Aijoo Jorma 2006/10 lokakuu 2006-10-01 sunnuntai 23:41 Taidankohan tältä meteliltä saada kirjoitettua. Ja illalla oli salamoita sekä ukkosta. Kastuinkin kauppamatkalla. Aikaansaamisongelman aiheuttaa musiikki tai minä. Jos en kuulisi mitään jos en voisi kuulla olisi ehkä toisin. Ajatus hidun ainakin viiraa suuntaan sen joka on muhinut. Aavistan murun verran että olen hoksaamassa luontoani. Luonnottomuus aiheuttaa jännitykset ja pilleritarpeen. Runollisuus puhuu sydämen äänista. Olen kuitenkin aikainsinööri ja tosikko ja välimerkinparittelija. Vieläpä on vaara sekaantua tajuihinsa sekotettujen käsitteiden puurossa. Vaikkakin luulen olevan synnynnäisiä asioita tai ehkä ansioitakin en ollenkaan selkeästi tajua mitä ne olisivat. Kroppakin kasvaa syömällä. Ei jotenkin ole valmiina tullutta juttua olemassa. Muhin tässä nyt tällä tavalla ja ihmettelen. Dorkailen itseäni viisaavaisemmaksi. Olen aika kuriton. Syön helposti liikaa ja valvon pitkään tietokoneen äärellä. Nyt vähän ihmettelen että olisinkohan niin pottuuntunut näihin tapihini että alkaisinkin muuttaa käytöstäni. Ainakin näköjään siltä osin olen vähän muuttanut että en toitottele ykskantaan. Eli laita ominaisuutta olemuksen nimeksi. -23:59 2006-10-02 maanantai 23:48 Kävin uimassa ja voi hyvänen aika kun unohtuu taito kun harvoin harjoittelen. Meinasin uida hiukan sekoitettua sekauintia 2000m mutta ensimmäisellä osuudella keksin että koetan uida 600m kutakin lajia. Pysyin vähän paremmin laskuissa kuin viimeisillä sekoilukerroilla mutta kuitenkin tuppasi vaikeaa se olemaan. Väsyttää nyt jonkin verran. Olen ajatellut mielessäni niinkuin nyt jollakin muulla tapaa voisi tai kai voisi ajatella vaikka ääneen ja tämähän mitä nyt kirjoittaessani teen on tavallaan ääneen ajattelelmista. Tai vaikka tavallaan nauhoitus koska tässä saman tien kukaan ei kuule mutta voi lukeakuulostella hitusen myöhemmin tai kenties reippaasti jälkeenpäin. No niin siis mielessäni tuuminut niinkuin asiat jotkut olisivat tähän kirjoittelupuheeseen tai ajatteluun sanoin kuuluvia tai kai sopivia tai huolisin saattaa jotakin kirjoitettuun muotoon. Töitä teettää mietiskellä ja nyt tulin päätelleeksi että hiukan niinkuin koettelen päästä kuvitelmien luulemisesta todellisuuksia kuvaaviksi ja tunnustella mikä milloinkin olisi vielä käytännöllisemmin asioita kuvaavaa ja sitten muuttaa ajatuksiani siihen suuntaan. Enkä minä tietenkään aio haaveksimista unohtaa vaan päinvastoin haaveksunnasta uneksua lisää. -00:00 2006-10-03 tiistai 23:06 Mitä olen väittänyt että en olisi kovinkaan hajamielinen enää hajamielisyyskauteni jälkeen ei olekaan yksyhteen enää totta. Mutta mielen hajanaisuus on hiukan uudenlaista. Entisaikana en keskittynyt ollenkaan siihen mikä on käsillä. Siis kävelin päin oven karmeja. Sellainen aatos entisistä sekomielisyyksistäni on jäänyt. Elikkä se on lähellä muhevien tyhmyyksien ja jopa ruumiinvammojen ja vahinkojen tuotantoa. Nyt olin kuvitellut etten juuri sekoile. Jonkin aikaa onnistuin pysyttelemään kuvitelmissani mutta nyt olen kai valmis alentumaan ja ylentymään erehtyväiseksi. Haluan toisaalta oppia olemaan lähes kauhistuttavan tarkka ja nipotustaitoinen ja toisinperin sitten taasen kammoksun jämpätijämptijämptillisyyttä. Siis haluan ja en halua ja kiskon eri suuntiin. Liittyy toiseen juttuun jota olen jauheskellut mielessäni. Kai tuo odottamaton ja selittämätön sekoilu on tärkeää jotta voi keksiä muutakin kuin mitä jo on. Melkoisen satunnaisesti. Eilen jäivät munat unohtuneina hankkimati enkä tehnytkään lettusia pitkästä aikaan enkä nytkään tee vaikka munset hankin. En oikein tiedä miten nyt suhtautua pikkumaisuuteeni. Kukapa tietää vaikka olisin hippusen rennompi asiassa mutta se on luullakseni tosiaan aika tiukasti sisään jo rakentunut ominaisuus elikkä ehkä piirre. Tarkkuuden himo. Rakentuen alkeisosista. Jotka ovat ehkä aika tuntemattomia ja siis kaikki on hiukkasen hataraa. Jokunen päivä sitten tuumasin että me ihmiset käyttäydymme ääliömäisen primitiivisesti verrattuna siihen mitä äly ja järki mahdollistaisi. Vähän tajutonta. Mutta kai kaikenlaisen kampit matkalla tekevät asiat mutkaisiksi. Huono huumori iski. Piti minun kertoa että ajatus jatkui sillä että tajusin jälleen kerran elämän ihmeellisyyttä. No sitä meissä joakisessa ihmisessa ja eliössä olevaa elämää joka yrittää ainakin toimia omin voimin ja useimmiten ihan hyvin onnistuukin. Kaikki hengitykset ja ruoansulatukset ja verenkierrot. Varsin paljon ihmeellisempää kuin mikään. Ja nyt olen vähän hajuilla että jospa oppisin tuntemaan itseäni. Mitä syödä ja koska ja paljon ja koska nukkua ja kuinka pitkään ja tämmöisiä normaaleita asioita joihin en ole vielä ikinä kerennyt perehtyä. On kai ollut kiirettä. -23:28 2006-10-07 lauantai 20:36 Oishan tässä kirjoiteltavaa. Vähän niinkuin samaa entistä. Nyt on uutta kun sain kameran tilttaamaan. Käsittelin kyllä aika huoletta. Ei nimittäin edes sammu käynnistyspainikkeesta. Akku pois... ja takas. Sillä sammui ja käynnistyy nyt. Lueskelin eilen kai Minixin tekijän juttuja siitä että saisi olla ohjelma tai käyttis joka pelaa eikä tarvi konetta ikinä jumin takia buutata. -20:39 2006-10-12 torstai 18:12 Laitoin tämän kännykän ajalla. Tässä koneella on jo pari minuuttia enemmän ja vähän oletan tai tiedän että koneen kello edistää. Ja tämä aika tulee BIOS jutusta eli minun on ennen Linuxin buuttaamista päivitettävä. Vähän höhlää mutta sellaista se on. Maailma on aika keskeneräinen. Viime päivinä olenkin ollut aika hajamielinen. Kompastunut lampun johtoon. Jo hyvät tovit sitten kävi kerrän niin että pyöräilin uimahallilta kai illalla kotia päin ja kuulin kahahduksen. Luulin ajaneeni ensin jonkun roskan yli mutta muistissani oli sileä roskaton tie jonka olin ylittänyt juuri. Tuumin pitkän tovin että mikä ihme se oli. Menin katomaan ja juuri kävelypyöräilytien keskiviivalle oli siististi aukinaisena tarjolla lompsakkoni sisältöineen. Olin pyöräillyt jälleen kerran tasku auki. Verkkarin vasen tasku. Nyt ei enää hyvita hätiköidä. Mielessäni on aika selkeinä viimekertaiset yritykset keretä bussiin sun muuta sekoilevaa kiirehtimistä. Ja onkin alkanut tuntua että minulla on aikaa. Hiukan eri tavoin tästä lähin voin sitä käytellä niin että ei olisi aina viimetingan hoppua. -18:21 2006-10-28 lauantai 19:49 Ehkä on enimmin tätä tautia että olen laiska kun en ole aikoihin kirjoitellut. Vaikkakaan en ole pelkästään laiska. Energiani vaan ovat suuntautuneet muuhun eli useimmiten pääni sisäiseen eli tarkoitan ajatteluun siis murehtimiseen ja muhimiseen mitä en kai välttää voi. Paitsi jossakin tekemisessä missä joskus vähäksi aikaa kaikki unohtuu. Se voi kai lähinna olla uppopalloa. Minun kai pitää ruveta keksimään juttuja joilla ajatuskehän saa murtumaan. Ehkä liikaa pyörin siinä ja näivetyn yhden ympyrän juoksemisessa heräämisestä nukahtamiseen asti. Tulin kirjoittamaan minun ja kamerani takia. Epätarkat sanat. Eilen oli Komen syysilta. Jengiä oli tujusti. Laskin kolmekymmentä kun eräs hetki kiinnostuin lukumäärstä. Väen kerääntyminen oli kai tiiviihkö tapahtuma mutta hajantuminen kävi sitten pikkuhiljaa muutaman tunnin aikana. Alusta en tiedä koska tulin myöhässä. Minun ja kamerani takia. Nyt minulla on yksi ongelma minun ja kamerani takia. Tyhjensin eilen kamerani ja latasin siihen 1428 kuvatiedostoa Suomi Meloon ajoilta ja tienoilta viime kesältä. Koko roskan mitä räpsin siis. Kaikki eivät ole kuvia koska ovat pelkkää tummaa muutamat. Laskemieni mukaan tuostä tulee 95 minuutin esitys kun kuva näkyy 3 sekuntia. Iltamassa oli ihan hyvästi seuraa saunaa olutta ruokaa kahvia ohjelmaa. Oli Taren kaveri ammattilainen luontokuvaaja näyttämässä diasityksiö sekä videoita. En ollut tulut edes ajatelleeksi että pelkkä kuvien kopioiminen kameralle vie aikaa. Ei sinänsä paljoa mutta kun viime tingasta ottaa vielä 15 minuuttia pois on seuraavana vuorossa myöhäilyä. Olin valmistautumaton. Olen kyllä Kotkan meloja ja me ei halutakkaan tehdä asioita kamalan aikataulutetusti mutta kyllä sentään jotain tolkkua on oltava. Olisin halunnut mukaan muutakin kuvaa mutta tuolla konstilla kamera oli aika täynnä eikä esittelyaikakaan riitä. Silloin ja tällöin joku sanoo jotain että ei se niin nuukaa ole. Ei olekaan kun yhden kerran mokaa mutta en halua tehdä rumaa jälkeä. Uudestaan ja samalla tavalla siis ainakaan. Viime aikoina ajatusrumbassani tämä on muhinut että en perkele tosiaan huoli huonoa vaan haluan tehdä käytännöllistä yksinkertaista. Siinä kai sitten olen suossa kun semmoinen toiminta ei ole helppoa eikä automaattista. En ollut ollenkaan ajatellut että kameran kuvien numerointi hyppää perseelleen. Siisti tekeminen vaatii paneutumisen tekemisen osiin ja niistä rakentamiseen sen koko tekemisen. Vielä äsken oletin että maailmani tai elämäni on edes siltä osin järjestyksessä että kamerani numeroi kuvat ottamisjärjestykseen. Sekin asia voisi olla hyvin yksinkertaisesti selkeämpi jos numero olisi kymmeniin tuhansiin asti. Vaan ei kun kamera lähti 9999 jälkeen alusta tosin kai alkaen käyttää "seuraavaa" kansiota 101pentx. Nyt olen taas tilanteessa että mistään ei tule aikaista koska pikkuasia on perseellään. Saman tyyppinen tilanne kuin se että meinaan tehdä jotakin ja joudun toisen asian tekoon meinatessani. Viimeksi muutama päivä sitten kun meinasin laittaa myöhässä jo ainakin muutaman päivän sisällä olleita syksyn lehtiä puristumaan. Ensin etsin eräitä A4 arkkeja joissa on jo valmiiksi keskipaikkeilla taive. Olisin asetellut kirjallisuuden väliin sitten siitä. Operaatio muuttuikin pitkään aikaan suurimmaksi aivankuin siivoukseksi tai ainakin järjestelyksi ja syksun lehtihomma sai jäädä. Saakin nyt sitten jäädä ja myöhemmin sitten näkeen mitä käyttöä röpelöiselä kuivalla pienellä lehtikasalla on. Samoin tässä tietokoneella usein istuutuessani kuvittelen että teen hieman jotakin järjestäytynyttä tarkoituksella. Eikä mene kuin hetki ja jään vaan surffailemaan minne sattuu tuntikausiksi. Järjestäynyt tekemiseni unohtuu aivan. Siksi aikaa siis. Kokonaan en unohda ehkä mitään. Muistini on kyllä aika valikoiva ja vielä en tiedä miten se toimii. Tyhjensin kamerani kuvista ja laitoin sinne yhden jonka nimesin numerolla josta toivoin kameran jatkavan eteenpäin. Toivoahan voi. Kamera jatkoi silti siitä mihin se jäi hypättyään eri paikkaan lukuavaruudessa. Nyt minulla ei ole muuta ideaa kuin kokonaan koettaa nollata kamera. En tiedä onko se miten mahdollista. Hieman sama kuin kännykän kanssa. Vain pinnallisiin asioihin voi vaikuttaa kun koko härveli silti mahtuu yhteen käteen. Haluaisin voida vaikuttaa siihen miten noita laitteita voin käyttää eli siis miten niiden ohjelmat toimivat ja mitä niillä siten voi tehdä. Nyt minulle tuli tunne että tämä aika suoraan liittyy siihen miten primitiivisesti me ihmiset elämme. Pienet asiat voisivat olla käytännöllisiä mutta ne eivät ole. Tämä liittyy aiempaan kertaan samoihin sanoihini. Tarkoitin silloin sosiaalisuutta ja pikemmin sen puutetta. Se on primittiivistä kun kielellä sentään voi sanoa aika paljon asioita. Mutta sehän onkin aika turhaa jos ei kukaan välitä. Molemmin puolin. Eli ahkeroi jotta pystyisi ilmaisemaan ja ymmärtämään. Oletus on saveen jäänyt saapas. Voisinhan tehdä itsepäisenä ihmisenä raa'an työn konstin. Ottaa vaan turhia "kuvia" kunnes kameran laskuri pääsee siihen numeroon jota heluan sen näyttävän mutta koska olen myöskin vaivojani laskeskeleva niin mieluummin tekisin vaikka kaksinkertaisen työn jonka tuloksena olisi tapa hoitaa tämä pieni ongelma yksinkertaisesti ja näppärästi. Tunnenpa nyt vaan itseni aika tyhmäksi. -20:48 0609 (tämä 0610) 0611 Aijoo Jorma irc-galleriassa päivissivulleni alkusivulleni 2006-12-05 03:54