Yleismittari ja poikaAikojen alussa poika pystytteli nuppineuloja tarkkaavaisena. Ei siitä äitinsä ymmärtänyt siinä kontaavan tekniikkaneron eikä kukaan muukaan kolmeenkymmeneen vuoteen. Sitten alettiin huomata, että taitoja voikin soveltaa erilaisiin ahneisiin tai muihin kavaliin pyrkimyksiin. Poikanen ei osannut käyttäytyä ja tuli itsekin ahneeksi ja meni rikki. Semmoiset temput eivät hänelle sopineet.
Nyttemmin poikanen istuu tässä ja on helkutisti ihmeissään. Mihin kaikki se into on kadonnut? Suunta on muuttunut, nyt arvostan muuta. Välillä voi innostua näpräämäänkin.
Löysin yleismittarini kaapin päältä laatikkopinon huipulta. Viimeksi kun se oli käsissäni mistä lie silloin löytyneenä ei ollut voimaa edes kunnolla ajatella jatkoa. Ajatus oli juottaa johdot paristo-osastoon ettei tarvitse käyttää idioottimaisen pieniä, kalliita ja vähän aikaa kestäviä LR44 pareja. Arvo korkea on turhan kulutuksen välttäminen. Yksi lamppu kerrallaan saa riittää loistavasti ja yksi huone minulle. Viihdyn aivan hyvin vaikka samassa huoneessa olisi toinenkin ja jopa kolmas, tietysti riippuen, roikkuen, maaten, seisoen, istuen ties mistä. Löysin mittarin ja hieman kauhistuin, LCD:n, siis näytön vasemmassa reunassa onkin tummaa, onko se tohjona. Hätä. Virtajohdot ovat tietokoneen virtakaapelista, löytyi samasta rasiasta, niitä on lisääkin seuraaviin tarvitsemuksiin. Olen energistynyt niin paljon, että rupesin hommiin, enua tuli viimeviikolla ja saapa nähdä jatkossa, tuleeko lisää vai häviääkö. Kirjoitin VPK:n numeroita, lappu on pyödällä, huomenna eli tänään pitäisi nousta ja ruveta huitomaan. Jos ei ruiskumestariksi niin muttereita kiristelemään. Nyt tuntuu, että onkin selvempää sanoa, että olen himokas. Jos jotakin meinaan niin aika himokkaasti eli sitä määritettä on turha toistamiseen liittää haluamuksiini. Tykkään dyykata rodesta kamaa. En tykkää huteroista liitoksista, siksi mieluumin juotan johdot kiinni vaikka siitä on oma ekstravaivansa. Mustat pienet parit eli patterit ovat dyykatusta kertakäyttökamerasta. 1,5V kahteen kohtaan, seuraavan kerran laitan sitten isommat sähkövarastot. Vuosia sitten juotin lämpömittariin pikkupatterin aivan pienen tilalle ja mittari on toiminut sen kanssa monia vuosia. Ajattelin laittaa omat viritykset myöskin palovaroittimiin helvetin kalliiden ja lyhytkestoisten paristojen tilalle, eli se 9V on laskuopillani 6 x 1,5V. Ei ole isoa mielenkiintoa tehdä aina samalla tavalla, into syntyy kun voi kehitellä ja säveltää tai keksiä hiukan erilaisia ja ennalta arvaamattomia sovelluksia. Ja yes, yes se toimii, näyttö. Honasin, että saan leikkuulautani kääntöpuolesta teknillisen työmaani pohjan, taas sporttia, laiskaa, ei tarvita mitään muuta kuin se mikä jo on. Sitten rupeaa vastukset olemaan mittaamattoman suuria, voi hitto, onko peli risa? Ehkä sähköt loppumassa vai johdot mittarin sisältä irti? No niin, johdon päähän oli vain kietaistu plus-mittapään, siis punaisen sisällä mittakärjen johtimeen. Siinä sain pidellä kärkeä ja johdinta yhdellä kädellä ja toisella juottaa, se on kai helpompaa kuin kaivaa tulitikku esiin ja sytyttää se yksikätisesti. Puhutaan spiraalista kasvamisessa tai kehittymisessä, otus syö häntäänsä tai pikemmin kai kasvattaa sitä kuin matopelissä. Siis mittäri mittaa sähköä ja se on vanhaa myös. Käyttämättömiä pattereita päiväyksellä vuodelle 1998 ja voltit silti yli yksi ja puoli. Mittapäät on sidottu kätetystä ilmapallon suusta otetulla tarpeeksi kireällä kuminauhalla, toiseen päähän tarvittiin fylliksi puretun C-kasetin huopapainikkeen jousipeltiä. Itse dokumentoiva kamerakin tarvitsisi uusioitua virtalähdettä ja eiköhän sen säveltäminen helpotu kun löytyi yleismittari. Sitten vielä energisoidaan poika. 2003-11-06 00:34 - 01:33
alkusivulleni
2003-11-06 01:49