2008-11-02 sunnuntai
22:50 Toinen huilipäivä jo. Tuntuukin että on tarpeen kun alaselkä jäykkäilee ja hartiat varsinkin tuo oikea ja rinta oikea joka on kai selkäänkin säteillyt. Kokolailla hooh ei mitään jaksamista. Olen silti optimistisella tuulella ja luulen tulevani selvämielisemmäksi. Pystyn pätkittäin keskittymään hiukan eri asioihin ja honaan että pitää olla pitkäjänteinen. Kerralla ei tule mistään juuri mitään paitsi välillä harjoitusversioita kun säkä sattuu käymään.
Eilen pitkästä aikaa eli pariin kuukauteen sain päivisteltyä nettiin näitä päiväilykirjoja. Aika kasa tekstiä olikin. Joo että semmosta vaan kuin niinku poksahtaa tämä kommu oikean puolen saranastaan ja juri tänään alkanyt mennä plinks-plonks juntturaan virrat seis kun aukaisee. Yöllä kattelin huuto-netistä että suht edullisest olisi hitusen uudempaa versiota paitti se ei ollut vielä viimeinen huuto.
Kuun lopulla alkoi jo tulla vähän tavaksi käydä rantapulahduksella. Ja pihakahvinkeitolla. Tulikahveja eilen-tänäänkin tein ja se olikin ainoa käyntini ulos asti. Näin tämä kuu alkaa. Oli unohtunut tietokoneen aika laittaa talviseksi. -22:58
23:?? Voi uitujen uitujen uitu himputti simperi! Tämän kommun kellohan se on hyppinyt lisää persettä päin tunnilla. Ja nyt niin sanatuisesti muka korjasin tietokonenkin aikaa lisää eteenpäin. Paskamarkkinat tosiaan mun touhuissa haisee. No kiva kerkesin sitten lisättä tälle päivälle tekstiä juu. Päivitin vaan ekan kirjauksen kellonajat tunnilla takaspäin. -23:06
2008-11-03 maanantai
16:11 Tuossa keskemmällä päivää syntyi ajatus jota hieman jopa hämmästelen. Jotenkin olennaisen tuntuinen ja ihmettelen että nyt vasta mieleni sen kehitti. Tuumailen kovin paljon jotakin idealistista mitä ei voi kosketella. Silti kaikki mikä on on oikeasti merkittävää on myöskin todellista. Siis jotakin pientä näprättävää. Kuten myöskin käyttäytyminen ja teot. Tai no juu ensimmäinen noista on toisen osajoukko. Jotakin tuollaista siis tai siihen liittyvää ajattelin. Nyt tuli mieleeni että onhan ajatteleminenkin käyttäytymistä. Sisäistä vaan voiko sitäsanoa toiminnaksi en nyt tiedä. Jaa no nythän ajattelen nämä sanat ja sitten kirjoitan ne. Nämäpä tässä.
Minulla on uusi konsti tulikahvittelussa ja se on että saman tien annan tulen palaa loppuun ja käyn kaatelemassa hetikohta tuhkat koivun jurelle märkien lehtien alle. Se konsti taisi syntyä ripottelevalla kelillä kun en viitsinyt jättää tulisijaa tuhkaporoineen kostumaan. Ja siitä konstin oamksuin niin ei tarvi ajatella sitten erikseen tulipontön paluuta.
Käväisin aika äsken ennen kaupunkiin lähtöä rannalla pulahtamassa ja lämpömittari mukana. Heitin myöskin matkalla lattian hiekkoja ja muita pikkupuruja muovikiposta metsikköön. Vesi oli nyt paljon matalampi lähempänä tavallisia korkeuksiaan. Pulahdin aika pikaisestri. Kun koetin mitata veden lämpötilaa pitäen mittaria kädessä veden alla käteen lähes koski. Nopeasti mitattuna veden lämmöksi tuli hitusen päälle 6°C. Meno rannalle oli hiukan vilakka ja olo ja ajatus veteen menosta. Mutta kun nousin vedestä olo oli ihan huisi ja helppo. Paikallaan ei ollut viileää mutta kun kävin hölkäämään takaisin teki viima oloa vilakaksi. Eka kerta pyyhekin oli jättämänäni portaan kaiteelle ja oli makea hiukan kuivailla nahkaani siinä taivasalla liki.
Hain leipää hieman ja tulin kirjastolle. Rintamoksu tuntuu edelleen välillä aika kiusaavanakin. En oikein tiedä viitsinkö käydä uimassa. Voisi tietysti kokeilla ja vaikka vaan saunoa jos ei huvita. Mietin vähän myös että minun pitäisi keksiä myöskin muita liikuntaharastuksia. No joo. Kun pyöriä olisi kunnossa niin voisin läheä pitkästä aikaa pidemälle polkemaan. En kai tarvitse liikuntaharrastuksia vaan oikeaa fyysistä tekemistä. Taidan edelleen olla sitä mieltä että asiat saavat olla sekä kivoja että niillä on oltava jokin tarkoitus ja mieluummin useita.
Kun olen höpöttänyt siitä että olen selvempi tai vähemmän hajamielinen niin olen tosiaan edelleen samaa mieltä ja ehkä kehittyneemminkin. Se kai on tätä rentoutta joka on ehkä mielen asia enemmänkin kun kroppani on pirhanan jäykkä muutamasta kohdasta muutamalla tapaa. Näen asioita selvästi ja jotakin en näe ollenkaan. Kuten vaaleat housut ovat ihan kateissa. Hukattuina jonnekkin. Aika hullua. Höhlöä kun käyttöfarkut tun tuvat olevan kroonisesti hiukan noessa vaikka ei se kyllä ihme ole.
Minulla roikkuu puunvarressa nyt kotona pyöreän pöydän yläpuolella isovanhemmilla aikanaan ollut magneetti. Kun olin pikkainen niin leikin sillä. Nyt tuossa poikkiviivattoman ison aan muotoisessa rautaromussa tai esineessä ei ole juuri mitään magnetismia paitsi mieleeni. Olin jo ottamassa sitä heittääkseni metallinkeruuseen mutta mietin vielä kerran uudestaan ja totesin että on kokeiltava millä nuotilla se soi. Nimittäin se soi hyvästi napauttamalla kuin äänirauta vaan niin tehokkaasti että sitä ei tarvi nyhrätä korvan viereen tai laittaa kiinni johonkin kaikupohjaan. Tuumasin myös että jos se sävek menee nuottien vierestä niin ei olisi mikään hankaluus virittää ex-magneetti ja sen voisi raaputtaa vanhasta sinertävästä maalista ja tehdä pirteäksi joillakin väreillä. Paitsi että harrastankohan minä mitään musiikkia juurikaan. Se on ollut melkein ei.
Nyt tuntuu että kirjoituspuhti lopahti. Voi vitsi osaankohan korjata kuinka kestävästi tämän kommun oikean puolen saranan juuren muhkeat lohkeamat. Katselin Prismassa käydessäni liimojakin. Jopa niitä pikamyrkkypikkuputkiloita. Tuumin että pitää tutkia onko parissa varastojenikommun rungossa varaosia. Ehkei vaan ovat samaten risoja. Tutkia myös tarvisi saanko rungon tai näytön kehyksen osat irralleen. Jos niin olisi näppärämpi korkailla ja luulen että tämä runko on aika liki koottavamuovia ja siis pienoismalliliima olisi ehkä siksi juuri passelia. Se vaan tarvisi aika paljon aikaa kuivuakseen. Kenties yksi yö ei riittäisi. Olen myös hätäisesti ajatellut hätäkorjausta teipillä. No voi että kaikkea kanssa. -16:47
23:37 Kotiuduttuani kävin pimeämmällä puolella pihaa keittämässä kaffeet. Aika sutjakasti se käy. Paitsi oliko eilen yksi kerta kun varmaan poltin palasen tökeröä muoviainesta ja siitä vähän savua mutta kn satuin juuri henkeä vetämään. Opiksi olkoon sekin. Myrkkyä hitsi hiisi.
Välillä haksahdan ja säikähdän kun rupeaa tuntumaan että kylkiluu on vähän irtipoikki. Kun tuntuu kuhmuaja rakoa ja outoja joustoja. Luulo vai tottakin.
Makailin ja venyttelin. Selkä taipuu aika hyvin mutta silti nyt istuessa se tuntuu jäykkikseltä. Hartiat juntturaiset. Venytteli ja hieroskelin ja tuntuu välillä rennolta ja usein ei tunnu. Aattelin tänään että taidan olla hiukkasen yleisinfektoitunut ja jäykkää lihaa. Olen aika optimistisella tuulella nyt silti. Välillä en ole. -23:43
2008-11-04 tiistai
17:52 Niinkuin olisi ollut yllätys kun sain hälyytyksen kello 17. Itsehän sen olin laittanut. Tulin kirjalliseen iltaan kirjastolle. Ihan kiva juttu.
Muhkean surun koin. Keltainen iso kirooarimukini sanoi naks kun tein pihatulikahvia. Suru oikein iski että moks. Muki oli tulisian virellä liki kiinni ja kuumeni. Yleensä olen käännellyt mukia mutta nyt se vaan jökötti. Naps lähinnä kuului ja mukin kylki oli eri värien. Heti en nähnyt halkeamaa. Eri väri oli poissa ja tilalla pieni halkeama mukin kyljessä kun olin kahvini juonut. Voi olla että muki kestää vielä pitkään. Ainakin kun opin olemaan varovaisempi ja tietoinen kaiken maaiman fysiikan asioista. -17:57
19:17 Voi että hassua. Olin ihan eri luennolla josta sitten arastelun jälkeen livistin. Heli on julkaissut ensimmäisen runokirjansa. Tilaisuus olikin opintolukusalissa. Ohoh olin jo sanonut että hassua ja taas meinasin sanoa. Katselen tässä nyt vähän alakerran maalauksia kun samalla tuumin että jutustelut ovat tavallaan omassa avaruudessaan. Tai ajattelut. Onko ajatuksilla jokin paikka niinkuin unet.
Kerkeäisin nyt uimaan. En oikein tiedä haluanko. Oikeastaan haluaisinko siis.
Sen minkä olen joskus tajunnut tajusin. Ehkä olen sanonutkin. Ei tarvisi olla äänenvahvistusta ja semmoista isoa yleisöä. Kun omat äänet riittävät se on hyvä. Jäi hinku lisäkeskusteluille kirjallisen tilaisuuden jälkeen. Hyvä että tulin. Kun oli unohuksissa että olen toivonut luovani tai auttavani keskustelukerhon synnyssä. Mutta ei ehkä järjellisesti. Tunteellisesti nyt tuntuu pikemmin. Niin tai se sellainen että keskustellaan luetun kirjan tai katsellun elokuvan mieleen tuomista aiheista.
Äsken tuumasin että nämä taulut ovat mukaansa johdattelevia. Värikylläisiä eivätkä liian selkeitä. Arvelen nyt että alan päästä elkeyteen ja se sisältää sen että olen kovin hakusessa taikka hakoteillä. Karkuruudessa maailmalta mielessäni. Kuten tänään tekemättömänä huilin ja sitten häly kävi ja nyt olenkin tässä. Oli kuin en olisi missään tekemisen mielialassa enkä ollutkaan.
Kello 19:35 mietin että ehkä menen uimalalle ja sieltä käsin aloitan katsella maailmaa uusin silmin. Kirjallisessa tilaisuudessa kerättiin kaikkien läsnäolijoiden nimet kun niin pitää tehdä koska tilaisuus kuului opiston ohjelmaan.
Minulla on nyt oloa että pitäisi ruveta reippaasti urheilemaan. Ei juuri nyt vaan yleensä. Niin että väsyisin ruumiillisesta toiminnasta. Tuntuu hieman että sitä kaipaan. -19:39
2008-11-05 keskiviikko
20:11 Melko täyellinen laiskuus nyt päällä. Pusken dösässä kohti Helsinkiä. Lähdön ajoitus onnistui tarkasti verrattuna siihen mitä kuvittelin. Luulin tulevan hoppu. Luulin myöskin että olisin kirjoitustuulella bussissa mutta en ole lain. Olen vaan istunut hissukseen.
Kun tiskasin harmaata kotipaitaa niin sain siinä samalla idean sytykkeestä jossa on käärön tai rullan tai putkilon sisällä hyvin helposti syttyvää ja vaippa on tuulensuojana. Sain myöskin jonkin muun idean joka tuntui jokseenkin samanarvoiselta ideoidessa ja peseskellessä tai sellainen tuntuma jäi mutta itse ideaa en nyt muista lain.
Eilen mietiskellesäni tuumin jonkinlaista asuntolauttaa tai pikemmin alkaen siihen liittyvästä saunasta ja miten siinä olisi välitön mahdollisuus pulahtaa avantoon kun on jäätä ja olisi avanto. Jäin nyt melkein suu auki pohtimaan miten tämmöisessä asiassa voisin edetä. -20:19
2008-11-06 torstai
23:45 Tänään jänkin paikoilleni enkä lähtenyt koululle aikaisille isänpäiväkahville. Olisin ollut siellä outo lintu tai kala kuivalla maalla ja sen lisäksi minut oli tilattu vartioimaan takuunäytön tuloa joka toimitewttiinkin ihan heti ovikelloa pirraten kun Julpan minulle laittama herätyskello soi toistamiseen. Toettuani aamukahvin ja pitkästä aikaa luettuani lehteäkin rupesin laitamaan näyttöä paikalleen. Piuhoitus ei ollut vaikeatakaan mutta näytön päälle kytkeminen oli. En millän tajunnut ja siksi tietsikka ryntäsi Win XP puolelle aikomani Limukan sijaan. Se m itä en sin luulin näytön nappulaksi ei ollut mitään vaan sen ympärystä olikin se näppylä. Aika tyhmää disainia vaikkakin kyllä siinä ym pärystässä olisi se merkkivalo joka vasta on päällä merkitsemässä kun näyttö on päällä. Näyttö oli pelaamassa jo valmiiksi Wintus-puolela ja tuntui turhankin isolta varsinkin aluksi. Kun vihdoin koetin Limpukan puolta niin haha ei se sujunut mitään. Onko distributio niin vanha tai mitä mutta ei ollut hajuakaan näytön tgyypista ja näyttö taisi toimia 640*480 resolla. Kun näytön oma reso on 1920*1200 pikseliä. Sähläsin jonkun verran mutten päässyt kuusta pitemmälle touhuttuanikaan.
Minun hyvä haltijani antoi minulle energialatauksen päivällä ja sain puhtia joka aamujpuolella oli aika vähissä jollei melko olemattomissa.
Lähdin jo hämärtyessä kävelylle Kierrätystavaratalolle. Katselin hiukan ja ostin kolme painotuotetta hintaan 2e 10snt. Sitten lähdin kävelemään Itäkeskusta kohti. Poikkesinkin ihan muuten vain ihmettelemään Puhoksen Intersporttiin. Palvelu pelasi ja kiinnostuin Tunturista harmaan hopeisesta. Rusehtavakin hieman. Sitten pienen sompailun jälkeen sain pikalainan jo itseni ja Julpan kokeilemaan pyörään ja hinta taisi olla 329:90 kun alkuperäistä oli alenettu 40%. En ollut meinannut että näin kävisi. Mutta eihän ikinä tiedäkään kuinka käy. Huippua olisi että nyt pitäisi ajella kolmisensataa kilometriä ja viedä sitten pyörä liikkeesä hyväksi havaittuun edulliseen sisäänajohuoltoon. Niin kun äsken piti vielä sania että juuuri ennan ostoksille menoa huomasin että en saakaan automaatista kortillani rahaa. -00:08
2008-11-07 perjantai
01:49 Kertakaikkiaan en tätä nyt tuntuvaakaan juttua olisi osannut arvata. Tämä sohva jossa saan kämpätä on uusi ja haistan tämän olevan lastulevyä. Minulla on kokemusta latulevystä ajoilta kun rakentelin kaiutinkoteloita. Olin aika typerä ja kokematon silloin ja asustelin samassa huoneessa jossa rakentelupuhat olivat levällään. Oli pitelevän köhäisen ärtyisä olo jossakin nenän ja keuhkojen välimailla. Eilen illalla en huomannut mitään mutta äsken illalla kun avasin auki tämän huisin näppärästi avautuvan sohvan levikeosan niin tuprahti aisteihini tai vielä pikemmin vaistoihini sama vanha lastulevyshowkatku. Se ei ole haju vaan pikemmin samantapaista tai hiukan sinne päin kuin ärsytys jonka aikoinaan sain kun naapurustossa poltettiin katkeraa tupakkaa sisällä. Tämmöisiä asioita ei voi kuvitella jos ei ole niitä kokenut. Nin ja luulen vähän että tämä tuntuma nyt hiukan on siitäkin kiinni että melkein hurjastelin Itäkeskuksesta uudella pyörälläni 12 minuutissa Kontulaan ja siinä hengitysröörini saivat kylmästä ilmasta kyytiä niin että tuntui. Että ei taida olla yhdestä asiasta kiinni. Ja nyt kun yksinkertaisesti vaan ajattelen asiaa niin jotta lastut saadaan pysymään kasassa levynä niin siihen varmaan tarvitaan huisin iso määrä liimaa ja siis kemikaaleja jotka kai eivät tosiaan ole luonnon mukaisia niinkuin silkka puu vaikkapa olisi. Eli täämäkin ikävä asia on hyvä jos hengissä aamun asti selviän sillä jatkossa ehkä voinen muistaa että paikka jota voisin joskus ehkä ruveta sanomaan kodiksni olisi hyvä olla sellainen että siellä ei ole erityisemmin tekokemikaaleja käytetty eli ainakaan lastulevyjä ei siten olisi juuri mitään hyvin mielellään. Eli juuri tuumin että elävien otuksien hajuja siedän kohtuulisen hyvin ja jopa reippaasti joskus mutta purkeista tulevat kuten dödön haju se on minulle myrkkyä ja aivan inhottavaa ja katkeraa hyhhh-hyyyyy.
Julpalla on uusi innostus päästä pyöräilemään vauhdilla ja siis maantiepyörällä eli liki kilpapyörällä. Julppa kokeili yhtä hiilikuiturunkoista pyöräkaupassa ja minäkin sitten ja se oli molemmilla ensi kerta yleensäkään ajaa niin kepeällä pelillä. Huh ja nyt muistin ne keraamset laakerit joiden olemassaolon opin vasta vähän aikaa sitten. Olisi jotenkin vaan kivaa hankkia sellaiset vaikka rullaluistimiin.
Tuli aika pitkä paussi kirjoittamiseen. Olen vähän tuskissani kun ei ollut iltaomenaa. Mutta sikäli kiva että nyt tiedän olevani omenariippuvainen kun ennen en ollut osannut noin ja näin edes ajatella. Ja tiedän myös että eivät kissatkaan loputtoman ketteriä ole. Pyöräkaupassa sain pyörän kaadettua. Tosin toisesta rivista kun ne olivatkin vähän limittäin. Ja vielä molempiin suuntiin kaadoin sen. Äsken taas täälläpäin eräs kissa tai itse asiassa Lumi taisi seikkailla ikkunalaudalla ja sen voi vain jälkikäteen arvailla että niin oli kun seurasi kamala kolina. Mutta lattialta en kyllä löytänyt kuin yhden muistoesineen joka onneksi ei ollut herkimmin hajoavia laatuja.
Julppa tutki pyöräasioita urakalla netistä ja videoista ja yhden videon rullien päällä hurjastelevasta pyöräilijästä ja uudesta pyörästäni mielessäni yhdistämällä sain idean käyttövoimain kehittämisestä kantamalla normaali pyörä sisään ja laittamalla se rullien päälle ja rulliin tuhmemassa tapauksessa dynamoita tuottamaan sähköä ja kiltimmässä tapauksessa käyttäen energiaa suoraan esimerkiksi viljamyllyä pyörittämään. No niin no siis tai paljon suorempaan niinkuiin. Juu ja joo ja olisihan varsin vänkää sytyttää tuli polkemalla kehitetyllä hinkkauskitkan kuumuudella. Suoraan voisi kytkeä sorvin jos sellaisrta nyt yleensä tarvitsisi tai käämintäkojeen jolla tekisi dynamon osia tai snadeja LED-valaisimen muuntajia. Ainiin muuten kun ajattelin että pyörässä on ohjaustanko niin luulin että polkijan kädet ovat varatut polkiessa mutta tässä tapauksessa kädet voisi vapauttaa ja ennen sitä naulita etupyörän paikoilleen tai otta sen pois ja asettaa haarukan puitteisiin tukipukissa olevaan akseliin. No voi mun hyssykkäiset mutta tulin ajatelleeksi että näyttäisi vähän olevan silleesti että olen jotakin esseetä posottava insinööri. Tai eipähän kun vaan tämmönen pipopäinen kylähöppänä. -02:55
2008-11-13 torstai
21:01 Onpa tullut kirjoittamattomia päiviä melkein viikon edestä. En osaa oikein onko puutetta kirjoittamisen halusta tai kirjoitettavista aiheista. Ehkä vaan ryhtymisenergiasta mutta en oikein tiedä. Olen edelleen mieltä että viisastun jatkuvasti ja välillä huomaan olleeni aika tyhmä.
Nyt sitten lista asioista joita olen ajatellut muistiin laitettaviksi. Ei siis listana vaan asia per kappale esimerkiksi. Ei yrityksiäkään arvata koska jokin on tullut noteeratuksi ja se on sitä relaamista. Olen tajunnut että yrittäminen ei oikein tuota tulosta. Varma tieto on todisteena epävarmuudesta. Asiat ovat usein päinvastoin mitä ajatellaan tai mitä sanotaan.
Olin ihan roppakaupalla yllättynyt kun kuulin Julpan sulattaneen narua tai kalastuslankaa jonka olin kuvitellut olevan puvillaa tai luonnonmateriaalia mitä lie vanhan ajan kalalangat olivat. Olin jotenk8n varma ja erheessä. En ole vielä itse testannut. Se oli sitä pitkäsiimavyyhden lankaa jonka kokonaan selvitin.
Olen edelleen Helsingissä. Ikäväkseni en keittele kahvejani pihatulella. Vien kuitenkin purut omista purukuppikahveistani takapihan pusikkoon. Tai pikemmin nyt useammin pienen vierimetsikön reunamille huuhdon kuppejani kahta muovista kerralla juomavesipullollani.
Kun kävimme isänpäiväna Amiksen synttäreillä Julpan kanssa oli pyöräni takajarruissa aikamoinen rutina jarruttaessa. Luulen että märän kelin ajo roiskutti vettä ja kuraa takavanteeseen ja siihen sitä jäi. Etujarru pelasi täysin puhtaasti. Putsasin sitten vanteen ja täydellisyydeksi irroitin takajarrupalat pestäviksi. Yllätyin kun toisessa näkyi metallia ja olin ihmeissäni että miten jarrupalanen on jo kulunut. Kävin lähipyöräkaupassa kysymässä paloja ja heti selvii että ei palanen ole mitään läpikulunut vaan siinä oli vaan ylimääräalumiinin kappale. Olisi siitäkin pitänyt tajuta että jo mielestänik pala ei ole oikesti kulunut siis materiaalin välikön syvyyteen asti ja toinen näkynyt mukarunkometalli oli hävinnyt. No kun se oli irto. Ja lisäksi liikkeessä oli myynnissä jarrupaloja joiden pelkkä jarrupala il man metallia on vaihdettavissa. Taidan hankkia sellaisia ainakin testiin ihan periaatteessa vaikka ovatkin reilusti perusjarrupaloja kalliimpia. Ja kuulemma on pehmeämpiä ja kuluvampia ja hyvemmin jarruttavia mitä alkuperäiset kovat vanteita kuluttavat kestävät merkkijarrupalat.
Muutama päivä sitten katsoin Riisuttu mies elokuvan. Tykkäsin siitä kun koko hössötys siinä oli samaistuttavaa kuin suoraan elämästä. Ja samalla haluan sanoa että tuumin ja kypsyttelen erinäisiä niikun tärkeitä asioita näiden mukaepätärkeiden pikkuasioideni lisäksi. Jopa. Ja kehuksi elokuvalle sanon että siinä oli hölmöilyjen lisäksi jaloa käytöstä joka täysin puuttui Musta jää elokuvasta joka siksi sai täysin synkän elokuvan leiman. -21:28
23:41 Jatkan edellisinä päivinä ilmenneiden pikkuasioiden luettelointia. Siis niiden jotka ovat tuntuneet merkittäviltä.
Saiturinpörssin käynnillä ostin ylimääräisesti CD-RW levyn. Ajattelin että tuota miniympäristörikostani hieman korvaisi se että koetan saada mini-Linuxeja käyttöön. Ja jos saan niin se olisikin mukava teko. Ja se onnistui. PCLinuxOS 2007 ei siis pätkääkään tajunnut isosta LCD stä vaan tuore Puppy Linux 4:10 sisälsi valintalistrallaan 1920*1200*24 resoluutin joka kanssa toimii. Ja nettikin toimii muutaman asetusklikkauksen jälkeen. Treenasin hieman ja saan uusimman Firefoxin joka oli eilen 3:03 ja tänään 3:04 käyttöön ja myös DosEMU toimi käyttäen tietojani USB-muistipalikalta. Minusta on vähän tyhmää että kirjoitin ohjelmien versionumeroihin kaksoispisteet siihen missä tavallisessa kirjoituskäytönnössä ängetään pisteen näköinen mutta minä olen varannut pisteen tässä kirjoituksessani lauseen päättämiseen enkä miksikään ötökänjätkseksi kesken matkaa. Puppy 4 piste 10 on melkolailla siisti ja voin ruveta kokeilemaan saisinko viritettyä siitä lähemmäs omaa makuani systeemin.
Kerran olin viime tingassa lähettämässä postia ja juoksin postille ja aika vauhdillakin. Tuntui kivalta juosta ja ajattelin että pieniä juoksunpyrähdyksiä voisi vaikka harrastaa joka päivä. Tosiaan niin ajatelin ja sanoin mutta oliko se toiveunta. Joku inspiraatio juoksun tapahtumiseen tarvitaan. No kuvittelin että kotona voisin juosta kiikuttaa tyhjät maitopurkit yksitellen Siwan taakse keräykseen. Ehkä.
Rinta on edelleen epämääräinen. Tuntuu selvä epäjatkuvuus oikean puolen kylkiluussa. Tänään (niinkuin) katsoin vasta katsoin netistä. Wikipedian kuvasta hogasin että rinnan päältä ranko lähtee rustona joka vaihtuu luuksi juuri kai niillä main jossa rinnassani on outoa muhkumaastoa. -00:06
2008-11-14 perjantai
Hartianiskaseutu on aika paska minulla. Tarttee keksiä minun preppauskonstia muutamaa että siltä osin kroppaa saan kondikseen. On nimittäin ihan mälsää olla tämmönen jäykkis hörhelö. Tai no joo kai oonhan päättänyt että oon rela poju ja pidän siitä kii. Mut kai oikeasti oon mielessäni rento ja silti kropaltani kanki.
Äh jäin tähän tuumaamaan. Senkin ilmoittaminen on ihan asiaa koska tuota on tapahtunut viime aikoina. Kai jopa niin että mietimään pysähtyminen on kokonaan korvannut päiväkirjankirjoituskeikan. Miettiminen on olennaista. Vaikka taas kerran juuri kuulin että ajattelen liikaa. Voisin joskus toimia ja koettaa miten saada aikaista. Koska koettaessahan saisi selville kuinka toimia. Nyt kyllä hieman väsyttää. -00:20
23:55 Tänään on tuo rinta kevyesti jomotellut. Aina välillä. Sen päälle olen ollut aika surullinen. Aika äskenkin mietin että jos sydämeni pysähtyisi niin ok olkoon. Mutta oikeasti en tosiaan tiedä varmaan tulisi hätä että hei ei nyt vielä. Ja sitten vielä kyllä luulen ettei se ihan helposti pysähdy ja on sitä voimakaampia suruja ollut tai sitten ei. Ei tarvi luokitella. Kaikki on yhtä aikaa selvempää ja epäselvempää. Minulla taitaa olla pallot hukassa. -00:05
2008-11-15 lauantai
00:07 Olen kuvitellut että lähden polkien sitten kun lähden kotiin päin. Jatkuvasti on vaan ollut ihan kosteita ja jopa märkiä päiviä. Sateisuutta mutta ei juuri koleaa. Ja nyt kyllä juuri laiskottaakin ihan. Saakelin rasittavaa alkaa olla elämä kun asiat eivät ole selviä tai selviöitä vaan itse täytyy kantaa vastuu. Jotakin täysin m uuta kuin elämäni alkupuoli jossa oletin elämän tapahtuvan selekiden sääntljen mukaan kun en vielä tajunnut paljon mistään mitään. Pelkään kai tulevani olemaan hyvin yksinäinen sillä ainakaan nyt en jmuuri osaa kuvitellä että pystyisin olemaan kenenkään kanssa laajemmasta joukosta asioita samoilla aaltopituuksilla. Muutamasta asiasta kerrallaan kyllä varmaan vaikka kenen kanssa mutta se ei sielä tee paljon mitään yhteenkuuluvaisuuden tunnetta.
Pidän uusimpana viisastumisenani sitä että en taida kovin piitata enää määrällisestä laskennasta. Tuo oppi on osaksi minuun taottu tai suorastaan potkaistu pelissä. Mihin tarvitsen sellaista touhua että terveys meinaa mennä. Vaikkakin harjotus tuo sitä. Tai oikeastaan terveys ja kunto ovat vähän eri asioita. Miten osaan edes puhua ymmärrettävästi itselleni saatikka muille kun liian harjoittelun oiretta sanotaan ylikunnoksi eikä liikatreeniksi. Minun olisi kai pitänyt viimepäivinä kirjoitella hiukan enempi kun nyt tuntuu että alkaa tulla ulos jo mitä lie aika epämääräistä ajatusverkkoa. Oi voi en tiedä mitä minustakin tulee. Olen joku surullisen hahmon ritari.
Taas tuli mieleeni että tarvisi hankkia joku uusi harrastus johon laittaisin energioitani vähän aikaa. Vaikkakin nykyisin aika usein muistan viisauteni ajatuksessa että ei tule hankkia elämää josta tarvitsee paeta tietämättömiin tai aivopesuun tai huumeisiin. Mutta siltikin unohtaminen varmaan on välillä ihan terveellistä. Aika mukavaa kun nyt kirjoittaessa kun aloin innostua niin unohdin rintani jomotukset vähäksi aikaa aivan. En tiedä mutta uskallan kuvitgella että alkaisin olla valmis terveellise mpään elämään. Tarkoitan että voisin pikkuhiljaa alkaa pitää huolta itsestäni. Yhtenä huolenpidon kohteena kropassani olisivat selkä ja ainaisjämähtäneet hartiat. Toinen pahasti mättävä juttu on liiallinen syöminen. Siitä seuraa turhan usein ylettömän raskas olo. Ja minun on ruvettava vartioimaan ajatuksiani. Meinasin sanoa että tarkkailemaan mutta kun akkuvaroitus kuului tästä kommusta juuri ja löysin laturin ja laitoin piuhat kiinni niin olin tullut tomerammalle tuulelle ja tosiaan päätin vartioinnista. Minuilla kyllä tosiaan on pää niin usein täynnä ihan sotkua että sitä sietääkin vähän ruveta tarkkailemaan. Itseeni lisää tolkkua juu ja kun se paranee niin voin katsoa kuinka haluan muille olla olemassa.
Muutamia kertoja vähintäin olen jo ajat sitten ajatellut että olisin esimerkkinä elossani siitä miten ajattelen asioiden mielestäni tulevan olla kun ne ovat siististi. En isoa pätkää ole vielä tuohon suuntaan kai päässyt. Hieman kyllä joskus. Ihan viikmeisinä aikoina olen ajatellut että huolin sekä ajatella ja olla filosofina että toimia. Minua ei justiinsakaan kiinnosta nykypolitiikkaainen välikäsisysteemi että äänestetään joitakuita että ne äänestäisi miten jotakin tulisi tehdä ja niin edelleen. Ihan turkasen soopaa mielestäni.
Nyt en yhtään tiedä olenko yrittänyt päiväkirjassa sanoa merkittävää ajatustani. Eli minusta on ihan älytöntä haahuilua että muka tehdään jotakin asiaa sen nimessä että siten pääsee johonkin päämäärään jota haluaa. Tuo haahuilu on sitä työksi kutsuttua minne iso osa orjakansaa kulkeutuu oma-ajamilaan karjavankkureilla.
Taidanpa olla tässä aika pottumaisella tuulella. Sekö siitä seurasi kun illalla ryyppäsin Jormaa pullon loppuun asti. Ja oikeasti alkoholisoituminen on kai ainoita pikkyhölmöyksiä jolita en ole vielä elä mässäni tehnyt ja joskus olen vain kuvitellut aloittavani mutta kun olen ajatellut herkän pääni ja mieleni jomotuksia niin olen joutunut jättämään alkoholisoitumisen kokeilemattakaan tuonnemmaksi. En ole siinäkään samaa mieltä yleisen mielipiteen kanssa kun monia vaivoja tai harrastuksia kutsutaan sairauksiksi. Vaikka minullakin tämä ajatteluni on välillä kovin rasittava ja tuskainen vaiva niin ei kai se sairaus ole vaan ehkä hiukan pikemmin seuraus mielettömyydestä ja tunteikkaan sekä yhtä aikaa älyllisen tekemisen puutteesta. Siis yksinkertaisen suoranaisen elämän puute ja haluttomuus rynnätä toivottomaan yritykseen välillistä kautta kun en edes kamalasti tiedä mitä haluan. Joitakin asioita tiedän ja luullakseni aika hyvin tiedänkin mutta se ehkä on vasta alkua sille mihin voisi päätyä. Voi hyvänen aika kyllä olen aika pimahtanut ja vieläpä melkoisen onnellinen siitä. -00:57
07:41 Semmoinen error että muistin että takarenkaan tulppa unohtui laittaa takaisin kun kokeilin pumppua. Lainasin nimittäin Juliukselta mukaan toiseksi parhaiten toimivan. Ai että kulkee näppärästi. Olen nyt Porvoossa paussilla. Lähdin Kontulasta polkem aan kello 04:57. SÖin omenan välipalaksi ja ihan hyvin maistui. Taidan jatkaa m atkaa kun vetää ja viilentää selkää. Vähän venyttelin reisiä sillä ovat hieman ventit kun eihan ne ole saaneet m itään harjoitusta mjuuri. -07:46
10:30 Pikkusen hassua kun mulla oli hälytys että Noustakin voi. Ja oonkin jo Loviiassa ja salaatti syötynä ja aurajuusto-ananas-herkkusieni-jalopeno-pizza-tilaus vetämässä. Alko jonkun verran ennen Loviisaa tihkua jolloin vetelin 0sadepusakan päälle. Housutkin ois saanut olla. Farkut kastu. Katotaa jos kuivuu tai kirpparilta kuivat. Meinasin jo että bussilla loppumatka mutta ku tuon juuri tuodun pizzan syön ja huilin ja lämmittelen ni katotaahan sitte tilanne ajan tasalle. -10:34
10:49 Olipas väkevän tulista jalopenoa niin että suuta ihan syötyä polttaa suupieliä myöten. Keksin semmosen että vaihdan kotishortsit yhdet lököt farkkujen alle niin enköhän tarkene. Kahvi kuulemma kuuluu pizzaan ja taidan ottaa vielä päälle kahvileipää. Käyn nyt ekä gentlemen-osastolla laittamassa ne lisätoppausshortsit kun on vähän vilakka näissä melkoisen reisien päältä kosteissa farkuissa. -10:53
21:25 Kyllä sitten ajoin Kotkaan saakka ja vieläpä suoraan Siwaan asti josta ostin muovikassillisen evästä. Evästäminen on vielä kesken. Tee varmaan on jo jäähtynyt ehkä. Söin aika monta viipaletta ostamaan ruisleipää juustolla ensimmäisen ison teekupillisen kanssa.
Nyt olen odottamassa ensiapuun. En vielä kerro mikä minua riivaa akuutisti. Sanon vaan sen että oma moka. Ja melko hullu ja alukösi nolotti mutta eihän elämänsä asioita tarvitse nolostella tai jos n olostelee nii n ei kai siitä hyötyä aina ainakaan ole.
Olen myöskin ajatellut että voisin olla vapaampi puhumaan seksuaalisista asioista. Valinnan mukaan. Toisaalta sellainen on melko harvinaista eikä minulla ole mitään hinkua sinänsä olla itsekin sellainen harvinainen paljastaja. Tai no en tiedä ehkä hinkua on vähän mutta voin pitää asiat ominani ja ulkopuolisetkin tekijät vaikuttavat asiaan. No ainakin se on vähän suhteetonta että aiheesta aika paljon edelleen vaietaan vaikka se on kohtuullisen merkittävä osa elämää. No ja olennainenkin tietysti.
Edellisenä yönä en nukkunut ollenkaan enkä päiväuniakaan tänään. Illalla väsytti ja olin kai sitten senkin takia hoopo. Kai voi ajatella että monilla asioilla ei ole tarkoitusta asioiden ilmentyessä mutta tarkoituksia löytyy ja niitä voi keksiä. Nyt röntgeniin menoa odotan. -21:41
22:27 Aika jännää siis huomaan. Eli sama juttu jonka olen ennenkin sanonut nimittäin kun sanon jotakin niin se kyllä pitää paikkansa mutta se ei ole ainut kanta vaan toisenlaisiakin on. Vaikkapa se asioiden tarkoitukset. Nyt se onkin mielestäni sekavasti sanottu. Kun moni asia ei ole tarkoitettu vaan vaikka vahinko tai onnettomuus. Pikemmin parempi sanoa että mistä tahansa asiasta voi oppia. Olen nyt vähän yllättynyt siitä että aina tai siis liki koska vain voi tulla uusi asia mistä ei ole mitään hajuakaan. Kuten se tälli rintaani uppopalloturnajaisissa. Oletin heti että lihakseen sattui ja tarkemmin kuvittelin kylkiluun joustanneen ja reväyttäneen kylkiluiden välisiä lihaksia. Ja sitten kun vaiva ei ollutkaan lähteäkseen niin vasta aloin aavistella vammaa kylkiluussa ja vasta myöhemmin tajusin rinnan edustan rusto-osuuden ja vaivan tuntuvan luu-rusto raja-alueella. Kun pyöräilin ja oli viimaa ja kosteaa ja välillä viileää niin tuntui pientä jomotusta vaivan paikassa. -22:43
2008-11-16 sunnuntai
00:20 Muistinko sanoa että minut otettiin sisään sairaalaan. Tuli pieni paussi kun sain lisää juotavaa. Aamulla pääsen käsittelyyn. Taidan koettaa nukkua. -00:56
18:00 Mitenköhän kova olen miettimään. Selasin tässä kahvin jälkeen lehtiä. Sänky tekee vaikka millä tavalla onnellisemman elämän niinkus ihan. Taidan miettiä sellaista että mikä on olennaista tahikka totta. Luokittelua asioille pohdin. Tarvehierarkia minun mukaan taitaa olla keskeneräinen. Kai se niin pysyykin. Kun asioita voi selitää vain rajallisesti. Taidan luulla niin että maailmassa on niin paljon asioitä että ei voi tajuta. Osia tai osasia voi selitellä tarkastikin ja silti onko se tarkkaa. Nyt mieleeni tuli että onkohan luonteessani joku hinku päästä asioisat perille tyytymättä annettuhin selityksiin jotka aika usein saatan nähdä hiukan pinnallisina tai ristiriitaisina minua tyydyttämättöminä. Miksi olen tämänmoinen. Tänään oli kunnon itku lähellä. Ehkä tajusin että minun ei tarvitsisi olla niin katkera maailmalle kuin olen ollut. -18:10
2008-11-19 keskiviikko
14:24 Kävin polttamassa pikkutuleni pihatiellä ja alkoi lopussa varpaat kylmetä niin kovin että koski. Vaan pidän hurjasti pienestä tulesta. Nyt syttyi ihan sekunneissa isoksi kun taisi olla reilusti kevyttä ja syttyvää pohjaksi. Muitakin asioita on mielessäni ollut ja on mutta olen ollut aika raskasmielinen enkä jaksanut kirjoitella. Nyt juon aamupäiväkahvini. -14:28
2008-11-20 torstai
11:09 Noustessani kello 10:49 huomasin puiden oksilla lunta ja lunta satoi reiluina hiutaleina. Käväisin katsomassa ulko-ovesta pihalle ja tallustin vähän rapuilla. Lumi oli pehmeää ja hellävaraista eikä äkkiä ollenkaan kylmää. Nyt sade on niukentunut. Äsken loppui mutta taas tulee limihippusia pikkusia. Pelkäilin mutta sittenkin päätin koettaa kipaista rannalle. Sateenvarjo olisi hyvä varmaan reilussa lumisateessa mutta menen kohta kokeilemaan ilman shortseissa ja sandaaleissa. -11:13
11:34 Aika jännä juttu oli rannassa käynti. Enkä tainnut osata edes ajatella että senkin vielä voi tehdä aivan ennen kokemattomalla tavalla. Menomatka oli helppo kun oli tyyntä. Korkeat vedt olivat tuoneet niin upeat kaislavallit rannalle että piti vähän miettiä miten veden äärelle pääsee. Arastelin liukastumista koska ei huvittaisi kolahtaa ja pyörtyä raikkaalle kalliolle. Vesi oli sopivalla korkeudella ja otin jo rannalla henkäyksiä kestääkseni pulahuksen tuoman säikähdyksen. Oli hetkonen aika naurua kun olis sitten heti saanut sandaalit takaisin jalkaan. Paluumatkalla alkoi varpaita koskea kun saivat vilakkaa mutta ei kerennyt tun to lähteä kun eihän matkaa ollut kun pari minuutia. Kokonaisuudessaan aikaa meni kotiovelta lähdöstä paluuseen yhdeksän minuuttia jossa mukana pyyhkimistä oveni edustalla.
Nyt ihmettelen seuraavaa haastetta eli kahvin keittelyä. En mene paljasjaloin. Eilen tein pikkutermariin teevettä tulella ekaa kertaa. Otin jalkojen alle tulisijan kantomuovikassin ja sen sisällä toisen hanskan. Ei paljon varpaat kerenneet siten palella. Huomasi heti kun otin kassin altani pakatessa ja takas lähtiessä. -11:44
12:00 Kun luin Piko ja Fantasio sarjakuvaa nukumaan käydessäni huomasin itselleni aivan uutta. Käänsin muutamaan kerran uuden sivun ja en huomannut ollenkaan ajan kulua ja törmäsin aukeaman loppuun aivan yllättäen. Tein niin muutaman kerran ja laitoin postikortin sitten väliin jatkaakseni seuraava kerta.
Äsken putsasin kotipöksyjä käsin ja huomasin ajatuksen kulkevan. Siinä olin samantapaisesti uppoutunut kuin lukiessa mutta aktiivisemmin koska ajateltava oli omasta päästä löytynyttä. Ajattelin kertoa tässä että koetin päättää viedä kolme kirjaluetteloa kierrätykseen. Olin säästänyt niitä kun niissä on niin näppärästi kirjan tietojen yhteydessä viivakoodit. Sain luettelot aikoinaan aika kauan sitten isoäidiltä ja niitä oli tullut isoisän kirjoittajuuden seurauksena. Luettelot ovat vuosilta 2000 ja 2001. Oikeastaan minun ehkä kannattaisi suunnata tekemistäni pikkuasioiden näpräämisestä siihen että kehittelisin menetelmiä miten näprätään. Maailmassa on niin paljon näprättävää että en ehdi edes tietää saatikka tehdä. SItäpaitsi suuri osa ihmiseläinten asioista on jo kohtalaisen perusteellisesti näprätty. Siis jo tuotantovaiheessa. Epäsysteemi on vaan niin kiero ja epäekologinen että tuottajien on pihtailtava juttujaan useasti. Voi että sairasta. Ei yhtään ihme että olen melkein kipeä mielessäni kovin usein. Se kaulan tienoilla ollut karkeus pyöräiltyäni Helsingistä on tiessään. Huomasin kyllä viimaa kaulalla ja varsinkin ajaessa pyörällä alamäkeen hurjahkoa vauhtia. Kun kävin ekoja tulikahveja keittelemässä tuntui että kaula karaistumisen mukana eheytyi. Pala palalta. Jossakin luin jotakin karaistumisesta. Että karastumisharjoitukset tuotavat kehoon jotakin vasteita. En ollut ennen ajatellut karaistumista kuin tottumuksena mutta sehan on harjoittelun tulosta eli tapahtuu muutoksia. Sekä ihan tuntemuksissa mutta varmaan materiaalisemminkin ihan verenkierrossa ja vaikka sen ruskean rasvan mahdollisesti muodostuessa. Ja varmaan monenmoista kemiallista tapahtuu kropassa. Huomaan aina rantaan lähtiessäni kropan tulevan normaaliveltosta melko skarpiksi kun sää on sellainen joka ei vedä yleensä ketään muita pulahtelijoita veteen. Siis varsinkin nyt kun keksin mennä uimashortseissa kotoa asti nyt syksyllä. Luulen että käyn niin vähän ja niin nopeasti että kroppani ei harjaannu kovin paljon karaistumisessa mutta vähän kuitenkin. Nyt kävin tuumimaan että jos en menisikään jalkineet jalassa kahvia keittämään vaan ottaisin jonkun maton alustaksi. Tuntuisi vaan niin turhalta jättää käyttämättä luonnon tarjoama mahdollisuus karaisuun. -12:23
22:30 Nyt tuntuu oloni niin huonolta että helvetin paskat huvittaa kertoa pikkujuttuja joita olisi kerrottavana. En ole tainut ennen ajatella näin mutta nyt tuntuu että sallin kohdella itseäni kunnioituksetta kuin en juuri olisi olemassakaan tai sitten olen helvetin pikkumainen. Ei vaan taitaa molempi edellisistä olla totta. Pikkutarkkuutta en aio jättää mutta kyllä voin siinä joustaa mainiosta ja se miten tulen kohdelluksi saa myöskin huomiotani osakseen. Niin minusta on sanottu että ajattelen liikaa josta olen eri mieltä sillä lailla että ajattelua ei välttämättä tarvitsisi vähentää mutta tekoja välillä lisätä ja tehdä. Minusta on sanottu että olen pitkävihainen ja tuossa taitaa olla perää koska minun on vaikea näköjään niellä loukatuksi tulemisia. Loukkaannun henkisesrti ehkä hieman liikaa sekä fyysisesti potkituksi tulemisesta että muunlaisesta törkeästä käytöksestä. Ja toisaalta en tiedä onko noin. Tunteet antavat tärkeintä tietoa ja se puoli minussa pelaa helvetin saatanan hyvin. Ja on minua sanottu havaintokykyiseksikin ja siinä on itua paitsi että sekin kykyni on kyllä varsin rajallinen.
Panen poskeni pärisemään virrrestä. Taas lasini ovat hukassa. Tämä jatkuva hukkailu alkaa olla yksi päähankaluuteni. Useimmiten löydän etsimäni ja välillä helposti ja joskuis ei. Yksi bravuuri oli kun etsin pyörän raskasta lukkoa kovin ja vasta kun ajattelin selkeästi pyörää kellarissa tajusin että pyörä on tietenkin sillä lukolla lukossa. -22:47
23:44 Taisi eilen Jari soitella ja pyytää torstaitreeneihin katsomaan ja ainakin uimaan. Hain päivällä leipää ja kävin kirjastolla. Hovinsaaren koulu on sata vuotta ja siitä inspiroiduin kyselemään että miten niitä vanhojen lehtien mikrofilmejä voi katsella ja melko helppoahan se on ja työlästä. Tosin filmin pujottamista pitää mennä harjoitelemaan kun vain näin sen. No juu olinhan aikoinani innokas 16mm filmiprojektorin käyttäjä. Ja muutoin joskus koulussakin olin koneenkäyttäjänä biologian tunneilla muistaakseni.
Soittelin Pekalle ja olivat menossa Public Corneriin ja menin sinne siten ja olikin tapaaminen pitkästä aikaa. Sen perään olin menossa uimahallille mutta sitenkin kävin ensin hakemassa kotoa uppisvehkeet. Minulla oli vain uimakamppeet kun olin kuvitellut ensin käyväni uimassa ja sitten välipalalla ja siten treenejä katsomaan. Näppärästi meni hyvin kulkevalla pyörälläni kamppeiden haku patsi vähän joissakin paikoissa kovettunut lumi teki menoa huteraksi.
Uimahallille mennessä olin hiukan raivona ja ajattelin että pelaan vaikka riskillä. Uimahallilla olin varovampaa mieltä ja yllätyin jo sitä kun ensisukelluksella pääsin vaivatta pohjaan. Viime aikoinahan olen saanut pumpata aluksi monta kertaa pohjaan nenästä kiinni pitäen ja puhaltaen että paine on alkanut tasautua. Ja peli meni melko hyvin. Tuli aika paljon sählinkiä kyllä mutta tuntui että pallotuntumaa olisi selkeästi lisää entisestä. Elikkä itse sitä pelaamista. Mitään kovin kipeää ei tällä kertaa sattunut. En edes huomannut koko rintaa pelin aikana. Tai ehkä kerran enkä siitäkään ole varma ja saattoi olla pelkkää pelkoa ja aristelua joka tuntui. Ja mukavaa kun jengissä oli mukana pari-kolme uutta pelaajaa. Jännä miten taas huiliajan jälkeen on taito muhinut ja mielestäni pallosimäni on selvästi kehittynyt. Yllätykseksi seuraava turnaus onkin jo lauantaina jolloin pitäisi olla Hämeenlinnassa kello 11:30. -00:01
2008-11-21 perjantai
01:57 Keksin tässä juuri uuden kirjoitusasennon. Äsken kirjotin punkassa kasa tyynyjä seln takana ja kommu sylissä. Nyt kommu on tasaisella patjamateriaalityynyllä ja se tyynykasa oikean kainalon alla kun olen oikealla kyljelläni. Tästähän voisi kehitellä jonkin venytyksen. Pitää sitten tehdä myös toiselle puolelle.
Taisin unohtaa tai muuten huolimattomuutta ja laiskuutta jättää vielä kirjoittamatta että keksin ratkaisun vafpaiden ja jalkojen karaisuun ja raikastamiseen. Eli kävin huuhtomassa teetermoksen ja kahvikupin purut pöheikköön paljasjaloin. Siis kaksi kertaa. Se ei kestä kauaakaan jten on helppoa selviytyä sen verran paljasjaloin lumessa. Eli noiden välillä kävin polttelemassa tulta kahviveden keittämiseksi lenkkarit jalassa.
Huisisti väsytti ja edelleen väsyttää kotiin tultuani treeneistä. Minusta tuntuu että minulla on jälleen alkamassa uusi aika. Äsken pysyin kuvittelemaan uusia rakentavia asioita. Tai oikeasti ei niinkään usia vaan vanhoja haaveita sain ajatelluksi todempina ja mahdollisina toteutumaan myöskin oikeina ajattelun lisäksi. Ja oikeasti uuttakin jotakin kai sain mietityksi.
Minulla on käsitys että ainakin joissakin jäätelöissä olisi kookosrasvaa. En tiedä mistä tuon idean olen saanut. Ehkä viime yönä opin että lämpimillä seuduilla olisi runsasta intoa panna pystyyn öljypalmuviljelmiä. Mikä köyhää siinä että pannaan ensin alta matalaksi sademetsää. Lajirikkainta eliöympäristöä. Siltä osin erityssääli että Sumatralla asuu oranki. Aikamoinen orava. Siis jäätelö menee automaattisesti boikottiin ainakin kunnes olen selvittänyt sisältöjä. Onko esimerkiksi kermajäätelössä kermaa tai mitä ja mitä muuta. Juu voisihan jäätelönsä tehdä itse ja olen joskus lukenut että niin voisi saada tosiherkkua. Voihan nenä onpa minulla hienoja haaveita. -02:23
12:34 Kun minä hölmö juuri vasta nousin niin näin taas ikkunastani ihmeitä. Puut melkein pitsinä lumesta ja kirkas sää. Vähän tyhmän tuntuista näin valvoa myöhään mutta miten oppisin aikaiseksi. Minun on hieman työlästä kuvitella itseni aamulla virkuksi.Vaikka olenhan kai joskus ollut. Eilenkin väsytti niin hyvin. Surettaa että olen niin höhlö. Todella tyynen näköistä. Voi olla että voisin kipahdella uimassa ytä hyin tai paremmin lenkkareissa kuin sandaaleissa jos nyt menen sillä varpaat ovat vähän vaarassa saada vilakkaa. Pistäydyn huuhtomaan iltakahvin porot pusikoihin varpaisillani. -12:40
15:36 Käväisin Ulosottotoimistossa kun en tajunnut sieltä tullutta kirjettä. Monta paperia ja se oli il moitus joka ei vaadi toimenpiteitä. Eli siis veronpalautukseni menee ulosottoon.
Tulin käväisemään Kotkansaaren terveysasemalla. Peruin maanantain lääkärintarkastuksen kun eilisen trfeenin perään ei enää tunnu että vaivani on niin iso että siitä erityishuolta tarvisi kantaa. VÄhän välillä tuntuu mutta ei kovin usein ei kovin kauaa eikä kovin kovasti.
Selailin Terve potilas lehteä ja älymystyhin. Totta että kylmettym inen ei sairastuta mutta sen aiheuttama stressi ja vastustuskyvyn lasku kai jo sairastuttaa. Eli ei tarvi erikseen mainita toista påuhumatta m yöskin toisesta. Se ei vaan ole muutoin kovin totta vaan toitottamista. Tänään olen käväissyt jo kaksi kertaa vähän tallustelemassa pihatien lumipinnalla. Kokeilin täällä terveyskeskuksessa myös verenpåaineen mittausta. Pulssini oli hurja 80. Olenkohan eilisestä vielä poikki. Verenpaine oli 138/85 ja toisella kokeilulla parin minuutin päästä 132/84. Mittari puristaa kyynärvartta niin kovalla paineella että varsinkin ensimmäisellä kerralla jännitin sitä. -15:46
23:42 Kävin Pasaatissa ja juuri silloin Jouni soitti että hallimelontavuoro alkaa. Ostin Jormaa pullon Alkosta ja menin uimaan. Sukeltelin ja uin 500m sekarin eli sekari väärin päin ja perään perhosen päälle kylkipotkut. Käsieskimolla aloitin heti ja se meni helposti poolokajakilla. Tein aika paljon eskimoita käsin ja melalla ja kuvailin. Opin entistä näppärämmän käsieskimon kun sain kroppani lähemmäs kajakin takakantta noustessa vedestä ylös ja silloin ihan melko pieni veden silittely kädellä riittää että pääsee veden varasta pystyyn. Nyt olisi kiire huilimaan jotta aamulla valmistautuisin lähtemään Hämeenlinnaan uppisturnaukseen. -23:46
2008-11-22 lauantai
08:39 Ollaan nyt ajossa vihdoin Puden ja A-P:n kanssa uppopalloilua kohti. Olen suhteellisen keveästi varustautunut pakkaseen mutta enköhän jotenkuten selviä.
Aamutoimet menivät tavallisen oloisesti siis sikäli että hieman sähläykseltäkin välillä tuntui. Ajattelin että jutut pitäisikin laittaa valmiiksi jo ennen edellistä iltaa ja ihan koskien mahdollisia eväsputeleita ja rasioita siis kaikkea. Olen ollut luottamuksessa että aamulla kaikki hoituu mutta alan olla selvillä että silloin asioihin joihin ei ole vähään aikoihin koskettu sisältyy aika paljon luuloa. Toisaalta laiskuuttani alan ymmärtää. On kovin vaikean tuntuista ryhtyä mihinkään useasti.
Viimeaikojen hajamieliset tavarakatoamiset ovat herätelleet minua siihen että asioilla pitäisi olla omat paikkansa. Paikka voisi olla joskus vaikka tasku aivan hyvin tai kiinni narussa tai jossakin kuten avaimet usein ovat. Melko pieni katoaminen oli kun Julpalla kokeilin pumppua lainaksi ja samalla hukkasin takarenkaan kirkkaan tulpan. Eli samanlaista korvaavaa osaa en hevin saa. Täysin samantapainen haaste kuin yleensä korkin tai kannen hukkaaminen. Yksi ei niin hajamielinen vaan sähellyksenomainen touhu on kun räplään uuden pyöräni kahta lukkoa. Sidoin avaimet samaan kengannauhaan jonka lenkin toisesa päässä ovat vanhan pyörän ja kodin avaimet. Eilenkin parkkeerasin useahkoja kertoja ja alkoi vähän tuntua sähläämiseltä välillä. Jaa nyt tulin ajatelleeksi että molempiin lukkoihin sopiva avain voisi olla helpotus mutta ehkä hankala toteutettava paitsi jos olisi esimerkiksi Abloyn lukkoja sarja mutta jotkin munalukot olisivat vielä enemmän sähellystä. -09:04
14:44 Katselen tässä uppopalloa screeniltä. Kuulin puhetta maalitilanteesta. Näyttö ei oikein näy tänne lehtereille. Ajattelin että miksikä pelitilanne ei näy videossa. Se tietysti vaatisi tilanteen olemista jollakin koneella ajantasaisena ja sen tiedon mixeröintia videosignaaliin mukaan.
Äsken meillä oli peli Nasuja eli naisten maajoukkuetta vastaan ja meidän joukkue teki aika lailla maaleja. Minä tein kaksi. Minun oli hieman raskasta hengittää sisään kun rintakehä oli joustamattoman tuntuinen. Pelin päälle vetelin eväsleipiäni samaa lajia kun söin aamupalaksi ja omenan sekä kaneliomenajogurttia. Aika hyvin toimii urheilujuomana ennen peliä nuolaista ehkä parin-kolmen gramman suolakeko kämmeneltä ja juoda vettä päälle. -14:53
18:28 Hieman tässä siemailin Jormaa. Latasin sitä 0.6 litran muovipulloon muiden eväiden seuraksi. Sehän on marjakoktailia. Olen Puden kyydissä Kotkaa kohti. A-P jäi pelimme jälkeen tuomaroimaan seuraavaa peliä ja menee omille teilleen elikkä olemme tässä kaksin nyt.
Pude sai pelissämme Jyväskylän uppopalloilijoita vastaan potkun kasvoihinsa. Maski oli välissä ja upposi otsaan tai nenän tyveen. Pika-apua tuli Venäjän Betta-joukkueen huomasta ja nyt pelin jälkeen kävimme etsimässä lisäapua. Kaupungin terveysasemalle pääsi hyvin sisään mutta se ei ollut toiminnassa mutta saimme sieltä ohjeet keskussairaalalle. Ahveniston kyltissä sitten olikin punainen risti ja modernin oloinen kovin tilava ensiapuosaston sisäänkäynti löytyi. Sairaanhoitaja arvioi haavan 5mm syväksi ja 1cm pitkäksi ja oli mieltä että tikkejä tarvitaan vaan kutsuttu lääkäri sanoi kättelyssä että liimaus riittää. En ollut haavojen liimauksesta ennen edes kuullut paitsi että suhkepullosta laitettavaa suojausta käytetään. Liima oli sinista aika pienestä putkilosta. Venäläiset olivat laittaneet jotakin violetin vivahtavaa ainetta kynästä ensiavussaan haavan ympärystään eikä väri irronnut pyyhkiesä. Muistin että aikanaan Neukkulandiassa aika usein näin sen väristä ihmisillä kun vaikka on pintanaarmuja polvissa tai jotakin sen taapaista. Joka tapauksessa väri on tuttu mutta yksityhiskohtamuistoni hataria.
Olenpa ihan sekaisin kun kysyin olemmeko Hyvinkäällä. No ou jees olemme kehä kolmosella. Siis jees ou nou.
Toisessa pelissämme aloin seota sukelluksissa. Se oli uutta minulle. Ensin yhden kerran sukelluksissa minulla ei ollut suunnasta mitään hajua. Rupesin näkemään johtoja eli olin menossa vesituomarin osastolle. Sitten yritin katsella muihin suuntiin nähdäkseni maaleja ja jotenkin hitaasti rupesin mitään tajuamaan. Yksi tosiaan pölhöläläinen moka minulta oli syöttää pallo suoraan vastustajalle saatuani sen haltuuni oman maalin tienoilla. Minulla jotenkin sekosi ensimmäisen pelin siniset peliasumme ja toisen pelin valkeat. Nyt huomasin sen että tosiaan huomio herpaantui minulla kun aloin olla kovin puuskutuksissani. Pitä ruveta tekemään treeneikssä aika tiukoille ottavia harjoituksia. Eikä niitä ole tietty pakkokaan vedessä tehdä vaan voisin vaikkapa lenkkeilläkkin. Öyhöyh puhunkohan taaskaan realistisia.
Menomatkalla päätin että tulen Kotka Diversin pikkujouluun illalla josta pulitin Pudelle 25 euroa. Saapa nyt nähdä missä vaiheessa kerkeämme paikanpäälle. Tässä on keskusteltu aika tavalla Puden kanssa. -19:24
2008-11-23 sunnuntai
18:59 Datariinassa oli makean oloinen sauna. Ensi kertaa näin saunassa oikeita pikkutyynyjä ja otin pienen lepohetken. Oli höyrysaunakin ja aika kuuma. Löysin lauteen höyryn takaa kuuman. Sain siihen kuitenkin asettaudutua. Sitten alkoi höyryä pihistä lisää ja lisää. Kohta tuli tukala polttava olo ja minun oli kiireellä tosiaan ryömittävä ulos lattianrajassa ja juuri silloin Jari tuli saunaosastolle sopivaan aikaan todistamaan hassua tilannetta. Pikkiksissä tuli syötyä juotua keskusteltua katseltua valokuvia ja siis saunottua.
Eilisillan mittaan aloin olla aika jurrissa. Epäselvästi muistan menneemme Amarelloon ja loppuillasta minut saatettiin sieltä ulos koska kuulemma törmäilin ihmisiin enkä millään meinannut ottaa sitä uskoakseni. Luurasin sitten pihalla kunnes kaikki alkoivat lähteä ja kävin jengin kanssa pizzalla. Kävelin kotiin ja matkalla taisin saada itkukohtauksenkin pitkästä aikaa. Matka tuntui aika pitkältä pikkupakkasessa.
Lepäilin tänään vain kun oli aika kolotteleva olo. Ilkka soitti että tänään on menossa Eppu Normaalin keikalle Amarelloon. Myöhemmin myös Kärsä soitti että on ylimääräinen lippu kyseiselle keikalle. Aattelin että mikäs siinä tulen mukaa. Lippu kustantaa 15 egeä.
Kirjoitan nyt kyljelläni maaten. Aluksi tuntui ihan kömpelöltä mutta tuntuu nyt jotensakin jo sujuvan. -19:13
19:15 Tulin juuri ajatelleeksi että voisin kokeilla käydä rannalla pulahtamassa kylpytakkisiltani. Tai oikein hurjassa kelissä päällä saisi olla vielä pitkä sadetakki. Se voisi olla tosijees. Ja kenties vielä jotkut huopatossumaiset jaloissa. Tosin minulla ei sellaisia ole. Voisi kokeilla villasukat ja saappaat. Ja minun pitää panna kiirettä. Pakkasissa ranta alkaa tuota pikaa jo kenties jäätyä. Pitää käydä tsekkaamassa pihalla käyden hiukan säätilannetta. -19:19
2008-11-24 maanantai
18:13 Olisi ollut siistiä saada eilen kirjoitettua mikä eilisen on. No se jäi mutta nyt sen teen. Siis keksinkin yksinkertaistetun jutun. Normaalien resuisten sisävaatteiden päällä vain fleece ja jalassa vanhat ne euron lenkkarit tallustin rannalle kamera taskussa. Ajattelin että teen tutkimusmatkan ilman mitään suuria vaatimuksia. Rannalla oli jännää kun lunta oli tullut reippaasti ja kaikki vesirajat olivat kätkeytyneet pehmeään lumen piiloon. Olisi voinut olla moka kävellä kallion viistoa reunaa kohden kun lumi olisikin voinut valahtaa jorpakkoon. Vaistomaisesti etsi laakeinta kohtaa jossa hiekka viettää veteen ja siinäkin vettynyt lumi pinnalla. En voinut vastustaa enempää hyvän tilaisuuden kiusausta ja aloin heitellä vaatteita pois. Käväisin vain käsipohjapulahduksella jota piti täydentää toisin päin kastautumisella kun luulin selän jääneen kastumatta. Luulen että minulle on aika nopeasti tullut varpaisiin kylmänkestävyyttä lisää sillä tuntuu kuin niitä ei niin nopeasti enää kävisi vilu pakottamaan kipeästi. Pulahdettuani puin vaan suoraan samat kamat päälle. Yläkroppa varmaan kerkesi kuivua tuulessa tai enemmänkin paksu kerros paitoja imi kosteuden enkä kotona enää tuntenut mitään märkyyttä. Yhdet verkkarit vain jaloissani kostuvat sen verran että vaihdoin ne kuiviin. Joka tapauksessa siitä tuli yksi jännimmistä rantapulahduksista tähän mennessä. Luulin että rannalla olisi edes hämärää mutta valkolumi teki sen eri valojen kai heijastuessa aivan helpponäkyisäksi.
En ole pitkään aikaan ollut paikkakunnan paikallisbussissa. Illalla mentiin sellaisella numerolla 12 BePoppiin. Vaiko Amarilloon en tiedä jonnekkin kuitenkin. Oli kohtalainen jono vaikka kaikilla oli liput jo valmiiksi. Narikkaan vaatteiden saaminen kesti oman aikansa. Eput soittivat ja lauloivat lujasti ja reippaasti. Keskivaiheilla korvani alkoivat puutua mutta turtuivat kai sitten eikä enää haitannut. En ole mikään erityinen fani. Lopussa oli kolme encorea ja viimeisessä kappaleessa poliisi pamputti niin hyvin että se kyllä kruunasi homman ihan tasan. Mentiin taksilla takas ja lunta tuprutti niin että näkyvyys oli välillä ehkä enintään 50 metriä.
Sain mentyä nukkumaan kohtuuajoissa ja herättyäkin. Olen taas päättämässä että pitää ruveta aktivoitumaan. Taisinpa illalla aloittaa lukemaan kirjaa jossa käsketään kääntämään aika menemään taaksepäin. Hoitamalla terveyttä ja olen sen jo tehnytkin. Löysin netistä tekijöiden sivuston ja opin että olisi hyvä harrastaa rauhallista pitkäkestoista liikuntaa joka käyttää rasva-aineenvaihduntaa ja kehittää kestävyyttä. Pitkä rauhallinen pyöräily varmaan on juuri sellaista. Kovempi liikunta alkaa käyttää nopeammin sokereista saatavaa energiaa sanottiin.
Tein sittenkin aamupäiväkahvini pihalla tulella pitkähkön haikailun jälkeen. Taas jouduin käyttämään toisenkin tulitikun ja pidän itseäni typeryksenä tai vähintäin kömpelyksenä. Tuuli ei aiheuttanut mitään vaikeutta vaan se että ensisytykkeeni oli mytyssä ja kun pöyhensin jutut niin lekko oli toisella yrityksellä heti päällä sekunneissa. Jatkan edelleen silloin tällöin tulisijan miettimistä päässäni ja keksin ideoita mutta en ole tehnyt mitään aineellisiä säätöjä pitkän aikaan. Möhläsin veden kiehuskellessa kun pidin hanskakädellä keittötölkkiä pinnan varassa tulella ja sitten otin pinnan toisestä päästä kiinni hanskattomalla kädellä. AIvan säikähdin sormien palaessa mutta olen edelleen tyytyväinen nopeaan reaktiooni tumpata saman tien sormet lumeen. Se varmaan auttoi hyvin koska kuuma sattui. Ei tuulut kipeää muistoa vaikka kolmessa sormess on edelleen jälki. Vasemman käden etusormessa raita ja pekalossa sekä keskisormessa j:n puolikkaat pinnan pään kurvista. Olisi hyvä saada maito pikkuhiljaa jonniinmoiseen luonnon jääkaappiin.
Pyörä kulki välillä pomppien ja välillä huterosti tai raskaasti auraamattomilla ja auratuilla teillä. Hain leipiä ja sain pullaakin ja leikkeleen ja makkarapaketin ilmaisten kyllä että mieluummin pysyn kasvispuolella.
Lueskelin kirjaston lehtisalissa jonkun lehden ja joitakin selailin. Olen alkanut uunoilla että minulla voisi olla kevyt tietokone jolla saisin harrastamiani tietojen keräilyjä tehtyä saman tien. Ja tietysti tämä kommukin riittäisi teholtaan mutta sopivat ohjelmat uupuvat. Tässä kommussa olisi kyllä kolme parempaa ominaisuutta mitä missään matkatietokonessa. En edes laskenut tuohon keveyttä ja taskuun mahtumista vaan sen että tämä on päällä saman tien kun kannen aukaisee ja tämän virta riittää aika pitkän näpyttelyyn ja juuri edellä sanoittuihin liityvästi se että tämä on heti saatavilla kun opiskelen kaiken maailman enemmän ja vähemmän mielenkiintoisia juttuja.
Hups huomasin tuossa kirjaston kirkonpuoleisen seinän tolpan vieressä mahtavan kaktuksen. Kotona oli tuon tapaista lajia kun olin pieni. Niitä tuli kiusattua raapimalla kun sitten vuoti valkoista maitomaista. Saman tapainen harrastus kuin pienenä mökki-illoissa säätää kynttilöiden reunoja niin että ne alkavat valua kaiken sulan steariinin. Olenkin unohtanut tulilla sulatella juustoista säästämääni vahaa ja kynttilöiden jämiä sytykkeiden lisäpolttoaineeksi. -19:00
2008-11-25 tiistai
19:12 Käväisin uimassa eilen illassa pitkähköstä aikaa hieman pidemmän matkan ja koetin uida oiken laiskahkosti ja rennosti. Uin noin 2000 metrin sekauinnin s+k+p+r. Taisi olla kaikissa lajeissa vaikeata pysyä laskuissa kun aina välillä ei ollut mitään laskentoa mielessä ja arvailin sitten paljonko olen mennyt.
Tänään kun on lämmin nuoskalumi huomasin että en olekaan niin paljon karaistunut kun luulin. Kuivassa lumessa on helppo tepastella vaan tänäisessä märässä alkoi jalkoja viilentää aika tavalla.
Söin eilen illalla sen koko 300g broilerileikkelepaketin ja pullaa vetelin runsaasti. Aamulla oli melkein paha olo.
Kuvittelin tänään käyväni Karhulassa mutta tiedusteluretki postilaatikolle antoi idean jättää se väliin kun tiet arvaten ovat raskasmenoiset. Kävin lähi-Siwassa ja tein pihapolttoiset kahvit. Olen syönyt rutosti. Muun muassa melkein jo koko kilopitkon.
Kävelin kirjastolle askarrellakseni mutta aika on vähissä. No vähän ideoin kuitenkin. Järjestystä tarvii tehdä. Organisointia moniaille aiheille ja yksityiskohdille. Lähden kävelemään uimahallille räpyläuintitreeniin. -19:21
23:14 Meni melko kömpelösti treeni. En tietysti saanut ilmaa hurjalta syömseltäni. Ja kun olin energiaton niin oli kuin en osaisi potkia mitään. No sentään toisaalta on helppoa mennä vaan edestakaisin melkein kuin tyhjäkäynnillä. Tein lopuksi muutaman spurtin ja hengästyin hyvästi jo yhdestä 25m räpiköinnistä kroolaten. Niin huomasin myös että on ihan närästäväkin olo.
Käytiin Rossossa AD:llä. Muiden oli pizzannälkä mutta minulla oli vatsa edelleen täysi. Otin vain pitkän 6:10e suolaisehkoon hintaan. Muut menivät sitten kyydillä mutta minä kävelin että edes vähän ylenpalttista edergiaani kuluisi. Lopulta tuntui kuin alkaisi kuluakin kun hieman oikein talsin lumessa. Nyt vedin pienen iltapalan ja otan loput teet evääksi tietsikalle. -23:20
23:22 Ai niin lisään että olisi ollut juhlallista käväistä pulatamassa rannassa kun patikoinnista alkoi tulla hiki. Kävin sitten vaan normin mukaisessa viileässä suihkussa ja oli sekin ihan kiva juttu. -23:23
2008-11-26 keskiviikko
11:35 Keksin siis että postilaatikolla käynti olisi kohtuullinen eikä ollenkaan vaativa pieni karaistuskäynti. Mennessä sipsutin 55 askelta ja palatessa 49. Lisäksi molemmissa päissä viimeinen puolikas askel kun takajalka tuli perille päässeen jalan rinnalle. Portaat olivat mukana laskennassa koska laskin askelia jotka tapasivat lunta.
Olen aika poikki. Eilen taisi tulla muhkusti sittenkin kaiken kaikkiaan liikuntaa. Toisaalta vatsa ei tunnu ollenkaan hoikalta. Ja opiskelussani olevan kirjan kuuden liikuntakerran ohje kolahti minuun. Tai oliko se kuuden liikuntapäivän. Niin ajattelen. Tuumin lauantaita tai sunnuntaita valinnaisesti huiliksi.
Pieni piristävä aloituskahvi olisi sopivampaa kuin minun iso kahvini nyt eikä isoa aamupalaa. Äsken olin mieltä että en oikein viitsisi vaivautua pihapolttoiseen mutta kun sain käväistyä ulkona niin mieli hieman jo muuttui. -11:44
14:07 Taas alkoi sataa lunta. Taidan meinata silti lähteä kävelemään pukien raskaahkot maiharit. Tuntuu vaan että energiaa rupeaa muuten jäämään varastoon. Sitä paitsi se on raikastava kokemus taittaa matkaa höytyväisten seassa. -14:09
23:45 Olin hieman väsynyt tänään mutta silti ajattelin etten jymähdä paikalleni vanhempaan tapaan. Kun meinaan uudistua ja alan kuvitella että toiminta on viesti kropalle jotta se alkaa tapahtua. Kävelin samoissa raskaissa maihareissa kuin eilen. Eilen Kotkaan ja tänään Karhulaan. Käväisin kirpparilla. Olisin mennyt kirjastoon mutta se taitaa olla vain neljään asti keskiviikkoisin. No yllätyksekseni löysin muhkean verkkokassin ja muutakin. Hankin noin 114mm halkaisijaisen muovisen surennuslasin ja nyt on hurja mielenkiinto nähdä sen teho joten kevättä odottelemaan. En tosin meinaa paikoilleni jäädä vaan se on taustaprosessina. Tavallaan samoin kun nyt melkein auringottomana aikana valmistua aurinkoisuuteen ja ties mihin.
Kävin uimassa hieman Karhulan uimahallissa. Uin kaksi kertaa satsin jossa oli kaksi kertaa kutakin lajia 50 metriä yhteen perään. Uinti kesti aina 1 minuutin tai vähän alle. Eli hitaahko olen edelleen. Huilasin välillä puoli minuuttia tai siis lähdöt puolentoista minuutin välein paitsi kahden sarjan välissä noin kolme minuuttia huilia. Otti aika koville eli pani puuskuttamaan. Tuntuu etä teki hyvää ja se oli puhdikkaampaa treeniä pitkästä aikaa. Tokalla kerralla osasin uida selvästi siistimmin kuin ekalla ja ainakin rinnassa oli noin. Uintijärjestys oli r p k s. Sitten yksi 200 sekari samalla järjestyksellä ja parit sukellukset. Kävelin takaisin enkä ollut kamalan poikki. En tosin lähtenyt enään minneen makkaranpaistoon vaan mikrotin ne. Ekaa kertaa elämässäni.
Liikunnan jälkeen oli aika uudistuva olo ja ajattelin jotakin lenkkeilyä nopeaan. Huomiselleko? Jospa oikeasti ihan hölkkää ties mitä. Nuuh tuota katsotaan. -23:56
23:58 Minulle jäi fiilis että kompaktisti on sekavaa sanoa äskienen uintini joten näin. Joka pätkä 50m lajeja r r p p k k s s huili r r p p k k s s. Uintipätkien välissä siis se puolisen minuuttia ja välitauolla kolmisen minuutia. -00:00
2008-11-27 torstai
13:34 Voipa tuntua avaralta että osaan sanoa vähän uudella tavalla tuuleni ja se on hapan. Luvussani olevan kirjan toinen kirjoittaja sanoi että kannattaa tehdä kuntoilemaan lähdöstä rutiini jota noudattaa koska jos joka päivä pitää erikseen tehdä päätöstä lähtemisestä on se tosiaan raskasta. Huomaan nyt ihan arkipikkuasiassa samaa. Ja varsinkin jokin asia joka kuitenkin täytyy tehdä. Jos sitäei tee heti saattaa asia palata ties kuinka monta kertaa ajatuksiin ja joka kerta kamppailee mitä tehdä. Minusta tuntuu että pitää ihan ruveta pyydystämään tämänlaisia asioita elämästäni ja koettaa tehdä niille jotakin. Voihan strösseli päiväkirjan kirjoittaminen taitaa olla yksi noista asioista. -13:40
16:56 Keksin äsken tehdä silleen että taas lähdin rinkan kanssa jalkasin liikkeelle. Meinasin hakea leipää ja onneksi meinasin. Tuli nimittäin kiire ja keksin uuden treenin siinä samalla. Nyt on nämä mustat dyykatut talvilenkkarimaiset. Eilen nimittäin alkoi hangata maihari vasemman jalan kantapäätä. Huomasin siinä pienen aukkopaikan tänään mutta en katsonut tai kerennut katsoa tarkemmin. Lähdin siis jalan rinkassa uppopallovehkeet ja pusakat ja vähän evästä. Paitoina päällä vain teepaita plus verkkaripusakka ja se oli aika sopivasti. Tuumasin etten missään nimessä enää kerkeä kävellen ja koetin laittaa vauhtia. Lähdin hölkkäämään heti pihasta ja lenkkarisillaan askel tuntui kovin kevyeltä. Tuntui että yhtä kyytiä en tule kyllä jaksamaan ja voisi tulla myöskin liian hiki. Siispä hölkkäsin noin sata metriä ja sitten kymenkunta rauhassa kävelin taikka noin tolppien välin joka on enemmän. Semmoinen pieni huili antoi mukavasti palautua ja matkan teko ei ollut vaikeaa missään vaiheessa. Ei edes jäisillä pinnoilla mutta luulen että sekä kenkien pito että jään nollakelipehmeys plus varovaisuuten ja kohtalainen tasapainoltaitoni pitivät minut hyvin pystyssä. Matkaan meni 25 minuuttia ja loppumatkasta olin ihan märkä. Kerkesin sittenkin myöskin saamaan leipää jota en edes odottanut. Niinkuin ennenkin olen sanonut niin tykkään tehdä asioita joiden tekemisellä on tarkoitusta sinänsä sekä tekemisellä on jokin määränpäämäinen tarkoitus. Siis liikunnalla itse liikunta ja terveys sekä matkan teko. Uinti on edelleen matkan tekona vähän nolla-asteella mutta se on välillä kivaa ja voinhan vaikka ajatella että se on matkaamista sulavampaan uppopallokuntoon sekä kenties vielä joskus oikeasti uintiretkeilyyn. Niin ja äsken hölkätessä ihan tuntui että tämä on jatkoa eilisen illan spurttien uinnille kun rasittavuus tuntui aika paljon saman kaltaiselta. Olen nyt kirjastolla ja kuivassa paidassa tietysti mutta vielä äsken housut tuntuivat hikisiltä mutta alkavat jo normalisoitua. Taidan tuulettaa vähän kenkiä jos kehtaan. -17:12
23:42 Taidanpa mainita että eväsjuomani oli banaanijogurtin pienet jämät ja sen päällä lolput maidot ja se oli helposti juotavaa. Taas sattumalta uutta oppia.
Kaupassa tein uuden konstin. Käytin kauppakärryä tukikohtanani ja kaadoin ensin maitoa termariin kylmentääkseni termaria ja sitten kylmennysmaidon eväspurkkiin josta osan join. Meni aika nappiin eli maitoa seuraaville päiville termarissa ja iltamaito purkissa. Eikä se purkki muuten vuotaa fuskannut hölkätessäni miktä pelkäsin. Rinkka tuli aika täyteen.
Uppopallojengiä oli ensin vähän mutta herui sitten pikkuhiljaa kohtaisen sopivasti. Meitä oli neljä vastapuolen viittä vastaan. Kyllä siitä ihan peliä syntyi. Alku oli helppo mutta sitten aloin puuskuttaa. Luultavasti olin aika poikki edellisistä päivistä ja saman päivän treenistä. Uuden jutun huomasin että en jääkään nin pitkään puuskutguksiin kujin ennen vaan vähän ajan päästä voi taas lähteä vähän pelaamaan ja välillä vähän enemmänkin. Oli aika riuskaa tänään. Oikean käden entisesti läi mitty pikkurillin pää sai tällin. Minä potkaisin polvella Jukkaa päähän. Onneksi kalloon sentään eikä johonkin herkempään kohtaan. En ollenkaan tajua kuinka se kävi. Siinä oli vaan iso hässäkkä joita välillä tuli koko ajan. Välillä jaksamiseni oli aika tipalla. Lopuksi harjattin altaan pelipään pohjasakka kaakelisaumoista irti.
Kävelin melko reippaahkoa tahtia aika raskas rinkka selässä kotiin. Matka vei noin 50 minuuttia. Me ni helposti paitsi oikea hartia oli tuskainen rinkan remmin alla. Jännä että kotiin päästyä hartia on rennon oloinen. Piti käydä vilakassa suihkussa kun hiki kyllä tuli. Jännä että jaksoin aika hyvin. Minussa on selvästi uutta puhtia.
Söin melkein yli-ison leipäanoksen teen kera. Joku vatsan seutu tai pikemmin rinnan ahdistelee. Ja ehkä vähän tämä potkittu rintanikin. Käväisin melko nopeasti tietsikalla ja tulin makuulle kirjoittele maan. Omenaa tietysti eväänä myös se ensimmäinen omena joka jäi iltapalan yhteydessä kesken. Maata käytyäni verenpaineeni oli 138/80 ja pulssi 70. Aika kohtalaista mielestäni ja eiköhän se kerkeä paneutua kunhan nyt saan levättyä. Ja ihan hyvin huomenna voin ottaa rennommin. Luen nyt vähän ja sitten nukkumaan. -00:01
2008-11-28 perjantai
07:55 Olen ollut hereillä jo puoli tuntia ja risat. Tosin melko zombiena. Mättää vaan aika raskaasti. Yllätyin kyllä mittarilukemista jotka tosiaan olivat laskeneet kun äsken mittasin verenpaine 117/73 pulssi 52 maaten. Tuntuu että unia olisi vielä jatkettava kun en tajua oikein mitään. En oikein älyäisi tehdä edes mitään missä ei tarvisi edes ajatella. Tai ei aivan niinkän vaan olen hiukan hapan. Minun itsenikin on omassa seurassani pirun mälsää niin saati sitten jonkun muun joka varmaan selvemmin näkee tolkuttomuuteni. No turha leimaa lyödä. Taitaa olla turha minun edes yrittää ajatella mitään olen vaan jumissa. -08:07
18:28 Kävelin taas kirjastolle. Ehkä 20 minuuttia oli aika passeli olo mutta sitten aloin jälleen lämmetä. Kun pääsin perille ja sisään oli jo hilkulla etten ole ihan märäksi tulossa.
Olin lueskelemassa päivällä kun tuli puhelu rahanlaskentaohjelmaani koskien. Menin sitten koneelle ja jonkin ajan päästä sain selvitettyä asian. Mutta voi kanttarellikastikekauha tissus dissus. Miten kömpelösti löydänkään tietoja. Yksi ja toinen pieni laskukin pitäisi kirjoittaa ja kaikki melkein siis kaikki tarpeellinen on hävikissä soiden perällä. Koin tosiaan tuskaa että touhuni voivat olla noin sotkuisat. Voipi olla että ennen minulla ei olisi ollut tarpeeksi avoimia silmiä näkemään tämä ja myöntämään sotku sotku sotku. Kuten olen kehittelemässä niin tähänkin asiaan tahdon kehitellä siistit ratkaisut. Pitää myös olla varakeino. Tämäkin on rakenteeltaan perusongelmia eli harvahkosti toistuva tehtävä jonka suoritus on opeteltava joka kerta uudelleen eli löydettävissä oleva ohjeistus ja tarpeisto olisi asian siisti hoitotapa.
Hoksasin myös uppopallomuksujen olevan perusymmärrysjuttu ihan sama jonka olen joskus muissakin asioissa tajunnut. Eli kun on saanut potkjuja ja antanut niitä ymmärrän että sellaisia vahinkoja sattuu. Oppisipa pelaamaan nasevan siististi niin se vähentäisi mahdollisuutta potkia ja olla potkittuna. Siis syöttöpeliä. Siinä tietysti pitäisi sitten olla aina lähettyvällä kamu jolle syötellä.
Nyt jo hoppua uimahallille. Lähden eskimotreeniin. -18:44
21:11 Tänään tuntui että on keksittävä pientä vaihtelua. Olisi tuntunut tylsältä olla tekemättä mitään ja nythän aion muutenkin liikkua melkein joka päivä ellei sitten joka päivä mutta välillä aivan kevyesti. Kävellä vain uimalallekin olisi ollut mälsää. Vaihteluksi puin pidemmän farkkupusakan joka myöskin kätkee pidemmän fleecen. Uimalalle otin pidemmät hulmuhelmauikkarit ja maskin ekaa kertaa. Olisin ottanut letkun pätkän hengityskokeilua varten mutten löytänyt sitä. Treenasin uimapuolelta vähän sukeltelua syvässä päässä. SKimotreeniin otin nyt pullukamman kajakin. En laisin muistanut että polvipehusteet ovat ihan hyvä olla. No toisessa kajakissa oli sileämmät paikat polville. Treenasin enimmäkseen käsieskimoa ja jonkun verran myös melaeskimoa. Jonkun verran molempia myös maski kasvoilla ja jokunen maskin tyhjennys veden alla. Kuvailin vähän ja pudotettuani kameran matalaan päähän en saanutkaan sitä käsin noukittua kun kameran rannehihnakin upposi pohjaan asti. Siihen voisi kokeilla jotain pientä kelluttavaa. Sain melalla kaivettua kameran pohjasta pöllyttämällä narun tulemaan ylös. Harjoittelin useaan kertaan peräkkäin viisi käsieskimoa yhteen suuntaan ja sitten heti toiseen suuntaan eikä se hengästyttänyt juurikaan.
Kirjastolta uimaan matkalla bongasin yhden uuden jutun. Siinä missä noin kuukausi sitten oli Laitinen onkin nyt Hard Sport Bar. Järjestys ja sisudtus on kokolailla eri ja ainakin nyt kuuluu jotain Elvisaikakausien musiikkia. No sanotaan Beatles. Otin limun ja kakkuakin on tarjolla. Tämä HSB on avatu tänään kello 17. Hieman aiemmin olisin voinut bongata kakun komean logon kokonaisena. Tässä oli vähän paussia kun kävin bongaamassa Gents-huonen jota ei ollut muutettu sekä sekä katsomassa millainen on uusi Smoking Area ja siellä tuli hieman keskustelua entisen ja uuden vertailuasiassa. Sohvaistuin on hieman hankala väsyneelle selälleni mutta nyt kun juuri hoksasin laittaa pusakkani selän taakse niin homma helpottui.
Pieni lisätieto eskimotreenistä. Loppuvaiheissa oikea käsi alkoi väsyä ja tuntui että liikerata jota teen ei ole kovin luon nollinen ja yritän kauhoa vettä suunnasta jossa kädellä ei ole paljoa voimaa ja olkanivelen kulma menee rasittavan tuntuiseksi.
Aika jännä sillä tuntuu että olen alkanut tottua kevyeen lisäliikuntaani eli tähän kävelyyni. Saapa nähdä miten homma alkaa rullaamaan. Yksi minua eniten ihmetyttävä juttu on että pohkeeni eivät ole alkaneet junnaamaan ja kramppaamaan eilenkään kun hölkkäsin rinkka selässä eivätkä uppopallotreenissä. Tänäänköhän luin nuorentumiskirjasta että kaiken maailman vaivat ovat nimenomaan seurausta liikkumattomuudesta vaikkapa nivelissä. Onhan minulla kokemusta oman selän jumittamisesta ja liikuntatyöstä sen kivuttomaksi saattamiseksi.
HSB juttu vielä että täällä ei ole naulakoita eikä päällysvaatteille ole muuta paikkaa kun sohvalle mukaan vaan. Nyt kun mietin niin tämä uusi on rennompi meininku kun pöytäryhmät eivät ole niin riveissä eikä ikkunaryhmä ole korotettu tai sitä ei ollenkaan ole. -21:56
23:30 Ihan kivasti kävelin kotiin. Tihuutti mutta sitä ei oikein edes huomannut. Siivosin matkalta muun muassa kaksi sateenvarjon jäännettä.
Sitä herkesin sanomaan että polttelen kartonkien ja nykyisin paperileipäpyssien seassa pieniä paloja erilaisia muoveja joista jotkin tiedän aivan siististi palaviksi. Jotkut taas käryttävät ja sellaiseen käryyn joutuessa on parempi olla hengittämättä tai vielä parempi hengittää ulospäin. Tänään vetäisin pienen henkosen ja jo selainen tekee olon pitkäksi aikaa hölmöksi. Se tuntuu siis tod tod ikavältä jo het het. Minun pitää käydä kompensoimaan tuota ulkoilemalla raittiimmassa ilmassa vielä enemmän. -23:35
2008-11-29 lauantai
23:30 Kaksi viikkoa sitten tuli opittua että voi käydä odottamatonta. Tosiaan. Inspiroitu seksilelu meni takapuolesta sisään mutta ei tullutkaan ulos. Olisi ollut mielenkiintoista nähdä röntgenkuvakin mutta en ollut silloin niin vaativalla tuulella että olisin edes kysynyt. Olin aika nöyränä. Mielenkiintoista sekin olisiko luonto kuinka tuonut tavaran ulos. Kuka suolen kiemuroista ymmärtää. No nyt ainakin enemmän. Ja olisi pitä nyt olla rohkeampi ja ainakin kysyä saako kameran leikkaussaliin mukaan. Koko vahinkol sattui sikäli pirskatin hyvin nappiin että pitää ruveta enemmän avaamaan päätä seksiasioissa. Olen pienen ikäni ollut niin ujo että eihän siinä ole mitään järkeä. -23:38
23:41 Otin pienen välipalan että jaksaisin tehdä tämän päivän lopun spurtin päiväkirjoittamisessa. Mietin tänään jossain vaiheessa että en oikein millään osaisi syödä vähän kuusi kertaa päivässä mutta nyt kun uudestaan ajattelen niin miksikä en voisi opetella. Sen tiedän että osaan syödä kerran hurjasti tai pari kertaa melko hurjasti päivässä. Mietin tuota isoa kertasyömisahmimista kävellessäni kaupunkia kohti.
Tänään Ilkka soitti ja kysyi minua teatteriin. Minä tietysti että jees.
Päivällä tein hieman tietokoneella säätöjä. Ja osin turhaan sillä unohdin tallentaa tiedot oikeaan paikkaan. No harjoittelua ja hyvä kun muistin jutun ettein tarvi ihmetellä ja olla nolo kun seuraavan kerran kokeilen säätöjä.
Käppäilin muutamat kerrat pihalla ja hangessa ja sain jalat tuntemaan ja ne tuntuivat olevan taas vähemmän arat vilakalle. Voin olla jo jonkin aikaa lumessa. Tietysti polttelin kahvivesiä tulella ja olin varoivaisempi savujuttujen kanssa.
Kävelin uimaan ja uin aika nopean satsin kun ei ollut aikaa. Kello 17:10-17:27 uin 750 metrin sekauinnin kylkipotkuja perhosta rintaa kroolia selkää. Aika tuju tuollainen satsi kun piti yrittää keretä vähässä ajassa vähän pitkästä aikaa. Tuli lopuksi puuskutusta ja sydän alkoi takoa. Huomasin saunassa maatessa.
Ilkan kautta kävin teellä ja leivällä sekä makoisalla kahviliköörihömpsyllä. Sitten olin juuri ajoissa teatterilla. Näytelmä oli Vaimoni Markus. Aluksi tuntui vähän mälsältä ja keskivaiheilla tuntui että saisi loppua jo. Mutta sitten hommaan tuli tempoa ja vaihtelua ja hullunkurisuutta ja väliajaksi joutui odottamaan että mitäköhän sitten. Se olikin lopulta pirun hyvä esitys.
Kävelin pitkän kaavan mukaan kotiin. Siivosin perkeleesti ja ihmettelin että mitä helvetin kaikkea tien varren metsikköön onkaan joutunut. Reppuun ei mennyt enempää tölkkejä tai pulloja ja tuli muovikassillinenkin täyteen roinaa. Siis kaupungin puolella jo tuli repun osastot täyteen. Osin palautettavaa osin poltettavaa osin eri keräyksiin roinaa.
Nyt taidan koettaa säätää itselleni pienen tai isohkon iltapalasen. Niin ja hei voi juku. Viime sunnuntai on edellinen huilipäivä ja huominen kai sitten saa olla seuraava. -23:59
2008-11-30 sunnuntai
23:21 Tästä tuli nyt se kaipaamani huilipäivä. Mutta huilaaminen tuntui melkein rasittavammalta kuin harjoittelu. Nuorempi ensi vuonna kirjan luin juuri loppuun.
Tähän päivään asti tuntui kuin olisin selviytynyt tulikavitteluista ilman kommelluksia. Vaikkei niin pelkästään olekaan kun olenhan mustannut käsiäni udein ja kerran polttanut sormeni ja haljettanut kuppia joka kyllä pelaa täyttä häkää edelleen. Tänään pudotin keittoastian leikkuulaudalta lattialle vesineen kun pusero tarttui pyörän pinnaan. Näppärää kun oluttölkin suusta ei pääse kaikki vesi heti ulos. Myöskin valmista kahvia olin tönimässä samassa paikassa kumarrellessani jotakin asiaa. Kahvin kaataminen olisi kovin harmittanut sekä sotkun että hukkaamisen takia joten pitääpä ruveta tarkemmaksi.
Luulin Pirkka Inkivääritahnapurkin kantta vain likaiseksi ja yllätyin aivan. Tavara taitaa olla väkevääkin sillä purkin kansi oli ruostunut puhki ja siihen tuli kaksi isohkoa aukkoa kun puhdistin kraanan alla näppivoimin.
Olen huisin laiskalla tuulella. Olisi pitänyt tehdä joku kevyt kävely tai jotakin mitä vaan pientä tänään. Nyt pitäisi tehdä kuunlopun tietokonetoimet kuten tämän päiväkirjan säätelyt ja olen ihan laiskana. Voihan hitsi. Otanpa ison kulauksen raikasta vettä ja koetan sitten pinnistää tahdonvoimalla. -23:36
alkusivulleni 2008-12-01 00:15