Jorma haahuaa 2007/01 tammikuu 2007-01-01 maanantai 23:52 Taas puhkun ja puhallan epämääräisen hankalaa oloani. Liikuntaa on nyt ollut melko vähän. Tänään kaksi kertaa viiden metrin siirtymiskävelyä pihalla. Aika huonoa mutta joo. En oikein tiedä haluanko olla päättäväinen ja sitten ihan ryhtyä vaikos mitä ehkä muuta. Olin päivällä vähän aikaa ihan onnessani kun sain säädettyä Knoppix 5.0 käyttöä että tuli omat tietoni mukaan ja sain käynnistettyä uusimman Firefoxin siinä. Surffailin hyvin mutta ilman ääntä. Ja nyt sain palata tähän vanhaan koska en osannut laittaa DosEmua enkä DosBoxia käyntiin tuolla ja tässä vanhassa no ovat valmiissa vireessä. Semmoista. -23:59 2007-01-02 tiistai 23:32 Tuossa jo riittävästi aihetta kirjoittaa kun kellonaika on kohtuullinen. Sekä että se on vielä tänään ja pitsiä symmetriaa. Toinen päivä eikä mitenkään sen hassumpi. Eilinen on käypä myös. Aattelin että kunhan jotakin tolkullista päivään saan mahtumaan niin se on aika okei. Sain tänään siivottua vähän. Ehkä tosiaan vähän mutta sehän käy. Kävin ruokakaupoissa. Tämän päivän sekoilu tuli kun en taaskaan muistanut että en muista korttini tunnuslukua. Enpä taidakaan jaksaa enempää nyt kirjoittaa. Olen tässä eri mikrolla eli Mikan vanhalla Win95/98 koneella. Olen näköjään alkanyt harrastaa vanhojen vähän romujen mikrojen keräilyä. Yksi juttu että aattelin että turha ehkä vähän käyttää sanaa harrastaa. Kun teen jotain niin teen. Olen ainakin ollut hieman huomaavinani että mitä teenkään niin paneudun siihen jonkin verran. Tai oikeastaan juuri viime aikoina olen alkanut paneutua. Olen alkanut päästä jyvälle luonteestani. Tai jotain sinne päin. Jostakin syystä siinä on muikula paino pikkutarkkuudella tai yksityiskohtiin paneutumisella. Ja kun nyt alan tuota tajuta voin säädellä paneutumista myöskin. Joskus panna hällävälikköä peliin kun tiedän että voin toisen kerran tehdä yllinkyllin tarkkaa touhua taas ja sitten mitä lie. No joo ääh en nyt tuota jaksa vatvoa. Käytännön älyä minulle on aika vähän tähän mennessä suivaantunut. Tänäänkin oli ihan märkä keli ja laitoin lapikkaani jalkaan eikä niissä ole vielä just juuri minkään maailman vedenpitävyyttä. Joo ja nyt ajatukset menevät menojaan. Haukuin itseäni pariin kertaankin pieneen ääneen kaupassa. Ihan vaan kun en ollut laittanut muovipussia reppuuni vaikka edellinen porkkanakeikka Kontulasta on tuoreena mielessä. Oon saatanan idiootti. Otin pussin sitten ja perunaa siihen. Nyt laitan vanhoja pusseja reppuun ettei tarvi uusia ottaa. Noin eikä kovin kauaa vienyt. Eli se mitä tekee ja kaikki on jonkunlainen sekasoppa. Eli asioiden tuumiminen ja murehtiminen ja tekemättömyys ja tekeminen. Palasi vaan mieleeni kun täti-ihminen ihmetteli samaisessa kaupassa pussittomia hedelmiäni. Ja siitä taas erilaiset muutkin selittelemiset. Olen ollut aika aina niissä melko paska. Ja varmaan myöskin ymmärtämisessä. -00:03 2007-01-08 maanantai 04:54 Tietokonetilanne on suurin osin sama kuin ensimmäisenä päivänä. Eli tästä tulee vasta toinen päivitys nettiin jos jaksan. Kirjoitan vanhalla viritykselläni nyt ja käynnistän Knoppixin sitten CD:ltä että pääsen nettiin. Se kyllä futaa hyvin mutta potuttaa kun en osaa säätää tätä vanhaa toimimaan. Noh ompahan varsin opettavaista sählätä. Tajuan että omat säädöt saisi olla jotenkin niputettu että olisi hitusen helpompaa ottaa ne mukaan kun tulee tämmöinen muuttuva tilanne. Eli erilaisten ympäristöjen käytännön testi. Haaveilen että osaisin säätää Knoppixista ensin ja lopulta jopa ihan omasti virityksen jossa olisi niitä juttuja joita itse huolin tarvita ja sellaista. Mutta kun en vielä edes tajua miten viritellään muutenkaan pahemmin. Opiskeltavaa riittää vain. -05:01 23:00 Kaipa tavallaan yksi tärkein päiväkirjafunktio olisi saattaa omia asioitaan selvemmiksi. Vähän kyllä kuvittelen että se vaatisi myöskin sitten sen lukemista mitä on kirjoittanut. En ole sitä ollenkaan harrastanut pitkään aikaan kuin aivan satunnaislyhyissä pätkissä. Minulla on taas posahtanut systeemi siihen että nukun päivisin. Mennyt yhä vaan reippaammin aamutuiman ohi että pääsen nukkumaan. Sen seurauksena viikolopun kuvittelemani uinnit jäivät ohi nukutuiksi. Kun nääs ostin sen uimalakortin vihdoin viime torstaina. Ja kävin uppopallossa silloin ja oli aikalailla hyvin porukkaa. Se oli neljäs päivä. Vähän alan aavistella ja aloin siellä uppiksessa niinkusta että lämmittely vaikkapa uimalla saa homman sujumaan kun alussa ihan tuppaa heti alun ehkäpä helponkin jälkeen hengitysilman ja koko touhun kanssa ihan hankalaa olemaan. Melkeinpä tuskaistakin. Ja toinen sitten on että tosiaan tarvin sen hyvin pitkän syömättömyyden ettei hengen veto käy vaikeaksi. Jännää jopa että uimaan pystyn paljon helpommin syömisen päälle kuin uppopalloilemaan. Sitten perjantaina kuvittelin joko uivani tai ainakin meneväni kajakoimaan. Ja kaikki jäi välistä ja ihan hyvä sillä tulin aika täyteen melattomista eskimoista kahdella kerralla. Olen jopa reippaahkosti miettinyt että mikä se omituisuuteni on kun mitta meinaa välillä tulla helposti täyteen. Tuossa noina edellispäivinä tuumin että se olisi jotain semmotta kon minuun jotenkin hups tehokkaasti juttu uppoaa tai koen herkästi. Mudda nydde tässä kirjutellessain tuumasin eddä duo voip ol et myäskin teen aika-aikasen intensiivisesti ja jopas siitä voi seurata sit duo kokemus joka tekee kurkkumitalliset aika äkkiä. Kun tuohon malliin tuumasi mä tät kirjuuttelluu. Siksi älypöllyy että ei haahua mä mitan heti täys. Lauantai nukuin lähemmä umalan kiinnimenoo ja sunnuntai elikkä eilen kiinnimenon yli ja helpottaa pirkallisen verran kun ei sitten tartte tuumia enää että mennäkkö vaikka ei. Ja nyt maanantaina laitoin kellon soimaan. Jotakin heräillessäni tajusin että kello olisi soimassa 17 mutta viisaasti olin laittanut sen 18 ja heräilin ihan muutamaa minuuttia ennen. Ja silti minulle jäi vain vajaa tunti uintiaikaa. Uin kolme tavallista 400m sekaria. Eikä siis esimerkiksi yhteen perään kolmea. Mennessäni uimalalle kuvittelin että uisin ihan tosiaan rauhallisesti ainakin aluksi. Osittain toteutui ja osittain möhläsin tuon. Toiset pari sekaria sitten vähän reippaampina ja reippaampina. Yllätyin kuinka helpohkoa uinti on. Mutta kai se onkin juuri huilin ansiota. Mutta ei ollut kamalasti kuntokaan kerennyt rapistua. Niin enkä syönyt mitään aamun jälkeen enkä silloinkaan paljon ja sen päälle nukuin. Tein vielä pariin kertaan delffiinipotkusukelluksia ja vuorokylkipotkuja ja tavallisia sammakkouintisukelluksia per laji 25+25 metriä pareina. Taisin tosiaan aluksi ihmetellä hieman kun perhosuinnissa tuntui meno ihan sujuvalta kun jalatkin jotenkin tuntuivat olevan mukana vähän pelissä. Uin perhoset alkuperäisimpään tapaani joka toisella vedolla hengittäen. Niin ja vielä huomasin että tunnen miten voin vetää käsillä voimakkaammin ja potkia ja siitä tulee lisää vaihtia ja tietysti lisää väsähtämistä myöskin. Enpäs nyt tiedä mutta voikin olla että minulle sopii ehkä paremmin harvinainen harjoittelu ja sitten pitkä huili. Tai sitten harjoitella aivan muita juttuja välillä vaikkapa ihan sitä tapahtumattomuudestaan kuuluisaa lenkkeilyäni. Kävin Otto-rahannostokoneella ja sitten Cassa-kaupassa. Ja matkatessani kotiin mietin että kyllä minä lettuja jaksan ja haluan tehdä. Tein ja söin ja äsken aivan tunsin olevani mahanpullotuspisteessä. Nyt on jo olo helpottanut ihan tässä kirjoittelun aikana. Että ihan hyödyllistä puuhaahan tämä. Sitä en nyt taaskaan tajua kun tästä X-ikkunoinnista hävisi fi-näppäimistö. Ja osaan olla varma että näin kävi nyt minulle ensimmäistä kertaa. Olen tajunut että minusta tuntuu hoopolle kun en tajua miksi asioita tapahtuu. Kun en siis ymmärrä. Tykkään aika paljon kun kämpässäni on ihan älytön sekamelska. Ja sitten tykkään myöskin järjestyksestä. Mutta järjestystä olen varmaan viiskyb kertaa nopsemmin kurkkuani myöätes täynnä kuin tuoata originalisuutta. Rikkomuksen seuraukset kuten lasinsirpaleet ovat kaikki erilaisia kuten myöskin läpi ruostuneet kruunukorkit vähän eri luonteellaan. Ne jotka ovat ehjiä tehdastekoisia ovat ikävystyttävän samanlaisia. Voihan vinettus alko miettiminen. Siis jäin omenat mahassa istumaan kun ehkä taisin pumpata pääni vähäksi aikaa alipaineelle tässä lasketellessani. -23:43 2007-01-10 keskiviikko 00:29 Kovin yllättäen olenkin keljuvointinen. Siitä hieman surullinen. Eli taidan olla sitten tämän herkkyyteni vuoksi helposti ikävämielisyyteen luiskahtava. Ajattelin eilen että siirtyisin käyttämään us-näppäimistöä. Kun kerran hävisi fi-kielisyys. Opinkin jo monen merkin paikat mutta siltikin varsinkin vaikkapa ihan viiva on hukassa usein. Us konstissa monet merkit ovat helpommin saatavilla ja ongelmaksi jää sitten skandien eli ään ja öön löytyminen. Nyt ne tuleekin mukavasti silloin kerran tähän ohjelmaani tekemäni toiminnon avulla. Hassua että tein isot ÄÖ tulemaan väärin päin mutta onneksi pienet sentään öä kuten ne ovatkin näppäimistöllä. Nyt jo oloni vähän helpotti kun kai keskityin tähän puuhaan. Voi voi kun olin heiveröinen ja tuntuu kyllä vatsassa edelleen keljutusta. Ajattelin että kerron tässä että tein ja join juoman jossa oli 3 munaa ja 3 ruokalusikallista sokeria ja hiukan maitoa ja 5 pullistelevaa ruokalusikallista kasvisrasvavaniljajäätelöä. Lisäksi kahvi jolla poltin suuni kun sitä tuli liikaa kun olin unohtanut ylimääräistä vettä vedenkeittimeen ja tavallisia omenoita kaksi ja pieni kimpale juustoa. No niin ja luulin että homma on ok ja vielä mitä. Juoma olikin aika kylmää ja kylmenin sitten itse ainakin jonkun verran siitä fyysisesti ja sitten tuntui että tuo himputin juomani kävikin mouruamaan mahassa. No kai tästä alan ehkä selviämään pikkuhiljaa. Kävin illalla uppopallossa. Ensin uin viiteen kertaan yhteen kyytiin sadan metrin sekauinteja väärin päin. Aluksi hieman rauhallisesti ja loppua kohti ehkä kehteen kertaan perhosessa koettaen pinnistää ja hengitin joka vedolla. Olen näköjään tosiaan sitä oppinut jo tekemään. Perhosen aluksi vaikeinta asiaa ei hengittämistä. Minua vähän oudoksuttaa kun selkein hankaluus tuossa uinnissa oli kroolia seuraavan rintauinnin vedenalainen alkuosuus jossa tuntui olevan ihan puutetta ilmasta eikä ollut mitään puhtia vedenalaisen käsivedin kohdassa saatikka potkaista sen perään vielä jaloilla. Käväisin saunassa ja teippailin sormia yhteen ja huomasin että pikkukynsisakset ovat ihan onnettomat kun yritin vasemmalla leikata oikeaan käteen tai sormiin kietomaani teippiä. Katkaisin sen ripäisemällä ja sitten pyysin naapurilta apua teipin halkaisuun ja laitoin niitä päitä sormien väliin teipin liima liimaa vasten että ei lähtisi irtoamaan. Tajusin myöhemmin nyt illalla kun viettelin sellaista tuumivaa aikakautta. Semmoista että teipin kangasmateriaali vettyy vedessä ja eihän se sitten pidä. Nimittäin huomasin teippiä pois ottaessani. Liima liimaa vasten on tiukassa ja liima teipin kangaspintaa vasten ei ole ja kaikista toikimmassa teippi oli ihossani josta sitä sai pienoisesti kiskoa irti ja liimaa jäi vielä lähtemättä. Ja sitten tajusin myöskin että eihän se teippi voi tarttua itseensä eihän sitä saisi muuten rullasta irti. Simppeliä mutta ei siltikään ollut tullut tajuttavaksini aiemmin. Pelissä olikin sitten kohtuumäärä sakkia. Niin ja olin syönyt pari tuntia aiemmin pienen kahvi-jäätelö-omena-juustokorppuleipä iltapäiväpalan. Ei siinä ollut kamalasti liikaa mutta ehkä oli sittenkin ja olisi saanut olla tunti enemmän aikaa syömisestä. Viimeksikin taisi olla ja nyt jonkun verran semmoista närästyksen tunnetta pelin aikana. No joo mutta tuntui ettö osasin joltakin osin kamppailla puhdikkaammin kuin ennen. Ja se taas on aika loogista kun mietin että uintinikin ja potkiminen eilen oli aika puhdikasta. Kohtuudella oli tilanteita että tajuan entistä selvemmin mitä tapahtuu. Yksi hassu tapaus oli kun pallo oli minulla ja kaksi vastustajaa tuli ottamaan sitä. Itse asiassa tapahtui että vastustajat pitivat kovasti pallosta ja minä olin siinä välissä aika rentona tai varmaan suhteellisen ainakin. Eli vastustajat olivat kahden puolen minua. Hmm no jaa jos tarkkaa poikaa olen niin luulen näin olleen. Aika tarkaan luulen jotenkin mieleeni jäi kahden sinisen päähineen vaikutelma mutta jospa siinä olisikin ollut toinen meikäläisiä. Sitähän pelissä aina silloin tällöin sattuu että kiireessä kamppailee oman puolulaisten kanssa. Minulla tupsahti juuri suustani modulaatio. Kun koettelin keksiä nimitystä tälle niinkuin muka uudelle mitä koettelen häärätä ja huusata. Eli olisin niinkuin tajunnut että ei oikeastaan eikä väärästään voi tulla juuri mitenkään suurta muutosta vaikka jotakin suurenmoista kuinka haikailisin. Voin vaan vähän koetella tehdä pieniä säätöjä ja olla yrittämättä rikkoa sitä vähää joka toimii nimittäin rikkomisesta minulla taitta olla melkien muhkeammin kokemusta kuin kunnostamisesta ja ehjän tekemisestä. Tai sitten halusin vain sanoa noin. Kun ei paljoa mitään voi lopulta kovin tarkkaan tietää. Tämä on tavallaan tämmöistä omaa nahkeaa alkupamaustani kapea-alaisen loputtomasti. Joo kyllä taidan selvitä vaikka jo kerkesin tummanpuhua mielessäni että kohta olen kipeänä ketarat ojossa otsa epämukavuuden hiessä. Mutta äsken vielä oli jaloillani kylmä ihan kuvitellut hampaat melkein kalisi. No niin ja no niin nyt taas olen omassa taudissani eli en osaa lopettaa en. En en. Vai? Noooh. -01:11 05:26 Sain kokeiltua sählättyä DosEmun käynnistymään bootattuani cd:n kuva ISOn ja sain äÄt ja öÖtkin näkymään ja tulemaan. Ei ollut ihan helppoa ja en tiedä saanko toistamiseen tehtyä. Sekavasti vain kirjailin lappusille noin niinkuin mitä tein. Mutta joopa joo. Jotenkin melko kovahkon vaikea minun on keskittyä että saisin tässä aikaista. Jotenkin huisin tympivää vaikka joskus tuleekin riemun puuskia kun jonkun säätöjujun sitten vihdoin keksin. -05:30 23:43 Taas saman tapainen tilanne eli en millään viitsisi oikein kirjoittaa ei huvittaisi. Aamulla en laittanut kelloa soimaan vaan tuumasin että kaipa nyt sentään heräilen itekseni iltakuuteen mennessä että kerkeäisin uimaan. Enpäs tiedäkään kuinka olisi käynyt muutoin vaan puhelin soi vähän ennen neljää ja siitä sitten tuli herätykseni. Sikäli olin nukkunt riittävähkösti että juuri ei tuntunut että unta siitä pitäisi jatkaa. Koetan nyt hissukseen louda järjestelmällisempää tyyliä kuin entinen taaperrukseni. Melkoisen mielenkiintoista kun nyt tuntuu että vähän väliä näen selvästi miten jotkut asiani ovat tai ovat olleet. Eri aiheisetkin tosiaan ihan tamaan malliin. Kuten ovat tavara-asiat sikin sokin niin ovat tietokoneella tiedostoni justiinsa samanlaisesti. Siellä täällä läjiä samasta aiheesta eikä niillä ole siis yhtä omaa paikkaansa. Olen välillä ollut ihan järkyttynyt siitä kuinka olenkaan osannut luoda niin monia aloituksia jopa melkein ihan saman laisia monta kertaa. Ei ihme että en pääse eteenpäin kun luon ryteikköä itse ja siihen jumitan. Tuota vastaan olen nyt alkanut kamppailemaan. Entisellä tavalla ei tule mitääb valmista vaikka kuinka paljon vaivaa käyttäisi ja tosiaan huomaan että asioita voi tehdä siistimmin vähemmällä vaivalla ja valmiimmiksi asti pikkuhiljaa. Ideana on jättää turhia välivaiheita pois. Ja keskeneräisyys on välivaiheista turhin jos pienestä asiasta on kyse. Yksi ainoa asia on ollut minulla toimiva eli se että olen huuhdellut eli tiskannut astiat saman tien käytön jälkeen. Mutta esimerkiski tyhjät maitopurkit pinoutuivat välillä ihan hurjasti. Tosin huuhtelin ne aina eikä niihin siis jäänyt happamoituvaa. Keksin nyt äskettäin yhden kerran että saman tien kun purkki tyhjenee ja huudon sen leikkaan pohjan irti veitsellä ja laitan purkin pyykkipojalla tiskikaapinhyllyn reunaan. Se on nopeasti siitä kuiva kun saa ilmaa ja sen voi siirtää pinoon. No tiskauksessa on poikkeuksena retkeily tänne tietokoneen äärelle kun nytkin on mukana kahvikuppi ja jäätelölautanen. Välillä kaadan astioihin pinen tilkan vettä ja siten kahvikuppiin ei kuivu jämät ja se on valmis pikkuhuuhtaisulla. Minulla oli aika pitkä aika että en pystynyt ollenkaan säätelemään arkipäivän juttujani ja melkein kaikki kasautui. Niin ja vielä moneen pinoon. Kuten vaikka tiliotteet ja vastaavat verokortit saisivat olla maillahalmein samalla seudulla mutta ei tosiaan ja ovat aika paljon olleet hukassa. Kuten siis viimeksikin minun piti hakea ylimääräisen kerran verokortti kun olin arkistoinut entiset hukuksiin. En hävitä yleensä mitään mutta hukuttelen väliaikaiseti usein. Kun jätän turhia välivaiheita pois niin voin samassa ajassa tehdä asiat tosiaankin rauhallisemmin ja siistimmin. Ja kun minut on kirottu tällä himputin yskityskohtaisuuksiin tarttuvalla mielellä ja muistilla ja toimintatavalla niin käytän sitten sitä. Tai aloittelen käyttämään. Ennen se ei tainnut toimiakaan. Tai toimi kovin kapeakatseisesti. Tyypillinen tai eräs kuvio on että asia on eri paikassa ja siis eri ajassa kuin asian hoito. Jossakin paikassa tarvisi työkalua jota siellä ei ole. Ja aina kun on siinä paikassa onkin sitten ihan hoppu eikä voi viritellä juttua. Kuten joku pyörän jarrupalan säätö. Tai jopa vaihto kun tosiaan on kulunut joka hollilta metallit jarrupalan alta esiin. Ja sitten voi olla vielä vaikeuksia kuten että mikä työkalu ja seuraavaksi minkä kokoinen. Ilmeisesti minulla ei ole nytkään tietoa. Luulisin että 6mm kuusiokoloavain. Asia on akuutti juuri seuraavassa pyöräilyhetkessä. Minua vähän onnisti kun tuli ihan käypä esimerkkiaihe ekä tarvinnut ottaa mielessäni ollutta autoasiaa joka on saasteista. Toinenkin rikkonaisuus on juuri olemassa eli lamppuni pidin. Se on aikoja sitten kaatuessa katkennut mutta huterosti pysynyt ja olen avustanit sitä kumppareilla. Minulla on kierrätysvaraosa. Välillä olen ollut varsin poikkinainen kun tulen uimasta tai uppopallosta. Sen sekä vaihtelunkin vuoksi laitoinkin nyt illalla lettutaikinan valmiiksi ja jopa suodattimen kahvia varten taittelin taitoisasti. Lettutaikinhillopurkin päälle asettelin tuon kierrätyskeskuksen suodattimen kannen ja olin tyytyväinen kun sekin sai välillä käyttöä. Hillopurkista on mansikkahillo syöty. Dronninholm se sisältö oli. Ennen oli Euro Shopper mutta se on tullut todettua litkuksi vaikka voisin jossakin vaiheessa kokeilla vaihteeksi. Sattumalta sain viimeisen hillon kautta vaihtelua. Luulisin asettelun vahingoksi tai itse olin tarkkaamaton kun luulin ostaneeni samaa kamaa ja maistaessani ihmettelin että onpas kirpakampaa tällä kertta ja aloin havahtua siitä vsta että ostinkin vadelmahilloa. Siinä oli ihan kiva sattumonen vaihtelua tuova sekaannus ja tapahtuma. Kävin uimassa ja uin 500 selkää 500 kroolia 500 perhosta 500 rintaa. Lähdin sittenkin liian myöhään. Ajattelin että uisin 600 per laji mutta onneksi osasin arvioida ja tuo mahtui uima-ajan sisään. En olisi syönyt ennen lähtöä mitään mutta tulin maistaneeksi jäätelöpaketista muutaman lusikallisen sulaa namia. Olen vähän muuttanut arviotani ettei aika iso jäätelön nälkäni ole seurausta vähästä tissimaidosta pikkuriikkisenä. Tai vaikka olisikin niin ei ainakaan ole kaikilla jota tykkäävät jäätelöstä ja makeasta. Eli selittelen tässä että olen menossa tai tulossa semmoiseksi mikä olen eikä siihen tarvi kaikenlaisia höhliä selittelyjä. Sanat ovat vähän itseensä kompuroivia. Kaikkea ei tajua eikä juuri tosiaankaan yhdella kerralla samaan aikaan. Kunhan nyt jotakin honaisi edes. Tänään olin aika vedoton tultuani uimasta ja kun vetelin lettuja alkoi mieli mieltyä mukavaksi. Tuli viisi lettua. Olen muutamaan kertaan aatoksinut että lettujen lukumääräkin on tärkeä asia tärkeiden yksityiskohitien joukossa mutta se ei ole päässyt mukaan kirjanpitoon kertaakaan. Nyt vihdoin pääsi. Väitinkin jo että olen skarppaamassa. Yksi kauhistutus on laput ja liput joille olen säkertänyt muistiinpanoja kun olen sählännyt ja säädellyt tietokoneella. Eilen oli ihan tuskaa kun ei ollut mitään hallintaa ei mitään luokittelua. Olen kuitenkin tajunnut että kaikki hoituu kun halua on. Tai voi oppia kuten uimaan tai järjestelemään. Uimisessa minä opettelen pienehköjä asioita ja järjesteln sitten niitä. Ihan samaa kuin tämä muu rauhallinen puuha. Kun puhaltaa ilmaa ajoissa ulos niin kerkeää paljon rauhallisemmin sopivalla hetkellä hengittää uutta ilmaa sisään. Tai laittaa lettupannun tulelle tai tässä honasin että on konetekniikkaasiaa ja boottausta ja komentoja ja X eli grafiikka-asiaa. Eli juttuja joihin on helppo luokitella ja siitä voi sitten jatkaa. Aika olennaista oppimisessa olisi pysyä hommelin vähän hanskassa rennolla otteella. Hätäillen saa vaan oman olon kurjaksi kun ei asiat sillä tavalla onnistu ja sopiva sana onkin luonnistu eli ei luonnistu. Luonnetta kun säätää harjoituksella niin voi vähän alkaa huitomaan. Kun alkaa tietämään tai paremminkin tuntemaan mitä tekee. Asiasta riippuen. Käynnistin tämän vanhan "asennukseni" kun luulin tulevani testaamaan toimiiko edelleen kun siirsin tänne yöllä tekemäni DosEmun asetuksin säädöt ja sain vain huomata kuten oli viimksikin että eihän suomalaisuusnäppäimistö ole ollenkaan enää pelissä mukana. Enkä yhtään tajua minne se hävisi ja miksi. Olen tässä huomannut että alkaa väsyttämään. Luulen olevani monet myöhäisillat karauttanut parhaan väsymykseni ohi. Ja sitten luuraillut aamuun saakka. Tässä asiassa tarvitsisin kuria lopettaa nämä sekoilut väsytyskohtauksen vallitessa. Meinasin kuitenkin koettaa käynnistää vielä netissä toimivan puolen ja koettaa jos saisin hiukan automatisoitua komentoja jolla saan omia virityksiäni toimimaan sen yhteydessä. Se alkoi hyvästi lupailla viimeksi jo. Tässäkin on paikkaa oppimiselle. Otan asioita niin rasittavan raskaasti. Ei tässä tarvisi olla paljon edes ajatusta suhtautumisille vaan senkin tehdä vaan. Ainakin voisi olla välillä jokin tuontapainen takajuoni. -00:50 2007-01-11 torstai 00:53 [ Lisäsin tuon unohtuneen päiväyksen sunnuntaina 14 pv klo 18:47 ] 00:53 Voi hiisiläinen kun en tajua miksi satunnaisen oloisesti eivät toimi jutut. Ainakin yhden kerran kyllä huomasin jonkun jutun ja sitten tajusin miksi taustakuvani ei tullut esiin ja fiksasin. Mutta nyt silloin tällöin ei vaan toimi tämä Ctl-Alt-P eli päiväkirjan kirjoitukseen ryhtyminen. No joo ei se nyt mitään eikä se ollut mitä tulin kirjoittamaan vaan se tuli mutkana matkalla. Honasin että olennaista ovat yhteydet. Uimalaan pääsee uimaan kun se on auki. Kaikessa taitaa olla näin. Ei mikään ole irralista. No ainakaan minulle kun keksin pienoisia merkityksiä ja joskus isoisia. Tuntuu että tajusin semmoisen tapaista että asian haluaminen voi olla vain rasittavaa. Kun ei tajua miten sen voi hoitaa luontevasti. Tajusin että samalla kun kokeilen tehdä seuraavassa virityksiä kirjoitan ne komennoiksi muistiin ja luon siitä ohjelmanpätkää jolla koetan seuraavalla kerralla klimppinä hoitaa ne säädöt joita olen nyt joka kerta vaihtelevalla menestyksellä tehdä. Viimeksi unohdin asettaa tietojen pelkän lukuoikeuden kirjoittamisenkin sallivaksi ja vähän aikaa ihmettelin kun ei homma toimi. Tämäkin on yksinkertaistamista. -01:03 2007-01-12 perjantai 00:50 Voi apatian poikanen. Ja silti sehän on vaan merkki siitä että on hengissä kun mielialat vaihtelevat. No kuinka nyt onkaan niin olin tänä iltana vielä enempi innoissani kuin eilen. Pikkuideoita on pulpunnut ja joitain pieniä saman tien kokeiltaviksi ja energia riitti siihen melko vähään mikä illasta selviytymiseen oli tarpeen paitsi nyt ja olin sentään ajatellut kirjailla juttuja ylös. -00:56 01:08 Tuli mieleeni että semmoinen säheltävä paikkailu on kuin laittaisi lautoja lahoon tukipuuhun. Myöhässä tai ennen sitä rakennelma alkaa rojahtaa. Ja vaikka seisoisi niin jatkopäivitykset tulevat aina keplottelevammiksi. Tein loistohymyn vähintäinkin ellei ihan hihkumisen saattelemana eilen yöllä sen komentojonon jolla saan nyt näpsäkämmin jo useat minulle tärkeimmistä toiminnoista pelittelemään tässä koneella tällä käynnistystavalla. Nyt olisi pikkuisen hinkua kokeilla jatkaa säätöä ja huomasin kuin olisin tekemässä risuaitaa perusmuurin paikalle. Sormetkin menevät vähän mille näppäimille sattuu. -01:14 2007-01-14 sunnuntai 18:44 Raportoin nyt vasta loppuviikosta. Kello jo 18:49 kun vähän fixasin tuota aiempaa ja jopa hiukan lukaisin. Tällä kertaa tuntuu mauttoman sekavalta luettavaksi tässä terminaaliohjelmassa. Oi että joo. Vaihdoin terminaalia muutamaankin kertaan. Nyt on isompaa tekstiä. Tekisi mieli sanoa mitä niinkuin konkreettisesti tein mutta olkoon kun tuntuu että se olisi pikemmin jonkun säätelypäiväkirjan aihetta. Olen hautonut enkä edes tiedä ehkä puoli vuotta laittaa ylös ajatuksia mimmoisia juttuja tietsikkasysteemiltä toivoisin ja se saa kyllä melkein olla enlanniksi just joo. Nyt aattelin että sitten kun opin säätelemään niihin mun kandeekin laittaa piste ja pilikku tosiaan erinäköisiksi toisiinsa verrattuna nimittäin ne on alkanut seota silmissäni. Sikälikin on näppärää etten päiväkirjaan kirjoittele noita turhia välimerkkejä. Voi samperi tosta paha hyppylauta vilosofioimaan. Lopetan tämä hässäkän. Torstaina 11 päivänä taisin ensimmäista kertaa mennä hieman hallitummin silti lähes sekopäänä uppopalloilemaan. Vetelin aamupalaani eli päivävälipalaa noin kolme tuntia ennen treenia. Taisi olla parin munan munakas ja vähän jätskiä ja omena ja kahvia. Ajattelin vähän että olisi varmempaa jättää syömättä mutta oli tunne että voisin tarvita energiaa. Sain kokea että olen saamarin ja ihan tosi saamarin saamaton. Tosin tuo oli kenties eka kerta tuollainen kokemus minun elämässäni ja innostuin nyt kirjaillessani rääkimään. Nimittäin aloin tehdä lähtöä varmaan hyvin ajoissa aiempaan verrattuna. Mutta kovin myöhään taas verrattuna siihen miten haluan itseni toimivan. Luulen etten unohtanut mitään muuta kuin olla virkeämpi aloituksessa. Nyt menee kyllä yleispuheen puolelle mutta menköön. Siis mitä muistan niin olen lähes aina vasta aloittamassa lähtöä silloin kuin pitäisi jo lähteä. Ja kaikki toimet siinä ovat kuin yllätystä ja se että useita juttuja ei löydykään vaikka olen kuvitellut että vaan nappaan ne ilman mitään vaivaa mukaani. Muistin varsin selkeänä edellispäivän kuvitelmani ja taisin siitä silloin kirjoittaakin. Kaikki pyörän valot ja jarrut. En niitä unohtanut enkä ole vieläkään unohtanut. Tein muutoksia kuvioon. Lamppujutut jäivät kesken mutta keksinkin koettaa otsalamppua kun olin tajunnut juuri että piru siinähän on magneetti. Otin pienen varataskulampun taskuuni. Ja se kuusiokoloavain oli vaikea löydettävä eikä löytynytkään kuin väärä tai vääräksi säädetty. Urheiluteipin ja kynsisakset sain mukaani ja taisin älytä ja mukamas keretä leikata kynteni sormistani. Tuo oli varsin kiehtovaa minulle että olin tajuissani ja tiesin mitä juttuja haluan. Noin neljässä minuutissa sain säädetyksi oikean puolen takajarrupalan. Ja tuo työkalujuttu ottaa minua vieläkin aivoon mutta pikemmin opetuksena. Ja lähdön aloittamisen onneton ajoitus. Vaadin muutosta itseltäni. Muutamaan kertaan muistan ajatelleeni ja vielä liittyen lähtöön uppikseen tai bussimatkalle stadiin että laittaisin kamppeet ennakolta valmiiksi. Vielä en ole ikinä sitä tehnyt muutenm kuin ehkä aivan osittain kuten laittanut räpylänfyllisukat kuivumasta räpylän sisään valmiiksi. Sen voisi aina tehdä. Ja samoin laittaa uikkarit. Uppopallouikkarit ovat ne sinisemmät ja peökän uinnin uintiuikkarini ovat mustat sekä kulahtaneemmat. No siis menossa. Otsalamppu pysyi ohjaustangon kannattimessa ja pultin pää esti sitä vajoamasta aivan joten se valaisi suunnilleen suoraan etupyörän keulimmaiseen kohtaan. Jätin sen vilkutteluvalolle ettei turhaan polta kaikkia viittä lediä koko ajan. Tuossa oli opetuksenani että taas löytyi kevyempi ratkaisuehdotus asiaan johon olin kuvitellut kamalan säädettyä ja tehtyä rakennelmaa eli pidiketta mielestäni liian raskaalle PyöräileVille polkupyöränlampulle jossa on 4 lediä ja neljä AA-paristoa. Lampun vikaksi tulee raskaudesta jotuen pitimen rikkoontuminen pyrän kaatuessa. Siksi minulla on ollut kuminauhat lisäpidikkeenä. Edelleen tuota samaa torstaita jolloin toteutin keksintöni pikkurillin lastaa varten. Nimetön on se lasta kuten ennekin mutta teippaaminen on ollut sekavaa. Honasin että ominaisuuksi on käytettävä. Joku jutska pysy ja joku ei ja tahdon käyttää ne luonteidensa mukaisesti. Teippi ei pysy tekstiilissään mutta se tarttuu sileen hyvin liima vasten liimaa. Jossakin edellisinä päivinä tuo minulle kolahti kun tein teippifilosofisia tutkimuksia emulaatioina päässäni. Kokeilin laittaa kaksi pätkää ensin päät pikkurillin puolella yhteen liimat vastakkain ja sitten toinen jossa liimapäät nimettömän puolelle. Teippaaminenkin on oma taitolajinsa. Teippi pysyi. Uppopallossa olin valkoisia ja olimme aluksi altaan päätypuolella. Toinenhan maali on lyhyen kentän konstissamme syvän altaan kaatuessä ylöspäin rampiksi eli ei seinää vasten kuten toinen maali. Aluksi vastustajamme läpsivät meitä maaleilla. Katsoin kerran ja näin kolme meitä valkoista maalimme pakeilla ja yhden sinisen joka joka tapauksessa teki maalin. Teimme aika äkkiä tasoitusvaihdon jossa miedän joukkueen nuorisojäsen vaihdettiin toisen puolen raavaaseen nuoreen mieheen. Peli alkoi mennä hettiinsä sujuvammin. Aika tasaseen ja kovaa kamppailtiin ja peliin kuuluvat alkuhengitystukehtumisentunnut meni. Yksi uusi asia joka tuli vaistomaisesti kokeiltua oli pallon kokolailla itsellä pito ainakin yhden kerran. Pallo sylissä ja kun muutama kamppailija koetti sitä minulta napata niin käärin vielä jalatkin siihen päälle enkä myöntynyt ollenkaan palloa menettämään. Tosin mietin jälkikäteen että tuommoisissa kohdissa peli pysähtyy ja olisi kaiken kaikkiaan kivempaa kun pallo liikkuu ja on siinä mukana kaikkien mielenkiinnon eikä siinä hässäkän sisällä. Yhden hässäkän jälkeen huomasin että pikkurillinhanka on kipeä teippeinensä kaikkinensa. Pelikerta oli tosiaan fantastinen. Jännästi sen vaan huomasi ja pelin jälkeen sen kuulikin kyllä kaikilta suunsa avanneista. Teippi pysyi niin hyvin että en raaskinut ottaa sitä pois. Perjantaina 12 päivänä käväison jo päivällä tietsikalla ja taisin tehdä nopsaan jonkun säädön. Kun tässä säätelyt ovat ihan kesken. Tosin sikäli ne ovat aina että monet jutut unelmoin voivani tehdä näppärämmin mutta en jaksa enkä osaa eikä ole juuri milloinkaan niin suurta motivaatiota että opettelisin. Ai joo perjantaina siis vähän tuntui että ai-ai vähän väsyttää ja eilen oli hyvät liikunnat niin ja oli niissä alkuna 400m sadan metrin sekauinteja. No sitten tuumin että jos en lähde uimalalle kajakkitreeniin niin tymmin itseäni ja jos menen niin kyllämaar tunnen itseni reippaammaksi. No lähdin sitten ja kerkesin vähän uida. Olisiko ollut - ääh en muista. Muistiinpanojen mukaan 300k 200s 200r 200p. Nyt vasta minulla oli mukanani jo viime talvena keksimäni äyskäri eli appelsiinijuomatölkki josta olin leikannut kannen pois. Ja teippi oli mukana. Teippifilosofiaa taas tulisi tuutin täydeltä. Sille pitää tehdä ihan oma sivustonsa. Otin melan ja poolokajakin taas. Melasin vaan altaan syvään päähän ja jätin melan altaan reunalle ja aloin käännellä eskimoita käsillä ja kropalla. Ja muuten uimassa oli ollut ja melomassakin oli reippaasti sakkia. Esittelin muutamaan otteeseen kiinnostuneille mitä konsteja käytän. Onhan minulla vielä kaapimörkönä melonnassa konsti että kömmin väärinpäin kelluvaan kajakkiin ja siintä teen eskimon. Muutama talvi sitten sen konstin kokeilut meni niin mönkään että on jäänyt kammo päälle ja pitää jossain vaiheessa alkaa koettelemaan tuota niin vaikeaa konstia ja toinen mitä pitää kokeilla on sitten eskimot erilaisilla kajakkeilla. Nimittäin luulen että tuo poolo on helpoin kun se on aika kaponen ja siten kiikkerä. Lauantaina eilen 13 päivänä olin taas jollakin uudenlaisella tuulella. Päivällä ja illalla ei tehnyt mielikään tulla koneelle vaan pikkumuodossaan häärin joitain järjestelyasioita. En juuri oikeastaan siivonnut tai oli siinä pieniä osia tai pikemmina aavistuksia tai valmistautumisia siihenkin. Ehkä touhun uusi jännittävyys olikin tuohon kotitoimien asiayhteyteen liittynyt aktiivinen mielentila. Koetan muistella yhden kokokohtaketjun. Halusin sulattaa jääkaapin ja otinkin siitä virrat pois eli irroitin pistokkeen. Juu en nyt sitten jaksa pysyä aiheessa. Pitää tarkentaa että irroitin pistiokkeen pistorasiasta sillä olisinhan yhtä hyvin voinut irroittaa sen johdosta tai koko jääkaapista. Sitä paitsi johdossahan on valettu pistokeversio eli aukaisu olisi ollut rikkovaa lajia. Tarvotsin jääkaapin sulatukseen kylmälaukkuani joka oli täynnään roinaa eli pakkauksia joista ehkä on viivakoodit tarkistamatta. Kesti tosiaan kauan päästä iltapäivän kaikesta tuumiskelusta aloittamaan tuota jääkaapin sulattamista. Ja kylmälaukun tyhjentämistä. Kylmälaukussa olikin vähän muutakin paperitavaraa lehtileikkelemäistä. Siis taas minulla on eri lajien hömpötyksia eri paikoissa. Taas niinkuin yksi ylimääräinen varasto. Niin ja kylmälaukun yllä oli sekava kasa sekavaa tavaraa. Sieltä löytyi yksi pitkulainen taipuisa artikkeli tai jopa objekti jolle en tiedä nimeä joka olisi siisti. Moni voisi olla täysin tyytyväinen nimeen naru. Lanka se ei ole eikä nyöri eikä siimakaan ja luulen että liina ei ole kovin yleisesti käytetty sana ja köydeksi se ei tosiaan kelpaa niin ja tuo liina on minun mielessäni enemmän valkoinen ja ihan miellään kuin luonnonkuituisen pumpulinen semmoinen lippuliina. Ihan ihanaa kun näitä haasteita riittää. Tämä mikä tuntui minusta jopa vähän hassunkurimukselta höpinältä olikin huikean antoisa siksi että muutenkin olen huomannut kun että että kunnakseltaan juttuja koetan tehdä selkoisiksi niin aika useasti saan kokea tietämättömyyden. On vaan ollut mukama tiedossa mielessä jollekin jutulle nimi ja sitten oikeasti ei tiedäkään mitään. Että käytetään vaan runollisesti sanoja niin pitkältä kuin pippuri kasvaa ja oikeasti ei tiedä mistä ne tulevat. Ja ehkä yllätyksenä sitten se voisikin olla aivan läheltä mutta kun ei vaan ole ollut mitään tarvetta kurkata kulman taakse. Ja mausteita on muunkinlaisia. Luulin että tämä perjantaiosuus mutta sehan olikin jo lauantai. Niin hiukan vaan haksahdin samoilemaan. Hoksasin jotenkin automaattisesti että hei joohan tämä pitkulainen elementti on ihan selvästi se mikä on ovepielessä ja uikkarit roikkuvat siinä ja uppopallosukat. Eli ratkaisut tulevat aikanaan automaattisen tuntuisina aivan luotevina ja kevyina hukkapaloista kyhättyinä eikä tarvi yrittää tehdä raskaita vartavastensäätöjä jotka ihan yhtä hyvin voivat olla kömpelötoimisia kuin toimiviakin. Mietin vähän että pitäisikö nyt olla kurissa ja tehdä kesken olevaa juttua ja aika nopeasti tajusin että on toimittava kuten mielenikin toimii pomppivaisesti. Joskus jotkut ovat olleet epämukavasti kärryn reunalla juttusilla mutta ilman tasapainoa kai ei pysy mukana. Ilman muuta eka kiinnitysväline joukosta naula ja ruuvi on toinen ja polkupyöränrengaskumpparit tai saasteautonrengas. Mietin että naula tekisi pienemmän reiän eli tuhon ovien kehyksiin mutta en ollenkaan tiennyt missä naulojani olisi ja löysin kuin löysinkin pari aika pientä ruuvia. Ensisähläyksen jälkeen naskaloin reikien alut ja ruuvailin ja solmin. Solmuista voisijn kertoa viisi viiva kymmenen riviä enkä vielä ole edes sanonut että naruksi muuttunyt pitkä kiinnitystavara on pääosin vihreä ellei ihan. Vaalean ja tumman. Myönnän nyt vähän että joskus ainakin nautin kun rakentelen päässäni huuhaatähtikarttoja ja kytköksiä. Siksi vähän piti tehdä niinkuin piti tehdä. Samalla se on harjoittelua. Samalla se on myös tätä ainoaa mikä nyt on. Ni siis mitä tekee on se mitä tekee. Meinasin sanoa erikseen ajattelusta eikun olemisesta mutta sehan on sama. Eli olin ihan sanoissa solmussa tajuamatta mitä sana on syönyt. Tai tietysti voisi vaikka oiken kovasti miettiä onko oleminen tekemistä otsan seutujen alkaessa työntää hikipisaroita ulos. Palasin ja sain kylmälaukun tyhjennettyä ja enin osa sen sisällöstä mahtuikin sen alla olleesen saman aiheen pahvilaatikkoon. Olin aika yllättynyt että tilaa olikin yllin kyllin. Siis hiukan vain tiivistämällä. Tuo tarina oikeastaan alkoi aiemmin mielessäni perunoista mutta olin sen juuri unohtanut. Tai nyt. Äsken. Perunat piti saada ulos jääkaapista ja kylmälaukku piti saada jotta voin samalla aukaisulla tyhjentää jääkaapin. Eli kyllä on sittenkin siistiä kun asiat linkkautuvat käytännöllisesti toisiinsa. Mutta jos sitä linkkiä ei toimivana ole eikä löydy niin asiat eivät voi tapahtua tai ne tapahtuvat rumasti. Eilen tein toiset uuniperunasipsit ja perjantaina ensimmäiset. Kattilan kautta jossa sekoittelin niitä suolan ja pippurin sekä öljyn pintakäsittelyssä. Kun tein sämpylöitä samaan perään puhdisti se astian joka enimmäkseen juuri on ollut sämpylätaikinatehtailun käytössä. Perjantaina melonnasta palattuani alkoivat teipatut sormet hermostua kun teipin liima levisi niiden väliin ja sormet häisitsevästi liimautuivat yhteen. Aloinb sitten vähä vähälta purkaa sormien naimisissa oloa. Nyt tiedäm miten teippaan sormia yhteen ja taidan kokeilla seuraavalla kerralla yhtä kierrosta. Hieman pelottaa kestääkö se. Tiedän että liimauksen osalta kestää kokemukseni mukaan mutta kestääkö yksi kerros repeämättä? Teippihan repeää varsin helposti kun repii reunasta alkaen mutta eihän sitä ole tarkoitus sillä tavalla repiä. Tämä vamma on varsin hidas parantumaan. En oikein tajua että mikä siinä oikeasti on kipeänä ja miten. Tarvii vaikkapa vaan puristaa kättä reippaasti nyrkkiin niin jo alkaa tuntumaan pieni jomotus. Minulla on vaihe että haluan tehdä joitakin asioita ihan eri tavalla siistimmin kuin ennen. Tuntuu että entiset tapani ovat perseestä tosiaan. Huomata vasta uppopalloaltaan reunalla että kynnet eivät sittebn olekaan leikatut. Sen voi tehdä jo kotona samana päivänä tai vaikkapa edellisenä. Ja luulen että tepinkin voi laittaa jo kotona kaikessa rauhassa. Tai yleensä ottaen asioita voi hoitaa valmistautumalla ihan rauhallisesti. Silloin niitä on paljon helpompi muistaa kuin viimetingan kiireessä. Suurin osa jutuistani ja siivoistani on vielä ihan sikisekisekamelskaa ja sotkua mutta minulla on ailahtelevia aavistuksia siitä miten ne voisivat olla tai ehkä pikemmin tuntumia olotilasta ja tapahtumajatkumoista. -20:49 20:54 Päiväkirjatekstitiedoston edellinen koko oli 39323 tavua ja sen kopiointi web-palvelimelle kesti jotakin minuutin. Toimimattomuus ottaa aivoon ja usein kai se ettei tajua mikä tökkii. Kun haluan tosiaan siistiä eikä ole hajuakaan että miten se olisi mahdollista. Aika usein tietokoneohjelmasäädöissä on melkein tai paljon helpompaa tehdä joku asia kokonaan itse kuin koettaa saada selvää kuinka se on tehty siihen mennessä jotta voisi ryhtyä korjaamaan. No tai pikemmin säätämään. Haluan luontevuutta. Kenties aihepiiri on logiikkaa. Kun sitä tai tätä niin sitten semmosta. Kieli jolla näitä sanotaan on niin tökköä että hirmustuttaa ja jokaiselle pienelle eri asialle on oma kielioppinsa. Että saa yhden pienen asian sanotuksi niin pitää opiskella ja niitä vinkkejä saa tosiaan kaivaa että löytyisi. Ei saatanat. Pirun usein mielessäni ajattelin korilevilla sanoilla mutten ole kovin kova niitä ääneen sanomaan saatikka sitten kirjoittamaan ja niin haluan olevankin. Onhan se vaan niin että tämä tyytymättömyys itseen ja juttuihin ajaa muutoksia tekemään. Taitaa olla isosti syytä myöskin selvittää koordinaattinsa ja tilanteensa koska muutenhan tulee lähdettyä todennäköisesti väärään suuntaan. Eikä kai oikeasti voi tietää mitenkään ennakolta mitä tule löytämään ja löytääkö ensinkään. Äöyh. -21:06 2007-01-15 maanantai 05:36 No niin nyt opin aikamoisella vaivalla vihdoin säätämään että Alt-näppäimen toimet ovat kunnossa tämän XTermin kautta. Oli kohtalaisesti tuskaa ihan kun ei ensin ollut mitään tajua. Eli vähän sattumien kautta etenin. Muistin että olin jo eri kerralla kokeillut valikon kautta säätää mutta ei se semmoinen toimi vaan on voitava talentaa tai ohjelmoida säädöt tulemaan käyttöön ilman eri käskyä. Sitä tämä koko tietokonehomma on. Ei sen kummempaa tosiaan. -05:39 05:40 Oih mahtavaa. Tein tuossa aiemmin muutaman virityksen ja nyt toimii kenties iso osa vanhoista tekeleistäni. Eli Unix ja Linux olivat minua viksumpia kun oma tekemät säädöt ovat oletuksena menneet omalle polulleen ja nyt vasta tajusin linkittää se käyttöön yleisratkaisuna eikä kaivella jokaisen pikkuasian kohdalle erikseen tiedostoa tai yhtä hakemistoa mukaan. -05:43 2007-01-22 maanantai 04:05 Maanantai 15 päivä päivällä Ilkka soitti ja sitten en tainnut enää saada unta. Kävin uimassa 5 kertaa 200m SKU = SPKR ja maitokaupassa ja menin Ilkalle ja juotiin teet ja katsottiin hauskanlainen video. Tiistai 16 päivä kokeilin jo kotona sen urheiluteipin pätkän laittamista ja sitten menin vähän uimaan ja uppopalloon. Oli ihan kohtuullinen treeni ja teippi pysyi. Se oli joku 13 cm pätkä ja vielä vähän sitäkin pienempi riittää ja päät saavat olla vinot. Muistan se hassun kutituksen kun uidessa teippien yhteen liimatut päät heluivat veden mukana sormien välissä välillä. Keskiviikko 17 päivä en liikahtanutkaan ja tuntui että olen aika rättipoikki ja siis kai edellisen päivän treeni oli rankahko ja en tiedä mitä muuta kaikkea masentuneisuutta minussa sitten muhiikaan. Torstai 18 päivä sain sukeltajien seuran tiedot jotta voin liittyä. Olin aika jäykkänä kuten olen kyllä jo pitkään vähän ollut. Luuraan niin saamaristi tässä koneella ja vielä luen samantapaisessa sykkyrässä ennen nukkumaan menoa. Olin vielä tarkempi teipin kanssa ja ennen sitä leikkasin kynsiä eikä niissä juuri ollut mitään leikattavaa kun tiistaina olin ne leikannut. Mutta kivaa silleen kun alan oppia tekemään sen sopivaan aikaan. Altaan reunalla sitä on vaan niin tyhmää sitten surkutella kun unohtui. Niin jäykistely oli torstaina huipussaan ja käväisin ihan farkuissa vaan salilla tekemässä vähän kepin kanssa selän taivutuksia ja sitten 20 vatsaliiketta ja 20 selkäliiketta ja 7 leuanvetoa. Uppopallojengiä oli aika hurjasti. Nyt minulla alkaa mennä mukavammin kun osaan joko jättää syömisen väliin tai syödä vähän kunnollisia tunteja ennen peliä. Mutta vaihtelee pelifiilikset. Laitettiin kenttä isoksi kun uimarit lähtivät ja sitten mahduttiin paremmin pelaamaan. Tuntuu että jotakin opin joka kerta. Nyt osasin olla välillä pallon kimpussa jollakin uudella tavalla jossa koko kroppa oli työssä eikä vain kädet. Oli ihan kamppailua mutta ei oikein mukaviin fiiliksiin mennyt tällä kertaa hommeli. Uin ennen uppista 300 m joka lajia. Perjantai 19 päivä jaksoin kuin jaksoinkin tolpilleni kun vähän epäilin asiaa. Ja se taisikin olla tämä päivä kun uni ei enää tullut mutta huilin vain kun Ilkka soitti kuten maanantainakin. Kävin salilla samalla tavalla kuin torstaina ja siellä oli taas aikalailla jengiä tai vielä enemmän. Tai torstaina vähemmän. Oli njotenkin sekaisin kun kävin uimaan ja luulin että aikaa ei ole puoltakaan tuntia. Keksin semmoisen että teen kaikkea peräkanaa 25m. Delfiinisukelluksen selkää rintaa kylkivuoropotkua perhosta toisenkyljenpotkuja kroolia ja pienen huilin perään tavallinen sukellus. Sitten vähän isomman huilin päälle sama uusiksi. Oli aika kiva tuntu siinä että osasin keksiä jotain aivan uutta sekoilua samoista vanhoista harjoituksista. Se oli ehkä isompi juttu että ihan ekaa kertaa jatkoin mitään uimista heti delffiinisukelluksen perään kun ennen olen jäänyt puuskuttamaan lähes tuskissani altaan päähän. Noiden hätäisesti kyhättyjen treenien päälle tajusinkin että aikaahan onkin puoli tuntia enemmän kuin luulin. Kai luulin tasaan loppuvan kun torstain uppopallo alkoi tasalta. Vetelin kaikkea sataset ja sitten pitkästä aikaa vielä kahteen kertaan 25 m kkutakin lajia niin paljon kun kohtuullisti yrittäen pääsen. Ja huomasin että ei se oikein paljoakaan ole. Tai kyllä kaikki taisi kohtalaisesti kulkea patsi rinta. Ja itse asiassa oli kivaakin koettaa saada vauhtia ja se rasitus oli mukavaa ja huomaan että on siinä aika hyvä treenauksen aihe. Halliin alkoi ilmestyä melojia ja kävin paussilla saunassa ja ajelin pitkästä aikaa partaa pois. Oli aika jänskä näky kun allas näytti olevan varsin täynnään melojia. Otin kuvia mutta ei niihin tullut ollenkaan sen näköistä. Aukkopeittoja oli vähemmän kuin kajakkeja joten treenasinkin sitten sen vuoksi tuota juttua jota olen pelännyt eli poistumista kumotusta kajakista veteen ja palaamista sitten kajakkiin ja pystyyn nousemista. Ekan tein ottane tukea altaan reunasta ja ilmeisesti siinä pääsee niin nopeasti ylös että kajakkiin ei ehtinyt tulla paljon mitään vettä. Tein sitten melalla eskimoa tuohon konstiin ja kajakki oli aika täynnään vettä. Ja tuo millä ekaksi treenaisin oli poolokajakki ja siinä on melko pieni aukko eli ulos tulemisessa ja sisään kömpimisessä pitää sihtailla jonkun verran. Sitten vaihdoin kaverin kanssa kajakkia ja kokeilin vähän isommalla kajakilla tuota kömpimiskonstia ja kyllä se sujui ja vettä kyllä tosiaan hörppäsi kajakki komeasti. Kokeilin muutamaan kertaan äyskärinä mukaani ottamaa mehupakettia samaa kuin oli mukanani viimeksikin ja sain siinä huomata että lappaa saa melkoisen tovin että edes huomaa että kajakki alkaa tyhjenemään. No jos siinä on vaikka sata litraa vettä niin se on vähintäin sata mehupaketillista. Tajusin että tehostamiseksi aluksi saisi olla reilusti suurempi astia kai jokin pussimainen tai kokoontaittuva sanko tai jotain. Ja isolla kajakilla se pelaa näppärästi mutta poolossa on niin pieni aukko myös tässä asiassa että mättäminen on aika hankalaa ainakin lopuksi kun kanootin pohjalle jalkojen väliin ei vaan mahdu oikein mitään kippoa. Sitten kun lopulta sain vielä aukkopeitteen niin koetin isommalla kajakilla melatonta eskimoa ja se jäi enimmäkseen harjoitukseksi. Yhden kerran onnistuin ja sekin oli vielä hankalammalta puoleltani. Toista kertaa en saanut kajakkia pystyyn vaikka välillä melkoisen lähellä kävinkin ylösnousemusta. Olin aika ventti touhuttuani ja rasittavaa oli aluksi keplotella vedessä kajakin rinnalla. Kävin sitten taas maitokaupassa tai pikemmin jätskikaupassa. Ostin kolme litran jätskiä ja kaksi puolentoista maitoa. Jälleen oli vesi korkealla kuten kun viimeksi menin ankkalammen ohi. Nyt oli hitusen korkeammalla kuin edellisellä ohituskerralla eikä rantatietä kastumatta olisi voinut kulkea. Taas katsottiin Ilkalla yksi video ja se oli mahtava piirretty elokuva. Lauantai 20 päivä luin herättyäni kauan kesken ollutta allergiakirjaa. Tein lopusta perunoista uuniperunasipsejä ja laiton sämpylää tulemaan. Siinä välillä tietokoneilin enkä kai paljoa aikaista saanut. No kyllä ekaa kertaa vähän sillä tavalla siivosin kun muutenkin pitäisi siivota. Järkyttävästi minulla on siellä ja täällä kaiken maailman tiedostoja. Niinkuin kämppä täynnä roinaa. Ihan kai samaan tapaan. Eikä niillä lopulta kai tee mitään. Ehkä. Mutta kun vähän aina optimistisesti luulen että voisi olla tarpeellista. Luin sitten illalla kirjan loppuun ja jatkoin nytnappaan eikun valitettavinpaloin enkä jaksanut millään tarpeeksi väsähtää niin tuntui että on aloitettava uusi kirja ja se oli okei. Oli jo taas kerran valoisaa kun kävin nukkumaan. Sunnuntai 21 päivä sitten vihdoinkin sain päätökseen kasviallergiakirjan ja pidin sitä ihan saavutuksena kun touhu vähän jo kävi rasittavahkosta työstä. Muistan tuon kirjan löytöriemun kirjstosta. Olin ihmetellyt mitä se siitepöly on ja nyt vähän tajuan. Kävin kylmässä suihkussa kuten vähän tapanani välillä kotona on. Olen taas alkanut tottua kun välillä oli aika että otin lämpimiä suihkuja. Olin niin heiveröinen jotenkin. Sain vähän tehtyä kotitöitä tai no aika vähän mutta jotain. Raavasta siivoilua en ole taas pitkän aikaan yhtään lähes saanut tehtyä. Joitain yksityiskohtajuttuja vain. Sitten vääntelin toisen eilen sämpyläpötkän halkipoikki että se mahtui mikrottamislautaselle ja laitoin tavalliset ruokavälipalani esille asetetuiksi ja olin pikkasen halkeamistilassa ne syötyäni. Siitä sitten tulin tähän koneelle räpeltämään ja päivä ehti jo vaihtua maanantaiksi. -05:02 05:03 Joku juttu unohtui sanoa tuolta viikon varrelta ja meinasin ja jo jopa aloitin sitä kirjoittamaan väärän päivän kohdille mutta peruutin hommelin että kirjoittaisin sen tänne perään ittekseen lisätietona ja nyt sitten taisinkin unohtaa mitä olin meinannut. No joo yritin katsoa edellisiä jos muistaisin mutta ei tullut mitään mieleen. Olin aika varma että muistan ja siksi sen jutun jätin ja nyt en muistanutkaan. Ihan sama. Ja sitten vielä tämä koko äskeinen lätinä on siten vähän ekstraa että ei ollut isoa huvitusta alkaa kirjoittamaan ja olin meinannut jo tai kuvitellut loppuviikosta lähtien ja nyt molemmat viikonlopun päivät että kirjoittaisin. Minulla taitaa välillä olla pienoisia jämeryyden kohtauksia ja teen vaan. Ja nyt kun mietin niin eihän tämä kovin raskasta ollut. Aina rupean kuvittelemaan että hommelit ovat aivan kauheaa ja rasittavaa eikä ne sitten ikinä ole kun vaan ensin teen ne. Edelleen minusta tuntuu että minussa on kehittymässä yhä uhmaisempi yhä vain pikkuismpiin juttuihin menevä pikkutarkkuus. Samalla tajuan että ei se kai ole jotenkin tolkullista ja pitää osata olla epätarkka. Ja olenhan olman muuta suurimmassa osassa asioita ihan sinnetänne mitäsattuu. Luulenpa vaan nääs että keskittymistä ei voi olla kuin muutamaan asiaan. Tavallaan jo sana sisältää selityksen. Keskittyminen asiaan sulkee muut asiat pois mielestä. Olen tosin pitkään haaveillut taidosta vaihtaa keskittymisen kohdetta. Taidan nyt tästä jatkaa haaveilemista ja maanantaita edeltävän yöajan viettämistä. -05:14 2007-01-23 tiistai 07:22 Nyt eilen maanantaina tuli semmoinen jossain määrin saman tapainen päivä kuin viikko sitten. Heräsin puhelulaitteen honkotukseen jostain syvistä unista. En halunut oikein sitten herätä sen jälkeen mutta ei nukkuminenkaan luonnistunut ja hälytys oli iltakuudelta ja aloin sitten nousta. Jossain vaiheessa taisin taas sählätä lettutaikinan valmiiksi ja munavarasto loppuikin siihen. Kävin viemässä pulloja munakauppaan ja otin nykyisen normaalimäärän niin sanottuja vapaan kanan munia ja se määrä on kolme kymmenen plootua. Sitten kaupunkiin ja siellä kävin kahvikaupassa. En olekaan tainnut mainita että porokahvin loputtua olen litkinyt jonkin aikaa murukahvia. Vaihteluapa sekin. Minun pitää vähän alkaa laittaa miettimisenergiaa ja inspiraatiotouhoilua siihen että keksisin mitä vain pieniä vaihteluita virvoitukseksi. Alan olla välillä honottelevan nyhveröitynyt samankaltaisuusjatkumooni. Se on vaan aika hassahtavaa miten kuin vain voi käydä että alan toistaa ihan samaa ihan samaa samaa ja ihan krtspsthh. Ja aika usein jokin vahinko sattumoisin rikkoo öllikän hullun myllyn kierteen. N o ujui juu siis kävin uimassa mitä kerkesin. Tuntuu että osaan uida aika huonosti. Pitäsi ottaa ja ajan kanssa alkaa käydä taas. Eihän tommoisilla muutaman sadan metrin pätkillä edes pysy pään eikä lihasten muistissa miten se uinti menikään. Uin 400 per uintilaji. Taisi olla nyt kun honasin huomata että selkäunnissa oli vähän sen moinen makuu vedessa kuin vuoropotkutreenissäni ja vähän kokeilin tavalaan siinä sovittaa niitä yhteen. Pitää kylla erikseen vielä treenata potkuja intensiivisesti ja sitten alkaa tosiaan potkuuinneissa koettaa potkia jota en tosiaan vielä paljon pätkääkään osaa. Toinen uusi kokemus oli hassu ja vähän kipeä tunne sääressä kun uin rintaa. Sääreen on varmaan tullut potku tai kolautus uppopallossa ja rintauintipotkun veden leyhöhdys kirpaisi vähän. Teki hommasta epämukavaa. Uimasta menin Ilkalle ja yllätyin kun olikin taas uusi hoitokoira. Siis yllätyin oikeasti. Kun iso musta koira yllättäen vasta jonkun mielenkiitoaan herättäneen asian vuoksi tuli esittäytymään. Joo taas juotiin teet ja syötiin paahtoleivät ja katsottiin hullunkurinen video. Nyt tässä istun aamunkoitteessa ja räpätän itselleni että mikä hölömölöisen meininki tämä oikeastaan on. Olen vähän säädellyt taas. Ja sillointällöin olen tuumannut että semmoinen päiväkirja mihin liittyisi myöskin jopa lähes vaikka päivittäin kuvasia olisi kiva ja pirteämpi juttu kun tämmöinen räpäpäpäpulina silkka. Pitiköhän minun mainita että vetelin lettuja sitten kun puoli tuntia yli puolen yön olin kotihin saapunut? Justiinsa huomasin että selvästikin jännitin hartioitani mutten ihan kovin kauhusti. Kun viimeaikana olen väitellyt mielessäni että olen alkanut jättää semmoisen ja että hartiani olisivat tulleet vähän urheilullisemmiksi. Pitäisi vissiinkin vielä vähän lisää urheilla ja ehkä hiukan voimaillakin ja ainakin voimistella eli vääntelehtia ja venytellä myös. Niin jos tässä olisi yläpuolellani tanko tai rekki tai renkaat niin voisin ehkä aina välillä nostella persettäni ylös kun se taitaa olla kovilla. -07:54 22:58 Kylläpä nyt ovat taas ohhoh nämä juttuni. Valvoin aamuun ja sitten valvoin koko päivän. Ei tullut väsähtämistä tyystin perinpohjaista. En oikein ymmärrä millä konstilla touhuni pyörivät. Tiedän että silloin tällöin valvon koko yön ja vasta seuraavana iltana menen nukkumaan. Ja sitten saatan nukkua himskatin pitkään. Ja siitä sitten seuraa taas uutta pitkää valvomista. Kenties olisin muutoin käynytkin nukkumaan mutta ei se käynyt kun oli meneminen uppistreeniin. Ja hullua on sekin että olisin nyt luullut olevan hyvää aikaa valmistautua mutta ei vaan ihan normaaliin tapaan tuli vähän kiireen poikasta. Onneksi pikemmin uuden normaliuden tapaan eli laitoin juttuja vähän valmiiksi. Olin hajamielisellä tuulella ja tajusin että pieni huili voi auttaa siihen. Otin noin parin kymmenen minuutin huilinokoset. Heräsin sitten selkeämmällä tuulella. Ja se oli kivaa käydä vähän huilimaan. Kun tosiaan oli tarve elikkä iso levon nälkä. Ja aika nopsaan pääsin ylös ja liikkeelle. Kellon soimisesta seitsemän minuuttia. Kenties eilen kenties niillä main vain näin itseni vähän timmilihaisempana peilistä kuin ehkä koskaan semmoinen olo tuli ja vähän ihmettelin että kuin nyt niin. Esimerkiksi torstain ja perjantain salikäynneistä sain vatsani araksi ja tein vain kaksikymmentä vatsaliiketta. Enenpää en juuri jaksanut. Silloin kun kävin jonkin aikaa säännöllisemmin salilla tein jotain 90 tai sata. En kyllä yhteen kyytiin vaan muutamassa satsissa. No kylläkän vetelen jo perhosta ainakin paljon energisemmin kuin ennen ja sehän voi aivan hyvin vaikuttaa käsivärsien ja hartioiden lihastilanteeseen. Tai taidan voida sanoa että sehän pakostakin vaikuttaa varsinkin yläkroppaan. No juu siis eilen eikun ups tänään! ylläri-ylläri! menin eli pyöräilin teitä ja polkua pitkin uimalalle pakkasessa. Niin tein. Tuhlasin vaan eipä niin vain olekaan pikemmin toisinpäin eli viisaasti käytin tovin lepoon. Uintiaikaa ei paljon jäänyt. Uin neljät satasen sekarit yhteen kyytiin järjestyksessä PKRS. Ai niin iso mainittava asia. Tuntui että vähän pitäisi syödä ennen treeneihin lähtöä mutta mahani suorastaan pullotti eikä ollut aikaa enkä halunnut riskeerata syömällä ja halusin myös hieman skarpata mieltä ja tahdonvoimaa tehdäkseni treenit vaikka energiatankkauksesta onkin aikaa. Ehkäpä uinti siksi olikin aika kevyttä. Toisaalta voisinhan uida tuon koko metrimäärän vaikka perhostakin eikä sekään olisi mikaan kumma juttu enään. Joo aika hassua onpi se että hermoilen enemmän päiväkirjan kirjoittamisen aloittamista kun perhosuimaan starttaamista. Minun pitää opetella rennompaa touhuihin tarttumista. En jaksa tajuta miksi useat asiat tuntuvat niin kammottvan vaikeilta. Nimenomaan aloittaa. Sitten kertomus pääseekin uppikseen asti. Meitä oli kolme ja kolme. Tuli ihan tai melkein ainakin kohtuullisen kivat treenit. No aika paljon meni huonosti mutta ihan omaa syytä. Sählättiin ja usein veden alla ei ollut ketään meikäläistä. Tämmöisestähän sitä juuri opiksi pitää ottaa. Kotio takaste tultuani aloin lettujani pyöräyttelemään. Onpa hullunkurisen hassua kun välillä yisen sananosan yy ja öö menee minulta nuritteniskoin enkä meinaa millään osata laittaa niitä järjestykseen ja pitää maiskutella sanaa moneen kertaan ja sitten tutkiä että kummanka näköinen kirjan se lopulta sillä lailla olisi se yksi ja kumpika sitten se toinen. Ihan vaikeeta välillä tuppaa olemaan. Kiäli taivu mihinkää taito. Ja aika äkkiinsä syöntitouhun jälkeen taas olen tässä ja loput kahvia sekä omenaa olisi eväinä ja jo syätyinä juatuina. Miätiskelin että minnun kandee varmaan kojettaa viipaloija jutui mitä meinaan kans tehhä aika pikkasiksi ihan keykäsiksi. Yhtään isit jutut kun on vaan niin julman tuskaisia. Pieniä saatan oppia näpertämään. Yksi huomioni on että varsinaisesti jonkun touhun vaatima energia ei olleskaan ole se vaikeuttava juttu ja tarkoitan nyt materiaalista energiaa. Juttuja voi vääntää lupsakasti reippaallakin energialla kun touhu nivoutuu ja yhdistyy helpolla tavalla eikä stressaa. Mutta kun alkaa vaikeat olot ja rimakauhu niin vaikka kuinka pieni juttu sinänsä osaa olla ihan mahdottoman vaikea kuvitella. Joo en kovin tolkullisesti tajua näitä juttuja. Nytkin sitten kirjoitelen ja kirjoittelen vain vaikka en halunnut tai huolinut aloittaa vaikka halusinkin. Saman köyden vetämisestä eri suuntiin tulee vähän pöpiksi. Tai ei edes tarvitse tulla mutta se vie hurjasti energiaa eikä silti niinkuin tapahdu mitään. -23:40 2007-01-24 keskiviikko 23:59 Tietokoneen kello on tainnut edistää. Kännykkä näytti kaksi minuuttia vähempi. Tähän pitäisi keksiä joku siisti konsti. Että asiat pysyvät järjestyksessä. Pitänee harjoitella koska eipä kai se vaikeaa voi olla. Voi olla. -00:01 2007-01-25 torstai 00:03 Tein vähän vilppiä tuohon edelliseen kappaleeseen. Laitoin sen kännykän ajan mukaan. Se oli vaikeaa kun jouduin editoimaan eri päivän tuohon automatisoimani päiväyksen kohdalle. Se oli käypä testi. -00:06 07:23 Voi hiivatilainen kun hassua muttei oikein tunnut että kerkeäisin tai jaksaisin mennä nukkumaan. Edellinen nukkumiseni oli änäs tavalliseen aikaani eli päivällä ja taashan se on tulemassa tämä aamu. Edeltäkäsin ajattelin että menen toki nukkumaan mutta laittaisin kellon soimaan ja heräilisin kun olisi välillä jotakin päivätehtäviäkin saatava aikaseksi kai. Mutta en tiedä. Kai olisi aika ookoo nukkumassa käydä. -07:26 23:09 Nonniin nyt tämä päiväkirjoittaminen ei ole enää aivan niin kovasti vaikeaa. Aika äkkiä sitä joskus ehkä jotain oppii ja joskus ei. Useasti ovat jalat melkein palelleet kun tähän koneelle asettaudun. En ole honannut vaikkapa ottaa lämpimäisiksi villasukkia mukaan matkallani tähän eikä ole tullut yhtään sinnepäinkään mieleen ennen kertaakaan. Eikä sikäli tarvisi tulla että minulla on kaksi vilttiä jaloillani ja silti vilakoituneet jalat. Muistan muutamat kerrat kyllä kun tässä muhittuani jalat vihdoin lämpenevät ja sitten pitääkin jo kaivaa ne esiin ja vähän tuulettumaan. Tässäkin asiassa on tämä uusivanha tuttu kuvio että valmistautuminen ja varustatuminen on tehtävä eri aikaan ja eri paikassa kuin toimenpiteiden toteutus. Toinen sellainen keskeneräinen asia on polkupyörässä. Ei ole kertaakaan tullut valmitautuminen mieleen silloin kun sille olisi sopiva hetki. Ohjaustanko on aivan löysällä. Ei sanoin väärin. Ohjaustankohan on sitäpaitti runkoon nähden joka tapauksessa liikkuva osa. No hyvä kun yritin sanoa niin huomasin että en tiedäkään mistä puhun nimenomaan. Nyt taisin keksiä. Se on ohjauslaakerin kiristys kun on löysällä. Varmaan kuukausia sitten se oli kerran niin hatara että tuntui että jotain tarvisi tehdä mutta ehkä ihan käsikiristys ja lisäksi tottumus on peitonnut koko asian akuutimmasta mielestä lähemmä sala-arkiston puolta. Tässäkin on sama hommelin vaikeus kuin jarruissa eli en ihan tarkkaan tiedä mikä työkalu tarvitaan ja ehkä en edes tiedä mistä minulla sellainen löytyy. Tavaroille alkaisi vihdoin olla aika järjestää omat paikkansa. Ja myös vähentää roinan määrää. Valvoin päivällä puoli kolmeen asti ja sitten kävin levolla. Olin laittanut herätyksen kuudeksi että kerkeäisin valmistautua ja uidakin pitkästä aikaa. Olin kuvitellut että kävisin vaikka tänään muonakaupassa mutta eihän siitä mitään tullutkaan. Ensiarvoistin levon. Tavalliset lettutaikinta ja kynnet ja teipit ja lähteminen lähikaupan varamaidon hakukäynnin tehden. Niin enkä mitään syönyt muuta kuin nukkumaan käydessä pari omenaa ja sitä ennen edellisen yön ja päivän ruispalakorppu ynnä muu ateriat. Halusin uida hiukan enempi pitkästä aikaa. Uin joka lajia 500 m kutakin. Keksin taas vähän erilaisen treenimeiningin. Uin vuorotellen 50m rauhallisesti ja 50m vähän energisemmin eli siitä tuli toisistaan eroavia satasia mikä helpotti paljon matkan määrän arviointia. Sana sopii kun laskeminen on vaikeaa. Kroolia selkää aluksi joka kolmannella 50m ja joka toisella 50m hengitellen. Kerta ensimmäinen kun selässä pitelin selkeästi mitään rauhallisempaa hengitysrytmiä. Sitten perhonen 50m joka toiasella ja 50m jokaisella hengittäen vuorotellen viiteensataan asti ja taisin huomata että on se perhonen sittenkin hitain tapa edetä tuollainen matka. Mutta ei luullakseni ollenkaan hitain pyrähtää kerran 25m kunhan sitten saa huilia. Rinta on melkein ikävin uinti ainakin siltä osin että siinä on ylettömän normaalia hengittää joka vedolla. Pitää ottaa ja joku kerta keksiä siihen muutosta. Siis vaihtelua. Pari mahdollisuuta tässä oletan. Joko vaan pitää joka toisella vedolla pää veden alla tai sitten ottaa ja ihan sukeltaa kokolailla se joka toisen hengityksen osuus. Kylläpä tottavie luulen että vaihtelua voi keksiä kunhan vaan antaa tai onnistuu antamaan luovuuden ja kokeiluinnon inspiraatioineen pulpahdella. Tällä kertaa pelkäsin hiukan alkaa perhosuintiosuutta kun en ole pitkään aikaan noinkaan montaa sataa metriä uinut mutta normaaliin tapaan hiukan turhaan fobiakeitoksiani lämmittelin. Siinä oli vähän erilainen probleemi matkan aikan. Tuntui että olen ihan nukahtamista vailla ja voisin siihen veden pinnan läheisyyteen unille käydä uidessani. Uppikseen tuli kunnolla väkeä ja ensin häslättiin lyhyellä kentällä ja sitten vähän väsähdettiin pitkällä. Minulla oli vähän pännivä mutta kyllä siltä aika kohtuulinen treeni. Meidän puolelta puuttui vähän tai paljon järjestelmällisyys jonka korvasi säheltely. Mutta tajusin että nyt minulla olikin kolme mokaa. Syömisestä liian kauan sekä puuttui henkistä ja enrgistä tukea tuova lettujen ahtaminen edelliseltä päivältä. Olin nukkunut vähän ja siksi sekava ja vain vähäisen energian irtioton itsestäni saapa. Uin liian energisesti eikä puhtia jäänytkään uppikseen kun en kerennyt palautua. Näin tuumata arvailen. Eli nyt olen oppinut kahta asiaa liikaa jo joista oli puute. Syömispaussia sekä lämmittelyä. Voi tuplahörö vitsi. Poljeskelin lumisen reitin kotiin ja vetelin vihdoin lettuaterian. Jäätelö oli vähissä ja loppui. Nyt alkaa väsyttää ja jalat ovat edelleen vilukkaat. Nyt on tosiaan mentävä ajoissa lepäämään. Päiväunia ennen en edes lueskellut. Siitä tykkään ja se sopii nukkumaan menon alkupalaksi kun mukana on vielä omenaeväs. Viime ajat olen syönyt noin neljä omenaa päivässä. Aika keskikokoisia. Luulin että lähdemme vasta lauantaina mutta lähtö uppopallon II-Divarin turnaukseen onkin jo huomenna päiväsaikaan kolmelta. Pitkä matka sinne. -23:53 2007-01-26 perjantai 01:28 Jossakin vaiheessa nyt tai äsken illalla mielessäni oli luontaisena käsitys että minkä touhun vain aikaiseksi saanti luonnistuu suorastaan koko reippaasti siistimmin touhuun valmistautumalla. Kun on kokemusta ja kokeiluja ja mokia plakkarissa ja halua tuohon siisteyteen. Mutta ilmankos se tuppaa usein olevan ihan karteltava asia koska se vaatii vaivannäköä. Pään käyttöä ja tekoja. Yksi esimerkki on edelliset uppopalloturnaukset joissa oli kuin satunnaista lumen tuloa mitä tulee tapahtumaan. Ajattelin nyt käsin tehdä otteluiden aikatalun ja siihen listan joukkueista. Omin käsin tekeminen juuri on opettavaista kun asia siten jumahtaa mieleen jouheimmin. Väite josta kiinni pidän ja niin myöskin silloin tällöin toimin. Ja jos nyt reipasta pikkukiirettä osaan yhtään pitää niin aivan hyvin teoriassa kerkeäisin nukkumaan. Se on ihan teoriaa koska en tiedä kuinka käy. Ehkä nukun hyytyneenä tai sitten jäänkin kuikuilla pyörimään. Hieman luulen että nukun ja paljon toivon. Minullahan jäi juomajauhettakin ja yksi palautejuomatörppö viimeisestä kerrasta ja voisin hankkia jotain evästä tai sitten matkalla. Mutta valmis on valmis ja silloin ei olisi hermoiltavaa. Niinkuin illalla uimassakin huomasin. Kaikenlaista pientä juttua joka hieman häirii keskittymistä. Yksi juttu on että ei olisi huolia. Sehan on mahdootonta. Jos ei olisikaan niin eiköhän niitä keksi. Eli keskittyminen on juju jonka tunnen pätevimmäksi. Sekä juuri valmistautuminen elikkä treenaminen erilaisilla tavoilla. Ihan mietinnällisistä itse tekemiseen. Kun eihän mikään ruokapaussi eikä yhden yön nukkuminen eikä verryttely tuo kokonaista kykyä ja taitoa. Sitä saa rakennella hiljalleen. Kestävyyttä ja voimaa sekä taitoja ja kikkoja. Niin ja taipuisuutta myös hyvänen aika saisi olla. Uppiksessa illalla yhden kerran huomasin kun koetin rentoutua pelaamisen lomassa. Minulla oli hengittäminen aika usein ihan rauhatonta ja tuntuu että silloin pelaaminenkin on hermoilevaa ja tuloksetonta ja lisää hengästyttävää. Eli olisi opittava keskittyneesti lyhyin vedoin ottamaan tehot irti ja muuten rennosti. Vaikkakin voi olla liian helppo sanoi noin. Kuitenkin siihen suuntaan. Ja voi ajatuksessa olla paljonkin jujua. Jos nyt osaisin lopetella olisi minulla ihan hyvin aikaa iltateehen ja jännärin lukemiseen ja uneen. Mutta tuntuu että tässä pitää vielä jotain luulla säätelevänsä. Tätä konehommaa osaan vain hyvin harvoin tehdä keskittyneesti. Melkein vasta sitten kun olen jotain turhanpalttisesti tuskaillut ensin. -01:52 0612 (tämä 0701) 02 Jorma @ irc-galleria .... päivissivulleni alkusivulleni 2007-03-14 23:24