2009-12-01 tiistai

02:06 Se tupsahti luukusta joulukuun. Kuun näin illassa viimeisessä viimekuun hunnussa häilehtivän pilveisen verhon. Hei hoplaa olipa se tai tuo noitamainen silkasta harvinaisuudestaan. Kas kaiku kun muisti kai on sellainen. Hiukan häilyväinen. Kuusen äärellä kuuta katsoen en arvannut kuun uudeksi pian näin vain käyvän. Ajan käymistä kuullen ailahdellen ajatus arkistuu arkistoitumatta. Sekoaa seinäkellon ainaistahdin säveliin. Tuiskutukka häileenä muistaa ilmanalaa mennäajan. Voi mahantäyttä. Sama liki tunne mielen. - 02:19

02:20 Nyt olisi vaikka hommana keksiä uiusi nimi tälle. Vehjekseksi kutsutulle. Titsi tatsi pikku poksi tai vai mikäpäs lie. Kirjoitin minkä kirjoitin. Olisikos tämä kirjoitin? Ensimmäinen kysymysmerkkini tästä vekottimesta. Eipä kuitenkaan yleissana nimisanana. Eipä nyt. Heti ei. Kutsun tässä kuussa vehjestä Kisuttimeksi vaikka jo ennen ajatuksen dokumentointia aloin katua päätöstäni enempi kuin hiukkasen mauttomana. Minäpä pöhköläinen olenkin voi juku. -02:28

02:29 Joudun nyt Kisuttimellani näpistelemään kerrontaa edelliskuun viimehässäkän lisäjatkoselitykseksi. Ettätuotanoin ei se homma ihan niin mene että joku juttu tuosta vaan on merkityksellistä ja toinen ei. Tuossa on jo karpuraattorimoka eli ei ole ei ollut puhettakaan kolmannesta ja siitä edesmennen ties kuinkako monensiis sijoituksiin järjestyksessä ja sen tietämiseen mikäkö on ollut missäkin sikinsokin kohteissa ollut järjestelyn perusteena. Voi olla että tietty uneliaisuuden aste. Kestaa aikansa ajatusten putkahdella päivänvalossa. Jos uskaltautuvatkaan. Niitä saa joskus onkia eivätkä siltikään millään meinaa tarttua siimaan. Kyllä se on aikamoista. Järjestyksen tekemisen aloitin. Ei kyllä sittenkin alku oli aikaisemmin. Nyt sen tajusin tai huomasin tai tein ensimmäisen askeleen tarkoituksella. Tämmöistä kisutusta Kisuttimella. Voi leo sentäs. - 02:42

2009-12-02 keskiviikko

18:20 Näin päivänvalossa Kontulassa piha-asfaltilla kirmaavan lumikon. Puikulan ihan valkoisen. Nyt metromatkalla Kontulasta Herttoniemeen. - 18:21

18:51 Kyllä sen huomaa että tämä Kisutin on aiempaa kommua pienempi. Kaposempi näppäimistö helposti väkisinajetuttaa sormet jonnekkin muualle kuin oli meininki. Pitää totutella. En oikein tiedä että kirjoittaisinko vain yksin sormin kuten nyt likipitäen vai koettaisinko treenata useampia käyttösormia. Nyt on välillä joku satunnainen kolmas sormi mukana säheltämässä. - 18:55

2009-12-03 torstai

06:14 Voi hitsi kun uni ei enää tule. Nukuin tasan neljä tuntia alkaen 0:44. Mutta joo onhan niin että viime aikoina on hyvä jos olen edes käynyt nukkumaan siihen mennessä kuin nyt heräsin. Nykyisin käteni puutuvat helposti kun makoilen kyynärpäihin nojaillen. Ja taitaa niskakin tuntua vähän jäykältä. Melko vähän naksutusääntä lähtee tästä pikkuisesta näppäimistöstä. Ai mutta ohoh huomaan että kyynärpäistellessäni olen seläntaivutustyyppisessä asennossa. Kaipaisi selkäni huoltoa ja kaipa aika usea muukin kohta. Nyt sain satimeen yleismokan. Ainakin melkein ja viime koosta just eikä enää melkein. Painalsin koon ohi alle ja siinä on nuoli ylös. Eli kirjoitus jatkui sitten edeltavan ylemmän rivin sekaan. Niin on käynyt jo aika monia kertoja. Vatsallaan alkanut kirjoittaminen päättyy selälleen polvet kisutuspöytänä. - 06:25

10:02 Hoksasin yhden jutun juuri. Eli että yksi ynnä kaksi minusta tuntyy takapajuisopaljo typerältä että en ole huomannut olevan olemassa mitään vekotinta kuten kännyä tai kommua jossa olisi pätevä sanakirjaohjelma tai yleensä mitään semmoista. Mitä enemmän opin näistä ja mueista niin melkein sitä epävalmiimmalta leipomukset tuntuvat. Ja tosipa onkin että valmius on keskenkehitteisen harha. - 10:06

10:07 Äsken katsoessani Kisuttimen kelloa huomasin bluetöötin jääneen päälle eilisen kokeilun ja käytön ja testaamisen jälkeen. Opin että eri laitteiden välinen viestittely on kirjavahkoa ja sekavaa. Tuohon käsitykseen riitti jo ihan pari vempainta eli yksi vehe tämän lisäksi. - 10:10

17:17 Matkassa nyt bussilla Stadista Kotkaan. Koettelin lukea tässä tieturilla netistä sylimikron kautta bluetuutilla lataamaani tekstiä. Homma varmaan toimii ihan hyvin. Siis lukeminen kun en ole niin väsynyt kuin nyt. Nukahtelin äsken vähän väliä ja lukeminen oli niinkin hidasta että näyttö kerkesi pimetä muutamaan kertaan. Piipahdettiin juuri Porvoossa.

Olin meinannut eilen matkata Kotkaan. Vietettiin peli-iltaa Amiksen ja Kaitsun kanssa enkä sitten kerinnytkään lähtemään. Myöhäillalla katsottiin vielä kaitsun kanssa Nangking Express elokuva. Se oli aluksi ihan sekava. Lopuksi selkeämpi ja välillä olisin kuvannut abstraktiksi. Tykkäsin filmistä.

Aamulla huomasin Amiksen koululaukun kovin painavaksi. Aika töksähtäen että ei ole just juuri mitään pointtia puhua tietokoneyhteiskunnasta. Ehkä tieto kun ne on kirjat. Se tieto-osuus kyllä sopisi yhdelle muistikortille tai tikkuselle tekniikan osalta. Muista kohdista taitaa homma siis takkuilla.

Kävin koululla vastassakin ja oli mukavaa päästä kuvikseen. Minut piti ihan erikseen pyytää luokkaan kun olin tekeytyvinäni ensin häiritsemättömäksi vastalaiseksi. Sinnehän on aina tervetullutta tulla. Pitää noudattaa kutsua. Minulla alkaakin olla aika paljon mitä pitää.

Tehtiin sitten koulun jälkeen Amiksen ja Helmin kanssa sämpylöitä välipalaksi. Tulikin nättejä ihania kohonneita sydänsämpylöitä. Laitettiin vähän melkein kaikkia jauhoja mitä löytyi. Oli perivalkoista ja tattaria ja sitä alkuvehnää ja kaikkea en taida muistaakaan ja jotkut luomua ja varsin ilman suolaa. Suolattomuutta pelkäsin mutta ei paljoa haitannutkaan ja olihan oivasessa ja perusjuustossa suolaisuutta siinä päällä.

Kisuttimella kisuttamisessa tämä nyt suoltuva pötkö taitaakin olla ennätysmäinen. En kylläkään ole varma eikä sen taida olla väliäkään. Kunhan verrytelläkseni kirjoittelen. Tänään heräillessä tai nousua suunnitellessa teinkin tosiaan aika pitkästä aikaa selän venyttelyä taaksetaivutuksina. Mitenköhän tuokin liike olisi käytännöllistä nimetä. Taaksetaivutus makuulta tai punnertamista lantion pysyessä makuualustalla. Niin siis ennätyskisutus pituudeltaan vain eikä välttämättä tolkullisuudeltaan niin ollenkaan.

Nyt palaillessani on taas pakkassäät kuten olivat myöskin mennessäni Hesukkaan. Silloin oli juuri pakastanut niin että selvästi näytti riskikkäältä ajatellakkaan pyörällä lähtöä. Muistan jääkrumeluurimaan. Laitoin vielä pakkaseen fliispökät verkkojen alle.

Aiemmin matkalla oli aikakurva oikealle ja sain oksettavan tunteen heti päälle. Juuri käännyttyämme vasemmalle pelkäsin samaa vaan paha olo tulikin tärinästä peräään. Nimittäin söin kahvin ja omenan ja porkkanan kera viisi palaa sydänsämpyn puoliskoja. Kokonaisesta halkaisemalla puolitettuja.

Poikettiin juuri Loviisan dösäasemalla pikavisiitillä. Taidanpa koettaa huilailla hiukan. Jos tästä kämppääni kotiutua selviän niin pitää ministi heti järjestellä. Meinaan päästä illalla uppopalloa treenaamaan. Varmaan polkupyörällä mennä. Pitäisi varmaan ensin käydä tarkastamassa rengasilmojen tilanne ja sitä ennen löytää avaimet ja pumppu. Taidan tässä jo turhia pohtia. No ehkei täysin sentään.

Olen tässä kisuttanut niin paljon että akkuvarauksesta on juustohöylääntynyt kaksi tai kolme viipaletta tai jotakin sinne päin. Ja jos välipalastelua oli klo 16 paikkeilla ja treenejä olisi klo 20 jälkeen niin on se aika kohtalainen sulatteluhetkonen. Siis oukki de soukkendaali ja mörömörö huiskis. - 18:04

2009-12-08 tiistai

14:58 Olin laittanut perjantaille päiväyksen valmiiksi. Olinpa meinannut kirjoitella vähän siis. Tuntuu nyt taas olevan hiukan hidasta ryhtyminen. Hiukan saamattomalla tuulella olen ollut. Tässä asiassa ainakin ja kyllä aika lailla muutenkin. - 15:01

15:06 Nyt juuri luin bussissa kirjoittamani ja totesin mihin jäin. Bussista jäin pysäkille. Päätinkin kävellä uppistreeneihin vaikka muka olin jo keksinyt pyöräillä. Kokeilin uutta venäläistä reppuani siinä. Räpylät mahtuvat siihen sekä pystyyn että poikittain. Mennen testasin pystyn ja palaten poikin. Tarvisi laittaa jokin hiukan pehmu reppuun selkää vasten. Olin hyökkääjänä treeneissä ja oli aika hengästyttävää pitkästä aikaa. Torstaina siis. - 15:11

2009-12-10 torstai

18:08 Koitan nyt kiriä kiinni lähes viikon ajalta kirjoittamattomat päivät. Hupsua että vaikka pikaisempaa päivittelyä varten hankin Kisuttimen niin hidasta on edelleen ollut.

Edellisenä perjantaina eli neljäntenä päivänä lähdin kävelemään viiden jälkeen kuten nytkin kirjastolle kuten nytkin. Varsin nytkivästi siis kävelin. Juu en lähtenytkään perjantaina kirjastolle kävelemään muistan nyt. Poikkesin kirjaston kahvioon koska ohimenotilanteessa huomasin siellä Pekan ja Markon. Kiihtyneehköä keskustelua vähän aikaa ja kiiruulla sitten Alkoon ja marketistakin vähän nyyttiä mukaan Vihreiden pikkujouluun Konserttitaloon lainasaunaan. Se oli Demareiden huhut kertoivat. Oli suhteellisen railakasta pikkujouluilua. Jatkoilua Yellarissa. Kävin vielä kolmen jälkeen Efeksessä talon spetsiaalispitsalla. Kävelin takaisin aamupostiljoonin aikaan.

Lauantai viiden päivän paikkeilla meni kokonaan huilatessa. Ei ollut mitenkään erityisesti pää kipeä vaan vähähkösti mutta sen lisäksi kokoheikotus ja täysjaksamattomuus. Varmaan vasta myöhään illalla sain nielaistua happamen ilmeeni pois ja siten normalisoiduttua. Lähestulkoon nukuin koko päivän.

Kuusipäivänä eli sunnuntaina keksin että katsoen käsivarren mitan päässä riippuvien sormien läpi kauas näyttäisi sormia olevan hupaisan moniaita. Tein päivällä sämpylöitä lisäten taikinaan kaksi munaa. Palleroituivat uunissa aika pullukoiksi. Kävelin illaksi Ilkalle. Meinattin kokeilla Open Suse Linuksin asennusta mutta se oli sillä kertaa liian haastavaa. Katsottiin tai enimmin minä katsoin Celebration lyhytfilmin ja Tutkivan jutun otsikolla jonka todeksisanon minäkin. Eliskäs: Jätetta ei ole! Lähtiessä sain tuta Ilkalla olevan näpäkkä LED sukellusvalo. Kiinnosti heti minua. Kun niin useat vehjekset eivät oikein siedä säitä.

Maanantainakin nukuin pitkään. Keksin että kävisin uimassa. Hidas lähtö mutta jätin sittenkin pyörän väliin. Kävelin ja osin hölkkäsin uimahalille. Uin ja sukelsin kahteen kertaan seuraavan virkkeen kaikki jutut. Sekauinti 500m = KP K R S P ja 25suk 2*pohjasuk 25suk 2*25delfsuk. Noiden kahden sarjan jälkeen pulikoin vielä vähän. Saunoin antaumuksella ja ajoin parran. Liiankin antaumuksella koska ehtimys markettiin oli nippisnappis. Rinkallinen ruokatavaraa ja torin sekä satamalaiturin kautta hain lisäpituutta paluutepastelulla.

Tiistaina netti sanoi gudbai pitkästä aikaa. Kävin tökkimässä piuhaa alakerrassa ja netti teki komebäkin. Olin netistä hogannut että tiistaina Myllyllä on paukepiiri. Aika myöhässä lähdin liikkeelle ja ison osan matkaa juoksin. Tuli ihan hiki että välillä käsineitä pois kädestä ja välillä pipoa. Välillä tosiaan ihan laukata juoksin. Hikikuume olikin sen mukainen. Olihan alkulämmittelyä rummuille. Alkuvaiheessa tuli rummutettavaksi semmoinen teema kuin tule-tule-Myllyn-pikkujouluun jossa tauot ovat kestoltaan pääosassa. Myllyltä Ilkan kautta teetä juomaan ja sitten uimahallille uppistreeniin. Tein kolmiosukelluksen kuuteen kertaan 1min 27sek. Maha aika täynnä ja huomaan että hengenpidätyslajeissa en ole juuri hanakka hakemaan epämukavuutta. Sitten Joppe ja Jouni ja minä treenattiin maalintekoa ja pallon pitoa paikallaan seinän edessä ja läpimenoa ja sen estoa. Nuo Jounin ideoimat kaksi viimeista treeniä olivat uusia virkeyttäviä tuulia palloupostelussa.

Keskiviikko olikin eilen. Heräiltyäni päivällä mittasin pitkästä aikaa pulssia. Kello 14:01 verenpaine 119/74 ja pulssi 55 maaten. Kävelin kirjastolle ajatuksena päästä pitkästä aikaa kirjoittamaan fiiliksellä. En kerennyt kun näin Pekan ja sitten yllärikseni hoksasin että minulla on kirja mukana jossa mielestäni oli hänelle mahdollisesti mielenkiintoista. Toisenkin Pekan sain kiinni ja treffeille kirjastoon. Sitten automaattirahaa eväänä Alberttiin. Pekan kanssa ja pöytävieraanakin kävi Pekka. Hänen nimeään en kylläkään muistanut ja piti kysyä. Juotiin kolmet oluttuopit ja napsittin koipiannos melkein hiostavan tulista.

Ja nyt on torstai. Juuri pimahti kellon ollessa 18:55 että kirjasto suljetaan viiden minuutin kuluttua. Kiirusta on kirjoittaa. Kirjastolla sai käydä katsomassa kellarin varastohyllyjä ja siellä on aika lailla painotuotteita. Istuskelen lastenosaston lukunurkkauksessa piilossa ettei minua olisi bongattu ja taas kirjoittaminen jäänyt. Taidan lähteä uimahallille. Voi jukra sillä koko kirjoittamisen aikana en ollut tallentanut tekstiä. Eli Ctrl-S. - 18:58

22:18 Teinkin näköjään erilailla kuin meinasin. Juupa eihän sitä niin tarkkaan tarvi suunnitella. Olin kääntymässä uimahallin suuntaan pitkälle suoralle kun tuli mieleen soittaa Jokelle jos olisi kotona ja oli ja käväisin ja Jokke esitteli miten hyvästi näkyvät kuvat sun muu uudelta isolta näytöltä. Jutskailtiin myös joulunviettoasioita. Sitten tuli kiire uimahallille. Muuten Jokelle hölkkäsin suurimman osan matkaa ja sitten samoin uimahallille. Alkoi vähän hengästyttääkin.

Nyt kerron yhden eilisen jutun ennen kuin taas unohtuu. Tein eilen nimittäin puuroa semmoista rikottujyväjuttua. Oisin huolinut suolata merisuolalla mutten millään löytänyt. Sitten huomasin yhdessä nurkassa pari tyhjää lasipurkkia ja honasin ettei suola ole niin kuin joskus oli. Vaan se tietysti on konstini mukaisesti uusiokäyttöön joutuneessa lituskaisessa bulkkiaineksen varastointistandardini mukaisessa konstissa jemmassa varsin selkeässäkin paikassa. Juu.

Tänään kun olin kävelemässä kaupunkiin tuli varsin vaativalla tavalla piippaava viesti. Sakulta että uppopallopäähinetilaus on saapunut vihdoin ja käteishinta on 20e.

Sain uudet päähineet numeroilla 96 juuri treeneihin altaan reunalla. Ja taitaa uudessa numerossani olla jotakin taikaa. Välillä olin kyllä ihan yhtä mokaa koko mies mutta sitten välillä taas sain itsestäni irti aika paljon ja tein jopa maalin sitkeän kärkkyvällä konstilla. Maalin tekohan on ollut minulle ihan harvinaista ja yleensä vain ihan helpossa tilanteessa sittenkin. Kyllä sitten välillä ihan puuskuttikin. Ja kyllä taas nahka repesi varmaan pohjan hiekkapaperimaiseen siniviiruraidoitukseen.

Minulla sattui olemaan juuri parikymppiä rintataskussa ja sain päähineet maksetuiksi. Meinasin mennä Alberttin treenien jälkeen kun siellä on torstaisin tietokisat. Kun olin ohittamassa linja-autoasemaa kuulin hiukan häilyisästi Back Roomin puolesta musankaltaista ja poikkesin katsomaan. Ja kylläpä soi liki hevimeininki. Astuin sisään. Taskuni pohjan kahdella eurolla sain kolan ja sitten vielä oikein pelliltä kaikille ystävällisesti tarjoiltiin joulutorttuja. Äskenikään loppusi soitto ja se oli niin mukiinmenevää että oli välillä vähän pakko hytkyillä kirjoituksen lomassa musiikin tahdissa. Enkä edes tiedä mikä bändi se oli. - 22:46

2009-12-15 tiistai

19:27 Tuolla torstaibaarissa missä viimeksi kirjoitin sai vielä lämmintä glögiäkin ihan noin vain ja joulutorttua. Sitten kävelin kotiin. Joskus perjantain aamuyöstä koetin käydä nukkumaan mutta ei siitä tullut mitään. Oli ehkä pöhköä juoda illalla kahvit. Ja kai oli jäänyt vauhti päälle kun ei lepo sujunut. Huilin vain ja aamupuolella kello 1034 verenpaine oli 122/78 ja pulssi 51. Siis viime perjantai 11 päivä menossa. Vaihtelun vuoksi lähdin kävelemään Karhulaan päin. Poikkesin Liideliin. Menomatka tyhjä rinkka selässä kesti tunnin ja paluu samoin aika reippaalla kuormalla ja silloin tulikin hiki. Menomatka oli tuskaisa ja palatessa kivaa heti kun olin kuormaamani rinkan selkääni saanut. Ostelin kokeeksi sitä sun tätä. Kotiuduttuani en tuntenut liikunnasta väsymystä. Iltapäivällä alkoi kyllä väsyttää pirusti ja otin kello 17:23 - 17:50 torkut. Tämän kisuttimen hälytys säikäytti minut pahanpäiväisesti ylös. Lepo teki hyvää. Kohta piti lähteä kävelemään uimahallille. Ensimmäiseni talven sisäkajakkitreeni. Saunassa kuuma teki kipeää vasemman kyynärpään hankautumissa. Pelotti että äkkiäkö tulehtuminen yltyy. Vihreällä peruspullukalla kajakilla käsieskimo meni vanhasta muistista aika helposti. Aikani eskimoituani ja muutaman kerran vettä tyhjennettyäni jatkoin siitä mihin edellisen talven treeneissä jäin. Rupesin opiskelemaan seisomaan nousun toista kurssia. Aluksi oli taas ihan huteroa ja putoilin tai hyppäilin veteen etten kaataisi koko kajakkia ja siten täyttäisi sitä ennenaikaisesti vedellä. Punnersin sitten kajakin päälle ja hypähdin istumaan poikkittain ja jatkoin treeniä. Piti välillä tyhjätä vettä ja sitten jatkoin taas. Kohta pääsin melkein seisomaan horjuen. Vielä vähän treenattuani seisoin suorana. On helpompi nousta seisomaan kun ei pidä käsillä aluksi kiinni kajakin reunoista. Ja melkein vaikeampaa laskeutua takaisin istumaan kuin nousta seisomaan. Muutamia kertoja nousin seisomaan ja laskeuduin takaisin istumaan. Ehkä neljä ehkä viisi. Se oli hurjan jännittävää ja keskittymistä vaativaa ja hengästyttävää vaikka siinä ei sen kummempaa tehnytkään. Julius soitti kun olin pukeutumassa ja pääsin hehkuttelemaan. Tuntuikin mahtavalta saavutukselta. Eskimoitahan tekee vähän joka toinen mutta seisomista en ole vielä nähnyt kenenkään ison ihmisen tehneen livenä.

Perjantaissa mennään edelleen ja puhun Julpan kanssa koko kaupungin läpi melkein Kairolle saakka. Sitten vetäisen eväsoluseni ihan vaan pikku pakkasessa kadulla ja jätän tölkin jonkun kerättäväksi. Molemmat temput minulle uutuuksia. Ravintola näytti tyhjältä ja kalliilta joten käännyin kannoillani. Puoli keskustakierrosta ja tajuan että menen kurkkaamaan La Morenaa. Ihan mukiinsopiva idea. Löytyi juttuseuraa ja neljän euron olut maistui. Välihuomautuksena pitää sanoa että kotona olin kokeillut ja toimivaksi havainnut rinkassa kantamani tumman Talvioluen. Se oli makeahkoa kotikaljamaista ja kotikaljasta pidän. Taisin vielä kotoa lähtiessä hörpätä yhden pienemmän tavallisen oluen ja sen yhden otin mukaan. No niin olin Morenassa sulkemiseen asti. Sitten Kairoon ja minuutti tulostani aloitti ensimmäinen bändi. No joo ja toinenkin joo. Kolmas oli energinen ja antoisa. Sitten kotiin. Jalassa ensimmäiset eri jalkojen liikuntasukkani nekin päivällä kokeeksi hankkimani. Nytkin on sellaiset toinen pari vain kun ensimmäisen pesin ja kerron tämän kirjaston pyöreältä pöydältä käsin kun on kiire jo ulos kun kirjasto menee kiinni. - 19:58

22:36 Lauantaina olin jotenkin aika alamaissa. Olin ollut etukäteen vähän niinkuin innostunut että on valinnanvaraakin minne illaksi mennä keikkoja kuntelemaan. Mutta sitten tuntuikin että melkeinpä mieluimmin jään kotiin ja vaikka luen tai jotakin. Sitten lopulta kuitenkin päätin edes koettaa liikahtaa paikoiltani. Liki viikon jo käveltyäni tuntui että se ei oikein taida nyt maistua. Jossakin kapeassa aikarakosessa olin sekoittanut pari näkemystä ja alkoi hahmottua pyöränilyn kokeilu. Aika myöhäiseen kävin pukeutumaan ja mennä kokeilemaan ja pumppailemaan renkaita. Lopulta olinkin liikkeellä. Vähän matkan päästä laiton läpituulettuvan pipon päälle dyykkaamani irtohupun ja olo parani. Poljeskelin 42 minuuttia ja saavuin Huutjärvelle Pub Bakkanaalin pihaan ja parkkeerasin komeasti tyhjän sirolla lumitäkillä päällystetyn terassin reunaukseen. Sisäänpääsy 8e. Kingside Boulevard soittovuorossa. Tiskiltä tapasin Markon. Kapakkaväki suurimmin osin ei kiinnitänyt mitään huomiota musisointiin. Jouduttiin sitten mukavan uuden tutun Ossin pöytään. Yhden kolatuopin juotuani keksin pienen jujun. Pyysin uuden tuopin mutta jatkoin pyyntöäni tuopin täytyttyä vodkan suuntaan. Koko juttu meni nasevasti paitsi että siihen tuli aivan turha pilli mukaan. Soiton väliajalla lähdettiin polttelemaan sikaareita. Oli maukasta mutten tainnut aluksi oikein osata sikaarinpolttelua. Sain koulutusta ja taisin alkaa vähän paremmin handlata. Keikan ja pienen jäähdyttelyn jälkeen olin hiukan mukana roudaamassa. Lähdön paikkeilla sain vähintäinkin kohtuuroimaa ihmettelyä pyörällä tuloni johdosta. Poljeskelin rauhallisemmin takaisin ja jouduin siinä hieman dyykkailemaankin sekä siivoilemaan. Viedessäni pyörääni kellariin ilmestyi vielä Kärsä tarjoamaan minulle rommipaukun. Aika täydellistä.

Siinä sitten olenkin sunnuntaissa joka oli 13 päivä. Vuorokausien rytmini ihan täysipainoin pelkällä inspiraatiolla venymässä. Joskus sitten päivällä käyskentelin nukkumaan ja iltaseen asti koisin. Olenpa sekaisin. Jos kerran nukuin iltaan asti niin enhän sitten sinä päivänä kerinnyt mihinkään enää.

Siis maanantaihin sukellus ja sehän onkin eilinen päivä. Taisin eilen ajatella että voikin olla kohtuullista ja sujuvaa ja jopa täystolkullista huilia viikonloppuna vaihtelulla ja tekemättömyydellä. Ja eipä muuta eilen kuin kävelin Ilkalle. Kuvittelin edeltävää kirjastokäyntiä. Olinkin tietsikalla. Ilkka oli asentanut nyt sen Open Susen. Ja nyt laittoi Fedora Linuxin. Vedeltiin välipalaa ja katsottiin nauhoitus. Semmoinen kuin Typeryyden aikakausi tai Age of Stupid. Se oli koliseva. Ainakin katsomisen aikana minussa oli tunne että jatkossa aion ryminällä ryhtyä olemaan haikailemani vähäkulutuksisen linjan edustaja. Tunne siitä vähän laantui sitten mutta eiköhän tuo tunneaalto kuulu tähän kehityskulkuuni. Takaisin kävellessä ensin luulimme että kaupungilla on valonheittimiä osoittamassa taivaalle. Sitten huomasimme että katuvalotkin luovat sellaisia valokeiloja. Lisää Linja-autoaseman luona tutkiessani tulin ällikälle. Eivät ne valokeilat minnekkään suoraan ylös osoita. Niin ne keilat syntyivät valon heijastuessa tai taittuessa ilmassa valuvista lumikiteistä tai jäähitusista. Se valonheitin kun ei ollenkaan suuntautunut ylöspäin. Se joka paljasti minulle niksin. Valoheijastuma kurottuukin valonlähteestä yläviistoon katsojaa kohti ja seuraa mukana. Siitä kuvitelma ylöskiipeävästä säteestä. Olin käymäisilläni Albertissa mutta aikaa ei olisi ollut rutkasti. Enkä halunnut tulla takaisin ulos kirpakkaan pakkaseen.

Kello on jo 23:25 tiistaina kun pääsen näköjään yllättäen kertomaan tästä päivästä itsestään. Tai minun päivästäni siis. Tästäpä. Valvoin taas rutosti ja kävin nukkumaan aamukuusi. Olisin varmaan nukkunut ties kuinka pitkään vaan jotakin 12:25 kuului naputusta. Kuin jotakin listaa olisi naulattu. Säpsähdin ja tuntui että nyt taisin herätä. Nyt joudun vähän hyppimään. Mieleeni tuli että illalla palatessani arvasin maidon olevan jäätymisvaarassa ulkoeteisessä. Jäässä koko nurkimmainen maito oli. Toin kamat muovikasseineen kylmälaukkuun. Vielä täksi päiväksi maitopurkin kylkeen oli ilmaanutnut uutta jäätä tiivistyneestä kosteudesta. Tein sitten päivällä sämpylää. Viimeisestä hiivapalasesta ekstramäärällä rusinoita ilman suolaa. Semmoiset kahvittelut vielä parin munan kera. Pyykkäilin vähästä aika melko reippain mielin. Kuten nykysukkien parit josta jo mainitsinkin. Tuntuu että toimivat aika hyvin. Tietsikkailin vähän. Kumpikaan uusi Linuxini ei suostunut buuttautumaan. Kävelin kirjastolle. Tänään olin päättäväisin mielin ryhtymässä päiväkirjaseni kisutteluun. Kirjastolta räpyläuintitreeneihin. Kokeilin noin kymmenen sarjan sukeltaa 25m ja saman tien kroolata takaisin melkein niin kovaa kuin jaksan. Ja sitten huilia välillä. Oli ihan hengästyttävää ja ekojen satsien perään alkoi tuntua että tulee tottumusta. Pulikointia vielä. Ai niin ja alkusaunassa mukana muovikippo jossa kylmää vettä vasemman kyynärpään hankautumien jäähdyttämiseksi. Se toimi. Tulin sitten AD:lle Alberttiin. Iso tuoppikola ja jäänestona giniä lusikalla sekoitettuna eikä turhia pillejä. Toimii. Tuntuu aivan niin olevan. Kas hurjaa olen melkein tämän päivän lopussa sekä ajallisesti että kirjoittelussani. Sieltä täältä viime ajoilta on jotakin unohtunut kertoa. Oikean jalan kaupunkimaihari rupesi painamaan yläreunastaan säärtä takaa. Hoksasin että voin pehmittää käsityönä kenkää kuten kauan sitten tehtiin Julpan häirikköjalkineille ja juttu toimi. Valomerkki on ollut jo aikoja sitten ja pitää ruveta siivoamaan viheltimiäni pussukoihin. Myöskin akkumittari visersi jo ajat sitten mutta onpa kirjoittaminen silti sujunut. Kohta taas pääsen nuuskimaan varmaan raikasta ulkoilmaa. - 23:49

2009-12-16 keskiviikko

16:34 Aika simppeli idea ja luulisin että aika toimiva. Juuri olin laittamassa kahvivettä ja tuumasin että keitänpä ensin pari munaa kuten eilenkin. Munat juuri kiehahtivat vedenkeittimessä ja sain idean panna kännykkään herätyksen 10 ei vaan kahdeksan minuutin päähän. Kun nääs usein unohtuvatkin kuumassa jäähtyvässä vedessä muhimaan turhan pitkään turhan keitetyiksi munat. Ei ole kovin vaikeaa laittaa yksi hälyytys päälle. Tämä on kyllä minulta mielestäni yksi täysjärkisin idea pitkään aikaan. Piti sekin mainita että vedenkeitin on aika hyvin kuumuutta kestävää ja eristävää muovia. Olisi ehkä kiva isohko mukavasti muotoiltu kuppi siitä aineesta ja vielä oikeasti tiivillä kannella. Ellei jopa kaksoispohjalla ollakseen vielä eristävämpi tai sitten omalla villamakuupssillaan. Se munahälyytys tulikin juuri. Kylläpä aika vierähtää. - 16:41

2009-12-21 maanantai

02:38 Empähän nyt tosiaan tiedä mistä alan kirjoittamaan. En tiedä mihin olen lopettanut ja joitain juttuja on edellisistä jäänyt ja nyt viimeaikana tullut roppamäärissä kommentoitavaa. Huolituttaisi suunnilleen pitää asioita aikajärjestyksessä päiväkirjamaisuuden vuoksi. Ja voin myös ihan huvittavimmilla tavoillani tuosta poiketa toisin päin. Olisi varmaan sittenkin ihan toimivaista koettaa pysyä kertomisessa päivän päässä kerrottavasta enintään. Tuoreesti sanottu varmaan maistuisi pirteimmin. Vaikka ajassakin kai kyllä kypsyy. Mutta juu kisuttelu kyllä on niin helppoa ja vaivatonta että soisi sujuvan. Kai on puuttunut se kerkeävä hankkiutuminen innostaviin näpistelykohteisiin. Meinasin kyllä että kotonakin kävisin välillä kirjoittelemaan mutta kuitenkin sitten inspiraatio oli niukanlaista. - 02:50

02:53 Viime viikolla keskiviikosta taisi kuitenkin tulla huilipäivä. Liikunnan puolesta siis. Minulla ei ole nyt mukanani lunttilappua tapahtumisista tai tekemisistä. Varmaan välillä hyvä olla niinkin. Ja myöskin muistamista kehittävää koettaa pysyä kärryillä vain sen mukaan mitä nupin loukoista esiin saa houkuteltua.

Torstaina taisin taas kävellä Liideliin molempien matkanpäiden osalta nyt eri reittiä ja lähes 10 minuuttia vähemmän aikaa matkaan käyttäen. Kokeilin ensikertaa päähineenä erästä vuosia sitten Suomi Meloo matkalla jännetuppitoipilasaikana dyykkaamaani yksinkertaista huppua tai sisä-vuori-huppua päähineenä sellaiisenaan. Hyvin simppeli ja kevyt kankainen ja ihan kohtuudella toimi. Myös koetin kohtuupakkasessa ihan vain uusimpia sormikkaitani ja sekin suunnilleen onnistui. Vähän välillä molemman kokeilut kylmivät muttei liikaa. Muistin linkin jolla varmistan käynnin torstaille. Sain maksetuiksi edelliskäynnillä jostain syystä rekisteröitymättömät liikuntasukat ja otin pienemmät samanlaiset lisäksi. Ja kokeilin minulla havinaisen energiajuoman pipareineen ennen seuraavalle kävelylle lähtöä jonne puin uusimmat sukat. Kävelleet olivat kostuneet. Kävelin siis vielä uppistreeneihin. Teippasin tähden vasempaan kyynärpäähän ja vähän muutakin. Oli aika sekavaa uppistreeniä. Alussa syötin kolme palloa joista puolemme teki maalin. Huomasin välillä kontakteissa olevani jotenkin uudella tavalla valpas tai varuillani. No välillä siis vain. Pitäisi olla tietoisempi ettei takaa päästäisi yllättämäään.

Perjantaina kävelin Hyvään tuuleen vähän lisäeväitä hakemaan ja sieltä kiireellä ja ihan juoksujalkaakin Amiksen bussia vastaan. Ja taas oli myöhässä kai jotain 10 minuuttia. Viime aikoina en ole juossut muutoin kuin kiirettä pitääkseni. Nyt oli kevyehkö rinkka ja pystyin ihan juoksemaankin eli lentämään vähän ilmassa askelten välillä. Tuli ihan hiki. Taas oli uusi huppukokeilu. Jonkin takin karvakauluksinen toppahuppu. Juoksun jälkeen höyrysin kuten en varmaan ikinä ennen kun jäähdyttelin pysäkin luona. Niin ja pakkasen takia olin käsiinkin laittanut jäteimmät nahkapinta teddyvuori rukkaseni. Ja taas opin että pidän ja sopisikin hyvästi hengittävämpi pukeutuminen.

Oltiin viikonloppu aika laiskalla tuulella ja vain mässäiltiin karkkia ja ruokaakin myös. Lauantai-iltana meinasin kokeilla VGA littunäytölläni vanhaa sylimikroa. Koin muhevaisen ylätyksen. Näyttö oli sökö ihan rikki. En nimittäin ollut viitsinyt laittaa ja ruuvvata näyttöä kiinni jalustaansa vaan olin sen antanut seisoa alareunallaan ihan vaan kun se siinä kerran nippanappa juuri pysyi. Näyttö oli kaatunuut muutaman kerran ja siitä vielä pehmeästi pudonnut. Joku kaatuminen oli liikaa kun näyttöruutu ilmeisesti oli ottanut pikkupöytänä olevan hyllylevyn kulmaan ja näyttö siitä sisältä pirstoille. Osumakohtana oikea yläkulmaseutu. Koko oikea reuna ihan valkoisena ja värivuuruissa ja samoin ylreina. Muussa lohkossa käyttökelvottoman harmaana näytön kuva eivätkä säädöt vaikuttaneet siihen mitään enää. Olinpa tyhmä tomppeli kun ihan hyvän monitorin päästin rikkoontumaan. Ihan opetusta minulle välinpitämättömyyksineni. Ei noin. Ja myöskin opin että littunäytöt taitavat olla rutkasti herkempiä suorasuunnatuille kolhuille mitä vanhan ajan kuvaputkinäytöt. Illalla olin tainnut purkaa ja takaisin koota pari näppäimistöä näppäimistövaloLEDmodauksen kartoitusmielessä. Yksi ilta sen opin nettivideoista ja ihmettelin etteipä itseksen ollut tullut mieleeni. Kolmattakin näppäimistöä avattiin ja siitä saa korumateriaaliakin. Ällistyin tuota vanhinta outonäppäimistöä kun siinä on tosiaan naksukytkimet jokaisen näppäimen alla. Ja kaksi ensimmäistä olivat ällistyttävästi rakenteiltaan hieman toisistaan eroavia. Näytön purin sitten saman tien ja hämmästyin sen sisältämää mikroelektroniikkamäärää ja siistiä piirilevyä. Jotain käyttöä joillekin osista on keksittävä.

Sunnuntaina Amis teki riisipuuroa omalla reseptillään. Oli hyvää ja tuli jouluisa tunnelma. Olimme vähän jouluvalojakin yleisvalaistukseksi virittäneet. Minä tein älyttömän hölmön hässäkän lähtövalmisteluissa. Eläkeläiskorttini on missä lie kateissa. Pöksyt olivat nurin niskoin ja sukkia ei meinannut löytyä paitsi uudet kyllä mutta piti muutakin päällyssukiksi. Eli meni viimetippaan ja sekoilua niinkuin. Kun olinkin lähdössä minäkin samaan syssyyn Hesaan. Piti kiiruhtaa bussille joka sitten menikin ohitseni kun olin vielä suojatien väärällä puolella ja kiiruhdin ja kerkesin ja kohta Amiskin. oli tulossa rahastaja ja siksi rahastamattomuuttaan bussi kai tuli nopeasti. Meidät vaihdettiin Haminan bussiin Karhulassa kun kyytiläisiä oli niin vähän. Säkäkseni rahastaja muisti nähneensä jo minun eläkeläiskorttini. Viipoitti lunta melkein koko matkan. Tien varressa oli sinivilkkuja ja hässäkkää ja uutisista näin että ruumiitakin oli tullut. Tuossako juuri en tiedä. Herttoniemessä oli maassa rutka lumi ja satelu pysähtynyt. Tulin sieltä metrolla Kontulaan. Ihan hiki oli taas ja kävin kylmässä suihkussa. Olin sen jo kotonakin päivällä tehnyt ja lisäki samalla saanut vaivoin putsattua suihkuviemäriä joka vähän vaivaisesti oli viimeaikoina ryhtynyt vetämään. Uimaloissa vain olen ottanut lämpimiä suihkuja ja muutoin ihan kylmiä vain ja minusta ne kylmät ovat hitsin tervettä ja virkistävää. Hassua on että edelleen aina vähän pelkää kylmän suihkun aloittamista mutta aloitettuani siinä ei ole mitään ihmeellistä.

Katsoin illalla kaikki ohjelmat loppuun jotain puoli kahteen saakka. Englannin poliiseilta sain ideaani vahvistusta. Olen ajatellut että voisi olla liivi tarkasti viritetyin taskuin ja pitimin tarvikkeille. Nyt useille tarpeille toimii aika ja tosi hyvinkin läpinäkyvät muovipenaalit tai pussukat vetoketjulla suljettavat. Ehkä toimisi lompsana samantapainen mutta pienempi tai vain kapeampi. Voisi olla ihan ok. Minun on saatava juttujano järkeistettyä eli paikat kamiksille niin etten toistuvasti melko satunnaisesti unohda ja hukuta mitä milloinkin. Se ensimmäinen määrätietoisesti tekemäni toimiva mainitsemani varusteviritys on fleeceni oikean puolen taskun sisään ompelemassani lenkissä kiinni oleva jojo eli jousipalautteinen rullaan takaisin sisäänkelautuva naru jossa avaimeni ovat kiinni. Se toimii. Ainoa juttu joka minulla toimii. Toiseen taskuun laitoin kukkaron narun päähän samoin. Se kukaro vaan ei sinällään toimi eikä narukaan kovin koska se pitää käsin kauhoa takaisin. Siis se kukaro ei ole nyt ollenkaan käytössä eikä narukaan siinä käytössä.

Jos aion ruveta useahkosti kirjoittelemaan tällä Kisuttimella tarvii tälle luoda oma turvallinen paikkansa. Pakkasella se olisi kropan lähellä ulkovaatteiden alla kosteudetta torjuvassa kotelossa. Kirjastolla viimeksi totesin että pakkassäällä känny ja kamera housujen taskuissa tulevan turhan kylmiksi eli kirjotuslaittettani en halua niin viileäksi. Enkä halua sen kastuvan minun ylenpalttisesta vaikkakin melkein aina löyhkäämättömästä hikoilustani. Kastuminen tekisi tästä pian risan vempeleen.

No niin nyt olen jälleen taas yhden kerran kirinyt kiinni kirjoittamattomat päiväni. Suunnilleen. Kaivoin yhden kirjan esiin ja ennen kirjoittamista tuntui että kirjoittamista on taas jälleen kerran vaikea aloittaa niin kuin olikin. Olisin helposti ruvennut lukemaan. Niinpä nihin ja nyt on jälleen aivan hankalaa lopettaa kirjoittaminen vauhtiin päästyäni. Voi että olen sitten hassu äijä. Taidan hakea omenan jos vaikka luen. Nyt on tieturiakussa vielä puhtia eikä sen tähden ainakaan mitään kiirettä kirjoittelua lopettaa. Mutta kello on jo aika paljon. Lopetus lopetus. Nyt heti ihan nyt loppu häämöttää ja tulee aivan juuri heps. No nyt. - 04:06

04:15 Yksi juttu tuli mieleen kai perjantailta. Julius soitti maastoharjoituksista palattuaan. Olivat nukkuneet taivasalla päällekkäisissä talvi ja kesämakuupusseissa ja olin siitä ihan ällikällä. Tuntui tosi kuumottavalta ulkoa sisälle palattua. Kännykässäni ei ole kaiutinpuhelintoimintoa ja keksin koettaa laittaa kännyn kuulokeen eteen pullon kaulan jonka olin varoiksi leikannut. Se kaula kun on ihan torvimainen. Yllätyksekseni ääni voimistui niin että puheen saattoi pari kuulijaa läheltä kuulla kun on hiljaista. Enpä ollut etukäteen arvannut että pullon kaulalle voi tuollaisen sovelluksen keksiä. Minulla ei aiemmin ollut niille muuta käytännön sovellusta kuin käyttää rattina. Vaikkapa retkihillopulloa täyttäessä ynnämuuta semmoista tai sitten ei. Eli jos kännykän kuulokkeen eteen saisi ihan vanhan ajan komean gramofonin torven niin ääni voisi riittä pikkuiselle yleisölle. Aikanaanhan kaiutintorvet tai torvikaiuttimet olivat intohimoni. Ja muutkin kaiuttimet ja kaiutinkotelot mutta ei ehkä aivan niin intoisasti.

Mieleen hypähti yksi juttu joka oli näkyvissä aiempaa kirjoittaessani ja sitten taas hävisi. Katselin yhtä videota jonka tekijä kehui kovasti olevansa ADD. Tai potevansa kummin päin nämä sanat sitten vääntyy. Huomasin vaan jutun sopivan miknuunkin. Minähän en kovin yleensä sittenkään ole kova keskittymään yhteen asiaan vaan aika mielelläni hyppelehdin asiastatoiseen ihan sen mukaan mitä mieleen mistäkin kehkeytyy tai mille mieli sykähtää. Meinasin puhua syttymisestä mutta se taitaa kuullostaa jo hieman tuliselta ja varsin niin kun olenhan minä sentään aika rauhallinen tyyppi. No niinkuin yleensä. Kai. No luulisin. Melko. Tai ainakin sitten kun nukahdan. Minun kai piti lukea. Lukea ja nukahtaa ovat joskus samoja asioita. Joskus vuorottelevat. Kirjoitan selkää taakse taivuttaen. Vaikea taas lopettaa sanojen etsiminen ja sekainen esiin laittaminen. - 04:37

11:11 Yritän mielessäni vähän tutkia kuinka paljon vievätkään energiaani tai luovuuttani tekemättömät tekemiset. En pääse oikein mihinkään käsitykseen asiasta mutta luulen että aika hurjasti silti vievät. Kyllä kai se vaatii runsaahkosti energiaa yrittää painaa mielessään unohduksiin kaiken maailman hommia joihin ei oikein tee mieli ryhtyä syystä tai toisesta. Kai se syy vain on useimmiten aika sama kun ei vaan huvita tai joku sen suuntainen. Yritän vain kuvitella mutta tuntuu olevan vaikeata. Hankalahkoa ajatellakaan että miten mieli toimisi puhtaana kun ei niinkuin olisi valtaisahkoa tekemättömien töiden listaa. Suunnilleen kuvittelukyvyn ulkopuolella koko selainen mahdollisuuskaan. Niin ulkona että koko asia tuntuu lähes mahdottomalta. Tuoko sitten juuri tekee tekemisen niin pelottavaksi. Että se syy ei sitten oikeasti olisikaan laiskuus ja viitsimättömyys? -11:20

11:20 Eilen lähtötouhuissani tein ensimmäistä kertaa backupin tämän Kisuttimen tiedoista. En tiedä koetinko ensin väärää konstia vai onko kokonaan irroitettavan alaluukun oltava sittenkin paikoillaan jotta muistikortti on käytettävissä. Teen kokeen nyt. Ahaa ok niin se on. Otin työpöydälta toimiston tiedostoluettelossa auki muistikortti-kohdan. Piti sulkea näyttö koska takakannen avaaminen vaatii puhtia. Vai onko se kansi vai onko se pohja. Taitaa pikemmin olla pohja. No se luukunkansi irti oli muistikortti poissa näkyvistä kun käänsin näytön auki ja sitten taas esillä kai kun suljin kannen jonka senkin voi tehdä näköjään huolimattomasti niin että kannen toinen reuna jäi raolleen. Mutta eihän varmistuskopiointeja pitäisi jättää millään verukkeilla tekemättä voi vitsi. - 11:31

11:32 Aika pitkät litaniat tulikin muuta ennen kuin nyt yritän päästä siihen mikä on jo varmaan pari viikkoa rasittanut mieltä. Unohdin näes edellisen kerran urakalla kirjoittaessani muistiinpanna yhden unen. Tasan yhden jonka olen pitkään aikaan viimeisinä pitkinä aikoina muistanut herättyäni. Nyt tuli sellainen yhteys joka muistuttaa. Unen nähtyäni minut herätti puhelu. Kuten tänäänkin mutta nyt en huomannut minkaan unen kaskeytymistä. Siis jossakin luullakseni kaksi tai kolme viikkoa sitten nähdystä unesta kerron juuri kunhan ensin mainitsen sen että jännästi aika heti herättyäni muistin unen ja sitten se taas melko heti unohtui kunnes palasi taas myöhemmin päivällä mieleeni ja tuntuu kuin jotenkin melko pysyvän kaltaisesti. Tai niinkuin nyt asiat yleensä mielessä ovat. Muistamani unijakso on melko lyhytepisodi. Luulen että se on paljon sukkelammin kerrottu kuin mitä näihin kaikkiin alustuksiin menee ja saatikka kun mukaan lukee kaiken turhan vaivan tapahtumattomasta muistiinkirjauksesta. No niin siis uni lyhykäisyydessään on seuraava. Puhdistin mökillä olevan kaltaista venettä sormilla raaputtamalla. Vene oli oikein päin kai maassa tai matalan kuivan veden pohjalla eikä veneesä vettä. Sitten työssä oli paussi ja jostakin laiturin viereisestä ikkunasta oli näkymä veneelle. Oli varmaan kahvipaussi tai jotakin sellaista. Sitten kurkistaessa lasittomasta ikkunasta veneelle huomasimme veneen olevan veden alla. Vesi oli noussut. En tiedä oliko se vuorovesi. Ehkä oli kun sää oli muutoin rauhaisa eikä pistänyt silmään mitenkään. Ehkä oli aurinkoista. Olimme varmaan eksän kanssa siinä. Muistui mieleen että veneessä ei ollut tappia. Katsoessamme vene irtautui pohjasta. Perä ensin. Pulpahti pintaan. Seuralaiseni kävi työntämässä veneen maissa laiturin vierustan jatkeella meista vasemmalle olevan venevajan sisään. Venevajan pohja oli kuin suuren veneen sisäpohja. Muovisen oloinen ja vaalean vihreä kuin jonku kuvittelemani laivan kansirakenteet. Vene päätyi vajaan. - 11:52

11:53 Kirjoitin tuon alkuajan valmiiksi ja sitten hetkisen odotin työpöydän kelloa katsoen että aikakin tulee oikeasti tämän kellon mukaan mainitsemaani vastaavaksi. Vaikka muusta kyllä kertoa meinasi. Enkä siitäkään että ainakin kerran jo tässä tieturilla sain suoraan tehdyksi nettisivua tai oikeammmin htm-sivua koska sivuhan ei ole netissä. Eilen kokeeksi vilkaisin edellisen kuukauden päiväkirjoitustani koneelle kopioimaltani varmuuskopiolta. Nimittäin Midnight Commander ei näyttänyt ei äitä ollenkaan. Ei siis oikein. Nettiselaimella sitten kokeillessani äät näkyivät. Aika mahtava helppouden kehitys jos oikeasti siis voin nyt tällä uudella Kisuttimellani suoraan tehdä nettikelpoista tekstiä. Ihan kun tässä on simppeli normitekstimuoto. Entisessä kommussa ei sitä ollut ja piti tehdä kaksivaiheinen muunnostyö. Ensin kommussa tiettyyn tiedostomuotoon ja sitten tietsikalla tietyllä ohjelmalla luku ja tallennus vasta tavalliseen tekstimuotoon.

Nettisivuilleni kaipailen sellaista itsestäni tai pikemmin vähän niinkuin harrasteistani ja jutuistani kertovaa tekstiä. En ole vielä saanut aloitttua. Nyt tuumin että alanko kirjoittaa sittenkin tässä Kisuttimella. Mielikuvani on ollut että ryhtyisin työhön tietokoneella. Teen nyt niin että katson vähän tässä kisuttimella nimeltään Kisutin bluetoothilla kopioimiani sivujani ja mietin mihin kohtaan maininta uudesta sivusta tulisi ja minkä sen nimeksi panisin. Nimitys tuolle äskeisellä maininnalle olisi kai paremminkin linkki. - 12:06

18:40 Onpa hiukan kumma kun aina meinatessa sitten meinaakin olla vähän kömöä oikeasti ruveta kertomaan. Tovinpa tuo kesti alun tuntemus sanoa. Jo lauseen alun jälkeen alkoi jäykkyys pikkuhitaasti muokkautua vetreydeksi.

Päivällä seka halusin olla syömättä että syödä. Jos olisin ollut syömättä olisin varmaan pikkuhiljaa alkanut hoikentua. Ensimmäisessä vaa-assa painoni oli 77:9kg ja toisessa 78:3kg. Taisin sanoa vähän kömpelösti ja vain se taitaa olla minulle tyypillistä. Tein sitten päivällä kahviaamiaisen. Luin päivän lehteä jopa päivänvalossa ja olin aika vihoissani jälleen kerran paperin tuhlauksesta. Noteerasin yhden mainoksen. Yhden yhdellä tavalla ja toisen toisella ja niin edelleen. Jossakin vaiheessa rupesin tietsikkailemaan Julpan isolla tietsikalla Linuxilla. Firefox vilautti herjaa uuden version ilmestymisestä siis 3:5:6. Nyt huomaan että kun minulla risteävät kerronnan kohteen ja kertomisen asiat ja vielä muut niin helposti hyppään jonnekkin sen enempää siltoja tarvitsematta. Imuroin uuden version tar-bz2 tiedoston ja purin sen ja pääkäyttäjänä siirsin ohjelmahakemistoon ja linkitin firefox-komennoksi. Tuumasin siinä että toimenpiteille voisi luoda dokumentaation. Semmoisen siistin.

Kesken tietokonetouhun Nato oli tullut ja pyyteli mukaan Itikseen etten olisi vain sisällä. Yritin kieltäytyä mutta lopulta hyväksyin yhdensuuntaiisen koneellisen siirtymän. Kurkkasin jumppapaikkaakin. Tein liki koko kauppakeskuksen tutkimusmatkan käytäviä pitkin. Että vähän tietäisin mitä missäkin on. Yllätyin kun löysin Partioaitan ja muistin että se taisi mainostaa mainitsemiani vilppeittä. Voi voi. LED-valaisimia. Muoviin tavallisella törsäävällä tavalla pakattuja. Ostin kaksi fikkaria. Toinen kahdella AA-virtalähteellä ja toinen ladattava tupakansytytinliitäntäinen. Katselin hieman myöskin miniläppäreitä. Vain päältä. Ja ihmettelin jos olisi langattoman tiedonsiirtoyhteyden siisältävä pikkukone. Moniaita asioita kiinnostaisi kokeilla kyllä. Törmäsin yllättäen myöskin Mareen. Olin kaiken kaikkiaan ajatellut tulla kirjastolle ja teinkin sen. Kirjaston takanurkan pyöreän pöydän äärellä kirjoittelen. Nyt näyttää että en tekisi kovinkaan paljoa kirjoitusvirheitä ja suurimman osan mitä tulee luulen huomaavani ja heti korjaavani. Hyllystä pilkisti kirja nimellä "Vähemmän on enemmän". Otsikoituna ajankäyttöön. Olin hieman innostunut alkuun. Ja nyt kun olen kirjoitellut ja jotenkin kai rauhoittunut niin alkaa tuntua että tuotakin ehkä voi olla vähemmän. Jos vain selaan opuksen voi se aivan hyvin riittää. Päivän lehteä selatessani tuli tunne että ollaanko näillä main aivan köyhiä ja ravitsemattomia ja pitää oikein mainostaa että kaupasta saa ruokaa. - 19:11

2009-12-22 tiistai

17:15 Tämä ei nyt ole kamalan ajankohtaista mutta mainitsen silti kun en tiedä koska nyt muutoin sitten olisi sopivampaakaan hetkeä. Toisaalta se voisi tulla melkein koska tahansa. Tarvitsisi vain kolhaista kyynärpää niin että sattuisi hiertymän kohdalta. Eli aihe on nyt haa vojen hidas paraneminen. En ole tainnut tulla pidettyä huolta. Olisikohan viksumpaa joskus ihan desinfioida vetysuperoksidilla vai mitä se haavanpuhdistusaine nyt onkaan. Ei ehkä kovin välttämättä. Osa haavoista on parantunut ihan hyvää vauhtia ja osa näköjään on ehkä sydempiä. Kyynärpään hankalampi haavahan teki pientä kiusaa tai ehkäpä niin päin että minä huolehtimattomuudellani ynnä välinpitämättömyydelläni tein kyynärpäälleni kiusaa. Molemmin päin. Ehkä sitttenkin suojaava hyvin ilmava side olisi ollut ok ja jos saunon niin pitää arat haavat tiukasti kylmässä vesihauteessa. Muutama ilta sitten hoksasin käydä käsiksi kyynärpäähän ja kun puristin tuli siitä liki mädännäköistä vähän ulos. Se siis ei ollutkaan kovin tuore eli se miltä tuntui piti myöskin aika tarkkaan kutinsa. Eikä käsihaavaakaan olisi ehkä tarvinnut niin nopeaan liottaa pyykintiskausvedessä. Tai olisi pitänyt peseskellä ennen treeneinhin menoa. No tuossapa on uusi asia opittavaksi. - 17:29

17:30 Tänään olen herännyt ennätyksellisen aikaisin pitkään aikaan. Aamutoimien ajankulut arvioin alakanttiin. Halusin testata uuden idean vaatetuksen kanssa. Yläkropan vaatteina oli kaksi fleecepusakkaa ilman mitään muuta. Samat pusakat jotka usein ovat olleet pakkasella ja niiden alla vielä paita. Luulin tulevan kylmä mutta ei kerennyt. Lähdin 08:18 vähän kävellen vaan suurimmaksi osaksi hölkäten matkan Herttoniemeen Amiksen koulun joulujuhlaan. Olin tasan 09:00 koulun pihalla ja riisuin märät fleecet ja kuivasin vähän ja puin päälle Julpalta lainaamani paidan. Oli se matka aika rutka lenkki hiukan kömpelöissä maihareissani ja reppu selässä. Olen aika tyytyväinen kokeeseen kun en kuvitellen kerkeämättömyyttä sittenkään perunut kokeilua tai lähtenyt Itiksestä hakeutumaan metrokyytiin. Eihän tuota muutoin tarvihe selitellä kuin että hommaa aika lailla tehden kerkesin aika juuri perille. Märkä alempi fleece ei kuivunut ihan heti mutta melko nopeasti se sittenkin kuivi. Eli viime talvena oppimani fleecepusakan käyttö liikunta-alusasuna toimii edelleen täyttä häkää. Pienoinen pohkeiden venyttely joulujuhlien lomassa rekkitelineiden ääressä teki hyvää. - 17:42

17:43 En ollut kamalasti asioista kärryllä. Autoin tekemään onnittelukorttia ja sitten juotiin Tiinan synttärikahvit. Oli monipuolista sämpyläpalaa ja sitten suklaalakutyylisiä kuten mutakakkua.

Amisluokkalaiset olivat tehneet makeita lahjoja toisilleen. Siis tosimakeaa koska tekeleet olivat askarreltuja. Ollaan vähän tapeltukin Amiksen kanssa. Alan ymmärtää sellaisen tarpeellisuutta yhteen sopimisen opittelemiseksi. Amis veteli välipalasta ja kohta kai tehdään sämpylää kunhan siivotaan paikat mitkä hommassa jauhotetaan. Välillä olen ihmetellyt sekavaa oloani kun en muista että olen nukkunut vähän aikaisen nousuni takia. - 17:52

23:35 Minulla on vähän niinkuin koko ajan tunne että jotakin on unohduksissa. Useasti en kuitenkaan tiedä tai muista mitä. Välillä sitten taas aivan selvästi muistan tai keksin uutta unohdettavaa.

Kävelin liki yhteen kyytiin lopussa pitkinkin askelin takaisin Herttoniemestä Kontulaan. Askeleiden lukumäärää en tiedä vaan aikaa panostin tunnin ja kolme minuuttia ja lämminkin tuli. Vasemman jalkapohjan alla tuntui jotakin olevan makkaralla.

Käytiin ostamassa tuuhea alapäästään varsinkin paksuneulaksinen kuusi. Neljänkympin puu. Saa lämmetä parvekkeella huomiseen.

Voi olla ettei minun likikään kaikkea tarvitsisi hölöttää. Kävellessä ajattelin että voisin selkeästi kuvien kera luetteloida järjestyksentekotemppuni jotka tuntuvat toimivilta.Tämä päiväkirjani on nyt taas pomppiva-aiheinen. Yksi eilinen kirjaston kirjan kirjoittaja niinkuin keksi että hulluus on korkein motiivi. Ai niin piti sanoa että edelleen lähes olen ylhäällä pienen yöuneni jälkeen. Lähes koska äsken taisi tulla torkkuja jonkun ohjelmanaikana. Vielä äskemmin yhden filmin tekstityksessä taisi olla semmoinen kuin. Sanonpa. Vielä on aikaa yhdelle viimeiselle hetkelle. Se tuntui aika napisti minuun sopivalta. Siis omia mieli teki heti.

En tainnut muistaa sanoa että join oluttakin ruoan kanssa kun teki mieli. No olinhan hikoillutkin. Olisin huolinut tummaa mutta tavallinen taisi olla ihan riittävän hyvää ellei sopivampaakin. Nyt tuli jo sellainen jälkitunne. Pienestä huimauksesta laskeutuva lievä alakulo. No tai oikeasti siis ihan simppelisti pään kivistys mutta ei ylipaha. Pitäisi ehkä pikkuhiljaa käväistä kylmässä suihkussa vihdoin muun muassa.

Juliuksella oli kuvia. Ja se rinkkakuorma siis olikin ihan tosiaan mahdottoman iso. Joo huh-hun voi sanoa.

Minulla on vähän aavistusta että asiat saavat olla rutosti yksinkertaisemmin kuin mitä ikinä olen voinut aavistellakaan. En tarkoita siis asioiden yksinkertaisuutta vaan suhtautumistavan mutkattomuutta. Huomasin että äskeinen tänään on jo ohitse. Huomaamattaniko unhoituin kirjoittamaan. Ja muuten tykkään kun on omia mielipiteitä ja omaopittuja konsteja ja juttuja. - 00:09

20909-12-23 keskiviikko

17:25 Hahaa nytpä muistan ainakin yhden jutun! Tai siis se palasi aiemmin päivällä mieleeni. Juttu on että löysinpäs Hesasta ensimmäisen kirjahyllyn johon voi tuoda kirjoja ja ottaa. Hylly on Itiksen kirjastossa heti oikealle ovesta enne kirjaston metallinpaljastimia vai mitkä ne vempeleet ovatkaan. Hyllyssä oli aika vähän kirjoja. En niitä katsonutkaan koska nyt en tarvitse lisää luettavaa aivan heti. Hyllyn kirjoituksissa mainittiin myös lehtien kierrätysmahdollisuus. Ja koska kirjastossa kävinkään se taisi olla maanantaina eli toissapäivänä.

Tänään olin tavattoman tyhmä. Olin rikkomaisillani yhden vanhan pienikierteisen kohdevalon saadakseni sen johdon. Mukana olevassa LED-valossani johdon päässä on vanhanaikainen pyöreä pistoke joka ei taida sopia mihinkään nykyaikaisiin pistorasioihin koska nehän ovat maadoituksella. Kun ruuvasin LED-lamppuni irti niin huomasin että sehän sopiikin suoraan ruuvattavaksi lampuksi härveliin josta meinasin ottaa vain johdon. Voi että osaan lahjakkaasti olla tyhmä.

Olen joutunut huomaamaan että jouluvalmistelut aiheuttavat hieman hermostuneisuutta siellä ja täällä. Kun nyt kai rupean pikkuhiljaan tajuamaan asioita selkeämmin niin huomasin itsekin tarvitsevani pientä rauhoittumista. Meinasin kirjastoa mutta se menikin kiinni jo kello 16. Tässä tapauksessa onnekseni. Päätinkin pistäytyä Aapelin Baariin. Olen joskus ollut tuossa terassilla ja joskus sisällä mutta niistä käynneistä on jo melkein miesmuisti. Pelkäsin hieman tulla sisään mutta ei siinä sitten kummempia ollut. Oli rivissä tarjolla pullosia neljä tai viisi. Ensimmäinen vasemmalta ovea lähin näytti kiinnostavalta ja kalliilta. Criminally Bad Elf 7:50e. 50cl ja 10:5% Alc by vol. Sain varoituksen että ei pidä ryhtyä pian juomisen jälkeen rattiin. Lähtisinkin mieluummin soutelemaan. Minulla oli rahapuolesta jäljellä vain kolikoita ja niitä oli melko paljon. Ehkä ale korttitarjouksen tasoon. Kuin puolikas rahaa. Tämä olut on hiukan tummahkoa ja hyvin voimakasmakuista. Pulloni oli viimeinen. Jos ajattelee että olut oli kallis ja sitten ajattelee sen olevan tuplaprosenttista ja maultaankin aika tuplaista niin eipä tämä enään kovin kallista olekaan. Sikäli on kallista että tämä ei ole kovin lähituotantoa.

Aikaisemmin katsahtaessani ympärilleni täällä baarissa tuntui että tänne ei oikein sopisi kierrätyskirjahyllyä. Tavallaan sisustus on niin kepeä ja siisti. Nyt juuri kun katsahdin taas ympärilleni huomasin metrien pituisen rivistön sytkäreitä sisääntulosta katsoen oikeanpuoleisella seinällä. Istun pyöreän viisituolisen pöydän äärellä rintamus suoraan ulko-ovea ja siinä välillä matkalla olevaa biljardipöytää kohti.

Sanoinko jo että tämä olut alkaa tehota. Pyörryttävästi. Silloin kun asiaan ensi kerran huomioin oli juomamääräarvioni noin puolen pullon maissa. Olen maistellut pieniä hömpsyjä vähän väliä ja silti tuntuu että juomaa ei ole paljoakaan hävinnyt vielä. Siis juomana tämä on tosiaan edullinen ja riittoisa. Tuoppikin on tosituoppi kahvalla eikä tavallinen tuoppi isolasityyppiä. - 17:57

2009-12-31 torstai

23:09 Jouluaattotorstain aamupalalla tuli jo juoduksi kaljaa. Siinä ei lukenut kotikalja vaikka olikin ruotsiksi svagdricka. Oli pari ja päällekin prosentteja. Sitten jouluillallisella snapseja ja viiniä. Ja heti kiirekyydillä menoon kun kerkesin. Metro ei liikkunut vaan taksi ja annoinpa vielä tasarahaan asti 20e Kontulasta Herttoniemeen. Seurasi viskiä ja olutta ja taas jouluillallisen ohessa hieman viiniä. Kävelin illan päätteeksi takaisin välillä 04:25 - 05:52. Olin vähän päästäni pyörällä.

Joulupäivä eli perjantai meni kokonaan huiliessa. Tai ainakin ihan iltaan saakka. Olisi ollut aika ok muutamakin ryyppy tai hörppy vähemmin aattona. Saunassa meni loppukalja.

Tapaninpäivänä käväisin taas Amiksella. Kävelin mennen ja tullen.

Sunnuntaina 27 pv tunsin kutinaa kurkussa eli nuhaiseksi tulon ennakointiahan se tiesi. Tuli töllöteltyä runsaasti. Naton kanssa pari Poirotia DVD:ltä ja illalla koko litania mitä töllöstä tuli.

Ma 28 kurkkuni muhi. En muista hyvin mutta ei kai paha mutta ennakoiva. J ja N lähti aamuaikaisin Pietariin. Luin paljon eli yhden koko dekkarin vuorokauden sisään. Ja töllöttelin.

Ti 29 Amis tuli. Tehtiin sämpylää monesta jauhosta mutta ei ruisjauhosta ja maustellen ja lisäten siirappia. Näöltään tuli kovin pullamaista. Telkkua aika paljon.

Ke 30 eilen. Nukuin pitkään. Samaa on jo pitkään tapahtunut. Aamupuuroa pitkästä aikaa. Käytiin kävelyllä kaupassa. Palatedssa menin kantamuksineni viiden minuutin matkalla ihan piippuun. Mahtaa tarkoittaa että olen aika kipeä. Amis lähti illalla Kaitsun kyydillä. 22:22 Julius yllättäen palasi. Julppa teki pyörän etuhaarukaan tarrasta raitoja.

Tänään 31 joulukuuta nukuin toosi pitkään. Jotain 11 tuntia ja heräsin kello 15:33 ja tuntui ihan hyvältä että nukuin. Tuntuji että se on gtervehdyttävää. Muuten olo olikin jo illalla yläselästä jäykkä tulehtuneenomaisesti. Olin onnellinen kun nukkumaan käydcessä sain juuri ja juuri riittävästi ilmaa nenän kautta vaikka ajoittain se tuntui vaikealta. Ei tehnyt mieli joutua hengittämään suun kautta kuivattaen henkiputkisto rahisevan kipristelevän kuivaksi.

Kävin äsken tunnin kävelyllä. Pakkasta jotain -18 astetta. Kävelin Myllypuroon todeten tyhjän paikan entisen ostarin kohdalla kuten olin baarikeskusteluissa kuullut. Matkalla huuhtelin kahvitermareista purut pusikkoon hankeen. Se oli toinen kerta kun otin mielestäni metsikköön kuuluvat kahvittelutuotteet mukaani repussa muulle matkalla jotten mene vain käymällä edestakaisin. Paljasjalkakelillä kyllä helposti menen. Ekalla kerralla sain lunta omiin maihareihini ja puhdistin niitä siten pihalla. Nytinttimaihareissa oli vähän pidemmät ja tukemmat varret ja verkareideni puntttaisivat pysyä niiden päällä tai olivat ainakin vielä palatessanikin lumiset ja vielä lisäksi nyt oli alla fleecet joita ekakerralla ei ollut. Dyykkasin vielä pari luullakseni pellavaverhoa joko kuvaustaustaksi tai askartedlumatedfriaaliksi taikka sekä ja että ja vielä muuta ihan hyvin.

Pari tämän vuoden kokonaimehevintä tapahtumaani oli ajaa Julpan yksivaihteella Helsingistä Kotkaan ja seuraavana päivänä fixinä takaisin pannen sateessa entinen kommu pois päiviltä sekä toisena juttuna pieni melonta kallioluodolle illalla ja koko seuraavan päivän vietto puuttomalla saarellani auringossa pulahdellen veteen. Vieläkin näkyy aurinkopäivän tuottamat rajat kankuissani varsinkin vasemmalla puolella.

Näyn olevan taas viimetippaisella tuulella. Taitaa riittää että avaan oluen vuodenvaihteen paukkeen kunniaksi.

Muutama päikvä sitten keksikn että maalaan tulevaan veneeseeni taiteellisesti koukeroisia aaltokuvioita. Toiselle puolelle valkoista ja kirkasta vaaleansinistä ja toiselle muita värejä. - 23:57