Määrätietoinen Jorma 2006/11 marraskuu 2006-11-01 keskiviikko 05:20 Hieman tuumin ja arvelin ettei ole pahakaan välillä olla määrätietoinen. Ihan totta en aina kovin sellainen ole mutta tulkoon hieman todeksi kirjoitettu nyt tätä mukaa. Olen ollut ailahtelemassa määrätyn tietoisuuden suuntaan ja eilenä jopa tuntui että olin heiman senmoinen. Ja nyt vielä ryhdistäydyin naputtamaan. Sain ne kuvanumerointihommelit aikaiseksi eikä sitten lopulta kun sain itseni koettamaan löytää ratkaisua niin niin sitten ei se vaikeaa ollutkaan mutta oli se vähäpaljon työlästä silti. En ole tottunut rasittamaan itseäni. Sunnuntaina tein lenkin eli hölkätä köpitin uimahallille ja sielä koetin hiukan nopeampia uintipätkiä satasia hypäten. Ei meinannut lasit pysyä yhdessä vaiheessa ja sattui aika pirusti silmään joko lasit tai veden mäiskähdys. Kai se vesi velloi luomen alle ja se kirveli. Taisin tehdä myös vuoropotkutreeniäni ja delffiinipotkusukellusta. Huomannut olen että minulla ei ole paskan vertaa anaerobista puhtia uppopallossa. Ja siksi yrittelen harrastaa uima-altaassa nopsempaa pätkäurheilua. Että tulisi äkkinäinen hengästys ja tottuisin siitä palautumaan. Enhän oikeastaan ole treenannut kovasti pitkään-pitkään aikaan. Aika veltosti vaan ja osaan menna hidasta tasaista pitemmän pätkän jollakin tyylillä kaikkia uimalajeja. Maanantaina uin 2400 metrin sekauinnin. Ja uin sen toisteppäin järjestyksessä. Muistin siitä että perhonen oli vähän työlästä ja se oli viimeisenä. Oli se aika hidasta ja tuntui että voimia ei ole. No silti kehteen kertaan toistin 100m 1/2 100m 1/1 100m 1/3 eli joka toisella ja jokaisella ja joka kolmannella vedolla hengittäen aina sadan metrin pätkissä. Ja eilen oli tiistai ja viimeinen päivä kuukautta. Pieni uimatreeni ja sitten uppopallotreeni. Ja päivän erikoiskokemus oli lumen tulo. Sitä tuli päivällä vähän ja iltaa kohden jo melkein kunnolla. Olin läpimärkä kaupunkiin asti poljettuani. Toivoin että olisin kokosadepuvun laittanut. Ja olisi ollut ihan tarkimmin ollut syytä venepitävään kerrokseen jalkaterille sekä käsille eli kengien ja hanskojen vedenpitävyys olisi tehnyt oloa huisin kivaksi. Molemmista ekana suojasää meni läpi ja varsinkin lenkkareiden jalkateristä kun lumivesi roiskusi suojakelisestä tiestä etupyörän alta siisteinä viiksinä jaloille. Toiset kerrat olen älynnyt ajaa hiljemmin sadevaatteissa. Minähän hikeennyn vaikka on normaalit vaatteet niin saatikka sitten kun ei ole läpi-ilmastoituja kuteita. Ylihiljasella menolla voin pysyä hikoamatta. Usesti pyöräilyssä satehella riittäisi menosuunnan suojaus läpimenevältä vedeltä. Ajattelin että sadetakin lisäksi tarvisi olla vaan helman jatke joka peittää reidet. Ja sitten tällä tämän päivän hirmusäällä vesitiiviit kengänpäälliset ja hanskanpäälliset. On pikkuliuta asioita eikä ihan helppojakaan aluksi mitä vähän unelmoin. Siinä minulla on syita koetella itseäni ja ruveskellä määrätietoiseksi. Ainakin nyt välillä. Edelleen liikunta eli uinti ja sen tapainen ja jonkun verran uppopallo sekä ehkäpä vielä pieni lenkkeilykin voivat olla tavallaan tahdon trimmaamisen konsteja. Eli kun tuumaan että aijaa jaksoin jotenkin tonkin konstin läpiköidä vaikka hengästytti tai kangistutti tai mitä lie niin miksi pitäisi jonkun mikä oikeastaan on paljon pikkusempi juttu tosiaan tehdä niin miksi sen tarvitsisi tuntua niin kovin vaikealta. Ainakin usein ryhtymiset ovat tuskaisia, -05:50 05:52 Näin mulle aina käy. Kun pitää olla niin erikoinen tai kokeileva niin tulee eteen testaamattomat jutut. Kameran kanssa vähän ja nyt niin simppeli että oitin oletuskansion Irc-galtsusta hiiteen. No tietysti avautuukin archive- kansiona aakkosissa ensimmäinen. Pitää vähän tehdä joitain säätöjä. Yksin mulle uusi juttu on seurausta ylensyönnin tapaisesta ja siitä kun peilissä uimahallilla vastassani on enimmäkseen pömppövatsa. Se on vähän mennyt pienemmäksi. Muutamana päivänä olen syönyt vain kerran illalla. Ja tuntuu nyt että jatkankin sillä lailla. Illalla kaupunkiin ja harjoituksiin lähtiessäni olisin tehnyt banaanijuoman kun tuntui että energiat ovat vähissä. Mutta kun oli kiire ja rahat olivat lopussa ja hankala olsi ollut realisoida mitään kuten muutamaa palautuspulloa niin jätin ja ajattelin skarppaavani. Eikä tuntunut mitään tai ei ainakaan erikoisempaa energiavajetta. Tosin kotiin palattuani piti melkein aika heti ruveta tekemään päivittäista lettuannostani. Äh selitys meni ohi. Siis maito oli lopuillaan ja halusin säästää sen lettuja ja kahvia varten. Siksi banaanijuoma jäi plus kiiruksien takia. No joo kai tässä voi hypätä sitten filosofiaan vaikka. No elikkä se hurja koetus olla viisas ja selitellä asioita mutkikkaasti on minusta aika tyhmää. Tämä on aika uusia mielipiteitäni tai ajatuksiani. Tai ehkä muutaman kuukauden vanha tai enemmän mutta ei ehkä vähempää. No niin. Onhan tosiaan mahdollista puhella abstrakteista asioista mutta turhaa viedä sitä kovin mutkaiselle tasolle. Onnihan se vain silloin tällöin on haussa ja se parhaiten löytyy aika simppelisti. Siitä mikä on perustavan tarpeellista hengissä pysymiseen ja ehka sitten vielä jotain mausteita päälle. Syömistä mutta sitten kun on tosiaan nälkä. Tai ainakin muistaa mitä se nälkä on. Päiväisestä jalkojen kastumisesta ja kohmettumisesta on iso ilo koska sen jälkeen pystyn pitämään arvossaan kun jalat ovat lämpimät ja riittä että ne eivät ole paleltumispisteessä. Lämpimyys on jo luksusta. Ilman kanssa minulla on vähän puimista. En osaa arvostaa sitä että tässä on ilmaa puhtaahkoa hengitettävänä vaikka kesällä oli saatanalliset metsäpalokatkut ja vaikka olen vetänyt 25 metrisiä delffiinipotkusukelluksia räpiköiden niin että tekisi jo mieli vetää mitä tahansa keuhkoon ja pitää ponnistella etten imaisisi vettä. Minulla on vielä paljon oppimista. Haluan yksinkertaistaa asioita. Olen saanut muutamia juttuja jopa järjesteltyä ja luulenpa että järjesteltävää riittää vielä roimasti. Vielä joskus voin esitellä kuinka olen keksinyt asioita laittaa järjestykseen. Tämä sikäli liittyy minun hajamielisyydenkin vaivan helpottamiseen kun tai jos tarvittava on käden ulottuvilla silloin ja siina paikassa kun sitä tarvitsen. Ilman että tarvis juoksennelle ympäriinsä ja sellaista. Ja varsinkin ettei kävisi että jotakin ei ollenkaan löydy tarvittaessa mikä on ollut ihan tavallinen juttu. Vaikka tuo sekoilu voikin tuottaa uusia kombinaatioita ja ideoita niin aika mielelläni silti viettäisin arkea useammin ilman hukkaamissäheltämistä ja sen semmoista. Voihan addiktio. Kun rupean niin repeän. Sitähän se on. Pullistuva määrä aina alkaa turvottaa ja niin juttu sitten ratkeaa. Unista toilailua riittää. -06:23 2006-11-05 sunnuntai 14:40 Juuri huomasin mieleni täynnä sekopäisyyttä ja hoksasin ryhtyä laittamaan asian muistiin. Olen aika tohkeissani että sain itseni kiinni jopa melko napakasti. Voi olla että tarkoittamalleni mielentilalle on nimi tai nimityksiä jo keksitty mutta ei juolahda. Ehkä tuo oli turha virke. Voi olla että tuo oli vieläkin turhempi. Yritän palata mielentilan kuvailuun. Se on katastrofimainen. Aluksi on selkeänoloinen ajatus että on yksi tehtävä tehtävänä. Kohta huomaa että asia riippuukin toisesta joka olisi saatava siistiksi jotta ensimmäisesen voisi toteuttaa haluamallaan tavalla. Kohta ketju jatkuu ja löytyy keskeneräisiä ja täydettömiä asioita lisää. Tuntuu kuin mieli hajoaisi tai jotakin. Silloin voi tuntua olo melkein sekavalta. Olen joskun tajunut että silloin kokolainen irtiotto on paikallaan ja ryhtyä ihan muihin puuhiin. Tehdä lähtöä liikkumaan vaikkapa kuten aikoinaan rullaluistelemaan joka nykyaikan onkin minulle ollut harvinaisempaa. Ja sitä paitsi perjantaina kävelin pitkästä aikaa. Löysin ja kaivoin esiin talvikengät ja laitoin rullaluistimet kaappiin korvaukseksi. Nyt keksin irtiotoksi kirjoitella vähän. Nyt tuntuu oudolta kun en edes tunnu muistavan mitä olin kuvitellut tekeväni ja mihin se liittyi ja niin edelleen. Ja kun en tiedä niin olen tiedoton. Siltä osin vain ja sitäpaitsi se tieto on jossakin vaan ehkä hiukan piilossa. Luulen että nyt vähän tajuan tämän ongelman rakennetta. Ensimmäisen touhun aloittamisen vaikeus taitaa olla taustalla. Laiskuutta ja ylivoimaisuuden tunnetta ja yritän livistää jotakin ongelmaa ratkaisemasta ja kun ongelma jää olemaan epätäydellisyytenä niin se haittaa tulevien asioiden siisteyteen myös. Näen että minun tulee pureutua tehtävien suorittamista estävään muuriin. Miksi monet asiat ovat niin vaikeita tehdä? Olen varmaan muutamaankin kertaan kuvitellut että lopetan sellaisen vaikeuden kokemisen mutta ei kai niin helposti ehkä sittenkään voi suhtautumistaan muuttaa. Nyt ajatteln taas niin ja luulen että tulee samalla tehdä tehtävä helposti ja toistaa tuon tapainen helppo jotta mieleen tulee uudenlainen kuva tai suhde tämäntapaiseen ongelmavyyhdeksi muodostuneeseen muuttuu selvittäväksi ja virkeyttäväksi eikä vastenmieliseksi ja passivoivaksi. Onkohan minulla sitten onnistumattomia kokemuksia joista olen muodostanut tämän hankalan suhtautumisen? Joo en tiedä kai. Nyt koetan aloittaa muutoksen. -15:03 2006-11-18 lauantai 03:57 Vai määrätietoinen? Noh vähän ainakin. Ja ainakin määrittelemättömällä tavalla kriittinen. Nyt en siitä tullut puhumaan vaan huomion vei vaan otsikointi. Tulin panemaan muistiin että honasin illemmalla että olen aika kova haihattelemaan ja silloin sitä konkreettisemmat tekemiset jäävät vähälle. Niin vain huomasin. En siis edes säädä mitään vaan mieli seikkailematta seikkailee missä milloinkin. Saapa saan nähdä jos arkitajuntani pääsee tästä jutusta kärryille ja mitä se sitten tekee jos ja kun tekee. Tässä on tietysti ollut tavalliseen tapaan monia pieniä asioita joita olen ajatellut muistiin tähän pantaviksi mutta aina se on jäänyt kunnes nyt. Ja hyvänen aika tietysti taas. Jo vähemmän kuin parin tunnin päästä on lähtö uppopalloturnaukseen Tampereelle. Olen jotenkin tyytyväinen kun dokumentaatiollani voikin olla sovellutus nyt. Aika helposti löysin kuvan viimekertaisista teipatuista räpylöintijaloistani. Nyt jo harjoitustenkin jälkeen samoissa kohdin näkyy pientä hankautumaa. Ne voisi olla aika käytännöllistä teipata ennen kuin repeävät. Merkkasin ne jo kahdella permanent värillä. Mitähän vielä? Aina kun kiire alkaa tulla alkaa minulla touhutuokio. Tavarat voisi katsoa valmiiksi ja kohtapuoliin yrittää vähän nukkua ja laittaa kellon soimaan. Onkin ihan kivaa kirjoittaa myös. -04:06 2006-11-22 keskiviikko 09:05 En muuta keksi kuin että voin hitusen haukkua itseäni kun en ole vieläkään mennyt nukkumaan. Jospa menisin aiemmin kuin entisinä viimepäivinä. Eilen uppopalloharjoitus oli aika mukavantehokas turnauksen jälkeen jossa enimmälti hävisimme. Elikkä paljastelen tässä että minulla on mukavan sävyisiä viiliksiä. Vaikka rahat uhkailee loppua enkä tiedä mistä ensikuussa kiskaisen tiliä uuden uimalakortin ostoon. Opiskelen aika rankasti mitä sattuu öisin netistä. Ja välillä muuten vaan tai varsinkin unisena sekoilen raajoissani ja ehkä sanoissakin myös. Niin sitä olin sanomassa että jopa tietokoneniplaamiseen tuntuisi olevan nyt vähän optimismia mutta ei kovin paljon suoranaista puhtia vielä. Muhitutan joitan juttua joista pistäisi syntyä siistejä ideoita ennen kuin niille voi jotain tehdä. Tai kai vain on se laiskemmuutta. -09:14 2006-11-24 perjantai 16:14 Voi pihkura! Pitä tästä lähteä muille maille mutta torkuinkin lahjakkaasti enkä älynnyt kellon soiton tarkoitusta. Menen vähän myöhemmin. Juuri kun piti koettaa tehdä edes se edes jotenkuten siististi. Säädin pitkästä aikaa tietsikalla ja älysin että DosBOX onkin tosiaan jonkun lainen Dossi ja kokeilin sitä ja siinä on muutamia toimintoja jotka DosEMUSta puuttuvat. Kuten Wintoosulin Alt-Enter jolla saa ikkunan pienestä kokonaiseksi ruuduksi ja se on jopa sukkela tässä ja luulen että tämä on oikea merkkitila. DosEmu minulla oli pitkään 1.2.2 ja eilen huomasin tai yöllä että on tullut 1.3.4 joka alkaa olla vähän julkaisun vaihella ja kokeilin sitäkin. Siinä se on minulle kömpelöä että oletuksena se toimii xdosemuna eli ei aukeakaan siihen terminaali-ikkunaan josta käynnistää vaan uuteen omaansa. Parametrillä -t kyllä menee vanhaan malliin mutta pitää jotekin säätää erilaiset visirtykseni. Vanhan saan käynnistettyä senkin kun säästin sen nimellä dosemu-122. Tämä on hitusen järkestellisempää Linuxizza kuin Windosissa että ohjelkmista voi tosiaan olla eri versioita käytössä. Paitsi että se vaatii säätötiedostojen paikkansa pitävyyttä nimittäin vanha 1.0.7 Firefox ei käynnistykään 2 version Firefoxin kamojen kanssa. Juu. Ei. Kaikki ei voi toimia millään. Alt-8 jolla päivitin tästä suoraan nettiin tämän tekstin pudottaa ohjelman kiinni mutta DosBOX pysyy käynnissä. Siis koetan tuon tehdä vanhalla tai uudella DosEMUlla. Ja on siihen vielä mc jos nuo eivät pysty ja sitten jos ei sekään niin pitäisi harjoitella ftp koska en ole käyttänyt sitä pitkään aikaa enkä suoralta kädeltä osaisi. Ai niin yksi maininta vielä. Tässä DosBoxissa koko ruututilassa toimii Alt-F3 ohjelmiani varten eikä IceWM ikkunamanageri kaappaa sitä. Sillä BP ssä saa avoimia tiedostoja kiinni. Ja eksoottisinta tässä toimii Ctrl-1/2/3/4. Eli voin pitkästä aikaa käyttää Popup-ohjelmaani jossa on almanakkani. Kyllä tämän vanha Dos on sitten mainio. Uutta mainiota olisi kiva nähdä vaan harvassapa sitä on ja tämän jutun mainioutta vasta nyt tajusin kun on sukupuuttovaara. Vielä yksi juttu. Se esti kai ennen tätä DosBOXia kokeilemasta. Tämä tosiaankin emuloi prosessoria. Siis tämä on kymmenen tai sata kertaa hitaampi kuin kone olisi suoraan toimisessaa. Mutta tämä siis osaa olla PC vaikka iste kone olisi joku muu. Hitaahkosti siis tapahtuvat jutut isommat. Mutta sitten pohdin että etu siinäkin. Voisi säätää nopskemmiski juttuja nyt kun näkyy missä kiikastaa. Ain asioilla on puoliaan. Nyt olisiko kaikki ja kiire on ainakin. -16:35 0610 (tämä 0611) 0612 Määrätietoinen Jorma irc-galleriassa päivissivulleni alkusivulleni 2007-01-02 00:02