Jorma ei tiedä 2006/03 maaliskuu 2006-03-01 keskiviikko 23:22 Oli vähän ongelmallista mikä tämä kuu on enkä minä tiedä. Jotakin haisuja oli kun tänään pyöräilin uimalalle mutta ne haihtuivat. Tai siis paljon pikemmin varmaan pakastuivat. Kävin ensin kirjastolla. Tai mistä aloittaisin. Söin aamiaiseksi loput eilen tekemistäni pullista. Iltapalana pulla sellaisenaam maidon kanssa on hyvää mutta tuo kermavaahtohillomakea kaikki alkaa olla vähän paha. Siivosin tänään mikrollani. Tilaa ilmestyi 300-400 megatavua mutta selaimesta hävisi joku toiminto ainkain ja koko Gimp meni näköjään myös bittirodeen. Aina näillä fiksuilla ohjelmilla tekee jotain hassua. Aih nin. Kirjastolla oli pöydällä pari kirjaa. Pieniä ja anastin ne mukaani. Onnellinen kasvissyöjä ja Elävän ravinnon ruokaohjeita. Uin taas saman kuin eilen. Eri uimahallissa vain. Uin puoli tuntia perhosta ja kolme isoa vesikulautusta vedettyäni sen perään puoli tuntia selkää. Kävin Cassassa. Otin nyt ranskanperunoita. Ja porkkanaa. Perunat jätin johonkin kertaan. Kasviruokakirjoissa oli että joka päivä kuuluisi syödä porkkanaa ja perunaa. Kotona oli aika öklö olo. Luulen että osasyynä on tolkuton pullansyönti tänään ja varsinkin eilen. Ei tehnyt mieli ranskiksia. Minulla oli pakastepussi makeaa maissia. Popsin sitä osin jäisenä ja odottelin lämpeämistä. Löysin siitä uuden namin. Nyt hartiani ja varsinkin oikea ovat melkein kipeän jäykät. Olisikohan tuo perhosuinti vähän kova pala? Huomasin uimalaan mentyäni että vasemmassa jalassa on pohkeessa ja reidessä polvitaipeen molemmin puolin mahtava mustelma. Eniten pohkeessa. Ei mitään tajua mistä se nyt siihen on tullut. Tai kun en ennen huomannut. Aika pullukka olen. Luulen että perhosuinti sentään antaa aila lailla vatsallekkin työtä. Varsinkin kun olisi puhtia tosi-isosti. Nythän pitää uida ihan melko rauhallisesti ei sitä muuten voisi. Ihan aika kylmä on ja väsyttää. Siis nukkumaan. -23:39 2006-03-02 torstai 16:39 Voihan että väsyttää. Sepä onkin vallan hieno juttu. Väsymys sitten tietää myös sitä että on kylmä. Voi että nämä kirjoittavat kädet ja kirjoittamattomat jalat ovat hiukan kärsivän tuntuisia. Ei tosiaan laitan hiukan lisää pukineita. Uhhuh. Hienoinen liikunta taitaa olla väsäyttävä juttu. Kävin uimassa Karhulassa ja taas saman. Paitsi pienellä erolla. Saatoin jo tehdä pieniä vauhdin vaihteluita perhosuinnissa. Eli jonkun 25 metriä hitusen reippaammin ja sitten muutama pätkä rauhallisemmim. Olisi jännä tietää kuinka paljon tosiaan tuossa puolessa tunnissa uin. Sitten taas vesihörppyjen jälkeen jatkoin selälläni uintia. Se on vähän vaikein uinti. Nykyään kun tuppaa vettä työntymään nenään. On siinäkin tunne että kunhan jatkelen treenejä niin alkaa löytyä tyyli miten mennä. Perhosuinnissa on yksi aika iso ihmetys. Kun löysin kropasta hartioista ja niskasta asti lähtevää delffiininpotkimispoikasta veden alla sukeltaen potkien niin muutaman kerran on ollut jotakin aavistusta ehkä sentapaisesta perhosuinnissa. Mutta ei oikein tänään. Tai ehkä puoli aavistusta vain. Jos oikeasti kroppa antaisi etenemisen tehoja niin voisi mennä kuinka pitkälle vain. Kroppahan ei väsy niinkuin kädet tai jalat. Nyt ovat hartiani aika väsyneen oloiset. Mutta onneksi eivät jäykät. Kovin. Ajattelin tuossa jossakin välikössä että hölköttelyjuoksu olisi rentouttavinta tekemistä hartioille. Ja sitä että pohkeeni eivät jouksahtelua kestä. Pitäisi alkaa harjoitella pienissä pätkissä pikkuhiljaa pitkän ajan kuluessa. Myöskin mietin että se voisi olla extrana ei mitään korvaavana touhuna. Lisäksi tuumin että kun olen niin sampuran pöpperöinen ollut useana päivänä voisi liikunta tuota tyhmää tunnetta setviä. Jonkunlainen aamulenkki. Sitenhän siitä tulisikin oivanoiva juttu kun joki vielä sulaa ja veden kautta lenkin viimeistelytoimet. Nyt ei joki vielä sula mihinkään kun illalla on ollut pakkasta niin että taas kipeää tekee. Mutta varmaan aurinko taas pakkasen pois ajaa. -17:00 19:18 Tulipa vaan äsken mieleen että asioiden oppimisessa on oma puuhansa. Nyt minulta alkavat jo vähän sujua pienivauhtinen perhosuinti sekä aika hidas sokkokirjoitus. Näiden hommien pari modifikaatiota ovat sokkouinti ja sokkikirjoitus. Molemmat pätevät enemmän tai vähemmän. Vaikka niiden sanainen muoto alkujaan on tuore vahinko. Olen edelleen pikkuhiljaa oppimassa tietsikalla säätelemistä. Linuxinkin kanssa on ollut alustavaa puuhastelua jo vuosia muutamia melko vaihtelevalla intensiteetillä. Nyt sokkoilen ilman valoja enkä ole kurkannutkaan näppäimistön suuntaan. -19:29 22:01 Nyt mä taijjan osata nimetä tän asian. Kun tulen tähän koneelle niin kaikki tehokkuuteni katoaa. No jos sitä olikaan. Jään istuksimaan ja ilman mitään karttaa surffaan tai luulen eli pikemmin kuvittelen jotakin sääteleväni vaikka oikeastaan paljon mitään ei tapahdu. Tarvisiko olla tehokas? Jos luuraan tässä pitkään alan rikkoa sillä vaivalla kasaamaani ja fiksaamaani yönukuntaa. Eipä tullut mitään hurraatakaan huudeltua mutta tosiaan edellinen kuukausi oli sitä itseään öistä lepoa ja päivittäistä valvontaa hyvin kohtuullisen pienin poikkeuksin. Karhulan uimalasta palatessani poikkesin Pennikirppikselle ja bongasin pinon Karvis-sarjiksia ja Witchbladen. Se että Tenavat-osuus pilkotti Karvisten välistä houkutteli. Pelkkä Karvinen on minusta vähän ällöä tohelointia. Uimahallille meno räpyläauimaan oli mokaamista vaille. Lähdin polkemaan 19:44 ja olin paria minuuttia vaille sulkemisen perillä. Mutta polkiessa huomasin että kulkee aika hyvin. Jotenkin puhti kuin olisi parantunut. Ja ilman muuta vaikutti myös motivaatio. Harmi olisi ollut mokata sisäänpääsy. Räpyläuinnista tuli sittenkin myös uppopalloharjoitusta ja peliä. Sukeltelin aluksi 10 kertaa 25 metriä hiljalleen aina minuutin sisällä sukellun joka vei 20-30 sekuntia ja loppuminuutti huilia ja uudestaan. Sitten oli onneksi joku innokkaalla tuulella ja pallo ja maali pulahtivat pohjaan. Pelattiin yhteen maaliin joka hyökkäyksen perään vaihtaen hyökkääjät ja puolustajat päittäin. Toinen jengi kaksi ja toinen kolme pelaajaa ja aika kohtuutasaväkistä. Pelin tiimellyksessä tapahtui tällä kertaa se mitä olen vähän pelännyt joku kerta käyväksi. Nousin pintaa kohti pallo pelattuna ja olin huolimaton koska en ollenkaan katsonut ylös. Poksautin pääni suoraan porraskaiteen alapään. Jännästi ei ollut heti jakelussa mitä tapahtuu. Tajusin kyllä aika nopeaan. Se ei sattunutkaan juuri mitään päähän vaan muovitulppa ruostumatoman teräsputken päässä pehmusti hyvin. Vaarassa olikin niska. Parissa sekunnissa vasen käsi puutui ja ehkä vähän koko yläkroppa. Ja nyt en kyllä erota juuri toisistaan eri syistä tulleita tuntemuksia. Kai se mitä nyt tunnen on enimmäkseen uinnin rasituksista. Mutta vaarallista siis. Pitäisi katsoa mitä tekee. Yleensä niin on tullut tehtyä. Nyt tässä tehokas mahdollisuus oppia ja motivoitua. Vähän luulen että niskaan jäi jotakin tunnetta. Kovalla vauhdilla tuon tyylinen stoppi olisi rankkaa. Pää pysähtyy suunnilleen heti mutta kroppa jatkaa matkaansa ja puskuriksi jää niska siinä välissä. Kyllä aika paljon sutjakkaammin tulee teksti kun en koeta niin sokkona kirjoittaa. Nyt kun hieman koetan niin hidastuu ihan. Tosin sama juttu kuin uinnissa. Hidasta harjoittelemalla vain voi hiljalleen löytää liikeradat joilla sitten lopulta alkaa sujua sutjakammin kuin ikina muuten voisi. Jospa nyt panisin nämä pillit pussiini ja lopettelisin. Helposti tässä voisin istuksia ja olla mukamas tekevinäni jotakin mutta hullua se olisi. -22:30 2006-03-03 perjantai 22:22 Juupa niin se vain kävi että yöllä heräsin ja valvoin kolmisen tuntia ja saman verran pitkäksi meni aamunukkuminen. No päivään asti suorastaan. Nyt kyllä onneksi alkaa taas olla väsynyt olo. Jotenkin ajatuksien kulku on nyt ihan stopissa. Vasta viimeisissä tingoissa sain itseni liikkeelle kun uimaan lähdin. Ihan tosiaan. Isäntäväen pyykinpesin oli poksahtanut ja uusi kone oli juuri kellarin rappusilla menossa alas. Kun lähdin. Vaikka olisin lintsannut auttamisesta niin en olisi päässyt minnekkään. Saatiin kone alas. Kärsällä ranne kipeä ja minulla oli vähän selkä. Olen kai liiaksi ollut taas tiesikalla. Sitten poljin aika vimmatusti. Tai sen minkä osaan kun enhän minä paljoa. Viime päivinä tai pikemmin iltoina olen alkanut hengittää enemmän suun kautta pakkasessakin kun nenän kautta yksinkertaisesti en saa ilmaa oikein ja sitten jo räkä roiskuisi kun yrittäisi. Hengittämättäkään ei pitkälle polje. Juuri kun tulin tasoristeykseen tuli siihen junakin ja aika pitkä. No ei pelkkää huonoa vaan kerkesin hengähtää ja sitten taas paahtaa. Olis suurin piirtein tasan seitsemältä uimalalla. Pääsin sisään. Nykyään edes muistan että perjantaipääsy on seitsemään asti. Kerkesin uimaan 10 minsaa perhosta ja päälle viitisen minsaa selkää. Huomaan että perhosessakin tuntuma ei tule heti. Vasta viimeisillä pätkillä aloin etsiä ja löytää jotakin siistin oloista. Vähän ajattelin että jos vaikka huomennakin otaisin pienen treenin. Melontaseuruetta oli paikalla ihan kohtuullisesti ja oli kiva tapailla. Jokunen vain kesällä nähtykin. Niin ja niistä erilaisista eskimotyyleistä kiinnostunut sekä kajakkirakenteesta. Mikä se nyt onkaan kuin ihan eskimoilla siis eli on puurunko ja päällä hmmm päällys. Ei ihan nahka kuten eskimokajakissa alunperin. Tänään oli ihan raskasta polkeminen. Olisko niin että kunhan päivällä polkaisen Karhulaan niin illalla on helpompaa polkaista Kotkaan. Voi hyvin olla. Nythän on perjantai ja viikoloppu tuloillaan ja voisi noteerata. Ostin vasta nyt viikon jäätelöpaketin. Että tekisi mieli lettua. Sitä kunnon makeata namia. Mitähän ottaisin vielä iltapalaksi. Jos ottaisinkin ihan kevyttä? -20:40 2006-03-04 lauantai 12:09 Asia joka meitä aina ympäröi ja jota olemme on kemia. Tosin ei mitään muutakaan voi unohtaa. Saman tekevät fysiikka sekä biologia ja psykologia. En saivarra tuota enempää. Noista saa jo rakennettua vaikka mitä ja voidaan lisätä siis osajoukkoja tai vaikka jotakin mitä ei ole vielä keksitty. Vaikka tietokone fysiikan ja elektroniikan lokeroon. Toisaalta se on useimpien laitteiden osalta enemmän sosiaalinen kanssakäymislaite posteineen ja teksteineen. Tuli vahingossa tuo aloitussaarna. Minulla on joitakin nysväysharrastuksia. Meinasin sanoa että bitinnypläystä mutta enää se ei ole ihan niin pientä. Pikemmin merkin tai siis tavun ja sanojen. Mutta voisinkin joskus tehdä siistin esityksen siitä kun aikanaan tosiaan bittejä niprasin ja näpelsin. Ääh aina pomppaan toiseen mitä alunperin tulin merkitsemään tähän. Yritän oikein selitellä. No yksi keräilykohde epäsäännöllisesti on EAN-viivakoodit koneelle kortistoon. Minulle oli jäänyt uudesta vuodesta tomtebloss paketti tutkittavaksi. Tässä ei lukenut mitään bariumnitraatista. Jossakin edellisessä versiossa on ollut. Mielenkiintoista olisi oppia joskus pieni DIY ilotuliste. Ruotsin puolelta löytyi oppia jonka luku jäi kesken kun firefoxiin ilmestyi jo parisenkymmentä tabbia auki. Hyppäsin muuhunkin kemiaan ja sanakirjaan. Siinä huomasin kuinka tuo liittyy kaikkeen ja varsinkin syötävään. Tai mitä ei pidä syödä eikä edes haistella! Mikä moninaisuus. Huomasin palovaroittimen seinällä kuori auki. Patteri on paikoillaan. Se olikin eteiskaapissa oleva hälyytin joka alkoi pikaviserrellä toissa yönä välillä taajaan kun valvoin. Kauan annoin sen häiritä. Joskus sitä ennen oli ollut erillisiä piipahduksia. Lopulta hermoistuin. Joku tuoli oli tarpeeksi lähellä ja pääsin irroittamaan pariston. Silti visertely jatkui. Se ei ollutkaan tuo seinassä oleva vaan toinen varoittelijalaite. -12:26 2006-03-05 sunnuntai 23:38 Niin helposti pujahtavat turhan pitkään illanpuoleen päiväni. Vettä. Kuitenkin tuli kohtalainen karkkipäivä. Eilen suklaata aika kohtuudellä ja tänään samoin. Mutta tänään lisäksi lakuja. Ainakin puoli pussillista. Siinä sitten kävi niin että puraisin kieleeni. Piti mättää lakua suukun ja kolaa päälle. Hullua. Näyttää olevan toistuvaa että ajatukseni on laittaa jokin tietty asia muistiin ja käykin että rutisen ihan mistä sattuu. No vain höpö vaan siitä mitä mieleen tulee. Tommoista tuli. Nyt oikein keskityn ja tietty asia ilmaantukoon. Kas kummaa se on tietsikkaan liittyvää. Paitsi että tietsikka on esimerkki ja harjoituslelu ja itse asia on paljon yleispätevämpi. No siis filosooffistyyppinen. Kun olen siivoillut tietsikkaa olen poistellut vahingoissa ohjelmia tai toimintoja joita minulla ei ollut tarkoitus poistaa. Opetus on että en tiedä mitä teen. Siltikin olen enemmän tai vähemmän luullut tietäväni. Tai enemmän totuutta tavoitellessa pitää sanoa että olen toivonut olevani onnekas etten vain kovin pahoin sekoittaisi kaikkea. Kun nyt ei ole mitään koko systeemin varakopiotakaan. Ja olen sentään säädellyt aika lailla tätä härvellystä. Jatkona opiskeluni ja sen huomaaminen kuinka vähän tiedän saatikka osaan. Nyt tuntuu että löydän käsitteitä jotka voivatkin olla ihan käytännöllisiä. Ainakin joissakin tapauksissa. Kun kuitenkin mielelläni kamppailen loputtomasti jotta asiat yksinkertaistuisivat. Nyt minulle on tullut hajua että eipä auta juuri kiirehtiä koska siten sotken jutut. Pitää opetella hitaasti. -23:54 2006-03-06 maanantai 13:07 Tavallaan mokasin kuin söin vasta myöhään. Siinä kun kahvittelin niin sitten valvoin pitkään. Eikä sekään ole koko totuus. Nimittäin lueskelin aika pitkästä aikaa ja uppouduin historiaan. Puoli kirjaa kun oli mennyt niin oli jo myöhä. Ja söin sitten vasta. Ja mikroilin vähän ja sitten luin yöhön asti loput. Isoja kauhukertomuksia. Mittaamattomia. Kahvinkeitossa ja teen mitaan noin haluamani kupillisen vettä itse kupilla. Minusta se on niin yksinkertaista kuin voi olla. Teen teossa suunnilleen se määrä teetä tuleekin mutta kahvin kanssa iso prosentti vedestä jää puruihin ja suodattimeen. Eli on arvoitava. Vedenkeitin siis on tyhjä aina silloin kun en keita. Mutta tapahtuu vahinkoja. Kun viimeksi keittimessä olikin alustavat pohjavedet niin olin ihan äimänä kun kahvikupillinen olikin sitten ääriään myöten täynnä. Annostelumetodi joumapuolelta on soveltunut ranskanperunoille. Laitan lautaselle annoksen näköisen määrän. Kun sen kippaa pellille näyttää se kovin vähältä harvana kerroksena ja uunini on vielä kapea ja pieni. Nyt vain oletin että laitan loput. Neljäs kerta kilon pussista. Mutta se onkin nyt kai vähän enemmän tuntuinen. En käyttänyt lautasta mittarina. Pienen ranskismäärän paisto käy sitten sukkelaan. Ihan eri kuin jonkun ison kasan. Varsinkin kun vielä tykkään antaa pellinkin kuumentua samalla kuin uuni. Ja totesinkin että sitten on näppärää kaataa sipsit lautaselta uuniin suoraan pellille ja silotella. Juma vitsi voi olla jo hoppu nyt. -13:21 2006-03-07 tiistai 18:26 Voi mikä moka. Kuudes päivä eli eilen en ottanut yhtä ainutta valokuvaa ja viiden otin yhden ainoan. Jostakin hommista olisi hyvä tosiaan levätä välillä mutta tätä muutaman kuvan ottoa ei juuri rassaavaksi voi sanoa. Elikkä ei tarvi kovasti vielä huilia kuvaamisesta. -18:27 18:42 On ollu jotain minkä huolisin kirjoittaa mutta en juuri muista. Ja voi olla semmostalin jonka muistelisin esiin helposti rauhassa mutta taas hoppu härnää päälle. Uimassa kävin juuri. Vähän reilu puoli tuntia ekana rintaa ja tokana kroolia. En tiijjä mutta aattelin että onkohan hapenottoa jo niin paljon että liian helposti rasitunkin ja pumppu ei ole vielä sittenkään kovin kestävä. Kun se jää hakkaamaan ja aina vaan tahti viikon kuluessa kiihtyy. Nytkin uin aika vaiuhtia kroolia enimmäkseen joka kolmannella henkeä vetäen. Siis kohtuun rauhallisestia ja silti jollakin tapaa hiukan vimmatusti. -18:46 2006-03-08 keskiviikko 22:55 Jaahas pitäs aloittaa tämän päivän kirjailut. Lyhyt huomio nukkumiseen ja vielä tarkemmin yönukkumiseen. Se on päässyt vähän horjahtamaan viime päivinä. Mutta en luule että kovin pahoin. Eiköhän tuo kohta taas suttaannu. Voi vitsi kun on aina pieniä asioita. Tai pitäisi sanoa erikoispieniä. Voi voi kun kaikki kirjaimet ovat jo melkein karanneet sormenpäistäni ja ovat jossakin ihan hukkateillä. Niin ne pienet asiat jotka saisivat tulla ilman muuta saman päivän kirjanpitoon. Nytkin tuntuu että joitain asioita on edellisiltä ajoilta karussa ja kateissa unohduksissa. Viime yönä ei uni meinannutkaan tulla. Silti sitten aamulla heräsin yhdeksältä. Olin laittanut kellon soimaan 10:30 kai ja se sitten säiköytti heränneen minut kun olin jo tietokoneella. Sitten uudelleen kun olin laittanut hälyytyksen äänilevyjen eräpäiväksi joka nyt oli. Yritin päivällä kääntää Wine-paketin joka on ohjelma jonka pitäisi osata käyttää Windows ohjelmia Linuxissa. Olihan tässä jo vanha versio jonka ensin postin. Vapaa levytilani 360MB ei vaan riittänyt toimenpiteeseen. Levyä on enemmänkin käyttämättömänä mutta se tilä on toisessa osiossa ja toinen osuus on kokonaan kai vielä osioimattomana. Tarvisi säätötoimia tämä hommeli. Sillä vanhalla Wine:llä omatekoiseni harjoitystekeleet Windos-ohjelmat käynnistyivät mutta karmean näköisinä. Ties mitä tekstifontit sun muu. Ja toisaalta olisi paljon pätevämpiäkin touhuja tässä koneella kuin tuo leikkiminen. Mutta olin vain utelias kokeilemaan. Mika infosi myös piipityksen kautta olevansa kirjastolla tavattavissa. Tavattiin ja oli ihan huisimukava rupattelutuokio. Ehkäpä enemmänkin kun ei siinä ajan kulukua palojon huomannut. Tavaomaisena iltaohjelmana uimahallille. Koetin uida ihan rauhallisesti. Ja kyllä se kohtuullisesti onnistui. Mutta vieläkin rauhallisemmin voisi. Jospa huomenna. Eilen vasta uppopallosta illalla palata polkiessani huomata hoksasin että hei-oikeesti jos poljen uimaan ja sitten uppopalloilemaan samana päivänä niin siitä tulee kuusi liikuntakertaa päivälle. Neljä pikku pyöräilyä ja vielä allastreenit. Kyllähän siinä jo kantti on kovilla. Nyt ei ole ihan valtoimenaan pulssi pitkin tanhuja laukkaamassa. Pitää taas huomenna katsoa touhun nimi. Ja sitten hyväsen ajan toteamus. Kello taas yli yhdentoista. Voi-oi mahoton. Olen kyllä väsynyt mutta ei ole uni-nukkumisolo kovin vielä ja kai koska olen hölmö mokaillut yönukkujaroolissani viikolopun tietämillä. -23:20 2006-03-09 torstai 18:57 Miks juuri sillona kuna on huikeendaalin kylmä unohdan juoda lämpösenä mukaani ottamani juoman kun se vielä oli lämmin. Kiva sentään että se ei ollut ehtinny kylmettyä arktisen jäätäväksi. Kädet menee nyt vähäks aekoo viltin alle. -18:59 23:30 Jep ilta taas pamahti ylle sukkelaan. Ja sukkelaan viikko on sujahtanut. Jotain semmosta tänään tuumasin että onkohan alkanut mennä aika liiaksi rutiinilla. Jotenkin tuntuu välillä kuin ei mitään tapahtuisi ja silti aika vain kuluu. No kyllähän tässä tapahtuu. Uimisessakin nyt on ensimmäinen viikko kun uin rintaa ja kroolia. Ja pakosta koetan uida rauhallisesti ja luulen että vielä opin. Mutta siinä altaassa tulee huisin helposti kisattua kun sattuu rinnalla kiusallisesti tipan nopeampaan uiva. Ei hyvänen aika. Aionko tosiaan mennä halpaan. Itseäni vain vikuroimalla fuskaan. Mutta kyllä tosiaan eilen oli jo tipan rauhallisempaa uintia ja tänään jo kaksi tippaa. Hartiat ovat rennommat. Olen niitä venytellyt ja tosiaan koettanut uida vähemmän yrittäen. Ja samalla pitää pyöräillä vähemmän rasittuen. No ai niin. Uimassa jopa otin muutaman stopin lasien putsaamiseksi kesken kroolin. Osaan jo uida koko ajan sen tiedän. Ei ole pakkoa ja voi ottaa muutenkin rennommin koko touhun. Uidessa funtsin että jos opin tosiaan rennosti uimaan niin silloinhan voisin uida mielin määrin. Koska kyllä luulen että ihan harjottelun määräkin on vaikuttava asia. Siisti uiminen ei ole mikään itsestään selvä asia. No eikä mikään siisti juttu. Niin ja vaikka uintia olisi isokin määrä niin se saa olla ajatuksella tehtyä. Kävin vielä uppopallossa tänään. Oli taas Kouvolan jengiä ja puoli tuntia pelattiin pidemmällä kentällä. Tuntuu jotenkin että pelaamiseni isolta osalta oli päin prinkkalaa. En tiedä mutta taisin jarruttaa touhuani kun nyt pitää muutenkin huilia etten pimahda. No kenties ei paha. Eihän tässä elämässä miksikään valmistu. Kaikki on sinne päin jos edes on tajua että minnekkä. Jos aina minnekkään. Nyt ei ole mikään kipeän vauhdikas pulssi. Kai tämä touhuni jarrutteleminen on alkanut toimia. Niin enhän ole tuntenut itseänikään tässä hiukan ja hitaasti uudistuvassa tyylissä taapertaa. Nukkumishomman uudistaminen ja syömisen kokeilut ja aika moinen liikunta aika yksipuolisesti altaan vedessä ja menossa sinne tai tulossa sieltä pyörällä. Jos ja kun nämä hartiani tästä rentoutuisivat niin siinä samassa ne levenevät koska jännittyneinä ne ovat yhdessä rytyssä. Siintä tulisi sporttisempi olo huimasti. Yksi merkittävä juttu opittavaksi olisi osata pysähdellä ja tosiaan ottaa iloa irti saavutuksistaan. Pienistäkin. Tänään ompelin farkkujen vyön pidikkeet molemmin puolin läheltä vyötä tiukemmiksi jotta vyö ei koko ajan karkaile. Siis tosiaan jos ei vyötä laittanut kiinni niin sen molemmat päät olivat heti irti vyölenkeistä ja iso useasti toistuva vaiva siitä syntyikään. Juu muuten taisi olla juuri kun päivällä paisteessa olin lähdössä niin silloin keksin tämän ja toteutin saman tien. Ajatus on ollut mutta ei niin konkreettisena kuin millaisena se nyt putkahti ulos. Nyt minun pitää muistaa nauttia tuosta kuinka tein arjestani sujuvamman. Niin huppelishoppiksen helposti tulee otettua kuin itsestäänselvyyksinä kaikki saavutukset. Silloinhan ei ikinä olisi mitään iloa onnistumisista ja aikaansaannoksista. Pitäisi oikein ottaakkin vakavankevyt laji tuosta jota ihan pitää harjoitella. Ottaa ilo irti jos pystyn olemaan hartiat rentoina edes puoli minuuttia. Rentous kuten jännityskin taitaa olla säteilevää. Ainkain kun joku kohta tuntui rennolta uidessa niin aloinkin huomata että taitaakin olla viereinen paikka jännittynyt. Eli siivotessa koko ajan lyötyykin lisää hommia. En tuota edes ajatellut konkreettisesti äsken vaan vielä kauemmin sitten kyllä. Nimittäin kotiin tullessa oli fiilis että hui hitto pitää ruveta saamaan aikaan järjestystä. Ihan tilaa perustoimille. -00:00 2006-03-10 perjantai 18:41 Kohta pitäs tapahtua yksi siirtyminen. Ja vielä oon tässä. En oo koko ajan ollu mutta liikettä pitäs alkaa näkymään. Oho. -18:41 2006-03-14 tiistai 23:40 Ehkäpä tuokin on ihan hyvä että tuli vähän päiväkirjan kirjoituksesta lomaa. Kokonaiset kolme päivää. Nyt on menossa huili uimisestakin. Käyn pulikoimassa vaan. Edellisen puheenaolleen siirtymän vastavetokin tapahtui eilen. Käväisin siis Helsingissa hieman. Sunnuntaina Kontulan uimahallissa opin että pulikointi voi olla ihan kivaa ja päätin että sitä sitten voin huiliaikana harrastaa. Ihan vaan tosiaan pulikointia. Suureksi osaksi vedenalaista ilma mitään paljoa yrittämistä saatikka revittelyä. Yritellä rennosti huomata miltä vesi tuntuu. Siinä kyllä vähän tulee katseltua kuinka muut uivat. Useilla on siinä aika paljon mättöä liikahtamisen määrän nähden. Olihan minullakin tietysti kun uimisen aloitin. Ja edelleen on mutta on riuhtominen kovasti vähentynytkin. Aika pienellä vaivalla etenen veden alla tasapotkuilla ja jopa vuoropotkuilla. Viikko taitaa mennä kovaa vauhtia. Pitäisiköhän ottaa vielä toinen huiliviikko? Eipä tarvitse rasitteeksi tuota miettiä. Ihan teen miltä sitten tuntuu. Alkaahan kohta varmaan tehdä mieli uida taas kohta pitkästä aikaa. Mutta pitää katsoa että tulee tosiaan huilittua. Tänään käväisin pulikoimassa Kotkassa. En muista sanoinko sitä vielä. Illalla käytiin Kouvolassa pelaamassa uppopalloa. Sielä uima-allas on jotakin metrin matalampi kuin meillä ja maalien väli myöskin pienenmpi kuin meillä pitkä väli. Eli aika nopeaan tilanteet vaihtuvat. Jotenkin hyvin vaihtelevaa on vielä pelaamisesni. Oli kyllä fiilistä että hiukan pallosilmä on parantunut. Pelasin hyökkäyspäässä ja karvaamassa. Mokanmakuinen fiilis jäi kun monta kertaa vastustaja pääsi livahtamaan ohitseni. Pitää oppia saamaan kiinni mistä vain sallitusti. Nyt kun ajattelen niin ehkä tehokkainta olisi ottaa kunnon hali. Vaikka käsistä on vähän mahdotonta kaapata vastaan tulevaa vastustajaa. Pikemmin melkein viimeinen mistä kerkeää on sitten nilkat. Mutta se on liian riskaabelia ja jos ne vilahtavat ohi niin kaapaus on möngässä. Olen tuuminut että saisiko jostakin kontaktikamppailulajista tajua siihen miten toinen olisi tehokasta kaapata ja mieluiten kaapata pallo mutta ainakin pysäyttää jos se ei onnistu. Oijoi myöhä on. -23:59 2006-03-16 torstai 19:18 Jotain väsymystä tässä ilmassani on. En osaa keskittyä. Ei tarvikaan niin kovin tarkkaan. Haahuilen kummallisesti löytääkseni kartan jolta olen pudonnut. Mitkä tahansa sanat ovatkin tarttumakohtia ja heti tuntuu syntyvän maastoa kun sanoja latelen edes yrittäen luoda polkuja. No hip ja hei olkkohon noin. -19:21 2006-03-17 perjantai 14:17 Joitakuita aatoksia on päässäni toikkelehtinut mutta sitten rupeaa tuntumaan että mitä väliä. Hieman olen harrastellut säätelyitä tässä tietsikalla ja aika hyviä muutamia saanut tehdyksikin. Jotakin oppinut. Sen alan tajuta että karmean työlästä kun joka ohjelmalla on omat kommervenkkinsä. Omat kielensä ja näppäimensä ja kielioppinsa. Siis hidasta kun joka asiaa pitää erikseen tutkia eikä voi oppia yhtä modulaarista tai järjestelmällistä konstia. Mutta ymmärrän että ei kannata rasitteeksi tuota reppuun pakata. Nyt koetan päästä tästä ulos pitkästä aikaa auringon alle ja käväistä Karhulassa pulikoimassa ihan hissukseen. Myöhäisen aamupalani ohella ajattelin että vielä ei tee mieli ollenkaan koettaa uida reippaasti. Ja kerran mieli on sellainen niin ei sitten kanssa tarvi uida. Oho tulipa pieni rentouden aaltonen kun tajusin tuon että voisin oppia ehkä kuuntelemaan itseäni. -14:24 23:33 Olikin opettavaisen oloista pulikoiminen. Siis hieman oppimista joka on aina hidasta. Aika jännä juttu kun aluksi on tuskaista mennä altaan pohjalle niin lopulta siinä ei ole oikein mitään vaivaa. En tiedä kuinka syvä Karhulan allas on. Olisiko neljä metriä tai jopa vajaa. Ehkä se on alle kun se ei syvä tosiaan ole. Lopuksi uin sitten kuitenkin parinsadan metrin sekarin. Aika meni ja hurahti. En kerennyt kuin vilahtaa kirpparilla. Kävin Korelan Siwassa ja yllätyksenä puukamiinaputiikissa. Kerran vain ole nähnyt Jotul rautapöntön toiminnassa ja se jäi mieleen. Eilen kai bongasin sattumoisin paikallislehdestä ja sitten netistä ja nyt puolisattumoisin matkani varrella oli juuri tänään se kertaviikkoonedustus. Puuh seuraava aihe. Mahdotonta eipä sittenkään vaan kevään lämpöä tänään oli iso kasa. Iso ite höh kun olen just vähän sippi. Haukotus-haukotus. Yksi oli haukotus toimintaa ja toinen sanana se sama sanottuna. Juu kai ei veri kierrä kun olen unohtanut veden juoda. Tänään vettä aika paljon olen mittaillut. Sen lisäksi että maukas syöminen ei ole kiiltokuvamaista niin on se sottaista. Ei tarvitse olle kovin sottaista riittää että sormet ja suunympärys vaikkapa rasvoittuvat ynnä muuta magiaa. Vetelin muutamat letut pulikoimisen jälkeen aika hoppuisasti. Viimeinen oli muhkuplätty ja hyvempää ei ole. Sisällöllä! Kävin melontahommissa. Nyt vasta aloin saada tuntumaa pääsyyn ylös vaikeamman puolen kautta eskimolla. Nimittäin muutama kerta ei onnistunut. Sentään iisi puoli pelaa. Sillä ei tee vaikeaakaan. Mutta hiukan vimmastuapiruunnuin mieleni sisuksessa että kun ei se jumpura meinaa onnistua. Keskityin ja yrittelin ja taisin tajuta koreografian. Tai taisin tajuta osata matkia peilikuvana jutun helpommalta puolelta. Alkoi sujua ja tuntui kivalta. Sitten on se vain melan lavasta tukea ottava eskimo. Toinen puoli kohtuuhyvin menee ja toinen sitten kohtuuhuonosti. Jäi aika mukavan rento olo kanoottitouhusta. Nyt tässä osaan tietysti olla helposti taas hartiajäykkä. Näköjään osaan silti jonkun verran rentoutuakin mutta siihen tarvin edelleen erikoisponnistuksen. No juu no juu se siitä. Väsyttääkin aika kutvoisasti. -23:53 2006-03-18 lauantai 10:54 Ehkä tätä on ollut hieman pidempääkin. Eli eilen heräillessäni oli kurkussa kutinaa ja tänään oli vielä enemmän. Uimassa sitä ei huomaa paitsi ehkä kun vettä menee nenään niin saattaa kutittaa vielä tavanomaistakin enemmän. Mutta saunassa huomaa hengityksen epämiellyttävyytenä. Pahin aamupalan jälkeinen pullottava olo on jo takanapäin ja nyt on semmoinen pöhheikköinen olo. Pientä niiskua ja hartiajomotusta vasemmalla puolella. Voisikin päätellä että vasen käsi on tweakniikaltaan hutteroisempi ja joutuu siksi hommassa kuin hommassa enemmälle rasitukselle oikeaan puoleen verrattuna. Ja vaikkei olisi varsin enempääkään niin vasen ei osaa niin sopuisia liikeratoja kuin oikea. Siis vasen on väärä. Tosin eläimissä mikään ei ole suoraa. Tai siis luonnossa ei ole. -11:01 2006-03-19 sunnuntai 18:15 Olisko se pahin kipeys läpikäytynnä? Eilen Kärsä kutsu illalla pizzalle. Siellä ollessani oli muutamaman hetken kuumeväristykseltä tuntuvaa. Ja yö oli siltä osin kelju kun tajua oli. Ilma ei mahtunut kulkemaan nenän kautta ja kun suun läpi sitä ryysti niin kurkku kuivui. Vetelin aamupäivän paloiksi muutaman komian letun. Nyt tuntuu että jaksaisin laittaa sämpylöitä tulemaan. Tai hetki? Ranskanperunapussinkin tuhoaminen on kesken. Höh. Voi nenä kun omenat ovat lopuillaan. Yksi pieni on. -18:19 2006-03-20 maanantai 17:06 Tuskastun ihan tympeyteen kun olo on hoonokumikää. Ilama ei kierrä henkenä ja kurkkuaa kutittaa ja ruoka on loppu. Katon minne asti mään kun ulos pääsen. Jos jaksan nin käyn sittengin uimahallilla. Eniten kipee nyt tympimisestä. Taas kerranko keksin että ruveta määrätietoiseksi. Saada asioita järjestykseen ja etenemmään. Pienissä erissä ja ihan silleen. Tuntuu jo vähän pakolliseltä kun ei tää entisenlainen vetele. Mutta nyt turha tuota ajatella kun pitää vaan ittensä saada kuntoon. Oi huisi kun tekisi mieli ahmia puoli litraa tai enemmän ihan sulaa jäätelöä. Pitää myös kattella että varastoissa olisi jotakin varalla kun ja jos enääikinä tälleen kippeydyn. Jaa no mitä? Vaativa kysysysmys. Muuta en osaa keksiä kuin voileipäkeksejä. Kuiva tyyppi oonkin huh. Joo en tiijjä. Nojoo nojoo. Ainaskin tuntuup etten jaksais valamistaa midään. Voihan voivoi. No nin no ninniin että koetanpa tässä tästä mennämännä. -17:16 2006-03-21 tiistai 02:39 Nyt en tajuu. En siis tiedä. Että mitä pirua valvon. Kyllä pienen kupposen kahviakin illalla join. Muttei nyt kai näin pitkää ja tehokasta. Junnaan vaan taas eikä mitään tapahdu. Muuta kuin loputonta muhimista. Ja onhan sekin sentään aika paljon. Siis olenpa varsin tyytyväinen. Kaikenlainen kymmensormittelu on tyystin unohtunut ja jäänyt keskittymättä. Mitä milloinkin on harrasteena. No joo. Olen ajatellut että harrasteeksi voi laskea jonkun touhun jota edes kerran vuodessa tekee viikon intensiteetillä tai sitten vähintäin jokusen kerran viikossa. Ei toimi. Pitänee olla luokittelu toinen. Tietysti harras harrastaminen on aika toinen ja sadas asia satunnaiseen jossa ei hartaudesta mitään haisuakaan ole. Katki ja aihe säästöön. Menin mennä menin pullahtaa pulahdin hailakkaan veteen. Lillin 50 minuuttia. Oli vilu. Aika älytöntä. Aika kivaa. Aika voimaton. Vähän ajaton. Ajattelematon jos sanoo niin ei ajatellut. Katki ja helvettiin. Treenasin vedessä oloa ja kömpelöä luikertelua. Ehkä tosin taas hitumäärän soljahtavampaa. Siis harjoittelin pulikointia veden alle enemmäksi jäämättä pinnalle luuraamaan. Vielä karsea saksipotkuni jo vähän kuljettaa. Delffiinit kömpelönä variaationa alkavat tulla luonnostaan mutta virtaviivaisemman tyylin hakua saa harrastella. Yksi ihme tapahtui. Kokeilin kerran käsiojoista tasapötkintää hiukan energisemmin. Kun siis olen etsiskellyt jotakin tyyliä missä koko kroppa olisi kömpelöin mahdollisuuksineen mukana aaltoliikkeessä. Tuntui että hetkisen kuljin varsin vauhdikkaasti ja siististi. Eikä muuta nyt tarvi. En ollut suoritusharjoituksessa vaan sujuvuuden ja rentouden. Ostelin sitten isot eväät Cassasta. Takasmatkalla kylmetyin pahoin mutta en kai pysyvästi. Sitten söin osan mittavista eväksistä. Aloin pullottamaan niin että hetken pelkäsin kohta oksentavani. Nyt kai aika onkin mennyt paineentasaukseen. Sitäpaitsi joku paine sieltä vedestäkin on voinut jäädä kalloon. Olin kummissani kun heti ensimmäisillä pohjaan päin menevillä matalilla matkoilla ei ollutkään korvissa painekatastrofeja. Välillä piti vinkupuhaltaa ilmaa ainakin oikeaan korvaan ja vasen tuli sitten kylkiäisenä epämukavampana seuralaisena. Oletus meni päin persettä. Vilu oli. Siitä en osannut ajatella mitään asiallista etukäteen. Outoa. En muista saunoinko ennen uintia. Taisin saunoa koska pistin uikkarit hyllylle. Uinnin jälkehen myös. Ja ajelin sänget ihoa myöten. Ja saunahan sitten taasen. Huomaan että jumpata hyppäsin aikakoneen läpi. Aika on aika epätarkka asia. Ajatusaika aika on jota ajattelin. Heräsin aamulla vähän seitsemän jälkeen enkä ole ottanut päivänokkareita. Siis outo homma voi rysäsumppu. Mutta yksi juttu olikin jonka olin unohtanut. Entistyyli oli että aina silloin tällöin valvon koko yön. Mikä tyyli on nyt? Tuo on ihan tavallista maanisretkuilua. Mikä on nyt? Olen välillä pelkäillyt että lilluttelen untenmerissä pitkäänpitkään. Mutta ei sitä vielä olekaan juuri käynyt. Muutama vain pidempi aamu ollut. Muuten olen heräillyt. Ja nyt? -03:15 03:17 Piti lopettaa mutta yksi asia painaa mieltä ja kroppaa. Minä hölmäkkä itse. Mutta voisin painaa pehmeämmin. En tosiaan tajua mitä toppauksia olen tähän istumisesta valumiseksi muodonmuutosta tekefässä kafkalassa säätänyt. Säätö onkin taunut unohtua. Tyypillistä mukatoimintaa. Tähän tarvisi oikeasti kohta pehmommat persalukset sekä lapaluiden kannattimet. Alkaa tuntua vähän kuoliolta. No ainakis rupuselta kiusainholta. Kunmyös hatiat ovat jo muutenskin ihan kestokremppakramppiset. Vielä on tuo rasite ruoan varsinkin hetelmien eli niiden joita reppuselkä vääränä raahata saan. Olikin makoisia päärynöitä. Iso moka oli ladata kassiin peltipurkin naapuriin hetelmiä. Se olikin opettavaista sillä opin hetelmien hetelmäisyyden. Omena oli omena siis enemmän kuin peruna. Voih ihmettä nääs kun tein omani muistini päällimmäisen ja siis ensimmäisen perunahankinnan. Elämäni ensimmäiset kokoperunat omaksi ruoaksi. En tosiaan muista että ennen olisi ollut. Taisin syödä vain leipää ja kaurahiutaleita. Voihan hyvänen aika kuinka monta perunalajiketta olisi viidakoissa. Taikai siis pikemmin vuorilla. Omenat ja perunat. Taidankin heittää hyvästit tietokoneelle ja napata mehuisan päärynän. Ainakin. Hyvää yötä minulle. Piruvie. -03:32 11:44 Vielä oon pöpperöisen verran puoliksi kipee. Vasen sierain ei ole ikinä ollut auki ja oikea on niin vähän että tukehduttaa hitusen kun yritän pysyä tajuissani sen kautta hengitellen. Juuri sain kohtuulliselta tuntuneen ajatuksen ja kun katsoin pieneen taivasikkunaani hävisi kaikki muu vähäksi aikaa. Nyt ei sitä ajatusta sitten enää ole. Harrastusaihetta en ole unohtanut. Rupean tekemään sovintoa itseni kanssa ettei tarvi tapella. Tuo ei ollut rakentavaa kielenkäyttöä. Voinkin ottaa jäätelöä aamupalaksi. Olen jo tottunut yhden jäätelön viikkovauhtiin ja tämä lisäjäätelö on vain kipeän miehen lohdutus ja lääke. Olen jo tottunut Siwan syntymäpäiväjäätelöön joka on kermajätskitarjous. Tuntui ihan vedeltä tämä entinen tavallinen herkkuni. Tottumus on nopeasti tarttuva tauti. Ajattelin eron olevan kuin joisi rasvatonta maitoa kulutusmaidon jälkeen. Vettä melkein. Kadonneiden ajatusten varasto. Entäs kaatopaikka mutta entäpä sitten kierrätyskeskus ja ettäpä joitain kuitenkin muuta? Epäilen että sain vihiä ajatuksesta. Voi hyvänen aika kyllä se on keppoinen. Meinaa nousta hengitysilman mukana kiertelemään tänne huoneeseen. Onneksi äsken tuuletin pitkästä aikaa niin se ei heti ehkä tukehdu. Juu kun katselen ympärilleni niin näen sen. Silmät kiinni vielä paremmin. Silmat kiinni ja kädet silmillä vieläkin paremmin. Se on se miten tekemiset tapahtuvat tai eivät tapoahdu. Kun voi olla asioita joita joka tapauksessa tekee ja sitte niitä joita ei missään tapauksessa tee. En tarkoita jäykkää määrittelyä koska tuohan kuten mikä tahansa voi koska tahansa muuttua. En tiedä mikä muuttaisi että alkaisin ajatella ja toimia kuin kertakäyttöiset muovipussit olisivat tosiaan fiksua mutta voin kuvitella. Tai voi olla että en oikeastaan voi kuvitella kuin leikisti. Koska en tykkää turhasta enkä tuhlauksesta. Tai enpä tiedä. Olen kuullut joskus myyntipuhetta miksi kertakäyttötuopit ovat tosiaan logistisia tai jotakin. Mutta kun kahvi ei edes maistu. Ei tai pikemmin kuppi ei tunnu siltä että olisi mukavaa ryypätä. Paperikupista. Ensi kesänä alkaa minulla olla repussa mukana ehkä kuppi. No ajattelin vain nyt noin. Sekosin taas näkään. Mikä tekee toisista teoista tekemättömiä ja toisista tehdyiksi tulevia? Mikä jakaa touhut niihin joita tapahtuu ja niihin joita ei tapahdu? Kuinkka jokin tekemättömyys onkin niin paljon vaikemapaa kuin tekeminen? Tuo taitaakin jo olla sitä että asia on himotehtävälistalla. Kuten syöminen usein. Mutta voi olla mikä vain. Tai voisi? Vai? Minulla on nyt ainakin tämä tauti että istuksin ja surffaan mieltäkin vailla kun monet tekemiset ovat tekemättä. Useat asiat jotka kuitenkin tarvitsee tehdä ja siirrän ja siirrän niitä. Siirrän ja siirrän ja välillä ne hautautuvat näkymättömiin lattiapölyn alle. Eikä edes pölyn vaan betonin jota turhista ja mukavista projekteista valuu niin antoisasti yli. Ilmanko pääni on niin sekaisin kun vallan joka askeleella lyön sitä kattoon. -12:11 18:33 Oi että kävi hassusti. Säikähdin jotain ulkoavaruuden hyökkäystä kun huomasin että hellan merkkilamppu loistaa. Tuolla himmeässä. Miesmuistini vain unohti että olin laittanut ensimmäiset perunani liedelle pienelle tulelle. Nyt tuntuu että lähtisin räpyläuintivuorolle. Alan tympääntyä tässä. Olisihan lahjakasta jos vaikka oppisin sääntelemään tekemisiä. Mennä vain käytettävissä olevien tehojen mukaan. -18:36 21:43 Kävin uimalalla. Lallalalla olihan se aika kivaa. Oli jengiä ja vähän harjoiteltiin puolustuksen ja hyökkäyksen jutskia ja sitten eplattiin. Pelasin aika pienellä teholla ja kuitenkin jotenkin. Alan vähän tajuta pakin hommasta. Nyt kyllä tuli kömmähdyksiä kun kävin karkoittamaan pallottomiakin pelaajia välillä. Huisin nopeasti hengästyin. Hartiat huomio. Taas vähän jännät. Olen tainnut oppia. Eikun ei. Hartiat ovat tainneet oppia olemaan vähän rennommat. Tai jopa reippaasti. No ainakin välillä ja välillä taas ovat pökkelöinä jännittyneet. Tämä liikunta kyllä auttaa ja varsinkin kunhan nyt alan opetella liikuskelemaan rennommin. Lähinnä uimaan. Kyllä ne pyöräillessäkin helposti ovat olleet varsin jännittyneet ja nyt on ollut välillä olo että olen osannut pyöräilla rennommin hartioin. Paitsi eihän ne voi olla kovin rennot jos on reppupainolasti selässä. -21:50 2006-03-22 keskiviikko 14:47 Maitokahvi kesken. Kuinka paljon käytin mikroenergiaa siihen ja annoin sen liikakuumeta. Harrastan mikroilua joskus. Surffailin taas yli kymmentä paikkaa ja silti piti aloittaa uusi tehtävä. Oletin että mikään ei kaadu. Mutta nyt kai ensimmäisen kerran hiiriosoitin niksnaksuttelematta naksahti ja otti ja hävisi. Nii-iin onneksi joku juttu toimii käsikäyttöisenä näpiköimällä! -14:50 14:58 No eipä siinä mitään ihmeempää oollutt. Kannalta tai toiselta. Sitäpaitsi Firefoxilla selauskin sujuu ihan näppärästi näppäimistöllä. Tarkoitan semmoinen perus. Kun sain kaikki katsittua ja kiinni niin vain äXästä ulos ja takasin ja tässä taas olen hjiirineni. Keksin uuden jutun. Parkkeeraan tyhjän kahvikupin kyljelleen niin ei tarvi moneen kertaan luulla ja katsoa josko sielä vielä on sitäsamperinpahvikahvia. Kohta heitän seinään ton perkeleen. Mikähän hermostuttaa. Taitaisi vaan olla terveellistä tehhhhhä jottttaaaaaaa. Tää virtuaalipyärrittely päässää on vaan tyhmää ja mälsää. -15:04 15:16 Ilmankos oli ja on hidasta. Kun lisäsin kuvan galleriaan ja heti katsoin selausta oli kuvani perässä jo kolme riviä omaa kuvaani uudempia. Siis aika useita sekunnissa. Karseasti säikähdän kun tekstari tulee. Saan niitä niin harvoin ja piipitys on kuin älämölyhälytys. Vastasin vaan " Wautsi! :-D " koska: Moi! Olen hankkimassa rautavenettö, josta puuttuu sauna. Mutta eiköhän sen rakentaminen onnistu. Eilen tai tänään juuri mietin että pitäisköhän taas pitää iskään yhteyttä kun on se jäänyt viimeaikoina vähiin taas. Kun piti auttaa puuvenehommissa sitten keväällä niin juttu voikin muuttua rautakaudeksi. -15:25 15:49 Tänään tuli tolkullinen käytännön idea. Kun ovat vaan liian isoja kaikki asiat ja jyräävät niin pitää ottaa pienempinä annoksina. Puolet tai vain yksi kolmasosa jostakin mahdottomasta voikin jo olla mahdollista. Tietysti on jo pilkkominenkin oma vaivansa ja toisaalta taitonsa jos sen saisi sujumaan. Tuntuu että olen taas määrättömästi jäänyt tähän koneelle luuraamaan. -15:54 22:24 Voihan nenä. Olen ottanut päivän jälkeen 139 kuvaa. Taas joku ihan just poksahtanut määrä jossa ei varmaan oo mitään tolkkua ja kivaa katottavaa kun joku hilkullinen yksi tai kaksi jos sitäkään. -22:26 23:49 Joo plörinäks mennyttä parhaimmillaan. Illalla käväsin uimahallilla kas kummaa. Plutrasin veessä tunnin. Kyllä se joltain osin rupeaa käymään yhä vain näppärämmin. Pikkuhiljaa. Mulla oli eväänä päärynä ja banaanijogurttia ja ihan hyvin upposivat. Semmoinen pieni huili siihen päälle varmaan palauttaisi puhtia. Kuten välillä muutman kerran istuin Karhulan uimalan kahviossa. Nyt sais kyllä ihan mielellään jo väsyttää ja alkaahan se piketipikkuhiljaa siltä tuntumaankin. Ai joo aattelin kylläkin tuosta eväshommasta että mieluusti nappaisin sulaa jäätelöä ja eikös tuo voisi helposti järjestyä. -23:59 2006-03-23 torstai 23:52 Mukavaa kun taidan olla pikkuhiljaa paranemaan päin. Kävin uppopallossa illalla huisisti hengästytti mutta jotenkuten kuitenkin pystyin välillä yrittämään pysyä pallon perässä. Nukuin huisin pitkään. Kahteentoista. Juuri ihan haukotutti ja olisipa suurenmoista jos tosiaan kunnolla nukuttaisi. Tänään päivällä huomasin kuinka olen harhauttanut itseäni. Olen luullut olevani järjestelmällinen. Jotakin etsiessäni tajusinkin toisen asian. Kun olen tehnyt erinäisiä muistiinpanojani jatkuvasti on se vain kuin tekisin. No tosiaan kyllä teen mutta outoa. Minulla ei ole mitään hajua minne ne yleensä joutuvat. Eli minne olen hajamielisyyksissäni ne pannut. Mihin milloinkin. Tämän tapaista olen ennenkin huomannut mutta nyt kumahti rajusti omaan otsaan. -23:59 2006-03-24 perjantai 14:49 Nukkuminen ei onnistunutkaan yhteen kyytiin. Hyvin nukutti illalla mutta sitten uinuttuani heräsinkin. Vesi ja sarjakuvapaussi. Voihan olla että myöhäisperunat myös muhivat liian äänekkäästi. Olen viime aikoina vähän muuntanut suuntiani mietinnöissä. Ennen pitkään ja kauan sitten minulle oli selvää että aina on tekemistä joka on tärkeää. Voisi nytkin muka olla mutta tajuan että ei kai se niin tärkeää ole. Voi miettiä vaikka mitä tärkeänä. Eri hetkosina eri juttusia. Oletankin että entisaikojeni tukkoisuus on pakottanut pitämään joitakin asioita esillä jotta jotakin huisin teatraalisempaa pysyisi piilossa. Kuten elämän lopullinen tarkoituksettomuus loogisessa mielessä tai tämän hölynpölytarkoituksellisuuden kuritusotteessa. Ahneusrahajumalan houkutteissa tahi pakkoimussa. Aiha hassua tuntuu nyt. Kuten kieliopi jossa värit kerrassaan sen hetken asian välittäjinä. Ei ole mitään yhtä. Kunhan vähän keskittyy ajattelemaan niin on helppo nähdä että kolme kilometriä ei ole isokaan mitta. Maapallon pinnalla mutta ei vaakasuunnassa vaan syvyyssuunnassa. Maapallolla ei tarvitse kuin kutittaa sierainta eikä se huomaakaan pienten parasiittiensa juoksevan hätäänsä. Kun kylkeä ruvetaan kääntelemään. Minä en tiedä ajanko takaa nyt mitään. Runoissa ehkä. Tuntuukin kyllä että on siistinpi kyysätä mukana rytmissä. Miksi takaa-ajo-ajatus? Kieliveistoshan se taisikin olla. Puhun puusta. Kipeäkorvatilassa on välillä kuulostanut kuin ääni tulisi pään sisältä. Aika hassua mutta tosiaan pikkuhiljaa on kuin olisin jopa unohtanut jatkuvan ininän jonka oikea korva kuuli. Mutta nyt taas kuin välillä olisi se kuulunut kun sammutan tietokoneen. Tajuan nyt selkeämmin että siihen ei suuria tarvita. Ininän kuulumiseen tai hajujen aistimiseen. Informaatio on kevyttä tavaraa. Kuinka monta signaalia tarvitaan että jokin asia on totta. On eri totuuksia. Minä haluan tietää aistinelimien ja tulkintojen omat harhat ja joitakin jo tiedänkin. Ja silti ne aina osaavat yrittää retkuttaa. Käteni ovat kylmät. Kello on jo paljon. Nenä vähän vuotaa. Taivas on valkoisen harmaa. Hartiat ovat jäykkäilyn rajoja tutkivat. Musiikki looppui. Laitoin saman levyn uudestaan. Peter Paul Mary. Levy on tehty 1962. Tarkoitan teoksena. Se on abstrakti asia. Tarkoitan että tarkoitan. Koska joku sanoo että ei abstrakti ja sanokoon. Mitäköhköhköhhän tarkoitin abstarktilla. Jahhas no en ainakaan arktista enkä arkista. Jotakin joka voi saada eri ilmenemismuotoja. Levy voi olla LP tai kasetti tai CD tai jotakin muuta. Sen voi nähdä videona tai konserttina kuulla. Tai teatteriesitys ja lopulta eri kielillä. PPM on aika haikeaa. PPM on myöskin aika rauhoittavaa. Juuri väitteeni jotta ei pitäisi niin kovin paikkaansa pamahti häirikkökappale päälle. Minulla on sekava unikuva että olisin nähnyt unta jossa oli LP levyja riveittäin. En tiedä oikein missä yhteydessä se oli. Oliko se jokin välityspaikka. Varmaan viime viikolla löysin yhdestä arkistolaatikostani pienen pinon älppäreitä. On itse asiassa aika makeaa kun minua Etelä-Amerikassakin on sanottu locoksi. Ostin kaikki Jose Felicianon levyt yhdestä liikkeestä eikä hän edes ole Venezuelalainen. Ne levyt ovat enimmältään edelleen aukaisemattomia. Olen määrättömän tyhmä otus. Toisaalta se on ainoa tapa vähän viisastua. Tajuta olevansa tyhmä. Eilen tuli iso isku. Kun olin luullut olevani kärryillä jutuistani mutta en sitten olekaan yhtään. Olikohan tuo abstrakti isku? En tiedä millaisen iskun olen saanut vasempaan polveeni. Tai olisiko se vääntö tai mikrobi tai kylmetys. Vähän epäilen uppopalloilua mutta en huomannut siellä mitään. Polvi on arka. Se näyttäisi sittenkin mustelmalla merkityltä. Välillähän ne tulevat hitaasti esiin. Kun vaikutus on syvemmällä eikä pinnassa. Yksi mikä tuli mieleen olisi että olen potkaissut polveni pohjaan. Nyt ei ole tapahtunut pitkään aikaan. Ei koko syksynä niitä juttuja kun oli viime talvena että sormi sormen perään sai taivutuksiä väärään suuntaan ja oli sitten kipeänä. Ajattelin muutakin ajatusta jossa näkyi vettä. Itkin myös hyvin hyvin pitkästä aikaa laitettuani kolme laulajaa ääneen. Olin jo sanomassa etten tiedä mikä vaikutti mutta muistini vain on kovin lyhyt. Muistan hyvin huonosti asioita kun olin alle kymmenen vuotta ja siitä alaspäin yhä vähemmin. Minulle ei ole ennen ikinä tullut mieleeni että mustin täytettä olisi sitten myöhemmin tullut niin tulvimalla että vanhat eivät enään mahdu. Pikemmin luulen että aiemmat nauhoitukset ovat niin ristisävelistä kamaa että terveellistä on unohtaa. Mutta nyt tosiaan myöskin tiedän että olen huono muistamaan. Sitähän ei voi muistaa että on huono muistamaan. Paitsi käyttäen tapaa luoda kappale joka jää jälkeen muistin jo haalettuavaalettua tyhjiin. Äsken kuulemastani huutolaulusta palasi mieleeni että haluan laulukouluun. En ollut tehnyt asialle ikinä vielä mitään. Taitaisi olla aika? Viimeksi olen kuullut livemusiikkia kellarista ja viimeksi olen myöskin nähnyt Eeron synttäreillä. Kuten tässäkin asiassa ... kas tuli pieni paussi ... ja levy vaihtui ... englannista ruotsikieliseksi. Kuten siis tässäkin asiassa minulle merkitsisi enemmän seurakunta kuin näennäinen tekeminen. Se millä mielellä tehdään. Minkälaiset ihmiset tekevät. Teidän mitä on innostuminen ja innostaminen. Ehkä ei huvita hehkuttaa omien kouluaikojen lauluja joka ei tiennyt laulamisesta. Aikojen saatot ja hampaat. Generations. Olen seuraavaa sukupolvea viimevuotiseen nähden. Ajattelin kesästä lähtien. Kesään mennessä. Tukkakin kaipaa jo leikkausta. Teidä vaikka tänään sitä vähentelisin. Suorastaan vähän pelottaa kun en ole ollut tukaton ihminen vielä ikinä pakkasaikana. Tuo kohta jossa meren takaa tulleet lauloivat ja itkin pitkästä aikaa. En muista ikinä itkeneeni laivalla. Vaikka putosin tikkailta. Ehkäpä siinä kohdin vihdoin vinksahdin. Ei niin helpolla pääse. Olen pudonnut päälleni myös rullaluistimilla. No silloin oli vielä poninhäntä välissä. Nyt otan pehmusteet pois ja aloitan pään hakkaamisen puhtain jauhoin. Pidän kiipeilyistä laivan kapeissa ja jyrkissä portaissa ja sekoiluista sokkeloisissa käytävissä ja heilunnasta ja hurinasta joka ei ole yliäänekästä. En itkenyt omaa itseäni vaan omaa osuuttani nyt olemassa olevassa ja menneessä ja tulevassa. Sukupolvien kansassa. Ihminen on hiukan omatekoinen mutta ihminen on hurjan paljon muiden tekemä. Alkuliman ja sinibakteerien kädellinen kasvi kulttuuridorka. Olisin halunnut käväistä tänään Karhulassa pulikoimassa mutta enhän millään ehdi. Ajattelin sitten korvata tuon käymällä pulikoimalla Kotkassa ennen kun on kajakkivuoro. Ottaa jotakin evästä siinä välissä. Tuo on uutta. Nyt taas. Olihan minulla jossakin välissä eväitä. Mutta ilmaantunut nyt tämän kipeilyn lomassa tuo uudelleen. Tekee mieli jotakin tankata heti liikunnan päälle. Saapa nähdä seuraako tuosta jotakin. Toivon kroppani oppivan palautumaan nopeammin. Nythän olen oppinut että voin ottaa parit treenit päivässä mutta ne eivät voi olla yhtään kovia. Jospa pikkuhiljaa voisivat olla hiukan reippaampia. Olen joskun huomaillut että liikutukseen voi liittyä halu rääkätä itseään. Onko tuo yhteys alkuperäinen vai onko se seurausta jostakin? Nyt äsken saatoin kuvitella itseäni juoksemassa lujaa. Enkä edes pystyisi siihen. Ilman jättiä harjoittelua. Jospa aloittaisin jättiharjoituksen. Jospa kävelisin kaupunkiin. Ai mutta ei onnistu. Pitää käydä kaupassa ja ei niitä kantaa viitsi. Mutta jos vaikka viitsisi? Samalla saisi hartioiden venytysharjoitusta. Joo en tiedä. En tiedä mitään. Juu ja voi nenä unohdin hiukset. -16:24 17:47 Varsin näppärästi tukka lähti. Taas tavallinen tapa mielessä suurennella asioita kunnes ne ovat ihan mahdottomia. Sisällä olo ei viilentyntyt yhtään kun hiukset katosivat päästä. Paitsi kun juuhdoin jauhot päästä pois vedellä ja vesi suoraan kosketti päänähkaa ilman mitään hidastavaa tukkaa. Muistan kyllä kesästäkin sen jännän tunteen kun menee ulos ja ilmavirta viilentää päätä ilman myssyä omista karvoista. Eikä se päänahka mikään kovin vaaleakaan ole muuhun verrattuna kun kaikki on nyt aika aneemista. -17:52 23:56 Kaikist vaikeinta tukan kanssa olikin yllättän pipon päähän laittaminen. Kun pää on täynnään jotain millimetrin sänkeä niin pipo tarttuu siihen kiinni kuin johonkin tarranauhaan ja jumittaa just siihen. Hassua. Kävin vähän harrastaans pulikointia ennen kajakkeilua. Olin haken evääkas tulles Siwast jogurttipurkin. Join vähän ennen ja vähän tai paljon välissä ja lopussa kaiken mikä tippu ja kotona halkasin purkin ja nuolin. Hain aika ison kuorman ruokaa Cassasta uituani ja kuulin että sympaattinen on tapani poimia omenat ja päärynät. Onhan se ja käsityötä siis oma vaiva. -00:00 2006-03-25 lauantai 23:30 Heräsin tänään hiukkasen yli yhdeksän ja oli asiasta tyytyväinen. Joitain aikoja sitten minua ihan hämmästytti kun tässä minua aivan putkeen haukotutti ja unetutti. Nyt se on jo ohi. Kävin Karhulassa pulikoimassa. Se alkaa mennä kivasti. Touhun ongelmana on vain että tulee vilu kun vedessä vain on ja on yrittäenkin olla tekemättä mitään. Tein uuden jymyenkan. Liu-uin veden alla altaan päädystä ponkaisten kädet edessä suorina kymmenen metriä. Yhden kerran niin kävi. Säännöllisesti pääsen johonkin yhdeksään metriin kun keskityn. Kun oletin että ratapuomin keltainen merkki on kymmenessä metrissä. Suuri osa loppupuoliskon pulikoinnista oli että haukkaan yhden ilmahaukun ja käyn veden alla kääntymässä vaikkapa pohjan pakeilla tai teen jonkun kiemuran ja uudestaan. Loppua kohden veden alla olo venyi hieman samalla kun rauhottui. Minusta tällä touhulla voi hyvinkin löytää tai pikemmin rakentaa suhteensa veteen pikkuhiljaa. Kun ei ole mitään tuskaisaa yrittämistä vaan kokeiluja. Miten liukua energioita tuhlaamatta ja miten päästä liikkumaan pinnasta alas ja vedessä kauhasten käsillä tai potkiskellen tasajalkaa tai vuoropotkuja kädet sivuilla tai kädet edellä. Tuli tunne että tämän voi ottaa vakkarirepertuaariin. Huilipäivän huvitteluksi vaikka. Ehkäpä huomennakin menen. Ensi viikolla voisin taas jo aloittaa ihan uintitreenitkin. Varsin tyhmä olen kun liikun niin yksipuolisesti. Ainakin kävellä pitäisi. Minähän tosiaan en kävele yhtään. Jospa huomenna? -23:45 2006-03-26 sunnuntai 23:51 Pikainfoominen vaan että joo kyllä kävelin pulikoimaan. Päivä oli aurinkoinen ensimmäinen tälle päälle. Hyvin originaali hyvin originaali. Hiukan vaikea on sanoa mitään. Pitkästä aikaa kuuntelin ja kuuntlen musiikkia. Wäinötär oli ja on ihan kiva. En ollut tiennyt että jokin voi olla tällä tavoin tehoisan hermostuttunutta kuin pihkasilmät ja mitälie tuli Pohjolan Pelasta. -23:55 2006-03-28 tiistai 14:52 No kappas vain kun kuukausi lähentelee loppujansa. Äsken luulin että joitakin kirjoitusintoja olisi mutta nyt ei enää tunnu siltä. Jotenkin masentuneen oloinen päivä. Juuri kyllä ajattelin että pitäisi oppia olemaan niin että piupaut välittää kaikesta suorituspaineita aiheuttavasta. No juu niin tarkoitan väliaikaisesti. Voi olla että vikani onkin että olen kauhean huono unohtamaan. No sanoin vain noin. Enpä tiedä. Eilen jäi uinti ja tänään jo tuumin ja näin etten halua mennä. Tympii jo. Huiliviikko kai siis. -14:56 2006-03-31 perjantai 22:08 Tämä on ollut viikko että on jotakin masentuneisuutta. Nyt juuri ei pahemmin. Mutta välillä täysin saamaton olo. No olenpahan huilannut kokonaan uimisesta ja se on jo saavutus. Tiistaina sekä myös eilen torstaina kävin uppopallossa. Tiistaina meni mönkään kun syömisestä oli liian vähän aikaa eikä henki mahtunut kulkemaan. Eilen oli sitten parempi kerta. Eilen oli jo muutenkin optimistisempi päivä. Uppiksessa oli kamppailupuhtia vaikka jotenkin aika pätkinä vain jaksoin. Ensimmäsitä kertaa pidettiin altaan reunalla vaihdokkimiehistöä. Siitä oli näppärää pulahtaa kun seuraava huilaaja tuli ja vähän aikaa vetää huilanneempana paitsi hetihän sitten on uusi puuskutipuuskutus päällä sen perään. Tänään surffasin pitkästä aikaa päivällä reippahasti melontajuttuja. Eskimoiden ja heidän perinteidensä jatkajien varsinkin. Ja hui hitsi kun oli vielä valoisaa puoli seitsemältä niin olin vähää vaille mokaamassa kun seitsemältä pitäisi jo olla uimahallilla sisällä. No kerkesin hyvin vaikka lämmin keli oli pehmittänyt lumet ja metsäpolku oli ajokelvoton. Treenailin uusin innoin ja improvisaatioin eskimokäännöksiä ja tuentoja. Sitten aika yllättäen ihme tapahtui. Vetäisin ihan elämäni ekan eskimokäännöksen ilman melaa. Jätin vain ottamatta tukea melan lavasta ja huitelin sen ohi käsineni vettä ja pääsin melkoisen helposti pystyyn takaisin. Aiha hassua on että en edes ole ollenkaan varma kumpaa kautta nousin ylös. Ei ehkä olen sittenkin kun minulla on mielessäni kuva miten olin naama alaspäin eilisen uppopallon päädyssämme. Tämä melaton eskimo on välitöntä seurausta kun aloin oppia sitä salaseuramaista lanneliikettä joka kääntää kajakin. No luin aiheesta aika antaumuksella tänään sivulta jonka olen ennenkin surffannut. Kuiva mielikuvainen opiskelu tehosi märkään puoleen välittömästi kun otollinen aika oli tullut. Ja vielä viikko sitten pidin melatonta eskimoa aika mahdottomana. Oli huisin makeaa polkea takaisin uimahallilta kaupungin kautta kun iso osa teistä oli sulina ja jopa kuivina. Tasaisen pehmeää helppoa kyytiä. Nam. -22:24 Jorma ei tiedä irc-galtsussakaan .... tämmönen se on 0602 (tämä 0603) 0604 päivissivulleni alkusivulleni 2006-05-04 10:35