kertakäyttömuki jonka tipautin rodeen. Vuoden tuhlaussaldo aika täynnä. Rintauinnin juomapaussilla uimareiden valmentaja kysäisi onko minulla ohjelmaa. Kerroin vain tästä viikkolajiaputkeen sekauinnistani. Hän inpiroi minua vaikka laittamaan lapulle muovipussiin ohjelman josta katsoa seuraava harjoituksen. Mutta juu uin tosiaankin rintaa ja tänään se sujui varsin kohtalaisesti ja loppua kohden parantuen. Keskityinkin aiheeseen varsin energisesti. Saan osin myös kiittää kanssauimaria jonka kroolin sekä rinnanuinnin ohiuin. Hitaan varmasti. Ihan näitä huomautusjuttuja että ilmeisesti tällä viikolla vasta jakeluosastossani syttyi kirkkautta keltaisen ratamerkinnän suhteen. Kun 25 metrin ratapuomeissa on päissä 5 metriä punaista ja matkalla 2 keltaista merkkiä niin ilmeisesti merkit jakavat 25 metrin ei punaisen kolmeen osaan jolloin voisin arvailla että kukin kolmesta osasta saattaisi olla 5 metrinen. Eli kun rintauinnin käännöksen jäkeisestä vedeallahuristelusta tulen pinnalle keltaisen merkin kohdalla niin olen turhanpäiten venyttänyt vedenalaisosuutta kymmeneen metriin saakka. Se on jo lähes tukalaakin mutta myöskin tavallaan tietysti haastavaa. Jos sen saisi sujumaan siististi. Uin tunnin. No rintaa. Kävin hakemassa Alkosta pullon punaisuudellaan Joulun ja muuton kissamaisuuden aiheista viiniä kutsumanimeltään Guardian Peak. Löysin tieni Pekalle ja riski kannatti sillä joimme hyvät ystävyyden sekä kissamaisuuden ja Jouluntulon ynnä intiaanityylin ja shamanismin maljat pullon periä möyten joka oli varsin sopivasta ja ennekaikkea jo ennen pohjaan pääsyä tiesimme tämän viinin olevan maukasta. Taidan peräytyä ennen kuin luulen osaavani kuvailla aistimuksia. Kahvittelimme päälle ja helposti kevensimme aikalastia. Sain myöskin tavata uuden tuttavuuden Oskun. Tarkennan myöskin näkyville viinipullon leijonat. Ne olivat niin hiljaisia että en huomannut niitä kahdella olettamallani pullojen punarivistöjen kokotarkastuskierroksella vaan sain vihin verbaalitekniikalla. Olin väsynyt ja nyt en tiedä enää mitä olen ja kuka olen. Josko ikinänsä olen tiennytkään? No silloin ennen. Nyt sitä ei voi enää laskea. -06:51 2005-12-24 lauantai 00:30 Taas niin poikki etten jaksa mitään. Nyt vielä oikeammin tietty koska viime "yönänikin" nukuin 5:45 h:min. Kävin alkossa. Uin taas tunnin rintaa ja tuntuu että olen aika paljon oppinut rintauintia tällä viikolla. Tuli nelja rintauimista. Käväisin Jokella ja Ilkalla ja kävelyllä Netan kanssa. Eturenkaani pitää ilmaa ainakin tähän päivään saakka ihan hyvin. Nyt alkoi krempata takajarru huisin kalskeen kera. Ei löydy sanallista kuvausta tuohon. Lähinna ehkä kitinä mutta hieman matalmapaa äänenä kuin kitinä. Pitäisi säätää ja siinähän menee sormet melkein mustiksi. Periaatteessa voisin muistaa minkä kokoinen kuusiokoloavain jarrupalan kiinnikkeeseen sopi. Mutta en muista. Nyt silleen tosiaan tuntuu väsyttävältä että koetan irroittautua tietsikasta mutta entiset kokemukset eivät paljoa tuossa asiassa lupaile. Nyt on eri. -00:38 Peräkirjoitus2006-01-01 sunnuntai 07:11 Jouluaattona käytiin Ilkan kanssa haudoilla ja oltiin Jokella ja Virpillä aattoaterialla. Joulupäivänä tapasin Jukan Jaakossa ja koklasin että katottais filmiä Ilkalla ja hyvin äkkiä olinkin päätynyt isoäidin luokse aterialle. Tapaninä oli Kärsällä ja Tiinalla suurenmoinen tarjoilu. Kauppaostoksista 29 päivä oudosti hävisi kahdesta 1.5 l maidosta toinen jo heti kassan perään. Silloin pyöräiltiin Amiksen kanssa paukkuostoksille. Tokavikana päivänä Julppa tuli. Tämä pätkä on vuoden tukkimistulppayritys. -07:17 0511 (tämä 0512) 0601 päivissivulleni alkusivulleni 2006-01-01 08:17