Jorma myöhässä 2007/02 helmikuu 2007-02-01 torstai 06:43 Olen aina myöhässä. Olen täysi ääliö sen takia. Nytkin tämä oli aivan yllätys että kuukaisi onkin jo vaihtunut. Ja nyt kirjoitusjärjestystyylini takia olisi edellisen kuun loppuvaiheen kertomusten paikka tässä. Ei maha minkään. -06:45 07:16 Laitan nyt jonkinmoista sepustusta edellisistä ajoista. Viime perjantai oli 26 päivä ja olinkin jo yöllä näköjään raaputellut jotakin päiväkirjaan. Päivällä oli tulossa lähtö turnaukseen. Luulin että nukun helposti piripintaan asti mutta heräsinkin reippahat ajat ennen viime hetkeä. Luulin että minulla on ruhtinaalliisesti aikaa. Hain pitkästä aikaa jonon leipiä repullisen ja koetin menna kirjastoon maksamaan sakot ja jatkamaan allergiakirjaa. No koko pikkupiru kirjasto oli kiinni kun oli koulutuksia. Minusta aika tyhmää pitää lukittuna yleishyödyllistä laitosta. Voisin selitellä mutta nyt on muuta puuhaa. Aattelin että ehkä käväisen uimassakin. Kävin ja onneksi kävin sillä löysin uppispäähineemme vielä lehtereiltä. Olin meinannut käväistä maitokaupassa mutta aikaa olikin palanut ja kiirustin kotio päin hikisesti napaten yhden jäätelön lähikaupasta. En kerennyt kuin osittain evästellä enkä ollut pakannutkaan kun jengi oli jo pihalla odottamssa. Myöhäilin siinä kuin hölmö. Olin ajatelut että valmistelen lähtöni rauhallisesti ja siististi mutta ei ollenkaan käynyt niin. Ihan olennasta en sentään mitään unohtanut. Luulen että mokasin tällä kertaa niin hyvin että muistan sen ja ensi kerralla teen paremmin. Lauantaina 27 päivä oli II-Divisioonan uppopalloturnaus. Seinäjoen uimahalli on komea. Kaapit tosin pienehköt ja sauna oli viileä penkit kylmät aluksi. Pelipaikka oli hyvä erillinen hyppyallas ja vesi liki lattian tasoa joten oli helppoa kivuta altaan reunalle. Ensimmäinen matsi meni aika persiilleen meiltä ja ainakin minä olin pahasti myöhässä puolustuspaikaltani useamman kerran. Pelattiin vielä yksi kehno ja yksi tasapeli ja yksi voitto toisessa tosin järjestyksessä eikä häviöpeli olut huono vaan pantiin hyvin kampoihin. En tiedä mika minua kerran repäisivasemman käden nimettömästä ja se tuntui naarmulta mutta ihmeen kutiavalta ja vähän ajan päästä vedessä näin että pintanahka vähän hulmuaa ja sitten altaan reinalla se alkoi vuotaa verta. Mokasin tyhmästi kun lähdin siitä vain teippaamaan sormeani. Hankin sillä jäähyn joukkueellemme. No semmoinen oppitunti. Kaiken kaikkiaan hulluinta on että altaassa ei pitäisi olla mitään haavoittavaa ja silti noin kävi. Eväspuoli meni aika sopivasti. Pelien jälkeen kohta lähdettiin takaisin ja lähelle puolta yötä meni matkaan. Kävin joskun yöllä unille mutten saanut nukutuksi kuin muutaman tunnin. Olin jotenkin hermona tai ylikierroksilla ja sitten vielä muutenkin kai tottumaton nukkumaan öisin. Valvoin päivään asti ja kävin päiväunille je ne kestivätkin sitten yöhön asti. Voi hyvä hölmöys tätä mun sekoilua. Mitäpä siitä. Niin tuo olikin sunnuntaita jo. Olin laittanut kellonkin soimaan mutta tuskin tajusin mitä se nukkumista häiritsevä möly tarkoittaa. Valvoin sitten tuosta sunnuntai-illasta maanantaihin ja päivällä sain vihdoin hoidettua kirjastokirjan pois ja sakkomaksut. En ottakutkaan kirjaa enään koska tajuan että en kuitenkaan nyt tule sitä tarkemmin opiskelemaan vaikka haaveilen siitä. Sakkoja olikin 8 euroa kun luulin olevan noin 5. Kävin uimassa ja hyvin pitkästä aikaa päiväsaikaan. Nytkin sen poikkeuksen perään että en ollut ollenkaan nukkunut enkä mennyt nukkumaan. Kävin maitokaupassa. Siellä oli sattumoisin lasisia jäätelöannoskokoisiksi sopivia pikkulautasia ja otin niitä kolme heräteostossyntilistalle. Nimittäin päivä tai pari sitten olin tajunnut että olen käyttänyt samoja kahta pientä syvää lautasta jäätelönahminnassani ja voisi joskus olla vähän vaihtelua. Olin vähän katsellut sekasotkuani enkä ollut havainnut lautasia mutta voihan olla että niitä on vaikkapa jossakin kellarissa ja myöhässä olen tässäkin asiassa kun olisi sitä voinut siivota. Yritin pysytellä tolpillani maanantai-iltaan asti ja menin illalla nukkumaan mutta enpäs taasakaan nukkunut kuin muutaman tunnin. Sähläsin jotakin ja menin aamulla nukkumaan. Kyllä niin oli vaikka tässä meinaan seota. Se vaain olikin jo tiistai. Aika pakkanen oli kun lähdin poljeskelemaan. Uintilämmittely ei juuri kulkenut. Uppistreeneissä oli tavalliseen tapaan tai ehkä vähän korostuen aluksi tukalaa hengen riittämättömyyden tuskaa. Ja turnauksen sekä maanantain reippaan uintitreenin jälkeen olo kuin mätkityllä pihvillä. Tuli treenistä silti mukava olo varsinkin kun skarppasin lopussa. Minun tarvii oppia ottamaan itsestäni irti mitä lähtee. Sehän se tekee pölvästin olon että ei ole tehnyt kaikkea voitavaansa. Eli konnollinen peli. Mitä niistä maaleista niinkään. Kävin pitkästä aikaa lenkillä kahden koiran kanssa treenien jälkeen ja sitten teellä ja mukava kohtuushassu englantilainen filmi katsottin Ilkalla. Tulin kotiin ja luulin että unettaisi illalla tai öyllä kohta mutta ei mitään. Olen siis jotenkin pimeä voi hiisi. Tai sitten joku addiktiivinen höperö. Kuitenkin nukun aika paljon sitten kun nukun. Keskiviikosta tuli huilipäivä. Nukuin sitten päivästä iltapäivään ja olin edelleen poikkinainen jä väsynyt. Nukuin edelleen illasta aamuyöhön. Tähän torstaihin asti joka nyt on menossa jonnekkin kun lämpimikseni tässä änkyttelen. Pitkästä aikaa muistin herättyäni unta jota olin tiiraillut tai virtuaalikokenut. Ajelin jollakin hiivatin korkealla pyörällä. Olin siinä puiden latvoja korkeammalla ja se tuntui hurjan huterolta mutta pysyi silti vaan pystyssä ja luulen että pyörän alaosassa oli lisäajaja tai jotain sillä vaika ajoi esteitä kohti niin alapää ohitti ne ja yläpaa meni vaan horjuvan suoraan. Vetelin sitten aamupalaa kahveineen kaikkineen. -08:09 2007-02-02 perjantai 23:36 1 ensimmäinen kirjain olikin numero. Voi että. Aihehet kateissa. Mikähän nytten sitten minussa kun ei selvää ajatusta tunnu? Puhkun ja puhallan vaan. Ookapoo se muistutti niin muistoudutti aikamuisesti. Sain läksyksi Jarilta uida satasia huilaillen välillä. Maanantaina olin uinunna niitä mutta kyllä aluksi muita mittoja pienenmpiä ja suurempia plus sukeltelin. Pulssi läksi isonemaan eikä meinannutkaan enää pienentyä. Eli tuostapa sain huomata että eipä ole minulla puhtia tommosiin hommiin. Taitaisi riittää aluksi kerrankin viikossa kun uppistreenitkin puhisuttavat välillä. Nimittäin eilisen uppiksessa tunsin pulssin äkkiä nousevan. Sikäli taas opettavaista ja pankoon huomioni kiintymään rauhalliseen uppiskäytökseen. Olettelen että siinä on vielä paljon oppimista. Oppia olemaan sähäkkä lyhyinä pätkinä ja muuten sitten ihan rauhallinen. Taitaa se olla hengitys mistä rauhallisuus voisi alkaa. Tänään olin vielä kramppisempi kuin edellisinä aikoina ja päivinä. Tulihan treeneissä eilen muutama vääntö. Nyt vasta turnajaismuistomustelmani ovat alkaneet selkeimmästi kukkia. Ei olisi huvittanut liikahtaa mutta selkä on aika jäykkä kuten niskakin ja lapaluiden seutu. Hivuttauduin käymään uimahallilla ja uin rauhalliset sataset kutakin lajia plus kylkivuoropotkuja. Ohohoo voihan olla että vielä joskus opin potkimaankin. Sepäs olisi vänkää ja mitäs sitten kun äkkiä siihen tottuisi niin mitäs sitten ja sitten? On vähän semmoinen kausi tässä meneillään että tekee mieli sanoa itseään hölmöksi. No eipä ole siinäkään mitään kovin erikoista eikä tarvikaan oleilla. No joo jos olisi ihan erilainen niin ei olisi tästä maailmastakaan ja jos olisi ihan samanlainen niin ei mitään huomaisi vaikka ei rivistössä olisikaan että kai semmoinen keskiväliversion harmaanolemus on aika himputin passeli. Joo ja tuli vaan mieleen tässä että eilenhän polkin ensin sukelluksia per 25m kahdeksan kertaa ja sitten saman metri ja kappalemäärän delffiinisukelluksia johon minulla ei taida oikein olla tottumusta ja ehkä se potkaisi selän kipeäksi ja sitten tein saman kaavan mukaan vielä vuoropotkut vuorokyljellä. Minusta tuntuu että olen poikennut aiheesta jos minulla sellaista olikaan. Ainakin luulen aloittaneeni tämän päivän joka juuri vaihtui ja vaihtuu huomiseksi. Myöhässä olen taas vähän. Minulle tuli harmaan kaitafilmin pätkän näytös mielessäni että olisin jo kertonut satasista äsköisistä. Sitten kohta hain kajakin ja treenasin ulostuloa ja takasin kömpimistä ja pystyyn tuloa ja kajakin tyhjennystä. Otin muovikassin mukaan ämpäriksi. Jotensakin kutensakin pelaa mutta kömpelökäyttöinen se pussi on. Pitää keksiä jonkinlainen vesihaavi tai kenties joltinenkin pumppulaite. Koklasin vähän kuvatakkin vähästä aikaa pelleilyjäni. No joo poistumisyritys jäi kesken kun huomasin hävittäneeni kaapin avaimen. Ehkä lenkkarit tarvis mutta kai muuten voisi hölkötellä matkan pikkupakkasessakin kun päivällä juuri löytyi video uimarista joka veteli 0-asteisessa vedessä kilometrin. Popovin uintivideon katselin myös ja taidanpa kokeilla juttuja siitä vielä joskus pikkuhiljaa. Kajakoimisen jälkeen olikin rennompi olo mutta se jämähdys tuli vähän takasin. Luntakin oli niin että sain hieman tehdä tai pikkurunsaasti tekostella hommia matkan taittaakseni. Tajusin juuri että monta kertaa päivässä on siistejä aikoja kun ottaa sekunnitkin huomioon. Tai numeroitahan ne vaan on kaikki 00:11:22 luvut. -00:12 2007-02-04 sunnuntai 09:16 Melko äsken ajattelin jotain ja että voisin ehkä sen kirjoittaa muistiin. Enpä jaksanut ja nyt taas ajattelin jotain ja sitten ajattelin että kirjoitan sen sitten tähän. Arvostelija sanoi niin tai viittasi kintaalla neuvon. Ajattelin vain että kukaan tietokoneihminen ei ole vielä ollut merkittävä vilosofi. Aika moni lääkäri on ollut. Päättelen tuosta että tietokoneihmiset miettivät viisauden kannalta tyhjänpäivästä ja lääkärit täysipäisempää. Olin ensin ajatellut merkytksetön ja merkittävä tai tärkeä sanaparia. Tuon perään ajattelin että olen unohtanut sanoa että kirjoitin edellisellä viikolla ensimmäisen artikkelini wikipediaan. Se oli jo olemassa mutta oli aika kevyt. Tietokoneohjelma on sen nimi. Se on kesken ja ja siihen liittyy myöskin lista tietokoneohjelmien lajeista joka on myöskin vielä kai siinä asussaan jossa se oli alunperin. Artikeli on saanut kaksi kertaa jo nuhteita ja ensimmäisen rakenteen parantelun teinkin sukkelaan ja juttu jäi sekavaksi. Niin mitä horisen? Eli wikipedushka on välittäjä kai eli ei kovinkaan taidemuoto. Tai ei vaiko? Koska siististi asetetut sanat ovat harvinaisuus ja roskaruoka kasvattaa roskakieltä. Hiivainen leipäruoka pullistaa mahaa ja päähän tulee painetta ja näin tyhmiä sanoja. Hyvä ja huono on edelleen huono. Tarkennettava on aina ja sehän tässä vähän hankalaa tuppaa olemaan kun olen niin laiska. -09:29 09:30 Unohdin yhden sanoa. Että lääkäreitä tosin on ollut pidempään jo juttuja miettimässä ja tietokoneihmisiä vasta megasekundeida. Mutta tosiaan helposti tietökoneihminen nörttii perseellään epäterveesti kun taas lääkärin hommiin luullakseni kuuluu aatella terveysasiaa ja semmosta että pysyy edes hengissä. Eli joku pointti myöhäsyntyisessäni horinassa on. Voiskin olla ihan hyvä harrastus yrittää kirjoittaa "asiallista" tekstiä. Voi rasva! -09:33 09:34 B eli kolmas tarkenne. Havaintoihini ja tutkimuksiini viitaten eli siis tähän astisiin tällä hetkellä muistamiini mielen supinoihin. -09:35 21:41 Siis ei juman paukku olin ihan yllättynyt kun tulin kirjoittamaan ja olenkin tänään jo kerennyt väsäämään aamupuolella joitain rivejä. No oli miten oli niin nyt on semmonen kummallinen juttu että aika pitkään vaikkapa ehkä joitakin kuukausia ellei puoli vuotta minulla on ollut silloin tällöin tunne että koko ajan on kummempaa ja ihmeellisempää ja välillä olen imetellyt että mitenkäs hommelit voivat sillä tavalla olla ja nyt tänään oikein possahti iso kasa samaa eli muutamia juttua. Kuten että sain hämmästyä omia tekeleitäni eli taidan olla vähän hajamielisyyshumalassa. Joo tau juu totta koska juuri näen ja tunnen että unohdin äsken tähän tullessani lisätä vesipullooni vettä. On muuten koskenkorvapullo. Juu niinkuin on niin voisin ladella kasapäin muistikuvia tai havaintoja. Taidan paljastaa että tänään kello kuusitoista nolla yksi suljin tietokoneen. Se oli jotakin aikaa. Heräsin silloin että pitää pitää kiirettä niin kerkeän tehdä pienet harjoitukset uinnissa. Satasia joitakin kappaleita ja jo tässä koneella laskeskelin että vaikka 4 minuuttia kerralle ja joka lajia tai pysäkillistä sekaria kolmeen kertaan tekisi 4 * (4 * 3) = 48 minuuttia. Tein saman laskelman uudelleen ja olen aika höhlä etten vieläkään ole tehnyt tähän ohjelmaani pikkulaskelmarivin tallennusta. Ei yhtään haittaisi vaikka jäisivät automaattisesti talteen. Oli jo himmenevä keli kun olin liikkeella. Sain pitkästä aika ykköskaapin. No joo nyt on jonkulaiset hullujen avainten päivät. No uin niitä mitä meinasinkin ja rankempaa kuin uinti oli koettaa tajuta eri tavoilla käyvästä kellosta sen näyttämä aika välillä. Jo uimaan matkalla minulla oli epäurheilijamainen olo ja pulssi tuntui epämatalalta. Eli ajattelin että saan ottaa touhun rauhaisaan tyyliin. Ja se taisi onnistua. Nyt tiedän että edellisen maanantain tunnin ja kakskybän minuutin pulikointi oli minulle aika rankka ja tämä tänäinen oli aika helppo eli tästä voinen vähän kiristää. No siksikin kyllä kiiruhdin tänään treeniin jotta huomenna ei tarvi tai voin tehdä jotain ihan rauhaisaa jotta en ole sitten taas tiistain uppopallossa hengenpelastusharjoitusnukke vaan voisin koettaa vähän itsekin sählätä peliä. Pien pienen paussin. -22:05 23:07 Paussi pietty. Oon vähän höhlä. No aina. Tai no ei mutta taidan olla niin maan peijaisen epäkäytännöllinen vain. Jumitan aina enkä keksi ulospääsyä. Tukka kasvaa ja aivot muhii melkein liikaa. Mihin jäinkään. Jäädyin kiinni maistelemaan sitä ja muistin että pitäisi ennen jäiden sulamista kerkiämään käymään luistelemassa ja jo sulamisriski on. Myöhästelen ja myöhästelen niinkin että taisin töpätä koko viime talven. Ajelen aina vaan ohi kun rata on kunnossa ja sitten itkeskelen rannalla kun se sulaa. No joo no juu kun äsken tuli semmoinen idea että kaivelen kitaraa esiin kun se on ihan hautunut arkistoitunut littaantunut ja kielipuoli. Solmittu kieli oli katkennut uudestaan ja solmin sen toisin päin. Oon aika näppärä. Ja hui kauheeta huomasin että kuuloni ei taida olla pahentunut. Toisaalta vire oli kohtalaisesti pysynyt jäljellä olevissa kielissä ja pienellä lunttauksella sain vireen tyydyttäväksi. Siis kuuntelemalla vapaita kieliä. Olen kai tässäkin vähän täydellisyyden tavoittelija. Hei voi perhana. Ei nyt aiheet lopu vaan eihän nyt tästä ollut kyse. Uimalassa tapasin Pinzan ja kokeilin vesisuihkujen hierovuutta jota oli. Alkoi juttua pulputa. Kunhan poreilta pääsi kuulokynnyksen alapuolelle niin heti. Ties vaikka olisin ollut saunan päälle vähän pöllämystynyt. Kun juttu jatkui niin eräässä vaiheessa eräs asiakas oli hermona löytänyt avaimensa juomapullostani. Kuin ihme mutta oletettavaa että aivan ajatuksissani olin poiminut sen koska olen aika tarkka ja toimelias. No joskus ehkä ainakin juuri kun ei ehkä tarvisi. Jos avain oli ollut naulassa uikkarieni vieressä. Minulla on avain aina pullossa tai jos pullo on unohtunut niin koetan löytää roskiksista varapullon ja useimmiten löydänkin tai sitten pitelen aivainta ja kiepitän sen hyppykorokkeen kädensijaan kun uin. Joo ja taas puhkun ja puhallan kun minua kai käy tympimään kun minun pitää selittää ja selittää ja selittää. Käytiin limpparikolalla ja sain vihdoin kompensoitua lupaamaani juomatarjousta. No juu oikeastaan kaikellä on puoliansa. Kuten ajattelin uskontoa tai yleisintä paikallista uskomisuskontoa kun olin lähdössä uimahallille tai valmistautumassa ja nyt näen että ajatukseni poimivat tai voivat poimia ensin jotakin rekisteröityään siten että tilanne tai paikka tai jotakin tällaista yhdistyy mietteeseen. Ajattelinko mitään uidessani tänään? En huomaa muuta kuin hieman itse uimista ja ohitustilanteita. Oli sellainenkin vähän ihmeellinen tapaus että ohitin samaan suuntaan uivan uijan ja samaan aikaa vastaantulija sivuutti meitä ja kolme rinnan meni vaikeuksitta. Kenties pikkasen kolisten mutta kun nyt alan olla vähän jo uppopalloilija niin en niin kovin pieniä kosketuksia noteeraa. Lähtiessäni uimaan ajattelin myös semmoista että minulla voisi olla useampi satsi tai siis tasan parit satsit uikkareita ja mitä tarvii ja samalla kun siivoan repusta märät kuivumaan niin voisin laittaa kuivat valmiiksi ihan saman vaivan tiliin. No kyllä jo keksinkin samantapaista räpyläntäytesukkien kanssa. OStinhan niitä silloin joskus nipun. Märät kuivumaan ja kuivat tilalle saman tien. Minusta on nautinnollista keksiä konsteja hoitaa hoidettavat asiat siistimmin eli usein vähemmällä vaivalla. Parempi tulos ja vaivattomammin se on mahtavaa. Tosin monet jutut ovat minulla ihan päin tappuraa. Olen kai oppinut pehmentämään kritiikkiäni kun ainakin tuntuu että en ottelisi näitä mitälie kaikkia onkaan epätäydellisyyksiä niin kauhian rasittavina. Vai onkohan noin vai unelmoinko vain yrittäen konstein tusinoin vedellä itseäni höplistä? Koetin ja koetin ja koetin ottaa kuvaa takastulomatkalla enkä meinannut tajuta miksi kameran valo ei vilkahda. Kun vihdoin älysin kokeilla ottaa kuvan ihan tavalliseen tapaan niin sain heti nähdä syyn. Muisti oli täynnä. Kyllähän se kamera kertoo käynnitäessä tuon. Poistelin muutaman muvan vanhasta päästä ja sitten onnistui. No onnistui ja onnistui. Ei hitsi 1 min yli siistin. -23:46 2007-02-06 tiistai 09:23 Tuntuu aika hassulta herätä aamulla ja olla hereissä aikasissa. En kovinkaan paljon tajua miten toimin. Olen luullut että tarvin aina mun kalenterin nukkumayössä aika ison unen mutta ei se kai tarvikaa olla laisin tasaisesti jakautunut. Edillisestä yöstä nukuin päivään asti ja nyt vain illasta aikaiseen aamuun. Kerkesin jopa tuumailla sellaista vielä löhöasennossa ollessani että vieressä eli sänkysen lähettyvillä voisi olla vatsalauta ja voisin heti saman tien tehdä pienet jumpat ja selälle myöskin jotakin ja olisi sitten saman tien kitkatta hoidettu se puoli terveyttä. Kitkatta ehkä niin luulen ja sitten kylmä suihku ja vähän ajan perästä tuumin vielä että samaan pötkään voisi vielä käydä pienellä hölkkälenkillä aamuisella. Jos nyt niingusta oikeasti opin heräämään niin tuollaisia voisi kokeilla. Toisaalta eihän reippailun taas tarvi olla kai välttämättä vuorokaudenajoista mutta kyllähän aamutuima jotenkin mielessä tuntuu mahdollisemmalta reippausajalta. Fakkiintuneessa mielessä. Yksi juttu mitä en ole vielä ehkä tarpeeksi kovalla pamauttanut tänne päiväkirjaan on vaihteluntarve. Olen aika varma että olen asian maininnut ja ehkä moneenkin kertaan mutta se muhiii lisää. Viime vuodet olen ilmeisesti sen verran säännöllisestä käväissyt jossakin muutaman päivän irtiotolla tästä kolosesta jossa istun. Koska nääs olen silloin aina pannut jääkaapin sulamaan ja nyt äsken siis muutaman viikko sitten jouduin sen sulattelemaan vartavasti. Se jossain missä vaan vähän muualla olo on kai tuonut hiturahtusen vaihtelua. Nyt minun on pitänyt hieman kamppailla turtumusta vastaan ja koettaa keksiä tai vain muhia ja kärsiä ja tajuta itseäni. Minulla tuppaa olemaan pieniä juttuja joista solkkaan tai jopa innosta hihkun mielessäni ja toivon ne tuotapikaa kirjoittavani. Tähän. Mutta aika nopsaan kuitenkin into hiipuu ja kun pääsen tietokoneelle niin olen saamaton. -09:40 09:43 Kirjoitin äsken saamattoman kohdalle ensin flegmaattinen. Tuumasin sitten että enhän tiedä mitä sillä tarkoitetaan vaan tunnen sen jotenkin. Kävin vähän tutkimassa ja ensimmäinen kuvailusana oli hidasluonteinen. Enpäs olisi arvannut mutta sopii ihan hyvin. Sitäkin olen huomannut että mikä on vahvuus on myös heikkous. Siis asioiden eri puolet. Olen tosiaan hidas. Mutta tässä asiassa on jokin toisinpäin oleva käänne. Olenhan myös nopea. En kylläkään jaloistani kovin vaan välillä muuttamaan mieltäni. Aika yllytyshullu olen myös. Innostuva siis. Nyt tosin kuvittelen että olen vähän rauhoittunut. Olenhan kai törmäillyt omiin tyhmyyksini ja erialisiin asioihin ja voi aiakin kuvitella että enään ei mikään voi olla niin uutta ja sikäli ainakaan silkalla uutuudenviehätyksellä innostavaa. Vaikken tiedä. Kuin osaksi. Toisaalta pitäisi oppia unohtamaan ja kiinnostumaan vanhoista asioista tai ainakin löytämään uusia puolia ja katsantokantoja. Kuten vaikka päiväkirjan kirjoittamisesta ja tietokoneella näpräämisestä ja ravinnon hankkimiseen vamisteluun nauttimiseen liittyvästä. Unelmoin paljon ystäväpiiristä. Aloitin tarkoituksella tuolla sanamuodolla koska ajatuksissani pidän ilmiselvältä että tulisi olla olemassa tärkeä tiivis kaverikomppania. Itsestäänselvästi. Halusin pehmentää. Tuota tuota niin nythän jumitin ajatuspuun oksanhaaraan. Niinpäs niin taidan olla niin vaikealuonteinen ja vaativa. Onhan niin että kun tapaan kaverin joka tapaani on intensiivinen luonteeltaan niin siitä tulee muutamassa tunnissa niin kovat rupattelut että moneen viikkoon ei kerry uutta satsia ja myöskin tulee henkinen hengästyminen josta toipuminen vie useita ajan yksiköitä. Nyt hengästyttää jo päiväkirjan kirjoittaminenkin ja kuvittelin jopa että vielä käväisisin uimassa päivällä. Kohtapuolin olisi maitokauppaankin asiaa. -10:02 10:07 Oho hui-hui. En ole ollut kovin konnektiivinen. Pitkiin aikoihin en ole edes käynnistänyt irc tai mesetys ohjelmia. Nimittäin olin niin onneton että yritin joinata #join kavana. Kun se on /join #kanava. Enkä ollut kai yhtään testannut tässä uudessa virityksessä että toimiiko viestintäohjelmat. Tuntuu että toimisivat tai luulen. Hah-haa tämänkin on pientä vaihtelua! : ) -10:11 22:59 Tein semmoista että menin päivällä uimaan. Vaikka vähän siksi kävin jo sunnuntaina että huilisin maanantain jonka teinkin ja tänään olisin niinkuin valmis uppopalloon. Mutta se sunnuntainen kolminkertainen joka lajin satanen neljässä minuutissa oli niin helppo että tein saman tänään. Ja tuntuukin että tuo on aika passeli ja kohta voisi vähän reipastuttaakin. Vaikkapa yksi satsi enemmän tai ehkä muita touhuja lisäksi tai vaihdokeiksi. Kävin kaupassa. Viime viikon maanantain kolme maitoa plus neljä jäätelöä oli vajaa jäätelön osalta joten nyt otin viisi jäätelöä. Se on varmaan ennätysostos koska ei ainakaan tule mieleen että isompaa satsia olisin joskus hankkinut. Jätskikauppani kassaneidolle kehuin että olen niin laiska että pitää ostaa kerralla niin ettei tarvi koko ajan juosta muttei uskonut. No onhan se kai totta että olen jollakin intensiivisellä tavalla joissain asioissa ahkera. Aamuisemmalla katselin että ei mikään pakkanen paha pihalla ole tai sitten minut hämäsi aurinkoinen sää ja olihan jo mennessä tuntumaa että vilakkaa on ja otin vielä vähät vaatteet. Palatessa kylmä puri sormiin syvälle ja kotona sain kokea kipua sormien lämmetessä. Saatui ihan niinkuin olisin vasaralla iskenyt sormeen. Tai niinkuin sormi olisi jäänyt oven väliin mitä pienenä aina silloin tällöin tapahtui. Olin suunnitellut jutun mutta olin myös myöhässä. En saanut kahta tuntia etumatkaa treeniin nähden perinnepalautusjuomalle. Nimittäin äitihän aikanaan teki näitä banaani-muna-maito sekoituksia. Nyt tajusin tavaran tehon. Siinä oli puolitoista banaania ja kaksi munaa ja vähän maitoa ja päälle vielä mansikkahilloa jonka jutun nyt vasta keksin kun hillo sattui olemaan aamun lettujen jäljiltä tarjottimella eli leikkuulaudalla ja energiasyöpön kelin takia ajattelin että pieni lisämakea on ihan kohdillaan. Oli aika paksua juomaa ja tosiaan tuhdimpaa kuin se mitä tyyriisti saa neljänneslitran purkeissä. Ja ennekaikkea hyvää eli makean pehmuista. Minulla on nyt vähäsen joku addiktiivisuus maanisuus härö kai menossa. Hassua on että tänään ekaa kertaa tuntui aika leppoisalta parit treenit. Menin ekan kerran vähän niinkuin huvikseni. Tai ahneutta joka on minussa toukassa. Kun oli asiaa kauppaan niin samaan hengenvetoon pikkutreenit. Pynttäsin itseni tosiaan tuhdisti kun toisen kerran läksin uimahallille. Ainoa ongelma tosiaan kylmien kelien pukeutumiosessani ovat kylmänarat näppini. En muista että ikinä olisi ollut konstia joka pitää ne lämpiminä taikkapa edes kohmettumatta. Toinen on leuka mutta senhän voi kääriä reippaasti kaulaliinaan joka ei ollut nyt reippaasti kääritty vaan valui aina alas. No juu myöhästyin hiukan uppopallotreenistä. Meitä ei ollut nyt paljojakaan mutta riitti ihan hyvin yhden maalin treeneihin. Tuli ihan mukavat treenit. Ja aika tiukatkin. Yksikin kerta koko oikea ranteeni vääntyi tuntuvasti. Moista ei ole ennen ollenkaan tapahtunut. Ja vasenkin vähemmän. Treenissä vääntöä. Santeri oli myöskin taas käynyt omissa treeneissään. Juttua taas riitti melkein seinät raikuen. Minun pitää alkaa koettamaan semmoista hiljentymistä vain ehkä hengitykseen keskittyen ja mielen tyhjentäen. Olisiko se semmoista mietiskelyä mutta kuitenkin miettimättä? Pääsin kotiin pakkasen läpi ja tällä kertaa sormet eivät menneet kipukylmiksi asti. Eikä mikään paikka. Olinhan tosiaan pynttäytynyt. Kurkkasin lämpotilaa netistä. Eihän tuota pakkasta ole kuin reilut -20° mutta se tuntuu hirmun vilakalta kun ei ole tottumusta. No jos huomenna uskaltaudun ulos niin eiköhän se jo mene tottuneemmin. Vetelin päivän toiset letut. Jaksoin pilkkoa puolet pienestä sipulista mukaan. Hämmästelen että olen nyt niin aikaansaapa. Tai enpäs tiedä että olenko. Pieniä juttuja vaan teen. Tai en tiedä edes tiedänkö kun taidan silti olla kriittinen hotalollisen verran. Yksi juttu miusta on makea mitä tänään keksin. Luulen että toisen kerran mätin irto-ostoshdelmäni ostoskärryssä jo verkkokassiin eli 4 päärynää 14 omenaa ja 4 sipulia. Entinen konstini laittaa hedelmät irrallisina kärryyn ja siitä lappaa ne reppuun tai kassiin tuntuu nyt älyttömän hölmöltä mutta ei tietenkään niin älyttömältä kuin muovipussien käyttö. Mutta nyt koko tantaralla on siinä verkkokassissa ja tänään tajusin että eihän niitä tarvi erikseen kertaalleen vielä latoa tuohon roikuskelevaan korisysteeemiin vaan voin laittaa koko hiton verkkokassin roikkumaan. Olen tosiaan aika hidasälyinen kun viimeksi ei tullut jo tätä ideaa. Muistan vielä kuinka ladoin ommpuja pomppuja päärynöitä. Vielä voisi olla toinen verkkokassi niin voisi mennä seuraavan sarjan hankintoihin edellisen lähetessä loppujaan. Tai sitten siirtää ne muutamat jämähadelmät jonnekin tai sitten syödä ne tosiaan loppuun ennen ajatustakaan jatkosarjasta. Huhuu nyt alan olla vähäiset kaikkeni antanut. -23:39 2007-02-08 torstai 12:02 Voihan nenähörö kun naurahdin kun aukasin konetta. Väitti että Firefox istunton oli kaatunut ja kun avasin niin siinä oli Biskajanlahti jolla muunmuassa öistä matkaani taitoin. Sopi vaan nakkina napaan kun on sinne monet matkanteot tosiaan kaatua uponneet. Hitusen hölmöltä tuntui tulla nyt parahisessa auringon paistamassa päiväajassa koneilemaan mutta vastahan heräsin vaikka se olikin aika pitkä prosessi. Ihmettelin ihan ja olin kaitten sit aika tuumivalla tuulella. joo sanat joo sanat. Ja vasta kuitenkin vetelin rutkan aamubalan niin enhän heti voi ruveta hytkyilemäänkään maailman tuuliin. -12:07 2007-02-09 perjantai 01:14 Väsyttääpä ihan mojovasti. Päivällä tapasin kirjastolla Mikan ja sitten myöskin Markon ja koko juttu oli ihan huisin läsnäolevaa eikä yhtään huvittanut lähteä kun kutsui uppopallotreeni. Mutta eipä haitannut nimittäin kerettiin jutskata varsin mojovasti. Taisi kirjaston aula melkein kilpalaulannasta vähän raikata. Oli uusia juttuja jonkin verran päivällä. Pieniä kokeiluja ei kummia ja myöskin pieniä kokeiluja ehkä merkittäviäkin. Aika siis treeneihin valmistautumiseen oli finitossa. Hätäisen oman urheilujuomna tein ja koklasin laittaa mukaan eilistä puuroa. Maku tulee huonommaksi mutta tuleehan siitä tuhdimpaa. Ihan aikamoisen täyttä tavaraa. Vetelin sitä vähän ennen lähtöä ja löysin kuin sattumoisin hitsin sopivasti kierrekannellisen muovipurkin johon otin loput mukaani evääksi. Käärittyinä ettei jäädy matkalla. Unohdin hädissä myöskin pikkurillin teipata vaikka se oli pilkahtanut lähtöpuuhissa mielessä ja jouduin palaamaan. Htekisen tuumin että kestäisikö sormi mutta järkeennyin tajuten että voin pilata hommat pahoin sillä nytkin kokeiltuani voin sanoa että herkkä on tosiaan edelleen pikkurillin juuri. Siis hoppu vielä eneni ja myöhästymisenkin riski kutitteli. Poljin ja tulihan siitä lämmittely. Olin neljää minuuttia vaille kahdeksan uimahallilla. Tiedän että uimahallillamme ollaan tosiaan tiukalla linjalla sisäänpääsyn kanssa. Kokemusta on. Pelaajia oli varsin sopivasti pienelle kentälle. Välillä oli vähän ahdastakin. Mutta enimmäkseen melkein pinnan puolella ja pohjajoukot olivat hitusen vähissä välillä mutta ei ihan. Jos pallo pääsi putoamaan pojaan asti niin ei se saanut rauhassa maata montaa sekuntia. Vähän työlästä oli hengitellä kun piti varoiksi juomaani vetää mutta pärjäilin. Välillä jalkapohja kramppasi vähän. Ei otettu isompaa kenttää tällä kertaa kaäyttöön. Tuli varsin hyvä treeni. Sain otettua kai ennätysmäisesti itsestäni irti. En mitenkään kamalasti sukeltanut mutta oli kamppailuja ja osasin olla vähemmän pitkästi veden alla ja sitten pystyin aika nopesti sukeltamaan uudelleen. Sain useita kertoja kamppailtua pallon itselleni ja hoksasin vallata kerran vastustajien maalin konstissa onnistuen. Muutenkin peli oli pelimpää kuin ennen jolloin oli useahkosti pitkästi pallon ympärillä keränä olevia kamppailijoita. Kiva olo kun tuntuu että olisin oppinut lisää ja osaisin ottaa itsestäni enemmän irti. Ennen vähemmällä puristuksella jäi tyhjä olo siitä kun en ollut antanut kaikkeani. Jees-jees juttu kamppailla! Käytiin sitten Ilkalla kattelemassa ihkumuikea filmi teet juoden. Ja siinä ennen vetelin eväsjuomani. Toimii hyvin. Jokunen kulaus myös heti pelin jälkeen muttei ollut heti siinä vielä olo rauhoittunut ja ei tuntunut kroppa vielä vastaanottavaiselta eikä halukkaalta tankkauksiin. Poljin sitten aika kylmän kautta kotiin ja tosiaan olisi ollut fantastista saada muhkea lettu tai pari mutta tunsin itseni ihanmelko poikkinaiseksi enkä ruvennut tekemään ja siinä olisi pitänyt kahvitellakkin melkein ja olisin sitten pilannut tämän tuhdin unisuuteni. Tein kaakaota ja otin jädeä ja korppua juuston kera. Ei ole siitä mikään parempi olo massussa mutta tankkasinpa aika näppärästi jotakin. Ja kello senkun vaihdilla etenee. Omena on vielä ja se on kiva juttu ja syön sen kun käyn pitkäkseni ja ehkä jaksna siinä samalla vähän lueskella. Eilen en jaksanut kappaletta loppuun vaan piti ykskaks lopetella kun aloin sammahtaa. Nukuin aika tukkina ja aamulla luulin heränneeni unen ääneen johonkin mahtavaan rysähdykseen. Se tuntui kovin todelliselta mutta kun en tajunnut mitään syytä metelille niin luulin sen olleen ihan unta. Päivemmällä vasta totesin että tiskikaapin reunalla kuivumassa ollut jäätelöpakkauksen kansi oli pudonnut sen päällä painona olleen hiomakiven kera tiskialtaaseen ja kyllähän siitä sitten kai oli oikeastikin tullut se uniin kakofoonisena soinut metelin kajahdus. Tuli aika pulska päivä voisin sanoa. -01:46 2007-02-12 maanantai 23:05 En oikein jaksaisi eikä huvittaisi kirjoittaa. Vaikka meinasin että voisi kyllä huvittaa. Asennevamma tai jotain perushöhlyyttä. Sillä kyllä oikeastaan olen mieltä että kirjoitella voisi aivan yhtä selkeästi kun syödä tarvii. Jaa kuinka nyt tämmöistä kekkasin. No kyllä joo. Torstain uppiksesta vielä semmoinen. Jari yleensä päivystää alla kun on hässäkkätilanne kun pallo todennäk tippuu jossain vaiheessa alas. Kun oli niitä kamppailuja ja aika usein nappasin pallon niin annoin sille vähän vauhtia Jarin suuntaan. Kun hässäkästä ei olisi käi minneen pakoon päässyt enkä myöskään olisi jaksanut punnerruksen jälkeen. Perjantaina honasin tai kekkasin koklata sekoittaa puuroa sekä sipulia lettutaikinaan sauvasekoittimella. En ollut tajunnut että sehän on aika tehokas kun sen terän reunat on terävähköt. Sipuli katosi kokonaan näkyvistä mutta naistui silti ellei jopa enemmän. Pitää joskus tutkia. Mutta tosiaan tuleehan siinä rutkasti enemmän sipulle pinta-alaa kun se menee silpuksi ja maku voi sitten päästä ulos. Tai lettuun josta kielen päälle. En kylläkään tykkää kun taikina on tasaista enkä siitä että se on moottorikoneella päristetty. Olin lähdössä uimahallille jotain kymmentä vaille ovien sulkemisaikaa kun tajusin että homma ei fudaa. En sitten mennyt. Lauantaina toppasin päälleni varmaan liki ikiennätyksellisesti ja lähdin siintä kävelylle rannalla ja koskelle ja kuvailin aika lailla. Huomasin ja tajusin ekaa kertaa että pitää olla ajatus ja tuntuma ja idea mimmoista meinaa kuvata ennen kuin kameran ottaa esiin. Ainoa kasa täyttä paskaa tuli niistä kuvista kun innostuin yhdestä ennennöäkemättömästä jääpuikkosatsista ja räpsin sokeasti ja ottaa edellen päähän. Mutta kai se on aika jees koska nyt voin yrittää oppia että jatkossa kamera taskuun ja katsotaan ensin onko mitään kuvattavaa. Nojuup onhan se tavanomainen tapahtumakulku vaan. Innostuneen hölmöilyä. Illemmalla oli Kärsän sakin luona syömässä. Ilkkakin tuli Netan kanssa ja hoitokoira olikin jo saanut kodin. Käväisin sittenkin sunnuntaina uimahallilla. Ongelmaa oli pukineiden kanssa. Huolin käväistä salilla enkä meinannut löytää mitään shortseja. Siis jotain pidempia ja muuta kuin kesäpellesortsit joissa välillä kävin. Honasin semmoiset mökilta tai jostain mukaan tulleet käyttämättömät perintökierrätyspökät. Niin pääsin meneen. Vedin 5 leukaa ja tein vähän vatsoja ja selkiä ja painot käsissä jotain hartioiden liikuttelua ja vähän lisää hartioiden liikuttelua dippitelineessä. Ihan kiva. Nimittäin kokeilin vetää leukoja heti aluksi idealla että en ota asiasta rasitetta vaan teen siistit viisi. Ja muitakin juttuja vähemmin. Taitaa skulata. Uin sitten kaikkea kaksisataa niinkuin aluksi ja sitten kaikkia sata. Kaksi kertaa. Jaha ja se oli eilen. Nyt on maanantai. Ja olin taas hiukan huilin vaiheilla. Hiukan turhan hitaasti reipastuin. Tai en reipastunut mutta rupesin lähtemään liikkeelle. Ystävä piikkasi josta mieli parantui. Oli keksinyt että vihdoin nyt vien alkon pullot takaisin. No jotenkin vain juuri nyt. Ehkä ne olivat hitusen jo tiellä täällä vähäisessä lattiamaastossa. Tai pakenin. Kun olisi muutakin siivottavaa ja tuo oli helpompi niinkuin eriytyväinen asia verrattuna kaikkeen sikkisokkisolmussa olevaan. Tuli lähtiessä taas kritiikki päälle ja tuumin voi että miten nyt onnaa. Minun pitäisi tehdä nain haastavia asioita hiukkasen useammin saadakseni harrastusta plus tottumusta. Olin hiukan positiiviäimänä kun kaikki pullot koneellisesti kuitattiin kymmeneen senttiin. Oli muuten ihan repun lastikapasiteetin rajoilla kun survoin sinne kymmenen pulloa. No juu tästä voisin vääntää höpinöitä. Eilen oli Pinza taas uimahallilla ja käppäiltiin sieltä ja kekkasin että voin käppäillä pyörääkin taluttaen. Nimittäin oli aika lämmin. Ja tänäänkin oli. Ja lauantainen kävelytouhu pitkästä aikaa sai jalat varmaan heräämään että olisi melkoisen tolkullista kävellä enämpi eikä aina vispata pyörällä. Myöskin tuumasin että voisin aivan hyvin käyttää vaikka tuplasti ja triplastikin aikaa matkaan sen sijaan että lahoan paikallani mitään muuta kuin torveloita aatteita päässäni pöyritellen tai tässä koneella tyhjääkin tyhjempää toimittaen. Ihan yhtäläisesti voisin hegitellä ulkoilmaa ja kattella mitä siinä sitten päässä pyörii. Kokeilla ainakin. No joo nyt oli taas vaikeaa aloittaa kirjoittaminen ja ettei vaan ole yhtälälailla vaikeaa lopettaa kuin aloittaakin. No joo nyt on hommelina että opettelen ja harjoittelen hartiani rennoiksi ja pois liki ainaisesta jännittämisestä. Ja myöskin opetella erilaisille pienehköille tehtäville tapa tehdä ilman karsean kauhukummitusjutun loihtimista mieleen että on muka ihan kamalan vaikeaa ja raskasta. Luulen vähän että olen ennekin paasannut tämän tapaista joskus. Nyt tuntuu että ei saamari rennommin saa mennä. -23:56 23:57 Fudas tää. Kirjoitin konsolilla siis tekstitilassa ja komennukseni että menee nettisivulleni pelasi. Ei vaan näkynyt tapahtumista mutta tämä oli sitten selaimessa valmiina näkyvissä. -23:59 0701 (tämä 0702) 0703 Jorma @ irc-galleria päivissivulleni alkusivulleni 2007-04-01 09:58