Kaksimielinen Jorma * 2008/tammikuu 2008-01-04 perjantai 23:40 Kaksimielisyyttä keksin ihan tästä kupeelta ja olkoon ookoo niin. Mietin taas aiemmin jotain mikä oli vanhaa töksähtelevää. Hidas on jo sanottu ja nopeakaan en vielä kovin usein ole. Luulen taas oppineeni itsestäni ja samalla muista lisää. Tuo vaan oli tuota tänään pakollista kaksimielisyyttä. Kakkonen on siinä ihan kaksikätisyyttä koska vaikeapa useampaa asiaa on verrata ja punnita kerrallaan. Vaikkapaskin juttuja jopa saattaa ollu hivenen ylikin kaksi. Mutta sen isompaan onkin jo aika vaikean työlästä laskea. Semmoisella ihan tehdyllä konstilla kai voi saada itseään sekaisin että ihan laittaa jotakin pöyrrytysainetta kehoon. Eikä nyt paljoa kiinnostakkaan. Minä kylläkin olen käyttänyt tänään yskinkertaista unenkaipuun alamittaista hoitoa. Totean että päihtymys ihastuksestakin on vähemmän hajamielistyttävää minulle kuin vähäuninen pöpperöisyys. Eikä unen määrä edes ollut kamalan vähä vaan olen kai tässäkin aisassa nyt jotenkin hippupippusen kovin herkkä. Oltiin uutta vuotta yhes ja nyt tänään Amis lähti vihdoinkin ihan itse bussilla mennen. Jos ei ihan itse kokolailla niin itse matkaten ja pirujako tähän pikkku tarkkkuuus mitenkään edes liittys. Jooo no joo oon vähän vissiin honannut niiko reveten rupeemaan tajuumaan että välillä ei tartte olla kokokoajan olla se mikä turha tiukan pipi pipon tarakka. Sain kai neljä niin luulin hassua tänään. Mut katson eli ne olis että melomas eli ennen sitä uimasta kiirehin ennen seitsemää hurjasti ylös ja välisaunaan kun tajusin vasta kohta että uima-aikaa oliskin vielä puoli tuntia. Mut eiku meni mönkään koska yksi eka oli että matkaeväsvettä oli kaatunut reppuun ja kun välillä käväisin äkkisesti kotona niin sain yhden banaanin putomaan jääkääpin taakse. Kaupasta oli lähdössä reippaasti mutta reppu olikin jäänyt sulkematta ja kivasti putosi ruis jauho pussi maihin ja pöllähti ja kun se reppuun niin voi puhua jo teoreettisesta keitosta. Semmosta pöllämystynyttä minä olen. Semmostakin luulen että minun siivoamisistani alkaa jotenki pieneen hiljaan tulla edespäinmenoa vaikka kyllä hidasta. Aivan aivan. Uin tänään sekavampia mitä ehkä ikinä. Jopa perhosen päälle yhteen kyytiin sukellus takasin päin. Ja luulemastani eskimotreenistä tuli yllättäen treeni uudelle yrittäjälle ja Pude väänsi kuin väänsikin sen eskimon esiin sieltä altaasta. Ja huomenna uppiksen Riksukuppiin lähtö ammulla 06:30. -00:00 2008-01-11 perjantai 23:00 Oho ihan käyvä sattuma että viikko sitten noin kirjoitin viimeksi. Kahdeksas olisi pitänyt kirjoittaa kun se oli aika numeerinen päivä. Mutta ei se mitään. Ajattelen tässä opetella olemaan vähemmän kaikenmaailman pikkuasioita silleesti surkutteleva. No kahdeksas päivä poimin sen banaanin jääkaapin takaa. Neljäs päivä uimahallivuosikorttini tuli vuoden vanhaksi ja pitelen nyt taas vuosittaista pienta uintilomaa. No olin eilen uppopalloharjoituksissa ja oli ihan kivaa. Vaikka jotenkin tuntui rankalta niin ehkä sittenkin taisin jaksaa aika hyvin entiseen verrattuna. Olen vähän niinkuin oppinut hengittämään välillä keinotekoisen tiuhaan tahtiin jotta kohta äkkiämmin voisi taas vähäksi aikaa sukeltaa. Tänään taas juuri kävin uimahallilla kajakkitreeneissä. Alkoi mennä käsieskimo aika helpohkosti. Viime kerroilla treenasin vihreällä kajakilla joka taitaa olla aika pullero ja vähän vaikempi saada kylkensä kautta kääntymään takaisin pystyyn kun tällä kertaa kokeilin semmoista sirompaa keltaista kajakkia jolla käsieskimo meni jo tosiaan aika iisisti. Sain tehtyä semmoisen yhden käden eskimonkin että vähemmän veden hämmennyksen tarpeen puoleinen käsi on sidottuna eli pidettynä vatsan päällä. Ihan yhden kokeen verran molemmille puolille kun oli se vähän vaikeampaa. Toinen oli tai eka ehkä kronologisesti kokeilla tehdä nopea käsieskimo eli mennä vauhdilla nurin ja saman tien ylös toiselta puolelta. Yleensähän jään vähäksi aikaa mietiskelemään pää alaspäin. Eli olikin sitten vielä kolmas uusi kokeilu eli tehdä yhteen kyytiin muutamiä käsieskimoita pitäen yläkroppa koko ajan lähellä takakantta. Kolme meni ja siinä vaihessa aina alkoikin olla jo vähän työläämpää päästä takaisin pystyyn. Kiva olo jäi onnistumistunteisesta treenistä. Aukkopeite vaan oli no liki pirullisen kireä ja eka kerta tuhrasin kymmenen minuuttia kunnes sain Jounilta vinkin kastella aukkopeite ja se kai vähän vanui ja luisti helpommin paikaoilleen mutta aina eskimoilun jatkeena jossain vaiheessa irtoili selän takaa. Ja voisin tehdä polvien pehmusteeksi retkipatjaaineesta palaset jotka voisi vaikka jollain kuminauhalla nyörittää paikoilleen. Hyvin toimisi myös isompi palanen joka ylettyisi molempien polvien yli reilusti ja sitten pysyisi siinä mutta semmoinen varaisi jo melkein kokonaan pienen reppuni. Yksi makea juttu vielä eli oliskohan ollut viime viikonlopun tietämillä kun satuin olemaan pystyssä ja huomasin auringon heloittelevan. En kyllä mihinkään siinä kerennyt mutta sain idean lähteä käymään rantaa tarkastamaan kun tuntui että alkaa olla viimeinen mahdollisuus piipahtaa veteen kun pakkasta on alkanut olla. No jäätähän siellä oli mutta polun varresta noukkimallani pikku puun raadolla sain paukutettua jäähän miniavannon. Minisyvyyteen ja jään paksuus oli jotain 5 senttimetriä. Puista tyäkalua noukkiessani olin pudottanut jälleen kerran kameran ja sain kävellä takaisin pihaan ja koettaa kulkea reittini uusiksi ja kamera löytyi puun poimimispaikasta. Avannossa roiskin ensin vettä ympäriinsä ja keksin sitten pujottaa jalat jään alle ja pääsin siitä pienelle makaavalle pulahdukselle mutta luulen että selkä ei saanut kokeilla kovin hyvin veden raikkautta mutta pääni taisin pulauttaa niinkuin tapoihini kuuluu. Nyt on sitten hankittuna ensimmäinen oma domain yhet net ja tämä taitaa kenties olla vimppoja kertoja ja ainakin pikkuhiljaa että mbnettiin päivittelen. Minun uusi nettiosoitteeni on lioncat.yhet.net. Tai voipi olla että en mitään päivittele välillä enkä oikein viitti kirjoittaa myöskään kun pelaa huonosti tai ei mitään netti minulla tässä välillä. -23:28 2008-01-12 lauantai 22:21 Olen hiukan kipeänä ja en oikein jaksa kirjoittaa niinkuin kymmensormisesti ja niinkuin kovin sokkoisesti. Mutta kyllä olen edelleen hiukan harjoitellut tämän näppäimistön käyttöä ja numeronäppäinten osalta ja muun erikoisehkon myöskin käyttö on edelleen aika hankalaa. Siis vaikka pimeässä. Kipeyteni on nyt sitä että nenä on vuodellut tänään ja olo on tukkoinen. Ei niin kovin niinkuin pumpulitukko vaan niinkuin letkutukko. Ja hartiat vähän niinkuin jumittelee ja oli käsistä ja jaloista kylmä joka helpotti pikkuhiljaa kun löysin puolittaisen varustuksen eli vanhoja sukanvarsilämmittimiä vasempaan ranteeseen ja nilkkaan. Kappas vain ranneke onkin ihan kiva tässä näppiksen äärellä koska näppiksen edustalla on kipeilevälle kolkko maalattu pöydän pinta. Voinkin olla iloinen kun tämän havaitsin. Juuri sen laatuinen juttu joka on mieleiseni eli jokin ongelma tai haaste löytää kuin oheistettuna ilman erillistä vaivannäköä ja tarpeita tai roinaa ratkaisun tai helpotuksen. Tuossa oikealla on toinen kiva juttu eli pari monikäyttöisyysmyssyä. Tietokoneen äärelä harmaa on hiiren matto ja musta rannepehmuste ja kun ne ovat repussa mukana kaupassa niin on harmaa jäätelön päällyspakkaus josta pilkistää jäätelöpaketin päässä oleva viivakoodi ja musta tulee hupuksi sitten vielä siihen päälle. Aika täyteläistä tuollainen. Olen siis kai sellainen hyypiö ja vähän hymiöpoikakin että olen olen ja olen aika varsin huiman laiska. Yleensä laiska kuin mikä kun ei joku touhu inspaa. Vaan sitten kun juttu tuntuu omalta ja aika harmittomalta ainakin ehkä niin sitten en laske vaivojani juuri ollenkaan. Tai siis vaivoja ei ole olemassa silloin. Paitsi tietenkin hiukan sikäli että kun jotakin yksinkertaista oikein vääntää niin siinä voi tulla täyteensä kurkkua myöten. Kuten purkaa sotkuista siimavyyhteä tai jotakin ommelta. Nyt en enää ole ihan samaa mieltä kuin vähän aiemmin että eskimotreeniä olisi riittävästi kun treenaa kerran kahdessa viikossa. Eilen se oli niin kivaa että en tiedä maltanko yhden viikon jättää väliin. Mutta tuossa kai onkin muutoksena se että keksin vaihtelevuutta siihen mikä oli alkanut olla aikalailla yhtä ja samaa. Roppakaupalla aina toistuu jokin. Nyt tässä päiväkirjaa nakutellessani jo pari kertaa olen huomannut että olen melkein unohtanut ne parit aiheet jotka olivat mielessäni ja motivaatioinani alkaa kirjoittamaan. Nyt ei netti toimi taaskaan. Eli tämä uusin osuus saa majailla koneella kunnes asia muuttuu. Kamerani muistikortti täyttyi juuri. Ensimmäinen kuva on 100-9917 ja viimeinen 101-6812. Kuvakoko on pikseleissä 1024*768 ja kuvatiedostot ovat muistini mukaan noin kahtasataa kilotavua ja yli mutta aika harvoin kolmeensataan asti. Aika jännä eli hassu eli mielenkiintoinen havainto tuli kun katsoin kuva-asiaa kamerasta. Kuvat 100-9999 ja 101-0001 ovat mukana ja kun kuvaselaus pomppasi ensinmainitusta toiseen yllätyin. Alun kuvia on ihan näppärääkin selailla mutta loppupään kuvien esiin tulo kestää moninkertaisen ajan. 100 ja 101 viittavat hakemstoihin ja kameran ohjelma on näköjään niin tehty että se on hidas kun tiedostoja eli tässä tapauksessa kuvie on hiukan enemmän. Juu kyllä minä aina muistan erään pienen tekstinkäsittelyohjelman joka aina vaan hidastui kun tekstissä meni alaspäin. Ilmeisesti se ohjelma lähti aina hakemaan riviä aloittaen tekstin alusta. Tämä minun ohjelmani ei ole niin tehty vaan tässä kaikki rivit ovat samassa asemassa. Äh joo asioita ei pysty sanomaan tarkasti. Tässä on molempiin suuntiin linkitetty lista ja omat pointterinsa tekstin alkuun ja loppuun ja kursoririville. Muistaakseni. Haluaisin tehdä semmoisen ohjelmasysteemin jossa olisi mukana eri tavoin toteuttettuja tekstureita ja samaan tapaan muitakin systeemin osia. Olisi valittavissa minkälaista osaa kulloinkin käytetään. Ahaa täämä saattaisi olla erillisen tarinan asiaa. Ja vielä että kameran muistikortilla on muutamia muitakin tiedostoja kuin nuo kuvat. Eli tahdon olla aika tarkka. Nyt pääsen jo siihen mikä oli toinen asia alun alkaen mielessäni. Eli mikäpä on päiväkirjan tarkoitus. Keksin tämän nyt ihan. Ja olen tyytyväinen että keksin eri sanat kuin mita ensin mietin. Keksin nyt että päiväkirjani on ajattelun apuna ja harjoitteena. Ensimmäiset sanat olivat vanhat eli itsensä opettelu. Samalla joku muu jota kenties kinnostaa saa mahdollisuuden näitä kirjoitettuja ajatuksia katsella. Siis jos tämä teksti vielä nettiin asti saapuu. Ai niin ja juu onhan tässä minulla vielä tarkoituksina välillä olleet sokkokirjoituksen opettelu ja teksturini testaaminen. Ha-ha. Ha. Nauratti kun tuo testamiinen heitti ajatukseni FreePascal ohjelmointikieleen ja sen fp komennolla käynnistyvään IDE teksturin jujuineen sisältävään työkaluun. Tulikin ihan hyvä sana. Mahtui riville ja sisältö tai tarkoitus sopii. Tuo pascalin versio jonka latasin ja asensin on 2.2.0 ja yllätyin kun en ollut ennen päässyt kärryille kuinka ohjelmointiohjelma käynnistetään. Sehän on ihan paljon entisen Turbo tai Borland Pascalin näköinen ja samoja näppäinyhdistelmiä on käytössä. Vaan se ei olekaan enää vaan DOS-ohjelma vaan Linuxissa toimiva. Oikeasti yllätyin kun huomasin että ohjelmaa voi suorittaa rivi rivilta niinkuin tuossa edeltäjässäänkin. Minun mielestä pascal on helppolukuinen ja selkeä ohjelmointikieli. Tosin pascalia olen harjoitellut ja käyttänyt tosiaan reippaasti. Eli oppimisesta ja tottumuksesta on puhe. Tai ei aivan sentään ja pelkästään. Muistan että joskus olen kasellut Modula kielisiä ohjelmia tai vaikkapa Ada ja ne ovat olleet minulle turhalla tavalla mutkikkaita eivätkä sitten herättäneet kasvavaa mielenkiintoa. Siitä mitä olen c-kieltä käyttänyt olen mieltä että se on sopiva systeemiohjelmointiin jossa pitääkin olla täysin mahdollista tehdä yks-kaks mikä vaan bittisäätöoperaatio mutta se ei ole niin suotavaa kun ohjelmoidaan sovellusta ajatellen ehkä enemmän abstraktisti kuin sitä miten se kulloinenkin ohjelmaa suorittava tietokone toimii. Kamerani sisäiseen muistiin mahtuu kolmisenkymmentä kuvaa ja keksin että katson voiko sinne kuvata kun muisti täyttyi. Kun haluan tutkia mikä täyteen tulleen muistikortin sisältö on ennen kuin alan sitä tyhjentämään. Minulla on fiilikset että hommelini ovat hitaasti menossa eteenpäin. Olen jo jujulla että tunnen suunnilleen miten minikomposti voisi toimia ja kokeilemalla sen tajuamista vain voi kehittää. Myöskin siivoilupuuhasteluni tuntuisi olevan alkamassa edelleen ja hitaasti löytyilee välillä paikkoja jollekkin jutuille ja välillä tajuan että jotain ei ollenkaan suunnilleen tarvita. Välillä opin tai pikemmin yx äkkiä honaan jonkun konstin jolla joku hoidettava hommeli menee näppärämmin. No semmoista tajusin että hajamielisyys ja hukutteluni on ihan tekoa ja se tulos turhasta kiirehtimisestä ja laiskuudesta. Tuon kiirehtimisen voikin sanoa toisin sanoen eli sen vastakohtamaisuus olisi valmistautuminen. Ei olisi ollut kovin vaikeaa laittaa nimilappu SuomiMelooHattuun ja kameraan ja vara-akkuun. Ei olisi ollut mutta laiskuus ja siitä aina seuraava yllättävä kiire aiheuttaa aina toistuvan hässäkän. Jaa siitä sitten tulee hajamielisyys. Hoh-hoh! Enpäs olisi arvannut että tämmöisen rimpsun rustaan. -23:27 23:45 Tuntuu että on aiheellista täydentää askeistä turinointia. En tiedä onko syytä oppia olemaan vastustuskykyisempi kaikenlaisille houkutuksille. Taidan aika helposti siirtyillä koko ajan asiasta toiseen. Joopa-joopa-joo juu. Siis äskeiset hukkumaan taipuvien tavaroiden nimilaputukset ovat apupelastuskeino kun hätä on jo sattunut. Hatulla ja kameralla ja akulla saisi olla paikka jossa ne pysyvät tallessa. Paikkojen löytyminen ja niinden käytön opiskelu vaatisi huomaavaisuutta ja rauhallisuutta. Hattua varten saisi olla tuulisella säällä naru ja samoin kamerassa kun on putoamisvaara ja akulla saisi olla jonkulainen oma tasku. Hatulla ongelma oli kuitenkin paikkaongelma eli en ottanut sitä siitä mihin sen laitoin ja sitten en enää tiennyt edes minne olin sen hukannut. Ja hieman samaa kai sittenkin on myöskin asioiden kunnossapito eli siihenkin pitäisi osoittaa aikaa ja energiaa. Tosiaan edellisellä viikolla taisin vihdoin huoltaa pyöräni etujarrua ja se oli aika helppoa eikä kovin kauaa kestänyt ja on suorastaan upeaa kun jarruakin on käytettävissä. Kontrasti. Kaikki mitkä vaan jutut ovat myöskin tutkimusmahdollisuuksia. -23:57 2008-01-17 torstai 18:52 Öyh öyh kun on kinkkist : ) Mun piti tulla kirjoittamaan mitä söin. Kun nyt on kameran muistikortin lisäksi täynnä kameran sisäinen musti. Meinasin poistaa yhden kuvan mutta en poistanutkaan. Mutta sählingistä seurasi muuta. Idea ihan katsoa mitä syön jos en kerran kuvaa. Idea kirjoittaa tähän että kahvia omena maissihiutaleita joissa päällä maapähkinöitä rusinoita banaanilastuja maitoa. Kun se muhii niin se onkin semmosta hyvempää mössöä. Muttei tietysti kerkeä kun on hoppua aina. Joo just kurkkasin lautaselle tovoen että siellä olisi vielä jotain mutta ihan tyhjältä se näytti. Päiväkirjan kirjoittaminen vaati että koetan saada uuden sivustoni paikan käyttöön helpommin. Ekat tiedostojen viennit tein vääräoppisesti. Ja vaikka vaikealta tuntui aloittaa niin ei se tähän asti ollutkaan sitä. Ja juu. Tulikin jänkskempi mitä olisin ajatelutkaan. Jos skulaa. En testannut ja tästä tulee samalla sitten iso päivitys jos onnistuu. Edellisen kirjoituksen aikoihin netti ei toiminut enkä ole sitä vieläkään toimittanut nettiin. Ja nyt jos säätöni onnistui niin tämä päivittyy sekä vanhaan paikkaan että uuteen yhdellä näppäimen painalluksella. Kommentoin jos kommentoin ensi kerralla. -19:00 19:03 Ei ku joo kommentoin jo nyt että se toimi ja lisäsin tarkistamista varten vielä yhden komennon eli firefoxiin aukeaa saman tien molemmat jotta voin siitä helposti tarkistaa että tämä teksti on perillä asti. Kohta uppopalloon. -19:04 19:07 Vielä yksi juttu eli tuon kuvaamisen mahdottomuuden kautta vasta minulle tuli ajatus että voisin pitää lomaa valokuvaamisesta vaikka yhden viikon. En olisi osannut edes ajatella semmoista ilman tätä nyt tullutta pakkotaukoa. Nyt pitäisi jo osata lopettaa tällä kertaa tämä päiväkirjahöpiseminen. -19:09 2008-01-31 torstai 17:52 Olen vähän koettanut alkaa nukkumaan öisin. Kerran on onnistunut huonosti ja kerran viime yönä loistavasti. Useimmiten ei onnistumista ollenkaan. Se ei ole ihan helppoa minulle. Ja sitten joskus on kun hassusti käy. Mutta en tiedä miten voisin kohtuullisen pysyvästi nukkua öisin eikä päivisin. Pidimpä sittenkin tuon viikkoisen valokuvausloman. En siis kuvannut seitsemään päivään. Sitten kuvasin mutta tyyli muuttui etten enää vaikkapa kuvaa vähän joka asiaa kuten mitä syön. Enkä taida edes kuvata joka päivä. Viime maanantaina ostin vihdoin uuden uimakortin joka oikeasti onkin semmoinen liikuntakortti eli myöskin pariin kuntosaliin tai johonkin sillä pääsee tai kolmeen kesäisin. En tiedä ja pitää joskus mennä katsomaan. Se kun oli niinkuin eläkeläisen versio ja muiden halvakkaiden. Maanantaina siis myöskin uin elan kerran uimaloman jälkeen. Tuli lomailtua kolme kokonaista viikkoa risoineen. Menikin hyvemmin uinti mitä ehkä luulin eli jaksoin jonkun verran. Tai ehkä enemmän verran kuin jonkun kun pikkutuskasenkin pätkän jälkeen sinnittelin edelleen. Asia voi vähän liittyä vedenalaiseen palloon. Uppopallon harjoitukset ovat olleet joka kerta kivoja. Tuntuu vähän että opin lisää pikkuhiljaa ja puhtiakin on sitten aina ollut ainakin jonkun verran kun alun hengenahdistustuskasta olen yli selviutynyt. Näköjään jonkun verran tykkään sanoa jonkun verran. Viimeksikin kamppailin aika reippaasti pallon perään ja välillä pallon kanssakin. Nyt tuntuu että en jaksaisikaan kahden viikon väliä hallikajakkiharjoituksissa. On kokeiltavia juttuja muutamia. Viimeksi Pekka tuli kokeilemaan eskimoa ekaa kertaa mutta vielä tarvii koettaa että lähtee pyörimään. Olen reippaasti miettinyt että kuinka eskimokäännösta kannattaisi lähteä harjoittelemaan jotta oppiminen olisi kohtuullisen helppoa. Olen karmea hutilus ja kaikki on vinksin vonksin ja silti samalla huomaan että huomaan tai muistan tai ajattelen joitakin asioita tarkemmin tai siistimmin tai mitä lie entiseen verrattuna. Tykkään periaatteessa huisisti kovin siisteistä jutuista ja toisaalta myös sekasorrosta ja uudet ideat kyllä pikemmin tulevat ja syntyvät sekoilun kuin järjestyksen kautta. Ties kuinka monet kerrat olen meinaillut kirjoittaa tätä päiväkirjaa ja en vaan ole jaksanut. Vaikka väitän että muka tahtoisin kirjoittaa. En vaan tiedä mutta ei vaan perkeleesti aina inspiroi. -18:14 22:57 Nyt on päivän ilta johon valvoin aamusta asti. Jorps joo. Oonhan ainakin heittänyt pois sanailun tarkkavaaituksen. Kun isoin joku osa jutuista kuteinki on semmoista mitä ei aina ihanan helposti sanotuksi saa. No ja välillä ihan silleenkin käy että ei vaan tu mieleen joku kirjainmato millä mitälieneekään asiaa on kutsuttu ja välillä ei oo tullut ennen ikinä mieleen milläänsällään nimellä kutsua jotain juttua kun ei vaan ole ollut tarvetta mimmostakaan. Mitähän nyt kävin urputtelemaan en oikein edes tajua. Voi olla semmosta yhden päivän valvoneen eksyösielun jurpattelua. Päästin sittenkin päivän livahtamaan vaikka meinailin jo melkisen aikaiseen kirjoitella. Tätä pitäisi kai uudelleen harjoitella että alkaisi olla hitusen helpompaa. Niinno tai nonniin ja ehkä voisin taas pikkaraisen verran miettiä sitä entistä ideaa että olisi jonkunmoinen pikkuhärveli jolla voisi kesken kaiken keskellä päivää naputella pientä tekstiä. Vaikka toisaalta ei juurikaan ole ollut ihan semmoista hinkua kun joskus ennen taisi olla. Mutta luulen silti edelleen että se voisi olla näpsäkkää. Vaikka niinkin että ne höpöhöpsistekstit majailisi jonkun aikaa siinä missä lie värkissä ja silloin tällöin tupsauttaisi niitä jonnekkin. Höpöhöpö. Semmonen sattui yhdessä uppistreenissä että jossakin ja Jopen ja mun välissä oli pallo ja se pallo taisi vaivihkaa kadota ja me oltiin eri puolulaisia ja jäätiin kamppailemaan ja ainakin vähän aikaa luulin siinä sitten vastustajan päätä palloksi. Tuli jotain väännettyä ja sain sitten takas samalla mitalla ja rupesin sitten vihdoin vähän hitaana tyyppinä tajuamaan että jokin ei menen ihan sääntöjen mukaan. Se onkin ainoa kerta kun on maski tosiaan lähtenyt paikoltaan sen jälkeen kun viritin siihen vanhan repun hihnasta nyörit. Yhtenä kertana kun olin uimalalle päin juuri saapumassa jäin tuijottamaan autoa joka oli tulossa uimalan liittymästä. Jotenkin homma tuntui epäselkoisalta ihan ja jäin jumiin siihen tarkkailemaan. No kuski sitten lähti kaarrellen ajamaan. Minulle ei ollut ennen mennyt jakeluun että uimalan risteys on vähän kinkkinen vaan kinkkisyys on joskus muhia murahta tuntemuksissa sanoja löytämättä. Nyt tunsin että kaista on minun ja lähdin vaan siihen tielle. Väärällä asenteella. En ollut paikalla tilanteessa vaan sain härdellin sekoamaan tiehen olihan samalla räntäsade. Polvi kopsahti maahan ja kännykkäkin löytyi siitä puoliksi uimasta melkein. Nyt tiedän miten tulisi ajaa. Vilkkua saa käyttää. Tutkin tätä asiaa pystyajamisen kannalta uudestaan eräänä iltana kun maa oli jäässä. Ihan siististi jäi mieleeni miten soran sepelit olivan jään sisällä ja pintaankin kurkoittelemassa kuin rusinat sämpylöissä. Voi olla että eturenkaani on ihan vähän kulunut tai siitä on vähän mitään jäljellä ja vähäisen kitkan maastossa rengas jatkaa aika helposti matkaa omiin nimiinsä kun jarrua nirskahtaa päälle. Tänään oli huippumakeata uppopallotreenipeliä. Jotenkin oikein erityisesti tuntui että koko poppoo pelasi niin reippaasti että ennen ei ole nähty. Aika alussa taas sain jopåa puristuksia ja kuristuksiakin vatsan seudille kun henki meinaili innostuksissa loppua mutta pääsin siitä yli ja kyllä välillä huilin vähän ihan sillä tarkoituksellakin. Nyt pitkälläkin kentällä peli oli jatkuvaa eikä pallo kerennyt huilimaan pohjalla paljon mitään. Yhteenottoa oli vuoroin sinisten ja vuoroin valkoisten maalilla. Eikä mitään kertalaaki ja luovutus vaan kamppailtiin moneen otteeseen. Taisin vähän pelata enemmän hyökkääjää kuin puolustajaa. Tai jotain hyökkäävästi polustavaa. Tajusin nyt sen ainkain kun itse näin että kun vastustakia päästää tulemaan ihan maalin juurelle asti niin siinä on sitten jo vaikeampi torjua maalin tekoa. Mutta ei mahdotonta vaan silti tosiaan hankalaa ja työlästä ja vähän sattumanvaraistakin eli olisi ihan näpsäkkää pitää vastustajat poissa maalin juurelta ja ihan vastaavasti itse hyökätessä kannatta yrittää päästä ihan sinne vastustajan korille. Minusta nyt ihan vaan tuntuu että tänään oli oikein kamppailua tosiaan molemmissä päissä maalin tiimoilla kunnolla. Jaotkin oli mennyt siis tasaisesti. Kokonaisuutena kaikille on tullut puhtia ja taitoa ja röyhkeyttä lisää. Nyt en tehnytkään mitään kahvia enkä edes teetä. Aion olla valmis nukkumaan kun siltä alkaa tuntua. Päivällä kyllä ihan väsyttikin. Nytkin jonkun verran. Yksi jostain tienvarresta löytynyt vahva muovituoppi oli tullut esiin ihan ehkä eilen tai tänään ja siihen laitoin Suomimeloon eväsmehua jota en vieläkään ole saanut lopetetuksi. Taidan olla vähän turjan saamaton. Nyt kun tämä kiireisempi päiväkirjatyö alkaa olla aika valmis niin voisin vaikka ajatella että kuumennan vettä ja laitan sitten glögijuomaa. Voisin vaikka ottaa ihan kaurahiutaleita ja päälle rusinaa ja meinasin sanoa että maapähkinää mutta perun tuon idean koska söin maapähkinöitä eilen ja tänäänkin glögitellen. Pitäisi ihan kunnolla alkaa tyhjentää kaappeja ja jemmoja eri ruoka-aineista kun nekin minulla tuppaavat näköjään hyvin helposti unohtumaan pitkiksikin ajoiksi välillä huilimaan. Tuokin kofeiiniton pikakahvi mitä olen ennen mutta silti nyt juuri viimeaikoina iltaisemmalla hörppinut on parjaita päiviään nähnyt ennen 01.12.2000 ja tässä on ainakin se mukava puoli että olen samalla oppinut lisää vaatimattomuutta ja sitä että omaa mieltä ja makutuntumaa voi käyttää. Luulen kyllä että mitä on maustetavaraa kerääntynyt niin siinä voikin jo olla ja olikin jo jotakin jopa minulle maisteltavaksi saatikka syötäväksi kelpaamatonta. Voi vitsi kun unohdun välillä piktiksi toveiksi kirjoittamaan ja silloin en muista tallentaa jo kirjoittamaani tekstiä. Useimmiten se ei haitta mutta aina joskus tulee tietysti joku moka. Ja sitten se kirjoitettu ei ole. Kyllähän tätä juttua sitten näköjään piisaakin. Nyt ovat sormet jo kylmät eli pitää harkita toista paitaa ja vaikka sitä kuumaa juotavaa. -23:52 23:57 Eikun oikeasti keksin tuon kuuman juoman kun sain päähäni lisätä teehen glögilantrattavaa ja join sitten melkein koko litran teen siihen malliin ja niin tein kahteen kertaan ja tänään viimeksi. -23:59 0712 (tämä 0801) (0802 ei ole) 0803 päivissivulleni alkusivulleni 2008-04-11 23:51