Jorman lätinää 2006/01 tammikuu 2006-01-01 sunnuntai 07:23 Vuotta on aloiteltu talon poikamaisimmalla porukalla Poikakalliolla hihkuisessa lätinäkelissä paukutellen ja kuohukeviiniä korkkaamalla. Pitää selvittää mitä se oikein oli. Oli aika simamainen maku. Märkä suojakesadetihkuinen keli oli sytytyksiä välillä jopa stoppaileva tehokeino. Olisi pitänyt suunnitella hieman mitä tapahtuu. Osittain tuli tumputsuoranameiningin maku. Minulla oli ainaskin lähes koko ajan tumput maassa kostumassa. Tarvisi olla märässä toimiva tulentekokeino ja ennakolta selvitää tulilangat irti. Kostein näpein kosteassa tulee helposti suutareita. Onko lie tuikku semmoinen peltipurkki jossa on aika paksu sydän toimii vain osin hyvänä sytytystulen lähteenä. Nimittäin raketeihin sen tuli ei yllä kuin temppuilemalla kun peltipurkin reunat ovat tiellä eikä tuikun kanssa hääriminen muutenkaan ole käytännöllistä. Usein tuikku sammahti raketin tulilangan syttyessä. Huomasin sen vasta vähän myöhässä vaiheessa että lähes kaikkien paukkujen tulilangan syttyminen aiheuttaa puhalluksen joka voi välillä sammuttaa tulen. Luullakseni nyt oli ensimmäinen kerta kun olen hankkinut raketteja. Mitenkään erityisesti en pidä niistä. Niissä on huisin huono hyötysuhde lähikatsojalla ja näprääväluontoiselle ampujalle ja siististi ammuttuna jos vielä tietäisi mitä ampuu ilmaan puuttuu koko yllätysmomentti. Mutta tietysti kokonaishyötysuhde on suurin koska ylös ammuttavan raketin voi nähdä moni muu paremmin tai piekemmin kokonaisnäkemyksellisemmin kuin ampuja ja nähdä useampia tuollaisia. Jotta ei kovin kallis niin oli hankittu kympillä 8 raketin paketti. Taidan paukuista tykätä melkein eniten mattopaukuista. Enkä enää niinkuin pienenä yksi paukku kerrallaan ei siihen riitä kärsivällisyys eikä mattokaan kerrallaan vaan se koko paketillinen. Se on huisin näppärää ja aika tyhmääkin. Ei tarvi kuin päästä avatta se silkkipaperi ja tuikata tulilangat tuleen ja vipata hökötys lentoon. Vikalla kerralla tuli muikea rätinä kun se alkoi ihan heti paukkujen päästyä lentomatkalleen. Paukutellessa yhden pikkuputkilot joissa on jalka. Toimitusjorma iski väliin ja totesi. Jorman toimitus. Mulkero. Oon hullu. Nooh löysin ensin noustuani jotta erisuunnasta lähtisin etsimään niin lopulta heti löysinkin paukkulistan ihan vaan tuosta oikealta johon olisin ylettynyt samoin tein käden suoristalammalla. Päätin vain että tuolle paukkuesineelle voisi kekata nimenkin. No eikä olihan se vielä komea Thunder King. Oli olo että tuossa on hyötysuhdetta kun paukuteltiin mutta en nyt enää ole samaa mieltä. Eikä tosin vähiten siksi että välillä kävi kai epämääräisen alustan takia että tuon tyyppinen paukku olikin nurin tosin aina hyvään suuntaan. Mutta jos suunta on mikä tahansa ja siitä lentää reippaasti posahtava lopullinen yty niin joku kerta käy ikävästi. ÄÄh nyt kyllästyin tähän aiheeseen mutta opin vielä että papatti on paukku joka miellyttää. Olkoon opiksi että homman hoito edellyttää valmistautumista. Tai siis kunnon tulta. Ja valmistautumista paukkujen sytyttelyn osalta. Hämärässä ja kosteassa ei oiken pelaa. Minähän en enää näe kunnolla lähelle ja pientä ja otsalamppukin oli työläs kohdistettava lähelle ja loppui siitä puhtikin paukkutyörupeaman aikana. Ja paukuilla saisi vielä olla kuiva säilytyspaikka siksi ajaksi jona ne odottavat lähtövuoroaan. Vielä perään yhdet haukut kynttilätykistölle. Vaikkakin se on roomalaisen kynttilän versio joita ikäväksemme ei enää ollenkaan ollut kaupan. Mutta jos nyt näen oikein niin nämä mitä oli kynttilät maksavat paljon ja ovat kummaa tavaraa. Sytytyslanka on paketoituna kiemuralle ja oli juju saada se ulos pötkulän päästä. Kolmesta yksi suutari on jo vähän paha. Ja tuli katoaa ja lennokkaiden lähteminen on epämääräistä vaikka sitten tujusti räiskähtivätkin. Minulla ei ollut tumput kädessä ja lopulta ei ollut juuri tuntoa sormissa enkä osannut sanoa onko minulla enää tulitikkuja taskussa vaikka oli ollut. Juuri yllätyksenä muovikassin pohjalta löytyneeseen papattipakkaukseen päättyi varsinainen tulitoiminta kun se sammutti tuikunkin. Lämpimään palattuani löysin tulitikkuaskin taskustani ja ne tikut jopa syttyivät vielä. Käytiin Amiksen kanssa puksuttamassa tiellä loput munakranaatit. Yksi hassu juttu oli kun löytyin paukuttelemaan lähdössä vielä pari pikkunippua vanhoja kissanpieruja. Ne lenteli poksisiloisesti. Nyt pitäisi vielä hoitaa tinan valamista. Tinaa on huisin perkeleesti eikä vissiin enää valamattomana kenkätavarana. Pitäisi vaan vielä olla kauha. Ainoa mitä tiedän olevan sopivan tuntuista on eräs teräskuppi. En tiedä missä se on koska sillä ei ole ollut käyttöä. Olen saanut sen retkeilijältä jolla se oli kuppikuuman lämmittämistä varten mutta siitä tuli veteen juomakelvottomuuden aiheuttanut sivumaku. Haluan jonkun kipon tai kupin jota voisi pitää pihdeillä kiinni kaatovaiheessa. En halua valmilla kahvavarrella varustettua tavallista tinakauhaa jonka varsi aiheuttaa kompaktisysteemiini säilytysonghelmia. Kävin nukkumaan jotain 02:53 ja heräsin jotakin 06:20. Molemmat ovat aika kummia asioita. Ensin kirjoitin mukkia ja sehän onkin kiva sana. Laiton pienen peräkirjoituksen viimevuoden päiväkirjan loppuun että sain viimevuoden asiat niinku oikealle vuodelle. Herättyäni ja mietiskeltyäni kekkasin tuon. On minulla minusta olo että haluan pitää päiväkirjaa vaikka tämä on välillä hiukan jäänyt harvinaiselle hoidolle. Jotkut asiat mättää tässä. Tajusin että yksi niistä on päivänukkumiseni. Jos nukkuisin ajoissa ja päiväni olisi enemmän ajoissa pulkassa niin yksi asia olisi siistimmin. -08:13 08:21 Tietysti tuli vähän sekoilua kun vuosi vaihtui. Tässä päiväkirjani pitotavassa se ei vielä ole mitenkään eroavainen kuukauden vaihtumisesta. Voisi kyllä olla ehkä niin olisi siistimpää. Olen aika varma että ei ole mitään kuvitteluani että välillä nokkaani kantautuu aika helvetillinen katku jostakin lähiseutujen polttopuuhista tupakkien. Tätä on ollut aika runsaasti viime kuukauden aikana suunnilleen. Poltin muuten yhden tupakin kun Tapsanpäivän iltana vielä Kärsällä saunottiin. Seuraavana päivänä en tiennyt onko katku minun sisäpuolella vai ulkopuolella. Tutkiaatos. Kolmas pötkö vasta asiaan joka kipinöi kirjoittaa taas. Oli nimittäin paukuissa pari Super Jättiperhonen. Siis se pyörivä surraava. Ekä lensi mutta ei se minulle kovin vaikuttava ollut. Toka meni väärinpäin ja surrasi maassa eli siis lumessa. Se olikin huimempi. Siinä kirkas valo näkyin ja jopa häiki tosiaan. Julppa tykkäsi sytkäillä noita perhosia. Amis tykkäsi munakranuja. Emppukin muutamia. Mutta lopulta kaikilla oli kylmät sormet ellei kokonaiskylmä. Mulla oli muuten vaatetta niin että ei kun vaan enimmäkseen sormikylmä. Äsken aattelin semmoista paukkujärkestelyä kun aika usein on elokuvissa nähty että joidenkin kestien ilotukseksi on värkätty telineisiin paukkua ja yhdestä päälankasesta sytyttämällä saa jatkuvan ketjureaktion aikaiseksi. Semmoisessa olisi sädettävää ja opeteltavaa ja se voisi mennä persiilleen. Kun sopivaan kohtaan tulisi muutama vesipisara. Pitäisi olla vedenpitäväksi käsiteltyä tavaraa paukut ja sytytysjutut. Sitä toivon tikuiltakin eilen. -08:33 23:45 Pikkukiirus tulla tuupsahti luukusta. Mitäpä sanoisin? Jokke-iskä viedä kaappasi meidät Amiksen kanssa elokuviin Narniaan ja vielä Heseen. Semmoista ikävää että autokyytiä siinä sitten tuli heti vuoden alkuun. Mutta eipä se pitkä ollut. Ja sitäpaitti valitsin jonkun kasvispurilaisen. Eipä se tietty ollenkaan poista tai juuri vähennä kertakäyttöastiakatastrofia. Elokuva oli aluksi nuuduttavan puuduttava mutta sitten alkoi hieman kuitenkin huumata. Tavallaan. Sen nyt mulle tekee mikä vaan. Kai pikemmin on oivakas aatos opetella olemaan tarttuuduttumatta. Äsken kävin pöydän alla pyörittelemään kielelläni räkäpalleroisiani. Eivät tosiaan pyörineet. Sana on aivan mahdoton saada pysymään hanskassa saatikka kielen päällä. Liukas luikahdus joka karkaa joka suuntaan. Mutta olipas se ihmettä sinänsä että pöydän alle pääsin. Pöydän alusta on ollut roinaa täysi vuosikausia. Nyt tosin roinakasa siirtyi pyödän viereen mutta se on myöslin helpompi sitten panna jatkokäsittelyyn. Ja sit hei ai niin juu! Tehtiin uuremman vuaren tinoja! Uskomattoman läheltä löytyi juuri sopiva kauha eli vanha ilmapyssyn kutien peltipurkin pohja. Melko lailla passeli. Ämpärillinen lunta oli mahoton keksintö kaatelukohteeksi. Saatin kiiltäviä tuotantoja eikä mitään hösöhötöä mitä veteen kaato tuottaa. Tosin oli pelottavan yllätyksellistä miten sula tina uppoaa lumeen kun sitä kaataa samaan kohtaan. Kastelukaatotyyliin siis. -23:59 2006-01-03 tiistai 07:12 Voi videddo! Joku ylesinfektionaalinen päässäolevaseko. No nytkin tiijjän että olen käynyt väliaikaisesti houkuttimena nukkumaan kahden maissa tai jälkeen. Nimittäin pullakokeesta on taikinakattilakuva kahden maista. Heräsin joskus ja noin puoli kuusi nousin. Viimeksi eli eli just edellisen kertoman tyyliin ihan hiukan niinkos. Ja nyt tiedän että tämä on ailahteleva nousu. Tartten sen jonku kaheksa tuntia unta kuiteski kaaliini. Tuolloin kävin sitte jotaki kymmeneltä tukisammumispisteessä uudestaan nukkumaan. Eile käytii uimas. Julppa kerkes sitä enne just dösää. Amis oli eka kerta ite. Mut joo siis oon jotenkin toi hmmmmm?????? En ees muista. Toi ailahteleva ei eikä arkipäiväinen. No toi hajamielinen. Tullu taas semmone olotila. Ei tosin tunnu pahalt tai miltää. Jotenki romanttistyyppisesti. Se ite meno oli enkkaa heti. Mut uiminen ja perhosuiminen on iha huimaa eikä enää vaikeaa mut eka. Ovelt heti tuli Altti vastaa ja Jari kuntosalilt ja sit yks meloja taas jossaa kohtaa. Joku jäynskä sosiaalipommi kai laukes tai en nyt tiijjä mut tuntuu vähä et siit asti mut voi olle ettei niin ole. Mut tämmöst sekotilaoloo seko-olotilaa näiksee oon harrasstan. Paitsi että kyl lähteis jo unohtu kynä. Kun vielä ääneen lausuttelin et rutiinin homman muutos saa yleensä aikaseksi hajamilisyyden tapaisia unohdus ja sekoamiskuttuja. Hups eiku juttui. Nonnih. Jatkuu. Pötkylöityy ja venyy. Uin siis ihan putkasta aikaa. En uinut juuri pitkästi. Eikä oo ees pääasia mut on yks mun juttujen pääasia uiminen kai silti paitsi että ei ehkä silti välttämättä edes laji vaan tapa mutta on se siltikin sillä enpä tiedä voisiko vaikka juoksu olla. Mä en ihan kauheasti pidä tärinästä. Uimisessa on aika vaikea täristä jos ei tärise kylmästä mitä ei saa tehtyä uimahallissa jos kanssa ui. Jupa. tein vuoden uimisen juhlallisen aloituksen uimalla 100 perhosta tai pikemmin sekarin eli 100 kaikkee. Eikä siis nipotusta vaan rentoo kivaa sisältäen ennen vaparii keskustelu ja juomapaussin. Mutta se on vaan aika kivaa että nyt pystyn koska vaan uimaan perhosta näköjään minkä heti viittin koska osaan mennä rauhallisesti. Hitaasti ja silleen. Ai niin ja Jari muistutti huomisesta joka kai on ni sillee niinko nyt tänään. Uppopallo ja räpyläuinti. En olis itte kai oikein tajunnu selväjärkisesti tota mutta tuntuu että nyt meni hyvin jakeluun. No ei nyt mitään kääk mutta hiukan tolloo mul on kaks cd:tä kirjastosta ja kohta on eräpäivä enkä oo edes kuunnellu niitä vielä. No kääkäti-kääk jos oisin sarjakuvapiirtäjä ois se varsin tosi-kääk. Taidanpa olla liian laiska mihin vaan tositekemiseen kuten piirtämiseen. Hyvönen kun edes jaksan painaa kameran kaukaisunapista saatikka vielä ladata sen. Kameran tai kännikän. Mutta näköjään silti jaksan itteeni ladata ja tankata ja mahapommi senkun pullottaa. -07:36 2006-01-04 keskiviikko 15:21 Muista paistaa S tallentaaksesi belit! Eli vidudusruuvia voi löysentää elikkä vesi kiehui joten poistun teetä laittamaan. Kah-vi on jo juotunna. Mussiikki kuuntelettomanna. Jen sen sellistiset juutut. -15:23 23:41 Voi hitsi että päivä hurahti! Eilen hukku lompsa ja käytiin uimassa ja räpyläuimassa ja pelasin myös uppista. Palatessa yhteenrymistysä jossa ei juuri henkilövahinkoja mutta pyöränvaloni pidikeen muoviosa katkeutui. Niin uimasta käytiin myös Ilkalla. Ja mitäs vielä. Olen siis tosiaan tyhmällä tuulella ollut siis hajamilistä aste kaksi typerämpi hullu pöhkö talitonttu. Ja nyt on juuri Amis tehnyt sämpylöitä kokonaan itse. Kerroin vain vähän vinkkejä. -23:44 2006-01-06 perjantai 17:52 Meinasin kirjoittaa vähän ja nyt en oikein viitsisikään. Jokin tarve tähän sanojen suoltamiseen on ja jokin tarve siihen on vähentynyt. Hieman ailahteleva ja ymmärtämätön kuten olemiseni. Tai ehkä selittämätön. Nyt honasin että ehkä olisi helpompaa panna asioita sanoiksi. Tai siis yrittää. No koettaa. Sillä se on hutilointia joka tapauksessa. Mutta kun laittaisin mitä päässä kuitenkin pyörii niin se pyöriminen aika varmaan hieman helpottaisi. Ellei joskus jopa reippaasti. Hullunkurista touhua. Kelaan. Maanantaina taisin uida pari sekaria. Tiistaina taisin uida pari sekaria takaperin. Eli järjestys päinvastoin. Ja sitten pelattiin uppopalloa. Eilen oli torstai. En nyt tajua listajuttuja. Haettiin poliisilaitokselta lompsani josta 7e palvelumaksuna. Olivat soittaneet päivälla aiemmin että siellä se on. Rahatkin tallella. Sain palauttajan osoitteen ja vinkin ainakin muistaa kortilla. Ei ollut vaatimuksia. Ajattelin panna vaikka kympin postiin kivaksi mieleksi. Niin eilen. Käytiin Marjukalla jossa isoäiti ja Laura. Ja sitten Cassassa ja uimassa. Uin 400m sekasi uintia normaalin ja väärinpäin ja taas normaalin. Kiva pikku keksintö. Ja sitten räpyläuintia ja kuvailua ja räpyläuimareita olu nyt aika vähä. Jotku harjoitteli laitesukellusta. Sitten käytiin Jokella. Marjukalla näin Eteenpäistä Joken kapulajutun. Katottiin filmi tai elokuva. No joo kyl kai tää helpottaa ku vaa panen mitä panenkaan mitä vaa päästä et se niinko erkautuu ja paine helpottaa mutta sit asiassa on seot asiat asian asiaosina. Kaikki. Kaiken osa. Mikään ei ole kaikki. Mitä on kropassa se on kaikki ja sielu on kropan osa vaikka sitä voi runoilla höpinäksi asti. Länsimainen kansantauti on lihavuus aivoissa ja ne ei enää pysty ajattelamaan kylläisyyttään luulossa että kaikki on ajattelua tai sitten höröpaskaasuollan ja molemmat. Siltikin sekä tiistain että torstain käynnit uimassa sekäti räpylöimässä matkoineen veivät voimat sitenettä seuraavana päivänä poikkisuus on selvästi tuntuvaa. Paitsi nyt luulen että jos syntyisi halu ja toteutus tehdä jotakin olisi sillä huomattava treenaava vaikutus. Tuon nyt vain keksin. Olen hitto perkele paska ihana makeaperso naminami lähesvittukiroilematon. No joo oon tajunnut jotain. Samaa kuin aina tai vihdoin edes joskus. Sanoja mitä sylki suuhun tuo. Ilmanko pitää pestä hampaita koko ajan ja haisee. Tableteita en syö mutta tämä sanalääke tuntuu jo vähän taas vaikuttavan. Tuntuu voi olla myös unta kai. Joku kerta jotain näin muutamia tai jopa lähes useita päiviä sitten. Muistan mutta kai ne pyörii aina mutta kukapa tietää. En sentään luule vaikka äkkiä uninen ajatus luuli että voisi kirjoittaa sanat loppuun. Olen sekin minä siis kumpi olen? Näin sen kuinka minulle kerrottiin vihaistuksia harrastavat pätevät omaa tyhjyyttään tai tyhmyyttään. Olenhan joskus se mutta mieluummin aika vähän ja aikamelko hiljaa. Oman itsen tyhmyyteen hermostumassa vain. Tänään käytiin Kärsällä kahvilla ja herkkumuffinssilla uunikuumalla. Amis lähti kaikkine kamppeineen vaikka se ei ollut ihan helppo juttu. Olen vähän porno. Mutta kai enemmänkin aika tavallinen seksi. Sukupuoli on aika suhteellista. Luuloa ja rajoittumistarvetta katastrtofaalisessa maailmassa. Sormi tulee luokseni kun osoitan vuorta. Aika hassusti mieli puhuu sanoja sekaisin vaikka se luulee tarkoittavansa jotakin. Sielä on ehhkä kuva ja kuvan nimi on epävarma ailahtelevaisuus. Varsin ylikypsä kivi vellovuus. Kuumana muoto syntyy. En tosiaan ymmärrä mikä seksuaalinen kompleksi se on kun viimet päivät olen huomannut hartioideni olevan varsin jännittyneet. Varsin on hieman hataramerkityksinen sana. Kieli ei ole puhetta vaan tekoja. Sanoilla puhumisesta ei synny selkoa. Siinä on filosofian kompastuminen hyttysen läjään. Nyt jos tämä kirjoittamani häviäisi olisi se mieleeni murhetta tuottava pieni kai sinänsä asia. Mutta olisin aika varmaan murtuneempi kuin lompsakkotempun tehneenä ja taialla siitä eroon päästyäni. Tosin olin kai aika luottavainen että pian se ehkä sittenkin palaa luokseni. Tunsin juuri sittenkin että mieleni on romantisoitunut aika junnaavasta edellisestä olotilastaan. Masentuneen mälsänpuoleisesta. Joka tosin ei voi minnekkään täysin kadota vaan siivoutua minkä lie verran. Mutta voi olla että olen horjunnassa koska en tiedä onko satuaatokseni seuraksi olemassa jotakin siitä muistuttavaa ja sitä tukevaa massallista fyysillistä mitään. Vai onko niin että vain haluan kuvitella? Luulen että haasteenani on tätä pikkuhiljaa hieman selvittää. Se on sellaisia seuraavia asioita. -18:50 2006-01-07 lauantai 23:18 Nyt minua ihmetyttää melkein eniten se että nukuin 07:46 ja 18:39 välillä. On kovin vaikea tai mahdotonta nähdä kännykän kellon numeroita unenpöpperöisin silmin. Juu näin unia. Herätäkseni helitin kättä ja kännykkä ja vanha taskulamppu putosivat yöhyllyltä sänkyn ja seinan väliseen koloseen jota mölyä säikähdin. Unessa oli joku vene mutta iso sikäli laiva. Joku ukkeli oli siinä ja lopulta hyppäsi veteen. Ui sielä rintaa vettä kuohuttaen edellään. Kuin jokin moottori. Laivamainen liikkuin ja jotakin pikkualuksia tai veneitä ja erilaisia sen perässä. Joku taisi ratsastaa aallolla. Tulivat tarkoituksella vaihtia hidastettua kiini ja ottivat otteita kuin tarkoituksella perän seutuvilla olevista kahvoista ja matkaa jatkettiin viuhkamaisena peräkanana. Minua ottaa hiukan aivoon mutta minulla on tosiaan hiukan pakkomielteenä tehdä jotakin tietokoneella. Jotakin ohjelmaa. Minulla on joitakin selkeähköjä tuumia miten ohjelmat saisivat toimia mutta ei oikein mitään tajua miten sen voisi tehdä enkä juuri osaakaan ja laiskottaa. En sitten tiedä? -23:25 2006-01-09 maanantai 18:23 Oonpa melko sekaseksi menny välillä. Eilisenä päivänä nukuin 16:00 - 22:47 ja luuulin nukkuneeni koko maanantain. Nyt juuri nukuin 11:05 - 18:00 hälyytykseen asti vaiikakin jo ennen sitä aloin pyöriskelemään rauhattomana. Eilen luulin että nukuin koko maananatai ja maanantaiuinti jäi väliin. Vasta aamaulla kun aloin käydä nukkumaan aloin tajuta että nyt kai vasta on maanantai. Ja jos siis on yhdeksäs päivä niin perjantai 6-7-8 oli viikoloppua ja kai niin sitten on. Oli illallani siis aamulla jo pakkaamassa uppopallovarusteita kun luulin että on tiistai. Ja eikä niitä juuri tarvi pakata kun en enää ota niitä kassista pois kun kai ne siellä kuivuu. Vain takstiilit saa kuivua vartavasten kuivaten. Eilen tai siis yöllä räpläsin tietsikalla ja jotenkin haksahdin PHP-juttuun. No Linux-Apache-PHP-PostgreSQL -opintoni eivät ole vallan edenneet. Kun pitäisi koko juttu siivota että saan PHP:n käännettyä sisältämään psql-tuen. Mutta ihan sattumaa löusin jonkun jutun joka on yleiskäyttöinen tietokantaliittymä PHP:ssä ja se on mukana kai ja sen pitäisi osata jotenkin käyttää psql:llää. Tuli se tyytyväinen olo kun jotakin on kuin saisi aikaiseksi. Ylisellainenkin. Olenhan toisaalta koettanut päästä kärryille miten X tai XFree86 vain allaan oleva ohjelma tehdään. Ensin oli käsittämätöntä mutta tekisi mieli oppia. Jos saisin sen yksinkertaisesti tehtyä ilman älyttömiä Xn päällä olevia kirjastoja. Kun ilona niistä on jo muutaman jutun yhteydessä että ei toimi. Ohjelmat toimii kun kai Firefoxissakin on mukana linkattuna tarvitsemansa. Ja vähän omia tutkin. Mutta joopa saa nähdä. Kuvittelen kai silti koko ajan että asiat voisi tehdä yksinkertaisesti. Paitsi että olenpa saakelin typerä. Aihehyppy. Voisinhan olla kärryillä että mikä päisä on kun vaikkayhdenkin tai siis kaksi kun yhtä ei viitsi rivin tai riviä kirjoittaisin päiväkirjaa joka vuorokausi. Mutta nyt vasta älysin katsoa omani ohjelmani kirjoittamaa tätä päiväystä ja siinä siis näköjään tosiaan lukee maanantai. Yppyhehia. No ei siitä mihinkään pääse että pikkunäppäryys tai vaikka ohjelmointi joku on bravuurini. -18:42 2006-01-14 lauantai 05:15 Näyttääpä vähän että en ole yhtään semmoinen kuin luulen ja välillä jopa toivon olevani elikkä säntillinen sun muuta. Vain pienessä asiassa vähän aikaa kerrallaan saatan olla. Tai olinhan uinnissa aika päsmäri. Mutta nyt on into karissut. Se tulee kun pidän uinnista paussia mutta tuntuu että en tosiaan saa itseäni enää uimaan viittä kertaa viikossa. Mutta saa nähdä. Melkein koko arkiviikko paussia päiväkirjoittelusta. Ei meinaamisesta. Kävin vain kolme kertaa uimassa. Maanantai tiistai ja torstai. Uin sekaria ja samaa väärin päin. Eli päinvastaisessa järjestyksessä. Enimmäkseen 400 mutta kiireen takia kerran 200 ja torstaina 800 metrin väärinpäinen sekari. Myös jotta alku vaparia lämmittelynä ja loppuna 200 metrin perhosuinti. Tiistaina ja torstaina uppopalloa. Vastustajat olivat niin osaavia että olin vain pieni ehkä kohtalainen häiriötekijä kentällä. Jos nyt ajattelen niin aikoinaanhan lenkkeilyni oli tehokkainta kuntoliikuntaa mitä saatoin keksiä. Eli lenkkeily itsellään ei ollut juuri tarkoituksena eikä välitön liikunnan huuma vaan välillinen. Minun tarvitsee nyt katsoa asiat uudelleen. Olen ollut ihan puhki pikku-uinnin ja uppopallon jälkeisenä päivänä eikä ole huvittanut ja jaksattanut lähteä liikuskelemaan ollenkaan. Tuumailin joku päivä että minun on keksittävä muutakin liikuntaa ja otettava käyttöön vuorottelusysteemi. Kuvittelin jopa että lenkkeilisin joka toisen viikon. Mutta aivan tässä juuri tajusinkin että onko tämä juuri minun idiotismimaksimini. Että pitäisi intensiivisesti tehdä jotakin yhtä asiaa vaikkapa koko viikko? Vähän hullu olen. Kai siinä on että ei tarvitsisi miettiä kun kun kerran viikkoon että mitä teen. Äääh en tiedä. Onhan tuossa pyöräilyt kaupunkiiin joka kerralle päälle. Siinä voi vähän huhkia niin se ei kestä kauan ja jos ei vaan lepsuttaa vaan niin päivässä menee helposti tunti siihenkin. Vaikealla kelillä ainakin. No oli miten oli. Tällä viikolla huomasin että uinti on ainakin jollain tapaa helpottunut. Pystyn vaikkapa kroolaamaan kohtuullisella teholla silti hengittäen joka kolmannella. Ja perhosessa taisi tulla kuin vahingossa kerran viikon alussa otettua ilmaa joka vedolla ja sitten pysyin joka toisessa. Olen siis oppinut perhosen hengittämisen! Se ei ollut ihan helppoa ja vaivatonta vaan varsin vaivallista. Hiljalleen. Nyt siis ilman vajaustunteen tullessa saatan miettimättä refleksinomaisesti ottaa toisenkin kerran ilmaa peräkanaa. Mutta pystyn uimaan lepsua perhosta melko vaivattomasti joka toisella vedolla ilmaa ottaen ja vielä liukumaan veden alla käännöksien perään melko pitkälle. Minulla taitaa olla arkikäyttöön kuntoa ihan riittävästi ja lisäkunto on sitten lisäkuntoa. Jos tulisi mitään sellaisesta että kehittelen joitakin tavoitteita touhuille. Sekä uinnissa ja uppopallossa ja vaikka vielä jossakin. Sähly olisi loitava juttu. VPK:llahan oli sählyvuoro. Vieläkö on? Itsekseni ajattelua. Tuli tuosta itsekseni istusskelujuttu mieleen mutta sen ei ole kiire enkä tiedä onko paikkana päiväkirja. Okei menköön. Muistan neljä oppimisasiaa joissa olen saanut pientä ylistysta ja jotka eivät ole vaikkapa tietokonetouhuja. Nyt tuli kyllä yksi viideskin, Okei uintia ei lasketa. Isoöiti Mami kehui minut nopeimmaksi oppimaan laulua kun olin yhden viikon oppilaana. Tapsa Kansa oli vähän aikaa Mamin oppilas. Jumppavetäjäni kehui että minulla on hyvä motoriikka. Noi jutut on luokkaa 30 ja 10 vuotta takaperin. Alle kymmenen vuotta sitten kapakassa kaksi koulutusta. Ensi kertaa kun kuulin itsekseskös istuskelet yksikseskös yskiskelet niin tuon opettajalle olin pitkään aikaa paras oppilas mutta en kautta aikojen. Itse asiassa pitkään tuon jälkeen jostakin syystä olin mieltä itsekseskös itkeskelet. Nyt en tiedä kumpi versio ensiopetuksessa oli. Toinen kerta olin kohtuulisen nopea oppimaan yhden Senegalilaisen rumpuperusrytkin. Kuulemma se on joillekkin kovin mahdotonta. Oma kehu vielä että olen ollut monta kymmentä wuotta helevitin hyvä oppimaan että miten ei voi mitään oppia kun olen ollut nin paska tukossa. Nyt vasta se on valaistunut näkymään. Onko se pikkutarkkuus sitten juuri herkkyyttä? Ainakin osin on sen kanssa turvetiukkaan tekemisissä. Minua paksusti ihmetyttää että miten ennen jaksoin vääntää jotakin juttua ihan hullun lailla. Että en herännyt siihen että mitä helvettiä oikein olen vääntämässä. Voisiko olla että en silloin oppinut eikä jakeluuni millään mennyt se mitä olin tekemässä? Tarvittiin huisin monta vuotta mitä tahansa vääntämistä. Enkä sittenkään oppinut. Jotaki kummaa. Ja sitäpaitsi taatusti opin jotakin. Ja ei hyvänen aika. Mieleeni palasi jokin kouluaika. Taisin rakentaa ainutta rakentamaan lennokkia joka ei tosiaan kovin paljoa lentänyt. Tein aika tukevaa työtä ja lentokalu saisi varmaan olla kevyempi. Olen muistavinani että minullahan oli allokoitu kuntoilujuttu. Jätin homman kesken ja kävin lenkillä ja sitten jatkoin. Mutta se mikä on ollut hommanani kuten monenlainen pikkurakentelu on ollut hallitsemassa varmaan isointa osaa ajasta jonka käytön olen uskaltanut itse valita. Minullehan ei tullut mieleenikään aikoinaan pinnata koulusta. Olin auktoriteettialisteinen tai aika kuuliainen rääpäle. Nyt olen vähän isompi rääpäle joka viitoset veisailee vähän kaikesta. Vuorokausirytmini on aamunnastivalvovainen ja välillä iltaan asti nukkuvainen. Joskus on poikkeuksia. Mutta kai se kerta kun olin poikki ja nukahdinkin illasta aamuuun asti oli outo kvantittuma. Olen meinannut että säädän nukkumiseni yötä kohti mutta ei siitä ole mitään tullut. Ja aina helpommin ajan rajat siirtyvät eteenpäin eli valvon aina ja nukun aina yhteensä yhteen kyytiin enemmän kuin vuorikaudessa makaa tunteja. Mutta olenpa senkin nähnyt että kun on se aamuheräämispakote ja syy niin opin muutamamassa päivässä ja sitten jo alan herätä automaattina ja tietysti se vaatii nukkumaanmenon. Nooh oli miten oli ja silleen. Ashoolin hyppyjä mutta miten on uimahypyt? Hits enhän ole turkasen pitkään aikaan hypännyt uimaan. Hyppään lähes joka kerta nykyään altaaseen ilman laseja ja kurvaan heti ylös. Pitää ottaa tuo uimaan hyppääminen myös välillä harjoitetavaksi. Ja yritykset uida nopsaan. Luulenpa että uintini on nopeutunut. Hitaasti uimalla. Ainakin välillä tuntuu että kun keskityn sutjakkaan liukuun ja tehoisiin vetoihin niin vähemmin sellaisin liikun enemmän kuin sutimalla tiuhempaan. Hartiani perkeleet ovat edelleen usein yläasennossa. Välillä tässä koneella huomaan ja välillä kävellessä. Höpöhöpöhölömöä minua. Enhan lähes kävele! Mutta torstain iltana kävin poikakalliolla. Niiin juuu. Ja siinä jo kerkesin huomata. Kuu paistoi ylhäältä aika kokonaisena ja tähtiä varmaan on edelleen. Nyt nyt niin saaplari lähti nysväämisvaihde pudota kolahti. Halolla tai ei otan vettä. Siis minulle on niinkuin nyt edelleen tämä ilta. Joka oli. Torstaina kohtuun uinnin ja tappeluhalun käynnistäneen uppopallon jälkeen minulla oli ihan selkeä into seuraavana aamuna polkaista Helsinkiin. Ihan selkosen selkeä. Sitten valvoin tavalliseen tapaan aamuuan asti ja jo siinä alko väsymys iskeä. Ei pelkkä univäsymys vaan myös se hervottomuun ja haluttomuus paljoa liikahtaakaan jonka olen muutamana viikkona jo saanut uinti-uppopallo-päivien jälkeen seuraavana päivänä. Olenko laiskistunut vai heikko ja heiveröinen edelleen kipeänä olemisen jälkeen vai sitten motivoitumaton vai kurkkua-myöten-täysi? Olen hitusen edennyt tietokoneiluharrastuksessa. Välitiedotuksena että alkuna viikon oli yhteyttä Pekkaan ja sovittin että voisi torstaina tempaista. Käytiin vihdoinkin Tavernassa ja syötiin pippuripihvit. Todettiin paikka käypäiseksi. Salaatit sämpyläiset ja vedet kotikaljata sekä jälkkis kahvit leivonnaispaloin mukana. Joulunakaan ei minulla kovin pahaa mieltä ollut lihansyönnistä mutta toisaalta syön niin harvoin että mimmoinen väli. Koska useimmiten en enää ole lihansyöjä. Mutta joskus tekisi ja tekee mieli munaa tarvitsevia juttuja. Kuten lettuja viime aikoina. Pitää hankkitua onnellisten kanojen suraan. Pikkuhiljaa, Hiukkasen tietsikkaharrastellut minä siis. No juuh tuo torstai tuli jokin into ja voihan se olla. Nukuin muutaman tunnin kai vain. Voipi olla että nouseminen ja meno ja tulo ja seuraavan odotus teki aktiiviseksi. Oikeastaan jo aiemmin tuli mieleen tuo kun olen jo jonkin aikaa halunnut opetella kuinka tehdä toisesta tietsikasta pääte jolla tätä Linuksia voi käyttää. Ja nyt kun tuo vanha tietsikka on vallannut pöydän ei puuttunut kuin kaapeli ja säätöä. Löysin kaapelin tai kaksikin kaapissa olevasta sekajohtolaatikosta. Ensin en tajunnut mitään kun osasin vain tehdä sanamaukaisesti mitä neuvoa olin netistä löytänyt. Ei yhtään toiminut. Mutta sain testttua että tieto kulkee molempiin suuntiin. Niin ensin johto ja sitten tieto että mikä on koneen ttyS0 eli vanha COM1 tai COMA ja toisessa onkin vain yksi portti ja sen piuha oli multi-IO-adapterissa. Sitten tähän pääkoneeseen inittab asetus että käynnistä getty ja toiseen koneeseen terminaaliohjelma. Pikkuhiljaa ilmeni että getty ei mennytkään päälle kun se oli eri runleveleissä. Käsin kokeilut teki jotakin ja olin vähän tyhmä kun vasta hitaastu tajusin että terminaalissa pitää olla FullDuplex jotta ei ole merkkien paikallista kaiutusta. Sitten alkoi skulata. Ihan helpppoa. No ei sillä olenhan hautonut juttua varmaan puoli vuotta ja osaan ison osan asioista tosiaan ja loppu on pientä opettelua. Ei tarvinnut olla mitään monikarvapiuhaa vaan vanha omatekoiseni kolmikarvainen narrausvalmiuksiin tinattu piuha pelaa loistavasti ja laiton nopeuden 57600 baud ja emulaationa on VT100. Siis yksi kauan vaivannut juttu hoidettu. Eikä tunnu missään. Mutta kuinka vaikeaa ja jopa työlään rasittavaa oli sitä hommelia hautoa. Nyt jos tähän koneelle tulisi joku surffailija niin minulla olisi mahdollisuus terminaali-käyttää toista konetta ja ottaa yhteyttä tähän koneeseen. Ja sitten minulla on vielä sängyn nurkalla vanha myöskin DOS-sylimikro vanhoin oikein näppiksin ja näytöin. Pitää tutkia onko toinen piuhoista tarpeeksi ylettyväinen sinne saakka. Onhan tässä koneessa toinenkin sarjaportti. Tuo päätekokeilu opetti minulle ett äen tajua kunnolla mitään päätekäytöstä. No se että iahn tekstiohjelmat toki pelaavat. Mutta tekstin editointi. MC jumitti yhteyden kokonaan. Mutta tietysti on toimivia ohjelmia. Ja kenties useimmat voisivat toimia, En vielä tiedä. Onko virtualisointia jolla mikä vain tekstitilan ohjelma toimisi? Muistin että on joku vi ja se käynnisti vim:in. En tajunnut yhtään mitään siitä teksturista. Sitten muistin että on emacs. Se tietysti pelaa. Tuntuu että voin sanoa tietysti. En osannut juuri sitäkään käyttää. Pitää opetella peruskäyttö ohjelmille jotka ainakin ovat olemassa ja käytettävissä. Top taskien näyttöohjelma pelaa. Muutama päivä sitten siivosin huimasti tiedostoja pois tästä koneesta. Olen tullut sen verran varmanoloiseksi tätä Linuxia jokin aikaa käytettyäni että jo uskalsin pienellä arvaiksella poistaa aika paljon. Tässä on niin perkeleen saatanasti tiedostoja. Siinä oli jotakin nettivarmistuksia jopa kahdella ohjelmalla ja nettitarkistuksia ja tulostusjuttua. Minän en varmisteke enkä tulostele. Jotakin poistettuani muistin että kerran kenties samaan tapaan siivottuani jollakin muulla koneella aikoja sitten aivan yllätyksenomaisesti jokin toiminto ei enää potki. Tällä kertaa graafinen kirjautuminen koneelle ei enää wörksi eikä kuvankatseluohjelma näytä mitään. Edellisessä siivouksessa jo jolloin sain KDE tukahtumaan oli kuvankatselusta hävinneet pikkukuvat ruudulta ja voin katsella vain kokokuvia. Nyt pitää katsella Firefoxilla kuvat. En vielä saanut selvitettyä onko tällä koneella jokin muukin kuvankatseluohjelma. Aivan sattumaa enkä muista kuinka niin kävi kun löysin taas yhden ohjelman tästä koneesta. Se on zile jota piruillessani kokeilen nyt tämän lauseen verran. Zile on yksinkertaistettu emacs-klooni. Jotenkin se aukeaa siistimmän näköisenä kuin emacs. Sitten netistä tuli jälleen eteen screen. Nimen olen nähnyt monta kertaa mutta en ole tajunnut mikä se on. Se on vaikkapa terminaalin multipleksoija. Voi olla samassa ruudussa vuorotellen monta ohjelmaa. Tai siis yhtäaikaa aiki mutta yksi näkyy kerrallaan. Jos osaan vielä säätää siihen käytännöllisemmät säätöhanikat niin siitä voisi tulla perusapuri. Tuossa illemmalla tuli havainto että ehkä DamnSmallLinux voisi olla vehje. Pitää kokeilla. Löysin juttua joka nosti DSL arvoa muutamia pykäliä. Nimittäin esimerkiksi PuppyLinux on vähän sutun näköinen nettisivujensa osalta. Eipä DSL sivuillakaan moni linkki toiminut. Tietokanta on kaatunut tai jotain. Mutta tuli aate että voisin vaikka vähäksi aikaa lopettaa yli-isot säätöyritykset ja ottaa käyttöön jonkin pienen systeemipaketin jolla hommat silti saisi tehtyä. Voisin viritellä jotakin pientä. -07:00 07:13 Vahingoista varovaisemmaksi tulleena tajusin tehdä tämän tekstin varaversion kun lähdin kokoeilemaan zileä. Tai oikeastaan tajusin vasta kun jo olin käynnistänyt zilen ja riskialuetta hipoen liitelemässä. Jos rikon koko tekstin jälleen kerran? Nyt vasta tuli tarve opetella tiedostojen vertailua. Tuli mieleen cmp mutta se näytti bittiorientoituneelta. Sitten mieleen oli jäänyt että on olemassa diff ja sillä sain selville että varakopion ja uuden tiedoston ero on niinkuin pitäisikin olla. Olen saanut tuntuman että olen alkanut päästä sisään Linuxin ja Unixin käyttöön vähän kerrassaan. Tajuan vähän että pitäisi olla käytössä joku ohjelmapakettien hallintajuttu. Ainkain käsin siivoamieni ohjelmien osia osi katastrofaalisesti ympäriinsä eri laisin nimin ja arvailua välillä kuuluminen joukkoon. Tässä koneessa varmaan on Debianin joku dpkg tai mikä lie pakettijuttu mutta en tajua siitä vielä juuri mitään. Pitää vaan jatkaa harrastusta. Nimittäin suurin työ kai on rakentaa käsitys asioista mieleen. Siis katastrofiopetteluna. Koska ei voi olla mitään käsitystä mitä pitäisi tietää kun ei ole mitään käsitystä koko hommasta. Tai no onhan minulla. Tai ei. Makuasia. Saattaa olla että on paljon oletuksia. TIetsikan saa sotkuun kovin helposti. Minun mielestä eri asioiden riippuvuudet systeemissä ovat maxijäreesti helvetin hankalia ja niistä on kvin työlästä ottaa selko. Juuri kuten se että siivoilut ovat vaarallisia. Nyt olen kuin kuten muunkin systeemin aloittelija joka siivoaa turhaa pois ja hups sitten ei toimikaan jutut. Nyt tuntuu että järjestelmässä saisi olla rakennettuna riippuvuustoiminto joka varoittaa ja poistaa tai asentaa tolkusti. En tarkoita mitään pakettimanageria vaan että tiedostosysteemissä olisi mukana tieto ohjelmien ja tietojen siis tiedostojen riippuvuuksista ja suhteista eikä tuota tolkuttomuudenestojärjesteklmää voisi ohittaa kuin över-über-yli-hakkeri johon tilaan olisi vaikeampi päästä kuin root-käyttäjäksi ja normaali root ei saisi ohittaa näitä tolkullisuuden sääntöjä. Minähän en niinkuin tavallisesti tee mitään uudenvuodenlupauksia. Mutta jäin katiskan verkkoon räpistelemään sillä olen fuskinut tuota lausetta toitottaen. Sillä olen ja muutenkin vuosista piittaamatta tullut tulokseen tai siis päättänyt tai tajunnut eli on vähän kolahtanut että tarvii tehhä jotain. Muuten ei tapahdu. Ja luulen että olen vähän oppinut tekemään pientä. Ja kenties jopa hitusen oppinut pitämään mitä tahansa asiaa pienenä. Syntymäni kuten koko maailmankaikkeuskin ovat pienoisia sattumia. Ailahtelu on tuottanut myös minut ailahtelemaan. Eikä ole menossa vasta kuin jotain viides ja puoles sadas rivi tämän kuun päiväkirjaa. Nykyksin näköjäs kirjoittelen hieman harvakseltaan mutta sitten aikamoisen litanian kerrallaan. Hiukan kuin vaatimukseni vetää viikko putkeen yhtä ja samaa uintia. Nyt keksin väliaikahuilina sekauinnit ja se mikä on varsinaista uintia vuorossa on krooliviikko. Kuinkan tuo sitten sujuu? Nyt ei ole mitään suuren suurta himoa just juuri yhtään tarkistellen lukea kirjoittamaani että ei olis sekoja. Niitä tulee koko ajan ja luulen että enimmät korjaan saman tien mutta olen jo oppinut että sokea minä olen. Tai eikä sentään läpisokea vaan reikäsokea. Sielä täällä fusku ja moka. Torstain iltapuhe jäi kesken. Äh eikä jäänyt. Luulin että unohdin polkemisinnon joka meni ohi mutta tajusinkin jo tämän uusinta-aloituksen tehtyäni että tämä tosiaan on uusinta-aloitus. Tai sitten unissani vain kirjotin jo. Nyt on jo pari asiaa jonossa tulemassa ulos. Ja toista en muista ja toinen vasta syntyi edellisestä kappaleesta. Unijuttu. Panna panen sen tähän. Toista viikkoa taitaa olla kun repesin tajuamaan unimiehen jutun jossa kertoo jonkun vaikkapa nukkuneen ajaessaan tuttua reittiä kun yllätyksekseen huomaa että ei ole mitään havaintoa siitä mitä on tehnyt ja on silti siirtynyt paikasta toiseen. Siihen malliin sanon pah vaan että tuo on ihan tavallista hajamielisyyttä tai jopa aivan toisin sanoen keskittyneisyyttä keskittymättä kun tekeminen on muuttunut rutiiniksi. Minulle kävi muutamia aikoja sitten noin pari kertaa tai kolme niin että oli palattava tarkistamaan lukitsinko oven kun lähdin jonnekkin. Olin lukinnut joka kerta. Se oli näköjään automatisoitunut. Sitten on versio että joku juttu sujuu mutta heti kun tulee muutos rutiiniin niin tulee joku moka. Kuten viimeksi pyöräillessäni Stadiin jätin jaakaapin oven kiinni. Tiesin että olen oppinut jättämään sen auki. Mutta en tosiaan harvinaisen pyöräilyn yhteydessä näköjään. Ja hässäköntiä. Ja se että en viitsi aukaista ovea kovin heti kun sieltä tuulee kylmää jaloille. Nyt mietin että voisin katkaista virrat vielä etukäteen eli siis aiemmin. Nyt olen varmaan saamassa Jokelta ja Virpiltä kyydin Stadiin. Tänään on Eeron synttärit. Kävin kiskaisemassa jääkkärin töpselin irti seinästä. Kieroa kieltä tai ainakin sekaisia sanoja ja taipuneita tavuja. Tarkoitus on mikä lie ja sanat toista jos ei kolmatta. Sama suttuinen sattumapaketti sama mitä kaikki. Taisi äskön jäädä tarkentamatta unijutun juju. Eli tuo unitutkija nähdäkseni näki omien unilasiensa läpi. Samoin kuin vasaroija näkee vain nauloja ja laatoittaja saumoja. Eli tarvii olla ihkuihkutosissaan jotakin muutakin kuin vain jotakin vaikka se jotakin olisi jotakinerikoishuippua. Nyt pikadiagnoosin neula värähti runoilemaan että kai minulla oli ja roudariteipillä olikin yhdenasianmiehenleima. Kaasutiiviisti vedenpitävänä loistokirjoituksena. Siksi vaikka olen nyt hajoamassa kun en hiton hitsi millään enaa jaksa olla prikulleen ainoan jutun jeppe vaan haluan olla säheltäjä. Enkä vielä osaa. Illallakin istahdin tähän jotta hetimiten kirjoittaisin. Ihan tosi! Eikä ehkä ollut ensimmäinen kerta. Noh nyt kuitenkin ja vihdoin kirjoitan. Ja nyt tuntuu että harvakseltaan pikkuhullun lailla on aika toimiva tapa. Nyt kun olen taas kirjoittanut näin ison pläjäyksen niin taatusti ei tee mieli vähään aikaan mitään tekstiä räpeltää. Ja ilman muuta tulee pieni halu tai pikemmin semmoinen ööh ja ääh mikä hitto se on? Ai niiiiin velvollisuuden tunne että pitäsi panna tekstiä ruutuun ja koneelle ja nettiin. No voi vitsit jos ees naurattas. Mutta voisi olla erikseen vaikka uimakirjanpito ynnä muut tavallan tosiasiat. Ja tämä ei niin kovasti ole sitä vaan satumaan seikkailuja tottakin todempia. Niin just että vaan silleen on aloitellessani kirjoittelemaan ryhtymistä pitää ensin tutkia ohjelmiani että josko korjaisin tai säätäisin tai jopa kehittäisin jotakin vaikkapa tähän ohjelmaan jolla kirjoitan. Ehkä tuollainen pimpelipompsa keksintö pitäisi tutkia kuuluuko kirjoittamisne aloittamiseen se että ensin pitäisi vähän ohjelmoida ja sitten testatakseen ohjelmaa kirjoittaa. Pölhölää taidan pelata enkä edes leiki. Mutta liisteriin taas jäin kiinni ja syystä. Minussa on tiukassa taipumus semmoiseen että minun tekemänä tapahtuakseen pitää asialla olla monta syytä. Mutta meneekö touhuni ikiliikkumapelleilyksi? Ja sitten kun en tajua kunnon syitä niin ei tapahdu mitään. Tuota olen tehnyt. Ison ja vaarallisen korkean kasan ei mitään. Jumitan liikaa ja ajattelen turhan mutkikkaasti. Tuo on vain ehdotus eikä tarvi ottaa ylikäyvän vakavasti. Jotakin semmoista säätä ilmassani on että asiat jotka ovat olleet mahdottomia ovat mahdollisia ja mikä on tuntunut käsittämättömältä alkaakin olla käsitettävää ja käsiteltävää. Tuohon sisältyy yksinkertaisten asioiden mahdottomuus. Joku inspiraatio tapahtumiseen täytyy olla. Hupsahdin tai vähän säpsähdin kun huomasin että tarvisi kirjoittaa vielä kolmisenkymmentä riviä jotta olisin kirjoittanut sata riviä sen jälkeen kun mietin rivien lukumääräasiaa. No mitäpä vain tyhjänpäivästä. Taidan alkaa olla höperö aamutokkurassani. Kohta alan mokailla. Vähän tuntuu. -08:23 2006-01-23 maanantai 23:06 Päätinkin ihan vaan laittaa kuittauksen tähän päiväkirjaani. En nimittäin tosiaan jaksa sepostella. Muutama päivä sellaista ollut. Nyt avatessani tämän tekstin keksin että jos tuo edellisen kirjoituksen nukkumaton yö ja päivä teki jonkun vinksautuksen minuun ja nyt olen vinksahtanut. Jos olisin vielä yhden päivän malttanut niin olisin saanut muhkean kymmenen päivän kirjoituspaussin. Mutta nyt tuntui että pitää kuitata koska voikin hypätä sitten helposti vaikka tuplaksi tai melkein loppua suoltamiseni. En nyt ihan sitäkään toivo. Nyt on muutama sämpylä kohoamassa ja voi tietysti käydä että kun kohta paistan ne ja vetelen tavalliset eväät niin mielialani kohoaa taas kattoon joksikin aikaa. Kotona osaan olla joka toisen päivän juomatta kahvia mutta jos kahvitarjoiluja on niin enpä toki kahvista kieltäydy. Nyt on kahvipäivä. Ja kohta kahvihetki. Ajattelin vain että olenko sittenkin alakulossa kahvittelun vähyydestä johtuen. En kyllä luulisi. Minun pitää keksiä jotakin ideaa. Mutta voinko niin tehdä? Tarvisikohan sen syntyä itsestään inspiroitumalla? Mutta ei sitä itsestään syntymistä oikein taida edes olla olemassa. Mutta sattumia kyllä! Minun täytyy saada sattumia! Jospa saisin aikaisen nukkumisen aikaiseksi. Nimittäin voisi olla kivaa edes joku kerta keretä kuvailemaan vähän maisemia valoisaan aikaan. Tuntuu aika kotoisalta kirjoitella. -23:17 2006-01-24 tiistai 22:46 Mitähän mulla on vähän kylmä? Kamala aivastus säpsähdytti minut juuri. Taidan olla jotenkin uninen? En enää tunnekaan itseäni. Jotenkin tilanteeni on muuttunut enkä kässää just yhtään kuinka toimin tai en toimi. Edellinen uni taisi olla niin tehokas että olisin voinut tajuta että unelmaa vain ole luulo kohtuullisen aikaisesta nukkumaan käymisestä. Olisin hyvin ehkä jopa voinut käydä aamuvuorossa asioimassa ja palata sitten hulimaan. Ehkä. Nukuin sitten koko päivän. Ensin vähän ja sitten lisää. Jotenkin pätkittäin tyypillisesti ja nukkumisesta hulaamassa vedin hätäiseen aimopikkulusikallisia jäätelöpaketista. En kyllä näitä tullut joriseman vaan sitä että kenties enemmän teokseni on nykyään valokuvaamista kuin kirjoittamista. Sikäli laitan tuohon perään linkin irg-callerian kuviini. -22:52 2006-01-25 keskiviikko 22:16 Tuon edellisen täydennyksenä olisi pitänyt sanoa että galleria-linkki olkoon perässä sittenkin vaikka päiväkirja täydentyy. Sekopäiset mielentilat ilmeisesti jatkuvat minulla. Vaikkakin olen samaan syssyyn kokonaispäisempi. Ainakin luulen niin. Eilen kerkesin uida kroolia vain kymmenkunta minuuttia. Lähdin siis uimalalle aika viime tippaan. Sitten pelattiin uppopalloa ja jengiä oli eniten mitä ikinä eli altaan pohjalla kävi välillä sellainen pallistikalojen kuhina että pohjaa ei ylhäältä nähnyt. Pitäisi joskus saada muutama kuva semmoisesta. Aika paljon se oli sähellystä. Pitää oppia pelaamaan. Mutta kuten väitin että olen enemmän tolkullinen kuin ikinä. Ehkä. Uiminen opettaa. Mikä vaan mihin paneutuu on opettavaista. Oppi on sovellettavissa tai varsinkin oppimisen ja asioiden osien moninaisuus. Uimista olen jo osannut jakaa osiin. Uppopallossakin voisi. Vaikka pari yksinkertaisinta jotta pääsee peliin mukaan. Sukkela kääntyily ja nopsakat kiihdytykset. Niillä tekisi jo paljon. Ja siihen vielä päälle varsinaista pelaamista. Pallon anastamista vastustajilta hanakasti ja saadun pallon tiukkaa pitoa hallussa. Menoa puolustamaan omaa maalia ja tekemään maaleja vastustajien maaliin. Syöttelyä ja paikan hakua. Eilen oli hiukan edelleen päin himputtia valmistautumiseni. Minun pitää olla pitkä aika aivan syömättä tai ei ole tilaa ja kevyttä vetää henkeä. Vaikka kroolin uiminen meni aika kevyesti niin pelatessa oli kaikki ilmat kateissa ja oli raskasta. Rentoutta opittava. Kävin nukkumaan yöllä ei aikaisin eikä myöhäänkään minun ajanlaskuani. Luulin että nukun reippaasti. Mutta mitä ihmettä kun tajusin että katsoin aamu-8 kelloa ja sitten ei enää uni meinannut jatkua. Nousin ja join pienet kahvit ja söin päärynän sekä omenan. Tai kaksi pikkuomenaa. Sitten tulin tietsikalle ja sain aikaiseksi aika paljon. Tai oikeastaan mahdottomasti verrattuna siihen mitä yleensä on tapahtunut. Mutta se onkin ollut päämäärätöntä yökyöpelöintiä. Rupesin dokumentoimaan tietokonettani. Siis laitepuolta. Siitä saa olla hyvät tiedot jos meinaa Linux-systeemeitä oppia räätälöidysti siistimään. Tai ei se ainakaan haittaa. Nyt kun on edelleen sattumanvaraista että joku toimii tai ei toimi. Aioin opetella säätämään jutut toimimaan. Vielä isompi kuin nuo laitteet ovat ohjelmat. Kehitysjuttuni ovat ihan savessa tai suossa eikä mitään taoahdu. No kyllä on isoja muhimisia silloin tällöin mutta että jotakin konkreettista. Totesin jotenkin hurjan filosofisesti ja uutuutena minulle että pitää jättää hienostelu ja teoriat huitulan nevalle ja paiskoa asiat esiin missä niistä saa otteen. Pintakoreutta voi alkaa sitten harjoitella kun sisällä alkaa olla kaunista. Voimaisa tahdon ilmentymä ja suora uinninopettelun itsepäisyyden ja periksiantamattomuuden siirto omalle entiselle alalleni. Kävin kirjastolla ja voin vain ihmetellä epäkäytännöllisyyttäni. Nyt vasta tajusin kysyä muistakin kuin niistä nuoteista että ottavatko. Ja kyllä ovat lahjoitukset tervetuleita. Joko hyllyyn tai jos ei niin laittavat jakeluun. Molempi parempi! Siis alan vielä venäjankilisiä kirjojani seka tietokonealan opuksiani kirjastiolle. Mahtavaa! Vein CD koteloita musiikkiosastolle. Myös kirjastokorttini on ok. Huisi hoppu kun sämpylät ovat uunissa. Lainasin kirjoja ja omena on myös aiheena. Vihdoin lavennusta omenaharrasteeseeni! Vein kierrätyskeskukseen vähän kamaa. Uin kroolia tänään reilun tunnin. Pieniä pausseja tai ehkä jokunen parin minuutin. Enintään. Uin ja tahkosin ja osaan tehokkaammin. Kypsyn ja opin tuossa asiassa. Väänsin niin että maha meni melkein sekaisin ja vessahätää väänsi uinnin jälkeen ja taas kotona heti juoksujalkaa. Tuo on uutta että tulen ihan kipeäksi uimisesta. Enkä kai edes niellyt vettä. Mutta tosiaan aika energialla kroolasin välillä pätkiä. Kroppa ei ole tottunut. Eihän vaikkapa Kanaalinkaan yli uiminen pelkää hissutteluhauskaa olisi. Taidan alkaa uusin puhdein treenaamaan. Kello piippaa. - 22:47 2006-01-30 maanantai 22:10 Ihan suomeksi sanottuna oon kyllä niin poikki että ei oikein jaksas yhdikäs mitään kirjoittaa. En ole varma koska keksin ehkä eilen silleen että kun nyt jo olenkin vähän sitkeämpi uimari ja lusmuillut muutamat menneet viikot niin koetankin nyt vedellä samalla viikolla perhosta sekä potkuja sen lisäksi. Hiukan arastelin ei kun ihan pelkäsin mitä siintä tulee. No uin yhteensä 1300m perhosta ja potkin 1200m. Perhosessa 2 kappaletta 500 metrisiä ja yksi vei noin 12 minsaa. Ja tämä on eka perhostelukerta. Viime satsissa vikalla kerralla tein sen tuhannen metrin uinnin. Ajattelin että ei tämä nyt niin rankkaa ole kun lauantaina kävin kroolaamassa ja vähän vetelemässä itseäni puhki pikkupätkillä. Ja sitäpaitsi hyvänen erikoishyvänen ihmeaika nääs olen mennyt illalla nukkumaan ja herännyt liiankin aikaisin koska nukuin jotakin neljä tuntia ja risat. Olen kyllä ollut hiukan pöpperöinen päivällä ja nyt alkaa olla veto vieteristä hiukka vähissä. Ja olen pitkästä aikaa palannut lettujen syöntiin. Luomumunat löysin kai lauantaina Hyvästätuulesta. Hyllyn reunassa luki että kanat saisivat jopa tepsutella maalla tai jossain kesäisin. Nyt kun tässä oon käsittämätön niin nään etten tajuu. Luomu ja luomu. Aamupäivän kieppeillä soitin sinne muistipatukkafirmaan mistä ostin USB-muistia ja tiukanpuolesesta kuulin että huolimattomuusmoka ei kuulu takuuseen. Ja että noita muisteja ei pitäisi saadakaan rikki kuin ihan sitten rikkomalla pam-pam. Mutta minäpä osaan näitä metkuja ja kaiken panna päin prinkkalaa. Uimaan mennessä minulla oli mukana koko kassillinen mappeja ja matkalla sitten honasin vaiheen kautta että koetanpa viedä ne Aarrearkkuun ja kelpasi nivaska euroa vastaan ja löysin vastineeksi vähän vanhoija sarjakuvia ja pulitin pari euroa välirahaa. Kannatti sentään idea toteuttaa. Ja nyt sitten kirjoitan muka minä vai muka väsynyt. No niin olen. Mutta olen vähän semmonen tyyppi että touhustelen jotakin kunnes melkein kaadun. No kaaduin joo lauantaina uimaan lähtiessä. Piti siinä soitella ja vastassa oli loiva kaarre ja epämääräisen irtolohkeilevaa lunta ja en pysynyt yhdellä kädellä kurssissa ja aloin mennä hankeen. Muutaman askeleen menin yhden jalan tasajakaa ja rytkähdin kylkiteloin lumeen joka pehmensi eikä ollut kauheaakaan. Uimasta tullessa meinasin hakea maitotavaraa tavalliseen tapaan Cassasta mutta jostakin syttyi päässäni ajatus että minuhan pitää Euromarketista hakea niitä Ilkan mainostamia erilaisia puuronjyviä. Eikä niitä ollut kun paria sorttia neljästä koko suositellusta. Kaappasin siis ne ja myös ajattelin että onko minulla menekkiäkään niin että koko sarjaa olisi tolkkua hankkia. Nooh olen jo maistanut molemmista sekaisin ja vähän riisiäkin siihen laitoin ja annoin vaan olla kakkosella sillä aikaa kun aloin tässä toetsikalla räpellellä. Makoisaa oli ja sopi siihen hyvin Floora ja nyt hankkimani makeanväkevä maustekastike ja kupillinen maitoa. Hups sitä maitoa olikin vielä ja kumosin sen. No kurkkuun. Ja ihan yksi juttu vaan vielä kokovartalokuvaamisesta. Olen muutamaan kertaan yrittänyt osua mutta ei se millään meinaa onnistua. Mutta tämä täpäni räpeltää tuottikin sitten ajatuksen elikka idean. Tarvii vain säätää kamera ovea kohti niin siinä on valmiina horisontti johon pikamarsimalla pääsee jyvälle aika kohdalleen. Kymmenen muuta yritystä eikä meinaa osua ja näin pamahti kerralla. Voi hyvänen aika nyt en tiedä mille tuulelle tulin kun sittenkin kirjoitin. Voisin maistaa kun en tiedä olenko Rainbow vaniljaa ennen syönyt. Ostelin sitä kolme pakettia. Kolme paketia on aika sopiva määrä joksiin aikaa. Maitoa melkein riittää pari puolitoistalitraista. Omenia ei pitänyt ostaa kun edellsiä sekä päärynöitä on vielä ihan selkeästi. Mutta niin hyvän näköistä. Otin 12. Nehän ovat aika pieniä. Voisin maistaa uutta jäätelöä. Ja lukea ehkä. -22:43 0512 (tämä 0601) 0602 päivissivulleni alkusivulleni 2006-03-01 23:18