2008-10-01 keskiviikko
17:45 Tuossa tienvarressa oli semmoinen kasa ruskeita ja keltaisia lehtiä että voisi rypeä paitsi se oli ihan autotien vartta vaarallisesti. Aika tyhmä lokatekstin aloitus. Voi jumanpaukku en ollut ennen huomannutkaan kuinka komeavartinen honka onkaan polkuni varrella. Tuo kuulosti paremmalta. Ja hassua oli etten muistanut puulajin nimetyistä. Ai nyt vasta muistan mäntyhän se oli. Oli keltaisempiakin lehtiä ja koitin vähän kuvata. Kev.. viiiisiiii on uusi kiroukseni kun painan tyhmää nappulaa... Kevyen rinkan kanssa on helppo kömpiä mahalleen lehdissä. Näpit tarkenevat vielä aivan hyvin. Vaikka onhan niiden viileä tuulessa.

Tänään olen ensikerran tässä vaiheessa syönyt keveästi. Ehkäenempi siksi että ei ollut raskasta syötävää kuin omasta halusta joka on vielä pieni mutta toivoakseni kasvava samoin kuin tottumuxseni ruveta kohtuusyömärixi. Keitin vedenkeittimessä kaxi munaa sekä myös kaxi sipulia. Juuri mahtuivat ja laitoin lautasen alle ollakseni siisti karkuveden kanssa. Sitten keitinvesi pääsi kahviksi sekä teeksi molemmat vähän outoja. Kahvi oli pahaa kun vanhnaan murukahviin laitoin jauhomaitomaidonkorviketta. Näppini ovat saaneet myös kuumatreeniä käsitellessäni teepurkkia. Erikoisteen ja normaaliteen viides risteytys oli viimeinen ja join lasillisen sekä loput ovat pikkutermarissa rinkan sivutaskussa ja toisessa on vesipullo tasapainottamassa. Jännä miten iso rinkka tuntuu aivan kevyeltä kädessä kun siinä on liki koko reppulastillinen kamaa. Se on kai koon ja painon suhde kun eniten vaikuttaa tuohon kokemukseen. Lisänä välipalassa oli 4 juuston siivua.

Viimeksi kun oli se mökillelähtö soitti Jokke tavalliseen tapaan minulle vähän kesken kaiken. Olin siis taas vähän hidas kai. Olin juomassa porokuppikahvia. Vaikka tiedänkin jo ettei se ole kiireisen aamun juomaa. Sellainen kahvi kaipaa rauhallisuutta. Rupesin kiirehtimään enkä edes tajunnut kunnolla ihmettelin vain. Oudoksuin tunnetta kun imin suuhuni poroja. Lopetin kesken kun se kahvi vaan ei toimi niin.

Olin alikulun jälkeisessä ylämäessä liki kirjoittamassa että näpit alkavat hieman hyytyä. Näinkin tiellä niin jänskän vaahteranlehtikuvion että piti taas kuvata. Ja näpit ovat jo jopa reilusti hieman alkavassa kohmeessa. Nenä niiskuttelee. En ole ollenkaan muistanut pitkään aikaan laittaa kangasnenäliinaa taskuuni. En ole myöskään hoksannut ottaa pikkupyyhettä mukaan uimalaan kun välillä lauteet ovat polttavan kuumat. Menen vähän Robbarin katsomaan sitä lampun kattokoukkulevyä. Siihenkin olisi voinut keksiä jonkun näppärän pikkuvirityksen vaan. Taatusti tarpeita olisi löytynyt luulen. -18.20

20:57 Onpa kellon näkeminen vaikeaa hämärässä kadulla. Vaikka tuulee niin tuotapikaa on aivan lämmin kun lähdin kävelemään. Äh toimiihan tässä Ctrl-nuoli vasemmalle jotta kursorin saa takaisin edellisen sanan alkuun korjaamista varten. Minä hölmö olen taaplannut takaisin aina pelkällä nuolella. Ja toinen asia on että voisin ruveta kirjoittamaan saman tien hieman virheettömämpää. Pitäisi oppia mistä kirjaimet löytyvät kun näen vain näppäimien tummat hahmot ja sitten vielä parempi olisi osata kirjoittaa aivan sokkona. Tässä voin sen treenin aloittaa. -21:06

21:22 Pidin juuri pienen kymmenen minuutin paussin. vetelin naamariini sen puolen litran evästeeni. Samalla korjasin vähän rinkan pakkausta. Suoraan selkää päin oli askaretarvikerasiani jota en tänään tarvinnut. Läpänkin laitoin kiinni. Opin juuri että on toinenkin syy kuin sateelta suojaaminen sille olla kiinni ja se on pitää läppä paikoillaan tuulessa. Kerran kaupungilla oli liki vaarallisen oloista kun läppä yy-kaa-yllärinä hyppäsi silmille. Lasti kuitenkin on nyt niin pieni että se pysyy aloillaan ihan sulkijanyöreillä. Olen samoin tein tässä rinkka-asiassakin tarkkasilmäisempi ja tunnokkaampi kuten kai yleensä asioissa. Joitakin säätöjä tarvitsee koikeilla.

Tässä vuorottaisessa valossa ja hämäryydessä taitaa tulla juuri pätevää treeniä hämärämpää kirjoittelua varten. Aika stressaavaa on edelleen yrittäminenkin.

Tänään tein sen isohkonkin asian. Vaihdoin verkkojohtoni modeemipuolen liittimen. Tai pikemmin on sanottava että uusin sen. Johto poikki ja uusi liitin siihen päähän. Päivällä internettini toimi. Siinä minulla on nyt jännittämistä että pysyykö yhteys tai mihin asti se pysyy. Kun kerran yhteydessäni oli outoa häikkää jo entisen modeemin kanssa niin sikäli ainakin sekä kun räpläyksen jälkeen yheys toimi niin vikaa voisi olla ihan piuhassa. Mutta hui hitto jos niin on niin kestipä kyllä peijakkaasti päästä hajulle ongelmasta.

Käväisin uimassa hiukan varioiden. Kaikki satasia viisi kertaa kylkipotkuja ja niiden väleissä aina yksi osuus sekauinnista normaalissa järjestyksessä. Vaikka olin melko vähän syönyt tänään niin silti oli raskasta hengittää. Mahassani kai jo on pullistumaa jonka pienentäminen on iso työ. Piha lähenee. -21:51

2008-10-02 torstai
13:00 Nyt on näillä kävelyilläni sadetakki ensi kertaa päällä. Ripottelee niin vähän etten arvele kommun käytön vaarantuvan. Roskaa siellä täällä. Enimmäkseen olutpakkauksia ja muovikasseja melkein siis poltettavaa tai ehjässä tapauksessa jopa käytettävää. Kävelyn alussa tuli tiuhempi kuuro ja laitoin sadetakin repusta päälleni samalla kun kävelin. Rinkan kanssa ei niin olisi onnistunut sompailla. Nyt sade hiukan tiuheni ja laitan kommun taskuun. -13:03

15:18 Aamupuolella oli semmonen vaatekasajuttu. Yksi pino joka oli tullut esiin viime syksyllä dyykkaamastani säkillisestä vaatteita. Runsas määrä ja osa sopivia paitoja. T-mallia enimmäkseen ja vähän mutakin. Ja muuta sekavaa sielä oli. En edes tiedä onko tämä nyt päälläni oleva lyhyt pastellin ruskean kirjava kauluspaita siitä läjästä. Mistäs sen nyt enää tietää ja vähemmän väliä kuin ennen. Olen monta kertaa stressannut että pitäisi inventoida se kasa. Aamulla tajusin tai aamuisella että ei siitä tarvi välittää. Mikä hiton väli sillä on. Tajusin että semmoinen stressaaminen juuri varmaan ehkä on juttu joka saa hartioitani jäykistymään. Asettaa itsensä paineenalaiseksi. Pitää ruveta ottamaan vähän rennommin ja luulen että fantastinen rentous juuri vasta alkaa mahdollistramaan sen ultra huipun pikkuasioiden viilaamisen josta niin kovasti tykkään. Käväisen vielä tuossa kirjaston uudella pienellä nettipäätteellä ja sitten lähden katsomaan leipiä joiden eteeni sattuessa toivon ja skarppaan että ahneus olisi vanhaa perua. En tarvi edes kuivattavaa koska viime viikkoinen toi minulle jättipahan olon. Tämmöisiä tässä kuuluu. -15:25

19:31 Pitää ihan vaan ertikoisuuttaan koettaa kirjoittaa kun tuulee niin kovin. Kävelen kaupunkimaihareissa kun molemmat ränsistyneimmät lenkkarit ovar pesussa enkä viitsunyt laittaa siistenpiäkään. Huisi tuuli avo-osuudella. Tuulee vain ja ilma on lämmin ja olokin kun kävelen energisesti. Alkaa jo olla hikikin vaikka tuuli huojuttelee vartaloa. En nyt keksi niin ajankohtausta kirjoitettavaa enempää. Sen verran on ponnistelemista saada nyt kirjoitusta aikaiseksi. -18:40

2008-10-03 perjantai
19:17 Jotenkin vaan kävi sillä lailla että en nukkunut viime yönä ollenkaan. Yhtenä hetkenä taisin päivällä jo istuviltani nukahtaa ja alon horjahtaa sitten säpsähdin ja säikähdin. Asia vaan taitaa olla sillä visiin että välillä minulle aina tulee noita nukkumattomia pätkiä. Nyt kömmin jo petiin kun luulen että kohta kuukahdan. -19:20

2008-10-04 lauantai

03:08 Olisin luullu että nukun pidempään. Vähän sekonen olo. Ja höh sikäli hassuu että luulen. Taih ni no. Taikka tiedän nimittäin että alan jotenkin jotakin tajuamaan mitä en ennen sillä lailla tajunnut. Jotaa semmoista kuin asioiden dynamiikasta. Että ne vaihtelee. Mulla taitaa olla pirunmoinen päänsärky siinä että en oikein osaa ottaa irtiottoja. Tai osaan mutta en osaa. Yksi päivä edellisiä tapahtui että huomasin yhden aika tavallise sanan. Voi outo! Mikä mieli mulla on. Se tuli mieleen ja Retki-lehdessä kerrottiin huiputtamisesta ja se liittyi tuntureilla kiipeilyyn. En nyt edes välitä mitä se sana siellä nyt tarkoittaa. Tulin siitä vain tuumanneeksi että miksi huippua lähellä oleva sana huiputtaminen tarkoittaa näillä mailla höplästä vetoa tai jopa kusetusta. Ihmettelen sitä edelleen.

No jaahah tavallisen entiseen tapaani valvoisin jopa vielä nyt. Kello kun on 03:20 ja olen pöpperöinen. Nyt ei auta yrittää nukkua vaan pitää keksiä jotain mielen piristettä. Minun kai täytyy ruveta saamaan elämässäni jotakin aikaiseksi että alan olla hyvempää mieltä itsestäni. Vaikka toisaalta ei oman itsensä hyväksyminen kai sittenkään tarvi olla kiinni. Ei tarvi ainakaan riippua jostakin suorituksista eikä varsinkaan esimerkiksi siitä miten kirjoittaa. Tai soittaa tai tekee ruokaa tai mistään. Ihmiset ei osaa olla. Tajusin just tässä ollessani että jos ei osaa olla ittensä kaa ni ei osaa olla kenenkää kaa. Jostakii vähä aika sitte luin että ko tutustuu itteensä niin tutustuu kaikkiin. Mut toiha tarkottaa vaa ihmisii eikä sitte kuitekaa iha oikeesti kaikii mut sanonnat o vähä suuripiirteisiä. Oon itteki sitä aikoi sitte jo tuuman että ku itessää tajuu juttui ni sitte niit voi tajuu kessä vaa. Mutt huomaan välillä huomaavani että joku honaa joitai epäkohtii toisessa muttei itessää.

Olin oppinu paris päivässä tottumuksesta kirjoitella ja alku oli nyt kömpelöä.  Mutta nyt alkas taas mennä. Aika jännä muute tää että höpinäkirjoittaminen on mulle toinen luonto. No haloo missä se ekakaan on. Kaiken voi ajatella ja sen ajatuksenkin ja tuon. Ja kaikkea ei sitten voi ajatella. Luulla voi ja se luulo on kuin pölymyrsky jossa ei tiedä missään olevansa. Osa jutuista pitää paikkansa. Summittaista kaikki. Suun mittaista ajattelin aamulla puuroksi mutta mittani onkin aika sopivan puolillaan ja kahvi voisi riittää omena seurueenaan.

Muistin edellisen kappaleen aikana sen minkä sitten unohdin ja sitten taas muistin. Sen että tässä päiväkirjassani taitaa olla myös semmoinen virka minulla että tämä on kuviteltu kuuntelukaveri. Jos minulla olisi saatavilla oikeen kunnolla juttukaveria useaan ja keskustelut rönsyilisi niin kuinka kävisi tämän päiväkirjan millä tapaa se tulisi ulos. Jotakin jotakin on tulossa. Voi olla että kirjoittaessani hassu tapa. Joskus kyllä pysähdynkin miettimään mutta tällaisella tuulella en malta. Sisäisen tuulen vuoksi vaikka ulkonakin kyllä tuulee ja siihen heräsinkin. -03:40

03:58 Minä muistin juuri erään kerran kun olin luennolla. Se oli ehkä jonkun Hetkyn kerhon juttuja ja luennoitsija sanoi että en m inä nyt näitä kaikkia sanojani ala perustelemaan. Minä en ole luonteeltani tuota tyyppiä. Nyt rupeaa vielä näyttämään että nämä kaikkki sanat on ottettava käsittelyyn. En enää luota niihin. Niihin on kätketty metkuja ja hassua. Siitä on tosiaan aika kauan kun vaan sanat sinällänsä ovat ruvenneet niin naurattamaan eikä siitä aurusta ole tulla loppua. Tuollainen taitaa olla nauruhermon herkistmistä. Minulta ei asoita selitetä pois minkään tieten avulla. Ounastelu on sen perustavan laatuista tajuamista. Aika jännä muten kun tuosta tuli jo äsken mieleeni vaikeneminen jopa tyyliin kun käskettäisiin olla hiljaa. Käskeminen on pakottamista vai. Ja kipu on pakottamista. Mielessä on aika avara alue höpötyksille ja kaiken maailman selittelyille. Mitä kaikkea onkaan sitten koko maailmassa joka jatkuu tiedetyn ulkopuolelle ja sisäpuolelle eikä lopu siinä välilläkään missään kohdassa. Mielen avaruudessa pulla voi olla pakko ja sikäli ei ole mikään ihme kun syömisenikin on ollut niin pakko vaikka oikeasti ehkä sittenkin minulle sattui ajatteluvirhe ja se syöminen olikin pako. -04:12

05:25 Ruokaanhan voisi tukehtua. Välillä ainakin joku vaikka ihan leipä mutta joskus vaikka mikä tuntuu jäävän matkalla jumiin. No se on kyllä kiirehtimksen syy. Tai kiirehtimseen siis on syy. Onhan ruokarauhahin keksitty. No mutta joo.

Sain ajatuksen että lähtisinkin pimeässä laitamaan vettä tulelle pihalle eli kahvinkeittopuuhiin. Valmistelut veivät aikansa. On se vaan mutkikasta. Enkä haluaisikaan niin helppoa että naks tai tietysti joskus haluan mielelläni mutta ei niin vaan tarjoiltuna ja mielelläni itsekin tarjoilen. Ja sitäpaitsi minä mielelläni kysyn palveltavalta myöskin minkälainen lusikka saa olla. Lusikka on aika olennainen osa juttua ainakin jos on jäätelön syönnin harrastaja. Taisin lähteä taas lähivesille melomaan. Mitenköhän keksisis sellaisen notgkean ja keveän märkäpuvun millä saisi turva-aikaa ja pysyisi touhuilukunnossa tuolla vedessä. On se sen verran vilakka jo että aika äkkiä alkaisi kangistumaan. Vai onko niin. Vai onko minulla uskon puutetta. No jaa. Pitäisikö testailla. No kun olen niin laiska. Hei oikeasti kahvi jäähtyy sekä ajatuksiss että kupissa.

Pääsin pihalle ja yllätyin. Kuvittelin meneväni pimeään. Jännä kuinka tavallisessa asiassa voi olla höperö. Jätin oman noin watin valoni päälle. Käytävässä syttyi lamppu sekä portailla ja autotallilla. Pahus vieköön. Haluaisin systeemin jossa minut tunnistetaan siksi joka haluaa olla pimeässä. Uusi LED valoni ryöväri Robin Hoodistakin oli mukana. Noh tuli syttyi ja paloi. Yksi kommetti. Hah niinbkuin kaikki sanat eivät olisi kommentteja. Emmävaantiedä. Poltin yhden muovipullon. Tai siis laitoon tuleen. Ja se paloi. Ihmettelin että mitäs sieltä tulikanisteristani tulee vähän alakerrastakin tulta. Huomasin että muovisula valuu ja palaa tai palaa ja valuu. Huomasin nuo yhtäaikaa. Sanoilla voi sanoa yhtäaikaa muttei voi sanoa yhtäikaa tai kaksi sanojaa voisi ja sitten ei saisi selvää tai pitäisi valita yksi jota kuuntelee. Kiehui se vesi mutta hämärähkössä se oli pienoinen ei yllätys vaan vaivihkaan kuultu havainto. Ja aamupalaani kuului purren kuten omenakin syöty sipuli. Tuo on uusi juttuni. Ja kaksi omenaa sekä pala leipää ilman mitään. Nyt on aika ok olo. Maitokaan ei oksennuta. Se on vähissä määrin juotavaa ja kahviin käy vielä termoksesta joka on nyt tyhjä. Mie en nyt tiijjä onko se riittävää että ajattelee päässään vai mikä juutu sitten on puhua tai kirjoittaa. Ahaa se on kommunikaatiota. Ajattelin äsken myös että kun on tekemässä vallankumousta niin se on aloitettava itsestään tai ei tule kunnon. Muka turha lopetuslause. Se viittasi itseensä eikä ollut turha koska heti opin että voisi luulla sen viittaavan muuhun. Ehkä siksi kappalejako on keksitty. -05:44

05:51 No on piru perkele. Ei tule kalua. Unohdin kiireemmiltä höpinöiltäni ladata yhden jutun. Tässä se tai sen osa ja jotain muuta niinkuin yleensä käy. Sehän voisi olla nimi. Tyypillinen nimi. Nimen tyypin nimi. Joo niihän sanoin. Ei edes alkua.

Tuska on jees sopivissa paloissa. Tuo aamupalani sipulin syöminen oli aika sopiva pala. Omena tasoittaa ja helpottaa kirvelyä suussa paremmin kuin lämmin maitokahvi. Yksi ei kovin väkevä sipuli ja kaksi aika samankokoista omenaa siis sipulin kokoista joka taas oli aika tavallisen sipulin kokoinen höpöhöpö. Se on aika sopiva annostelu. SIinä on mukana ruokaa ja lääkettä ja aamupuraisua. Kuuma tee poltti kieltäni kun olin viimeksi lähdössä uimahallille torstaina. Asiayhteyksien tähden tiedän varmasti. Siis suhteellisuus todentaa. Vaikka maidossa oli teetä ja käpslokit. Silloin teessä oli hiukka maitoa mutta se ei viilennyt mukavuustasoille. Taas tuo härveli eli pahuksen kiire. Nyt edellinen lauseeni viittasi sitä eelliseen eikä johonkin muuhun tai itseensä. Kun asiat ovat välillä ... Ei ole selvää. Olen laittanut tietokoneen näytön jo kaksi kertaa päälle ja sammuttanut saman tien. Niin kuin tiet yleensä palaisivat. Eiväthän ne kovin usein edes käy missään. En ole vieläkään kerennyt laittamaan maltaistani juomaa. Johan ne ovat vanhoja. Tuska sekamelskasta. Tuskailen vähemmän. Ainakin nyt. Jotenkin päätin tulla harkintaan tai ei vaan tuntemukseen että alan ottaa iisimmin. Syöminen oli tuskaa ja oli tämä koko helvetin elämänikin aika tavalla. Ei syöminen vaan sen tulos ällömöllömahassa. Samoin ei kai elämä vaan sen tulos josta tuo maha on osa tai vaikka eräs en persoonista. Kuten vaikka aatokset olisi eräs rooli tässä näytelmässä. Nukkuminen eräs ja nukkumattomuus sitten. Ei järjestyksessä. Puppua ja kyläsalaisuuksia. Valtio on huiputusta. Muovikassi tappaa. Tyhmä puheenvuoro. Voikin olla että koko asia ei ole se möhkäle jossa on nimilappu vaan se on se liima jolla lappu on kiinni. Olen heti myös eri mieltä itseni kanssa. Kyllä se juttu mikä on mitään on välittäminen. Ja en ole pelkkää eri mieltä vaan montaa mieltä ja siinä kai yksi pikkuhankaluus on kun tuntuu että moneen ei kerralla kykene. Vaan voisihan niitä perusjuttuja olla omaksuttuina ihan luontaisesti meneviksi miten se nyt sanotaan. Rutiinilla. -06:13

07:12 Nyt yksi uusi suhde. Tuli ja teevesi teepurkkiin. Keksin vain. Olin jo peruuttamaisillani kun ennen lähtöä muistin että valoja syttyy niin maan perkeleesti. Ehkä enemmän menee sähköä siihen kuin jää kayttämättä sillä etten keitä teetä vedenkeittimellä. Menin silti pihalle uusissa aatoksissa ja niitä tuli lisää. Kuten että voihan lamppujen watit tutkia ja mitata kuinka kauan ne palavat. Ja saman voi tehdä tietysti itse vedenkeittimellekin. Juu teevettä keittääkseni tarvittiin kolme pihakäyntiä. Ekaksi unohdin itse veden valmiiksi keittotölkisään. Sitten jäi tulitikut jotka pihalta käsin jo olin kuvitellut samalla matkalla ottavani. Ja sekin että niitä ei heti löytynyt oli vähän hajamielistä. Sitä paitsi en tehnyt uutta teetä vaan lisäsin kuuman veden eilisillan teen loppuihin ja teetä ja sokeriakin. Ja nyt tidan maistaa tai myöhemmin jos on kuumaa mutta en luule koska tosiaan pohjalla oli vilakkaa entisteetä valmiiksi sen verran. -07:18

07:39 Kun ruuvasin lamppuja kattoon torstaina kiinni niin tuumin että silmälaseissa voisi olla pikkuinen tuikku valoa. Nyt hoksasin että niin saisikin olla. Minulla oli hämärtyvä otsavalo joka auttoi kyllä. Mutta kun yrittää tihrustaa reiän läpi ruuvinreikää ja pelti pimentää koko taustan niin nimenomaan silmien suunnalta tuleva pikkuinen valonsäde olisi ehkä näppärä konsti valaista. Jaa paitsi että voisihan valo olla ruuviavaimessa tai pelkkä LED johdon päässä. Eiku haloo eikä välttämättä näppärästi kun yksi käsi pitelee kohdetta ja toinen tarviketta niin tuo eka idea on aika melkein paras. -07:44

23:27 Kymmenen maissa lähdettiin mökille laittamaan kamoja talviteloille. Menin sitten samalla paluukyydillä kaupunkiin asti. Kävin kirjastolla. Sitten Pekan vinkistä Janin veneen talvikatetta rakentelemassa. Jälkihöyryjä päästämässä Albertissa missä on äidin viiden maalauksen näyttely nyt. Kävelin sitten ja alkumatkasta jouduin siivoamaan juoma-astioita kadulta ja keskimatkasta sitten vihdoin muovisäkkikassiroinaa joka on ainakin ehkä puoli vuotta aina matkalla häirinnyt. Noin muovikassillinen siivoustöitä. Polttoaineroskiin tähtäsin. Paskaista hommaa välillä.

Piti ottaa päätä myöten vilakka suhku äsken kun aika varmaan olen vähän pölyinen. Sentään 12 tuntia liikenteessä yhteen kyytiin. Minulle aika tavatonta. Saisi kohta väsyttää kun aikaisin heräsinkin. Poikki kyllä olen mutta ei ole nukkumaväsymysoloa. Kummaa. Olen vähän hermostunut tai jotakin. Jonkunlaista pätemisenhaluako on. Tai joku sauna voisi olla unilääkkeenä. Päivällä jo viimassa auringon laskeskellessa tuumin että joku ajanvietesaunailu olisi kivaa. No jos huomenna vähän katsotaan sitten. -23:37

2008-10-05 sunnuntai
23:47 Eilisen touhuista ja edellisistä aivan vähistä unista olinkin sitten tosi poikki. Heräsin aamulla hieman ja sitten jatkoin nukkumista päivään saakka. Jommassa kummassa vaiheessa ajattelin että onpa hyvä päivä. Eilinen nimittäin oli elämäni paras. Koska tajusin relaamisen merkityksen ja aloin olla tai opetella olemaan sen mukainen. Tajusin nyt että aina on paras päivä. Koska edellisen päivän elämänkokemus on takana koettuna aina entisten lisäksi on uusi päivä aina rikkaampi. -23:52

2008-10-06 maanantai
23:54 Pitkälle päivään asti taas nukuin. Taisi sittenkin seurata valvotusta yöstä nukkumajärjestyken sekoaminen. Vaikka kyllä alkaa jo vähän väsyttää mutta ei se vielä todista paljon mitään.

AIka pitkästä aikaa kävin pulhtamassa rannalla. Vesi on hieman viilennyt. Pystyin olemaan jotakin viisi sekuntia umpisukkeluksissa. Rannalla kävi aikmoinen tuulikin. Vedestä noustua kallio ei tuntunut mitään kylmältä jalkojen alla eikä tuulikaan viileältä. EI ainakaan kovin nopeasti.

Tallustelin uimasta suoraan Siwalle maito ja juusto ostoksille. Ostin ison kaalinkin ja appelsiinimehun j siinä kaikki. Olen tyytyväinen että osasin olla aivan tyytyväinen noinkin askeettisiin hankintoihin. Tai ei se des ole askeettia vaan runsasta kun maito ja juusto ja vähän kaikki oli jo loppu. Vaikka syötävää on vähän niin minun on vaikea pysytellä keveyessä. Tai helpottaa se vähän huonoja kokemuksia muistellessa ja sutjakkuuesta unelmoidessa.

Päiväkahvittelin tulikahvit ja heti sitten lähdin juoksumarsia melojien talkoisiin. Hölkkä meni näppärästi ja tuulisessa säässä oli kiva kun ei tullut heti kuuma kolmen minuutin matkalla. Nostettiin laituri talviteloille ja rupattelua jonka jatkoa Kotka Mixissä Eskon tarjoamilla kahveilla. -00:03

2008-10-07 tiistai
12:29 Ei tuule juuri mitään ja aurinko paistaa. Pihalla ihan paikallaan ollessa meinaa tulla kuuma. Tai ainakin heti kun edes ajattelen tekeväni jotakin. Piti pysähtyä vaan seisomaan kun meinaan laittaa kahvitulen. Kokeilen sittenkin suurennuslasilla vaikka aurinko on melko matalalla. -12:31

22:37 Se konsti tepsi jossa sytyke on tulisijassa ja se kallellaan aurinkoon päin. Vaikka käry kävi. Vieläpä sytykkeenä oli normaalia olutpakkauskartonkia mustapintaista. Koittelin vaan sytyttää ja odottamatta ja ihmeenä siinä sitten olikin vieläpä yllättäen tuli. Niin se vaan syttyi vaikka aurinko ei kovin korkealla ollut. Ilma oli kirkas oletan eikä syönyt matalan auringon säteitä matkalla. Innostava juttu.

Olin sitten päivällä miettimässä että voisin tehdä vähän mitä tahansa. Teki mieli kaupungille sekä melomaankin ja vähän mitä tahansa. Tekemistä tai lepoa. Siivoaminen oli myös harkinnassa. Kuten edelleenkin ja ihan pieniä paloja tullut tehdyiksikin. Sitten odottamatta Marjukka soitti kun yllättäen lipputangonkaatofirmasta kerrottiin että uusi tanko olisi toimituksessa ensi viikolla. Piti mennä etsimään mutterit tangon jalan pulteihin. Tyypillistä pikkuhulluutta sinänsä pienen asian takia. Enkä pitäisi sitä minään hulluutena jos hulluuksia toimitettaisiin vaikka maailman ympäri omin lihaksin mutta kun useasti mukana on moottoreita. Niitä ei tarvisi olla kyllä fiksummissakaan jutuissa. Tai minusta jutun fiksuus juuri on moottoritonta niin se on parhaimillaan. No juu. Käytiin ja kokosin mökillä yhden penkin kannelisen joka on sitten uusi puuvarasto kamiinaa varten. Lainattiin naapurin soutuvenettä joka oli ihan näppärä.

Eilen illalla tai viime yönä opin pyörimisasiaa. En ollut tiennyt keraamisista laakereista mitään ja yllätyin oppimastani. Ne taisivat vielä löytyä rullalautailuaiheisista videoista. Ensi olin epäluuloinen että mitä ja eiväthän ne voi olla vahvoja. Mutta eivätpä olekaan mitään kahvimukikeramiikkaa. Ja näinhän kerran jo telkussa JIM-kanavalla että joissan kovassa käytössä olevissa leikkuuterissä käytetään keramiikkaa. No niin nyt tiedän että keraamiset laakerit tai hybridilaakerit joissa vain kuulat ovat keraamisia ovat vähän joka kannalta super verrattuina teräksisiin. Hinta voikin sitten olla moninkertainen. Pitää kyllä vielä joskus virittää rullaluistimiin keraamit. Yksinkertaisesti sanottuna tämä keramiikka on kovempaa kuin metallilaakerit eikä muotoudu paineessa niin paljon jolloin kitkapinta on pienenmpi. Ainakin tuossa selityksessä on verrannollista itua kun muistaa kuinka työlästä on polkea pyörää lötöillä siis muotoutuvilla renkailla ja sitten kokeilla ajaa kovaksi pumpatuilla.

Huomasin alkukappaleissa tuossa äsken kirjoittamassani että pulisen hurjan monisanaisen mutkikkaasti. Yhden kohdan viilasin ja huomasin etten tarvitse lähellekkään niin mutkikasta kieltä ja niin paljon sanoja sanoakseni saman selkeämmin mitä olin sanomassa. Näyttää tuokin olevan aika puuroa tämä kielenkäyttöni. Loputonta pitkää sanasoppaa.

Vielä yksi asia nyt ja se on että tuntuu kuin minua väsyttäisi. Vähän outoa mutta ei se mitään. Pitää vaan pitää huoli että en valvo tolkuttomasti vaan jossakin vaiheessa sävyisästi menisin nukkumaan ennen aamua. Ja heräisin ja seuraavan kerran sitten taas aikaisemmin nukumaan. No jooko-jooko. -23:06

2008-10-09 torstai
01:29 Hieman harmittaa kun eiliseltä jäi kirjoittamatta. Nukahdin illalla venyteltyäni lukemisen jälkeen ja säpsähdin kun hälyytti 00:05 kirjastokirjoista joista en edes tiedä missä ovat. Nyt ovat taas kohoamattomat sämpylät uunissa. Niissä on neljänneshiiva ja joku seuraava kerta pitää kokeilla ilman. -01:32

12:07 Vähän kumma kun en ollut ennen rinkan keksimistä keksinyt käydä kävellessä kirjoittamaan. Taitaa olla että tarvitaan pikku repäisy että voisi tulla mieleenkään muuttaa pinttyneitä tapoja. -12:12

12:14 Tulin juuri Siwaan ja keksinkin nyt tehdä normista poikkeavan konstin ja kirjoittaa vartioiden samalla omenahyllyä. Otti aivoon kun poikanen ajoi paikallistielle täysin sopimattoman kovasti sinisellä pikkuautolla. Kävelin sandaaleissa. Lenkkareihin olisi pitänyt laittaa sukat jamittamisen jäämikseksi niihin eikä kenkiin niin keksinkin simppelimpää. Ei olisi vaikea paljasjaloinkaan kävellä mutta en ole harrastanut sitä juuri koskaan rantaa pidemmälle.

Eilenkin sain kahvituleni päälle suurennuslasilla. Sytyttämisprojekti kesti kauem min kuin tulella keitto. Itse syttyminen vei lopulta huilineesta paerista tuleen ihan m uutaman sekunnin. Olutkartonki ei syttynyt millään ja ohuempi mustapainettu paperi kärtsäsi pois. Kun laitoin uhuempaa viritettynä tulipöntön tilaan tuulelta kai taas suojaan ja suuntasin kuum akeilan siihen se tosiaan hämmästyttäen syttyi ihan muutamassa sekunnissa.

Eilen päivällä raivatessani vähän valolle tilaa eli roinaa pois ikkunan edestä tein löydön. Joo eivät työkalut polkupyörän renkaan irroitukseen kaukana olleet ihan vaan huoneen puoleisen roinaläjän takana.

Iltapäivällä keksin lähteä pihalle kokeilemaan kypsymässä ollutta ideaani. Suurennuslasin suuntaamista lasipurkissa olevaan sytykkeeseen. Sytyke alkoi heti kärytä ja käry jäi mukiinmenevästi kiertelemään purkkiin tullakseen ulos. Se oli iltapäivää vaille neljästä yli neljään ja yllätyin kovin vaaterista tulevien auringon säteiden tehoa. Kärysi helposti mutta tulesta ei tietoa. -12:27

14:54 Nyt ottaa aivoon. Voimakas keskisormiele Casco LiquiSole liimaputkilolle. Perseeseen keksijälleen. Voihan tosin olla maanantaiputkilo juuri tuo joka jää ainoaksi hankkimakseni. Kaivoin sen suljetusta lasipurkista veden alta äsken ja vastaani tuli voimakas liuotintuoksahdus kun avasin purkin kannen. Liimaputkilo oli niin kova etten jaksa ollenkaan puristaa sitä muut kaikki sormet vastaan kaksi peukaloa. Oikein narina kävi kun avasin muka tulpan johon virkaan olin valinnut messinkisen ruuvin. Alkuperäisen korkin ongelma oli kiinni juuttuminen ja lähes tuubin halkeaminen aukaisuyrityksessä. Liima vaan on liian hurjaa kuivumaan itsekseen vaikka se ei kuivu nopeasti ilmakosketuksessa pyörän sisärenkaan pinnalla niinkuin ikivanha edellinen perintöliimani. Se toimi vaikka oli sitkeähköä tullessaan tuubista ulos. En voi kyllä laittaa itseäni normaalia tumpelompien käyttäjien ryhmään. En tosin seurannut käyttöohjeita tarkoin. Taisi lukea että purista ulos suljettaessa tuubi. Ei sovi toimintatapaani. Pitää koettaa lähettää viesti liiman tekijöille. Tuo liima oli vielä kallis. Hankintaa harkisemaan paneva. Räpyläkorjaus kesti sillä ehjänä vähän aikaa.

Minulla on toinenkin Casco jonka hankin akuuttiaihena fixata saunalipokkaat Hesassa. Se onnistui hyvän oloisesti. Liima on joku tavallisempi kirkas teholiima. Laitoin sitä sisärenkaseen ja sisärengaspalaan joka paikaksi tulkoon. Kuivumassa. Liimaa tuli pursuamalla. Kaasua putkilossa paineisena ja se on vähän huono. Tai mistäpä tuon tietää. Saa nähdä toimiiko paikkausliimana.

Tein takarenkaan vaihtoa aika rauhallisesti ja se tuntui hyvältä. Mutta sittenkin alkoi rasittaa. Pitää vähän treenata tekemisiä. Paikattu vanha sisärengas vuotaakin. Eli kokeilen toista. Voi minua hassua kun en ole saanut tässä viikkojen aikana testattua että onki minulla useassa varasisärenkaassani yhtään ilmaa pitävää. Ne on kai periaatteessa kyllä paikattuja. Se testaus vaan tekee yhden yksinkertaisen työvaiheen joka ei ole niin rasittava. Kokonaisuus alkaa olla näillä laiskuuteen tottuneilla eväilläni jo liian iso nakki nielaistavaksi. Sen puhjenneen sisärenkaan vuoto jos niit on yksi löytyi ihan tässä portailla istuksien ja pumpaten ja rengasta ihmetellen. Se on se uuusin sisärenkaani jonka kerran ostin kun alkoi mättää kun renkaat olivat ihan vähän väliä löysinä. Aika pitkän se kesti yhteen kyytiin niinkuin nyt eturengaskin joka onkin outo viritykseni jossa on vuorena vanhan dyykatun ulkorenkaan kulutuspinta. Voisi kokeilla sitä viritystä taaksekin jos keksin ihan paskan renkaan tuhottavaksi josta teen vuoren. En halua nyt tuhota edes vanhaa takarengasta. Nythän siinä on romulöytö ulkorengas joka kerran tuli kun dyykkasin toimivan taka-akselin metiköstä löytyneestä pyörän kierosta rungosta. Alkaa vähän kylmiä sementtinen porras jalkapohjia. Peffan alla on pieni ohut palanen retkipatjatyylistä ainesta niin menettelee hitusen filakasti. -15:16

23:59 No niin olisi ollut tälle päivälle kirjoitettavaa mutta saanee siirtyä huomiselle. Voi vitsi. Nyt kun tuumaan niin älyän että jos olisin merkannut muutamia juttuja lähemmäs saman tien silloin kun ne ilmenivät niin olisivat päässeet oikean päivänsä kohdille. Tuo asia pitää nyt jatkossa muistaa. Siis ajantasainen toiminta on ainoaa ajantasaista toimintaa. Jäljitelmiä ei voi olla kun ne ovat sitten jotakin ihan muuta. -00:02

2008-10-10 perjantai
15:07 Nyt tolkulla toteamaan että huomasin aivan merkittävää. Olin venyttelemässä selkääni ja jätin puoleenväliin ryhtyen dokumentoimaan että minähän olen muutamaan kertaan syönyt kohtuullisesti. Asia jota en oikein edes kuvitellut osaavani oppia. Mietin vain että olisiko näin ollut jos olisi ollut tarjolla runsaasti helppoa syötävää. En tiedä nyt. Uskoni lisääntyi ja nyt päätän ryhtyä opettelemaan syömään vähemmän kerrallaan. Luulen että aikaisemmista ahmimisten jälkeisistä pahoista oloista saan pitävän perusteen ja pystyn olemaan lankeamatta haasteen edessä. -15:13

17:51 Nyt ovat vaikeat ajat kirjoittamiselle. Eipä vaan millään meinaa huvittaa. Koitan nyt kuitenkin kun muutoin taatusti olen katumapäällä ja jään harmittelemaan saamattomuuttani.

Minulla ei ole mitään selkeää mielikuvaa mitä olen eilen kirjoittanut ja mitä tänään tai mitä en ole. En tainnut kirjoittaa eilisestä mitään kun ilta meni menojaan.

Iso asia eilen oli saada polkupyörää vihdoin sen verran kuntoon että sillä voi taas nippa nappa taapertaa matkaan. Se taas oli mahdollista kun löysin pussin jossa oli työkalut. Ennen kaikkea 15mm kiintoavain ja hanskat. Ensimmäinen vaihtamani sisärengas ei pitänytkään ilmaa ja toisen jonka vaihdoin testasin sitten huolella vesikonstilla tiskialtaassa. Huolella siis eli pumppasin ilmaa niin että sisrengas pullistui selvästi ja olisi varmaan porissut veden alta jos olisi ollut vuotoja.

Olin eilen kuvitellut käyväni päivällä leipää hakemassa ja kirjastossa ja uimssakin vähän. Renkaan korjaaminen sitten kesti ja vei energiani. Ja olin vielä iltapäivällä ihan täysi aamupalastani ja varmaan osin iltapalastakin kun se oli alla.

Käväisin illalla kuitenkin hieman kirjastolla ja päätteltä löysin Pekka shamaanimiehen. Siitä sitten tulikin kokolailla rupattelua kirjastoajalle ja vähän ylikin.

Illalla uimahallilla ei pitkään aikaan näynyt ketään uppopallisteja ja ihmettelin että mitäs treeneistä tulee. no ajan koittaessa siten olikin kunnolla jengiä. Molemmin puolin oikea määrä eli kuusi pelittäjää. Olin valkeita. Ihan alussa teki jälleen vähän tiukkaa sukeltaa pohjaan kun korvissa oli taas vähän kireä ilmankulku. Kun peli alkoi niin tuotapikaa olin hädissäni kun rinnasta pisti ja samoin selässä krampasi tasan taapuolella samaa kohtaa. Pelotti ihan kun ei minulla noin hurjaa ole ollut tai siis en muista. Tuumin että pitäisi oikein kunnon lämmittelyt tehdä ennen pelia vaikkapa lenkki ja muutenkin alkaa treenilemaan taas tiiviimmin ja rennosti mikä saisis olla uutuutena. Ja kyllä syystäkin teki tiukkaa kun menin aika vauhdilla. Niinkuin ei ikinä tähän mennessä. Puolustin hanakasti välillä ja välillä hyökkäsin ja tosiaan tein maalejkin. Se että pystyn melkoisen hanakasti pitämään pallon kainalossani yhdistettynä siihen että uudella tavalla uskalsin ja koetin hyökätä vastustajan maalille puolustuksen läpi ja maalivahdin jos tilanne sallii on tehokas yhdistelmä. Sainkin sitten pukkarissa huomiota että tuollaisi pelikertoja lisää niin a vot.

Eilen kun lähdin pyöräilemään niin unohdin vain öljyn jota ketjuni tosiaan muutaman tippasen kaipaisivat. Nyt tänään sama että matkalla hoksasin vasta puutteen. Eilen jopa kätselin erästä öljyputeliani joka roikkuu seinällä.

Tänään kävin leipälatikoilla ja yllätyin kun oli vain tyhjä pöytä. Pitää otta ilo irti ja kehitellä kevytsyömistä tai koettaa se ihan hiivaton versio. Luulen että kotona on vielä jaunhoja mutten tiedä. Kaikki tuppaa olemaan minulla hieman sekavaa.

Kirjoitan nyt niin että pöytä vaan rapisee siis ihan ennätyskyytiä. Eli alkukankeuden jälkeen kirjoitus alkoikin sujumaan. Kitjastn nuortenosaston oransilla tuolilla on hyvä tehdä vähän selän kiertojumpaa vaikka kirjoittaessakin käden pöydällä. Tuntuu jossain selän uumenissa varmaan paikassa joka ei ole paljoa liikuntaa saanut. -18:17

21:02 Mahtaa olla tosiaan harjoittelemista että opin pois tehtävien aloittamisen hankaluuden tunteesta. Nytkin hieman tuskailin ja enemmänkin vaikka on niin pikkujuttu kyseessä kuin tämän päiväkirjan jatkaminen ja siis juuri nyt tämän kirjoittamiseen ryhtyminen.

Muutama eilinen idea eli ensin lyhyellä pyöräilyllä kotivrrarien pitkät puntit sandaalien remmien alle. Pois tieltä ja lämmitivätkin ja toivat tukevuuden tuntua. Sitten illemmalla samoin pitkät farkkujen lahkeet jotka muutoin ovat olleet kääreellä. Toinen idea oli merkata sisärenkaasta löytynyt vuoto hammastikulla ja kolmantena tehdä tuo merkki liimausvaihetta varten kaupan hedelmäpunnitustarralla reiän molemmin puolin niin suunnilleen tietää mistä paikataan.

Menin uimalalle kirjaston jälkeen ja sakkia oli aika runsaasti. En ruvennutkaan uimaan vaan sukeltelin vaan altaan syvässä päässä ja ihan vähän matalammassakin. Minsaa vaille puolen tunnin sukeltelutreenit.

Eilisessä uppopalossa lähti pala nahkaa oikean käden pikkurillin keskipaikkeilta. Nyt kun se likosi niin se on aika paljas ja arka kun sitä riipii kuten ottaessa repun tarakalta pihaan tultuani. Kokeilin nyt parasta lääkettä mitä tässä tiedän eli nuolaisin ja kyllä siin ä nahattomassa kohdassa on tunto paljaana. Muutamia puhalluksia ja eiköhän se siitä pikkuhiljakseen. Noissa nahan lähdöissä on se että jos lutra vedessä joka päivä niin ei siihen okein pääse kehittymään kuorta ja voin luulla että silloin parantuminen hidastuu.

Nyt on eka kerta kotona porisemassa punaista omaostamaani linssiä. Ihme se että tämä ei kai ole niin hyvää kuin se tosivanha perintölinssi joka mielestäni on kokolinssiä eikä halkaistua niinkuin tämä. Näitä linssejä kokeilin Hesassa ja siellä tein tuon makuhavainnon.

Maha tuntuu ihan pullottavalta enkä oikein tajua miksi kun olen mielestäni syönyt vähemmän kuin ennen. Olisiko sittenkin että vaikka syömäni kaali pullottelee. Ja luulen että sipuli jonka raakana söin aamukahvini kanssa on aika tuju juttu vatsalle. Päivällä kun oli outoja tuntoja.

Eilen oli väsynyt illalla ja menin nukkumaan ihme ja kumma. Heräsin vähän aikaisin ja otin aamupalaa ja tunsin että en ole vielä kunnossa herätäkseni. Aivan uupunut olin. Ja minunhan tehokas uni kai on saatava aamupäivällä. Kun en ole tottunut nukkumaan yöllä. Pitää vain jatkaa opettelua. Nytkin väsyttää. Puuro alkaa tuoksahdella. -21:21

2008-10-11 lauantai
15:57 Ihan äsken ka meran akkulaturin valo tuli punaisesta vihreäksi ja otin akun irti. Tarkoittamattani koskin vasemmalla kädellä joka oli kostea vielä juuri vedellä lotrattuani termospulloa mukaan jos menen sittenkin uim aan ja kauppaan. Niin siis koskin kämmenen ja sormien raja mailla laturin verkkokaapelin pistokkeita ja sain sätkyn elikkä siis säikäyttävän pikenen sähköiskun. En tiedä mikä piiri tuon laturin sisällä on m utta se n äköjään vähän varastoi sähköä. Varmaan kiinni siitäkin missä vaiheessa vaihtovirran aaltoa töpselin irti nykäisee. -16:02

23:52 Näyttää siltä että jää tänään loput höpinät kirjoittamatta. Tai hei miksi sittenkään. Voinhan tehdä pikakertomuksen. Menin uimaan ja uin noin 400 joka lajia r p k s. Piti uida ihan hitaasti ja rauhallisesti palauttavasti. No meni enempi vauhdin tavoitteluksi. Mutta tuntuu että voisin oppia hidastakin uimaan. Kävin Cassassa vain kolmen lajin ostoksilla. Ensin söin kohtuullisesti nyt illalla mutta sitten tuli ahmintakriisi. Nyt maha pömpöttää. Pitää kokeilla etten söisi huomenna aamulla ja päivällä mitään. Luulen että aamulla olen edelleen ihan pulleana. Nyt jopa jo väsyttää. Otan kai sittenkin vielä omenan iltaevääksi. -23:57

2008-10-12 sunnuntai
17:59 Aamulla heräsin taas aikaisin ja olin niin pöpperöinen että halusin jatkaa uniani ja kyllä ne jatkuivatkin sitten ihan päivään asti. Taisi mennä yli kahdentoista.

Noustuani en ollutkaan ylihirmun pullea niinkuin illalla luulin käyvän. Olo oli varsin sovelias. Eilen illalla kypsentelin riisejä pitkästä aikaa ja ne olivat hyvää. Niinkuin sweet-chilin kanssa tietty. Napostelin sitten vähän kaikkea kuten ekan kerran ostamiani banaanin muotoisia pähkinöitä aijaa ja sain lompsasta kuitista tarkistettua että olisivat cashew-pähkinöitä. Myöskin mutustelin pienin kasapäin maapähkinöitä hieman rusinoita ja kaikki loput pussin pohjan banaanilastut. Ei kaikkiaan aivan vähän kun vielä söin viimeisen pienen edellisen keltaisen omenan ja uusia punaisia melko keskikokoisia kolme. Päivällä tein pihakahvit tulella. Sytykkeet kärysivat suurennuslasilla mutta ei ollut fiilis että syttyisi. Sytytin sitten tulitikun suurennuslasilla. Mokoma pieni idea vaihteluksi. Join kahvit sitten pihalla hakkuupölkky pöytänä kahden omenan kera. Varsin sopiva päivällinen siitä tuli. -18:10

18:26 Kun kerran eilinen uintitreeni meni plörinäksi kun uinkin turhan kovasti yrittäen niin tuumin että lähtisin uimaan saman harjoituksen paremmalla onnella. Toisaalta laiskotti eikä pikkurillin nahaton kohtakaan pääse paranemaan kun se päivittäin likoaa vedessä. Se on vähän keljun näköinen kun kostean näköinen ihoton kohta on esillä. Onneksi se on aika pieni. Olisi tehnyt mieli Karhulaan uimaan mutta juuri sitä miettiessä tajusin eilen uimalassa jutelleeni ja saaneeni tietää sen olevan remontissa. Kävin sittenkin Puistolassa uimassa ja kohtuuden rauhallisesti osasin. Siitä on hyvä lähteä rakentamaan. Ja useammin kun treenaisin niin se varmaan alkaisi onnistua. Viimeinen selkä meni jo tosiaan rauhallisesti ja kevyesti. Tosin se oli osin hengenpidätysharjoitusta kun hengitin joka kolmannella ja vedot olivat aika harvoja.

Äsken pidin paussia kun neloselta yllätyksenä tuli Simpsoneiden jälkeen Ripley's Believe It or Not. Haukoin ihmetyksestä kun yksikin mies pinosi päälle kymmenen keilapalloa päällekkäin. Juon after swim Pepsi Maxia Länsipirtissa ja täälläpä onkin ihan kodikasta. Päätin tehdä pikkuvaihtelun ja pitkästä aikaa piipahtaa täällä kun kotona vaikkapa ei ole mitään hinkua kirjoittaa ja kuitenkin tykkään saada kirjoitetuksi. Limu en edullinenkin 1,50e. Otin limun pulloineen pöytään kun se pullokin tietysti on vilakka ja käärin puuvillaisen hedelmäpussin kun näpeille tuntui vilakalta jopa.

Päivällä kotona mietin mitä pihejä konsteja vielä olisi tehdä tuli. Ajattelin että kuinkakohan moneen osaan yhden tulitikun pään voisi jakaa että se on vielä sytytys ja syttymis kelvollinen. Tuo sytytys on tehtävä siis suurennuslasilla koska sytytysmateriaalin hituset ei kestäisi raastamista raapaisupintaan. Keksin sitten että voin kokeilla tulen tekoa ruudilla. Muutama vuosi sitten yhtenä uutena vuotena tuli kokeilu enkä silloin vielä tiennyt että avoimessa tilassa pieni ruutimäärä palaa varsin rauhallisesti. Luulen että minulla on jossakin jemmassa edelleen koulupoikana arkistoimiani naulapyssyn pateja. Voin uskoa että minuakin kovempia keräilijöitä maailmassa on mutta en tunne ainuttakaan.Voi että mä kyllä diggaan tehdä pikkutarkkoja juttuja ja toisaalta viihdyn tolkuttoman sekamelskan keskellä.

AIka makeeta kun nyt alkoi tuntuman että mahassa on ihan kurniva olo. Tämmöistähän ei ole tapahtunut hitsin pitkään aikaan. Nyt pitää säästää tämä nälkämäinen olo ja nauttia siitä. Mietin nyt että jos jaksaisin tehdä kohta kotona sen hiivattoman sämpylälätyskäkokeen niin se olisi juttu jolla raaskisi näin hyvää nälkää vähän pilata. Mutta sittenkin mielellään ettei ihan kokonaan tuhota. Huh vaan onkohan semmoinen minulle mahdollista. Niin ja ai juu onkohan sopivaa upottaa pikkurilliäni taikinaan no jos vaikka laittaisin siihen laastarin niin kai se sopisi. -18:52

20:05 Tutkittu maailma on vähän erilainen kuin tutkimaton. Eilen söin siis koko kattilan pohjallisen riisiä yöllä kaikki. Kun ei tainnut äsken tulluksi sanottua. Söinkö nyt pähkinät loppuun jotta voin kirjoittaa niin. Olisin muutenkin syönyt. Käryääkö kohta lätyskäiset uunissa ilman hiivaa siksi että pitää nyt kirjoittaa. Ennätän kai pelastajaksi. -20:07

Kun tiesin että kohoamisesta ei ole edes pelkoa niin tein kahdesta leivonnaisesta valmiiksi litteitä ja kaksi vanhaan malliin halkaistaviksi ajateltuja. Voi hitsi kuinka näppärää kun laitoin nopean pienen uunini päälle tekovaiheessa sai käntyt melken heti heittää paistumaan. Käytinkin vain vasenta kättä kunnolla taikinassa niin ei tarvinnut miettiä koko pikkurilliä. Ja voi että kun näppärää kolmella juustolastulla päällystettynä valmiiksi littana paistos maidon kera. Sön vielä toisen halkaistavan ja nyt epäilen että kohta mahassa tuntuu. Kunhan ei ihan kova rangaistus tulisi ahmimisesta. Rusinat sämpylöissä olivat mukavia makeita sattumia vai tarviiko sanoa tarkoitettuja sattumia. -20:27

20:29 Unohdin taas että olin laittanut pari munaa kypsymän teeveteen ja nyt yllätyin kun löysin ne kylmävesijäähyltä punaisesta hillopurkista tiskialtaassa. -20:30

20:32 Joo ja kun nyt kaadoin teetä niin oli sormet vähän vaarassa. Olin näköjään unohtanut että siksi olin ruvennut tekemään vajaita teepurkillisia että on paljon helpompi kaataa silloin aluksi tee sen menemättä lasin tai kupin ohi. Nykyisin useammin lasista juon kuin kupista. Haluan nähdä teen värin. -20:34

2008-10-13 maanantai
09:22 Äsken säpsähdin hereille kun kahina vaan kuului. Tai suhina tai voi olla että piipitys. Oli taas tullut talitintin vierailun aika. Se taisi minua hortoilijaa ihan säikähtää. Hupsuliini taisi kolme kertaa yrittää läsin läpi ulos mutta onneksi ei lujalla vauhdilla ja onneksi se oppi ettei siitä pääse. Spurttailija oli ihan läähätyskunnossa ja joutui välillä istumaan hengittämään nokkanen ammollaan. Ei millaan meinannut mennä jakeluun kieleni että tossa hei vielä vähän tonne oikealle se avonainen ikkuna on. Piipittäjä tuli kiltisti ikkunan edestä lennosta ja välillä sisämaasta pinkkojen päältäkin kivasti hypähtäen tarjoamani pitkän kepin päähän istumaan mutta tuli aina epäileväiseksi että minnes tässä mennään kun yritin vaivihkaa viedä kepin pään tuuletusikkunalle ja hypähti takasin lasintakamaisemiin. Lopulta vieraani vähitellen alkoi ymmärtää minua ja tuli mukana vähän lähemmäs ikkunan aukkoa ja sitten näppärästi pöydäreunalta lehahti pihapuita kohden. Nyt äsken joku aika saman värinen pikkulintu lentelemässä paikallaan ikkunalasin ulkopuolella hetkisen verran ihan katselemassa. Olen vielä tajuttoman oloisesti väsynyt ja koetan jatkaa uniani. -09:35

13:17 Tulin juuri äsken pikabysäkille vastaan Ampparia ja Julppaa ja just heti silloin J soitti että busa juuri lähti Karhulasta. Olen unohtanut kertoa että viime torstain uppopallotuksen jäkeen jo after divessä Laitisessa tuntui oikea hartia kipeän jäykältä. Ja se on edelleen. Voi vitsi. Jumppakuuri tarpeen. Bussi tulee. -13:20

20:43 Mentiin päivällä rannalle keittelemään teetä ja kahvia ja sielä sitten päiväkahvi sai hoidella myöhäisesti aamukahvin viran. Amiksen eväänä olleet makkarat kuumenneltiin ja lopulta voi jo sanoa että paistettiinkin. Ideoita tuli miten järjestellä makkaranpaisto toimivammaksi rautalangalla. Ei tullutkaan koko kesänä makkaroita paljoa maisteltua eikä huvittaisikaan. Niistä tulee usein epämaukas jälkimaku ja eikä tule mukavalla tavalla täyttä oloa. Otettiin uikaritkin mukaan mutta uimariksi ei kukaan ryhtynyt sitten. Koleaa oli välillä. Toimeliaisuutta olisi pitänyt hieman reippaammin harrastaa.

Tultiin illalla alakertaan kylään. Unohdin ottaa päivällä rannalle lasit mukaan ja samoin nyt. Tosiaan vaikea nähdä mitään lähelle kuten kelloa tässä laitteessa. Aika väsynyt nyt olen. Amis lukee Akkaria tyypillisesti ja Julius katselee jotain pelidemoa Empun kanssa.

Kokeilin nyt suoristaa käsivarsia ja näytön teksti terävöityi huomattavasti. Mutta siitä ei ole isoa iloa kun en taaskaan juuri tiedä mistä näppiksellä eri kirjaimet löytyvät. No toisaalta koko ajan tulee harjoitusta ja helpottuu.

Äsken yllätyin aivan kun sain Empun Power Ballin käyntiin ihan käsin ilman narukäynnistystä. Kokeilin molemmin käsin ja muutamaan kertaan onnistuin. Vasen käsi oli edelleen tottumattoman kömpelö pyörittämään.

Meinasin edellisessä kappaleessa kirjoittaa kirjoittamaan pyörittämisen sijaan. Ajattelin sitä n ioten ihan nakutin tekstiä viimeksi kirjastolla oikein vauhdilla. Silloin kirjoittelin enimmäkseen etusormien päillä ja nyt peukaloilla on aika köntystelyä kirjoittamiseni.

Tämä että hartiani ovat jäykät ja erityisesti sekä nimen omaan oikea vaatisi huomiota. Olo on välillä melkoisen epämukava.  Minun kai tulee oikeasti huomioida tilanne samalla periaattellla kuin esimerkiksi syömisessä välillä osaan huomioida. Tosiaan siis tehdä tekoja ja nähdä vaivaa kunnon ja vetreyden ylläpitämiseksi. Ja sama koskee selkää se on jo viikkoja ollut melkein jatkuvasti pientä jomotusta kiusanaan kantava. Mielestäni rento uinti ehkä helpotti näitä jäykkyyksiäni tai ei ainakaan kai huonontanut tilannetta. Pitäisi kai muistaa että joskushan olen ihan taivutteluvoimistelulla saanut pahoin työpäivän päätteeksi jomottaneen selkäni ihan kivuttomaksi. Ja nytkin on huomioitava sekin että vilakka ei ole selälle kivaa ja olen kai viileyttä saanyt kun olen ruvennut harrastamaan ja harjoittelemaan karaistumista. -21:16

2008-10-14 tiistai
03:11 Ompa nyt kömpelö asento käytellä tätä konetta. No sentäs näen sekä valon että silmälasien ansiosta. Aina sitä on jotain. Jos ei ole niin se on jotain.

Taitaa olla eka kerta tai melkein että näpelöin tekstiä samalla kun kuuntelen mp3-soittimellani. Tuumin aluksi että kun kuuntelen musiikkia mitä melko harvoin teen niin aika keskittynyt olen. Joskus ylen tarkkaavainen.

Saatiin minä ja Amis raivattua tilaa kämpätä ja tuntuu ihan ihmeeltä. Nyt kyllä roina on vaan eri paikkoihin esteiksi aseteltuna mutta kummiskin. Jo muutoskin tuntuu edistymiseltä. Kun uudistuksia tekee niin joku niistä sitten lopulta voi ollakkin sitä kaivattua edistystä.

Joitain aikoja sitten säikähdin ihan huipusti. Luulin Julpan ihan jääneen alas mutta olikin kuulemma ryminällä tullut mutten havainnut yhtään mitään kuulokkeideni meteliltä. Kun huomasin varjojen vilistelyn oudon niin olin ihan säikky. Näin sen sillä lailla silmäin alakulmasta. Taisin rääkiä melko äänekkäästi kuuluakseni kuulokkeiltani.

Tuossa hieman aiemmin eli ennen keksin että ehkäpäs selkävaivani onkin infektiota lihaksissa koska tunne on kuin rokotettuna kireilevä. Ei niinkuin lihasväsymysjomotus vaan hiukan muuta.

Keksin äsken ja nyt tarkemmin vielä että voisin luoda jonkunlaisen telineen tälle kommunigaattorille koska tällain makuulla on hiukan tuskaisen kömpelöä kirjoitella kun iso osa sormityöstä menee laitteen pitämiseen aloillaan kannatellen kovin epänäppärässä asennossa. Joku tuki voisi olla hyvinkin yksinkertainen. Pitää olla tarve ja sitten tehdä ensimmäinen versio joka luultavasti ei ole kovin hääppöinen ja sitten keksiä uusi ja niin edelleen. Säätöjä niinkuin vaikka. -03:45

2008-10-15 keskiviikko
06:15 Minäpä tästä merkillepanen eiliseltä muutamia asioita. Sekä toisaalta satunnaisuuksia tai säännönmukaisuuksia sieltä täältä kuten nyt juuri vallinneesta kirjoittamisen aloittamien hurjasta vaikeudestä jälleen kerran. Tuskailin suorastaan.

Eilen kävimme Kärsällä syömässä kalaruokaa maukasta. Sitten aloimme tehdä lähtöä kaupungille. Ja nyt alustavan kertomuksen unohtunut osa eli se että haalarit päällä kävin kellarissa koettamassa fixata dyykkaamaani valkeaa pyörää joka on nurin niskoin siellä edelleen ja kokeelliset ilmat ovat pysyneet renkaissa. Otin vanhemman pyörän etuakselin mutterin lainaksi puuttuvaksi taka-akselin mutteriksi mutta ei turhaan vaikka se ei sopinut. Maailmani rikastui koska sain tietää että polkupyörän akseleita on eri paksuuksia. Tuo on paksumpi ja sellainen jonka akselin läpi päästä menee vaihteenvaihtajan pienoinen rullaketju. Sitten keksin lähteä ostamaan mutteria läheisestä polkupyöräliikkeestä ja sen mahdolliseen läheisyyteen päästyäni huomasinkin kyltin poikittain maassa ja liiketilan ikkunassa tekstiä jossa luki vuokrattavana tai jotakin sinne päin. Näin päin kävi. Siinä vaiheessä Kärsä soitti kutsuen syömään.

Enempää kertom usta val mistelematta totean että uudella tavalla päädyimme kaupunkiin. Julppa kyysäsi Amista tarakalla ja minä ajoin tarakattomalla lokarittomalla oranssilla pienenpuoleisella pyörällä jossa oli il maa vähän takarenkaassa. Reppuni pumpulla korjasin asiaa keskusairaalan viereisen bussipysäkin takana. Lisäänty nyt rengaspaine teki pyörän kulun todella huomattavan paljon vähemmän polkuenergiaa vaativaksi. Matkam me vei Marjukalle syömään ja tällä kertaa riisiä ja lintua. Ja m uhkeat jälkkärikahvit jäätelölitran kera. Julius sai sukukiertopalkintotasku nauriin.

Joku ilta syödessäni ehkäpä eilen totesin kaalin kannan maistuvan nauriilta. Ei lantulta vaan nauriilta. Ovatko minkä verran sukua en tiedä.

Amis ehdotti että minä haen välineet kun vihdoin epäselvästi alkoi muhia selville että mentäisiin koko porukalla räpyläuinti no siis tai jopa uppopallotreeneihin. Hain vehkeet ja se oli mukava liikkumisen pätkä. Mentiin uimalalle ja minä jalan ja vielä kipikapin välillä vähän hidastaen kävelyksi ettei ala hengästyttämään kun koetin hengittää nenän kautta viileänraikasta kosteaa ilmaa. Varsin hurjan sopivasti Marjukalta oli jäänyt yli yksi aikuisten uimalippu Julpalle ja Amikselle ostettiin kymmenen matkan lastenlippu ja minulla oli jo oma korttini.

Julpalla ei heti oikein olljut tottumusta vapaasukellukseen mutta nopeasti sitä alkoi tulla. Pohjaankin saakka käymään. Yllätyin kun Amis kävi rennosti pohjasta hakemassa uppopallon. Koitin kuvaillakkin. Testasin varamaskiani joka on se Ilkan merenpohjasta sukeltama. Pitää laittaa siihen joustamattomat remelit niin voi tulla ihan hyvä. Parittomat räpylät minulla oli ja tuntui että pääsen eteenpäin ihan näppärästi.

Uimasta kiirehdin joukkojen etupäänä maitokauppaan. Ostin omenoitakin kahta lajia ja juuston sekä banskulastupussin ja yllärinä viisi nuudelipakettia. Toinen ylläri oli että Kärsä oli soittanut olevansa Albertissa ja saisimme hakea toisen pyörän avaimen j sitten pyörän ja siten tuli lisäsyy käydä katsomassa Albertissa äidin taulunäyttely. Otimme parit kolat ja siiderin jaettavaksi. Pöytäämme ilmestyi myöskin kanankoipia porkkanaa kurkkua dippeineen ja saimme kokeilla. Sitten menoksi ja mustekala oli hukassa ja siinä oli pähkäilyä samoin kuin heti pöydästä ulos mentyä syttyneessä mahtavassa vessahädässä. Kaikki hoitui. M ustekalan yksiikttäislonkero löytyi punaisesta uppiskamakassista. Ei ollut m itään mielikuvaa pakkaamisesta niin perusteellisesti. Haimme kolmannen pyörän. Matkalla Julppa kehui että kulkeepa hyvin ja sanoi haluavansa sellaisen seuraavaksi pyöräkseen ja sitten min äkin kokeilin ja tuntui että en ole ikinä ennen ajanut niin kepeasti kulkevalla polkupyörällä. Voi hyvänen helposti liikkui. Oikein tunsi miten vastus rupesi kertymään ilmanvastuksesta eikä enimmäkseen polkemisen kankeudesta kuten omissa edellisissä tai nykypyörässäni.

Nukuin vain kolmisen tuntia ja sitten olen tuskaillut hereillä ja meinaillut vaikkapa lukea. Ajatukset ovat risteilleet ja pyörineet ja kiitäneet ja uudistuneet. Olin ihan puhkipoikki illalla ja luulin että nukkuisin pidempään. No niinhän se on että aamusta minua sitten tosiaan käy nukuttamaan.

Siellä Albertissa oli Vihertävien joku vaalikokous ja m inua hiukan tai melkoroim asti innostutti että jos sentään noissa hommissa olisi edes jotakin mieltä mitä en ole oikein meinannut tuota ennen uskoa. Hiukan epäilevällä kannalla olen mutta toisaalta kun nyt rupean selkeä mmin tajuamaan kaikkea rentouteni seurauksena niin tajuan että ei ehkäpä tule myöskään olla hiljaa aikaisempaan tapaani vaan alkaa tuoda esille sitä mitä ajattelen ja mitä teen ja mistä olen keksinyt unelmoida. Liukkaasti liikkuvalla pyörällä voisin näppärästi saada kierrätysasiaani tehostettua huomattavasti. Pitää nyt keksiä mistä otan pultit eikun mutterin. Ja sitten vaikka mitäs juttuja alan oikeasti kehittelemään. En oikein tiedä menisinkö aamukahville. Ja tuumasin mjpa että voisin pyöräyttää ruislättänöitäni. Vaikkei kyllä olisi paljon syömätarvetta eilisten ruokien ja iltalinssipuuron syistä johtuen. Nyt kuvittelen että olisi makeaa vetää kolttu päälle ja ottaa joku kynttilälyhty ja mennä ulos jossa olisi pimeää vaikka menisin ulos tai ehkä kuunvaloa ja laittaisin kahviveden tulelle. Se olisi korvessa tai voisiko olla kaupunkipuita jotka pimentäisivät rujoa teollistaivasta vaikka on syys. -07:09

08:18 Kopioin tuohon perään äskeisestä lituskoiden tekemisestä limittäin tulikahvin kanssa kokoamani minuuttiaikataulun.

0737uuni 225°C sämpylituskaa... 4 kun...
0749uuni vielä lämpenee
0752uuniin
0756tuli (pihalla)
0758kiehuu liki (viim0759 täysiä)
0800kotio!
0803uunista
0816syöty kahvi 2 lituskaa juustoa omena hiukan kaalia

Väsyttää vietävästi ja samalla olen ihan hermostunut. Piti ihan tarkistaa että tosiaan kerkesin juoda kahvin. Pitää vielä siivota purut pulloon jossa ne voi kantaa pusikkoon. Ja juusto toisten jmuustoen punaisiin m uoveihin ja jääkkikseen jmoka nyt on päällä kun on enemmän porukkaa ja varsinasia keikkamaidonjuojiakin. Vähän on tunne että pitäisi tehdä joku kohtalaisen ison massan vieritystyö että energiat menisi ja alkaisin kaatua tainnoksiin. Kivenkö pyöritystä. Tai kantaa jotain roinaa pitkissä rapuissa. Sellainen vesivoimalaitos että sangoissa rappuja pitkin vettä ylös. Toinen tyyli voisi olla vetää köydellä sankoa ylös se olisi käsivoimailua. No joo voihan sitä keksiä vähän vaikka mitä. Tuollaisen lauseen voi törkkiä mihin rakoon vain eikä se kerro oikein mitään. Hammaspesu ja nukkumaan todeten että pimeästä haaveillessani ulkona ei tainnutkaan olla enää pimeää. Aurinko nousee. -08:30

2008-10-16 torstai
23:27 Teinpä tänäänkin päivällä aamukahvini pihatulella. Olen oppinut aika näppärästi sytyttämään tulen.

Hain päivällä sateen tauolla sopivasti repullisen leipää. Varsin namia herkkua mikrotettu juustoleipä pitkästä aikaa.

Keksin päivällä yks-kaks irronneesta keittiön alakaapin ovesta askartelupöydän. Ja se pelaakin ihan näppärästi.

Käytiin illalla treeneissä. Amis kokeili ja käytti varamaskiani joka on se Ilkan merenpohjasta sukeltama ja se on minuta makeaa kierrätystä. Taidan vielä tehdä tuota maskia varten uppopalloremelit. Huomasinpa jälleen kerran että runsaahko syöminen parikin tuntia ennen uppistreeniä aiheuttaa todella hengittämisen vaikeutumisen. Pitää nyt koettaa muistaa tästä lähin. Treeni kyllä vetreytti kroppaa. Menomatkalla ihan sateli ja paluumatkalla ripotteli. -23:37

2008-10-17 perjantai
06:44 Taas mennyt nukkumaan menemiseni niukasti seiniä päin. En oikein tajua. Treenitkin oli eikä vaan kovin paljoa väsyttänyt. Vähänhullua. Sen ainakin ennen opin että kahdet kunnon treenit ainakin väsyttivät mutta mikähän olisi nykytilanne. Pitää joskus taas kokeilla.

Hassun pikku huomion tein. Oletin että söisin omenaa neljä minuuttia. Meni viisi. Hassuus siinä että en ollut tullut ikinä ennen ajatelleeksi omenan syömisen aikoja. -06:50

23:47 Tänään Amis keksi lähteä. Menin sitten käväisemään kirjatolla ja uimaan hieman eli kahdeksan 75 metrin pätkää jossa kahteen kertaan normaalisekarin järjestyksessä joka lajia. Se oli pitkästä aikaa koetusta saada enemmän irti itsestä ja hangästyin aivan. Harjoituksena uppopalloon jossa haluan pysyä paremmin tolpillani saaden enemmän irti itsestäni silti. Hain kaupasta omenaa ja maitoa ja vähä muutakin. Omenoita shampion lajiketta joka on yksi miniun herkkuni. Vetelin mikrojuustoleipää uinnin päälle ja nyt äsken mehua ja kaikki loput banaanilastut. Näyttää että minulle tulee ahmimishinkuja edelleen. Pitää ruveta treenaamaan enemmän että energiaa kuluisikin ja olisin senkin aikaa poissa syötävän lähettyviltä. -23:53

2008-10-18 lauantai
15:37 Köpöttelin äsken vaihtelun vuoksi poikakalliolle paljasjaloin. Tuuli aika selkeästi sielä ja yllätyin kun vesi oli ihanan korkealla. Eksoottisen minulle. Kun matalat kallion huiput siinsivät melko kirkaan veden sisästä kuin luotettavat jättiahvenet. Normaalisti kuivat. Irtiotto koska taskuissani eivät olleet sekä känny eikä kamera. Tyhjin taskuin. Vastustamaton hinku pulahtaa ja samalla pelko. Ei suuren suuri. Miettimistä. Pulahdin. Niin korkea vesi että kallioportaalta saman tien veden alle. Ihanaa. Tulin pois jma aman tien samat vaatteet päälle ja hölkäksi kalliota hiekkaa asfalttia. Koski jalkoihin ja helppo kuvitella nahan irtoavan mutta eihän se lähtenyt. Jos tämmöiset harjoitukset yleistyisivät niin saattaisin karaistua. Touhuidea aluksi oli vain hakea tulisijani pihalta mutta laajensinkin tepastelureviiriä huvin vuoksi. Löytyi niin ihana vesi niin ihana.  Niin raikas. -15:46

16:56 Voi juku tulinkin päättäväisesti uimahallilla. Pihasta lähdin 16:40 ja uimahallille 16:52. Luulen että minuutit olivat rajoilla ja ptäisi olla vähän tarkempi ajanotto. Hengästyhtti ja viileän ilman haukkominen teki henkiputkistolle vähän kivuliasta. E nsikn että Karhulaan sitentä Kotkaan sitten että ei mitään ja lopulta viimehetkellä että sittenkin partaa aja maan ja tekemään eilinen treeni sama mutta eripäin uintijärjestys. -16:58

18:23 Uinnissa ei mennyt olo niin kurjaksi kuin eilen. Lieko jo tottumusta hieman vai meninkö rauhallisemmin vaiko oliko vatsa eli ikuinen esteeni vähemmän tiellä. Hoikempi olo kuin aikoihin oli treenin päälle. Ajelin partaani pois kokonaan pitkään aikaa. Kolme höylää kuten vimeksikin ja nyt ensi kertaa pukuhuoneen ulko-oven päädyn peilin edessä kun pesuhuoneen peili oli varattu. Ei siellä ollutkaan niin hyvä valo kun viimeksi kuvittelin keksiessäni tuon mahdollisuuden. Saunapuheissa alkoi ilmetä ja sitten isoista mustista kasseista ja sitten kysymällä että onkin uppopallotreenit. Jari värväsi minut tulemaan KD:n kokoukseen äänivoimaksi uppopalloasioissa. Ulkona näin Ilkan ja Iken ja sain tietää olevansa menossa Kolahtaako elokuvaviikolle jonka aivan olin unohtanut. Vilahdin Laitisen kautta mutta kiire vei ja nyt istun Kinopalatsissa ja nyt selostusta saavan elokuvan nimi on Paradise now. Palestiinalaista tekoa. Elokuvaa on kuulemma pelätty eikä uskallettu palkita Berliinin elokuvafestivaaleilla. -18:34

21:14 Kun Ilkka puhui että elokuva kertoo itsemurhapommittajista niin minulle tuli mieleen Japanilaiset kamikaze lentäjät per WW2 eikä juolahtanut mieleenkään Palestiina. Elokuva oli raskas. En tiedä olenko muutoinkin väsynyt mutta elokuvan päättyessä oli kuin massani olisi iso ja olo melkoisen hievahtamaton. Tulin AS Pepsi Maxille Laitiseen. Väsyttää enkä tiedä kuinka illan reivien tilanne on. VOi olla että pienet iltaunet olisivat kohdallaan kun kyllä se juttu lähelle aamua asti jatkuu. Ei kai tarvisi huolehtia. -21:20

23:13 Poljin kotiin ja vetelin täyden satsin lämpimiä leipiä. Ai että tykkään ja tajusin siinä että tykkään tuntumisesta kuten vatsa alkaa pullottaa ja tunnen syöneeni ja tein siihen päälle vielä yhden leivän sillä perusteella. Vähän mehua ja teetä maidon kanssa kolmisen lasillista. Massu pullottaa. Teki vähän työtä lyötää edustusverkkareiden housut. Minusta ne ovat parhas yhdistelmä tanssittavuutta ja näköä kaikista pöksyistäni. Nyt koitan ottaa nokosia puoli yhteen ja katsotaan sitten kuinka käy. Väsyttääkin. -23:17

2008-10-19 sunnuntai
14:19 Tässä kerkeää hyvin naputella muutaman sanan. 134,040,955 bytes in 497 files. Koko tämän kuukauden kuvat olivat yllätyksekseni aivan kopioimatta tietsikalle. Olenpas taas ollut vähän tyhmä. Vähän paljonkin jopa. No nyt kopioidaan.

En mitään unta saanut illalla. Varmaan treenit oli kovat ja sydän hakkasi pumputipum niin kovasti etten edellistä kertaa muista. Eli en muista koska olen energiapaukkusemmin siis treenannut. Huilin muten vaan. Ja olin puoli kahen jälkeen Merinemessä todetakseni että dj-homma on vain kahteen asti. EI se mitään vaikka kyllä vähän harmittikin lähinnä om atyhmyys taas. Tulin sitten hitaasdti takaisin kun ei huvittanut mitkään tavallisemmatkaan diskot ja väsyttikin. Heiman luulinkin että menisin poikkinaisuudesta kumoon tanssilattialla. Huisin hyvin pitää vilakkaa kun farkkupusero on fleecen päällä. Kävin seisoskelemassa Poikakalliolla. Saisi olla joskus edes vaikka kerran kuussa kaupungeissa valoton tai vaikka sähkötön jos ei ole osaamista valottomuuteen. Saatanan köyhää on tekniikka. Kolme pupua laidunsi kentän vierustan nurmella. Matkalla. Rantakallion minihuiput olivat edelleen veden alla. -14:27

23:54 Päivällä laiton kaffeeveden pihalla tihkusateesa ensi kertaa. Fleece päällä oli ihan ok. Pieni tihku ei haittaa tulta laisin kun poltettava kuivaa.

Kahvin päälle käväisin polkua pitkin frannalla. Nyt vesi oli alempana minihuiput esillä pinnan yllä ja vesi harmaampaa kai sadeveden tuomasta ranta ja joki töhnästä. Nyt oli varustusta uikkareineen pyhtkeineen. Pulahdin melko sukkelaan. Virkisti. Kun lähdin kävelemään kotiin päin huomasin kaiken kolotuksen olevan tiessään. Ainoastaan varpaat vähän kipeilivät vilakasta mutta onhan se ymmärrettävää. Rantaan tullessa kolotteli muun muassa selkää. Tuuminkin pulahdettuni että onpa varsinainen superi lääke. Paras kyllä. Eräs paras. -00:00

2008-10-20 maanantai
18:20 Tuli isompi potutus mutta ei kai se mitään. Kysehän nyt vain oli siitä etten tiennyt mitä tapahtuu taaskaan. Vasta hieman on hämärtynyt ja kaikki mahdolliset pihavalot syttyivät kun vähästä aikaa koetin lähteä jalan vähäenergisesti kauppaan. Mutta ei se mitään sillä tiedän pikkuhiljaa yhä tarkemmin tai no sinneppäin että mitä haluan. Enhän voi tietää. -18:24

21:31 Kirjoitin jo kolmannen kerran kirjoittamiseni alkuajan. Siis työlästä päästä liikenteeseen tässä hommassa. Ei meinaa vieläkään tulla mitään ulos. Lauseiden välissä monen minuutin mietintäpaussi. Aloitan jotenkin sekaperoisesti niin eiköhän jotakin ala tulla ulos. Aloitan edellisestä harrastuksesta.

Äsken uimassa kävin. Olin päivällä kuvitellut että menisin ajoissa uimaan ja kerkeäisin uida pitkästä aikaa pidempiä rauhallisia pätkiä. Meni viime tippaan kuitenkin. Keksin koettaa vaihteluksi sekauintia jossa osa reipasta kyytiä ja osa rentoa eli konkrettisesti sitten rinta krooli kylkipotkut perhonen selkä 25 reipasta ja 25 huilaavaa eli yhteensä 250 yhteen kyytiin ja sellainen urakka oli kokolailla kohtuullisen hengästyttävää. Ja näköjään se että pysähdyksiä ei ollut kesken kaiken tuotti aika tiiviin rupeaman eli yhteen koko juttuun meni viisi minuuttia. Muutaman minuutin välihuilien kera tein kolme tuonlaista sekaria. Aika jännä miten tämä spurtahtavaa ja rauhallista sekoittava treeni oli hengästyttävä mutta kovin eri tyylisesti mitä edelliset pelkkiä vetoja sisältäneet 75 pitkät pätkäni. Ja toisaalta olen ilman muuta muuttunut eli siis tullut edellisten verran harjoitelleemmaksi ja eilen oli huilipäivä joka taatusti toi uutta puhtia. Jos ja kun pidän yhtenä treenin kohteena uppopallokuntoisuuteni lisäpuhdittamista on oletukseni että nimenomaan lyhyet spurtit jotka simuloivat ärhäkkää hengittämätöntä kamppailua vuorotellen rauhallisemman liikunnan kanssa muutamaan kertaan ja sitten suunnilleen saman koko edellisen verran huilia ja taas menoksi niin semmoinen olisi lähinnä sitä rasituksen rytmiä joka oikeassa vaihtomiehistöisessä uppispelissä tulee.

Selkäni on edelleen välillä vähän katkeran jäykkä. Nyt olen sekavana vähän ajantajuni kanssa mutta ei kai se ole vain nyt vaan tavallinen olotapa. Eilen taisin vähän keksiä jumpata selkää. Optimismin puuska. Intutiivisesti huomioin että selän kuntoutuminen ei ole paikoillaan liki liikkumattomana tapahtuvan venyttelyn tulos vaan lääke on liikunta jossa selkä taipuilee ja nuortuu norjaksi eikä siinä luullakseni tarvita mitään erityista lihasrasitusta ja voimailua. Liikkuminen olennaisissa nivelissä eli selkärangan toisiensa suhteen liikkuviksi kehittyneissä nikamissa olisi parantava lääke. Minun pitää keksiä miten saan selän liikuttelun osaksi elämäni normaalia tapahtumattomuuden ja tapahtumisen töksähtelevää jatkumoa. Minulle tuli mieleen että viikatteen käyttelyssähän olisi selän kiertoliikettä jonkin verran niinkuin on myös vartaloa käyttävässä melonnassa ja tuota kirjoittaessani hogasin kuulleeni että soutajan selkä on vahva eikä siinä ole selkäkipuja. Juu mietin että haravoidahan voisi selän kiertoliikkeellä. Enpä ole pahemmin haravoinut. Enkä paremminkaan. Ja nyt kun kerran valivalittelen kolotuksiani niin kimppaan tietysti tulee hartiani niskanseudut ja varsinkin tuo oikeanpuoleinen. Huomasinpa nääs vaan taas että olkani olivat vähän niinkuis korkeammalla kuin ois tarvetta. Jos vaikka koitan tuumaa että luultavasti olen jännitellyt hitusta isosti enempi koko nuoren ikäni niin on aikasen ymmärrettävää että tavasta jännittää ja erityistapauksena joka nyt puheenaiheena eli hartioiden jännäämisestä ei kai niin vain pääsekään eroon. Vaikka luulen älyäväni että elämä olisi kivempaa rennoin hartioin. Se ei varmaankaan vaadi jotakin vinksahdusta päässäni vaan hitaan totuttelun luulen ainakin. Vähän niinkuin oppia syömäänkin kohtuudella kai voin vain opettelemalla ja totuttelemalla sekä nukkumaan tavallisempaan tapaan.

Taas olen ruvennut valvomaan aamuun asti. Välillä nukun sitten vähän ja mukamuka herään suht aikaisessa mutta en tietenkään levänneenä. Edellisyönä menin liki aamukuutta nukkumaan ja heräsin sitten vähän päälle kahden päivällä. Levänneenä kyllä. Ja isoimman osan päivää nukunukuun tuhlanneena. No ei ihan mutta käyttäneenä kyllä.

Taidan olla taitavampi kuin tiedänkään käyttämään aikaa. Aika hassunen juttu. Koska se mitä tahdoin sanoa on kai päinvastainen mitä edellisen lauseen sanamuodosta yhtä helposti voi ajatella. Saan ajan kulumaan leppoisasti ja sitten kello on jo enemmän mitä luulisinkaan ja kellon mukaan menevistä asioista siksi saatan helposti selvitä kerkeämättä mihin milloinkin. Tänään tuli pari semmoista pientä ja siis sirtyvät huomiseen. Luultavasti. Minun oli aika vaikeata rauhoittua kun en hevin osannut luovuttaa enkä rentoutua kun huomasin että nyt alkaa olla turha ja vaarallista ja sekavaa yrittää ennättää. Muutin sitten hieman suunnitelmiani. Vaihdan tässä nyt hieman puheenaihetta mutta siitähän äskeisessäkin on kyse siis jostakin muutoksesta. Eli minun on koetettava luoda itselleni tapa tehdä asioita vaihtelevalla tyylillä tai tehdä siis jotakin muuton kuin sillä tyylillä mihin olen milloinkin jumittanut.

Treenien perään on aika leppoisaa käväistä istuksimassa ja vaikkapa juttelemassa ja hörppimässä limpparia vaikka ja ehkä vaikka tarinoimassa tällälailla kirjoitellen. Keksin koetteeksi lähteä Public Corneria testaamaan ja täällähän olen ja vähän jo väsyttääkin. Pieni Pepsi Max oli pari euroa. Tulin sikäli turhan lähelle tupakkaosastoa että välillä aistin katkua. Tuumasin jopa sellaista että pitäisikö baarissa tai vaikka missä olla mukana oma istuintyyny jotta voisi olla kodikkaasti. Enkö olekaan mikään askeetti vai höö.

Tein lähikauppaan köpiteltyäni toiset kahvit postilaatikkopuolen portin lähettyvillä pihalla kun totesin sen pimeimmäksi huomaamakseni kohdaksi varsinkin kun siellä olo ei sytytä pihavaloja. Tuumasin rantaakin kohden menemistä mutta olin kuitenkin tekemässä kahviani sisään evääksi otettavaksi. Kun poltteluni liekkien lämpö lehahteli kasvoilleni ja iholleni olin uudessa maailmassa. Lämpo tuntui ilmavalta ja kertakaikkisen ihanalta. Voi hyvänen tavaton oikeasti nyt käsitän. Tätä tarkoitan etten voi tietää mitä haluan kun en vielä tiedä mitä on olemassa ja millainen maailma on. Voin sanoa että haluan tietää ja haluan aika paljon tajutakkin ja tuo pitää paikkaansa. Saan tästä PC:ssä oleilustakin ideoita miten voi olla ja mitä ei aina tarvittaisi. Ympäristön väreihin ja vahvaan lattiaan sopisi hyvin tulisija. Televisiota musiikkia pelikoneita sähkövaloja ei juuri tarvittaisi. Moniaita lasillia sisältöineen ei aina tarvittaisi ja itse olenkin päässyt mielestäni muikeasti tavasta että istumakyläpaikoissa pitäisi eteensä saada alkopitoinen makea vesi tai maustejuoma.

Tuntuu että onnistuin huisisti siinä että lähden kärkylle kirjoitusinspiraatioapajille tänne torin laitaan. Kuvittelin että vielä tekisin jotain paperitöitä vaan paperi vain puuttui ja kun nykyisin ideasuoni toimii aika vapaasti niin takavarikoin mainostaulusta sellaisesta oikeasta pyöreästä kartiokatolla vähän vanhojen ilmoitusten paperin siistiä takapuolta. Koetin lyijytäytekynääni ihan aluksi vain ja se tuntui ihan makealta. En ole tainnut aikohin kynäillä just mitään ja siis joskus voisin. Siinäkin mahdollisuus vaihteluun. Ja semmoisenkin tuumin että voisin myöskin käyttää jotakin muuta toimistoa askarteluhommille välillä kodin ja kirjaston lisäksi.

Lähdettyäni polkemaan uimalalle kerkesin olla hetken melkein hädissäni jouduttuani pimeälle rantapolulle. Muutamassa sekunnissa olin selvillä vesillä löydettyäni repun vasemman olkahihnan kännykkätaskusta sen uuden LED-valon. Siitä sai niin paljon valoa että ei ollut haastettakaan selvittää pimeä polku. Jo ennen polun loppua työnsin valon takaisin samaan taskuun. Mietin siinä kai ja ennen ja jälkeen että voisin järjestellä akuuttitavaralle uimalakäyntien varalle paikat noin näppäriksi tekemällä avaimille sekä uimakortille myöskin taskut repun remmiin. Olen hiukan ajatellut sen kaltaisia juttuja ennenkin mutta en ole ollut kypsä. Ei ole tuntunut realistiselta eikä siis mahdolliselta että toteuttaisin ajatuksen. Nyt se on hilkulla jo mahdollista. Kai tuo liittyy tähän relaamisen kautta alkavaan uuteen aikaani. Parhaiden päivien elämiseen. Voin vasta etäisesti unelmoida että itse tekisin uudistettuja tekstiilejä. Edelleen maksimi on pienehköt peruskorjaukset ja semmoistenkin tekeminen on tällä hetkellä jonossa. Muutamat työfarkut sekä kotilököpöksyt esimerkiksi. Ja muuten hei nytkin olen liikenteessä kotiverroissa. Oho huhheli huh mitä rajojen rikkomista ja rentoilua.

Ihmisenä kasvaminen ei ole helppoa eikä kivutonta. Eikä varmaan minään muunakaan eläimenä. Auts istuin jalat ristissä ja alempi olikin jo puutumispisteessä. Tuota alan kai seota jo. Tuota noinaa saapa nähdä saanko järjestystä ajatuksiini ja sitten pikkuhiljaa elämääni. Sanotaan nyt vaikka vähän siihen suuntaan että pärjäisin omillani ja tai eli olisin oma huoltajani ja kenties vähän sen lisäksi vaikka toistenkin. Pikkuhissukseen voisi alkaa olla voimia. En tiedä mikä on oikea sanamuoto. Minua järkytti kauppareissullani huomaamani uutinen perhesurmasta. Ymmärsin asioita sen jälkeen. Ei terrorismi ole jossakin muualla vaan se on kaikkialla ja itse kussakin. Useimmiten tyrannisoidaan lähimmäisiä. Nyt tuli tänne kirjoituksen loppupäähänkin tuumiskelun hetkiä.

Näppärä valo olisi iltapyöräilyssä ihan hyvä. Koskakohan saan jotakin sellaista aikaiseksi. Yöllä ja eilen illalla opiskelutuokioissani löytyi vinkkejä netistä. Jopa kiehtovaa kun jokin uudempi PIC mikrokontrolleri oli kytkennässä ja minua jopa innosti. Jospa voisin tehdä ensimäisen oikeasti käyttösovellukseni. Tosin sitä varmaan pitäisi edeltää harjoitteluversion mutta senhän voisi tehdä ehkä koekytkentälevyille tai no mitäs harjoittelun konsteilla edes on väliä. No jännää on kun saa nähdä että onkohan minulle kasvamassa pitkäjänteisyyttä että saisin erilaisia asioita kehiteltyä ja viedyiksi eteenpäin. -23:29

2008-10-21 tiistai
19:16 Selitän tähän nyt vain tämän päivän huippuhetket. En mitään pikkutarkkaa.

Kovin pitkästä aikaa päälle tunnin uintitreeni. Kakkia uintikonsteja käytellen. Huippu oli kun 300 perhosta joka kolmannella henkeä ja rentoa yrittäeh meni helposti ja samoin saman pituinen kylkipotkutreeni. Väsähdin. Ensin en meinannut noita pidempiä mutta päätin kokeilla.

Päivällä latoin yhden vanhan aika perusteellisesti repeilleen puuvillateepaidan pieniksi kappakeiksi ja sitten keksin että koetan tehdä sillä kahvin jonka tein palattuani. Ei tarvinnut polttaa koko paitaa kahvikupillisen tähden. Saa nähdä onko toiseksi kupilliseksi.

Olin jo nukahtaa istuvilleni kahviteltuani ja sittten kömmin pitkäkseni ja luulen että jo torkahtelin. Ja kuvittelin meneväni räpyläuintitreeniinkin tänään. Luulen välillä aika liikoja itsestäni.

Tein taivutuksia lähtiessäni seisoen taakse mitä taipu ja sitten eteen kymmenen kertaa ja vähän muutakin ja luulen että vetreyttää ja ainakin oloa parantaa tieto että koetan jotakin vetreyden hyväksi tehdä. Tuntuu nyt että käyn nukkumaan ja pelottaa vähän se kuinka pitkät unet tulee. En ainakaan haluaisi kovin lyhyitä. No olen ehkä niin poikki että ei pelkoa mutta silti on pelkoa

Niska on aika jäykkä. Keljuttavan. Muutoin luulen löytäneeni tänään uusia rentouden asteita hieman. -19:28

2008-10-22 keskiviikko
00:23 Nukuin sitten reilut kolme tuntia. Ei ainakaan viileä tullut kun päällä oli pari täkkiä joiden välissä pari pikkuhuopaa. Vaikka ulkona tuuli humisi. Teki ihan mieli olla jossakin lähempänä ulkoilmaa.

Lueskelin hiukan tai edelleen siis ehkä jatkan ja kuuntelen myös pitkästä aikaa mp3-soittimella. Päätn että pike min soittimella kuin soitinta. Ja vielä pidemmästä aikaa mittasin että verenpaine 126/80 ja pulssi 55.

Niskoissa on vähän niinkuin jäykkyyttä. Se on kankeaa ja epämukavaa.Selässä oli illalla mutta se kolotus jotenkin elpyi kai. Siinä oli mukana ehkä ihan väsymystä reippaammasta treenistäkin.

Tuli juuri selän toivomien rasittamisien kautta ja soutamisen tapaista liikuntoa generaattorin käyttäjänä miettiessä mieleen energiaisia pikkuasioita. Jos energia ei synny tai muuta muotoaan juuri tarvittaessa niin sitä on kai varastoitava. Sitä vaan että akut ovat melko lyhytkestoisia käyttöiältään sekä ne ovat keskiteknologiaa eli ei aivan iisiä näperrettävää. Jos energiatarve on vähäisehkö niin se voisi olla vaikka kuin kohtuullisessa systeemissä ja nyt ajattelen asemaenergiaa vaikkapa jollekin painolle joka voi olla kuten kellon paino tai painona voi olla vesi. Tuo olisi joustavaa jopa juoksevaa. Paikallinen vesivoimalaitos. Jos mietin että todellinen valontarve on vaikka luettavalle niin pitääkö valaista yksi kirjain yksi sana yksi rivi vai paljonko. Ha ha keksin vielä näppärämpää. Tällainen pieni kirjoituslaite voisi saada energiansa näppäimien pumppaavasta liikkeestä.

Nyt sain varmistusta että voin tosiaan tähdätä pienienergiaiseen systeemiin ihan tästä mp3-soittimesta. Yhdellä AAA-parilla vaikka kuinka kauan toimintaa. Oletan että tekstin kirjoittamiseen sopiva puhti on hyvin paljon vähempi kuin se mitä tarvitaan mp3-tiedostojen purkuun. Näytöksi voisi ehkä hyvinkin riittää vanhan normikännykän lcd. Hyppäämpä kertomassa että pari iltaa sitten reippaassa tuulessa Hovinsarella Metsolan suuntaan polkiessa keksin että kirjoituskone voisi olla kiinnitettynä ohjaustankoon. Ensin ajattelin molemmille käsille omaa näppäimistön puoliskoa mutta sitten hoksasin että ehkä näppäimistö voisi olla keskelläkin yhtenä kappaleena peukaloitavana. Siitä pääsin tuumaan että liikkuminen ei ole este jopa yhtäaikaiselle tietokonetyöskentelylle vaan ehkä jopa päinvastoin. Muutama polkaisu voisi tuoda rupusesti ideoita verrattuna tämmöiseen löhöämiseen saatikka pulpetissa jumittamiseen.

Olenkohan maininnut mennyttä kesää lähempänä porisseesta ajatuksesta että polkuvene olisi sikäli hurjan näppärä että kädet voisivat olla vapaina. Joltinen ero melomiseen tai soutamiseen jonka jälkimmäisen nyt lisäsin listaan. Miksiköhän ei ole enen tullut ajatusta että kun kädet ovat varattuina niin voisihan käyttää jalkoja ja ehkä varpaita kirjoitamiseen. Nyt vasta juuri noin ajattelin. Taikka ehkä ihan vaan rytmityskonstilla eli vaikkapa morsettamalla. Tuosta tuli mieleen ensin viheltämällä ja sitten hyräilemällä ja nyt vielä puremalla morsettaminen. Muutenkin joskus huomaan hampaitani tai leukojani hinkkaavani. Mikä lie hermostumisele. -01:06

23:43 Valvoin aamuun ja nukuin pitkään. Taas.

Saman eilisen paidan riekaleilla keitin tänäänkin kahvini. Samoin kuin eilenkin meni toinenkin tulitikku mikä harmitti. Eilen sähläsin sytytyksen prustavasti tänään seuraavan eleen kun sammutin lisäpolttoaineella jo syttyneen pienen tulen. Paitaa on edelleen kourallinen jäljellä.

Kuvittelin vieväni kamaa kierrätyskeskukseen ja sitten käyväni uimassa. Kun vihdoin sain muovikassillisen vaatetta mukaan otettavaksi ajattelin olevan liian myöhäistä ja masennuin. Tipahdin tavalla jollaista en ennen ole havainnut. Sen jälkeen havahduin siiihen että tämähän on toistuvaa ja yksinkertaista että en yhtenä päivänä saa aikaista. Ehkä pitääkin laittaa asiat valmiuskuntoon jo edellispäivänä eikä yrittää yhdellä kertaa olla saapainen.

Kävin venyttelemään huilien ja totesin että kyllä venyttely voi olla rentouttavaa ja venyttävää mutta se on tehtävä lämpimästi ja rauhallisesti. Ei hosuen eikä repien.

Olin ihan unohtanut että laitoin pari munaa vedenkeittimeen kiehahtamaan. Kerta riittää kun sitten vain odottaa. Äskeinen naksahdun keittiöosastolta päin muistutti asiasta. -23:54

2008-10-23 tostai
06:23 Voi härttinen ja vähän kumma. Huomaan makoilevani ja valo on päällä ja hämärästi muistan kuin olisin valon huomannut muutamaankin kertaan vaan olen ollut tolkuitta liki ja uinunut. Ja tosiaan nyt on aika sitä luokkaa mikä on ollut lähellä nukkumaanmenoaikaa. Ennen tätä ensin ja sitten jälkeen kun vielä lisää venynyt ja nyt oudosti olenkin jo nukkunut vai. En tiedä mutta lähden katsomaan että kuinka jaksaisin tai jaksan olla tolpillani. -06:29

10:35 METJAK. Millään en taaskaan jaksaisi aloittaa kirjoittamista. Semmosta se on.

LOL. Alkoi hymyilyttämään kaiken hullunkurisuus. Perkeleen järjetöntä. Muhii.

Ainiin nyd vazda muizdin gun oli juddua migä pidää zanoa. Ze oli zenmoista et-tä. Eilenhän jäikin iltapalat sitten pois eli syömättä kaik kun lepostelun ja venyttelyn ja lueskelun lomaan torkahdin aamuun asti. Tosi hassu tapaus. Ja mukava kun turhia välisyömisiä vajaasti. Eli eilinen surkuhupaisa päivä olikin tosi hyödykäs.

Nyt tänään on jo muutamia ennätyksiä. Aamukahvin keitto juuri valaistuksen taivaalta tultua esiin pihalla. Aamupala jossa myöhäislisukkeena ne kaksi keittimeen unohtunutta munaa. Harmi kun kuuma tai lämmin keitinvesi hukkaantui. Tai no kyllähän sen lämpö tuli huoneeseen takaisin. Ei mitään häviä oikeasti. Sikäli juuri sietää ajatella mihin mitäkin tungetaan. Aamupala maistui ehkä paremmalta. Paremmalla mielellä ja paremmalla ruokahalulla. Tuotanoinasta sanoinko jo että tuli vähän pieniä puhteita. Kuten pilkottua kaljakartonkeja seuraaviksi kahvikeittokerroiksi. Niin muuten nytkin tuuli aamulla ja tuli tuli sytytetyksi ihan helposti. Peltipurkkitulisija toimii samalla hyvänä tuulensuojana ja kun tikun saa raapaistuksi juuri purkin yllä ja käsi jatkaa matkaa purkin uumenin niin tikku syttyy juuri suojassa koska tulitikun syttymisessä on juuri sopiva viive.

Aika äsken oikein ihmettelin että mikä ropisee että suihkuko kuuluu kunnes tajusin että roipsakka sadehan se. Kipaisin keräämään tulisijan pihalta ettei turhaan vety. Tuhkineen päivineen muovikassipussiinsa. Taisi olla hiukan rakeita ja siitä roppiseva ääni. Tultuani sisään sade vedätti puuskaksi ja vaisto alkoi kolisuttaa kelloja että hei menoksi ja uikkarit jalkaan pönttö hidas mies siinä. Löysinkin punaiset perusrantashortsiuikkarit ja päätin laittaa sandaalit jalkaan. Kipaisu pelitti hyvin nopsaan sandaaleissa ja pulahtelu vaati rantakelluntakaislamaton käsin lakaisemista. Ai kun tehokasta vettä ja namia. Ei tartte kun käydä siellä vedessä ja voi nousta taas uutena äijänä ylös sieltä. Eikä edes harmita jos muutan suunnitelmia tänään jos ei huvita lähteä koleaan muka. Pulahduksen jälkeen kylmän hanan suihku tuntui melkein lämpimältä. Takaisin olin kävellyt sandaalit vasemmassa kädessä kantaen. Toinen käsi kuvaili.-10:55

14:15 Ompa supersää. Äsken auriko ku ois vilahtanut. Nyt näkyy sinistä taivasta ikkunastani ja silti alkoi ihan sataa juuri. Johan ihmettä. -14:16

14:18 Lähempi tarkastelu osoitti että sieltä on rullaamassa tasaharmaa matto taivaan peitoksi. Aika kodikkaasti. -14:19

23:44 Useita kertoja satoi ja aurinko tuli taas vähän esiin. Hain leipää ja maitoa omenaa jogurtin jätskin. Uudet pihatulikahvit ja söin melkein liikaa. Jossain vaiheessa inspiroiduin odottamatta ja sain raivattua ikkunan edustan ja tehtyä reitin ikkunalla. Sain ison ikkunan sisäpuolen kiinni ja suljin tuuletusikkunan ulommaisen puolen. Tuntuu hassulta kun on ollut auki ja nyt on kiinni. Mutta ihan vaan voisi mennä hölmöksi jos olisi sisällä viileää kun siitä seuraa oletettavasti myöskin kosteutta kun lämpöä ei ole kuivaamassa kaikkea. Ja se voisi olla hölmöä kaikille luonnonkuiduille ja kämpän rakenteelle. Muuten olisi kiva kokeilla rajoa mutta pitää tehdä se sitten joku kerta jossakin muualla kuin sisällä. Menin uppistreeneihin. Ennen niitä kävin katsomassa kaikki päähineet läpi mukana ilmastointiteippirula ja sakset. Useimmista valkeista päähineistä on revennyt korvansuojus ja teippasin ne. Siniset olivat ehjiä ja vain yhdesta oli repeämään päin ja teippasin senkin varoiksi. Uppistreeneissä Jari treenasi meille vapaapallotilanteita ja tuomaripalloa. Ilmeisesti minä jumitin veden alle kun en tajua tulla hyvissä ajoin tulla käymään pintaan ja sitten puuskutan ihan älyttömästi. Mennen tullen pyörällä oli kovin kostea ilma ja välillä tuntui varpaissa sandaalit jaloissa tai ei oikeastaan vaan jo päivällä tuntui nyt olin ihan tottunut. Mutta koleahko kostea ilma viilensi oloa aika tehokkaasti välillä. Nyt väsyttää jo ja se on huippua. Yhden iltapalan söin jo joten ei tarvitsisi enää mutta tekisi mieli ahmia. Hullu himo tuo. Otan vähän jotain ja sitten vielä omenaeväkset ja painut pehkuihin. -23:55

2008-10-26 sunnuntai
07:05 Ihan vaan kokeilen maksupäätteen pöytää toimistona. Kyllähän tässä istuksii testin verran. Maksupäätteen näytön kello on edelleen kesäajassa kuten minun kelloni olivat vielä pari minuuttia sitten. Onneksi aikaa pantiin takaperin. -07:07

07:14 Eilisestä tuli vähän yllättäen vähästä aikaa päiväkirjaa kirjoittamaton päivä. Opsis menin tarkastamaan ja tosiaan myöskään perjantaina en kirjoittanut. Ja nyt kello on 07:21. Luin torstaista asti läpi ja vähän korjailin.

Perjantain tekemiset. Vihdoin kassillinen ylimääräisiä pieniä vaatteita Ekotallille. Ostin kellertävän muovikupin ja pienen kirjavan pyyhken. Molemmilla oli oma erillinen hintansa joka oli 20 senttiä. Yhteensä 40 senttiä ja maksoin 3*10+2*5 senttiä. En ole vielä kerennyt kurkkamaan päivän lehtiä vaikka istun niiden äärellä. Taidan pistäytyä vessassa. -07:25

2008-10-27 maanantai
Perjantaina menin kierrätyskeskukselta käväisemään Karhulan uimahallissa ja uin pikkuisen ja onneksi sillä sittenkin myöhästyin melojien kokouksesta. Sitten syötiin. Näyttelin melontakuvia vanhalla läppärillä Puppy Linuxin rompulta käynnistämällä. Saunotiin ja uin tai no siis pulahdin veteen neljä kertaa. Kahvia ja pullaa ja olutta ja siideriä jo aiemmin ja sipsejä ja olin halvatun rajusti halkeamispisteessä sitten pitkälle yöhön asti.

Lauantaina en tannut tehdä paljon mitään. Se oli kai ensi kerta että huilin uppopalloturnausta edeltävänä päivänä.

Sunnuntaina häsläsin talviaikaan siirtymsen. Kommun kellon näyttäessä 07:48 aloin honata että jotain hämärää on ehkä kun bussia ei kuulu ja kysyin kohta tulleelta kävelijältä varmistusta. Metka aika. Sitten päädyin paussille Keskussairaalalle jossa viimeksi kirjoitin. Tunnin sisällä uusi yritys kelloja säätäneenä ja sitten pääsin usiin. Ajeltiin A-P:n kanssa Lahteen. Minulle oli uusi tuo bussimatka ja ihmettelin loppumatkan ajeluita melko pienillä teillä ja se oli mielenkiintoistakin. Lahdesta Kouvolan porukoiden kyydissä Tampereelle. Pelasimme kaksi uppismatsia joista ensimmäisen voitimme reippaasti ja toisen hävisimme huisisti. Jälkilöylystä Diner hamppariravintolaan oluelle ja runsaalle hamppariannokselle. En ehtinyt yleisiin kuluneuvoihin illalla enää ja sain kämpätä Timpan sohvalla ja sain aamuviideltä kyydin kotiporteille.

Tänään käytiin Jounin kanssa kahvilla Höyrypanimolla ja jutusteltiin rattoisasti melomisesta ja retkeilystä ja katsotaan huomenna aamuyhdeksän lähdetäänkö kymmeneltä pikkuretkelle. Käväisin siten kipikain uimassa siis pulahtamassa rannasta taas ja nytkin oli reias tuuli ja korkea vesi. Vesi oli käväissyt vielä korkeammala ihan huipusti minkä kaislareunuksesta kalliolla voi selkeästi nähdä. Tänäänkin huilasin ja tuloksekkaasti ehkä. Todisteena äsken mittaamani huippu alin pulssi. Siis kello 23:11 mittaamani verenpaine 124/76 sekä pulssi 48. Huisia. -23:37

23:52 Teen taas mikrotettuja juustoleipiä. Tuo ruokalaji on korvannut aikaisemman jokapäiväisen lettukekkerini tällä hetkellä.

Jaksan hämmästellä miten aivan tavallisissa pikkuasioissa sittenkin pystyy keskimään ideoita näppäryyden lisäämiseen. Normitöpeksintää on hukata margariinirasian kansi tai minulla juuston kääremuovi tai pussi. Se on lajia laittaa tarpeeton syrjään ja ei tietää mikä se syrjä sattui olemaan laittamisen hetkellä. Kun nyt jääkaappini ei ole päällä ja juuston paikkana on jääkaapin avonainen ovi tai sen alin hylly niin keksin laittaa pois ottamani muovikääreen samalle juuston omalle paikalle hyllyyn. Jos opin noin tekemään niin sehän helpottaa merkittävästi pientä hässäköintiä hajamielisyyden kanssa ja samalla tuo hyvää mieltä mukavasta pikku keksinnöstä itsestään ja sen tuomasta juustohuvin näppäröitymisestä. -23:58

2008-10-28 tiistai
10:26 Sikäli minulle ihmeellinen päivä että olen herännyt kellon kahdeksan hälyytykseeni. Nukumisen katkettua muistin jopa uniani. Pyörin jossakin elokuvateatterimaisessa tilassa lentokonemaisella härvelillä jatkuvaa silmukkaa pystytasossa valkokangasta kohti alunperin vaihtaen välillä kaistaa toisen kanssa kuin sirkuksen kuolemanpyörässä vai mikä se vauhtiverkkopallo on. Viimeisemmässä jaksossa minulla oli syvähko haava kädessä ja sen auki raottamalla matalammasta raosta lyötyi kolme vaaleaa puutikkua jotka eivät ainakaan viimeinen irrota ensimmäsellä yrittämällä. Verta ei tullut ja liha oli vähän kuin kalan lihaa.

Käväisin rantaspurtilla ja vedessä en kauaa viihtynyt. Sataa tihhuutteli ja paluuhölkällä alkoi taas hegästyttämään. Sitten köpittelin kauppaa ja mennen tullen pidin reppua sadepusakan etumustan alla. Meno oli helppo mutta palatessa oli haastavaa saada sadepusakan vetskaria suljetuua kun reppu oli pullottavampi. Kotiuduttuani poltelin taas tulta pihassa kahvia tehdäkseni ja vetelin aamupalasta. Nyt istuessani huomaan sateen kiihtyneen. Välillä se oli jo ihan kevyt ja pieni. Peruutettiin Jounin kanssa retki tältä päivältä ja katsotaan tilannetta huomenaamulla uudestaan.

Äsken ennen repeämistäni kirjoittamaan tuumin että olen alkanut nähdä jonkun verran mikä minulla tökkii ja tekee minut saamatontakin saamattomammaksi. Pieniä puhdehetkiä on ja ymmärrän että en jaksakaan isoja puhteita vaan on opittava tehtävien pilkkominen pieniksi osasiski jotka sitten pystyisin tekemään ja on opittavav saamaan liikahtamaan hommia eteenpäin eikä hajoitettava joka suuntaan ja saatava semmoinen välivauihe jossa voi keskeyttää ja josta voi jatkaa. Ja helppoutta pitää olla. Eli kun joku ruuviavain on suunnilleen tietämättömissä ja sitä vaikka tarvisi tehtävään niin homma on sitten jo tosi vaikeaa. Eli kamojen oleminen vähän hukassa on yksi iso este vaikka mille ja isoin este on tietysti perusjaksamisen harvinaisuus ja ailahtelevaisuus. -10:41

2008-10-31 perjantai
17:53 Näköjään on tullut kirjoittamattomia päiviä. Pari kappaletta. En taida ruveta yrittämään niitä kovin tarkkaan jos laisin kirjaamaan kun nyt on kuukauden viimeinen päiväkin. Jotenkin on tiuhaan olut varsin poikkinaisen oloinen.

Viime sunnuntain toisessa uppismatsissa sain puolustaessani potkun rintaan oikealle puolelle. Se kohta on ruvennut lisää kivistelemään. Toissapäivän melko reippaan uinnin päälle ja nyt tuntui kun kävin vähän uimassa ja enemmän pulikoimassa. Syvät hengitykset tuntuvat ja kun sukelsin niin rintaveto kivisti.

Minulle oli yllätys kun kirjasto olikin kiinni tänään. Uimala oli auki kuten lauantaisin eli siis on aattopäivä. Maitokaupat taitavat olla auki iltaan. -17:58

0809 (tämä 0810) 0811

päivissivulleni

alkusivulleni 2008-11-01 14:01