Jorma kiipelissä 2006/12 joulukuu 2006-12-05 tiistai 03:58 Olen kiipelissä enkä edes tajua mikä minussa junnaa. Aavistelin ehkä tuota mutta koin jonkinmoisen herätyksen juuri ja vähän tajusin. Pystyn luulemaan kuvittelevani asioideni olevan reilusti yksinkertaisemmin mutta nykyään olen vähän kai tullut realistisemmaksi ja tajuan että haaveiksi monet asiat jäävätkin. En tiedä onko lopultakaan tarmoa tehdä kosketeltavia niin sanotusti todellisia juttuja kun päässä hyrräilee monen sekä moiset nopeaan vaihtuvat pilvimajoitteet. No ja kuitenkin luulen yhä enemmän vaikka mitä. Jumitan ja jumitan ja jumitan. Yksi on kun en meinaa olla hereilää päiväaikaan. Jos olen muka hereillä niin en kuitenkaan ole kuin uninen tsombi. Jomppeli ja zomppeli onkin sitten uuteni nimeni. Mutta nytkin viimeksi heräsin silloin kun olisi ollut vähintäinkin yhtä hyvä hetki mennä nukkumaan. Ja tämäkin ongelma säilyy että en tiedä mitä tarkoittaa tänään tai eilen. Edeltävää edeltävän yön iltana menin nukkumaan kuvitellen ja olettaen toivoen että nukkuisin siihen reilut unet jatkoksi mutta ei siitä mitään tullut ja nousin nukuttuani jotakin nelisen tuntia. En tosiaan tajua enkä tunne itseäni vieläkään. Useasti luulen mutta ei sitten menekään sillä tavalla. -04:13 08:08 Nyt vahan tuntuu että en ole sanonut pikkutarkkaa Jormaa otsikoissa. Se vähän tuntuu olevan minua. Olen päällisin puolin tajunnut että semmoisesta jopa olisi päästävä mutta kuinkako lie kävisi. Eli tyylini ettö kun ei kerran tule siistiä vaikka kuvaannollisesti desimaalien tarkkuudella niin olkoon sitten koko juttu. Koska voisihan tehdä epätarkkaa ja sitten parannella. Tuumin että aina tätä tietsikkahommaa ei voi kutsua säätämiseksi. Kun ohjelmaa vaikkapa kääntää ja kaiken pitää kääntyä ja tulla rouskutetuksi. Säätämistä olisi kun pientä osaa viilailisi kerrallaan. Ohjelmat paisuvat vain. Aattelin että jos käväisisin uimassa. Vaikka aiemmin ajattelin että vaikka pitäisin vielä toisen viikon huilia. Mutta rentouttavasti voisin käydä. Taitaa olla niin että tässä tietokoneellani osaan jännittää hartioitani mutta en osaa olla jännittämättä. Oikean käden pikkurillin kämmeneen niveltyminen ei ole vielä parantunut. Siis uppopallo olisi nyt vaarallista. Viimeksi kun sain tujauksen pikkurillille tuntui se yhtä kipeältä kuin potku munille. Tuollain keksin verrata. Ajattelin ensin että laittaisin jonkin värirannekkeen ja en käyttäisi oikeaa kättä eikä sitä saisi taklata. Huomasin vaan jo muussa käytössä että käytin ainakin kerran automaattisesti pikkurilli kaapin oven käsittelyssä kun pidin samalla samassa kädessä kuppia. Sattui vähän perhanasti mutta siinä tajusin että se oli sormen vääntyminen kun sattui. Se ei ole kovin notkea vielä. Eli vosinkin teipata pikkurillin kiinni nimettömään ja vielä keskisormeenkin niin se ei kovin paljoa pääsisi taipumaan. Sillä tekee sinne uppopalloon mieli mennä. Pitäisi sitten hankkia sitä urheuluteippiä vihdoin ja kokeilla varovasti. Säätelin tässä jotain ja vähän opettelin juttuja. Ei kyllä vielä ja vieläkään mitään kovin erikoista. Tai onhan se että sain korjattua tätä hommaa kun uusi DosEMU versio rikkoi juttujani toimimalla eri tavalla. No opin hiukan sitä että en osaa vielä oikein mitään. Tai jotain osaan. Eäh joo. -08:23 2006-12-15 perjantai 01:02 Pitkään aikaan taaskaan eivät voimani ole riittäneet kirjoitteluun. Ei ole huvittanut vaikka pieniä asioita olisi ollut tapahtuneina. Eikä mitään turhan pieniä vaan ihan sopiviakin mitoiltansa. Alan olla aika ailahtelevaisella tuulella siitä että pidänkö inspiraatiota aloitteen ehtona vaiko olisiko se kuri jolla touhu tulee tehdyksi. Olen kääntynyt edeltävinä aikoina hiljalleen inspisajatuksesta järjestelmällisyyteen ja nyt alankin epäillä kääntymystäni. Alan luulla että lopulta tavallaan tarpeellistä hääräämistä onkin hiukan vähemmän kun mieli järjestyy. No taihi siis ihan älyttömän paljon vähemmän ehkä. Nääs tunnen ylettömän puuhastelun orjuuttavana eikä sellainen jaksa innostaa. Paitsi joskus tietty. Unelmoin Atlantin yli soutamisesta. -01:08 2006-12-22 perjantai 10:43 Sanoin juuri itsekseni hiljaa että no se ei taas toimi. Seuraavana sekuntina tajusin että koetin eri juttua kuin mitä tarkoitin. Olin taas unohtanut mikä näppäinyhdistelmä näyttää valikon tai vinkin. Viidennestätoista päivästä on viikko. Yksi kummallisimmista. Tai palturia puhelen. Kummallisuuksista voi syntyä tavallisuutta. Tai sittenkin se on pikaisemminkin muodonmuutos joka ei tapahdu itse siinä kummitusoliossa vaan sen esiintymisessä ja sen havainnoijassa. Eli jos nyt olin vähän kummallinen itselleni niin olen jo ollut kolmena päivänä. Tai tämä ehkä on se kolmas. Olen valvonut päivät. Nukkunut 04:12-09:05 kuten 04:59-10:45 sekä 02:40-09:10. Oudolta tuntui. Viikossa on tapahtunut enemmän ja vähemmän ainutlaatuista. Erikoista oli viime sunnuntaina Joken veneen saunan kokeilua ja testaus. Oliko se kesällä kun tuli se tekstari että vain sauna puuttuu ja nyt ei enää puutu. Kahden äijän saunasta pääsee yhdellä askeleella mereen jos uskaltaa. Jokke katsoi päältä uteliaana kysymysmerkkinä ja meitä oli kaksi urheilijaa testaamassa ja toimivaksi tuli testattua. Lämmittäminen varmaan on oma juttunsa ja meinasin vaan uteliaasti kurkata uuniin niin jo poltin sormeni. Paljon vähemmän ainutlaatuista taisi olla illalla ja iltamyöhään kun tuli kaupungilla jatkettua menoa melkein toljaillen. Jossakin oli bändikin ja sitten raahasin itseäni kotiin ja meni koko seuraava päivä rasituksesta toipuessa. Tiistaina käytiin Kouvolassa uppopallotreeneissä autolastillinen pelureita. En tiedä oikein mikä mutta homma ei kulkenut yhtään kunnolla. Vaikka välillä osasin puolustaa palloa aika perhanasti. Mutta oma hommani oli olla pakkina eikä se mennyt yhtään kovin hyvin. Alkulämmittelyä ei kerennyt yhtään olla ja ehkä sillä on merkityksensä ja samaten sillä että tosiaan on se aika pitkä aika MISTÄÄN syömisestä. Kouvolalaisia oli isosti enemmän ja pelattiin sekajoukkuein eikä maaleja tarvinnut laskea kun toiset vaan teki niitä välillä koko ajan. Sen vielä mainitsen että huomasin selkeästi pelin alussa miten valkopipoista vastustajaa oli parvena oman korinsa ympärillä puolustamassa ja ihan samaten pyöriäisinä hyäkkäämässä meidän koriin ja meillä vastaavasti oli harvaa seulaa joka paikassa. No se siitä kunhan tulee oppia otettua. No niin näitä ihmeitä siis sitten lisää. Edelliset kaksi päivää kun olen valvonut olen aloittanut tekemällä siivouspyrähdyksen. Se on minulle aika ihmeellistä. En ole vuosiin tai melkein ikinä tässä kämpässä saanut semmoista aikaiseksi. Enintään kai vain siirtelyä kun on äkkiä tarvinnut vähän tilaa. Reilusti sekin ihmetyttää miten sitä voikaan kerrostumiksi laittaa roinaa. En oikein ymmärrä kun tosiaan muovipussia munarasiaa markariinipakkausta sun muuta voi olla noin jäänyt nurkkiin. Se että minulla ehkä vielä tulee olemaan siisti kämppä on aika paljon ihmeellisempää kuin että soutaisin meret tai puhuisin kiinaa. Ja sitäpaitsi oikeampi unelmani on viettää melkolailla tasasen harmaan tasapainoisehkoa elelyä enimmäkseen ja siihen voisi sopia ihan kivasti vähemmän sotkunen kämppä. Ja ihanihan aito-oikeeta unelmaani on eleskellä yksinkertaisesti ja vähän muuta kuin omaa lihasenergiaa käyttäen. Tai tietty jotain aurinkoenergiaa tai tuulta sopii vähän käyttää mutta en tiedä kuin isosti edes tarvii. Paitsi tää on tietysti mälsää kun tämä tietokone vie aika paljon sähköä ja sitten palaa tuo lamppu. Kokeilin nyt taas sammuttaa koska jo tulee valoa tuolta roinakasojen takaa sen verran että tarkenee nähdä. En osaa oikein olla sokkona tässä. En olekaan sitäkään elo sokkokirjoittamista pitkään aikaan treenannut parin kirjaimen etsimistä enempää. Tätä tietsikkanörtteilyä olen treenannut aika kovasti. Olen aikalailla parit kerrat yllättynyt kun olen löytänyt ohjelman jonka olemassaolosta ei minulla ole ollut tietoa. Taisi olla eilistä edeltävänä yönä kun löysin mrxvt ohjelman. Se on terminaaliohjelma xwindowsille ja siinä on usean istunnon käyttö. Pientä sattumaa oli haju asiasta saada. Olen kaivannut tämmöistä. Tässä tietsikalla kuitenkin sähläilen vähän erilaisia juttuja ja on köpelöä vähän avata eri sähellyksille oma pääteikkunansa. Paitsi toimii melko sukkelaan kun olen säätänyt pikänäppäikombinaatioita tähän IceWM ikkunamanageriin ja vaitomaisesti jo osaan avata luukun jonkun pikatutkimuksen tekemiseen ja sen voi sitten laittaa kiinni. Juttu siis on että tämä mrxvt on kevyt ja kompakti ja silti ominaisuuksia on aika hyvin. Kuten että sain säädettyä vihdoin tuon surillisen kuulun kursorin väriä niin että se näkyy näissä dos-ohjelmissani. Onhan screen olemassa jolla voi jakaa tekstipääteistunnolle juttuja omille osastoilleen mutta jotkut jutut jumittaa kuten juuri dosemu muistaakseni ja mc:ssä Ctrl-O pääteikkunasiirtyminen ei fudaa. Ties vaikka vielä pikkuhiljaa joutuisin itse tekemään oman versioni kuten tämän ohjelman tekijä juuri on tehnyt. Kun tässä pikkuhiljaa ehkä alan oppia ja tajuta näitä juttuja. Ehkä. Eilen illalla kun säätelin niin tajusin etsiä ja löysin pikkuohjelman jolla saa ruksilla valittua värin näytöltä ja sain sillä kaapattua mc:n menusta värin jonka laitoin tähän kursoriini joka ei vilku. Unix on alun perin sisältänyt ajatuksen ja ilmentymiä asialle että ohjelma tekee yksinkertaisen asian ja ohjelmia kytketään peräkkäin kun tehdään mutkikkaampaa. Minulla syttyi ideavalo tajutessani että tuo juttu on unohdettu. Tämä mrxvt on rxvt:stä muokattu. Kokeilin myäskin xterm:iä aika paljon mutta en päässyt vielä säädöistä kärryille. Siinä on näppästi aukeavat valikot joilla voi säätää jotakin mutta hyvä jos siinä on 10% säädettävää jolla on minulle merkitystä. Eli pitäisi päästä säätelyn säädön vaiheeseen. Ahah ja hups. Huomasin että hiirellä valinta toimii mutta valinnan väri ei näy tässä. Tässä mrxvt:ssä on ainakin yksi kivanlainen konsti säätää välilehden otsake. Hiirellä maalattu pätkä tulee otsikoksi kun otsaketta klikkaa rullalla. Olin jo lopettelemassa mutta eihän tässä nyt kaikki ole. Eilen minulla oli sitten vihdoin urheiluteipillä nimettömän tukeen lastoitettu pikkurilli oikean käden. Tuo hitaasti toipuileva. Niin eri asiaa vähän se että viime perjantaina umpeutui uimakorttini vuosi. Mutta eilen uin pariin kertaan 400m sekaria vähän väärin päin. Ensimmäistä kertaa uinnissa kipeää teki enkä ihan hyvin ymmärrä miksi. Kipeä tuli perhosessa vasempaan hartiaan. Ei ollut kipeystunnetta ennen uintia mutta nyt sitä on vähän edelleen. Semmoista kramppisen noidannuolimaista se oli. Eikä tuntunut missään uinnissa mitään vaan sitten perhosessa käsien palautuksessa otti kaiken eestä. Paha tietää mutta en minä silti tajua. Uppopallotreenit menivät muikeasti. Oli aika alusta semmoinen laiskan lainen olo ja kuitenkin toimelias. jaksoin olla välillä pitkään veden alla vaikkapa pakkina siinä missä pakin paikka on vaikka en oikein fiksusti tajunut edes kun välillä siinä ei ollut maalin päällä maalivahtiakaan. Oli olin sillä lailla tyhmä pakki. Ajattelin jo tuota tiistaita kertoessani sanoa että olen alkanut oppia pitämään pallon kainalossa. Ja samalla kun olen alkanut hoksata jotenkin luikerrella tai pyörähdella kun joku koettaa napata palloa niin se pallo onkin aika usein alkanut pysyä minulla. Pyörähtelyn pöhkömpi puoli tosin on että sitten helposti katoaa taju että missä pain on maali minne päin oli tekemässä hyökkäystä. Oli ihan makeat treenit. Olin illalla aika pöpperöinen kun kaksi melko vähäunista yötä oli takana, Nyt tuli unta hiukan pidempään. Iltapalassa tajusin juoda teetä. Kahvi olisi ehkä valvottanut. Vetelin äsken aamupalaa ja päätin kirjoittaa kun on ollut näitä ainutlaatuisuuksia hiukan. Vähän kyllä laiskottaa siivouksien osalta mutta pitäisi jatkaa. Senkin huomasin että siivoilumainen on sittenkin niin simppeliä että sen aikana tehdessä voi lorvia yhtä hyvin kuin lorvia ihan tyhjääkin toimittamalla. Asennujuttuja. Olen sitä koettanut viedä eteenpäin että kun on joku pikkujuttu niin voi saman tienkin tehdä. Kajakitkin ovat ilmestyneet uimahalliin enkä ole vielä käynyt. Olisiko tänään mahdollista? -12:07 22:47 Täällä taitaa olla aikamoinen katku. Pidi tulettua ajattelin ja sitten tuntui että se olikin tuli pidettyä pannua hiukan liian kuumalla tai eikä sinällään liian kuumalla vaan odottamassa ja se kerkesi kuumua. Ei se mitään sillä ainahan sitä oppii jos oppii ja sitä en vielä tosiaan tajua että mitä ilmaan tulee kun rasva käryää. Joskun olen huomannut kun lampun edessä viuhuu pientä hiukkasta. Niitä syntyy joskus pirunmoinen määrä pienehköstä öljystä. Pienempää ja tiuhempaa tavaraa kuin talviset kävelijän mittapuun äärettömät lumihiukkasparvet tai muut muun vuodenajan sateet. Jäikö se päivällä sanomatta että eilen sormeni oli ekaa kertaa teipillä kiinni? Jotenkin en oikein osaa päästä selvyyteen. Tuntuu ettei tullut vielä mainittua ja eilenhän tai toissapäivänä teipin kävin ostamassa apteekista urheiluteippinä ja vaan kyllä se alkoi saunan ja uinnin ja saunan ja uppiksen tehosta irrota. Mutta oli se rentoa kun sormi pysyi mukana ja teippikin eikä niinkuin kumppari jota olin keksinyt kokeilla joka auttoi sekin mutta puristi sormia yhteen vähän epämukavasti ja tuppasi putoamaan kerran illassa. Tätä teippaamista pitää vaan sitten opetella. Jos saan vaikka teipin pään sitten halki ja pujotettua suikaleet sormien väliin että ottaisivat kiinni liimallaan jo käärityn teipin liimaan. Tuollaista mielessäni keksin ja suunnittelin. Sillä teippi lähti hyvää vauhtia tosiaan irtoamaan eilen pelissä ja kesti sitten kun vaan laitoin jo pötkönä roikkuvan irtopään sormien väliin. En minä mitään sitten siivonnut päivällä vaikka semmoisesta taisin höpistellä. Tähän kun koneelle tulee niin menee niin pirun helposti ihan vaan yleiseksi surffailuksi. Likimahdottoman vaikeaa minulle tehdä mitään keskittyneesti. Tai melkovaikeanvaativaa. Mutta ehkä pikkuhiljaa saatan oppia. Nimittäin kun nyt säheltelen mitä säheltelenkään niin välillä siinä lomassa tuumin että miltäs se tuntuu ja mitä ynnämuuta muhiskelee. Kuten että pitäisi saada siistiä aikaista ja kun ei onnistu niin olkoon kokonaan. Ajattelin että ei hitto ole keskimäärin yhtään mitään tolksahtavaa noin kuvitella vaan tehdö vaan jos syytä tuntuu olevan. Voihan silti mennä pieleen vaikka muka olisi tekemässä kuinka nätisti. Ja ihan yhtä hyvin resuiseksi luultu meinaus voi toteutua ihan natsaten kybiä. Kuten tänään jotenkuten ihmeen vihdoin toimitin neljä kamalan kauan muhinutta kansiota kierrätyskeskukseen. Sitä ja muuta piti pirusti miettiä kun olin lähtöä telemässä. Että jos paikka ei ole auki tai muuta. Rupesin siinä heräämään ja valveutumaan että vatkaan niitä juttuja ihan turhaan lähestulkoon ja senkun menen kattoon ja sitten näkee ja keksitään sitten aistitun ja havaitun maailmanmenon mukaiset ratkaisut. En ollut käynytkään pitkään aikaan ja huomasin että sielähän on monenmoista roinaa. Ja kuulin että keskus on ensi vuoden puolella muuttamassa oliko se maaliskuussa Karhulaan. Että on tulossa aletarjontaa. Sarjikset ovat ilmeisesti aika käypää tavaraa kun niitä harvoin löytyy kierrätyskeskuksesta. Nappasin viisi epämääräistä jannityskirjasta. Kävin Pasaatissa ensimmäistä kertaa ja tarkemmin alkossa. En ollut osannut yhdistää liiketilan pimeyttä museon vieressä liikkeen muuttamiseen ja siinä meni Alkokin. No juupajaa. En nähnyt Jormaa kun joskus olen huomannut että jokin sellainen juoma olisi enkä edes tiedä mikä se on. Joskus vielä taidan hankkia karkkijuomaa siis sellaista lakusalmiakkia. Ehkä. Kävin ruokakaupassa vaikka nyt ei olisi isoa syytä syödä kun ehkä on vähän joulun ajan ruokia tiedossa tai arvauksessa. Siinä oli sitten luulo että piru minut periköön kun laiskottaa enkä kerkeäisikään viedä ostokset otio ja sitten uimalalle melontapuuhaan. Laiskat hoksottimeni sitten vasta muutaman iteraation jälkeen loivat käytännöllisemmän toimintasuunnitelman. Eli että menen vaan katsomaan uimahallille josko siellä olisi houkutuksia. No nimet siellä vaan kirjoihin ja eurolla sain lainauikkarit. Käärin kaksi jaatelölitraani muhkuun kaulahuiviini ja kahteen paitaani ja paketoin ne kassiin joka vähän ruttaamalla meni kaappiin. Saunassa tuli löylyä niin että seinää vasten ylhällä rupesivat jalat palamaan. Ei tarkoita tulta vaan montakymmentä astetta vaan ei satoja. No niin otin poolon ja kävin vetehen kun aika kävi ja kuuluttelut uimareille. Läpsyttelin syvälle allaspuolelle ja suhtäkkiä kävin kokeilemaan eskimoita ja menihän ne jotenkuten ja vaivalloisesti. Etsiskelin vähän ja alkoivat löytyä. Monikko ei tarkoita kovinkaan montaa eri tapaa vaan vasenta ja oikeaa ja toinen niistä oli aluksi ihan hankala. Kokeilin sitten melattomuuden harjoitusastetta eli melan lapa kämmenen alla aluelaajennuksena. Se meni helposti joten sitten keksin kokeilla ilman melaa ja meni sekin. Vähän sai räpiköidä välillä mutta meni. Kokeilin vähän aikaa molemmilta puolilta pitäen melaa käsivarren mitan päässä kellumassa pelastusrenkaana. Kun olin treenannut vähän aikaa alkoi tuntua etten sinne veden alle jää ja annoin melan kellua omia menojaan. Jatkoin treenejä laiskaa tahtia mutta kuitenkin jatkuvasti puolen tunnin vesillä oloon asti. Sisältäen ajan kun kävin altaan reunalla tyhjentämässä vettä kajakista. Se olisi pelannut mutta ajattelin ettei kai kajakki ole liian kiikkerä ja se helpottaisi eskimoitani mikä ei siisteyspiikkiin mene. Elikkä kävi hassusti kun tuli mentyäkin vähän inspiroiden kajakoimaan ja opin kuin yllättäen melatonta eskimoa vääntämään kohtalaisen varmasti. Lopuillaan aloin väsähtää ja välillä piti koettaa muutamaan kertaan. Hupaisaa vielä että en osaakaan niinkuin olin tehnyt ne muutamat melattomat aiemmin. Nyt käytin aikanani netistä lukemaani tai kuvana näkemääni neuvoa. Eli koetin ensin käsin hämmennellä vettä siten nostaen kroppaa lähemmäs pintaa ja siitä vasta selkäpuoli kajakin kantta hipomaan ja viimeiset huitaisut käsin. Välillä se meni ihan vähällä vaivalla. Mutta ei ole tuntumaa vielä vaan haparoivasti koettelen ja välillä räpistellen ylös kroppaa vedestä saada. Ja vähän alkaa onnistumaan välillä. Siisteys. Eikä se jäätelö miksikään paljoa kerennyt sulaa tai siis edes lämmetä ja sen tiesin jo ennestään. Maidoista ja juustosta siihen verrattuna viis. Ja kun tein paluumatkaa mietin että jaksanko tehdä lettuni. Olisi tehnyt mieli vaan ottaa kahvia ja pipareita ja juustoa. Mutta ajattelin että olisi ihan käypää saada puhdikkaampaa elintarviketta mahaan kun oli vain aamupala ja sitten yksi omena jonka kuormastani söin uimahallilla. Ja väänsin niitä lettuja ja kärytin. Joskun aina on hinku johonkin kuten vaikkapa mehuhimo. Mehua tekee mieli minun tosiaan harvoin ja tavallisesti en mitään semmoista hanki. Eikä nyt taida olla mehua. Eipä taida ei. Tyhjiä purkkeja vaan kaiken näköisiä. Voisin tutkia juttuja ja arvioida mehujen säilyvyyttä. Jokunen voisi vaikkapa olla kaapissa varalla. Nyt nimittäin tosiaan yllättäen tuli isohko hinku aplarimehuun. Juu isohkoa isompi kyllä. Jaa'a otan nyt vettä. Jos löydän pulloni. -23:44 2006-12-23 lauantai 20:23 Tuo pullo löytyi eilen. Tänään se oli samassa paikassamuttei ole enää ja se on nyt puoliksi tyhjä. Ja nyt ihan tyhjä. Ai kun teki hyvää saada vettä. Masu sanoi. Oikeastaan en tiedä että mikä veden reitti elimistöön on. Varmaan vähän sieltä sun täältä matkan huulilta aloitettuaan. Reilut kaksi tuntia sitten jo aukaisin tekstin kirjoitettavaksi mutta en päässyt puuta pidemmäksi vaikka oli jo tuo hyvä idiootin silta vettä pitkin. Niinhän siinä kävi että ei ollut ihan täydellistä ja kuvailin vielä vesipulloa. Ajattelin että olisi jo ylempi aika elävöittää päiväkirjaani pikkuisella kuvalla. Selkäni on alkanut olla pöhkylän jäykkä. Luulen vähän että muutamat viimeisten viikkojen entistä kovempiräpiköivät perhosuinnit ovat olleet vielä kestämätöntä kamaa minulle. Kun en ole juuri pätkääkään venytellyt. Ja sitten vielä voi että istun välillä tässä selkä ties millä satunnaisella kaarella varmaan ilman tukea ja ehkä ilman verenkiertoakin arvaan. Tuo venyttelykin on ihan samaa kuten vähän kaikki on. Vaikeaa tehtäväksi ja vasitenkin aloitettavaksi. Tänään olin ihan tuskissani kun tuntui että johan se on pirun ylevä aika menna pulahtmaan rantaan. Oikein melkein tuskaa oli lähdön teko. Olin pelokas pieni elikko kolossansa. No lähdin vihdoin enkä jäätynytkään ennen veteen menoa. Siellä aloin jäätyä enkä viipynyt pulahdusta enempää. Eikä se vesi enää voi edes kylmetä että saakin olla kylmää. Jos viluisia aistejani on uskominen niin näin mittarini näyttävän vedessä 1°C. Ilmasta en tiedä ja oli reippaahko tuuli rantaa vasten suoraan. Kun tulin rantaan oli aurinko vielä suunnilleen leveytensä verran taivaanrannan tai kuusikon yläpuolella ja kun sain matkalla kantaani tarttuneet paskat putsattua ja pulahdettua ja pyyhittyä ja pukeuduttua oli aurinko kierähtänyt jo näkymättömiin. Eilen siivoilut jäivät lähes olemattomiin ja tänään melko vähiin. Olin enemmän hengessä mukana ja pieniä juttuja vähän tehtyä. Tai pientähän ei sinänsä ole. Pirun hassua kun olen toistuvasti ratkaissut pikkuongelmia ylimäärän sopiessa juuri täyttämään jonkun puuttuvan osan tehtävää. Tai ihastuttavaa on myöskin keksiä joku uusi käyttö tavaralla jolla on jo olemassa käyttötarkoituksensa. Kuten keksin että sekoittimen moottoriosan telineeksi sopii kahvimuki tasan. Kun se pärinäkoneisto ei ole paikallaan olevaa lajia pyöreähkön runkonsa takia ja sekoitustyön jälkeen propelliosa saa olla aikansa kuivumassa. Kun sen päällä härveli seisoo sopivan tukevasti muttei ilman. Minulla on kaksi sellaista kuppia ja yhtähän kerralla tarvitsen kahvin tai teen nautiskeluissani. Sitten tuli myös idea että voisinkin kokeilla samalla sekoittimella pistää joitakin jyviä päreiksi. Kun se oikea jauhojentekokone on edelleen haaveissa. En olekaan tainnut ääneen kirjoittaa vielä että tuo vaatimaton tasapainoinen elämäni koostuu vaatimattomista jyvistä ja osasista. Siis lähiruokaa. Kun ennen oli paljon pientä kuten tulitikkutehtaita ja myllyjä niin mitenköhän ne myllynkivet valmistettiin. Aika hassua ajatella tuulimyllyn puisia hammasrattaita. Nykyään on niin liian hienoa tekniikkaa että sillä ei paskaakaan tosihankalassa paikassa pärjäisi. Kaikki tuntuvammat elävämmältä haiskahtavat kokemukset ovat minulla ainakin tajutakseni aina lähempänä sellaista hankalaa kuin helppoa. Kun vähän sormet meinaa palaa tai varpaat jäätyä ja tulee vielä hiki tai likaantuu. Eilen taisin ajatella ellei se sitten ollut jopa tänään kun meinasin kirjoittaa että voihan ajatella ja ottaa tämän kirjoittamisen vaihteluna ja vaihteluksi. Nimittäin nyt alkaa jo hitusen tuntua että tympii kirjoittaminen tai kai vissi pikemmin yrittely ajatella mitä kirjoittaisinkaan ja suodattelut tuumimisineen. Enään en viitsisi sentään ihan kaikkea potaskaa suoltaa. -21:02 2006-12-24 sunnuntai 16:43 Vähän hullua tämä elämä. Ihmettelin kun nyt yönukkumisen pituudet ovat olleet lyhykäisiä. Nyt nukuin pidempään ja se meni päivään asti ja potuttaa että siinä päivä enimmäksi tuhrautui. Jo vähän sähellyksen jälkeen alkoi olla aika vähissä kun olin aatellut Karhuvuoren-Aittakorven lenkkiä. Vähän niinkuin ruoan sulatusta edesauttavaisesti. Lähdin kuitenkin lenkille ja kiersin Ruonalan koulun. Ekan kouluni. Hölkkäsin 37 minuuttia ja tie oli melkein suurimmaksi osaksi jäinen muttei kovin liukas kun se oli nollarajassa ja vähän siten nihkeää jäätä. Alkupuolen jälkeen tulo vähän hankaluuden tunnetta menossa mutta alkoi sitten kulkea kevyehkösti ja mietin sitäkin että kuvittelemani lenkki olisi ollut turhan pitkä kun enhän ole Karhulan uimahallia pidemmälle yhteen suntaan pitkään aikaan hölökötellyt. Minulla oli vain vanha vaaleansininen tuulipukuni ja t-paita. Pipo oli ihan märkä ja villasormikkaat olivat ok ja paita oli ihan-ihan läpihikinen. Vaihdoin kotona kuteet uikkarishortseja myöten ja lähdin käymään rannassa. Tänään tein sen aika kuhnailematta. Käväisin vedessä kokonaan pulahtaen. Nyt on vaan siistiä tehdä niin eli on täydellistä kun veteen menee kokonaan. Hiukan huuhtelin tukkaa ja pomppasin kiireesti ylos. Ei sienne voi viihtymaan mennä. Huuhtaisin vielä kouraisemallani vedellä kasvoja. Vesi oli sen saman yhden asteen kuin eilen. Voi jäynä että teki ihan kipeää kasvoissa tai otsassa kylmä. Huh! Ajattelin kotia kohti lenkkeillessä tai rantaan kävellessä että voisi leikata tukan pois. Siinä on vielä kokematon kokemus että menisin umpisukkeluksiin kylmään veteen paljain päin. Voisi kyllä pää räjähtää heti. Huh. Kun olen niin herkkähipiäinen. -16:56 17:06 Voi vitsi! Kun oon vähän myöhäsyntyinen aina lirissä. Mutta satuin nyt vaan muistamaan että pari viikkoa sitten hosuen kaupunkiin kiirehtiessäni ja juuri kun olis sinne päässyt soi kännykkäni. Keskussairaalasta ja olin pikku ihmeessä tovin ja kauhistelin että kuka nyt on terveysliemessä. No juu minä kai enimin ite kun se asia oli että lompakkoni on löytynyt ja se on siellä. Olin heittänyt sen taas taskustani matkalla ja tällä kertaa onnekeni sitten ihan jonnekkin sairaalan eteen. Onneksi en ollut mennyt metsäpolkua sairaalan taitse. Mutta että pitikin vielä jättää tasku auki. Minulla taisi olla verrarin pusakka päällä juu niin taisi. Semmoista hajamielisyyttä. -17:10 2006-12-28 torstai 16:48 Näköjään kirjoitin tämän tekstin sisäänkin ohjeen itselleni että Alt-9 D tuo päiväykseni. Se on kommentissä eli ei näy jos ei tajua mikä on koodia. No niin juuri huomasin että istun enkä yhtään tajua mitä näppäimiä olisi pitänyt painaa että saan tuon päiväyksen. -16:50 16:51 Siirsin tuon nettiin painamalla F8 ja katselin sitä koodia ja totesin että näkyyhän se ja samalla huomasin että tämä silkka tekstityyli on melko siistiä koska se on aika samaa katsooko selaimella tai html:nä kuten tässä editorissani teen koko ajan. Minulla oli varattuna tuolta edellisestä kappaleesta yksi kompakti aasin silta tännä joen toiselle puolelle. Voi olla että vähän tykään bongailla siltoja. Siksi kai mieltynen sivuponttoonilliseen veneilykalustoon tai katamaraaniin. Sisäisesti harrastan jo aika tavalla vesieilyä sekä valtamerisoutuja. Silta rakentuu kun on rakentuakseen. Mietin jotain kehkeytyvää sähellystä muutamelle instrumentille. Olin vähän hajamielinen on se asia jota silloittelin sen jälkeen kun olin tässäkin äskenkin hajaisin mielin. Hetkinen. -17:03 2006-12-29 perjantai 15:26 Netti ei mulla toiminut eilen illalla eikä nyt. Sikäli siistiä että tämä Linux tietää sen jo käynnistyessään ja siitä on vinkki dmesg komennon listauksessa. Sen tiedon vaan voisi käyttää käyttäjälle tiedottamisessa jatkotoimiksi. -15:27 2006-12-30 lauantai 01:00 Puhkun nyt mutta useina iltoina tässä yötä myöten ovat silmäni alkaneet lumpsaa ja haukotukset velloa törkeästi. Minä en ainakaan tykkäisi semmoista katsella. Olen aika onnellinen siitä että minua on alkanut väsyttää. Voisin siis hitusen pikkuhiljaa opetella tavanomaiseen yönukuksimiseen yövalvomisien sijaan. Vaikka silti taidan pitää yöaikoja jotenkin hitusen luovempina. Hiljaiset salamyhkät. Se mitä sanoin hajamielisyydeksi ei ole silkkaa itseään vaan kuvittelen että se on jotakin uudenlaista. Tuntuu että olen vähän mukana arkipäivän menotavoissa enkä mitenkään kamalasti unohtele enkä törmäile. Hiukan kyllä häslään. Ja ihan tarkoituksella välillä hiukan eri tavalla kuin aina. Siinä voi huomata juttuja. Tosin myös huomasin että olen taas alkanut junnaamaan enkä edes osaa tehdä muulla tavalla kuin olen tottunut. Se ilmeisesti on kehää kiertävä juttulainen että välillä on uudistuvaa ja välillä aina ihan pirjakkeen samaa ja samaa. Päätin vähän kirjoittaa tässä siis. Vaikka netti tyrii. Mutta ensin yksi juttu. Onkin vähän tosi tyhmä asia. Kun päivällä kello 15:28 löytyä sammutin tämän koneen niin se sammuikin uutta vuotta ennustaen vaikka en sitä sillöin kyllä vielä edes keksinyt. Salama leiskuen niin kuin kameran salama nimittäin kytkin vaan hyppäsi jatkojohdosta kun aivan kuin kameran salamavalo kirkasti kohdan johon sormenpääni olin työntänyt. Semmoinen tavallinen viiden kai töpselin jatkojohto jossa on punainen keinykytkin valolla. Säikähdin siinä että hitto ei kai jutska rupea kärtsäämään mutta eipä sentäs. Ei se kovin vanha ollut ja sen olin hankkinut juuri tähän tarkoitukseen tietokoneen ja näytön kytkemiseksi oikeasti pois päältä. Ja nyt se kytki sitten sähkötkin sulakeen kautta pois. Jääkaappiosastoon jäi sähköt päälle. Tähän pikkutupaani tulee sähköjä kahden sulakkeen kautta. Tämä tulee samasta kerroksesta ja muistaakseni keittämön puoli alakerran kautta. Kun joskus liesi polttaa räiskytti sähköjä sammui myös naapurin puolelta jotain. Nyt kytkin tietsikan töpselit sitten kai vanhaan edeltävään tapaan. Pitää sitten katsoa mitä keksin. En taida ainakaan hankkia uutta poksahtaneen tapaista sähköhäkkyrää. Voinpa luulla että jostakin minun sekavarastostani voisi hyvinkin löytyä jotain soveltuvaa viritettävää nippeliä. Noh tuon sähköshowmeinigin perään selvisi että alakerrassa Empulla onkin uusi X-buksi ja modeemikeskitin on matkustanut kauasn vanhojen koneiden nettipiuhain päistä. Eli sikäli nettikytskös uupuu. Tarvittaisiin yksi huoneidenvälinen kaapelointi lisää. Sielä on vain lyhyehkö piuha mitä huomasin. Ja sitäpaitsi olin mennyt katsomaan sulaketta alhaalta ja ne olivat kaikki siististi rivissä yläasennossa ja sitten vasta ylysin tulla ylhäältä katsomaan. Kävin ostamassa Robbarista roomalaisia kynttilöitä. Viime vuonna niitä ei ollut ollenkaan kaupan. Ja nyt on taas mutta ei ollenkaan kai joka myynnissä ja vielä on taas kiinalaisia joita olen muistellut ajoilta kun olin aika pienenlainen. Tortaina käväisin Poikakalliolta pulahtamassa. Kallio oli lumihuurassa. Ja voi pujut vesi oli just aika tasan nolla-asteista. Pikakäynti tuli ja sen perään kuivaillessa ja pukiessa pikkutuulessa kerkesivät jalat jä kätöset sillä lailla viilentyä että ihan sattui. Olisin mennyt uppopalloon ja mielelläni uinut siinä aluksi verraksi mutta möhläsin kun aika kului turhan lähelle viimeistä mahtua. Piti vielä kynnet leikata ja sitten olisi vielä pitänyt teipata sormet yhteen. Katsoin että nyt ei ole tolkkua enää kiirehtiä. Välillä mieluummin möhlään kunnolla jotta tajuaisin että homman voi hoitaa siistimminkin. Siitäkin tuli vähän jotakin minkä tein eri tavalla. Kuten ne hutiloinnit myöhästyä bussista pari kertaa peräkkäin. Niistä voi tajuta jos haluaa että ei halua tuollasteen hölömöillä. Haluan ainakin joskus tehdä asioita harkitun siististi. Silloin kyllä pitää tietä mitä on tekemässä. Ja pitää tietää mitä ei ainakaan ole tekemässä. Olen vähän treenannut noita möhlimisiä joita joskus miellelläni toinen kerta koettelen vältellä. Pienen ilotuliteostokseni perään kävin Cassassa ruokapuolihankinoissa ja siitä kiirehdin kotiin ja läimin jääkaapitettavat tavarat paikoilleen ja muut saivat jäädä kun jatkoin kiirettäni takaisin kaupunkiin kun meinin uimahallille taas kajakkitreeneihin. Toiselta puolelta melallinen eskimo osaa olla sitten välillä ihan hankala minulle. Koetin treenata sitä niin paljon että alkoi sieltä vähän näkyä kuvio miten se onnistuu. Enimmäkseen sai nytkin mela mennä menojaa ja harjoittelin käsivaraisia ja kroppaa käänteleviä eskimoita. Muutaman kerran ei onnistunut ja tulin ylös helpommalta puolelta tai toisella tavalla. Eli en siis jää poolokajakilla uimahallissa näillä näkymin ylös nousematta ilman melaa. Siinä saivat kädet aika lailla huitomista ja välillä varsinkin toisen käden hartia oli hellänä eli se sama joka oli silloin perhosuinnista ihan kipeänä. Ja toinenkin oli välillä väsynyt. Pitäisi katsoa etten rupea harrastamaan paikkoja kipeäksi tekevää liikuntaa vaan terveeksi tekevää. Nytkin tuntuu aika mukavalta huilata uinnista. Minulla tulee nykyisin jotenkin aika sukkelaan kurkkua myöten täynnä oleva olo jutuista joita teen. Ne jotenkin menevät niin kovasti jakeluun minulle että ei sitten kohta enää meinaakaan huvittaa. Tai en nyt ihan tiedä mutta jotakin tämmöistä. Pitäsi kai myös tehdä asennetarkastuksia. Tietsikkatouhua olen alkanut jotenkin tiiviimmin harrastaa ja olen alkanut vähän lisää päästä kärryille. Samalla tuntuu että tämä on ihan tyhmää. Tai siis useimmat jutut ovat himputin epäkäytännöllisiä. Tai on ihan näppäriä juttuja monessakin asiassa mutta samaten törkeän hankalia ja rumia ja vaiketa käsittää ja selvittää. Kun haluan vain pirkaleen yksinkertaisesti saada joitakin juttuja tehdyiksi. No ehkä välillä kyllä vaihtelun vuoksi eri tavoillakin mielellään vaikka. Mutta nytkin nämä eri pääteohjelmat joiden alla kirjoitan. Voi hitsi kun jokaisessa on puolensa. Missä jokin näppärä juttu toimii ja toinen hommeli ei vaan onnistu ollenkaan vielä näillä taidoillani. Saas nähdä kuinka jaksan opetella säätämään. Nyt haukotuttaakin jo vähän. -01:54 03:10 Voi vitsi nyt opin vähän taas. Kun tässä xterm ohjelmassa en ole saanut käytettyä ohjelmani Alt+näppäin toimintoja. Xtermin hiiravalikossa Ctl-vasen on semmoinen kuin "Meta Sends Escape" ja sillä Alt.jutut toimivat. Ja vielä pitää klikata väkänen pois kohdasta "Delete is DEL" niin Delete toimii kun se meni rikki ekasta säädöstä. Lueskelin vain "man xterm" ja sain joitan vinkkeja ja sitten vaan jotenkin keksin kokeilla ja hups. Ja voihan toinen vitsi että kello alkaa olla paljon ja voisin mennä kiipeämään yöpuuhun. Ehkä pikkuinen iltapala vielä. Ehkä voisin alkaa lukemaan. Kirjatkin jotkut alkavat tympiä. Mutta jotkut ovat mainioita vaikka ensin ei meinaa jaksattaa lukea. Luin yhden viimeksi ja olipa mainiota tekstiä semmoista ihan muikeilla värisekoituksilla maalailua. No että juu kylpä kaitten sitten onpi tuo luveskelu yks semmonen niinku harrastukseni. Kuten vähän tä kirjusteluki. Ynnäs tää tiedsikkanäbräys ja vimpailu. -03:20 03:23 Voi hervoton! Koetin tallentaa ja jumitti. Ei heltsansaa en tajua. Nyt futas. Mutta onneksi tämä on näppärä maalatessa ja se kopioituu saman tien sinne minne ihmeen klipboardiin leikepöydälle vaiko vaikka. Kopsasin vielä siitä edelliset pari kappalettani tiedostoon ja sitten takas tähän tektstiini joka ei siis ollut tallettunut. Mutta nyt niinku talteen menee. öh juu. -03:27 2006-12-31 sunnuntai 01:11 Oletin pääseväni nettiin mutta eipä onnistunutkaan. Sikäli potuttaa etten honannut aiemmin testata. Kun nimittäin tein alakerran pelikonekäyttöä varten piuhan ja asentelin sen juuri siksi enimmäkseen että itse pääsisin yhteyteen. Nyt en tiedä mikä hässäkkä ja myöhäistä lähteä tarkastamaan. -01:16 21:01 Ei toiminut netti ei. Vaihdoin verkkokortin. Juu kun silloin kerran ostin kaksi ja se tuli silloin vanhaan koneeseen joka sillä korjautui ja nyt vaihdoin sen toisen kortin tähän ja heti syttyi merkkiledi ja modeemikeskittimessä myös. Mutta nyt tämä viritykseni ei osaa menni nettiin. Kokeilin uudempaa Knoppix 5.0 ja se meni ilman mitään säätelemättä nettiin. Että vahingosta sellaista voin viisastua ja katsoa miten sitten nämä jutut säätelisi. Mutta tykkään tästä vanhasta versiostani eikä uuteen voi monia juttuja rikkomatta rynnätä eli siinä on paljon säädettävää että homma pelittäisi kuten tämä vanha. Nyt kirjoitan tämän vanhan omasekoittamani ja säätelemäni version kautta ja koetan sitten bootata uudemman jonka kautta koetan päivittää tämän teokseni vihdoin pitkästä aikaa nettiin. Okei. -21:06 0611 (tämä 0612) 0701 Jorma @ irc-galleria .... päivissivulleni alkusivulleni 2007-02-01 06:38