Jorma meinailee 2006/05 toukokuu 2006-05-04 torstai 10:39 Lähellä on että kerkeää unohtua mitä oli meininki kun tietokoneen käynnistää että voisi meiningin laittaa muistiin. Enkäs sentään ole ihan untelo tässä touhussa. Olen vägäsen verran treenannut muistamista. Meinaillut niingon. Meinlauluksi mun hommat helposti kehkeytyvät. Meinaan meinaamasta päästyäni. Luulin jo olevani menossa mutta se on jokin toinen kertomus. Kun tämä on taas jäänyt vähän huilaamaan tämä päiväkirja niin ei se ole sitä mitä huolisin. Tekisi mieli saada asioita muistiin. Se vaan saisi käydä samoin tein. Illalla olen jo niin pinoonvalmis että ei siitä oikein mitään tule. Eli taas palaa ajatus pienestä muistiinpanovehkeestä mukana tai jotain. -10:43 2006-05-05 perjantai 14:32 Tämän pitäs liittyä siihen mitä meinaan ja ynnä muuta. Että tämä kirjoittelu ei ole oma irrallinen toimi joka lisää vain sekoittaa uteliasta ja ihan kivaa ja välillä öden sekavaa mieltäni. Eilen tuli ihan hajamielishölmöiltyä. Siitä olis kiva kertoa varsinkin jos olis vielä kertomistaitoa jota ehkä olis kiva aihe hankkia. Ja sit huolisin että panna ylös entisiä asioita silleen että ne tulee historiassa aikajanalla oikealle kohdalleen ja sais olla ylösmerkittynä sekin koska merkintä on tehty ja kaikkea tämmöst piiperryksennypläämistä. -14:35 2006-05-07 sunnuntai 23:10 Sanon nyt ihan tarkoituksella että mun maha on ylibuukattu. Mitähän se tarkoittaa? Meinasin sitä että olen hieman ylensyönyt. Söin illalla mukavasti lettusiani. Sana ehkä on hiukan ontuva. Epäosuva. Varsinkaan eka ei ollut pieni. Ei ollut vaan paksu. No oli mitä oli ensimmäinen puheenaihe oli vatsani pullottava olonen. Nimittäin hommasin lakupussin niinkuin ei olisi jo tullut muutoin makiaa tarpeheksi. Äkisti siitä pussista meni tässä suuri osa. Vatsaan. Ihmettelen hiukan kuinka koko ajan tai melkein joka päivä tulee eteen asioita joille en edes tiedä nimeä enkä tiedä onko sitä edes. Siis on vaikea puhua silloin niistä asioista. Minusta alkaa tuntua että kaikki nimitykset on tempaistu hatusta tai mikä ikinä vaatekappale onkaan sattunut sisältämään niitä nimityksiä varastolokeroissaan. No tai kuin päin vain. Sanonpa vaikka että jokin asian selitys on kohdallaan jossakin tapauksessa mutta kun katsantokanta onkin muu niin touhu ei olekaan enää ihan käytännöllistä. No nyt tuumin että mikä määrää että missä tapauksissa asioita pitää erotella toisistaan. Voi että. Jokin vesi tai ilma joka täyttää tilan omalla omituisuudellaan painovoiman kutsumana. Sekin voi sisältää silmille näkymätöntä tai hajutonta joka tekee eri ilmoista ja vesistä hiukan eri asioita. Yleensä kaikki luonnon muovaamat ovat ainutlaatuisia ja erotettavissa toisistaan monien eri piirteidensä ja luonteidensa puumerkeistä. Ja sitten on tämä tietämistä kuvitteleva outous joka ei tunne itseäänkään. Ajattelemista tietävä mielenosa on aika pikkuinen kun siihen sopii yksi pikkujuttu kerrallaan. Sekin aika usein hankalasti. Jos se on kulmikas tai jotain joutuu se olemaan kantillaan epävakaasti. On se vaan aika ihmettä atomit ja solut. Cell tai kletka. Ai ruotsiksikin cell ja epsanjaksi célula ja saksaksi Zelle ja norjaksi celle. Ja siihen mun sanakirjat loppui kun ranskalaista ei vielä ole minisarjaa vanhaa laatua muttei liian vanhaa. No wiki sanoo cellule netin taas vähän pätkiessä. Mutta olin ihan vaan jorisemassa sitä että tuntuu vähän uskomattomalta että joka solussa on kaavat koko kropan kasaamiseksi. Sitten suuri solujen määrä kutakin sataa ja sataa lajia muodostaa minutkin kuten muutkin eläväiset elleivät ole sitten bakteereita. Viiruskaan ei paljoa eroa vaan on peilikuva joka vaatii ulkopuolelleen eloisan osuuden kun solu pitää sitä sisällään. Eli sähköopin normaali peilikuva. Tai säteilyn ja aaltoliikkeen. Sana vaatia on hiukan kökkö tässä puheessa. Tämähän ei ole mitään politiikkaa saatikka valtiopolitiikkaa tai muuta hourua. Siis ei tosiaan mitään mistä tarvitsee vetää mieltään hankalaksi. Noh juu tuo solujen suuri määrä hermoissa ja niiden laajentumassa aivostossa kontakteineen mahdollistaa kuvitellun tiedon varastoimisen. En taida sano sitä vakaaksi. En tiedä onko eilinen vasen tai oikea sama kuin tämänpäiväinen. Vaikka tunistankin sanat ja luulen niitä samoiksi. Luulen että tulen aina jättämään epäilyksen sijan ollen hieman eri mieltä entisaikojeni itseni kanssa joka oli kai varma ihkusti ja ihmisenä epävarma ja kapeakatseinen. Kuuntelen nyt Tina Turnerin levyä jonka vuosia sitten ostin Stokkalta muhkuhintaan kai. Se on kai abstrakti koska levy on kädessäni ja mp3 soi. Mplayer soittaa. Kerroksittaisuus ilmenee. Tämä on yksi harvoista lempilevyistäni mutta ei kai mikään superlempi. En ole mikään iso musafriikki. Ainakaan vielä. Levy on Wildest Dreams. Niin juuri hassua. Kun sen mainitsin niin se loppui. No joo että mihin tarvitsisi keskittyä ja miksi? En ainakaan tähän päiväkirjoittamiseen keskity. Tai? En tiedä. Tämähän on toteamista eikä asia joka on olemassakaan sinänsä ehkä. Mutta oli miten oli nyt kuuntelen Mochicans levyä jonka sain Pekalta lahjana yllätyksenä. Tämä alkoi sateen ropinasta ja tuulesta tai sellainen tunnelma jäi. Rummut ymmärrän ja kieltä en enkä viuluja tosiaankaan. Oppiva ja sopeutuva toiminta. Kello on 00:00. Voihan tyrärytke "päivä"-kirjoitteluani. Yökirja. Tuulen vonkunaa. Lauantaina Vaasassa uppopalloturnauksessa pelinumbani oli seiska. Pelattiin viisi peliä jokaisessa kaksi kymmenen minuutoin erää juoksevalla ajanotolla. Eli kelloa ei pysäytetty pelikatkojen ajaksi. Voitimme neljä matsia ja viimeisen hävisimme reippaasti. Meitä oli täysi yhdentoista pelaajan joukkue paitsi kolmannessa pelissä yksi pakkimme loukkaantui mutta onneksi ei pahasti. Mutta kuitenkaan ei jatkanut pelaten joten meillä kolmella jäänellää pakilla oli sitten lopun aikaa kolmen kierto kahden vaihtavan parin sijaan. Vasen reiteni on niin ruhjottu että liki parkaisin kun illalla kävin poimimassa lähikaupan kylmiöstä pari maitoa kyykkysiltäni. Ennen kauppareissua käväisin vartin hölkkälenkillä. Ainakin unohdin mahani pullotuksen ja nyt se taas palasi mieleeni. Olen hiukan oppinut sellaista että kun joku tehtävä pikkuasia tulee mieleeni niin teen sen saman tien. Mutta helposti ailahtelen ja tekee mieli livetä. Siis on vielä totuttelemeistä. Lenkilläkin käynti oli huisin vaikeaa. Lähteminen siis. Uni on erilaista valvetta ja valve erilaista unta. Jäin tuumiskelemaan. Tämän kuun alun vaiheissa mietiskelin otsikkoa kuun päiväkirjalle ja se meni mönkähän. Tai eihän ole mönkään menoa toteamisessa. Tai onko toteamus möngässä kun toteaminen jää tekemättä? Toteamisriippuvuus sen voi ehkä aiheuttaa. Tosimaailmassa ei kai ole olemassa pakkoja vaan kaikki käy luontaisesti kuten painovoiman avittama putoaminen kun kannake on alasmenon kutsua vähäisempi. Kemialliset energiatasot ja lämpötilojen tasaantumispyrkeet. Tuossa tuli minun moka. Pyrinnön heitin kun en ensin enämpiä miettinyt. Mielen vika. Pyrkimyksen jos vaihdan taipumukseksi niin kai siistimpää. Loikkaan leijona-aasina takasin levyyn. Äänilevyyn. Suomeksihan se ei ole kiekko joka olisi jokin levyä pulleampi esine. Levyn sovellutus vähenee mutta jääkö muun olomuodon nimeksi levy. Tätä ilmiötä tuumin ennen kuin aloin tämän päiväkirjailuistunnon. Presidentti-Kekkonen harmaa-rotta oranssi-appelsiini. Jokin asia varasi mieleni ja edellinen asia unohtui. Kunnes palasin mieleni vapauduttua nähdäkseni edellisen asian keskeneräisenä. Ei ollut tarkoitusta palata ja nähdä vaan se vain tapahtui samoin kuin jonkin asian esiin pomppaaminen varastamaan ajatuksen vähäisen kuplan joka on kaikki mitä sitä on. Jotain vain ilmestyy ja kaikki on mennyttä. Vähäksi aikaa ainakin. Tämä on keskeneräinen kirjoitus. Keskeneräinen on täydellistä. Tai ei ole päämäärää. Luonnollinen liike vaikuttimien takia. Elämänhalun voi laskea todeksi kai. Se on mutkikkaampaa kuin pelkkä virran vietävänä olo. Virtauksen luonne ei muutu eikä voi muuttua kuin erilaisin ominaisuuksin syntyneessä maailmassa. Virtaustakin voi muuttaa mutta luonnon luomiin ei pitäisi hätäisesti koskea saatikka ahneesti. Molemmat ovat haluisan mielen vakiossa kalustossa. Tekemässä järjestystä. Voi olisipa Langinkosken silta pari kilometriä pohjoisemmassa! Jotakin kivaa silti vaikka olen edelleen idiootti. Tai vain hulluhko. Kiva. Mitä tarkoitat? Välillä sekoaa. Mitä tarkoitan? Tulee luulemista. Ei ole mitään tietoa näköjään kymmensormijärjestelmästä. Ei ollut haisujakaan kunnes se tuli mieleeni. Näköjään se ei ole tullut luonnolliseksi tavaksi. Kuuluu että siitä ei ole muotoutunut vähäisen vastuksen reitti vielä. Haisua ja maistia tässä asiassa ei kai ole. Se kiva on se että hartiani eivät kai enää ole yleensä jännittyneet kuten ennen. Välillä ovat mutta vähän niinkuin se olisi harventunut. En jää niin usein nalkkiin jäykkäniskana terveyspoliisi-Jorman partioidessa laiskalla tavallaan. Tuumasin että tulisiko tavaksi käväistä pikkulenkillä. Illalla vartti oli ensin ihan helpohkoa vähäisin vaikeuksin ryttyytetystä reidestä johtuen. Vartin lopulla alkoi jo hiki noroineen olla oletettavissa. Lämmin tuli. Pohdin siinä josko voisikin olla tapana liki joka päivä pikkulenkki kaapaista. Koska se mitä aiemmin olen tehnyt on ollut tyhmää kuin ovea päin kävely. Kun koetin hölkätä tunnin yhteen menoon vaikka edellisistä lenkkeilyistä on vuosikausia eikä kropalla ole jäljellä mitään tuoretta tottumusta. Jumitin sillä pohkeeni viikkokausiksi. Tyhmä-tyhmä-tyhmä. Jospa tottumuksen esiin houkuttelua voisin harrastaa. Ja riittäisihän pari-kolmekin pientä kertaa viikossa kunhan tahti on jatkuvaa ja opettavaista. Kuten aika makeasti olen lähes päivittäisessä lettujen paistossa oppinut tai alkanut oppia toimimaan virtaviivaisemmin liikkein. Joku kerta tuntui siltä tosiaan. Jos aion pyöräillä niin pitää laittaa paikattu rengas paikoilleen. Viimeinen puhkeaminen oli oma typeryysmoka. Olin unohtanut laittaa pinnojen päiden päille suojamuovin paikoilleen. Pinnojen puolella oli pieni puhkukohta joka löytyikin saman tien kun ajattelin kokeilla pihinöitä pumppaamalla ilmaa kun sisärengas oli näkyvissä osin eli ulkorengas irti toiselta reunaltaan. Jotta saisin selville mistä kohdin ulkorengasta tai vannetta vuoto on aiheutunut. Miten pinnaaminen on saanut nimensä? Kun taasen pinnoitan niin päällystän. Toki voisin myös pinnoittaa käyttäen pinnoja. Nyt jäin junnaamaan ja lopetan. -01:10 2006-05-09 tiistai 18:59 Tuli juuri mieleeni että voisin tutkia olisiko mahdollista kuvitella ottavansa oppia soluista tai siis itsestään ajatuksia käyttävään toimintaan. Siihen joka ei minulla oikein pelaa käytäntöön asti. Ajattelin vain että kroppahan toimii kovin automaattisesti eikä itse tarvi miettiä että mustelmat parantukaa. Kaikki ajattelua vaativa tuntuu olevan solmuissa. Tarkoittaneeko tuo että ne asiat ei ole mihinkään tarpeellisia? Kuitenkin jotakin toivoisin tapahtuvan. Kuten että nyt lähtisin uppopallotreeneihin ja ensin treenaisin hiukan delffiinipotkuja ilman räpylöitä. -19:03 2006-05-10 keskiviikko 01:10 Tällä asialla ei nyt tosiaan voi kehua mutta minulla näyttää olevan intohimoa saada säädettyä tietsikalla häsäämiseen jotakin tolkkua eikä se tunnu välillä yhtään onnistuvan. Kokeillessa rikoin kirjautumissystemit siis en normaalilla tavalla pääse sisään koneelle. Oonpa tyhmä ja kokeilunhaluinen tomppeli. -01:13 01:15 Ja mikä mielenkiintoista en voikaan päivittää päiväkirjaani nettiin koska myöskään ftp:n tunnistus ei sitten kai toimi. Tämä on ensimmäinen tosiaan tehokas mokani Linuxin kanssa leikkimisessä. Ohjeissa oli kyllä varoitus että make install kandeis tehdä kun tosiaan tietää mitä tekee. Nyt tiedän sitten etten tiennyt. -01:18 01:21 En nyt keksi muuta konstia päivittää tämä pätkä kuin käyttää webin kautta toimivaa editoria. Harmi ettei sen yhteydessä ole tiedsoton uploadaus tointa. Hups vaan tulinpa harmitelleeksi. Olin vähän päättänyt että se ei ole meininkini eikä tosiaan olekaan yleensä. -01:23 2006-05-10 keskiviikko 23:14 Enpäs olekaan ollut aikoihin näin nukahtamispisteessä jo näin aikaisin. Sehän on huippujuttu mutta pitäisi vaan mennä nukkumaan eikä enää erittää pysytellä hereillä. En enää kuitenkaan saa mitään säädettyä. Kävin uimatreenissäni. Selkää ja perhosta. Ensin 300 SU ja sitten kolmasti selkälähdöllä 100 ja vielä kolme 50 metristä. Sitten 300 PU ja kolme kertaa hyppylähtöisiä 100 m PU. Niissä alkoi olla tyyli täysin poissa ja kateissa viimeisellä ratapätkällä ja varsinkin sen lopussa. Sitten vielä kerran hypäten 50 PU. En edes tiedä mutta luulen että tämä oli aika ensimmäisiä kertoja kun yritän vetää 100m PU reippaahkosti. Ensimmäinen 25m tuntui menevän parilla tokalla kerralla huisin kevyesti ja jopa tyylikkäästi ja loppua kohti oli sitten yhä vaikeampaa. -23:20 2006-05-18 torstai 03:12 Ai kas. On kahdeksan päivää edelliskerrasta. Sain säädettyä kirjautumista toimimaan taas. Nyt testaan onnistuuko päiväkirjan päivittminen nettiin kuten se ennen toimi aika näppärästi. -03:14 (Juu toimii!) 03:36 Semmoista on tapahtunut että parin uimaviikon jälkeen tekee mieli pitää huiliviikko uimisesta. Ei vaan siis kovin huvita mennä. Enkä ole vielä tällä viikolla mennyt. Kun taas into yrittää säätää tietokoneella on lisääntynyt aika lailla. Tuntikausia yritän viritella ja opiskelen välillä lähes kuin sattuman varaisesti ja välillä tuntuu että löydän jotakin millä olisi ehkä käyttöä. En ole vielä mitään kovin siistiä aikaan saanut. Oppinut vaan peruskamaa. -03:40 18:25 Päivällä tuolla Suulisniemessä vähän aikaa kattelin kun pikkarainen pääskynen lenteli ja se sulavansiististi lentelikin. Aivan varsin vaikuttavasti se pikkulainen tuli ja meni ja kaarteli. -18:27 2006-05-20 lauantai 13:41 Tämä kirjoitusohjelmani bugaa. Tai bugasi. Kävin poissa ja käynnistin uudestaan ja nyt normaalia. Se on lajia harvoin ja vielä tuntemattomasta syystä esiintyvä toimintahäirikkö. Eli kun lisään uuden rivin eneterillä rivit pomppivat sekavasti kun rivin alut jäävät paikoilleen ja rivien loput siirtyvät alaspäin kuten pitääkin. Tai jotakin. Selitys epäselvä ja epävarma koska asia menee ohi ja hää hattarainen mielikuva. Tulin nyt kirjoittamaan koska taas huomasin että vaivaa saamattomuus tehdä helpohkoa asiaa. Haluaisin vähän säätää viritystä jolla haen kuvat kameralta. Se bugaa kun USB muistitikku on kiinni ja kamera löytyykin silloin eri laitenimellä. Eli sda1 onkin sdb2. Pitäisi vain tehdä parametri pikkujuttuun ja se oli vaikeaa. Hölmöä se kun ennen olen tuota tehnyt. Pitäisi olla ilmeisesto oma säätämä tietokanta jutuista joita on tullut saatua aikaiseksi että olisi helppo löytää miten se tehtiinkään. Tiedon etsiminen on välillä niin tuskaista että etukateen jo tuntuu rasittavalta. -13:48 13:51 No kas. Juuri nyt juuri äsken omenaa puraistuani tajusin jutun. Eli tuo edellä selittämäni juttu liittyy toiseen minuun liittyvään asiaan. Omituisuuteni siinä että asiat jäävät kesken on että kun ryhdyn johonkin niin rupean huomaamaan että asianhan voisikin ehdä toisella tavalla siistimmin kuin mitä olen tekemässä. Sitten huomaan että toisenlaisen toteutuksen aikaansaanti vaatii lisäjuttuja tai on vaan vaikeaa ja juttu jää kesken. Kuten eilen illalla sekä tänään kuvat kameralta jäivät kameraan kun meinatessani ne hakea honasin että juttu ei toimi siististi nyt. Olen vaan unohtanut USB-tikun liittimeensa. En sitä nyt varsinaisesti tarvi. Käsin voin kuvat hakea tai siis mountaamalla kameran komentoriviltä. Nyt koetan säätää pientä komentotiedostoa. -13:56 0604 (tämä 0605) 0606 päivissivulleni alkusivulleni 2006-07-05 23:54