2008-06-01 sunnuntai
10:57 Olen heräilemässä ensimmäistä kertaa tämän kesäkuun aikana. Aivan valveille heräämässä jos valvetta on olemassa. Haluan mainita tämän koska olen vähän erilainen. En ajatellut erilaisuutta eri painoisuutena tai eri kuntoisuutena tai eri värisyytena nyt auringon alettua ihan kuumottaa. Totta tosiaankin taidan mennä sanoissa aivan sekaisin. Tai enpä menekään. Entiseen tapaani vaikka puputtaisin mitä hassutusta en aio luovuttaa. Joku kerta vielä osaan sanoa. Ajattelin että olen muuttunut mutta en osaa sanoa miten. Jos kuvittelin mielentilan muutoksen joksikin sitä erikoisemmaksi muutokseksi. Minä ajattelen jotakin erikoista muutosta. Voi olla asioita joista on vaikea puhua ja olen aikoja sitten saanut tietää ja myöhemmin oppinut että toinen voi tarkoittaa puhumisen vaikeutta joka estää sanomisen ja joku muu sanottavan puuttumista. Taidan hieman höpötellä mutta mieleeni vaan nyt niin sopivasti pullahti lause seuraava. "Mistä ei voi puhua siitä on vaiettava." Ludwig Wittgenstein on niin kirjoittanut mutta melko turkasen varmasti ei suomeksi. Lauseen haaviini saatuani vuosia takaperin se oli minulla automaattisesti liimattu sellaiseen merkitykseen että sanottava puuttuu joten sitä ei voi mainita. Nyt lause maistuu melkein enemmän sellaisen merkityksen ilmoitukselta jonka reilusti myöhemmin olen lukenut eli sanominen voi olla vaikeaa sanojan omaanana ominaisuutena vaikka sanottavaa on. Nyt juuri ihmettelen olenko tässäkään tapauksessa ymmärtänyt niikuin sanoja on tarkoittanut ja missä kohdin kuvitelmani eroaa toisen ihmisen kuvitelmasta. Voi olla aivan kohtuullista että jätän tämän asioiden vyyhden nyt roikkumaan ja hautumaan toivoen tuulten heiluttelevan nyörejä uusia ymmärtämisen ideoita esiin houkutteleviin kiemuroihin. -11:23
2008-06-02 maanantai
18:02 Voi hassu minua rupesi vähän naurattamaan kun kävin yrittämään nyt kirjoittaa. Väänsin oikein itseäni jotta olisin aloittanut ja olin möreällä tuulella. Ajattelin että jos noin saisin tuultani muuttumaan vaan se pieni valoisaa puolta esiin raottava muutos tulikin tuollaisena hankaluusvahinkona.
Eilisiä sanoja muutama tässä jotka laitoin käsiteltäviksi. Pilkku oli yksi. Ajattelin että se on jokin ilmaa sanojen väliin tuova tai tuovaksi ajateltu juttu. Ai tai paussi. Kuvan ja sanan välittämän informaation eroavaisuutta tuumasn jälleen kerran. On varsin tuumaamatonta sanoa että kuva kertoisi enemmän kuin tuhat sanaa. Voi olla että tuollaisella olisi tarkoitettu kuvan kertovan asoita joita on vaikea sanoa. No joo tökkii minun sanomiseni nyt. Vaan sanalla voi sanoa kuiteski kompaktisti jotain mitä kuvaan ei voi kaapata. Jätän tämän yksinkeskusteluni ulkopuolelle sen että kuvassa voi olla sana tai kuvan voi kertoa kokonaan sanoin tai numeroin kuten digikuvat tekevät.
Eilen rannalle mennessäni keräilin lasia polvillani kyynärpäilläni röhöttäen. Se verkkomaiseksi muuttunut lasi on juu nuotiossa käynyttä. En tajua onko mutta luulen että siinä on vielä mukana jokin nopea lämpotilan muutosjuttu ehkäpä vaikka kastelemalla. Ai juu siis se lasin kerääminen on tarkkuuspuuhaa. Ajattelin vähän että olisin myöskin aika soveltuva jonkinlaiseksi nuuskijaksi. Olin pakannut mukaani aikalailla kamaa puhdetöitä ajatellen mutta rannalla kävi edelleen semmoinen viima etten ollut puhdevireessä juuri mitään. -18:18
18:22 Nukun taas turhan pitkään mutta en niin kovin hurjasti. Ai niin sillä että urheilen reippaasti siis vaikka pidän parit treenit päivässä on tosiaan kovin iltaunettava vaikutus. Ja kun vielä eilen erityisesti ajattelin että rupean tekemään hommiani tarkoituksella enimmälti päivänvalossa ja panen samalla hiukan lisäboikottia sähkön kulutukselle.
Käväisin taas leipää hakemassa. Uimassa kokeilin sekauintia jossa oli 150m kutakin lajia ja kaksi peräkanaa koko pötköjä ja hengitin kroolityypin uinnit joka toisella ja rintatyypin uinnit joka vedolla. Perhosessa joka vedolla hengittäminen sujuu mutta on edelleen hiukan puhtia imevää ja uusi kokemus oli että siinä olkapäät tuntuivat rasittuvan tosin se oli ekassa osuudessa ja toisella kerralla en tainnut tuota huomata. Tulin kirjastolle vähän tuumimaan ja näköjään myöskin kirjoittelemaan. En ole nyt kovin energisellä tuulella. Eilen illalla söin leipää jonka päällä lämmitin sipulisiivuja. Tajusin että samassa harjoittelin uutta astetta vaatimattomuudessa. Tänäänkin kokeilin. Tästä kun lähden niin aion mennä kauppaan ja hankkia maitoa suoraan termokseeni ja juustoa ja omenoita. Paaston jälkeen minulla on muutaman kerran ollut pienehkö hinku saada karkkia muttei sitä ollut saatavilla enkä ole hankkinut enkä nyt haluakkaan. En tippaakaan. Juustokin säilyi ihan riittävän hyvin kolmanteen päivään asti huoneessa avoimessa jääkaapissa. Näyttää siltä että löytelen tässä tyylejä eleskellä yksinkertaisemmin. -18.34
2008-06-03 tiistai
19:49 Tiistaihan se on. Olin jotenkin torstaissa ja ihmettelin kun eilisessä päiväkirjassani luki tiistai. No sen piti olla maanantai. On minulla ollut jotakin sekopäähajamielisyyttä mutta jotenkin ehkä pikemmin olemuksessani kuin että esimerkiksi unohtelisin asioita. Vähän pikemmin sellaista että törmäilen tavaroihin mutta siihenkin on hyvät selitteet kun roinaa on pitkin poikin. Tuota on tainnut olla hoppua joka vaan voikin tästä vaan hurjistua. Kun pitäisi itseäni alkaa saada liikenteeseen kesäasioihin.
Joken kanssa käytiin tädin muuttoa tekemässä. Se että heräsin melko aikaiseen on ihmeellisintä mitä minulle on vähään aikaan tapahtunut. Ainakin lajissaan ihmeellisintä. Sen seurauksena olin liikenteessä melko aikaisessa. Poikkesin vaan uteliaisuuttani Fidaan ja tuloksena olikin että kävelin ulos vaaleanruskeissa farkuissa jotka ovat istuvammat ja särmemmät mitä minulla on vuosiin ollut ja maksoivat kokonaisen euron. No oikeastaan minä en pidä rahaa arvon mittana vaan arvoa on se että ei kuluteta energiaa ja tehdä kaikkea terroria mitä siihen liittyy.
Kävin sitten kirjastolla tietsikalla. Siinä kun huomasin sitten viiden tyypin joista olin yksi istuvan ringissä tietsikalla niin tunsin asioiden olevan tosiaan hullulla tolalla. Sitten askartelin pyöreän pöydän äärellä ensimmäistä kertaa oikein urakalla. Aloin sitten tuntea itseni jo nälkäiseksikin ja piti saada vauhtia siirtymiseeni umatreenien puolelle. No käväisin vielä toisella kirpparilla kun olo oli viileä tuulessa. Se tuntui minusta jotenkin uudenlaiselta käyttäytymiseltä että koetan tehdä heti asialle jotakin. Niinkuin akuutti ongelmanratkaisuyritys. Siis farkkupusakkaa ajattelin. Kun farkutkin pitävät aika hyvin tuulta muttei kai liikaa. Ei itselleni sellaista tullut.
Eilenkin koetin toisia kierrätyslaseja jotka eivät pitkälle toimineet. Niin tänäänkin. Nyt eri mallisia joissa tulee reuna kauemmas silmistä. Nämäkin dyykattua roinaa joissa vikana vain nauhan katkeaminen. Leikkasin pyörän sisäkumista pitkän pätkän remeliksi. Yllätyin kun lasit pysyivät päässäni hypätessäni varsinkin kun nyöri ei ollut yhtään tiukka. Olen kai oppinut hyppäämään pää kumarassa ja lasit pysyvät paremmin. Potkin kylkipotkuja 1000m. Opin kylkikäsiasennon jossa voi helposti nostaa toisen silmän veden pinnan yläpuolelle ja raottaa lasia veden tyhjentääkseen. Alemmankin pystyy tekemään mutta kroppa alkaa mennä epävirtaviivaiseksi. Välillä koetin pieniä kiihdytyksiä. Alan pikkuhiljhaa oppia potkimista tai ainakin voin alkaa harjoitella kun voin tehdä sitä jonkin matkaa keskeytymättä.
Pitelin kiirettä kotiin ja söin ehkä lähes turhankin suuren välipalan. Enemmänkin olisi tehnyt mieli mutta nyt ollaan jo matkalla uppistreeneihin Kouvolaan. Yllätyin kun ilmestyikin hakureissulle iso auto ja Tero huuteli että heitä se kassi paksiin ja sitten toiselta puolelta sisään. -20:18
23:35 Uppistreenit oli ihan aika rajut. Tosiaan kostautui liian vähä paussi ruokailun jälkeen ja välillä oli tosi raskasta hengittää. Ja ehkä uimapotkutreenikin oli hiukan raskas uppista edeltäväksi treeniksi. Jos sekin olisi ollut aiemmin niin homma olisi taatusti helpottunut. Ja tuli tilanteita että tuntui että pitäisi olla vaan enemmän ruista ranteissa mutta kokonaisuus kokonaisuus. Levänneempänä olisin saanut enemmän irti itsestäni ja ehkä ollut vähän nokkelampikin. Tai huomattavasti.
Vihdoin sain kirkaista jippii kun Elisan laskussa luki suoraveloitus. Eihän se vienyt kuin jotain puoli vuotta että automaatio meni läpi.
Olen kyllä pirun saatanallisella tuulella ja koetan siinä samalla opiskella itseäni ja opetella. Välillä tekisi mieli melkein räyhätä mutta tajuan että itse olen kiipelissä. Ei syytä oikein voi kenellekkään tai millekkään vierittää. Aikun voisi vähänkin. Luulen että pienikin helpotus tuntuisi tosi mukavalta. -23:44
23:55 Piti sanoa että ainakin osittain taidan olla ihan liian stressaava heppu. Tolle jutulle pitää tehdä jotakin. Ei usein mutta välillä tuntuu että se tekee minut kipeäksi. -23:57
2008-06-04 keskiviikko
18:45 Tänään olen herännyt 04:20 ja olin hiukan ulalla kunnes aloin tajuta että halusin saada itseni ylös lähtemään kun puita kaadetaan. Luulen että olen itse puiden kaatamisesta aika peikkomaista mieltä ja ehkä monestakin asiasta. No joh ehkä en lähde nyt kelailemaan tätä sävellystäni mainiin vaan että tajuan yhä selvemin että ajan takaa tai vielä ennemmin koetan pysähtyä jarruttelemaan löytääkseni hiljaisen elämäntyylin.
Sain syötyä tavallisen välipalani aamulla ja noukittua kasaan jonkunlaiset kamppeet ja lähdin käppäilemaan rantaan. Melko näppärästi se kävi vaikkei tai siksi juuri ole kovin täydellinen varustus. Lähdin melomaan 06:06 ja kohta kokeilin kuunnella Baskervillen koiraa joka on loputon kun jotenkin jatkan aina vanhasta kohdasta. Se oli jonkunmoinen uutuus harrasteissani ja soveltuva koska melan läiskimisen äänikään ei peittynyt. Vesi oli ja on todella harvinaisen matalalla. Näin pinnan yllä kiviperheitä jotka ovat muulloin ollet salaisia. Alkumatkasta pidin aukkopeitettä mutta sitä oli pakko alkaa riisumaan kun jalko-osastossa alkoi olla hikisen nahkeaa. Ilmaa haluan. Olen sikäli kesäihminen että tykkään kovin olla köykäisesti ja että saan tuntea iholla ilman ja veden ja auringon. Olin ällistynyt Hevossaaren Äyspään päässä veden kirkkaudesta. Siitä sitten Matkalla Verkkikseen vesi sameni matkalla tasaisesti tuttuun kaiken salaavaan ruskeuteensa. Olin tasan 08:00 laiturin kyljessä. Tai melkein jo minuuttia ennen. En puhu puiden kaatamisesta mitään. Paitsi sen että lipputanko katkesi puolivälistä kun kaatuva koivu olikin arvioitua leveämpi. Hieman puita halkoessani tuumin että työskentelyni hitaus johtuu siitä että suhtaudun aika yksilöllisesti jokaiseen tai melkein jokaiseen käteeni osuvaan puun palaan ynnä muuhun. Näen niissä aina mahdolisuuksia joidenkin pikkujuttujen askarteluun tai yksinkertaisesti muodot tai väritykset jotenkin saavat mielikuvituksen herkistymään. Kaikenlaiset oksanhaarat ja säännöllisyydet ja epäsäännöllisyydet.
Äsken tuolla keskemmällä saarta tuumin että kirjoittaisinko ensimmäisen kesä ja mökki päiväkirjaosuuden ihan vaan tietynlaisena toteamuksena tai dokumenttina. Mutta sitten tästä lähtikin tulemaan jotakin ihan muuta. Jo kyynärvarretkin kramppaavat melkein. Lähdinkin laiturille joka on lempipaikkani mahalleni ja niskakin jo alkaa puutua. Löysin varpaani kengistäni ja sukistani melkein tulikuumina ja annoin niiden saada vähän ilmaa ja sitten vettä ja seuraavana arvioin että ehkä voisin koettaa jos pärjäisin ihan varpaisillani. Paljasjalkaisuudestakin tykkään ja se on usein ihan helppoa kesällä. Voisihan sitä joskus hieman talvellakin alkaa kokeilemaan.
Rannassa näin päivemmällä ensin yhden ja sitten vähän aikaa kaksi ja sitten taas vain yhden pikkuisen hauen. Noin 4cm pituisia. Vähän kaikki elävä kasvaa vaikka kuinka pienestä vaikka kuinka suureksi eleskellessään. En muista tasan kuinka luin eilen mutta jotain sinne päin että ihmisessä asustelee mikrobeja noin sata kertainen määrä solujen lukumäärään verrattuna. Toisaalta voisi pohtia ovatko solun jotkin osaset itse solua vaiko enemmän tahikka vähemmän itsenäisiä asukkeja solussa. No niin taitanee pohdiskelu piisata vähäksi aikaa kun vilakkakin alkaa purra. Tuulahtelee. -19:20
19:40 Kottikärrytin juuri puukuormaa kun muistin että äskettäin tuumasin että rupeaisin ja hieman rupesinkin tarkkaijaksi. Etten niinkuin eläisi kaikenlaisia tunnereaktioita minua nuijivina ja elähdyttävinä liikalailla jotenkin. Että kokeilisin ainakin vähän aikaa semmoista. Tämmöistä tässä kottikärryssä istuskellesani yritän selitellä ja välillä iski ihan kunnon kirjoitushäiriö kun en sanaselossa ollenkas ollut perillä. -19:47
2008-06-05 torstai
08:19 Enpä ollut hogannut että tämä päiväkirja saattaisi olla yhdeltä toiminnoltan ylipaineventtiili. Tulin kylläkin muuta kirjoittelemaan kuin tuota. Tajuan tai rupesin että minun on muutettava käyttäytymistäni ja jopa ajattelin että luonnettani. Voisinhan tehdä sellaisiakin kokeiluja. Jos alkaisin käyttätyä jollakin tavalla niin se voisi muotoutua luonnolliseksi. Ainakaan en heitä pois ajatusta että muuttuminen on mahdollista jona sitä ei kai hurjasti yleensä pidetä.Ai nii se mitä tulin sanomaan oli että perkeleesti kaipaan ... aika hassua tähän tuli pitkä tauko. Moottorisahaus oli ajat sitten alkanut kuulua ja tädin kanssa pidettiin juttutuokio. Tämähän on Verkkosaari ja toinen moottorisaha oli osunut naulaan. No joo noo joo ja paskat näitä juttujani. Siten väännellen että isoissa asioissa välttämättä rämmitään limojen läpi. Mikähän piruperkelejuttu se on että en osaa sanoa mitään selvästi. No jotain selvää ei aina ole niin... pidän hitusen paussia ja tai ei koetan ehkä jatkaa myöhemmin. No se hyöty kuitenkin että tulin ajatelleeksi että kun joskus kuulee kamalan asiallisia mielipiteitä tai mitä lie niin ne ovat tylsiä kertakaikkiaan takanaan majailevan jäykkämielen takia. -08:54
08:56 Satuin ajattelemaan että voisinkin alkaa muotoilla elämäntapaani eri asioissa hieman poikkeavaksi siitä mitä yleisimmät tavat ehkä ovat. Joissakin asioissahan käyttäydyn varsin poikkeavasti jo mutta ne ovat kuitenkin hyvin pieniä asioita. No juu ovathan kaikki asiat pikkujuttuja. Joskus ei vaan tunnu siltä. Olisikohan tuossa asiassa hyödyllistä muokata itseään ja saada kaikki tuntumaan pieneltä. Sellainen taito josta kuulin Sherlok Holmes kuunnelmassa olisi mahtava että osaisin keskittyä johonkin aivan muuhun varsinkin silloin kun joku asia kovasti rassaa mieltä. Olin kampittaa itseni vihreellä joka oli taisto taidon paikalla. Pystyisinköhän tekemään jonkin sepustuksen joka ei olisi tämmöinen sanojen kaatosade kuin tämä höpinäpäiväkirjani. Siis semmoinen jossa keskitytään sanomaan jotakin ja ja ei vaihdu passiivi ja epäpassiivimpi miten minulta sattuu.Samaa voisi koettaa joskus valokuvien kanssa jotka röykkiöittäin vellovat epämääräisyyttä. Alan tosin huomata että tämä kirjoittaminenkin on kuin uinti ja pystyn läpsimään vaikka kuinka pitkälle paljon mitään väsymättä kunhan en liikoja yritä kiirehtiä. Laskettelen eräänlaisilla ajatusten aalloilla. -09:07
09:15 Syntyi ajatus että asia jota haluan on luonnonmukainen elämä. Rupesin pikaisesti empimään onko tosiaan noin koska olenhan koko ikäni ollut kaupunkilainen ja hemmetin laiskanpuoleinen ihminen. No ehkä ei vainas. Otan tämän tältä istumalta elämänohjeekseni mutta en jäykkäniskaisesti.
Se mihin äsken tuli paussi oli kun olin snomassa että haaveilen itselleni naissuhteen. Aika hassua mutta olen jo nyt muuttunut siitä mielentilasta jossa olin kun ensimmäen kerran tänään meinasin kirjoittaa asiasta. Tunnen olevani suvaitsevampi ja joustavampi. Siksi en voikaan nimetä asiaa. Se on asia joka muuttuu ja jota vehkaillaan ja muokataan. Voi hyvänen aika kun aikanaan olin mieltä asioista että ne tulevat valmiiksi. Onhan reiveissä kiva kun on metrin mittaiset kaiuttimet ja ilma väreilee ja aikanaan koetin oman version jättikaiuttimesta rakentaa ja se jäi painolastiksi joka lopulta ajautui kaatopaikalla. Olen kyllä oppinut tai myöhemmin opin tuostakin projektista. Nyt minulle riittää ääneksi kevyempi MP3-versio joka mahtuu rintataskuun. Me ihmiset olemme kuin muurahaisia. Ei että olisimme organisoituneita yhteisöeläjia vaan sitä että jouksemme eri suuntiin edestakaisin tietämättä mitä olemme tekemässä. Minä taidan olla jo mukavammalla tuulella. Vuodattaminen on saanut minua hiukan rauhoittumaan. -09:33
2008-06-06 perjantai
16:26 Tässä lisää sepustusta eilisestä. Puutyöt jatkuivat. Puita on nurin älyttömän paljon. Touhu olisi saanut tapahtua usean vuoden aikana. Kirvestin pöllejä halki ja kärräilin. Oli niin lämmin että kovasti puhtia ei ollut. Lämpö tuntui kummalliselta kun niin pitkään on ollut viileää.
Lähdin päivällä melomaan takaisin Metsolaan. Tein nyt yhden jutun jota olen haikaillut. Jätin liivit pukematta ja meloskelin iho valtoimenaan auringossa ja tuulessa. Tuulikin välillä napakoita puuskia oikealta etuvastaisesti. Kiersin taas Hevossaren länsipuolelta. Minusta se on aito tapa tehdä tuo matka. Kiertää sisäkautta mantereen puolelta on kuin fuskausta. Hevossaaren päädystä Kotkaa kohti käännettyäni tuuli oli sivumyötäinen edelleen oikealta. Aallotkin alkoivat olla kohtuullisia. Minulla oli uutta itsevarmuutta ja luontaisen tasapainon tuntua. Pari kertaa aalto läiskäytti vettä hieman sisään enhän pue tasaisehkoilla kesäkeleillä aukkopeitettä. Vettä tuli niin vähän että en ajatellutkaan aukkopeitteen pukemista. Kajakki oli niin korkealla uiva pullukka että aukko on aika korkealla veden pinnasta. Välillä kun isohko aalto puikkelehti alta aika tasan poikittaissuunnassa huomasin että aallon harjalla kajakki on varsin kiikkerä ja auttoi koettaa pitää melaa vedessä tukena vaikkakin hetken vesi onkin hieman kauempana alhaalla molemmin puolin. Niin ja korkealla uivaan kajakkiin tuuli tarttuu aika kovaan ja välillä suunnan pidossa on aika lailla melalla huitomista vettä kauhoen. Välillä tuli hiukkasen surffausta. Mietin että jos mensin nurin niin mitäs sitten. Koittaisin eskimoida ylös aukko vettä pullollaan ja sitten pitäisi koettaa pysyä pystyssä ja sienellä tyhjentää vesi. Tai jos jäisin nurin niin pitäisi koettaa rantaan. Vesi olisi saattannut olla hiukan kylmää sellaiseen hommaan. Pitää joskus harjoitella lämpöisten säiden ja vesien aikaan aallokossa ja tuulessa nurin menoa ja nousemista. Pitää keksiä joku tehokas tapa tyhjentää vesi pois. Joku iso astia plus sieni lopuille jos en keksi jonkunlaista pumppua. Jalkapumpu olisi ainut järjellinen tyhjennyslaite merimelonnassa koska silloin kädet olisivat vapaina melomaan ja pitämään tasapainoa joka vesilastin kera aallokossa ja tuulessa aika varmaan olisi hutera. Kun pääsin avovesiltä suojaisampaan laitoin liivin päälle etten näyttäisi hoopoa esimerkkiä. Enkä oikein kehtaisikaan meloa ihmisten ilmoilla liiveittä. Myötätuuli jatkui ja nyt matka menikin tunnissa ja 40 minuutissa. Noin. Rannassa Matti oli alkamassa pitää kai jonkinlaista melontaharrastuksen esittelykokeilua.
Olisin hiukan halunnut lähteä vielä uimaan mutta olin aika väsynyt ja olisi ollut syytä alkaa valmistautua Suomi Melooseen lähtöön. Mutta kotiin päästyäni olivatkin Hannu ja Kärsä saunassa ja minä piipahdin heidän peräänsä pikalöylyille ja siinä ohessa koetin saada juotua viimeisen viime Juhannuksesta jälkeen jääneen oluen huonelämpöisenä. Aukaisinlenksu jäi käteeni ja läheltä löytyneellä mattoveitsellä sain purkin helposti auki. Sitten yllytyin lähtemään mukaan Eeron konserttiin Kairoon. Käytiin vauhtia ottamassa Toriterassilla ja La'Morenassa ja sitten Kairoon. Johanna Iivanainen lauloi ja spiikkasi. Konsertti oli aivan makea. Ei siinä sitten enää kovin myöhään viivytty.
Heräsin suht aikaiseen mutta olin kankkusen kourissa koko aamupäivän. Kun vihdoin sain itseni liikkeelle kävin rannalla pulahtamassa ja hakemassa Siwasta maidon ja eskimojäätelön. Jäätelön käärepaperista saa näppärän siistin paperin. En tosin tiedä millainen kynän tulee olla jotta se tarttuisi paperiin. Kahden aikaan vasta aloin tuntea oloni kivemmaksi. Aika hätäisesti sain jääkiekkokassiin kerättyä retkikamppeita ja minua otti rajusti pollaan etten ollut etuajassa tehnyt mitään valmisteluja. Luulin että olennainen on mukana kun lähdin vajalle. Sitten honasin että uohdin mukin ja hain sen ja samalla hokasin että maitotermos oli unohtunut. Kuten muutenkin termos ja otin pikkutermarini mukaan. Ja muuten ennen liikkeelle lähtöäni sain pinnistettyä ja ponnistettua ja ommeltua muutaman ompelen dyykkaamastani kalaverkosta purkamallani vahvalla reunalangalla oikean sandaalin etumaiseen lenkkiin vasemmalle puolelle joka oli irtautunut. Nyt on taas helppoa kävellä ja saapa nähdä mihin asti pikakorjaus kestää. En millään olisi halunnut käyttää lenkkareita enkä myöskään vaivautua hankkimaan uusia tai edes vanhoja sandaaleja. Pitäisi pitää parempaa huolta kyllä monista asioista.
Nyt ollaan ajamassa Suomi Meloon lähtöpaikkaa kohti ja olen kirjoittanut aika lässytyksen. Äsken matkaseurue sanoi että Jorma lueppas ääneen mitä olet eilen tehnyt. -17:16
2008-06-07 lauantai
11:33 Luin sitten eilen ääneen tekstin jonka olin kirjoittanut matkalla juuri. Illalla löysin leiriltä tuttuja. Masan Arkkilaiset halusivat keksiä minulle kutsumanimen. Riku tuumasi että olen Kukkis. Minut kastettiin ensin vihkivedellä ja kohta myös väkevämmällä vedellä. Kävin iltasuihkussa kun olo oli pölyinen ja itikanpuremat kutkuttivat. Tarkenin hyvin makuupussissani villasukissa villamaisissa pöksysissä ja gollegepaidassa. Olo oli kolho makuualustoillani.
Tänään aamupala ja sitten aamu-uinti ja leirin kokoaminen. Nyt olen melomassa ensimmäistä osuutta. Ämpärimuovinen Vivace Activ jolla melon ensimmäistä kertaa ja kirjoitan päiväkirjaa kajakissa lilluen myöskin ensimmäistä kertaa. Kapeikkoon mennaan ja siksi oli hidas kohta ja jättäydyin viimeisten joukkoon. Jo hoputetaan matkaan. Moni haluaisi olla viimeinen. -11:41
2008-06-08 sunnuntai
Eilisestä melonnastani että tuo kajakki oli raskas melottava jos yhtään yrittää vauhtia. Into sillä yksiköllä melomiseen hiipui.
Nyt yövyttiin Mikkelin Haukivuoren satamassa. Yöllä alkoi tuulla niin että teltta olisi tatusti lähtenyt lentoon jos ei olisi ollut tiukasti maassa kiinni. Oviaukko taisi olla liki suoraan tuulta kohti. Toinen yö retkipatjalla oli paljon helpompi kuin ensimmäinen. Ensimmäisenä yönä keksin että fleece kasana on huono tyyny. Eihan pää pysy kun siinä on kumpare. Pitää muotoilla niin että päätä varten on monttu ja tasapaino säilyy.
Käväisin aamu-uinnilla pienen empimisen jälkeen. Menin kun on raput laiturilta mereen. Tai järveen. Siinä on avantouintipaikka lämmitettävällä matolla. Hihkaisin innosta kun pääsin veteen ja porhalsin tuulessa muutaman perhosuintikauhauksen. Kun olin pukenut ja huuhdoin jalkojani vedessä ja meinasin pyyhkiä putosi pyyhkeen heilautuksellani jotakin mereen plumpsahtaen. Minulle jäi arvoitukseksi mitä se oli. Ei ollut kamera eikä kommu eikä vyölaukku. Ehkä portailla oli kivi joka putosi. Sittenkin olisi hyvä mennä uimaan matalalta rannalta.Sitten oli aamupalaa ja sain toisen kupillisen juuri kahvia ja narskutan omenaa sen seurana. -10:19
2008-06-13 perjantai
17:46 Kirjoittelen hieman melonnoista. Ottaa pikkuisen aivoon kun jäi viikolla kokonaan laittamatta muistiin kunnolla päiväkirjamaisesti. Pitänee keksiä vedenpitävä säilö joka oletettavasti pysyisi mukana vaikka kajakki menisi ympäriämpäri koskessa ja on silti saatavissa helposti esiin. Niin tai voisin käyttää kirjailuun vähän romumpaa kommua jonka hävikki tai vaurioituminen olisi pikkuisen pienempi harmi.
Paavon kanssa melottiin sunnuntaina ja alkumatkasta oli koskiosuus. Virta oli vuolas ja kiviä harvakseltaan mutta aivan riittävästi. Koski ei kuohunut ja kiviä ei voinut nähdä varsinkaan kun edeltävä kajakki hidasteli. Olin perämiehenä enkä senkään takia nähnyt eteen. Paavo osaa hyvin lukea merkkejä ja antoi ohjaamisohjeita. Koski oli niin leveä että saimme ohitettua toisten kivien välistä edeltäjämme. Yhden kiven löysimme kun se kolahti kumeasti oikeaan kylkeemme. Yksi huima musun huippu vilahti vaan vaaleana ohi vasemmalta ja huutelin että huh-huh. Koskessa oli pari pitkähköä vilkkaan virtauksen osuutta. Kosken alapuolella saimme odotella liki tunnin että koko konkkaronkka selviää koskesta. Toinen kaksikkomme meni nurin edessä Tarmo ja Juha peräsimessä. Kajakki meni suoraan kivelle ja perä alkoi mennä virran mukana kääntyen ja siitä nurin. Tarmo sai luopua melasta jotta kerkesi ottaa vastaan kun olisi muutoin lyönyt päänsä kiveen. Alavirrassa oli jonkin verran keräiltävänä karannutta varustusta. Minulla oli useimmiten melko reippaasti varavaatetusta mukana ja tällä kertaa siitä oli erityisesti hyötyä kun voin lainata jotakin kuivaa kavereille. Juhallakin oli vaatteita ollut optimistisesti mukana istuma-aukossa ja nehän tietysti kastuivat. Silloin odotellessa olisi ollut oiva tilaisuus kirjailla juttuja muistiin.
Keskiviikkona minut passitettiin yksiköllä pikkukoskiselle jokiosuudelle ja sepä oli tosi kivasti tehty. Ensimmäinen kerta kun laskettelin kypäräpäisenä. Tuohon verrattuna Paavon kanssa laskemamme koski olisi ehdottomasti ollut kypäräkoski hurjan voimansa vuoksi. Oli kivaa olla virran vietävänä ja kosket olivat melkoisen helppoja.
Majailimme kaikkiaan neljä yötä teltassa ja kaksi mökeissä ja yhden omakotitalossa. Useimpina aamuina kävin uimassa ja lämpiminä päivinä päiväjäähdyttelyuinnillakin ja saunoista useimmiten.
Eilisestä Messilä Campingin iltasaunasta kävin pari kertaa uimassa matalassa rannassa ja sitten pinkaisin rantaan kolmannen kerran juoksuksi pannen ja heitin pyyhkeen pois matkalla ja muutaman vesiaskeleen otettuani heittäydyin veteen ja saman tien pohjaan. Läimäytin kämmenet sekä vatsan ja polvet pohjaan. Vasempaan kämmeneen meni pikkukivi nahan alle. Semmoinen noin viiden millimetrein kokoinen. Vatsassa on pari pitkää naarmua ja vasemmassa polvessa välillä kutinoita.
Tänään meloin yksiköllä uikkarisilteen viimeisen osuuden. Sitten uin rantautumispaikassa ja olin pitkään kylmissäni.
Löysin Lahden mukavaksi paikaksi. Kirjasto on upea! Nyt junani on saapumassa Helsinkiin ja on aurinkoista. Lahdesta lähdettäessä sateli. -18:22
2008-06-18 keskiviikko
22:54 Yksi korjaus siihen mitä sanoin Suomi meloosta. Telttaöitä olikin vain kolme. Unohdin että yksi yö tuli koisattua Suomen ainoassa jääuimahallissa. Tosin keäisin se ei ole sellainen vaan altaassa oli rantalentopallokenttä. Rakennus on yhdessä 13m korkean kodan kanssa. Sinä yönä satoi reippaasti.
Lahdessa kävin myös kissakirpparilla ja se oli huisin edullinen. Sain purjehduskenkämäiset mokkasiinit kahdella eurolla. En ole vielä koettanut niitä katukäytössä.
Eräs saattokeikka vei minut ja Amiksen Tampereelle. Ettei tulisi tyhmää samantien edestakaista köröttelyä etsimme ja sattumoisin löysimme hiljaisen metsänreunapläntin jossa treenailimme telttailua. Opin että muhkurainen maa on jopa parempi kuin sileä kunhan kropan asettelee sopivasti. Saatin myös testattua kolmen euron kissakirpparimakuupussi.
Käytiin pajutyönäyttelyssä. Siellä oli liikaakin kamaa tai olisi pitänyt osata jättää katselu kesken. Meni vähän yli sietokyvyn. Meinattiin käydä Kaukajärvessä uimassa mutta oli kiireitä tällä kertaa. Kiire hoidettuna käytiin Pelastusarmeijan kirpparilla josta löytyi hurumykky vaattetta. Vaikkapa kaksin kappalein minulta puuttunutta farkkupusakkaa. Lyhyt ja keskipitkä. Ja katukuvan värittämistä varten lenkkaripari. Kirjastolla käytyämme alkoi olla päivä täysi. Tuli hurjasti vettä. Ihan sade sai auton ikkunan läpinäkymättömäksi hetkittäin. Saatikka roiskeet. Oli kiva körötellä melko hisukseen takaisinpäin. Siinä voi keskustella rauhassa kun meno on reippaasti hiljaisempaa äänekkyydeltään kuin nopeusrajoituksen pinnassa kärkkymisessä. Kun en tosiaan edes pidä autoilusta. Onhan se helppoa tekemisenä ja liikkumisena jos ei ota kokonaisuutta huomioon. Vaan bussilla tai junalla kyydittävänä ollessa on vapautta vaikkapa kirjailla päiväkirjaansa ja niin eespäin. Hmmm pyöräillessäkään ei voisi kirjoitella. Mutta toisaalta voisin järjestellä puheen äänitys mahdollisuuden joka toimisi liki koska vain. Varsinkin kun siinä olisi automaattinen ääniaktivointi. Amis muuten äänittelikin höpötteitä matkalla kännykällään. Ja niitä tuli kai useampaan kertaankin naureksittua. Minua ottaa aivoon autoillessa ohittava auto joka kiilaa heti eteen tai kärkkyy hetiperässä.
Ajattelin sellaisen että kirjoitan aikapaskojen firmojen nimet takaperin jotta niistä ei tulisi hakusanarysiä tähän puputtelupuheeseeni. Niinkuin Aikon vaikkakin sellainen onkin olemassa mutta en sitä tarkoita. Yksi ruskea läjä on Krapaedi kun sieltä löytyi vain korttibensaa. Pääsi boikottiin. Sitä tulikin naurettua makeasti.
Jossain vaiheessa viime viikonloppuna Julppa soitteli että sivustomme on jumissa kun siirtokaista on ylitetty. En ollut tullut edes aavistelleeksi tuollaista mahdollisuutta. Tänään se tuli nähtyä. Ei näytä kovin fiksulta kun mikä vaan sivustomme avausyritys tuo esiin Apachen virheilmoituksen. Ja Julppa sanoi vielä itse käyttäneensä suurimman osan viiden gigan siirtokapasiteetista.
Aktok ja Iknisleh ovat myös ainakin tekno-osastoiltaan tyhmiä firmoja. Eka jo ajat sitten ja toka tänään. Koetettiin vaan löytää Stadikan uimalatietoja ja tulos oli: "Hel.fi-sivut siirrettiin uudelle tekniselle alustalle". Normaalia fucked type tietotekniikkaa.
Jäin sitten Itikseen itsekseni. Satuin löytämään muutamia plastiikka boxeja joissa mainittiin että olisivat ihan ilmatiiviitä. Otin koekappaleen 1 litran purnukkaa. Saisi se tiivis ollakkin kun hintakin on 5:50e. Ostin myös kolmannen DVD:ni. Toinenkin on vielä aukaisematta mutta jokseenkin katsomani kuten tämäkin kolmas. Kuljin päivän punaisissa lenkkareissa jotka vaihdoin sandaaleihin kävelläkseni Itiksestä Kontulaan. On kiva olla välillä siisti ja on kiva saada välillä varpaille ilmaa.
Kamerani on varsin jumissa. Kuvasin äsken pilviä ja huomasin että kuvan tallentuminen kameraan kestää ehkä liki viisi sekuntia. Kortti alkaa olla täysi. Siellä on kuvat 6987-8748 ja tilaa enää 29 kuvalle. Mietin miten juoksevasti numeroitujen kohteiden lukumäärä lasketaan ja se on ilmeisesti MaxNro-MinNro+1. Kokeellisesti kahdelle 2-1+1=2. Eli kortin tapauksessa 1761+1=1762. Se on kai 512MB kortti kun 2GB kortille meni jotakin 7000 kuvaa.
Kun Messilässä läiskäytin veteen ja samantien pohjaan ja löysin kämmennahasta pienen kiven kiusallisena aloin aika vaistomaisesti koettaa puristaa tai työntää sitä ulos. Se ei ihan helposti erkaantunut ihoni alta vaan minun piti tehdä toinen ja kai kolmakin yritys puhtia lisäten. Tuo oli tosiaan melko antoisa oppitunti aiheeseen ettei ole kovin terveellistä törmäillä. Vatsassa oleva päälle kymmensenttinen naarmu kutiaa aika tavalla. Kun se rupeentui kiristi se vatsanahkaa hassusti.
Kirjoittelin nyt ikkunalaudalla eikä tämäkään ole yhtään hullumpi paikka. Vanhalle kommulle tila riittää loistavasti. Eipä nyt muuta tällä kertaa. -23:53
2008-06-22 sunnuntai
13:12 Kas vain olin perjantaina 20 päivä kerennyt alustaa päivä määrän kirjoitus valmiiksi. Kirjoittamaan asti en ollut ennättänyt. Sitä edellisenä päivänä pyöräilin Kontulasta Uimastadionille uimaan. Uin kuusi kertaa 400m sekaria järjestyksessä PKSR ja pulikoin. Kävin verkkokaupassa ja hankin muisteja lisää.
Perjantaina meinasin mennä Seurasaareen kokkoa etupäässä ja meininkiä takapäässä katsomaan. Laiskotti ja kun iltakahdeksan yltyi sade reipppaaksi vaihdoin suunnitelman saunavuoron käyttämiseksi. Illalla tuli sitten vastaamenojen yhteydessä käytyä Ursulan luona poltetun kokon jämillä.
Poistuin äsken ulos takapihan kallioille suuresta kerrostalosta. Olen oppimassa tajuamaan asioita. Yhdistelemään aisteillani havaitsemaa. Tullessani ulos huomasin akustiikan muuttuvan rajusti. Hurinoista avaraan oloon taivasalla. Kosteus ja tuulen tiellä olo taitavatkin olla hyvin kestettäviä hintoja kun saa olla poissa turhuuden tuputukselta. Siis alan ehkä olla valmiimpi muuttamaan tapojani.
Juuri ennen kun aloin äsken kirjoittaa tuumasin jotakin. Nyt tuli halu koettaa kuvata itseni tässä. Kipikapi! Nojoo melkein onnistui. Arvioin jalkojen mukaan mahtumisen pieleen. Tuumasin että voisin hiukan hellittää. Koska elämää ei loppujen lopuksi voi kontrolloida juuri ollenkaan. Pienimerkityksisiä asoita voi enempi vaikuttaa ja isompia vähempi. Noniinkuin vähä noin. Itse elämän alku ja päättyminen on keskimäärin aika arvaamaton. Ehkä. Eli luultavasti rennommin onnistuu paremmin. Muistan kyllä sanoneeni että asioilla ei ole suuruuspienuus luokittelua välttämättä olleskaan sinällänsä. Ja sama kai paremmuushuonommuudessa. Ne ovatkin toistensa kumppaneita. Ei yhtä ilman toista. -13.33
2008-06-23 maanantai
15:20 Nyt sataa aika reippaasti. Olen sisällä isossa kerrostalossa ja olo on laiska ja kuumottava. Tajusin äsken että kaupungissa huono oloni varmaan isosti johtuisikin siitä että liikenteen ja kaikkien mölynlähteiden melu resonoi ja kertautuu kaikissa talon rakenteissa ja ilmatiloissa. Kuten pystyn aistimaan ruumiissani hengitysputkissa savuja joita en nenälläni tunne samoin varmaan korvinkin kuulumaton möly aiheuttaa stressiä. Eilinen käyntini ulkona pienessä paikassa joka olisi luontoa kun ei olisi taloja eikä liikennettä oli ahaa elämys. Kun tajusin koko akustiikan muutoksen siirtyessäni sisätiloista ulos. Vaikka autojen ääni kuuluikin niin se ei ollut niin stressaava kuin sisälle kantautuva. -15:33
22:33 Mietin tässä että voisinko ruveta välillä patistelemaan itseäni aikaansaavaksi. Olen kai ollut vuosia odottelevalla kannalla loputtomasti ventaten ikinä saapumatonta inspiraatiota joka saattaa olla kaukana hukassa koska ehkä en ole enää aikaisten aikojen tapaan hurmioitumiskykyinen tai sitten en tarvitse sellaista sairaalloista addiktoitumista miksi harrasteitani kai voisi myöskin nimittää. Ajattelin hieman näin nyt juuri äsken ja hieman pinnistin ja sain itseni aloittamaan kirjoittamisen. Oloni on enemmän kuin hieman kelju. Osin ehkä jos housuni kutistuvat pesussa ja koska vatsani on juhannusajan syömisistä niin pullollaan että sisukaluja häiritsee. Paasto alkaisi olla perustellusti asiaa kohtapuoliin.
Päivällä aattelin semmoista että kohtuullisen vähiin melontaretkiini sisältyy kivoja kokemuksia tai ainakin hyvin mieleen painuvia. Matkaa tehdessä siis mitä ei voi sanoa koneellistetuilla laitteilla liikkumisesta kuten nyt bussin kyydittävänä olemisestä. Kohta ollaan tulossa Kotkaan. Eipä pyöräillessäkään huimia juttuja ole ollut paitsi sen kokonaisvaltaisuus. Eri säiden havaitseminen lähellä itseään ja koko ruumiin käyttö melko pitkäaikaisesti. Taitaa olla niin että tykkään kun koko kroppa on pelissä mukana. Normaalisestihan hyvin helposti syönkin niin paljon kuin tarvittaisiin pitämään kroppaa aika paljonkin liikkeessä. Nyt on meinannut kertyä ähkyinen vatsa ja olo on huono.
Ollaan tulossa Kotkaa kohti ja ihmettelin tietöiden määrää. Kohta vasta tajusin että en mennyt tietä pitkin Helsinkiin vaan tulin junalla Lahdesta. -22:51
2008-06-26 torstai
17:00 Seuraavana päivänä kun tultiin Kotkaan kävin uimassa. Taisin matkalla keksiä että koetan uida sekauintia per 150m kutakin lajia. Otin saman järjestyksen jota olin käyttänyt Uimastadionilla niin ei tarvi miettiä sitä. Tuntui aika mukavalta pikkuhiljaa puurtaa veden läpi. Uin perhoset hengittäen kutkin 50m joka kolmannella joka toisella ja jokaisella vedolla. Perhonen on siitä kiva laji että tuollaisen vaihtelun pystyy tekemään. Tai ainakin vänkää kun perhonen on melko eri oloista eri hengitystiheyksillä. Olen tainnut kolmena kertana käyttää joitan rodesta dyykkaamiani laseja joissa vikana oli vain kumparin katkeaminen. Tein uuden pitkän polkupyörän sisäkumista. Ehkä olen tuonkin jo aiemmin sanonut. Pitäisi hieman enempi lueskella mitä olen kirjoittanut. Ne lasit yllättäen pysyvät silmillä kun hyppään korokkeelta uimaan. Ehkä osaan kumartaa niin syvään että veden läiskähdys ei tartu laseihin. Uin kaksi satsia sekaria ja niiden perään pulahduksia pohjaan ja pari noin vajaan puolen altaan sukellusta.
Eilen illalla tai yöllä tajusin vasta miksi en löytänyt netistä uusimman Knoppixin CD tai ISO tiedostoa. Olin niin huolimattomasti katsonut mitä oikein jaellaan etten ollut hogannut ettei CD:tä ole. On vain DVD-versio. Ajattelin eka että tarvisi se ehkä hankkia tai tai katsoa voiko levytiedoston bootata. Mutta tuumittuani tajuan että e on järjetöntä. DVD-tiedosto on 4 gigaa. Kaipaan simppeleitä enkä tyhmiä gigasysteemejä. Ainoa tai eräs syy saada uudempi GTK-kirjasto on että uusi Firefox 3 ei toimi vanhemmalla. Mutta PCLinuxOS ja Puppy-Linux CD-versiot futaavat Firefoxille. Ja vielä Hesassa ollessani koklasin ja yllätyin kun PCLinuxOS oli valmis kehitysjuttuihin kun sillä sai ohjelmia käännettyä lähdekoodista. Puppy taas on kevyt. -17:19
2008-06-27 perjantai
11:34 Kun muutama päivä sitten tulimme Metsolaan illalla Helsingistä hämmästyimme melkoisesti kun rappukäytävä oli maalattu ja puolet rapuista. Noustessa vasen puoli. Oli maalatun hajuakin ja eilen oli taas kun maalaamaton osa rapuista maalattiin. Luulen että nyt ilmassa on maalin katkua vaikka se ei hajuna tunnukkaan. Ihmetteln että miten voi tietää minne voi astua mutta se olikin aika helppoa kun raja on merkitty maalarinteipillä. -11:39
2008-06-28 lauantai
11:55 Amis huomasi mun vasemmassa kyljessä jotakin joka olikin punkki jonka kiireesti nykäisin irti sormillani toisella yrittämällä ja se lähti niin ettei näy mitään puremassa. Nyt se näyttää vain hyttysen puremalta jossa on reikä keskellä sanoi Amis. -1158
13:22 Olin ensin kirjoittanut tuon edellisen epämääräisten asioiden kokoelmaan. Tai mikä se sitten liekään. Kävin äsken rantauinnilla ja paistattelen päivää. Aloin jälleen kerran näpertämään lyijykynällä unelmieni tietokoneohjelman hahmotelmia. Ja jaksoin jopa ajatella aloittavani sen tekemisen. No eipä se ole alku vaan iso osa ideoita on ollut jo vuosikausia tehtynä omissa ohjelmissani. No olisi se joku alku. Joku uusi sukupolvi sekasikiön paluu. Semmoinen elektroonin voltti. Täsä rannalla alla auringin onp aik vaa-aarallista ku vois käydä että ei tu huomanneeks kun tulis liiasuur annos säteilyjä kun tuuli vilivoittelee paistepuolen kylkee. -13:31
2008-06-29 sunnuntai
09:07 Ähkyn ja puhkun samaa kuin ennenkin. Olisi tuntumaa että huolisin saaha tähä päiviksee pieniä juttuj. Mutta ku ei meinaa millää käsi taipua kirjoittamiseen. Aattelin menisinkö vaa vaik rannalle jos siel onnistuis mut luulen et tulis vaa viilee. Hahaa keksin yhen jutun joka ois että onkohan tämä merkki siitä että olen järjestellyt oloni epäinspiroivaksi tässä roinaläjäasumuksessani. Tai yksinkertaisemmin ehkä kuitenkin kyllästynyt juuri näiden seinien ja yleensä seinien sisällä olemiseen.
Uimisosuus. Kolmena edellisenä päivänä ollaan Amiksen kanssa käyty maauimalassa. Eka kerralla unohtui lippu joita vielä oli. Semmoisia sinisiä. Minä putosin pataan enkä tarvi. Kolme päivää sitten oli Pekkakin uimassa ja meni pitkästä aikaa tavatessa aika jutustelun puolelle eikä suuria uimasuorituksia tehty. Vilakka tuli altaassa nopeasti paikalleen jäädessä. Toissapäivänä menimme niin myöhään että jäi alle puoli tuntia uima-aikaa. Uin 2.25*400m sku RSKP. Tuo merkintätapa desimaaleilla oli mielestäni näppärä keksintö. Eilen uin 4*400m sku SKPR. Aloin vähän väsähtää. Olin aatellut että olisin voinut jättää yhden viimeisen rintauinnin pois niin olisin päässyt tasoihin uintimäärissä. Amis huoli uida vielä ja minäkin pulikoin. Enimmäkseen käyden pohjassa ja myös kerran sukeltaen puolet altaasta ja matalan osan sukeltaen erikseen delffiinipotkuilla ja takasin samalla logiikalla.
Kahtena edellisenä päivänä ollaan tehty tulipaistolettuja. Ekalla kerralla oli kaikki mausteet mutta öljy unohtui. Ihan hyvä. Nyt tiedetään että käy paisto niinkin. Tulipesänä oli vain kerran kahvinkeittoon käyttämäni peltipurkki. Se veti huonosti kai kun siinä on aika pieni ilma-aukko pohjan tuntumassa. Ympärillä oli leveämmän peltipurkin reuna jossa on korokeruuvit rautalankakiinnityksellä ilmarakoa varten. Lopulta kippasimme isomman purkin sisään rautalankaverkkopohjalle minihiilloksen ja se paloi paremmin. Ekalla kerralla meni litra jäätelöä ja tokalla iso margariinipurkillinen ei leveä vaan korkea. Eilen laitoin 4 kiveä melkein vesirajaan ja niiden päälle pohjaverkko ja sitten leveämpi peltipurkin reunus. Vaikkei ollut mitään tukevaa pinossa niin kyllä se pystyssä pysyi pikku paistinpannuineen. Toissapäivän kolme munaa loppuvat melkein kesken. Amis teki kaikki taikinat ja jätti munan osuuden aika suureksi. Eilen oli ainakin 6 munan kuoret mukana. Ellei 7. Kaupasta ulos tultuani läntättyäni kassin tarakkatelineenne hyppäsi munarasia lattialle ja yksi muna meni pirstoiksi. Keltuainen asvaltille.
Mitä ei pidä tehdä nokipannulettupirskeissä. Toissapäivänä Amis laittoi pannun istumeksi löytämälleni laudalle kun pyysin ottamaan pannun tulelta puita lisätäkseni. Ajatelin pannun kylmymistä kehoittaessani nopsaan ottamaan pannun lähemmäs tulta. En tippaakaan ajatelut pannun pohjan nokisuutta jonka totesin paksuksi paisteluiden jälkeen pannua hiukan helppoirtoisesta päällysteestä molemmin puolin puhdistaessani. Luulen että Amis oli istunut lähelle paikkaa jossa pannu oli ollut sillä uusien harmaiden muotipöksyjen takamukseen oli ilmestynyt tummaa. Ohjeeksi siis ränsistyneet vaatteet kunnon paistohommeleihin. Eilen taas joku lettu oli kuten viimeisen munan munakaskin aika hiekkainen. Tuossakaan en osannut välittömästi yhdistellä asioita vaikka näin Amiksen pomppivan tai no ei sentään ihan vaan askeltavan keittiömme ytimen yli. Melkein suoraan pannun yli. Hiekkarannalla.
Taidan alkaa luulemaan että kun aika usein pystyn näkemään miten hulvatun kömelö olen pääni käytössä niin vastapainona saan myöskin hippusen lisää luovuutta ja kykenen yhdistelemään asioita päässäni murun verran todellisuudenmukaisemmin. Ja äskö mietin että on siinä käytännöllisemmäksi muokkautumisessani iso tekeminen kokemuksella asioista. En tiedä osaanko siltikään olla mikään kohtuullinen. -09:44
09:51 Ainiin perhana vieköön. Unohdin sanoa että pesaisin nokikohdan harmaista housuista ja näytti kuin se olisi ihan helposti lähtenyt palamäntysuovalla. Se on lempipesuaineeni. Tai okeasti lempipesuaineeni on ei mitään pesuainetta. Rantavettä vain. Ainoa kohtuullisen tarpeellinen mäntysuovan lisäksi on hammastahna.
Unohdin myöskin mainita että eilen keitettiin kahvit ja teet lettujen jälkiruuvaksi. Samassa 0.33 litran aluoluttölkissä mikä joutui keittokäyttöön viime kesän lopulla. Se oli odottamattoman näppärä. Tölkkiä voi pitää tulipeltipurkin sisällä jossa tölkillinen vettä kiehahtaa melkoisen äkkiä. Viime kesänä laitoin kahvinpurut oluttölkkiin ja vielä varovasti kiehautin sumpin. Tuli hyvää ja tuloksena oli melko työläs purkin huuhtelu että porot saa sen sisältä pois. No kaataessa kahvia kuppiin ei tullut paljon mitään poroja. Nyt eilen tein muovimukiin porokuppikahvia joka on talvella tai keväällä kotona harjoittelemani juttu. Omenakin oli mukana. Testailimme rannalla eri kohteiden kelluvuutta. Keräsin isohkon määrän lasisiruja rannalta ja rantavedestä. Vietin pitkän ajan nilkkoja myöten vedessä rantahiekkaa tepastellen paikoillani. Ihmettelin välillä etten saanut lasipalasista haavavammaa. Niitä lasipaloja tuli jatkuvasti pikkuhiljaa esiin hiekasta jossa äsken juuri ei näkynyt mitään muuta kuin hiekkaa. -10:06
13:50 Tuli semmoinen idea että kylmempien aikojen tietokoneilupaidassa voisi olla rannetuelliset rannelämmitintoppaukset hihoissa. Kekkasin kun sovittelin roinakasastani uudelleenlöytöinä ihmettelemiäni dyykattuja vaatteidenraatoja. Pienien housujen lahkeista saisi mielenkiintoisempia hihoja. Taidankin juuri hoksata että materiaalit ovat minulle innoittavia koska tietämättäni oivaltelen kaikenlaista pientä mitä niistä voisi syntyä. Aiemmin tänään erästä kotipaitaa vähän aikaa käyttäessäni tajusin että sehän olisi melkein täydellinen yhdistetty pyyheruokaliina nuotion äärellä napostellessa ja sottaillessa. No ehkei oikeasti joka kerta mutta voisi kokeilla. Eilen pesin aina siltä tuntuessa käsiä ja koko naamaanikin vedessä joka oli varsin sopivanlämpöistä vaikka päiväuinnilla se oli tuntunut vilakalta. Mutta tämä olikin iltavettä aivan rannan tuntumassa. -13:59
19:18 Info. Kotiin kävellessä huomasin että vyölenkistä roikkuvat matontkuteet kuten silmälasien nyörit sopivat paidan pystyraitoihin.
2008-06-30 maanantai
12:30 Juuri siirsin edellisen eilisen loppuajattoman kappaleen muistiinpanosilpun puolelta. Olen syömässä aamupalaa ja tunnen oloni melkoisen lihavaksi. Putsatesani omenaa kraanan alla huomasin aluksi lämmintä vettä ja selvin silmin näin miten viileä vesi työntää putkesta edeltään edellisen käytön jäämät. Yllätyin hämmästyin mielessäni asian selvyyttä ja ehkä vielä enemmän sitä etten ollut ikinä ennen hokannut ajatella asiaa. Kuten uimahallin kylmä suihku jonka vesiputki on kuuman saunan seinässä ja joskus suihkusta tulee aluksi lähes polttavan kuumaa vettä. Onkohan rakennusvaiheessa tullut mitään kenellekään mieleen? -12:36
14:40 Kirjaanpa nyt toissapäiväksi ja eiliseksi osuneet taitamattoman mielenilmauksen vaiheet. Toispäivän iltana minulla kevyesti keitti kun Amis ehdollisti pyytämäni palveluksen minun vastapalvelukseen. Minun mielestäni pieniä palveluksia tulisi tehdä pyytämättäkin. Tunnen oloni hölmöksi jos toinen ei älyä olla liki saumattomana jatkona toimissa. Kuten yksi aukaisee portin toinen sulkee. Tai yksi aukaisee ja sulkee ihan riippuen mitä kunkin kädet tekevät. Se on ehkä vähän kuin tanssia ehkä jotain muuta. No niin sattui olemaan käsillä paketti Domino-keksejä. Laitoin sen leikkulaudalle ja pamautin nyrkin pohjalla. Menin nukkumaan. Seuraavana aamuna heräsin aikaisin ja pesin ne nokiset pöksyt ja myös hupparini hihan. Amis oli kerännyt tyhjät keksit tyhjään jogurttipurkkiin. Loppuosa oli edelleen läpinäkyvässä ihossaan laudalla. Keksin että aamupalan jäätelöön keksimurska sopii ja se sopikin oivallisesti. Keksimme lausahdella keksimispuheita. No siinäpä se juttu. -12:51
13:25 Taisipa unhoittua. Eilen meinasin kaksikin kertaa kirjata erään asian. Nyt se vaiheiden jälkeen tuli taas mieleen ja varmaan samalla jotakin muuta voi unohtua. Se asia oli että olen tutkinut mielessä olevien tavaroihin liittyvien asioiden ja itse tavaroiden suhdetta. Jotain kun on tekemässä ja siten juuri kun pitäisi tapahtua tulee keskeytys niin asia helposti jää millekkä vain tolalle. Tavara joutuu käsistä pois tai jää koskemattomaksi. Silti voi jäädä mielikuva että olisi hoitanut tehtävän. Se hoitaminen oli niin lähellä ja silloin juuri tuli muistikatkos. Mikä vain katko. Toisen asian hoito. Mielessään varmaan mieluummin kantaa kuvaa siististä asian tekemisestä ja niin tapahtuu. Vaikka asia onkin jäänyt. Onpa minulla ollut matkaa tähän että osaan olla kiitollinen mokia nähdessäni. Vaikka ne voivat syvästi ensin harmittaa niin ne ovat kuin ainoa perille menevä oppi. Kantapäät pään kantajat.
Äskeisempi asia on että meinasin ottaa purkan kahvin jälkeen. Se on ihan unohtunut asia viimeaikana. Purkkapussi olisi ollut viimeinen pelastusrengas. Mutta ekana saisi löytyä tässä pöydällä varmasti oleva purkkapurkki. Tokana saisi löytyä vyölaukustani Suomi melooseen mukaani ottamani purkkamuovipussi. Molemmat ovat vähintäinkin keveän tavarakaton alla. Uijuijui eipä ollutkaan vaan tästä pöydältä heti näppäimistön takaa löytyi purnukka jossa kymmenkunta purukumia. On tosiaan hämmästyttävää kuinka näkökyvytön voi olla aivan lähellä oleville asioille. Se on kai juuri että itsessään olevia asioita on kaikkein kinkkisintä nähdä. -13:38
2008-07-29 01:12