Jorma yönukkuja 2006/02 helmikuu 2006-02-01 keskiviikko 00:29 Voi että alkaa kuu harmittavasti ennenaikaisesti. Olisi ollut siistiä ennättää pamauttaa eilisen jutut pitkästä aikaa saman päivän aikana. Ei jees ihmeellistä eikä harmeja lain. Kaksi yötä olen nukkunut. Tai kaksi kertaa siis vain yöllä. Enkä laisinkaan päivällä ellen huomaamattani silmät auki. Siitä tulla tumahti kuukauden teema. Tosi hullunkuriselta tuntuu että kun olin vielä yökukkuja en tajunnut asian ainutlaatuisuutta. Helposti voisin olla mutta kun jotain on ei sitä aina tajua kun vasta kun sitä ei ole. Uin perhosta eilistiistaina 800 metriä. Suunnilleen aika tarkkaan. Toiseksi uimakerraksi ei kai hassumpaa. En ole varma mutta olin näkevinäni että olisin uinut 500 metriä kymmenessä minuutissa ja loput 300 yhdessätoista. Ainakaan se ei voi olla niin päin että 15 plus 6. Sillä uin 21 minuuttia. Perhostellessa semmoinen aika tuntuu välillä ikuisuudelta. Joksin tässä on kovin epäselvää. Olisipa mittari joka naksauutaisi väliajat altaan päistä tai lähtöpäässä oleva riittäisi jo hyvin. Sanoisin että jossakin kolmensadan metrin kohdalla tuli ensimmäinen väsyttävyyden tunne. Ei mikään kova. Tai ehkä vähän semmoinen että jaksaako käsiä nostella vielä vedestä. Luulen että siitä alkoi käsien rennompi eteenpäin vienti. Sitten ehkä kuudessasadassa tuli pahempi väsähdys. Siitä lähtien oli pakko uida rennommin. Minusta on aika ihmeellistä että tämmöinen itse keksitty pakkotilanne saa oppimaan sopeutumista. Seka treenaantuminen on ihmeellistä. Kun harjoittelee niin alkaa hiljakseen sujua. Hiukan uinnin jälkeen aloin pukea vapaasukelluskamoja. Koklasin yhden kaverin räpylää toiseen jalkaan ja se oli aika samanlainen kuin mitä minulla on. Sitten kokeilin vielä Jarin räpylöitä. Ne on ilmiselvästi jäykempää lajiketta. Siispä kai nopeus oli suurempi mutta huomasin pikemmin sen että lyhyelläkin pätkällä jalat sanoivat että onpa sitten rasittavaa. Pelattiin sitten taas ennätystason pelaajamäärillä. Taisi olla kahdeksan ja seitsemän vesipetoa eri puolilla. Tällä kertaa äkkäsin tehdä pari maaliakin pelin alkuvaiheissa. Sitten noin tehokas toiminta vähentyi. Varmaan vastustajatkin laittoivat pökköä pesään. Oli siin yksi vastustajanvahvistusvaihtokin kyllä. Nyt aloin päästä pelistä jyvälle ja välillä tai useimmiten tilanteen jäkeen olin ihan puuskutuksissa. Myöskin oli ihmetystä herättänyt vaihe kun huomasin kuin aika kulkisi hidastetusti ja pystyin olemaan rauhallisemmin veden alla ja ennekaikkea hengittämään välillä rauhallisemmin. Tuohon pitääkin pyrkiä jatkossa. Ajattelin myös että se puheeni tarvittavasta nopeuslisästä ei ole sittenkään kovin tehokasta. Vaikuttavampaa olisi rauhallinen ja ennakoiva tyyli. Siitä seurasi sekin että voisi tarvittaessa spurtata ja jos olisi jo edellä niin mitä vielä. Koska ilman rauhaa olisi ilmat lopussa eikä olisi enää nopeaa eikä hidasta menemistä yhtään mihinkään suuntaan. Kyllä menee aika huomaamatta pelaillessa. Huomasin että ei ole sittenkään tyhmempää kuvata melkein kaikki ruokansa jonka syö. Ennen varmaan meni paljon energiaa juurikaan edes tajuamatta kuinka niin kävi. Siis energian tankkausta. Nyt kun otin illalla kuvan murkinapaloista niin olin melkein järkyttynyt. Toisaalta tarkkailu vaikuttaa aina tarkkailtavaan. Onkin varmaan osaltaan niin myös että halusin koota näyttävän annoksen kuvattavaksi. Kauneuden kauheutta siinä. Osaltaan kuvajuttujen takia kehittelen verukkeita kun päivä meni pitkäksi ja kuukausi kerkesi hypätä seuraavalle sivullensa. Olen tajunnut senkin että iltainen kahvijuoppous on ennen pidellyt minut herätyksissä välillä koko yön. Nyt olen ruvennut sitä valttelemään. Join tosin nyt teetä eika ollenkaan mitään ihan mietoa. Olisi pitänyt vain ihan vähän aikaa antaa sen hautua. Ainakin ennen minua on tee valvottanut eikä kahvi. Ennen joskus kävin vaikka nukkumaan heti kahvin juotuani. Sehän vain unetti. Kaikki muuttuu. -00:58 2006-02-03 perjantai 22:25 Olen ihan ventti. Ihan yllättäen. Muutama minuutti sitten vielä tässä luulin että jaksan vähän säätää. Nyt pinnistän jotta joskus jotain tulee oikeallekkin päivälle. Aika reippaita uinteja on ollut tällä viikolla. Uin perhosta. 1000m enimmillään yhteen kyytiin. Eilen 1200 pätkissä. Uppopalloillut. Eilen ekaa kertaa laitettiin kenttä poikittain tai pitkittäin siis koko altaan syvän pään laajuiseksi. Voi että miten oli kuin olisi tulppa ollut henkiputkissa tai valtiomoissa. No ainakin iso pala kurkussa. Tänään aamulla oli vielä raskas olo ja päätin etten tänään ui kuin verryttelevästi ja palauttavasti. Tarkoitin siis rentouttavasti. Ja uinkin. Jotakin 500 metriä perhosta muutamissa pätkissä. Aika mahtavaa että osaan jo uida perhosta niin etten juurikaan hengästy. Se on tietysti hidaampaa menoa. Uinnin päälle oli kanoottiharjoitukset. Osasin ihan hyvin eskimin helpolta puoleltani mutta toinen ei ihan hetikään mennyt. Välillä sain kauhoa monet kerrat eikä se vaan onnistunut. Opin pari juttua. Melan lapakulma ja kropan taivuttaminen pitkälle taakse. Kun kroppa on ihan takakeno niin ei tarvi paljoakaan puhtia jotta kajakki kääntyy takaisin ylospäin. Tai pohja alaspäin. Lopussa osasin vaikeammankin puolen muutamaan kertaan. Varsinainen juttu ja juju tässä on yönukkuminen. Olen nyt ihan sippiventti. Kiirustaen koetan tämän tekstin tähän latoa ja kuvatukset galleriaan. Luulin jo päättäneeni jutun mutta yksi oli vielä hassu. Meinasin tehdä puurot ja kattila oli liedellä. Mutta kun huomasin äkkipikaväsymykseni tajusin että en jaksa odottaa muonaa enkä myöskään syödä. Noh olin hajamietteissä laittanutkin toisen levyn päälle. Eipä kattila kuumennutkaan ja tyhmyydelläni pelastin tämän illan. Jätän odottamaan ja aamulla koetan käynnistää oikean levyn. -22:40 2006-02-06 maanantai 08:25 Hyvin sopivan näköinen aika aloittaa maanantaipäiväkirja. Kirjoitan vaihtelun vuoksi nyt Julpan ekalla pelikoneella. Enää ei tunnut tyhmältä että olen niin säästeliäs. Tämä on ollut roinaa monta vuotta mutta nyt tällä onkin yllättäen jotakin käyttöä. Sekä historiallista arvoa. Koneessa on 486SX 25MHz ja isosti 4Mtavua muistia joku tavallinen VGA-näytönohjain sekä 130Mtavun kovalevy ja MS-DOS 6.20. Kone käynnistyi ajanottoni mukaan 16.63 sekunnissa virtakytkimen painalluksesta BAT-tiedostoilla toteutettuun tekstivalikkoon. P = pävikseen. Äsken virittelin valikkoa ja pitää sitten levykkeellä hoitaa isoon koneeseen ja nettiin. Oiskin vänkää kun tämä olisi vielä nettiin kytketty. Herskyvä havainto oli kun huomasin valo päällä itseni heijastuvan näytöstä siististi. Otin kuvan kunhan ensin löysin jalustan. Oli vaikeaa kun se oli liian esillä! Laitoin sen takaisin ja otin kuvan. Minulla on ollut jo muutama vuosi tapana kuvata omia mokia. Useimmiten kun löydänkin jotakin mikä on ollut hukuksissa. Jorma yönukkuja. Se outo eläin olen minä. Ex yökukkuja. Varsin ihmeellistä ja outoa ja ymmärrettävää että refleksinomaisesti puolustan nyt tätä käytäntöä. Siis vaikka illalla olen ihan-ihan-ihan naatti niin en niin vain ennen aikojani käy nukkumaan enkä päivälläkään rupeä päiväunistelemaan. Eilen heräsin jotakin neljältä. Olin nukkunut jotakin viisi tuntia. Huomasin nyt että muistiinpanolapulla lukee että rintaa puristaa. Eilen oli sunnuntai ja lauantaina olin syönyt roimasti karkkia illalla. Oletin vähän että massu on pipi kun olen kohdellut sitä väkivaltaisesti ja vieläpä makeiskemian ja venytyssadismin sotakeinoilla. En ollut selvillä mistä koskee. Tuntui myöskin että se voi olla sydänsuruja. Tai nälkää. Myöhemmin aamulla söin varoiksi yhden letun. Olin tosiaan kipea. Huomasin että tietokoneen äärellä ei mikään oikein suju ja maistu. Tuntui että haluan pois. Oli kamalan ikävä. Surullisen ja tuskallisen. Jotakin puuttuu. Huomasin kyllä että se oli joku joka puuttuu. Joku olisi rutistanut ja ymmärtänyt ja hieman niistänyt tuskan liekkiä. Lähdin kävelylle aika hyvin pynttäytyneenä. Kuvailin. Ensin viilensin oikeaa kuvauskättäni. Kameraa pidin povitaskussa. Huomasin että peruskuvaaminen onnistuu myös rukkaset kädessä. Kameraa voi pitää toisen rukkasen sisässä kädessä tallessa. Hyvin nopeasti akkumittari huutaa sähköjen olevan lopuillaan. Mutta kun kamera lämpeni tuokion kädessä oli akkumittari taas vihreällä. Myöhemmin keksin kokeilla laittaa rukkasten alle varoiksi mukaani ottamat sormikkaat. Tarkenin sitten vielä paremmin. Ja käsine kädessä kuvaus onnistuu ja siinä tarkeneekin hyvin paitsi ranteen osalta. Kaipailin jotain rannekkeitä. Toppatakkini hihat ovat ripauksen lyhyet kun se on ihan vaan kierrätyskeskuksesta yhden kerran herätteenä varmaan viitosella hankittu. Tai ei tai sitten niiden pitäisi olla tyköistuvat koska rukkasteni varret ovat aika samaa kaliiberia. Saisi olla joku siisti tiivistelevä viritys. Aluksi varpaani palelivat mutta ei kivuksi asti ja lopulta ei tuntunut mitään muuta kuin että varpaat ovat jo märät. Hiestä. Kuljeksin pätkinä neljä tuntia. Olin mielettömän poikki sitten illalla. Kävin iltaseitsemältä nukkumaan ja heräsin sitten yöllä kahden jälkeen. Olen siis nukkunut seitsemän tuntia. Eiköhän tuolla pitäisi pärjätä. Kello on nyt yhdeksän ja aurinko alkoi juuri kurkkimaan ja ulkona näytäisi olevan pakkassää. Voi hiisi kun piti katsoa suoraan aurinkoon ja nyt en oikein näe mitään. Heräsin nyt selvempänä. Tai ainakin luulen olevani sellainen. Ehkä vähän olen. Nyt juuri tuumin että taidan aika radikaalisti hajottaa energiaani joka tuuleen. Mutta kun olen niin utelias. Olen jo syönyt aamiaista. Naksautin puurolevyn päälle ja tuumin että mitä oikein haluan. Mistä pitäisin? Ajattelinkin että letut olisivat tällä kertaa enemmän namia. Laitoin melkoisen reippaasti pilkottua sipulia lettuihin taikinan sekaan eikä se vieläkään oikein tuntunut. Mikäköhän se juju ennen oli kun tosiaan oli havaittavaa sipulin makua? Ensimmäinen lettu oli lautasella kello 06:30 ja olisin kuvannut mutta huomasinkin kameran akun olevan latauksessa. Olen nyt ottanut vähän tavaksi hiukan latailla kameran ja kännykän akkuja ennen kuin vehkeet menevät piippuun. Tämä tulee nyt siisteyden vastaisesti väärään kohtaan. Eilen puusillan jälkeen kamera lopetti toiminnan. Battery depleted. Lopetin kuvauksen. Nyt tajuan että olisin voinut lämmittää kameraa. Se kuitenkin oli täysillä vihreällä taas kotona lämmettyään. Laitan tähän pari vanhempaa asiaa. Jos en laita niin aina sitten vaan tulee ajatus että voisi tuonkin nyt laittaa. Tai jopa että pitäisi laittaa. En tee mitään uutta kappaletta vaan sotken asiat niinkuin elämäkin on yhtä sotkua. Kuin sipulisilppua taikinassa. Lautasen vieressäkin ollut porkkana putosi lattialle kaataen yhden ylimääräisen luonnollisten roskien pussin matkallaan. Äsken toisen vanhan näytön päältä putosi paperinivaska lattialle. Perun puheeni ja laitan ne hullunkuriset asiat seuraavaan omaan kappaleeseensa. Uimahallissa juuri hiukan ennen kuin viimeksi lähdin Helsinkiin. Tulin uimaan vapaasukellusvarusteet mukana ennen sukeltajavuoroa. Juuri kun olin kiivennyt hyppykorokkeelle kuulutettiin että uima-aika on 1.5 tuntia. Otin sen aika täysillä itseeni. Loogisesti sen ei minua kovin pitäisi koskea kun en ollut vielä kerennyt edes veteen. Ja silti olin kuin haalean hiilloksen päällä. Jo meinasin hypätä. Mutta ei vaan päätin mennä valvojalta kysymään että koskeeko tuo minua. No ei koskenut. Siellä oli joitain poikia jotka olivat luuranneet jo monta tuntia ja jopa piileskelivät tolppien takana kuulemma. Toisaalta tässä hullukurisuudessa voi huomata kuvitelman toisen ajatustenluvusta tai muuta. Koska minulle tulisi uima-aika aika täyteen kun ensin uin ja sitten palloilen vielä. Olen myöskin hämmästellyt viimeaikoina joitakin häpeäkohtauksia joita nuorena olen saanut. Joitakin en muista. Että mitä tapahtui mutta silti se häpeäkauhun tunnelma on lähes palautettavissa mieleen. Toisaalta jotakin hiukan vastaavaa on pelossa. Kun melkein palon. Tai vain käteni nahka kuumeni ja meni uusiksi sekä hiuksia ja sieraimen reuna kypsyi. Silloin illalla kävi sisuksissa aikamoinen kuohunta. Tottumus on oppimista. Joltain osin. Liikenne taitaa olla useimmille arkea. Kun ajoin auton väärän kaistan kautta oikealle takaperin palaten lumipenkan yli ojaan kyljelleni en ollut moksiskaan. Mutta kun toinen ajoi traktorilla murhaavasti ohitseni jalkakäytävällä minä kävelijänä tuli isoja papuja nenääni. Missä on elämää on myöskin kuolema aina vierellä. Toinen tyhmä ja minua hävettävä juttu kävi synttärijatkoilla Elitessä. Heti kun päästiin sinne kiljuttiin valomerkki. Tuli hätä että tähänkös tämä loppuu. Ostin tiskiltä kaksi samaa mitä edellinen ostaja. Drinkkiä. Sitten kohta enkä tajua miksi kävin ostamassa neljä pitkää. Minulla oli joku halu tarjota siitä muille ilman muuta mutta käytännössä tuo jäi toteuttamatta. Ei tuota muuksi voi sanoa kuin känniääliön tohellukseksi. Onneksihan minä en juo oikeasti. Ryytyneestä mielestäni löytyi vielä yksi jutska joka onkin muutamaan kertaan pyrkinyt ulos. Kun viime viikolla uin oletetut tuhat metriä perhosta. Silloin viimeisen viidenkymmenen metrin aikana tunsin tuskaa. Tuollaisella pitkältä tuntuvalla matkalla jaksamisen ongelma onkin mielen jaksaminen turruttavassa touhussa. Kun alkaa miettiä että miksi tätä älytöntä teen. Silloin mietin että tämä on vain tuskaharjoitusta. On paljon vähemmänkin inspiroivia asioita. Jos jaksan ja viitsin uida hiukan vaikka tekee jo tiukkaa niin silloin ei mikään muukaan voi olla kovin vaikeaa. Meinasin käydä toistamaan että eilen menin nukkumaan ja tänään nousin. Kai sen jo sanoin? Mutta selvempänä nousin. Eilen varmaan aavistelin kipuni sisältä että en ole valmis. Kaikkine omine sekasotkuineni. Ovatko jalkani tukevasti maassa? Tosiaan kaipaan tyttöystävää sielunkumppania ja jopa vaimoa enpä pane hanttiin. Olen varma että olen jo vahvempi kuin ennen. Tarvitsee olla koska vain itse olen pahempi ongelma. Minusta tuntuu että olen alkanut arvostaa itseäni koska olen tajunnut että kaikenlaiset hullunkuriset piirteeni ovatkin minua ja maailmaa rikastuttavia eivätkä hävettäviä. Luulen että se myös näkyy siinä että ne joita alkaisin pitää ystävällismielisinä ovat kannustavia. Ihan kaikessa. Yksi minun polttoaineistani on ideat ja kokeilut. Tutkiminen ja oppiminen. Ei minun enää tarvitse niin kamalasti yrittää myydä ideoitani ja väen vängällä vääntää. Mutta ymmärrän että tiedotusvelvollisuus on. Minä haluan vuoropuheluita eli keskustelua joka on rakentavaa. Oikeissa elämän asioissa. No eipä nyt hurskastelua Jormaperkele! Tosiaan olen myöskin älynnyt että välillä ihan tympii. On vaan ikävä ja voisi huvitella jos viitsisi tehdä mitään. Minun on opeteltava sellaista. Ihan tympimistä sekin oli kun en saa tietsikalla aikaiseksi mitään. Ihan sitäkin kun olen monet vuodet kykkinyt ihan samalla tavalla. Joskun tarvii olla vaihtelua. Minun idiootti pääni ei sitä ollut tiennyt. Jo se virkisti että tajusin asian. Vaihtelua oli kirjoittaa tällä vanhalla koneella. -09:53 10:26 Voijumalautaperkelesaatana ja päälle vielä. Kun tämä niin simppeli juttu kun ton yläpuolisen tekstin lisääminen tähän oli vaikeaa. En meinannu saada levykettä mountattua ja sitten siellä teksti ei näkynyt ja monta pientä turhan tuntuista hankaluutta. Tiedän että ne voi saada säätelemällä toimimaan mutta mikä saatanan järki näin pientä asiaa tarvita säätää?? Paskat! Ja vielä mun päiväkirjat oli kateissa tässä omalla koneella. Entiedä miksi mutta yksi bitti puuttui. Se on suoritusbitti hakemiston atribuuteissa. Se pitää olla päällä että hakemisto on käytettävissä. Onneksi ei kauhempaa ja onneksi osasin tuon muka virheen korjata ja ensin löytää. -10:31 10:35 Tossa tätä isompaa konetta bootatessakin mittailin ajat. Toi älytön hitaus on yksi juttu joka rassaa. Tuli vielä niin että tällä kertaa juuri Linux teki levyntarkistuksen. Kesti komentoriviin saakka 2min 58sek. Otin uudestaan ettei tule levyntarkitusta ja 1min 24sek. Pingviini tuli näkyviin 52sek kohdalla. Olen tehnyt "shell-scriptin" x jolla käynnistän XFree86 ikkunatouhun. X painalluksesta kesti Firefoxin avautumiseen 23 sekkaa. Siinä oli mukana DosEMU ikkunan avaus ja kirjautumisia ja 5 sekunnin sleep niille. -10:40 12:12 Korjasin edellisestä naisystävän tyttöystäväksi. Tyttöystävä saa olla nice. Kattelin näköjään taas kerran Huudosta kommunikaattoria. Rupesin tuumimaan että miksi haaskaan energiaa. Voin opetella joko toimimaan ja ratkaisemaan tuon kommunikaattorinpuutteen tai opetella jättämään asian sikseen. Ei varmaan kokonaan mutta joksikin aikaa. Tai ehkä viisasta olisi tehdä tästä aiheesta tutkimusprojekti. Mitä tapoja olisi? Kutenpa juuri tämän päiviksen naputtelemiseen koska vain tai ainakin enemmän paikan vapautta. Huomaan että taas helposti jään tähän. Nyt otan ja yksinkertaisesti poistun. Tässä koneella en saa mitään taiteellista tehtyä. Se tulee irrallaan koneesta. Ainakin tosiaan niin luulen. Kaikki tietokoneaiheen ideatkin. Paperille. -12:19 2006-02-10 perjantai 05:10 Tänäänhän nyt näyttääkin olevan täydellisen sopiva päivä päiväkirjan kirjoitukselle. Hieman on puristavanoloisia tuntoja keskikropan etuvaiheilla. Nälkää siinä on ainakin. Siksipä tähän tulinkin. Ajatukseni ei tosiaan ole mikään huippuskarppi. Voihan mähnä. Yritin jotain sopertaa mutta se oli niin puutaheinää että piti pyyhkiä pois. Hullu huokaa. Pidän pienen opiskelupaussin. Koetan tutkia ja muistaa mitä on tapahtunut ja sitten laittaa siitä jotakin ylös tänne. Menee kirjaimet koko ajan ihan sekaisin kun yritän kirjoittaa. Nyt tulikin luulo että olen oppinut pois kirjoittamisesta koska harjoittelen niin harvakseltaan nykyisin. Nyt se paussi. -05:17 07:24 Niin niin voi hurja! Tämä jo melkein korvaa vaivannäön turhuuksien turhani kirjanpitoni. Aika sekavasti sain sieltä löydettyä koska olen nukkunut. Ennen ja jälkeen yönukkumisen. Yritin löytää tuon oudon tapahtuman. Kun siirryin nukkumaan vain yöllä. Muistin hieman päin honkia. Ihan siksi erilaiset päiväkirjat ja kirjanpidot ovat opettavaisia. Muistin että aloitin yönukunnan jämptisti siitä kun edellisen kerran valvoin koko yön ja myöskin päivä. Ihan vain välisekoiluna tässä että äsken luin kuun alkupuolen päivikseni ja hiukan edelliseltä kuulta. Liittyen uni-ihmetutkimukseen. Ja muutenkin. Ainahan on asoita muhimassa päässä vaikka sitä ei puhumaan pystyvä mielenosa huomaisikaan. Olin vähän surkuna siitä kuinka tiuhaan olen vihertekstaillut. Tuo oli painovihreän eräs kirjoitusasu. Vaatetuspuoltakaan ei pitäisi unohtaa mutta sen aika myöhemmin. Käy vähän ottamaan aivoon kun olen niin sekopää. En kai edes ole vaan olevinani vain nokkela ja nyt tajuan ettö olen siinäkin niin surkea että mieluummin jätän olematta kohta koska se tuottaa puolikuntoisena heikkovoimaisena ennemmin häpeää. Sikäli näköjään silti olen seko että ison selittelyn alle saan hukutettua selitettävän. Aihe kadoksissa. Toisena välisekoiluna että ensimmäisen päiväkirjapätkän kirjoitettuani pitikin tietysti huomata että kirjoitusjulkaisysteemi ei olekaan kovin täydellinen. Jos olisi ollut helppoa niin olisin näppäröittänyt sitä. Kävin ohjelmakoodissa asti tutkimassa. Siellä olisi valmiina mutta vääränlaisena vielä kohtia joihin voisin ympätä komennon joka käynnistäisi tästä tekstieditorista suoraan MC:n ja sitten vielä ajattelin että sitäkään ei perustapauksessa tarvi mihinkään vaan voisi käynnistää FTP tiedostosiirron ilman lisähäsläköintiä ja sitten vielä Firefoxin jolla tarkistan että hölöttelyni ovat päässeet perille nettiin asti. Piirsin pientä kaavakuvaa tuohin suuntaan paperilapulle ja koin hienoista tyytyväisyyttä. On nautinto pystyä tekemään siistintäydellisesti jotakin pientä puuhastelua. Vielä aion saada tuon aikaiseksi. Mutta opetus tässä sadussa oli kai se että aina tuppaan hairahtumaan asiasta toiseen. Pitäisi myöskin joskus keskittyä johonkin ja saada kyseisessä aiheessa jotakin valmista aikaiseksi. No niin se minun pikku mullistukseni maailmankartalle. Happened tammikuun loppuvaihella. Perjantaina 27 päivä kävin uimalan porteilla toteamassa olevani out. Perjantaina pääsee vain iltaseitsemään asti sisään. Soittelin siinä sitten Mikalle ja Pekalle ja kävin Ilkalla iltaa istumassa ja Netan kansa kävelyllä. Se oli jo ihan illalla. Kotiin tultuani olen ilmeisesti käynyt tähän koneelle ja istunut yhtä soittoa 12 tuntia. Tuon tehtyäni päättelin että onkin parempi pysytellä hereillä. Minua oli alkanut otta aivoon kun en ennätä minnekkään. Voisi kuvitella. Kävin sitten Pennikirppiksellä Karhulassa vaikkakin se oli seurausta ja syynä uimaan meno. Kroolailin. Sitten kävin Pekalla ja papatettiin juttua että ohuemmat huulinahat olisi voineet mennä rakkuloille. Pikkuhiljaa hengästyttiin ja laukomiset alkoi harveta. Kun olin lähtöä tekemässä ja oltiin pihalla alkoi pauketta kuulua. Lähdin 20:05 ja sain nähdä muutaman viimeisen ilotulitusraketin luomat tähdet. Viimeisen vaaleanpunaiset loistopallerot loivat sydämen kuvion. Olisi mielenkiintoista tietää vaikkakin melko merkityksetöntä että mikä aihe tulituksella oli. Sehän oli presidenttivaalien aikaa. Oli pakkasta mutta ei vielä hirmua. Nukuin 23:33 - 02:24. Sekopäänä. Ilmeisesti nukuin taas 07:45 - 15:07. Siis lauantaina ja heräiltyäni minulla ei ollut suuren suurta intoa mennä edes äänestämääm. Tuumin kuitenkin että jos hassusti kävisi ja muutenkin saan jälkikäteen paremman olon kun tuon vaivan näen. Huhut ovat kertoneen että Tarja joutui presidentiksi. Siis lööpit. En nyt edes tiedä onko asia noin. Ja siis 29 päivä tammikuuta paneuduin nukkumaan 22:10 ja heräsin maanantaihin 02:50. Siitä lähtien olen ollut melkoisen sekaisin. Olen valvonut tai ollut zombiena päivät ja nukkunut pitkälläni vain öisin. Silloin minusta siis tuli yönukkuja. -08:08 08:10 Minusta on aika arvokasta että olen kriittinen. Se on möys helvetin rasittavaa. Tajusin vain että paskapuhetta tuo että silloin minusta tuli yönukkuja. Tuo on asian kehys. Mutta minusta ehkä on vasta tulossa yönukkuja. Tämä päivävalvominen on saakelin rasittavaa kun olen tottunut nukkumaan päivät. Tahtoa on. Nukkua öyt ja valvoa päivät. Mutta tämä tarvitsee vielä harjoitusta sujuakseen. Uimista olen harjoitellut yli kaksi vuotta enkä kovinkaan hyvin voi sanoa vielä olevani uimari. Uimataidon rajana pidetään kahdensadan metrin uintia joista viisikymmentä selällään. Raja ja raja. Tuo sana ei edes sopinut tuohon kovin hyvin. Hyppään nyt mahalätsiä toiseen aiheeseen ennen kuin unohtuu. Päiväkirjapäivän avauksen mukaiseen nälkäaiheeseen. Nälkä jopa unohtuu tässä välillä. Ajattelin että letut olisivat paikallaan. On olo kuin energiat eivät riittäisi. Minähän olenkin hoikentumiskuurilla. Se on antanut lisäpuhtia ravata pariinkiin kertaan päivässä liikkumaan. Olen myös kriisissä tuntuu. Tai ehkä setviytymisvaiheessa. Sen jälkeen kun uintiin tuli lisää puhtia ja meni mahat kuralle. Nyt en ole kai niin kovin revittänytkään. Jatkuvasti on ollut olo kuin vatsa pullottamalla pullottaisi. Niin on nytkin. Minun pitäisi kai käsittää että kriittisestikin hoikaksi tuleminen ei ole sen helpompaa kuin yönukkujaksi tai uimariksi. Ei se yhdessä ja kahdesssa viikossa tapahdu varsinkaan jos viikonloppukarkkia hankkii 750 grammaa. Varsinkaan koska tuo hankinta varmaan antaa viitteitä myöskin muusta suuhunpantavasta. Eilen sain ajatuksen että säästäisin jäätelön syönnin joka toiselle päivälle. Mutta nyt tuumin että ei se sen parempi ole. Kunhan vain pienennän annoksia. Reippaasti! Ainakin välillä. Nälkähän on tuskaa. Tai voi olla kun se on kova. Aamuinen nälkäni oli. Mutta muihin tuskaharjoituksiin verrattuna se oli aika pientä. Kuten riuhtovaan uimiseen. Ääh nyt ei ajatus enää puhu. Yhen asian kerron. Tiistaina Karhulassa veden alla huomasin vihdoin yhtä juttua vähän oppivani. Tai tuli ja meni niinkun uudet osaamiset helposti. Osaaminen vaatii harjoitusta ja totuttelua että osaa palauttaa mieleen tai kroppaan tässä tapauksessa. Nythän on menossa selkäuintiviikkoni. Olen myös potkiskellut useimpina kertoina. Potkin siis delffiiniä enemmän ja vähemmän altaan päästä päähän. Alkuviikosta ei onnistunut ja lopummalla alkoi välillä onnistua. No siispä huomasin että kovin väsyttää kun yritän potkia jaloilla tasajalkaa. Ja huomasin että kroppa alkaa vähän hytkyä tai siis niinkuin että se aaltoliike alkaisi kropasta. Niinkuin olen lukenut. Jotain vuosi harjoitusta että luettu tieto alkaa vihdoin ehkä vähin erin siirtyä osaamisen alkeiksi. Kun kroppa tekee työtä on paljon enemmän muskelia käytettävissä kuin joillakin raajoilla sätkimällä. Osaan nyt kai edelleen aika epämääräsesti palauttaa käyttöön tuon koko kropalla sätkimiseni esiasteen. Toisen asian taidan kertoa myös. Ja taisi tapahtua samassa altaassa samalla likoamiskerralla. Aloin oppia selkeämmin selkäuinnissa hengityksen rytmittämistä. Ihan samoin tavoin logiikaltaan menee kuin kroolissa tai mahauinnissa jotta asioiden yhteys on vielä selvempi. Ihan ensimmäinen kerta oli että pääsin jopa joka kolmannella hengittämiseen asti. Huomailin että olen nyt samaan tapaan aloittelija selkäuinnissa kuin aikanani olin vatsauinnissa. Pitää treenata paljon ja koettaa kurkottaa siihen sujuvaan tyyliin. Eikä se voi tulla ennen kuin on valmis sen tulemiseen. Eikä se ole valmis vaikka alkaakin sujua. Se tyyli muokkautuu jos välittää ja on kriittinen kuten vähän olen. Parina kertana vetelin rentoutuksena ja huvituksena ja ihan jotta en kaikkia uinteja unohda vedellä vetelin parit kerrat 200 metrin sekarit ja tuntui että perhonen meni siisteimmin lähes. No ainakin se eka 25 metriä. Viimeinen krooliosuus tuntui ihan söhellykseltä. Melkeinpä. -08:49 15:05 Tuli vaan juuri mieleen yksi typerä asia minusta. Vaikka kai olen senkin joskus ennen älynnyt. Tai en kai tässä muodossa. Enkä nyt edes osaa sanoa mitä ajattelin. No kuitenkin tätä itsepäisyyttäni. Yritän vain saada jotakin aikaista tajuamatta että nyt ei vaan suju. Kuten että nyt olen aika tolpiltani kai melko vähäisen unen takia. Tuolla tavalla toimintani kääntyykin minua itseäni vastaan kun en meinaa tajuta siirtyä johonkin yksinkertaisempaan taikka panna kaikki pillit pussiin ja huiliskella vain. Mutta joo. -15:10 2006-02-11 lauantai 05:47 Nyt on hyvä aika nettailla. Sitä vain tarkoitan että paikalliset palvelut pelaavat hyvin sukkelaan verrattuna päiväsajan välillä ihan tahmaiseen sivujen aukeamiseen. Suit sait sivut saittien ruutuun. Aika lailla erimakuinen luonteeltaan onkin kysymys tämä. Tähän aikaan hereillä olla. Eikö ole vielä mennyt nukkumaan? Vai onko jo herännyt? Olen tässä omassa vaiheessani vähän väliinputoajana koska rytmin muutos ei ole varmaankaan vielä mennyt perille. Tuota en ole mennyt nukkumaan paikkaa pelasin pitkään. Ja nyt olen vaihtanut kentällä paikkaa heränneiden puolelle. Pitää vielä harjoitella että saan pelirytmistä kiinni. Eilen olin surullisen väsynyt. En lopulta viitsinyt ja jaksanut lähteä minnekkään. Kävin maaten ja silmät lumpsasi. Luin vain muutaman Nalle Puh sarjakuvan. Olin yllättynyt kun kuvatarinat kestivät vain muutaman sivun enimmäkseen. Minusta makeata kun puhaltaa vaan sarjakuvailmaa palloon niin se lähtee lentämään sakkia kannatellen. Olihan tuo alkuviikko melko menevä. Kohtalaisen liikunnallinen siis vain. Allasmelonta ei niin kovin houkutellut. Ja jo neljä kertaa selkäuintia. Huh. Sain keploteltua varttia vaille kahdeksaan asti illalla. En edes tiedä olenko herännyt yöllä kuten oli tavallista. Heräsin neljältä. Melkoisen väsyneenä. Kesti aikansa tajuta että olen nukkunut kahdeksan tuntia. Siis ensimmäisen kerran on käynyt niinkuin toivoin ja silti olen tyytymätön. Tästä sitten kai tulee rankka päivä. Koko motivaatiot ovat vähissä. Ottaa aivoon kun mietin vielä tietokoneasioita. Muutakin yksityisempää. Nautin äsken jonkunlaisen tavallisemman aamupalan ehkä. Jäätelöä oli lautasella vain noin neljä ruokalusikallista. Kaurahiutaleet lisukkeiden ja maidon kera. Pari omppua ja päärynä. Eilen kun ajattelin lisää ajatusta jäätelön vähentämisestä tuli mieleeni että olisiko helpompaa sittenkin sekä jäätelön että kahvin kanssa pienentää annoksia kuin syödä ja juoda niitä harvemmin eli joka toinen päivä. Tuumin siirtyä vähennettyyn jokapäivän rytmiin. Tein nyt heikkoa kahvia ja kupin loppu oli ällöttävän pahaa. Eli heikko ei oikein voi olla pelaava juttu vaan pitää tehdä vähän mutta vahvaa tai sitten roimasti maitopainotteiseen siirtyä. Sekoittaa se vähä kahvi ja jäätelö? Viimeksi ostin vain yhden jäätelöpaketin. Josta nyt kolme ruokalusikallista tuli käyttöön. Olin ostamassa paria maitotölkkiä. Ei ollut sinistä. Minähän ostan puolitoistalitraisia aina kun saa. Otin pari vaaleansinistä. Varmaan sekin tekee kahvista öklöä. Viime viikolla kun olin lähdössä Karhulaan päin oli lähteminen kömpelöä. Ei ollut taskuja tavaroille. Olen joskus haaveillut jostakin liivisysteemistä jossa olisi räätälöidysti tilaa vempeleille ja epävempeleille. Se vaan oli liian epäkäytännöllistä kun paidassani ei ollut rintataskuja ja sellasen juuri halusin jotta saan kameran hiukan lämpöiseen. Takin povitaskussakin se viileni. Ei ihan kylmäksi mutta huomattavasti. Honasin että minullahan on lyhythihainen paita joka edustelupäivänsä jo näki. Leikkasin hihaset pois ja sain päällyshihattomanpaidan keralla taskut. Siinä kamera pysyi jo aika lämpöisenä povessa. Kun reippaasti noin joka toisella tai toisellakymmenennellä askeleella kuvaa on kömpelöä aukoa takin vetoketjua jatkuvasti. Kyllähän sekin menee mutta jossakin vaiheessa seuraa vetoketjupelin loppu. Tai voihan se kestääkin. Mutta se on tyhmän tuntuista. Joku läpimenevä tasku jonka voi myös sulkea tiiviisti. Yritän vähän katsoa kuvista millä aikataululla touhut ovat menneet. Tulin jopa aatokseen että olisiko hieman koetettava jos keksisin jonkun viikkorytmin. Onhan nyt poikasta. Jotakin eri tavalla toistuvaa kuin että joka päivä. Siis vaikkapa jokin eri viikopäivissä toistuva. Kuten on olemassa hernerokkapäivä. Katselen edelleen. Hyvänen aika. Se on ollut nyt menneen viikon ajan sisällä kun oli pakkasajat. En antanut itseni tulla kiusatuksi kylmällä ja oli mukava keksiä kuinka suojautua. Ainoa kiusaantumisen uhrikohta oli kasvot. Ai että sitä pitää olla niin herkkä. Enpä nyt enää vaihtaisi tosin. Olipa aurinkoisia päiviä. Olipa pakkasta. Viime tiistaina keksin pikkujutun joka sai mieleni nauramaan vähäksi aikaa. Suojautumismielessä tehokasta kierrätyksen momentilla. Viime kesän Suomi-Meloossa käryämisen partaalle hölmöilin kyynärvarteni ja keksin silloin leikata pitkistä vanhoista sukista kärjet ja vähän matkan päähän peukaloaukot ja sain käsivarsiaurinkosuojat. Ne pirut ovat turhuuttaan sitten jääneet kummittelemaan resuisten sukkien läjään. Ihme että aivoissani sentään oli sen verran kipinää vielä jotta sain keksittyä kokeilla noita varsia ihan päinvastaisessa tarkoituksessa. Niistä tulikin kaksinkertaisina varustuksestani puuttuneet rannekkeet. Loppui siis ranteidenkin viilentäminen. Lopputuloksena sitten pakkassäässä liikkumisesta oli hiki päällimmäisenä. Kun pakkanen oli jo vähennyt torstaina pukeuduin kevyemmälti. Hyvänen aika kun oli kevyttä kulkea. Voi ja piti polkea että tarkenee. Se oli aika kivaa ja jo hieman sporttisenkin tuntuista. Minulla kun ei ole mitään jalkavoimia. Jos lopettaisin laiskottelun ja kävisin polkemaan. Ehkä puhti kasvaisi. Kun tein porkkana-aamiasta torstaina tuli melkein mokattua. Piti nostaa kuuma kattila lautasen viereen. Melkein täynnään keitinvettä. Onnekseni kaadoin siitä vain lautaselle ja leikkulaudalle ja vain vähän lattialle enkä kerennyt varpailleni asti kaatamaan. Siis että olen tyhmä. Sitten vasta vähensin vesiä tiskialtaan kautta. Tänään aamulla taisin ajatella aamupala-asiasta sellaista että aivan hyvin voin elellä vähemmällä syömisellä ja muistella edellisen päivän aikaismurkinoitani. Eilen olivat laveita ja maukkaita. Tänään enemmän vanhanaikaisentavallisia. Mutta ei vieläkään aivan kevyitä vaan hiukan kylläkin keykäisempiä. Ehkä pikkuhiljaa on tajuttava myöskin että makeissa omenoissa ja päärynöissä on ihan selvää energiaa niissäkin. Tähän päivään minun on keksittävä jotakin piristettä. Taisin laittaa typerän sanamuodon. Voisin ilahduttaa itseäni jotakin pikkuhuvia keksimällä. Mutta kun ei ole tekemistä. Tuo on minulle vaikeaa. Olen vähän huomaavinani että itse vaan olen vaikea enkä voi käsittää missä tarkoituksessa. Eihän tarvitsisi kuin tehdä jotakin pientä. Ihan pientä. Jahahh onkos niin että mieli tekee suurta? Voi jumanpaukkusaatana minua!! Näkee sitten... -07:18 22:03 Bööööö! Olen ihan töööööt. Ventti simahtamaan päin. Mahtava olo. Hups. Taidan aukaista lauantaikarkkipussini. Saksilla aukaisin siististi Pantterin. Jos ei usko ihmeisiin niin ne eivät voi toteutua. Minulle on toteutunut. Minulle annettiin inspiraatiota. Se on jännää ainetta. Ensin tuli hymy ja sitten päivän mittaan vaikka mitä. Siinä oli hiivaa ja se paisui. Siis tottako tuo kirjoittamiseni on? Olen aamulla viideltä ja kuudelta ja seitsemältä kirjoittanut. Ja mitä sitten? Varmaan vedellyt aamupalaa ja vähän sählännyt tietsikalla. Ja plim! Lähdin kävellen uimaan. Suunnaten aluksi kirjastolle. Jos nyt niin voin sanoa. Koska menemiseni on poukkolevaa. Kuten kirjoittamisenikin. Luulin että on ehkä liikaa vaadittu että saisin nyt oikeaoppisesti päiviteltyä. Oikea ja oikea. Pyh. On vähän pölhäkkä sana. Minun tekisi mieli kertoa aika tarkkaan matkasta. Tämä päivä oli vihdoin menoa portista kerran löytämästäni. My gate to freedom se oli. Tänään sillan alla oli jäätä. Olen aikani vain uinunut porteilla. Kai kolkutellut vaikka ehkä se on ollut auki. Taidan olla vähän sekaisin. Minähän se olen ollut saranoillani jumissa. Tänään ne narskahtivat käännökseen. Jo kadulle meno taisi piristää. Valoisa keli. Olin kävelemässä Siwan ohi kun tajusin että tässäpä on ensimmäinen muutoksen ruutu. Kävin sisään. Standardin mukaisen iänikuisen ostoksen sijaan karkki. Siis Suffeli. Aikoinaan aika pienenä niitä tuli naposteltua. Sitten se on jäänyt. En ostele pieniä namuja erikseen pakattuina. Yök pakkausmateriaali. Mutta jospa opin vähän siis aivan vähän joustamaan. Virkeämmin mielin sitten muissa asioissa tarkempaa ekoilua. Valo oli valokuvaukseen otollinen. Tai helppo. Hyvin tasainen. Voi herttanen ja tässä sivutoimena olen jo napsinut murmurrina pantskuja. No hyvä. Nimittäin viime viikolopun karkkimäärästä närpiöityneenä päätin että ei mitään karkkia. Mutta karkki on pieni onni. Jossakin kohtaa tajusin että kohtuu olisi ihan kivaa. Ei tarvi niitä kolmea karkkipussia ja sukulevyä. No yksi voi olla. Ja Suffeli. Suffelin jälkeen tapasin metsätyömaan. Tavallisella kulkureitilläni Keskussairaalan takana. Kuvailin pitkin matkaa sieltä täältä. Hyppään sinne kirjastolle. Kun meinaa jäädä neula junnaamaan. Junatien yli katsoin sinne mistä usein kuljen. Ei hyvin näkynyt vaikka lumivalli oli melko korkea. Minusta maailmassa asumaan ryhtyminen on näköalojen saamista siihen paikkaan jossa luuraa. Eri kuvakulmia. Ei niinkään poispäin pyrkimistä. Yritän taas hyppyä sinne kirjastoon. Taisin kömmähtyä äsken. Aikakonejumi ja akku loppu. Itse kirjastoonkin mennään nyt kiertotietä. Siellä on lattiaremontti. Neljä Pantteria jäljellä. Oliko nälkä? Häh? Kaksi. Ajatus on jossakin suussa. Ai niin kirjasto! Nolla. Ja samantien karvaa suussa ja sokeria sohvapatjalla. Havainnoin aluksi kirjastolla Olavin maalauksia uudemman kerran. Silloin viimeksi katselin melko yksioikoisesti. Nyt vasta huomasin tajuntaani asti että siinä taulussa jonka odessä otin kivan kuvan itsestäni onkin kaksi tyttöä istumassa. Toinen jäi kuvassani piiloon. Silkkaa uteliaisuuttani bongasin kirjan Langinkoski. Nimi jatkuu mutta tuo on kuusi kertaa suurempana tekstinä kannessa ja kirjassa on jotakin seudun historioita. Se innosti. Opin myös käyttämään lainausautomaattia. No sepä oli helppoa. Olin kuvitellut vaikeaksi. Muureja-muureja. Kirja oli menossa korjattavaksi ja sain sen välistävetona. Otin toisenkin kirjan. Kyselin kirjastonaiselta työasiaa. Kirjastoaihehan on yksi kiinnostavista. Olin omalla osastolani aluksi. Siis lasten. Sitten menin ei niin lasten puolelle. Lahjoitin taas yhden nidokkeen eli sain pienen pienesti vähennettyä tätä katastrofimaista hässäkkää. Yhtä sentin paksuista kirjaa ei paljoa huomaa tai ei ollenkaan mutta kun suunta pysyy poispäin niin kai se hiljalleen vaikuttaa. Oli siinäkin sitä vaihtelua kun kirjaston tiskit ovat eri paikoissa eri päin. Uusissa oli Symbianista ohjelmointiohjekirja. Uusien kännyköiden säätämiseen. Se voisi olla makeakin alue mutta en osaa vielä pätkääkää C++ kieltä ja minusta se näyttää aika lukukelvottomalta. Nooh voihan se jopa olla ennakkoluuloani. Talsin sitten eteenpäin. Huomasin jopa parin talon parvekkeissä värejä. En ollut aiemmin huomannut. Pirun Pantteri. Nyt on jo vähän maha sekaisin. Kuuluu ääniä. Murlikoi. Aloin nähdä kerrostaloissa jotakin persoonallista. Mitä en ennen pitänyt mahdollisena. Harvassa oli enää silkka harmaanankea. Kuljin eripäin kuin tavallisesti. Ensin Cassaan eikä uimaan. Tutkin. Hyvin outoa nyt. Olen unohtanut mitä ostin. Pantterin ja .... Ai niin!! Leivän! Olin niin jäänyt jumiin omieni säpylöiden paistamiseen. Että leivän ostaminen kaupasta oli iso virike. Virkistys suorastaan. Pieni minuutti. Juu nyt minulla on uudet siniset alushousut jalassa. Kun viimeksi etsiskelin tuota lajiketta Robin Hoodista en löytänyt. Olivat kai lopussa. En ollut tajunnut että peruskauppani tiskeissä olisi samannäköistä kamaa. Kolmen paketti ei maksa oikein mitään. Reppu alkoikin olla aika täynnä kaiken maailman jutuista. Yhtiä pääsin vähentämään kun vein maitopurkit kierrätyslavalle. Uimassakin tein eri tavalla. Menin ensin saunaan mitä en ole itse uimassa ollessani kai vuosiin tehnyt. Aloitin uinnin hyppien ja potkiskellen tasajalkaa aika monta kertaa. No kahdeksan kai. Sitten viikon viimeisiä selkäuinteja. Liukuja ja sukelluksia aika vauhdikkaasti. Aika pitkästä aikaa tosiaan sukeltelin 25 metrisiä kahdeksan kappaletta. Menee aika ketterästi. Sukeltelin suunnilleen sitä vauhtia mitä tavalliset krooliuimarit uivat tai ehkä hiukkasen nopeamminkin. No sittenpä ilmestyi taas Pinza. Mukava ilmestys. Ja muutenkin tänä päivänä puheissa hieman tavallista enemmän. No se uinnista. Satuttiin vielä kaapeissa kohdakkain ja käveltiin yhtä matkaa Hovarille Pinzan kanssa. Siitä minulla olikin sitten kiirus kotiin leipineni kaikkineni. Siinä enin julkilätinä. Nyt olen sekaisin ja pitääkin olla. Voi pölhöharmi jos nyt noissa Panttereissa onkin virkeyskemikaalia. Ois pönttö juttu. Tuntuu vaan jotain epäillyttävää. Nyt ehkä pieni nukkumisjaksua auttava lisäiltapala ja sitten melkein tutimaan. Olisi ollut hyvä lukuaika aiemmin. Nyt on jo myöhä. Mutta vastineeksi tein luettavaa. -23:14 2006-02-12 sunnuntai 10:42 Voi hyvänen aika! Kun oon vasta herännyt. Ilkka soitti juuri. Lähtevät Marjukan kanssa Verkkikseen ja kysyi josko tulisin mukaan. Noh juuh meenhän mie. Jotain tunnin päästä. Mutta että olen nukkunut. En ole varma katsoinko kelloa neljältä vai viideltä ja tuntui pahalta että joudunko jo heräämään. En olisi jaksanut ja halusin lisää unta. Mutta kummahan on ollut että monet yöt meni aika vähällä unella. Luulen edelleen että tarvin lähemmäs sen kahdeksan tuntia joka yö. Eli jos yönä tai parina uupuu niin sitten tulee pitkä uni joka yhteenlaskettuna edellisiin tekee keskiarvoksi lähemmäs kahdeksan. Ei siihen vielä pääse vaikka nyt nukuin kymmenen tuntia. Kolmen vuorokauden keskiarvolla taitaisi päästäkin. Mutta olen unohtanut että kun ennen valvoin maanisesti ja samaten sitten nukuin päälle siirty nukkumaan menon jaheräämisen kellonlöymä koko ajan eteenpäin. Enpä selvitellyt ikinä kuinka äkkiä se siirtyisi koko kellon ympäri. Mutta nyt eilisen ja tämän päivän nukahtaminen on 4 tuntia myöhempi ja herääminen kuusi. Tarvii tehdä jotain että ne siirtyvät pikkuisen takaisinpäin. Voi olla että oli tyhmempi teko kirjoittaa yötä myöten päiväkirjaa. Nyt pitää vähän katsoa jotain aamupalaa että kerkeän ja jaksan kohta menoksi. -10:53 11:37 No niin juuri söin aamupalan loppuun. Ekaa kertaa tarjottimelta sylistäni tietokoneen äärellä ja juon viimeisen kulauksen kahvia. Noin. Tämäkin päivä alkoi vaihtelulla. Vaikkakin ensimmäinen eli pitkä nukkuminen oli surullinen. Minun on löydettävä sen iloiset puolet. Vaikkapa että nyt pitäisi olla puhtia kamppailla itseni nukkumaan aiemmin illalla. Voikohan olla? Sitähän varten juuri puhdin pitäisi olla poissa. Ääh kai minun pitäisi jo kohta olla pukeutumassa mökkikäyntiä varten. Päässä on kuin jotain massaa. Ei oikein erillisiä ajatuksia. Eilen ajattelin että voisi olla liikuntapäivä tämäkin kun perjantain huilin. Juuri Ilkka soitti. Ja minä luuraan tässä vielä minuutin. No juu katsotaan. Mutta voisihan koettaa saada liikuttua itseni poikki. -11:45 18:59 Mikähän jänskä se on että tuntuu kuin likemmin useimmat kirjailuvirheet olisivat kirjainten vaihtumisia jonkin kirjaimen yli. Vaikka kyllä ne useasti ihan vierustoverin kanssa vaihtavat paikkojaan. Usein joku jää välistä pois. Usein joku päättää hypätä välilyönnin toiselle puolelle. Käytiin siellä Verkkiksessä ja tuli äkkiä hinku jo pois. Mitäs siellä lumisessa saaressa tekisi? En ollut talvella käynyt pitkään aikaan. En edes tiedä koska viimeksi. Menomatkalla oli Ilkalla kahvin hinkua. Palatessa kyselin muiden mielipiteen että josko Jokelta kyselisin haluaisiko kahvia meille keitellä. Kaikki vastaukset olivat positiivisia. Kahviteltiin. Sitten kävin Ilkalla kun oli tietokonehäikkää ja seisoin tukihenkilönä. Kävin vielä Netan kanssa Sapokan ankkalammen kierroksella. Pelästytettiinkin yhden pullasorsansyöttöseurueen asiakkaat takaisin vesille. Kotiin kävely päälle. Sikäli on kiva olo että alkaa tuntua väsymystä vaikka niin hemmetin kovasti viime yönä ja varsinkin aamuna nukuinkin. Ehkä jo senkin verran että ei enää ajatukset kovin reippaasti laukkaa. Eivät nuo toisaalta tainne olla virkeitä muutoinkaan koko päivänä. Ehkäpäs huomenna voisivat hieman piristyä. Kunhan vain osaan käydä kiltisti nukkumaan kohtapuoliin. -19:13 2006-02-13 maanantai 07:55 On vähän viluinen olo. Luulen että se on unisuutta. Turhaan surin ja pelkäsin eilen nukkumissysteemin menevän pipariksi. Nukuin 21:21 - 04:55. Olisin vähän enemmän mielelläni nukkunut. Mutta mieluummin ei ollenkaan enempää kuin paljon enemmän. Lueskelin kasviaiheista kirjaa. Luettuani olin ihan unimailla. Torkahdin ja säikähtäen heräsin 07:09. Enintään muutaman kymmenen minuutin torkut siinä tuli. Olen miettinyt mahdollisuutta pieniin virkistäviin päiväuniin. Siis jotakin puolituntiseen. Toteutusta en ole uskaltanut vielä ajatella. Elukkakasvimaailman teoreettisen opiskelun perään olen alkanut nähdä kuinka evoluutionomainen muuntelu on jokapaikan asia. Kulttuurissa ja vaikkapa uimatyyleissä tai tietokonelaitteissa ja ohjelmissa. Myöskin koekappaleen käytöksessä eli minussa. Demoversio. Aika buginen ollut. Aika turhaan surin eilen. Useimmiten energiahukkaa pelätä tulevia ja harmitella menneitä. Ja muita kuin tuollaisia harmeja ei kovin paljoa olekkaan. Aivan kuin typeryyden huippu. Kuulen kaikuna luolan sanat ei kannata harmitella. Mutta niin sanoen sanoo ken sanoo niin tietämättömyytensä evoluutiosta ja myötätunnottomuutensa. Äsken oli kielen päällä jo rivejä aikaisemmin samankaltaiseen työkeään suuhun sopiva lause vahvimman selviämisestä. Tässä välissä minun pitää rangaista itseäni rikoksesta. Inhoan puheita joissa intetään tietämistä kyseenalaistamatta. Se on sokeutta osin. Mutta ennen kaikkea se kuullostaa jollakin tapaa etovalta enkä edes osaa sanoa kuinka. On kuin siitä puuttuisi mahdollisuus viisastumiseen lopulta koska siitä puuttuu muuttumisen mahdollisuuskin. Itse evoluutio. Mutta eipä tästäkään asiasta tarvisi kuormaa reppuunsa laittaa. Koetan sopia itseni kanssa että kun se on nyt sanottu niin ei tarvinne raahata pidemmällä. Saattaapi olla että olen sillä tavalla mutkikas että asioita jää hautumaan. Liiaksikin jäävät minuun kiinni enkä osaa päästää irti. Tosin suhteelistahan se on. Kai jotkut ovat sellaisia että asioita vain tulee ja menee ja niitä senkun sanotaan ja unohdetaan. Mitenkään ei tosiaan välttämättä niin ole mutta näin nyt tuumin. Joku vaan sanoo jotakin ja minuun se asia tarttuu. Pysyy vaan mielessä vaikka asian ajankohahtaisuus kenties onkin jo ajat sitten hiipunut. Enkä edes tiedä sitä. Jos tuollaisista sitten rasitteita kehittelen niin omaa hulluuttanihan se vain osoittaa. Nyt huomaan että tämähän on ihan hilkulla samaa luokkaa kuin yleensäkin jokin tekemätön työ. Toimistobyrokratia. Nyt olisin aloittelemassa rintauintiviikkoa. Tämä sekauintityyli uiden yhden viikon kutakin lajia on siitä huono että unohtuu lähestulkoon muut lajit sillä aikaa kun yhden lajin viestiosuus on menossa. Per päinvastaisuus. Nyt on ihkua päästä uimaan pitkästä aikaa rintaa. Uinhan muutaman 200 metrin sekarin ihan huviksi viime viikolla. Mutta pienessä pätkässä ei vielä tunnu tulevan mitään otetta ja tuntumaa uintiin. Tunnu tuntuvan tunnetta. Kyllä minä vaan sanon että olen tunneihminen. Vaikkakin myöskin jostakin sormien päistä paljon insinöörisluonteinen. Nyt huomaan että alkaa ottaa selkään tämä epäryhti olomuotoni tietokoneen äärellä. Eilen taisin ajatella että se kommunikaattorisysteemi tai mikä lie jolla voisin kirjoittaa matkan päältä olisi sittenkin hyvä. Koska lauantai-ilta meni koneen äärellä pitkäksi. Niitä juttuja olisi voinut suoltaa pikkuhiljaa pitkin päivää ja sitten vain imaista suollokset päiväkirjan perään. -08:33 16:49 Oi huisi että kylmii ja sitä varten tarvii vaan käväistä pihalla ihan tällaisenaan. Nimittän tämä nyt vain puuttui. Netti on down. Olisin käynyt katsomassa tai kysäisemässä mutta ovi oli lukossa ja sitten soitin Kärsälle ja sain kuulla että ei pelaa. Eli ehkei siirry nettiin kovin heti tämä kirjoitus. Minusta tuntuu että olen hiivatin tyhmä. En nyt mene heti siihen vaan hölisen mitä olen tänään tehnyt. Viiden maissa heräsin. Jälleen sen oloisena että olisi kiva vähän vielä nukkua. Ei voi olla totta! Kirjoitin jo päätä pahkaa samaa minkä olen aamulla ylös merkannut! No juupa juu! Lähdin uintireissuun. Kävin matkalla ostelemassa Robbarista ohrasuurimoita. Ostin lakritsaakin puolen kilon pussin. Uimalassa oli aika eri tunnelma kuin iltaisemmalla. Reippaasti ikäihmisiä ja ihan natiaisia. Käväisin saunassa ennen ja jälkeen uinnin. Se että olin keksinyt että ei kannata ennen uintia käydä ei ole enää niin voimassa. Ennen se vei voimat. Nyt kun puhtia on selvästi enempi niin ei ole niin väliä. Ja ennen kaikkea se pienikin vaihtelu. Saunassa oli lähinnä semmoinen metakka kuin papukaijaparvi olisi vaihdellut kuulumisiaan. Parvi täynnään pikkumiehiä ja minäkin arvasin ihan istuksia kun arvasin että parvi oli siirtymässä saunan puolelle. Ensin uin hyppyaloituksin kahdeksan kertaa rintaa 25 metrin pätkissä. Alkoi hengästyttää ihan kivasti kun saman tien kun olin altaan päässä nousin ylös sieltä hypätäkseni uudestaan. Sitten uiskentelin lähemmäs nelisenkymmentä minuuttia rintaa pitäen muutaman pikkuhuilin välissä. Uutta oli rintauinti yhteen kyytiin vuorotellen huilaavaa tyyliä ja likimain täyttä puhtia 50 metriä aina vuorotellen. No en mennyt kuin viisi osuutta joista pari keskimmäistä vaihdikkaammat. Vähän luulen että minulla on puhtia nyt reippaasti lisää siihen verrattuna mitä oli viime rintauintiviikolla. Lopuksi potkiskelin molemmin puoli kyljittöin sata metriä. Tunti altaassa. Enempää en nyt oikein jaksanut. Saunoin ja ajelin sänkeä pois. Olin ottanut kirjastoon lahjoitettavaksi mukaan kirjan ja toisen pienen kierrätyskeskukseen. Että osaan olla mutkikas. Päätinkin toimittaa ne kaikki keirrätyskekukseen ja otin taas pari lehteä. Ja tajusin että homma ei oikein skulaa kun eihän tavarani määrä olennaisesti vähentynyt vaihtokaupassa. Lunta ripotteli koko ajan ollessani matkassa. Käväisin kotona hakemassa isot pullot joita olikin yhdeksän kappaletta. Taisin matkalla miettiä että noidenkin kanssa olen pelleillyt. Kun tavaran tulisi olla käytössä ja minä olen noita hautonut. En ollut tajunnut tässä asiassa olevaa ristiriitaa omien arvojeni kanssa. Kuinka sokea sitä voikaan olla. Kävelin kauppaan. Minulla taisi nyt vasta mennä jakeluun että ehkäpä sittenkin olen liiankin ankara itselleni. Ei riittänyt lakut vaan ostin vielä muutakin namia. Ja haluan että pystyn kontrolloimaan karkkipussiani. En syömään kaikkea kerralla kuin joskus. Otin ennen puuroani 9 sipsiä ja kuusi lakun palaa. Tämä on kovempaa ei niin hyvää mutta ihan kelpaavaa lakua. Vaihtelua sekin. Sitten honasin olevani sammumispisteessä. Laitoin kelloon puoli tuntia. Ensin kurkkasin puurokattilaan ja lisäsin vettä ettei se syty palamaan. Jonkin aikaa vei päätä pidellessä tyynyssä ja sitten taju hävisi. Hui hitto kun säpsähdin kellon tai siis kännykän hälytyspiippaukseen ja nousin. Puurot naamaan ja nyt olen tässä. Kontrolloidusti vähän suurempi namisatsi eväänä. Olen tutkimuksieni tässä vaiheessa päätynyt tulokseen että vertailu on luonnollista. Jo siitä lähtevää että mikä on syötävää ja mikä ei ja missä määrin. Ja nyt mielessäno vertasin itseäni bodariin. Minun hiukentumiskuurini ei tosiaan ole rankka. Mutta yhteensä tämä keskeneräinen yönukkujaksi opettelu ja hoikentumishalu saattaa olla kova pala kerralla. Ja kun yhtä aikaa vielä oli päällä perusteellinen tympääntyminen joka alkoi kai juuri viimepäivinä hellittää kun aloin huomata että pikkuasioita voi tehdä hieman toisinkin. Ostin vielä herätteenä pipariakin ja tuossa näyttää olevan tarjottimella yksi jonka päällä on sinihomejuustoa. Toivonpa vain että netti lähtisi käyntiin. -17:26 17:27 Jessss! Se skulaa. En ole montaakaan kertaa käynyt uimassa aikaisessa tänä uimaharrasteluaikana. Nyt on ihan outo olo. Olen ihan ventti. En enää univentti kuten ennen päiväunia. Mutta jotenkin perusteellisen väsynyt. Minulla on vähän olo että en ole selityskyvykkäällä tuulellakaan. Edelleen päivittäin huomaan että hartiani ovat jännittyneet tässä tietsikan äärellä. Hullua että vaikuttaa kuin ne eivät pysyisikään kauaa yhtään rentoina kun rentouttelen niitä jännittyneisyyden huomattuani. Ahaa okei. Tarttui sairaskertomus tähän onkeen. Toissasunnuntain pitkä kävely oli vasemmalle akillesjänteelle liikaa. Niin luulen. Seuraavien päivien kävelyillä sen huomasin. Ja asia on pehentunut. Tänään uimalan pukuhuoneessa nilkutin. Huomasin että kävellessä kivulias kohta on turvonnut. Uidessa oikea hartia mulkoili jännittyneisyyttään. Se ei kestänyt kauan. Kai tein jotakin pientä vaihtelua rintauintiliikkeisiin ja tuo vaiva unohtui. Tai ehkäpä pidin paussin. Pikkupaussin jälkeen on vähäksi aikaa tuoretta puhtia ja pystyn uimaan pienen matkaa melko siistillä tyylillä. Näköjään en pysy otsikon mukaisessa aiheessa. Sairasteluissa. Pääotsikkonahan on yönukkuminen ja olen aika tiukkaan siinä pysynyt. Nyt tuli tuo poikkeuspäiväuni joka vahvistakoon sääntöä. -17:40 19:26 Voi pihkura! Nyt vasta tuli mieleen että en tiedä kuinka kovasti uppopallon räpyläuinti akillesjänteen kohtaa rasittaa. Ei luultavasti ehkä ihan vähän. Mutta silti onhan kävely rankkaa. Siinä on koko paino yhdellä jalalla. Saatikka juoksu. Ei ole uinnissa tämmöistä rankkuutta. Omansalaista kyllä. Juuri vesi kiehahti ja käyn lorauttamassa sen termariin hautomaan teenpuruja. Pari melontapiirin yllätystäkin tänään. Robbarissa ihan tutut kasvot ja muutama sekunti meni kai että tajusin siinä olevan loppuikesän melontaleirin kokin. Ja äsken nyt illalla puhelu ja kutsu melojien laskiaisen viettoon. Kellohan on jo puoli kahdeksan ja lupa nukkumaankäyntiin on voimassa. Mitähän minä sählään kun tuntuu kieleni olevan mutkikasta kuin minun touhuni muutenkin. Touhuiluni kai yleensäottaenkin kaipaisi yksinkertaistamista. -19:34 2006-02-14 tiistai 08:50 Ensimmäinen yönukkumiseni jonka jälkeen tuntuu että herään levänneenä. Nukuin välillä 22:20 - 06:21 eli lähemmäs kahdeksan tuntia. Riippuen kuinka pitkään tuossa oli uinahtelua alussa ja lopussa. Häilyilyä numeroista tajuavan mielen ja unimaailman välimaastoissa. Voisiko sellaista oikeasti tietää? Missä se raja menee? Tuumin että ehkä sitä ei mikään tekninen mittari voisi mitata. Tai siis elektroninenkaan. Tai kenties voisi. Tai paremmin sen voisi toinen henkiolento havaita vierestä tarkkailemalla. Aamupalaani nautiskelin tarjottimelta tässä koneen äärellä. Tein pienen kahvin. Kylläpä kai se hieman piristää. Eikä kovin paljoa tarvitsisikaan. Nyt tosiaan tuntuu että jos iltakahvittelisin niin nukkuminen menisi pipariksi. Ja kun en iltakahvittele niin unen tulo on melkoisen varmaa. Lueskelin tämän tekstinröykkiön alkupäätä. Karsean sekaavaa olen saanut aikaiseksi. Kirjoitushäiriöin. Runsaasti olen suoltanut. Mietin vähän että voisin ehkä ajatella vähän enemmän ja kirjoittaa vähemmän tarkemmin tarkaten aiheeseen. Tässäkin kirjoittamisessa saisi toki olla muuntelua virkistykseksi. Huomasin tuossa tarjottimellani tyhjän lautasen. Se on aamujäätelölautanen. Nyt jäätelö on loppu. Eilen lähikaupassa ei ollut perusjäätelöä. Muut jäätelöt olivat tuplahintaisia eikä tehnyt mieli vähemmän suussasulavaa ja kalliimpaa. Hetken ajattelin sitä vaihtelumahdollisuutena. Sitten aloin tajuta että hankin jo karkkia ja suolaista namia. Siinähän on jo riittävästi. Kovin hitaaseen jakeluuni alkoi myös tulla postia dieettiyrityksestä sekä vielä tiedotus että kaikista suurinta vaihtelua olisikin olla vähän aikaa jäätelölakossa. En edes ajatellut noin päällekäyvin sanoin vaan pehmeän vähentävästi. Vaikka jäätelö on nyt loppu en ehkä ihan hevin unohda mitä sana jäätelö minulle on tarkoittanut. Minusta tuntuu nyt hyvältä että hieman hallitsen itseäni. Pepsiä on vielä vähän jäljellä. Lakupussi on pyykkipojalla kiinni ja sipsipussi viidellä. Se on hieman kuin lukittu. Itseni tähden mutta ehkä minua pitäisi jo pussin ulkopuoella väähän vähempikin. Eilen en oikein luottanut itseeni. Pyykkipoikarivi on myöskin pitämässä pussi tiiviinä. Miten se on? Vetääkö suola kosteutta puoleensa tai sipsien kuiva rapeus? Varmaan sekä että. Eivätköhän nuo muutaman päivän säily ihan syötävinä. Nirsommallekkin kuin minä. Illalla jonkun kerran ihan kirpaisi hiukan vasen kantapään yläpuolinen akilleksen tienoo. Aika hassua kun pyöräily ei ole siinä tuntunut missään mutta kävelypä tuntuu. Enpä olisi luullut että yhdestä pidemmästä kävelystä menenkin noin rikkinäiseksi. Mitenköhän tuo akilles nyt parantuu kun enhän voi myöskään kokonaan kävelemättä olla? Jaahah sanonpa vain ehdotukseni. Aivan huomaamatta pikkuhiljaa parantuu. Yllättäen sitten myöhemmin hämmästyn asian unohdettuani että missäs se akilleksen kantapääongelma on. Koettelen nyt seuraavaksi pikkuhiljaa lähteä Karhulankierrokselle uimaan. Illalla olisi sitten vielä uppopalloa. -09:21 16:54 Voi jumbe. Hiukan nuinku väsyttää. Mutta kuitenkin haparoivast ajatus vielä liikkuu. Viimekertainen puuroannos kypsyi päikkäreiden ajan ja kuvan mukaan se oli eilen. Ajan taju on karkuteillä. Karhulassa tuli käytyä. Rintauintia ja 8 kertaa hypyn kera vinsta ja lopuksi parin sadan kylkipotkut. Kirkas keli oli. Kävin joen rantaa katsomassa. Tai tarkemmin sanoen halusin nähdä eri kulmasta sillan ja paikan josta tavallisesti katselen joelle päin. Talvisessa virtaavassa joessa on jotakin samaa kielletyn vaarallista kuin junaradassa. Pajunkissoja. Mattolaituri. Tuo meni nurinniskoin. Ensin kävin jokea kuikuamassa ja sitten uimassa. Eikä ihme ole kun sekoaa. Olisikohan tolkkua ottaa pienet päiväunet? Ilmeisesti olen väsyneessä kunnossa kun on viluisa olo joka puolelta. Yleensä kun on teekuppi mukana tässä niin muistan juoda siitä. Nyt tuppaa unohtuilemaan. Juu kirjoittaessani kylkipotkuista ajattelin sitä mitä ajattelin kun kylkipotkin. Ja sitten se unohtui ja sitten sen muistin taas. Potkut kyljittäin ovat alkaneet sujua. Vauhtia ei vielä ole enkä pystykään potkimaan tiuhaan tahtiin mutta pystyn tekemään sitä helposti hiljalleen tuon kaksisataa metriä. Siinä potkiessa oli samantapainen tunne kuin aikanaan polkupyörällä tasapainoa harjoitellessa. Siis ei aikanaan pienenä vaan nyt muutaman viime vuotena. Minähän en hukkaa aikaa liikennevaloissa vaan usein silloin harjoittelen tasapainoilemaan paikoillani. Ennen se ei oikein sujunut ja nykyisin se välillä sujuu ihan helposti. Ei vielä aina. Tuo on ollut pikkuhiljaista vaivihkatreeniä ja jos potkiskelen tällä tavalla harvakseen voisin kuvitella että käy vastaavasti että pikkuhiljaa alkaa sujua. Mutta en taida olla tyytyväinen moiseen eli tekee mieli treenata enemmän jotta noihin potkuihin tulisi enempi sukkelaan jotakin tehoja. Ja sitäpaitsi pikkuhiljatreeni ei tehoja voi tuoda koska teho varmaan vaatii puuskuttamaan panevan harjoitussvastuksen ja siihen ei joku pari sataa metriä pitkälle riitä. Ihmettelin kun kirjoittaminen on hankalampaa ja hankalampaa. Kun hämärtyy eikä minulla ole vieläkään hajun hajua kunnolla sokkokirjoituksesta. En ole tehnyt juuri mitään sen eteen. Sehän olisi juuri samaa sarjaa polkupyörällä tasapainoilun kanssa. Yksi kerta otin kyllä näppäimistöstä kuvan ja ajatus oli laittaa se tietokoneelle ja siitä tarkistaa mistä näppäimet löytyvät. Siis ei olisi lupaa katsoa näppäimistöön. Kas löysin sen kuvan. Mutta se vie puoli näyttöruutua. Hetkinen tämähän ohjelmani osaa sopeutua ruudun kokoon. Pitääpä kokeilla pienempää. Noin. En nyt kyllä tajua mikä tolkku. Aika jännä juttu onkin kyllä kun pitäisi lopettaa näppäimistön tiirailu niin ei se ihan helppoa olekaan. Nyt tuli mieleen että jos tuon näppiskuvan saisi työpöydän taustakuvaksi. Huh onpa jännää. Jos tästä tulisi jotain niin voisin myös alkaa opetella kitaran soittoa. No tai jotakin. Pitää huilia. -17:34 17:44 No näppis taustakuvaksi kävikin äkkiä ja kun se monistui niin yksi tarvittava näppiskuva tuli näytön yläreunaan. Ei tätä tarvisi kovin paljoa silloin tällöin tai päivittäin harjoitella niin johan alkaisi sujua. Tavattoman rasittavaa. Niinkuin uimapotkut aluksi. En jaksa nyt enää. -17:50 22:11 Ihan pikaisesti vaan pukkaan tähän muistiin että nyt koetan olla sikäli tolkullisempi etten rupea ihan enää kirjoittelemaan vaan ryhdyn yöpuita kohden ryömimään. Olenkohan vähän ylipoikki kun en mukamas tunne olevani kupsahduspisteessä. En tiedä mitä tekisin iltapalan kanssa. En jaksaisi ajatella koko asiaa mutta tuntuu kyllä että hiukkasen rakennusmateriaalia ja energiaakin kroppa saattaisi tarvita. Lähden jääkaappia kohden ja toivon jonkun idean tulevan. Jokin yksi omena tuntuisi liian vähältä. Menoks. -22:15 2006-02-15 keskiviikko 16:05 Olen nyt aika nyytti ja naatti enkä jaksa jaaritella mistään kummemmasta. Sen verran jaksoin että sain tietsikalla vähän tai jopa reippaasti tavalliseen verrattuna säädeltyä. Jopa niin näppärää että Ctrl-Alt-P avaa F ohjelmani päiväkirjan kirjoittamista varten. Voi hitsi olen ihmetyyppi enkä tajua mitään. Alkoikin tuntua että pitäisi kuitenkin kirjoittaa. No katsotaanpa. Nimittäin jos kuitenkin aion ja nyt vain pystyn niin silloihan pitäisi vähän helpottaa jos saan sen tehdyksi. Koettelen tässä nyt kuitenkin treenata näppistä katsomatonta kirjoittamista samalla. Koskakohan se olikaan kun minulla oli se edellinen rupeama josta ei sitten tullut yhtään mitään. Tämä on kömpelöä. Aivan kuin tehdä eskimokäännöksiä vaikeamman puolen kautta. Kun väsyn niin ei lainkaan onnistu. Jännä kuitenkin välilla kun jokin sormi itse tietää mistä kirjain löytyy. Ei kuitenkaan juuri nyt vaan pikemmin eilen kokeillessani. Eihän tämä muuta vaadi kuin kuria ja harjoitusta. Aika vaikea kuri aluksi pitää kädet tai sormet paikoillaan ja lopettaa katsomasta näppäimistöä. Mutta tuntuu jo makealta kuvitelma vaivattomuudesta ja siitä että tietäisi mitä kirjoittaa kun katse ei vaella muualla. Voisin kuvitella että ajatukset tulisivat lähemmäs sormenpäitä. -16:25 21:24 Hiukan kirjoittaa rämppään. En tiedä eikä taida tarvitakaan tietää onko kirjoittaminen vai kuvaaminen ekana. Kumpikin on vuorollaan. Huilin vähän iltapalan parissa ja sitten teen jompaankumpaan liittyvää tai molempiin. -21:29 22:08 Sukkelaan vaan puhdit hupenevat. Luulen että edellistenkin päivien.... Päivien iltojen! Kylläpä alkaa olla kekseliästä tekstiä. Tiedän ainakin yhden jutun joka jäi kirjoittamatta. Eilen uimassa kai sen honasin. Sokeuden esimerkki. Kyllähän käytän jalkojani jokaisessa altaan päästä lähdossä ponkaisuun seinästä. Saatikka hypätessä korokkeelta. Eilisesta uinnista unohtui sanoa että sukelsin 8 kertaa 25 metriä. Muistan kun radalle tuli toinen uimari ja vaihdoin lajia. Nytkin taitaisi pikapikaa olla nukkuma-aikani. Tulee aika sähellystä horteisena tarinoistani. Eilen uppopallossa ei oikeasti pelattu vaan harjoiteltiin. Oli niin vähän jengiä. 3 + 3. Harjoiteltiin vuorotellen hyökkäystä ja puolustusta. Aika alussa olin molarina ja yksi vierailijakaveri joka taisi olla ekaa kertaa oli hiukan innokas etten sanoisi yli alussa. Lähtiessään potkaisi nenästäni vauhtiä. Kai koko naamasta mutta nokassa se tuntui. Aika makeeta oppia aina silloin tällöin että uusia sähläämistapoja voi keksiä. Sama vauhdinotto kolautti takaraivoni altaan seinään. Tyhmyys jonka minä tein oli nostaa omaa maalivahtia maalilta pois. Tajusin ihan väärin pakin tavan olla maalin ja maalivahdin edessä. Poikittain siinä pitäisi olla ja meuhkata käsillä ja jaloilla pallon kanssa hyökkäävää vastustajaa pois. Tänään pääsin vihdoin uimaan. Ensin saunoin taas. Aluksi uin lahdeksan kertaa sata metriä rintaa hyppylähdöin. Lisää hyppäämätöntä rintaa sitten. Rintauinti rassaa hartiota nykykonstillani inhasti eli hartiat jäykistyvät. Jossakin välissä uin yhteen kyytiin kaksi 200 metrin sekaria takaperin rentoutukseksi. Lisää rintaa ja 8 * 25m sukellus ja lisää rintaa. Kun ei ollut oikein uimatilaa niin sukelsin jälleen 8 * 25m. Ensimmäiset 8 sukelsin puhdilla ja koetin päästä nopeasti altaan päähän ja toiset 8 sukelsin melko rauhallisesti. Pystyn nykyään aika sukkelaan lähtemään seuraavalle osuudelle. Sitten taas lisää rintaa ja lopulta molemmin kyljin 100 metrin potkut ja viimein perhosta täysiä 25 m ja hetken päästä 25 m rauhallisesti takaisin ja tuon toisto 4 kertaa. Altaassa olin tunti 25 minuuttia. Kai siinä vähän energiaa kului ja tuli harjoitusta. Kävin sitten Cassassa. Toissapäivänä ostin lähi-Siwasta Royal Gala omppusia ja huomasin että nehän ovatkin yhtiä lemppareitani. Nytkin ostin niitä ja päärynää sekä muutaman paksuposken Golden Delicious keltaisen. Tuntui että minulla oli aika hyvin puhtia polkea takaisin. Tai hyppäämpä ihan takaisin sinne mistä lähdin. Uimisen jälkeen pukuhuoneen penkillä istuen taisin tuumia että vaikka uida vetkutin aika lailla niin en huomannut uinnin jälkeen mitään rasittuneisuuden merkkejä. Kun olin ihan aloittelija ja rehkiä treenasin iski sydän vielä illallakin huhkien väsymyksestä. Nyt se varmaan pumppaa sen minkä tarvii uidessa eikä sen sitten tarvi jäädä niin märehtimään menneitä. Olen himan koettanut saunassa venytellä hartioita. Kädellä jalasta tai nilkasta pitämällä venyttää olkapäätä alas eli siis jalkoja kohti. Minulla taitaa alkaa olla aika hyvä rintauinnin liuku mutta kun se on tulosta hartioden ja käsien kurkottamisesta eteenpäin ja tuo kurkottaminen on aika liikkeetöntä jännitystä joka saa hartiani jumiin. Tänään muuten ekaa kertaa taisin onnistua aiemmin koettamassani rintauintipotkussa. No ei se tosiaan suju mutta sain kantapäät kai käymään pinnan yläpuolella niitä eteenpäin eli takapuolta kohti kiskoessani ja potkujen puhti hävisi. Tuon kun oppisi ja sitten levittämään jalat sivuille ja takaisin veteen ja sitten potku. Tästä illan viimeinen aihe. Se että välillä on uidessa alkanut muuta pyöriä mielessä. Mutta en tosiaan osaa niin hyvin uida että ei keskittyä tarvitsisi. Vielä on varaa opetella ja panna energia ja tarkkaavaisuus mitä irti saa ihan uimiseen. Sen huomaan jos haahuilen muita mielessä tai keskityn. Keskittymällä ja tekemällä tosiaan niin siististi kuin pystyy oppii. Tulipa vielä idea luetella iltapalani tähän. Porkkana ensin. Varsinaisena palana kolme omenaa ja maitoteetä. Tuli tunne että jotain vielä ja otin kaksi piparia. Meinasi unohtua että taisn myöskin napsaista kaksi lakupalaa ja pari pikkukulautusta Pepsiä. Pikkunapsaisemiset taitavat olla sellainen hiukan vaarallinen juttu koska ne tapahtuvat kuin huomaamatta ja siten päätyvät mukaan energian kiertoon ilman kirjanpitoa. Ennen oli aika huiseja sarjoja kourallisista maapahkinöitä rusinoita ja joskus suolapähkinöitä. Ihan melkein viimeaikoinakin suolapähkinöitä. Niin ja saatikka kun aina vetelin jäätelöä paketin päästä sulaneelta puolelta ja siinä tulee helposti aikamoinen annos tuosta vaan tempaistua. Eilen ja tänään tuntui että näen aavistuksia hoikentumisen alusta. Minulla on kimmoisan oloiset vatsalihakset kyllä mutta vatsa pullottaa edelleen roimasti. Päällänsäkin on rasvakerros vähintäinkin kohtuullinen. Nyt kipikapi pehkuihin. Ei mitään harrasteluja enään vaan unta kaaliin. -23:09 2006-02-16 torstai 08:19 Hartiat ovat nyt uudella tavalla väsyneet. Onneksi ei niinkään jumissa. Tuli mieleen että josko siinä muskeli on kasvamassa. Nyt juuri tajusin että enhän ole pitkään aikaan uinut perhosta täyttä kyytiä ja se muutamakin spurtti on voinut panna hartiat koville. Olen nautiskellut tunteestä kun olen jo aika varma että pystyisin pitämään itseni erossa houkuttelevista karkeista. Olen kuvitellut että hommaan niitä kasan kaappiin ja ajatellut että olkoon aivan esillä ja minä en siihen tartu. Paitsi sitten kun on karkin aika kohtuullisessa määrin. Minua vähän harmitti kun huomasin että se iltapala jossa oli kolme piparia sekä teetä ja lakuasipsiä jäi kuvaamatta. Pipareilla sinihomejuustoa. Nyt en oikein tiedä mitä aamupalaksi ottaisin tai laittaisin. Tuntuu että en nyt väliinkään jätä. Mutta joko pientä että voin mennä sukkelammin uimaan tai sitten vähän vähemmän pientä ja ei niin sukkelasti uimaan. Tajusin juuri ennen edellisen pikkukappaleen kirjoittamista että olenkin tainnut nukkua hitusen päälle kahdeksan tuntia. Olen aika aamupöpperöinen mutta tuntuu kuin olisin levänneen oloinen. Aika sekainen kyllä vieläkin. -08:32 09:32 Juuri äsken sain muikean idean. Pitää keksiä jonkunmoinen kansi kuppeihin siis kahvikippoon ja teemukiin sekä maitolasiin jos jopa sellainen sattuu mukaan tulemaan tähän. Olen jo välillä pelännyt että kuinka käy kun vihdoin joku kerta kaadan eväsmaljan. Nimittäin se ei taatusti kaadu riskittömälle alueelle eikä tässä edes ole mitään vapaata hätätilaa. Lattiallakin nesteet olisivat suikisukkelaan roinan alla ja sinne on aika sekamelska sukellettavaksi siivoamaan. Voisin tietysti ottaa tähän jonkun pyyhevarustuksen pelastusavuksi. Tuo kaatumishässäkkä on tuntunut olevan aika lähellä jokunen kerta kun kömmin tähän hajamielisenä. Ja silloin ei ole muutenkaan äly huipussaan ja voisi ihan hullua käydä. Kurkkasin lattialle. Pitäisi ainakin jatkojohtojen töpselihässäkkä siirtää syrjään. Kun se ei edes liity tietokoneeseen kuin yhdellä johdolla joka on ylempänä olevan kytkimellisen pistorasiarivin syöttö. Tuosta vaarallisesta kahvista tulikin aika väkevää tällä kertaa. Eilen ostin muuten myös pari Juhlamokkapakettia. Olin hilkulla hankkia suolapähkinää tai mitä vain varastoon kun huomasin mokat ja muistin että viimeinen paketti on menossa vilkkaasti vaikka hieman hitaammim kuin joskus. Tarjouksessakin olivat. Aamupalan koko hässäkän äärellä tuumin taas jälleen kerran samaa joka on nyt yhtenä hittikappaleena jukkeboksissani. Ihan vaan aiheiden mukaista jakoa asioille. Vaikkapa niin että näissä kirjoituksissa olisi yhtenä perustapana keskittyä yhteen aiheeseen yhdessä kappaleessa. Yksi aihepiiri voisi olla sekähässäkkä mikä on mitä sattuu. Tämä jaottelu mahdollistaisi rakentavan kehittelyn kun olisi helppoa katsoa mitä johonkin liittyen on tullut pulinoiduksi. Haaveilen myöskin systeemistä joka ei olisi yksinään örisemistä. Irc-galleria on näppärä kuvien kanssa ja kommentoimisen mutta siinä ei ole rakennetta. Hyvin harva systeemi on vetovoimainen. Tarkoitan kai jotakin innostavuutta joka onkin aika ketku juttu. Koska tulisi olla helppoa ihan aloittelijalle niin että pääsee tuntemaan onnistumisen ja oppimisen riemua. Sen päälle olisi oltava ominaisuuksia joilla saa tehtyä asioita joita systeemin kehittäjät eivät ikinä kuvitelleet. Tulisi olla yksinkertaisia ja ymmärrettäviä toimintoja joita voi yhdistella. Tämäkään kappale ei tullut ihan huippuunsa mihinkään aiheeseen keskittyneeksi. Päitäisi sitten kai olla sellainen jutska systeemissä että lause tai virke tai mikälie kohtaisesti voisi luokitella tietoja. Vapaasti kertakaikkiaan. Sana tai kirja aiheesta tai vierestä. -10:10 11:15 Olin meinaamassa lukea sivua mutta se pomppi jatkuvasti rivin verran ylös ja alas. Poistin JavaScriptin käytöstä ja pomppiminen lakkasi. Pomppimista ei varmaan noin vain lukiessa tapahtuisi mutta suurensin tekstiä roimasti niin lukeminen on rentoa. Meinasin tuon asian merkata ylös mutta en viitsinytkään. Mutta kun käväisin galtsussa huomasin että saman tien hävisivät etusivun inhottavat mainokset animaatioläpyskät. Panen pannaan karkkifirman joka noin häiriköi. Toisaalta galtsu tai sen politiikka jos sellaista on. Tai yleensä mitä näitä on. No yksi haave tietysti on noita lannoitteeksi kelpaamattomia sisältämätön systeemi. Mutta taas kävi niin että vahingossa tuli tehtyä jotakin jonka seurasta en arvannut. -11:22 11:37 Puurosta puheen ollen pieni aamuvelliasia. Jyväsuurimot joihin Ilkalta idean sain tulevat huisin näppärästi puuroksi jota syön haarukalla. Aamulla tajusin että en olekaan syönyt tavallista kaurapuuroa pitkään aikaan. Siispä siitä tavallisesta asiasta tulikin vaihtelua. Mutta eipäs onnistukaan noin vaivattomasti kuin suurimoiden kanssa. Puurohiutaleista muodostuu limainen matto kattilan pohjalle ja yläpuolella keittyy liimaa. Suurimot ovat kaitten ilmavampaa tavaraa ja antavat poreiden tulla pois ja eines kypsyy tasaisemmin. Olin unohtanut kuinka hiutalepuuroa olen tehnyt tai tehdään. En kyllä vielä ole jatkuvan sekoittamisen ihmisiä. Tyylini on tai oli ja saisi kai olla taas että pikakiehatus ja muhikoon ilman mitään sitten vähän aikaa. En tiedä edes höpisenkö asiaa koska en muista. Voi nenämokkula. -11:44 22:48 Ihan vain väliaikatiedote. Nimittäin aika uhkaavan poikki olen. Se onkin härtseguudin makeeta. Ollut aika paljon vetoa vieterissä tänään. Nyt koetan hiukkasen eka kattoo onko päivän kuvissa vielä jotain esillepantavaa ja ehkä sitten vielä parin päiväkirjarivit. Jos puhtia piisaa. -22:50 23:59 Voi pihkura. Puoli minuuttiä tätä päivää jäljellä ja se loppui kun mun sormet on ihan sekasin. Hittolainen! 00:00 2006-02-17 perjantai 13:12 En nyt ihan käy odottamaan että kello näyttää 13:13. No juu. Äsken jo ennen aamiaista ajattelin kirjoittaa. Luin parin päivän ajalta vanhoja tekstejäni ja siihen se jäi. Olen nyt suorastaan aika poikki ja koetan jos tuo selkenisi. Se nyt ainakin alkaa olla selvää että olen yleensä vilkasmielinen. Ainakaan ei tunnu että mikään lupaamani tapahtuisi seuraavana vaan ajatukset hyppäävätkin johonkin muuhun. Muutamankin pysäkin kautta mutta lopulta palaan aiheeseen. Virikkeitä maailma on pullollaan. Koetin vain kokeeksi päivittää jo kirjoitetun nettiin ja ohjelma herjasi. Muisti on lopuillaan. Ja koko ajan yhä vahenee valokuvien oton myötä. Varsinkin muisti on täyttynyt kun olen lataillut muutamien ohjelmien lähdekoodeja ja niitä käännellyt. Tuona puuhastelupäivänä muutama päivä sitten sain vihdoin käännettyä tämän IceWM ikkunamanagerin. Vihdoin osasin sekä jaksoin hakea ja kääntää ja asentaa puuttuvat palikat joita ilman manageri ei kääntynyt. Taas tämä typerä juttu että palikat olivat sidotut tarpeettomaan. En käytä gif-kuvia mutta jokin palikka ei suostunut yhteistyöhön ilman gif-kirjastoja. Minusta hyvin yksinkertainen olisi kaunista. Ja on. Nyt en oikein jaksa keskittyä sokkokirjoituksen harjoitteluun. Koetan kuitenkin hieman. Kokeilen silmär kiinni. Ahas. Silmät kiinni sanasokeutta. Ööh jäin tähän junnaamaan. Ja junnailin lisää. -13:35 14:38 Luulen että tajusin just yhden jutun itsestäni. Voin olla tuiki tehokas matkimaan ja varsinkin asioissa joista olen hiukan hajulla. Riittää kerran nähdä juttu. Tajusin tämän kun jälleen kerran yritin tajuta ohjelmien käyttöä. En meinaa paskaakaan tajuta ja on tosiaan rasittavaa. Olen haikaillut että miksi ohjeteksteissä useimmiten ei ole minkäänlaista yksinkertaista esimerkkiä toimivasta komentorivistä. On vain jonkinlainen kielioppirivi johon pitäisi sijoittaa toimivia jäseniä joista ei ole yhtään mitään hajua. Kyllähän toki joskus olen pystynyt vaivalla tutkimaan kuinka käsky tulee kirjoittaa jotta se tekisi sitä mitä haluan sen tekevän. Minulla on lappusillakin vinkkejäni varmaan muistissa. Höpöttelenkö tässä lämpimikseni? Kai filosofisten vinkkien listalle voisi laittaa että antoisa asia edellyttää työlästä opiskelua. -14:47 15:35 On kai yhtä helppoa löytää kuria asiaan kuin asiaan. Onkohan? Taitaa ihan riippua motivaatiosta. Kylläpä kai mikä vaan virike vetaa huomiota pois sellaisesta mikä ei oikein motivoi. Kuten vaikkapa veroilmoitukset vs huvit. Tulin siis ihan eilistä vihdoin muistoiksi kirjaamaan. Muutama juttu saisi jäädä mieleen. Lähtiessä satuin muistamaan että minullahan on tai pitäisi olla Penni-kirppikselta joku syksyisen oloinen hankinta eli citymaiharipari. Siis raskaanoloiset paksupohjaiset saappaat muistaakseni. Koetin eteissotkuista eilen kaivella ja yllätyin kahdella tavalla. Oli vaikea löytää enkä löytänytkään noita saappaita vaan löysin varmaan vanhemman hankinnan Fidasta. Sen nimi varmaan oli silloin vielä jokin muu kuin Fida lähetystori. Ja sepä yllätti minut ja antoi mahdolliduuden toiseen versioon vaihtelusta jota olin ajatellut. No hyvänen aika löysin lapikkaat. Epäilin vähän tarkeneeko niissä mutta eipä toisissakaan talvijalkineissa huiseja toppauksia ole. Sen tästä sotkusta ja epäjärjestyksetä saa että tulee arkistoitua roinaa niin hyvin että ei hajuakaan mitä kaikkea voi löytyä. Koetaisinkohan vielä etsiä joku kerta noita saappaita joita tarkoitin etsiä? Pääsin saappaineni matkaan. Mielihyvää toi saappaiden ja rukkasten värisukulaisuus ja varmaan myös yhteys puun väriin joka on minusta mukava. Siksi kai maitokahvikin on kotoisaa. Pyöräilin reippain mielin Karhulaan ja poikkesin taas Penni-kirpparille. Löytyi neljä kappaletta sarjakuvamatriaalia. Ostos 4,50 euroa. Hieman kallista mutta ajattelin että enhän tosiaan kovin paljon tuhlaile ja voisi olla ja onkin ollut tullut tehtyä monta paljon päättömämpää hukkahankintaa. Noilla vaiheilla tuumiskelin että sarjakuvat ovatkin nähtävästi eräs huvijuttuni. Tavallaan siis tajunnassa selkeni näin tosiaan olevan. Sen sijaan että vain tapahtuu hakemista ja selailua ja tutkiskelua. Kuin suolapähkinän popsisi ajattelematta vakavasti. No olen muhittanut ajatusta siitä että nimenomaan vakavuus on vaarallista. Kevyt mieli on letkeämpi ja toimivampi. Nyt olin irtoamispisteessä isosta lähtömontusta tähän ajattelemassa jatkoa. Paljon on tuohon sanomista vielä. Uimaan edelleen olin matkalla. Karhulan uimahalli on loistava näky aika usein koska siellä on suuri lasiseinä päivänvaloa kohti. Aurinkon kimallukset itse altaassa ovat jalokiviä arvokkaammat. Vielä aurinko on hiukan alhaalla enkä tiedä toimivatko ihmeelliset hiejastuksein väreet. Voisinkin sen selvittää ja käydä korkeimman aurinkon aikoina altailla. Kotkassahan lasiseinä on ilta-aurinkoa kohden. Uin rintaa puoli tuntia. Sukeltelin 8 kertaa 25m. Korokkeelta hypäten uin rintaa 100m kahdeksan kertaa. Uin sekaria 200m kaksi kertaa peräkanaa. Olennaisimmalta tuntuva huomio uinnista liittyi hyppyrintaan jonka vetelin melkoisen peräkanaa ja melko energisesti. Se rasitti tuntuvasti hartioita ja käsivarsioa. Varmaan sekä itse uinti että nousu korkean altaan reunan päälle hyppäämään. Altaan hyppypääty on lähes yhtä korkea kuin hyppykorokkeet. Kahvittelin uimalan kahviossa uinnin päälle. Se on leppoisa uusi juttu. Kysyin leivästä jota ei vitriinissä ollut ja onnekseni oli ruista vielä vihoviimeinen yksi pala. Viimeviikkoisien sämpylöiden sijaan se oli kiva juttu. Varsinkin tämmöiselle ruokavalioihmiselle : ) Puhtia tuntuu tulleen lisää. Pyöräily sujuu sutjakammin. Kerkesin pistäytyä kotona ja jo tuli kiire uppopalloilemaan. Parina päivänä olin tuntenut palan kurkussa pakkasessa pyöräillessäni. Kuin tautien airuita. Kääriydyin nyt hanakammin kaulahuiviin ja se helpottaa oloa. Poljin itseni hikeen kun oli kiire päästä uimalaan. Viisi minuuttia jäi armoitettua ulko-oven aukioloaikaa. Taas oli mukana Kouvolasta asti tulleita uppopalloilijoita. Vähän aikaa lyhyt kenttä ja uima-ajan päätteeksi valloitimme taas koko syvän allaspään. Löylytimme aika tavalla vierailijoita. Ensi kerralla pitää sekoittaa joukkueet. Nyt olin pelissä mukana jo paremmalla otteella kuin ennen. Varmaankin se on monen asian summa. Yksi jota luulen oppineeni on että en jää liian pitkäksi aikaa veden alle. Pitkästä sukelluksesta seuraa armotta puuskuttamaan jääminen pinnalle. Ja olen kovin uinut sekä sukellellut noita 25 metrin pätkiäni uinnin lisäksi pitkästä aikaa. Puhtia on varmasti lisää. Ja ihan myös tahtoa. Voipi olla että pelisilmäkin on alkanut aueta. Oppiminen. Jaksaminen pitkällä kentällä oli nyt ihan muuta kuin ekalla kerralla. Kovin hyvin en aina osannut paikkaani pitää joka oli pakin. Kaikki seilasivat koko kentän mitalla. Poljin myöhään vihdoin takasin ja olin poikki tuntien tarpeen sekä ruumista energisoivaan että mieltä ilostuttavaan murkinaan. Päätin tehdä letun. Ihan yhden. Kun sen olin syönyt halusin toisen ja se oli paksu. Koko lopputaikina. Munia minulle oli ilmestynyt lähikauapasta. Viime käynnillä yllätyin kun olikin hyllyssä vapaan kanan munia. Vielä kun olisi luomua. No niin sainpa eiliset sanottua. Ulkona alkaakin jo hämärtyä. Eilinen nukkumaanmeno oli myöhäinen. Hilkun puolenyön jälkeen. Heräsin taas yöllä ja kukuin vähän aikaa. Selailin sarjakuvia. Sitten jatkoin uniani pitkään puoli yhteentoista saakka. Illalla vettymään laittamani ohran suurimot olivat pehmenneet. Purtavan pehmeitä jo sinänsä mutta ei maukkaita. Laitoin ne muhimaan liedelle kakkosella. Nehän turposivat järkyttävän isoksi annokseksi. Aamupalan jälkeen olin pullistuneena halkeamispisteeseen. Nyt sopivanmpi olo. -16:30 13:37 Mikalta oli viestiä että ovat Pekan kanssa kirjastolla. Hoppu mennä Mikaa tapaamaan. Mutta pikamuistiinpano. Nimittäin voi hittojen hittojen hitto mun pölkkypäisyyttä. Aamulla oli selvästi mielessä että tarvii varsinkin kameran akku laittaa latautumaan ja kännykänkin. Molemmat unohdin. -16:39 23:33 No jees. Pikaropinat loppupäivästä. Mikan kanssa jutskattiin kevyesti ja mukavaahan se aina on. Sitten polkea polkaisin uimalalle ja uin 8 kertaa 100 metriä rintaa hyppylähdöllä. Melontaa sitten uimisen päälle. Kokeilin eskimoita aluksi ja meni helpohkosti. Kyselin sitten taitureilta että mikäs juju on eskimossa ilman melaa. Sain hiukan vinkkejä. Opin että olla selkä aivan lähellä kajakin takakantta helpottaa kääntymistä reilusti. Ei tarvi paljon mitään puhtia ja rehkimistä. Ja vinkki oli harjoitella aluksi melan lapa kämmenen alla antamassa lisätukea. Pääsin jyvälle tai käsitin että lantioliike on enimmkseen sitä että nojautuu taaksepäin. Mutta enpä vielä tiedä. Pääsin takakenosta hyvälle jyvälle ja sitten ei enää onnistunut taaskaan millään. Se on sitä kun väsyy ja koordinaatio hiipuu ja puhti hiipuu ja vähän optimismikin ja tilalle alkaa tulla kaaosmaista sähellystä. Olkoon tuo perjantaipäivä tuossa. Vaikka mistä ikinä tiedän mitä lisäjuttuja aina jää muhimaan jotka tuntuu tarpeellisilta ulos kakaista sitten. -23:43 2006-02-18 lauantai 22:37 Kokeilen tässä vähän virityksiä. Tänään päivällä keksin vihdoin jujun millä saan vähän näppärämmäksi juttuja. Itse asiassa paljonkin. Mutta suoranaista tuskaa koin. Laiskuus ja saamattomuus kun ovat niin tiukassa. Piti oikein pinnistää. Ihan perhosuinnin harjoittelun makuista. -22:39 22:40 Juu futaa. Entisen monen käynnistyksen ja valitsemisen sijaan yhteen kyytiin supistui päiväkirjani päivitys. Alan vähän päästä selville tämän Unixin eli tässä tapauksessa Linuxin jutuista. Hurjan sekavaa. Miten ohjelmia voi käyttää. Sen selvittäminen ja soveltaminen. Minusta selkeimmin kuvaa asiaa sekavat merkkihässäkät. Pienempikuin kauttaviiva dollari mitä missäkin. -22:45 22:46 Eilen Julpan kanssa testttiin Mesen kautta lähettää tietoja. Minulla on Gaim joka on Mese-klooni. Onnistui tiedon siirto molempiin suuntiin. 22:47 22:48 Onhan tälle kuulle tullut jo muutama viiva tai rivi kirjoitettua. Siispä myöskin koko hässäkän päivittäminen kestaa muutaman hetken. Tänään en ole ulkonakaan käynyt. Nyt vihdoin on huilin aika aika touhukkaan viikon jälkeen. Olen säädellyt ja koodaillut Linuxiani. Lueskelin myöskin vähästä aikaa. Uusi asia minulle oli että niinkuin soveltuvien asioiden muistaminen on tärkeää aivan yhtä tärkeää on unohtaa se mitä ei tarvitse muistaa. Valinta? -22:52 22:53 Vielä yksi asia. Eilenpä taisi olla. Olen edelleen varmaan aika lailla sekaisin tästä uudesta yönukkumisestani. Kohta pitääkin suunnistaa yötä varten nukkumaan. Mutta asia. Mikähän se olikaan? Ai juu. Eilen ostin sitten karkkia isomman erän. Lakuja ja suklaata ja suolapähkinää. Lakusuku on nyt suunnilleen huoneen keskipisteessä. Tänään oli yksi viikon varsinainen karkkipäivä. Napsin lakuja ja perunalastuja. Toisella kerralla lakuja ja perunalastuja ja suklaata sekä jäätelöä. Ensimmäisellä kerralla napsimiset liittyivät aamupäiväpalaan joka oli pari lettua kahveineen. En syönyt huiseja namimääriä vaan namittelu pysyi hanskassa. Aion sen pitääkin kohtuullisena. Eikä mitään täysilakkoa. Jo mielenterveyden kannalta tarvin hiukan makeaa. Sekä vaihtelun. Oli huisin namia nuolla uuden hillopurkin kansi sekä pitkästä aikaa maistaa jäätelöä. -22:59 2006-02-19 sunnuntai 09:33 Kirjoitan nyt hieman vain. Heräsin yöllä ja sitten taju katosi taas. Näin kuin jotakin painajaista. Sukeltaa pudottauduttiin johonkin ydinarsenaaliin josta olisi pitänyt päästä pois ja oli tuskin rakoa josta pujahtaa. En ole ikinä muistanut näitä. Ennenkin on ollut jotain ydinsiiloja joissa oikein tuntuu tai pistelee säteily. Nukuin melkein kahdeksaan sitten niin sikeän pyörtyneenä että luulin olevan ilta kun oli aika harmaata. Netti ei toimi taaskaan. Alkaa tulla nälkä ja taidan tehdä eilen jääneestä lettutaikinasta aamupalaa. Alkaa vähän nälkä kehittyä. Näyttää että hupsahdan vähän hajamieliseksi. Nettikin taas näytti toimivan. Hurjan suuri ei tunnu nälkäni vielä olevan mutta eihan tarvikaan syödä hurjasti. Eilen oli siitä kumma päivä että selvästi oli kolme syömäkertaa joista ensimmäinen ihan kevyt. Ainakin minulla on ollut kuvitelma että syön kerran päivässä enemmän ja muutoin vain hiukan. Välillä se pitää paikkansa. -09:44 11:30 Tulikin uusi idea. Voisinkohan käyttää tätä päiväkirjaa jarruna kun tulee liian kovaa vauhtia ideoita? Turha kysymys. Mikä tahansa mihin mielen saisi keskitettyä voisi olla rauhoitustablettina. Jo eilen tai aamuisemmalla tuumin että kun olisi se aihejaottelu näille tekstin pätkille niin yksi laji on sitten kirjanluvun sepostukset. Hmhhh? Yleisemmin minkä vaan kokemuksen kuvailut. Ei siis minkä vaan. Tai siis kyllä. Mutta sisältäen muutakin. Eäääh. No nyt sitten höpisen evoluutioon hipaisevaa. Asia mistä jotakin tajuan on tämä tietokoneasia. No tai mikä vaan tekniikka helposti ja nykyisin kyllä mitkä vain mielen kuvat. Mutta eivät kuvat nimetyiksi taiteiksi irroitettuina vaan ne jotka ovat automaattissesti esillä. Kuten omenat tuolla koreissa roikkumassa. No niin nyt olen jo niin hyvin keskittynyt että unohdin mitä ajattelinkaan. Hyvä. Nyt yritän palauttaa niitä mieleeni. Ei mitään hajua. Okei. Selvä. Sitten tulevat kun ovat tullakseen. Yksi asia muuten juuri oli että keksin äsken jonkun pikanäppäinsovelluksen. Ai niin sekosin noihin DNA-ketjuihin. Juuri kävin mielessäni kiroilemaan kun jokin turha putiikki on nimessään ottanut käyttöön ... Okei palaan perusminuun joka ei hauku. Tajusin että vapauksia on. Siihen tämä höpöttelyni juuri liittyy kehkeytymisineen. Tapoja ja elämäntapoja. Eliölajeja ja kulttuurihömppää. Tämä sekasorto joka on rikkaus on tukahduttavaa jos on kontrollointimielisesti liikenteessä. Siksipä rikastutin maailmaa sotkemalla lisää mausteita. Ihan vain kun tajusin että tavallinen ikävystyttää. Ikävystyttää myöskin yleinen tapa suhtautua poikkeavuuksiin. Nimetä sairauksiksi. Nyt täytyy vaihtaa aihetta ennen kun ikävystytän itseni kipeäksi. Voisin koettaa lähteä varovasti kävelylle tänään. Jaah jos menen metsiin niin lenkkarit eivät ole huippu lumessa. Toimisivatkohan lapikkaani? -11:52 15:42 Ajattelin tossa äsken että minun taitaa olla tervettä ottaa tehtäväkseni ihan samoin kuin karkin popsimisen säännöstely niin siis ihan samoin tässä tietsikalla häärimiseen kohtuulliset rajoitukset. Aika rankalta ajatukselta taas tuntuisi aivan lakko mutta pienentämistä eli siis vähennystä. Kun nyt istuksin ja istuksin tässä niin touhu vaan alkaa olla vähemmän ja vähemmän tuottavaa eikä sitten kivaakaan. -15:46 15:51 Melkoisen pitkästä aikaa väänsin omien ohjelmien puolella yhtään mitään. Hommeli vaan brakaa. Touhut ei ole skarpilla mallilla. Mutta vääntelin sitten lsiää ja nyt alkaa olla siistiä. Äsken kyllä siirtyi päiväkirja nettiin mutta se oli vanha versio. Koska uusi ei tallentunut levylle. Uudesta näppäimestäni. Nyt on vielä yksi moka. Tässä omassa ääkkösjutussani isot Ä+Ö tulevat ristiin vääristä näppäimistä. Ei se nyt mitään. Olisi jo aika tuulettua. -15:56 16:37 Näyttää olevan tapana vetkuttelu. Kohtahan jo himmenee hyvä tavaton. Nyt riittää tältä erää. Poistun pihan kautta lähimaastoihin. -16:38 22:22 Kun laitoin tietokoneen viimeksi kiinni huomasin että oikea korva soi. Inisee tai pikemmin ulisee tai ujeltaa. Kone pitää aika möykkää. Kävin pienellä kävelyllä. Lapikkaat kastuivatkin hieman. Vähän niinkuin unohdin että eihän niissä ole mitään vedenpitävää kerrosta. Pitäisi huoltaa niihin jonkunlainen luonnonmukainen vesieristys. Sehän saisi olla hengittävä. Lapikkaissa muuten on niin korkea korko ja pehmeä varsi että nilkat mulkeroivat epätasaisessa hangessa. Loppua kohti totuin varmaan. Käväisin lukemassa lehdet keskussairaalalla. Ennen sinne poikkeamista mietin ja totesin että poikkeamisesta saattaa seurata jokin ennalta aavistamaton yllätys. Seurasihan se. Siellä oli energiajätteen keräyspussi jonka yläpuolella oli ohje. Styroksikin sinne. Jostakin himputin pakkauksesta on jäänyt styroksitoppaukset lillumaan roiniini ja olen epäillyt niiden energiakelpoisuutta. Sepä olikin ihan totta. Tosin olen pannut kyseenalaiseksi kaiken kierrättämisen ja keräilyn jos tavara ei tule tosiaan käytettäväksi sellaisenaan tai pitkäaikaiseen ei tuhoavaan käyttöön. Materiaali sellaisenaan tai pahimmillaan osiksi purettuna. No joo olen vähän tyhmä. Eihän tässä ole paljon mitään. No nämähän ovatkin periaatteellista hörinää. Nyt taisi ajatus lakata kulkemasta. Vielä hampipesu ja vetta evääksi. Voisin vähän lukea. Mikähän ihmejuttu se on että jään urmehtimaan jonkun pisteen perään? Niinkuin muka vielä olisi jotakin tuloillaan. Vaikka olen justiinsa sanonut että ajatusstoppi tuli ja homman voisi lopettaa. Taidan vain olla itsepäinen. Pehmeästi sateli lunta tänään. -22:41 2006-02-20 maanantai 16:38 Viikonlopun kahden aika väsyneen päivän jälkeen tuntuu että edelleen olen poikki. Hartiat ovat välillä vähän kuin sijoiltaan. Viime viikolla välillä pakkasessa tuntui kuin kylmettäisin kaulan kun en ollutkaan perusteellisesti kääriytynyt kaulaliinaan. Mistä syystä sitten seurasikaan taisi seurata jotakin muuta. Eli tämä korva. Se piippaakin nyt jatkuvasti ja kuulee selvästi huonommin kuin toinen korva. Illalla ihmettelin mitä kumman meteliä jääkaappi pitää mutta se taisikin tulla korvasta itsestään. Välillä kuuluu ihan moniäänistäkin musiikkia. Välillä tääs kuin erillinen radion aikamerkki. Taas näköjään jumitin hiukan turhan tiukasti tähän koneelle. No kai aika näyttää jonkun toimivan konstin tässä. Ja mitäpä tässä kun ei nyt huono olo ole ja voin vaikkapa kohta irroittautua tästä. Karkkiasiakin on ollut korostuneesti esillä. Viikko sotten oston sen puolen kilon lakupussin ja vasta tänää söin loppuun. Samoin sipsipussin joka onkin ollut riittoisa. Ja kas sekin oli tasan viikon vanha hankinta. Tyhjensin sipsit pienelle syvälle jätskilautaselleni ja juuri ja juuri mahtuivat. Nyt voisin todeta että ei ole heti suurensuurta namihimoa. Eikä ylilyöneen mässäilyn takia tällä kertaa vaan pikemmin tuon pienen koko viikon puputuksen. Jäätelölitrankin syöminen kesti neljä päivää. Tuntuu että olisi aika keksiä taas uutta vaihtelua syömisiin. Köyhää koettaa turvautua ravintoloihin. Tai pitää etsiä uutta. Ei nyt taidan kuvitella. Enhän kovin tiedä onko kasvisruokatarjontaa. Joissakin ainakaan ei taida olla. Nyt alkaisi krooliviikko. Välillä jopa muistaessani asian olen hieman siitä nautiskellut. Saavat hartiat liikuntaa ihan eri tavalla kuin rintauinnissa. Rintauinnin kirous varmaan on kun kädet ovat koko enimmäkseen niskan jatkona menosuuntaan ja maksimisaankin hartoiden tasalla. Kroolissa saan vetää kädet vuorotellen pitkin pituutta kylkeen asti ja se rentouttaa ja venyttää ja antaa vastapainoa liu'un kurkotuksille. -17:00 17:08 Kerkesin jossain vaiheessa ajatella että pitäisi vähän muuttaa uinteja. Viime viikollakin tuntui että edellisistä rintauinnesita on niin kauan että vasta loppuviikosta alkoi tulla tuntumaa uintiin. Vaikka ei tuo varmaan pelkkää totta ole. En vain tainnut kovin useasti keskittyä. No ajattelin kuitenkin että voisin ehkä seuraavaksi kokeilla että treenaan joka kerta kahta uintilajia. Tuumin että tämä sinänsä kivan tuntuinen sekarijuju voi olla käytössä yhtenä periaatteena. Vaikka eka viikko PU+SU joka päivä ja seuraava RU+VU. Vaikka minä mieluummin puhun kroolista kuin vapaauinnista joka vain sattuu olemaan kroolia. Eilinen kävely jäällä oli normaalia. Leveiden suksien kanssa se olisi ollut kivankivaa. Semmoisten ylijäämäsuksien kuin jossakin Hong-Kong myymälässä on ollut. Viimeksi kun olen hiihtänyt oli minulla makeat vanhat resuiset ruskeat nahkamonot ja moiset sukset. Ei ne olisi mahtuneet latuihin ja hiihtelin metsässä umpihangessa ja oli kivaa ja hiljaista. -17:16 22:28 Vain viitenä kuukautena päiväkirjailuaikanani olen kirjoittanut tiedoston suuremmaksi kuin tässä kuukaudessa tähän mennessä. Voi olla tulossa uusi enkka jos innostun. Tämäntapaiset asiathan ovat turhaa hölinää. Viimeksi örpötin todeten että vertaileminen on luonnollistä. Tänääm uinnin yhteydessä tuli mietittyä. En ole varma ihanko uidessa vai välipaussilla vai sitten vaikka saunassa. Semmoinen tuli mieleen että ihan tuon vertailun sovellutus on sitten myöskin kilpaileminen. Jollakin tapaa voi löytää eroja ja joltakin kantilta yhteenkuuluvaisuuksia aiheissa. Voi kai sanoa että kilpailu on vertailun laji. Voi olla myöskin että toinen kilpailee yhtä aikaa toisessa lajissa kuin toinen. Toinen hengittää joka kolmannella ja toinen joka toisella. Tai silkka vauhti tai voima tai siisteys. Kyllä tosiaan helpolla likaantuu kirihimosta kun toinen ui suurinpiirtein samoja vauhteja. Mutta ei taatusti sittenkään niin kuin alkuaikoina. Nyt tiedän että pikkuhiljaa tulen uimaan siistimmin ja siistimmin. Ei siis ole mitään hätää. No niin arvata voi että käväisin tänään uimassa. Nyt en käynyt aluksi saunassa ja olikin hyvä niin koska lähemmäs häätöaikaa olin altaassa. Uin ensin kroolia kahdeksan kertaa sata metriä hypäten lähdöt. Siinäkin tulee pientä treeniä kun nousee seitsemän kertaa ylös altaasta hyppäämään ja lopuksi vielä kahdeksannen. Sitten uin epämääräisiä matkoja kroolia jotakin 100 ja muutaman sadan välillä. Seuraavana kahdeksan sukellusta 25m. Muutama aluksi kolmella palauttavalla ja kolmella huilivalla ja kolmella tankkaavalla hengenvedolla välissä. Mutta aika pian alkoi olla liian rankkaa ja sitten hulailin vaan turhia miettimättä kunnes oli helppo taas lähteä. Ja muutes aika helposti alkaa mennä myäskin noiden hypättyjen uimisten lukumäärä sekaisin varsinkin jos koettaa lujaa tahtia ja alkaa sipata. Ei nyt tänään. Ja aluksi ei pidäkkään huristella puhdilla. Myöskään en ole oikein selkeästi kärryllä mitä kaikkea tein. Seuraavana oli varmaan vuorossa ainakin 5 ellei enemmän vinstaa niin kovaa kuin pääsin suunnilleen. Loppua kohti hitaammin ja vähemmän hengästyen ja enemmän hengittäen. Loppukivana uin taas kaksi kahdensadan sekauintia yhteen kyytiin. Hups nyt menee aikajärjestys, Jos sitä usein on ollutkaan. En erittele vanjoja vaan sanon että tämä on perusfilosofian yksi jutska. Siis ihan käytännön juttuja. Usein joku toimi vaatii asioita joita ei automaattisesti ole läsnä. Eikä ikinä meinaa muistaa siellä missä vaaditut asiat ovat että niitä toisaalla tarvitaan. Useasti tämä tarkoittaa työkalua tai yhtä hyvin tarveaineita. Tänään tein historiaa. Lähdinkin hakemaan työkalun. Omituisesti pyöräni jarrukahvat olivat alkaneet sojottamaan lähestulkoon taivasta kohti. Eli ohjaustanko ei ole ollut kunnolla kiinni tai se on löystynyt. Olen ajanut oudosti ties kuinka kauan ja kauan kesti että tajusin että hommelit eivät ole ihan ordningissa. Ilmesesti ohjaustangon käyryyden takia nojatessani tankoon syntyy vipuvoima joka kääntää tankoa. Tuntui oudolta kun tanko onkin nyt virtaviivaisessa asennossa. Kuusikoloavain ei ollutkaan ihan sopiva vaan lopulta kiristäessä luiskahti pyörähtäen tyhjää. Tyhmää. Kävin Cassassa heti uimalasta päästyäni. Syöksyvauhtia liki sinne sinkosin. Edellisessa kappaleessa mainitsemani asiain suhde on tavallinen muonituksessa. Tulee varautua jotta on saatavissa syötävää sitten kun sitä tarvitsee. Joskus on tavattoman vaikea muistaa mitä haluaisi silloin kun on hankinnan aika. Nyt muistin että voi on tosilettujenpaiston rasvavoiteluaine. Ennen en ole edes ajatellut hankintaa kalleuden tähden. Nyt ei muutama euro sinne tai tänne tunnu missään. Hyvin hassu tapaus sitten kassalla. Aloin puskea hikeä kiirehdittyäni saunan jälkeen ja toinen korvani ei kuullut oikein mitään ja ehkäpä ei toinenkaan. Helpostihan sinne jää vettä. Olin pakkaamassa aika hajamietteisenä reppua ja tuntui että asiat eivät ole järjestyksessä. Sitten tajusin että jauhopussi puuttuu. Olin ennakkoon ajatellut pakkaavani ruispussukan repun pohjalle. Sain sen vielä hakea ja homma alkoi näyttää siistimmältä. Takaisin kotiin päin polkiessa matka tuntui taittuvan kevyesti. Ajattelin että olisikohan puhti kasvamassa. -23:03 2006-02-21 tiistai 12:02 Ai kun kuullostaa hassulta edellinen päätös. Olisikohan puhti kasvamassa? Olen ihan poikki. Koko kroppa väsyneen oloinen. Heräsin yöllä ja sitten nukuin taas lähes yhteentoista asti. Illalla iltapalanani oli vain yksi reilu Jonagold enkä muuta kaivannut. Taidan jättää aamupalan väliin. -12:04 18:49 Bongasin päivällä kolme omenan kantaa ja ihmettelin. Sitten tajusin että iltaomenan lisäksi söin yöllä kaksi omenaa. No johan sillä jaksaa pitkälle. Ja oikeasti olen muuttumassa myös. Yönukkuminen ja liikunnallisuutta sekä vielä hurja kehitelmä itsekuriksi syömiskulttuurissani. Kävin uimassa Karhulassa. Uin aluksi suhtkoht rauhallisesti kroolia. Yli puoli tuntia. Aluksi olin jämähtänyt ja jäykkendaali mutta aloin vertyä liikkumisen mukana. Toinen homma oli sukeltaa 10 kertaa 25 metriä. Sitten uin reippaita 100 metrin kroolipätkiä hypäten. Kymmenen kappaletta. Yhdeksännen sekä kymmenennen päätteeksi olin kuittina ja mahtava nautinto koko kropan kemioiden poristessa. Viimesilays oli tavallinen tuplasekari 8 viidenkymmenen pätkää. Altaassa oli laittomasti yli puolitoista tuntia. Kaksi uutta asiaa. Pystyn aika rennosti uimaan kroolia. Ennen aikoija sitten siitä ei ikinä tullut mitään. Ja varsinainen tosi uusi asia juolahti mieleeni ensimmäisessä krooliosuudessa. Tuli olo että homma on vähän höhlää ja seurauksena tajusin että olen ottanut koko uintihomman turhan vakavasti. Kun se ei mitään siltikään paranna. En edes muista sanamuotoa jolla ajattelin. Se oli niin sopiva. Tyyliin pikkumaisesti olen suhtautunut mutta ei se kai noin tullut mielessäni sanottua. Vielä yksi uutuus. Verkkaisten kroolien keskellä rupesivat ajatukset pomppimaan ja ihan tarkoituksella kokeilin että voinko ajatella jotakin ihan muuta siinä matkalla ja kyllähän se sujuu. Siis uintiin on tullut rutiinia. Toisaalta kun välillä oikein keskityin niin voinpa sanoa että siistiä uimistä voi vaikka kuin. Ja potkiahan en vielä juurikaan osaa. Käväisin vaihteeksi Karhulan Valintatalossa. Ja voi hiisi aika meni ja söin vasta ekasti tänään ja ei ole paljoa sulatteluaikaa ennen uppopalloa jonne alkaa jo olla kiirus. -19:03 23:03 Nyt ei ole taas mitään hajua sokkoisesta kirjoittamisesta. Yritän edes hiukan ryhdistäytyä siinä asiassa. Hieman luonnollisemmin mutta silti aika vaikeasti edelleen menee. Kaikki kaukaiset kurkottelunäppäimet ovat vaikeita. Ja näköjään tämä aikamoinen poikkinaisuus saa tuumivaiseksi osumayrityksissä. Singahdin uimalalle. Taas pelattiin yhtä koria. Tuntui että tuli käypäisiä sattumuksia hyvä määrä. Kai siinä on helpompi sukeltaa kun ei ole pienikään koko kenttä käytössä. Ja tottakai myöskin kun peli katkeaa kun puolustava joukkue saa palloa vietyä pois maalialueelta. Välillä osasin pelata molarinakin jo mutta kovin epävarmaa se on edelleen. Siihen nähden että söin ei paljoa tuntia ennen uppista kävi sukeltelu varsin hyvin. Siinäkin on varmaan ihan koko kunnon kasvu vaikuttamassa. Hyvä treeni. Unohdin päivällä mainita uimisen uutuuksista pari juttua. Sukelluksien sekä hyppyaloitteisten uintimatkojen määrän nosto kahdeksasta kymmeneen. Jaksaminen on tehostunut. Ja varsinkin voi kuvitella että nuo sukellukset antavat hyvää perusharjoitusta uppopalloon. Kello on jo taas huisin paljon. Nyt on kyllä ihan aikainen nukkumaanmeno mennyt pipariksi. Mutta luulen että sekin voi palata kun tosiaan väsyn päivistä usein. Kunhan vain lähden päivän toimituksille aiemmin että pääsen illalla sitten kaatumaan huilia varten yöksi. Voisi olla noin. -23:17 2006-02-22 keskiviikko 16:33 Nukuin karseen pitkään. Aamuherääminen saa olla yksi ykköshomma säädettäväksi. Ja tietysti siihen ennakoivasti liittyvä aikainen maatapano. -16:34 17:13 Jees! Fantastista. Luulen että oikea korva on alkanut kuulla paremmin. Kuuntelin pari levyä. Taas kuinka sokea olenkaan. Olen hautonut levyjä monta laina-aikaa jo. Tosiaan törppoä. Onneksi sentään pieni moka. -17:15 22:20 Nyt vain pikapikaa. Palautin cd:n ja sittenkin lainasin yhden taas. Uimassa krooli verkkaiseen ja 10 sukellusta 25m sekä 10 kroolivetoa 100m hypäten ja vielä tavallinen yhteensä 400 metrin tuplasekari. Harjoittelu tosiaan vaikuttaa. Ja nyt alan saada hajua siitä että urheilija ei tervettä päivää näe. Jos vielä näin kovaa tai kovempaa treenaan niin voi alkaa paikat kirskua. Oikea hartia ja jopa kyynärpää vähän ilmoittivat itsestään. Ja nyt pitää alkaa saamaan nukkuminen reilaan. Siis pidemmittä hörinöittä alan pikailtapalan perään painua pehkuihin. -22:24 2006-02-23 torstai 18:35 Nyt taas tullut pidettyä liian suurella suuta, Ei muka uiminen rasita. Ei kyllä tosiaan silleen kuin ennen. Eikä välttämättä uimisen syytä muuta eppäilempä että on. Kun rinnasta puristaa. Ei paljoa mutta silti. Se ei yleensä ole niin kiva tunne että pienikään menisi ihan noin vain. Oli mullä vähän aamullakin fiilis että taitaa sydän hieman turhan vauhdilla takoa. Taaskaan ei paljoa mutta silti. Ja taas oon uinut aika kovasti. Voi olla moninaiset syyt tietysti. Paremmin sellaista tajuan. Pikkuhiljaa tai ei koskaan. -18:39 2006-02-24 perjantai 14:07 Vähän jatkoa eiliseen pölinään. Että tajuaisin ja muistaisin ja menisi jakeluun itsepäiseen nuppiini. Eilen pidin aika reippaan uimaharjoituksen. Edelliseen erona että lisäsin sukelluksien perään neljä 25 metrin sukellusta delffiinipotkuin. Tavalliset sukelluksethan menee kokopitkin rintauntivedoin ja rintauintipotkuin. Muistan kyllä että edellisinä viikkoina koetin treenata hiukan rennommin uppopallopäivinä. Nyt ei ollut kovin paljon vetoa jäljellä illalla uppopalloon. Nyt pitää ottaa ihan hiljaisesti. -14:12 23:28 Just otin kaksi viimeistä riviä suklaalevystä. Niistä kolmesta levystä ekasta jotka ostin kai viime viikolla varastoon harjoitellaksieni niistä irti pysymistä. Olin jo ajatellut että siinä on yksi rivi sekä lauantaille että sunnuntaille. En vain millään keksinyt nyt iltapalaa. Makean halu on kova. Kävin kirjastolla. Tein vähän omiani toimistohommia. Annoin neljä vanhaa englanninkielistä ATK-kirjaa. No hyvä että edes nyt olen älynnyt. Olisinpä silti aiemmin. Koikkelehdi uimahallille. Saunoin vähän. Kroolia varten ajoin vähän partaa. Sänki nirhaa enemmän kroolatessa olkäpäiden nahan enemmän ja vähemmän ärtyneeksi. Se on hyvän liukuasennon ikävä puoli. Uin ihan hiljaa kroolia kymmenen minuuttia. Ensimmäinen kerta kun niin pystyin tekemään. Epäkuntoisen olon hyvä puoli. Oli se rentuottavaa. Olen joutunut opettelemaan tyhjentämään vettä oikean puolen lasista kesken matkaa koska en halua pysähtyä sitä varten. Sitten oli melonnan vuoro. Opin jo paremmin tekemään eskimokäännöksen. Selkä lähellä takakantta ylös noustessa. Silloin ei tarvi paljon mitään puhtia ja rehkimistä pystyyn nousuun. Molemmin puolin meni kohtalaisesti. Sitten sain Matilta vinkin. Hänhän minulle alun perin opetti eskimoa. Ekalla kerralla. Olin sen ennekin nähnyt mutta vaikea kuvitella ja muistaa. Epäröin ja vähän pelotti. Eli kun nyt osaan pyörähtää vähällä vaivalla on seuraava harjoitus pitäen mela veden pinnalla ja kädellä tai käsillä kääntää itsensä lähes makuuasennossa pystyyn. Se onnistui heti mallia ja oppia saatuani. Ja kohta se onnistui vaikeammaltakin puolelta. Aika jännä mutta tässä tempussa vaikeampi puoli ei ole kovin vaikea. Tämän liikkeen motoriikka on helpompi. Tästä treenistä seuraava olisi ilman melaa. Siis eskimo väin käsiä käyttäen. Mutta epäröin ja ajattelin että voisin ottaa jonkin melan lapaa pienemmän esineen harjoitellakseni vielä välivaihetta. Kiitin Mattia hyvästä valmennuksesta ja hän innostui näyttämään eskimon jossa ei ollakkaan pystyyn noustessa takakenossa vaan päivastoin etukenossa. Kuulemma jossakin mannermaalla opetellaan sellainen koska vedet ovat niin matalia että ei ole tilaa venkuroida veden alla päätä taakse ja eteen. Tai koskessa jossa veden alla on kivikkoa. Se ei onnistunut laisin. Ja sitten lisää versioita. Hiisin kiva juttu kun nyt selvisi että ei se oppimisen mahdollisuus lopu ollenkaan tähän helpoimpaan eskimokäännökseen eikä melattomaankaan. Tuo eskimokäännös melan lavasta kädellä tukea ottaen vie niin vähän energiaa että voi pitää huilina ja rentuoutuksena melomiskertaa. Ja vielä kun veden alla ei olekaan pää pohjaa kohti vaan kajakin perää eli kroppa kajakin suuntaisena selkä kannessa kiinni ei mene edes vettä nenään mitä koko ajan aluksi vanhalla konstillä kävi ja se oli hiukan ikävän tuntuista. Siis tulikin kovin yllättävä ja kiva oppimiskerta. Ja olin ollut pinnaamisen vaiheilla. Nyt ei enää juuri tunnu että rinnan puristus olisi sydänvaivoja. Pulssi on nyt kohtuullisen rauhallinen. Hyvänen aika nythän on ihan myöhä. Otin nimittäin pienet päivänokoset kun aamun kahden aamupalan jälkeen oli vet veks. Voi nenä. Eilen ei tosiaan ollut puhtia enään uppopallossa. Nyt en enää edes tiedä mitä kirjoitan tai toistanko jo. Olinkin ihan mustelmilla. Kouvolan kovat pelurit olivat muskelikkaita kuin mitkä. Siinä kun käsivarren ottaa on kuin puun oksasta roikkuisi. Harmitti eilen kun olin niin tehoton. Mutta nämä kaikki mokani ovat oppimiselle montaa teoriatuntia tehokkaampia. Niin sattuman ja uteliaisuuden tuloksena löysin kirjastolta lihashuolto-opuksen. Olin äimän uteliaana. Palaan asialle. Sekä opiskelu että käytäntö. Kun aivoon otta mikä ääliö olen kun osaan jopa kävelemällä saada kroppaa kipeäksi. Vielä pieni juttu. Oli päivällä taas nälkä ja kävin ennen kirjastoa Kotipizzassa. Puhelinluettelon lappualennuksella. Väkevä oli mutta ei kamalan herkkua. Myöhemmin ajattelin että omat tuoreet letut tai sämpylät ajavat kovalla vauhdilla namikkuudessa ohi. Uimalan jälkeen vetinen olo enkä luule että se johtuu vain vedestä vaan ei semmoinen pizza enää oikein sovi minulle. En tiennyt edes mitä ottaisin iltapalaksi. Pömppöinen olo. Söin ne kaksi suklaariviä. Makeaa tekisi mieli mutta en ryhdy jäätelönsyöntiin. Jospa otan vain maitoa ja hiukan suolapähkinää vielä. Mahassa on semmoinen olo että ei oikein tee mieli mitään vaikka on joltinenkin nälkä. -00:03 2006-02-25 lauantai 00:06 Meinasin vielä ottaa kuvat kamerasta koneelle. Niin vaikka hyvän ruoan ei tarvitsisikaan näyttää hyvältä niin pizzan kuva verrattuna kuviini omista välipaloistani ei tosiaan houkuttele kovastikaan. -00:08 00:23 Tuli äsken mieleen että voisin laittaa tehtäväkseni itselleni rakentaa haastaja vaikken oikeampia ruokia itselleni viitsikään juuri tehdä. Vielä laskea vaiva ja ravinnon määrät. Pizza väsätä pannulle. Muistissa on. -00:25 14:57 Nyt on semmonen juttu että tota roskapostia alkaa tulla liian lailla. Onhan kylläs jonniin aikaa saanut nykyinen osoite olla suhtkoht rauhassa. Mut nyt alkaa vähän päreet lämmetä. Eli mistä löytyis semmoinen laatikko johon voi säätää näppärästi ettei sinne oteta roskaa vastaan? Voinpa tietty kuvitella ettäs niitä onkin jo olemassa. Pitäiskö siinä nyt olla taas hommeli että sen saisi selville? Huomaampa että ehkä teen tässä itse ongelmaa. Onneksi ei aja bussit ja rekat kotikadulla saatikka junat. Kohta nekin tulis taloon sisään. Nyt mun turpani kiinni. -15:04 2006-02-26 sunnuntai 20:46 Mulla on tuntunut jotain karseita vääntöjä sisälläni ja en nyt tiijjä voisinko kuvitella että siellä olis tapahtumassa jonkinlaista uudelleenjärjestymistä. Tai hyvänen aika syntyis vaikka ihan jotain uusioviritystä rakentavaa. Hmh no hiukan oon tottunut sokkoon mutta enpä ole kunnolla harjoitellutkaan. Just taas hartiat olivat jännittyneet. Monet asiat ovat ihan mahdottomia yks ja kaks mutta pikkuhiljaa voi oppia vaikka mitä. Hartiat tuntuvat olevan minulla melko mahdottomien asioiden luokassa. Luulen että sain yhtä tietokonesäätöasiaa nytkäytettyä tänään eteenpäin. Se kenkku ja hankala on ihan tainut syödä itsetuntoani. Mutta taidan sittenkin olla aika itsepäinen asioissa joita tosiaan meinaan. -20:57 2006-02-27 maanantai 21:57 Sainpa sentäs noustua kohtuunopeeseen setsemän jälkeen vaikka viikoloppuna valvoskelin hitusen pidempään ja niin myös nukuin. Nyt väsyttää. Väsytti jo päivälläkin. Kuukkelehdin koko päivän. Sain sentään raivattua vähän. Se ei vielä ikinä tuota sen suurempaa tulosta kun usein vain barrikaadit siirtyvät toiseen paikkaan. Toisaalta tiivistymistä tapahtuu aika usein. Usein on vähän järkyttävää huomata kuinka olen tehnyt tai aloittanut saman asian arkistointia moneen kertaan eri paikkoihin ja eri arkeologisiin kerrostumiin. Myöhään lähdin uimaan voi pihkura. Jäi uintiaikaa 38 minuuttia. Aloitin nyt sen keksimäni kahden sekaosuuden systeemin. Että tämä viikko perhosta ja selkää. Eli puolet uintiajasta perhosta yhteen kyytiin ilman mitään rehkimistä ja heti perään loppu selkää ja siinä huomasin kuinka jäykät hartiani ovat. Huisin hitaalla tahdilla vain voin liikutella käsiäni. Karsean nopeaan märkä tukka jäätyy pipon alla. Kävin Cassassa ja jo siellä tukka oli jäässä eikä matkaan mennyt kolmea-neljää minuuttia enempää. Ostelin repullisen hedelmiä ja muuta aika tavallista. Paitsi neljä pakettia voileipäkeksejä. Nyt vasta tajuan. Olisi tehnyt mieli ranskanperunoita mutta tajusin että ei ole aikaa kun kuukahdan. Aikaa kärtsätä niitä. Jos olisin ollut hyvissä ajoin niin aikaakin olisi ollut. Päätin että otan sitten voileipäkeksi-iltapalan. Yhden omenan tässä jo vetäisin. Jahah pitäisi laittaa teetä tulemaan rinnakkaisesti tämän touhuilun kanssa. Tapahtukoon. Miten voi saada kaksi minuuttia menemään että vedenkeittimeen ilmestyy yksi kupillinen vettä? No ensin en meinannut löytää kuppia. Mutta eksyinko sitten matkalla? En tajua. Karkkikuri on vaihteleva. Niistä kolmesta suklaasta ja kolesta lakupaketista on molemmistä kaksi vielä tuossa kiusanani. Tai houkuttimenani. Yleensä en niistä juuri piittaa. Meinasin kyllä tänään käydä sukulaatin kimppuun. Oho nyt vesi keihui ja se vei alle kolme minuuttia. Melkein sama meni veden kaatamiseen muhimaan termariin. Vedenkeittimen pohjassa lukee 770-900W. Olen useaan kertaan ihmetellyt millä periaatteella sammutus tapahtuu veden kiehuttua. Välillä se kyllä on vaarallisen hitaan tuntuista. Nyt pitäisi katsia että ei mene liikaa aikaa lopuissa räpellyksissä etten tee teestäni katkeranruskeaa. Ei siinä iltateessa tarvis olla kuin ripaus teiden makuja ja maito päälle. Oon aika pyörrykkeessä. Vois aatella että makeesti maistuu uni. Pikku harmi että että kun nukkuu niin sitä makeutta ei voi tietää maistelevansa. -22:22 2006-02-28 tiistai 08:15 Voi että on raskas olo. Herääminen hankalaa. Eikä pelkästään herääminen vaan yrittäminen pysyä tolpillaan. Kello soi 7 ja laitoin torkun. Kun piippasi taas niin sammutin ja jätin arvauspelin varaan. Torkahdin ja heräsin 24 minuuttia yli seitsemän. Siis kroppakin oli päättänyt että ei sen enenmpää nuku. Mutta nyt on karsean kylmä. Horrostilamainen olo. Hartiat jäykät. -08:20 10:45 Leivontakarkeilla onnistut aina. Olin vähän maxiäimänä että en tajuu. Tuli vaan joku kova karkki mieleen ja en nähnyt mitään painovirhettäkään jonka näkemisestä olin univarma. Tulin vähän tähän koneelle tutkimaan pullareseptejä ja tekemään laskemia kun toisen aamupalan jälkeen verta on päässä niin vähän että ajatukset ovat varman utuiset. -10:48 18:16 Mun pullat on uunissa. Ja voi sitsi kun nyt ei enää pitäs syödä ennen uppopalloa. Mutta voihan olla että koko uppopalloa ei tule. Ihmisiä voi olla kateissaan hiihtolomilla. No jotkut treenit ainaski. Kävin Karhulassa uimassa. Puoli tuntia perhosta. Aluksi ihan hiljaa ja muu aika hiljaa. Varmaan joka tapauksessa yhden kyydin enkka. Pakosta siinä reilu kilsa tuli. Ei mitään hajua kuinka paljon tosiaan. Välillä vähän tuntui että yhteen edestakaiseen matkaan olis mennyt jotain 70 sekuntia. Ja selkää puoli h. -18:20 18:55 Kello piippasi tossa äsken just pulla-asiassa. Yks vaikein mitä tiedän on vispata kuohukermasta kermavaahtoa. Tuli vähän keskeneräistä. Mansikkahilloo ja kahvia sitten tein myös vähän. Ja juuri kun kiskoin pullia uunista soitti Pekka ja siinä sitten kahvittelun ja pullanmaistiaisen yhteydessä tuli juttutuokio. Nyt ei muuta kuin reipasta menoa uimahallia kohti. -18:57 23:20 No niinkuin arvelin vähän oli mahdollisia uppopallisteja. Sukellella harjoittelin sitten vain. Kylmä siinä tuli ja uin valkoiset sukat jalassa sitten 100 metriä laiskaa perhosta. Aika ihmeelliseltä tuntuu kun vetää illalla kovan pakkasen. Menomatkalla oli huisi sumuverho siellä täällä tai kai pikemmin vesien äärellä. Jotenkin aika makea olo. Vaikka hartiat ovatkin ihan juntturat. En muista oliko se viimeinen kerta tai sitä edellinen kun pelattiin uppopalloa. Taisi olla edellinen ja olin unohtanut leikata kynteni. En tiedä oliko minulla pallo kainalossa tai kamppailinko muuten vain. Joka tapauksessa vedi kättäni kainaloni alta vaihdilla ja samalla tunsin raapaisun. Raapaisin siis itseäni. Siihen tuli aika mojova raita. Nyt se on jotenkin arpeutumassa mutta on tuntunut välillä kamalan kutittavalta tai ärtyneeltä kun siihen vahingossa koskee. Nyt se on jo vähemmän herkkä. Edelleen olen aika mustelmillä edellisestä kovasta pelistä. Nyt olisi hyvää mahista harjoitella hartiahommia. Rentoutuminen on minulle niin kovin vaikeaa. Ihan niinkuin oikeassa hartiassa olisi yksi lihaskimppu piukkana muttei sentään ihan krampissa. Vai onko en tiedä? Pitäisi kyllä alkaa myöskin harrastaa lihashuoltoa ja venyttelyä ja taivuttelua ja vähän kaikkea. Se kirja jonka viimeksi kirjastolla bongasin oli tosiaan tajuntaa posauttava. Jospa saisin itseni menemään huomenna opiskelemaan lisää. Aika makeat eväät. Pullaa iltapalana eilisen voileipakeksin sijaan. Pitäisi kyllä muutama hedelmäkin rykäistä. Jos sitten vikatikkinä tänään. -23:33 23:48 Kävi nyt vielä näin että tämä kuu jysähti eniten päiväkirjailua sisältämään tähänastisista nettipäiväkrjailukuukausistani. Lähestulkoon varmaan noin on. Sillä olenhan joskus kirjoitellut ties mihin eri blogeihin. No enpä usko että ne kovin paljoa heilauttavat vaakaa. Se on ollut niin satunnaista. Voi hyvä aika. Nyt kiire unille on jo! -23:52 0601 (tämä 0602) 0603 päivissivulleni alkusivulleni 2006-04-04 23:31