Jorma miettii 2006/04 huhtikuu 2006-04-04 tiistai 23:35 Juuri jaksoin aloittaa tämän uuden kuun päiväkirjailemiset. Huvittumiseni on aika olematonta. Mietteliäsiyyttä on sitten kai sitäkin enemmän. Äsken tuumasin perhosuintiani. Eilen uin puoli tuntia. Tajusin että kai myöskin miettimiseni on aika puhdikasta ajoittain. Jotta jäänkö siihen että pystyn miettimään 25 metriä tai 50 tai sata? Perhosessa en jäänyt enkä ehkä sitten miettimisessäkään. Oli joku muukin rinnastus. Ai niin ei se kokonaan hukkunut. Tuntemista ajattelin eli siis tunteita. Kai nekin menevät sitten jonkunlaisella eikä aina ihan pienellä puhdilla. Tänään söin lettuja suurin piirtein kaikilla mausteilla. Eli mansikkahilloa, jäätelöä, sipulia, sweet-chili-kastiketta ynnämyös sinihomejuustoa. En muista oliko kaikkia kerralla kertaakaan vaivain vaihdellen kaikkien elinoin kolmen lettusen kesken. Tuo syönti meni perseelleen koska siitä jäi liian vähän sulatteluaikaa ennen räpyläuintiuppopalloharjoituksia. Tai sitten se syönti oli hitusenpaljon liikamittava. Ehkä liika maittava. Iltapalaksi söin viimeiset eli kolme perunaa keittelykypsyteltyinä ja haarukalla muussattuina runsaalla rasvalevitteellä sekastettuina ja lasillisen maitoa join. Tuo viimeinen syömistoimenpiteeni antoi minulle vihdoin selvän kuvan siitä mitä ehkä haluan tarkoittaa yksinkertaisuudella. -23:51 2006-04-05 keksiviikko 19:50 Se on sitten aikani kirjuittaa vähän päiväkirjaa vaikka ei hiisiläinen vie tosiaan juuri huvittaisi. Ei ikinä enää huvita. Mutta kun vähän täytyy kun nyt tänään olen miettinyt. Eilen tai illalla tai yöllä kokeilin yhtä galleriaohjelmaa ja aika heti voin vaan todeta että ei voi olla tyytyväinen. Mutta kun näin että joku tai jotkut ovat osanneet ja pystyneet semmoisen tekemään niin kaipa minäkin pystyn. Tuli semmoinen aika iso inspiraatio. Kun olen vain haahuillen haaveillut. Olenhan tosin saanut vihdoin useamman vuoden viheltelevän taivaanrannanmaalailun perään kasaan Linux+Apache+PHP+PostgreSQL hössötyksen mutta en osaa tehdä sillä vielä mitään juuri. Blaa-bala-blaabalallaa. Kovasti örinää eikä mitään tapahdu. Olen huomannut että semmoinen minä olen. On tässä itsetuntojuttu tippunut ylöspäin kuin putouksesta taivas kohteena. Eli luulen että realismi kolisee ja unelmat ovat konkreettisempia ja osaan vähän erotella niistä unet. Just huomasin kun hartiat vähän jäyksää ja pitkään aikaan ei ole ollut sitä kovin. Asiat ovat jokseenkin semmosia röykkelehtien ilmestyviä. Ahtoja. Tänään oli säkää. Heräsin Ilkan soittoon. Neta on täällä ja mulla on iltaulkoiluvuoro kai varmaan aika hetikohtapuoliin. Mutta oon totaalitöpeksinnyt yönukkumiseni ja pitää nyt säädellä sitä takasteppäin sitten. Poljin Karhulaan. En tiedä mitä mutta tuntui kuin jalat saisivat rasitusta kun poljen. Huomasin kai jo eilen palatessani uimalalta. Että isommalla vaihteella polojen. Nonniin siis uimaan menin. Uin perhosta. Kymmenen minuutin kohdalla kokeilin miettiä asioita ja en siihen paljoa pystynyt. Siitä vähän eteenpäin tuli inspiraation puute. Ei mitään fyysistä tuskaa vaan enemmän henkistä kun tein aika kovalla työllä kuitenkin uimista ja siinä häviää helposti tarkoitus että miksikä itteäsä rääkii. Pitää vaan keksiä jotakin ajankulua mihin mielen saa suunnattua. Ja voi se toiaan olla välillä ihan se tekeminenkin mitä siinä tekee. Huomaan että liukuni on liukastunut. Ja ihan hassuakin sillä liukuessani altaan päädystä veden alla on se rennoin ja helpoin kohta uimisessa vaikkas siellä veden alla ei ole ilmaa saatavana. Loppua kohti alkoi olla jo hiukan väsymisenkin merkkejä. Selkä hitusen jäykkäili myös. Puoli tuntia uin. Ryypiskelin vettä ja huilailin viisi minuuttia. Siinä alkoi jo tulla vilu. Sitten treenasin selkää. Selkä on minun huonoin uintilajini. Mutta ehkäpä opin. Siinäkin liu'ut käännöksen jälkeen menee jo iisisti yli punaisen puomin osan eli päälle viisi metriä. Ja helposti usein vettä nenukkaan ja se tekee selästä keljun lajin. Silti ehkä opin. Hartiajäykkyyksiä huomasin. Pitää opetella rennompaa meininkiä. Selkä voisi sitten olla tosiaan uintilaji jonka aikana voi mietiskellä kaiken maailman touhuja. Mutta pitää vielä keskittyäkin ja oppia siistimmin selkäilemään. Unohdin tuohon perhosteluun panna merkille kun ajattelin nyt taas että kun kerran pystyn sitkeilemään perhosta pikkutuskia vähän harmitellen niin miksenpä voisi tehdä mitä tahansa mistä unelmoin kunhan ryhdyn enkä anna pikkutuskien estää pätkääkään aikomuksiani. Kävin lähtiessä sitten Pennikirpparilla ja ostin ison alan verran sarjiksia ja se pikkukasa maksoi kympin. Jotenkin siinä tajusin että sarjiksen ovat minulle sitten jonkun lainen harrastus ainakin niinkuin karkin syönti myös. Ja niinpä siinä ajattelin että karkkipussin hinnan voikin panna lehteen ainakin yhtä makein seurauksin ja ehkä hampaille ja vartalolle mukavamminkin. Nyt uinkin jotakin kolme kertaa viikossa ja jätän uimatta uppopallopäivinä. Kokeilen mitä tästä tulee. Enkä kai millään ilveellä nyt saisi inspiraatiota uida perhosta joka päivä. On se kuitenkin niin totaalista tekemistä että miksi ihmeessä pitäisikään pystyä ja jaksaa? -20:21 2006-04-07 perjantai 14:35 Eikä! Kuudes päivä jäi sekä täysin kuvaamatta että täysin kirjoittamatta. Ei joo ollut intoa eilen vaikka asiaakin olisi ollut. Ehkä illemmalla tänään. Ja semmoista on ruvennut käymään että välillä menee päiväkausia lataamatta kuvia kameralta tietokoneelle. Yllätyin kun huomasin tuon viidennen päivä iltapuhteen. Taisi olla elämäni ensimmäinen kerta kun olin kahden koiran kanssa kävelyllä. Olikin pitkä kävely. Koko ajan tuli lunta ja se oli myöhää iltaa. Katulamppujen valonsäteistä ihmettelin lumihiutaleiden määrää. Oli melkein sulalämmintä. Mielettömistä hiutalemääristä ei tullut mitään mittavaa maan katetta. Eilen oli jopa vähän paisteinen päivä. Hiutalemäärät sulivat ja polkupyöräasfaltti oli paikoin taas ihan kuiva. Nyt taas lumiripsottelua. Karhulaan perhoselle tästä. -14:41 23:10 Nonniin en nyt tiedä mitä hörisisin ja luulen että kunhan örisen niin kyllä siitä kohta alkaa jotakin tulla. No vaiko ei? Hartiat kohdilleen. Olen kai syönyt runsaasti verrattuna kulutukseen. Viikko tai kaksi sitten ihan järkytyin profiilinäystä uimahallin peilien edessä. Viime viikonloppuna huilin lauantain ja sunnuntain. Ja kas kummien kummaa kun automaattisen laisesti tuli syötyäkin vähän ja keveästi. Siinä ei ollut mitään ongelmaa. Eilen uppopallossa tuli uutta vaihdetta päälle. En tiedä nyt aloinko omasta luonnostani koettaa pitää palloa hallussa aktiivisemmin vaiko lähdettä itse tunnistamatta matkin mitä olen nähnyt. Siis ennen kun vaan kökötin ja mökötin kun joku käy kimppuun niin eilen aloinkin kropan voimalla pyöriä ja pitämään palloa etäällä päällekäyjästä. Se oli usein varsin tehokasta. Vastapuolella oli pari napakalla voimalla kiinni käyvää miestä ja tunsin olevani aika lirissä kun heidän näppeihinsä jäin. Sitten jossakin vaiheessa tuli käänne sellainen että hiukan hermoonnuin kun ei peli skulaa ja olin ihan yllättynyt kun tuntui että voimia olisikin minusta löytynyt reippaasti enemmän mitä sitä ennen osasin irti saada. Eli tavallaan kai keskittymistä ja tahdonvoimaa tai jotakin mikä saa puhtia toimintaan. Myöskin huomasin että voikin olla selvästi tehokkaampaa hyökätessä sukeltaa rauhallisesti kautta rantain ja havainnoiden kuinka aikovat vastustajat päälle käydä ja tehdä poikittaismutkittelua vapaata tilaa löytääkseen eikä vaan mennä päistikkää vastustajan maalia kohti jossa vastustajien konkkaronkka on heti kimpussa joka puolelta. Kotimatkalla sitten myöskin tuumin että voisihan sitä tosiaan harrastaa jotakin voimailujuttuja että olisi puhtia kamppailla. Ai niin hetkinen. En ole varma koska. Ehkä uppopallosta palatessani tajusin väsyneenä että sarjakuvat ovat makeita mutta eivät korvaa syötävää. Olisin heti vetänyt kasan mitä vaan sokeripitoista. Onneksi ei ollut karkkia. Luulen että olen tulossa vähän tajuavammaksi asioissa. Eli aika usein tuo karkkihomma on hädän jo kädessä ollessa koettamista pysyä vielä tolpillaan. Mutta miksi olisi tarve joutua hädinköön. Nythan olen alkanut pitää pientä evästä mukana kun käyn uimassa tai uppopallossa tai eskimoimassa. Ihan vaan yksi pieni makea päärynä. Se on jo hyvää ensiapua. Ja välillä myös muovipullosta saksimassani lasissa jogurttia ja päällä vanha nokkamukin kansi. Pitää vähän jalkautua alas ja tutkia mitä ne palautusjuomat ovatkaan joista olen kuullut kummastuttavia juttuja joskus. Pilttiä vaikka. Nimittäin tänään ajattelin että tuo pehmeä päärynä menisi aivan helposti mössöksi ja menisihän mikä vaan syötävä helposti konehärveleitä käyttäen. Niin voisi olla helposti kitattavaa ja helposti sulamaan alkavaa evästä. Samoin kuin ikuinen maratonuinti tarvisi tankkausta joka on heti valmista pureskelematta. En ollut osannut ajatella tätä samaa jutskaa ihan mihin vaan liittyen kuten koko päivän pyöräilyyn. Tai miksei melontaan? Tai miksei muuten vaan? Kävinpa tosiaan perhosta ja selkää uimassa Karhulassa. Onpa helppo matkata sinne polkien kun tiet ovat jo esissä. Tosin aika hiekkaisia paikoin. Paikoin ne ovat jo hiekasta putsattuja. Ainakin ison tien varressa Kotkaan päin. Perhosta uidessa koetin löytää rennomman konstin hengittää. Kun on siinä liki saatava joka hengenvedolla niin paljon ilmaa kun palkeet vetää. Homma helpottui kun aloitin uloshengityksen hiukan aiemmin niin ei tarvinnut niin voimalla puhkua ilmaa ulos ja keuhkot sai siten vielä tyhjemmiksi kun lyhyemmällä uloshengityksellä. Rauhallisuus tässäkin hommassa tehokasta. Varmaan se on kaikessa mahdollisuuksien mukaan. Välillä oli fiilikset että ei hitto tule mitään. Semmoinen tulee kun ei muuta tee kun koettaa saada aikaa menemään minuutteja seuraten. Tarvii olla jotakin viihdykettä. Ajattelu on tosiaan hiukan katkonaista perhosta uidessa. Olen kai tullut sitkeämmäksi koska kovin heti ei tule väsyoloa. Taisi sittenkin tulla parinkymmenen minuutin kohdalla väsymystä ja piti koettaa keksiä uutta rennompaa vaihdetta. Siinä tajusin treenin idean että pitää saada itsensä puhki jotta löytyy uutta opittavaa. Jossakin kun oli viitisen minuuttia jäljella puolituntisestani alkoi olla jo normaali elämän olo. Eli semmoinen että toivoi vain että touhu loppuisi nopeasti ja pääsisi siitä eroon. Ajattelin myös matkalla sitä että voisihan koska tahansa lopettaa. Onhan touhu sentään vapaaehtoista. Ja onko se mitenkään tärkeääkään? Eiköhän tuo ole. Se on jonkulainen malli kaikelle mitä teen. Perhosen jälkeen pidin yhden minuutin pituisen juomatauon ja sitten uin selkää. Se menee jo vähän paremmin. Viimeksi varmaan aloin alustavasti tajuta ja nyt sitten tosiaan veden nenääni menemisen ongelmakohdan. Siitä sen tajusin kun nyt ei enään niin pahoin mene. Voin kuvitella että kehkojeni hengitystilavuus on kasvanut kun olen pulikoinut. Mutta jos ei niin ainakin osaan puhaltaa ilmaa rauhallisemmin ulos käännöksen jälkeen veden alla likuessani vatsa ylöspäin ja siten ilmaa riittää liu'un ajaksi estämään veden menoa nenään. Kyllä sitä vielä välillä menee mutta asia on korjautumaan päin. Kamalan laiskasti uin selkää. Välillä tuli väliaikaisia puhtikohtauksia kun potkin ja vetelin energisemmin ja sen vaikutuksen kyllä huomaa etenemisessä. Kivaa kun opittavaa piisaa. Taas tuli tyrittyä sillä tavalla että aika kulahti. Olin laittanut sämpylää tulemaan ja ajattelin että paistelen ne ja kahvittelen ja sitten lähden Kotkaan eskimoimaan. Ja sitten vielä olin poikki. Meinasin jättää melonnan väliin. Sitten tuumin että saankin uutta tutkimustietoa itsestäni jos kokeilen sittenkin mennä melomaan. Meinasin ostaa toisesta lähikaupasta jogurttia pikaeväksi mutta sainkin yllättyä turkasekseen. Ruokakaupan paikalla olikin polkupyöräliike. Ja vielä juuri se JK-pyörä josta olen meinannut mennä kyselemään toisen räsän pyöräni korjuutarpeiksi taka-akselia. Hainkin siis lähi-Siwasta jogurttia ja raejuustoa. Päätin kokeilla eskimohommaa. -23:59 2006-04-08 lauantai 22:33 Jatkan vielä hiukan eilisestä perjantaista tarinointia. Luin äsken pitkästä aikaa vanhoja eli tuosta yltä nuo alkukuun sepustukseni. No niin siis eilen taas yllätyin ajan kulumista. Ei olisi jäänyt aikaa paistaa sämpylöitä ja sitten ehtiä eskimoimaan. Minulla on piirre että kun alan tyriä tai siis kun asiat alkavat mennä päin prinkkalaa niin heitän kaikki rukkaset mäkeen ja koko touhu jää. Kun ei onnistu siististi. Kai minun olisi jo aika ruveta oppimaan että tosiaan siistiä mitään ei odes ole eikä voi olla olemassa. Jollakin yhdellä kriteerillä arvioiden voi tietysti olla jotakin siistin näköistä mutta kun tarkemmin ruvetaan katsomaan ja laaaaaaaja-alaisemmin vieläkin leveeeeemmin niin huh-huh. Huhutihuh ja humpatihoo. Niinkuin tämä editorinikin nyt. Jos virta katkeaisi niin en edes tiedä kuinka pitkä lista viimeksi kirjoittamaani olisi tipotapotiessään. No nyt ei enää tuo koska tallensin. Eilinen jatkuu. Olin myöskin aika vasynyt Karhulasta palatessani. Tosiaan mietin että eihän tässä pakkoa ole mennä eskimoimaan. Sitten tajusin että nyt on hyvä hetki koettaa kuinka onnistuu valmiiksi väsähtäneenä. Sain aikaiseksi hiukan rennomaan kannan. Olin myöskin etukäteen kuvitellut että käyn kaupassa sitten melonnan jälkeen. Minun kamala fiksautuva ajattelu-menettely-tapa on sitten rasittava. Eli yksi muutos synnyttää sitten ketjun ja kaikkea tarvii taas ruveta säätämään. No pääätin hakea pikaeväät lähikaupasta joka oli poissa ja hain ne toisesta lähikaupasta. Ja kyllä inspiraatio pienen tankkauksen myötä alkoi muhia taas. Sain raahattua itseni uimahallille ja sitten olivatkin kaikki seuran kajakit käytössä. Hyvä kun melojia piisää. Melontavanhimman luvalla sain lainata vähemmän priimaa poolokajakkia. Ja sujuivathan ne eskimot edelleen. Myöskin molemmin puolin ilman melaa useamman kerran. Mutta melko ailahtelevasti edelleen. Kokeilin myöskin uimalseilla jotka koetin maalata läpinäkymättömiksi. No oli ne aika. Se koko idea oli minusta fantastinen. Jotkut dyykatut lasien jämät ja siis kovin turhat ja vanhaa maalia. Kahdesta turhasta sainkin jotakin niinkuin käyttökelpoista. Olen ollut ja olen edelleen sitä mieltä että kaikelle pirun roinalle löytyy fantastista käyttöä mutta se löytyminen on useimmiten tosiaan harvinaisen satunnaista. Lopulta minulla taisi olla ja olikin kajakin sisällä niin paljon vettä että kajakin pystyssäpysymisen vakavuus oli selkeän kiikkerä. Kun alkoi mennä kumoon niin meni kanssa. Nyt totesin taas niinkuin ennekin jo varmaan pariin kertaan että pitäisi olla äyskäri mukana. En siinä viitsinyt ajaa altaan reunalle ja ruveta tyhjentelemään. Eikä mikään kippo pyöreällä reunalla vaan aika tasaisella että jalkojensa välistä voisi kaapata vettä ja heittää takaisin altaaseen. Onhan joillakin muikeasti varustautuneilla melojilla varustuksessaan tyhjennyspumppu. Luulenpa että tuo äyskäri syntyy sopivasti jostakin käytetystä muoviastiasta. Jokin latteareunainen pullo tai voinpa kokeilla perinteistä mehukattimehupullomätintäkin. Se vaan on aika iso. Mutta miksipä narista ja marmattaa taas kerran etukätöseen. Kun ei tosiaan tiedä mitä kokeiluista seuraa eikä tuo niin vakava asia ole. Tulipa mieleen vielä että voisihan se ollakkin haavi jolla vettä kalastaisi. Jokin pussukka johon vaan sanka että suuaukko pysyy kalastavana. Piti puhumani eilisistä ja lipesin uutta iltaideoitia suoltamaan. Siinä minun kuri. Mutta joo eli kävin sitten vielä kaupassa kajakkeilun päälle. Ostin eilen sitten myös lakupussin. Aloitin jo eilen siitä napsimisen ja olen sitä tänään jatkanut. Ja niin ne eiliset sämpylät. Pikkukiiruusti laitoin ne tulemaan ja on niin kauan viimeisistä leipomisista että ihan stykkänään unohdin että hiiva kai alkaa muhia lämpöisessä. Ja minä tolvana kaadoin kattilaani viluista kraanavettä. Ei ne sitten juuri tipaakaan nousseet. En luule että vika oli hiivassa vaikka onkin jo tovin odotellut sämpylätouhuja. Sen siitä sain kun olen laiskotellut sämpyläpuuhassakin. Eivät nousseet kun kävin uimassa eivätkä kun vielä meloin sen päälle. Mutta mitäpä siitä. Onhan tuokin vaihtelua. Vielä on yksi sämpylä tai siis pikemmin piparikorppu jäljellä. Oi hitsi edes joskus tajuan jotain edes melkein ajoissa. Pitäisi mennä koisiin tosiaan. Tänään otin päiväunet. Heräsin ihmeen kaupalla aikaisesti ja sitten jo päivällä alkoi nukuttamaan. Nyt on vaan semmoin juttu että huomenna aamulla on ensimmäinen uppopallopelimme tosityyliin. Tulee tuomarit ja ollaan tarkempia sääntöjen perään. Kouvolan pojat tulevat ja aamuaikaiseen matsataan. -23:07 2006-04-09 sunnuntai 13:18 Voinpa ainakin olla tyytyväinen kuukauden teemaani. Kylläpä minä sittenkin mietin hiukan! Minulla oli jo kerran aikoja sitten tämä kohta avoinna mutta en jaksanutkaan ruveta kirjoittamaan. Nyt kokeilein tätä viimeisten perhostelun minuuttien konstia. Ei tosiaan huvita mutta menköön. Yksi mitä tässä todeta itsestäni voin ja siis oppia että luuleminen on näköjään normaalia. Luuleminen isonpuoleisesti. Luulin että selittelisin ja kertoilisin juttuja kohtaheti. Ei se niin mennytkään. Sainpa sentään ponnistettua muutaman rivin. Minun on pieni pakko menna ottamaan pienet päivätirsat. Aion selitellä myöhemmin. -13:22 23:22 Selittely on kyllä vähän pönttö sana. Tai ei vaan minun asenteeni se onkin pöhkö. Jutulle kuin jutulle voi olla jotakin käyttöä. Eilen illalla sain asettauduttua nukkumista varten pötkölleni kohtuullisen aikaiseen. Ja se kerta juuri piti helkkarin helikopterin käydä surraamaan seudun yläpuolella. Tuntui että siinä surrattiin puoli tuntia. Katsoin kelloa heti yhden pörinän jälkeen ja se oli 01:12. Hiukan olin pelännyt mutta pystyin sentään nousemaan aamulla seitsemältä. Otin vain kupillisen teetä ja järjestäydyin hiukan hajamielisenä lähtemään uimalalle päivän matsiin. Olin katsovinani aika tarkkaan lähtöä tehdessäni että uikkarit ynnä muu tarpeisto tulevat mukaan. Niin. Jopa järjestelin niitä hieman otollisiin asemiin jo illalla mukaan kaapattaviksi. Tuo on asia joka minun olisi soveliasta opetella. Valmistautuminen. Yhdeksän ja kymmenen välillä pelattiin sitten meidän joukkuekokoonpanon ihan ensimmäinen oikea uppopallopeli. Kaksi viidentoista minuutin erää. Kouvolan muskelimiehet päihittivät meidät Kotkan pojat ja tytön 11-4. Tumman punaisella pallolla pelattiin. Kuusi pelaajaa vedessä ja kouvolalasilla yksi pelaaja vaihdossa ja meillä kaksi. Jari oli tuomarina. Uppopallopelin opetuksia. Pitäisi lämmitella oikein reippaasti. Vähäisellä verryttelyllä meinasi keuhkot ja sydän krampata kun pelin tohina sitten äkkipikaa alkoi. Se ei tuntunut tosiaankaan mukavalta, Kyllähän siinä sitten pelatessa tietysti lämpeni ja olo vertyi. Ennakkoluulona luulin että vaihdossa olo on mälsää. Ja hah! Muutamasta sukelluksesta menin niin puuskutuksille että oli ihan kivaa päästä altaan reunalle huilimaan. Se oli uutta että vaihdosta altaaseen hypätään reunapuomin pelikentan ulkopuolelta. Ja sehan onkin ihan fiksua koska muuten sinne molskahtaisi pelaajien niskaan taatusti vähän väliä. Koko joukkueena meidän on opittava pitämään tiukempi puolustuslinja ja sitten hallitsemaan palloa kun hyökätään. Pyöritellä ja hyöritellä ja siten löytyy ja sitten tehdään maalintekotilanteita. Tänään jo mietin että alkaa tehdä mieli uimaan. Nythan minulla on huisin pitkä aika siitä kun viimeksi uin rintaa ja kroolasin. Jaa tuleehan tuossa uppopallossa hiukan räpyläjalkaista kroolia kun siirrytään pintaa pitkin jompaa kumpaa maalia kohden. Jees! Huomenna uimaan! Olin ihan tolkku poissa päivällä. Otin lupaamani päikkärit. Jotakin yks ja puol tuntia. Piristyin mutta nykyisin olen jotenkin masentunut tai saamaton tai en tiedä mitä. Se viime viikolla keksimäni optimismi on taustalla koko ajan mutta silti. Tuumin ja mietiskelin tätä juttua tänään ja tunsin päässeeni selvempään päin joltakin osin mutta se kaikki on taas haihtunut. Näitä pitää vielä miettiä ja käsitella. Yksi on tämä puhtijuttu että kun saan itseni uimaan nimenomaan perhosta jonkin aikaa niin voisin saada itseni tekemään muutakin hankalan tuntuista. Tänään keksin jo verukkeen. En laskekaan puolta tuntia perhosta enää saavutukseksi vaan pitää uida tunti. Sillä pudotin kaiken tekemisvelvoituksen pois. Kyllä oon yks saakelin lusmu. Vertailusta ei pääse mihinkään mutta pitää miettiä kuinka sitä teen. Olen aatellut että voisin tehdä asioita jotka joka tapauksessa on tekolistalla rennosti ja kuvittelematta asioiden kauhistuttavuutta tai jotakin mikä on esteenä niiden tekemiselle. Niinkuin tämän päiväkirjankin kirjoittaminen on nyt useasti ollut ihan raskas asia aloittaa. Nytkin tämä kerta. Ja kuitenkin nyt kun pääsin vauhtiin niin tämähän sujuu ilman tuskia niinkuin rento kroolaaminen tai meloskelu rantoja pitkin. Paitsi että kyllä tuttujen rantojen kiertäminen on välillä ollut ikävystyttävääkin. Tai asia on niin että kun palaan joltakin tutkimusmatkalta niin alkaa jo väsyttää ja pitää taas kiertää tutut rannat. Kai tarvii muuttaa asennetta. Vaikkapa käsittää että ei ne rannat niin mielettömän tuttuja ainakaan ole. Tai jos ovat niin voin käydä niitä tervehtimässä. Tuossa kai ovat juuri suorituskeskeisyyden raskaat kahleet ikävystyttämässä. Olin äsken surffaamassa ties mitä ja puhtia sentään riitti saada itseni tähän kirjoituspuuhaan. -23:59 2006-04-10 maanantai 01:49 Hups kun tässä vielä olen. Sunnuntaiaamuna pyöräillessäni Keskussairaalan taitse alkaessani nousta pisintä ainakin korkeinta mäkeä kuulin kumman pärinän ylhäältä. Vähän matkan päässä stoppasin ja katsoin taakseni ylös. Katulampun kuvun päällä oli joku pikkarainen tikkalintu. Muistaakseni olin ennen vain kuullut tai lukenut tikkojen rummutuksista ja nyt sain itse sen kokea. On tämä muistaminen sekavaa. Päivällä jotakin lukiessani kohtasin tikkasanan ja nyt muita lintuja tutkiessani yllätyksekseni puolen maailman ympäri pyöräilyjä. Kuinka jokin asia kohoaa passivisella tavalla muistetusta aktiivisemmin esiin tulevaksi. Tai kuinka mikään asia? Minusta aika monet jutut ovat kerrasta opittavissa. Ja voi käydä että jokin opittu vahingossa unohtuukin myös. Kuten viimeksi sämpylöitä tehdessäni unohdin lämmittää veden. Huomasin hartioideni olevan jännittyneet ja tunsin tuon tunteen jo jonkin aikaa ennen kuin tajusin että ei se vetele mutta olin keskittyneenä tähän tekstailuun. Eli vaihtelua tapahtuu. Odotan uteliaana mitä huominen uinti opettaa. -01:58 23:50 Voi jumapauke klokkan äär jo hitsin palju. Yritän vielä tänään possauttaa tähän päivä jutun eli ujumiseni. Rinnuli ujumine ja krooli. Pooli tuntia ja vartin pulikointi ja pooli tuntia. Kaikki uinti meni osittain vähän kömpelösti ja kai siksi kun näistä ujumisist on kovin kaua aikaa. Meinasin sanoa että huomenna menee paremmin mutta enhän kai huomenna ui. Nyt otan rennommin ja kuulostelen. Vielä ehkä tulee aika että alan jaksaa. Vaikka pari kertaa per päivä. Aih kun ei ois mitään matkaa uimalalle niin kävisin vähän koska vaan! Vaikkei niin siististi nyt mennytkään niin meni rasitteeksi käymättä. Paitsi välillä pitkän liu'un jälkeen rintauinnin käännöksen jälkeen. Toisella hengenvedolla sitten hengästyminen loppui. Varsinkin krooli meni jaksamisen osalta siten kuin ei vielä ikinä. Kompelöhköä uintia mutta ei mitään hengästymisiä. Enimmäkseen joka kolmannella hengittäen ja välillä joka toisella vähän miten sattuu. Mutta uuttus oli että ei ollut mitään tarvetta ottaa vikaa hätäistä hengenvetoa ennen käännöstä vaan voin sen entisen hengenvedon jättää väliin ja silti kääntyä ja liukua ihan hyvin. Ihmettelin että kuinka jaksan niinkuin helpommin. Luulen vähän että puolen tunnin perhosten uintiviikko on avittanut. Muu iisiä sen perään. Peffa ollut jumi ja luulen että eilisen uppopallopelin seurauksena. -00:00 2006-04-11 tiistai 23:26 Sittenkin kirjoitan hiukkasen. Nimittäin olen väsynyt ja saamaton ja tuokkosen masentunutkin. Ainakin sen verran kirjoitan muistiin että kirjoittamukselle on aiheita. Ei mitään suuren suuria. Tai voipa olla että ovatkin. Tai ei. Olen kyllä väsymyksestä hajamielisellä tuulella. Yritän nyt siltikin. Minusta tuntuu että olen miettinyt erinomaisen paljon. Pieniä asioita kuten on tyypillistä minulle. Ehkä ei pieniä. Tai ehkä kyllä. Nytkin lähtee hyrräämään mietinnöt niin etten tiedä mitä tehdä. Koettaa pysyä ailahtelevissä jo olevissa aiheissa vai hypätä juuri syntyneeseen sekamelskaan. Tarkistin tästä päiväkirjastani että eilen ilmeisesti oli maanantai. Eiliseen liittyy vielä uimisen jälkeinen kauppavisiitti. Bongasin kaksi juttua Cassasta. Eka oli pakastemarjat. En oikein tiedä miksi ne eivät olleet ennen minun juttu. No ainakin koska ne on muovipussitettu. Nyt en niin jaksa välittää. Onhan vielä edelleen suurin osa murkinastani pakattu miten milloinkin. Ja vaikka se olisi myynnissä pakkauksetta on se luultavasti jossakin vaiheessa ollut pakattuna. Ainoa mikä näyttää siistiltä ja on hyvääkin tosiaan on Kontumarketin multaiset porkkanat lavalla. Tästä johtaisi polut kysymyksiin mistä kaikki tulee ja kuinka ja mitä matkalla tapahtuu? En ole pisaraakaan vienyt vielä eteenpäin jyvien hankinnassa ilman mutkikkuuksia saatikka mukana olemisessa viljelyssä. Ehkä ajattelin marjoja myöskin kalleina ennen. Satuin vain huomaamaan että ei ne tosiaan hurjasti maksa ihan vaan norkoillessani ilman selkeitä päämääriä. Ajattelin sitten marjapitoista jäätelömurkinaa. Mutta toinen asia muutti kuviot lisää. Pirkka-tavaran tultua valikoimiin löytyi vapaan kanan munia. Mansikoita ja puolukoita sekä mustia viinimarjoja ynnä vapaan kanan munia. Tiedä sitten siitä vapaudesta. Huomasin hartioissani puolijäykkyyden. Mahtavaa että vain puoli! Nyt juuri. Oli ja nyt taas koetan rentoutua. Munien hankinta tiesi sitten lettuja tietysti. Tänään olisin varmaan nukkunut pitkään mutta heräsinkin. Minut herätettiin. Aloinkin tuumia uintikeikkaa poiketen eilisestä aikomuksesta. Ja sikälikin että pääsiäisen lähestyminen saa uimahallikeikat varmaan kuitenkin vähän sekaisin. Sain taas aikaan hyvän määrän pientä minimaalista siivoilua. Uin viikko-ohjelmani mukaisesti puoli tuntia rintaa ja pulikoin taas vartin ja sitten uin puoli tuntia kroolia. Tänään meni huomattavasti siistimmin kuin eilen. Välillä kuvittelen että jo uin reipastakin kyytiä ja usein saan todeta että olen hidas vätys vedessä. Rintauinnissa huomasin että kun yritän korjata jotakin uinnin osaa niin toinen menee rikki. Kun yritin siistiä käsivetoa jossa pää pysyisi virtaviivaisena kunnes kädet ovat jo työnsä tehneet ja ovat sivuille päin nin potkut alkoivat hajoamaan joka suuntaan. Tämä on juuri kovin mielenkiintoinen uinnin haaste. Yhteen asiaan kerrallaan voi keskittyä. Sitä on taottava vaistomaiseksi tai refleksinomaiseksi tai automaattiseksi jotta voi jatkaa siististi seuraavaan asiaan. Pulikoinnissa huomasin että pystyn kädet edelä delffiinipotkuin liikkumaan jo paljon vähemmällä energialla. Koko kroppa on jo enemmän mukana siinä. Kroolasin ja huomasin että krooli onkin nyt ilman muuta kai eniten miettimisuintia. Kai se on jotenkin sittenkin helpointa. Siinä ei hengästy rauhallisessa tahdissa mitään ja ilmaa on kohtuuhelppoa saada. Yksi vinkki on että sain päätä virtaviivaisemmaksi kun katsoin kattoa henkeä vetäessäni. Muuten helposti nostan päätä vedestä. Sen huomaan siitä kun niskassa on jäykkyyden tuntoja. En millään meinaa saada iseäni vaan katsomaan pohjan suuntaan kun se olisi virtaviivainen siisti konsti eli päällaki olisi silloin menosuuntaan keulana etummaisena olevan käden seuraajana tietysti. Nyt vasta tapahtuikin yksi uusi fantastinen juttu. Vasen hartia oli välillä jäykkä. Ihan Tarzanin vinkistä tuumin opikseni ottaa ja koetin rentouttaa itseäni. Vinkki tosin on täyttä vauhtia rentona. No lasken vaikka niin että olen niin lötsö äija että täysi vahtini oli matelua. Tuo rentouttaminen toimi ja vähän ajan kuluttua hartijäykkyydestä ei ollut enää tietoa. Aika loppuvaiheissa tuumin puhdin lisäämistä. Vauhdin lisäämistä. Ajattelin kun uppopallossakin kerran löysin lisää puhtia itsestäni. Voisin sitten löytää uimisessakin. Ja tosiaan hiukan pinnistäen oli lähellä seuraavan vaihteen meneminen päälle. Tuohan oli käsivedoista kertomusta. Potkut ovat edelleen vähän minne sattuu harottavia. Yksitahtipotkua pienin surkastunein välipotkuin enintään. Jos vielä potkimaan opin niin silloinhan olisi jo kaksi moottoria nykyisen yhden ja ehkä puolen sijaan. Kenties olikin jo eilen kun kroolin aikana ajattelin että kunhan vaan keksin ajanvietettä siinä niin voisi uida vaikka kuinka paljon. Mutta on taas todettava että vielä monta kertaa pitkää ajanvietteenä saisi olla itse uiminen ja keskittyminen sen siisteyteen ja jos vauhtia toivon niin puhtiinkin. Vein muutaman pikkutavaran kierrätyskeskukseen ja bongasin minikokoisen Tuntemattoman sotilaan. Olen tuuminut lukevani. Ja kyllä muutakin paljon mutta lukupuoli on ollut runsaasti jumissa. Kävin myös kirjastolla palauttamassa pari levyä ja istahdin. Käväisin hyllyilla ja palasin kirja kädessä ja sitten meni ehkä pari tuntia huomaamatta. Vähän niinkuin voi välillä tässä nettaillessa käydä. Tulin kotiin vetelin taas lettuja ja otin puolen tunnin nokkikset. Olin tsippi aikaisen heräämisen jälkeen. Nyt juuri muuten haukotutti. Kello onkin jo yli puolenyön. Käväisin koneella ja käväisin uimalalla ja siitä tuli pikkuisen pulikointia. Suuri osa jengiä treenasi laitesukellusta tai räpyläuintia. Olin taas mokannut. Iso päiväsyöminen ei tietenkään ollut kerennyt sulaa ja oli ihan raskasta hengittää. Ilmenee siis kun ottaa hiukankin spurttia ja sitten läähättää niin on ihan tuskaista hengittää. Mietinkin nyt että tuohan on rakentavaa tuskaa. Jospa pikkuhiljaa vihdoin oppisin minulle sopiville syömätavoille. Joitakin aikoja sitten hankin pari pakastemaissipussukkaa. Molemmat söin siihen tapaan kuin omenaa tai porkkanaa yleensä nakerran. Tai kuin karkkia. Eli otin evääksi tähän. Eilen laitoin toisen illalla pakkaspuolelta jääkaapin puolelle ja nyt illalla se oli sopiva lautaselta lusikoitavaksi. Samaan tapaan ajattelin marjoista. Niistä voisin saada uutta karkkia. Erotuksella että olisi kenties terveellisempää eikä varmaankaan aiheuttaisi öklöä oloa reipaskaan satsi. Minulla on vähän hajua että olisin taapertanut pienen matkan kohti sitä kivaa rentoutta jonka olen välillä maininnut. Eli kun on asioita jotka on vaan tehtävä ehkä sittenkin niin niihin voisi ryhtyä ilman kauhukuvitelmia. Ja kun nuo jutut tuntuvat liian isoilta kerralle niin opetella pilkkomaan osasiin. Nyt päähäni pälkähti jopa nimitys sille mitä tuosta voisi muodostua. Rutiinia. Ehkäpa ongelmani juuri onkin että aikanaan en halunnut minkään olevan rutiinia. Sana kuullosti niin inhan öklöltä. Tänään juuri mietin että sepä onkin tehokasta. Kun pystyy aika ajattelematta tekemään jotakin. Noh ensin on vaan kunnolla ajateltava mitä tekee ja jos ajatus sanoo kloks eli kolahtaa niin sitten opettelen rutiinia. Olen vähän joissakin pikkuasioissa koettanut treenatakin. Nythän muuten näen että tämäkin on sama kuin uimisessa. Eli kun kerran haluan oppia niin treenaan ja pitää keskittyä välillä hurjasti että saa kuviot kohdalleen ja sitten toistamalla voi pikkuhiljaa rutinoitua. Taitaa olla että kaikki skulaa tuohon malliin. Nyt muuten olen luistanut aika öljyttynä koko sokkokirjoittamisesta pitkän aikaa. Muuten nyt kun vähän kokeilen niin huomaan että on tosi hidasta mutta joidenkin kirjaimien osalta kirjoittaminen hiukkasen lähestyy vaistomaisuutta. Ainakin välillä. -00:37 2006-04-12 keskiviikko 23:53 Beekele daas meinaan möhliä enkä ennättää oikealle päivälle päiväkirjoittamaan. En ihan ymmärrä. Parina edellisenä yönä taisi tulla unta vähänlaisesti. Ehkäpä. Ja eilen kun uin lopulta jopa reippaahkosti ja kävin illemmalla räpiköimässä niin kai väsähdin. Tänään en noussut ollenkaan. No eikä kun aamulla enkä edes aamupäivällä noussut. Tajutonta nukkumista vainen. Kai se hyvää teki. Olin poikki ja tuumin että en viitsi uimaan lähteä. Mutta tuumin sitten että onhan se uusi kokemus väsyneenä. Ja harjoitus vaikuttaa sitten eri tavalla. No ei siinä mitään ongelmaa sitten ollutkaan. Uin rintaa 35 minsaa ja pulikoin 5 minuuttia ja uina vielä kroolia 35 mindee. Taas taisi mennä hiukan siistimmin kuin edellisenä päivänä. Ja paremmin huomasin mikä ei mene siististi. Suorastaan melkein rumasti välillä. Vasta aika lopussa vaparissa alkoi olle olo että ilma virtaa ja kroppa alkaa olla menohaluinen. -00:00 2006-04-25 tiistai 23:59 Ai vitsi! Honasin just ku päivä jo vaihtuu et olis pitän kirjoittaa pitkäst aikaa. Voi vitsi! Nimittäin ihan valtava päivä. Kivoja ja arvokkaita pieniä tapauksia koko kourallinen. Kuten ensimmäinen pulahdus sulaksi auvenneeseeen veteen. Kaveritapaamista ja muuta. Kivaa siis! -00:01 2006-04-26 keskiviikko 23:52 Tänään oli pyörän kumi puhki. Olin ihan hajamielinen. Kaivelin lukottoman oven edessä avainta ynnä muuta. Otin rokulipäivän kun olen parina päivänä auttanut laittamaan iskän vanhaa venhettä kuntoon. Hurjan päiväunet. Sitten olin vähän tajuissani. Vai miten päin se oli? Oli Suomi meloo kokous Kotkan melojilla. Jouni kokeili kuivapukuaan jäiden seassa ja sitten oli minun vuoro. Löysin vanhan märkäpuvun yläosani jotta sain myös hupun päähän. Joopa joo. Kertakaikkisen vettyneitä eskimoyrityksistäni tuli. Monta vaikeusastetta kerralla lisää verrattuna allastreeniin. Artisaanissa en pysynyt laajassa istuma-aukossa aluksi kyydissä mukana. Näkyvyys tai näkymättömyys kuitenkin vaikuttaa psykologisena haittana vaikka tein hallissa silmät kiinni. Kaikki tuntuma on tipoteissään kuteen päällä. Tiukka märkäpukuni teki hengenvedoista niin hankalia että ilma loppui välittömästi veden alla varsinkin kun jännitin sittenkin aika lailla. Lopulta vasta kokeilin simmppelisti nousta sivuasennosta veden varasta ja kyllä se melko iisiä oli. Viimeisellä eskimoyrityksellä tajusin että kelluttavuutta on kai niin paljon että ei oikein meinaakkaan onnistua kropan pyöräyttäminen kajakin alitse ja koko suuntatajuni oli tipoteissään. No juuh hyvä tietää että näin on. Ja onpahan lisää taas haasteita. Kesällä taidan pyörähdellä. -00:04 2006-04-27 torstai 23:58 Poikkeuksellisesti aamupalakseni tein lettuja. Että päivän jaksaisin. Olin venettä kunnostamassa taas. Sitten Karhulasta kävelin ja matkaan meni melkein kaksi tuntia ja suurin osa jäljellä olevista kengän pohjista jäi matkalle. Eli opin että ei niitä pohjia siinä niin paljoa tarvita. Paitsi märkä menee heti läpi. Matkalla tuli muutamia pieniä havaintoja. No niin eli juu että lopuksi myöskin harrastin siivousta polkuni varrelta. Tulikin kiire saada takapyörä sijoilleen. Ja jopa jarruja säätelin. Säädin ne toisetkin jarrut väärin päin. Se on Kolumbuksen munasysteemiä. Pitää vähän perhanasti verrattuna siihen että ei pitäisi ollenkaan. Lähdin varttia vaille kahdeksna uimahallille ja olin siellllllä kolmea vail. Tapasin Ilkan uikkarissa pitkästä aikaa ja Pinzan ei pitkästä. Ollaankin vähän yhtenään törmätty altaassa. Päivä rakentui kivaksi kun vielä uppoilevan pallon treeneistä tuli ihan kivat. Peliarakentaja A-P kun räpylöi hollille niin saatiin kivat pikkutiimiharkat vuorottelemalla yhden maalin tekemisen ja torjunnan yrityksiä. Oli mukavan rentoa vedessä kunahan vähän olo lämpeni. Aika hailakkaa on uimahallin vetehen pulahtaa. Rupesin tajuamaan jotakin pakin puolustushommista. Tein iltapalaksikin muutaman letun. Siis kolme. Se on normi. Ja aion huomenna aamulla edelleen pysytellä samoilla linjoilla. Pitää vaan käväistä aamukaupassa että on mistä tehdä. Maitotarve. -00:11 2006-04-28 perjantai 23:47 Mielettömän poikkinaisena nukuin yön. Edeltävän yön uni taisi olla lyhyt. Kävin venehommissa ja jäin sitten Karhulaan. Uin kroolia ja rintaa ja molempia aika rankasti. Unohdin ottaa uimajuomapullon ja otin sitten ison eväsvesipullon. Oli ihan hyvä. Puolella litralla en olisi ehkä pötkinytkään. Kävelin lähemmäs hikistä vauhtia kotiin vajaassa tunnissa. Kylmä suihku päälle. Tein aamulla mitä lupasin eli letut ja myöskin illalla. Minusta tuntuu että se on ainoa mitä voin syödä ilman että maha sekoaa vähääkään. Ja bautinnollista. Sitä tänään illalla ajattelin. EN tiedä olenko liikoja syönyt. Ehkä ei mutta massu pullottaa kuin mikä. Kotiin tultuani oli hyvin energinen olo. Nyt alkaa jo ihan väsytellä silmiä lumpsaten. Jonkin uusi tai ei vaan uudistunut puhti minussa alkoi kukoistustaa mutta saapa nähdä mihin asti ja mihin aiheeseen sitä riittää vai riittääkö vai oliko se unta. Ei se ollut sen enempää unta kuin koko elämäkään on. Paistinpannukin alkoi tuntua kevyemmältä kädessä. Kummassa tahansa kädessä. Vain kaksi uintikertaa tällä viikolla tähän mennessä. -23:56 2006-04-29 lauantai 23:51 Ajattelin kirjoittaa. Olen tosiaan tajunnut että joskus osaan ja tykkään olla pedanttinen. Pikkutarkka tai jotakin. Siinä voi suuret suuntaviivat jäädä ihan näkemättä. Niitä pitää katsoa kaukaa. Pikkutarkkaa kerrottavaa olisi varmaan tuhansin sanoin mutta olen oppinut olemaan myös vähän suuripiirteisempi. Enpä jää junnaamaan nyt niitä. Totesin tänään että minulle sopiikin nyt harvempi urheilu. Eilisen uinnin ja muun jälkeen olin aika ventti. Ei tarvi pakottautua kun ei innosta. Sitten kun on hinkua niin sujuu kivemmin ja mukavammin ja reippaammin. Käytiin Ilkan ja Joken kanssa laittamassa Verkkiksen vene veteen. Sitten menin taas Joken vanhaa venettä siistimään. Olin iltaan saakka. Pyöräiltyäni venettä laittamaan käväisin venerampilta taas uimassa ja kylläpä siellä vedessä tuli taas äkkiä vilu. Kotiin sitten puhkiväsyneenä takaisin pyöräiltyäni käväisin kylmässä suihkussa pölyjä huuhtelemassa ja kivempaan olotulaan pääsemässä. Ennen venehommiin lähtöä tein lettusia ja sieltä palattuani tein lettusia. Olen nyt lettufiksaatiossa. Se on ihan kivaa. -00:00 2006-04-30 sunnuntai 23:50 Mä en kyllä nyt jaksa kertoo oikein yhtään mitään. Tuli vähän mietittyäkin äsken eikä ole sekään vähiten rasittavaa puuhaa. Ne on hituraisen outojakin mietintähetkiä kun vain jää paikoilleen ja jotakin eri juttuja surraa päässä eikä siitä voi liikahtaa mihinkään. -23:52 0603 (tämä 0604) 0605 päivissivulleni alkusivulleni 2006-06-05 17:28